Oma hyvinvointi laihduttamista tärkeämpää

**

Yleisradion Varsinais-Suomen toimitus on tänään (11.5.2009) haastatellut terveyskäyttäytymisen asiantuntijaa tohtori Anne Puurosta Turun Yliopistosta. Hän on tärkeällä asialla, sillä hän toppuuttelee laihdutusintoilijoita. 

- Ihmisen tulisi rakastaa omaa kehoaan nykyistä enemmän eikä päivittäin miettiä sen vikoja tai laihduttamista, toivoo Puuronen. 

Ilman reseptiä saatavat laihdutuslääkkeet ovat herättäneet kriittisen keskustelun mahdollisista syömishäiriöistä ja jotkut ovat suhtautuneet lääkkeen tuloon kriittisesti. Puurosen mielestä laihduttajan vastuu itsestään on kasvanut. Hän myös toteaa, että pelkkä vaakaan tuijottaminen ei edesauta hyvinvointia.

- Jokainen on aiempaa enemmän vastuussa omasta terveydestään. Tämä koskee myös ilman reseptiä myytäviä dieettivalmisteita. Oma vastuu on näissä jonkin verran ongelmallista. Saako tuotteesta esimerkiksi tarpeeksi neuvontaa, tuumii Puuronen.

Lisääkö ravintolisien käyttö taipumusta käyttää dopingaineita tulevaisuudessa?

*

Olette ehkä kuulleet erityisestä porttiteoriasta? Porttiteorian mukaan esim. sallittujen ravintolisien käyttö olisi portti (väylä) tehokkaampien aineiden käyttöön (mm. kielletyt dopingaineet).

Tätä asetelmaa tutkittiin Australiassa haastattelemalla internetin avulla miesurheilijoita (214 kpl, keski-ikä 30 vuotta). Kysymysasetelmana oli: Voisitko tulevaisuudessa harkita käyttäväsi anabolisia steroideja dopingaineina?

Haastateltavista 16 prosenttia ilmoitti harkitsevansa anabolisten steroidien käyttöä kasvattamaan lihasten kokoa (80%), kohentaakseen ulkonäköään (74%) ja lisätäkseen voimaa (57%). Noin 80 prosenttia urheilijoista käytti jotakin ravintolisää. Yleisimmät ravintolisät olivat vitamiini- (83%) ja proteiinivalmisteet (67%). 

Viimeisen puolen vuoden aikana ilmoitti 36 prosenttia urheilijoista käyttäneensä (vielä toistaiseksi) sallittua kreatiinia lisäämään lihasvoimaa. Hälyyttävää oli, että yli puolet (52%) ilmoitti kokeilleensa satunnaisesti myös jotakin ei-sallittua tehonlisääjää. 

Arvioidessaan tutkimuksen tuloksia, tutkijat päätyivät arvioimaan todennäköisyyden aika suureksi, että anabolisten steroidien käyttäjiä löytyy nimenomaan siitä ryhmästä, joka käyttää säännöllisesti kreatiinia ja vielä sitten tuntee jonkun sellaisen henkilön, joka on saavuttanut lihaskasvua anabolisten steroidien avulla.

Australialaistutkijat haluavat, että tätä porttiteorian olemassaoloa tutkittaisiin tarkemmin. Siis sitä, että sallitut ravintolisät toimivat väylänä ei-sallittujen anabolisten steroidien käyttöön. Tutkijoiden käsityksen mukaan ravintolisien käyttö voi madaltaa kynnystä ryhtyä käyttämään urheilussa suoritusta tai voimaa parantavia kiellettyjä aineita.

Lähde: Dunn M, Mazanov J, Sitharthan G. Predicting future anabolic-androgenic steroid use intentions with current substance use: findings from an internet-based survey. Clin J Sport Med 19 (3): 222-227, 2009

Huippu-urheilijat eivät eroa muista urheilijoista stressinsietokyvyssä

**

Brittitutkijat selvittivät varsin yksinkertaisella kyselyllä onko huippu-urheilijoiden lahjakkuustekijöissä myös näkyvissä parempi stressinsietokyky kilpailutilanteissa. Vastaus on yksiselitteisesti: ei. Huippu-urheilija stressaantuu kilpailutilanteessa siinä missä harrastelijaurheilijakin.

