Liiku ja elä hyvin

**
Saksalainen liikuntalääketieteen professori Thomas Hilberg on tuoreessa katsauksessaan tarkastellut liikunnan terveyttä edistävää roolia suurissa kansansairauksissamme. Hän löytää paljon hyvää sanottavaa liikunnasta. Niissä epidemiologisissa tutkimuksissa, joita hän on käynyt läpi korostuu säännöllisen liikunnan merkitys erityisesti sydän- ja verisuonitautien ehkäisyssä. Epidemiologia on se tieteen ala, joka selvittää terveydentilojen tai sairauksien esiintyvyyttä väestössä ja miten näiden esiintyvyyteen voidaan vaikuttaa.

Potilaan innostuessa ensinnäkin liikkumaan enemmän ennen sydänsairauden ilmenemistä (primääri-interventio), saadaan 35 prosentin vähennys sydäntautien tuomassa kuolemanriskissä. Sekundääri-interventiossa, jossa pyritään estämään hyvin varhaisessa ja usein oireettomassa vaiheessa todettua sydäntautia kehittymästä edelleen, liikunta vähentää kokonaiskuolleisuutta 27 prosenttia ja sydäntauteihin menehtymisen riskiä 31 prosenttia. Riskin väheneminen on näin huomattava sen takia, että liikunta vaikuttaa myönteisesti sydän- ja verisuonitautien koko taudinkuvaan: verihiutaleet eivät enää kokkaroidu niin herkästi, verisuonen seinämiin syntyneet vauriot voivat korjaantua, sydänlihaksen vauriot voivat parantua, verenpaine laskee, veren rasvaprofiili paranee ja tyypin 2 diabetes sekä lihavuus pysyy aisoissa.

Oikein annosteltu liikunta on mitä parhainta terveydenhoitoa!

Lähde: Hilberg T. Physical activity in the prevention of cardiovascular diseases. Epidemiology and mechanisms. Hamostaseologie 28 (1): 9-15, 2008

Eroon tupakasta!

*
Kirjoitettu alunperin 30.12.2006 ja uuden mielenkiintoisen kommentin takia tekstiä on päivitetty 27.2.2008
Anonyymi kommentoi: Osui ja upposi, minulta leikattiin umpisuoli reilu viikko sitten, eikä tullut mieleenkään lähteä ulos röökille (mieleen tuli kyllä tupakointi). Nyt ollut siis tupakoimatta toista viikkoa - kerrasta poikki, ei korvaushoitoja. Tupakointitapa oli noin 14 tupakkaa päivässä, tupakoinut 17 vuotta. Saa nähdä kuinka onnistuu - tavoitteena tupakoimattomuus. Riittääkö tahdonvoima?

Parhaimpia tapoja parantaa terveyttä on lopettaa tupakanpoltto. Kaikenlaisia valistus-, pakotus-, kannustus- ja yllytyskampanjoja on keksitty tupakoinnin lopettamiseksi. Yksi erikoisimpia tapoja on koukkukampanja, jonka Britannian terveysviranomaiset ovat käynnistämässä tammikuun alussa. Asiasta kirjoittaa 30.12.2006 Ilta-Sanomat.

Televisiossa, internetissä ja mainospylväissä nähtävän kampanjan tv-mainoksessa mies kävelee kaikessa rauhassa kadulla, kun yhtäkkiä hänen suupieleensä tarttuu iso koukku siimoineen. Mies kiskotaan voimalla halki kadun ja liikenteen lähimmälle kioskille tupakkaostoksille. Kaupasta poistuttuaan mies alkaakin heti sauhutella.

"Kyse ei ole mistään tupakoitsijoiden ajojahdista, vaan haluamme osoittaa, että apua on saatavilla, jos sitä haluaa", kommentoi maan terveysministeri Caroline Flint ärhäkkää kampanjaa. Kampanja nostaa esiin tupakan aiheuttaman kemiallisen riippuvuuden, eikä keskity yksistään tupakointiin sosiaalisena tapana.

"Tiedämme, että tällaiset kampanjat lisäävät yhteydenottoja terveyskeskuksiin ja ihmisten halua lopettaa tupakointi", sanoo terveysministeri vielä lopuksi.

