*
Reumalääkäri LKT Pekka Nykänen kirjoittaa näin menestyksellisestä painonhallinnasta:
Olen ylipainoisille ja lihaville potilailleni suositellut hiilihydraattien välttämistä. Laihdutuksessa mm. peruna, vaalea leipä, pasta, makeiset, suklaa, pulla, keksit ovat kiellettyjä.
Sallittuja ovat: liha, kala, hedelmät, tummaleipä (kohtuudella), vihannekset, marjat, rasvaton maito, juusto.
Jos yllä olevalla dieetillä ei paino lähde laskemaan, kiellän myös tumman leivän kunnes on toivottu painotaso saavutettu.
Painon laskun ennätys oli eräällä potilaalla 25 kg puolessa vuodessa. Paino on nyt normaali ja painoindeksi 23.5 kg/m2.
Olen kehottanut potilaita syömään, kun tulee nälkä mutta vain sallittuja ruokia.
LKT Pekka Nykäsen lisäkommentti: Halusin laittaa tähän kokemuksia käytännön työstä, jossa todella joidenkin potilaiden kohdalla saa erinomaisia hoitotuloksia rajoittamalla ruokavaliosta hiilihydraatteja. Oletan painonlaskun johtuvan siitä, että vähähiilihydraattisella ruokavaliolla nälän tunne pysyy poissa pidempään ja siten syömisen tarve vähenee.
Lihavuustutkija ja dosentti Pertti Mustajoki on tätä mieltä:
Jos vastaanotolla oleva potilas on halukas laihduttamaan ja muuttamaan elintapojaan, mukaan liitetään joitakin tietoja painonhallinnasta. Lyhyessä interventiossa ei ole mahdollisuutta varsinaiseen ohjaukseen, vaan siinä kerrotaan joistakin keskeisistä painonhallinnan periaatteista. Näitä ovat esimerkiksi seuraavat: sopiva tavoite on 5-10 % painosta pois, painonhallinta edellyttää pysyviä muutoksia joissakin elintavoissa, ja muutoksista tärkeimmät ovat energiapitoisten ruokien käytön vähentäminen ja annoskokojen pienentäminen, pienen energiatiheyden omaavien vesi- ja kuitupitoisten ruokien käytön lisääminen ja päivittäisten askeleiden lisääminen. Potilasta kannustetaan itse toteutettuun laihduttamiseen tai hänet neuvotaan terveydenhuollon ulkopuoliseen laihdutusohjelmaan. Lyhyttä interventiota voidaan tehostaa antamalla mukaan kirjallista tietoa lihavuudesta ja terveydestä. Terveysportin Lääkärin tietokannan potilasohjeissa on tulostettavissa oleva ohje Tietoa lihavuudesta ja terveydestä.
Lihavuuden perushoito tarkoittaa 10-20 tapaamiskertaa sisältävää painonhallinnan ohjausta, joka yleensä toteutetaan ryhmässä (Paula Hakala ja Mikael Fogelholm "tietävät" miten homma toimii).
Lihavuuden lääkehoito on käypää hoitoa. Hoitosuosituksen mukaan lääkitys ei yleensä ole ensisijainen hoitomenetelmä, mutta sitä voidaan käyttää silloin, kun painoindeksi on vähintään 30 kg/m2 (tai vähintään 28 kg/m2, kun potilaalla on lihavuuteen liittyviä sairauksia). Lääkehoitoon kuuluu muutakin kuin pelkkä reseptin kirjoittaminen. Lääke ei ole automaattinen laihduttaja vaan tukena elämäntapojen muutoksille. Siksi sitä harkittaessa on syytä varmistaa, että potilaalla on motivaatiota muuttaa elintapojaan. Vastaanottokäynnin jälkeen potilas tulisi ohjata saamaan terveydenhoitajalta tai ravitsemusterapeutilta ohjeita ruokavalion ja muiden elämäntapojen muuttamisesta (leipää, kevyttuotteita, rasvatonta maitoa, mahdollisimman vähärasvaista lihaa, hedelmiä, vihanneksia, liikuntaa). Potilaalle on aiheellista kertoa, että lääkitystä voidaan jatkaa pitkäänkin, jos se osoittautuu hyödylliseksi. Kaikki eivät lääkehoidosta hyödy, ja ensimmäisten parin kolmen kuukauden kuluttua arvioidaan, kannattaako jatkaa. Lääkärin on syytä pitää mielessä myös lihavuuden leikkaushoidon mahdollisuus. Jos sairaalloisesti lihavan potilaan perushoito ei ole tuottanut tulosta eikä vasta-aiheita ole, hänelle voidaan kertoa leikkaushoidon mahdollisuudesta.Mustajoen menetelmällä ei laihdu muuta kuin potilaan kukkaro ja leikkauksella uhkaaminen on jo aika pöyristyttävää. Nykäsen menetelmällä moni laihtuu ihan oikeasti.
Minkälainen kokemus sinulla on laihtumisesta? Onko Suomessa terveysviranomaisilla pallo hukassa?
Lukekaa lisää Nykäsen menetelmästä vaikkapa täältä:
Hiilaritietoiset -foorumi
Ravitsemus ja terveys -blogi
maanantaina, tammikuuta 07, 2008
sunnuntai, tammikuuta 06, 2008
Morfiinia tai ei - kovaa mennään!
*
Lukijavihjeen perusteella (Kiitos Varpu!) tutustuin merkilliseen urheilututkimukseen. Harjoituskaudella urheilijat ottivat säännöllisesti morfiinia kyetäkseen harjoittelemaan kovempaa. Kun samat urheilijat kilpailutilanteessa olettivat saavansa morfiinia voidakseen taistella kipukynnystä vastaan, heille annettiinkin lumelääkettä. Lumelääke antoi tästä huolimatta huomattavan edun suorituskyvyssä. Miten WADA (Maailman antidopingtoimisto) aikoo tähän asiaan reagoida? Ei kai lumelääkettä sentään voi lisätä urheilussa kiellettyjen lääkeaineiden listalle?
Lääketieteessä tunnetaan hyvin tämä lumevaikutus. Teoriassa lumelääke voi edistää sisäsyntyistä kivunlievitystä. Italialaistutkijat ovat nyt tehneet jännittävän kokeen urheilijoille. Dopingaineeksi luokiteltua morfiinia on annettu harjoituksissa todella kovaa treenaaville urheilijoille. Urheilijan tietämättä morfiini vaihdettiin lumelääkkeeseen kilpailutilanteessa, mutta tästä huolimatta urheilija koki samantyyppisen kivunlievityksen kuin saadessaan morfiinia. Urheilijan kilpailusuorituksessa näkyi kivunlievityksen tuoma suorituskyvyn parannus. Asiaa tarkemmin selvitettäessä todettiin, että lumelääkkeen aikaansaama kivunlievitys syntyi vaikka viimeisimmästä morfiinipiikin annosta oli kulunut jopa viikon verran. Morfiinin antama kivunlievitys säilyy siis odottamattoman kauan.
Tutkijat pitävät mahdollisena, että morfiinin tukemaa lumelääkitystä voidaan käyttää urheilusuorituksen tehostamisessa. Tämä olisi nykyisten dopingsääntöjen sallimaa puuhastelua sillä "harmaalla alueella". Ei kiellettyä, mutta tietenkin moraalisesti arveluttavaa toimintaa.
Halutessaan urheilija voisi siis ottaa morfiinilääkettä kilpailua edeltävien harjoitusten aikana ja varmistaa paremman suorituskyvyn "laillisella" lumelääkityksellä itse kilpailupäivänä. On selvää, että kipukynnyksen ylittäminen harjoituksissa ja kilpailutilanteessa, ei voi olla riskitöntä puuhaa. Moni urheilija saattaa kuitenkin olla valmis ottamaan tämän riskin saavuttaakseen tarvittavan edun kilpailutilanteessa.
Mitä mieltä olette tästä tutkimushavainnosta?
Lähde: Fabrizio Benedetti, Antonella Pollo, and Luana Colloca. Opioid-Mediated Placebo Responses Boost Pain Endurance and Physical Performance: Is It Doping in Sport Competitions? The Journal of Neuroscience, October 31, 27 (44): 11934-11939, 2007
Lukijavihjeen perusteella (Kiitos Varpu!) tutustuin merkilliseen urheilututkimukseen. Harjoituskaudella urheilijat ottivat säännöllisesti morfiinia kyetäkseen harjoittelemaan kovempaa. Kun samat urheilijat kilpailutilanteessa olettivat saavansa morfiinia voidakseen taistella kipukynnystä vastaan, heille annettiinkin lumelääkettä. Lumelääke antoi tästä huolimatta huomattavan edun suorituskyvyssä. Miten WADA (Maailman antidopingtoimisto) aikoo tähän asiaan reagoida? Ei kai lumelääkettä sentään voi lisätä urheilussa kiellettyjen lääkeaineiden listalle?
Lääketieteessä tunnetaan hyvin tämä lumevaikutus. Teoriassa lumelääke voi edistää sisäsyntyistä kivunlievitystä. Italialaistutkijat ovat nyt tehneet jännittävän kokeen urheilijoille. Dopingaineeksi luokiteltua morfiinia on annettu harjoituksissa todella kovaa treenaaville urheilijoille. Urheilijan tietämättä morfiini vaihdettiin lumelääkkeeseen kilpailutilanteessa, mutta tästä huolimatta urheilija koki samantyyppisen kivunlievityksen kuin saadessaan morfiinia. Urheilijan kilpailusuorituksessa näkyi kivunlievityksen tuoma suorituskyvyn parannus. Asiaa tarkemmin selvitettäessä todettiin, että lumelääkkeen aikaansaama kivunlievitys syntyi vaikka viimeisimmästä morfiinipiikin annosta oli kulunut jopa viikon verran. Morfiinin antama kivunlievitys säilyy siis odottamattoman kauan.
Tutkijat pitävät mahdollisena, että morfiinin tukemaa lumelääkitystä voidaan käyttää urheilusuorituksen tehostamisessa. Tämä olisi nykyisten dopingsääntöjen sallimaa puuhastelua sillä "harmaalla alueella". Ei kiellettyä, mutta tietenkin moraalisesti arveluttavaa toimintaa.
Halutessaan urheilija voisi siis ottaa morfiinilääkettä kilpailua edeltävien harjoitusten aikana ja varmistaa paremman suorituskyvyn "laillisella" lumelääkityksellä itse kilpailupäivänä. On selvää, että kipukynnyksen ylittäminen harjoituksissa ja kilpailutilanteessa, ei voi olla riskitöntä puuhaa. Moni urheilija saattaa kuitenkin olla valmis ottamaan tämän riskin saavuttaakseen tarvittavan edun kilpailutilanteessa.
Mitä mieltä olette tästä tutkimushavainnosta?