Tutkittavina stressinaiheuttajina oli:

• suoritusstressi (esim. valmistautumisessa kilpailuun, vammojen rooli, omat odotukset kisasta, itseilmaisu ja kilpailuhenki )
• organisatorinen stressi (esim. suoraan urheiluun liittyvät sisäiset tekijät, roolit urheiluelämässä yleensä, urheilijoiden yhteishenki ja kanssakilpailijoiden väliset vaatimukset/suhteet, urheilu-uran merkitys ja suorituskyvyn eroista johtuvat seikat, urheilun henkiset ulottuvuudet) 
  

Etsiessämme huippu-urheilijan ja "tavallisen" urheilijan eroa, emme siis löydä eroa (ainakaan tässä tutkimusasetelmassa) stressinsietokyvyssä kilpailutilanteessa.

Lähde: Mellalieu SD, Neil R, Hanton S, Fletcher D. Competition stress in sport performers: Stressors experienced in the competition environment. J Sports Sci May 6: 1-16, 2009 [julkaistu elektronisesti ennen painoon menemistä]

Sotkamo maailmankartalle uuden terveysprojektin myötä

**

Kainuun Sanomat kirjoitti 6.5.2009:

Syksyllä käynnistyy Sotkamossa esiselvitys- ja suunnittelujakso, jonka tavoitteena on Pohjois-Karjala-projektin tyyppinen kansanterveysohjelma. Opetusministeriö myönsi keskiviikkona esiselvitykseen 50 000 euron rahoituksen

Hankkeen esittelijä, ylitarkastaja Hannu Tolonen opetusministeriöstä kertoi Kainuun Sanomille, että hän uskoo varsinaisen liikkumis- ja ravinto-ohjelman lähtevän etenemään jo ensi vuoden alkupuoliskolla.

Ohjelman toteuttaminen edellyttää rahoitusta monelta taholta. Neuvottelut ovat käynnissä. 15-20 vuotta kestävällä ohjelmalla pyritään ennalta ehkäisemään ylipaino- sekä muiden liikkumattomuudesta seuraavien ongelmien syntyminen päivähoitoikäisistä lähtien. Seurantaohjelma kestää aikuisiän kynnykselle. Ohjelman synnyttämien elämäntapamuutosten arvioidaan tuovan suuria kansantaloudellisia säästöjä.

Sotkamon malli levitetään myöhemmin koko valtakuntaan. Siitä on määrä tulla myös EU:n alueelle monistettava malli.

Sotkamon liikkumisesta elämäntapa –ohjelmaa verrataan jo suunnitteluvaiheessa kansainväliseen kuuluisuuteen nousseeseen Pohjois-Karjala-projektiin. Ohjelmaan osallistuu hyvin monia tahoja.

Veteraaniurheilija toivoo menestystä projektille!

Aikuistyypin sokeritauti pysyy kurissa sokeria vähentämällä

*

Olen aiemmin esittänyt, että diabeetikko (sokeritautia sairastava) voi hoitaa sairauttaan kolmella eri tavalla:

1) diabeteksen "virallinen" hoito. Halutessaan diabeetikko voi jatkaa nykyistä hoitokäytäntöä missä hän syö aivan kuten muut terveet suomalaiset, eli varsin paljon hiilihydraatteja, niukasti proteiineja ja elää rasvoja vältellen. Runsaiden hiilihydraattien nauttimisen takia kohoava verensokeri hoidetaan tarvittaessa lääkkeillä. Tätä mallia soveltavat tällä hetkellä Suomessa puhtaimmillaan Suomen diabetesliitto sekä lukuisat muut terveysjärjestöt.
2) diabeteksen "täydentävä" hoito. Diabeetikko syö "selluloosalinjan" mukaisesti, eli välttää tärkkelyspitoisten ruoka-aineiden nauttimista ja nauttii hiilihydraatit pääosin maanpäällisten vihannesten muodossa. Tähän liittyy sitten vielä tärkeä seikka: diabeetikko täydentää normaalia ruokavaliotaan ottamalla hänelle soveltuvia ravintolisiä.
3) diabeteksen "vaihtoehtoinen" hoito. Tässä hoitosuosituksessa syödään hyvin rajoitetusti hiilihydraatteja. Potilas pyrkii aktiivisesti vähentämään diabeteslääkitystään ja hoitamaan sairauttaan pääosin ruokavalioon liittyvin toimenpitein. Tätä suuntausta edustaa Suomessa esimerkiksi lääkäri Antti Heikkilä.