Käynnistin marraskuussa 2006 eräässä keskustelufoorumissa kannustuskampanjan tupakoinnin lopettajille. Kävi ilmi, että tupakan aiheuttama kemiallinen riippuvuus ei välttämättä ole tupakoinnin lopettamisen esteenä. Nimimerkki "karpaasi" toi omakohtaisena kokemuksena esille seikkoja, joita kannattaa miettiä kun pyrkii tupakasta eroon. Asiantuntijat kiistelevät niistä seikoista, joilla pääse tupakoinnista eroon. Brittien koukkukampanja vaikuttaa kieltämättä aika erikoiselta. Itse en välttämättä ole ihan samaa mieltä karpaasin kanssa tupakoinnin lopettamismenetelmistä ja varsinkin tupakanpolton lopettamisen helppoudesta, mutta karpaasin ajatukset ovat raikkaita ja erilaisia. Erityisen kriittinen karpaasi on nikotiinin korvaushoidossa, jota hän pitää lähinnä tupakka- ja lääketehtaitten ylläpitämänä illuusiona. Jäin alakynteen tuossa keskustelussa, mutta se ei laisinkaan tuntunut pahalta. Lukekaa ja pohtikaa! Karpaasilla on hyvä sanoma, jokainen voi lopettaa tupakanpolton ja se on itse asiassa hyvin helppoa:

Karpaasin mietteitä tupakoinnin lopettamisesta:

• Tupakoinnin lopettaminen on helppoa, usko se!
• Lopettamisessa on tärkeää tulla tupakoimattomaksi, siis palata siihen aikaan, jolloin et ollut vielä tupakoija.
• Tupakan vieroitusoireet ovat lieviä, tuskin huomattavia. Kaikki vaikeudet ovat oikeasti harhaa, illuusiota, mielikuvia, miten kukakin niitä kutsuu. Näitä ei voi lääkitä tai peittää.
• Lopettamisen tärkein edellytys on ymmärtää kaiken polttamisen tarpeen taustalla olevan nikotiinin. Mikään muu asia ei aiheuta tupakointitarvetta, kuin nikotiini. Jos lapsi itkee vuorokauden hammastaan ja äiti tai isä tarvitsee siihen tupakan, ei syy ole suinkaan lapsessa, hermoissa, olosuhteissa, kurjassa elämässä, äidin soitossa, auton huonoissa renkaissa, vaan ainoastaan siinä tupakassa. Vain tupakka luo tarpeen polttaa savuke.
• Kaikki syyt, paitsi tupakan aiheuttamat syyt ovat tekosyitä ja väärien mielikuvien aiheuttamia syitä. Lopettaja mielellään pitää aina jotain takaporttia auki, kunnes tulee niin kova takaisku, että portista juostaan suoraan tupakan syliin takaisin.
• Pelleilyä koko tuo nikotiininkorvaushoito. Amerikaksi bullshittiä. Onnistumisprosentti pitkällä aikavälillä on pieni. Tupakanhimo ei edes johdu nikotiinin puutteesta, että mitä älyä on korvata tyhjää?
• Jos nikotiinin tason alenema olisi syy tupakanhimoon, olisi himo tasaisesti kasvava, mutta näin ei ole. Jokaisella tupakoitsijalla on tilanteita, jolloin nikotiinia ei veressä ole enää lainkaan ja silti he ovat himottomia. Mutta he tietävät pääsevänsä kohta polttamaan ja siksi himoa ei synny. Heillä on pienet fyysiset vieroitusoireet, mutta ne ovat aivan olemattomia, eikä niillä ole lopettamisen vaikeuden kanssa mitään tekemistä.
• Tupakanhimo johtuu ainoastaan pelosta, että nikotiini loppuu elimistöstä. Niin kauan kuin tupakoija uskoo tarvitsevansa savunsa, ei korvaushoito, tai mikään muukaan auta. Korvaushoitotuotteilla elimistön nikotiinimäärä moninkertaistetaan ja silti tunnetaan kovaa tupakanhimoa. Toiset taas ymmärtävät, että polttaminen aiheuttaa kaikki ne ikävät oireet ja luopuvat ilman minkäänlaista himoa.
• En kiistä nikotiinista aiheutuvien oireiden olemassaoloa, mutta tiedän varmasti, että nämä oireet eivät ole mikään este lopettamiselle.
• Eli kun tupakalla ei ole enää mitään annettavaa, riippuvuus katoaa kuin taikaiskusta. Riippuvuus on pelkkää illuusiota ja uskoa riippuvuuteen, josta ei uskalleta lähteä pois ja tähän saumaan lääketehtaat iskevät. Ne pönkittävät ihmisten, myös savuttomien uskoa, että nikotiini on riippuvaiselle jotenkin tärkeä.
• Sairaalassa oleva on tästä riippuvuudesta hyvä esimerkki. Umpisuolileikkauspotilas on ihan helposti päiviä polttamatta ja keuhkosyöpäpotilas kuukausiakin. Mutta ihminen, joka tietää lopettavansa seuraavan savukkeen jälkeen on himojen alla jo ennen viimeistä polttamaansa savuketta. Paitsi jos hänellä ei ole tupakalta enää mitään saatavaa. Toisin sanoen tupakalla ei ole enää mitään annettavaa.
• Lopettamisen pelko on niin kova, että ensin lopetetaan ja sitten vasta aletaan etsiä tietoa. Lopettaa haluava, mutta yhä polttava ihminen ei lue tällaisia keskusteluja lainkaan, koska pelkää joutuvansa lopettamaan.
• Polttamisen fyysinen syy on tiedemiesten tutkima nikotiinitason lasku, mutta lopettamisen este se ei ole. Tupakoiva polttaa ennen kuin mitään tarvetta edes tulee, jos se on mahdollista. Lopettamisen vaikeus on kuitenkin juuri pelko niistä tulevista himoista ja siihen ei korvikkeet auta. Joillekin korvikkeesta voi kehittyä rinnakkainen riippuvuus ja onnistuneet onnistuisivat yhtä hyvin ilman korvikettakin. Iso osa korvikkeiden kanssa epäonnistuneista olisi onnistunut ilman korvikkeita.
• Tupakkariippuvuudessa on niin paljon kaikkea sellaista selittämätöntä, että ei ole yksioikoista kaavaa siitä vapautua. Tupakkateollisuudella on markkinoinnissaan sadan vuoden etumatka.

