**
Astrid Thors ilahtunee tästä uutisesta. Tiedemiesten mukaan unta on nimittäin mahdollista tankata etukäteen. Ehkä Astrid selviää eduskunnan kyselytunneilta nukkumatta, noudattamalla tutkijoiden ohjeita.
Rankan työputken uhatessa voivat unet jäädä vain muutamaan tuntiin yössä? Älä huoli, voit nukkua varastoon. Nukkumisen vaikutusta tutkittaessa kävi ilmi, että viikon kymmentuntiset yöunet pitivät koehenkilöt muita pirteämpinä ja tarkkaavaisempina seuraavalla viikolla, jolloin piti selvitä vain kolmen tunnin torkuilla. Unta ylenpalttisesti tankanneet myös palautuivat univajeesta paremmin kuin vain normaaliunet nukkuneet.
Lähde: Iltalehti 13.6.2008
lauantaina, kesäkuuta 14, 2008
Liiku kihti pois
**
Amerikkalainen tutkijaryhmä on saanut selville, että kihtiin voidaan vaikuttaa myös liikunnalla. Kun vertailtiin 8 km tai enemmän päivittäin juoksevia vähiten liikuntaa harrastaviin, liikunnan todettiin vähentävän kihdin riskiä noin 50 prosenttia.
Tämän näytön edessä tutkijat siis päättelevät, että liikunta suojaa kihdiltä. Muita hyviä kihdiltä varjelevia kikkoja ovat: painon pitäminen normaalina, hedelmien nauttiminen, alkoholijuomien ja liharuokien välttäminen.
Lähde: Williams PT. Effects of diet, physical activity and performance, and body weight on incident gout in ostensibly healthy, vigorously active men. Am J Clin Nutr 87 (5): 1480-1487, 2008
Amerikkalainen tutkijaryhmä on saanut selville, että kihtiin voidaan vaikuttaa myös liikunnalla. Kun vertailtiin 8 km tai enemmän päivittäin juoksevia vähiten liikuntaa harrastaviin, liikunnan todettiin vähentävän kihdin riskiä noin 50 prosenttia.
Tämän näytön edessä tutkijat siis päättelevät, että liikunta suojaa kihdiltä. Muita hyviä kihdiltä varjelevia kikkoja ovat: painon pitäminen normaalina, hedelmien nauttiminen, alkoholijuomien ja liharuokien välttäminen.
Lähde: Williams PT. Effects of diet, physical activity and performance, and body weight on incident gout in ostensibly healthy, vigorously active men. Am J Clin Nutr 87 (5): 1480-1487, 2008
perjantaina, kesäkuuta 13, 2008
Keskustelua kaljuuntumisesta
*
Keskiviikkona 11.6.2008 järjestämääni kesäkeskustelutilaisuuteen Turussa (näitä tulee lisää!) tuli kolme henkilöä. Rouva XL halusi jutella painonhallinnasta, neiti SX ilmoitti innostuneensa pohtimaan syömishäiriötään ja herra L oli pohtimassa hienolla tavalla ravitsemukseen liittyviä hienouksia.
Herra L oli iloinen yllätys. Kesän ehdoton kohokohta toistaiseksi. Pohdimme yhdessä hiilihydraattitietoisuutta monelta eri suunnalta. Olimme molemmat lukeneet Gary Taubesin kirjan "Good calories, Bad calories" ja olimme samaa mieltä kirjan merkittävyydestä. Nyt en kuitenkaan aio jakaa kanssanne mietteitämme tästä kirjasta ja sen annista, vaan aika yllättävästä asiasta joka liittyy runsaaseen hiilihydraattien syöntiin ja kaljuuntumiseen.
Herra L oli sitä mieltä, että hiilihydraattien runsas nauttiminen aiheuttaa kaljuuntumista! Älkää naurako! Jatkakaa lukemista, tässä on rohkea idea! Herra L oli pohtinut voiko kestävyysjuoksijoiden noudattama hiilihydraattipitoinen ruokavalio olla syynä siihen, että niin moni hänen tuntemansa kestävyysjuoksija on kalju?
Kaljuuntumisen mekanismi oli hiussuonistossa tapahtuva proteiinien sokeristuminen (glykaatio). Olen nyt hiukan tutustunut tähän kiehtovaan aiheeseen.
