**
Tiedemiehiä kiinnostaa ihmisen elinikä ja terveys kiihtyvällä vauhdilla. Yksi kiehtovimpia havaintoja on, että energianrajoitus, eli suomeksi sanottuna nälässä eläminen, lisää monien eläinten elinikää. Mahdollisesti myös ihminen elää pitempään pienessä nälässä. Matkalla pitkään ikään ja terveyteen on monta kankea kaskessa. Olisiko hyvä elää koko ajan pienessä nälässä? Onko energiapitoinen sokeri myrkkyä eläimille ja ihmisellekin?
Sokeri on myrkkyä ainakin jos on uskomista tuoretta kanadalaistutkimusta, joka julkaistiin tiedelehdessä PLoS Genetics. Yksi asia on varma: Jos ihminen tai eläin saa liian paljon energiaa, tapahtuu lihominen ja sen on todistetusti todettu aiheuttaneen eliniän odotteen alentumista. Kanadalaistutkijat vievät ajatuksen vielä pidemmälle: jos energiaylimäärä otetaan sokerista, siitä on erittäin suurta haittaa terveydelle ja pitkää ikää on turha odottaa!
Miten kanadalaistutkijat ovat päätyneet tähän hätkähdyttävään löydökseen, että sokeri on myrkkyä? Tähän asti sokerin haitallisuudelle on haettu selitystä sen aiheuttamasta suuremmasta hapetusstressistä yksittäisille soluille. Soluihin kerääntyy sokerin hajoamistuotteita ja solun elinikä laskee. Tulokset ovat jossain määrin ristiriitaisia. Kanadalaistutkijat ovat nyt löytäneet aivan uuden selityksen sokerin tuhovaikutuksille: Solujen herkkyys reagoida sokeriin (glukoosiin) on se suurin ongelma!
Kun tiedemiehet poistivat hiivasoluista sen geenin, joka tunnistaa glukoosimolekyylejä ja mahdollistaa näin normaalin glukoosin käytön energiaksi, solut elivät paljon pitempään. Solut joutuivat turvautumaan "varareitteihin" energiansaannissaan, eli ottamaan energiaa rasvoista ja proteiineista. Itse asiassa ne hiivasolut, joille ei geenin poiston takia suotu mahdollisuutta elää sokerienergialla, elivät yhtä pitkään kuin energiarajoituksessa olevat solut. Sokeri on soluille hyvää energiaa, mutta liika on liikaa: Jos geenimuunnelluille hiivasoluille syötettiin huomattavan paljon liikaa glukoosia, solut myös vanhentuivat nopeammin, vaikka eivät pystyneetkään hyödyntämään sokerienergiaa. Tiedemiesten mukaan hiivasolujen toiminta on aivan samanlaista kuin ihmistenkin solujen.
Professori Luis Rokeach, Montrealin yliopiston biokemian laitokselta, johti tätä tutkimusta. Hän sanoo Medical News Today -tiedekanavan haastattelussa, että tutkimusnäyttö voi johtaa hoitomenetelmiin, joilla on merkitystä iäkkäillä henkilöillä. Hän suosittelee iäkkäille henkilöille maltillisempaa sokerinkäyttöä, sillä solujen mukautumiskyky heikkenee ikääntyessä.
Lähde: Antoine E. Roux, Alexandre Leroux, Manal A. Alaamery, Charles S. Hoffman, Pascal Chartrand, Gerardo Ferbeyre ja Luis A. Rokeach. Pro-Aging Effects of Glucose Signaling through a G Protein-Coupled Glucose Receptor in Fission Yeast. DOI:10.1371/journal.pgen.1000408,
PMID:19266076, PLoS Genetics, 2009.
Mitähän tästä tutkimuksesta pitäisi ajatella?
Pitäisi saada laitoksiin sokerittomia, rasvaisempia ja lisäaineettomia ruokia. On se kumma, että laitoksissa saa pelätä sairastuvansa diabetekseen etenkin sairaaloissa.
VastaaPoistaJo vuonna 1935 tri Hans Kalm kirjoitti satakunnassa ilmestyvässä lehdessä, että sokeri joutaa betonin ja- ja tienpohjan raaka-aineekksi johon Rauman kunnanlääkäri Bror Mikkelä otti samassa lehdessä täysin päinvastaisen kannan. Herrat siis eivät olleet kovinkaan hyvissä väleissä.
