maanantaina, toukokuuta 24, 2010

D-vitamiinia urheilijoille

**
Ystäväni Jorma Marttinen tarjoaa
tänään melkoisen lukuvihjeen meille. Jorma oli löytänyt internetistä tiedon, että NHL:n jääkiekkojoukkue Chicago Blackhawks pelaa peräti Stanley Cup finaalissa voitettuaan läntisen konferenssin finaalissa San Josen puhtaasti 4-0. Mustien kotkien kantavana voimana on ollut heidän erinomainen maalivahtinsa, Antti Niemi, made in Finland.

Mutta ei tässä vielä kaikki: mahdollisesti Chicago Blackhawks menee finaaliin D-vitamiinin voimalla! Lue tästä pikainen käännökseni Jorman tarjoamaan lukuvinkkiin ja vähän lisätietoakin D-vitamiinin sopivuudesta juuri urheilijalle.

Chicago Blackhawks on ensimmäinen joukkue ammattiurheilussa, joka ottaa käyttöön D-vitamiinin!

Joukkueen lääkärit tutkivat jääkiekkoilijoiden D-vitamiinitasot puolitoista vuotta sitten. Kauhisteltuaan aikansa matalia D-vitamiinilukemia, lääkärit päättivät määrätä kaikille pelaajille 125 µg D-vitamiinia päivittäin (Suomessa aikuisväestölle suositellaan 7,5 µg).

Tulokset puhuvat puolestaan: Monien tappiollisten kausien jälkeen Chicago voittaa läntisen konferenssin finaalin ja etenee Stanley Cup finaaliin. Pelaajat ovat fyysisesti vahvemmassa kunnossa ja he pelaavat loistavaa jääkiekkoa.

Joukkueen fyysinen vahvuus täydentyy toisella mielenkiintoisella havainnolla: joukkue on kärsinyt huomattavan paljon vähemmän vilustumistauteja koko kauden aikana. Myöskin loukkaantumisia ja rasitusvammoja on esiintynyt vähemmän.

Toivotamme D-vitamiinijoukkueelle menestystä finaaleihin!

Joulukuussa 2009 Runner’s World -lehti julkaisi artikkelin D-vitamiinista (aurinkovitamiinista) urheilijoilla:

Asp K. Running on D: The "sun vitamin" may boost performance, but you probably aren’t getting enough. Runners World, December 2009.

Toukokuussa 2009 John Cannellin työryhmä julkaisi arvostetussa urheilulehdessä havaintonsa siitä, että D-vitamiinilla voi parantaa urheilusuorituksia:

Cannell JJ, Hollis BW, Sorenson MB, Taft TN, Anderson JJ. Athletic performance and vitamin D. Med Sci Sports Exerc. 2009 May;41(5):1102-10.

Jo vuonna 2007 samainen Cannell kirjoitti uutiskirjessään D-vitamiinin merkityksestä urheilijoille:

Cannell, JJ. Peak Athletic Performance and Vitamin D. Vitamin D Council Newsletter, March 2007.

Ylläolevat havainnot ovat jo nyt pistäneet liikkeelle koko amerikkalaisen propagandakoneiston. Professori Timothy Taft, joka on erään koripallojoukkueen neuvonantajana (milloin meillä Suomessa tajutaan käyttää hyödyksi urheiluseuroissa ravitsemuksen huippuosaamista?), on sitä mieltä, että D-vitamiinilla voidaan saavuttaa merkittävää hyötyä huippu-urheilussa.

On näyttöä siitä, että D-vitamiinilla reaktioajat nopeutuvat, lihasvoima kasvaa ja kestävyys paranee. D-vitamiinista saadaan mahdollisesti amerikkalaisurheilijoille ratkaisevaa etua vuoden 2012 olympialaisissa. Tilannetta verrataan Itäblokin maiden valtavaan menestykseen vuosina 1950-1980. Ja nyt ei ole kyse dopingista, vaan siitä, että venäläisille ja itäisen Saksan urheilijoille annettiin suuria määriä UVB-säteitä (tuottaa luontaista D-vitamiinia iholla). UVB-säteily yhdessä kovan harjoittelun kanssa tuotti ylivoimaisen hyviä tuloksia urheilijoilla.

D-vitamiinitasojen kohottamisesta haetaan siis nyt kiistanalaista hyötyä amerikkalaisurheilijoille. Lontoon olympialaisissa 2012 tulokset sitten nähdään lopullisesti, mutta jotkut asiantuntijat ovat sitä mieltä, että jo oli aikakin antaa D-vitamiinille näkyvämpi rooli urheiluvalmennuksessa.

Suurin osa urheilijoista pohjoisella pallonpuoliskolla, on D-vitamiinivajeessa osan vuotta. D-vitamiinin nauttiminen ei suinkaan ole kielletty menetelmä urheilussa, vaan aktiivista urheilijan terveyden edistämistä ja kunnon optimointia.

Professori Taft haluaa pistää D-vitamiinin vastustajat ja muut vastarintaan nousseet (urheilu)lääkärit vastuuseen urheilijoiden menestyksen vaarantamisesta!

Annetaan professori Timothy Taftin ja professori John Andersonin jatkaa vakuutteluaan D-vitamiinin hyödyistä urheilijoille. Pitäkää lujasti kiinni! Nyt tulee tiukkaa tekstiä!

Professorit olivat käyneet läpi saksankielistä kirjallisuutta ja havainneet, että siellä oli ollut käytössä ihmisten UVB-säteilyttämistä jo 1920 -luvulta lähtien. Saksalaistutkijat olivat varmoja UVB-säteilyttämisen terveyshyödyistä. Se kohotti fyysistä suorituskykyä.

Vuonna 1927 Saksassa syttyi kiivas väittely Saksan uimaliiton käytettyä UV-lamppuja uimareittensa kunnon kohottamiseen. Jotkut pitivät tilannetta epäreiluna, sillä UV-lamppuja ei suinkaan ollut tarjolla kaikille uimareille ja epäiltiin, että UV-lamppujen alla palautelleet urheilijat saivat kohtuuttoman paljon hyötyä tilanteesta.

Vuonna 1952 tohtori Spellerberg raportoi laajasta UV-lamppukokeesta Kölnin urheiluinstituutissa. Siellä käytettiin valtavan kokoisia UV-lamppuja, joiden alle huippu-urheilijat kokoontuivat. Lampun alla oleskelleet urheilijat saavuttivat merkittävästi parempia urheilutuloksia ja heillä oli vähemmän urheiluvammoja ja -kipuja.

Spellerberg piti tuloksia niin merkittävinä, että hän informoi tästä Saksan olympiakomiteaa ja myös Kansainvälistä olympiakomiteaa (IOC).

Harvoilla urheilijoilla on tänä päivänä mahdollisuutta harjoitella niin aurinkoisessa ympäristössä, että veren luonnolliset kalsidiolitasot (25(OH)D) kohoavat riittävän korkeiksi. Harvana poikkeuksena professori Taft näkee tässä kenialaiset urheilijat. Mitä jos kenialaisten ylivoima erityisesti juoksumatkoilla onkin peräisin heidän runsaammasta D-vitamiinin saannistaan?

Toinen mahdollinen todiste D-vitamiinin eduista saatiin Meksikon olympialaisissa vuonna 1968. Koska Meksikon kisat pidettiin niin korkealla useimpien urheilijoiden piti saapua paikalle erittäin hyvissä ajoin, sopeutuakseen ohueen ilmanalaan. Niin korkealla UVB-säteet ovat erityisen vahvoja ja Meksiko sijaitsee lisäksi lähellä päiväntasaajaa. Professori Taft spekuloi, että lukuisat maailmanennätykset noissa kisoissa johtuivat nimenomaan runsaasta UVB-säteilystä, jota urheilijat saivat kisoja edeltävinä päivinä.

Ennätystehtailu jatkui amerikkalaisilla myös vuoden 1968 kisojen jälkeen. Todennäköisesti saavutettiin hyvin korkeat kalsidiolitasot ja ne näkyivät pitkälle kisojen jälkeenkin. Merkillepantavaa oli myös amerikkalaisten yllättävän kova mitalisaalis. Venäläiset ja itäsaksalaiset saivat nyt todeta olevansa alakynnessä!

Erityisen merkillepantavaa oli ulkoilmassa suoritettujen lajien kova taso vuonna 1968. Sisätiloissa jylläsivät edellen Vladimirit ja Wolfgangit, mutta ulkosalla oli amerikkalaisten voittokulkueelle vaikea löytää pysäyttäjää. Amerikkalaiset saavuttivat 45:stä kullastaan peräti 42 ulkoilmalajeissa kun venäläiset 0ttivat 18 kultaa 29:stä sisällä urheiluhalleissa. Fantastisimpana maailmanennätyksenä professorille tulee tietenkin mieleen Bob Beamonin hirmuloikka pituudessa: 890 cm.

Lisää vettä myllyyn professori Taftilta saadaan huomautuksella, että aktivoitu D-vitamiini on steroidihormoni! Ihan samalla tavalla se vaikuttaa kuin testosteroni miehellä. Voidaanko jopa pitää venäläisten ja itäsaksalaisten taannoista ylivoimaa systemaattisena D-vitamiinidopingina?

Tuskin sentään! Testosteronista ja kasvuhormonista tuskin on urheilijoilla pulaa, mutta D-vitamiinista kylläkin. Fysiologisilla D-vitamiiniannoksilla voidaan estää vammoja, parantaa suorituskykyä. Ei se ole mitään dopingia jos jäljitellään luonnon parantavaa voimaa!

Mitä mieltä olet näistä ajatuksista?

Lisää kirjoittelua D-vitamiinista:

sunnuntai, toukokuuta 23, 2010

Maailma muuttuu Eskoseni!

*
Elämme sosiaalisen median
vahvaa nousukautta. Sosiaalinen media koukuttaa, sanoo bloggaaja Antti Larvala ja ehdottaa mm. kunnanhallituksen kokouspöytäkirjoja Facebokiin ja tiedon siitä onko esim. uimahalli auki Twitteriin. Janne Huovila työstää tällä hetkellä vieraskirjoitustaan tässä terveysblogissani avoimesti Wikispaces -toiminnolla (juttuhautomo). Arvatkaa mistä hän aikoo kertoa? Joo, aiheena on Sosiaalinen media terveystiedon välittäjänä. Jos haluatte vaikuttaa vieraskirjoituksen syntyyn tässä terveysblogissani, voitte jo nyt osallistua artikkelin työstämiseen! Se on kuulkaas jännää tämä sosiaalinen media kun sitä ohjataan ja käytetään taitavasti ja tehokkaasti.

