Makeutusaineet herättävät tunteita

*
Suomessa kaikki on hyvin. Keinotekoisesti makeutetut kevyttuotteet ovat terveysviranomaistemme erityisessä suojeluksessa ja elintarvikekaupan suosikki numero 1. Niitä neuvotaan ostamaan ja kyllä niitä hyllykilometreittäin onkin tarjolla. Valistuneet kuluttajat tekevät tietenkin itsenäisiä valintoja, etsien välillä jopa epätoivoisesti luontaisesti makeutettuja ja/tai täysrasvaisia tuotteita kohtuudella niitä nauttien.

Maailmalla on toisin. Kevyttuotteista kiistellään. Auttavatko keinomakeutetut kevyttuotteet laihtumaan? Tähän kysymykseen on esitetty esimerkiksi viime päivinä kaksi päinvastaista vastausta:

1. Jos haluaa laihtua, kannattaa kaataa kevyttuotteet viemäriin

Tällaisen päätöksen tekivät Purduen yliopiston psykologit tekemiensä rottakokeiden perusteella. Rotat, jotka söivät kalorittomalla sakariinilla makeutettua jugurttia, söivät tätä jugurttia ja kaikkea muuta ruokaa niin paljon enemmän, että ne myös lihoivat enemmän kuin rotat joiden jugurtti oli makeutettu energiapitoisella glukoosilla. Keinomakeutettu ruoka ei enää luotettavasti kerro, että ruoka sisältää paljon energiaa. Silloin energiansaannin säätely käy vaikeaksi, tutkijat arvelivat. Tutkimuksen julkaisi arvostettu tiedelehti Behavioral Neuroscience.

2. Jos haluaa laihtua, kannattaa syödä aspartaamilla makeutettuja kevyttuotteita

Täysin päinvastaiseen tulokseen päädyttiin arvostetussa tiedelehdessä European Journal of Clinical Nutrition julkaistuissa tutkimuksissa, joiden mukaan keinotekoisesti makeutetut elintarvikkeet tukevat painonpudotusta. Esimerkiksi kahden vuoden ajan seuratussa 168 ylipainoisen naisen ryhmässä aspartaamilla makeutetut ruoat ja juomat edistivät laihtumista ja sen jälkeen myös painon pysymistä alhaalla. Washingtonin yliopiston ravitsemustutkimuskeskuksen johtaja Adam Drewnowski jyrähtää: "Väite, että makeutusaineet aiheuttaisivat lihomista, on vastuutonta rottamallien soveltamista ravitsemusneuvontaan".

Minun luonani on käynyt asiakkaita/ystäviä kertomassa miten kevyttuotteiden syöminen on vaikeuttanut nälänhallintaa ja paino onkin näitä keinomakeutettuja tuotteita nautittaessa noussut, eikä laskenut. Todennäköisesti nämä keinomakeutetut tuotteet sopivat joillekin ihmisille, mutta useimmat ihmiset hyötyvät siitä, että syödään täysrasvaisia elintarvikkeita, joita on luontaisesti makeutettu mahdollisimman vähän. Onko siinä mitään tolkkua jos asiakas erään nimeltä mainitsemattoman ravitsemusterapeutin ohjeistuksen jälkeen tuntee itsensä taas nälkäiseksi tunnin jälkeen? Parempi lienee syödä kunnolla proteiini- ja rasvapitoista ruokaa lautaselta ja kuulostella näläntunnetta vasta 3-4 tuntia ruokailun jälkeen.

Mitä mieltä olet kevyttuotteista?

Lähteet:

Susan E. Swithers ja Terry L. Davidson. A Role for Sweet Taste: Calorie Predictive Relations in Energy Regulation by Rats (PDF: 443KB). Behavioral Neuroscience February 2008, DOI: 10.1037/0735-7044.00.0.000

Tiede-lehden uutinen, 12.2.2008

Kaitsu ja Chrisu yhteistyössä

Lehdistötiedote
Julkaisuvapaa 11.2.2008

Kaitsu ja Chrisu yhä tiiviimmässä yhteistyössä!

Christer Sundqvist ja Kai Kosklin ovat yhdistäneet voimansa mielenkiintoiseen valtakunnalliseen ravinto- ja terveyshankkeeseen. Suosituilla luennoillaan vankan jalansijan terveysvalistuksen saralla saavuttanut tohtori Sundqvist saa Kosklinilta kaipaamaansa vetoapua ja ammattimaisuutta markkinointiin sekä asiakaspalveluun siirtyessään Turun Fimexin yritykseen. Ylpeinä mutta nöyrin mielin olemme valmiita kohtaamaan teidänkin tiedolliset tarpeenne ravitsemuksesta ja liikunnasta. Voimme esitellä kolmelle eri kohderyhmälle räätälöidyt toimivat ratkaisut.

