perjantaina, heinäkuuta 09, 2010

Kirjoittajavieras: Janne Huovila

**
Kirjoittajavieraana terveysblogissani on nyt vuorossa elintarviketieteiden maisteri Janne Huovila. Nauttikaa erittäin ajankohtaisesta aiheesta!

Sosiaalinen media terveystiedon välittäjänä


Menneisyydestä nykypäivään

Elämme tiedon välittämisen murrosaikaa. Numerot puhuvat paljon: Vuonna 2004 kaikista suomalaisista 45 % lainasi kirjastosta kirjoja, neljä vuotta myöhemmin 40 prosenttia. Vuonna 2004 internetin terveystiedon etsijöiden osuus kaikista suomalaisista aikuisista oli 40 %, vuonna 2008 jo 55 prosenttia.

Internetin merkitystä on antoisaa hahmottaa pidemmälläkin aikajänteellä. Kirjapainon syntyä pidetään historian ensimmäisenä, internetin kaltaisena, tiedon välittämisen suurena murroksena. Kirjapainon kehittymisen myötä syntyi lehdistö. Jos internet on lävistänyt lähes koko suomalaisen yhteiskunnan reilussa 15 vuodessa, niin lehdistön kasvupyrähdys kesti vuosikymmeniä ja vuosisatoja. Mutta yksi asia ei ole muuttunut: uusien joukkotiedotusvälineiden ympärille syntynyt moraalinen paniikki.

Seuraavat lainaukset Hemanukselta eivät ole alunperin tarkoitettu kuvaamaan keskustelua internetin terveystiedosta, vaan lehdistön synnyn alkuaikoja 1600-1800-luvulla. Autoritaarisen lehdistöteorian ”perustana oli käsitys ihmisen rajoitetuista henkisistä kyvyistä; yksilön on alistuttava kuuliaiseksi jäseneksi yhteiskuntaan, jota etevimmät ja moraalisesti parhaat johtavat. Nämä valioyksilöt kykenevät löytämään oikean tiedon elämän peruskysymyksiin”. Liberalistinen lehdistöteoria ”perustui täysin toisiin lähtökohtiin. Valistusfilosofian tapaan se lähti uskosta ihmisen kykyihin ja piti keskeisinä sitä, että yksilön asiana ei ole alistua yhteiskunnan kuuliaiseksi jäseneksi, vaan yhteiskunta on yksilöä varten… totuutta ei ole varjeltava vapaalta keskustelulta, vaan päinvastoin totuus löydetään vapaassa keskustelussa”.

Internet on siis uusi ilmiö, mutta sen ympärillä käytävä keskustelu vallasta määritellä ja tuottaa totuutta on osa historiallista jatkumoa.

Luettavasta netistä kirjoitettavaan nettiin

Internetin käyttötapojen kehityksessä on nähtävissä kaksi aaltoa. Ensimmäistä aaltoa voidaan kutsua luettavaksi internetiksi ja hakukonelähtöiseksi terveystiedon etsimiseksi. Yhdysvaltalaisten tutkimusten perusteella muutaman vuoden takaa internetin terveystiedon etsijöistä 70 % aloitti hakukoneella. Terveystietoa on ensisijaisesti luettu. Internetissä äänen kuuluviin saaminen vaati pitkään erityisosaamista ja resursseja, mutta teknologia, sovellukset ja kulttuuri ovat muuttuneet nopeasti. Toisessa aallossa keskiössä on kirjoitettava internet ja sosiaaliseen mediaan perustuva terveystiedon jakaminen. Tiedon lukijasta on tullut yhä useammin myös tiedon vertaistuottaja ja -jakaja.

Tuoreen Yhdysvaltalaisen kyselytutkimuksen perusteella 30-45-vuotiaista internetin terveystiedon etsijöistä 53 % piti netin terveyskeskusteluja luotettavana tiedonlähteenä. 19-29-vuotiaista samaa mieltä oli 40 %, 46-64-vuotiaista 37 % ja yli 64-vuotiaista 22 %. Toisessa Yhdysvaltalaistutkimuksessa kroonista tautia sairastavat käyttivät vähemmän internetiä kuin muut. Mutta kroonista tautia sairastavat olivat kaikkein sitoutuneimpia ja innostuneimpia löydettyään sosiaalisen median terveyspalveluihin.

