**
Terveystietoiset blogini lukijat ovat jo pitkään tienneet, että synteettisille makeutusaineille on olemassa vaihtoehto: steviakasvista saatava luonnollinen makeutusaine. Olin tänään (15.12.2011) kuuntelemassa Hartwallin tiedotustilaisuutta ensimmäisistä stevialla makeutetuista virvoitusjuomista. Tässä raporttini.
Stevia hyväksyttiin 11.11.2011
Euroopan Unioni hyväksyi äskettäin uuden, steviakasvista (Stevia rebaudiana) valmistettavan makeutusaineen käytettäväksi elintarvikkeissa. Kyse on siis
stevioliglykosideista, joista käytetään usein lyhyesti nimeä stevia. Asia
on varsin mielenkiintoinen ja siitä on puhuttu viime aikoina paljon
mediassakin.
Kaloritonta makeutta luonnosta
Hartwallin viestintäpäällikkö Taru Tuominen oli koonnut stevialla makeutettujen tuotteiden julkistamistilaisuuteen hyviä asiantuntijoita ja asiasta kiinnostuneen yleisön. Vilkkaan haastattelun myötä saimme aika hyvän käsityksen siitä mitä kaikkea Hartwall on 5 vuoden aikana puuhaillut stevian eteen. Vaikka en ole mikään virvoitusjuomien suosija, on tämä ehdottomasti askel oikeaan suuntaan, että löytyy luontainen vaihtoehto myös keinomakeutusrintamalla. Tämä luontainen ja kaloriton makeutusaine on saavuttanut suuren suosion esimerkiksi USA:ssa, Japanissa ja Australiassa, ja sen uskotaan mullistavan juomamarkkinoita ja elintarvikealaa myös Suomessa. Voi toivoa, että Hartwall saa tämän asian käännettyä menestystarinaksi ja muut elintarviketoimittajat seuraavat perässä korvaten esim. aspartaamilla makeutetut tuotteet stevialla.
Hyväksyttyä makeutta
EU on hyväksynyt steviakasvin makeutta tuottavat stevioliglykosidit elintarvikekäyttöön. Stevioliglykosideja saadaan uuttamalla steviayrtin lehtiä (joko vedellä tai alkoholilla). Tärkeimmät stevioliglykosidit ovat Reb‐A (rebaudiosidi‐A) ja steviosidi.
Kielenkäyttöön on jo nyt iskostunut termi 'stevia' kuvaamaan steviasta uutettuja makeutta tuovia ainesosia. Ei taida häiritä ketään muita kuin joitakin Eviran paperinpyörittäjiä, että puhutaan pelkästään steviasta? Evira on jo nyt huomauttanut, että tuotteen etiketissä ei ehkä pitäisi käyttää sanaa Stevia ja kasvin kuvaa ei saa esiintyä samassa yhteydessä. Toivotaan, että Hartwall ja Evira neuvotteluissaan saa tuohon asetelmaan jotain tolkkua jossain vaiheessa. Eviralle suosittelen maalaisjärjen käyttöä.
Stevioliglykosideja voidaan käyttää mm. juomissa, makeisissa ja pöytämakeuttajana. Sen sijaan kasvin käyttöä sellaisenaan ei ole hyväksytty EU:ssa. Tämä saattaa ihmetyttää, mutta näin se nyt vain on.
Stevian ADI‐arvo on 4 mg/kg/vrk, eli suomeksi sanottuna sitä saa vetää napaansa 4 mg painokiloa kohti päivittäin ihan turvallisesti. Stevialle on annettu oma lisäainekoodinsa: E960
USA:n ravitsemusterapeuttien yhdistys (ADA) sanoo näin steviasta: "Stevia rebaudiana A on turvallinen ja sopii pöytämakeuttajaksi ja elintarvikkeisiin lisättäväksi. Sillä ei ole osoitettu erityisiä terveyshyötyjä suhteessa muihin intensiivimakeuttajiin nähden."
USA:n diabetesliitto sanoo: "Stevia on todettu turvalliseksi käytettäessä hyväksyttyjen saantisuositusten puitteissa."
Stevioliglykosidit eivät imeydy ohutsuolesta, koska ihmiseltä puuttuu entsyymit niiden pilkkomiseksi. Stevioliglykosidit fermentoituvat paksusuolessa bakteerien vaikutuksesta. Fermentaatiossa syntyy vapaata steviolia, joka imeytyy osittain takaisin verenkiertoon. Maksa muuttaa takaisin imeytyneen steviolin glukuronihapon johdannaiseksi, jonka elimistö erittää virtsaan. Osa stevioliglykosideista erittyy sellaisenaan ulosteeseen.
Hyvää ja huonoa
Ravitsemusterapeutti Reijo Laatikainen toi vakuuttavalla tavallaan esille steviasta kerääntyneen vaatimattoman kliinisen tutkimusnäytön. Hyvää on se, että koe-eläimillä steviaa on tutkittu tosi paljon. Huonoa on se, että ihmisellä steviaa on tutkittu hyvin vähän. Vaatimattomat kliiniset kokeet saavat todennäköisesti jatkoa ja voidaan saada tietää käyttäytyykö stevia samalla tavalla ihmisessä kuin koe-eläimessä
Steviasta ei ole toistaiseksi siis julkaistu kattavia väestötutkimuksia. Sen sijaan riskitekijätutkimuksia on muutamia, jotka esitellään seuraavassa.
Eräässä tutkimuksessa (Chan et al., 2000) 106 kiinalaista kohonneesta verenpaineesta kärsivää, mutta muutoin
tervettä henkilöä satunnaistettiin, joko lumelääkkeelle tai stevia rebaudinan
steviosidiglykosidille. Koehenkilöiden
keski‐ikä oli 54 vuotta. Sekä steviosidi että lumelääke annosteltiin kapselina kolme kertaa
päivässä yhden vuoden ajan. Steviosidiannos oli 750 mg päivässä kolmeen osaan jaettuna.
Annos vastaisi 80 kiloa painavalla henkilöllä annosta 9,4 mg/kg/pv.
Ennen tutkimuksen alkua mahdollinen verenpainelääkitys lopetettiin, ja kaikki koehenkilöt
kävivät läpi neljän viikon run‐in‐jakson. Tutkimusjakson alkaessa koehenkilöiden verenpaine
oli molemmissa ryhmissä n. 166/103 mmHg.
Stevia laski merkitsevästi verenpainetta. Systolinen verenpaine laski lähtötilanteesta (166 mmHg) lähes 10 mm arvoon 153 mmHg. Lumelääkettä saaneiden verenpaine ei laskenut ollenkaan. Vakuudeksi löytyy vielä toinen verenpainetutkimus (Hsieh MH et al., 2003), jossa oli samansuuntaiset tulokset. Lisäksi löytyy muutama tutkimus, jossa stevialla ei ole saatu aikaiseksi verenpaineen laskua. Tarvitaan huomattavan paljon lisää tutkimuksia. Ehkä Harvardin yliopisto kiinnostuu asiasta?
Entä sitten, miten stevia vaikuttaa verensokeriin? Pienessä tanskalaistutkimuksessa (Gregersen S et al., 2004) oli mukana 12 aikuistyypin diabeteksesta kärsivää henkilöä. Tutkimuksessa testattiin yksittäisen kokeellisen aterian aiheuttamaa (aterianjälkeistä) sokerivastetta. Koehenkilöt eivät saaneet olla insuliinihoitoisia, mutta tablettilääkkeitä käyttävät potilaat hyväksyttiin mukaan. Ennen testiateriaa ei kuitenkaan saanut ottaa verensokerilääkkeitä. Jokainen koehenkilö sai kerran lumetta ja kerran steviosidia koeaterian yhteydessä.
Koeaterioiden välissä piti olla viikon välijakso, jolloin koehenkilöt elivät ja söivät normaalisti.
Koeateria sisälsi 412 kcal (proteiinia 16 E %, rasvaa 30 E% ja hiilihydraatteja 54 E%).
Stevia vähensi aterianjälkeisiä sokerivasteita 18 % lumejauhoon verrattuna. Se
myös kiihdytti aterian jälkeistä insuliinin eritystä 40 % lumeeseen verrattuna (insulinogenic
index). Lisäksi on muutamia tutkimuksia, jossa stevialla ei ole vaikutuksia verensokerin käyttäytymiseen. Stevian vaikutusta verensokeriin pitää tutkia lisää.
Stevialla tehdyistä tutkimuksista suuri osa oli tehty eri annoksilla kuin mikä on suositeltu ADI ‐arvo ("miten paljon tuotetta saa turvallisesti nauttia päivässä") Euroopassa ja USA:ssa. Huomattavaa on myös, että pitkäaikaistutkimukset on tehty vain aasialaisessa väestössä. Olemassa olevien kliinisten tutkimusten perusteella stevia sopii makeutusaineeksi niin terveille kuin diabeetikoilla ja kohonneesta verenpaineesta kärsivillekin. Kaupallisella steviavalmisteella saadut tulokset aterianjälkeisiin insuliini‐ ja sokerivasteisiin ovat mielenkiintoisia, mutta kaipaavat vahvistusta jatkotutkimuksissa. Stevian haittavaikutukset ovat harvinaisia ja lieviä. Stevioliglykosideilla on hyvin vähän haittavaikutuksia. Käyttöön voi liittyä lievä pistävä jälkimaku suussa ja siksi stevioliglykosideja käytetään elintarvikkeissa usein yhtä aikaa jonkin toisen makeutusaineen kanssa. Harvinaisena esiintyy mahasuolikanavan haittavaikutuksia (esim. täyttymyksen tunnetta). Yksittäisiä allergia‐ ja yliherkkyystapauksia on kuvattu kirjallisuudessa. Stevian terveysvaikutuksista kaivataan jatkossa kattavampaa tietoa.
Jokainen voi halutessaan etsiä käsiinsä nämä tutkimuslähteet:
Anton SD et al. Effects of stevia, aspartame, and sucrose on food intake, satiety, and postprandial
glucose and insulin levels. Appetite. 2010 Aug;55(1):37-43
Barriocanal LA et al. Apparent lack of pharmacological effect of steviol glycosides used as
sweeteners in humans. A pilot study of repeated exposures in some normotensive and
hypotensive individuals and in Type 1 and Type 2 diabetics. Regul Toxicol Pharmacol. 2008
Jun;51(1):37-41
Brahmachari G et al. Stevioside and related compounds ‐ molecules of pharmaceutical
promise: a critical overview. Arch Pharm (Weinheim). 2011 Jan;344(1):5‐19.
