sunnuntai, lokakuuta 11, 2009

Voitonhuuma nostaa testosteronitasoja

*
Löysin aika mielenkiintoisen havainnon 3.10.2009 ilmestyneessä Psychoneuroendocrinology -lehden artikkelissa. Kanadalaistutkijat havaitsivat, että huipputasolla pelaavien jääkiekkoilijoiden testosteronitasot nousivat jos ne seurasivat videonauhalta joukkueensa voittoisaa kamppailua. Testosteronitasot nousivat 42-44 prosenttia. Tappioon johtaneen ottelun seuraaminen ei merkittävästi nostanut testosteronitasoja (17%) ja neutraalin videon katsominen tuskin heilautti testosteronitasoja (6%). Tutkijoiden havaitsemat vaihtelut testosteronitasoissa jääkiekon tapaisten aggressivisten pelien seuraamisessa, tuo lisävalaistusta urheilun psykologiseen puoleen.

Lähde: Carré JM, Putnam SK. Watching a previous victory produces an increase in testosterone among elite hockey players. Psychoneuroendocrinology lokakuu 2009 (lehti mennyt juuri painoon)

Muita urheilukirjoituksiani:
Tämän kirjoitti kello Ei kommentteja:
Avainsanat:

lauantaina, lokakuuta 10, 2009

Vihaisen lääkärin pohdintaa diabeteksen hoidosta

*
Rakkaat lääkärit, tutkijakollegat, toimittajat, terveysasioista päättävät ja maamme lukuisat tyypin 2 diabeetikot. Haluan kiinnittää huomiotanne LKT Timo Kuuselan blogikirjoitukseen koskien erästä diabeteksen hoitoa tutkinutta ja arvioinutta väitöskirjaa. Kyseessä on tuore (9.10.2009) Helsingin yliopiston lääketieteellisen tiedekunnan väitöstutkimus nimeltään "Long-term effects of fenofibrate on lipoproteins and surrogate markers of macrovascular and microvascular disease in people with type 2 diabetes" (Tekijä: Anne Hiukka)

Kuusela, joka itse sairastaa diabetesta, kirjoittaa näin (lihavoinnit, jäsentely ja kansantajuisempi kirjoitusmuoto ovat minulta lähtöisin):

Tyypin 2-diabeetikon ("aikuistyypin sokeritauti") häiriintynyttä rasva-aineenvaihduntaa on vaikea hallita lääkehoidolla. Väitöskirjan tutkimuksissa käytetyn fenofibraatin tehoa on arvioitu varsinkin korkeiden triglyseridiarvojen alentamisessa. Fenofibraatin kyky alentaa "pahaa" LDL-kolesterolia on varsin vaatimaton. Fenofibraatin käytössä on ongelmia ja tuloksiin emme voi olla tyytyväisiä.

Jotta rasva-aineenvaihdunnan häiriötä voidaan jollakin tavalla hoitaa, ollaan turvauduttu laajamittaisesti fibraattien lisäksi kolesterolin alentamiseen kolesterolilääkkeillä (statiinit). Hoito tapahtuu ikään kuin mutkan kautta. Usko statiineihin on kuitenkin horjumassa. Pattitilanteessa kaivattaisiin uusia aloitteita.

Varsinkin Suomessa on omien tutkimusten hurmassa kehitetty näkemyksiä tyypin 2-diabeteksenkin taustalla olevien aineenvaihduntahäiriöiden torjumiseksi ja hoitamiseksi. Meillä ne perustuvat Pohjois-Karjala-hankkeen, fDPS (suomalainen diabeteksen ehkäisytutkimus) ja DEHKO:n tuloksille. Toimien kokonaisvaikutukset ovat olleet hyvin kyseenalaisia joskaan niitä ei sovi kyseenalaistaa.

Pienenä vihjeenä tutkijoille voidaan kertoa, että jo suuri joukko tyypin 2-diabeetikkoja ja yleensä metabolisesta oireyhtymästä kärsiviä on, jopa vastoin hoitavan organisaation tahtoa, vähentänyt ruuastaan sokeristuvia hiilihydraatteja. Vihannesten, kasvisten ja luonnollisten rasvojen käyttöä on sen sijaan lisätty. Poikkeuksetta on käynyt näin: Juuri nämä veren "kolesterolimittarit" mukaan lukien triglyseridit ovat laskeneet harvassa kuukaudessa muilla (mukaan lukien lääkitys) keinoilla saavuttamattomalle tasolle. Kappas vain!

Ilmeisesti tarvitaan vielä lukuisia väitöskirjatasoisia tutkimuksia, jotta voidaan alkaa puhumaan ja kirjoittamaan "oikeista asioista". Meillä olisi Suomessa ainakin kolmessa tutkimuslaitoksessa erinomainen menetelmä "kolesteroli"-muutosten havainnoimiseksi: 1H NMR. Mikähän taho voisi vaikuttaa "toisenlaisen ravitsemustutkimuksen" käynnistymiseen?