Maailma on todellakin muuttumassa. Parhaimmat jutut luin nuoruudessani (internet ei ollut silloin olemassakaan) aina Helsingin Sanomien sunnuntainumerosta. Sen lehden kahlasin intohimoisesti läpi ja vietin sen ääressä useita tunteja, arvioiden juttuja ja pohtien sanomia.

Tein saman testin toissapäivänä kirjastossa. Luin Helsingin Sanomien sunnuntainumeroa intohimoisesti kahlaten. Mitä jäi käteen? Ei oikein mitään! Homma ei pelitä. Hesari on muuttunut tosi tylsäksi.

Menin kotiin ja käväisin Facebookissa, selasin läpi Twitterin viestit, luin muutaman blogikirjoituksen ja kirjoitin vähän omaani. Sain koko ajan uusia ja raikkaita ajatusassosiaatioita. Tunsin eläväni! En kääntänyt tylsistyneenä jonkun ennen ihailemani lehden rapisevia sivuja, vaan klikkasin itseni tiedon lähteille läppärilläni.

Yhden ajatuksen jaan nyt teidän kanssanne. Toivottavasti en saa tästä ajatuksestani herjaussyytettä eräältä Eskolta. Ei ole tarkoitus herjata Eskoa. On tarkoitus avata silmämme. Esko saa toimia tiennäyttäjänä:

Eletään erään suomalaisen poliitisen elämän kiihkeimpiä vaiheita joskus noin 15 vuotta sitten. Kun Martti Ahtisaaren valinta presidentiksi oli varmistunut ja hallitus teki työtään, silloin kerrotaan Esko Ahon sanoneen Martti Ahtisaarta nolaten "Kyllä Siperia opettaa!" Mikä oli tulos? Joo, Martti Ahtisaari sai loistavan presidenttikautensa jatkoksi ehkä maailman arvostetuimman tunnustuksen: Nobelin rauhanpalkinnon! Esko Ahosta voi aiheellisesti kysyä: kuka ihmeen Esko Aho? Wikipedia onneksi osaa valistaa meitä: Ylen vuonna 2008 teettämässä kyselyssä mieluisista ja epämieluisista presidenttiehdokkaista vuoden 2012 presidentinvaaleihin, Aho nimettiin kaikkein epämieluisimmaksi ehdokkaaksi.

Jos kantti kestää, valitsee sanansa hyvin ja pelaa korttinsa oikein, voi saada erittäin paljon hyvää näkyvyyttä omille ideoilleen. Kun vuoden 2005 heinäkuussa hyvän ystäväni innoittamana (bloggaaja maalainen) ryhdyin pitämään tätä veteraaniurheilija -blogia, en voinut kuvitella, että siitä tulisi näin suosittu. En todennäköisesti aina ole osannut valita sanani oikein, sillä minulla on jonkin verran vihamiehiä. Mutta eniten minulla on tietenkin blogiystäviä ja työni tukijoita.

Tätä blogia luetaan päivittäin tuhansia kertoja ja kommentoidaan ehkä vilkkaammin kuin mitään muuta suomalaista blogia. Tähän en olisi päässyt ilman alussa mainitsemaani bloggaajaa ja sankoin joukoin blogiani lukevia ja siihen oman vaikutuksensa tekeviä kommentoijia sekä vieraskirjoittajia.

Jos sinusta tuntuu siltä, että sinulla on tärkeä sanoma terveydestä, liikunnasta ja ravitsemuksesta, jota monen ihmisen olisi hyvä lukea, ota silloin yhteyttä minuun (yhteystiedot ovat blogin yläosassa). Tarjoudu vieraskirjoittajaksi terveysblogissani! Olet hyvässä seurassa, sillä täällä on kirjoittanut mm. pääjohtaja Pekka Puska, professori Kari Salminen, tohtori Tolonen ja dosentti Mikael Fogelholm. Tulossa on Janne Huovilan kirjoituksen lisäksi vieraskirjoituksia mm. professori Timo Strandbergilta (kolesteroli), Hanna Partaselta (ravitsemusterapeutin arki) ja ehkä myös SINULTA!

Tarjotaan yhdessä suomalaisille lukuelämyksiä kun Helsingin Sanomat ei enää siihen pysty!

Muita sekavia kirjoituksiani voi lukea tästä:

perjantaina, toukokuuta 21, 2010

Riisi ja peruna lihottavat myöntää THL! OIKAISU!

**
Asia meni mielenkiintoiseksi! Yleisradion haastattelema THL:n tutkija kieltää puhuneensa riisistä ja perunoista lihottavina elintarvikkeina. Valtakunnan ykkösblogissa voisi kuvitella syntyvän keskustelua tästä asetelmasta:

Päivi Peltomäki kirjoittaa: Kiitän asian saamasta huomiosta - terveellisen ruoan ei tarvitse olla kallista! Haluan kuitenkin korjata tätä Ylen uutisen sisältöä. En ole sanonut perunan ja riisin lihottavan, sillä en ole sitä mieltä. Perunasta ja riisistä puhuimme eri asiayhteydessä. Esimerkkejä halvoista ja runsaasti energiaa sisältävistä tuotteista ovat esim. makeiset, keksit, limsat ym.

Christer Sundqvist vastaa: Voi räkä sentään! Näinkö siinä asiassa kävikin, että Yleisradion toimittajat ovat ladelleet omiaan? Päivi Peltomäki, muistathan lähettää tästä viipymättä oikaisupyynnön Yleisradioon, ettei vaan kansakunnalle jää sellainen vaikutelma, että THL olisi vaihteeksi puhumassa totta riisistä ja perunasta. Vai puhuit sinä sittenkin niistä makeisista, kekseistä ja limsoista? Etkä sittenkään riisistä ja perunasta lihottavina? Olen hyvin pettynyt, mutta saattaa olla sinulle sopivampaa oikaista asia juuri tuolla tavalla tässä Suomen suosituimmassa terveysblogissa. Saathan sinä näin eniten näkyvyyttä asiallesi ja palkanmaksu jatkuu.

Filosofian tohtori Saska Tuomasjukka: Niin, arvasin, että näin siinä käy. En uskonutkaan, että kyse olisi THL:n linjan muutoksesta. Ajattelin heti, että _toimittaja_ ja _valtakunnan ykkösmedia_ on muuttunut: toimittaja ei nähnyt ongelmia siteerata samassa jutussa THL:n uutisia ja sitten siinä sivussa todeta, että peruna ja riisi lihottavat. Toimittaja ei nähnyt ristiriitaa siinä missä THL näkee. Edistystä tämäkin. Se on myös esimerkki siitä, miten THL tai mikään Suomen puolivirallisista terveysjärjestöistä (Sydänliitto, Diabetesliitto mm.) ei enää ole totuuden ainoa versio.


Tässä se alkuperäinen (virheellinen!) uutinen:

Hieraiskaa silmiänne useamman kerran! Sillä nyt tulee sensaatiomainen paljastus Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen (THL) työntekijältä (lopputilin saa hakea sitten huomenna kassalta?)

Elintarviketieteen maisteri Päivi Peltomäki sanoo YLE Lahden jutussa näin kysyttäessä onko terveellinen ruoka kallista:

Lihottava ja siis energiapitoinen ruoka kuten riisi ja peruna on toki halvempaa ja runsaasti tärkeitä ravintoaineita sisältävä ruoka sen sijaan kalliimpaa.

Tässä koko uutinen hämmästeltäväksenne:

Keskustelupalstoilla kysellään usein minkä vuoksi lihottava ruoka on halpaa ja miksi terveellinen ruoka maksaa enemmän. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos on selvittänyt, ettei väite pidä juuri lainkaan paikkaansa. Terveellistä ruokaa saa edullisestikin kunhan malttaa valita ja valmistaa.

Onko terveellinen ruoka kallista? Terveellisen ruuan ei tarvitse olla kallista, toki se voi sitäkin olla ja onhan isolla rahalla nopeampaa valita terveellistä ruokaa, sanoo elintarviketieteen maisteri Päivi Peltomäki.

Lihottava ja siis energiapitoinen ruoka kuten riisi ja peruna on toki halvempaa ja runsaasti tärkeitä ravintoaineita sisältävä ruoka sen sijaan kalliimpaa. Kasvisten käyttö on tutkimuksissa havaittu hyväksi, ne ovat edullisia ja niistä saa kohtuuhinnalla hyvin suojaravintoaineita.

Kallis liha ja kala ovat päivittäin ruoka-aineina kuitenkin vain pienessä roolissa, joten edulliset kasvikset nousevat tärkeään asemaan. Myös hedelmistä löytyy edullisiakin.

Terveellinen ruokavalio ei nosta kustannuksia
Myytti siitä, että terveellinen ruoka maksaa muka enemmän, ei näytä olevan totta.

- Tietysti käytettävissä oleva rahamäärä on yksi syy siihen että toiset syövät enemmän lihaa ja kalaa sekä hedelmiä mutta terveellistä ruokaa saa myös edukkaasti, muistuttaa Päivi Peltomäki.

- Vähemmän tienaavat suomalaiset syövät kasviksia ja hedelmiä vähemmän. Banaanit, kaalit ja porkkanat ovat aina edullisia, joten hinta ei selitä tätä vaan kyse voi olla myös muusta, asenteista, tiedosta tai viiteryhmästä. Jos muutkaan läheiset ja kaverit eivät käytä paljon kasviksia niihin ei helposti tunneta vetoa.

Tutkijan mielestä nykyaika on tuonut kauppoihin runsaasti erikoistuotteita, joita mainostetaan juuri niiden terveyttä edistävillä ominaisuuksilla. Valitettavasti juuri nämä maksavat enemmän vaikka esimerkiksi ihan tavalliseen jugurttiin voisi itse lisätä marjaa tai hedelmää halvemmalla.

Elintarviketieteen maisteri Päivi Peltomäki THL:lta muistaa myös vertailutukimuksen, jossa diabetesriskiryhmään kuuluvat muuttivat ruokatottumuksiaan terveellisempään suuntaan.
Ja kas, ruokakorin hinta ei kallistunut vaikka ravinnon terveellisyys lisääntyi. Päivi Peltomäki THL:lta korostaa, ettei halvasti syöminen tarkoita lihottavasti syömistä.

Kasvikset ja juurekset kehiin
Suomalaiset syövät vielä vähän terveellisiä kotimaisia kasviksia ja juureksi.

- Keitot, laatikot ja perinteiset pataruuat ovat edullisia, porkkana, lanttu ja kaali sopivat moneen. Annoksen voi saada syntymään noin eurolla.

- Kallein pihvi ei suinkaan ole hyvin syömisen ainut vaihtoehto, sanoo Päivi Peltomäki.

- Ostakaa tavallista ruokaa, erikoistuotteilla on nimeä ja mainosarvoa, mutta ravintoarvon suhteen niistä ei löydy juuri etua, sanoo Päivi Peltomäki.