Chan et al. A doubleblind
placebocontrolled
study of the effectiveness and tolerability of oral
stevioside in human hypertension. Br J Clin Pharmacol. 2000 Sep;50(3):215-220.
Ferri LA et al. Investigation of the antihypertensive effect of oral crude stevioside in patients
with mild essential hypertension. Phytother Res. 2006 Sep;20(9):732-736
Gregersen S et al. Antihyperglycemic effects of stevioside in type 2 diabetic subjects. Metabolism.
2004 Jan;53(1):73-76.
Hsieh MH et al. Efficacy and tolerability of oral stevioside in patients with mild essential
hypertension: a two-year,
randomized, placebo-controlled
study. Clin Ther.
2003 Nov;25(11):2797-2808
Maki KC et al. The hemodynamic effects of rebaudioside A in healthy adults with normal and
lownormal
blood pressure. Food Chem Toxicol. 2008 Jul;46 Suppl 7:S40-46
Maki KC et al. Chronic consumption of rebaudioside A, a steviol glycoside, in men and women
with type 2 diabetes mellitus. Food Chem Toxicol. 2008 Jul;46 Suppl 7:S47-53
Brown R et al. Artificial Sweeteners: A systematic review of metabolic effects in youth. Int J
Pediatr Obes. 2010 August; 5(4): 305–312.
Fung TT et al. Sweetened beverage consumption and risk of coronary heart disease in women.
Am J Clin Nutr. 2009 Apr;89(4):1037-1042.
Magnusson BA et al. Aspartame: a safety evaluation based on current use levels, regulations, and
toxicological and epidemiological studies. Crit Rev Toxicol. 2007;37(8):629-727.
Malik VS et al. Intake of sugarsweetened
beverages and weight gain: a systematic review. Am J
Clin Nutr. 2006 Aug;84(2):274-288.
Mattes RD & Popkin BM. Nonnutritive sweetener consumption in humans: effects on appetite
and food intake and their putative mechanisms. Am J Clin Nutr. 2009 Jan;89(1):1
Tuotekehityspäällikkö Hannele Alakarhu kertoi stevian suomista mahdollisuuksista ja haasteista juomien kiintoisana makeuttajana.
Maailmalla steviaa on käytetty jo pitkään, mutta Suomessa sen käyttö on uutta, ja siksi se saattaa herättää mielenkiinnon lisäksi paljon kysymyksiä. Tälle sivulle olen koonnut ravitsemusammattilaisten käyttöön varatusta materiaalista vain pienen osan. Kysy lisää tarvittaessa vaikka minulta. Jos en tiedä, otan asiasta selvää.
Lisätietoa asiasta on osoitteessa www.stevia.fi.
Näytetään tekstit, joissa on tunniste lisäaineet. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste lisäaineet. Näytä kaikki tekstit
torstaina, joulukuuta 15, 2011
maanantaina, marraskuuta 23, 2009
Aromivahvenne lihottaa
*
Aamulehden toimittaja Henna Sotamaa-Leino haastatteli minua jokunen aika sitten aromivahventeista ja toimitin hänelle siitä tietoa. Hyvän lehtimiestavan mukaisesti toimittaja Sotamaa-Leino on todennäköisesti huomioinut tämän asian (vaikka sitä ei lehden sähköiseen versioon ollut ilmestynytkään; painettua lehteä en ole lukenut).
Asia on tärkeä. Kasvava kansalaismielipide ja lisääntyvä tieteellinen näyttö, puhuu sen puolesta, että teolliseen ruokaan ("nollaruoka") lisätty aromivahvenne (E621, natriumglutamaatti) aiheuttaa ongelmia. Se saa huonolaatuisenkin ruoan maistumaan paremmalta. Monet uskovat aineen aiheuttavan monenlaisia oireita päänsärystä vatsakipuihin, mutta Elintarviketurvallisuusvirasto (Evira) vakuuttaa, että haitat ovat tutkitusti harvinaisia.
Kerroin toimittajalle hyvin seikkaperäisesti natriumglutamaattitutkimuksista. Kerroin mm. eräästä kiinalaisesta tutkimuksesta missä havaittiin, että natriumglutamaattia käyttävillä lihavuus oli yleisempää kuin muilla. Rottatutkimuksissa puolestaan oli saatu selville, että aine vaikuttaa aivojen kylläisyyskeskukseen ja ruokahalun säätelyjärjestelmään.
Toimittaja oli myös haastatellut dosentti Kirsi Pietiläistä Hyksin lihavuustutkimusyksiköstä ja se tieto oli päässyt verkkoversioon: Pietiläinen sanoi näin: "Aineen vaikutuksia ihmisaivoihin ei tiedetä, eikä vaikutuksista ole vahvaa tieteellistä näyttöä kumpaankaan suuntaan. On kuitenkin selvää, että natriumglutamaatin lihaisa maku houkuttelee syömään enemmän kuin tarvitsisi." Pietiläinen onkin tyytyväinen, että ainetta aletaan karsia kouluruuasta. "Jos lapset eivät enää totu teolliseen makuun, sillä on varmasti myönteisiä vaikutuksia lihavuuteen. Se ohjaa lapsia siihen, ettei ruokahalun tyydyttämiseen tarvita aina niin paljon erilaisia makuja."
Pirkanmaalla ainakin Tampere ja Ylöjärvi ovat alkaneet vähentää natriumglutamaatin käyttöä kouluruuissa. Käytännössä se tarkoittaa esimerkiksi marinoimattomaan lihaan siirtymistä ja liemijauheiden vaihtamista sellaisiin, joissa ainetta ei ole. Aineesta halutaan luopua, jotta raaka-aineiden oikeat maut pääsisivät esiin eikä kaikki maistuisi samalta.
Käytän terveysblogiani härskisti nyt hyväksi ja puffaan esille tärkeinä pitämiäni ajatuksia natriumglutamaatista. En ole ihan varma siitä onko kaikki sanottava terveyspoliittisesti kovinkaan korrektia, mutta ei minulla ole tarvetta asiasta millään tavalla vaieta. Luennoillani nämä asiat ovat olleet usein esillä (pohtikaa mieluusti näitä asioita kanssani):
- Umami, eli se viides maku, on elintarviketeollisuuden kulmakiviä.
- Natriumglutamaatti kiihottaa kielellämme olevia makunystyjä, jotka joillakin ihmisillä (ei kaikilla!) saa aikaan umami-maun aistimisen.
- Voisiko olla niin, että umami on elintarviketeollisuuden kulmakiviä sen takia, että ruoan luonnolliset maut hävittävä teollinen prosessointi on hyväksynnän saadakseen jouduttu markkinoimaan meille juuri aromivahventeiden avulla?
- Onko niin, että elintarviketeollisuus pyrkii opettamaan meille ruoan luonnollisen mauan sijaan synteettisen lihaisan maun ihanuudet?
- Onko niin, että syötäväksi juuri ja juuri kelpaava ruoka saadaan hyväksyttävään muotoon aromivahventeita käyttämällä?
- Muistaakseni Mats-Eric Nilsson (oma kirja lainassa!) väitti aromivahvennetta elintarviketeollisuuden metkuksi saada hyväksyntä ajatukselle, että hyvältä maistuva ruoka on aina terveellistä.
- Valmisruokiin lisätyt halvat raaka-aineet peitetään aromivahventeella! Onko tässä mitään tolkkua? Eikö ihmisten huiputtaminen ole kiellettyä? Eikö pitäisi ennemminkin korostaa hyvin valmistetun ruoan luonnollisia makuja?
- Onko mahdollista katkaista elintarviketeollisuuden riippuvuus tästä kätevästä mutta pelottavasta lisäaineesta? Vastaus on KYLLÄ! Se tapahtuu siten, että jätätte ostamatta kaikki ne elintarvikkeet, joissa lukee: aromivahvenne, natriumglutamaatti, E621 jne. Jää muuten aika moni elintarvike ostamatta!
- Seuraavan kerran kun menet ruokakauppaan, katsopa huviksesi miten monessa elintarvikkeessa on natriumglutamaattia!
- Syö vain puhdasta ruokaa! Ei elintarviketeollisuuden tärvelemää moskaa!
Lähde: Aamulehti, 23.11.2009
Muita kirjoituksiani elintarvikkeiden lisäaineista:
maanantaina, elokuuta 10, 2009
Aito on epäaitoa kalliimpaa
*
Osta aidonnäköinen Rolex halvalla!
Vadelmanmakuista jäätelöä - edullisesti!
Säilykepurkki keksittiin 1820 -luvulla. Se oli harvinainen tuote, joka löysi asiakkaansa lähinnä löytöretkeilijöiden keskuudesta. Siihen aikaan ei lainkaan ihmetelty miksi tavattoman pitkään säilyvästä erikoisruoasta piti maksaa niin paljon kovempi hinta kuin aidosta helpommin pilaantuvasta ruoasta.
Nykyään tilanne on toinen. Kun kotiäiti menee kauppaan ja ostaa ruokaa perheelleen, hän pyrkii tekemään niin edullisia ostoksia kuin mahdollista, jotta raha riittäisi kaikkeen tarpeelliseen. Valmisruoat, lisäaineilla käsitellyt salaatinkastikkeet ja keinotekoisilla aromeilla maustettu jäätelö livahtavat silloin ostoskärryyn. Niin uskomattomalta kuin se kuulostaakin epäaito ruoalta näyttävä valmiste, joka säilyy pitkään, on paljon edullisempi kuin aito ruoka. Miten tällaiseen outoon tilanteeseen on päädytty?
Elintarviketeollisuus ja kemian teollisuus uhraavat suuria rahasummia kehittääkseen yhä parempia ruoan lisäaineita (moderneja E-vitamiineja). Luulisi tällaisen toiminnan vaikuttavan ruoan hintaa lisäten. Mutta asia on juuri päinvastoin. Mitä enemmän ruoassa on lisäaineita, sen edullisempaa se tahtoo olla! Pitkään säilyvä ruoka on edullisempaa kuin herkästi pilaantuva ruoka.
Aidoilla mansikoilla maustettu jäätelö voi tulla tuottajalle useita kymmeniä kertoja kalliimmaksi kuin mansikanaromilla maustettu vastaava tuote. Juuri tämä on syynä lisäaineilla varustetun ruoan edullisuuteen. Niitä on edullisempi valmistaa. Kemian teollisuus tuottaa tonneittain tasalaatuista mansikanaromia. Muilla lisäaineilla tehostetaan jäätelön maistuvuutta, mutta heikommin säilyvää aitoa mansikkajäätelöä ei haluta valmistaa. Koska se tulee niin paljon kalliimmaksi, että sitä kovin harva ostaa.
