*
Olen jo pitkään aavistellut, että minusta on vähänlaisesti hyötyä lapsilleni ja lapsenlapsilleni. Isoisyyteni pysynee jollakin tavalla hallinnassa vaikuttamalla lapsiini ja lapsenlapsiini epäsuorasti heitä kannustaen, heidän kanssaan hassutellen ja pitäen jälkikasvuani arvossa. Minulla on harvinaisen upeat lapset ja lapsenlapset.
Ylen Tiedeuutisista luen mm. seuraavaa tänään (25.7.2007):
ISOISISTÄ EI OLE HYÖTYÄ JÄLKELÄISTEN MENESTYKSELLE
Isoisistä ei ole apua jälkeläisten menestykselle, päättelevät Turun yliopiston tutkijat suomalaisista 1700-1800-luvun väestötiedoista. Samasta aineistosta on aiemmin osoitettu, että isoäiti-ikään eläneistä naisista on hyötyä omien lastensa lasten selviytymiselle. Tämä ns. isoäitiefekti on yksi mahdollinen osaselitys sille ihmislajin biologisesti harvinaiselle ominaisuudelle, että naiset elävät melko pitkään senkin jälkeen kun he ovat menettäneet kyvyn synnyttää jälkeläisiä.
Elossa oleva isä vaikutti jonkun verran myönteisesti lastensa lisääntymismenestykseen; mm. lapset perheellistyivät hieman nuorempina. Kuitenkaan pitempään eläneillä miehillä ei ollut keskimääräistä enemmän lapsenlapsia. Jos yksilön menestystä arvioidaan jälkeläisten määrällä, isoisyydestä ei siis ole hyötyä.
Turun yliopistossa, yhteistyössä brittiläisen Sheffieldin yliopiston kanssa on hyödynnetty Suomen tarkkoja kirkonkirjoja tutkittaessa ihmisen lisääntymisbiologiaa ns. luonnollisessa tilanteessa, ennen teollistumista ja modernia lääketiedettä. Tällä kertaa käytettiin kahden varsinaissuomalaisen rannikkopitäjän, Kustavin ja Rymättylän sekä sisämaapitäjä Ikaalisten väestötietoja vuosilta 1719-1839. Samoista pitäjistä on aiemmin selvitetty naisten eliniän pituuden vaikutusta aikuisikään, 15-vuotiaaksi eläneiden lastenlasten määrään.
Naisten vaihdevuodet ja elämän jatkuminen vuosikymmeniä sen jälkeen ovat vaikeasti selitettävä ilmiö, koska yksinkertaisimman biologisen ajattelutavan mukaisesti lisääntymiskyvyttömät ihmiset ovat pelkkä taakka. Miehet pystyvät lisääntymään korkeaan ikään asti, mutta tästä kyvystä ei ole hyötyä yhteiskunnissa, missä noudatetaan yksiavioisuutta. Miehen lisääntymismahdollisuudet loppuvat vaimon saavuttaessa vaihdevuodet. Ainoastaan monen vaimon ja yhden miehen perhemallia noudattavissa yhteisöissä mies voi jatkaa lisääntymistä ottamalla uuden nuoremman vaimon.
Vaikka ihmisten keskimääräinen elinikä jäi huomattavasti nykyistä lyhyemmäksi ennen nykylääketieteen saapumista, elivät ne jotka selvisivät hengissä aikuisuuteen asti, keskimäärin melko pitkään. Samoin nykyisissä metsästäjä-keräilijäkulttuureissa elävistä ihmisistä huomattava osa on yli 50-vuotiaita. Lajina pystymme elämään siis niin kauan että koittaa isovanhemmuuden aika ja naisten vaihdevuodet.
keskiviikkona, heinäkuuta 25, 2007
maanantaina, heinäkuuta 23, 2007
Naisen sydän on erilainen
*
Naisen ja miehen sydämet ovat erilaisia. Naisen sydäntä luonnehtisin ehkäpä uskolliseksi työläiseksi. Miehen sydän on lähinnä muokattavissa oleva orja. Näin on näreet jos on uskomista uuteen brittitutkimukseen.
Tohtorit Paul Woods, Tim Cable ja David Goldspink Liverpoolin yliopistosta ovat todenneet, että sydämessä on sukupuolesta johtuvia eroja.
Ensin vähän perustietoa sydämestä. Sydän on voimakas lihaksista koostuva pumppu, jolla on suuri kyky mukautua liikunnan aiheuttamiin rasituksiin. Tiedemiehet kiistelevät siitä mukautuuko miehen ja naisen sydän liikuntaan samalla tavalla. Aiemmissa tutkimuksissa on havaittu sukupuolesta ja iästä johtuvia eroja sydämen harjoitettavuudessa. Nyt on tätä asiaa tutkittu vielä tarkemmin määrittämällä miten sydämen pumppausteho vaihtelee harjoittelevissa miehissä ja naisissa. Myös iän vaikutus otettiin huomioon.
Poikittaistutkimuksessa (engl. cross-sectional study) seurattiin aivan lyhyen aikaa kerrallaan liikkumatonta elämäntapaa viettävien ja kestävyystyyppistä liikuntaa harrastavien miesten ja naisten sydämen tehoa. Tutkittavat olivat 20-, 50- ja 60-vuotiaita. Liikuntaryhmässä oli vain säännöllisesti liikuntaa harrastavia ja iäkkäimmät olivat harrastaneet liikuntaa säännöllisesti toistakymmentä vuotta. Liikkumattomat ja liikuntaa harrastavat pantiin juoksumatolle liikkumaan ja heille tehtiin erilaisia fyysisiä testejä. Heiltä mitattiin esimerkiksi maksimaalinen hapenottokyky, määriteltiin rasvaton kehon massa, testattiin sydämen pumppausteho ja mitattiin verenpaine.
Tulokset olivat aika yllättäviä. Nuorilla 20-vuotiailla naisilla ja miehillä molemmissa ryhmissä oli suunnilleen sama hapentuottokyky ja sydän työskenteli lähes yhtä vahvasti molemmilla kun se suhteutettiin rasvattomaan kehon massaan. Iän myötä liikkumattomien miesten arvot ja sydämen pumppausteho laski merkittävästi. Samanlaista ilmiötä ei nähty liikkumattomissa naisissa. Miehet pystyivät liikunnan avulla aika hyvin säilyttämään hapenottokykynsä ja sydämen pumppaustehon. Naisilla oli niin, että harjoittelu ja ikä ei yhtä selvästi kuin miehillä vaikuttanut sydämen pumppaustehoon ja sen mukautuvuuteen (cardiac reserve). Tämä tapahtui siitä huolimatta, että hapenottokyky myös naisissa laski 25-32 prosenttia.