Kiitos vinkistä FT Saska Tuomasjukka ja ennen kaikkea KIITOS Päivi Peltomäki järjen äänestä!

Lähde: YLE Lahti, 21.5.2010

Lisää samantyyppisiä kirjoituksia:

torstaina, toukokuuta 20, 2010

Uutta tietoa masennuksen biologiasta




**
Aluksi mielenkiintoinen uutinen: Tohtori Tolonen on luonut uuden portaalin, johon kasvaa vähitellen ehkä Suomen laajin terveyden tietopankki (http://www.tritolonen.fi/). Sieltä löydät kätevästi itsehoidon artikkelit ja tuoreet terveysuutiset. Bio-Vitan kaupalliset sivut löytyvät jatkossa täältä: http://www.biovita.fi/

Mutta nyt uutta tietoa masennuksesta:

Masennus on suomalaisten uusi kansantauti. Yleisesti masennuksen syntyyn uskotaan liittyvän ulkopuolisia tekijöitä kuten ihmissuhdeongelmia, psykososiaalista stressiä ja muita psyykkisiä syitä. Kukaan ei kiistä ettei tällä olisi merkitystä, mutta samalla on todettava, ettei tässä ole koko totuus.

Masennus on nimittäin myös biologinen sairaus ja siinä on havaittavissa neuroinflammaatiota, eli tulehdusta hermosoluissa. Masennuksen biologiaa on tutkittu paljon viime aikoina ja siitä on saatu runsaasti uutta tietoa.

Psykiatrit eivät usko enää itsekään aiemmin niin suosittuun serotoniiniteoriaan, johon perinteisten psyykelääkkeiden käyttö on nojannut.

Teoria on ilmeisen virheellinen, mutta kuitenkin määrätään silti yleisesti SSRI-lääkkeitä, joille on tyypillistä, että ne valikoivasti estävät serotoniinin takaisinottoa. Tutkimuksissa lääkkeet on osoitettu tehottomiksi tai heikkotehoisiksi lievän ja keskivaikean masennuksen hoidossa. Lääkitys näyttää tehoavan vain vakavassa masennuksessa.

Belgialainen neuropsykiatrian professori Michael Maes esitti ensimmäisenä näkemyksen, jonka mukaan masennus on biologinen häiriötila, jota hallitsee inflammaatio (kudostulehdus). Viime aikoina hän on laajentanut näkemystään tuoden mukaan tautiin vaikuttavina tekijöinä myös hapetus- ja nitrosatiiviset stressitilat ja näiden havaintojensa myötä ehdottanut antioksidanttien ja omega-3-rasvahappojen käyttöä masennuksen hoidossa.

Vakavaa masennusta potevilla henkilöillä on veressään liian vähän keskeisiä antioksidantteja, kuten E-vitamiinia, sinkkiä ja ubikinonia (koentsyymi Q10). Tästä syystä potilaiden antioksidanttien teho on heikentynyt.

Keskeisen antioksidanttientsyymin, glutationiperoksidaasin (GPX), aktiivisuus on masennuksen tunnusmerkkejä, kirjoittaa Maesin työryhmä uudessa katsauksessaan (2010).

Heikentynyt antioksidanttikapasiteetti ei kykene suojaamaan aivoja ja muuta elimistöä vapaiden happiradikaalien aiheuttamaa hapetusstressiä vastaan, jolloin vapaat radikaalit pääsevät vaurioittamaan solukalvojen rasvahappoja, proteiineja ja solujen DNA:ta.

Masennuksessa myllertää samalla toinenkin stressitila, nimittäin nitrosatiivinen stressi. Vapaiden radikaalien ylimäärä ilmenee plasman peroksidien ja ksantiinioksidaasin lisääntymisenä.

Hapetus- ja nitrosatiiviset stressitilat lisäävät malonialdehydin (MDA) määrää. MDA on tyydyttymättömien rasvahappojen myrkyllinen hapetustuote. Samalla lisääntyy myös 8-hydroksi-2-deoksiguanosiini, joka on osoitus solua kohdanneista DNA-vaurioista. Hapetus- ja nitrosatiiviset stressitilat vaikuttavat haitallisesti myös immuunijärjestelmään ja aiheuttavat siinä autoimmuunireaktioita.

Niinpä masennuksessa potilaan plasman IgG-vasta-aineet hapettunutta ox-LDL-kolesterolia vastaan lisääntyvät. Myös IgM-välitteiset immuunireaktiot solukalvojen rasvahappoja vastaan voimistuvat. Samalla monien geenien toiminta muuttuu.

Masennustutkimuksiin soveliaat koe-eläinmallit osoittavat johdonmukaisesti alentunutta antioksidanttikapasiteettia ja lisääntyneitä hapetus- ja nitrosatiivisia stressitiloja, korostaa Maes. Masennuslääkkeet kykenevät jossain määrin lisäämään antioksidanttien tehoa näissä eläinkokeissa. Antioksidantit, kuten N-asetyyli-kysteiini, sinkki ja GPX-aktiivisuutta matkivat yhdisteet, toimivat masennusta estävinä antidepressiivisinä aineina.

Maesin katsauksessa tarkastellaan niitä biokemiallisia reittejä, joiden kautta alentunut antioksidanttikapasiteetti ja lisääntyneet hapetus- ja nitrosatiiviset stressitilat vaikuttavat masennukseen ja tähän tautiin liittyviin hermostoa rappeuttaviin prosesseihin.

Johtopäätös on, että nämä stressitilat ja tulehdukset (inflammaatio) ovat masennuksen synnyn avaintekijöitä. Masennus kuuluu hermosoluja tuhoaviin neurodegeneratiivisiin ja neuroinflammatorisiin sairauksiin. Masennuksen syntyyn myötävaikuttaa myös vuotava suoli -oireyhtymä (katso kuva, joka on kopioitu Maes ym. 2009 -julkaisusta).

Lähteet:
Maes M, Yirmia R, Noraberg J, et al. The inflammatory & neurodegenerative (I&ND) hypothesis of depression: leads for future research and new drug developments in depression. Metab Brain Dis (2009) 24:27–53 DOI 10.1007/s11011-008-9118-1

Maes M, Galecki P, Chang YS, Berk M. A review on the oxidative and nitrosative stress (O&NS) pathways in major depression and their possible contribution to the (neuro)degenerative processes in that illness. Prog Neuropsychopharmacol Biol Psychiatry. 2010 May 12. [Epub ahead of print]

Lisää luettavaa ravintolisistä:


RAVINTOLISIEN ABC (YHTEISTYÖSSÄ DOSENTTI MATTI TOLOSEN KANSSA)

keskiviikkona, toukokuuta 19, 2010

D-vitamiinitasot ja sydän-verisuonisairaudet: systemaattinen tarkastelu ja meta-analyysi

**
Yhteistyössä on voimaa
. Lääkäri Olli Sovijärvi tiedusteli voiko hän tuoda D-vitamiinireferaattinsa tänne blogiini terveystietoisten arvioitavaksi. Se julkaistaan myös keho.netissä. Lääketieteen lisensiaatin monipuoliseen tuotantoon voitte tutustua hänen blogissaan Integral Life by OlliS. Suosittelen.


Käännetty ja referoitu sekä muokattu artikkelista "Levels of vitamin D and cardiometabolic disorders: systematic review and meta-analysis." Parker J. et al., Maturitas 2010 Mar;65(3):225-36.

Lääkäri Olli Sovijärven kommentti:

D-vitamiinitutkimuksen käydessä kuumana ja tutkimustulosten tukiessa toinen tosiaan näyttäisi siltä, että D-vitamiinipitoisuudet vaikuttavat positiivisesti ihmisen terveyteen lukuisalla eri tavalla.

Siksi päivittäinen D-vitamiinilisä alueilla, joissa auringonvaloa ei saada tarpeeksi tulisi olla riittävän suuri terveyshyötyjen saavuttamiseksi.

Nykyinen suositusannos (ikääntyneille) 20 mikrog/vrk Suomessa on mielestäni edelleen auttamattomasti liian alhainen.

Itse henkilökohtaisesti suosittelen potilailleni iästä ja sukupuolesta sekä muusta terveydentilasta riippuen 75-125 mikrog/vrk annoksia. Jopa tätä suuremmat annokset voivat olla hyödyllisiä eikä merkittäviä placeboa suurempia haittavaikutuksia ole raportoitu massiivisillakaan annoksilla.


D-vitamiinitasot ja sydän-verisuonisairaudet: systemaattinen tarkastelu ja meta-analyysi

Sydän-verisuonisairaudet (CVD) yhdessä tyypin 2 diabeteksen (DM2) sekä metabolisen oireyhtymän kanssa ovat maailmanlaajuisesti merkittäviä sairastavuuden ja kuolleisuuden aiheuttajia [1,2]. Lisäksi tiedetään, että korkea verenpaine, dyslipidemia, keskivartalolihavuus sekä sokeriaineenvaihdunnan häiriöt ovat tärkeitä riskitekijöitä sydän-verisuonisairauksille [2,3].

D-vitamiinin puutos on hyvin yleistä koko maapallon väestössä. Arvioidaan että 30-50% aikuisväestöstä kärsii D-vitamiinin puutteesta [4,5]. Erityisesti vanhempi väestö on tälle altis, sillä ikääntymisen myötä ihon kyky syntetisoida auringonvalosta D-vitamiinia vähenee [6].

D-vitamiinin tiedetään olevan tärkeä säätelijä luun mineraalitasapainossa ja se on yhdistetty myös lukuisiin muihin patofysiologisiin mekanismeihin. Onkin arvioitu, että D-vitamiinireseptoreita löytyy yli 36 kudostyypistä [7]. Lisäksi uusimmat tutkimukset ovat osoittaneet matalien d-vitamiinipitoisuuksien ja sydän-verisuonitautien sekä diabeteksen olevan yhteydessä toisiinsa [4, 8-10]. Näiden osalta kuitenkin tutkimukset eroavat toisistaan niin metodologisesti, populaation osalta kuin tulosten esittämisen kannalta.

Tämä systemaattinen tarkastelu ja meta-analyysi arvioi D-vitamiinitasojen merkitystä kardiometabolisten sairauksien riskitekijänä.

Metodit:

Tutkijaryhmä suoritti systemaattisen kirjallisuushaun D-vitamiinin (25-hydroxy vitamin D (25OHD)) ja kardiometabolisten häiriöiden suhteesta aikuisväestössä. Haku tehtiin PubMed:stä sekä Web Of Knowledge -tietokannoista kokonaisuudessaan.

Hakutermeinä käytettiin lukuisia MESH-termistöön kuuluvia termejä kuten "diabetes mellitus", "metabolic syndrome X", "cardiovascular diseases" sekä D-vitamiinin osalta "vitamin D", "cholecalcif*" ja "vit D".