Ryhmä 1. Isot yritykset, isot urheiluseurat, kuntayhtymät, liikuntajärjestöt, valtakunnalliset terveyshankkeet, sairaanhoitopiirit

Ravinto- ja terveysprojekti (laaja tai suppea tarjonta mahdollista)

• tavoitteena elinikäinen liikunta, terveet elämäntavat ja terveellinen ravinto
• vuodeksi tavoitteellinen ja hauska terveysohjelma koko henkilökunnalle
• täsmäluentoja tavoitelluista aiheista.
  

Kysykää lisää mitä meillä on tarjota!
Referenssit: Foster&Wheeler, Veritas, maxit, KELA Kuntoutus, Lapin urheiluopisto

Ryhmä 2. Pienet yritykset, pienet liitot ja järjestöt, koululuokat, laihdutusryhmät

Suppea ravinto- ja terveysprojekti

• sohvaperunasta liikkujaksi, terveystietoisen sapuskat ja turmeltumattomat elämäntavat
• muutaman tunnin kestävä tavoitteellinen ja hauska terveysluento rajatulle kuulijakunnalle
• teemailtapäivä ravinnosta tai liikunnasta
• helppo toteuttaa!

Referenssit: Williamsson Transport, Atletico Sisu, Trainer4You, Suomen Kilpirauhasliitto

Ryhmä 3. Pienet urheiluseurat, pienet potilasyhdistykset, yksityishenkilöt

Tarjoamme luennon vakioaihepiiristämme:

• Ravitsemuksen ilot ja surut
• Ravintokaraoke
• Urheilijan ravinto
• Diabetespotilaan ravinto
• Kilpirauhaspotilaan ravinto ja liikunta
• Muita luentoja mahdollisuuksien mukaan

Referenssit: Vaasan uimaseura, Järvenpään Kehäkarhut, Turun Weikot, Lahden seudun kilpirauhasyhdistys, Mellersta Nylands diabetesförening, Mustasaaren aikuisopisto

Voitte rauhassa tutustua kirjoituksiimme ja vinkkeihimme näillä sivuilla:
http://sundqvist.blogspot.com/ http://www.ravintokirja.fi/

OBS! Föreläsningar även på svenska.

Yhteydenotot:

Kai Kosklin 0400-532798, kai.kosklin (at) fimex.fi
Christer Sundqvist 040-7529274, christer.sundqvist (at) ravintokirja.fi

Turun Fimex Oy
Voimakatu 2
21600 Parainen

Hiilihydraattitietoisuus ehkäisee sokeritautia

**
Rohkaisevaa tutkimustietoa saadaan harva se viikko hiilihydraatteja rajoittavasta ruokavaliosta. Vähän liikkuvan ihmisen on ilmeisen sopivaa syödä vähemmän hiilihydraattia kuin mitä Valtion ravitsemusneuvottelukunta suosittelee.

Harvinaisen painavaa näyttöä ravinnon hiilihydraattien vaikutuksesta aikuistyypin sokeritautiin (tyypin 2 diabetekseen) saatiin Harvardin yliopiston johtamasta sairaanhoitajien terveystutkimuksesta (Nurse's Health Study). Se on laajimpia (85 059 naista) ja pitkäaikaisimpia (20 vuotta) meneillään olevia ravitsemukseen liittyviä väestötason tutkimuksia.

Niillä naisilla, jotka söivät vähemmän ja laadultaan parempia hiilihydraatteja (matalampi glykeeminen kuorma) sekä paljon kasvirasvaa, oli pienempi riski sairastua aikuistyypin sokeritautiin. Harvardin yliopiston tutkijaryhmä väittää vastoin yleisiä Suomen diabetesliiton kirjoituksia, että vähemmällä hiilihydraattikuormalla ja runsaalla proteiinin ja rasvan nauttimisella ei suinkaan ole terveyttä vaarantavaa vaikutusta. Päinvastoin tällä hiilihydraattitietoisella ruokavaliolla voi jopa estää sokeritaudin puhkeamisen. Tämä tutkittu tieto tukee entisestään Amerikan diabetesliiton uudistettuja ruokavaliosuosituksia ja Ruotsin Socialstyrelsenin lausuntoa hiilihydraattitietoisen ruokavalion sopivuudesta diabeetikolle ja lihavuudesta kärsivälle.

Tutkimus julkaistaan arvostetun American Journal of Clinical Nutrition -lehden helmikuun numerossa aivan kuten Kansanterveyslaitoksen raportoima suomalaistutkimus marjojen terveellisyydestä. Tätä isoa diabetestutkimusta en löytänyt vielä Kansanterveyslaitoksen tai Suomen diabetesliiton tiedotteista.