Tutkijat päättelevät, että miesten suurena ongelmana on juuri sydämen kestävyys kun taas naisilla ongelmana ei ole niin kovasti iän myötä heikentyvä sydän vaan ääreisverenkierrossa tapahtuvat kielteiset muutokset. Miesten kannattaa harrastaa kestävyystyyppistä liikuntaa, joka vahvistaa sydäntä ja naisten pitää huolehtia siitä, että verisuonet pysyvät nuorekkaina. Naisen sydän kyllä jaksaa. Ehkä tämä näkyy sydänkuolleisuustilastoissa. Miehiä koskeva ongelma sydänkohtaus on mitä suurimmassa määrin.
Lähde: Woods Paul, Cable Tim, Goldspink David. Sex-specific differences in cardiac power output in response to endurance exercise. 12th Annual Congress of the ECSS, Jyväskylä, Finland, 11–14 July, 2007
Naisen ja miehen sydämet ovat erilaisia. Naisen sydäntä luonnehtisin ehkäpä uskolliseksi työläiseksi. Miehen sydän on lähinnä muokattavissa oleva orja. Näin on näreet jos on uskomista uuteen brittitutkimukseen.
Tohtorit Paul Woods, Tim Cable ja David Goldspink Liverpoolin yliopistosta ovat todenneet, että sydämessä on sukupuolesta johtuvia eroja.
Ensin vähän perustietoa sydämestä. Sydän on voimakas lihaksista koostuva pumppu, jolla on suuri kyky mukautua liikunnan aiheuttamiin rasituksiin. Tiedemiehet kiistelevät siitä mukautuuko miehen ja naisen sydän liikuntaan samalla tavalla. Aiemmissa tutkimuksissa on havaittu sukupuolesta ja iästä johtuvia eroja sydämen harjoitettavuudessa. Nyt on tätä asiaa tutkittu vielä tarkemmin määrittämällä miten sydämen pumppausteho vaihtelee harjoittelevissa miehissä ja naisissa. Myös iän vaikutus otettiin huomioon.
Poikittaistutkimuksessa (engl. cross-sectional study) seurattiin aivan lyhyen aikaa kerrallaan liikkumatonta elämäntapaa viettävien ja kestävyystyyppistä liikuntaa harrastavien miesten ja naisten sydämen tehoa. Tutkittavat olivat 20-, 50- ja 60-vuotiaita. Liikuntaryhmässä oli vain säännöllisesti liikuntaa harrastavia ja iäkkäimmät olivat harrastaneet liikuntaa säännöllisesti toistakymmentä vuotta. Liikkumattomat ja liikuntaa harrastavat pantiin juoksumatolle liikkumaan ja heille tehtiin erilaisia fyysisiä testejä. Heiltä mitattiin esimerkiksi maksimaalinen hapenottokyky, määriteltiin rasvaton kehon massa, testattiin sydämen pumppausteho ja mitattiin verenpaine.
Tulokset olivat aika yllättäviä. Nuorilla 20-vuotiailla naisilla ja miehillä molemmissa ryhmissä oli suunnilleen sama hapentuottokyky ja sydän työskenteli lähes yhtä vahvasti molemmilla kun se suhteutettiin rasvattomaan kehon massaan. Iän myötä liikkumattomien miesten arvot ja sydämen pumppausteho laski merkittävästi. Samanlaista ilmiötä ei nähty liikkumattomissa naisissa. Miehet pystyivät liikunnan avulla aika hyvin säilyttämään hapenottokykynsä ja sydämen pumppaustehon. Naisilla oli niin, että harjoittelu ja ikä ei yhtä selvästi kuin miehillä vaikuttanut sydämen pumppaustehoon ja sen mukautuvuuteen (cardiac reserve). Tämä tapahtui siitä huolimatta, että hapenottokyky myös naisissa laski 25-32 prosenttia.
Tutkijat päättelevät, että miesten suurena ongelmana on juuri sydämen kestävyys kun taas naisilla ongelmana ei ole niin kovasti iän myötä heikentyvä sydän vaan ääreisverenkierrossa tapahtuvat kielteiset muutokset. Miesten kannattaa harrastaa kestävyystyyppistä liikuntaa, joka vahvistaa sydäntä ja naisten pitää huolehtia siitä, että verisuonet pysyvät nuorekkaina. Naisen sydän kyllä jaksaa. Ehkä tämä näkyy sydänkuolleisuustilastoissa. Miehiä koskeva ongelma sydänkohtaus on mitä suurimmassa määrin.
Lähde: Woods Paul, Cable Tim, Goldspink David. Sex-specific differences in cardiac power output in response to endurance exercise. 12th Annual Congress of the ECSS, Jyväskylä, Finland, 11–14 July, 2007
Liikunnan terveysvaikutukset todistettu moneen kertaan
***
Liikunnan terveysvaikutukset on todistettu niin moneen kertaan, että ei voi kuin ihmetellä vastarinnan kiiskejä ja tilaisuuden käyttämättä jättäjiä. Johdonmukaisin tieto on, että kestävyyskunnon ja lihasvoiman hankkiminen on aina parempi vaihtoehto kuin vetoaminen siihen, että kovempi rehkiminen lisää sairauden haitallisia ilmiöitä.
Urho Kujalan mukaan liikunnasta on selvää hyötyä ainakin näissä kroonisissa sairauksissa:
Liikunnan terveysvaikutukset on todistettu niin moneen kertaan, että ei voi kuin ihmetellä vastarinnan kiiskejä ja tilaisuuden käyttämättä jättäjiä. Johdonmukaisin tieto on, että kestävyyskunnon ja lihasvoiman hankkiminen on aina parempi vaihtoehto kuin vetoaminen siihen, että kovempi rehkiminen lisää sairauden haitallisia ilmiöitä.