VastaaPoistaHeikki Rassi kirjoittaa asiaa! Pois sokeri! Ja taas aivan erinomainen juttu Krisulta! On se kumma miten me ihannoimme sitä makeaa ja tarjoamme sitä herkkua vauvasta vaariin. Laitoksissa pilataan vanhusten elämä makeilla välipaloilla ja ruoalla joka ei pidä nälkää. Iäkkäiden pitäisi vähäisestä suusta alas menevästä ruoasta saada mahdollisimman paljon energiaa. Vähärasvaisuus on tuhoamassa vanhuksemme!!!
VastaaPoistaOlen Teidän innoittamana aloittanut ruokaremontin. Yksinkertaisuudessaani aloitin niin että syön näin:
AAMUPALA 2 palaa ruisleipää, voita, emmentaalia, keittokinkkua 3-4 siivua, vihreää teetä, kaksi keitettyä kananmunaa. Syödään nälkä pois.
LOUNAS hirvenlihakeittoa iso annos, punaista maitoa, 3 tomaattia jälkiruoaksi. Otetaan keittoa lisää kunnes ei enää ole nälkä.
VÄLIPALA maustamatonta luonnonjogurttia 2dl ja 100 grammaa metsämarjoja pakastimesta
PÄIVÄLLINEN graavilohta 100 grammaa, vihanneksia 300 grammaa, auringonkukan- ja pellavansiemeniä sekä manteleita ja pähkinöitä kourallinen, täyshedelmämehua 2 lasillista
Olen tällaista ruokavaliota nyt noudattanut lähes kuukaudwn verran. Olo on yllättävän hyvä. Itsepintainen närästys on poissa, uskalsin jättää närästyslääkkeet pois. Laihtunut en ole. Tosin en sitä oikeastaan kaipaakaan, tehdasasetukset ovat kohdallaan hieman ylipainoisessa tilassa. Ihmettelen miten välipalat ovat jääneet pois, enkä kaipaa muuta kuin välipalaa 14-15 aikoihin, iltapalaa en tarvitse enää. Aiemmin välipaloja ja iltapalaa piti yhtenään olla syömässä kun ruokailun jälkeen jäi ja tuli uudestaan nälkä. Suurin ero näkyy juuri tässä makeiden välipalojen poisjättämisessä. Pitemmän päälle luulisin että on helppo noudattaa tätä ruokajärjestystä. Syö ruokaa silloin kun on nälkä ja riittävästi jotta nälkä lähtee. Sokeri oli minulla se ongelma. Ja yllättäen valkoinen riisi ja peruna oli minulle huonosti sopivaa. Olikohan tuo riisi se joka närästi tai ne makeat välipalat tai illalla nautitut virvoitusjuomat. En sitä hyvä oloani osannut toivoa enkä sitä tiennyt ennenkuin nyt lähdin sokeria karsimaan. Uskoisin että monella muullakin sokeri, peruna, leipä, riisi ja makeat välipalat ovar ongelman aiheuttajia numero 1.
Onnea ja menestystä jatkossa. Sinulla on hienot ohjeet näillä sivuillasi. Aarteita löytöretkeläisille!! Jatkan tällä tavalla koko loppuelämäni. Menkööt suonet tukkoon, olenpahan ainakin nauttinut hyvästä ruoasta edes muutaman vuoden elämästäni!
Henry
Tämä kirjoitus avasi minunkin silmäni täysin auki. Päivittäin luen näitä tiedelehtiä. Se on työtäni. On se kumma miten joku taho voi vakavissaan ehdottaa vähän liikkuvalle kansallemme että syökää hiilihydraattia (sokeria) 55-65 prosenttia! Totuus löytyy liikunnasta tai hiilareitten vähennyksestä. Tuota totuutta on näillä sivuilla saanut lukea jo pitkään. Kiitos.
VastaaPoistaBiokemisti
Tummassa riisissä on yli 70 g imeytyvää hiilihydraattia 100 g kohden:
VastaaPoistahttp://www.fineli.fi/food.php?foodid=28910&lang=fi
lähestulkoon lakritsin luokkaa.
Pitkäjyväinen vaalea riisi meneekin sitten lakritsin yläpuolelle.
Tätä ne lapsille kouluissa ja päiväkodeissa syöttää.
Kiitos viranomaisille lasten terveyden tuhoamisesta.
Mattila taas postailee ja vääristelee tätä kirjoitusta suomi24 palstalla, että sellasta taas. Muuten hyvä kirjoitus!
VastaaPoistaOnko sulla, Jesse joku henkilökohtainen sopimus Sundqvistin kanssa että heti kun Mattila kirjoittaa niin sinä pikku kätyri raportoit?