Lähde: Halton TL, Liu S, Manson JE, Hu FB. Low-carbohydrate-diet score and risk of type 2 diabetes in women. American Journal of Clinical Nutrition 87(2): 339-346, 2008

Sydänystävällisiä marjoja

***
Kansanterveyslaitoksen tuoreessa tutkimuksessa marjojen syönti edisti sydämen ja verisuoniston hyvinvointia. Marjojen tai marjavalmisteiden nauttiminen näytti muun muassa laskevan verenpainetta.

Tutkimukseen osallistui keski-ikäisiä miehiä ja naisia, joilla oli kohonnut verenpaine tai muita sydän- ja verisuonitautien riskitekijöitä. He nauttivat kahden kuukauden ajan erilaisia marjoja ja marjamehua (mustaherukoita, mustikoita, puolukoita ja marja-aroniaa sekä kokonaisina marjoina että pyreenä ja mehuna) tai verrokkituotteita. Tutkimuksen alussa ja lopussa koehenkilöiltä mitattiin verenpaine ja heidän veri- ja virtsanäytteistään sydän- ja verisuonitautien riskin ja marjojen käytön merkkiaineita. Marjoista imeytyi verenkiertoon terveyden kannalta suotuisia flavonoideja ja C-vitamiinia.

Marjoja syöneiden ryhmässä verenpaine laski ja ns. "hyvä kolesteroli" (HDL) nousi verrokkiryhmään verrattuna. Lisäksi marjojen syönti vaikutti suotuisasti verihiutaleiden toimintaan. Marjatuotteita syötiin kaksi annosta eli yhteensä noin 160 grammaa päivässä. Erikoistutkija Iris Erlundin mukaan sitä voi pitää varsin kohtuullisena määränä.

”On todella ilahduttavaa, jos tämän suuruisella marjalisällä voidaan vaikuttaa edullisesti sydämen ja verisuoniston hyvinvoinnin kannalta tärkeisiin tekijöihin”, Erlund toteaa. Marjat sisältävät erityisen runsaasti polyfenoleja ( flavonoideja) ja juuri nämä saattavat olla terveydelle suotuisia.

”Kotimaiset marjamme ovat runsain ja monipuolisin polyfenolilähde. Lisäksi marjat sisältävät muitakin hyödyllisiä ainesosia, kuten C-vitamiinia ja liukoista kuitua, mutta niissä on vain vähän energiaa ja rasvaa. Kauniin värinsä ja raikkaan makunsa vuoksi marjat tuovat myös vaihtelua ja silmäniloa ruokavalioon. Siksi niitä kannattaa syödä runsaasti, mieluiten päivittäin”, Erlund suosittaa.

Satunnaistettuja marjatutkimuksia on ihmisillä tehty hyvin vähän. Nyt saadut tutkimustulokset antavat merkittävää uutta tietoa siitä mihin tekijöihin marjansyönnillä voidaan vaikuttaa.

Tutkimus julkaistaan arvostetun American Journal of Clinical Nutrition -lehden helmikuun numerossa.

Iris Erlund, Raika Koli, Georg Alfthan, Jukka Marniemi, Pauli Puukka, Pirjo Mustonen, Pirjo Mattila, Antti Jula. Favorable effects of berry consumption on platelet function, blood pressure, and HDL cholesterol. American Journal of Clinical Nutrition 87: 323–331, 2008

Lähde: Kansanterveyslaitoksen tiedote, 7.2.2008

Ravinto- ja terveyskiihkoilua foorumeissa

*
Olin työmatkalla Saksassa. Matkan aikana sähköpostiin kantautui kriittisiä kommentteja ravinnosta ja terveydestä. Olen käyttänyt aamupäivän kommenttien lukemiseen ja vastauksien kirjoittamiseen. Kävin myös foorumitekstejä lukemassa. Ei olisi pitänyt! Ravitsemus herättää siellä taas tunteita liiaksikin. Mielenkiintoista miten suuri tarve ihmisillä on loukata toinen toisiaan ja esiintyä itse niin paljon paremmassa valossa kuin on muille tarpeen.

Päätökseni vetäytyä Hiilaritietoiset -foorumista on saanut muutaman kommentin aikaiseksi. Turha tätä vetäytymistä on sen kummemmin dramatisoida. Sanottakoon tässä nyt kaikille, jota asia mahdollisesti kiinnostaa, että tämä blogini riittää minulle aivan mainiosti ravinto- ja terveysaiheiden seurantaan ja kommentointiin.