Tutkimus hyväksyttiin, mikäli se täytti seuraavat kriteerit:
1) "poikkileikkaus-tutkimukset" (cross-sectional), tapaus-verrokki (case-control), joukkotutkimus tai satunnaistettu kontrolloitu tutkimus (RCT)
2) D-vitamiinin mittauksessa käytetty seerumin 25OHD-pitoisuutta
3) tutkimukset, joissa on arvioitu 25OHD-pitoisuuksien suhdetta kardiometabolisiin häiriöihin (kts. edellä)
4) julkaisu millä tahansa kielellä

Tutkimus hylättiin mikäli:
1) kohderyhmä oli alle 18-vuotiaita
2) kohderyhmänä oli raskaana olevat naiset
3) tutkittava sairasti tyypin I diabetesta
4) potilaalla oli lisäkilpirauhasen sairaus tai muu D-vitamiinin aineenvaihduntaan vaikuttava sairaus
5) tutkimus oli tehty eläimillä

Tutkimuksessa vertailtiin korkeimman seerumin 25OHD -ryhmää matalimman ryhmän kanssa, jossa matalin ryhmä oli viitearvona. Ne, joissa data esitettiin käänteisesti korkeimman 25OHD arvon ollessa viitearvona, laskettiin näille vetosuhteet (odds ratios) sekä 95% luottamusvälit.

Tekijät suorittivat kumulatiivisen meta-analyysin kronologisessa järjestyksessä julkaistuista tutkimuksista (tarkempien tilastollisten analyysien osalta kts. alkuperäinen tutkimus).

Tulokset:

Arvioitavia tutkimuksia seulomisen jälkeen jäi 6049:stä jäljelle 81 tutkimusta (full text studies). Vielä tarkemman tarkastelun jälkeen tästä poistettiin 46 tutkimusta tutkimusmetodiikan puutteiden vuoksi. Tästä vielä 16 tutkimusta jätettiin pois puutteellisten päätetapahtumien tai muun metodiikan puutoksen osalta. Lopullisessa tarkastelussa oli 33 odds ratio:ta 28:sta itsenäisestä tutkimuksesta (kts. alkuperäinen tutkimus).

Tutkimuksissa oli mukana yhteensä 99745 osallistujaa. Kaikki tutkimukset on julkaistu vuosina 1990-2009, joista suurin osa (89%) vuosina 2004-2009. Tutkimuksissa oli sekä kaupunki- että maaseutuväestöä, tutkittavien keski-ikä vaihteli 40.5 - 74.5 vuoden välillä ja 89%:ssa tutkimuksista oli mukana molempia sukupuolia.

Yli puolessa tutkimuksista päätetapahtumana oli sydän-verisuonisairaudet (57%), metabolinen oireyhtymä oli 25%:ssa tutkimuksista ja DM2 raportoitiin 18%:ssa tutkimuksista.

Riskin kannalta:

Yli 85% tutkimuksista (29/33 OR) raportoivat korkeiden D-vitamiinitasojen olevan yhteydessä matalaan kardiometabolisten sairauksien esiintyvyyteen. Kolmessa tutkimuksessa oli päinvastainen tulos ja yhdessä tutkimuksessa ei havaittu yhteyttä näiden välillä.

Järjestettäessä odds ratio:t kronologisesti julkaisujärjestykseen havaittiin johdonmukainen kehitys korkeiden D-vitamiinitasojen ja vähentyneen kardiometabolisten sairauksien riskissä.

Tutkimustyylin kannalta:

Kaikissa joukkotutkimuksissa löytyi selvä yhteys korkeiden D-vitamiinitasojen ja vähentyneen kardiometabolisten sairauksien välillä yhdistetyn odds ration ollessa 0.42 (95% luottamusväli (CI) 0.28 - 0.65). Poikkileikkaustutkimuksissa 83%:ssa havaittiin vähentynyt sairastavuus kardiometabolisiin tauteihin korkeilla D-vitamiinitasoilla.

Päätetapahtuman kannalta:

Korkea D-vitamiinipitoisuus on yhteydessä vähentyneeseen kardiometabolisten sairauksien esiintyvyyteen kolmea tutkimusta lukuun ottamatta (yhdistetty OR 0.67, CI 0.55 - 0.81). Kaikki kahdeksan tutkimusta, joissa päätetapahtumana oli metabolinen oireyhtymä (MBO) havaittiin selvä MBO:n väheneminen korkeilla d-vitamiinitasoilla (yhdistetty OR 0.49, CI 0.38 - 0.64).

Diabeteksen ollessa päätetapahtumana korkea D-vitamiinipitoisuus oli yhteydessä alentuneeseen sokeritaudin sairastavuuteen seitsemässä tutkimuksessa yhdeksästä (yhdistetty OR 0.57, CI 0.43 - 0.74).

Tutkimukset olivat hyvin heterogeenisia ja siksi tilastollisessa analyysissä käytettiin satunnaistetun mallin sijaan kiinteää mallia (kts. tarkempi analyysi alkuperäisestä tutkimuksesta).

Keskustelu:

Kyseessä on ensimmäinen systemaattinen tarkastelu ja meta-analyysi D-vitamiinin ja kardiometabolisten oireyhtymien välisestä yhteydestä.

Yleisesti havaittiin (85% tutkimuksista), että korkea D-vitamiinipitoisuus on yhteydessä 43% vähenemiseen karidiometabolisissa sairauksissa arvioitaessa kaikkia päätetapahtumia (CVD, DM2, MBO) ja tämä oli riippumaton tutkimusasetelmasta.

Yksilötasolla arvioitaessa havaittiin korkeiden D-vitamiinitasojen vähentävän riskiä saada sydän-verisuonisairaus (33% vs. matala D-vit. taso), tyypin 2 diabetes (55% matalampi) ja metabolinen oireyhtymä (51% matalampi).

Lisäksi havaittiin käänteinen suhde D-vitamiinipitoisuuden ja liikalihavuuden, lipidiprofiilin ja verenpaineen osalta (mitä matalampi D-vitamiinipitoisuus, sitä lihavampi henkilö, sitä korkeammat veren rasva-arvot ja sitä korkeampi verenpaine) [11-15].

Mekanismit, mitkä selittävät nämä muutokset, eivät kuitenkaan ole täysin selvillä. D-vitamiini voi vaikuttaa geenien suoraan ilmentymiseen tai D-vitamiinireseptorien tai solunsisäisen ja -ulkoisen kalsiumin säätelyn kautta; mahdollisesti kaikkien näiden mekanismien välityksellä.

Zittermann ym. [16] esittävät matalien D-vitamiinitasojen liittyvän lisääntyneeseen sydän-verisuonitautien esiintymiseen. Zittermann kuvaa erilaisia mekanismeja, jotka voisivat olla tämän taustalla: verisuonien seinämän kalkkeutumista estävien matriksin proteiinien lisääntyminen D-vitamiinin avulla; D-vitamiinin funktio tulehdusta välittävien sytokiinien estäjänä; matalan D-vitamiinipitoisuuden yhteys lisääntyneeseen reniini-angiotensiini-systeemin aktivaatioon, mikä johtaa kohonneeseen verenpaineeseen [17]. Nämä ovat siis toistaiseksi vielä vain hypoteeseja mahdollisesta mekanismista.

Yhdessä tutkimuksessa havaittiin korkeiden D-vitamiinipitoisuuksien olevan yhteydessä lisääntyneeseen tyypin 2 sokeritaudin esiintyvyyteen. Tämä tutkimus oli tehty pelkästään tummaihoisella väestöllä ja viittaa siihen, että D-vitamiinin vaikutukset voivat olla erilaisia tässä etnisessä ryhmässä. Lisätutkimuksia tämän suhteen kuitenkin tarvitaan.

Johtopäätökset:

Kyseessä on ensimmäinen meta-analyysi aiheesta, missä osoitetaan mahdollisen korkean D-vitamiinipitoisuuden hyöty kardiometabolisten sairauksien ehkäisyssä ja hoidossa. Yhteys oli merkittävä kaikkien päätetapahtumien osalta ja kaikissa tutkimusasetelmissa yhteensä 28 tutkimuksessa, joissa oli 99745 ihmistä, sekä miehiä että naisia eri etnisistä rymistä.

Tutkimuksen rajoituksina on ainoastaan poikkileikkaustutkimusten tai havainnointitutkimusten käyttö datana ja siksi syy-seuraussuhteen osoittamiseen tarvitaan lisätutkimuksia.

Erityisesti tarvitaan kontrolloituja tutkimuksia D-vitamiinilisän käytön ja kardiometabolisten sairauksien vähenemisen syy-seuraus-suhteen osalta.

Viitteet:

[1] J.P. Despres, P. Poirier, J. Bergeron, A. Tremblay, I. Lemieux and N. Almeras, From individual risk factors and the metabolic syndrome to global cardiometabolic risk, Eur Heart J Suppl 10 (B) (2008), pp. B24–B33.
[2] S.M. Grundy, A changing paradigm for prevention of cardiovascular disease: emergence of the metabolic syndrome as a multiplex risk factor, Eur Heart J Suppl 10 (B) (2008), pp. B16–B23.
[3] M. Fisher, Cardiometabolic disease: the new challenge?, Pract Diabetes Int 23 (3) (2006), pp. 95–97.
[4] J.H. Lee, J.H. O’Keefe, D. Bell, D.D. Hensrud and M.F. Holick, Vitamin D deficiency an important, common, and easily treatable cardiovascular risk factor?, J Am Coll Cardiol 52 (December (24)) (2008), pp. 1949–1956.
[5] V. Tangpricha, E.N. Pearce, T.C. Chen and M.F. Holick, Vitamin D insufficiency among free-living healthy young adults, Am J Med 112 (June (8)) (2002), pp. 659–662.
[6] M.F. Holick, L.Y. Matsuoka and J. Wortsman, Age, vitamin-D and solar ultraviolet light, Lancet 2 (8671) (1989), pp. 1104–1105.
[7] M.L. McCullough, R.M. Bostick and T.L. Mayo, Vitamin D gene pathway polymorphisms and risk of colorectal, breast, and prostate cancer, Annu Rev Nutr 29 (2009), pp. 111–132.
[8] X. Palomer, J.M. Gonzalez-Clemente, F. Blanco-Vaca and D. Mauricio, Role of vitamin D in the pathogenesis of type 2 diabetes mellitus, Diabetes Obes Metab 10 (March (3)) (2008), pp. 185–197.
[9] D.E. Wallis, S. Penckofer and G.W. Sizemore, The “sunshine deficit” and cardiovascular disease, Circulation 118 (September (14)) (2008), pp. 1476–1485.
[10] L. Lu, Z. Yu and A. Pan et al., Plasma 25-hydroxyvitamin D concentration and metabolic syndrome among middle-aged and elderly Chinese individuals, Diabetes Care 32 (July (7)) (2009), pp. 1278–1283.
[11] M.F. Holick, Vitamin D deficiency, N Engl J Med 357 (July (3)) (2007), pp. 266–281.
[12] R. Scragg, M. Sowers and C. Bell, Serum 25-hydroxyvitamin D, diabetes, and ethnicity in the Third National Health and Nutrition Examination Survey, Diabetes Care 27 (December (12)) (2004), pp. 2813–2818
[13] K.C. Chiu, A. Chu, V.L. Go and M.F. Saad, Hypovitaminosis D is associated with insulin resistance and beta cell dysfunction, Am J Clin Nutr 79 (May (5)) (2004), pp. 820–825.
[14] E. Hypponen, B.J. Boucher, D.J. Berry and C. Power, 25-Hydroxyvitamin D, IGF-1, and metabolic syndrome at 45 years of age: a cross-sectional study in the 1958 British Birth Cohort, Diabetes 57 (February (2)) (2008), pp. 298–305.
[15] A.G Pittas, J. Lau, F.B. Hu and B. Dawson-Hughes, The role of vitamin D and calcium in type 2 diabetes. A systematic review and meta-analysis, J Clin Endocrinol Metab 92 (June (6)) (2007), pp. 2017–2029.
[16] A. Zittermann, S.S. Schleithoff and R. Koerfer, Putting cardiovascular disease and vitamin D insufficiency into perspective, Br J Nutr 94 (October (4)) (2005), pp. 483–492.
[17] E. Giovannucci, Vitamin D and cardiovascular disease, Curr Atheroscler Rep 11 (November (6)) (2009), pp. 456–461 [article].