Niin pitkään, kun tutkimuksia suunnitellaan kolesteroli- / rasvakammoisina valta-asemassa olevien organisaatioiden toimesta ja ravitsemus- ja lääketeollisuuden tukemina, tuloksia ei synny. Olen henkilökohtaisesti odotellut näitä hankkeita mahdollisine tuloksineen vuosikymmeniä. Siinä välissä piti turvautua omaan ajatteluun omien aineenvaihduntavammojen hoitamiseksi. Henki säästyi mutta viha lisääntyi.


Muita kirjoituksiani diabeteksesta:
Tämän kirjoitti kello 17 kommenttia:
Avainsanat:

perjantaina, lokakuuta 09, 2009

Mitä sanoit, kulta?

*
Naimisissa oleville miehille kehittyy lähes kolme kertaa suuremmalla todennäköisyydellä melun aiheuttama kuulonalenema verrattuna naisiin.

Tästä on tehty tukimus ja todettu yli viiden tuhannen 20-69 -vuotiaan ihmisen audiometrisen testin tuloksien jälkeen 13 prosentilla melun aiheuttama kuulonalenema. Miehellä oli 2,5 kertaa naisia suurempi todennäköisyys kuulon heikkenemiseen. Eniten kuulonalenemia todettiin naimisissa olevilla miehillä.

Euroopan työterveys- ja työturvallisuusviraston mukaan melun aiheuttama kuulonalenema johtuu yleisimmin pitkäaikaisesta altistumisesta voimakkaalle melulle. Ensimmäinen oire on yleensä korkeiden äänien heikentynyt kuuleminen.

Melun aiheuttaman kuulonaleneman vauriot ovat pysyviä ja kuulovika koskee yleensä molempia korvia.

Joskus kotioloissa, erityisesti miehillä, voi esiintyä tilapäistä kuulonalenemaa.

Muita terveyskirjoituksiani:
Tämän kirjoitti kello Ei kommentteja:
Avainsanat:

torstaina, lokakuuta 08, 2009

World Egg Day


***
Huomenna (9.10.2009) vietetään kansainvälistä kananmunan päivää. Syö 2-5 kananmunaa päivässä. Se on osa terveellistä ravitsemusta. Joilla on perinnöllinen taipumus kerätä kolesterolia ravinnosta, joutuvat tyytymään pienempiin kananmunamääriin. Onneksi tämä sairaus (familiaalinen hyperkolesterolinemia) on harvinainen.

Montako kananmunaa aiot syödä?

Lisää kirjoituksia kananmunista:


Tämän kirjoitti kello 6 kommenttia:
Avainsanat:

Eläinrasvat - miten vaarallisia?


*
Miten vaarallisia eläinrasvat ovat? Tämä on kysymys joka askarruttaa monen mieltä. Nyt tulee tuoretta tietoa eläinrasvoista. Lukija, joka ei jaksa koko tätä tietopakettia lukea läpi ja ei jatkossakaan halua seurata katsauksiani tästä aiheesta, saa jo nyt vastauksen kysymykseen miten vaarallisia eläinrasvat ovat:

Eläinrasvat eivät kohtuullisesti käytettyinä ole kovinkaan vaarallisia ja eläinrasvojen terveysvaaroja on aiemmin liioiteltu. Uusimpien tutkimusnäyttöjen mukaan monipuoliseen ruokavalioon kuuluu laajapohjainen eläinrasvojen käyttö. Asiantuntijat eivät tässä vaiheessa varsinaisesti halua yllyttää kuluttajia eläinrasvojen pariin, vaan tyytyvät sanomaan, että niitä pitää nauttia mahdollisimman vähän. Mutta näistä "rasva tukkii suonet" –höpötyksistä asiantuntijat sanoutuvat irti. Eli, jos sinulle maistuu voi, punainen maito, sianliha ja pekoni, niin ole hyvä – nauti niitä jatkossakin - kohtuullisesti!