Internetiä ja sosiaalista mediaa kuvataan usein postmoderneina ilmiöinä. Keskeistä on valtava määrä tietoa, joka on usein ristiriitaista ja josta ei synny yhtä "suurta tarinaa", vaan monia pieniä tarinoita. Tiedon murroksen lisäksi toinen merkittävä tekijä on yhteisöllisyyden murros. Sosiaalisen median avulla ihmiset verkostoituvat uudella tavalla, joka ei noudata perinteisten instituutioiden sosiaalisia lainalaisuuksia. Ihmiset saattavat kuulua useisiin verkostoihin, jotka ovat perinteisten instituutioiden ja kulttuuristen koodien näkökulmista ristiriidassa keskenään. Nuoret ovat kasvaneet kiinni ajasta ja paikasta riippumattomiin verkostoihin, jotka voivat olla todempia ja vaikuttavampia kuin perinteiset verkostot. Tulevaisuudentutkija Mika Mannermaa on kirjoittanut, ettei milloinkaan sukupolvien välinen kuilu ole ollut niin suuri kuin nykyisessä ubiikkiyhteiskunnassa (lue: tietoyhteiskunnassa). Sukupolvien kuilu on haaste koko terveyden edistämisen monivivahteiselle kulttuurille. Tarvitsemme viisaita päätöksiä!


Mitä merkitystä tällä kaikella on?

Olen ollut lähes viisi vuotta sosiaalisen median aktiivinen toimija. Tutkin gradussani painonhallintaa ja painonhallinta-asiantuntijuutta internetissä. Tällä hetkellä pohdin erilaisten toimijoiden kanssa internetin, erityisesti sosiaalisen median, merkitystä terveyden edistämisessä. Ravitsemustieteen koulutuksen (ETM) saaneena seuraan erityisen tarkkaan ravitsemukseen liittyvää tiedon välitystä. Nostan nyt esiin kaksi erittäin jännitteistä teemaa:Ravitsemussuositukset sosiaalisen median aikakaudella ja Ravitsemusjournalismi sosiaalisen median aikakaudella. Ennen sitä kuitenkin sosiaalisen median kevyt määrittely.

Kun on kyse terveystiedon välittämisestä internetissä nykypäivänä, olisi tarkan määritelmän mukaan käytettävä käsitettä web 2.0 tai health 2.0 tai medicine 2.0. Käytän nyt käsitettä sosiaalinen media käsitteen web 2.0 synonyymina, koska "some" on iskostunut paremmin ihmisten mieliin. Keskeistä sosiaaliselle medialle on, että jokaisella on mahdollisuus olla osa tiedontuottamisen prosessia. Tämä on ominaista blogeille, keskustelupalstoille ja yhteisöpalveluille, kuten Facebook. Toinen voimakas sosiaalisen median trendi on personoitu tieto. Tiedon tilaamisen vallankumous on verrattavissa pankki- ja luottokorttien käyttöönottoon. Enää ei tarvitse hakea jatkuvasti tietoa (vrt. rahaa), vaan tieto tulee automaattiseksi osaksi arkipäivää, kunhan sitä osaa vain tilata. Personoidun tiedon tilaamiseen käytettäviä työkaluja ovat mm. RSS-syötteet, Twitter ja yhä suuremmassa määrin Facebook. Hyviä esimerkkejä personoidusta tiedosta ovat myös suositut ruoka- ja liikuntatottumusten laadusta palautetta antavat palvelut. Palautteen antajana voi olla sosioteknologinen sovellus tai ihminen.

Ravitsemussuositukset sosiaalisen median aikakaudella. Perinteisillä ravitsemussuosituksilla ja postmodernia aikaa henkivällä sosiaalisella medialla on vahva ideologinen ristiriita. Käytännössä tämä näkyy siinä, että sosiaalisessa mediassa ravitsemussuosituksia kritisoidaan vahvoin sanankääntein. Toisaalta ravitsemussuositusten laatijat puhuvat sosiaalisesta mediasta kuin parasiitista, joka tunkeutuu alueelle, jossa se tuhoaa jotain tärkeää.