Pidän oletusta runsaan hiilihydraattimäärän aiheuttamasta kaljuuntumisesta aivan mahdollisena. Kovaan kestävyysharjoitteluun liittyy olennaisesti runsaiden hiilihydraattien nauttiminen. Muuten juoksu ei kulje. Korkean hiilihydraattikuorman takia veressä on runsaasti glukoosia. Runsas veren sokerimäärä reagoi hiustuppeen johtavassa hiussuonistossa olevien proteiinien kanssa johtaen siihen, että veren virtaus heikentyy tai lakkaa kokonaan. Silloin hiustuppi ei saa riittävästi happea, vitamiineja ja hivenaineita. Hius kuolee ja putoaa pois. Kova harjoittelu aiheuttaa hapetusstressiä eri puolilla elimistöä. Todennäköisesti myös päälaen hiussuonistossa.
Hapetusstressi yhdessä sokeristumisen kanssa aiheuttaa ns. Maillard-reaktion, jossa sokerit ja proteiinit reagoivat keskenään. Hiussuonistossa olevat proteiinit hajoavat (denaturoituvat) ja muodostuu haitallisia AGE-tuotteita (engl. Advance Glycation End -products). Nämä AGE:t ovat hapettuneita jätetuotteita, jotka hitaasti vaurioittavat verisuonia ja kudoksia. On näyttöä siitä, että glykaatio on kudosten ikääntymismuutoksiin liittyvä ei-toivottu ilmiö. Lääketiede tuntee yhden tyypillisen tilanteen missä glykaatio ja hapetusstressi aiheuttaa verisuonten jäykistymistä: diabetes!
Herra L oli tutustunut aiheeseen huolellisesti. On olemassa eräs kaljuuntumisen estolääke, joka sisältää verisuonia laajentavaa minoksidiili -nimistä ainetta. Se laajentaa hiusverisuonia niin, että tukos poistuu ja veri virtaa taas vapaasti.
Kiitos kun kävit juttelemassa L! Tule toistekin. Iloitsen siitä kun saan lukijoitteni kanssa pohtia tätä kaljuuntumisasiaa. Voiko eräänä syynä kaljuuntumiseen olla liian runsas hiilihydraattien nauttiminen, siitä johtuva glykaatio hiussuonistossa ja kovan harjoittelun tuoma hapetusstressi?
Kommentteja saa tulla!
Keskiviikkona 11.6.2008 järjestämääni kesäkeskustelutilaisuuteen Turussa (näitä tulee lisää!) tuli kolme henkilöä. Rouva XL halusi jutella painonhallinnasta, neiti SX ilmoitti innostuneensa pohtimaan syömishäiriötään ja herra L oli pohtimassa hienolla tavalla ravitsemukseen liittyviä hienouksia.
Herra L oli iloinen yllätys. Kesän ehdoton kohokohta toistaiseksi. Pohdimme yhdessä hiilihydraattitietoisuutta monelta eri suunnalta. Olimme molemmat lukeneet Gary Taubesin kirjan "Good calories, Bad calories" ja olimme samaa mieltä kirjan merkittävyydestä. Nyt en kuitenkaan aio jakaa kanssanne mietteitämme tästä kirjasta ja sen annista, vaan aika yllättävästä asiasta joka liittyy runsaaseen hiilihydraattien syöntiin ja kaljuuntumiseen.
Herra L oli sitä mieltä, että hiilihydraattien runsas nauttiminen aiheuttaa kaljuuntumista! Älkää naurako! Jatkakaa lukemista, tässä on rohkea idea! Herra L oli pohtinut voiko kestävyysjuoksijoiden noudattama hiilihydraattipitoinen ruokavalio olla syynä siihen, että niin moni hänen tuntemansa kestävyysjuoksija on kalju?
Kaljuuntumisen mekanismi oli hiussuonistossa tapahtuva proteiinien sokeristuminen (glykaatio). Olen nyt hiukan tutustunut tähän kiehtovaan aiheeseen.
Pidän oletusta runsaan hiilihydraattimäärän aiheuttamasta kaljuuntumisesta aivan mahdollisena. Kovaan kestävyysharjoitteluun liittyy olennaisesti runsaiden hiilihydraattien nauttiminen. Muuten juoksu ei kulje. Korkean hiilihydraattikuorman takia veressä on runsaasti glukoosia. Runsas veren sokerimäärä reagoi hiustuppeen johtavassa hiussuonistossa olevien proteiinien kanssa johtaen siihen, että veren virtaus heikentyy tai lakkaa kokonaan. Silloin hiustuppi ei saa riittävästi happea, vitamiineja ja hivenaineita. Hius kuolee ja putoaa pois. Kova harjoittelu aiheuttaa hapetusstressiä eri puolilla elimistöä. Todennäköisesti myös päälaen hiussuonistossa.