Kysy lääkäreiltä, ravitsemusterapeuteilta, ravitsemukseen perehtyneiltä tutkijoilta ja maamme johtavilta terveysvaikuttajilta mitä mieltä he ovat eläinperäisistä, ns ”kovista” rasvoista, ja saat vastauksen ilman pitkällisiä jaarituksia ja pohdintoja. Vastaus tulee kuin apteekin hyllyltä: eläinperäinen rasva on vaarallista. Heillä ei juurikaan ole tapana perustella millä tavalla kovat eläinperäiset rasvat nakertavat terveyttämme. Asiaa pidetään tässä vaiheessa selviönä. On tapana viitata laajaan suomalaiseen ja kansainväliseen yhteisymmärrykseen eläinperäisten rasvojen vaaroista. Nostetaan esille Ancel Keysin julkaisema seitsemän maan tutkimus 1960-luvulla, Pohjois-Karjala-projekti (1972-1997) muistetaan mainita ja vauvasta vaariin saamme terveysvalistuksessa ohjeita välttää eläinperäisiä rasvoja sekä pyydetään nauttimaan ravintorasvat pääosin kasviöljyjen muodossa. Kuitenkaan pitävää tieteellistä näyttöä eläinrasvojen vaikutuksesta terveyteen (esim. sydänsairauksiin) ei ole tai sitten yhteys on epäselvä.

Pohjois-Karjala-projektin merkitys on erittäin huomattava suomalaisessa ravitsemuskeskustelussa. Se ankkuroi Suomeen selkeästi käsitteet "rasva ja sydänterveys" ja ns. rasvateoria sai voimakkaan jalansijan juuri Suomessa. Meitä biologeja on kyllästymiseen asti muistutettu 1900 –luvun alussa tehdyistä kaniinien rasvansyöttökokeista, missä väkisin rasvaa ja kolesterolia kaniiniparoille syöttäen heihin kehittyi valtimotauti (ateroskleroosi). Yhteys ihmiseen ankkuroitiin Ancel Keysin populistisissa havainnoissa kun hän osoitti tyydyttyneen rasvan merkityksen kolesteroliarvoissa, joka sittemmin johti sydän- ja verisuonitautiin. Tätä rasvateoriaa eivät kaikki Keysin aikalaiset tutkijat lähteneet tukemaan ja tiedeyhteisö jakaantui vahvasti kahtia. Turhat pulinat ja pullikoinnit saatiin USA:ssa päättymään poliittisella päätöksellä. George McGovernin johtama komitea voitti jalansijaa USA:ssa terveystavoitteillaan 1977, joissa otettiin mm. kantaa siihen, että eläinrasvojen kulutus olisi laskettava. Maan korkeimman tiedeyhteisön (National Institutes of Health) vastustuksesta huolimatta vähärasvaisuuden ajatus voitti ja McGovernin komitean työtä pidettiin poliittisena asiakirjana ennemmin kuin tieteellisenä. Pienellä viiveellä nämä rasvateoriaa tukevat seikat valtasivat alaa myös Suomessa ja katsoessamme Valtion ravitsemusneuvottelukunnan esille ottamaa lautasmallia, voimme nähdä rasvateorian vaikutuksen erityisen selkeästi.

Terveyskeskuslääkäreitä en mene syyllistämään siitä, että potilaiden rasvavalistus on retuperällä. Syy löytyy esimerkiksi Käypä Hoito –suosituksia laativista työryhmistä, joihin on pesiytynyt liekanarussa kulkevia oman ajatustoimintansa unohtaneita lääketeollisuuden sanelukoneita. Tavallinen terveyskeskuslääkäri lukee noita heidän tuottamiaan hoitosuosituksia tosissaan. Ei hänellä ole aikaa ja intoakaan perehtyä tiedekirjallisuuteen. Ainoa tie selvyyteen on siis rehellisyys näitä hoitosuosituksia laadittaessa. Ihmettelen laajapohjaisesti maamme biokemisteihin ja biologeihin iskenyttä innottomuutta pitää huolta siitä, että rasvavalistus pysyy tasapuolisena ja oikeana. Minä en itse ole missään virkaputkessa, eikä minun näin ollen tarvitse lausuntojani joka käänteessä varoa, mutta voisi toki joskus toivoa virkaveljiltä pienen pientä tukea tässä rasvavalistuksessa. Yksityisluonteisissa keskusteluissa tapahtunut myönteinen asennoituminen eläinrasvoihin ei näy virallisissa lausunnoissa - koskaan. Saatetaan privaattikeskusteluissa tuoda esille miten kotona syödään voita, rasvaisia pihvejä ja käytetään paljon oliiviöljyä. Saatetaan kehua miten laihdutusvaikutus lähti käyntiin vasta kun ruokalautaselta poistettiin valtavat tärkkelyskasat ja korvattiin ne vähän hiilihydraatteja sisältävillä vihanneksilla ja nautittiin reilummin proteiinia ja rasvaa. Tämä terveyttä viestivä havainto ei kuitenkaan muistu mieliin julkisuudessa. Korjatkaa minua jos olen väärässä!