VastaaPoistaMasa W
Jättäkää Veteraaniurheilija kiistojenne ulkopuolelle! Mattilan tekstikopioinnit loppuvat kyllä kun niistä tarpeeksi tomerasti valitetaan. Nytkin Suomi24keskustelu on sensuroinut Mattilan pahimmat ylilyönnit. Tällä tavalla suojellaan Kari J Mattilaa rikosoikeudellisilta seuraamuksilta. Jättäkää Mattilan höpötykset huomioimatta. Mies on sairas.
VastaaPoistaJessen kaveri
"Kiitos viranomaisille lasten terveyden tuhoamisesta."
VastaaPoistaJust, se riisi varmaan tuhoaakin lapsien terveyden. Kuinka vaikea se on myöntää, että ylensyöminen tuhoaa terveyden, ei riisi? Mitä niiden pitäisi sitten syödä? Kyljyksiä kaiket päivät?
- jt
JT: sen verran protskua ja rasvaa, että nälkä lähtee.
VastaaPoistaRiisi, peruna ja pasta pois -20 kg. Näin se vain on.
Solun runsas glukoosipitoisuus näyttää lyhentävän elinikää kun taas kalorirajoituksella sitä voi pidentää. Mutta eräs mielenkiintoinen yksityiskohta on että esim. runsas C-vitamiini poistaa CR:n tehon eli elinikä EI pitenekään...
VastaaPoista"For instance, why do mice live 40 percent longer when their calorie intake is reduced by half?"
Jos tiede tuon kysymyksen ympärillä kiinnostaa niin suosittelen lukemaan Cell Metabolism-lehden artikkelin "Glucose Restriction Extends Caenorhabditis elegans Life Span by Inducing Mitochondrial Respiration and Increasing Oxidative Stress"
Linkki:
http://www.cell.com/cell-metabolism/
abstract/S1550-4131(07)00256-2
Em. artikkeli asettaa pohdinnan alle sekä pyrkimykset parantaa solujen insuliiniherkkyyttä että runsaan antioksidanttien käytön.
Christer, suositellaanko urheilijoille vielä C-vitamiinia pillereinä urheilun aikaan saamaa hapetusstressiä vastaan?
Edelliseen kommenttiin liittyy tämäkin uutinen tuolta Chrisun uutislinkeistä:
VastaaPoista"Kakkostyypin diabetes, ylipaino, kohonnut verenpaine ja epäedulliset veren rasva-arvot liittyvät dementoiviin aivosairauksiin kuten Alzheimerin tautiin. Yksi pääepäillyistä molempien aiheuttajaksi on solujen heikentynyt insuliiniherkkyys."
Onkohan tuo insuliiniherkkyyden heikentyminen itse ongelma? Entä jos se on solun tapa yrittää estää liiallista sokerivirtaa solun sisälle.
Entä jos ongelma onkin tuosta kohonneesta sokerista seuraava energian käytön liiallinen painottuminen sokerille? Ja lisäämällä soluun virtaavaa glukoosin määrää saamme sinne lisää "energiaa" mutta samalla lyhennämmme sen elinikää.
Alzheimerin taudin hoidossa uusinta uutta ovat lääkevalmisteet joilla parannetaan aivosolujen toimintaa aktivoimalla rasva-aineenvaihduntaa (ruokavaliota muuttamatta) ja tuottamalla hermosoluille sokeria korvaavia energialähteitä.
Mielenkiintoista tässä on se että sopeutuminen tähän rasva-aineenvaihdunnan käyttöön on saman suuntainen solutasolla kuin tuo kalorien rajoittamisella aikaansaatu.
Voisiko liikunnan ja kalorien rajoittamisen elinikää pidentävän vaikutuksen taustalta löytyä aktiivinen rasva-aineenvaihdunta?
"...suositellaanko urheilijoille vielä C-vitamiinia pillereinä urheilun aikaan saamaa hapetusstressiä vastaan?"
VastaaPoistaUrheilijoille (kilpaurheilijat) suositellaan 300-700 mg:n päivittäistä C-vitamiinin saantia. Suosituksena myös on, että tämä määrä saadaan luonnollisista lähteistä eikä mistään pilleripurkeista. Mitään mega-annoksia (useita grammoja) ei ole suositeltu enää pitkään aikaan (muutamia lähteitä lukuun ottamatta). Aiempien useiden grammojen "suositusten" perusteena oli C-vitamiinin mahdollinen infektioilta suojaava vaikutus eikä hapetusstressin ehkäiseminen. C-vitamiinin mahdollinen pro-oksidatiivinen eli hapetusta lisäävä vaikutus on tunnettu jo pitkään (ainakin 15 vuotta).
"C-vitamiinin mahdollinen pro-oksidatiivinen eli hapetusta lisäävä vaikutus on tunnettu jo pitkään."