Lisäaineita valmistetaan suuressa mittakaavassa ja yhä enemmän Kiinassa. Siellä ympäristövaatimukset ovat sopivan väljiä tehokkaan tuotannon edistämiseksi. Kauppias haluaa pitkään säilyvää ruokaa. Kiinalaiset lisäaineet mahdollistavat tämän ihmeen ja edullisesti.
Toimittaja Nilssonin mukaan käytämme tällä hetkellä suhteellisen vähän rahaa ruokaan. Korkean elintason myötä hankimme mieluusti edullista, lisäaineita pursuavaa ruokaa, mutta laadukkaita muita tuotteita kalliilla hinnalla.
Elintarvikkeiden tuottaja, joka näkee moraalisena vastuuna tuottaa aitoa ruokaa, jossa on mahdollisimman vähän lisäaineita on kohdannut erittäin suuria ongelmia. Ihmiset eivät ole valmiita maksamaan aidosta ruoasta korkeampaa hintaa.
Elintarvikkeiden tuottaja, joka näkee moraalisena vastuuna tuottaa aitoa ruokaa, jossa on mahdollisimman vähän lisäaineita on kohdannut erittäin suuria ongelmia. Ihmiset eivät ole valmiita maksamaan aidosta ruoasta korkeampaa hintaa.
Mitä mieltä olet tästä kehityksestä? Pitäisikö meidän ryhtyä vastarintaan ja vaatia aitoa ruokaa edullisemmin?
Lisää kirjoituksiani ruoan lisäaineista:
Suhtaudu varauksella elintarvikkeiden lisäaineisiin
sunnuntaina, syyskuuta 21, 2008
Suhtaudu varauksella elintarvikkeiden lisäaineisiin
**
Iltalehden viikonloppunumerossa (20.-21.9.2008) on toimittaja Aino Mehtälän ansiokas selvitys elintarvikkeiden sisältämistä lisäaineista. Yhdestä elintarvikkeesta voi löytyä lähes 30 E-koodia. Toimittaja Mehtälä pyytää suosimaan mieluummin pakastettuja elintarvikkeita kuin eineshyllyn tuotteita. Hän pyytää unohtamaan kevyttuotteet. Light-versioissa vähennetään runsaskalorista materiaalia ja korvataan sitä muun muassa lisäaineilla. Syö mahdollisimman vähän prosessoituja ruokia, osta luomua ja tee itse ruokasi. Itsetehty ateria ei kaipaa lisäaineita.
Toimittaja Mehtälä haastatteli minua lehtijuttua varten. Minä pyydän suhtautumaan varauksella lisäaineisiin. Jotain on pielessä, jos lisäaineita on paljon. Olenkin luennoilla esittänyt eräänlaisen nyrkkisäännön: Jos E-koodeja on yli viisi, ei tuotetta kannata ostaa.
En silti halua demonisoida kaikkia lisäaineita; joukossa on ihan turvallisiakin. Mutta sieltä löytyy myös esimerkiksi atsoväriaineita, jotka saattavat olla vaarallisia. Tai vaikkapa karrageenia, asesulfaamia tai aspartaamia, joiden on todettu eläinkokeissa aiheuttavan syöpää.
Yksi iso ongelma ovat pakkausmerkinnät: lisäaineet voi ilmoittaa joko E-koodeina tai vaihtoehtoisesti aineiden nimillä, jolloin niiden tunnistaminen on peruskuluttajalle haastavaa. Välillä tulee sellainen olo, että kuluttajaa harhautetaan.
Toimittaja Mehtälä haastatteli myös ylitarkastaja Taina Rautiota Elintarviketurvallisuusvirasto Evirasta. Hänen mielestään elintarvikkeiden lisäaineet ovat tutkittuja ja turvallisia. Lieventääkseen yltiöoptimistista asennetta asiaan Rautio toteaa, että sellainen henkilö joka suhtautuu epäluuloisesti lisäaineisiin, voi toki jättää niitä sisältävät elintarvikkeet ostamatta. Pakkausmerkintöjä on välillä vaikeaa tulkita, Rautio jatkaa. Lisäaineista on peloteltu niin paljon, että valmistajat pyrkivät eroon E-koodeista ja ilmoittavat mieluummin ne aineiden nimillä. Se on valitettavaa, mutta ihan säädösten mukaista, Rautio toteaa lopuksi.
Iltalehdessä esitellään 50 pommia. Vältä lisäainepommeja! Esimerkkejä: Joanko Vuohenjuustowraps, Funlight Persikka-Passion tiiviste, Ingman Kevyt Savuporo sulatejuusto, Myllyn Paras Tacostick, Pouttu Marinoitu pihvifilee, Valio Aino Mustikkapiirakka-jäätelö, Leaf Lauantaipussi, Saarioinen Mansikkamarmeladi, Taffel Blue cheese nuts ja Atria Poro-Sieni Sandwich.
Lähde: Iltalehti sivu 14, 20.9.2008
Iltalehden viikonloppunumerossa (20.-21.9.2008) on toimittaja Aino Mehtälän ansiokas selvitys elintarvikkeiden sisältämistä lisäaineista. Yhdestä elintarvikkeesta voi löytyä lähes 30 E-koodia. Toimittaja Mehtälä pyytää suosimaan mieluummin pakastettuja elintarvikkeita kuin eineshyllyn tuotteita. Hän pyytää unohtamaan kevyttuotteet. Light-versioissa vähennetään runsaskalorista materiaalia ja korvataan sitä muun muassa lisäaineilla. Syö mahdollisimman vähän prosessoituja ruokia, osta luomua ja tee itse ruokasi. Itsetehty ateria ei kaipaa lisäaineita.
Toimittaja Mehtälä haastatteli minua lehtijuttua varten. Minä pyydän suhtautumaan varauksella lisäaineisiin. Jotain on pielessä, jos lisäaineita on paljon. Olenkin luennoilla esittänyt eräänlaisen nyrkkisäännön: Jos E-koodeja on yli viisi, ei tuotetta kannata ostaa.
En silti halua demonisoida kaikkia lisäaineita; joukossa on ihan turvallisiakin. Mutta sieltä löytyy myös esimerkiksi atsoväriaineita, jotka saattavat olla vaarallisia. Tai vaikkapa karrageenia, asesulfaamia tai aspartaamia, joiden on todettu eläinkokeissa aiheuttavan syöpää.
Yksi iso ongelma ovat pakkausmerkinnät: lisäaineet voi ilmoittaa joko E-koodeina tai vaihtoehtoisesti aineiden nimillä, jolloin niiden tunnistaminen on peruskuluttajalle haastavaa. Välillä tulee sellainen olo, että kuluttajaa harhautetaan.
Toimittaja Mehtälä haastatteli myös ylitarkastaja Taina Rautiota Elintarviketurvallisuusvirasto Evirasta. Hänen mielestään elintarvikkeiden lisäaineet ovat tutkittuja ja turvallisia. Lieventääkseen yltiöoptimistista asennetta asiaan Rautio toteaa, että sellainen henkilö joka suhtautuu epäluuloisesti lisäaineisiin, voi toki jättää niitä sisältävät elintarvikkeet ostamatta. Pakkausmerkintöjä on välillä vaikeaa tulkita, Rautio jatkaa. Lisäaineista on peloteltu niin paljon, että valmistajat pyrkivät eroon E-koodeista ja ilmoittavat mieluummin ne aineiden nimillä. Se on valitettavaa, mutta ihan säädösten mukaista, Rautio toteaa lopuksi.
Iltalehdessä esitellään 50 pommia. Vältä lisäainepommeja! Esimerkkejä: Joanko Vuohenjuustowraps, Funlight Persikka-Passion tiiviste, Ingman Kevyt Savuporo sulatejuusto, Myllyn Paras Tacostick, Pouttu Marinoitu pihvifilee, Valio Aino Mustikkapiirakka-jäätelö, Leaf Lauantaipussi, Saarioinen Mansikkamarmeladi, Taffel Blue cheese nuts ja Atria Poro-Sieni Sandwich.
Lähde: Iltalehti sivu 14, 20.9.2008
keskiviikkona, elokuuta 20, 2008
E621 - maukas lihottaja
#
Minulta on toivottu lisää juttuja ruoan lisäaineista. Alkukesästä käytiin tässä sivustossa tiukka kisa ruoka-aineesta, jossa on eniten lisäaineita. Voittajaksi selvisi FinnSweet Oy:n makeissekoitus peräti 32 lisäaineella. Makeissekoituksessa ei sentään ollut aromivahvennetta E621, mutta toki paljon muita epäterveellisiä "moderneja E-vitamiineja". Kilpailussani pääsi nauttimaan kyseenalaisesta viidennestä sijasta erittäin epäterveellinen suomalaistuote:
Tacostick (Myllyn Paras), 27 kpl modernia E-vitamiinia ( E150c, E171, E251, E270, E300, E304, E322, E330, E331, E341, E415, E450, E471, E472a, E481, E500, E503, E551, E621, E627, E631, E1414, E1420, E1442, E1450, E1518)
Menkää ruokakauppaan suurennuslasi kourassa, sillä viimeisimpien tutkimusnäyttöjen mukaan, ei kannata kantaa kotiin ruokaa, jossa on natriumglutamaattia (E621). Se on glutamiinihapon natriumsuola, jota käytetään elintarvikkeiden lisäaineena vahventamaan ruoan aromia. Teidän kannattaa suurennuslasiin etsiä näkyville koko glutamaattien kirjo, eli jättäkää ostamatta ne tuotteet joissa on koodit E620-E625. Vanha kansa osasi etsiä ruokaan aromia voista ja mausteista. Meille nykyihmisille pakkosyötetään E-koodien muodossa aromia.
Natriumglutamaatti kiihottaa kielellämme olevia makunystyjä, jotka joillakin ihmisillä (ei kaikilla!) saa aikaan umami-maun aistimisen. Tämä E621 lisäaine voi aiheuttaa joillekin ihmisille vakavaa pahoinvointia, kasvojen punoitusta sekä päänsärkyä. Sitä kutsutaan kiinalaisen ruoan syndroomaksi, koska kiinalaistyyppisissä ruoissa voi natriumglutamaattia olla runsaasti. Natriumglutamaattia saa olla lihavalmisteissa enintään 10 grammaa kilogrammaa kohden.