Urho Kujalan mukaan liikunnasta on selvää hyötyä ainakin näissä kroonisissa sairauksissa:
- artroosi (nivelrikko)
- sydän- ja verisuonitaudit
- diabetes
- astma
- keuhkoahtaumatauti (COPD)
lauantaina, heinäkuuta 21, 2007
Liikunnasta elämäntapa diabeetikoille
**
Kreikkalainen tutkimusryhmä on vakuuttunut liikunnan tervehdyttävästä vaikutuksesta tyypin 2 diabeetikoille (aikuistyypin diabetes). Kolmetoista naista toteutti ohjattua liikuntaohjelmaa kahden vuoden aikana (kesällä oli tauko). Ohjelman toteutus johti huomattavaan laihtumiseen, pitkäaikaissokerin vähenemiseen veressä ja parantuneeseen aterianjälkeiseen verensokerin hallintaan. Myös veren rasvaprofiili kehittyi edullisesti.
Tutkijat suosittelevat koko elämän kestävää liikuntaohjelmaa diabeetikoille.
Lähde: Touvra Anna-Maria, Zois E Christos, Tokmakidis P Savvas. Effects of two years systematic exercise on physical fitness, glycemic control and lipidemic profile in patients with type 2 diabetes. 12th Annual Congress of the ECSS, Jyväskylä, Finland, 11–14 July, 2007
Kreikkalainen tutkimusryhmä on vakuuttunut liikunnan tervehdyttävästä vaikutuksesta tyypin 2 diabeetikoille (aikuistyypin diabetes). Kolmetoista naista toteutti ohjattua liikuntaohjelmaa kahden vuoden aikana (kesällä oli tauko). Ohjelman toteutus johti huomattavaan laihtumiseen, pitkäaikaissokerin vähenemiseen veressä ja parantuneeseen aterianjälkeiseen verensokerin hallintaan. Myös veren rasvaprofiili kehittyi edullisesti.
Tutkijat suosittelevat koko elämän kestävää liikuntaohjelmaa diabeetikoille.
Lähde: Touvra Anna-Maria, Zois E Christos, Tokmakidis P Savvas. Effects of two years systematic exercise on physical fitness, glycemic control and lipidemic profile in patients with type 2 diabetes. 12th Annual Congress of the ECSS, Jyväskylä, Finland, 11–14 July, 2007
Kehonrakentajien ravitsemusta ei voi suositella jokapojalle
**
Kehonrakentajien viimeistellessä lopullista kisakuntoaan ollaan ravitsemuksellisesti ihan äärirajoilla. Sairaalloisen ruokavalion käytöstä johtuvat elimistön häiriötilat ovat varsin tuttu ilmiö. Virolaiset Tarton yliopiston tutkijat olivat kiinnostuneita negatiivisessa energiataseessa olevista kehonrakentajista. Kehonrakentajaporukalla ei herkästi pasmat mene sekaisin vaikka vatsassa nälkä kurnii. Ilmeisen tarpeelliseksi koettu kärsimys näkyi greliinihormonin varsin korkeissa määrissä. Greliini säätelee ruokahalua ja nousee normaalisti viestittääkseen, että nyt kannattaisi syödä kunnolla. Leptiini ("laihuushormoni") laski huomattavasti, mutta kolmas tutkittu hormoni, adiponektiini, ei muuttunut. Kehonrakentajat menettivät runsaasti painoa viimeistelyvaiheessa (lihakset surkastuivat ja olemattoman vähäinen rasvaprosentti pieneni entisestään).
Nostan hattua kehonrakentajille. Te harrastatte kyllä varsin hurjaa urheilulajia. Välttämättä lajinne ei kuitenkaan ole kovin terveellinen.
Lähde: Mäestu Jarek, Jürimäe Jaak, Valter Ivo, Jürimäe Toivo. Changes in ghrelin, leptin and adiponectin during the preparation for competition in elite male bodybuilders. 12th Annual Congress of the ECSS, Jyväskylä, Finland, 11–14 July, 2007
Kehonrakentajien viimeistellessä lopullista kisakuntoaan ollaan ravitsemuksellisesti ihan äärirajoilla. Sairaalloisen ruokavalion käytöstä johtuvat elimistön häiriötilat ovat varsin tuttu ilmiö. Virolaiset Tarton yliopiston tutkijat olivat kiinnostuneita negatiivisessa energiataseessa olevista kehonrakentajista. Kehonrakentajaporukalla ei herkästi pasmat mene sekaisin vaikka vatsassa nälkä kurnii. Ilmeisen tarpeelliseksi koettu kärsimys näkyi greliinihormonin varsin korkeissa määrissä. Greliini säätelee ruokahalua ja nousee normaalisti viestittääkseen, että nyt kannattaisi syödä kunnolla. Leptiini ("laihuushormoni") laski huomattavasti, mutta kolmas tutkittu hormoni, adiponektiini, ei muuttunut. Kehonrakentajat menettivät runsaasti painoa viimeistelyvaiheessa (lihakset surkastuivat ja olemattoman vähäinen rasvaprosentti pieneni entisestään).
Nostan hattua kehonrakentajille. Te harrastatte kyllä varsin hurjaa urheilulajia. Välttämättä lajinne ei kuitenkaan ole kovin terveellinen.
Lähde: Mäestu Jarek, Jürimäe Jaak, Valter Ivo, Jürimäe Toivo. Changes in ghrelin, leptin and adiponectin during the preparation for competition in elite male bodybuilders. 12th Annual Congress of the ECSS, Jyväskylä, Finland, 11–14 July, 2007
Pullukoilla liikunta pisti energian virtaamaan ja hapen kulkemaan
**
Vielä on paljon epäselvyyksiä liikunnan terveysvaikutuksista. Yksi palanen monimutkaiseen palapeliin löytyi brasilialaistutkijoiden komentaessa lihavanpuoleisia naisia lenkille. Paikallisessa lehti-ilmoituksessa houkuteltiin testiin peräti 32 naista (25 - 50 -vuotiaita).
Neljän kuukauden harjoittelun jälkeen heidän painonsa laski keskimäärin 1 kilon verran. Tärkein havainto oli kuitenkin aerobisen terveyskunnon huomattava parantuminen. Vaikka naiset menettivät elopainoa, epäsuorassa kalorimetriassa (energiankulutuksen mittausmenetelmä) he kuluttivat enemmän energiaa (perusaineenvaihdunta oli pitempään koholla) ja tärkeää oli havaita, että hengitysosamäärä kasvoi huomattavasti.
Liikkukaa - se on terveellistä!
