*
Julkaistu 27.2.2007. Uusien kommenttien takia nostin tämän humoristisen juttuni taas esille 29.7.2007. Liikunta ja järkiintynyt ruokailu kuuluvat minun mielestäni yhteen. Olen edelleen itse asustellut ykkös- ja kakkosleirin välissä. Pecca ja Andy ovat jatkaneet omien ravitsemuslinjauksiensa puolustamista.
Laihdutusrintama on pystyttänyt ainakin kaksi eri leiriä ja ne ovat pystyttäneet telttansa hyvin etäälle toisistaan. Leireistä ammutaan vuorotellen rasvaisia ja sokerisia pommeja toistensa niskaan. Sen sijaan, että yhdessä toimittaisiin vihollisen (lihavuus) kukistamiseksi, kaivaudutaan yhä syvempiin poteroihin. Olen käynyt haastattelureissulla molemmissa leireissä.
Ykkösleirissä ollaan kiväärit tanassa puolustamassa länsimaisen tieteen upeimpia saavutuksia. Siellä uskotaan mm. järkevän tuntuiseen kaloriteoriaan. Jos ihminen syö enemmän kuin kuluttaa, silloin ihminen lihoo.
Kakkosleiristä ammuttuja rasvapommeja väistellen, kysyn sotapäällikkö Pecca Puscalta miten tähän tilanteeseen on jouduttu. "Tutkimuksiin perustuvia ravitsemussuosituksia haastetaan rasvapommien kera lähes joka päivä. Tiedotusvälineet ymmärrettävästi etsivät vastakkainasettelusta aineksia uutisiin. En ole kuitenkaan huomannut, että alan tutkijoiden ja varsinaisten asiantuntijoiden kesken laihdutuksesta olisi ilmennyt minkäänlaista erimielisyyttä. Yksittäiset henkilöt repivät suutaan ja esittävät vaihtelevin tarkoitusperin omia mielipiteitään", Pusca selittää.
"Tulin juuri tuolta kakkosleiristä. Siellä uskotellaan, että rasvaa voi ihminen syödä ihan huoletta, ei siitä liho. Heillä on jopa oma kaloriteoriansa! Mitä siihen sanotte?" Pusca luo minuun säälinsekaisen katseen ja sanoo: "Älä usko noihin kakkosleiriläisten fantasioihin. Luota tieteellisiin tutkimuksiin. Rasvainen ruoka tietenkin lihottaa. Jos ihminen haluaa laihtua, silloin pitää syödä vähemmän ruokaa, ennenkaikkea pitää välttää kovia eläinrasvoja, upeita kevyttuotteita voi sen sijaan suositella ja sitten pitää muistaa liikkua enemmän."
Sissipäällikkö Andy Heiccila kakkosleiristä pitää vanhan koulukunnan ajatuksia aikansa eläneenä. Uusi aika on koittamassa, jolloin tunnustetaan, että leivän ylettömään syömiseen ja rasvakammoon houkutteleminen oli taitavasti johdettu elintarviketeollisuuden ja lääketeollisuuden mainoskampanja. "Nyt kun saatiin palstatilaa lehdissä meidän uusille ajatuksillemme, voitto on varma!", Andy uhoaa ja jatkaa: "Kolesterolilla pelottelun on loputtava! Rasvaa voi syödä. Atkins ja Montignac ovat jo pitkään julistaneet, että rasvoilla ja eritoten kokonaisenergiamäärillä ei ole juuri mitään tekemistä ylipainon kanssa. Energiaravintoaineiden käyttö on paljon monimutkaisempaa kuin vanha koulukunta väittää. Se mikä vaikuttaa rasvakudokseemme on insuliini. Mitä enemmän ja useammin sallitaan insuliinin nousu päivän mittaan syömällä runsaasti hiilihydraatteja, sitä enemmän muodostuu rasvakudosta. Kun syömme rasvaa ei muodostu mitään insuliinia ja rasvakudos ei kasva, pikemminkin rasvakudos vähenee ja me laihdumme. Viljatuotteiden, perunan ja makeisten syöminen pitää joko lopettaa kokonaan tai vähentää lähes minimiin, silloin ihminen voi hyvin. Liikunnalla ei juurikaan voi vaikuttaa painonhallintaan."
Päätän raporttini tähän. Toivottavasti tilanne rauhoittuu pian ja sissipäällikkö sotajoukkoineen voivat pian istahtaa neuvottelupöytään vanhan tiedon johtajien kanssa ja jatkaa taistelua yhdessä lihavuusvihollista vastaan.
sunnuntai, heinäkuuta 29, 2007
lauantaina, heinäkuuta 28, 2007
Alaston totuus lihavuudesta?
*
Tämän kirjoituksen kommentointi on vilkasta jo lauantaina.
VAROITUS! Teksti saattaa aiheuttaa voimakkaita tunnereaktioita. Herkimmät ihmisyksilöt voivat saada aiheen välittömästi puhua tästä asiasta terveysviranomaisten kanssa. Jos olet herkkä – lue silloin tämä teksti vasta maanantaina, jolloin terveysviranomaisia on helpompi tavoittaa. Jos olet karaistunut – lue silloin teksti heti! Varaa itsellesi rauhallinen 10 min lukuhetki ja pohdi tekstiäni vähintään 20 min. Tämä ei ole mikään helppo teksti. Se ei heti avaudu.
Jos erehdyit näille sivuille ensimmäistä kertaa, älä pelästy! Jatka lukemista. Tämä ei ole mikään vaarallinen propagandasivusto. Näin olen kirjoittanut jo pitkään ja olen yhä vapaa mies. Sivuni pistävät kyllä ajattelemaan, mutta mitään en väkisin tyrkytä. Paatosta ja intomieltä on tässä tekstissä erityisen paljon – tarkoituksella. Asia on vakava! Tarttis tehdä jotain lihavuusepidemialle.