Varsin uusi asia on natriumglutamaatin liittyminen lihomiseen. Amerikkalais-kiinalaisen yhteistyön myötä pistettiin yli 700 maaseudulla asustelevaa keski-ikäistä kiinalaista syömään runsaasti natriumglutamaatilla maustettua sapuskaa. Normaalioloissa he eivät ostaneet valmisruokateollisuuden terästämiä pöperöitä missä usein on tätä lisäainetta, mutta nyt heitä pyydettiin käyttämään erityisen paljon juuri natriumglutamaattia. Seurauksena oli ruoan vähän liiankin hyvä maistuminen, sillä heidän riskinsä lihoa oli kolminkertainen verrattuna niihin henkilöihin jotka söivät erittäin vähän natriumglutamaattia.
Tutkijoiden mukaan E621 voi sekoittaa nälänhallinnan. Lisääntynyt ruokahalu voi näkyä suurempina ruoka-annoksina. Voiko olla niin, että lihavuuteen taipuvaiset ihmiset pitävät juuri natriumglutamaatin mausta ja Kiinan maaseudulla vallitseva köyhyys pakottaa tyydyttämään näläntarpeen halvoilla hiilihydraateilla? Älä missään nimessä sekoita elimistösi herkkää kylläisyyden tasapainoa natriumglutamaatilla.
Natriumglutamaatin yhteyttä ylivilkkauteen, migreeniin ja astmaan epäillään, mutta sitä ei kuitenkaan ole voitu osoittaa tutkimuksissa.
Äskettäin on ilmestynyt kiintoisa kirja millä voit yrittää vähentää mm. ruoan kemikaalikuormitusta: Anja Nystén. Kemikaalikimara, 266 ss., 2008
Poimin Nysténin kirjasta mm. tätä natriumglutamaattia koskevaa tietoa.
Minulta on toivottu lisää juttuja ruoan lisäaineista. Alkukesästä käytiin tässä sivustossa tiukka kisa ruoka-aineesta, jossa on eniten lisäaineita. Voittajaksi selvisi FinnSweet Oy:n makeissekoitus peräti 32 lisäaineella. Makeissekoituksessa ei sentään ollut aromivahvennetta E621, mutta toki paljon muita epäterveellisiä "moderneja E-vitamiineja". Kilpailussani pääsi nauttimaan kyseenalaisesta viidennestä sijasta erittäin epäterveellinen suomalaistuote:
Tacostick (Myllyn Paras), 27 kpl modernia E-vitamiinia ( E150c, E171, E251, E270, E300, E304, E322, E330, E331, E341, E415, E450, E471, E472a, E481, E500, E503, E551, E621, E627, E631, E1414, E1420, E1442, E1450, E1518)
Menkää ruokakauppaan suurennuslasi kourassa, sillä viimeisimpien tutkimusnäyttöjen mukaan, ei kannata kantaa kotiin ruokaa, jossa on natriumglutamaattia (E621). Se on glutamiinihapon natriumsuola, jota käytetään elintarvikkeiden lisäaineena vahventamaan ruoan aromia. Teidän kannattaa suurennuslasiin etsiä näkyville koko glutamaattien kirjo, eli jättäkää ostamatta ne tuotteet joissa on koodit E620-E625. Vanha kansa osasi etsiä ruokaan aromia voista ja mausteista. Meille nykyihmisille pakkosyötetään E-koodien muodossa aromia.
Natriumglutamaatti kiihottaa kielellämme olevia makunystyjä, jotka joillakin ihmisillä (ei kaikilla!) saa aikaan umami-maun aistimisen. Tämä E621 lisäaine voi aiheuttaa joillekin ihmisille vakavaa pahoinvointia, kasvojen punoitusta sekä päänsärkyä. Sitä kutsutaan kiinalaisen ruoan syndroomaksi, koska kiinalaistyyppisissä ruoissa voi natriumglutamaattia olla runsaasti. Natriumglutamaattia saa olla lihavalmisteissa enintään 10 grammaa kilogrammaa kohden.
Varsin uusi asia on natriumglutamaatin liittyminen lihomiseen. Amerikkalais-kiinalaisen yhteistyön myötä pistettiin yli 700 maaseudulla asustelevaa keski-ikäistä kiinalaista syömään runsaasti natriumglutamaatilla maustettua sapuskaa. Normaalioloissa he eivät ostaneet valmisruokateollisuuden terästämiä pöperöitä missä usein on tätä lisäainetta, mutta nyt heitä pyydettiin käyttämään erityisen paljon juuri natriumglutamaattia. Seurauksena oli ruoan vähän liiankin hyvä maistuminen, sillä heidän riskinsä lihoa oli kolminkertainen verrattuna niihin henkilöihin jotka söivät erittäin vähän natriumglutamaattia.
Tutkijoiden mukaan E621 voi sekoittaa nälänhallinnan. Lisääntynyt ruokahalu voi näkyä suurempina ruoka-annoksina. Voiko olla niin, että lihavuuteen taipuvaiset ihmiset pitävät juuri natriumglutamaatin mausta ja Kiinan maaseudulla vallitseva köyhyys pakottaa tyydyttämään näläntarpeen halvoilla hiilihydraateilla? Älä missään nimessä sekoita elimistösi herkkää kylläisyyden tasapainoa natriumglutamaatilla.
Natriumglutamaatin yhteyttä ylivilkkauteen, migreeniin ja astmaan epäillään, mutta sitä ei kuitenkaan ole voitu osoittaa tutkimuksissa.
Äskettäin on ilmestynyt kiintoisa kirja millä voit yrittää vähentää mm. ruoan kemikaalikuormitusta: Anja Nystén. Kemikaalikimara, 266 ss., 2008
Poimin Nysténin kirjasta mm. tätä natriumglutamaattia koskevaa tietoa.
keskiviikkona, heinäkuuta 23, 2008
Lisäainepelko aiheeton sanoo Evira
*
Elintarviketurvallisuusvirasto Evira haluaa lieventää ruoan lisäaineisiin liittyvää pelkoa. Miksi lisäaineita käytetään, ja tarvitseeko niitä pelätä?
Elintarvikkeiden pakkausmerkinnöissä luetellaan usein monia E-kirjaimella alkavia kirjainkoodeja, jotka kertovat, mitä lisäaineita tuotteeseen on lisätty. Lisäaineita on käytetty jo useiden vuosisatojen ajan, mutta kuluttajat suhtautuvat niihin silti epäluuloisesti.
Useimmissa elintarvikkeissa on nykyään jonkinlaisia lisäaineita. Etenkin teollisesti valmistetuissa elintarvikkeissa lisäaineita tarvitaan ruokien säilyvyyden takaamiseksi, sillä niillä estetään ruokamyrkytysbakteerien lisääntyminen. Lisäaineita käytetään paljon myös kevyttuotteissa. Kun sokerin ja rasvan määrää vähennetään, käytetään lisäaineita, joilla tuotteen rakenne ja ulkonäkö saadaan pysymään hyvinä, kertoo Eviran ylitarkastaja Taina Rautio.
Lisäaineet ovat kemiallisia yhdisteitä, joista osa on synteettisiä ja osa puolestaan peräisin luonnosta. Rautio vakuuttaa, että kemiallisia koodinimiä ei tarvitse pelätä, vaikka niitä ei osaisikaan tulkita.
Lisäaineiden käyttö on kasvanut viimeisten 30-40 vuoden aikana teollisen elintarviketuotannon lisääntymisen myötä. Mitä pidemmälle elintarviketuote on jalostettu, sitä enemmän siinä on lisäaineita. Lisäaineet eivät kuitenkaan ole ruokamaailmassa uusi tulokas, sillä niitä on käytetty jo useiden vuosisatojen ajan. Esimerkiksi viinien valmistuksessa käytetään rikkidioksidia säilyvyyden vuoksi, ja kotitalouksien leivonnassa taikinoihin lisätään leivinjauhetta, Rautio huomauttaa.
Elintarvikkeisiin lisättäviä lisäaineita valvotaan tiukasti. Niiden turvallisuus arvioidaan tarkkaan, ja mahdolliset lyhytaikaiset haitalliset vaikutukset selvitetään aina. Pidempien tutkimusten avulla seurataan lisäksi sitä, aiheutuuko aineista pidempään käytettäessä haittaa, tai vaikuttavatko ne ihmisten perimään. Elintarvikesäädösten mukaan tuotteissa käytetyt lisäaineet pitää aina ilmoittaa pakkausmerkinnöissä sekä ryhmänimellä että lisäaineen omalla nimellä tai sen E-koodilla. Lisäainemääräykset ovat nykyään samat kaikissa EU-maissa, Eviran ylitarkastaja Taina Rautio kertoo.
Tarkka valvonta ei kuitenkaan ole poistanut kaikkien kuluttajien epäluuloja lisäaineita kohtaan. Monet elintarvikevalmistajat ovatkin pyrkineet korvaamaan ns. puhtaat lisäaineet erilaisilla bakteeriviljelmillä, jotka tuottavat lisäaineita. Pakkausmerkinnöissä ne ilmoitetaan usein hapatteena tai bakteeriviljelmän nimellä. Elintarvikkeiden valmistajat ovat siirtyneet käyttämään myös entsyymejä, jotka muokkaavat ruoan rakennetta samalla tavalla kuin lisäaineetkin. Kuluttajat eivät kuitenkaan saa tietoa käytetyistä entsyymeistä, sillä niitä ei pääsääntöisesti ilmoiteta pakkausmerkinnöissä, Rautio sanoo.
Lisäaineallergia on hyvin harvinaista, koska lisäaineiden puhtaudelle on asetettu tiukat vaatimukset. Entsyymeihin saattaa kuitenkin tietyissä tapauksissa liittyä yliherkkyysvaara.
Artikkelin on tuottanut Elintarviketurvallisuusvirasto.
Lähde: Deskin uutistiedote toimittajille, 23.7.2008
Elintarviketurvallisuusvirasto Evira haluaa lieventää ruoan lisäaineisiin liittyvää pelkoa. Miksi lisäaineita käytetään, ja tarvitseeko niitä pelätä?
Elintarvikkeiden pakkausmerkinnöissä luetellaan usein monia E-kirjaimella alkavia kirjainkoodeja, jotka kertovat, mitä lisäaineita tuotteeseen on lisätty. Lisäaineita on käytetty jo useiden vuosisatojen ajan, mutta kuluttajat suhtautuvat niihin silti epäluuloisesti.
