Alakarppaaminen herättää tunteita

*
Ravitsemus herättää tunteita. Minua on pyydetty lukemaan Pohdiskelevan Liftarin blogikirjoitusta Alakarppaaminen ja ekologia ja lausua siitä ajatuksia. Ensin ajattelin, että onko minun todella pakko tuohon jotakin sanoa, voinhan minä olla välittämättä muiden kirjoituksista, mikä pakko minun on tunkea lusikkani joka soppaan.

Lukekaa tuo kirjoitus ajatuksella. Pidin kirjoitusta periaatteessa ihan hyvänä. Tässä ajatuksiani aiheesta alakarppaaminen ja ekologia.

• Selvyyden vuoksi sanottakoon, että minä en itse ole mikään alakarppaaja. Pidän itseäni lähinnä hiilihydraattitietoisen (kirjailija Varpu Tavin kehittämä termi) ruokavalion noudattajana ja puolestapuhujana. Syön urheilijana enemmän hiilihydraatteja mitä yleensä alakarppaajilla on tapana hyväksyä.
  
• En koe ekologista syyllisyyttä siitä, että syön uusiutuvaa luonnonvaraa nimeltään eläimen liha, vaikka pohdiskeleva liftari jotenkin siihen suuntaan ajatuksia suuntaakin ja haluasi minun syövän enemmän kasviksia ja viljatuotteita. Veganismia minun on ollut vaikea ymmärtää ja olen suositellut ravintoluennoillani urheilijoille, että lihaa kannattaa syödä. Turha tehdä elämä tarpeettoman hankalaksi. Laskettakoon tämä minun synteihini tämä lihansyöntiin kannustaminen.
  
• "Yhtä lihakiloa varten pitää nimittäin kasvattaa melkoinen määrä viljaa, mikä on omanlaisensa ympäristörasite." Näin sanotaan Liftarin blogissa. Hurmoshenkisyyttä on tuossa lauseessa, enkä allekirjoita tuota ajatusta. Haluaisin kuitenkin huomioida yhden tärkeän seikan. Tämä viljan syöttäminen karjankasvatuksessa onkin suuri ongelma. Kun karjaa kasvatetaan viljalla ei saada yhtä terveellistä lihaa kuin jos karja vapaasti saisi laiduntaa ja syödä luonnonheinää. Karjan tehokasvatuksessa ja varsinkin Suomen olosuhteissa karjan vapaa laiduntaminen on ongelmallista ja kannattamatonta liiketoimintaa. Mansikki ei pidä väkirehusta ja tuottaa epäterveellisempää lihaa ja maitoa, mutta pelkkä heinä ei riitä, väkirehua ja viljaa tarvitaan karjankasvatuksessa. Jos saisin valita, söisin mahdollisimman paljon metsän riistaa, vapaasti laiduntaneen karjan lihaa, mahdollisimman usein kalaa ja sitten luomulihaa. Taloudelliset resurssini eivät oikein riitä näin yleelliseen ruokailuun, joudun siis usein turvautumaan tarjouslihaan lähimarketissa. En koe rasittavani kovinkaan kauheasti ympäristöä syömällä lihaa. Eikä alakarppaajakaan pelkästään lihaa syö. Liha nautitaan runsaiden kasvisannosten kera. Ymmärrän alakarppaajien suuttumuksen kun syytetään heitä ympäristön rasittamisesta lihansyönnin takia. Tolkutonta syyllistämistä sanon minä. Ja liha on kaiken lisäksi terveellistä - kohtuullisia määriä nautittuna.
  