Lähde: Fabrizio Benedetti, Antonella Pollo, and Luana Colloca. Opioid-Mediated Placebo Responses Boost Pain Endurance and Physical Performance: Is It Doping in Sport Competitions? The Journal of Neuroscience, October 31, 27 (44): 11934-11939, 2007
torstaina, tammikuuta 03, 2008
Vihannekset ja salaatit sekaisin?
#
Välillä meillä on ravintokeskustelussa puurot ja vellit sekaisin. Nyt on Helsingin Sanomien toimittaja Päivi Repo rohkeasti sekoillut vihannesasiassa. Hän väittää, että talvella vihanneksista voi saada liikaa nitraattia.
Uskallan epäillä moista väitettä. Vihannesten terveysvaikutukset ylittävät monin verroin mahdolliset pienten nitraattimäärien terveyshaitat. Tällaiset kielteiset vihannesjutut synnyttävät helposti vääriä mielikuvia vihanneksista. Juuri kun me ravintovalistajat olemme päässeet eroon pahimpien "kaninruokavitsien" synnyttämästä turmiollisesta vaikutuksesta terveellisten vihannesten ja salaattien kulutukseen, tulee tällainen ikävä juttu maamme johtavassa sanomalehdessä.
Tässä ollaan kallellaan sinne Brysseliin päin. Tämän nitraattiasian havaitsi ruokaa seuraava EU:n tieteellinen komitea. Se on kuulemma kerännyt viime talvena kymmenistä vihanneksista kymmeniätuhansia näytteitä EU-maista sekä Norjasta. Tuloksia esiteltiin äskettäin Brysselissä Euroopan ruokavalvontavirasto Efsan kokouksessa.
Yksittäisten vihannesten syyllistäminen tuntuu jo ajojahdilta: "Nitraattia löytyi runsaasti monista vihreistä lehtivihanneksista. Huippu oli rukola, jonka "voisi luokitella myrkyksi", kuten tutkimusta esitellyt Newscastlen yliopiston vieraileva professori Andrew Cockburn totesi. Suositukset ylittäviä pitoisuuksia löytyi muun muassa pinaatista."
Helsinkiläinen ravintokirjoittaja Juhana Harju pohtii samaa asiaa omassa blogissaan: Puolentoista kuukauden takainen uutisartikkeli kertoo tutkimuksesta, jonka mukaan nitraatin ja nitriitin runsaampi saanti ruoasta yhdistyi puolta vähäisempään sydänsolujen kuolemaan eläinkokeessa. Lisäksi tutkimusta johtanut Nathan Bryan totesi: "Yleinen käsitys on, että nitriitit/nitraatit ovat karsinogeeneja, mutta ne eivät ole."
Syökää vihanneksia! Se on neuvoni. Menikö tässä toimittajalta vihannekset ja salaatit sekaisin? Kommentteja saa tulla.
Lähde: Päivi Repo. Talven vihanneksista voi saada liikaa nitraattia. Helsingin Sanomat, 2.1.2008
Välillä meillä on ravintokeskustelussa puurot ja vellit sekaisin. Nyt on Helsingin Sanomien toimittaja Päivi Repo rohkeasti sekoillut vihannesasiassa. Hän väittää, että talvella vihanneksista voi saada liikaa nitraattia.
Uskallan epäillä moista väitettä. Vihannesten terveysvaikutukset ylittävät monin verroin mahdolliset pienten nitraattimäärien terveyshaitat. Tällaiset kielteiset vihannesjutut synnyttävät helposti vääriä mielikuvia vihanneksista. Juuri kun me ravintovalistajat olemme päässeet eroon pahimpien "kaninruokavitsien" synnyttämästä turmiollisesta vaikutuksesta terveellisten vihannesten ja salaattien kulutukseen, tulee tällainen ikävä juttu maamme johtavassa sanomalehdessä.
Tässä ollaan kallellaan sinne Brysseliin päin. Tämän nitraattiasian havaitsi ruokaa seuraava EU:n tieteellinen komitea. Se on kuulemma kerännyt viime talvena kymmenistä vihanneksista kymmeniätuhansia näytteitä EU-maista sekä Norjasta. Tuloksia esiteltiin äskettäin Brysselissä Euroopan ruokavalvontavirasto Efsan kokouksessa.
Yksittäisten vihannesten syyllistäminen tuntuu jo ajojahdilta: "Nitraattia löytyi runsaasti monista vihreistä lehtivihanneksista. Huippu oli rukola, jonka "voisi luokitella myrkyksi", kuten tutkimusta esitellyt Newscastlen yliopiston vieraileva professori Andrew Cockburn totesi. Suositukset ylittäviä pitoisuuksia löytyi muun muassa pinaatista."
Helsinkiläinen ravintokirjoittaja Juhana Harju pohtii samaa asiaa omassa blogissaan: Puolentoista kuukauden takainen uutisartikkeli kertoo tutkimuksesta, jonka mukaan nitraatin ja nitriitin runsaampi saanti ruoasta yhdistyi puolta vähäisempään sydänsolujen kuolemaan eläinkokeessa. Lisäksi tutkimusta johtanut Nathan Bryan totesi: "Yleinen käsitys on, että nitriitit/nitraatit ovat karsinogeeneja, mutta ne eivät ole."
Syökää vihanneksia! Se on neuvoni. Menikö tässä toimittajalta vihannekset ja salaatit sekaisin? Kommentteja saa tulla.
Lähde: Päivi Repo. Talven vihanneksista voi saada liikaa nitraattia. Helsingin Sanomat, 2.1.2008
keskiviikkona, tammikuuta 02, 2008
Ravintolaruoka - liian rasvaista?
*
Terveydenhuollon ja kasvatustieteen maisteri Enni Mertanen on väitöskirjaansa varten tutkinut ravintolaruokaa. Hänen mukaansa annoksissa oli liikaa rasvaa, runsaasti proteiineja ja liian vähän hiilihydraatteja. Mertanen toteaakin ravintoloiden tarvitsevan ravitsemussuositusten soveltamisohjeet. Selkeät ateriakohtaiset ohjeet tarvitaan ainakin energian, energiaravintoaineiden ja suolan määristä.
"Ravintolaruoka asiakkaiden, ravintolakeittiön ja ravitsemuksen näkökulmasta" tarkastetaan Kuopion yliopiston lääketieteellisessä tiedekunnassa. Vastaväittäjänä on dosentti Ritva Prättälä, Kansanterveyslaitos ja väitöstilaisuuden valvojana professori Helena Gylling, Kuopion yliopisto.
On hyvä, että Enni Mertanen saa tuon väitöskirjan pois alta. Näin hän voi keskittyä oikeisiin töihin, ei vain sellaisiin hengentuotteisiin, jotka miellyttävät vastaväittelijää.
Ravintoloiden kokit jatkakoon entisellä linjallaan. Ruoan ammattilaiset kyllä tietävät miten maistuvaa ruokaa valmistetaan. Tämä on minun mielipiteeni.
"Ottaisin voissa paistettua kotimaista kampelaa, kermaperunoilla ja runsailla vihanneksilla, ruokajuomaksi vettä, kiitos!"
Lähde: Ilta-Sanomat, 2.1.2008
Terveydenhuollon ja kasvatustieteen maisteri Enni Mertanen on väitöskirjaansa varten tutkinut ravintolaruokaa. Hänen mukaansa annoksissa oli liikaa rasvaa, runsaasti proteiineja ja liian vähän hiilihydraatteja. Mertanen toteaakin ravintoloiden tarvitsevan ravitsemussuositusten soveltamisohjeet. Selkeät ateriakohtaiset ohjeet tarvitaan ainakin energian, energiaravintoaineiden ja suolan määristä.
"Ravintolaruoka asiakkaiden, ravintolakeittiön ja ravitsemuksen näkökulmasta" tarkastetaan Kuopion yliopiston lääketieteellisessä tiedekunnassa. Vastaväittäjänä on dosentti Ritva Prättälä, Kansanterveyslaitos ja väitöstilaisuuden valvojana professori Helena Gylling, Kuopion yliopisto.
On hyvä, että Enni Mertanen saa tuon väitöskirjan pois alta. Näin hän voi keskittyä oikeisiin töihin, ei vain sellaisiin hengentuotteisiin, jotka miellyttävät vastaväittelijää.
Ravintoloiden kokit jatkakoon entisellä linjallaan. Ruoan ammattilaiset kyllä tietävät miten maistuvaa ruokaa valmistetaan. Tämä on minun mielipiteeni.
"Ottaisin voissa paistettua kotimaista kampelaa, kermaperunoilla ja runsailla vihanneksilla, ruokajuomaksi vettä, kiitos!"
Lähde: Ilta-Sanomat, 2.1.2008
tiistaina, tammikuuta 01, 2008
Uudenvuoden lupauksia
*
Kun vuosi vaihtuu, moni meistä tekee kaikenlaisia lupauksia. Luvataan yhtä ja toista, josta sitten pidetään kiinni päivän pari. Sen pahempaa ryppyotsaisuutta etsimättä ajattelin pistää tähän joitakin sellaisia terveyttäni edistäviä uudenvuoden lupauksia, joita arvelen voivani toteuttaa vuoden 2008 aikana. Ehkä näiden lupauksieni joukossa on jotakin sellaista mitä sinä itsekin voit omalla kohdallasi toteuttaa.
Lupaus 1. En enää suutu anonyymien kommenteista.
Olen useita vuosia kirjoittanut terveysasioista ja jatkuvana riesana on ollut sellainen asia, että suutun anonyymien lukijoiden kommenteista joko tässä blogissani, foorumeissa tai keskustelukanavilla missä terveysviestejäni pohditaan. Tästä lähtien lupaan olla suuttumatta näihin kommentteihin. Jos on pienintäkään mahdollisuutta, että olen höpötykseenne pahastumassa, silloin poistan kommenttinne tästä blogistani. Välillä poden huonoa omatuntoa kun siivoan pois teidän myrkylliset ajatuksenkulkunne tai ilkikuriset vihjauksenne. Tätä on liikkeellä ja sitä en pysty estämään. Voin kuitenkin pitää tämän blogini siistimpänä siivoamalla pois pahimmat kommentit. Enää en rasita mielenterveyttäni pohtien oliko viisasta poistaa tuokin nimetön kommentti - pois vain! Omalla nimellä esiintyvät saavat minua edelleenkin pitää ruodussa.
Lupaus 2. Jatkan liikunnan ylistämistä entistä tomerammin.
Välillä ihan järkevän tuntuiset ihmiset yrittävät minulle viestittää, ettei siitä liikunnasta niin tavattoman paljon hyötyä ole. Mitä sinä rehkit? Mitä hyötyä siitäkin on? Liikunnan vaikutukset painonhallintaan ovat niin minimaalisen pienet? Roskapuhetta, sanon minä. Ohjauksessani on muutama ihminen, joka menestyksellisesti toteuttaa liikuntadieettiä ja ovat kokeneet nimenomaan liikunnan hyödylliseksi. Itse olen kokenut miten hyvän olon liikunta antaa. Aion entistä tomerammin puhua ja kirjoittaa liikunnan terveysvaikutuksista tänä vuonna.