Muita kirjoituksia D-vitamiinista:

Mikä ihmeen trombiiniliha?

#
Tärkeä päivitys tähän 13.2.2010 ilmestyneeseen juttuuni: EU-parlamentti kielsi keskiviikkona 19.5.2010 trombiinin käytön ruoan lisäaineena! Nautaeläimistä tai sioista peräisin oleva trombiini on entsyymi, jota voidaan käyttää lihapalojen yhteen liittämisessä. Parlamentin mukaan tällaiset uudelleen kootut lihatuotteet voisivat johtaa kuluttajia harhaan. Euroopan komissio oli jo ehtinyt ehdottaa trombiinin lisäämistä sallittavien lisäaineiden luetteloon, mutta parlamentin ympäristövaliokunta teki tätä vastustavan esityksen. Se meni Strasbourgin täysistunnossa läpi äänin 370-262. Esitys meni läpi vain täpärästi, sillä hyväksymiseen tarvittiin 369 ääntä. Euroopan unionin jäsenmaat olivat valmiit sallimaan trombiinin käytön, sillä ne hyväksyivät aineen helmikuun alussa. Nyt tälle älyttömyydelle tuli loppu. Hyvä päätös EU-Parlamentilta!

Lihanleikkaajalla jää yli
useita pienempiä lihanpaloja, joista yleensä tehdään jauhelihaa. Arvokkaammista lihanpaloista on ollut tapana tehdä pihvejä. Lihanjalostamot ovat testanneet uutta trombiiniksi nimettyä ainetta, joka toimii kuin liima. Aineen avulla voi yhdistää useita lihanpaloja yhdeksi herkkupaistiksi tai -pihviksi, joka näyttää siltä kuin se olisi samaa lihaa.

Eikö tämä ole kuluttajan huijaamista?

Tottakai se on! Mutta elintarviketeollisuus huijaa kuluttajaa jo siinä määrin räikeästi, että oikeastaan mikään ei enää yllätä. Euroopan unioni harkitsee antaako se myyntiluvan amerikkalaisyrityksen lihaliimatuotteelle, eli salliiko se avoimen huijauksen.

Samantyyppistä menetelmää käytetään Suomessa jo nyt. Aamulehti osaa kertoa johtaja Seppo Heiskasen suulla, että siivutettuja täyslihatuotteita yhdistetään usein erikokoisista paloista käyttämällä fosfaatteja ja lisäaineita liimana. Ystäväni ylitarkastaja Taina Rautio elintarviketurvallisuusvirasto Evirasta sanoo, että ruoan ja kasvien ehostaminen on tulevaisuuden bisnestä, jonka tutkimukseen käytetään paljon voimavaroja. Avainsana ovat entsyymit. Sellainen on myös trombiini, joka on ensimmäinen tässä sarjassa kaupallisille markkinoille yltävä tuote. Entsyymien avulla esimerkiksi kaalinlehden reikä voidaan paikata tai pihvi yhdistellä. Suurin ongelma trombiinissa on, että asiakas kuvittelee saavansa kallista lihaa ja maksaa yhdistelmätuotteesta liikaa, Rautio pohtii.

Mitä jos noustaisiin kapinaan? Ei hyväksytä enää tällaista pelleilyä ja ahneuden tuomaa kikkailua ruoalla, vaan vaaditaan elintarvikkeiden toimittajilta suoraselkäisyyttä! Olisitko sinä valmis maksamaan enemmän ruoastasi, jos se olisi taatusti puhdasta, ravitsevaa ja ei turmelisi terveyttäsi?

Iloitsen erään nuoren osoittamasta esimerkistä. Olin käymässä eräässä kahvilassa. Eräs fiksu nuori osti kahvilasta kupillisen kaakaota ja kysyi onko kaakaon kanssa naposteltavaksi myytävänä gojimarjoja (superfoodia). Myyjä sanoi, että heillä ei ole mitään sellaista tuotetta, mutta heillä oli hyvänmakuisia marjaleivoksia. Ei kelvannut. Nuori sanoi, että hän ei kaipaa marjoille noin epäterveellistä "alustaa". Hän syö mieluummin pelkkiä gojimarjoja koska ne hoitavat hänen terveyttään.

Kauppiaiden, ehkä myös kahvilanpitäjien, on syytä jatkossa tottua tällaisiin valistuneisiin nuoriin. Nämä nuoret eivät syö epäterveellisiä leivoksia, eivätkä myöskään trombiinilihaa. Mitä sinä teet?

Muita ihmejuttujani:

maanantaina, toukokuuta 17, 2010

Kirjoittajavieras: Pekka Puska

**
Pääjohtaja Pekka Puska on kiireisestä aikataulustaan huolimatta kirjoittanut seuraavan terveysblogissani julkaistavan vieraskirjoituksen. Pyydän teitä kommentoimaan kirjoitusta asiallisesti!

Tätä 9.3.2010 julkaistua kirjoitusta on kommentoitu vilkkaasti (17.5.2010 täällä oli 88 kommenttia). Muutama asiaton kommentti on jouduttu poistamaan, mutta ihailtavan hyvin olette noudattaneet toivettani kommentoida asiallisesti. KIITOS! Kommentit ja keskusteluehdotukset otan esille piakkoin toteutuvassa palaverissa ystäväni Pekka Puskan kanssa.

UUTTA TIETOA
Kirjeessään 6.4.2010 Pekka Puska haluaa kiittää vilkkaasta keskustelusta. Hän haluaa korostaa, että perinteiset kovat kansanterveyden kriteerit ovat odotettavissa olevan eliniän pituus ja toimintakykyiset elinvuodet. Viimeisen 30-40 vuoden aikana on suomalaisten odotettavissa oleva elinikä lisääntynyt noin 10 vuodella ja pääasiassa toimintakykyisillä elinvuosilla (Terveys 2000 -tutkimus). Eliniän pitenemisestä noin 80 % johtuu sydän- ja verisuonitautikuolleisuuden vähenemisestä (=siirtymisestä paljon myöhäisempään ikään).

Ennen Puskan kirjoitusta tulee vielä yhteenveto keskustelustamme (päivitys 29.3.2010 klo 12.00)

Yhteenveto keskustelusta

Nimimerkki Jerik jäi ihmettelemään mitä tarkoittaa tämä Pekka Puskan väite "Usealla kriteerillä arvioituna suomalaisten kansanterveys on parempi kuin koskaan". Mitkä ovat nämä kriteerit ja monellako kriteerillä arvioiden suomalaiset ovat sairaampia kuin koskaan? Jerikin mielestä suomalaiset voivat paljon huonommin kuin 50 vuotta sitten!? Esimerkiksi Suomen Lääkärilehdessä 3/2006 kirjoitettiin, että ylipainoisia miehistä on 50% ja naisista 38%, sokeriaineenvaihdunnan häiriöistä kärsii 42% miehistä ja 33% naisista, diagnosoimattomia tyypin 2 diabeetikoita on enemmän kuin diagnosoituja, miehistä vyötärölihavia on 69% ja naisista 76%, jne... Nimimerkki "Voihan nenä" oli Jerikin kanssa samoilla linjoilla. Millähän asteikolla Puska pitää suomalaisia terveinä? Ei se, että keinotekoisesti pysyy 80 vuotta elossa lääkkeiden avulla, mutta kuselle ja kauppaan ei esim. kolesterolilääkkeiden aiheuttamien kipujen takia pääse, ole "Voihan nenä" -nimimerkin mielestä elämää. Ihmiset syövät huonommin kuin ikinä. Sitä ei voi Puska kieltää. Mökkihöperö epäili lääketieteen pitävän meidät elossa pitempään. Sitäkö pääjohtaja piti parempana kansanterveytenä? Jari kysyy: Miten ratkaistaisiin Pohjois-Karjalan diabetesepidemia? Rolf vitsailee: "No katos vaan, Suomi alkaa olla maailmanennätysmaa jos ei nyt urheilussa niin kansantautien määrässä. Niin sitä pitää!"

Jatkokysymys Pekka Puskalle: "Voitko ymmärtää sellaisia ihmisiä, jotka eivät pidä suomalaisten kansanterveyttä tänä päivänä parempana kuin 50 vuotta sitten? Olisiko niin, että sairauksien luonne on muuttunut?"

Dosentti Matti Tolosen mielestä pääjohtaja Puskan kirjoitus noudatteli totuttuja yleisiä linjoja. Tolosesta oli hienoa, että tupakointi on saatu hyvin kuriin Suomessa ja muualla maailmassa. Se näkyy mm. sydänkohtausten vähenemisenä. Yhdestä asiasta Tolonen on Puskan kanssa eri mieltä: Veren kolesterolitason laskusta ei ole paljon lisähyötyjä saavutettavissa. Tolosen mielestä kolesteroli ei ole valtimotautien syytekijä, vaan tautiin liittyvä rinnakkaisilmiö, ns. riskitekijä, aivan kuten viiva korvannipukassa tai kaljupäisyys. Korvalehtien leikkely tai peruukin pito eivät ehkäise sydäntauteja, ei myöskään kolesterolilääkkeiden syöttäminen oireettomille ihmisille. Kolesterolilääkitys on "keisarin uudet vaatteet". Valtimotautien torjunnassa pitäisi pääpaino panna tulehduksen (inflammaation) vaimennukseen ja sammuttamiseen, ei kolesterolin alentamiseen, kuten Tolonen on yhdessä kollega Pentti Raasteen kanssa esittänyt (http://www.biovita.fi/uusi/pdf/Sydanopas_2010.pdf).
Olli Kolokontaipaleelta ihmettelee miksi se kolesteroli pitää ajaa pois ihmisestä kuin keskiaikainen kirkko pirua manasi. Hirvittävällä varmuudella statiinihoito aiheuttaa ennenaikaisia kuolemia tulehdustauteihin ja syöpään. Niin tämä statiini hoito tulisi lopettaa turmiollisena ja tarpeettomana.