Silmäillessäsi kummeksuen tuollaista ihmeellistä otsikkoa ja alla olevaa tekstiä saatat monen monta kertaa miettiä, onko tämän tekstin kirjoittaja aivan hullu? Ovatko Christer Sundqvistin ruuvit vähän liian löysällä? Voiko asia olla näin? Et varmaan aavistakaan miten mielelläni haluaisin, että pitäisit minua vähän kaistapäisenä tällä kertaa, sillä jos se mistä nyt kerron on totta, silloinhan asiat ovat todella hullusti täällä Suomessa. Me hoidamme lihavuutta väärin, maamme terveysviranomaisilla on pallo hukassa. Mieti! Kyseenalaista! Nyt se alkaa. Vielä ehdit lykätä tämän tekstin lukemista maanantaiksi. Nyt on lauantai. Terveysviranomaiset ovat viikonloppuvapaalla. Älä mene viivan yli jos olet herkkä ihminen!
---------------------- viiva -----------------------------
Me olemme lihavia! Suomalaiset, ruotsalaiset, norjalaiset, britit, jenkit, japsit jne. ovat lihavia. Me paisumme vyötäröstä, meissä on ylimääräistä läskiä ja sen myötä lihavuudesta aiheutuvat terveysongelmat lisääntyvät kauhistuttavalla vauhdilla.
Miten tähän on jouduttu? Yllättävää kyllä lihavuus johtuu osittain väärästä elintarvikepolitiikasta. Lihavuus johtuu rahasta, lisääntyneestä vapaa-ajasta, ruoan ylitarjonnasta. Kansanterveyslaitoksen pasmat ovat menneet ihan sekaisin. Keisarilla ei ole ollut vaatteita pitkään aikaan, mutta kukaan ei uskalla kertoa tämän alastomuudesta. Minä uskallan. Eri asia sitten mitä se hyödyttää. Minä nyt kuitenkin yritän.
Tämä on kuin evankeliumiteksti. Ensin minä lyön teitä oikein kovasti (jotta teissä heräisi synnintunto) ja sitten minä lääkitsen haavanne (armollisuus). Tämä on sitä hulluuttani. Jatka kuitenkin lukemista, kun kerran aloitit. Nyt on lauantai. Maanantaina terveysviranomaiset ovat paikalla.
Se suurin synti: Meille on syötetty pajunköyttä terveysviranomaisten taholta jo pitkään. Alun perin poliittisin perustein (USA, WHO, KTL) määritelty ravitsemusohjauksemme on saanut alkunsa 1970-luvulla. Sen mukaan lihavuuden syynä on lisääntynyt rasvankulutus. Sopivaksi uhriksi globaalissa terveysvalistuksessa valittiin esimerkiksi viaton voipaketti tai suussa sulava sian silava. Tämä on valetta ja vääränlaista asioiden yksinkertaistamista. Kun tutkin ravintotasetta 2006, kun luin tutkimusraportteja, kun kuuntelin ihmisten murheita, kun juttelin kauppiaiden kanssa, olin entistä vakuuttuneempi, että lihavuutemme ei korjaannu näin: vähentäkää rasvan kulutusta ja syökää enemmän perunaa, riisiä, pastaa ja leipää. Sinänsä näissä ruoka-aineissa ei ole mitään vikaa. Niitä syödään yksinkertaisesti vain liian paljon.
Rasva ei sinänsä lihota, mutta rasva yhdessä runsaan hiilihydraatin kanssa lihottaa taatusti. Jos harrastaa kovin vähän liikuntaa ei yksinkertaisesti saa syödä niin paljon hiilihydraatteja kuin nykyisissä ravitsemussuosituksissamme virheellisesti neuvotaan. Rasvasta on ollut helppo tehdä syntipukki. Moni unohtaa, että lihavuuden ravitsemuksellisista syistä on kiistelty vuosisatoja.
Puskan dieetin jalostetumpi versio. Ystäväni Ruotsissa opastavat minua siinä, että ravitsemussuositustemme uskollisimmat opetuslapset syövät tällä hetkellä kuin sumopainijat. Näillä painijoilla on 1400 vuoden kokemus mahdollisimman suurien läskivarastojen saavuttamisessa. Läskistä ja isoista lihaksista on heillä lajinomaista hyötyä. Sumopainijat syövät Puskan dieetin jalostetumpaa versiota: Vain 12 prosenttia rasvaa, 21 prosenttia proteiinia ja peräti 67 prosenttia hiilihydraatteja (Nishizawa et al, Am J Clin Nutr, 1976). Ei ihme, että ihmiset lihovat. Tätähän meille tarjotaan ainoana totuutena.
Laihtumisen evankeliumi: Jos liikut kovin vähän, varo silloin noita hiilihydraatteja. Ruoki elimistöäsi monipuolisilla ravintoaineilla, jotka eivät heilauta verensokeriasi tarpeettomasti. Insuliini on urheilijan paras ystävä, mutta laihduttajan ja vähän liikkuvan pahin vihollinen. Insuliini nimittäin kiihdyttää hiilihydraattien muuttumista rasvaksi.
Mitä sinä voit tehdä? Yksityisenä kuluttajana sinä voit vaikuttaa terveyteesi seuraavasti:
- liiku enemmän
- syö reilusti rasvaa, rasva ei sinänsä lihota, jätä rasvattomat tuotteet kaupan hyllyyn
- vältä suuria ruoka-annoksia
- nauti ruoasta, syö pitkään ja hartaasti
- syö riittävän usein, älä päästä nälkää liian kovaksi
- lue Christerin laihdutusohjeet
Tätä kirjoitusta saa vapaasti levittää. Sitä pitää pohtia! Kommentoida. Epäuskoisesti ihmetellä. Tästä kaikesta pitää suuttua. Tästä saa myös iloita, jos siltä tuntuu.
On lauantai. Maanantaina terveysviranomaiset ovat paikalla.