Tuosta kolmannesta vaihtoehdosta on eilen (6.5.2009) ilmestynyt uusi tutkimus, jossa valitettavasti ei ole kontrolliryhmää ja tutkimusnäyttö jää siten valitettavasti enemmän uskon kuin tiedon varaan. Japanilaisen Haimoto-klinikan tyypin 2 diabeetikot (aikuistyypin sokeritauti) olivat keskimäärin viisi vuotta sairastaneet diabetesta. Pitkäaikaissokeri (HbA1c) oli lähtötilanteessa yli 9 (normaali on 5-6). Klinikan tutkijat olivat aiemmin todenneet maltillisen hiilihydraattirajoituksen auttaneen verensokerin heilahteluihin ja saavutettiin parempi hoitotaso. Nyt haluttiin leikata vielä enemmän diabeetikkojen hiilihydraattimääriä. Miten sujui?

Hiilihydraattien rajoitus sovitettiin nyt noin 30 prosenttiin. Proteiinia syötiin noin 20 prosenttia ja rasvaa 44 prosenttia. Käynnistettiin tutkimus puoleksi vuodeksi klinikan 33:lle vaikeahoitoiselle 2-tyypin diabeetikolle. Kaksi jätti hoidon kesken, muut jatkoivat.

Hoidot eivät aiheuttaneet muita sivuoireita kuin lievää ummetusta. Kolesteroliarvot paranivat siten, että paha LDL-kolesteroli laski ja hyvä HDL-kolesteroli nousi. Triglyseridit vähenivät hieman. Kreatiniiniarvo pysyi samana. Potilaiden paino ei juurikaan muuttunut. Pitkäaikaissokeri tippui puolessa vuodessa lukemasta 10,9 lukemaan 7,4. Saavutettiin siis melkein normaaliarvot. Lääkkeitä käytti puolen vuoden kuluttua enää 2 potilasta. Muut 29 potilasta pärjäsivät uuden ruokavaliosuosituksen avulla.

Japanilaistutkijat innostuivat tästä niin paljon, että sanoivat hiilihydraattirajoituksen vastanneen teholtaan insuliinihoitoa. Lääkkeet voi siis mahdollisesti korvata vähemmän hiilihydraatteja sisältävällä ruokavaliolla.

Lähde: Haimoto H, Sasake T, Wakai K ja Umegaki H. Effects of a low-carbohydrate diet on glycemic control in outpatients with severe type 2 diabetes. Nutrition & Metabolism 2009, 6:21 doi:10.1186/1743-7075-6-21

 

Kommentteja saa tulla.

Hienoja terveyshankkeita

**

Tohtori Saska Tuomasjukan esittämän kommentin innoittamana esittelen lyhyesti kaksi hienoa terveyshanketta ja pistän terveysasioista päättävien mietintämyssyyn yhden itse keksimäni kolmannen idean (saa vapaasti käyttää, mutta arvostaisin yhteydenottoa!).

Painokas-projekti

Vuonna 2006 tutustuin Painokas-projektiin ja ihastuin siihen. Tällainen projekti on kyseessä:

Turun kaupungin perusterveydenhuolto ja erikoissairaanhoito kehitti kolmivuotisen hankkeen, jonka tavoitteena oli 4-6-vuotiaiden lasten terveen kasvun tukeminen ja pitkällä tähtäimellä lihavuuden aiheuttamien sairauksien ehkäiseminen. Yhteistyötä tehden koottiin projektin saavutuksista ja olemassa olevista tiedoista erityinen tietopankki ja kehitettiin esimerkiksi neuvolan työntekijöille käytännön työvälineitä. 