Jatkokysymys Pekka Puskalle: Pidätkö mahdollisena, että kolesterolin merkitystä on liioiteltu valtimotaudin synnyssä? Oletko tutustunut mm. dosentti Matti Tolosen käsitykseen tulehduksen (inflammaation) vahvasta roolista näissä ikävissä verisuonimuutoksissa?

Sami Uusitalo halusi ensinnäkin lausua onnittelut Christerille, että sai Pekan kirjoittamaan blogiinsa. Tämähän kertoo virallisen linjan valtavasta arvostuksesta blogia kohtaan. Toiseksi Uusitalo halusi huolimatta antipatioistaan virallista ravitsemusvalistusta kohtaan, kiittää myös Pekkaa suoraselkäisyydestä osallistuessaan avoimeen kansalaiskeskusteluun tämän blogin välityksellä. Lihavuuden kasvu on todellakin valtava ongelma ja Sami Uusitalo tietää miten sen saa taitettua. Hän pyytää Pekkaa kuuntelemaan tarkkaan:
Puska sanoo: "Lihavuuden yleistyminen koskee erityisesti nuorempaa väestöä." Jep, pitää paikkaansa. Lasten lihavuus on maassamme kolminkertainen verrattuna 80-luvun alkuun. Puska jatkaa: "Painon säätely perustuu tunnetusti ravintoon ja liikuntaan – energian saannin ja kulutuksen tasapainoon. Molemmissa suhteissa on suuria haasteita." Tästä asiasta Uusitalolla on vankka mielipide. Ihminen syö helpommin suuria energiamääriä jos hiilihydraattien suhteellinen osuus on suuri. Mitä enemmän kansaa ohjataan suureen hiilihydraattien määrään, sitä suuremmalla todennäköisyydellä se lihoo. Jos ihminen syö päivän aterioilla esim. puoli kiloa vihanneksia hän saa tästä n. 100 kCal. Kun loppu koostuu vain proteiinista ja rasvasta, voi hän syödä saman päivän kuluessa esim. 4kpl keitettyjä kananmunia + 400 g naudanlihaa + 200 g siikaa + 40 g rasvaa + 300 g katkarapuja. Ja vielä ollaan hyvin alle 2000 kCal/päivä. Ja taatusti ei ole nälkä. Kun hiilihydraattien määrä on pieni, ei käytännöllisesti katsoen pysty syömään yli energiatarpeensa. Eli tässä oli se lihavuusongelman ratkaisu.
Puska sanoi: "Varsinkin nuoremman väestön kohdalla sokeripitoiset limsat ja karkit sekä paljon rasvaa sisältävät pikaruuat ovat yleistyneet. Annoskoot ovat kasvaneet ja napostelukulttuuri on yleistä." Uusitalo on samaa mieltä ja vahvistaa tämän sillä, että ihmisen joka syö ruokaa, jolla nälkä lähtee, ei tarvitse napostella. Neonomide haluaa pistää sulan Puskan hattuun koulujen limppa-automaattien sokerijuomien katoamisesta. Siitä SUURI kiitos Puskalle ja muille asiaan vaikuttaneille. Niin sitä pitää!
Puska väittää: "Liikunnan osalta taas päivittäinen fyysinen aktiviteetti on tavattomasti vähentynyt: koneet tekevät työn, liikutaan autoilla ja hissit kuljettavat. Nuoret istuvat television ja tietokoneen ääressä ja koululiikunta on vähäistä." Uusitalo on pohtinut asiaa. Lihavuuden kasvun alkamiskohta on 1980-luvun alku. Se ei ole mikään taitekohta lasten liikkumisessa. Esimerkiksi 1960-luvulla lasten lihavuus ei kasvanut vaikka autojen ja televisioiden määrä räjähti käsiin sekä saimme vauraampaan yhteiskuntaamme esim. koulukuljetukset. Liikunta oli Sami Uusitalolle hyvin pitkälle nollasummapeliä. Kun liikkui enemmän myös söi enemmän ja sama päinvastoin.
Nimimerkki FatFan on samaa mieltä Uusitalon kanssa ja ei yhtään ihmettele miksi nuoriso lihoo ja mässäilee. Riittää kun vilkaisee päiväkodissa aamupalapöytää tai viikon ruokalistaa. Kaikki rasvat ja melkein proteiinitkin karsittu pois. Tilalle keitettyä rypsiöljyä (margariini) ja muita kevyt-tuotteita. Sitten napostellaan koko ilta "jotain pientä". Siitä se ruokakulttuuri lähtee kun on koko ajan nälkä. Villelle liikunnan harrastaminen näkyy noin 10 kilon alenemisena elopainossa. Tämä saattaa kuulemma johtua siitä, että liikunta vaikuttaa ruokahalua säätelevien hormonien toimintaan.

Jatkokysymys Pekka Puskalle: Kun kuuntelet myynti-insinööri Sami Uusitaloa, mikä sinulla tulee päällimmäisenä mieleen?

Lääketieteen tohtori Timo Kuuselalla on terveisiä Pekalle. Hienoa! Tervetuloa keskustelemaan Pekka Puska. Meitä aiempi sukupolvi voitti kulkutaudit mukaan lukien tuberkuloosin. Reumakuume parani penisilliinillä eikä tappanut läppävikoihin. Innostunut taistelupari, kunnanlääkäri ja terveyssisar, tekivät melkein enemmän, mihin sairaalat nyt pystyvät, koska näitä massiivitauteja ei kerta kaikkiaan ollut. Näin ja koinkin sen itse.
Me istuimme valmiiseen pöytään.
Vasta 1970-luvusta lähtien avuttomuutemme on lisääntynyt. Esiin vyöryneille aineenvaihduntasairauksille emme ole saaneet aikaiseksi edes kelvollista viivytystä. Kaksi ilmiötä kaatuu päälle: kokoaikainen lisääntyminen ja isku aina nuorempiin.
Miljardeilla ja taas miljardeilla on lääkitty - jokseenkin turhaan - viivyttäen. Näin kertoo korkealle arvostamani 2-diabeteksen osaaja Markku Laakso Kuopiosta Lääkärilehdessä 8/2010. Toinen todellinen osaaja, Juhani Knuuti, raataa Turussa. Ollaan kutkuttavan lähellä "oikeaa tietoa"
Toisaalta, rasva- ja ravitsemusmafia raatavat Oulussa ja Kuopiossa erinomaisin varustein (1H NMR). Näyttää siltä (faktat puuttuvat), että heillä ei ole uskallusta tai tahtoa paneutua VAIHTOEHTOIHIN, ulostuloja ei ole.
Syvien salaisuuksien paljastamiseen verrattuna on lapsellisen helppoa tutkia ruokamme terveysmerkitystä. Nythän vasta "tiedämme,miten vaarallista on rasva" tai kuinka "on pakko saada päivittäinen hiilidhydraattimme". Emmekö todella uskalla edes kokeilla toisin päin? Se olisi lapsellisen helppoa. Pelätäänkö salaisuuden paljastumista?
Tälläkin keskustelupalstalla ilmoittautuu jo tautinsa voittaneita ja toisilla muita.
Kaivoon vajotaan kuin kahlekuningas ilman että osataan niistä vapautua.
Valtsu kirjoitti...
Moni ei ole vielä näissä kommenteissa tuonut esille niinkin puhuttua aihetta kuin VHH-ruokavalio kakkostyypin diabeteksen hoidossa.
Kuuselan jälkeen keskusteluun osallistuu Valtsu. Diabetesliiton linjasta voidaan hyvin poiketa. Aikuistyypin sokeritauti pysyy kurissa sokeria vähentämällä. Valtsulla on muutamia väitettä tukevia kirjallisuusviitteitä:
http://www.nutritionandmetabolism.com/content/5/1/36
http://www.nutritionandmetabolism.com/content/5/1/14
http://content.nejm.org/cgi/content/full/348/21/2074
http://diabetes.diabetesjournals.org/content/53/9/2375.long
Esimerkiksi tuossa ylimmässä jokainen ketogeenisen ryhmän henkilö, joka on alunperun ollut lääkityksellä (n=20), on paperin mukaan vähentänyt lääkitystään ja ovathan myös sokeriarvot parantuneet tosi mukavasti ihan jokaisessa tutkimuksessa. Mutta kuitenkin tuntuisi järkevältä idealta, että joko:
a) hyväksytään tuo VHH-ruokavalio, kuten Ruotsissakin on tehty tai
b) Diabetesliitto tai THL perustelee kansalle uskottavasti, miksi VHH ei ole turvallinen ruokavalio aikuistyypin diabeetikoille.
Nykyäänhän tosi moni noudattaakin esimerkiksi Antti Heikkilän ohjeita, koska virallisohjeet tuntuvat heidän mielestään epäuskottavilta. Jonkinlainen järki tuohon olisi kuitenkin saatava. Nythän kuitenkin suuri joukko (oli sitten virallistieteelliset tai Antti Heikkilän seuraajat), on kuitenkin "väärällä" tavalla hoitamassa sokeriarvojaan, mikä ei tietenkään kovin hyvä asia ole kansanterveyttä ajatellen.
Äitiliini -nimimerkillä esiintyvä puhuu vaihtoehtoisten ratkaisujen puolesta. Hän toimii pääosin eri linjoilla virallisen Suomen kanssa. Juo luomumaitoa (tinkimaitoa), käyttää voita ja voimariinia. Käyttää myös oliiviöljyä, se lienee kelpaa Pekka Puskallekin. Liha on poroa, hirveä ja nautaa. Joskus sikaakin, kun vanhus tykkää. Ateriat hän tekee itse, ei käytä eineksiä. Nappailee lisäksi rusinaa, siementä ja mantelia. Ja suomalaisia marjoja. Jonkun verran myös hedelmiä. On itse pysynyt hoikkana ja jokainen lapsi on hoikka,. Liikkuvat jonkin verran, eivät mitenkään älyttömästi. Jaksavat kyllä liikkua hyvin. Jokainen lapsista on yksilö. Olen ajatellut, että parasta antaa heidän syödä sitä ainesta, mitä tykkäävät (niistä aidoista ja terveellisistä vaihtoehdoista). Tytär syö enemmän hiilihydraattia kuin pojat, lihansyöjät. D-vitamiinin annostusta hän on lisännyt niin lapsille kuin vanhuksellekin.
Tampio on myös vaihtoehtoisella linjauksella. Neuvotaanko meitä lääkärikunnan toimesta täysin väärin? Tampiolla oli veritulppa ja alotti totuuksien penkomisen terveellisestä ravinnosta. Hän ei löytänyt mitään tukea sellaisesta lääketieteellisestä tutkimuksesta, joka suosisi jollain tavalla kasvisrasvojen käyttöä. Vaikuttaa siltä, että ravitsemussuositukset johtavat harhaan ja lopputulemana on myös diabetes epidemia. Suuntaus on verohoopoilujen takia menossa aivan hunningolle. Eli ravintosuositukset ovat retuperällä kolesteroli ja diabeteksen hoidossa. Tampio on näiltä osin menettänyt luottamuksen lääkärikuntaa kohtaan.