Maan korkein terveyseliitti on ehkä tarpeettomankin kuuliainen yhdelle ja ainoalle totuudelle tässä armaassa Suomenmaassa: eläinrasvojen vaarallisuus. Eläinrasva ei todellakaan ole erityisen vaarallista. Mikäli päädytään edelleen suosittelemaan vähemmän kuin 10 energiaprosenttia tyydyttyneitä rasvahappoja, annettakoon sitten tuolle nimenomaiselle energiamäärälle sille kuuluva täysi tuki ja myönnettäköön SFA:n terveellisyys ainakin näiden lukemien puitteissa (blogikirjoittaja uskoo, että SFA:aa voi turvallisesti syödä tätä enemmän). Terveyden ja Hyvinvoinnin laitoksella (entisellä Kansanterveyslaitoksella) on aihetta pyytää anteeksi Suomen kansalta. Valistuneiden lääkäreiden, tutkijoiden ja vaikkapa ravitsemusterapeuttien kannattaa kysyä mihin tutkimuksiin eläinrasvan vaarallisuus perustuu.

Valistuneet kansalaiset voivat aina kun julkisuudessa tulee vastaan jokin älytön väite, kuten esimerkiksi, että "voi tukkii verisuonet" tai, että "sianrasvaa syömällä kuolee sydänkohtaukseen", pyytää väitteen julkaisseelta taholta perustelut miksi kirjoittavat juuri sillä tavalla. Jos jutussa haastatellaan jotain asiantuntijaa, pyytäkää häneltä viipymättä tietoa siitä, mihin tutkimuksiin hän perustaa näkemyksensä eläinrasvojen vaarallisuudesta. Seuraavan kerran kun lehdet pyytävät lausuntoa suhtautumisessa ravintorasvoihin, kannattaa ehkä suosiolla jättää Pekka Puskalta kysymättä. Sillä Pekka ei pitkään aikaan enää ole ehtinyt seurata ajankohtaista rasvatutkimusta. Tämä on hyvin valitettavaa. Terveyden ja Hyvinvoinnin laitoksen johtaminen vie Pekalta kohtuuttoman paljon aikaa. Kysyttäköön lausuntoja ravintorasvoihin alalla tutkimustyötä tekeviltä. Näin tehdään muualla päin maailmaa. Miksi ei siis myös Suomessa?

Käytän tällä hetkellä runsaasti aikaa muutaman tärkeän ja ajankohtaisen tutkimuksen parissa. Tämä ensimmäinen kirjoitukseni on lähinnä tulkittava pikaiseksi yhteenvedoksi siitä mitä Maailman terveysjärjestö (WHO) ja YK:n elintarvike- ja maatalousjärjestö (FAO) ovat saaneet aikaiseksi eläinrasvoista. Jatkossa käyn lukupakettia yksityiskohtaisemmin läpi seuraten ja tulkiten laajapohjaisesti rasvakirjoittelua. Äskettäin (15.9.2009) ilmestyi nimittäin WHO/FAO:lta yli 300 sivua tuoretta luettavaa rasvoista. Löydät lukupaketin täältä. Lisäksi Euroopan elintarviketurvallisuusviranomainen (EFSA) oli saanut valmiiksi oman lähes satasivuisen ehdotuksensa siitä miten tulisi suhtautua ravintorasvoihin (Kiitos terveysjohtaja dosentti Mikael Fogelholm kun lähetit minulle käsikirjoitukset tuoreeltaan! En tiedä ovatko ne vapaasti jaettavassa muodossa vielä.). Onko nyt löytynyt selkeä näyttö eläinrasvojen epäterveellisyydestä? Mitä näissä tutkimuksissa neuvotaan tyydyttyneiden rasvahappojen (SFA) suhteen? Onko uusista katsauksista apua kun laaditaan ja julkaistaan uudet ravitsemussuositukset ensin maailmanlaajuisesti, sitten Pohjoismaissa ja lopulta Suomessa (valmiit vuonna 2012)? Halusin saada paremman selvyyden minua jo pitkään vaivanneeseen tulkintaongelmaan: Miten vaarallisia eläinrasvat ovat?

Aika mietteliääksi menin luettuani maailman parhaiden asiantuntijoiden tuottamaa tekstiä rasvoista. Lähes 400 sivua rasvoista ei sittenkään tuonut lopullista selvyyttä miten pitäisi suhtautua eläinrasvoihin. Lähinnä jäi vaikutelma, että lisää tutkimustietoa tarvitaan todella paljon. Ahkerastakaan lukemisesta ei näytä olevan apua tällaiselle kauhealle jääräpäälle ja eläinrasvoja rakastavalle biologille: En löytynyt selkeää syytä tuomita eläinperäisiä rasvoja epäterveellisiksi, koska tutkimuksissa löytyy myös eläinperäisiä rasvoja suosivia näkökohtia.

Taatusti ainakin jotkut SFA:t ovat terveyttä ylläpitäviä, jotkut vähemmän. Tästä enemmän jatkokirjoituksissani.