Erityisessä Painokas-interventiossa lihavien lasten perheet tapasivat terveydenhoitajan, lastenlääkärin, sekä ravitsemus- ja liikunta-asiantuntijan. Lisäksi oli kolme tapahtumaa tarjoamassa virikkeitä lapsiperheille: Voi hyvin, Nauti ruoasta ja Liiku leikiten.

Painokas-projektin avainsanat:

• Perhelähtöisyys
• Voimavarojen löytäminen
• Vanhemmuuden tukeminen
• Oma oivallus
• Uudet mahdollisuudet
• Terveellinen arki

Tutustukaa ihmeessä tähän projektiin!

Makukoulu

Makukoulu on Sitran luoma hanke millä innostetaan lapsia kokeilemaan erilaisia ruokia ja eläytymään makujen maailmaan. Koska lapsissa on meidän tulevaisuutemme, on ensiarvoisen tärkeää, että avaamme lapsillemme makumaailman koko laajuudessaan. 

Sitran hanke on edennyt niin pitkälle, että on julkaistu minun mielestäni aivan upea Makukoulu -toimintakäsikirja (LUE!). Näen Makukoulun tärkeimpänä antina sitä, että lapsi (ja aikuinen!) oppii arvostamaan ruokaa ja sen makua. Jo se, että lapsi oppii kiinnittämään huomiota ruoan makuun on tärkeää. Makukoulu tarjoaa lapsille mahdollisuuden kokea ja oppia ruoan ulottuvuuksia. Ruoan monipuolisuus ja ruokakulttuuri voivat näin avautua paremmin ja ruoka voi muodostua kiehtovaksi asiaksi. Lapsi oppii mikä on ruoan asema, arvo ja merkitys.

Ja sitten se minun keksintöni:

Touhukas

Tässä hankkeessa (jota ei tietääkseni kukaan tällä hetkellä toteuta) nostetaan uudelleen arvoon vanhat kunnon pihaleikit ("kirkonrotta", "kymmenen tikkua laudalla") ja luodaan leikeistä moderneja muunnelmia. Esimerkiksi 2.5.2009 ideoin Turun Weikkojen toimintapäivillä vanhoja pihaleikkejä yhdistellen ja modernisoimalla muutamaksi tunniksi leikkiä ja touhua urheileville lapsille ja varhaisnuorille. Yhteen ääneen lapset sanoivat, että tämähän oli kivaa. Hiki virtasi, posket punoittivat ja hiekka pöllysi. Liikunnan riemu katoaa lapsiltamme jos emme sitä pidä yllä aktiivisesti. Maailmassa on niin paljon liikunnan vastaisuutta, että joudumme sitä vastaan taistelemaan kynsin hampain.

Ottakaa yhteys minuun, jos Touhukas -hanke kiinnostaa. Luovutan käyttöönne kaiken ideointipanokseni (ideoita on paljon!). 

Lisää Älliä - ei Allia!

*

Laihdutuslääke Alli on ilmestynyt apteekkien hyllyille. Kauppa käy kohtuullisen hyvin. Allia tuskin kuitenkaan tarvitaan, sillä "ällillä" (älykkyydellä) pärjää taatusti paremmin. Poimi tästä linkistä älliä ja painonhallintasi muuttuu riemuksi:

http://sundqvist.blogspot.com/search/label/laihdutus

Merckillistä kirjoittelua!

*

Luin äsken ystäväni Anssi Mannisen blogista aika hätkähdyttävän uutisen: Lääkeyhtiö Merck on perustanut tiedelehden The Australasian Journal of Bone and Joint Medicine, joka luetellaan Excerpta Medica tietokannassa, mutta ei sentään MedLine:ssa tai PubMed:ssä. Ideana on tehdä vaikutelma siitä, että nyt on lääkeyhtiö Merckin edustamista tuotteista pelkkää hyvää sanottavaa tieteellisessä julkaisussa. Kiireinen lääkäri saattaa lehti kädessään miettiä, että kokeillaanpa tuota Merckin lääkettä seuraaville potilaille, kun siitä nyt kerran on olemassa noin "selkeää" näyttöä tehosta. Kyseessä on kuitenkin pelkkä lääkeyhtiön mainosjulkaisu. Lääkeyhtiö voi mainoslehdessään tietenkin väittää ihan mitä tahansa.

