Kansalaisaloite

keskiviikkona, heinäkuuta 18, 2007

Lihon vaikka en syö mitään

Alunperin kirjoitettu 17.7.2007, lisäys tehty 18.7.2007.

Olen saanut luvan
kertoa eräästä asiakkaastani ja hänen kamppailustaan kilojensa kanssa.

Keskustelu on ollut varsin vilkasta ja esille on tullut mm. ravitsemusneuvonnan haasteellisuus. Tänään (18.7.2007) kirjoittaa Uutispalvelu Duodecim näin:

Ravitsemusneuvonnasta on luultavasti vain lyhytaikainen apu laihduttajalle. Ravitsemusneuvonta on monen painonpudotusohjelman kulmakivi. Nyt Annals of Internal Medicine -lehdessä julkaistussa katsauksessa käy kuitenkin ilmi, että neuvot hyödyttävät laihduttajia vain vähän aikaa. Yhdysvaltalaistutkijoiden tekemässä katsauksessa analysoitiin 46 satunnaistetun tutkimuksen tietoja. Tulokset osoittivat, että ravitsemusneuvontaa saaneet onnistuivat vuodessa karistamaan painostaan keskimäärin 6 prosenttia enemmän tavanomaista hoitoa saaneisiin verrattuna. Vaikutus ei ollut pitkäaikainen, sillä suurella osalla paino hiipi takaisin neuvonnan loputtua. Ravitsemusneuvontaa saaneet olivat näet kolmen vuoden kuluessa haalineet takaisin keskimäärin puolet karistamistaan kiloista.

Lähde: (Annals of Internal Medicine 2007;147:41-50)

Tyypillistä tälle 43-vuotiaalle äidille (2 lasta) on ollut painon kertyminen kahden lapsen syntymän jälkeen. Laihduttamalla hän pääsi lähes täysin eroon ensimmäisen lapsen aiheuttamasta painonlisäyksestä, mutta toisen lapsen syntymän jälkeen jäi noin kymmenen kiloa ylimääräistä painoa. Käytössä on ollut kymmeniä laihdutusdieettejä (Painonvartijat, Montignac, Heikkilä, kaalisoppa, Zone-dieetti, Herbalife, ENE jne.), jotka kyllä auttoivat muutaman kuukauden ajaksi, mutta sitten paino tuli takaisin kun mielenkiinto dieettiä kohtaan loppui.

Olen neuvonnassani korostanut sellaisen ruokavalion valitsemista, jota voi noudattaa koko elämänsä ajan. Tyypilliseen tapaan olen yrittänyt viestittää liikunnan merkityksestä. Edistystä ei ole tapahtunut, liikunta ei ole kiinnostanut kuin hetkittäin. Äiti on kertonut olevansa liian väsynyt liikuntaa ajatellen ja lasten vievän niin paljon huomiota.

Äskettäin kävimme läpi uusinta yhdessä tekemäämme löydöstä painonhallinnan vaikealla saralla. Sillä nyt oli tämän äidin paino lähtenyt alenemaan ja olo kohentunut. Mitä olemme keksineet?

Äiti on hoikistunut syömällä kunnolla! Niin uskomattomalta kuin se kuulostaakin, päälle jäänyt laihdutusvaihe esti ilmeisesti äitiä laihtumasta. Hän saattoi jättää aterioita väliin (saatuaan tähän viittaavia vääränlaisia ohjeita ihan oikealta ravitsemusterapeutilta, päivän kokonaisenergiamäärä pitäisi saada alenemaan oli terapeutin ohje). Erityisen turmiolliseksi painonhallinnan suhteen osoittautui se seikka, että aamiainen jäi pois ja hän oli sinnitellyt lounaaseen saakka pelkän veden varassa. Ideana oli yön yli ja aamupäivän ajan jatkuva paastotilaa. Aamiaisen jäätyä pois hän kertoi olevansa välillä niin väsynyt ja saamaton, että lapset ärsyttivät häntä ja hän kiukutteli aivan vähäisistäkin asioista. Ruokailuhetket olivat ajoittain hyvin rauhattomia lasten takia ja annoskoot vaihtelivat suuresti päivästä toiseen. Kertomansa mukaan hän lihoi sellaisina päivinä jolloin hän ei syönyt mitään!