Useimmissa elintarvikkeissa on nykyään jonkinlaisia lisäaineita. Etenkin teollisesti valmistetuissa elintarvikkeissa lisäaineita tarvitaan ruokien säilyvyyden takaamiseksi, sillä niillä estetään ruokamyrkytysbakteerien lisääntyminen. Lisäaineita käytetään paljon myös kevyttuotteissa. Kun sokerin ja rasvan määrää vähennetään, käytetään lisäaineita, joilla tuotteen rakenne ja ulkonäkö saadaan pysymään hyvinä, kertoo Eviran ylitarkastaja Taina Rautio.
Lisäaineet ovat kemiallisia yhdisteitä, joista osa on synteettisiä ja osa puolestaan peräisin luonnosta. Rautio vakuuttaa, että kemiallisia koodinimiä ei tarvitse pelätä, vaikka niitä ei osaisikaan tulkita.
Lisäaineiden käyttö on kasvanut viimeisten 30-40 vuoden aikana teollisen elintarviketuotannon lisääntymisen myötä. Mitä pidemmälle elintarviketuote on jalostettu, sitä enemmän siinä on lisäaineita. Lisäaineet eivät kuitenkaan ole ruokamaailmassa uusi tulokas, sillä niitä on käytetty jo useiden vuosisatojen ajan. Esimerkiksi viinien valmistuksessa käytetään rikkidioksidia säilyvyyden vuoksi, ja kotitalouksien leivonnassa taikinoihin lisätään leivinjauhetta, Rautio huomauttaa.
Elintarvikkeisiin lisättäviä lisäaineita valvotaan tiukasti. Niiden turvallisuus arvioidaan tarkkaan, ja mahdolliset lyhytaikaiset haitalliset vaikutukset selvitetään aina. Pidempien tutkimusten avulla seurataan lisäksi sitä, aiheutuuko aineista pidempään käytettäessä haittaa, tai vaikuttavatko ne ihmisten perimään. Elintarvikesäädösten mukaan tuotteissa käytetyt lisäaineet pitää aina ilmoittaa pakkausmerkinnöissä sekä ryhmänimellä että lisäaineen omalla nimellä tai sen E-koodilla. Lisäainemääräykset ovat nykyään samat kaikissa EU-maissa, Eviran ylitarkastaja Taina Rautio kertoo.
Tarkka valvonta ei kuitenkaan ole poistanut kaikkien kuluttajien epäluuloja lisäaineita kohtaan. Monet elintarvikevalmistajat ovatkin pyrkineet korvaamaan ns. puhtaat lisäaineet erilaisilla bakteeriviljelmillä, jotka tuottavat lisäaineita. Pakkausmerkinnöissä ne ilmoitetaan usein hapatteena tai bakteeriviljelmän nimellä. Elintarvikkeiden valmistajat ovat siirtyneet käyttämään myös entsyymejä, jotka muokkaavat ruoan rakennetta samalla tavalla kuin lisäaineetkin. Kuluttajat eivät kuitenkaan saa tietoa käytetyistä entsyymeistä, sillä niitä ei pääsääntöisesti ilmoiteta pakkausmerkinnöissä, Rautio sanoo.
Lisäaineallergia on hyvin harvinaista, koska lisäaineiden puhtaudelle on asetettu tiukat vaatimukset. Entsyymeihin saattaa kuitenkin tietyissä tapauksissa liittyä yliherkkyysvaara.
Artikkelin on tuottanut Elintarviketurvallisuusvirasto.
Lähde: Deskin uutistiedote toimittajille, 23.7.2008
Vanha mehumaija joutaa eläkkeelle
**
Euroopan elintarviketurvallisuusviranomaisen (EFSA) tutkijat ovat arvioineet elintarvikkeiden sisältämän alumiinin turvallisuutta ja määrittäneet alumiinin siedettäväksi viikkosaanniksi yhden milligramman alumiinia painokiloa kohti. Asiantuntija-arvioiden mukaan alumiinin saanti voi ylittää tämän raja-arvon huomattavalla osalla Euroopan väestöä.
Väestön tärkein alumiinialtistuksen lähde on ruokavalio. Yksittäisten elintarvikkeiden alumiinipitoisuus vaihtelee huomattavasti. Elintarvikkeiden sisältämä alumiini on peräisin luonnosta, alumiinia sisältävistä lisäaineista (E-koodit kummittelevat taas!) sekä elintarvikkeen kanssa kosketuksissa olevista materiaaleista, kuten kattiloista, pannuista ja alumiinifoliosta.
Ruokavaliossa alumiinin saantiin vaikuttavat eniten viljat ja viljatuotteet, vihannekset (etenkin sienet, pinaatti, retiisi ja lehtisalaatti), juomat (etenkin tee ja kaakao) ja jotkut soijapohjaiset äidinmaidonkorvikkeet. Juomavesi ei ole merkittävä alumiinin lähde. Lääkkeet ja alumiiniyhdisteitä sisältävät kuluttajatuotteet voivat lisätä alumiinin saantia.
On todettu alumiinin aiheuttavan haittavaikutuksia eläinten hermostolle ja lisääntymisjärjestelmille.
Alumiinin kokonaissaantia elintarvikkeista arvioitiin Hollannissa, Ranskassa, Isossa-Britanniassa ja Ruotsissa tehtyjen tutkimusten avulla. Lautakunta totesi merkittäviä eroja henkilöiden elintarvikeperäisessä alumiinialtistuksessa. Aikuisten keskimääräinen viikkosaanti vaihteli 0,2:n ja 1,5 milligramman välillä painokiloa kohti. Lapsilla ja nuorilla maksimisaanti oli 0,7 - 2,3 milligrammaa painokiloa kohti.
Ihmisten ruokavaliotutkimusten rakenteen ja käytettyjen analyysimenetelmien vuoksi alumiinin saantia pystyttiin arvioimaan vain elintarvikkeista yleensä. Eri lähteiden kuten luonnon alumiinin, elintarvikkeiden lisäaineiden sisältämän alumiinin tai folioista, astioista ja välineistä elintarvikkeiden valmistuksen ja säilytyksen aikana vapautuvan alumiinin osuutta ei voitu määrittää.
Alumiini kertyy ihmisen elimistöön ja arvio alumiinin tuhovaikutuksista perustuu useista eri eläintutkimuksista saatuihin tuloksiin, jotka osoittavat ruokavalioon sisältyvien alumiiniyhdisteiden haitalliset vaikutukset kiveksille, sikiölle ja hermoston kehitykselle samoin kuin aikuisen hermostolle. Alumiini on todettu hermomyrkylliseksi dialyysipotilaille, jotka altistuvat kroonisesti suurille alumiinipitoisuuksille. Sillä on myös epäilty olevan yhteys Alzheimerin tautiin ja muihin ihmisten hermostoa rappeuttaviin tauteihin. Käytettävissä olevan tieteellisen tutkimusaineiston valossa lautakunta ei kuitenkaan katsonut elintarvikkeiden sisältämän alumiinin aiheuttavan riskiä sairastua Alzheimerin tautiin.
Suomessa ei ole tehty vastaavanlaista riskinarviointia eikä tutkittu alumiinin saantia. Kuluttajille suositellaan, että alumiinikattiloita ja -mehustimia ei käytetä happamien ruokien, esimerkiksi marjapohjaisten jälkiruokien ja -kiisselien tai puurojen valmistamiseen eikä hillonkeittämiseen. Vanha mehumaija joutaa eläkkeelle.
Elintarviketurvallisuusvirasto (Evira) kertoo seuraavaa lisäaineiden johdosta:
E 173 Alumiini
Saa käyttää vain leivosten ja kakkujen koristeluun tarkoitetuissa makeiskuorrutuksissa. Kuluttajalle tätä väriä ei saa sellaisenaan myydä. Myös muut hyväksytyt väriaineet voivat sisältää alumiinia, kun on käytetty näistä valmistettuja alumiinivärilakkoja. Nämä valmistetaan väriaineiden ja alumiinioksidin välisellä reaktiolla vesiliuoksessa.
Muut
E 520 Alumiinisulfaatti
E 521 Alumiininatriumsulfaatti
E 522 Alumiinikaliumsulfaatti
E 523 Alumiinikalsiumsulfaatti
Kiinteyttämisaineita, happamuudensäätöaineita, säilyttää tuotteen väriä.
E 541 Natriumalumiinifosfaatti, hapan
Nostatusaine
E 554 Natriumalumiinisilikaatti
E 555 Kaliumalumiinisilikaatti
E 556 Kalsiumalumiinisilikaatti
E 558 Bentoniitti
E 559 Alumiinisilikaatti (kaoliini)
Paakkuuntumisenestoaineita
E 1452 Alumiiinioktenyylisukkinaattitärkkelys
Otettu lisäaineluetteloon 26.7.2006. Turvallisuusarvio on vuodelta 1997. Paakkuuntumisenestoaine, kun valmistetaan mikrokapseloituja vitamiineja.
Lähde: Finfoodin uutiskirje, 23.7.2008
Euroopan elintarviketurvallisuusviranomaisen (EFSA) tutkijat ovat arvioineet elintarvikkeiden sisältämän alumiinin turvallisuutta ja määrittäneet alumiinin siedettäväksi viikkosaanniksi yhden milligramman alumiinia painokiloa kohti. Asiantuntija-arvioiden mukaan alumiinin saanti voi ylittää tämän raja-arvon huomattavalla osalla Euroopan väestöä.
Väestön tärkein alumiinialtistuksen lähde on ruokavalio. Yksittäisten elintarvikkeiden alumiinipitoisuus vaihtelee huomattavasti. Elintarvikkeiden sisältämä alumiini on peräisin luonnosta, alumiinia sisältävistä lisäaineista (E-koodit kummittelevat taas!) sekä elintarvikkeen kanssa kosketuksissa olevista materiaaleista, kuten kattiloista, pannuista ja alumiinifoliosta.
Ruokavaliossa alumiinin saantiin vaikuttavat eniten viljat ja viljatuotteet, vihannekset (etenkin sienet, pinaatti, retiisi ja lehtisalaatti), juomat (etenkin tee ja kaakao) ja jotkut soijapohjaiset äidinmaidonkorvikkeet. Juomavesi ei ole merkittävä alumiinin lähde. Lääkkeet ja alumiiniyhdisteitä sisältävät kuluttajatuotteet voivat lisätä alumiinin saantia.
On todettu alumiinin aiheuttavan haittavaikutuksia eläinten hermostolle ja lisääntymisjärjestelmille.