• "Mitä tapahtuisi, jos kaikki kiinalaiset innostuisivat (ja heillä olisi siihen varaa) pitämään itseään hoikkina raavaalla lihadieetillä? Rai rai. Jotenkin tämän ravintoainehysterian keskellä muistelen kaiholla sitä New York Timesin täysjärkistä artikkelia, jossa annettiin terveysruokaohjeita tyyliin 'Syö ruokaa. Älä liikaa. Enimmäkseen kasviksia'. Tuollaisia vinkkejä noudattamalla paranisi terveyden lisäksi maailma. Ihan oikeasti." Tämä on sitä pahemman luokan vegaaniterrorismia. Yhdistetään lihansyöntimme terveysarvoihin, kiinalaisiin ja voivotellaan sitä kun niillä köyhillä vinosilmäressukoilla ei ole varaa meidän lihankulutuslukuihin. Ei kuulkaas, niillä sellaista lihansyönnin halua taida ollakaan. Kiinalainen ruokaperinne rakentuu riisin ja kasvisten varaan. Toivottavasti pitävät näppinsä erossa länsimaisesta ruokakulttuurista. Länsimaiseen ruokavalioon liittyy bisneskuvioita, joita ei todellakaan toivoisi kiinalaisten riesaksi. En minä osaa nähdä tätä asetelmana liha (rikkaat) - vilja (köyhät). Osaatteko te?

Voitte kommentoida tätä asetelmaa alakarppaaminen ja ekologia. Olisi mukava kuulla teidän älykkäitä ajatuksianne asiasta.

Järki palaa mukaan kuvioihin koululaisten välipaloissa

**
Tässä esimerkki oivasta hankkeesta jolla parannetaan koululaisten ravitsemusta. Järki on hitaasti mutta varmasti palaamassa koululaisten ateriointiin. Maksulliset karkki- ja limsa-automaatit vaihdetaan maksullisiin välipala-automaatteihin, joissa toivon mukaan on tarjolla vain terveellisiä vaihtoehtoja. Mikään ei kuitenkaan edistäisi koululaisten ravitsemusta ja vähentäisi eriarvoisuutta paremmin kuin velvoite tarjota kaikissa Suomen kouluissa ilmainen maittava lounas ja terveellisiä välipaloja niin, että aterioiden väli ei milloinkaan olisi pitempi kuin kolme tuntia. Tällä tavalla taattaisiin sopiva ateriarytmitys, annettaisiin koululaisille hyvä malli ruokailun toteuttamisesta ja koululaiset jaksaisivat koulun jälkeen lähteä reippailemaan urheilukentille, puistoihin ja kotipihalle. Sen jälkeen maistuisi kunnon kotiruoka ja läksyjen luku sujuisi paremmin kun aivot ovat saaneet riittävästi happea. Hanke voidaan pilata jatkossa voimakkaalla kaupallisuudella, rasvahysterian lietsomisella ja liiallisella terveysvouhotuksella. Tämä kerrassaan erinomainen hanke kuvataan lyhyesti tässä alla.

Suomen itsenäisyyden juhlarahasto, eli Sitra, on mukana rahoittamassa hanketta jossa selvitetään koululaisten ravitsemusta. Järkipalaa-hankkeessa (PDF-tiedosto, jossa välipala-automaattikokeilun loppuraportti) kiinnitettiin aluksi huomio koululaisten välipaloihin. Kokeilut terveellisistä välipala-automaateista saivat kokeilukouluissa hyvän vastaanoton. Mukana olevat yritykset ja järjestöt ovat koonneet tiedot hyvistä välipaloista www.hyvavalipala.fi-sivustoksi internetiin. Mukana hankkeessa ovat Kansanterveyslaitos, Kuopion yliopisto, Oulun yliopiston hammaslääketieteen laitos, Turun yliopiston funktionaalisten elintarvikkeiden kehittämiskeskus, Suomen Sydänliitto ry, Leipätiedotus ry, Helsingin Ammattikorkeakoulu Stadia sekä Järkipalaa-pilottiyrityksinä Valio Oy, Raisio Oyj, HK Ruokatalo Oy, Vaasan & Vaasan Oy ja Sodexho Oy.