Hapetusstressi yhdessä sokeristumisen kanssa aiheuttaa ns. Maillard-reaktion, jossa sokerit ja proteiinit reagoivat keskenään. Hiussuonistossa olevat proteiinit hajoavat (denaturoituvat) ja muodostuu haitallisia AGE-tuotteita (engl. Advance Glycation End -products). Nämä AGE:t ovat hapettuneita jätetuotteita, jotka hitaasti vaurioittavat verisuonia ja kudoksia. On näyttöä siitä, että glykaatio on kudosten ikääntymismuutoksiin liittyvä ei-toivottu ilmiö. Lääketiede tuntee yhden tyypillisen tilanteen missä glykaatio ja hapetusstressi aiheuttaa verisuonten jäykistymistä: diabetes!
Herra L oli tutustunut aiheeseen huolellisesti. On olemassa eräs kaljuuntumisen estolääke, joka sisältää verisuonia laajentavaa minoksidiili -nimistä ainetta. Se laajentaa hiusverisuonia niin, että tukos poistuu ja veri virtaa taas vapaasti.
Kiitos kun kävit juttelemassa L! Tule toistekin. Iloitsen siitä kun saan lukijoitteni kanssa pohtia tätä kaljuuntumisasiaa. Voiko eräänä syynä kaljuuntumiseen olla liian runsas hiilihydraattien nauttiminen, siitä johtuva glykaatio hiussuonistossa ja kovan harjoittelun tuoma hapetusstressi?
Kommentteja saa tulla!
tiistaina, kesäkuuta 10, 2008
Hiihtäjän astma
**
Meidän perheessä hiihdetään lujaa. Kansallisen ja kansainvälisenkin tason hiihtäjiä löytyy kolmen lapsen/nuoren verran. Kilpahiihto on raju urheilulaji. Tavallinen sunnuntaihiihtäjä ei tajua miten lujille kilpahiihtäjä joutuu tarjotessaan meille niitä urheiluelämyksiä. Astma on toistaiseksi pysynyt loitolla, mutta monen kilpahiihtäjän ikäväksi seuralaiseksi se auliisti tarjoutuu.
Lääketieteen lisensiaatti Eeva-Maija Karjalainen on perjantaina 13.6.2008 puolustamassaan väitöskirjassa tutkinut astmaan sairastuneiden kilpahiihtäjien hengitysteitä hieman tarkemmin.
Hiihtäjillä ja muillakin kestävyyslajien urheilijoilla esiintyy tavanomaista enemmän astmaa ja astman kaltaisia oireita. Näistä oireista kärsivät myös sellaiset urheilijat, joilla ei ole astman suhteen riskitekijöitä, eikä aiemmin todettua astmaa. Astmaan liittyy poikkeava keuhkoputkien supistumistaipumus. Keuhkoputket supistuvat sen takia, että hengitysteissä tapahtuu tulehdusreaktio, jossa erityisesti ns. eosinofiiliset ja lymfosyyttiset valkosolut kertyvät limakalvoille. Tähän tulehdusreaktioon liittyy myös keuhkoputken limakalvon vaurio. Limakalvoille kertyy erityistä proteiinia (tenaskiinia). Tätä proteiinia ei yleensä esiinny terveen aikuisen keuhkoputken limakalvolla, vaan sitä esiintyy siinä vaiheessa ihmisen kehitystä, jolloin keuhkot kehittyvät.
Väitöskirjatyössä kilpahiihtäjiltä ja astmaa sairastavilta henkilöiltä otettiin koepaloja hengitysteistä, jotta saataisiin tarkka selko siitä mitä hengitysteiden tulehduksessa tapahtuu. Eeva-Maija Karjalainen on verrannut koepalanäytteitä kilpahiihtäjillä äskettäin astmaan sairastuneihin ja lievää kroonista astmaa sairastaviin henkilöihin. Muitakin kokeita tehtiin, kuten esim. keuhkojen toimintakokeita.