Alumiinin kokonaissaantia elintarvikkeista arvioitiin Hollannissa, Ranskassa, Isossa-Britanniassa ja Ruotsissa tehtyjen tutkimusten avulla. Lautakunta totesi merkittäviä eroja henkilöiden elintarvikeperäisessä alumiinialtistuksessa. Aikuisten keskimääräinen viikkosaanti vaihteli 0,2:n ja 1,5 milligramman välillä painokiloa kohti. Lapsilla ja nuorilla maksimisaanti oli 0,7 - 2,3 milligrammaa painokiloa kohti.
Ihmisten ruokavaliotutkimusten rakenteen ja käytettyjen analyysimenetelmien vuoksi alumiinin saantia pystyttiin arvioimaan vain elintarvikkeista yleensä. Eri lähteiden kuten luonnon alumiinin, elintarvikkeiden lisäaineiden sisältämän alumiinin tai folioista, astioista ja välineistä elintarvikkeiden valmistuksen ja säilytyksen aikana vapautuvan alumiinin osuutta ei voitu määrittää.
Alumiini kertyy ihmisen elimistöön ja arvio alumiinin tuhovaikutuksista perustuu useista eri eläintutkimuksista saatuihin tuloksiin, jotka osoittavat ruokavalioon sisältyvien alumiiniyhdisteiden haitalliset vaikutukset kiveksille, sikiölle ja hermoston kehitykselle samoin kuin aikuisen hermostolle. Alumiini on todettu hermomyrkylliseksi dialyysipotilaille, jotka altistuvat kroonisesti suurille alumiinipitoisuuksille. Sillä on myös epäilty olevan yhteys Alzheimerin tautiin ja muihin ihmisten hermostoa rappeuttaviin tauteihin. Käytettävissä olevan tieteellisen tutkimusaineiston valossa lautakunta ei kuitenkaan katsonut elintarvikkeiden sisältämän alumiinin aiheuttavan riskiä sairastua Alzheimerin tautiin.
Suomessa ei ole tehty vastaavanlaista riskinarviointia eikä tutkittu alumiinin saantia. Kuluttajille suositellaan, että alumiinikattiloita ja -mehustimia ei käytetä happamien ruokien, esimerkiksi marjapohjaisten jälkiruokien ja -kiisselien tai puurojen valmistamiseen eikä hillonkeittämiseen. Vanha mehumaija joutaa eläkkeelle.
Elintarviketurvallisuusvirasto (Evira) kertoo seuraavaa lisäaineiden johdosta:
Euroopassa elintarvikkeissa käyttöön hyväksyttyjen lisäaineiden joukossa ovat tällä hetkellä seuraavat alumiinia sisältävät lisäaineet:
VäriaineetE 173 Alumiini
Saa käyttää vain leivosten ja kakkujen koristeluun tarkoitetuissa makeiskuorrutuksissa. Kuluttajalle tätä väriä ei saa sellaisenaan myydä. Myös muut hyväksytyt väriaineet voivat sisältää alumiinia, kun on käytetty näistä valmistettuja alumiinivärilakkoja. Nämä valmistetaan väriaineiden ja alumiinioksidin välisellä reaktiolla vesiliuoksessa.
Muut
E 520 Alumiinisulfaatti
E 521 Alumiininatriumsulfaatti
E 522 Alumiinikaliumsulfaatti
E 523 Alumiinikalsiumsulfaatti
Kiinteyttämisaineita, happamuudensäätöaineita, säilyttää tuotteen väriä.
E 541 Natriumalumiinifosfaatti, hapan
Nostatusaine
E 554 Natriumalumiinisilikaatti
E 555 Kaliumalumiinisilikaatti
E 556 Kalsiumalumiinisilikaatti
E 558 Bentoniitti
E 559 Alumiinisilikaatti (kaoliini)
Paakkuuntumisenestoaineita
E 1452 Alumiiinioktenyylisukkinaattitärkkelys
Otettu lisäaineluetteloon 26.7.2006. Turvallisuusarvio on vuodelta 1997. Paakkuuntumisenestoaine, kun valmistetaan mikrokapseloituja vitamiineja.
Lähde: Finfoodin uutiskirje, 23.7.2008
tiistaina, heinäkuuta 22, 2008
Otatko pesupulveria kahviin?
*
Alun perin kirjoitettu 21.7.2008, lisäyksiä tullut 22.7.2008
Kuulutko niihin jotka pistävät kermaa kahviin? Hyvä. Muistakin käyttää aitoa kermaa. Älä käytä kevytkermaa äläkä missään nimessä pilaa kahviasi kätevällä valkaisupulverilla. Se saattaa sopia vaatteiden valkopesuun, mutta kahvikuppiisi se ei kuulu. Automaateista saatava kahvi"kerma" sisältää tavallisesti tätä pesuainetta. Automaateista kannattaakin ottaa kahvi mustana ainakin mikäli on uskomista allaolevaan selvitykseen.
Aina yhtä valppasti kuluttaja-asioita seuraava Svenska Dagbladetin toimittaja Henrik Ennart on taas ollut esillä. Nyt hän on selvittänyt mitä kermankorvikkeita ruotsalaiset pistävät kahviinsa.
Kävi ilmi, että kahviautomaateista saatava kermankorvike on varsinaista pesuainetta! Lähes 40 vuotta sitten luontoaktivisti Björn Gillberg aiheutti melkoisen kohun pesemällä paitansa Coffee Mate -nimisessä kermankorvikkeessa. Puhdasta tuli! Samaa pesupulveria saa edelleenkin kahviautomaateista!
Johtaja Louise Ungerth (Konsumentföreningen i Stockholm) päätti selvittää mitä työpaikan kahviautomaatista saatava "kerma" sisälsi. Hän otti yhteyttä Selecta -nimiseen yritykseen ja sai sieltä tietää mitä heidän käyttämänsä "kerma" sisälsi.
Selectan "kerma" ei ole kermaa nähnytkään. He käyttävät erityistä whitener valkaisupulveria. Siinä on pääasiassa maissista, vehnästä tai perunasta valmistettua glukoosisiirappia, kovetettuja kasvirasvoja ja kemikaaleja. Selectan pesupulverin ainesosaluettelo on seuraavanlainen:
Nyt ei pidä syyttää vain Selectaa tämän pulverin käytöstä. Periaatteessa kaikista kahviautomaateista saa samanlaista pulveria. Mieti tätä kun seuraavan kerran juot kahvia automaatista. Ehkä juot kahvisi mustana tai säilytät aitoa kermaa työpaikkasi jääkaapissa?
Lisäys 22.7.2008: Ihan äsken tuli Selecta OY:n selvitys kahviautomaattiensa maidoista ja kermankorvikkeista. Olen kiittänyt Selectaa yhteistyöstä. Pistän osan vastauksesta tähän. Ihmetelkää ja kommentoikaa lisää!
Kahviautomaateissamme käytetään automaatista riippuen nestemäistä maitoa, cappuccino topping vaahtojauhetta tai whiteneria, joka on kasvisrasvapohjainen maidonvastike eli kasvirasvasekoite.
Selecta Toppofino toppingin ainekset ovat:
Glukoosisiirappi, kovetettu kasvirasva, rasvaton maitojauhe, maitoproteiini, stabilointiaine E340, emulgointiaineet E471, 472, paakkuuntumisenestoaine E341, väri E160c.
Selecta Whitenerin ainekset ovat:
Glukoosisiirappi, kovetettu kasvirasva, maitoproteiini, stabilointiaine E340, E452, emulgaattori E471, paakkuuntumisenestoaine E341, väri E150.
Caprimo whitenerin ainekset ovat:
Glukoosisiirappi, kasvirasva, maitoproteiini, happamuudensäätöaineet (E340 ja E452), emulgaattori (E471), paakkuuntumisenestoaine (E341)
Lopuksi vielä pesupulverimainos:
Alun perin kirjoitettu 21.7.2008, lisäyksiä tullut 22.7.2008
Kuulutko niihin jotka pistävät kermaa kahviin? Hyvä. Muistakin käyttää aitoa kermaa. Älä käytä kevytkermaa äläkä missään nimessä pilaa kahviasi kätevällä valkaisupulverilla. Se saattaa sopia vaatteiden valkopesuun, mutta kahvikuppiisi se ei kuulu. Automaateista saatava kahvi"kerma" sisältää tavallisesti tätä pesuainetta. Automaateista kannattaakin ottaa kahvi mustana ainakin mikäli on uskomista allaolevaan selvitykseen.
Aina yhtä valppasti kuluttaja-asioita seuraava Svenska Dagbladetin toimittaja Henrik Ennart on taas ollut esillä. Nyt hän on selvittänyt mitä kermankorvikkeita ruotsalaiset pistävät kahviinsa.
Kävi ilmi, että kahviautomaateista saatava kermankorvike on varsinaista pesuainetta! Lähes 40 vuotta sitten luontoaktivisti Björn Gillberg aiheutti melkoisen kohun pesemällä paitansa Coffee Mate -nimisessä kermankorvikkeessa. Puhdasta tuli! Samaa pesupulveria saa edelleenkin kahviautomaateista!
Johtaja Louise Ungerth (Konsumentföreningen i Stockholm) päätti selvittää mitä työpaikan kahviautomaatista saatava "kerma" sisälsi. Hän otti yhteyttä Selecta -nimiseen yritykseen ja sai sieltä tietää mitä heidän käyttämänsä "kerma" sisälsi.
Selectan "kerma" ei ole kermaa nähnytkään. He käyttävät erityistä whitener valkaisupulveria. Siinä on pääasiassa maissista, vehnästä tai perunasta valmistettua glukoosisiirappia, kovetettuja kasvirasvoja ja kemikaaleja. Selectan pesupulverin ainesosaluettelo on seuraavanlainen:
- glukoosisiirappia
- kovetettuja kasvirasvoja
- maitoproteeinia
- stabilointiaine E340 (kaliumfosfaattia)
- emulgointiaine E471 (rasvahappojen mono- ja diglyseridit)
- emulgointiaine E472c (mono- ja diglyseridien sitruunahappoesterit)
- paakkuuntumisenestoaine E341 (kalsiumfosfaattia)
- väriaine E160a (karoteenit, beetakaroteeni)
Nyt ei pidä syyttää vain Selectaa tämän pulverin käytöstä. Periaatteessa kaikista kahviautomaateista saa samanlaista pulveria. Mieti tätä kun seuraavan kerran juot kahvia automaatista. Ehkä juot kahvisi mustana tai säilytät aitoa kermaa työpaikkasi jääkaapissa?