Ravitsemussuositukset henkivät aikaa jolloin terveysinstituutioilla oli "yksinoikeus" tietoon, ja tämä yksinoikeus antoi legitimiteetin kertoa ihmisille, kuinka heidän pitäisi syödä. Tälle ajalle oli myös tyypillistä, että median julkiseen tilaan oli pääsy vain harvoilla. Vahvojen insitituutioiden - median ja terveydenhoitojärjestelmän - aikakaudella voitiin luoda "suuria tarinoita", kuten yhtenäisiä ravitsemussuosituksia, ilman nykyisen kaltaista sosiaalisessa mediassa tapahtuvaa valtakunnallista, näkyvää vastarintaa.

Mutta mikä on ravitsemussuositusten tulevaisuus? Onko meidän unohdettava "suuri tarina"? Sukupolvi, joka on kiertänyt maailmaa fyysisesti ja virtuaalisesti, on huomannut, että terveellisesti voi syödä monella tavalla. Yhtenäiset ravitsemussuositukset heijastavat heille sellaista yhtenäiskulttuurin aikakautta, joka maistuu enemmän nostalgialta, kuin nykypäivän maailmanmenolta. Voi kuitenkin kysyä, eikö netin loputtomien pienten ravitsemustarinoiden keskellä tarve yhteen suureen tarinaan ole suurempi kuin koskaan? Tällöin suositusten on kuitenkin luovuttava historiansa taakasta, jossa vedotaan valtavaan tutkimusnäyttöön, mutta jossa tätä tutkimusnäyttöä ei ole kukaan valmis kirjoittamaan auki. Onneksi ainakin Harvardin yliopisto on ollut luomassa uutta kulttuuria.

Yhdysvalloissa ilmestyvät uudet väestötason ravitsemussuositukset tänä vuonna ja Pohjoismaissa vuonna 2012. Mikael Fogelholm on mm. tässä blogissa kertonut siitä, että Pohjoismaiset suositukset laaditaan uudella tavalla, jolloin taustalla on suositusta varten tehtävät tieteelliset katsaukset. Yhdysvaltalaisia suosituksia laadittaessa on pyritty noudattamaan läpinäkyvyyttä ja annettu ihmisille mahdollisuus kommentoida prosessin etenemistä. Lisätietoa http://www.cnpp.usda.gov/dietaryguidelines.htm

Ravitsemusjournalismi sosiaalisen median aikakaudella. Tällä hetkellä kellä tahansa on sellaiset tiedon seuraamisen välineet, joista 20 vuotta sitten eivät edes huippututkijat ja -journalistit voineet unelmoida. Tiedontuottaminen internetin julkiseen tilaan on muuttunut koko ajan helpommaksi. Tämä on ajanut perinteisen journalismin kriisiin. Kun nettiin on syntynyt uusia asiantuntevia tiedon tarjoajia, ovatko ihmiset enää valmiita maksamaan kalliista tiedontuottamisen tavoista?

Suomalaisissa mediataloissa ei tuoteta juurikaan syvällistä ravitsemusjournalismia. Olisi tärkeää, että ravitsemuksesta tuotettaisiin laadukasta tietoa journalistisin kriteerein: vallankäyttäjiä vahtien ja muutossignaaleja luodaten. Valitettavasti mediatalot eivät resurssejaan syvempään ravitsemusjournalismiin herkästi käytä. Toimittajan työstä on tullut - osittain internetin pikauutiskulttuurista johtuen - nopeaa uutisten tuottamista. Parempia ravitsemusjournalismin aikoja odotellessa voimme kääntää katseen ulkomaille: BBC, New York Times, Guardian, US News yms.

Sosiaalisessa mediassa bloggaa ja keskustelee iso joukko intohimoisesti ravitsemustieteeseen ja sosiaaliseen mediaan suhtautuvia asiantuntijoita. Myös perinteisillä asiantuntijaorganisaatioilla olisi sosiaalisen median kautta uusia mahdollisuuksia tiedon välittämiseen ja yhteiskunnalliseen vaikuttamiseen. Isojen perinteisten organisaatioiden toimintakulttuuri taipuu kuitenkin huonosti sosiaaliseen mediaan. Perinteisten organisaatioiden tietoa kontrolloiva toimintaideologia ja sosiaalisen median avoimeen keskeneräisyyteen perustuva ideologia ovat ristiriidassa toistensa kanssa.