VastaaPoistaKyse ei ilmeisesti ole C-vitamiinin pro-oksidatiivisesta ominaisuudesta vaan siitä että se on tehokas antioksidantti. Näyttäisi siltä että C-vitamiini saattaa estää solun sisäistä "hapetusstressiä". Runsas ulkopuolinen antioksidantti (1000 mg C-vit/vrk) esti sekä solun sisäistä viestintää että liikunnan aikaan saamaa elimistön omien antioksidanttigeenien aktivoitumista (Mn-SOD ja GPx).
Tuo sisäisen viestinnän (ROS:ien) estäminen johti siihen että kestävyyskunto eli mitokondrioiden määrä ei kasvanutkaan kuten (koe-eläimillä ainakin)tapahtui ilman C-vitamiinilisää. Voikohan tuo pitää paikkansa?
Pillerikauppiaiden mielestä tuskin mutta entä liikuntafysiologiaa tuntevien mielestä??
Jos se pitää paikkansa niin se on siinä mielessä ajatuksia herättävää sillä valitsemalla "sopivia" rasvahappoja pystytään esim. rasvakudoksen mitokondroita aktivoida "lisääntymään" jolloin mm. rasvan kertyminen rasvakudokseen hidastuu. Lisäksi saadaan parempaa halllintaa verensokeriin ja glukoneogeneesin tarve pienenee.
Muuten siellä rasvakudoksessakin antioksidantti estää näiden rasvojen positiiviset muutokset joka vaikuttaisi siis myös olevan ROS välitteinen.
”Tuo sisäisen viestinnän (ROS:ien) estäminen johti siihen että kestävyyskunto eli mitokondrioiden määrä ei kasvanutkaan kuten (koe-eläimillä ainakin) tapahtui ilman C-vitamiinilisää. Voikohan tuo pitää paikkansa?”
VastaaPoistaBiokemia ja genetiikka eivät ole vahvimpia osaamisalueitani, mutta tästä huolimatta em. kuulostaa täysin mahdolliselta, ainakin teoriatasolla ja sukkulamadoista (!!!!) puhuttaessa. Ihmisen kohdalla kestävyyskunto ei kuitenkaan ole sama asia kuin lihassolujen mitokondrioiden määrä, vaikka tämäkin toki asiaan vaikuttaa. Kestävyyskuntoa selittäviä tekijöitä ihmisellä ovat mm. energia-aineenvaihdunnassa toimivien entsyymien aktiivisuudet ja määrät, lihaksia ja keuhkoja ympäröivän hiusverisuoniston tiheys, keuhkojen toimintakyky, sydämen iskutilavuus, veritilavuus, hemoglobiini, punasolujen määrä, nopeiden ja hitaiden lihassolujen suhde, suorituksen taloudellisuus jne. Ts. kestävyyssuorituskyky on useiden eri osatekijöiden summa.
Tutkimusten mukaan maltillisesta C-vitamiinilisästä näyttäisi olevan hyötyä suurimmalle osalle urheilijoista. Sen on mm. todettu lisäävän vastustuskykyä sekä ehkäisevän lihassoluvaurioita ja liikunnan aiheuttamaa lihaskipeyttä. Tosin niin C-vitamiinin kuin muidenkin ravintoaineiden kohdalla varmasti pätee se, että mega-annoksista on yhtä todennäköisesti haittaa kuin hyötyä. Eli liika on aina liikaa.
"Ihmisen kohdalla kestävyyskunto ei kuitenkaan ole sama asia kuin lihassolujen mitokondrioiden määrä, vaikka tämäkin toki asiaan vaikuttaa."
VastaaPoistaTuo mitokondrioiden merkittävä rooli kestävyydessä oli tästä:
Davies KJ, Packer L, Brooks GA. Biochemical adaptation of mitochondria, muscle, and whole-animal respiration to endurance training. Arch Biochem Biophys 1981;209:539–54
En valitettavasti pysty sitä lukemaan miten asiaan on päädytty; ehkä treeni kehittää noita mainitsemiasi juttuja mutta jos solutasolla mitokondrioiden määrä jää vähemmäksi myös kestävyyskunnon kehittyminen jää vaatimattomammaksi vaikka verenkiertoelimistö yms. kehittyvätkin. Mulle aika vierasta asiaa mutta kiinnostaa kuitenkin...
Mitokondrioiden määrä ja koko vaikuttavat kestävyyssuorituskykyyn hyvinkin merkittävästi. Nehän ovat solujen ”energiatehtaita”. Mitokondrioiden määrä on kuitenkin vain yksi kestävyyssuorituskykyä selittävä osatekijä.