Lähde: Lima Ribeiro Sandra Maria, Melo Camila Maria, Silva Adilson, Rocca Silvia, Louzada Eliana, Tirapegui Julio. Changes in oxygen consumption after a physical activity program in obese women. 12th Annual Congress of the ECSS, Jyväskylä, Finland, 11–14 July, 2007
Vielä on paljon epäselvyyksiä liikunnan terveysvaikutuksista. Yksi palanen monimutkaiseen palapeliin löytyi brasilialaistutkijoiden komentaessa lihavanpuoleisia naisia lenkille. Paikallisessa lehti-ilmoituksessa houkuteltiin testiin peräti 32 naista (25 - 50 -vuotiaita).
Neljän kuukauden harjoittelun jälkeen heidän painonsa laski keskimäärin 1 kilon verran. Tärkein havainto oli kuitenkin aerobisen terveyskunnon huomattava parantuminen. Vaikka naiset menettivät elopainoa, epäsuorassa kalorimetriassa (energiankulutuksen mittausmenetelmä) he kuluttivat enemmän energiaa (perusaineenvaihdunta oli pitempään koholla) ja tärkeää oli havaita, että hengitysosamäärä kasvoi huomattavasti.
Liikkukaa - se on terveellistä!
Lähde: Lima Ribeiro Sandra Maria, Melo Camila Maria, Silva Adilson, Rocca Silvia, Louzada Eliana, Tirapegui Julio. Changes in oxygen consumption after a physical activity program in obese women. 12th Annual Congress of the ECSS, Jyväskylä, Finland, 11–14 July, 2007
Kuuluisan laihduttajan mietteitä
***
Iltasanomat kirjoittaa tänään:
Matti Vanhanen on lisääntyneen kuntoilunsa ansiosta pudottanut painostaan peräti kahdeksan kiloa. Hän huomauttaa, ettei ole ajatellut laihtumista vaan oman kunnon kohentamista.
- Kyllä tässä kuntoilu ja sen kautta kunnon kohentuminen on ollut tavoite, ei laihtuminen. Mutta mukavahan se on, että samalla on kiloja tippunut, Vanhanen naurahti.
Iltasanomat kirjoittaa tänään:
Matti Vanhanen on lisääntyneen kuntoilunsa ansiosta pudottanut painostaan peräti kahdeksan kiloa. Hän huomauttaa, ettei ole ajatellut laihtumista vaan oman kunnon kohentamista.
- Kyllä tässä kuntoilu ja sen kautta kunnon kohentuminen on ollut tavoite, ei laihtuminen. Mutta mukavahan se on, että samalla on kiloja tippunut, Vanhanen naurahti.
perjantaina, heinäkuuta 20, 2007
Selkeästi sokeritaudista
*
Tämä teksti on kirjoitettu erityisen selkeällä suomen kielellä. Tekstin ymmärtämiseksi ei tarvitse olla pitkälle koulutettu. Lääkärit eivät ehkä tätä tekstiä ymmärrä. Se ei johdu siitä, että he olisivat tavallista ihmistä tyhmempiä. Päinvastoin lääkärin pitää olla tosi viisas päästäkseen opiskelemaan lääketiedettä. Lääkärit eivät ymmärrä tätä tekstiä koska he eivät halua tätä tekstiä ymmärtää. Tässä tekstissä pyritään hoitamaan sairautta mahdollisimman hyvin ilman lääkkeitä.
Lääkärit ovat sokeritautiliitolle (fiksut ihmiset puhuvat Diabetesliitosta) ihan äskettäin tehneet ohjeet miten aikuisena puhkeavaa sokeritautia pitäisi hoitaa. Ohjeet ovat suoraan sanoen virheelliset. Ne ohjeet ovat syntyneet lääketehtaissa työskentelevien tärkeiden ja korkeaa palkkaa nauttivien ihmisten painostuksesta. Lääketehtaat haluavat myydä lääkkeitä ja omistajilleen näyttää miten hyvin he myyvät lääkkeitä. Ei voi syyttää lääkäreitä ohjeiden kummallisuudesta. He tekevät työtä käskettyä ja haluavat tietenkin säilyttää oman työnsä. Kun lisäksi Suomessa on tehty paljon kummallisia päätöksiä ravintoaineiden valmistamisen suhteen puhtaasti poliittisin perustein, ei mitenkään järkevin perustein, voi ymmärtää lääkäreiden ahdingon. Lisäksi lääkärit opiskellessaan lääkäreiksi lukevat hirmu vähän ravitsemuksesta, eli siitä mitä meidän pitää syödä voidaksemme kaikin puolin hyvin. Lääkäreille pitää puhua ravitsemuksesta hyvin yksinkertaisesti, sillä he pyörittävät liian helposti epäuskoisina päätänsä ja pitävät ravitsemustiedettä aivan liian vaikeana asiana. Se on sääli, sillä lääkäri joka ei jotakin ymmärrä, kuten esimerkiksi ravitsemustiedettä, pitää helposti asiaa vähemmän tärkeänä ja saattaa lähteä vaikkapa pelaamaan golfia. Ja sokeritaudin hoidosta eivät lääkärit tiedä kovinkaan paljon. Aikuisena saatua sokeritautia hoidetaan nimittäin korjaamalla ravitsemus oikeaksi ja liikkumalla paljon.
Mitä lääkäreiden kirjoittamissa sokeritaudin hoito-ohjeissa sitten on vikana? Niissä on yksi perusvika: Niiden mukaan sokeritautia sairastava voi syödä paljon sokeria. Jopa niin paljon sokeria, että monet terveet urheilijatkaan (jotka saavat syödä enemmän sokeria koska liikunta korjaa tämän virheen) eivät niin paljon sokeria syö. En tunne kovinkaan monta urheilijaa, jotka syövät 8-12 leipäpalaa päivässä, mutta noiden lääkäreiden kirjoittamien ohjeiden mukaan tällainen on sopivaa sokeritautiselle! Leipä muuttuu sokeriksi kun se sulaa vatsassa ja noin monta leipäpalaa sekä perunat, makaronit ja pullat muuttuvat herkästi liian suureksi sokerimääräksi. Näissä virheellisissä ohjeissa neuvotaan ottamaan lisää lääkettä mikäli leivän syönnistä tulee huono olo. Sokeritautisille määrätään lääkkeeksi pillereitä, jotka lisäävät erään tärkeän hormonin tuotantoa. Se hormoni on nimeltään insuliini ja lääkäreillä on ilmeisesti toiveena, että sokeritautipotilaan sairaus etenisi sellaiseen pisteeseen, että hän joutuisi turvautumaan insuliinin ottamiseen suoraan lääkkeenä. Silloin lääkäri ja sokeritautia hoitava sairaanhoitaja sekä terveydenhoitojärjestelmä on erityisen mielissään. Sillä silloin sanotaan, että sokeritauti on hoidossa ja potilasta pyritään viemään niin hyvään hoitotasapainoon kuin mahdollista. Potilaalle näytetään taulukoista miten paljon verensokeri nousee tiettyjä sokeripitoisia ruoka-aineita syödessä ja miten monta viivaa pitää silloin ottaa insuliiniruiskuun.