Sosiaalisessa mediassa keskiössä on kunnioitus yksilön tarpeelle rakentaa omaa maailmankuvaa. Tämä periaate ajaa ylhäältä käsin annettujen ohjeiden ohi. Sosiaalisen median toimintakulttuuria on kunnioitettava, jos siellä aikoo vaikuttaa. Perinteiset asiantuntijaorganisaatiot eivät voi jäädä akvaarion ulkopuolelle ihmettelemään, vaan on uskallettava sukeltaa osaksi netin moniäänistä kulttuuria. Tällä hetkellä terveystiedon välittämisessä sosiaalisessa mediassa valtaa pitäävät pienet ketterät toimijat, jotka ovat valmiita pistämään omaa persoonaansa peliin julkisessa tilassa.





Tässä sarjassa on aiemmin ilmestynyt:

1. Dosentti Matti Tolonen, Ravitsemushoito ja ravintolisät valtaavat alaa koululääketieteessä
2. Opiskelija Olli Posti, Ravinnon laadun merkitys
3. Professori Pekka Puska, SUOMEN AJANKOHTAISIA TERVEYSONGELMIA
4. Dosentti Mikael Fogelholm, Hyvä kunto on terveellistä
5. Ravitsemusterapeutti Reijo Laatikainen, Missä ravitsemusterapeutit luuraa?
6. Professori Antti Mero, Proteiinin merkitys liikkujalle
7. Professori Kari Salminen, Maitorasvat ja SVT
8. Professori Timo Strandberg, Kolesteroli ja valtimotaudit


18 kommenttia:

  1. Opi oppimaan, opiskele. All right, kaima! Kirjan siemen, siemenkirja.

    Älä usko kaikkea? Jos kenkään ei ole uskottava, kuk on auktoritweetti!

    Ihan kaikki ei mene läpi enää, mutta, onko uusi eliitti jälleen tiedon hallitsijat? Toiset ottaa netin vakavasti...

    Eka! :) ^^

    VastaaPoista
  2. Janne K osasi hyvin kiteyttää sosiaalisen median syvimmän olemuksen ekassa kommentissaan Janne H:n erinomaiseen kirjoitukseen.

    Minäkin pidän Janne K:n tapaan siementen kylvämistä merkittävänä asiana. Minä kylvän siemeniäni terveysblogiini erinomaisten kirjoittajavieraiden ja omien haparoivien kirjoitusteni myötä. Osa siemenistä putoaa hyvään maahan ja kirjoituksesta kasvaa lukijoiden kommenttien myötä aivan ihana tiedon kokonaisuus, joka muuten olisi vaikea koostaa. Tiedon kokonaisuus, joka on yhteistä omaisuuttamme!

    Vaivihkaa olen huomannut miten yhä enemmän toimittajia siirtyy blogimaailmaan juuri tämän ilmiön takia: suora ja nopea vuorovaikutus lukijoiden kanssa. Se on asia joka samalla on erittäin kiehtova asia, mutta samalla tavattoman haastava asia. Samasta asiasta voidaan olla niin eri mieltä ja pitäisi antaakin ihmisten olla eri mieltä.

    Sosiaalisesta lahjakkuudesta (sillanrakentaja, diplomaatti) on apua blogimaailmassa. Tietäisittepä miten paljon nykyään luen näitä blogiini tulleita kommentteja istuen tiukasti käsieni päällä! Kun tekisi mieli sanoa tomerasti oman mielipiteensä kommentoijan mielen aivoituksista, siinä on kummasti lieventynyt kritiikin kärki kun on ensin istunut sormenpäät tunnottomiksi pakaroittensa alla. Suosittelen.

    Sosiaalinen media on herkkä, ihana asia!

    VastaaPoista
  3. Tiedon hallitsijat... Käsien päällä istuminen ei aina itseltä onnistu, on nimittäin ojentajassa ja hauiksessa voimaa, eikä ne ole tahdonalaisia lihaksia! ^^

    Fingerpori, what are you doing, why, oh why! Do not push that button! Don't click! You'll be sorry! ^^

    Aivo kaipaa treeniä kyllä, mutta, kaiman kirjoitukseen on myöhemmin kommentoitava ajatuksellä, herätti joitain tuntoja.
    Kuuma on, säistä on puhuttava.

    Suurin osa, enemmistö ei jaksa keskittyä maailmaan ja ilmiöihin yms. muuten kuin oman kokemuksen kautta. Kehäpäätelmä, fakkiutuminen, automaatio. Jne., on kuuma! Let's samba! Copacabana... :)

    VastaaPoista
  4. Poista tämä, Christer, jos on liian sekava tai muuten turha.
    Tällä hetkellä saavutettavissa olevista paikoista on tämä oma tietsikkatuoli mukavin. Eilen kyllästyin hikoiluun ja tyhmyyteeni, miksen ole varustautunut tuulettimella.