Veteraaniurheilija on aina paikalla.
Lue lisää:
Laihdutuksessa kaksi eri leiriä
Laihdutuksen lyhyt oppimäärä
Tämän kirjoituksen kommentointi on vilkasta jo lauantaina.
VAROITUS! Teksti saattaa aiheuttaa voimakkaita tunnereaktioita. Herkimmät ihmisyksilöt voivat saada aiheen välittömästi puhua tästä asiasta terveysviranomaisten kanssa. Jos olet herkkä – lue silloin tämä teksti vasta maanantaina, jolloin terveysviranomaisia on helpompi tavoittaa. Jos olet karaistunut – lue silloin teksti heti! Varaa itsellesi rauhallinen 10 min lukuhetki ja pohdi tekstiäni vähintään 20 min. Tämä ei ole mikään helppo teksti. Se ei heti avaudu.
Jos erehdyit näille sivuille ensimmäistä kertaa, älä pelästy! Jatka lukemista. Tämä ei ole mikään vaarallinen propagandasivusto. Näin olen kirjoittanut jo pitkään ja olen yhä vapaa mies. Sivuni pistävät kyllä ajattelemaan, mutta mitään en väkisin tyrkytä. Paatosta ja intomieltä on tässä tekstissä erityisen paljon – tarkoituksella. Asia on vakava! Tarttis tehdä jotain lihavuusepidemialle.
Silmäillessäsi kummeksuen tuollaista ihmeellistä otsikkoa ja alla olevaa tekstiä saatat monen monta kertaa miettiä, onko tämän tekstin kirjoittaja aivan hullu? Ovatko Christer Sundqvistin ruuvit vähän liian löysällä? Voiko asia olla näin? Et varmaan aavistakaan miten mielelläni haluaisin, että pitäisit minua vähän kaistapäisenä tällä kertaa, sillä jos se mistä nyt kerron on totta, silloinhan asiat ovat todella hullusti täällä Suomessa. Me hoidamme lihavuutta väärin, maamme terveysviranomaisilla on pallo hukassa. Mieti! Kyseenalaista! Nyt se alkaa. Vielä ehdit lykätä tämän tekstin lukemista maanantaiksi. Nyt on lauantai. Terveysviranomaiset ovat viikonloppuvapaalla. Älä mene viivan yli jos olet herkkä ihminen!
---------------------- viiva -----------------------------
Me olemme lihavia! Suomalaiset, ruotsalaiset, norjalaiset, britit, jenkit, japsit jne. ovat lihavia. Me paisumme vyötäröstä, meissä on ylimääräistä läskiä ja sen myötä lihavuudesta aiheutuvat terveysongelmat lisääntyvät kauhistuttavalla vauhdilla.
Miten tähän on jouduttu? Yllättävää kyllä lihavuus johtuu osittain väärästä elintarvikepolitiikasta. Lihavuus johtuu rahasta, lisääntyneestä vapaa-ajasta, ruoan ylitarjonnasta. Kansanterveyslaitoksen pasmat ovat menneet ihan sekaisin. Keisarilla ei ole ollut vaatteita pitkään aikaan, mutta kukaan ei uskalla kertoa tämän alastomuudesta. Minä uskallan. Eri asia sitten mitä se hyödyttää. Minä nyt kuitenkin yritän.
Tämä on kuin evankeliumiteksti. Ensin minä lyön teitä oikein kovasti (jotta teissä heräisi synnintunto) ja sitten minä lääkitsen haavanne (armollisuus). Tämä on sitä hulluuttani. Jatka kuitenkin lukemista, kun kerran aloitit. Nyt on lauantai. Maanantaina terveysviranomaiset ovat paikalla.
Se suurin synti: Meille on syötetty pajunköyttä terveysviranomaisten taholta jo pitkään. Alun perin poliittisin perustein (USA, WHO, KTL) määritelty ravitsemusohjauksemme on saanut alkunsa 1970-luvulla. Sen mukaan lihavuuden syynä on lisääntynyt rasvankulutus. Sopivaksi uhriksi globaalissa terveysvalistuksessa valittiin esimerkiksi viaton voipaketti tai suussa sulava sian silava. Tämä on valetta ja vääränlaista asioiden yksinkertaistamista. Kun tutkin ravintotasetta 2006, kun luin tutkimusraportteja, kun kuuntelin ihmisten murheita, kun juttelin kauppiaiden kanssa, olin entistä vakuuttuneempi, että lihavuutemme ei korjaannu näin: vähentäkää rasvan kulutusta ja syökää enemmän perunaa, riisiä, pastaa ja leipää. Sinänsä näissä ruoka-aineissa ei ole mitään vikaa. Niitä syödään yksinkertaisesti vain liian paljon.
Rasva ei sinänsä lihota, mutta rasva yhdessä runsaan hiilihydraatin kanssa lihottaa taatusti. Jos harrastaa kovin vähän liikuntaa ei yksinkertaisesti saa syödä niin paljon hiilihydraatteja kuin nykyisissä ravitsemussuosituksissamme virheellisesti neuvotaan. Rasvasta on ollut helppo tehdä syntipukki. Moni unohtaa, että lihavuuden ravitsemuksellisista syistä on kiistelty vuosisatoja.
Puskan dieetin jalostetumpi versio. Ystäväni Ruotsissa opastavat minua siinä, että ravitsemussuositustemme uskollisimmat opetuslapset syövät tällä hetkellä kuin sumopainijat. Näillä painijoilla on 1400 vuoden kokemus mahdollisimman suurien läskivarastojen saavuttamisessa. Läskistä ja isoista lihaksista on heillä lajinomaista hyötyä. Sumopainijat syövät Puskan dieetin jalostetumpaa versiota: Vain 12 prosenttia rasvaa, 21 prosenttia proteiinia ja peräti 67 prosenttia hiilihydraatteja (Nishizawa et al, Am J Clin Nutr, 1976). Ei ihme, että ihmiset lihovat. Tätähän meille tarjotaan ainoana totuutena.