Lupaus 3. Lupaan säilyttää ravitsemuslinjaukseni.
Eri puolilla Suomea olen viime vuosina esitellyt oman ravitsemuslinjaukseni. Se on johtanut iloiseen keskusteluun, vakavaan pohdintaan ja yllättäen myös virallisiin valituksiin. Sen verran vakuuttunut olen kuitenkin peruslinjaukseni terveyttävästä vaikutuksesta, että aion pitää nämä asiat entistä selkeämmin esillä:
Kun vuosi vaihtuu, moni meistä tekee kaikenlaisia lupauksia. Luvataan yhtä ja toista, josta sitten pidetään kiinni päivän pari. Sen pahempaa ryppyotsaisuutta etsimättä ajattelin pistää tähän joitakin sellaisia terveyttäni edistäviä uudenvuoden lupauksia, joita arvelen voivani toteuttaa vuoden 2008 aikana. Ehkä näiden lupauksieni joukossa on jotakin sellaista mitä sinä itsekin voit omalla kohdallasi toteuttaa.
Lupaus 1. En enää suutu anonyymien kommenteista.
Olen useita vuosia kirjoittanut terveysasioista ja jatkuvana riesana on ollut sellainen asia, että suutun anonyymien lukijoiden kommenteista joko tässä blogissani, foorumeissa tai keskustelukanavilla missä terveysviestejäni pohditaan. Tästä lähtien lupaan olla suuttumatta näihin kommentteihin. Jos on pienintäkään mahdollisuutta, että olen höpötykseenne pahastumassa, silloin poistan kommenttinne tästä blogistani. Välillä poden huonoa omatuntoa kun siivoan pois teidän myrkylliset ajatuksenkulkunne tai ilkikuriset vihjauksenne. Tätä on liikkeellä ja sitä en pysty estämään. Voin kuitenkin pitää tämän blogini siistimpänä siivoamalla pois pahimmat kommentit. Enää en rasita mielenterveyttäni pohtien oliko viisasta poistaa tuokin nimetön kommentti - pois vain! Omalla nimellä esiintyvät saavat minua edelleenkin pitää ruodussa.
Lupaus 2. Jatkan liikunnan ylistämistä entistä tomerammin.
Välillä ihan järkevän tuntuiset ihmiset yrittävät minulle viestittää, ettei siitä liikunnasta niin tavattoman paljon hyötyä ole. Mitä sinä rehkit? Mitä hyötyä siitäkin on? Liikunnan vaikutukset painonhallintaan ovat niin minimaalisen pienet? Roskapuhetta, sanon minä. Ohjauksessani on muutama ihminen, joka menestyksellisesti toteuttaa liikuntadieettiä ja ovat kokeneet nimenomaan liikunnan hyödylliseksi. Itse olen kokenut miten hyvän olon liikunta antaa. Aion entistä tomerammin puhua ja kirjoittaa liikunnan terveysvaikutuksista tänä vuonna.
Lupaus 3. Lupaan säilyttää ravitsemuslinjaukseni.
Eri puolilla Suomea olen viime vuosina esitellyt oman ravitsemuslinjaukseni. Se on johtanut iloiseen keskusteluun, vakavaan pohdintaan ja yllättäen myös virallisiin valituksiin. Sen verran vakuuttunut olen kuitenkin peruslinjaukseni terveyttävästä vaikutuksesta, että aion pitää nämä asiat entistä selkeämmin esillä:
- luonnon rasvat ovat terveellisiä (syö voita, käytä rypsiöljyä, rasvainen liha ei tapa)
- teolliset rasvatuotteet nakertavat terveyttä (älä käytä margariinia, luovu täysin teollisista transrasvoista, einekset ja valmisruoat on parempi jättää ostamatta)
- liikkuja syököön runsaasti hiilihydraatteja (en löydä tarpeeksi perusteita miksi liikkuja luopuisi parhaista mahdollisista ruoka-aineista: täysjyvätuotteet, puuro, mysli, kasvikset, hedelmät, marjat)
- vähän liikkuva tekee viisaasti jos hän vähentää hiilihydraattialtistustaan (erityisesti tärkkelyspitoiset kasvikset ja puhdas sokeri kannattaa jättää mahdollisimman vähiin)
- proteiinit ovat tärkeitä erityisesti laihduttaessa, toipuessamme sairauksista ja harrastaessamme kovatehoista liikuntaa (parhaat proteiinilähteet löytyvät eläinkunnan tuotteista ja moni tekee elämänsä turhan hankalaksi ryhtymällä vegaaniksi)
- parhaat vitamiinit ja hivenaineet löytyvät luonnon omista antimista (aika ajoin minulle vakuutetaan, että vitamiinit kannattaa ottaa purkista. En usko tuohon!)
maanantaina, joulukuuta 31, 2007
Sokeririippuvuus vaihtui maratoneihin
*
Vuoden 2008 ensimmäinen Hymy (-lehti) on virkistänyt vuoden 2007 viimeistä päivääni. Terveysasioista löytyy taas tuttua ja tuntematonta luettavaa yllin kyllin. Yksi tarina jäi erityisesti mieleen:
Mikko Jänkälä vaihtoi makean elämän maratonien juoksemiseen
Olen aiemmin kirjoituksissani käsitellyt sokeririippuvuutta. Asiantuntijat kiistelevät siitä onko mitään sellaista olemassakaan kuin sokeririippuvuutta. Tiedepiireissä on vielä epäselvyyttä siitä, tunnustetaanko sokeririippuvuuden käsitettä ollenkaan. Sokerihan ei ole päihde, Suomen lihavuustutkijoiden puheenjohtaja, lääketieteen tohtori Kirsi Pietiläinen toteaa. Mikko Jänkälältä jos asiaa kysyy, niin saa vuorenvarman tiedon tämän riippuvuuden petollisuudesta. Tässä tarinassa on pohdittavaa meille itse kullekin. Sokerin syöminen lisäksi lihotti - ainakin Mikkoa. Siinä on toinen kiistanalainen asia - lihottaako sokeri? Molemmista asioista Mikolla on kokemusperäistä tietoa.
Toimittaja Anne Anttilan haastattelussa Mikko kertoo parin vuoden takaisista kokemuksistaan: Olin koukussa sokeriin. 58 vuoden ajan napsin valkoista energiaa likimain kilon päivävauhtia. Parhaimmillaan meni paketti [palasokeria] kotona ja puolikas kyläreissuilla. Kauppareissuillekin varasin kourallisen taskun pohjalle.
Paino nousi pahimmillaan reippaasti yli sadan kilon ja yleiskunto romahti. Viimeisenä oljenkortenaan Mikko Jänkälä oli ottanut yhteyttä erääseen kansanparantolaan ja pyytänyt apua. Sokerin tilalle tarjottiin kuntoilua ja terveellisempiä aterioita. Kahdessa kuukaudessa lähti 20 kiloa ja nyt reilut 34 kiloa keveämpänä hän on saanut elämälleen uuden tarkoituksen. Hän on vaihtanut sokerinhimon maratonhimoon! Takana on jo yhdeksän maratonia ja hän on ikäluokkansa parhaimpia siinä lajissa kertoo esimerkiksi Kemijoki -maratonin tulospalvelu:
Nautinnollisia maratoneja ja sokerinvieroituslenkkejä Mikko Jänkälälle jatkossakin, toivottaa veteraaniurheilija.
Onko sinulla sokerinhimo?
Vuoden 2008 ensimmäinen Hymy (-lehti) on virkistänyt vuoden 2007 viimeistä päivääni. Terveysasioista löytyy taas tuttua ja tuntematonta luettavaa yllin kyllin. Yksi tarina jäi erityisesti mieleen:
Mikko Jänkälä vaihtoi makean elämän maratonien juoksemiseen
Olen aiemmin kirjoituksissani käsitellyt sokeririippuvuutta. Asiantuntijat kiistelevät siitä onko mitään sellaista olemassakaan kuin sokeririippuvuutta. Tiedepiireissä on vielä epäselvyyttä siitä, tunnustetaanko sokeririippuvuuden käsitettä ollenkaan. Sokerihan ei ole päihde, Suomen lihavuustutkijoiden puheenjohtaja, lääketieteen tohtori Kirsi Pietiläinen toteaa. Mikko Jänkälältä jos asiaa kysyy, niin saa vuorenvarman tiedon tämän riippuvuuden petollisuudesta. Tässä tarinassa on pohdittavaa meille itse kullekin. Sokerin syöminen lisäksi lihotti - ainakin Mikkoa. Siinä on toinen kiistanalainen asia - lihottaako sokeri? Molemmista asioista Mikolla on kokemusperäistä tietoa.
Toimittaja Anne Anttilan haastattelussa Mikko kertoo parin vuoden takaisista kokemuksistaan: Olin koukussa sokeriin. 58 vuoden ajan napsin valkoista energiaa likimain kilon päivävauhtia. Parhaimmillaan meni paketti [palasokeria] kotona ja puolikas kyläreissuilla. Kauppareissuillekin varasin kourallisen taskun pohjalle.
Paino nousi pahimmillaan reippaasti yli sadan kilon ja yleiskunto romahti. Viimeisenä oljenkortenaan Mikko Jänkälä oli ottanut yhteyttä erääseen kansanparantolaan ja pyytänyt apua. Sokerin tilalle tarjottiin kuntoilua ja terveellisempiä aterioita. Kahdessa kuukaudessa lähti 20 kiloa ja nyt reilut 34 kiloa keveämpänä hän on saanut elämälleen uuden tarkoituksen. Hän on vaihtanut sokerinhimon maratonhimoon! Takana on jo yhdeksän maratonia ja hän on ikäluokkansa parhaimpia siinä lajissa kertoo esimerkiksi Kemijoki -maratonin tulospalvelu:
Miehet 60 maraton 42.19 km V
1. Mikko Jänkälä MKV 3.36.08,3
2. Hannu Kosonen Kerimäen kuntoilijat 3.42.36,4 6.28,1
3. Heikki Paukkeri Kempeleen maratonklubi 3.51.30,5 15.22,2
4. Mauri Volama Häjyt 3.56.31,4 20.23,1
5. Keijo Raudaskoski Outokumpu 3.59.52,4 23.44,1
6. Erkki Alakuijala Keminmaa 4.10.22,7 34.14,4
7. Urpo Mansikka AMC/Tornio 4.27.42,8 51.34,5
8. Sulo Kattilamäki Kolho Häjyt 4.34.53,3 58.45,0
9. Aarno Kaukonen Kaarina 5.17.59,9 101.51,6
10. Matti Huotari Lapin Veikot 5.57.49,9 141.41,6
Nautinnollisia maratoneja ja sokerinvieroituslenkkejä Mikko Jänkälälle jatkossakin, toivottaa veteraaniurheilija.