WHO/FAO päätyy katsauksessaan siis aika yllättävästikin siihen, että SFA:sta ei voi sanoa mitään ihan varmaa. Pyydän anteeksi aiheuttamaani mahdollista mielipahaa kun tulkitsen tätä lukemaani tekstiä myös eläinrasvoja suosivaan suuntaan. Aiemmin niin selkeästi tuomituista eläinrasvoista on yhä vaikeampi sanoa mitään ihan varmaa. Tarvitaan runsaasti lisää tutkimustietoa eläinrasvojen vaikutuksista terveyteen. Todistustaakka jää siis edelleen niille ryhmittymille, jotka pitävät eläinrasvoja haitallisina. Joudutte siis toteamaan, että vastaanhangoitteluni jatkuu ja nyt entistä vankemman tuen muodossa. Elintarviketurvallisuusviranomainen EFSA ei tosin löydä eläinrasvoista paljon hyvää sanottavaa, mutta se lienee linjassa sieltä tulevan muunkin valikoidun tiedon kanssa. Kenenkään muun terveysorganisaation en ole havainnut ihannoivan puhdasta sokeria yhtä innokkaasti kuin EFSA. Heidän mielestään esim. 20 energiaprosenttia sokeria ei vielä ole paljon! EFSA:n terveysväitteiden tukena lienee sokeriteollisuuden suorittama lobbaus. Pakostakin rasvoista koottua tietoa ei voi ottaa riittävän tosissaan vastaan. Teen kuitenkin parhaani, jotta jaksaisin myös lukea EFSA:n papereita.

En edelleenkään ymmärrä miksi eläinrasvoista niin tomerasti varoitellaan. Näyttöä niiden vaarallisuudesta on mielestäni kovasti liioiteltu ja tuore WHO/FAO:n katsaus tukee tätä käsitystä. Anteeksi vain, pääjohtaja Pekka Puska, professori Matti Uusitupa, professori Timo Strandberg ym., olen edelleen eri linjoilla eläinrasvan suhteen. Kaikessa ystävyydessä ja mielipiteiden vaihtoa toivon mukaan edistäen, tuon nyt esille ne seikat näissä tuoreissa raporteissa, jotka mielestäni osoittavat, että eläinrasvoista varoittelu on turhan tomeraa. Tietenkin on eläinrasvojen suhteen syytä noudattaa kohtuutta, mutta mitään syytä en näe erityisesti demonisoida kohtuullista eläinrasvojen käyttöä. Meidän pitäisi rakentavalla tavalla edistää ymmärrystä eläinperäisten rasvojen osalta niin, että kuluttaja voi terveysinnon iskiessä päälle valita esimerkiksi lähialueella tuotetun meijerivoin ekologisesti kestämättömän palmuöljyllä terästetyn margariinin sijaan. Ilman että hän pelkää terveytensä puolesta. Vakuuttavan näytön edessä minäkin taivun ja luikin sitten pakoon häntä koipien välissä.

Lukijalle voin jo nyt tässä ensimmäisessä osakatsauksessa todeta, että yhteenvedostani löytyy yksi selkeä linjaus: Näyttö eläinperäisten rasvojen terveyttä nakertavista ominaisuuksista lepää yllättävän heikon tieteellisen todistuksen varassa. Kohtuullisin määrin nautittuna, eläinperäiset rasvat edistävät terveyttä. Se on minun ensimmäinen havaintoni kovan luku- ja selostusurakkani kynnyksellä. Luemmeko Pekka, Matti ja Timo näitä tutkimuksia samalla tavalla? Luetteko ylipäätänsä näitä tutkimuksia, vai viekö kaiken ajattelutoimintanne hallintorutiinien pyörittäminen?

Liesbeth A. Smit, Dariush Mozaffarian ja Walter Willett käsittelevät laadukkaassa katsauksessaan rasvojen ja rasvahappojen arvosteluperusteita muodostettaessa pohjaa uusille ravitsemussuosituksille (Review of Fat and Fatty Acid Requirements and Criteria for Developing Dietary Guidelines). Vuodelta 1994 peräisin oleva edellinen WHO/FAO:n raportti suositteli aikuisille SFA:n enimmäissaanniksi alle 10 energiaprosenttia. Tämä perustui niihin laadittuihin kriteereihin, että näin alhainen SFA ei enää aiheuta sydänterveyteen liittyviä haittoja ja eritoten ei nosta LDL-kolesterolin määrää. Nykytiedon mukaan SFA kieltämättä kohottaa ”pahaa” LDL-kolesterolia (blogikirjoittajan huomio: erityisesti suuremman partikkelikoon LDL-kolesterolia, ei sitä sydänterveyttä nakertavaa pienemmän partikkelikoon kolesterolia), mutta samaan aikaan lisääntyy myös ”hyvän” HDL-kolesterolin määrä ja haitalliset triglyseridiarvot alentuvat. Nämä muutokset johtavat siihen, että eläinrasvojen terveyttä nakertava vaikutus jää kovin vähäiseksi, varsinkin jos suhteutetaan kokonaiskolesterolin ja HDL-kolesterolin suhde hiilihydraattien lisäämisellä saavutettuihin muutoksiin. Tässä viitataan Mensinkin vuodelta 2003 peräisin oleviin havaintoihin. On myös huomautettava, että eläinrasva vain osaksi koostuu tyydyttyneistä rasvahapoista ja eläinrasvaa sisältävässä lihassa on esimerkiksi runsaasti myös tyydyttymättömiä rasvahappoja.