VastaaPoistaMuistaakseni on niin, että mitokondrioiden määrä/koko, aerobisessa energiantuotossa toimivien entsyymien määrä ja aktiivisuus sekä lihaksia ympäröivän hiussuoniverkoston tiheys ovat kuntoilijoilla merkittävin kestävyyssuorituskykyä rajoittava tekijä. Sen sijaan huippukestävyysurheilijoilla kestävyyssuorituskykyä rajoittavaksi tekijäksi muodostuu keuhkojen toimintakyky ja veren hapenkuljetuskyky.
"Mitokondrioiden määrä ja koko vaikuttavat kestävyyssuorituskykyyn hyvinkin merkittävästi."
VastaaPoistaKiitos tiedoista! Entä sitten jos tarkastellaan metabolisesta oireyhtymästä kärsivää tai vanhusta jonka "passivoitunut" rasvakudos aiheuttaa terveysongelmia. Voisiko jo sillä että mitokondrioita saadaan kuntoutettua ja/tai lisättyä ravitsemuksen avulla olla merkitystä tuossa tapauksessa? Joskus muistan uutisoidun että MBO:hon liittyy häiriöitä juuri mitokondrioiden toiminnassa/toimintakyvyssä.
Kiitos todella hienoista kommenteista! Olen ollut luentokierroksella Pohjanmaalla. Luin kommenttinne vasta ihan äsken.
VastaaPoistaHeikki Rassi oli löytänyt jännän yksityiskohdan sokerin soveltuvuudesta esim. betonin raaka-aineeksi. Silloin saadaan aika makeita rakennelmia!
Henryn ruokaremontti vaikuttaa ihan järkevältä. Kiitos kaikista ystävällisistä sanoista!
Kiva kun Biokemistin silmät aukenivat.
Sami Uusitalo löysi aika hyvän vertailupohjan: tumma riisi on lakritsin luokkaa!
Jesse, Jessen kaveri, Masa W, tuo Mattila on melkoinen murheenkryyni. Äijä on ihan sekaisin siellä omalla palstallaan. Ei välitetä hänestä. Ehkä aikanaan järkiintyy - tai sitten ei.
Westien ja TtM:n juttuihin minun pitää perehtyä ajan kanssa. Vaikeita asioita!
Westie, en ole ihan varma mitä tarkoitit tuolla ”passivoituneella” rasvakudoksella. Tarkoititko sitä, että joidenkin tutkimusten mukaan ylipainoisilla henkilöillä lihassolujen kyky käyttää rasvoja hyväkseen on heikentynyt? Tämän muutoksen syystä tutkijat näyttävät olevan eri mieltä. Osan mielestä muutos johtuu lihassolujen mitokondrioiden määrän vähentymisestä ja osa selittää muutosta entsyymiaktiivisuuksien muutoksilla. Molempia selityksiä tukevia tutkimustuloksia löytyy Pubmedin kautta.
VastaaPoistaMuutamissa tutkimuksissa on todettu, että runsaasti rasvaa sisältävä ruokavalio lisää lihassolujen kykyä käyttää rasvaa energianlähteenä. Näin ollen vähähiilihydraattisella ruokavaliolla on lihassolutasolla tarkasteltuna jossain määrin samanlaisia vaikutuksia kuin säännöllisellä liikunnalla. Pikaisesti Pubmedin kautta vilkaistuna, ainakin eläinkokeissa (runsasrasvaisella ravinnolla ruokitut rotat) lihassolujen tehostunut kyky käyttää hyväkseen rasvoja näyttää perustuvan aerobisessa energiantuotossa toimivien entsyymien aktiivisuuden lisääntymiseen. Parissa rotilla tehdyssä tutkimuksessa myös lihassolujen mitokondrioiden määrän oli havaittu lisääntyvän. Yhdessä rottatutkimuksessa runsaasti rasvaa sisältävä ruokavalio oli aiheuttanut insuliiniresistenssiä, vaikka lihassolujen mitokondrioiden määrä ja entsyymiaktiivisuudet olivat lisääntyneet.
Eli kuten Christer jo osuvasti sanoi: kyse on vaikeista asioista. Lisää tutkimustietoa tarvitaan. Yksi asia on kuitenkin jo varma. Liikunnalla on useita positiivisia vaikutuksia terveyteen, joita pelkällä ravinnolla ei saavuteta. Jo kevyt liikunta (lievä hikoilu ja hengästyminen) on riittävää aikaansaamaan suuren osan näistä positiivisista terveysvaikutuksista. Eli ylös, ulos ja lenkille. Minä ainakin lähden juuri nyt tätä ohjetta toteuttamaan!