Astman kaltaisia oireita saaneille hiihtäjille määrättiin joko lääkehoito (hengitettävä budesonidi) tai he saivat lumelääkettä. Äskettäin astmaan sairastuneet saivat hoidoksi hengitettävää salmeterolia (pitkävaikutteinen sympatomimeetti), flutikasonia (kortisoni), kromoglikaattia tai lumetta. Hoitojakson jälkeen keuhkojen toimintakokeet ja keuhkoputkien tähystys koepaloineen toistettiin. Tutkimuksessa oli myös kiusattu ihan terveitä ihmisiä (verrokkeja).
Hiihtäjillä keuhkoputket supistelivat ahkerasti. Poikkeava supistumistaipumus oli hyvin tavallista. Itse asiassa sitä esiintyi jopa 75 prosentilla tutkituista. Heidän limakalvoilla oli tulehdussoluja selvästi enemmän kuin terveillä verrokeilla. Lievää kroonista astmaa sairastaviin verrattuna hiihtäjien keuhkoputkien limakalvoilta löytyi vähemmän eosinofiilisia valkosoluja ja syöttösoluja, mutta enemmän neutrofiilisia valkosoluja. Muita tulehdussoluja (lymfosyytit ja makrofaagit) nähtiin hiihtäjillä saman verran kuin kroonista astmaa sairastavilla. Tenaskiinin (solujen välinen proteiinikerros) paksuus tyvikalvolla oli hiihtäjillä ja astmaatikoilla suurempi kuin terveillä verrokeilla. Jälkimmäisillä sitä esiintyi vain vähän jos ollenkaan. Tenaskiinin paksuus oli suurempi atooppisilla kuin ei-atooppisilla astmaatikoilla.
Hiihtäjillä tulehdusta vähentävä hoito hengitettävällä budesonidilla ei vähentänyt limakalvojen tulehdussolujen määrää merkittävästi. Se ei myöskään vähentänyt astman kaltaisia oireita. Tavallisilla astmaatikoilla hoito hengitettävällä flutikasonilla tai kromoglikaatilla vähensi eosinofiilista tulehdusta keuhkoputkissa sekä lievensi keuhkoputkien supistumistaipumusta. Salmeteroli tai lumelääke eivät vähentäneet astmaattista tulehdusta keuhkoputkissa. Salmeteroli vähensi keuhkoputkien supistumistaipumusta, kun taas lumelääkkeellä ei ollut siihen vaikutusta.
Miten on mahdollista, että terveille kilpahiihtäjille niin usein tulee astma? Hiihtäjät hengittävät rajusti ilmaa keuhkoihin ja epäillään, että tämä voimakkaasti suurentunut keuhkotuuletus aiheuttaa hengitysteiden kuivumista. Sen on sitten todennäköisesti syynä tutkimuksessa todettuun hengitysteiden tulehdukseen. Tenaskiinin ilmaantuminen hengitysteihin sekä hiihtäjillä että astmaatikoilla todennäköisesti oli merkkinä siitä, että hengitysteiden pintakerros on vaurioitunut. Hiihtäjillä hengitettävä kortisoni ei tässä tutkimuksessa tehonnut tulehdukseen, jonka todettiin olevan erilainen verrattuna astmaatikoilla havaittuun tulehdukseen. Astmaatikoilla sekä hengitettävä kortisoni että kromoglikaatti vähensivät eosinofiilista tulehdusta.
Mielenkiintoista!
Lähde: Helsingin yliopiston tiedote väitöstilaisuudesta, 10.6.2008
Meidän perheessä hiihdetään lujaa. Kansallisen ja kansainvälisenkin tason hiihtäjiä löytyy kolmen lapsen/nuoren verran. Kilpahiihto on raju urheilulaji. Tavallinen sunnuntaihiihtäjä ei tajua miten lujille kilpahiihtäjä joutuu tarjotessaan meille niitä urheiluelämyksiä. Astma on toistaiseksi pysynyt loitolla, mutta monen kilpahiihtäjän ikäväksi seuralaiseksi se auliisti tarjoutuu.
Lääketieteen lisensiaatti Eeva-Maija Karjalainen on perjantaina 13.6.2008 puolustamassaan väitöskirjassa tutkinut astmaan sairastuneiden kilpahiihtäjien hengitysteitä hieman tarkemmin.