Uutta tapaa maksulliseen välipalatarjontaan automaateilla kokeiltiin keväällä 2007 Sipoon ja Herttoniemen koulujen yläasteilla, joissa on yhteensä noin 900 oppilasta. Turun yliopisto selvitti kyselytutkimuksin koulun oppilaiden ruokailu- ja välipalatottumuksia ja automaatin vaikutusta niihin. Välipala-automaattia kokeili yli puolet koululaisista. Sipoossa 47 % ja Herttoniemessä 61 % piti automaattia melko hyvänä tai erittäin hyvänä välipalan hankintatapana. Karkkiautomaatin korvaaminen välipala-automaatilla vähensi makeisten syöntiä. Tavallisin välipala yläasteikäiselle on, että hän koulun jälkeen ”ottaa kaapista, mitä mieli tekee”.

Automaatin suosituimpia tuotteita ovat maitokaakaojuoma, tuoremehut, välipalakeksi ja erilaiset voileivät. Kolikkomaksamista pidettiin korttimaksua parempana. Tuotevalikoimaa edelleen kehittämällä ja mm. hedelmiä lisäämällä voisi käyttö olla suurempaakin.

– Kokeilu antoi meille hyvän pohjan kehittää automaatista kaupallinen versio, toimitusjohtaja Leena Mäki, laitetta edustavasta Abra Nordic Vending Oy:stä kertoo.

– Kasvatus on kumppanuutta, jossa lapsen kanssa ovat koti, koulu, kouluterveydenhuolto ja ruokapalveluhenkilöstö. Kehittämistä on kouluruokailun oikea-aikaisuudessa. Aikaisin aamupäivällä tarjottava lounas olisi parempi jakaa kahteen osaan, välipalaan ja lounaaseen. Syömiselle ja virkistymiselle pitää antaa nykyistä enemmän aikaa ja mahdollisuuksia, sanoo kouluruokailun kehittämisestä vastaava ylitarkastaja Marjaana Manninen Opetushallituksesta.

Kouluissa maksuttoman välipalan tarjoamisen esteenä ovat pienet määrärahat. Alle euron raaka-ainekustannuksella on vaikea loihtia sekä maistuvaa lounasta että hyvää välipalaa. Pienikin lisäys määrärahoihin voi parantaa lasten hyvinvointia merkittävästi.

Terveellinen, helposti koulussa saatavissa oleva välipala on välitunnilla kaupasta ostettavaa tai karkkiautomaatista hankittavaa pikamakeaa parempi ja usein myös edullisempi vaihtoehto. Ruokapalveluhenkilökunta voi tarjota välipalan koulussa. Resursseja säästävä automaatti on yksi vaihtoehtoinen ratkaisu.

Pienten lasten vanhemmat ja hoitajat huolehtivat varsin hyvin lasten ruokailusta ja välipaloista. Isommat koululaiset sen sijaan syövät iltapäivisin, mitä kaapista löytävät. Vanhempien vastuulla on, että kaapissa on hyvää ja terveellistä syötävää nälkäiselle koululaiselle.

– Kiinnitä ostaessasi huomiota elintarvikkeen rasvan laatuun sekä sokerin ja suolan määrään. Huolehdi kuidun lähteistä ja pidä kasviksia, hedelmiä, marjoja ja täysjyväviljatuotteita aina tarjolla välipalaksi. Huomaa, että olet itse ruokatottumuksinesi lapselle esimerkki, kehittämispäällikkö Marjaana Lahti-Koski Sydänliitosta neuvoo vanhempia.

Kansanterveyslaitoksella on ensimmäistä kertaa laajasti selvitetty suomalaisten nuorten ja Kuopion yliopistossa suomalaisten lasten terveydentilaa. Nyt tutkitaan keinoja, joilla lasten ja nuorten terveyteen voidaan vaikuttaa esimerkiksi ravinnon keinoin.

– Tavoitteemme on, että vuoden kuluttua meillä on lisää aineksia, jolla kuvaa Suomesta terveellisen ravinnon malli-maana vahvistetaan, Sitran Elintarvike- ja ravitsemusohjelman ERAn ohjelmajohtaja Anu Harkki sanoo.