Laihtumisen evankeliumi: Jos liikut kovin vähän, varo silloin noita hiilihydraatteja. Ruoki elimistöäsi monipuolisilla ravintoaineilla, jotka eivät heilauta verensokeriasi tarpeettomasti. Insuliini on urheilijan paras ystävä, mutta laihduttajan ja vähän liikkuvan pahin vihollinen. Insuliini nimittäin kiihdyttää hiilihydraattien muuttumista rasvaksi.
Mitä sinä voit tehdä? Yksityisenä kuluttajana sinä voit vaikuttaa terveyteesi seuraavasti:
- liiku enemmän
- syö reilusti rasvaa, rasva ei sinänsä lihota, jätä rasvattomat tuotteet kaupan hyllyyn
- vältä suuria ruoka-annoksia
- nauti ruoasta, syö pitkään ja hartaasti
- syö riittävän usein, älä päästä nälkää liian kovaksi
- lue Christerin laihdutusohjeet
Tätä kirjoitusta saa vapaasti levittää. Sitä pitää pohtia! Kommentoida. Epäuskoisesti ihmetellä. Tästä kaikesta pitää suuttua. Tästä saa myös iloita, jos siltä tuntuu.
On lauantai. Maanantaina terveysviranomaiset ovat paikalla.
Veteraaniurheilija on aina paikalla.
Lue lisää:
Laihdutuksessa kaksi eri leiriä
Laihdutuksen lyhyt oppimäärä
perjantaina, heinäkuuta 27, 2007
Paljon palautetta saapunut
Olen saanut rohkaisevaa palautetta koskien yksinkertaista kirjoitteluani ravinnosta ja terveydestä. Myönteinen palaute lämmittää. Olen päättänyt jatkaa tällä yksinkertaisella linjallani. Välttämättä yksinkertaisen tekstin tuottaminen ei ole helpompaa kuin kirjoittaa monimutkaisesti. Ainakin totean käyttäväni paljon enemmän aikaa yksinkertaisten tekstien tuottamiseen.
Olen saanut erittäin paljon asiatonta ja masentavaa palautetta koskien kiistanalaisten asioiden käsittelyäni kuten esim. kirjoittaessani kaupallisista Aloe vera -litkuista. Lapsellisen kielteinen palaute hämmentää. Kielteinen palaute joka pysyy asialinjoilla, pitää minut vireessä.
Lukuintoa jos riittää niin voitte myös seurata teille koottuja uutisaiheita (oikeanpuoleisessa sarakkeessa kohdassa veteraaniurheilijan lukuvihjeet). Olettehan huomanneet, että uusimpien kirjoitusteni otsikot löytyvät niin ikään oikeanpuoleisesta sarakkeesta, mutta nyt kohdasta tuoreita juttuja arkistossa? Vanhempia juttuja löytyy sisällysluettelosta (valitettavasti en ole ehtinyt sitä päivittää viime aikoina).
Tarjoukseni on edelleen voimassa: femmalla pääsee jyvälle ravitsemuksesta ja liikunnasta. Loppuvuodeksi 2007 e-kirjani "Tutkimustietoa urheilijan ravinnosta" vain 5 euroa (normaalihintani 10 euroa, muut ottaisivat tästä kirjasta 30-60 euroa, minä en). Osta ja hämmästy tiedon määrää! Pistä viisi (5) euroa tilille 405582-21803, ilmoita nimesi ja sähköpostiosoitteesi. Ilahduttavan moni on lukuoikeudet tuohon e-kirjaan hankkinut. KIITOS!
Olen saanut erittäin paljon asiatonta ja masentavaa palautetta koskien kiistanalaisten asioiden käsittelyäni kuten esim. kirjoittaessani kaupallisista Aloe vera -litkuista. Lapsellisen kielteinen palaute hämmentää. Kielteinen palaute joka pysyy asialinjoilla, pitää minut vireessä.
Lukuintoa jos riittää niin voitte myös seurata teille koottuja uutisaiheita (oikeanpuoleisessa sarakkeessa kohdassa veteraaniurheilijan lukuvihjeet). Olettehan huomanneet, että uusimpien kirjoitusteni otsikot löytyvät niin ikään oikeanpuoleisesta sarakkeesta, mutta nyt kohdasta tuoreita juttuja arkistossa? Vanhempia juttuja löytyy sisällysluettelosta (valitettavasti en ole ehtinyt sitä päivittää viime aikoina).
Tarjoukseni on edelleen voimassa: femmalla pääsee jyvälle ravitsemuksesta ja liikunnasta. Loppuvuodeksi 2007 e-kirjani "Tutkimustietoa urheilijan ravinnosta" vain 5 euroa (normaalihintani 10 euroa, muut ottaisivat tästä kirjasta 30-60 euroa, minä en). Osta ja hämmästy tiedon määrää! Pistä viisi (5) euroa tilille 405582-21803, ilmoita nimesi ja sähköpostiosoitteesi. Ilahduttavan moni on lukuoikeudet tuohon e-kirjaan hankkinut. KIITOS!
keskiviikkona, heinäkuuta 25, 2007
Isoisästä ei ole kovinkaan paljon hyötyä
*
Olen jo pitkään aavistellut, että minusta on vähänlaisesti hyötyä lapsilleni ja lapsenlapsilleni. Isoisyyteni pysynee jollakin tavalla hallinnassa vaikuttamalla lapsiini ja lapsenlapsiini epäsuorasti heitä kannustaen, heidän kanssaan hassutellen ja pitäen jälkikasvuani arvossa. Minulla on harvinaisen upeat lapset ja lapsenlapset.