Tutkimuksissa pyritään tuomaan esille SFA:n mahdolliset terveyshaitat sellaisilla ruokavaliomuutoksilla, joissa korvataan SFA:aa sisältävät ruoka-aineet monityydyttämättömillä rasvahapoilla (PUFA), kokojyvätuotteilla ja hedelmiä sekä vihanneksia sisältävillä ruuilla (Mann, 2002). Kun vähärasvaisen ruokavalion myötä vaihdetaan SFA hiilihydraatteihin, tällä on hyvin vähäinen terveydellinen nettovaikutus veren rasvaprofiiliin. Päinvastoin, SFA:n jättäminen vähemmälle ja helposti imeytyvien hiilihydraattien lisääminen ruokavalioon, muuttaa hyvin vähän verenseerumin rasvojen ja lipoproteiinien verisuoniterveyttä edistävää vaikutusta. Tämä muutos johtaa HDL-kolesterolin alentumiseen yhtä paljon kuin LDL-kolesteroli alentuu ja ikävä kyllä nostaa huomattavasti triglyseridiarvoja (Sacks ja Katan päätyivät tähän vuonna 2002).

Siksi Willettin työryhmä ehdottaa, että sokea tuijottaminen tyydyttyneisin rasvahappoihin pitää lopettaa ja katsoa ennemmin mitä muita muutoksia ruokavaliolle tapahtuu jos SFA:t jätetään pois. Ruokavaliota pitää siis katsoa kokonaisuutena.

Kansalaismielipide on muuttumassa tyydyttyneitä rasvahappoja suosivaan suuntaan. Tiedeyhteisön rooli on nyt tuoda tähän keskusteluun syvyyttä. Ravitsemussuositustemme on jatkossa perustuttava ennen kaikkea tieteelliselle pohjalle eikä toimittava joidenkin yksittäisten eturyhmittymien temmellyskenttänä.

Lisää aiempia kirjoituksiani rasvoista:
Tämän kirjoitti kello 17 kommenttia:
Avainsanat:

tiistaina, lokakuuta 06, 2009

Leipätiedotus harrastaa mahdottoman epäviisasta välipalojen tuputusta

#
Saan viikoittain useita tiedotteita eri kansalaisjärjestöiltä, elintarvike- ja lääkeyrityksiltä sekä eri ministeriöistä ja valtion laitoksista.

Leipätiedotus ry on ottanut poikkeuksellisen epäviisaan strategian tiedotuksissaan. Valveutuneet viranomaiset, ravitsemustieteilijät ja kuluttajat ovat ymmärtäneet välipalakulttuurimme nurjimmat piirteet: välipalat lisäävät energiansaantiamme yli tarpeen. On lähes mahdotonta ruokailla niin, että lihoo jos nauttii päivittäisen ruokansa selkeinä aterioina aamulla, päivällä ja illalla. Epäviisaas siirtyminen välipalavoittoiseen kulttuuriin on sekoittanut ihmisten nälänhallinnan ja sen myötä myös painonhallinnan.

Nyt pyydän teitä boikotoimaan Leipätiedotuksen kampanjaa "Haukkaa välillä!". Kampanjaa kuvaillaan näin:

Välipalat ovat vallanneet yhä enemmän tilaa sekä aikuisten että nuorten ruokavaliosta. Nuoret saavat niistä jo yli 40 % päivän kokonaisenergiasta. Sen takia on tärkeää tiedostaa, mitä syö varsinaisten aterioiden lisäksi. Tämänvuotisella Leipäviikolla jatketaan ajankohtaista välipala-aihetta teemalla ”Leipä on parasta välipalaa”.

En voi kuvailla sitä inhoa mitä tunnen tällaista tiedottamista vastaan. Suomalaisten houkuttelemiselle välipalojen pariin on saatava loppu. Leipätiedotus on tässä ihan hakoteillä.