En laisinkaan pitänyt Hiilaritietoiset -foorumissa esiintyneiden vaikeammin kontrolloitavien henkilökohtaisten hyökkäysten tulvasta. Jotain on myös perusteellisesti pielessä, jos en enää tunnista Hiilaritietoiset -foorumissa olevaa omaa osioitani omakseni. Viimeinen niitti oli kun keskustelun siisteydestä tarkat naismoderaattorit sensuroivat ja järjestelivät kirjoituksiani (omassa osiossani!) mielin määrin. Saattaa olla, että miehen luonteelle tuollainen akkamainen tapa hoitaa asiaa on liikaa. Herkkähipiäiset näkevät tässä miehisessä näkökulmassa varmaan paljonkin ongelmia. Ilmeisen kyvykkäälle ravintoporukalle voi kuitenkin olla hyssyttelyn sijaan parempi kokea nyrkin isku pöytään, että nyt tämä foorumiteatteri saa omalta kohdaltani ainakin joksikin aikaa loppua. Mitään henkilökohtaista (päinvastoin!) minulla ei ole foorumin ylläpitäjiä vastaan ja toivotan heille vilpittömästi menestystä kiintoisan Hiilaritietoiset -foorumin kehittelyn parissa.

Ei hätää, täällä blogissa sana sanotaan niinkuin se on. Kommentit sensuroidaan tarvittaessa omasta toimestani juuri niin paljon kuin näen tarpeelliseksi. Aiheelliset ja tunnistettavat kommentit saavat arvoisensa käsittelyn. Älkää uskoko kaikkeen mitä itsestäni foorumeilla kirjoitetaan. Foorumeilla käyntiin lähtenyttä huhua tai väärinymmärrystä on aika hankalaa lähteä oikomaan. Olen yrittänyt asioita oikoa, mutta kovin huonolla menestyksellä.

Hiilihydraattitietoisuutta esimerkiksi edistän nyt siis pääosin vain tässä omassa blogissani. Hiilaritietoiset -foorumiin saatan palata uudestaan. Välitöntä kiirettä ei ole.

Rakkaudella, christer sundqvist

Doping-aineet ja kuntoilu

**
Olin mukana dopingin käyttöä selvitelleessä paneeliseminaarissa 6.2.2008 klo 9-17 Säätytalossa, Helsingissä.

Kulttuuri- ja urheiluministeri Stefan Wallinin pakollisten Kaisa Varis -mainintojen jälkeen päästiin itse asiaan, eli hätkähdyttävän yleiseen tavallisten kuntoilijoiden dopingin käyttöön. Voidaan sanoa, että doping todellakin pullistelee takahuoneissamme. Pakkotoisto -foorumilla tekemänsä kyselyn perusteella sosiologi Tuuli Salospohja sai selville tyypillisen dopingaineiden käyttäjän profiilin:

• asuu kaupungissa
• on alle 3o -vuotias mies (tai yli 30 -vuotias nainen)
• ansaitsee yli 2000 e/kk
• opiskelee tai tekee ahkerasti töitä n. 40 h/vk
• elää useimmiten vakituisessa parisuhteessa
• viettää korostuneen keskiluokkaista elämäntapaa

Miten ihmeessä näitä citykulttuurin puraisemia kuntoilijoita juuri doping voi kiinnostaa? Dopingaineiden käyttö kilpaurheilun ulkopuolella on laajeneva ilmiö. Enää ei "tavallinen" elämä kiinnostaa. Elämässä pitää olla menoa ja meininkiä! Doping mahdollistaa extreme-ilmiöiden kautta eletyn elämän. Haetaan elämyksiä pop-kulttuurista tutun "music video bodyn" kautta. Jos Madonna jaksaa, jaksan minäkin.

Kuntoilijoiden käyttämät dopingaineet saavat Kaisankin kalpenemaan. Kuntoilijoille kelpaavat rikoslaissa kriminalisoidut dopingaineet. Eihän haittaa vaikka testeissä jäisi kiinni, kuntoilijahan ei urheile aktiivisesti vaan hän elää muokatakseen kehoaan paremmaksi "minulle kaikki heti nyt" -menetelmällä.

Palaan tämän dopingseminaarin antiin seuraavissa kirjoituksissani, mutta miettikääpä tätä:

• Suomessa on noin 10 000 dopingaineiden väärinkäyttäjää!
• Dopinginkäyttäjän arvioidaan kuluttavan aineisiinsa noin 1000 euroa vuodessa.
  
• Järjestäytynyt rikollisuus ei jätä tätä arviolta 10 miljoonan euron vuotuista rikollista markkina-aluetta harrastelijoille vaan ottaa kaupan haltuunsa.
• Laittomilla markkinoilla on runsaasti väärennettyjä valmisteita, jotka muodostavat erittäin suuren terveysriskin.
• Internetin kautta tilataan yhä enemmän dopingvalmisteita.
• Internetsivuilla esiintyy ilmoituksia, joissa annetaan ostajalle takuu tullin varalta, että jos aineet jäävät kiinni tullin haaviin tarkistuksissa, toimittaja lupaa lähettää ilmaiseksi vastaavan tuote-erän!
  
• Dopingaineita levitetään erityisen häikäilemättömällä tavalla.
  

Sano Vaasan superleivälle ei!