Kommentoikaa! Onko tupakoinnin lopettaminen helppoa? Miten olette onnistuneet?

Lisää luettavaa: Tupakoinnin lopettamisen Käypä hoito -versio

Masennuslääkkeistä vain vähän hyötyä

**
Lääkeyrityksillä on kaksi selkeää menestystuotetta: statiinit ja masennuslääkkeet. Statiineilla hoidetaan kuntoon korkeat kolesterolit ja masennuslääkkeillä pidetään masennus loitolla. Näillä kalliilla lääkkeillä tehdään hyvin tuottoisaa bisnestä.

Tuoreen brittitutkimuksen mukaan uuden sukupolven masennuslääkkeistä (SSRI) on vain vähän hyötyä useimmille potilaille. Masennuslääkkeet auttoivat vain pientä, pahiten masentunutta osaa testatuista ihmisistä. Yleisimpien masennuslääkkeiden, fluoksetiinia sisältävän Prozacin (Eli Lilly) ja paroksetiinia sisältävän Seroxatin (GlaxoSmithKline), valmistajat sanoutuivat tietenkin irti tutkimuksen väitteistä. Suomessa fluoksetiinia myydään reseptilääkkeenä esimerkiksi valmistenimillä Seronil, Seromex, Fluoxetine Ranbaxy ja Fluoksetiini Ennapharma.

Puolueetonta tutkimusta johtaneen professori Irving Kirschin mukaan ero lumelääkkeitä ja masennuslääkkeitä saaneiden potilaiden parantumisen välillä ei ollut kovin suuri. Masentuneet ihmiset voivat parantua ilman kemiallisia hoitoja. Näiden tulosten perusteella masennuslääkkeitä pitäisi määrätä vain kaikkein pahimmin masentuneille potilaille, mikäli vaihtoehtoisilla hoitomenetelmillä ei löydetä parannuskeinoa.