Sokeritautisia on tosi paljon Suomessa. Niin paljon, että todennäköisesti tätä tekstiä lukee aika moni sokeritautinen juuri nyt. Noin tuhat ihmistä lukee sivujani päivittäin ja arvioin varovaisesti, että noin 50-100 sokeritautista silmäilee tätä tekstiä nyt ehkäpä epäuskoisesti päätään pyörittäen. Älkää kuitenkaan menkö golfia pelaamaan. Jatkakaa urheasti lukemista. Tämä teksti loppuu kohta ja sinun elämässäsi alkaa uusi vaihe. Olen kirjoittanut tämän tekstin juuri sinua sokeritautiin sairastunutta varten. Kirjoitan välillä kovin monimutkaisista asioista, mutta tämä teksti on kirjoitettu mahdollisimman yksinkertaisesti. Tee niin, että tulostat tämän tekstin tai kirjoitat muistiin tärkeät kohdat alla olevista sokeritaudin hoito-ohjeista. Näytä sitten tekstiä lääkärillesi. Kysy miksi sinua hoidetaan väärin. Eikö sinua voisi hoitaa oikein?
Sokeritautia joka puhkeaa aikuisena voidaan menestyksellä hoitaa seuraavasti:
1) Vähennä tuntuvasti sokerin (fiksut ihmiset puhuvat hiilihydraatista) syömistä. Syö enemmän lihaa, vihanneksia, pähkinöitä, juo maitoa, käytä reilusti voita ja muista syödä paljon kananmunia. Luovu kokonaan margariinista, sillä se vain pahentaa sokeritaudin oireita.
2) Kun vähennät sokerin määrää sinun pitää myös vähentää lääkkeiden määrää. Joudut tekemään tarkkoja merkintöjä päiväkirjaasi miltä olo tuntuu vähennettyäsi samanaikaisesti sokeria ja lääkkeitä. Älä hämmästy jos joudut kokonaan luopumaan lääkkeistä. Näin käy joillekin ajan kuluessa. Varaudu siihen, että tätä onnellista jaksoa ei kestä elämäsi loppuun asti. Syy sairastumiseesi on koko ajan taustalla vaanimassa, mutta eikö olisikin ihanaa selvitä edes vähän aikaa ilman pillereitä ja ruiskuja?
3) Varaudu siihen, että tätä sokerin vähentämistä ruoastasi vastustetaan. Lääkäreillä on niin tiukka työnantaja ja niille on annettu niin tiukat ohjeet miten potilaita pitää hoitaa, että lääkäri voi jopa menettää työnsä jos ei toimi tiettyjen sovittujen sääntöjen mukaan. Tiedän kuitenkin lääkäreitä, jotka itse hoitavat sokeritautiaan vähentämällä sokerin syöntiään. He ovat lukeneet niin paljon sokeritautilääkkeiden vaaroista, että osaavat niitä välttää viimeiseen asti. Kirjoitin näistä sokeritaudin hoitoasioista eräässä potilaslehdessä. Minulle oli käydä huonosti. Eräs täti Tampereella hermostui ohjeisiini ja piti ohjeitani niin huonoina, että hänen nimeään ei olisi saanut mainita samassa lehdessä, saatikka sitten samalla sivulla kuin oma kirjoitukseni. Me aikuiset ihmiset ollaan välillä niin kummallisia. Ehkä hänellä oli huono päivä, tai useita huonoja päiviä peräkkäin. Miten ohjeeni voisivat olla huonoja kun niillä ohjeilla haima (joka valmistaa sitä insuliinia) monella ihmisellä toipuu niin hyvin, että ihminen taas pärjää ilman lääkkeitä!
4) Laihduta! Minä en ole mikään selvännäkijä, mutta todennäköisesti olet aikuisena saanut sokeritaudin sen takia, että sinä olet vähän liian pullea sieltä vatsan kohdalta. Vatsan rasvakerroksista sinun pitäisi päästä eroon. Se tuleekin olemaan helpompaa minun ohjeitteni avulla, sillä lääkkeenä otettu insuliini lihottaa. Kun pärjäät omalla insuliinilla sinulla pysyy paremmin hallinnassa nuo monimutkaiset hormonisysteemit ja lihominen pysähtyy.
5) Liikunta on tärkeää sokeritautiselle ja se tulee myös auttamaan sinua hallitsemaan painoasi paremmin.
En ole yksin jakelemassa näitä ohjeita. Huomasin vasta tänään, että Sokeritautiliiton keskustelupalstalla kirjoittaa näistä samoista asioista nimimerkki "jubilado". Hän kirjoittaa asioista hieman monimutkaisemmin kuin minä, mutta keskity lukemiseen ja pyydä häntä selvittämään asiat tarkemmin. Älä välitä vaikka hänelle vastataan hieman törkeästi ja häntä ei olevinaan oteta niin tosissaan. Todellisuudessa siellä Kohtauspaikalla on moni vaipunut syviin mietteisiin. Mitä jos minäkin kokeilisin tuota hiilihydraattitietoista ruokavaliota? Eräs lääkäri on vaipunut syviin mietteisiin luettuaan hänelle lähettämäni yhteenvedon (PDF) sokeritaudista ja miten sitä voidaan hoitaa vähentämällä ravinnon sokerikuormaa. Yhteenvedossa on sellaisia tiedejuttuja ja kaikki on kirjoitettu Lontoon murteella (englanniksi).
Onnea matkallasi terveyteen!
Muita varsin yksinkertaisia tekstejäni löytyy täältä:
Tämä teksti on kirjoitettu erityisen selkeällä suomen kielellä. Tekstin ymmärtämiseksi ei tarvitse olla pitkälle koulutettu. Lääkärit eivät ehkä tätä tekstiä ymmärrä. Se ei johdu siitä, että he olisivat tavallista ihmistä tyhmempiä. Päinvastoin lääkärin pitää olla tosi viisas päästäkseen opiskelemaan lääketiedettä. Lääkärit eivät ymmärrä tätä tekstiä koska he eivät halua tätä tekstiä ymmärtää. Tässä tekstissä pyritään hoitamaan sairautta mahdollisimman hyvin ilman lääkkeitä.