*
Kotona leivottu leipä pilaantuu nopeasti. Se homehtuu, tulee kuivaksi ja kovettuu. Ennen homehtumistaan kotona leivotun leivän voi kuivattaa ja viedä sitten ulos linnuille syötäväksi. Siitä leivästä ne linnut saavat paljon energiaa ja pulskistuvat niin komeasti.

Toista maata on kaupan leipähyllyjen supertuote: Paahtoleipä. Noora Vanhanen on testannut erilaisia leipiä. Hän osti erilaisia paahtoleipiä, availi pusseja, jotta sisään pääsi happea ja homeitiöitä, joita huoneilmassa on luonnostaan. Hän varmisti kaikin tavoin, että leivät eivät voisi välttyä pilaantumiselta. Kokeilu paljasti, että paahtoleipä kesti pilaantumatta jopa 3 kuukautta! Vertaa tätä kotona leivottuun, tuoreeseen leipään, joka pilaantuu muutamassa päivässä.

Paahtoleivissä käytetään seuraavia, säilyvyyttä edistäviä aineita:

1. Emulgointiaineita, jotka hidastavat leivän kovettumista ja parantavat säilymistä.
2. Stabilointiaineita, jotka pitävät leivän tuoreen tuntuisena pidempään.
3. Happamuudensäätöaineita, jotka vaikuttavat pH-arvoon hidastaen homeen ilmestymistä leivän pintaan.

Näitä lisäaineita on kaupan leivissä. Ne homehtuvat silti ennemmin tai myöhemmin. Mutta yksi on ylitse kaiken: Vaasan Iso-Paahto. Vaasan veri ei vapise ja Vaasan leipä ei homehdu! Vaasan Iso-Paahdossa oli jotain, mitä muissa leivissä ei ollut: säilöntäainetta E 200. Ja juuri tämä leipä säilyi Noora Vanhasen testeissä homehtumatta ja kovettumatta joulukuusta maaliskuuhun. Hän heitti sen maaliskuussa menemään, koska oli päässyt jujussa selvyyteen.

Mitään supermyrkkyä tuo E 200 ei todennäköisesti ole. Sorbiinihappo (E 200) on yleinen säilöntäaine, kosteudensäilyttäjä, joka valmistetaan kemiallisesti tai erotetaan pihlajanmarjoista. Happoa käytetään yleisesti myös kosmetiikassa. Mutta kuka haluaa syödä kuukausia vanhaa leipää? Noora Vanhanen kysyy ihan aiheellisesti.

Kansalaiset! Ryhtykää leipäkapinaan. Vaatikaa kauppiaaltanne leipää, joka homehtuu edes viikossa. Käyttäkää kaupassa suurennuslasia. Jos elintarvikkeessa on runsaasti noita moderneja E-vitamiineja (kuten esimerkiksi E 200), jättäkää tuote ostamatta.

Lähde: Kemikaalicocktail, 5.2.2008

Pääjohtaja Puskalle palkinto

*
Tätä kirjoitusta kommentoidaan vilkkaasti!

Kansanterveyslaitoksen pääjohtaja, ystäväni professori Pekka Puska saa englantilaisen Rank-säätiön suurpalkinnon. Palkinto on arvoltaan noin 100.000 euroa. Palkinto on myönnetty professori Puskalle hänen työstään suomalaisten ruokavalion muuttamisessa ja tämän muutoksen kansanterveydellisistä vaikutuksista sydän- ja verisuonitautien vähenemiseen.

Olen iloinen siitä, että suomalaista terveysvaikuttajaa arvostetaan. Mediuutiset kertoo Professori Puskan työn pohjan muodostuneen hänen johtamassaan Pohjois-Karjala projektissa, jossa sydän- ja verisuonitautien ehkäisemiseksi pyrittiin erityisesti muuttamaan väestön ruokavaliota. Saatuja kokemuksia on hyödynnetty monipuolisesti koko maassa. Suomalaisten ruokavaliomuutokset ovat olleet niin huomattavia, että väestön veren kolesterolitaso on laskenut yli 20 prosenttia ja myös verenpainetasot ovat laskeneet. Ruokavaliomuutosten seurauksena työikäisten vuotuinen sydäntautikuolleisuus on 1970-luvun alun jälkeen pienentynyt noin 80 prosenttia. Professori Puska ottaa palkinnon tänään (4.2.2008) vastaan Lontoossa.

Minulle tämä Rank-säätiö on aivan tuntematon ja lukuisissa suomalaisissa lehdissä käsiteltävissä jutuissa tähän ei saa lisävalaistusta. Ulkomaan toimittajaystäväni on saattanut tietooni, että Rank-säätiö olisi yhteydessä tähän elintarvikeyritykseen: Rank Hovis McDougall ja kristityistä perusarvoista voimansa ammentavaan Rank Prize Fund'in perustajaan: Lord Rank'iin (1888-1972). En ole aivan varma näistä tiedoista.