    En lähtenyt markettiin, vaan ruuvasin vanhasta tietsikasta kotelotuulettimen irti, ja ulkoisen kovalevyn muuntajasta sain sopivaa virtaa siihen. Vilpoisan viiman tuottaa, eikä syö kuin 1.3 wattia!

    Vähän kun osaa, loppu on helppoa?
    Elämän peruskoulu, (nysse jäähdytti mun aivon, kyynistyy) tuossa on sulle tietoa, käytä miten käytät.
    Laiska, vai käytännöllinen, ihminen palkkaa kaverin erikoistumaan. Opiskele sä tota, mä duunaan tätä sillaikaa!

    Tiede... Neon vaanihmisiä! (oli pakko^^)

    Kuuma... Kuuba, siellähän harjoitetaan lähituotantoa, 95% hevistä homeria? (hedelmätvihannekset - home grown, kotona kasvatettua)

    Kuuma... :)

    VastaaPoista
  5. On mielenkiintoista, kuinka tiedonvälittämisen ekosysteemi on muuttumassa. Asioista, joita pidettiin aikoinaan erikoisena, kuten sähköposti,on tullut korvaamaton osa tiedonvälitystä.

    Web 2.0 -työkalut tulevat muuttamaan lisää tiedon ekosysteemiä. Tulevaisuudessa yksi tärkeimmistä tietonvälittämisen asiantuntijan ominaisuuksista tulee olemaan Web 2.0 -työkalujen hallinta.

    Ennen opinahjoissa tarjottiin tietoa. Tulevaisuudessa tarjotaan taitoa välittää, suodattaa ja ohjata tietoa. Moni ei tätä ajatusta vielä allekirjoita, mutta kaikista asiantuntijoista on tulossa luovia mediasisällön tuottajia.Tästä esimerkkinä tietoyhteiskunnan kehittämiskeskuksen "Tietoyhteiskunnan kansalaistaidot" http://bit.ly/czT4l4

    VastaaPoista
  6. Varsin kaunis kommentti Christeriltä tuossa edellä, luin vasta nyt, jälkeenpäin, ajatuksella. (En tarkoita kehuja, vaan asiaa)

    VastaaPoista
  7. Lääkärit ja potilaat eivät aina hahmota todellisuutta samalla tavalla, eivätkä he siten puhu samaa kieltä, etenkään kun on puhe potilaan vaivoista ja taudista, kirjoittavat kommunikaation professori Richard Street Jr., Ph.D (Texas A & M University, Houston) ja tri David Ansell, M.D., M.P.H. (Rush University Medical Center, Chicago) Journal of General Internal Medicinessa 26.7.2010.
    MedlinePlus
    http://www.nlm.nih.gov/medlineplus/news/fullstory_101636.html

    Tämä selittää juuri Janne H:n mainiosti kirjoituksessaan kuvaamaa tilannetta ja se selittää myös sosiaalisen median suosiota. Maallikot kyselevät verkossa toisiltaan hoito-ohjeita mitä erilaisimpiin tauteihin. Erityisesti ohjeita kysellään ruokavalioon, ravintolisiin ja lääkkeisiin liittyvissä kysymyksissä. Ei se ole tyhmä joka kysyy. Hyviäkin vastauksia näkee, mutta valitettavasti enemmän näkyy muiden maallikoiden antamia tyhmiä vastauksia (ohjeita). Toivottavasti niitä ei noteerata, ainakaan kovin yleisesti.

    Itse olen pohtinut kysymystä ravitsemukseen liittyvien totuuksien etsimisestä tässä linkissä:
    http://www.tritolonen.fi/index.php?page=articles&id=189

    VastaaPoista
  8. "Lääkärit ja potilaat eivät aina hahmota todellisuutta samalla tavalla, eivätkä he siten puhu samaa kieltä,"

    " Ei se ole tyhmä joka kysyy. Hyviäkin vastauksia näkee, mutta valitettavasti enemmän näkyy muiden maallikoiden antamia tyhmiä vastauksia (ohjeita). Toivottavasti niitä ei noteerata, ainakaan kovin yleisesti."