Sattumalta olen tehnyt paljon vapaaehtoistyötä masentuneiden potilaiden parissa. Valitettavasti professori Kirschin toive muiden keinojen käyttämisestä ennen masennuslääkkeiden kokeilemista, ei ainakaan Suomessa toteudu. Lievääkin masennusta poteva potilas tulee vastaanotolta ulos pilleripurkki kourassa. Pillerikokeiluiden sekamelskassa lieväkin masennus kääntyy pahimmillaan elinikäiseksi riippuvuudeksi masennuslääkkeistä.

Joidenkin tietojen mukaan SSRI-lääkkeitä syö tällä hetkellä noin 230 000 suomalaista.

Lähde: BBC Health, 26.2.2008

Kilpirauhaspotilas ottakoon yhteyttä lääkäriinsä sähköpostilla?

**
Nykyaikaiset yhteydenpitovälineet ovat vahvasti tulossa mukaan terveydenhoitoon. Kun potilas valmistautuu niinkin vaativaa toimenpidettä varten kuin kilpirauhasleikkausta, voi olla luontevaa, että hän voi olla yhteydessä hoitavaan lääkäriin tai kirurgiin sähköpostilla. Tähän päädytään tuoreessa australialaistutkimuksessa.

Tutkimukseen osallistui sata keskimäärin 45-vuotiasta kilpirauhasleikkausta odottavaa, joista puolet sai ennen leikkausta joko tavallisen tietoa tarjoavan monisteen tai lapun, jossa yhteydenpitoon suositeltiin sähköpostia. Kirurgiin otti yhteyttä 19 sähköpostiryhmäläistä ja 7 tavallisen monisteen saaneista. Yhteydenotoista 22 tehtiin sähköpostilla (84 %) ja yhteensä nuo 22 potilasta lähettivät 34 viestiä, jotka koskivat mm. leikkauksesta toipumista ja laboratoriotuloksia. Palautteen perusteella potilaat olivat yhtä tyytyväisiä kummassakin ryhmässä.

Lähde: Archives of Surgery 143: 164-169, 2008

Kalaruoan ylistystä

**
Minulta on pyydetty vaihtelua lukutarjontaan. Olisikohan hyvä tarjota tällaisia aiheenmukaisia luetteloita niistä kirjoituksista, joita olen aiemmin julkaissut?

Lukekaa tästä esimerkiksi miksi me ravintovalistajat emme kiistele kalasta. Lähes kaikesta muusta me sitten kiistelemmekin...

Kalaruoan ylistystä (13)

• Kalaa kannattaa syödä
  
• Kalakeitto maistuu koululaisille
  
• Kalan on todettu suojaavan munuaissyöpää vastaan
  
• Kalan syönti hyödyllisempää kuin myrkyistä jaarittelu
• Kirjolohen omega-3-rasvahapot vähentyneet
• Kuhaa menisi enemmänkin
  
• Lipeäkala kuuluu jouluun
  
• Rasvainen kala auttaa dementiaan
  
• Runsas kalan nauttiminen auttaa sydämen rytmihäiriöihin
• Seleeni ja elohopea kalansyöjillä
• Syö tuoretta kalaa!
  
• Syökää kalaa - se on hyvää aivotoiminnalle
• Syökää kalaa - se on terveellistä

Mainitse mielelläsi lähde jos lainaat kirjoituksiani:

Christer Sundqvist. Veteraaniurheilija -blogi 2005-2008 (Google: veteraaniurheilija+blogi)

Pahoitteluni

*
Blogissani on viime aikoina ollut todella paljon kirjoituksia hiilihydraattitietoisuudesta (VHH, LCHF, Lowcarb). Ymmärrän minulle kantautuneen palautteen johdosta, että kaikki eivät jaksa koko ajan lukea vain tällaisia kirjoituksia. Olen pahoillani, yritän jatkossa kirjoittaa enemmän myös muista aiheista!