Onko sinulla sokerinhimo?
perjantaina, joulukuuta 28, 2007
Kaikki kolesteroli ei ole vaarallista
*
Terveisiä kakkosleiristä!
Olen nyt sitten kertaalleen lukenut läpi Gary Taubesin paljon kohutun kirjan ”Good calories, Bad calories”, joka ilmestyi syksyllä 2007. Kirja ei ole mikään kevyt lukuelämys ja minulla on tarvetta lukea kirjaa vielä tarkemmin lähikuukausina. Kirjaa voin kuitenkin lämpimästi suositella erityisesti lääkäreille, Kansanterveyslaitoksen tutkijoille ja muille terveysasioistamme päättäville tahoille.
Moni lääkäri on keskeisessä asemassa kun päätöksiä tehdään siitä mitä pitäisi tehdä korkeille kolesteroliarvoille. Kirja tuo runsaasti pohdittavaa lääkärikunnalle. Vakuuttavalla tavalla Gary Taubes käy läpi historialliset, tieteelliset läpimurrot rasvatutkimuksissa, jotka (ilmeisen virheellisesti!) tulkittiin lääketeollisuutta suosivaan suuntaan.
Mielenkiintoista oli havaita miten vähän kohonneet kolesteroliarvot lopultakin kertovat potilaan riskistä sairastua sydän- ja verisuonisairauksiin (SVT). Silläkin uhalla, että moni ei halua ymmärtää laisinkaan mistä on kyse, kerron nyt mahdollisimman selkeästi mihin perustuu Gary Taubesin ajatus siitä, että ravinnon rasvat eivät voi olla syypäänä sydän- ja verisuonitauteihin.
Rasvaa suurempana riskitekijänä Gary Taubes pitää rankkaa hiilihydraattialtistusta. Mairittelevalla tavalla Suomen maailmanmaineeseen nostanut onnistunut Pohjois-Karjala –projekti oli osana sitä maailmanlaajuista ideologista, tieteellistä jatkumoa, joka pyrki osoittamaan seuraavaa:
Kolesteroli on ihmiselle täysin välttämätön ainesosa ja suurimmalla osalla niistä potilaista, jotka saavat sydänkohtauksen, ei ole erityisen korkeita kolesteroliarvoja. Kun seuraa sitä Taubesin kuvaamaa poliittista peliä erityisesti Yhdysvalloissa, voi vain hämmästellä miten hyvin tieto kolesterolin ”vaaroista” on levinnyt kansan keskuuteen. En täysin usko kaikkiin niihin todistusketjuihin mitä Taubes kirjassaan luettelee, mutta voin vahvistaa, että tieteen tekijöitä taatusti on kiinnostanut jaossa ollut raha ja maine, mikäli pystytään osoittamaan, että jokin tietty lääkeaine (statiinit) voidaan yhdistää vakavaan ja yleiseen sairauteen. Gary Taubes on sitä mieltä, että lääketeollisuus on vetänyt tiedemiehiä perässään hakiessaan käyttäjäkuntaa kalliille lääkkeilleen. Huikeita väitteitä, jotka taatusti herättävät monenlaisia tunteita.
Viisikymmentä vuotta on nyt etsitty viisasten kiveä kolesterolin aineenvaihdunnasta ja veren rasvoista. Ainoastaan poikkeustapauksissa (perinnöllisesti korkeat kolesteroliarvot) löytyy yhteys kolesterolin ja SVT:n välillä. Gary Taubes pyytää sen sijaan, että riskikartoituksia varten katsottaisiin veren rasvaprofiilia monipuolisemmin. Sillä tosin on se ikävä seuraus, että helpon kolesterolimittauksen sijaan, joudutaan turvautumaan aikaa vieviin ja hankaliin mittauksiin, joissa pahimmassa tapauksessa suurimmaksi haitaksi osoittautuukin hiilihydraatti – ei niinkään rasva.
Lääketeollisuudelle ja lääkäreille olisi kätevämpää jos voitaisiin turvautua tuttuihin ja helppoihin kokonaiskolesterolin mittauksiin. Onhan se paljon helpompaa motivoida potilasta seuraamaan kolesterolia kuin useiden hankalien lyhennysten (esim. LDL, HDL, VLDL, APO-E jne.) sanomaa tulkita ymmärrettävällä tavalla potilaalle. Gary Taubesin mukaan tämä on kuitenkin täysin välttämätöntä mikäli haluamme ohjata potilaan terveyttä oikeaan suuntaan.
Kun seuraavan kerran tapaat lääkärisi tai sairaanhoitajasi, ota silloin mukaan tämä tieteelliseen tutkimukseen perustuva yksinkertaistettu selvitys kolesterolin aineenvaihdunnasta.
Rasva ei ole vesiliukoista (ei edes veriliukoista!), joten sen kuljettamiseen veressä tarvitaan erityisiä kuljetusproteiineja – lipoproteiineja. Kolesterolin tarkemmassa mittauksessa saamme tietoa juuri näistä lipoproteiineista. LDL kuljettaa kolesterolia maksasta eri puolille kehoa, HDL tuo takaisin maksaan ylimääräisen kolesterolin ja VLDL on se lipoproteiini, joka mittaa niitä tärkeitä veren triglyseridejä. Kun valistunut lääkäri puhuu ”pahasta kolesterolista” hän tarkoittaa sekä VLDL:ää että LDL:ää. Aiemmin annettiin van LDL:lle tämä ”pahan pojan” rooli.
Kun syöt rasvaa sisältävän ruoka-annoksen, rasva kulkeutuu suolistosta maksaan isoina VLDL-pakkauksina. Tästä isosta VLDL-pakkauksesta päästetään verivirtaan kuljetettavaksi pieniä rasvapakkauksia. Maksassa oleva VLDL-pakkaus pienenee näin koko ajan kunnes se saavuttaa tietyn suuruuden ja sitä voidaan sanoa LDL-kolesteroliksi. LDL-pakkaus jatkaa pienenemistään ja saavuttaa lopulta pienimmän ja tiheimmän mahdollisimman partikkelikoon. Uusimmissa tieteellisissä tutkimuksissa on osoitettu, että juuri tämä kaikkein pieni LDL-partikkelikoko on kaikkein vaarallisin SVT:ssä. Pienikokoinen LDL-kolesteroli on altis hapettumaan ja tarttumaan verisuonten seinämiin matkallaan eri puolille elimistöä.
Istuudu nyt tukevasti! Tiede osoittaa, että nopeiden hiilihydraattien runsas nauttiminen nostaa juuri tätä kaikkein vaarallisinta, pientä LDL-partikkelikokoa kaikkein eniten.
HDL-kolesterolille on varattu ”hyvän pojan” rooli. Päinvastoin kuin LDL-kolesteroli, HDL kuljettaa kolesterolia eri puolilta elimistöä maksaan. Korkea HDL-kolesteroli on tutkimuksissa yhdistetty sydänterveyteen. Arvellaan HDL-kolesterolin voivan siirtää verisuoniin kasaantunutta kolesterolia. Gary Taubesin selvitysten mukaan paras tapa kohottaa HDL-kolesterolia on syödä rasvaa luontaisista lähteistä kuten esimerkiksi eläinrasvaa.
Suurilla määrillä hiilihydraattia on taipumusta alentaa HDL-kolesterolia. Miten on mahdollista, että virallisterveellinen selitys on niin erilainen? Suomessakin kehitetyn konsensuksen mukaan korostetaan nimenomaan rasvojen turmiollista roolia SVT:ssä. Vaikea on löytää myönnytyksiä siihen suuntaan, että hiilihydraatit vaikuttaisivat sillä tavalla, että veren rasvaprofiili menee huonompaan suuntaan? Saska Tuomajukka osoitti tämän väitöskirjatyössään, mutta kovin vähän siitäkään työstä on otettu opiksi. Olisikohan yhtenä syynä tähän outoon tapaan se, että ummistetaan silmät ristiriitaiselle tutkimusnäytölle ja etsitään tieteellisestä kirjallisuudesta vain alkuperäistä rasvateoriaa tukevaa näyttöä? Perinteinen tapa pyörittää rasvakeskustelua LDL-kolesterolin ympärillä nähdään tärkeäksi, nostavathan tyydyttyneet rasvahapot jonkin verran juuri tätä kolesterolia. Kun vielä löytyi sopivia lääkkeitä (statiinit), jotka alensivat tehokkaasti LDL-kolesterolia, voimme ehkä ymmärtää miksi tätä LDL-vetoista kolesterolikeskustelua pidetään hengissä. Gary Taubes antaa useita esimerkkejä näistä kytkennöistä. Lääketeollisuus pitää kynsin hampain kiinni statiinistaan, joka lienee kautta aikojen kannattavin yksittäinen lääkeaine. Lääketeollisuus ei tietenkään halua menettää tätä tulolähdettään ja lääkärit eivät halua, että heidän uskottavuuttaan nakerretaan.
Ajattelutavan muutos on Gary Taubesin mukaan välttämätön, mutta tulee näistä taloudellisista kytkennöistä johtuen, sujumaan äärettömään hitaaseen tahtiin. Uusimmat tieteelliset tutkimukset osoittavat, että LDL-kolesteroli on huomattavasti monimutkaisempi juttu kuin on annettu ymmärtää. LDL-kolesterolin partikkelikoko on tässä erityisen tärkeässä roolissa. Mitä suurempi LDL-partikkelikoko (ja mitä korkeampi kolesteroliarvo!), sitä parempi! Kauheaa! Voiko asia todellakin olla näin, että se haitta mitä meidän pitäisi jahdata, onkin tuo kaikkein pienin LDL-partikkelikoko? Se joka herkimmin hapettuu ja tarttuu verisuonen seinämiin. Sitä ei juurikaan nykyisissä kolesterolimittauksissa saada selville, sillä kyseessä on pelkän kolesterolimäärän mittaus. Nuo pienet ja ilmeisesti vaarallisemmat LDL-partikkelit eivät näy tavanomaisessa LDL-lukemassa, sillä ne ovat niin pieniä, että vaativat erilaisen mittaustavan.