Ylen Tiedeuutisista luen mm. seuraavaa tänään (25.7.2007):
ISOISISTÄ EI OLE HYÖTYÄ JÄLKELÄISTEN MENESTYKSELLE
Isoisistä ei ole apua jälkeläisten menestykselle, päättelevät Turun yliopiston tutkijat suomalaisista 1700-1800-luvun väestötiedoista. Samasta aineistosta on aiemmin osoitettu, että isoäiti-ikään eläneistä naisista on hyötyä omien lastensa lasten selviytymiselle. Tämä ns. isoäitiefekti on yksi mahdollinen osaselitys sille ihmislajin biologisesti harvinaiselle ominaisuudelle, että naiset elävät melko pitkään senkin jälkeen kun he ovat menettäneet kyvyn synnyttää jälkeläisiä.
Elossa oleva isä vaikutti jonkun verran myönteisesti lastensa lisääntymismenestykseen; mm. lapset perheellistyivät hieman nuorempina. Kuitenkaan pitempään eläneillä miehillä ei ollut keskimääräistä enemmän lapsenlapsia. Jos yksilön menestystä arvioidaan jälkeläisten määrällä, isoisyydestä ei siis ole hyötyä.
Turun yliopistossa, yhteistyössä brittiläisen Sheffieldin yliopiston kanssa on hyödynnetty Suomen tarkkoja kirkonkirjoja tutkittaessa ihmisen lisääntymisbiologiaa ns. luonnollisessa tilanteessa, ennen teollistumista ja modernia lääketiedettä. Tällä kertaa käytettiin kahden varsinaissuomalaisen rannikkopitäjän, Kustavin ja Rymättylän sekä sisämaapitäjä Ikaalisten väestötietoja vuosilta 1719-1839. Samoista pitäjistä on aiemmin selvitetty naisten eliniän pituuden vaikutusta aikuisikään, 15-vuotiaaksi eläneiden lastenlasten määrään.
Naisten vaihdevuodet ja elämän jatkuminen vuosikymmeniä sen jälkeen ovat vaikeasti selitettävä ilmiö, koska yksinkertaisimman biologisen ajattelutavan mukaisesti lisääntymiskyvyttömät ihmiset ovat pelkkä taakka. Miehet pystyvät lisääntymään korkeaan ikään asti, mutta tästä kyvystä ei ole hyötyä yhteiskunnissa, missä noudatetaan yksiavioisuutta. Miehen lisääntymismahdollisuudet loppuvat vaimon saavuttaessa vaihdevuodet. Ainoastaan monen vaimon ja yhden miehen perhemallia noudattavissa yhteisöissä mies voi jatkaa lisääntymistä ottamalla uuden nuoremman vaimon.
Vaikka ihmisten keskimääräinen elinikä jäi huomattavasti nykyistä lyhyemmäksi ennen nykylääketieteen saapumista, elivät ne jotka selvisivät hengissä aikuisuuteen asti, keskimäärin melko pitkään. Samoin nykyisissä metsästäjä-keräilijäkulttuureissa elävistä ihmisistä huomattava osa on yli 50-vuotiaita. Lajina pystymme elämään siis niin kauan että koittaa isovanhemmuuden aika ja naisten vaihdevuodet.
Olen jo pitkään aavistellut, että minusta on vähänlaisesti hyötyä lapsilleni ja lapsenlapsilleni. Isoisyyteni pysynee jollakin tavalla hallinnassa vaikuttamalla lapsiini ja lapsenlapsiini epäsuorasti heitä kannustaen, heidän kanssaan hassutellen ja pitäen jälkikasvuani arvossa. Minulla on harvinaisen upeat lapset ja lapsenlapset.
Ylen Tiedeuutisista luen mm. seuraavaa tänään (25.7.2007):
ISOISISTÄ EI OLE HYÖTYÄ JÄLKELÄISTEN MENESTYKSELLE
Isoisistä ei ole apua jälkeläisten menestykselle, päättelevät Turun yliopiston tutkijat suomalaisista 1700-1800-luvun väestötiedoista. Samasta aineistosta on aiemmin osoitettu, että isoäiti-ikään eläneistä naisista on hyötyä omien lastensa lasten selviytymiselle. Tämä ns. isoäitiefekti on yksi mahdollinen osaselitys sille ihmislajin biologisesti harvinaiselle ominaisuudelle, että naiset elävät melko pitkään senkin jälkeen kun he ovat menettäneet kyvyn synnyttää jälkeläisiä.
Elossa oleva isä vaikutti jonkun verran myönteisesti lastensa lisääntymismenestykseen; mm. lapset perheellistyivät hieman nuorempina. Kuitenkaan pitempään eläneillä miehillä ei ollut keskimääräistä enemmän lapsenlapsia. Jos yksilön menestystä arvioidaan jälkeläisten määrällä, isoisyydestä ei siis ole hyötyä.
Turun yliopistossa, yhteistyössä brittiläisen Sheffieldin yliopiston kanssa on hyödynnetty Suomen tarkkoja kirkonkirjoja tutkittaessa ihmisen lisääntymisbiologiaa ns. luonnollisessa tilanteessa, ennen teollistumista ja modernia lääketiedettä. Tällä kertaa käytettiin kahden varsinaissuomalaisen rannikkopitäjän, Kustavin ja Rymättylän sekä sisämaapitäjä Ikaalisten väestötietoja vuosilta 1719-1839. Samoista pitäjistä on aiemmin selvitetty naisten eliniän pituuden vaikutusta aikuisikään, 15-vuotiaaksi eläneiden lastenlasten määrään.
Naisten vaihdevuodet ja elämän jatkuminen vuosikymmeniä sen jälkeen ovat vaikeasti selitettävä ilmiö, koska yksinkertaisimman biologisen ajattelutavan mukaisesti lisääntymiskyvyttömät ihmiset ovat pelkkä taakka. Miehet pystyvät lisääntymään korkeaan ikään asti, mutta tästä kyvystä ei ole hyötyä yhteiskunnissa, missä noudatetaan yksiavioisuutta. Miehen lisääntymismahdollisuudet loppuvat vaimon saavuttaessa vaihdevuodet. Ainoastaan monen vaimon ja yhden miehen perhemallia noudattavissa yhteisöissä mies voi jatkaa lisääntymistä ottamalla uuden nuoremman vaimon.