Tässä vielä palkinnon perustelut Lontoon murteella:

THE RANK PRIZE FOR NUTRITION
Awarded to
Pekka Puska

For his outstanding contribution to the science of nutrition

The link between high blood concentrations of cholesterol and increased risk of obstructive disease of the coronary, cerebral and peripheral arteries has been recognised for a century. For 50 years it has been known that the statistical correlation with coronary risk extended across the whole population range of cholesterol concentrations and that these levels reflected the saturated fatty acid content of the national diet.

In 1972, Professor Pekka Puska took up the challenge of demonstrating in his own country, Finland, with its world record high rate of coronary heart disease, whether blood cholesterol levels could be lowered by altering the national diet and, critically, if coronary risk would be lowered pari passu.

Selecting the worst affected Finnish province of North Karelia, in 1972 Pekka Puska and his team embarked upon a unique example of a whole population intervention, mobilising government and public support, farmers, food manufacturers, schools, voluntary agencies, public relations organisations, written and broadcast media and others. With their support he began a well-organised and sustained research exercise in the attempt to achieve a radical reduction in the fat content of the diet along with other measures such as smoking reduction and blood pressure control.

In the first 5 years, the rate of coronary heart disease mortality in North Karelia fell by one fifth in men aged 36-64, changing little if at all in the rest of Finland. The campaign was then extended to the whole of Finland with similar benefits. Within 25 years, a spectacular reduction of about 80% in national coronary mortality rates was achieved among the working population. The major part of the coronary risk reduction is statistically attributable to the fall in average blood cholesterol concentration.

The North Karelian and Finnish experience has greatly influenced nutrition policy and behaviour the world over and has been responsible for major reductions in deaths and chronic ill health from vascular disease. The clear demonstration of the protective value of lowering blood cholesterol has also opened the way for powerful new medications to reinforce the effect of dietary modification.

Chairman of the Trustees The Rank Prize Funds London, 4th February 2008

Lähtet: Kansanterveyslaitos, 1.2.2008 ja Mediuutiset, 4.2.2008

Diabeetikon ruokavaliosuositukset pysyivät entisellään Suomessa

#
Tätä kirjoitusta kommentoidaan vilkkaasti. Kirjoitettu alunperin 28.1.2008 ja lisää tietoa ilmestynyt 29.1.2008, 1.2.2008 ja 2.2.2008.

(2.2.2008) Kommentit ovat edelleen tervetulleita. Olen joutunut poistamaan muutaman ikävän tuntuisen kommentin. Tämän blogin omistajana voin sen tehdä sen enempää asiaa perustelematta. Esimerkiksi "Uskomatonta sontaa! Katsoisit nyt vähän mitä julkaiset!" ei mielestäni edistä diabeetikon ruokavaliosuosituksista käytävää keskustelua.

(1.2.2008) Ravitsemus herättää tunteita! Tämä kirjoitukseni on saanut aikaan varsinaisen kommenttien vyöryn ja nyt ollaan jo aika kovin asein liikkeellä. Oikeuskanslerille tehdään kantelu Suomen Diabetesliiton uudistettujen ravitsemussuositusten johdosta. Kantelu osoitetaan työryhmän puheenjohtajalle professori Suvi Virtaselle. Vaikka sovinnaisena ihmisenä en missään nimessä voi olla yllyttämässä kanteluun tästä ravitsemussuositusasiasta, olen toki sitä mieltä, että työryhmässä on syyllistytty todella onnettomaan politikointiin kun pitäisi ajatella parasta mahdollista hoitoa diabeetikoille. Ilmiselvästi työryhmä ei laisinkaan ole huomioinut Amerikan Diabetesyhdistyksen (ADA) ja Ruotsin Socialstyrelsenin ottaman kannan, että tieteellisiin tutkimuksiin perustuva hiilihydraattitietoinen (vähähiilihydraattinen) ruokavalio tukee erityisesti tyypin 2 diabetespotilasta. Päinvastoin, työryhmä katsoo yllättäen oikeudekseen muokata suomalaista ravitsemuskeskustelun ilmapiiriä siihen suuntaan, että hiilihydraattitietoisuus olisi hälyttävää sydänterveydelle. Kantelussa on pantu päähuomio tähän työryhmän esittämään väitteeseen: "Ensimmäiset viitteet sydäntautien lisääntymisestä vähähiilihydraattisten ruokavalioiden yhteydessä ovat hälyttäviä." Koska tästä asiasta ei löydy tutkittua tietoa ja asia on muokkaamassa mielipideilmastoa väärin perustein hiilihydrattitietoisuutta vastustavaan suuntaan, teki eräs ravintoasiantuntija (Anssi Manninen) tästä kantelun. Katsotaan mihin tilanne johtaa.