    Lukutaito, ei niin muodikas medialukutaito, vaan yleislukutaito. Sitä ei koulussa opi?

    Modus operandi, opus pistorum...


    Kriittinen ei ole synonyymi pessimismille. Kriitikon kritisoiminen on hunajainen karhuntassu. Ei välttämättä mukavaa. (pakollinen runollis-filosofinen osio...:))

    VastaaPoista
  9. http://www.tritolonen.fi/index.php?page=articles&id=189

    Varsin asiallista pohdintoa, tekstiä. Huonompaakin on markkinoilla...:)

    Janne H kirjoittaa,

    "Mutta mikä on ravitsemussuositusten tulevaisuus? Onko meidän unohdettava "suuri tarina"? Sukupolvi, joka on kiertänyt maailmaa fyysisesti ja virtuaalisesti, on huomannut, että terveellisesti voi syödä monella tavalla."

    Well...:)

    VastaaPoista
  10. OT, Matti ja Janne; Kuunnelkaa Tuomari Nurmio - Aavaa preeriaa.

    Ja Mozartia...

    VastaaPoista
  11. Tämmönen tuli mielosen päälle, erinäisten foorumien synergia on kannatettava aate, sikäli että ei tarvitse perustaa puolueita?
    Muutosvastarinta ry, la resistance, kaikkien puolesta, ei mitään vastaan... V for victory!

    Punkku on terveellistä... :)

    VastaaPoista
  12. Suomalainen ihminen, onko sellaista. Perussuomalainen, asunto-osakeyhtiöläinen...

    Ravitsemusta saa kaupasta. Kritiikki on olematon, NE päättää. Tyhmät. Valtamedia sanelee, uutiset kertoo kaivosonnettomuuksista.

    Mulla menee hyvin, olisko aivovitamiinia apteekissa. Mut jos se tekee liikaviksux?

    Jepjep, rokenrol? :)

    VastaaPoista
  13. Tännekin ajoittain kommentoivan (?) Reijo Laatikaisen blogista,

    "Internetin ravitsemuskeskustelu tarvitsee jokaisen näkökulmaa"

    http://www.pronutritionist.net/internetin-ravitsemuskeskustelu-tarvitsee-jokaisen-nakokulmaa/

    Naiset on ihanii... :)

    VastaaPoista
  14. 1-diabeetes asiaa
    Sain "Veteraaniurheilijan" jostakin luvusta vinkin diabeetikon ruokavaliosta. Toimin vihjeen mukaan ja se oli kullan arvoinen. Vinkki sanoi suoraan "ettei pitäisi omin päin ryhtyä toteuttamaan vähähiilihydraattista suokavaliota". Vihje antoi nimen RICHARD K. BERNSTEIN. Tämä mies on itse 1-diabeetikko ja kehitti 70-luvulla ruokavalion joka johtaa käyttäjänsä veren sokeritasapainon täysin normaalin terveen tasolle. RB on samalla veren sokerin omatoimisen mittauksen (koti-) yksi ellei ensimmäinen pioneeri. Itse hankin Bernsteinin kaksi kirjaa ja toteutin parhaan kykyni mukaan ohjeita. Ruokavalio perustuu valkuaiseen ja 30 g hiilihydraattia päivässä. Rasvalla ei ole kovin merkitystä, mutta sen kanssa ei läträtä. Aterioita on 3 kpl vuorkaudessa, ei välipaloja. Nyt runsaan puolen vuoden käytön jälkeen hemoglobiinisokeri on n. 5%, matalia esiintyy harvoin ja ne tulevat hitaasti joten niihin ennättää hyvin reagoida. Paino tippui jonkin verran ja pysähtyi "normaalipanoindeksin" yläpäähän. Kunto on hyvä. Kolesteroli 3,5...4 (kok.) jne. Nykyisn arkielämä on paljon helpompaa, melkein unohtaa tautinsa. Tällä tavalla jatkettuna diabeteksen seurannaistauteja ei voi olla, koska ne johtuvat korkeista sokereista ja niitä ei nyt ole. Sanoisin diabeetikoille vain sen, että hankkikaa BERNSTEININ kirjat (internetistä löytyy kotisivut ym. tietoa) ja tutustukaa niihin huolella. Sieltä saa kaiken tiedon. Antti Heikkilän ohjeet mielestäni ovat kyllä oikean suuntaiset, mutta eivät sovi 1-diabeetikoille. Tarkkuutta tässä on oltava, summittainen ohjeistus ei onnistu.
    Sanottakoon diabeetesliiton ruokavaliosta, että siinä on mahdotonta mitata esim. pitkävaikutteisen insuliinin oikeaa annostusta. Miksikö. Siksi, että siinä kehotetaan syömään joka kahden tunnin välein. Kun hiilihydraatin erilaisten sokerien siirtyminen verenkiertoon ja ruokainsuliinin vaikutus kestävät n. 5 tuntia, ei voi määritellä tulevaa insuliinimäärää. Eli ollaan arvailujen varassa. Vielä eräs pointti, josta ei ole ennen kerrottu. Valkuainen vaatii noin saman määrän insuliinia kuin hiilihydraatti. Eli jokainen voi kuvitella kuinka suuri "toleranssi" diabeetikon insuliinin annostukessa on. Paljon olisi asiaa, mutta paras tutkia ko. kirjat. Toivottavasti joku rohkea lääkäri ottaa asiakseen edistää todellä diabeetikoiden hoitoa ja elämää. Kirjallisuus tulisi ensin kääntää kotikielelle. RKB. luki aikoinaan lääkäriksi ja hänellä on USAssa iso vastaanottokeskus ja maailman suurimpiin lukeutuva laboratorio. Ettei kyse ole ohimenevästä pillerikauppiaasta. Tutustukaa se kannattaa.