Varovasti arvioin, että hän kärsi aamupäivän aikana paitsi energianpuutteesta myös hypoglykemiasta (verensokeri liian alhaalla). Hän kertoi saaneensa satunnaisia "kohtauksia", jolloin saattoi mennä kilo suklaata kerralla tai 3-5 jäätelöannosta.

Ratkaisuksi on löytymässä kunnon aamupala ja hiilihydraattitietoinen ruokavalio (pistäkää tämä termi mieleen, siitä tulee tulevaisuuden painonhallintakeino vailla vertaa!). Hän jätti pois makeat välipalat kokonaan ja ihastui paprikaan ja tomaatteihin kaikissa olomuodoissaan. Lounaalla ja päivällisellä hän söi kunnolla, kertomansa mukaan "pelottavan suuria annoksia". Peruna jäi pois kuten myös valkoiset viljatuotteet. Tilalle tuli runsaat kala-annokset, lihakeitot, uunissa kypsytetty possunliha, täysjyvätuotteet, täysmaito ja voi.

On mahdollista, että tämä täysipainoinen ruokailu korvaa monin verroin ne lukuisat makeat välipalat ja energiaköyhät ateriat, jotka pistivät verensokerin heittelehtimään. Nyt hän kertoo menettäneensä viitisen kiloa elopainoa, hän on virkeä, on jopa kiinnostunut liikunnasta (olen tästä mykistävällä tavalla iloinen!).

"Ennen lihoin vaikka en syönyt mitään - nykyään laihdun vaikka syön kunnolla", tämä äiti tiivistää nykyisen elämänfilosofiansa. En minä voi muuta kuin hämmästellä tapahtunutta. Ilmiselvästi tämä äiti on löytänyt hänelle sopivan koko elämän ajaksi sopivan ruokavalion. Testasin ruokapäiväkirjoja analysoimalla mikä on tämän äidin energiaravintoaineiden jakauma: 38% hiilihydraatteja, 42% rasvaa ja 20% proteiinia. En tiedä onko tämä optimaalinen, mutta tämä tuo ainakin hyvän olon äidille ja mahdollisuuden hallita painoa.

Onnittelut!

Voin välittää kommenttinne tälle äidille seuraavan kerran tavatessamme.

11 kommenttia:

  1. Mielenkiintoista! Ei kuitenkaan mitenkään yllättävää. Moni ravitsemusterapeutti menee noiden energiaköyhien ruokien suosittelussa aivan liian pitkälle. Tuo voisi olla minunkin ruokavalioni ja paino on pysynyt hyvin hallinnassa jo kymmenen vuotta. Minua sitten osaa harmittaa tuo rasvalla pelottelu. On jo korkea aika saada jokin tolkku virallisen ravintovalistukseen. Joillekin sopi enemmän hiilihydraatteja kuin muilla, esimerkiksi minä voin syödä jonkin verran perunaa, mutta valkoiset viljat sekoittavat olotilani täysin. Kokeilemalla asia selviää. En minä erityisen paljon rasvaa syö, mutta puhdasta sokeria pyrin tosissani välttämään. Proteiinit saan kananmunista, joita menee joskus viisikin kappaletta päivässä keltuaisineen. Nyt taitaa taas olla sallittua ihan virallisestikin tuo kananmunien syönti, välillä niitä piti välttää. Ei kukaan ihminen toimi täysin niin kuin oppikirjoissa neuvotaan ja siten miten ruokaprofessorit asian ymmärtävät.

    Mökkihöperö

    VastaaPoista
  2. Joopa joo... Paljonko sinulle on maksettu tästä mainoksesta?

    VastaaPoista
  3. Hyvä kommentti taas Mökkihöperöltä. Tuo kaupan maitotiski on nykyään niin perin ankea. Siellä ei ole kuin niitä nollatuotteita.

    Höh? sanon anonyymille. Miksi aina pitää tuo kaupallisuuden leima iskeä joka paikkaan? En minä ainakaan ole mitään rahoja juuri tästä asiasta saamassa.

    VastaaPoista
  4. "...jotka kyllä auttoivat muutaman kuukauden ajaksi, mutta sitten paino tuli takaisin kun mielenkiinto dieettiä kohtaan loppui.

    Olen neuvonnassani korostanut sellaisen ruokavalion valitsemista, jota voi noudattaa koko elämänsä ajan."