Valitettavasti huomaan keskustelun siirtyneen myös ravitsemusasioita erittäin vähän tuntevan tiedetoimittaja Kirsi Myllyniemen muilta osin ansiokkaaseen blogiin. Hän on joutunut sulkemaan bloginsa kommentointimahdollisuuden kriittisten kommenttien vyöryn tultua liian rankaksi kestää. Hän kokee kommenttien rajoittavan hänen sananvapauttaan. Sitä minä en ymmärrä. Täällä minunkin blogissani riehutaan välillä oikein kovasti. En koe sen asian kuitenkaan rajoittavan sananvapauttani. Mielipahaa kaikkein inhottavimpien asioiden vääristely ja esille tuonti toki saattaa aiheuttaa, mutta anonyymeja kommentteja ei kannata ottaa niin vakavasti.

Kaipaan kovasti ystävääni Mikael Fogelholmia näissä keskusteluissa. Aiemmin hänellä riitti aikaa yksityisluonteiseen ja julkiseen ravintoasioiden kommentointiin. Työkiireet vievät häneltä tällä hetkellä tämän mahdollisuuden. Mikaelille ja kaikille muille maamme ravintoasiantuntijoille antaisin sen vihjeen, että hiilihydraattitietoisuuden suhteen kannattaa tehdä vähän kotiläksyjä. Koulunpenkiltä ammennetun tiedon varassa on turha lähteä liikkeelle kovin terävin asein. Se johtaa professori Suvi Virtasen tapaisiin ilmeisen epähuomiossa syntyneisiin ihmeellisiin lauserakenteisiin, joilla ei ole mitään tekemistä vakavasti otettavan tieteen kanssa. Suomessa on maallikkoja, jotka mennen tulleen hakkaavat tietomäärässä tällaiset meikäläiset ravitsemuksesta jotain pientä tietävät ja akateemisissa ympyröissä ajatusmaailmansa kangistaneet. Tutustuttuani asiakaskuntani (käytäntö) ja tutkijaystävieni (teoria) kautta hiilihydraatteja rajoittavaan ruokavalioon, voin sanoa paljon hyvää hiilihydraattitietoisuudesta. Hiilihydraattitietoisuus sopii erityisen hyvin sellaiselle ihmiselle joka haluaa hallita painoaan lisäämättä voimakkaasti liikuntaosuuttaan (ei kaikkia kiinnosta riittävässä määrin liikunta!). Syömällä runsaasti proteiinia ja rasvaa vähentäen samalla hiilihydraattien saantia, voi laihtua ja erään asiakkaani sanoihin on helppo yhtyä: Kun poistin ruokavaliosta perunan, pastan ja riisin sekä leivän minulle tuli hyvä olo. Siinä sivussa onnistuin myös laihtumaan ja laihtuminen on jatkunut. En koe olevani laihdutuskuurilla - tämä on ennemminkin mukava elämäntapa. Minua uhkasi lihavuuden kautta diabetes ja muut sairaudet. Niiden sairauksien uhka on tällä hetkellä väistynyt.

Mikäli koette tarvitsevanne puolueetonta tukea hiilihydraattitietoisen ruokavalion noudattamisessa, voitte rohkeasti ottaa yhteyttä minuun. Erittäin pientä korvausta vastaan voin kertoa oletteko nykytietämyksen mukaan oikeilla jäljillä ja löytyykö vielä jotakin sellaista joka voisi teitä entisestään rohkaista jatkamaan valitsemallanne ruokavaliolla. Tarvittaessa voin viihdyttävän luennon kera tulla esimerkiksi painonhallintaryhmäänne tervehtimään. Tilauslomake

Sain 29.1.2008 vastauksen Suomen Diabetesliitosta. Edistääkseni asian selvittelyä julkaisen tässä osan kirjeestä. On tärkeää, että diabeetikko Suomessa(kin) saa parasta mahdollista hoitoa!

Lähetin Diabetesliittoon useita kysymyksiä. Yhteenkään niistä en saanut vastauksia. Ihmettelen kovasti vastauksen laatua, itse asiassa pidän vastausta jopa törkeänä. Tästä vastauksesta voisi helposti provosoitua, sillä vastauksella ei ole paljon mitään tekemistä tutkimusnäyttöjen ja arkitodellisuuden kanssa:

Kiitos mielenkiinnosta diabetesasiaa kohtaan.

Ruokavalion rasvojen osalta haluan korjata esittämääsi väittämää. Rasvan saanti lisää insuliiniresistenssiä rasvalaadusta riippumatta silloin, kun rasvan saanti on runsasta eli suuruusluokassa yli 35 % energiansaannista. Siksi emme voi suositella kovin runsaasti rasvaa sisältävää ruokavaliota.