Lisäys 22.7.2008: Ihan äsken tuli Selecta OY:n selvitys kahviautomaattiensa maidoista ja kermankorvikkeista. Olen kiittänyt Selectaa yhteistyöstä. Pistän osan vastauksesta tähän. Ihmetelkää ja kommentoikaa lisää!
Kahviautomaateissamme käytetään automaatista riippuen nestemäistä maitoa, cappuccino topping vaahtojauhetta tai whiteneria, joka on kasvisrasvapohjainen maidonvastike eli kasvirasvasekoite.
Selecta Toppofino toppingin ainekset ovat:
Glukoosisiirappi, kovetettu kasvirasva, rasvaton maitojauhe, maitoproteiini, stabilointiaine E340, emulgointiaineet E471, 472, paakkuuntumisenestoaine E341, väri E160c.
Selecta Whitenerin ainekset ovat:
Glukoosisiirappi, kovetettu kasvirasva, maitoproteiini, stabilointiaine E340, E452, emulgaattori E471, paakkuuntumisenestoaine E341, väri E150.
Caprimo whitenerin ainekset ovat:
Glukoosisiirappi, kasvirasva, maitoproteiini, happamuudensäätöaineet (E340 ja E452), emulgaattori (E471), paakkuuntumisenestoaine (E341)
Lopuksi vielä pesupulverimainos:
Reissuun tai mökille
Lähde: Svenska Dagbladet, 20.7.2008
torstaina, heinäkuuta 03, 2008
Missä suomalaistuotteessa on eniten moderneja E-vitamiineja?
###
Kommentointi on vilkasta!
Iltalehden toimittaja Markku Haapio on taas ahkeroinut. Lukekaa tänään ( 3.7.2008) ilmestynyt juttu!
Kilpailu on päättynyt. Voiton vei Juho! Hän on saanut voittopaketin kotiinsa. Onneksi olkoon!
Eniten moderneja E-vitamiineja oli kotimaisen FinnSweet -yrityksen makeissekoituksessa. Siinä oli peräti 32 kpl E-koodeja! Kauhean hyvä suoritus.
Alunperin kirjoitettu 4.5.2008, lisäyksiä tuli TOP TEN-listalle eniten 5.5.-11.5.2008. Naurut houkutteli esiin Leaf:in kirje, KIITOS! En ole pitkään aikaan nauranut näin makeasti jopa terveysvaikutteisia ainesosia korostavan kirjeen johdosta. Ovatkohan Leaf:in kuluttajapalvelusta vastaavat todellakin aikuisen oikeasti sitä mieltä, että terveyttä hoidetaan syömällä karkkia? Lopetin jo nauramisen, kohta itken...
TOP TEN listalla olevat yritykset olivat kovin haluttomia kommentoimaan tuotteitaan. Listan kärkisijoitusta ilmeisesti hävetään. Pitkän odottelun jälkeen sain tällaisia kummallisia lähes samansisältöisiä vastauksia Runebergin Makeistukusta ja FinnSweet Oy:ltä:
Makeissekoitus 500 g on eri valmistajien tuotteista koostettu sekoitus, jonka koostumus eräkohtaisesti vaihtelee jonkun verran. Etiketin ainesosaluettelot päivitetään joka kerta vastaamaan sisältöä. Huomioitavaa on, että yksittäinen makeinen ei sisällä kaikkia ainesosaluettelon E-koodeja. Makeissekoituksessa on noin 40 erilaista makeista, joista koostuu ainesosaluettelon pitkä E-koodilista. Ystävällisin terveisin FinnSweet Oy Minna Saario
Yllätyspussi on eri valmistajien tuotteista koostettu sekoitus joka koostumus eräkohtaisesti vaihtelee jonkun verran. Etiketin ainesosaluettelot päivitetään joka kerta vastaamaan sisältöä. Tästä johtuen yleisen ainesosaluettelon koostaminen tästä tuotteesta ei ole mahdollista. Ystävällisin terveisin, Runebergin Makeistukku Oy, Jan Nylund
Pitkä odottelu palkittiin 26.5.2008 kun Leaf:in kuluttajapalvelusta tuli kaipaamani selvitys makeispussin lisäaineiden tarpeellisuudesta. Leafissä lisäaineet ovat muuttuneet jopa terveysvaikutteisiksi ainesosiksi:
Kaikki E-koodin saaneiden lisäaineiden turvallisuus on tarkoin testattu ennen kuin ne hyväksytään käyttöön. E-koodiluokituksen ovat saanet monet keskeiset makeisten rakenteeseen ja makuun vaikuttavat aineet. Makeutusaineena käytetty ksylitoli (E967) vaikuttaa kiistatta positiivisesti suun ja korvien terveyteen. Lisäksi esimerkiksi arabikumi (E414) on keskeinen luonnontuote pastillivalmistuksessa, jota saattaa olla jopa puolet pastillin painosta. Lääkehiili (E153) värjää salmiakin tummaksi, omenahappo (E269) tuo esiin hedelmämaut ja mehiläisvaha (E901) ja karnaubavaha (E903) antavat makeiselle kauniin kiiltävän pinnan. Kun koodit avataan ja luetellaan niiden omilla nimillä, lisäaineiden huomataan usein olevan hyödyllisiä, jopa terveysvaikutteisia ainesosia.
Lauantai-pussi on sekoitepussi, jossa on hyvin monen tyyppisiä ja eri teknologoilla valmistettuja makeisia. Pienemmässä 120 g painavassa pussissa on mukana mm. tikkari, karkkiaski, ksylitolipurukumi, erilaisia vaahto- ja viinikumimakeisia, suklaatoffeeta, salmiakkia ja lakritsia. Pussin monipuolisuudesta johtuen, myös lisäaineiksi luokiteltavien ainesten määrä on suhteellisen korkea. Lauantai-pussin lisäaineiden joukossa ei ole yhtäkään säilöntäainetta, vaan lisäaineiden käyttö liittyy makeisten makuun, ulkonäköön ja koostumukseen.
Alussa esiintynyt Trube-tuotteiden ylivalta murtui. Trube-tuotteet pääsivät Iltalehteen, jonka toimittaja Markku Haapio kirjoitti 9.5.2008 jutun "Äideistä parhaimmalle 28 lisäainetta?"
Ruotsissa oli käynnissä sama kilpailu. Tarkoitus oli löytää se ruotsalaistuote, jossa oli eniten niitä moderneja E-vitamiineja. Voittajaksi tuli Ruotsissa: Rydbergs lätta skagenröra (22 kpl E-koodeja) Bläh, usch så grymt! Saako tätä tuotetta Suomesta? Skagenröra on äärettömän epäterveellinen tuote, joka taatusti jää minulta ostamatta ja varsinkin syömättä. Skagenröra sisältää mätiä ja katkarapuja majoneesikastikkeessa.
Ruotsalaisen kilpailun lähde: Hacke snackar, 21.4.2008
Suomalainen TOP TEN Lista
Eniten moderneja E-vitamiineja
- Makeissekoitus (Finnsweet Oy), 32 kpl modernia E-vitamiinia (E100, E102, E104, E110, E120, E122, E123, E124, E129, E131, E132, E153, E133, E141, E150, E150d, E153, E160a, E160c, E160e, E163, E171, E270, E296, E297, E322, E325, E330, E331, E334, E335, E471) Ehdotti: Juho (melkoinen sekoitus koodeja!)
- Lauantai-Pussi (Leaf Oy), 29 kpl modernia E-vitamiinia (E100, E101, E120, E132, E141, E150d, E153, E160a, E160c, E160e, E162, E171, E270, E296, E322, E325, E330, E331, E334, E414, E420, E422, E471, E510, E901, E903, E904, E950, E967) Ehdotti: Åke (lapsuusajan karamellimaailmaa muistellen)
- Yllätyspussi (Runebergin Makeistukku Oy), 29 kpl modernia E-vitamiinia (E100, E102, E104, E110, E120, E122, E123, E124, E129, E131, E132, E141, E150, E153, E160a, E160c, E160e, E163, E171, E270, E296, E297, E300, E322, E325, E331, E334, E335, E471) Ehdotti: Flikka (hieno ehdotus!)
- Romance-kakku (Trube tuotteet), 28 kpl modernia E-vitamiinia (E160a, E162, E202, E281, E296, E322, E327, E330, E331, E333, E404, E410, E413, E420, E420ii, E422, E440, E447, E450, E463, E471, E472b, E472e, E475, E500, E509, E1414, E1422) Ehdotti: _t_ (huippujuttu, ruotsalaiset on murskattu!)
- Tacostick (Myllyn Paras), 27 kpl modernia E-vitamiinia ( E150c, E171, E251, E270, E300, E304, E322, E330, E331, E341, E415, E450, E471, E472a, E481, E500, E503, E551, E621, E627, E631, E1414, E1420, E1442, E1450, E1518) Ehdotti: Anne
- Marsipaanikakku äidille (Trube tuotteet), 24 kpl modernia E-vitamiinia (E100, E104, E141, E160a, E202, E220, E306, E304, E322, E330, E333, E401, E420, E420ii, E440, E450, E463, E471, E472b, E472e, E475, E500, E1103, E1442) Ehdotti: Aki (hyvä Aki, ruotsalaiset voitettiin!)
- Mansikkakakku äidille (Trube tuotteet), 24 kpl modernia E-vitamiinia (E120, E160a, E172, E202, E220, E296, E322, E327, E330, E331, E333, E407, E413, E420ii, E440, E450, E463, E471, E472b, E472e, E475, E500, E509, E1442) Ehdotti: Seija-täti (hieno ehdotus, anteeksi kaikki äidit!)
- Kinkkuvoileipäkakku (Satukonditoria), 23 kpl modernia E-vitamiinia (E150c, E160a, E170, E202, E211, E250, E300, E301, E325, E326, E330, E341, E407, E410, E412, E415, E440, E450, E451, E471, E472e, E481, E575) Ehdotti: Aki
- Pecanpähkinä tourbi (Europicnic), 22 kpl modernia E-vitamiinia (E150c, E160aii, E171, E202, E300, E304, E307, E322, E330, E341ii, E407, E415, E435, E401, E450iii, E460, E466, E471, E472a, E472b, E472e, E575) Ehdotti: Aki
- Poro-sieni sandwich (Atria), 22 kpl modernia E-vitamiinia (E150a, E160a, E170, E202, E211, E223, E250, E270, E316, E325, E330, E331, E341, E415, E450, E452, E471e, E472e, E481e, E509, E621, E954) Ehdotti: Braine
Listan tuntumassa: - Käpykakku (Satukonditoria), 21 kpl modernia E-vitamiinia (E100, E104, E120, E127, E131, E141, E150c, E160e, E202, E211, E220, E330, E333, E401, E410, E420, E440, E450, E471, E475, E500) Ehdotti: StarSol
- Kevätjuhlakakku (Fazer Oy), 20 kpl modernia E-vitamiinia (E104, E120, E133, E141, E160a, E202, E211, E330, E339, E401, E420, E440, E450, E463, E471, E472a, E472b, E475, E500, E516) Ehdotti: Ankka
- Jenkki Bubble-Mix pussi (Leaf Oy), 19 kpl modernia E-vitamiinia (E104, E132, E171, E210, E296, E300, E321, E322, E330, E341, E414, E420, E421, E901, E903, E904, E950, E965, E967) Ehdotti: Laura (kiitos yhteistyöstä!)