    Tässä on homman juju. Ruokavalion täytyy olla pysyvästi riittävästi mielihyvää ja hyvää ravitsemusta tuottava, jotta sitä jaksaa noudattaa pysyvästi. Eri henkilöillä toimivat erilaiset valinnat, joten itselle täytyy löytää oma valinta vaikka sitten yrityksen ja erehdyksen kautta.

    VastaaPoista
  5. Kiitos Jari homman jujun oivaltamisesta. Tässä on kyseessä sen verran pitkä sinnittely uuden ruokavalion (elämäntavan) kanssa, että olen toiveikas koko elämän kattavan ruokavalion löytymisestä. Itse asiassa tämä äiti on ihmetellyt miksi kaikki on sujunut niin helposti.

    VastaaPoista
  6. Olen piruuttani kokeillut, mitä tapahtuu, kun noudatan näitä ohjeita. Laitan lautaselle korkeintaan pari pientä perunaa tai pari ruokalusikallista täysjyväpastaa ja täytän lopun yleensä salaatilla, kurkulla, tomaatilla, kalalla, tofulla, pavuilla ja raejuustolla. Päälle oliiviöljyä reilulla kädellä.

    En ole prosenttiosuuksia laskenut, mutta hiilareita taitaa olla nykyisellään alle puolet; kun juoksin enemmän sitä oli tuollaiset 75 prosenttia energiasta.

    Mutta en ole kyllä rehellisesti sanoen huomannut oikein mitään eroa suuntaan taikka toiseen.

    VastaaPoista
  7. Oli hyvä saada tällainen tasapainottava kommentti Tiedemies monen ylistävän viestin jälkeen. Ei tämä äidin itse minun kanssani "löytämä" ruokavalio ole ainoa totuus. Syö kohtuullisesti, monipuolisesti ja riittävän usein sellaista ruokaa joka tekee hyvän olon. Miksi tehdä asiaa sen monimutkaisemmaksi?

    VastaaPoista
  8. Tiedemies: jos olet normaalipainoinen eikä verensokerillasi ole taipumusta heittelehtiä etkä kärsi esim. atopiasta tai ärtyneestä suolesta, tuskin huomaatkaan mitään eroa. Ei hiilihydraattitietoinen syöminen ole mikään yleislääke kaikkeen alkaen kaihomielestä ja päättyen syöpään.

    Tämä äidin esimerkki taas osoitti, miten kauhean vähän ihmiset keskimäärin tietävät edes niistä virallisterveellisistä ravitsemussuosituksista; en käsitä, miten kenenkään mieleen voi missään olosuhteissa alkaa laihduttaa jättämällä aterioita väliin, ja kuitenkin se on hirvittävän yleistä. Joskus ihmettelen, että eikö ihmisillä ole todellakaan tervettä järkeä, vai onko halua laihtua nopeasti niin suuri, että sitä ei kuunnella?

    Joka tapauksessa on iloinen asia, että tämä äiti on nyt löytänyt itselleen sopivan tien ja toivottavasti opettaa lapsilleenkin järkevät ruokailutottumukset.
    *P*

    VastaaPoista
  9. *p* kirjoitti: "miten kenenkään mieleen voi missään olosuhteissa alkaa laihduttaa jättämällä aterioita väliin, ja kuitenkin se on hirvittävän yleistä".

    Juuri tätä asiaa olemme avoimesti pohtineet fiksun äidin kanssa. Tässä tapauksessa syyttävä sormi osoittaa ymmärtämätöntä ravitsemusterapeuttia, joka äidin kertoman mukaan jossakin vaiheessa oli julistanut, että on tärkeää syödä vähemmän energiaa kuin mitä kuluttaa ja mitään väliä ei ole syökö vähemmän ruokaa aamupäivällä vaiko illalla. Päivän kokonaisenergiamäärä ratkaisee. Tämä kyseessä oleva äiti oli tulkinnut asian niin, että jättämällä pois energiapitoisen aamupalan hän voi sitten lounaalla ja päivällisellä syödä isomman annoksen. Paastomenetelmillä hän oli laihtunut, joten tähän liittyi myös sellainen ajatuskuvio, että hän jatkaa paastovaikutusta jättämällä pois aamupalan. Kovasti tsempaten hän pystyi annoskokoja pudottamaan joko lounaalla tai päivällisellä.