Lääkärit ovat sokeritautiliitolle (fiksut ihmiset puhuvat Diabetesliitosta) ihan äskettäin tehneet ohjeet miten aikuisena puhkeavaa sokeritautia pitäisi hoitaa. Ohjeet ovat suoraan sanoen virheelliset. Ne ohjeet ovat syntyneet lääketehtaissa työskentelevien tärkeiden ja korkeaa palkkaa nauttivien ihmisten painostuksesta. Lääketehtaat haluavat myydä lääkkeitä ja omistajilleen näyttää miten hyvin he myyvät lääkkeitä. Ei voi syyttää lääkäreitä ohjeiden kummallisuudesta. He tekevät työtä käskettyä ja haluavat tietenkin säilyttää oman työnsä. Kun lisäksi Suomessa on tehty paljon kummallisia päätöksiä ravintoaineiden valmistamisen suhteen puhtaasti poliittisin perustein, ei mitenkään järkevin perustein, voi ymmärtää lääkäreiden ahdingon. Lisäksi lääkärit opiskellessaan lääkäreiksi lukevat hirmu vähän ravitsemuksesta, eli siitä mitä meidän pitää syödä voidaksemme kaikin puolin hyvin. Lääkäreille pitää puhua ravitsemuksesta hyvin yksinkertaisesti, sillä he pyörittävät liian helposti epäuskoisina päätänsä ja pitävät ravitsemustiedettä aivan liian vaikeana asiana. Se on sääli, sillä lääkäri joka ei jotakin ymmärrä, kuten esimerkiksi ravitsemustiedettä, pitää helposti asiaa vähemmän tärkeänä ja saattaa lähteä vaikkapa pelaamaan golfia. Ja sokeritaudin hoidosta eivät lääkärit tiedä kovinkaan paljon. Aikuisena saatua sokeritautia hoidetaan nimittäin korjaamalla ravitsemus oikeaksi ja liikkumalla paljon.
Mitä lääkäreiden kirjoittamissa sokeritaudin hoito-ohjeissa sitten on vikana? Niissä on yksi perusvika: Niiden mukaan sokeritautia sairastava voi syödä paljon sokeria. Jopa niin paljon sokeria, että monet terveet urheilijatkaan (jotka saavat syödä enemmän sokeria koska liikunta korjaa tämän virheen) eivät niin paljon sokeria syö. En tunne kovinkaan monta urheilijaa, jotka syövät 8-12 leipäpalaa päivässä, mutta noiden lääkäreiden kirjoittamien ohjeiden mukaan tällainen on sopivaa sokeritautiselle! Leipä muuttuu sokeriksi kun se sulaa vatsassa ja noin monta leipäpalaa sekä perunat, makaronit ja pullat muuttuvat herkästi liian suureksi sokerimääräksi. Näissä virheellisissä ohjeissa neuvotaan ottamaan lisää lääkettä mikäli leivän syönnistä tulee huono olo. Sokeritautisille määrätään lääkkeeksi pillereitä, jotka lisäävät erään tärkeän hormonin tuotantoa. Se hormoni on nimeltään insuliini ja lääkäreillä on ilmeisesti toiveena, että sokeritautipotilaan sairaus etenisi sellaiseen pisteeseen, että hän joutuisi turvautumaan insuliinin ottamiseen suoraan lääkkeenä. Silloin lääkäri ja sokeritautia hoitava sairaanhoitaja sekä terveydenhoitojärjestelmä on erityisen mielissään. Sillä silloin sanotaan, että sokeritauti on hoidossa ja potilasta pyritään viemään niin hyvään hoitotasapainoon kuin mahdollista. Potilaalle näytetään taulukoista miten paljon verensokeri nousee tiettyjä sokeripitoisia ruoka-aineita syödessä ja miten monta viivaa pitää silloin ottaa insuliiniruiskuun.
Sokeritautisia on tosi paljon Suomessa. Niin paljon, että todennäköisesti tätä tekstiä lukee aika moni sokeritautinen juuri nyt. Noin tuhat ihmistä lukee sivujani päivittäin ja arvioin varovaisesti, että noin 50-100 sokeritautista silmäilee tätä tekstiä nyt ehkäpä epäuskoisesti päätään pyörittäen. Älkää kuitenkaan menkö golfia pelaamaan. Jatkakaa urheasti lukemista. Tämä teksti loppuu kohta ja sinun elämässäsi alkaa uusi vaihe. Olen kirjoittanut tämän tekstin juuri sinua sokeritautiin sairastunutta varten. Kirjoitan välillä kovin monimutkaisista asioista, mutta tämä teksti on kirjoitettu mahdollisimman yksinkertaisesti. Tee niin, että tulostat tämän tekstin tai kirjoitat muistiin tärkeät kohdat alla olevista sokeritaudin hoito-ohjeista. Näytä sitten tekstiä lääkärillesi. Kysy miksi sinua hoidetaan väärin. Eikö sinua voisi hoitaa oikein?
Sokeritautia joka puhkeaa aikuisena voidaan menestyksellä hoitaa seuraavasti:
1) Vähennä tuntuvasti sokerin (fiksut ihmiset puhuvat hiilihydraatista) syömistä. Syö enemmän lihaa, vihanneksia, pähkinöitä, juo maitoa, käytä reilusti voita ja muista syödä paljon kananmunia. Luovu kokonaan margariinista, sillä se vain pahentaa sokeritaudin oireita.
2) Kun vähennät sokerin määrää sinun pitää myös vähentää lääkkeiden määrää. Joudut tekemään tarkkoja merkintöjä päiväkirjaasi miltä olo tuntuu vähennettyäsi samanaikaisesti sokeria ja lääkkeitä. Älä hämmästy jos joudut kokonaan luopumaan lääkkeistä. Näin käy joillekin ajan kuluessa. Varaudu siihen, että tätä onnellista jaksoa ei kestä elämäsi loppuun asti. Syy sairastumiseesi on koko ajan taustalla vaanimassa, mutta eikö olisikin ihanaa selvitä edes vähän aikaa ilman pillereitä ja ruiskuja?