Lähde: Deskin uutistiedote, 18.9.2007

Hikinen mies tuoksuu ihanalta

**
Amerikkalaiset koehenkilöt (peräti 400 kpl) ovat haistelleet hikisiä miehiä. Joidenkin mielestä hikinen mies haisee pahalle, ummehtuneelle virtsalle. Joidenkin toisten mielestä hikikarpaloiden myötä mies päästää ilmoille leijumaan suloisen vaniljan tuoksun. Vieläpä joidenkin mielestä miehen hikiset kainalot eivät haise miltään.

Mistä moinen ero tuoksuelämyksissä? Vastaus löytyy mistäpä muualta kuin perintötekijöistämme. Ihmisen kyky haistella androstenonia, joka on miehisen sukupuolihormonin (testosteronin) hajoamistuote, vaihtelee sen mukaan millaiset geenit ihminen on saanut.

Nämä sukupuolesta viestittävät tuoksut ovat tärkeitä eläinmaailmassa. Ne ohjaavat eläimiä oikean kumppanin luokse. Tutkijat tulevat jatkossa paneutumaan siihen millä tavalla hikinen mies houkuttelee esiin ihmisen sosiaalisuuden ja seksuaalisuuden.

Näin hikinen juttu löytyy Nature -tiedelehdestä. Silmät pyöreinä hämmästyksestä luin tästä yhteenvedon eräältä ruotsalaiselta tiedetoimittajalta.

Isomaltuloosi

**
Ravintoasiantuntija Olli Ilander esittelee uusimmassa Juoksija-lehdessä urheilijan hiilihydraattilähteitä. Jutussa on kerrottu mikä - mistä - miksi -tyyliin glukoosista, fruktoosista, tärkkelyksestä, sakkaroosista, maltodekstriinistä ja sitten varsinaisesta kummajaisesta: isomaltuloosista. En ole ikinä kuullutkaan! Näin minä joudun myöntämään täydellisen hölmöyteni näissä ravintoasioissa.

Mikä se on? Isomaltuloosin rakenne muistuttaa sakkaroosia, eli tavallista sokeria.

Mistä sitä saadaan? Ei ainakaan luonnosta. Se on teollisesti valmistettu sokeri, joka vasta hiljattain on tullut elintarvike- ja urheiluravinneteollisuuden käyttöön. Euroopan Parlamentti ja Komissio ovat käsitelleet tätä uuselintarviketta ja sitä saa nyt ihan luvallisesti nauttia. Eräässä Ollin mainitsemassa urheilujuomassa sitä jo käytetään.

Miksi isomaltuloosia pitäisi nauttia? Hyvä kysymys. Isomaltuloosin pilkkominen ohutsuolessa kestää pitempään kuin esimerkiksi sakkaroosin. Tällä tavalla imeytyminen myös hidastuu ja glykemiaindeksi (verensokeria nostava vaikutus) jää matalaksi. Tämä hidas imeytyminen ei ole pelkästään hyvä asia, sillä siitä saattaisi aiheutua vatsavaivoja (niin kuin on asianlaita fruktoosin kanssa). Ollin kokemukset eivät puolla tätä vatsavaivojen lisääntymistä.

Käyttövinkkejä: Isomaltuloosi antaa lihaksille energiaa aiheuttamatta voimakasta verensokeritason vaihtelua. Siksi siitä saattaa olla hyötyä urheilusuoritukseen valmistautumisessa. Isomaltuloosi on myös ystävällisempää hampaille kuin muut sokerit.

Onko teillä käyttökokemuksia?

Lähde: Olli Ilander. Hiilihydraattien mikä - mistä - miksi? Juoksija-lehti 37 (7): 26-29, 2007

Oletko riippuvainen suklaasta?

*
Mikäli olet riippuvainen suklaasta, et ole yksin. Professori Peter Rogers Englannista on erikoistunut psykologian biologiseen puoleen. Hän on vuosikaudet tutkinut sitä mikä panee ihmiset syömään suklaata niin paljon.

Ilmeisesti kyseessä ei ole mikään erityinen suklaan ainesosa, joka synnyttää riippuvuuden, vaan yleinen asenteemme suklaaseen synnyttää tämän tarpeen pistää suklaata suuhun ja tuntea siitä mielihyvää.