Gary Taubesin suurin murheenkryyni on kuitenkin se, että niukasti rasvaa ja paljon sokeria sisältävä mukamas virallisterveellinen ruokavalio, kohottaa juuri näitä pieniä, haitallisia LDL-partikkeleita ja laskee suurten, vähemmän haitallisten LDL-partikkeleiden osuutta. Näin saadaan alentunut kolesterolilukema, joka tyydyttää potilasta, lääkäriä ja elintarviketeollisuutta. Mikäli ravintosuositukset eivät riitä, voidaan hakea lisäapua statiineista ja lääketeollisuus kiittää. Tyydyttynyt, kova, eläinperäinen rasva kohottaa Gary Taubesin mukaan kolesterolia, mutta sellaisella terveellisellä tavalla. Kolesterolitutkijat eivät tätä asiaa kiistä. Ongelmana tässä on vain se, että sopivalla tavalla pitäisi saada muutoksia aikaan ravitsemussuosituksissa niin, että suosittaisiin luontaisia eläinperäisiä rasvalähteitä. Pitäisi kieltää ihmisiä syömästä liian vähän rasvaa, sillä se laskee HDL-kolesterolia ja suuremmasta hiilihydraattialtistuksesta johtuen nostaa noita haitallisia pieniä LDL-kolesterolipartikkeleita. Haitalliset triglyseridit (VLDL) lisääntyvät myös hiilihydraattien vaikutuksesta. Muistattehan yllä lukemastanne, että VLDL-partikkelit koko ajan pienentyvät luovuttaessaan rasvaa elimistön käyttöön? Mitä enemmän pieniä VLDL-partikkeleita syntyy, sitä enemmän on vaaraa siitä, että syntyy liian paljon noita haitallisia, pieniä LDL-kolesterolipartikkeleita. Tätä pienten LDL-partikkeleiden syntyä ruokkii hiilihydraattipitoinen ruokavalio.
Mitä ohjeita Gary Taubes antaa kolesteroliarvojesi tulkintaan?
Kokonaiskolesteroli on yksistään lähes arvoton mitta. Kokonaiskolesteroli voi olla 8, mutta kuitenkin potilaan rasva-arvot voivat olla kunnossa (LDL voi olla sitä isokokoista enimmäkseen ja HDL-kolesteroli voi olla korkea, mikä on hyvä asia).
Triglyseridien (VLDL) suhteen on mahdollisimman pieni arvo tärkeä. Yli 1,7 mmol/l on huono juttu ja vakava merkki siitä, että potilas kärsii metabolisesta oireyhtymästä. Hyvä triglyseridiarvo on 0,5 mmol/l.
HDL-kolesterolin pitää olla mahdollisimman korkealla. Alle 1,0 on huono arvo ja voi nakertaa sydänterveyttä. Mitä lähempänä 2,0 mmol/l sitä parempi.
LDL-kolesteroli on ongelmallinen yksistään. Pitää verrata triglyseridiarvoon (VLDL). Mitä korkeampi LDL ja mitä alhaisempi triglyseridi, sitä varmempaa on, että suurin osa LDL-kolesterolista on sitä suurempaa ja terveellisempää LDL-partikkelikokoa. Nyrkkisääntönä voitaneen pitää, että LDL-kolesteroli ei saa ylittää 3 mmol/l.
Kokonaiskolesteroli / HDL on hyvä mittari. Pitää olla alle 6 mmol/l. Se on jopa parempi kuin perinteisesti käytetty suhde LDL / HDL.
Kommentteja saa tulla, mutta välttämättä en pysty kaikkeen itse vastaamaan. Yritän löytää mahdollisille kysymyksillenne asiantuntijoilta vastauksia.
Terveisiä kakkosleiristä!
Olen nyt sitten kertaalleen lukenut läpi Gary Taubesin paljon kohutun kirjan ”Good calories, Bad calories”, joka ilmestyi syksyllä 2007. Kirja ei ole mikään kevyt lukuelämys ja minulla on tarvetta lukea kirjaa vielä tarkemmin lähikuukausina. Kirjaa voin kuitenkin lämpimästi suositella erityisesti lääkäreille, Kansanterveyslaitoksen tutkijoille ja muille terveysasioistamme päättäville tahoille.
Moni lääkäri on keskeisessä asemassa kun päätöksiä tehdään siitä mitä pitäisi tehdä korkeille kolesteroliarvoille. Kirja tuo runsaasti pohdittavaa lääkärikunnalle. Vakuuttavalla tavalla Gary Taubes käy läpi historialliset, tieteelliset läpimurrot rasvatutkimuksissa, jotka (ilmeisen virheellisesti!) tulkittiin lääketeollisuutta suosivaan suuntaan.
Mielenkiintoista oli havaita miten vähän kohonneet kolesteroliarvot lopultakin kertovat potilaan riskistä sairastua sydän- ja verisuonisairauksiin (SVT). Silläkin uhalla, että moni ei halua ymmärtää laisinkaan mistä on kyse, kerron nyt mahdollisimman selkeästi mihin perustuu Gary Taubesin ajatus siitä, että ravinnon rasvat eivät voi olla syypäänä sydän- ja verisuonitauteihin.
Rasvaa suurempana riskitekijänä Gary Taubes pitää rankkaa hiilihydraattialtistusta. Mairittelevalla tavalla Suomen maailmanmaineeseen nostanut onnistunut Pohjois-Karjala –projekti oli osana sitä maailmanlaajuista ideologista, tieteellistä jatkumoa, joka pyrki osoittamaan seuraavaa:
- kun me syömme rasvaa (myöhemmin tämä täsmentyi tarkoittamaan nimenomaan kovia eläinperäisiä rasvoja, tyydyttyneitä rasvoja) kolesteroli nousee
- korkea kolesteroli johtaa sydänsairauksiin
Kolesteroli on ihmiselle täysin välttämätön ainesosa ja suurimmalla osalla niistä potilaista, jotka saavat sydänkohtauksen, ei ole erityisen korkeita kolesteroliarvoja. Kun seuraa sitä Taubesin kuvaamaa poliittista peliä erityisesti Yhdysvalloissa, voi vain hämmästellä miten hyvin tieto kolesterolin ”vaaroista” on levinnyt kansan keskuuteen. En täysin usko kaikkiin niihin todistusketjuihin mitä Taubes kirjassaan luettelee, mutta voin vahvistaa, että tieteen tekijöitä taatusti on kiinnostanut jaossa ollut raha ja maine, mikäli pystytään osoittamaan, että jokin tietty lääkeaine (statiinit) voidaan yhdistää vakavaan ja yleiseen sairauteen. Gary Taubes on sitä mieltä, että lääketeollisuus on vetänyt tiedemiehiä perässään hakiessaan käyttäjäkuntaa kalliille lääkkeilleen. Huikeita väitteitä, jotka taatusti herättävät monenlaisia tunteita.
Viisikymmentä vuotta on nyt etsitty viisasten kiveä kolesterolin aineenvaihdunnasta ja veren rasvoista. Ainoastaan poikkeustapauksissa (perinnöllisesti korkeat kolesteroliarvot) löytyy yhteys kolesterolin ja SVT:n välillä. Gary Taubes pyytää sen sijaan, että riskikartoituksia varten katsottaisiin veren rasvaprofiilia monipuolisemmin. Sillä tosin on se ikävä seuraus, että helpon kolesterolimittauksen sijaan, joudutaan turvautumaan aikaa vieviin ja hankaliin mittauksiin, joissa pahimmassa tapauksessa suurimmaksi haitaksi osoittautuukin hiilihydraatti – ei niinkään rasva.
Lääketeollisuudelle ja lääkäreille olisi kätevämpää jos voitaisiin turvautua tuttuihin ja helppoihin kokonaiskolesterolin mittauksiin. Onhan se paljon helpompaa motivoida potilasta seuraamaan kolesterolia kuin useiden hankalien lyhennysten (esim. LDL, HDL, VLDL, APO-E jne.) sanomaa tulkita ymmärrettävällä tavalla potilaalle. Gary Taubesin mukaan tämä on kuitenkin täysin välttämätöntä mikäli haluamme ohjata potilaan terveyttä oikeaan suuntaan.
Kun seuraavan kerran tapaat lääkärisi tai sairaanhoitajasi, ota silloin mukaan tämä tieteelliseen tutkimukseen perustuva yksinkertaistettu selvitys kolesterolin aineenvaihdunnasta.
Rasva ei ole vesiliukoista (ei edes veriliukoista!), joten sen kuljettamiseen veressä tarvitaan erityisiä kuljetusproteiineja – lipoproteiineja. Kolesterolin tarkemmassa mittauksessa saamme tietoa juuri näistä lipoproteiineista. LDL kuljettaa kolesterolia maksasta eri puolille kehoa, HDL tuo takaisin maksaan ylimääräisen kolesterolin ja VLDL on se lipoproteiini, joka mittaa niitä tärkeitä veren triglyseridejä. Kun valistunut lääkäri puhuu ”pahasta kolesterolista” hän tarkoittaa sekä VLDL:ää että LDL:ää. Aiemmin annettiin van LDL:lle tämä ”pahan pojan” rooli.
Kun syöt rasvaa sisältävän ruoka-annoksen, rasva kulkeutuu suolistosta maksaan isoina VLDL-pakkauksina. Tästä isosta VLDL-pakkauksesta päästetään verivirtaan kuljetettavaksi pieniä rasvapakkauksia. Maksassa oleva VLDL-pakkaus pienenee näin koko ajan kunnes se saavuttaa tietyn suuruuden ja sitä voidaan sanoa LDL-kolesteroliksi. LDL-pakkaus jatkaa pienenemistään ja saavuttaa lopulta pienimmän ja tiheimmän mahdollisimman partikkelikoon. Uusimmissa tieteellisissä tutkimuksissa on osoitettu, että juuri tämä kaikkein pieni LDL-partikkelikoko on kaikkein vaarallisin SVT:ssä. Pienikokoinen LDL-kolesteroli on altis hapettumaan ja tarttumaan verisuonten seinämiin matkallaan eri puolille elimistöä.
Istuudu nyt tukevasti! Tiede osoittaa, että nopeiden hiilihydraattien runsas nauttiminen nostaa juuri tätä kaikkein vaarallisinta, pientä LDL-partikkelikokoa kaikkein eniten.
HDL-kolesterolille on varattu ”hyvän pojan” rooli. Päinvastoin kuin LDL-kolesteroli, HDL kuljettaa kolesterolia eri puolilta elimistöä maksaan. Korkea HDL-kolesteroli on tutkimuksissa yhdistetty sydänterveyteen. Arvellaan HDL-kolesterolin voivan siirtää verisuoniin kasaantunutta kolesterolia. Gary Taubesin selvitysten mukaan paras tapa kohottaa HDL-kolesterolia on syödä rasvaa luontaisista lähteistä kuten esimerkiksi eläinrasvaa.