    Tämä mielenkiintoinen ajatuskuvio päivän energiamäärästä on ilmeisen oikea, mutta laihduttajan mielessä tämä ravitsemusterapeutin viesti (joka taatusti perustuu vallitseviin oppeihin) tulkitaan herkästi väärin. Tämä ajatuskuvio saattaa itse asiassa monella laihduttajalla olla se ydinongelma: *p*:n esille tuoma aterioiden yli hyppääminen johtuu juuri tästä "vääränlaisesta" painotuksesta. Mielenkiintoista. En minä vaan tiedä tarpeeksi näistä asioista, sen myönnän! Vaikka paljon lukee ja pohtii näitä asioita, niin teorian vieminen käytäntöön on tosi vaikeaa. Jos jokin asia toimii, kuten esimerkiksi tämä hiilihydraattitietoinen ruokailu tämän äidin tapauksessa, sitä ei sitten pidä mennä muuttamaan riippumatta siitä mitä vallankumouksellisia laihdutusmenetelmiä keksitään maailmalla.

    VastaaPoista
  10. Olispa se vain noin helppoa... alan itse tulla epatoivoiseksi kun mitaan ei tapahdu. Syon aamupalan (1 ruisleipaviipale, vaharasvasita juustoa paalle ja 2dl vaharasvasita jugurttia). Lounaaksi 1/2 lautasellista salaattia ja vihanneksia ja kalaa kanaa tai lihaa, joskus otan vahan perunaa tai riisia. En kayta kastikkeita. Illalla syon esim. pari ruisleipa palaa ja munakasta. Muutin noin kuukausi sitten ja pystyn nykyaan pyorailemaan toihin (noin 15 min suuntaansa) ja usein viikonloppuisin teen pidempia lenkkeja (10-15 km). Ennen ajoin autolla joka paikkaan, kavin ulkona syomassa noin 2-3 kertaa vikossa jolloin tuli myos lipitettya viinia ja olutta. Viimeisen kuukauden aikana olen kaynyt ulkona 2 kertaa. Aloitin siis uuden elaman noin kuukausi sitten ja mitaan ei ole tapahtunut- vaaka pysyy 75kgssa, ei ole edes puolta kiloa lahtenyt ja vaatteet on yhta kireita kuin ennenkin.. alan tulla epatoivoiseksi. Olen noin 5 vuotta sitten pudottanut painoa suht helposti noin 15kg, eli luulin tietavani miten homma toimii.. nyt olen hukassa ja masennus alkaa iskea kun mikaan ei tehoa.

    VastaaPoista
  11. Anonyymi tuo esille vallitsevan arkirealismin. Laihduttaminen on vaikeaa. Rohkenen ehdottaa sinulle liikunnan lisäämistä (huokaus... aina sama virsi) ja maltillista ruokavalion virittelyä sinne hiilihydraattitietoiseen suuntaan. Voisit jopa kokeilla perunan, riisin ja (uskallanko tämän sanoa...) leivän poisjättämistä. Panosta vihanneksiin, syö reilusti sitä paprikaa ja tomaattia aivan kuten tämän esimerkin äiti. Tee sopimus jonkun paikallisen viljelijän kanssa niin, että voit kilokaupalla ostaa laadukkaita kotimaisia vihanneksia. Tiedän sellaisia luomuviljelijöitä, jotka pientä korvausta vastaan tuovat hienot tuotteensa kotiovelle asti. Munakas on hyvä vaihtoehto ravitsevaksi aamupalaksi. Välipalaksi voisit ajatella maustamatonta jogurttia ja tuoreita mustikoita. Vältä liian makeita välipaloja, niistä saa vain kovan näläntunteen hetken kuluttua. Pääruokien aikana ei kannata pihtailla, syö hyvin valmistettua kotiruokaa hyvällä ruokahalulla, kokeile ikivanhoja suomalaisia perinneruokia, ei kuitenkaan ähkyyn asti. Juo runsaasti vettä. Etsi ruoasta hyvää oloa. Jos kaipaat voita, eläinrasvaa ja hyvälaatuista kasviöljyä, käytä sitä surutta. Ravintorasvojen lihottavaa vaikutusta on ilmeisesti liioiteltu. Älä luovuta! Tsemppiä!

    VastaaPoista