Ravinnosta saatavien hiilihydraattien rajoitus on tällä hetkellä kuuma puheenaihe lähes kaikkialla muualla kuin Suomessa. Siksi olen omaa infomaationälkääni tyydyttääkseni joutunut lukemaan paljon ulkomaisia kirjoituksia. Näistä lukuelämyksistäni olen sitten teille raportoinut. Kun ei kerran kukaan muu näistä asioista kerro. Blogi on tällaiseen kommunikointiin erinomaisen hyvä työkalu. Suosittelen!

Minä en kerta kaikkiaan ymmärrä miksi hiilihydraattien rajoittamisesta ja korvaamisesta ensi sijassa laadukkailla rasvoilla ja toisaalta myös proteiineilla EI USKALLETA kirjoittaa. Ravinto-oppinsa yliopistoissa ammentaneet kärkitutkijamme tekevät itsensä naurunalaisiksi olemalla asiasta hiljaa. Mielipidekenttä jätetään Suomessa auki minunlaisilleni ravintotoimittajille, kaupallisia intressejä ajaville tahoille ja erilaisille valvotuille ja valvomattomille keskustelukanaville internetissä.

Pahoittelen ravintoasiantuntijoidemme hiljaiseloa. Teitä tarvittaisiin NYT! Jatkan asian selvittelyä, mutta toivon näkeväni elonmerkkejä muiltakin asiantuntijoilta. Oletteko tehneet yhteisen päätöksen olla asiasta hiljaa? Olenko näkevinäni norsunluutornissa edes yölampun valoja?

Omega-3-rasvahapoilla huijataan

**
Omega-3 -nimen avulla myydään tällä hetkellä kaikenlaisia elintarvikkeita. Ruoka-aineita terästetään tällä terveellisellä ravintorasvalla ja toivotaan uusia ostajia tuotteelle. Karu totuus on kuitenkin, että terveysvaikutukset liittyvät omega-3-rasvahappoihin EPA:n ja DHA:n muodossa, joita saamme tuoreesta, rasvaisesta kalasta.

Härskeimmät mainosviestit liittyvät näkkileipään Wasa Sport Plus ja Barillan pastaan, joissa on lisättyjä omega-3-rasvahappoja. Asiaa tutkineiden mielestä tällä rasvahappolisällä ei ole mitään järkevän tuntuista terveysetua. Saadaksesi yhtä paljon terveellisiä omega-3-rasvahappoja kuin mitä on 25 grammassa silliä, sinun pitää syödä viisi kiloa näkkileipää päivittäin. Saat toki hurjan annoksen niitä terveellisiä ravintokuituja, mutta omega-3-intosi tuo sinulle myös 15 000 kilokaloria, joka hurjan urakkasi palkintona näkyy sitten vyötärölläsi. Vielä hurjemmaksi tilanne muuttuu pastan suhteen. Pastaa pitää panna poskeen 11 kiloa (kuivapaino!) päivittäin ja jonnekin pitäisi piilottaa ylimääräiset 37 000 kilokaloria.

Ei ole mitään syytä sortua mainostajien huijattavaksi! Syö silliä ja juo vaikka kuravettä päälle. Se on pitemmän päälle turvallisempaa kuin näkkileivän ja pastan ahmiminen. Silliä vielä paremman omega-3-rasvahappolähteen suo meille graavisuolattu merilohi, taidolla valmistettu makrilli tai anjovis. Mikäli olet allerginen kalalle tai et muuten jostakin syystä innostu kalan mausta, löydät marketin hyllyiltä {piiiip}-peruskalaöljyä. Osta kaikkein edullisin purkki.