Professori Rogers teki aika julman kokeen. Hän antoi koehenkilöille mauttomia kapseleita nautittavaksi. Kapselit sisälsivät joko kaakaopulveria tai pelkkää tärkkelystä. Nautittuaan näitä kapseleita koehenkilöt saivat luokitella olotilansa, oliko heillä tuntemuksia suklaan synnyttämästä mielihyvästä? Tulokset olivat aika odotettuja. Kaakaota saaneet puhuivat aavistuksen verran pirteämmästä olotilasta, mutta mitään riippuvuutta kapseleihin ei missään tapauksessa syntynyt.

Suklaan sisältämät flavonoidit ja muut ainesosat löytyvät monista muistakin ruoka-aineista. Kuitenkaan muiden ruoka-aineiden nauttiminen ei synnytä suklaaseen verrattavaa mielihyvän tunnetta. Professori Rogers etsii psykologille tyypilliseen tapaan selitysmallia suklaanhimoomme kielletyn ruoka-aineen synnyttämästä houkutuksesta. Me taistelemme suklaariippuvuutta vastaan, mutta luovutamme taistelun siksi kun alitajuntamme viestittää, että suklaa on terveellistä. Kun kova suklaanhimo iskee, se johtuu siitä, että olemme liian kauan tukahduttaneet tämän suklaansyönnin kaipuumme.

Mitä professori Rogers antaa ohjeeksi suklaasta eroon pyrkivälle? Hän neuvoo ihmisiä ajattelemaan ja syömään mehukkaita hedelmiä aina kun tekee mieli suklaata. Tyly ukko!

Oletko sinä riippuvainen suklaasta?

Lähde: BBC Science News, 13.9.2007

Eroon makeasta!

**
Eräällä luennolla minulta kysyttiin onko minulla mitään hyvää konstia millä pääsee eroon makeanhimosta. Kysyjällä oli sellainen (ilmeisen oikea) käsitys siitä, että hän on aikanaan lihonnut syötyään paljon makeaa ja nautittuaan runsaasti rasvaisia ruokia. Nyt hän tappelee liikakilojensa kanssa ja huomaa tämän tästä sortuvansa makeisiin jälkiruokiin ja irtokarkkeihin.

Tämän aiheen kimppuun kun ryhtyy, tuntuu aivan siltä kuin sohaisisi muurahaispesään. Makea ja rasva tuo sellaisia tunnelatauksia tähän keskusteluun, että oksat pois! Koettakaa lukea tämä sepustukseni kiihtymättä liiaksi. Asia on itse asiassa hyvin helposti hoidettavissa kuntoon.

Väitän, että perimmäinen syy siihen miksi ihminen lihoo on liikkumattomuus. Jos vielä päivittäin nautitaan hyvin makeita ja rasvaisia ruokia on vaara pulskistua ilmeinen. Erityisesti tämä yhdistelmä makea + rasva on turmiollinen. Rasvoja tarvitsemme voidaksemme hyvin, siksi pääpaino pullukan laihtumisoperaatiossa on makeanhimon taltuttaminen ja lisääntynyt liikunta. Tämä yhdessä pienempien ruoka-annosten kanssa luo edellytykset menestykselliselle painonhallinalle.

Kun ihminen katkaisee makeanhimonsa, silloin kaikki keinot ovat sallittuja. Luettelen tässä muutamia keinoja millä voi käytännössä katkaista makeanhimonsa. Ehkä jotkut meistä tarvitsevat koko keinovalikoiman käyttöönsä, joillekin saattaa riittää näkkileivän rouskuttelu.

Kun tekee mieli makeaa (irtokarkkeja, sokeroituja välipaloja), tee silloin näin:

• popsi porkkanoita. Makeanhimon iskiessä voi olla kyse siitä, että aivojen serotoniinitasot ovat matalalla ja tekee sen takia mieli kokea makean mukanaan tuomaa mielihyvää. Odotellessasi pahimman kohtauksen menemistä ohi, ota jääkaapista esiin muutama porkkana ja syö niitä antaumuksella. Kuvittele porkkanapalojen sijasta syöneesi makeita irtokarkkeja, tunnet miten mielihyvän tunteet hiipivät elimistöösi ja serotoniinitasot tasoittuvat. Makeanhimon kohtaus menee ohi, etkä sortunut makeisiin.
  