Vaikka ihmisten keskimääräinen elinikä jäi huomattavasti nykyistä lyhyemmäksi ennen nykylääketieteen saapumista, elivät ne jotka selvisivät hengissä aikuisuuteen asti, keskimäärin melko pitkään. Samoin nykyisissä metsästäjä-keräilijäkulttuureissa elävistä ihmisistä huomattava osa on yli 50-vuotiaita. Lajina pystymme elämään siis niin kauan että koittaa isovanhemmuuden aika ja naisten vaihdevuodet.
maanantaina, heinäkuuta 23, 2007
Naisen sydän on erilainen
*
Naisen ja miehen sydämet ovat erilaisia. Naisen sydäntä luonnehtisin ehkäpä uskolliseksi työläiseksi. Miehen sydän on lähinnä muokattavissa oleva orja. Näin on näreet jos on uskomista uuteen brittitutkimukseen.
Tohtorit Paul Woods, Tim Cable ja David Goldspink Liverpoolin yliopistosta ovat todenneet, että sydämessä on sukupuolesta johtuvia eroja.
Ensin vähän perustietoa sydämestä. Sydän on voimakas lihaksista koostuva pumppu, jolla on suuri kyky mukautua liikunnan aiheuttamiin rasituksiin. Tiedemiehet kiistelevät siitä mukautuuko miehen ja naisen sydän liikuntaan samalla tavalla. Aiemmissa tutkimuksissa on havaittu sukupuolesta ja iästä johtuvia eroja sydämen harjoitettavuudessa. Nyt on tätä asiaa tutkittu vielä tarkemmin määrittämällä miten sydämen pumppausteho vaihtelee harjoittelevissa miehissä ja naisissa. Myös iän vaikutus otettiin huomioon.
Poikittaistutkimuksessa (engl. cross-sectional study) seurattiin aivan lyhyen aikaa kerrallaan liikkumatonta elämäntapaa viettävien ja kestävyystyyppistä liikuntaa harrastavien miesten ja naisten sydämen tehoa. Tutkittavat olivat 20-, 50- ja 60-vuotiaita. Liikuntaryhmässä oli vain säännöllisesti liikuntaa harrastavia ja iäkkäimmät olivat harrastaneet liikuntaa säännöllisesti toistakymmentä vuotta. Liikkumattomat ja liikuntaa harrastavat pantiin juoksumatolle liikkumaan ja heille tehtiin erilaisia fyysisiä testejä. Heiltä mitattiin esimerkiksi maksimaalinen hapenottokyky, määriteltiin rasvaton kehon massa, testattiin sydämen pumppausteho ja mitattiin verenpaine.
Tulokset olivat aika yllättäviä. Nuorilla 20-vuotiailla naisilla ja miehillä molemmissa ryhmissä oli suunnilleen sama hapentuottokyky ja sydän työskenteli lähes yhtä vahvasti molemmilla kun se suhteutettiin rasvattomaan kehon massaan. Iän myötä liikkumattomien miesten arvot ja sydämen pumppausteho laski merkittävästi. Samanlaista ilmiötä ei nähty liikkumattomissa naisissa. Miehet pystyivät liikunnan avulla aika hyvin säilyttämään hapenottokykynsä ja sydämen pumppaustehon. Naisilla oli niin, että harjoittelu ja ikä ei yhtä selvästi kuin miehillä vaikuttanut sydämen pumppaustehoon ja sen mukautuvuuteen (cardiac reserve). Tämä tapahtui siitä huolimatta, että hapenottokyky myös naisissa laski 25-32 prosenttia.
Tutkijat päättelevät, että miesten suurena ongelmana on juuri sydämen kestävyys kun taas naisilla ongelmana ei ole niin kovasti iän myötä heikentyvä sydän vaan ääreisverenkierrossa tapahtuvat kielteiset muutokset. Miesten kannattaa harrastaa kestävyystyyppistä liikuntaa, joka vahvistaa sydäntä ja naisten pitää huolehtia siitä, että verisuonet pysyvät nuorekkaina. Naisen sydän kyllä jaksaa. Ehkä tämä näkyy sydänkuolleisuustilastoissa. Miehiä koskeva ongelma sydänkohtaus on mitä suurimmassa määrin.
Lähde: Woods Paul, Cable Tim, Goldspink David. Sex-specific differences in cardiac power output in response to endurance exercise. 12th Annual Congress of the ECSS, Jyväskylä, Finland, 11–14 July, 2007
Naisen ja miehen sydämet ovat erilaisia. Naisen sydäntä luonnehtisin ehkäpä uskolliseksi työläiseksi. Miehen sydän on lähinnä muokattavissa oleva orja. Näin on näreet jos on uskomista uuteen brittitutkimukseen.
Tohtorit Paul Woods, Tim Cable ja David Goldspink Liverpoolin yliopistosta ovat todenneet, että sydämessä on sukupuolesta johtuvia eroja.
Ensin vähän perustietoa sydämestä. Sydän on voimakas lihaksista koostuva pumppu, jolla on suuri kyky mukautua liikunnan aiheuttamiin rasituksiin. Tiedemiehet kiistelevät siitä mukautuuko miehen ja naisen sydän liikuntaan samalla tavalla. Aiemmissa tutkimuksissa on havaittu sukupuolesta ja iästä johtuvia eroja sydämen harjoitettavuudessa. Nyt on tätä asiaa tutkittu vielä tarkemmin määrittämällä miten sydämen pumppausteho vaihtelee harjoittelevissa miehissä ja naisissa. Myös iän vaikutus otettiin huomioon.