Kun Raisio puhuu niistä terveellisistä omega-3-rasvahapoista rypsiöljyssään, niin nekin syyllistyvät kauheaan liioitteluun. Kasvikunnan omega-3-rasvahapot (mm. ALA) pitää muuntaa elimistössämme (pääosin maksassa) EPA:ksi ja DHA:ksi. Tämä muutos sujuu hyvin heikolla teholla. Kukaan ei käytännössä pysty juomaan niin paljon rypsiöljyä päivässä, että sillä saisi tyydytettyä EPA:n ja DHA:n tarpeensa. Harmillisesti rypsiöljyn myötä saa myös paljon sitä vähemmän terveellistä omega-6-rasvahappoa, mutta se on eri jutun aihe kokonaan. Yksi pahimpia propagandasivuja tästä aiheesta on Rypsiöljy.fi. Se on sivusto jota pönkitetään Pekka Puskan puolihuolimattomilla lausunnoilla ja EU:n sekä Suomen valtion rahallisella tuella. Ja jotkut kehtaavat vielä väittää, että Kansanterveyslaitos ajattelee vain meidän terveyttämme ilman mitään bisneskytköksiä.

Omega-kolmoset kannattaa siis hankkia kalasta. Rypsiöljyllä on muita varsin edullisia terveysvaikutuksia. Ihminen on luotu sellaista ravitsemustilannetta varten, jossa ravintorasvat saadaan monipuolisessa muodossa. Selkokielellä tämä tarkoittaa runsaita kala-annoksia, kohtuullisia määriä täysrasvaisia maitotuotteita, rasvaa sen verran kuin lihassa luontaisesti on ja pieniä määriä kasviöljyjä eri lähteistä.

Inspiraatiolähteenä toimi: Svenska Dagbladet, 22.2.2008 (Omega-3 säljs med falska löften)

Suomalaisia diabeetikkoja kiusataan mediahiljaisuudella

Tuttu lautasmalli on viime aikoina kokenut kovia. Lautasmallia ja valtion ravitsemusneuvottelukunnan suosituksia on pidetty sopivina jopa sokeritautia sairastaville (eli diabeetikoille). Minun mielestäni lautasmalli perunoineen kaikkineen kelpaa sellaisenaan lähinnä huippu-urheilijoille. Mitä vähäisempi liikuntapanos on, sitä vähemmän on syytä nauttia tärkkelyspitoisia ruoka-aineita. Luonnollisesti minusta on kaistapäistä, ehkä jopa edesvastuutonta, suositella perinteistä tärkkelyspitoista lautasmallia sokeritautisille.

Varsinaisen uutispommin jysäytti Amerikan diabetesliitto (American Diabetes Association) suositellessaan erityisesti aikuistyypin sokeritautisille (käytän termiä sokeritautinen mieluummin kuin diabeetikko) hiilihydraatteja rajoittavaa ruokavaliota tämän vuoden alusta lähtien. Kaiken lisäksi Ruotsissa sairastuneiden ruokavaliosuosituksia valvova laitos (Socialstyrelsen) luopuu yksipuolisesta hiilihydraatteja suosivasta lautasmallistaan sokeritautisille ja lihaville sanomalla, että hiilihydraattitietoinen ruokavalio on yhtä tehokas, turvallinen ja tieteellisesti pätevä kuin perinteinen lautasmalli. Sillä saavutetaan ainakin lyhyellä tähtäimellä (todennäköisesti pitempään) yhtä tehokas painonpudotus kuin "virallisterveellisellä" ruokavaliolla. Socialstyrelsen päätyy esittämään tällaisen "veret seisauttavan" kompromissin lääkäri Annika Dahlqvistia vastaan nostetun kantelun seurauksena suoritetun tieteellisen selvityksen perusteella.

Ruotsissa sokeritautisen hiilihydraattitietoisesta ruokavaliosta on puhuttu jo pitkään, mutta Suomessa ollaan hiljaa kuin "kusi sukassa". Nyt huomaan Diabetes -lehden numerossa 1/2008, että asiaa puidaan monelta eri kantilta (Pajkastning i fettfrågan). Suomessa keskustelua käydään lähinnä Diabetesliiton Kohtauspaikka -keskustelukanavalla ja internetin lukuisissa enemmän tai vähemmän valvotuissa keskustelupaikoissa. Eikö olisi jo aika saada tästä toiveikkaasta ruokavaliosta lisää viranomaisten välittämää tietoa Suomessakin?