Totuus ei pala tulessakaan: Jos sinulla aamiaisen, lounaan ja päivällisen välillä tulee nälkä ja kaipaat esimerkiksi leipää välipalaksi, silloin sinun kannattaa ensin korjata kuntoon ateriointisi laatukysymykset. Syöt mahdollisesti liian pienen ruoka-annoksen, joka sisältää liian vähän proteiinia ja rasvaa. Jos syöt laadukkaan aamiaisen, lounaan ja päivällisen, silloin sinulle ei tule mieleen miettiä mitään niin pöhköä kuin Leipätiedotus tuottaa solkenaan.

Liikuntaviettinsä pauloissa ilakoivat urheilijat voivat toki täydentää ravinnonsaantiaan laadukkailla välipaloilla, mutta leivän sijaan he hyötyvät paljon enemmän sellaisesta välipalasta, jossa on enemmän suojaravintoaineita kuin leivässä. Myös lääkityksen varassa elävä diabeetikko saattaa hyötyä välipaloista, mutta leipää hänenkään ei kannata kovasti puputtaa. Normaali, terve suomalainen, joka liikkuu varsin vähän, pärjää vähillä välipaloilla.

Boikotoikaa Leipätiedotuksen välipalakampanjoita!

Muita kantaa ottavia kirjoituksiani löydät tästä:

Silakoita ja muikkuja tonnikalan sijaan

Tämän kirjoitti kello 24 kommenttia:
Avainsanat:

maanantaina, lokakuuta 05, 2009

Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksessa pureskellaan (k)riisinjyviä

##
Uutispäivä Demari kirjoittaa:

Terveysvirastojen yhdistäminen meni täysin poskelleen. Joka kymmenes saanee lopputilin. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos (THL) käynnistää yt-neuvottelut tällä viikolla. Pääsyynä yt-neuvotteluille on ensi vuoden valtion budjetin määrärahojen vähentäminen. Suurin osa laitoksen menoista on palkkoja, joten säästöt tietävät lopputilejä.

Valtio työntää THL:lle hurjasti tehtäviä, mutta toisaalta ei anna niiden suorittamiseen rahaa, kiteyttää Pardian (STTK) luottamusmies Tuula Tenkula laitoksen ongelmat. Tenkulan mukaan THL:n tehtäviä myös siirretään muualle, muun muassa Kuopioon perustettavan lääkealan keskukseen FIMEA:aan (Finnish Medicines Agency) sekä Sosiaali- ja terveysalan lupa- ja valvontavirastoon (Valvira). Sen päälle THL:n saama rahoitus supistuu entisestäänkin. Tämä tuntuu käsittämättömältä, Tenkula sanoo.

Terveyden ja hyvinvoinnin laitos on tosi nuori virasto. Se ei ole edes vuoden vanha. Se syntyi, kun Kansanterveyslaitos ja Sosiaali- ja terveysalan tutkimus- ja kehittämiskeskus Stakes löivät hynttyyt yhteen.

Purematta eivät THL:n henkilöstöjärjestöt irtisanomisia ja lomautuksia hyväksy. Me olemme ajatelleet, että jonkinlainen mielenilmaus järjestetään, sen muoto ja laajuus ovat vielä harkinnassa, luottamusmies Tenkula toteaa.

Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen pääjohtaja on Pekka Puska.

Lähde: Demari, 5.10.2009 (tosin ensiksi minä luin tämän naamakirjasta)

Muita kirjoituksia terveydestä:
Tämän kirjoitti kello 5 kommenttia:
Avainsanat:

Makeisten syöjistä rikollisia?

#
Istutko tukevasti? Onko sinulla karkkipussi kädessä? Nyt tulee tavanomaista tylympää tutkimusnäyttöä makeisten syönnin turmiollisuudesta.

Cardiffin yliopistossa tehdyn tutkimuksen mukaan ne lapset, jotka syövät paljon makeisia päätyvät keskimääräistä todennäköisemmin väkivaltarikollisiksi. Kiukuttelevalle lapselle ei kannata antaa karkkia, jotta hän rauhoittuu?

Tuoreen brittitutkimuksen mukaan johtava tutkija Simon Moore löysi yhteyden makeisten ja rikollisuuden välillä sattumalta tarkastellessaan seikkoja, jotka olivat johtaneet nuoria tekemään vakavia rikoksia.

"Lapset, joilla on suurimpia ongelmia, ovat yleensä hetken mielijohteesta toimivia riskien ottajia ja heillä on yleensä hirveän huono ruokavalio: aamiaiseksi Coca Colaa ja sipsejä", Moore kertoo Time-lehden mukaan.