"Eli ylös, ulos ja lenkille. Minä ainakin lähden juuri nyt tätä ohjetta toteuttamaan!"
VastaaPoistaItse tulin jo... :)
Tämä taitaa olla se uutinen jota muistelin:
http://www.verkkouutiset.fi/arkistojuttu.php?id=124140
"Tutkimuksessa havaittiin, että lihavamman kaksosen rasvakudoksessa oli vähemmän mitokondrioiden DNAn kopioita."
Eli kyllä tuossa ainakinkyseessä oli juurikin rasvakudos ja siellä tapahtuneet epäedulliset muutokset. Eräät rasvat parantavat tilannetta painosta riippumatta, ROS välitteisesti eli se saattaisi kertoa juuri tuon rasvakudoksen mitokondriohäiriön korjaantumisesta. Vähän samaa asiaa kuin se mitä tapahtuu ruskeassa rasvakudoksessa.
Tästä keskustelusta oli hyötynä ainakin tuon uutisoidun asian uudelleen löytyminen sillä siinä on havaittu muutakin tosi mielenkiintoista johon täytyykin tutustua tarkemmin.
Enpä tiedä josko tämä ketään kiinnostaa mutta koska tämä asia saattaa valaista metabolisen oireyhtymän syntyä niin laitanpa tämän vielä tänne:
VastaaPoistaTässä tutkimus johon edellä liittynyt uutinen pohjautui:
http://medicine.plosjournals.org/archive/1549-1676/5/3/pdf/10.1371_journal.pmed.0050051-L.pdf
Siinä oli havaittu leusiini nimisen aminohapon kohonnut pitoisuus ja vähentynyt katabolia lihavalla kaksosella. Lisäksi sen todettiin liittyvän läheisesti metabolisiin ongelmiin. Mistä tuo kohonnut leusiinipitoisuus kertoo? Osaisikohan esim. Ttm tai Christer vastata?
Minun mielestäni se antaa tärkeän vinkin siitä mikä mitokondrio tasolla saattaa olla pielessä. Siihen liittyy olennaisena osana myös tuo kohonnut insuliini. Kyse on geeneistä ja siitä miten niitä aktivoidaan ja passivoidaan ravinnolla tahallaan tai sitten ihan tahattomasti. Tulokset kuitenkin ovat harmittavan suuret ja kustannusvaikutuksiltaan turhan kalliit yhteiskunnallemme...
TTM ja Westie. En ole solujen kemiasta sillä tavoin jyvällä kuin te, mutta viestienne perusteella tulin seuraavaan päättelyketjuun:
VastaaPoistaLiian suuri hiilarimäärä ja pieni rasvamäärä pienentää mitokondrioiden kokoa ja määrää -> mitokondrioiden koko ja määrä on selittävänä tekijänä kestävyyskunnossa, nimen omaan siten, että paljon ja isoja parantaa kestävyyskuntoa ja päinvastoin -> dramaattisin muutos suomalaisten rasvankäytössä (alkoi vähenemään) ajoittuu vuosiin 80-83 ja täsmälleen tällöin alkoi kestävyyskunto dramaattisen heikkenemisen.
TTM: olisikohan se sittenkin niin että myyntimies dippainssin arveluissa kestävyyskunnon heikentymisen todellisissa syissä olisi sittenkin perää..
Tuollaisia johtopäätöksiä ei Sami kannata lähteä tekemään. Nykyisten suositusten mukainen ruokavalio ei pienennä lihassolujen mitokondrioiden määrää tai kokoa, ylipaino ja sen mukanaan tuomat aineenvaihdunnalliset muutokset sen sijaan näyttäisi pienentävän.
VastaaPoistaHyvin niukalla rasvan saannilla saattaa teoriassa olla kestävyyssuorituskykyä heikentävä vaikutus (lihasten sisäiset rasvavarastot eivät palaudu riittävän tehokkaasti). Urheilijoiden energiantarve on kuitenkin huomattavasti sohvaperunan tai sunnuntaihölkkääjän energiantarvetta suurempi, ja kunhan tämä energiatarve vaan tulee täytettyä, saa suositusten mukaisesta ruokavaliosta aivan tarpeeksi rasvaa lihasten sisäisten rasvavarastojen täyttymiseksi.