Ruotsissa lääkärikunta ja terveydenhoitohenkilöstö on jakautunut isoon hiilihydraattileiriin ja piskuisen pieneen mutta äänekkääseen rasvaleiriin. Lääkäri Dahlqvistin suosittelema ruokavalio sokeritautisille sisältää hyvin vähän hiilihydraatteja (vähimmillään peräti 10%), mutta runsaasti rasvaa ja proteiineja. Se on sellainen ruokavalio, jota sokeritautiset noudattivat ennen insuliinin keksimistä.

Arvostettu professori Christian Berne, joka antoi hiilihydraattitietoista ruokavaliota puoltavan lausunnon lääkäri Dahlqvistin kantelutapauksessa, on vastuussa uusien kansallisten ravitsemussuositusten laatimisesta sokeritautisille Ruotsissa. Suomessa ehdittiin jo hyväksyä uudet suositukset vuonna 2008 ja nehän eivät tunnetusti pitäneet hiilihydraattitietoisuutta missään arvossa. Päinvastoin professori Suvi Virtanen loihtii ilmoille tieteellisiin tutkimustietoihin perustumattoman väitteen hiilihydraattitietoisen ruokavalion sydäntautia lisäävästä vaikutuksesta. Tästä valheesta kehonrakennuspiireissä tunnettu ravintoasiantuntija Anssi Manninen hermostui sen verran pahasti, että teki tästä äskettäin valituksen oikeuskanslerille.

Luennoillani kerron mielelläni esimerkiksi vastaanotolleni hakeutuneiden ja tähän luvan antaneiden asiakkaitteni kokeiluista hiilihydraattitietoisen ruokavalion parissa. Kokeiluista, jotka useimmilla ovat johtaneet pysyviin elämäntaparatkaisuihin. Ehkä sinunkin pitäisi tutustua tähän ruokavalioon?

Mutta takaisin tärkeimpään kysymykseen: Miksi suomalaisia diabeetikkoja kiusataan mediahiljaisuudella? Kuka hiljensi Yleisradion? Miksi valtakunnan päälehdet eivät tästä kirjoita?

Lähde: Diabetes -tidningen 1, 2008

Probiootteja kestävyysurheilijoille

**
Probiootteja ovat ravinnon mukana tai ravintolisänä nautittavia eri bakteerikantojen eläviä viljelmiä, joilla on ruoansulatuselimistön kautta välittyviä terveyttä ja hyvinvointia edistäviä vaikutuksia. Ollakseen probioottinen bakteerin tulee kestää mahahappoja ja sappisuoloja ja sen tulee kyetä kiinnittymään tai ainakin väliaikaisesti lisääntymään suolistossa ilman haittavaikutuksia. Tunnettuja probiootteja ovat maitohappobakteerit Lactobacillus GG ja Bifidobacterium lactis. Lactobacillusta saa mm. sellaisista tuotteista kuin Gefilus ja Bifidobacteriumia on esim. Yosassa ja A-jogurtissa.

Pitkänmatkan juoksijoille on australialaistutkimuksessa syötetty Lactobacillus fermentum maitohappobakteereita. Elimistön puolustuskykyä voitiin kohentaa merkittävästi käyttämällä probiootteja. Tohtori David Pyne ja hänen työryhmänsä arpoi 20 eliittijuoksijaa kahteen ryhmään. Ryhmä 1 sai päivittäin maitohappobakteereita ja ryhmä 2 lumevalmistetta neljän kuukauden ajan peruskuntokaudella. Urheilijat harjoittelivat keskimäärin noin 100 km viikossa.

Probiooteista oli hyötyä, sillä maitohappobakteereita nauttineilla juoksijoilla (ryhmä 1) esiintyi puolet vähemmän hengitystieinfektioiden oireita kuin lumevalmistetta saaneiden ryhmässä. Probiottiryhmässä sairastelujaksot olivat myös lievempiä kuin verrokeilla.

Lähde: Cox AJ, Pyne DB, Saunders PU, Fricker PA. Oral administration of the probiotic Lactobacillus fermentum VRI-003 and mucosal immunity in endurance athletes. British Journal of Sports Medicine, 13 February 2008. doi:10.1136/bjsm.2007.044628

Lukekaa myös Tohtori Tolosen kommentit.