• maista makeita hedelmiä. Kun makeanhimo iskee silloin voi olla hyvä valita se pienempi paha ja se voi olla jokin makea hedelmä. Kun makeaa tekee mieli, pidä silloin kotona viinirypäleitä, banaaneja, päärynöitä, ananasta, taateleita, rusinoita, papayaa jne. Syö näitä makeita hedelmiä niiden mausta antaumuksella nauttien. Anna makeiden hedelmien virvoittaa mieltäsi ja salli tällainen herkuttelutuokio. Irtokarkeissa on pelkkää sokeria ja väriaineita, viinirypäleissä on sentään vitamiineja.
• rouskuttele näkkileipää. Monella on tapana television ääressä syödä makeita välipaloja. Tämä on tapa josta on hyvin vaikea päästä eroon. Totutellessasi eroon tästä huonosta tavasta, varaa sinne telkkarin lähettyville näkkileipäpaketti. Kun antaumuksella syöt täysjyväviljasta valmistettua näkkileipää suussasi erittyvä sylki pilkkoo hiilihydraatit glukoosiksi ja näkkileipää maistuu makealta. Näkkileivässä on lisäksi runsaasti kuituja, jotka auttavat pitämään vatsan hyvässä kunnossa ja tutkimusten mukaan myös pitävät nälän loitolla.
  
• syö tummaa suklaata. Jos minun olisi pakko makeisia sinulle makeanhimoon suositella niin toivoisin sinun syövän muutaman palan oikein tummaa suklaata. Mitä tummempaa sitä parempaa. Ne kaikkein tummimmat suklaat ovat aika kitkeriä ja riittää ihan muutama pala. Suklaassa on antioksidantteja ja tieteellisessä kirjallisuudessa törmää tuhka tiheään suklaan terveellisiin ominaisuuksiin. En usko suklaateollisuuden pystyneen ostamaan kaikkia suklaata tutkivia tiedemiehiä puolelleen vaan ihan aidosti tumma suklaa on terveellistä. Löytyy mm. todisteita siitä, että suklaan sisältämä tryptofaani vaikuttaisi serotoniinitasoihin aivoissamme. Serotoniini oli se mielihyvähormoni. Kohtuullisesti nautittuna suklaa voi pelastaa.
  
• kokeile kromipillereitä. Jos ei mikään muu tunnu auttavan, niin mene apteekkiin tai terveyskauppaan ja osta ravintolisänä myytäviä kromipillereitä. Voit kuulua siihen pieneen ryhmään ihmisiä joille tämä voimakkaasti markkinoitu tuote todellakin näyttäisi tehoavan, eli hillitsevän makeannälkää. Todennäköisesti on kyse lumevaikutuksesta, mutta iloitse siitä jos pillerit sinua auttavat. Useimmille meistä kromipillerit eivät auta sen taivaallista, mutta kokeile muutaman viikon ajan. Jos eivät toimi, sitten unohdat koko homman ja suoritat tuo kromipilleripurkki kädessä sen kuuluisan raivohyppelyn: ...en ikinä enää osta näitä pillereitä...

Minä olen kaikista kaupallisista kytköksistä vapaa ravintovalmentaja. Tahdon sellaisena myös pysytellä. Mikäli teillä on jokin hyvä keino millä pysytte erossa karkeista ja hyödyttömistä makeista välipaloista, lisään sen ylläolevaan listaan. Autetaan luennoillani käynyttä kuuntelijaa tässä asiassa.

Joko sinulla on liikkumattomuustodistus?