Rypsiöljyn n-3 ja n-6 rasvojen suhde pysyy samanlaisena riippumatta siitä käytetäänkö se kotona öljynä vai lisätäänkö se öljynä teollisuudessa. Rypsiöljy sisältää runsaasti n-3 rasvahappoja. Juuri siksi meillä n-3/n-6 rasvahappojen saannin suhde ruokavaliossa on huomattavasti parempi kuin eteläisemmässä Euroopassa.

Ystävällisin terveisin,

Eliina Aro, ravitsemusterapeutti
Diabeteskeskus

Tässä alunperin 28.1.2008 väsäämäni kirjoitus:

Amerikan diabetesyhdistys (ADA) ja Ruotsin Socialstyrelsen ottivat diabeteksen ruokavaliosuosituksissa huomioon hiilihydraattitietoisuuden. Hiilihydraattitietoinen ruokavalio rinnastettiin koko väestölle suositeltavaan hiilihydraattipitoiseen ja vähän rasvaa ja proteiineja sisältävään ruokavaliosuositukseen. Ravitsemusterapeutit ja lääkärit voivat ainakin Ruotsissa ja USA:ssa ohjata diabeetikkoa muillakin keinoin kuin sillä virallisella lihotusdieetillä.

Meillä Suomessa tilanne on toinen. Täällä eivät uudet tutkimukset ja tieteelliset lausunnot paljon paina vaakakupissa kun on kyse diabeetikon ruokavaliosta:

Diabeetikon ruokavaliosuositus 2008 painottaa kuten aiempikin sitä, että diabeteksen ehkäisyyn ja hoitoon parhaiten sopiva ruokavalio noudattaa koko väestölle suositeltavan terveellisen ruokavalion periaatteita. Diabeetikon ruokavalio sopii koko perheelle ja edistää kaikkien terveyttä.

Oivana taktisena vetona tulevaisuutta silmällä pitäen, voimme sivulauseessa lukea seuraavat epäselvät lauseet:

Työryhmä on myös päätynyt esittämään aiempaa suurempaa vaihtelun varaa hiilihydraattien, rasvan ja proteiinien osuuksiin päivittäisestä energian saannista. Viimeaikaiset tutkimukset osoittavat, että hyvä hoitotulos voidaan saavuttaa varsin erilaisilla energiaravintoaineiden osuuksilla - ainakin tilapäisesti. Diabeetikon ei kuitenkaan kannata lähteä äärimmäisyyksiin minkään energiaravintoaineen osalta. On vielä tutkimatta, miten esimerkiksi vähähiilihydraattiset ruokavaliot lyhytaikaisestikin noudatettuina vaikuttavat kokonaisterveyteen. Ensimmäiset viitteet sydäntautien lisääntymisestä vähähiilihydraattisten ruokavalioiden yhteydessä ovat hälyttäviä.

Olisin todella iloinen jos suomalainen asiantuntijatyöryhmä voisi yksilöidä ne tutkimukset, jotka osoittavat hiilihydraattitietoisten (= vähähiilihydraattisten) ruokavalioiden yhteydessä esiintyneet hälyttävät havainnot.

Suomalainen asiantuntijatyöryhmä loihtii ilmoille myös tämän asian:

Rasvan laadun suhteen suositus noudattaa samaa linjaa kuin aikaisempikin. Kertatyydyttymättömien rasvahappojen suosittaminen jatkuu, mutta myös monityydyttymättömien rasvahappojen saannista on syytä huolehtia. Se käy helpoiten käyttämällä kotoista rypsiöljyä ja sitä sisältäviä tuotteita.

Rypsiöljyn kohtuullisen käytön minä vielä sellaisenaan ymmärrän, mutta rypsiöljystä valmistettua margariinia, eineksiä ja muita valmisruokia, täytyy asiakashavaintojeni mukaan pitää kovin vahingollisina diabeetikoille (lisää insuliiniresistenssiä). Rypsiöljyn ja siitä valmistettujen ruoka-aineiden myötä saatava omega-6-rasvahappo lisää tulehdusta. Tärkeää on syödä runsaasti omega-3-rasvahappoja sisältävää ruokaa. Minun mielestäni diabeetikon pitäisi syödä näitä rasvaisia ruoka-aineita: usein rasvaista kalaa, kohtuullisesti voita, kananmunia ja rasvaista lihaa.

Suositustyöryhmän puheenjohtajana toimi professori Suvi Virtanen, ja jäseniä olivat ravitsemusterapeutti Eliina Aro, dosentti Päivi Keskinen, erikoistutkija Jaana Lindström, diabeteshoitaja Marja Rautavirta, ravitsemusterapeutti Anna-Liisa Ventola ja ravitsemusterapeutti Leena Virtanen.

Näihin henkilöihin voitte minun laillani olla yhteydessä.

Lähde: Diabetesliiton omat sivut, 28.1.2008