    VastaaPoista
  15. "Valkuainen vaatii noin saman määrän insuliinia kuin hiilihydraatti."

    Tuopa kummallinen väite. Luulin, että insuliini vaikuttaa vain veren glukoosin aineenvaihduntaan (otto lihas-, rasva- tai maksasoluun),

    VastaaPoista
  16. Anonyymi: Luulin, että insuliini vaikuttaa vain veren glukoosin aineenvaihduntaan (otto lihas-, rasva- tai maksasoluun)

    Molemmat väärin. :)

    Proteiini ja erityisesti heraproteiini lisää voimakkaasti insuliinin eritystä (=hyvä asia). Insuliini vaikuttaa glukoosin aineenvaihduntaan mutta väite että sitä tarvitaan glukoosin ottamiseen soluun on vanhanaikainen ja väärin. Insuliinin merkittävin verensokeria alentava mekanismi liittyy maksan glukoosin tuotannon vähentämiseen.

    VastaaPoista
  17. Westie:
    "Insuliini vaikuttaa glukoosin aineenvaihduntaan mutta väite että sitä tarvitaan glukoosin ottamiseen soluun on vanhanaikainen ja väärin. Insuliinin merkittävin verensokeria alentava mekanismi liittyy maksan glukoosin tuotannon vähentämiseen."

    Entäs glukoneogeneesi, onnistuuko ilman insuliinia? Eli jos juon joka päivä puoli litraa oliiviöljyä (n. 4400kcal) ruokajuomana vettä, enkä syö mitään muuta, tai harrasta mitään liikuntaa, niin pystyykö elimistöni silti varastoimaan ylimääräistä energiaa rasvakudokseen, vaikka käytössään sillä ei ole yhtään hiilihydraattia tai proteiinia.


    Tyhmä Kyselijä

    VastaaPoista
  18. 1-diabetes-proteiini tietous. Asia näkyy olevan paljolti arvailujen varassa. Kannattaa tutkia asioita niin tietää paremmin. Meille on aina esitetty (diabetes hoitopuolelta), että vain glukoosi vaatii insuliinia. Mutta paremman tiedon perusteella myöskin proteiini vaatii insuliinia ja tuottaa glukoosia. (insuliinia tarvitaan sitten muihinkin lukuisiin tarpeisiin). Tällä perusteella sokeritasapaino on hyvä, koska sokerin tuotto tätä kautta on suht. pientä ja tasaista. Kannattaa tilata ko. Bernsteinin kirjat n. 45 € yhteensä.(En saa provisiota). Bernsteinin lääkäriasema näkyy luettelevan eri maista lääkäreitä, jotka ovat halukkaita hoitamaan diabeetikoita hänen menetelmänsä mukaan.
    Olen 1-diabeetikko ja käytän ko. menetelmää, josta aiemmin kirjoitin.

    VastaaPoista