On totta, että hyvin runsaasti rasvaa sisältävä ruokavalio nopeuttaa lihasten sisäisten rasvavarastojen täyttymistä. Ongelma on kuitenkin siinä, että runsasrasvainen ruokavalio hidastaa hiilihydraattien imeytymistä ja johtaa urheilijoilla glykogeenivarastojen palautumisen hidastumiseen. Vaillinaisesti täyttyneillä glykogeenivarastoilla liikkuminen heikentää suorituskykyä hyvin merkittävästi (todettu useissa tutkimuksissa) ja saattaa lisätä urheilijan sairastumisriskiä infektiosairauksiin. Optimaalinen ravintoaineiden suhde urheilijan palautumisen kannalta on jotakuinkin nykyisten suositusten mukainen (kun tehdään kompromissi lihastensisäisten rasvavarastojen ja hiilihydraattivarastojen täydentymisen suhteen).
Kuten olen jo aiemmin sanonut, ei lihassolujen mitokondroiden koko ja määrä ole ainut kestävyyssuorituskykyä rajoittava tekijä. Kestävyyssuorituskyky on paljon monimutkaisempi asia. Lisäksi näyttäisi siltä, että huippukestävyysurheilijoilla suorituskykyä rajoittavaksi tekijäksi muodostuisi pikemminkin keuhkojen ja veren ominaisuudet, eikä lihassolujen mitokondrioiden määrä/koko ja lihasten sisäiset entsyymiaktiivisuudet. Ts. huippu-urheilijoilla suorituskykyä näyttäisi rajoittavan enemmänkin se miten tehokkaasti happea saadaan kuljetettua lihaksille kuin se miten tehokkaasti lihassolut kykenevät käyttämään happea energianmuodostukseen.
Jos etsii syitä suomalaisten ”heikkoon” menestykseen kestävyysurheilussa, niin ihan ensimmäiseksi kannattaa tutustua faktatietoon nuorten suomalaisten urheilijoiden harjoittelusta. Tästä löytyy tietoa esim. Olympiakomitean, Nuoren Suomen ja Suomen Valmentajat Ry:n tekemästä Hyvä Harjoittelu -selvitysraportista. Kannattaa Sami lukea ihan ajatuksen kanssa läpi.
Niin ja vielä linkki tuohon Hyvä Harjoittelu -raporttiin.
VastaaPoistahttp://www.nuorisuomi.fi/files/ns2/Urheiluseurat_PDF/Hyva_harjoittelu_A4vedos.pdf
TTM: linkisi ei toiminut. Näin ollen kestävyysharjoittelut salat eivät mulle auenneet.
VastaaPoistaKyllä minä nyt tällaisia päätelmiä teen, että se kestävyyskunnon heikkeneminen johtuu jostain aivan muusta mitä asiantuntijat väittävät. Kannatti se tai ei.
Kestävyyskunnon heikkeneminen ei johdu esim. autojen määrän lisääntymisestä, kuten sinä ja muut asiantuntijat väitätte. Miksi ei ?
No siksi, että autojen määrä lisääntyi 60- ja 70- luvuilla paljon enemmän kuin 80-luvulla ja 90-luvulla. Kts. Aken data.
http://www.ake.fi/AKE/Tilastot/Ajoneuvokanta/Ajoneuvokanta+vuosina+1966+-+2006.htm
Kansan kestävyyskunto ei kuitenkaan heikentynyt -60 ja -70 luvuilla. Itse asiassa varusmiestenkin kunto jopa hieman nousi -70 luvun jälkimmäisellä puoliskolla, vaikka henkilöautojen määrän kasvu oli erittäin nopeaa.
http://www.terveyskirjasto.fi/terveyskirjasto/tk.koti?p_artikkeli=ldk00272
80-luvun alussa on tapahtunut jotain mikä on alkanut musertamaan kansan kestävyyskuntoa. Mitä tuolloin tapahtui ?
http://74.125.77.132/search?q=cache:H0bGkiUEp_4J:www.terveysportti.fi/xmedia/duo/duo92361.pdf+kulutusmaitoa+k%C3%A4ytt%C3%A4vien+osuus+lapset&cd=1&hl=fi&ct=clnk&gl=fi
Vuonna 1980 yli 60 % 12–
18-vuotiaista käytti leivällä voita ja vuonna
1989 enää 15 %.
Myös maidon valinta muuttui 1980-
luvulla huomattavasti siten, että kulutusmaidon
(rasvaa 3,5 %) juojien osuus 12–18-vuotiaista
väheni 37 %:sta noin 10 %:iin
kevytmai-
don rasvapitoisuutta pienennettiin 2,9 %:sta
1,9 %:iin vuonna 1983
Eihän se korrelaatio tarkoita kausaliteettiä, mutta kyllä tämä voin ja maidon rasvojen käytön romahtaminen käy niin hyvin yksiin tuon kunnon romahtamisen kanssa, että kausaliteetti näiden välillä on vähintäin mahdollinen.