3) Varaudu siihen, että tätä sokerin vähentämistä ruoastasi vastustetaan. Lääkäreillä on niin tiukka työnantaja ja niille on annettu niin tiukat ohjeet miten potilaita pitää hoitaa, että lääkäri voi jopa menettää työnsä jos ei toimi tiettyjen sovittujen sääntöjen mukaan. Tiedän kuitenkin lääkäreitä, jotka itse hoitavat sokeritautiaan vähentämällä sokerin syöntiään. He ovat lukeneet niin paljon sokeritautilääkkeiden vaaroista, että osaavat niitä välttää viimeiseen asti. Kirjoitin näistä sokeritaudin hoitoasioista eräässä potilaslehdessä. Minulle oli käydä huonosti. Eräs täti Tampereella hermostui ohjeisiini ja piti ohjeitani niin huonoina, että hänen nimeään ei olisi saanut mainita samassa lehdessä, saatikka sitten samalla sivulla kuin oma kirjoitukseni. Me aikuiset ihmiset ollaan välillä niin kummallisia. Ehkä hänellä oli huono päivä, tai useita huonoja päiviä peräkkäin. Miten ohjeeni voisivat olla huonoja kun niillä ohjeilla haima (joka valmistaa sitä insuliinia) monella ihmisellä toipuu niin hyvin, että ihminen taas pärjää ilman lääkkeitä!
4) Laihduta! Minä en ole mikään selvännäkijä, mutta todennäköisesti olet aikuisena saanut sokeritaudin sen takia, että sinä olet vähän liian pullea sieltä vatsan kohdalta. Vatsan rasvakerroksista sinun pitäisi päästä eroon. Se tuleekin olemaan helpompaa minun ohjeitteni avulla, sillä lääkkeenä otettu insuliini lihottaa. Kun pärjäät omalla insuliinilla sinulla pysyy paremmin hallinnassa nuo monimutkaiset hormonisysteemit ja lihominen pysähtyy.
5) Liikunta on tärkeää sokeritautiselle ja se tulee myös auttamaan sinua hallitsemaan painoasi paremmin.
En ole yksin jakelemassa näitä ohjeita. Huomasin vasta tänään, että Sokeritautiliiton keskustelupalstalla kirjoittaa näistä samoista asioista nimimerkki "jubilado". Hän kirjoittaa asioista hieman monimutkaisemmin kuin minä, mutta keskity lukemiseen ja pyydä häntä selvittämään asiat tarkemmin. Älä välitä vaikka hänelle vastataan hieman törkeästi ja häntä ei olevinaan oteta niin tosissaan. Todellisuudessa siellä Kohtauspaikalla on moni vaipunut syviin mietteisiin. Mitä jos minäkin kokeilisin tuota hiilihydraattitietoista ruokavaliota? Eräs lääkäri on vaipunut syviin mietteisiin luettuaan hänelle lähettämäni yhteenvedon (PDF) sokeritaudista ja miten sitä voidaan hoitaa vähentämällä ravinnon sokerikuormaa. Yhteenvedossa on sellaisia tiedejuttuja ja kaikki on kirjoitettu Lontoon murteella (englanniksi).
Onnea matkallasi terveyteen!
Muita varsin yksinkertaisia tekstejäni löytyy täältä:
Viisi minuuttia -sarja (15)
- ...aikuisten aivovammoista
- ...avokadosta
- ...korkeasta verenpaineesta
- ...laihdutusvalmisteista
- ...lantusta
- ...liikkujan ravinnosta
- ...nauriista
- ...parsasta
- ...rasvamaksasta
- ...ravintorasvoista
- ...ravintovalistuksesta
- ...syömisen säätelystä
- ...terveellisistä rasvoista
- ...urheilijan lihaksista
- ...virvoitusjuomista
Kierros vielä - kyllä sinä jaksat!
Uupuneen urheilijan kuullessa valmentajansa käskevän vetämään väsyneillä jaloillaan vielä yhden kierroksen, voisi ulkopuolinen pitää tilannetta pahanakin kidutuksena. Ennen kuin teette valmentajasta ilmoituksen viranomaisille, pyytäisin teitä kuitenkin ensin arvioimaan tilannetta rauhassa. Huipulle pyrkivän urheilijan on välillä käytävä uupumuksen äärirajoilla. Itse asiassa hänen on löydettävä perille uupumuksen salattuun maailmaan.
Silloin kun urheilija on tosi uupunut, häneltä löytyy itse asiassa vielä paljon voimavaroja. Näiden voimavarojen löytyminen on osa urheilijan kehitystä ja kysyy tietynlaista urheilijan lahjakkuutta. Tiedemiehillä, jotka eivät välttämättä itse ole koskaan käyneet kolkuttelemassa uupumuksen ovia, on vallalla erityinen suosikkiaiheensa: keskushermostollinen uupuminen. Tämä tarkoittaa kaikessa yksinkertaisuudessaan sitä, että maitohappojen polttaessa lihaksissa on vielä paljon tehtävissä suorituksen jatkamiseksi. Urheilija jaksaa vetää vielä yhden kierroksen kunhan aivojen välittäjäaineet ovat tasapainossa! Hullua puuhaa? Ehkä, mutta teorialla on vankka kannattajajoukkonsa.
Serotoniini on kytketty urheilijan uupumukseen siitä syystä, että sillä on niin keskeinen rooli unensaannissa, horrostilassa (lethargy), mielenterveydessä ja motivaation ylläpidossa. Se on se mielihyvähormoni joka pitää meidät rauhallisina ja tyytyväisinä. Useissa tutkimuksissa on pyritty vaikuttamaan tähän serotoniinin eritykseen. On syöty milloin mitäkin ravintoaineita ja nautittu kaikenlaisia pillereitä serotoniinin pitämiseksi sopivalla tasolla. Vielä ei kuitenkaan ole tietoa tarpeeksi serotoniinista uupumuksen yhteydessä. Näyttäisi kuitenkin siltä, että serotoniinia ei saa olla liikaa, silloin käy äkkiä niin, että urheilija jättää homman kesken ja menettää motivaationsa tehdä sitä tuskallista taivallustaan.
Näyttää siltä kuin serotoniinin lisäksi tarvitaan muidenkin hermoston välittäjäaineiden läsnäoloa uupumuksen yhteydessä. Serotoniinin ja dopamiinin välillä on ihan selvästi määrätynlaista kuhinaa uupuneen urheilijan aivoissa. Nykyään on vallalla sellainen käsitys, että serotoniinin ja dopamiinin välinen suhteellinen osuus on tärkeä mitta-arvo. Mitä enemmän on serotoniinia suhteessa dopamiiniin, sitä enemmän urheilija kokee väsymystä ja haluttomuutta jatkaa suoritusta. Mitä enemmän nämä aineet ovat tasapainossa, sitä pitempään urheilija jaksaa sitä rataansa kiertää.