Suurilla määrillä hiilihydraattia on taipumusta alentaa HDL-kolesterolia. Miten on mahdollista, että virallisterveellinen selitys on niin erilainen? Suomessakin kehitetyn konsensuksen mukaan korostetaan nimenomaan rasvojen turmiollista roolia SVT:ssä. Vaikea on löytää myönnytyksiä siihen suuntaan, että hiilihydraatit vaikuttaisivat sillä tavalla, että veren rasvaprofiili menee huonompaan suuntaan? Saska Tuomajukka osoitti tämän väitöskirjatyössään, mutta kovin vähän siitäkään työstä on otettu opiksi. Olisikohan yhtenä syynä tähän outoon tapaan se, että ummistetaan silmät ristiriitaiselle tutkimusnäytölle ja etsitään tieteellisestä kirjallisuudesta vain alkuperäistä rasvateoriaa tukevaa näyttöä? Perinteinen tapa pyörittää rasvakeskustelua LDL-kolesterolin ympärillä nähdään tärkeäksi, nostavathan tyydyttyneet rasvahapot jonkin verran juuri tätä kolesterolia. Kun vielä löytyi sopivia lääkkeitä (statiinit), jotka alensivat tehokkaasti LDL-kolesterolia, voimme ehkä ymmärtää miksi tätä LDL-vetoista kolesterolikeskustelua pidetään hengissä. Gary Taubes antaa useita esimerkkejä näistä kytkennöistä. Lääketeollisuus pitää kynsin hampain kiinni statiinistaan, joka lienee kautta aikojen kannattavin yksittäinen lääkeaine. Lääketeollisuus ei tietenkään halua menettää tätä tulolähdettään ja lääkärit eivät halua, että heidän uskottavuuttaan nakerretaan.
Ajattelutavan muutos on Gary Taubesin mukaan välttämätön, mutta tulee näistä taloudellisista kytkennöistä johtuen, sujumaan äärettömään hitaaseen tahtiin. Uusimmat tieteelliset tutkimukset osoittavat, että LDL-kolesteroli on huomattavasti monimutkaisempi juttu kuin on annettu ymmärtää. LDL-kolesterolin partikkelikoko on tässä erityisen tärkeässä roolissa. Mitä suurempi LDL-partikkelikoko (ja mitä korkeampi kolesteroliarvo!), sitä parempi! Kauheaa! Voiko asia todellakin olla näin, että se haitta mitä meidän pitäisi jahdata, onkin tuo kaikkein pienin LDL-partikkelikoko? Se joka herkimmin hapettuu ja tarttuu verisuonen seinämiin. Sitä ei juurikaan nykyisissä kolesterolimittauksissa saada selville, sillä kyseessä on pelkän kolesterolimäärän mittaus. Nuo pienet ja ilmeisesti vaarallisemmat LDL-partikkelit eivät näy tavanomaisessa LDL-lukemassa, sillä ne ovat niin pieniä, että vaativat erilaisen mittaustavan.
Gary Taubesin suurin murheenkryyni on kuitenkin se, että niukasti rasvaa ja paljon sokeria sisältävä mukamas virallisterveellinen ruokavalio, kohottaa juuri näitä pieniä, haitallisia LDL-partikkeleita ja laskee suurten, vähemmän haitallisten LDL-partikkeleiden osuutta. Näin saadaan alentunut kolesterolilukema, joka tyydyttää potilasta, lääkäriä ja elintarviketeollisuutta. Mikäli ravintosuositukset eivät riitä, voidaan hakea lisäapua statiineista ja lääketeollisuus kiittää. Tyydyttynyt, kova, eläinperäinen rasva kohottaa Gary Taubesin mukaan kolesterolia, mutta sellaisella terveellisellä tavalla. Kolesterolitutkijat eivät tätä asiaa kiistä. Ongelmana tässä on vain se, että sopivalla tavalla pitäisi saada muutoksia aikaan ravitsemussuosituksissa niin, että suosittaisiin luontaisia eläinperäisiä rasvalähteitä. Pitäisi kieltää ihmisiä syömästä liian vähän rasvaa, sillä se laskee HDL-kolesterolia ja suuremmasta hiilihydraattialtistuksesta johtuen nostaa noita haitallisia pieniä LDL-kolesterolipartikkeleita. Haitalliset triglyseridit (VLDL) lisääntyvät myös hiilihydraattien vaikutuksesta. Muistattehan yllä lukemastanne, että VLDL-partikkelit koko ajan pienentyvät luovuttaessaan rasvaa elimistön käyttöön? Mitä enemmän pieniä VLDL-partikkeleita syntyy, sitä enemmän on vaaraa siitä, että syntyy liian paljon noita haitallisia, pieniä LDL-kolesterolipartikkeleita. Tätä pienten LDL-partikkeleiden syntyä ruokkii hiilihydraattipitoinen ruokavalio.
Mitä ohjeita Gary Taubes antaa kolesteroliarvojesi tulkintaan?
Kokonaiskolesteroli on yksistään lähes arvoton mitta. Kokonaiskolesteroli voi olla 8, mutta kuitenkin potilaan rasva-arvot voivat olla kunnossa (LDL voi olla sitä isokokoista enimmäkseen ja HDL-kolesteroli voi olla korkea, mikä on hyvä asia).
Triglyseridien (VLDL) suhteen on mahdollisimman pieni arvo tärkeä. Yli 1,7 mmol/l on huono juttu ja vakava merkki siitä, että potilas kärsii metabolisesta oireyhtymästä. Hyvä triglyseridiarvo on 0,5 mmol/l.
HDL-kolesterolin pitää olla mahdollisimman korkealla. Alle 1,0 on huono arvo ja voi nakertaa sydänterveyttä. Mitä lähempänä 2,0 mmol/l sitä parempi.
LDL-kolesteroli on ongelmallinen yksistään. Pitää verrata triglyseridiarvoon (VLDL). Mitä korkeampi LDL ja mitä alhaisempi triglyseridi, sitä varmempaa on, että suurin osa LDL-kolesterolista on sitä suurempaa ja terveellisempää LDL-partikkelikokoa. Nyrkkisääntönä voitaneen pitää, että LDL-kolesteroli ei saa ylittää 3 mmol/l.
Kokonaiskolesteroli / HDL on hyvä mittari. Pitää olla alle 6 mmol/l. Se on jopa parempi kuin perinteisesti käytetty suhde LDL / HDL.
Kommentteja saa tulla, mutta välttämättä en pysty kaikkeen itse vastaamaan. Yritän löytää mahdollisille kysymyksillenne asiantuntijoilta vastauksia.
sunnuntai, joulukuuta 23, 2007
Kaksi toimivaa painonhallintadieettiä
*
Minulle on muodostunut selkeä käsitys kahdesta hyvin yksinkertaisesta dieetistä (ruokavaliosta), jotka näyttäisivät toimivan yllättävän hyvin painonhallinnassa. Molemmista dieeteistä on tuhansien vuosien käyttökokemuksia ja niistä esiintyy erilaisia versioita. Dieeteistä on saatavilla varsin tarkkoja kuvauksia ja tieteellisiä tutkimuksiakin löytyy sekä satojen vuosien takaa että lähivuosilta. Kokemusperäistä tietoa löytyy itseltänikin näistä dieeteistä ja muutama asiakkaani noudattaa tällä hetkellä jompaa kumpaa näistä dieeteistä. Tulokset ovat olleet rohkaisevia. Kummankaan dieetin suhteen minulla ei ole mitään kaupallisia siteitä. Tässä nämä kaksi dieettiä ovat:
Dieetti numero 1: Liikuntadieetti
Dieetin noudattaja nostaa huomattavasti liikuntapanostaan. Itse asiassa dieetin tärkeimpänä muutoksena on monen kohdalla juuri tämä liikunnan lisääminen. Päivittäisessä ruokailussa ei välttämättä näy muita muutoksia aiempaan kuin se, että syödään aiempaa hieman pienempiä kerta-annoksia ruokalautaselta, mutta mahdollisesti hieman useammin (3-4 tunnin välein).
Dieetin noudattajaa pyydetään panostamaan laadukkaisiin välipaloihin, välttämään eineksien ja valmisruokien käyttöä. Hän ei varsinaisesti rajoita mitenkään ruokavaliotaan, muuta kuin pyrkii syömään kaikkea hieman useammin ja pienempiä annoksia kerrallaan.
Mikäli ylipainoinen dieetin noudattaja ei useiden kuukausien jälkeen huomaa vaa'an lukemissa mitään muutoksia, hän voi kokeilla tärkkelyspitoisten ruoka-aineiden (peruna, makaroni, leipä) jättämistä pois tai huomattavaa vähentämistä. Tärkeintä on tässä vaiheessa olla rehellinen itselleen. Leivän ja perunan jättäminen pois ruokavaliosta voi olla yllättävän vaikeaa.
Mikäli huomaat, että toivottu laihdutusvaihe käynnistyy jätettyäsi tärkkelyspitoiset ruoka-aineet pois, tiedät nyt missä on heikko kohtasi. Sinä kuulut niihin ihmisiin, jotka jostain syystä, eivät voi laihtua syömällä rajattomasti tärkkelyspitoisia ruoka-aineita. Saavutettuasi painotavoitteesi voit mahdollisesti hieman lisätä tärkkelyspitoisten ruoka-aineiden saantia varsinkin jos kohentunut kuntosi sallii liikuntamäärän lisäämisen samanaikaisesti. Tämä liikuntadieetti toimii monella!
Dieetti numero 2: Hys hys -dieetti
Tämä hys hys -dieetiksi nimeämäni ruokavalio on hyvin mielenkiintoinen ja jossain määrin kiistanalainen. Minulle se on varsin uusi tuttavuus, mutta muutaman asiakkaan toivomuksesta olen siihen perehtynyt. Hämmästelen tässä lähinnä sitä miten odottamattoman hyvin se on toiminut. Odotusarvoni tämän hys hys -dieetin suhteen olivat lähes olemattomat. Eihän tällainen dieetti voi toimia? No, mikä se sitten on?
Sen nimeksi olen antanut hys hys -dieetti sen takia, että jokin kuvaavampi nimi voisi johtaa siihen, että tyrmäät sen heti. Varsinkin jos olet akateemisesti sivistynyt ja seuraat vain sellaisia tutkimuksia, jotka ovat kulkeneet virallista tietä, eli sen tutkimuksen on lukenut ja sitä kommentoinut jokin Valtion Ravitsemusneuvottelukunnan jäsenistä tai heitä lähellä olevista ryhmittymistä. Kun nyt olet lukenut näinkin pitkään, niin voin salaisuuden verhoa raottaa sen verran, että se tohtori joka liitetään tähän hys hys -dieetiksi nimeämääni ruokavalioon alkaa A-kirjaimella ja loppuu kirjaimiin -ins. Kun tämä A-kirjaimella alkava sukunimi mainitaan, moni painaa paniikkinappulaa ja lopettaa järkevän keskustelun siihen paikkaan. Tuota paniikkireaktiota välttääksemme olen päättänyt nimetä dieetin neutraalimmin. Puhutaan mekin tässä tapauksessa vain hys hys -dieetistä.