**
Liikunnan terveysvaikutukset ovat niin selkeitä, että innostuin yht'äkkiä kääntämään asian päälaelleen.

Lääkärit voivat tällä hetkellä tarvittaessa kirjoittaa liikkumisreseptejä. Pitäisikö velvoittaa sellaisia henkilöitä, jotka nimenomaan haluavat säilyttää sairauksia edistävän liikkumattoman elämäntyylinsä, pyytämään lääkäriltään erityisen liikkumattomuustodistuksen?

LIIKKUMATTOMUUSTODISTUS

Pekka Potilas
Teille on tänä päivänä pyynnöstänne myönnetty liikkumattomuustodistus. Ette saa liikkua. Mikäli viranomaiset havaitsevat teidän harrastavan liikuntaa, teitä tullaan tästä äkillisestä järkiintymisestänne määräämään yhdyskuntapalveluun. Teidän on luvattava, että ette enää ota yhtään tarpeetonta askelta. Kaikissa tilanteissa turvaudutte liikkumista helpottaviin apuvälineisiin. Tarvittaessa teitä pyydetään luennoimaan liikuntakykynsä pysyvästi menettäneille miksi te olette päätyneet tällaiseen ratkaisuun, että ette enää halua liikkua.

Viisi minuuttia metabolisesta oireyhtymästä

**
Kirjoitettu 5.9.2007 ja täydennetty 13.9.2007 loistavan lukijakommentin perusteella (lue kirjoituksen loppuun ilmestynyt ilonaihe).

Metabolinen oireyhtymä (MBO) on veren sokeri- ja rasva-aineenvaihdunnan häiriö. Tälle MBO:lle on tyypillistä, että keskivar­taloon ilmaantuu rasvaa enemmän kuin riittävästi, verenpaine kohoaa, sydän- ja verisuonitautien riski kohoaa ja aineenvaihduntaan liittyvien hormonien toiminta (erityisesti insuliinin) muuttuu. Metabolinen oireyhtymä on ajallemme ominaiseen, nykyaikaiseen elä­mäntapaan liittyvä tila, joka on syntynyt usean terveysriskin kasautumisesta samalle henkilölle. Kun me lihomme ja jatkuvasti liikumme yhä vähemmän, ei ole mikään ihme, että myös MBO yleistyy. Tämä on suuri haaste terveydenhuoltojärjestel­mälle ja päättäjille.

Kyse on uudesta kansantau­dista. Arvioidaan, että joka neljännellä suomalaisella on tämä MBO. Tutkimusten mukaan MBO lisää mer­kittävästi kuolleisuutta. Pidän itse tärkeinä syinä MBO:n yleistymiseen seuraavia asioita:

• liian vähäinen liikunta
• liian suurien ruoka-annosten nauttiminen
• vääränlaisen ruoan nauttiminen (pikaruoka, einekset, virvoitusjuomat)
• tupakointi, alkoholin käyttö ja muut epäterveelliset elämäntavat
• stressi ja liian vähäinen yöuni
  

Terveellinen ruokavalio, säännöllinen liikunta ja laihdutus muodostavat MBO:n ehkäisyn ja hoidon perustan. Tämä tarkoittaa selkeällä suomen kielellä:

• Ravintoa tulisi syödä kohtuullisempia määriä, vähitellen siirtyen sellaisiin annoskokoihin, että kulutamme päivän mittaan kaiken sen minkä syömme
• Mahdollisesti ruoan kulutus voisi lihavalla, joka pyrkii normaalipainoon, olla jopa pienempi kuin kulutus, jolloin tapahtuu laihtuminen. Kun normaalipaino saavutetaan siirrytään annoskokoihin, jotka pitävät painon tasaisena ja peilissä näkyy sopusuhtainen, ihana ihminen
  
• Ruokaa voi syödä vähemmin monella eri tapaa (laihdutusdieetit)
  