Vakuuttavaa todistusaineistoa dopamiinin tärkeydestä tiedemiehet ovat vast'ikään saaneet amfetamiinin käyttäjiltä. Jep, urheilu on sellaista terveellistä huumetta, eikä ole yllättävää, että amfetamiini ja jotkut keskeiset katekolamiinit ("stressihormonit") vaikuttavat liikuntasuoritukseen. Amfetamiini pidentää elimistön erittämän noradrenaliinin vaikutusaikaa. Noradrenaliini puolestaan ylläpitää aivokuoren reaktiokykyä ja siten myös valvetilaa. Amfetamiini kohottaa mielialaa, vähentää ruokahalua, aiheuttaa tarmokkuuden ja vireyden tunnetta sekä estää väsymyksen ja ikävystyneisyyden aiheuttamaa suorituskyvyn alenemista. Dopamiini ja noradrenaliini pitävät siis uupuvan urheilijan liikkeessä. Kiehtovalla tavalla tähän yhteyteen kytketään myös lämpövaikutus. Uupuneen urheilijan pääkopan sisällä suorastaan kiehuu ja kun hermosto lähettää tarpeeksi kauan lämpösignaaleja lämmönjakelukeskukseen (hypotalamuksessa), silloin sitkeinkin urheilija lopulta joutuu heittämään leikin kesken.
Tästä huomaamme siis miten ihmeellistä urheilu on. Täydelliseen uupumukseen on monella meistä pitkä matka kuljettavana. Ainoastaan kaikkein lahjakkaimmat urheilijat pääsevät nauttimaan uupumuksen täydellisyydestä.
Lähde: Meeusen Romain, Watson Phil, Hasegawa Hiroshi, Roelands Bart, Piacentini Maria Francesca. Central Fatigue - The serotonin hypothesis and beyond. 12th Annual Congress of the ECSS, Jyväskylä, Finland, 11–14 July, 2007
Silloin kun urheilija on tosi uupunut, häneltä löytyy itse asiassa vielä paljon voimavaroja. Näiden voimavarojen löytyminen on osa urheilijan kehitystä ja kysyy tietynlaista urheilijan lahjakkuutta. Tiedemiehillä, jotka eivät välttämättä itse ole koskaan käyneet kolkuttelemassa uupumuksen ovia, on vallalla erityinen suosikkiaiheensa: keskushermostollinen uupuminen. Tämä tarkoittaa kaikessa yksinkertaisuudessaan sitä, että maitohappojen polttaessa lihaksissa on vielä paljon tehtävissä suorituksen jatkamiseksi. Urheilija jaksaa vetää vielä yhden kierroksen kunhan aivojen välittäjäaineet ovat tasapainossa! Hullua puuhaa? Ehkä, mutta teorialla on vankka kannattajajoukkonsa.
Serotoniini on kytketty urheilijan uupumukseen siitä syystä, että sillä on niin keskeinen rooli unensaannissa, horrostilassa (lethargy), mielenterveydessä ja motivaation ylläpidossa. Se on se mielihyvähormoni joka pitää meidät rauhallisina ja tyytyväisinä. Useissa tutkimuksissa on pyritty vaikuttamaan tähän serotoniinin eritykseen. On syöty milloin mitäkin ravintoaineita ja nautittu kaikenlaisia pillereitä serotoniinin pitämiseksi sopivalla tasolla. Vielä ei kuitenkaan ole tietoa tarpeeksi serotoniinista uupumuksen yhteydessä. Näyttäisi kuitenkin siltä, että serotoniinia ei saa olla liikaa, silloin käy äkkiä niin, että urheilija jättää homman kesken ja menettää motivaationsa tehdä sitä tuskallista taivallustaan.
Näyttää siltä kuin serotoniinin lisäksi tarvitaan muidenkin hermoston välittäjäaineiden läsnäoloa uupumuksen yhteydessä. Serotoniinin ja dopamiinin välillä on ihan selvästi määrätynlaista kuhinaa uupuneen urheilijan aivoissa. Nykyään on vallalla sellainen käsitys, että serotoniinin ja dopamiinin välinen suhteellinen osuus on tärkeä mitta-arvo. Mitä enemmän on serotoniinia suhteessa dopamiiniin, sitä enemmän urheilija kokee väsymystä ja haluttomuutta jatkaa suoritusta. Mitä enemmän nämä aineet ovat tasapainossa, sitä pitempään urheilija jaksaa sitä rataansa kiertää.
Vakuuttavaa todistusaineistoa dopamiinin tärkeydestä tiedemiehet ovat vast'ikään saaneet amfetamiinin käyttäjiltä. Jep, urheilu on sellaista terveellistä huumetta, eikä ole yllättävää, että amfetamiini ja jotkut keskeiset katekolamiinit ("stressihormonit") vaikuttavat liikuntasuoritukseen. Amfetamiini pidentää elimistön erittämän noradrenaliinin vaikutusaikaa. Noradrenaliini puolestaan ylläpitää aivokuoren reaktiokykyä ja siten myös valvetilaa. Amfetamiini kohottaa mielialaa, vähentää ruokahalua, aiheuttaa tarmokkuuden ja vireyden tunnetta sekä estää väsymyksen ja ikävystyneisyyden aiheuttamaa suorituskyvyn alenemista. Dopamiini ja noradrenaliini pitävät siis uupuvan urheilijan liikkeessä. Kiehtovalla tavalla tähän yhteyteen kytketään myös lämpövaikutus. Uupuneen urheilijan pääkopan sisällä suorastaan kiehuu ja kun hermosto lähettää tarpeeksi kauan lämpösignaaleja lämmönjakelukeskukseen (hypotalamuksessa), silloin sitkeinkin urheilija lopulta joutuu heittämään leikin kesken.
Tästä huomaamme siis miten ihmeellistä urheilu on. Täydelliseen uupumukseen on monella meistä pitkä matka kuljettavana. Ainoastaan kaikkein lahjakkaimmat urheilijat pääsevät nauttimaan uupumuksen täydellisyydestä.
Lähde: Meeusen Romain, Watson Phil, Hasegawa Hiroshi, Roelands Bart, Piacentini Maria Francesca. Central Fatigue - The serotonin hypothesis and beyond. 12th Annual Congress of the ECSS, Jyväskylä, Finland, 11–14 July, 2007
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)