Joka tapauksessa tätä hys hys -dieettiä leimaa sellainen outo ajatus, että jättämällä paljon vähemmälle hiilihydraatit ja syömällä paljon proteiinia ja rasvaa, voi laihtua. Ja vieläpä niin, että tähän laihdutustulokseen voi päästä rajoittamalla tosi vähän päivittäin nautittavien kalorien määrää sekä pitämällä liikuntapanoksen hyvin vaatimattomana. En minä voi muuta kuin hämmästellä asiakaskunnassani tapahtunutta ihmettä: Lihaa, silavaa, voita, kananmunia, vihanneksia ym. nauttimalla voi laihtua. Kaksi asiakasta kertoo ruokailun tapahtuvan harvemmin kuin aiemmin ja nälän pysyvän paremmin loitolla. En tiedä onko tämä kovinkaan yleistä tämän dieetin yhteydessä.
Kaikilla laihdutus ei ehkä ole edennyt yhtä vakaasti. On ehkä lipsahdettu niiden hiilihydraattien lumoihin uudestaan ja sitten on tapahtunut takapakkia, mutta sanoisinpa, että valtaosalla tuntemistani tapauksista laihdutustulos on ollut ilahduttavan selkeä ja ylipaino on pysynyt loitolla.
Miksi tällainen kirjoitus?
Miksi minä nolostutan teitä tällaisilla painonhallintadieeteillä, jotka ovat keskenään niin erilaisia? Siksi, että eräs toimittaja on minulta pyytänyt näistä painonhallintadieeteistä kirjoitusta erääseen erikoislehteen. Tunsin, että ne harvat asiakastilanteet, joita minulle on ilmaantunut näistä kahdesta laihdutusdieetistä, eivät ihan riitä hyväksi lehtijutuksi.
Pyydän teitä kertomaan mikäli olette onnistuneet/epäonnistuneet näissä kahdessa dieetissä: 1) Liikuntadieetti ja 2) Hys hys -dieetti. En välttämättä tarvitse pitkiä selityksiä ja voitte esiintyä nimimerkillä. Mahdollisuuksien mukaan täydennän lehtijuttuani lukijoitteni kokemuksilla. En paljasta henkilöllisyyttänne, joten voitte halutessa lähettää minulle tarinanne sähköpostilla: christer.sundqvist@wakkanet.fi En maksa julkaisupalkkiota tarinoistanne.
Erinomaisen Hyvää Joulua toivottaen, christer
Minulle on muodostunut selkeä käsitys kahdesta hyvin yksinkertaisesta dieetistä (ruokavaliosta), jotka näyttäisivät toimivan yllättävän hyvin painonhallinnassa. Molemmista dieeteistä on tuhansien vuosien käyttökokemuksia ja niistä esiintyy erilaisia versioita. Dieeteistä on saatavilla varsin tarkkoja kuvauksia ja tieteellisiä tutkimuksiakin löytyy sekä satojen vuosien takaa että lähivuosilta. Kokemusperäistä tietoa löytyy itseltänikin näistä dieeteistä ja muutama asiakkaani noudattaa tällä hetkellä jompaa kumpaa näistä dieeteistä. Tulokset ovat olleet rohkaisevia. Kummankaan dieetin suhteen minulla ei ole mitään kaupallisia siteitä. Tässä nämä kaksi dieettiä ovat:
Dieetti numero 1: Liikuntadieetti
Dieetin noudattaja nostaa huomattavasti liikuntapanostaan. Itse asiassa dieetin tärkeimpänä muutoksena on monen kohdalla juuri tämä liikunnan lisääminen. Päivittäisessä ruokailussa ei välttämättä näy muita muutoksia aiempaan kuin se, että syödään aiempaa hieman pienempiä kerta-annoksia ruokalautaselta, mutta mahdollisesti hieman useammin (3-4 tunnin välein).
Dieetin noudattajaa pyydetään panostamaan laadukkaisiin välipaloihin, välttämään eineksien ja valmisruokien käyttöä. Hän ei varsinaisesti rajoita mitenkään ruokavaliotaan, muuta kuin pyrkii syömään kaikkea hieman useammin ja pienempiä annoksia kerrallaan.
Mikäli ylipainoinen dieetin noudattaja ei useiden kuukausien jälkeen huomaa vaa'an lukemissa mitään muutoksia, hän voi kokeilla tärkkelyspitoisten ruoka-aineiden (peruna, makaroni, leipä) jättämistä pois tai huomattavaa vähentämistä. Tärkeintä on tässä vaiheessa olla rehellinen itselleen. Leivän ja perunan jättäminen pois ruokavaliosta voi olla yllättävän vaikeaa.
Mikäli huomaat, että toivottu laihdutusvaihe käynnistyy jätettyäsi tärkkelyspitoiset ruoka-aineet pois, tiedät nyt missä on heikko kohtasi. Sinä kuulut niihin ihmisiin, jotka jostain syystä, eivät voi laihtua syömällä rajattomasti tärkkelyspitoisia ruoka-aineita. Saavutettuasi painotavoitteesi voit mahdollisesti hieman lisätä tärkkelyspitoisten ruoka-aineiden saantia varsinkin jos kohentunut kuntosi sallii liikuntamäärän lisäämisen samanaikaisesti. Tämä liikuntadieetti toimii monella!
Dieetti numero 2: Hys hys -dieetti
Tämä hys hys -dieetiksi nimeämäni ruokavalio on hyvin mielenkiintoinen ja jossain määrin kiistanalainen. Minulle se on varsin uusi tuttavuus, mutta muutaman asiakkaan toivomuksesta olen siihen perehtynyt. Hämmästelen tässä lähinnä sitä miten odottamattoman hyvin se on toiminut. Odotusarvoni tämän hys hys -dieetin suhteen olivat lähes olemattomat. Eihän tällainen dieetti voi toimia? No, mikä se sitten on?
Sen nimeksi olen antanut hys hys -dieetti sen takia, että jokin kuvaavampi nimi voisi johtaa siihen, että tyrmäät sen heti. Varsinkin jos olet akateemisesti sivistynyt ja seuraat vain sellaisia tutkimuksia, jotka ovat kulkeneet virallista tietä, eli sen tutkimuksen on lukenut ja sitä kommentoinut jokin Valtion Ravitsemusneuvottelukunnan jäsenistä tai heitä lähellä olevista ryhmittymistä. Kun nyt olet lukenut näinkin pitkään, niin voin salaisuuden verhoa raottaa sen verran, että se tohtori joka liitetään tähän hys hys -dieetiksi nimeämääni ruokavalioon alkaa A-kirjaimella ja loppuu kirjaimiin -ins. Kun tämä A-kirjaimella alkava sukunimi mainitaan, moni painaa paniikkinappulaa ja lopettaa järkevän keskustelun siihen paikkaan. Tuota paniikkireaktiota välttääksemme olen päättänyt nimetä dieetin neutraalimmin. Puhutaan mekin tässä tapauksessa vain hys hys -dieetistä.
Joka tapauksessa tätä hys hys -dieettiä leimaa sellainen outo ajatus, että jättämällä paljon vähemmälle hiilihydraatit ja syömällä paljon proteiinia ja rasvaa, voi laihtua. Ja vieläpä niin, että tähän laihdutustulokseen voi päästä rajoittamalla tosi vähän päivittäin nautittavien kalorien määrää sekä pitämällä liikuntapanoksen hyvin vaatimattomana. En minä voi muuta kuin hämmästellä asiakaskunnassani tapahtunutta ihmettä: Lihaa, silavaa, voita, kananmunia, vihanneksia ym. nauttimalla voi laihtua. Kaksi asiakasta kertoo ruokailun tapahtuvan harvemmin kuin aiemmin ja nälän pysyvän paremmin loitolla. En tiedä onko tämä kovinkaan yleistä tämän dieetin yhteydessä.
Kaikilla laihdutus ei ehkä ole edennyt yhtä vakaasti. On ehkä lipsahdettu niiden hiilihydraattien lumoihin uudestaan ja sitten on tapahtunut takapakkia, mutta sanoisinpa, että valtaosalla tuntemistani tapauksista laihdutustulos on ollut ilahduttavan selkeä ja ylipaino on pysynyt loitolla.
Miksi tällainen kirjoitus?
Miksi minä nolostutan teitä tällaisilla painonhallintadieeteillä, jotka ovat keskenään niin erilaisia? Siksi, että eräs toimittaja on minulta pyytänyt näistä painonhallintadieeteistä kirjoitusta erääseen erikoislehteen. Tunsin, että ne harvat asiakastilanteet, joita minulle on ilmaantunut näistä kahdesta laihdutusdieetistä, eivät ihan riitä hyväksi lehtijutuksi.
Pyydän teitä kertomaan mikäli olette onnistuneet/epäonnistuneet näissä kahdessa dieetissä: 1) Liikuntadieetti ja 2) Hys hys -dieetti. En välttämättä tarvitse pitkiä selityksiä ja voitte esiintyä nimimerkillä. Mahdollisuuksien mukaan täydennän lehtijuttuani lukijoitteni kokemuksilla. En paljasta henkilöllisyyttänne, joten voitte halutessa lähettää minulle tarinanne sähköpostilla: christer.sundqvist@wakkanet.fi En maksa julkaisupalkkiota tarinoistanne.
Erinomaisen Hyvää Joulua toivottaen, christer
perjantaina, joulukuuta 21, 2007
Diabetespotilaat ottavat yhteyttä
*
Kommentointi on vilkasta!
Tämän vuoden 2007 kallistuessa loppua kohti on hyvä muistella mieleenpainuvimpia hetkiä.
Kirjoitin Suomen Potilaslehteen nro. 1/2007 diabeteksen hoidosta. Kävin läpi diabeteksen Käypä Hoito -suositukset, ihmettelin minne sokerittomat tuotteet hävisivät ja toin esille vaihtoehtoisen ratkaisun missä diabetesta hoidetaan niin, että rajoitetaan hiilihydraattien saantia (eletään hiilihydraattitietoisesti). Jälkimmäinen vaihtoehtoinen hoitomalli on sellainen missä annetaan erityisesti tyypin 2 diabeetikon (mutta voidaan myös käyttää tyypin 1 diabeetikolle) haimalle mahdollisuus vielä edes muutamaksi vuodeksi tuottaa sitä omaa luontaista insuliinia ja vältetään lääkitystä (tabletit tai insuliinipistos). Vähäisemmän hiilihydraattikuorman takia tyypin 2 diabeetikon oma insuliinintuotanto riittää ja tyypin 1 diabeetikko voi huomattavasti vähentää pistosinsuliinin käyttöä (ehkä jopa luopua siitä, lue esimerkiksi tämä Kirsin tarina!).