Merckin julkaisupolitiikka on mielestäni tosi murheellista. Mikään lääkeyhtiö ei saa toimia näin moraalittomasti. Ei edes Merck. Tosi merckillistä sekoilua! Tässä lisää luettavaa Lontoon murteella:

Merck Faked a Research Journal (.PDFs Available)

Merck Makes Phony Peer-Review Journal

Wikipedia: Australasian Journal of Bone and Joint Medicine

Doctors signed Merck's Vioxx studies

Ei muuta kuin puhdasta ruokaa

**

Minulla on paljon hengenheimolaisia: Sellaisia jotka arvostavat puhdasta ruokaa. Liian harvoin he pääsevät näkösälle hienoine mielipiteineen. Seuraavaan Kunto & terveys -lehteen tulee oma juttuni puhtaasta terveysruoasta. Sitä odotellessa korjataan tilanne kuitenkin ihan heti päästämällä mainostoimiston johtaja Visa Nurmi ääneen tässä vilkkaasti seuratussa blogissani. Lukekaa Visan kirjoitus huolella! Mitä tätä kainostelemaan: Visan kirjoitus (3.5.2009) on hyvä. Tässä Visan tärkeät havainnot (lue juttu alkuperäisestä paikasta!):

Huomasin eilisestä Hesarista mielenkiintoisen elintarvikeilmoituksen. Sen tekstissä luki: Sisältää 94% puhdasta perunaa ja 6% terveellistä rypsiöljyä. Eikä mitään muuta.

Tekstin perässä tähdellä* ohjattiin lukemaan: ei e-koodeja, ei säilöntäaineita, ei suolaa, ei kolesterolia, ei laktoosia, ei pähkinää, ei makeutusaineita, ei väriaineita eikä gluteenia.

Siinä mainostettiin pakastettuja Oolannin uunirapeita ranskalaisia. Mitä ihmettä! Ranskalaisethan ovat roskaruokaa, pahimmista pahinta. Pitäisikö pakkauksen kyljessä olla vielä rypsiöljyembleemin lisäksi toinen Pekka Puskan kuvalla varustettu lätkä, jossa lukee: Terveyden ja hyvinvoinnin laitos suosittelee?

Noh – ei yksi pääsky kesää tee, mutta oma arvonsa ilmiönä tuolla mainoksella on. Tuommoisia toivoisi näkevänsä enemmän. Yhä useammat kuluttajat seuraavat muiden pakkausmerkintöjen ohella tuoteselosteeseen kirjattuja lisäaineluetteloja. Ja se on hyvä asia. Harmillista taas, että se valtaisa joukko, joka yleensä hakee vain rasvaprosenttia, kevyt- tai light –merkintää, yleensä vähät välittää lisäaineluetteloista. Mistäkö muka sen tiedän? Siitä, että kevyttuotteiden keveys rakentuu halpojen lisäaineiden varaan. On halvempaa tehdä kevyttä kuin aitoa. Ja siitä saa paremman hinnan.

Valmisruokaa pidetään suomalaisena ilmiönä, peräti keksintönä. Suomessa syödään vähemmän pakasteita kuin muualla Euroopassa. Pakasteiden syömisessä olemme siis kehitysmaa. Vai olemmeko me kehittyneempiä kun syömme valmisruokaa? Vähemmillä lisäaineilla pääsisimme kun söisimme enemmän pakasteita.

Paras vaihtoehto on aito tuore ruoka. Semmoistakin kaupasta löytyy, helpoimmin vihannes-, liha- ja leipäosastoilta. Mutta tarkkana niilläkin on oltava.

Kommentteja saa tulla.