Poikittaistutkimuksessa (engl. cross-sectional study) seurattiin aivan lyhyen aikaa kerrallaan liikkumatonta elämäntapaa viettävien ja kestävyystyyppistä liikuntaa harrastavien miesten ja naisten sydämen tehoa. Tutkittavat olivat 20-, 50- ja 60-vuotiaita. Liikuntaryhmässä oli vain säännöllisesti liikuntaa harrastavia ja iäkkäimmät olivat harrastaneet liikuntaa säännöllisesti toistakymmentä vuotta. Liikkumattomat ja liikuntaa harrastavat pantiin juoksumatolle liikkumaan ja heille tehtiin erilaisia fyysisiä testejä. Heiltä mitattiin esimerkiksi maksimaalinen hapenottokyky, määriteltiin rasvaton kehon massa, testattiin sydämen pumppausteho ja mitattiin verenpaine.
Tulokset olivat aika yllättäviä. Nuorilla 20-vuotiailla naisilla ja miehillä molemmissa ryhmissä oli suunnilleen sama hapentuottokyky ja sydän työskenteli lähes yhtä vahvasti molemmilla kun se suhteutettiin rasvattomaan kehon massaan. Iän myötä liikkumattomien miesten arvot ja sydämen pumppausteho laski merkittävästi. Samanlaista ilmiötä ei nähty liikkumattomissa naisissa. Miehet pystyivät liikunnan avulla aika hyvin säilyttämään hapenottokykynsä ja sydämen pumppaustehon. Naisilla oli niin, että harjoittelu ja ikä ei yhtä selvästi kuin miehillä vaikuttanut sydämen pumppaustehoon ja sen mukautuvuuteen (cardiac reserve). Tämä tapahtui siitä huolimatta, että hapenottokyky myös naisissa laski 25-32 prosenttia.
Tutkijat päättelevät, että miesten suurena ongelmana on juuri sydämen kestävyys kun taas naisilla ongelmana ei ole niin kovasti iän myötä heikentyvä sydän vaan ääreisverenkierrossa tapahtuvat kielteiset muutokset. Miesten kannattaa harrastaa kestävyystyyppistä liikuntaa, joka vahvistaa sydäntä ja naisten pitää huolehtia siitä, että verisuonet pysyvät nuorekkaina. Naisen sydän kyllä jaksaa. Ehkä tämä näkyy sydänkuolleisuustilastoissa. Miehiä koskeva ongelma sydänkohtaus on mitä suurimmassa määrin.
Lähde: Woods Paul, Cable Tim, Goldspink David. Sex-specific differences in cardiac power output in response to endurance exercise. 12th Annual Congress of the ECSS, Jyväskylä, Finland, 11–14 July, 2007
Liikunnan terveysvaikutukset todistettu moneen kertaan
***
Liikunnan terveysvaikutukset on todistettu niin moneen kertaan, että ei voi kuin ihmetellä vastarinnan kiiskejä ja tilaisuuden käyttämättä jättäjiä. Johdonmukaisin tieto on, että kestävyyskunnon ja lihasvoiman hankkiminen on aina parempi vaihtoehto kuin vetoaminen siihen, että kovempi rehkiminen lisää sairauden haitallisia ilmiöitä.
Urho Kujalan mukaan liikunnasta on selvää hyötyä ainakin näissä kroonisissa sairauksissa:
Liikunnan terveysvaikutukset on todistettu niin moneen kertaan, että ei voi kuin ihmetellä vastarinnan kiiskejä ja tilaisuuden käyttämättä jättäjiä. Johdonmukaisin tieto on, että kestävyyskunnon ja lihasvoiman hankkiminen on aina parempi vaihtoehto kuin vetoaminen siihen, että kovempi rehkiminen lisää sairauden haitallisia ilmiöitä.
Urho Kujalan mukaan liikunnasta on selvää hyötyä ainakin näissä kroonisissa sairauksissa:
- artroosi (nivelrikko)
- sydän- ja verisuonitaudit
- diabetes
- astma
- keuhkoahtaumatauti (COPD)
lauantaina, heinäkuuta 21, 2007
Liikunnasta elämäntapa diabeetikoille
**
Kreikkalainen tutkimusryhmä on vakuuttunut liikunnan tervehdyttävästä vaikutuksesta tyypin 2 diabeetikoille (aikuistyypin diabetes). Kolmetoista naista toteutti ohjattua liikuntaohjelmaa kahden vuoden aikana (kesällä oli tauko). Ohjelman toteutus johti huomattavaan laihtumiseen, pitkäaikaissokerin vähenemiseen veressä ja parantuneeseen aterianjälkeiseen verensokerin hallintaan. Myös veren rasvaprofiili kehittyi edullisesti.
Tutkijat suosittelevat koko elämän kestävää liikuntaohjelmaa diabeetikoille.
Lähde: Touvra Anna-Maria, Zois E Christos, Tokmakidis P Savvas. Effects of two years systematic exercise on physical fitness, glycemic control and lipidemic profile in patients with type 2 diabetes. 12th Annual Congress of the ECSS, Jyväskylä, Finland, 11–14 July, 2007
Kreikkalainen tutkimusryhmä on vakuuttunut liikunnan tervehdyttävästä vaikutuksesta tyypin 2 diabeetikoille (aikuistyypin diabetes). Kolmetoista naista toteutti ohjattua liikuntaohjelmaa kahden vuoden aikana (kesällä oli tauko). Ohjelman toteutus johti huomattavaan laihtumiseen, pitkäaikaissokerin vähenemiseen veressä ja parantuneeseen aterianjälkeiseen verensokerin hallintaan. Myös veren rasvaprofiili kehittyi edullisesti.
Tutkijat suosittelevat koko elämän kestävää liikuntaohjelmaa diabeetikoille.