Sen sijaan tämä autojen määrä ei korreloi millään tavalla kuntoon. Ota se silmä käteesi ja katso noita AKEn datoja. Kun ei ole korrelaatiota, niin ei ole myöskään kausaliteettia. 70-luvun angliat eivät ole sen enempää liikkumiseen kannustavia kuin 80 toyotat. Näin se vain on.
En tietty epäile, etteikö kestävyysurheilija tarvitsisi myös hiilareita (ainakin palautumiseen). Popsihan se Virenkin niitä. Erona nykyjuoksijoihin on vain se, että hän sai myös kivan määrän rasvoja.
Eihän se mitokondrioiden määrä ole varmastikaan ainoa kuntoon vaikuttava tekijä, mutta jos yhteenkin kuntoon vaikuttavaan tekijään tulee merkittävä muutos, vaikuttaa se myös lopputulokseen, mikäli muut tekijät säilyvät muuttumattomina.
Minä säilyn piikkinä kansanterveyden perseessä ja alan etsimään samaa dataa Ruotsista. Mitäs jos sielläkin kansan kunnon heikentymisen ajankohta osuu täydellisesti voin ja maidon rasvojen kulutuksen vähenemisen ajankohtaan ?
Linkki aukeni ainakin minulla ihan hyvin. Kyseessä on aika iso PDF tiedosto, joten anna sen latautua kaikessa rauhassa. Älä hätäile.
VastaaPoistaAutojen määrän lisääntymisen ja kestävyyskunnon heikentymisen välillä ei varmasti löydy korrelaatiota, koska autojen määrän lisääntyminen ei ole lihavuuden ainoa syy. Lihavuuden syyt ovat huomattavasti moninaisemmat ja näin ollen yksittäisten tekijöiden kohdalle ei myöskään löydy korrelaatiota.
Toivottavasti sinulla on jotain todellista dataa esittää tuon "rasvahypoteesisi" tueksi. Minä en nimittäin keksi mitään fysiologista selitystä sille miksi suositustenmukainen rasvansaanti heikentäisi kestävyyskuntoa.
Suosittelisin myös tutustumaan tilastotieteen perusteisiin.
Ai TTM, mikäs tekstissäni antaa aihetta kehottaa minua paneutumaan tilastotieteen perusteisiin ? Kyllä se on sillä tavalla että ravitsemus- ja lääketieteen pariin on ajautunut eräänlainen luonnontieteistä kiinnostuneiden älyllisesti ja matemaattisesti lahjattomin pohjasakka ja siellä on kovin vähän sellaisia joilla on varaa näpäyttää meikäläistä matemaattisin taitoihin liittyen, vaikka tilastomatikan kursseistani onkin vierähtänyt aika tovi. Olen huomannut lukuisia kertoja, että prosentti-, kerto- ja jakolaskut ovat alan auktoriteeteilla hakusessa. Saatikka, että olisivat oppineet mekaniikan peruslakeja fysiikasta.
VastaaPoistaKummasti ne alan auktoriteetit heittelevät korrelaatioita lihavuuden kasvun ja esim. autojen määrän välille viimeisten parinkymmenen vuoden aikana. Kerropa toi asia heillekin mitä tulee yksittäiseen tekijään ja sen vaikutukseen lihavuuteen ja näiden väliseen korrelaatioon.
Minulla ei ole valitettavasti esittää vielä mitään fysiologista aineistoa väitteeni tueksi, mutta kukapa tätä olisi etsinytkään viimeisten vuosikymmenien aikana. Se, että et moista keksi, tai halua keksiä, ei tarkoita, etteikö sellaista voisi olla olemassa.
"Kiitos viranomaisille lasten terveyden tuhoamisesta."
VastaaPoistaVoi apua mitä hiilarihysteriaa!
Jos joku läski aikuinen saa painoaan alas jättämällä hiilareita pois, ei kai se tarkoita, että normipainoisille _kasvaville_ lapsille ei saa syöttää (tummaa) riisiä? Siis pitääkö niille tosiaan syöttää vaan läskiä ja vihanneksia?
Meitäkin on joille jää nälkä, jos ei saa hiilareita esim. riisin muodossa aterialla. Siitä se sokerihimo sitten saakin mukavasti pontta, kun pitäisi tulla toimeen jollain kyljyksillä ja vihanneksilla pelkästään. Joo ja kokeiltu on ihan huvin vuoksi, ei toiminut teidän vähähiilariset diettinne meikäläisen nopeaan aineenvaihduntaan. Meitä kun mahtuu moneen junaan, ja osa näyttää jäävän asemallekin.
Terveisin, Painoindeksi 20