Jatkokysymys Pekka Puskalle: Kolleegasi Timo Kuusela ja muutama muu perää arvostusta vaihtoehtoisille ratkaisuille terveydenhoidossa ja tutkimuksessa. Miksi ei esimerkiksi voida tyypin 2 diabeetikoille kokeilla hieman pienempää hiilihydraattialtistusta? Mitä jos se onkin terveyden salaisuus, että vähennetään hiilihydraatteja?

Nimimerkki mr_Zombie on ollut aistivinaan, että Puska on vähätellyt julkisuudessa D-vitamiinin positiivisia vaikutuksia ja puolustanut virallisia suosituksia sen saannin suhteen. Mahtaako hän itse olla valmis kantamaan vastuun, jos D-vitamiinin hyödyllisyys osoitetaan kiistattomasti ja nykyiset ravintosuositukset paljastuvat täysin epätieteelliseksi huuhaaksi? kysyy mr_Zombie. Hänen mielestään tiede on osoittanut, että nykyiset suositukset eivät ole päteviä, vaan suurin osa suomalaisista elää pahassa D-vitamiinin puutteessa. Jos ajatellaan, mikä olisi halvin ja helpoin yksittäinen keino parantaa koko kansanterveyttä, niin optimaalisen D-vitamiinin saannin turvaaminen olisi aika hyvä vaihtoehto ykköskeinoksi. D-vitamiini on halpaa kuin saippua eikä yhden pillerin nappaaminen silloin tällöin ole kovin monimutkaista - siihen pystyy kuka tahansa hyvin pienellä vaivannäöllä. Vegaani ja aktiiviurheilija Tatu Ollila kysyy Pekka Puskalta vähän perusteita hänen D-vitamiini vastaisuudelleen?
Nimimerkki Neonomide osallistuu keskusteluun. Suomalainen D-vitamiinilautakunnan puheenjohtaja (Christel Lamberg-Allardt) on omin silmin nähnyt, kuinka FASEB-aineistossa 150 µg D-vitamiinia päivässä johtaa noin 25-30% valtimoplakin regressioon. D-vitamiinin puute on liitetty käytännössä kaikkiin degeneratiivisiin sairauksiin ja interventiotutkimukset ovat olleet hyvin lupaavia. Hänen ryhmänsä silti ehdottaa ettei D-vitamiinisuosituksia muuteta. Mitä tietoa Pekka Puskalla on D-vitamiinin saannin normalisoimista vastaan, mikäli ihmiselimistö kuluttaa päivässä 75-110 mikrogrammaa ? (Heaney ym.; Hollis ym.). Ai niin, puhutaan, että pillereistä saatu D on erilaista (WTF?) ja että Dee kannattaa saada auringosta. Jälkimmäisessä strategiassa on kaksi ongelmaa:
1) Asumme koko lössi 60 leveyspiirin pohjoispuolella ja merkityksellinen D-vitamiiniannos jää noin 3,5 kuukauteen ennen kuin kaamos iskee tai lämpötila on liian kylmä selän paljastamiseen.
2) Heti kun ihomme alkaa tuottaa sairausriskejä lukemattomissa tutkimuksissa vuodenaikojen perusteella vähentävää D-vitamiinia, suojautumistarve alkaa Ilmatieteen laitoksen mukaan SIITÄ TASOSTA, millä D-vitamiinia ALKAA muodostua ihollamme. Duodecimissa todetaan sama ongelma. Aurinkorasvojen käyttö taas estää käytännössä täydellisesti D-vitamiinin muodostumisen. Sama suomeksi: homma on reisillä eikä asialle voida tehdä yhtään mitään. Check mate.
Dragofix -nimimerkkiä haluaisi myös vastauksen tuohon D-vitamiini asiaan. Jotenkin tuntuu vaan hölmöltä kun tieteellisiä tutkimuksia D-vitamiinin terveyshyödyistä satelee mutta suosituksia ei nosteta. Vai onko joku vakavakin ero synteettisen ja luonnollisen D-vitamiinin käytössä ettei synteettistä voi käyttää liikaa?

Jatkokysymys Pekka Puskalle: Miten edistyy D-vitamiinilautakunnan työ?

Nimimerkki Neonomide on huolissaan hiilihydraattien liian runsaasta saannista. Tilastojen mukaan ihmiset ovat lisänneet kalorien kulutustaan, mutta pääosassa nimenomaan hiilarien kulutusta. Tervein väestönosa, joka on tullut juttuun moisella hiilarimassalla, ei valitettavasti edusta metabolisoijien enemmistöä. Toisaalta on toiveajattelua, että yritetään saada ihmiset muottiin jossa liikkumattomat repivät jostain kiireistä aikaansa liikkua merkittävästi ajallisesti enemmän kuin nykyisin, mistä voimme johtaa sen että vaihtoehtoisia ruokavalioita tulisi tuoda esille enemmän kuten mm. Ruotsissa tehdään. Neonomide uskoo kivikauden ruokavalioon. On tuoreita interventiotutkimuksia, joissa kivikauden dieetti on saanut koehenkilöt vähentämään kalorinsaantiaan spontaanisti keskimäärin 800 kcal päivässä, alentanut verenpainetta, normalisoinut esidiabeetikoiden verensokerin kaikilla osallistujilla, romahduttanut kohonneet triglyseridit ja niin edelleen. Kivikauden dieetin kivijalat eli sokerittomuus/leivättömyys/maitotuotteettomuus on jo pessyt pöydän lyhyen aikavälin (2-12 vkoa) terveysvaikutuksissa suhteessa verrokkeihin, kuten esimerkiksi Välimeren dieettiin.

Nimimerkki Dragofix kyseenalaistaa elintarvikkeiden lisäaineet. Ne on todettu turvallisiksi yksittäisinä mutta yhteisvaikutuksia ei näemmä olla tutkittu ollenkaan. Erityisesti Dragofix on huolestunut E621:stä. Niitä sitten tungetaan useita mitä kummallisimpiin paljon prosessoituihin ruokiin. En ole yhtään yllättynyt jos osa sairauksista johtuu tästä.

Jatkokysymys Pekka Puskalle: Miten huolissamme meidän tulee olla elintarvikkeiden sisältämistä lisäaineista (E-koodeista)?

Nimimerkki Hemmo on kirjoittanut kirjeen Pekalle:
Ajat muuttuvat. Et arvaakaan vielä kuinka paljon. Sinulla on vielä mahdollisuus tehdä täyskäännös. Kun olet kumartanut lääketieteelle, olet samalla pyllistänyt terveystieteelle. Kohta aikasi on ohi ja mitä jää? Tukku hilloa ja hetkellinen status Suomen huipulla. Eli ei yhtään mitään. THL:n lääketieteellisen umpion tuulettaminen kannattaa aloittaa nyt eikä sitten joskus. Sinulla on valtaa ja taitoa kääntää Suomen terveyskelkka oikeaan suuntaan. Nimesi voi vielä jäädä historiaan kunniallisten sielujen tauluun.
Me kaikki teemme virheitä. Ketään ei voi kuitenkaan kunnioittaa enempää kuin nöyrää sielua, joka myöntää virheensä ja KORJAA NE. Christerin blogikeskusteluista löytyy ihmisten terveydestä asiantuntevia enemmän kuin laitoksesi syövereistä. Lyö viisaat päät yhteen ja tee mitä sinun täytyy tehdä. Asialistaa:

-VHH
-D-vitamiini
-oikeat rasvat
-turhat rokotukset
-turhat lääkkeet

Anonyymi kirjoitti: Tuli uutisia limsojen poisvetämisestä kouluista. Puska ihan hyvällä asialla. Puolitiehen asia vain jää, jollei myös keinomakeutettuja limsoja saada pois kouluista. Vähintään samanlaista myrkkyä nekin ovat. Ja toisaalta koululaisille jää vielä mahdollisuus hakea juomansa lähikaupasta.

Veli-Matti Luoma löytää paljon hyvää Pekka Puskan kirjoituksesta: "Erityisen tärkeää tämä on lasten ja nuorten kannalta. Vastuuta ei voi jättää heille. Vastuu lapsistamme ja nuoristamme on meillä aikuisilla ja suomalaisen yhteiskunnan päätöksenteolla. Siinä on kansakunnan terveyden tulevaisuus."
No nyt päästiin asiaan, sanoo Luoma- Olisiko Puskan riisuttava ne vaaleanpunaiset Pohjois-Karjala lasit päästään ja ryhdyttävä tosissaan töihin! Ihmisille ja ennenkaikkea lapsille syötetään puppua margariinien ja rasvattomien elintarvikkeiden terveellisyydestä ja mainostetaan aspartaamilla höystettyä kevyt limua, puhumattakaan energia juomista, nehän tosiaan antavat siivet! Erittäin monet käyttävät ravintolisiä ja vitamiineja ennenkaikkea D:tä, tukeakseen terveyttään ja homma toimii. Superfoodit ovat päivä päivältä enemmän esillä ja blenderit laulaa, mutta mitä tekee THL, tuputtaa flunssarokotteita puoliväkisin ja tässä tapauksessa aivan turhaan. Eivät ihmiset enää usko kaikkea mitä virallinen taho sanoo (kiitos internetin)! Maailma muuttuu Puskaseni muututko sinä, nyt olisi korkea aika!