Lähde: Touvra Anna-Maria, Zois E Christos, Tokmakidis P Savvas. Effects of two years systematic exercise on physical fitness, glycemic control and lipidemic profile in patients with type 2 diabetes. 12th Annual Congress of the ECSS, Jyväskylä, Finland, 11–14 July, 2007
Kehonrakentajien ravitsemusta ei voi suositella jokapojalle
**
Kehonrakentajien viimeistellessä lopullista kisakuntoaan ollaan ravitsemuksellisesti ihan äärirajoilla. Sairaalloisen ruokavalion käytöstä johtuvat elimistön häiriötilat ovat varsin tuttu ilmiö. Virolaiset Tarton yliopiston tutkijat olivat kiinnostuneita negatiivisessa energiataseessa olevista kehonrakentajista. Kehonrakentajaporukalla ei herkästi pasmat mene sekaisin vaikka vatsassa nälkä kurnii. Ilmeisen tarpeelliseksi koettu kärsimys näkyi greliinihormonin varsin korkeissa määrissä. Greliini säätelee ruokahalua ja nousee normaalisti viestittääkseen, että nyt kannattaisi syödä kunnolla. Leptiini ("laihuushormoni") laski huomattavasti, mutta kolmas tutkittu hormoni, adiponektiini, ei muuttunut. Kehonrakentajat menettivät runsaasti painoa viimeistelyvaiheessa (lihakset surkastuivat ja olemattoman vähäinen rasvaprosentti pieneni entisestään).
Nostan hattua kehonrakentajille. Te harrastatte kyllä varsin hurjaa urheilulajia. Välttämättä lajinne ei kuitenkaan ole kovin terveellinen.
Lähde: Mäestu Jarek, Jürimäe Jaak, Valter Ivo, Jürimäe Toivo. Changes in ghrelin, leptin and adiponectin during the preparation for competition in elite male bodybuilders. 12th Annual Congress of the ECSS, Jyväskylä, Finland, 11–14 July, 2007
Kehonrakentajien viimeistellessä lopullista kisakuntoaan ollaan ravitsemuksellisesti ihan äärirajoilla. Sairaalloisen ruokavalion käytöstä johtuvat elimistön häiriötilat ovat varsin tuttu ilmiö. Virolaiset Tarton yliopiston tutkijat olivat kiinnostuneita negatiivisessa energiataseessa olevista kehonrakentajista. Kehonrakentajaporukalla ei herkästi pasmat mene sekaisin vaikka vatsassa nälkä kurnii. Ilmeisen tarpeelliseksi koettu kärsimys näkyi greliinihormonin varsin korkeissa määrissä. Greliini säätelee ruokahalua ja nousee normaalisti viestittääkseen, että nyt kannattaisi syödä kunnolla. Leptiini ("laihuushormoni") laski huomattavasti, mutta kolmas tutkittu hormoni, adiponektiini, ei muuttunut. Kehonrakentajat menettivät runsaasti painoa viimeistelyvaiheessa (lihakset surkastuivat ja olemattoman vähäinen rasvaprosentti pieneni entisestään).
Nostan hattua kehonrakentajille. Te harrastatte kyllä varsin hurjaa urheilulajia. Välttämättä lajinne ei kuitenkaan ole kovin terveellinen.
Lähde: Mäestu Jarek, Jürimäe Jaak, Valter Ivo, Jürimäe Toivo. Changes in ghrelin, leptin and adiponectin during the preparation for competition in elite male bodybuilders. 12th Annual Congress of the ECSS, Jyväskylä, Finland, 11–14 July, 2007
Pullukoilla liikunta pisti energian virtaamaan ja hapen kulkemaan
**
Vielä on paljon epäselvyyksiä liikunnan terveysvaikutuksista. Yksi palanen monimutkaiseen palapeliin löytyi brasilialaistutkijoiden komentaessa lihavanpuoleisia naisia lenkille. Paikallisessa lehti-ilmoituksessa houkuteltiin testiin peräti 32 naista (25 - 50 -vuotiaita).
Neljän kuukauden harjoittelun jälkeen heidän painonsa laski keskimäärin 1 kilon verran. Tärkein havainto oli kuitenkin aerobisen terveyskunnon huomattava parantuminen. Vaikka naiset menettivät elopainoa, epäsuorassa kalorimetriassa (energiankulutuksen mittausmenetelmä) he kuluttivat enemmän energiaa (perusaineenvaihdunta oli pitempään koholla) ja tärkeää oli havaita, että hengitysosamäärä kasvoi huomattavasti.
Liikkukaa - se on terveellistä!
Lähde: Lima Ribeiro Sandra Maria, Melo Camila Maria, Silva Adilson, Rocca Silvia, Louzada Eliana, Tirapegui Julio. Changes in oxygen consumption after a physical activity program in obese women. 12th Annual Congress of the ECSS, Jyväskylä, Finland, 11–14 July, 2007
Vielä on paljon epäselvyyksiä liikunnan terveysvaikutuksista. Yksi palanen monimutkaiseen palapeliin löytyi brasilialaistutkijoiden komentaessa lihavanpuoleisia naisia lenkille. Paikallisessa lehti-ilmoituksessa houkuteltiin testiin peräti 32 naista (25 - 50 -vuotiaita).
Neljän kuukauden harjoittelun jälkeen heidän painonsa laski keskimäärin 1 kilon verran. Tärkein havainto oli kuitenkin aerobisen terveyskunnon huomattava parantuminen. Vaikka naiset menettivät elopainoa, epäsuorassa kalorimetriassa (energiankulutuksen mittausmenetelmä) he kuluttivat enemmän energiaa (perusaineenvaihdunta oli pitempään koholla) ja tärkeää oli havaita, että hengitysosamäärä kasvoi huomattavasti.
Liikkukaa - se on terveellistä!
Lähde: Lima Ribeiro Sandra Maria, Melo Camila Maria, Silva Adilson, Rocca Silvia, Louzada Eliana, Tirapegui Julio. Changes in oxygen consumption after a physical activity program in obese women. 12th Annual Congress of the ECSS, Jyväskylä, Finland, 11–14 July, 2007
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)