Mooren tutkimus perustuu suureen aineistoon. Hän on selvittänyt 17 000 huhtikuussa 1970 syntyneen britin elämään. Ihmisistä tehdään nykyään kaikenlaisia tilastoja ja näitä Moore on käynyt läpi. Mooren mukaan 69 prosenttia ihmisistä, jotka ovat syyllistyneet väkivaltarikoksiin ovat syöneet makeisia joka päivä nuoruudessaan.

Lähde on epäluotettava: Iltasanomat, 5.10.2009

Mitä mieltä olet tästä?

Muuta kirjoittelua sokerista ja makeisista:
Tämän kirjoitti kello 1 kommentti:
Avainsanat:

lauantaina, lokakuuta 03, 2009

Silakoita ja muikkuja tonnikalan sijaan

**
Kala on terveellistä. Kalassa on tarjolla hyvälaatuista proteiinia, laadukasta rasvaa, maukasta ja vitamiinipitoista syötävää.

Suomalaisten suosikkeihin kuuluva tonnikala olisi kuitenkin hyvä vaihtaa esimerkiksi pieneen silakkaan tai muikkuun, opastaa Maailman luonnonsäätiö (WWF). Tonnikalasalaatti on jokaisen suomalaisen perusruokaa, vaikka monet sen lajeista ovat vaarantuneita tai uhanalaisia. Tonnikala on käynyt vähän liiankin helposti pyydyksiin maailman vesillä.

Meriasiantuntija Sampsa Vilhunen kertoo, että tonnikalan pyyntiin liittyy monia ongelmia. Tonnikala saavuttaa sukukypsyytensä vasta myöhään, eikä kala usein ehdi lisääntyä ennen kuin se jo pyydystetään syötäväksi. Saaliiksi jää usein myös paljon muita lajeja, eli sivusaalista, joka heitetään tavallisesti kuolleena takaisin mereen. Tonnikalat kuuluvat taloudellisesti maailman arvokkaimpiin kaloihin, minkä vuoksi useimmat tonnikalakannat ovat ylikalastettuja. Tonnikalan kalastuskiintiöt ovat räikeästi tutkijoiden suosituksia suurempia, ja lisäksi laiton kalastus on ongelma. Varsinkin sinievätonnikalan kannat ovat romahtaneet. Jos kalastuspaine ei tulevaisuudessa hellitä, tonnikala katoaa maailman meristä lopulta kokonaan. Sinievätonnikalan laitonta kalastusta on toki yritetty jopa hiljattain kitkeä, kun lajin kansainvälistä kauppaa on yritetty saada luvanvaraiseksi CITES-listauksella. Valitettavasti biologia hävisi neuvottelussa taloudellisia voittoja vastaan, eikä EU-komissio asettunut aloitteen taakse. Onneksi Suomi sentään oli niiden maiden joukossa, jotka tukivat tonnikalan suojelun tehostamista.

Lähellä kasvavasta silakasta ja muikusta huolimatta Suomen toiseksi suosituin ruokakala heti lohen jälkeen on kaukaa monien merien takaa kuljetettu tonnikala. Säilyketonnikalaa löytyy jokaisen lähikaupan hyllyltä, ja tuore tonnikala on saavuttanut suuren suosion esimerkiksi sushiherkkuna.

Tonnikalan sijasta lautaselle kannattaa valita kotimaista pikkukalaa, kuten Itämeren silakkaa ja sisävesien muikkuja. Silakka ja muikku ovat suomalaisille erinomainen ja maukas ravinnonlähde. Niitä pyydetään lähialueilta, ne ovat kuluttajalle edullisia ja luovat pohjan kestäville ruokavalinnoille lautaselle. Suomalaista silakkaa ja muikkua ei vaivaa laiton kalastus tai suuret sivusaaliit, kuten monia suuria tuontikaloja.

Traagista tässä silakankäytössä on se seikka, että suuri osa kalastajien silakkasaaliista jauhetaan nykyisin kanojen, sikojen ja kasvatuslohien rehuksi. Luonnonvarojen kulutuksen kannalta olisi järkevämpää, että silakkaa käytettäisiin suoraan ihmisravinnoksi. Tästä hyötyisivät myös kalastajat, sillä rehuksi menevästä silakasta saa pienemmän kilohinnan kuin ruoaksi kaupattavasta silakasta.

Käykää hyvät ihmiset huomenna (4.10.2009) Helsingin silakkamarkkinoilla. Todetkaa omin silmin mitä muuta on Suomessa tarjolla kuin tuontikalaa! Silakkamarkkinoilla aion itse jutella meriasiantuntija Sampsa Vilhusen kanssa. Kuulette asiasta sitten enemmän lähipäivinä.

Lähde: Deskin uutistiedote terveystoimittajille, 2.10.2009

Muita kalajuttujani löytyy tästä:
Tämän kirjoitti kello 2 kommenttia:
Avainsanat:
Tilaa: Blogitekstit (Atom)