Tämän kirjoitukseni johdosta sain vastaanottaa erityisen sapekasta kritiikkiä Suomen Diabetesliiton omalta ravitsemusterapeutilta Liisa Heinoselta. Pyysin saada keskustella asiasta esimerkiksi Diabetesliiton toimistossa. Kutsua ei vielä ole lähetetty. Ravitsemusterapeutti Heinoselle suotiin runsaasti palstatilaa Suomen Potilasliiton lehdessä nro. 3/2007 esitellä Diabetesliiton ohjeistuksia ja parjata minun tapaani esitellä asiaa.
Liisa Heinosen ylimielinen asenne on ilmeisesti koettu kovin rasittavaksi, sillä Suomen Potilaslehti on saanut vastaanottaa runsaanlaisesti palautetta lehden lukijoilta. Lehti julkaisee kaksi yhteydenottoa uusimmassa lehdessään numero 4/2007:
Suivaannuin Christerin puolesta. Kirjoitukseen viimeisessä potilasliiton lehdessä (3/07) aiheena diabetes ja kritiikki Christerin aikaisempaan kirjoitukseen (1/07). Luulisi potilasliiton ajavan potilaiden etuja eikä toistavan virallista propagandaa. Kakkostyypin diabeetikkona tiedän omastakin kokemuksesta, että mm nimim. MIKAn keinot todella tepsivät 2 tyypin diabeteksen ensisijaiseen ongelmaan, liian korkeisiin sokereihin. (Keskusteluja omakohtaisista kokemuksista mm täällä: Diabetesliiton kohtauspaikan II tyypin osio ja Hiilaritietoiset.net sokeritauti, osio). HÄVETKÄÄ!!
Pekka
Sundqvistin näkemykset oikea vaihtoehto. Kommentoin tuota ravitsemusterapeutti Heinosen oikaisua tohtori Sundqvistin diabetesjuttuun. Sundqvist on oikeilla linjoilla. Heinonen on ihan väärässä. Tosin hän toistaa sitä samaa sanomaa, mitä Diabetesliitto toistaa. Onneksi on olemassa laaja ystäväpiiri ja asiaa monipuolisesti katsovia lääkäreitä. Minulla on lääkäri, joka suositteli minulle tohtori Sundqvistin hienosti esille tuomaa vähähiilihydraattista ruokavaliota. Olen tällä hetkellä terve. Haimani tuottaa sen verran insuliinia, että sitä riittää, kunhan syön vähemmän perunaa, pastaa ja leipää. Kaikkia mahdollisia “asiantuntijoita” te päästättekin lehteenne kirjoittamaan. Muilta osin lehti oli hyvä! Heinosen juttu ei ollut hyvä. Pyytäkää häntä perustelemaan, miksi VHH ei voisi toimia?
Diabeetikko.
Kiitän palautteesta. En ymmärrä miksi tilanne kärjistyy tällaiseksi diabeteksen hoidossa. Eikö ole hyvä, että on vaihtoehtoja? Lääkkeellinen hoitomahdollisuus ja ruokavaliolla hoidettavissa oleva malli. Luonnollisesti tähän jälkimmäiseen vaihtoehtoon tarvitaan lääkärikunnan ja hoitohenkilöstön suostumus ja tuki.
Niin kuin en jo olisi saanut kokea kylliksi riesaa Diabetesliitolta, tapahtuu kummia erään yleisöluentoni jälkeen Hämeenlinnassa. Mainitsin nimittäin ohimennen tuolla luennolla diabeteksen vaihtoehtoisesta hoitomallista (hiilihydraattitietoinen ruokavalio) ja pidin voita terveellisempänä kuin margariinia. Opiston rehtori sai tämän johdosta vastaanottaa kahdeksan (8!) ravitsemusterapeutin, yhden sairaanhoitajan ja yhden ylilääkärin allekirjoittaman valituksen kyseenalaisesta tavasta luennoida ravitsemusasioista! Opiston rehtorille toimitin asiallisen vastineen ja uudistin taas toivomukseni käydä asian johdosta keskusteluja Diabetesliiton kanssa. Mitään ei tietenkään ole kuulunut sieltä päin.
Mikä Diabetesliittoa vaivaa? Mikä hiilihydraattien rajoittamisessa diabeetikolle on niin hankalaa? Eikö siinä pikemminkin käy niin, että hiilihydraattien rajoittaminen ruokavaliosta tekee ruokavaliosta monipuolisemman ja maistuvamman?
Diabeetikot! Ottakaa kantaa tähän asetelmaan!
Lääkärit! Onko mahdotonta ajatella vaihtoehtoista ratkaisua diabeteksen hoidossa? Olisitko valmis suosittelemaan vaihtoehtoista ratkaisua?
Ravitsemusterapeutit! Ettekö halua käyttää ammattitaitoanne laatiessanne uusia ravintosuosituksia hiilihydraattitietoiselle diabeetikolle?
Kansalaiset! Olenko minä ihan pihalla näissä asioissa?
Kommentointi on vilkasta!
Tämän vuoden 2007 kallistuessa loppua kohti on hyvä muistella mieleenpainuvimpia hetkiä.
Kirjoitin Suomen Potilaslehteen nro. 1/2007 diabeteksen hoidosta. Kävin läpi diabeteksen Käypä Hoito -suositukset, ihmettelin minne sokerittomat tuotteet hävisivät ja toin esille vaihtoehtoisen ratkaisun missä diabetesta hoidetaan niin, että rajoitetaan hiilihydraattien saantia (eletään hiilihydraattitietoisesti). Jälkimmäinen vaihtoehtoinen hoitomalli on sellainen missä annetaan erityisesti tyypin 2 diabeetikon (mutta voidaan myös käyttää tyypin 1 diabeetikolle) haimalle mahdollisuus vielä edes muutamaksi vuodeksi tuottaa sitä omaa luontaista insuliinia ja vältetään lääkitystä (tabletit tai insuliinipistos). Vähäisemmän hiilihydraattikuorman takia tyypin 2 diabeetikon oma insuliinintuotanto riittää ja tyypin 1 diabeetikko voi huomattavasti vähentää pistosinsuliinin käyttöä (ehkä jopa luopua siitä, lue esimerkiksi tämä Kirsin tarina!).
Tämän kirjoitukseni johdosta sain vastaanottaa erityisen sapekasta kritiikkiä Suomen Diabetesliiton omalta ravitsemusterapeutilta Liisa Heinoselta. Pyysin saada keskustella asiasta esimerkiksi Diabetesliiton toimistossa. Kutsua ei vielä ole lähetetty. Ravitsemusterapeutti Heinoselle suotiin runsaasti palstatilaa Suomen Potilasliiton lehdessä nro. 3/2007 esitellä Diabetesliiton ohjeistuksia ja parjata minun tapaani esitellä asiaa.
Liisa Heinosen ylimielinen asenne on ilmeisesti koettu kovin rasittavaksi, sillä Suomen Potilaslehti on saanut vastaanottaa runsaanlaisesti palautetta lehden lukijoilta. Lehti julkaisee kaksi yhteydenottoa uusimmassa lehdessään numero 4/2007:
Suivaannuin Christerin puolesta. Kirjoitukseen viimeisessä potilasliiton lehdessä (3/07) aiheena diabetes ja kritiikki Christerin aikaisempaan kirjoitukseen (1/07). Luulisi potilasliiton ajavan potilaiden etuja eikä toistavan virallista propagandaa. Kakkostyypin diabeetikkona tiedän omastakin kokemuksesta, että mm nimim. MIKAn keinot todella tepsivät 2 tyypin diabeteksen ensisijaiseen ongelmaan, liian korkeisiin sokereihin. (Keskusteluja omakohtaisista kokemuksista mm täällä: Diabetesliiton kohtauspaikan II tyypin osio ja Hiilaritietoiset.net sokeritauti, osio). HÄVETKÄÄ!!
Pekka
Sundqvistin näkemykset oikea vaihtoehto. Kommentoin tuota ravitsemusterapeutti Heinosen oikaisua tohtori Sundqvistin diabetesjuttuun. Sundqvist on oikeilla linjoilla. Heinonen on ihan väärässä. Tosin hän toistaa sitä samaa sanomaa, mitä Diabetesliitto toistaa. Onneksi on olemassa laaja ystäväpiiri ja asiaa monipuolisesti katsovia lääkäreitä. Minulla on lääkäri, joka suositteli minulle tohtori Sundqvistin hienosti esille tuomaa vähähiilihydraattista ruokavaliota. Olen tällä hetkellä terve. Haimani tuottaa sen verran insuliinia, että sitä riittää, kunhan syön vähemmän perunaa, pastaa ja leipää. Kaikkia mahdollisia “asiantuntijoita” te päästättekin lehteenne kirjoittamaan. Muilta osin lehti oli hyvä! Heinosen juttu ei ollut hyvä. Pyytäkää häntä perustelemaan, miksi VHH ei voisi toimia?
Diabeetikko.
Kiitän palautteesta. En ymmärrä miksi tilanne kärjistyy tällaiseksi diabeteksen hoidossa. Eikö ole hyvä, että on vaihtoehtoja? Lääkkeellinen hoitomahdollisuus ja ruokavaliolla hoidettavissa oleva malli. Luonnollisesti tähän jälkimmäiseen vaihtoehtoon tarvitaan lääkärikunnan ja hoitohenkilöstön suostumus ja tuki.
Niin kuin en jo olisi saanut kokea kylliksi riesaa Diabetesliitolta, tapahtuu kummia erään yleisöluentoni jälkeen Hämeenlinnassa. Mainitsin nimittäin ohimennen tuolla luennolla diabeteksen vaihtoehtoisesta hoitomallista (hiilihydraattitietoinen ruokavalio) ja pidin voita terveellisempänä kuin margariinia. Opiston rehtori sai tämän johdosta vastaanottaa kahdeksan (8!) ravitsemusterapeutin, yhden sairaanhoitajan ja yhden ylilääkärin allekirjoittaman valituksen kyseenalaisesta tavasta luennoida ravitsemusasioista! Opiston rehtorille toimitin asiallisen vastineen ja uudistin taas toivomukseni käydä asian johdosta keskusteluja Diabetesliiton kanssa. Mitään ei tietenkään ole kuulunut sieltä päin.
Mikä Diabetesliittoa vaivaa? Mikä hiilihydraattien rajoittamisessa diabeetikolle on niin hankalaa? Eikö siinä pikemminkin käy niin, että hiilihydraattien rajoittaminen ruokavaliosta tekee ruokavaliosta monipuolisemman ja maistuvamman?
Diabeetikot! Ottakaa kantaa tähän asetelmaan!
Lääkärit! Onko mahdotonta ajatella vaihtoehtoista ratkaisua diabeteksen hoidossa? Olisitko valmis suosittelemaan vaihtoehtoista ratkaisua?
Ravitsemusterapeutit! Ettekö halua käyttää ammattitaitoanne laatiessanne uusia ravintosuosituksia hiilihydraattitietoiselle diabeetikolle?
Kansalaiset! Olenko minä ihan pihalla näissä asioissa?
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)