• Valitse sellainen laihdutusdieetti, joka on mahdollisimman lähellä sellaista ruokavaliota jota voisit noudattaa koko elämäsi ajan
• Sinun pitää itse löytää se koko elämäsi ajan kestävä ruokavalio, joka pitää sinut hoikkana ja terveenä. Se voi olla valtion ravitsemusneuvottelukunnan suositus, mutta se voi yhtä hyvin olla jokin hiilihydraatteja rajoittavampi ruokavalio
• Atkinsiin ei ehkä kuole ja jotkut harvat saattavat siitä jopa hyötyä, mutta paljon maltillisempi hiilihydraattien rajoittaminen ja niiden laadun parantaminen (hiilihydraattitietoiset ruokavaliot) on järkevämpää. Nykytiedon mukaan vähän liikkuvan pitää varoa erityisesti sokeria
  
• Moni onnistuu laihdutuksessa parhaiten yhdistämällä järkevän ruokavalion noudattamisen ja päivittäisen liikunnan
• Rasvan käytön pitää olla monipuolista ja erityisesti laihdutusvaiheessa on muistettava nauttia perusruokaa jossa on riittävästi laadukkaita proteiineja
• Suolan käyttöä pitää rajoittaa

Hanki lisää tietoa ravinnosta, liikunnasta ja terveistä elämäntavoista ja mitä tärkeintä:

Aloita heti!

Helena aloitti heti tunnin päivittäisillä kävelylenkeillä ja kertoo viikon sisällä kunnon nousseen niin hyvin, että sen huomaa! Tehkää samoin kuin Helena:

Helena täällä taas! Heipparallaa! Näiltä sivuilta saamani liikuntakipinä on pysynyt ja säilynyt. Käyn joka päivä tunnin lenkillä kävellen. Yhden viikon aikana kunto on jo noussut. Huomaan sen kavutessani portaita nopeasti ylös. En enää puuskuta niin pahasti. Voiko kunto tosiaankin nousta näin nopeasti? Hieno juttu! Tietäisitpä miten moni on minua turhaan yrittänyt saada liikkumaan. Liikunta on lääke luen sivuiltasi ja tämä on aivan varmasti totta.

Tässä Viisi minuuttia -sarjassani on ilmestynyt aiemmin:

Viisi minuuttia

• ...aikuisten aivovammoista
• ...avokadosta
• ...korkeasta verenpaineesta
  
• ...laihdutusvalmisteista
  
• ...lantusta
  
• ...liikkujan ravinnosta
  
• ...nauriista
  
• ...parsasta
  
• ...rasvamaksasta
• ...ravintorasvoista
  
• ...ravintovalistuksesta
  
• ...syömisen säätelystä
  
• ...terveellisistä rasvoista
• ...urheilijan lihaksista
  
• ...virvoitusjuomista

Lihakset pysyvät kunnossa pelkällä vapaa-ajan liikunnalla?

**
Tutkija Sanna Kääriää on kiinnostanut riittääkö pelkkä vapaa-ajan liikunta ylläpitämään lihaskuntoa 17-65 -vuoden ikäisissä Valmetin työntekijöissä Jyväskylässä.

Tutkimukseen osallistui yli 900 ihmistä, mutta tarkemmin asiaa katsottiin tarpeelliseksi tutkia 234:ssä naisessa ja 412:ssa miehessä. Fysioterapeutti suoritti näille tavanomaiset lihaskuntotestit kymmenen vuoden välein. Tämän testin perusteella saatiin lihaskunnon tasosta testilukemat, joita vertaamalla tutkija pystyi arvioimaan miten paljon vapaa-ajan liikunta vaikutti lihaskunnon ylläpitoon.

Perusviesti oli, että lihaskunto heikentyi kaikilla tutkittavilla. Mitä merkittävämpää tutkittavien ilmoittama vapaa-ajan liikunta oli, sitä vähäisemmässä määrin lihaskunto laski. Kolmena tai useampana kertana viikossa tapahtunut kuormittava liikuntaosuus riitti parhaiten ylläpitämään luurankolihasten toimintaa.

Tulevissa tutkimuksissa on tarkoitus tarkemmin selvittää mikä on se vaadittava suoritustaso eri ikäryhmissä kun menestyksellisesti pullikoidaan iän mukanaan tuomaa lihaskunnon heikentymistä vastaan.

Lähde: 12th Annual Congress of the ECSS, 11–14 July 2007, Jyväskylä, Finland