Matti Tolonen pani merkille, että Mediuutiset kirjoittaa otsikolla "Moni lääkäri määrää voita"
(20.03.2010). Tolonen kuuluu niihin lääkäreihin, joiden on vaikea niellä Pekka Puskan ja Matti Uusituvan kannattamaa ravintorasva-kolesteroli-valtimotautiteoriaa. Hänestä se on virheellinen ja se pitäisi jo haudata. Ruotsalaiset ovat edelläkävijöitä vallitsevan rasvitsemusdogmin (rasvainen ruoka on vaarallista) murtamisessa. Nille, jotka ymmärtävät riikinruotsia Tolonen suosittelee ylilääkäri Christer Enkvistin haastattelun kuuntelua ja katsomista videolta (noin 10 min).
------------------------------------------------------------------

Tästä alkaa pääjohtaja Pekka Puskan kirjoitus.

SUOMEN AJANKOHTAISIA TERVEYSONGELMIA

Elintason noustessa terveys ja elämän laatu kiinnostavat ja puhututtavat ihmisiä yhä enemmän. Suomalaisten kansanterveys on itsenäisyyden aikana kehittynyt huimasti. Ennen sotia saatiin lapsikuolleisuus ja kulkutaudit hyvin kuriin.

Sotien jälkeen varsinkin sydän- ja verisuonitaudit, mutta myös eräät muut krooniset sairaudet, yleistyivät Suomessa poikkeuksellisen paljon. Tutkimustietoon pohjautuen ja laaja-alaisella työllä on ikävakioitu sydän- ja verisuonitautikuolleisuus dramaattisesti vähentynyt. Suomalaisten elämään on tullut lähes kymmenen lisävuotta – ja pääasiassa terveitä toimintakykyisiä vuosia. Usealla kriteerillä arvioituna suomalaisten kansanterveys on parempi kuin koskaan.

Rinnan kansanterveyden paranemisen kanssa on rakennettu myös kansainvälisesti katsottuna korkeatasoinen terveydenhuoltojärjestelmä. Vaikka tämä järjestelmä hoitaa tehokkaasti monia sairauksia, on kuitenkin tärkeää huomata, että terveydenhuollon osuus kuvatussa kansanterveyden paranemisessa on ollut hyvin rajallinen. Se hoitaa pääasiassa sairauksia, kun taas kansanterveys on voittopuolisesti tänä päivänä riippuvainen elintavoista ja elinympäristöstä.

***

Kaikesta tästä myönteisestä kehityksestä huolimatta edessä on monia suuria ongelmia. Mahdollisuuksien ja vaatimustason kasvaessa terveydenhuoltomme on julkisen talouden pulmien kanssa tiukoilla. Koko kansaa hyvin palveleva terveydenhuolto vaatii riittäviä resursseja sekä viisaita päätöksiä järjestelmän kehittämisessä. Kun potilaat ovat voittopuolisesti kroonisia ja pitkäaikaissairauksia sairastavia, tarvitaan uudenlaisia hoidon järjestelyjä.

Terveydenhuoltomme ongelmat eivät ratkea, ellei kansantauteja tehokkaasti ehkäistä. Viime vuosikymmenien intensiivisen tutkimustyön perusteella voidaan perustellusti sanoa, että useimmat suuret kansantautimme – mutta eivät kaikki – ovat lääketieteellisesti katsoen hyvin pitkälle ja hyvin myöhäiseen ikään asti ehkäistävissä olevia tauteja.

Kysymys on eräistä lähinnä elintapoihin liittyvistä riskitekijöistä. Kansanterveytemme ongelmana ei siis ole, mitä pitäisi tehdä vaan miten tarvittavat muutokset saadaan toteutettua. WHO:n ohjelmia siteeraten avainasemassa on ravinto, liikunta, tupakointi ja alkoholi.

***

Monissa suhteissa suomalaisten elintavat ovat kehittyneet terveelliseen suuntaan – hyvin seurauksin, kuten todettu. Ensimmäinen haaste on tämän kehityksen jatkuminen, sillä monista kaupallisista ym. paineista johtuen kehitys ei jatku itsestään. Tämä koskee mm. veren kolesterolitason ja verenpaineen laskua sekä tupakointia. Paljon lisähyötyjä on vielä saavutettavissa.

Toiseksi, erityisiä haasteita ovat negatiiviset trendit. Tämä koskee varsinkin väestön lihomista – ja sen taustalla olevia ravinto- ja liikunta-asioita – sekä alkoholin käyttöä. Väestön lihomisen myötä on kakkostyypin diabetes tavattomasti yleistynyt.

Lihavuuden yleistyminen koskee erityisesti nuorempaa väestöä. Painon säätely perustuu tunnetusti ravintoon ja liikuntaan – energian saannin ja kulutuksen tasapainoon. Molemmissa suhteissa on suuria haasteita.

Varsinkin nuoremman väestön kohdalla sokeripitoiset limsat ja karkit sekä paljon rasvaa sisältävät pikaruuat ovat yleistyneet. Annoskoot ovat kasvaneet ja napostelukulttuuri on yleistä. Liikunnan osalta taas päivittäinen fyysinen aktiviteetti on tavattomasti vähentynyt: koneet tekevät työn, liikutaan autoilla ja hissit kuljettavat. Nuoret istuvat television ja tietokoneen ääressä ja koululiikunta on vähäistä.

Alkoholin kulutus on viime vuosikymmeninä noussut eurooppalaisessakin vertailussa kovin korkealle tasolle. Sen mukana ovat niin terveydelliset kuin sosiaaliset haitat tavattomasti lisääntyneet.

Yhä suurempi osuus alkoholista saadaan miedoista – lähes puolet oluesta. Alkoholin kulutuksen kääntäminen laskuun vaatii päättäväisiä alkoholipoliittisia toimenpiteitä. Erityisen haastava on olutkysymys.

***

Suomalaisten terveysongelmien ratkaisemisessa painotetaan usein kansalaisten omaa vastuuta. Se onkin toki tärkeää. Mutta on muistettava, että väestön elintavat ovat voimakkaasti riippuvaisia elinympäristöstämme ja yhteiskunnallisista ratkaisuista. Olisi tärkeää, että monista kaupallisista ym. paineista huolimatta suomalaista yhteiskuntaa kehitettäisiin suuntaan, jossa terveelliset vaihtoehdot olisivat kansalaisille mahdollisimman helppoja.

Erityisen tärkeää tämä on lasten ja nuorten kannalta. Vastuuta ei voi jättää heille. Vastuu lapsistamme ja nuoristamme on meillä aikuisilla ja suomalaisen yhteiskunnan päätöksenteolla. Siinä on kansakunnan terveyden tulevaisuus.

Pekka Puska
Pääjohtaja, Terveyden ja hyvinvoinnin laitos (THL)

Muita vieraskirjoituksia voit lukea tästä:

sunnuntai, toukokuuta 16, 2010

Foolihappo: Elämän ja terveyden perusedellytys

**
Foolihappo on elämän ja terveyden perusedellytys, ilmenee Floridan yliopiston uudesta tutkimuksesta. Sen mukaan foolihappo vaikuttaa edullisesti äskettäin löydettyyn valkuaisaineeseen (COG0354), jolla on tärkeä merkitys kaikkeen elolliseen tällä planeetalla.

Tutkimuksessa ilmeni lisäksi, että foolihappo ehkäisee vapaiden radikaalien aiheuttamaa hapetusstressiä, joka liittyy lähes kaikkiin kroonisiin sairauksiin, ikääntymiseen ja rappeutumiseen.

Tämä on aivan uusi tieto, sillä tähän mennessä foolihappoa ei ole pidetty antioksidanttina.

Foolihappoa lisätään jauhoihin Yhdysvalloissa, Kanadassa ja Chilessa (ja leipään Unkarissa), mutta ei vielä Suomessa. Siksi meillä foolihapon saanti ravinnosta on yleisesti liian vähäistä hyvän terveyden kannalta.

Foolihappo on ollut tärkeä elementti miljardeja vuosia maapallolla vallitsevalle elämälle, sanoo asiaa tutkinut Andrew Hanson Floridan yliopistosta. Tämä tähän asti tuntematon foolihapon rooli on ollut meidän kanssamme siitä alkaen kun elämä alkoi, hän lisää.

"Uskon, että tämä osoittaa kuinka paljon biokemiaa meillä on vielä opittavanamme omasta ja ympärillämme olevasta elämästä, hän lisää. Hänen tutkimusryhmäänsä kuuluvat myös Valérie de Crécy-Lagard, Jeffrey Waller ja Jesse Gregory. Tutkimukseen osallistuivat myös McKnight Brain Institute ja National High Magnetic Field Laboratory. Heidän raporttinsa julkaistiin yhdessä arvostetuimmista tiedelehdistä Proceedings of the National Academy of Sciences. Tutkimusta rahoittivat National Science Foundation ja U.S. Department of Energy.

Tutkimus liittää foolihapon soluvaurioita korjaaviin mekanismeihin, joissa rauta-rikki-ryhmittymillä (klustereilla) on tärkeä merkitys. Klusterit toimivat välittäjäproteiinin COG0354:n avulla.

Klusterit ovat osa mekanismia, joita solut käyttävät tuottaakseen energiaa ja muita elintärkeitä toimintoja. Vapaat radikaalit haittaavat näiden klustereiden toimintoja.

Ja juuri tässä on villakoiran ydin: Foolihappo estää vapaiden radikaalien aiheuttamia haittoja, hapetusstressiä.

Hapetusstressi on mukana kuvassa kaikissa kroonisissa sairauksissa ja elimistön rappeutumisessa.

Tutkimuksessa käytettiin hyväksi ydinmagneettiresonanssianalyysiä (nuclear magnetic resonance analysis), jolla havaittiin foolihapon vuorivaikuttavan COG0354-proteiinin kanssa. Kyseessä on molekyylitason aktiivisuus, joka olisi ilman tätä menetelmää voitu tutkia vain epäsuorasti, sanoo Arthur Edison (NHMFL:n kemian ja biologian johtaja ja UF:n biokemian ja molekyylibiologian apulaisprofessori.

Tulosten mukaan COG0354 on läsnä kaikissa elämän kuudessa "kuningaskunnassa", hiiristä ja kasveista yksisoluisiin organismeihin, jotka ovat voineet edeltää bakteereja tällä planeetalla.

Löydökset avaavat uusia teitä mekanismeihin, joilla voidaan tutkia hapetusstressin ja antioksidanttien merkitystä soluvaurioiden korjaamisessa. Tämä tie voi jonakin päivänä johtaa uusien lääkkeiden kehitykseen, ounastelevat tutkijat. Toistaiseksi he tyytyvät korostamaan, että tämä tutkimus on jälleen uusi esimerkki vitamiinien [entuudestaan tuntemattomista] merkityksistä ravitsemuksessamme.

Lähde: Floridan yliopiston uutistiedote, 11.5.2010

Lisää kirjoituksia ravintolisistä:

RAVINTOLISIEN ABC (YHTEISTYÖSSÄ DOSENTTI MATTI TOLOSEN KANSSA)