- Re-Mix Choko karkkipussi (CloettaFazer Oy) 18 kpl modernia E-vitamiinia (E120, E150b, E150c, E153, E160a, E171, E270, E322, E325, E330, E331, E414, E420, E422, E440, E901, E903, E904) Ehdotti: Sami Uusitalo (monipuolista naposteltavaa?)
- Pitkä wiener (Uudenmaan Herkku), 17 kpl modernia E-vitamiinia (E160a, E162, E202, E322, E327, E330, E331, E333, E401, E404, E407, E440, E452, E471, E482, E1414, E1442) Ehdotti: Reijo(klassinen tuote!)
- Texaspitko (Fazer Leipomot) 17 kpl modernia E-vitamiinia (E160a, E171, E202, E330, E339, E401, E404, E435, E450, E471, E472a, E472b, E472c, E472e, E481, E516, E1414) Ehdotti: Anonyymi
- Vadelmavalkosuklaa -juustokakku (Europicnic) 16 kpl modernia E-vitamiinia (E101, E160a, E171, E202, E211, E221, E223, E322, E330, E331, E341, E410, E415, E440, E471, E1520) Ehdotti: Seija-täti (Huomio! Pakastettu tuote)
maanantaina, heinäkuuta 09, 2007
Modernit "E-vitamiinit" ongelmallisia
**
Minulla on tapana kutsua elintarvikkeiden lisäaineita moderneiksi "E-vitamiineiksi". Ne ovat varsin pulmallisia ja terveystietoinen kuluttaja toimii viisaasti jos ottaa ruokakauppaan mukaan suurennuslasin. Suurennuslasilla katsotaan paljonko tuotteessa on moderneja "E-vitamiineja". Mikäli tuotteesta löytyy läjäpäin näitä E-koodeilla varustettuja "vitamiineja", jättäkää tuote ostamatta.
Tälle ajatukselle löytyy tukea, sillä muutama brittiläinen ruokakauppa on päättänyt vuoden 2007 aikana luopua muutamasta "E-vitamiinista" ihan suosiolla. Kyseessä on laaja brittiläinen tutkimus lisäaineiden yhteisvaikutuksesta. Tutkimus jota rahoittaa brittiläinen elintarvikkeita valvova laitos (FSA, eli Food Standards Agency) ei taida olla vielä valmis kokonaan julkaistavaksi, mutta joitakin hajatietoja on jo vuotanut julkisuuteen. Epäillään, että monet näistä lisäaineista ovat erityisen haitallisia lapsille ja mahdollisesti lisäävät lasten ylivilkkautta (ADHD).
Erityisen ongelmallisiksi terveyden kannalta koetaan nämä väriaineet, makeutusaineet, säilöntäaineet ja arominvahventeet:
Lähteet: Svenska Dagbladet, 18.5.2007, Reuters Health, 9.7.2007
Minulla on tapana kutsua elintarvikkeiden lisäaineita moderneiksi "E-vitamiineiksi". Ne ovat varsin pulmallisia ja terveystietoinen kuluttaja toimii viisaasti jos ottaa ruokakauppaan mukaan suurennuslasin. Suurennuslasilla katsotaan paljonko tuotteessa on moderneja "E-vitamiineja". Mikäli tuotteesta löytyy läjäpäin näitä E-koodeilla varustettuja "vitamiineja", jättäkää tuote ostamatta.
Tälle ajatukselle löytyy tukea, sillä muutama brittiläinen ruokakauppa on päättänyt vuoden 2007 aikana luopua muutamasta "E-vitamiinista" ihan suosiolla. Kyseessä on laaja brittiläinen tutkimus lisäaineiden yhteisvaikutuksesta. Tutkimus jota rahoittaa brittiläinen elintarvikkeita valvova laitos (FSA, eli Food Standards Agency) ei taida olla vielä valmis kokonaan julkaistavaksi, mutta joitakin hajatietoja on jo vuotanut julkisuuteen. Epäillään, että monet näistä lisäaineista ovat erityisen haitallisia lapsille ja mahdollisesti lisäävät lasten ylivilkkautta (ADHD).
Erityisen ongelmallisiksi terveyden kannalta koetaan nämä väriaineet, makeutusaineet, säilöntäaineet ja arominvahventeet:
- E102 Tartratsiini
- E104 Kinoliininkeltainen
- E110 Paraoranssi
- E122 Atsorubiini
- E124 Uuskokkiini, kokkeniilipunainen
- E128 Punainen 2G
- E129 Alluranpunainen
- E211 Natriumbentsoaatti
- E621 Natriumglutamaatti
- E951 Aspartaami
Lähteet: Svenska Dagbladet, 18.5.2007, Reuters Health, 9.7.2007
tiistaina, huhtikuuta 24, 2007
Aspartaami aiheuttaa syöpää koe-eläimille
*
Hyvin yleisestä makeutusaineesta, aspartaamista, on julkaistu uusi tutkimus. Aspartaamia käytetään makeutusaineena erittäin monissa elintarvikkeissa: kevytlimsoissa, purukumeissa, makeisissa, jälkiruoissa, jugurteissa, lasten lääkkeissä jne. Italialaisen Ramazzini-säätiön tekemän tutkimuksen mukaan aspartaami aiheuttaa jatkuvasti käytettynä syöpää koe-eläimillä, vaikka päiväannos olisi pieni.
Noin 400 laboratoriorottaa uhrautui tieteelle. Niille syötettiin sikiöajasta elämän loppuun asti jatkuvasti aspartaamilla makeutettua ruokaa. Annos oli suhteessa eläimen painoon joko kaksinkertainen tai puolet siitä, mitä sallitaan ihmisille painokiloa kohti päivässä. Hätkähdyttävä tulos oli, että aspartaami aiheutti tilastollisesti merkittävän lisäyksen useissa syövissä. Suuri annos lisäsi syövän riskiä enemmän kuin pienempi. Aiemmin kokeissa on käytetty todella suuria aspartaamimääriä ja päädytty samanlaisiin johtopäätöksiin: aspartaami aiheuttaa syöpää joillakin koe-eläimillä. Aspartaamin sallivampaa linjausta noudattavat ovat puolustautuneet sillä, että annokset ovat koe-eläimillä olleet niin valtavia. Nyt annokset olivat todella pieniä.
Tutkimuksissa vahvistunut syöpäriski ei ainakaan toistaiseksi ole saanut EU:n terveysviranomaisia hätkähtämään. Suosituksia aspartaamin käytön suhteen ei muuteta. Jokainen voi tietenkin omilla valinnoillaan vaikuttaa siihen mitä makeutusaineita suostuu nauttimaan. Itse en saa tästä tiedosta paniikkireaktiota, mutta ymmärrän kyllä sellaisia ihmisiä, jotka haluavat aspartaamilla makeutettuja elintarvikkeita kokonaan välttää. Se on muuten aika vaikeaa, sillä aspartaamia on vähän kaikkialla. Suurennuslasi mukaan kauppaan! Jos löytyy koodi E951, tuote ei sisällä erityisen tehokasta E-vitamiinia, vaan se on aspartaamin virallinen lisäainekoodi. Muita tarvikkeita kauppareissua varten voit myös tarvita: 10 m mittanauha, polvisuojukset ja korvatulpat.
Lähde: Tiede -lehti, 24.4.2007
Hyvin yleisestä makeutusaineesta, aspartaamista, on julkaistu uusi tutkimus. Aspartaamia käytetään makeutusaineena erittäin monissa elintarvikkeissa: kevytlimsoissa, purukumeissa, makeisissa, jälkiruoissa, jugurteissa, lasten lääkkeissä jne. Italialaisen Ramazzini-säätiön tekemän tutkimuksen mukaan aspartaami aiheuttaa jatkuvasti käytettynä syöpää koe-eläimillä, vaikka päiväannos olisi pieni.
Noin 400 laboratoriorottaa uhrautui tieteelle. Niille syötettiin sikiöajasta elämän loppuun asti jatkuvasti aspartaamilla makeutettua ruokaa. Annos oli suhteessa eläimen painoon joko kaksinkertainen tai puolet siitä, mitä sallitaan ihmisille painokiloa kohti päivässä. Hätkähdyttävä tulos oli, että aspartaami aiheutti tilastollisesti merkittävän lisäyksen useissa syövissä. Suuri annos lisäsi syövän riskiä enemmän kuin pienempi. Aiemmin kokeissa on käytetty todella suuria aspartaamimääriä ja päädytty samanlaisiin johtopäätöksiin: aspartaami aiheuttaa syöpää joillakin koe-eläimillä. Aspartaamin sallivampaa linjausta noudattavat ovat puolustautuneet sillä, että annokset ovat koe-eläimillä olleet niin valtavia. Nyt annokset olivat todella pieniä.
Tutkimuksissa vahvistunut syöpäriski ei ainakaan toistaiseksi ole saanut EU:n terveysviranomaisia hätkähtämään. Suosituksia aspartaamin käytön suhteen ei muuteta. Jokainen voi tietenkin omilla valinnoillaan vaikuttaa siihen mitä makeutusaineita suostuu nauttimaan. Itse en saa tästä tiedosta paniikkireaktiota, mutta ymmärrän kyllä sellaisia ihmisiä, jotka haluavat aspartaamilla makeutettuja elintarvikkeita kokonaan välttää. Se on muuten aika vaikeaa, sillä aspartaamia on vähän kaikkialla. Suurennuslasi mukaan kauppaan! Jos löytyy koodi E951, tuote ei sisällä erityisen tehokasta E-vitamiinia, vaan se on aspartaamin virallinen lisäainekoodi. Muita tarvikkeita kauppareissua varten voit myös tarvita: 10 m mittanauha, polvisuojukset ja korvatulpat.
Lähde: Tiede -lehti, 24.4.2007
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)