Hiihtäjillä ja muillakin kestävyyslajien urheilijoilla esiintyy tavanomaista enemmän astmaa ja astman kaltaisia oireita. Näistä oireista kärsivät myös sellaiset urheilijat, joilla ei ole astman suhteen riskitekijöitä, eikä aiemmin todettua astmaa. Astmaan liittyy poikkeava keuhkoputkien supistumistaipumus. Keuhkoputket supistuvat sen takia, että hengitysteissä tapahtuu tulehdusreaktio, jossa erityisesti ns. eosinofiiliset ja lymfosyyttiset valkosolut kertyvät limakalvoille. Tähän tulehdusreaktioon liittyy myös keuhkoputken limakalvon vaurio. Limakalvoille kertyy erityistä proteiinia (tenaskiinia). Tätä proteiinia ei yleensä esiinny terveen aikuisen keuhkoputken limakalvolla, vaan sitä esiintyy siinä vaiheessa ihmisen kehitystä, jolloin keuhkot kehittyvät.
Väitöskirjatyössä kilpahiihtäjiltä ja astmaa sairastavilta henkilöiltä otettiin koepaloja hengitysteistä, jotta saataisiin tarkka selko siitä mitä hengitysteiden tulehduksessa tapahtuu. Eeva-Maija Karjalainen on verrannut koepalanäytteitä kilpahiihtäjillä äskettäin astmaan sairastuneihin ja lievää kroonista astmaa sairastaviin henkilöihin. Muitakin kokeita tehtiin, kuten esim. keuhkojen toimintakokeita.
Astman kaltaisia oireita saaneille hiihtäjille määrättiin joko lääkehoito (hengitettävä budesonidi) tai he saivat lumelääkettä. Äskettäin astmaan sairastuneet saivat hoidoksi hengitettävää salmeterolia (pitkävaikutteinen sympatomimeetti), flutikasonia (kortisoni), kromoglikaattia tai lumetta. Hoitojakson jälkeen keuhkojen toimintakokeet ja keuhkoputkien tähystys koepaloineen toistettiin. Tutkimuksessa oli myös kiusattu ihan terveitä ihmisiä (verrokkeja).
Hiihtäjillä keuhkoputket supistelivat ahkerasti. Poikkeava supistumistaipumus oli hyvin tavallista. Itse asiassa sitä esiintyi jopa 75 prosentilla tutkituista. Heidän limakalvoilla oli tulehdussoluja selvästi enemmän kuin terveillä verrokeilla. Lievää kroonista astmaa sairastaviin verrattuna hiihtäjien keuhkoputkien limakalvoilta löytyi vähemmän eosinofiilisia valkosoluja ja syöttösoluja, mutta enemmän neutrofiilisia valkosoluja. Muita tulehdussoluja (lymfosyytit ja makrofaagit) nähtiin hiihtäjillä saman verran kuin kroonista astmaa sairastavilla. Tenaskiinin (solujen välinen proteiinikerros) paksuus tyvikalvolla oli hiihtäjillä ja astmaatikoilla suurempi kuin terveillä verrokeilla. Jälkimmäisillä sitä esiintyi vain vähän jos ollenkaan. Tenaskiinin paksuus oli suurempi atooppisilla kuin ei-atooppisilla astmaatikoilla.
Hiihtäjillä tulehdusta vähentävä hoito hengitettävällä budesonidilla ei vähentänyt limakalvojen tulehdussolujen määrää merkittävästi. Se ei myöskään vähentänyt astman kaltaisia oireita. Tavallisilla astmaatikoilla hoito hengitettävällä flutikasonilla tai kromoglikaatilla vähensi eosinofiilista tulehdusta keuhkoputkissa sekä lievensi keuhkoputkien supistumistaipumusta. Salmeteroli tai lumelääke eivät vähentäneet astmaattista tulehdusta keuhkoputkissa. Salmeteroli vähensi keuhkoputkien supistumistaipumusta, kun taas lumelääkkeellä ei ollut siihen vaikutusta.
Miten on mahdollista, että terveille kilpahiihtäjille niin usein tulee astma? Hiihtäjät hengittävät rajusti ilmaa keuhkoihin ja epäillään, että tämä voimakkaasti suurentunut keuhkotuuletus aiheuttaa hengitysteiden kuivumista. Sen on sitten todennäköisesti syynä tutkimuksessa todettuun hengitysteiden tulehdukseen. Tenaskiinin ilmaantuminen hengitysteihin sekä hiihtäjillä että astmaatikoilla todennäköisesti oli merkkinä siitä, että hengitysteiden pintakerros on vaurioitunut. Hiihtäjillä hengitettävä kortisoni ei tässä tutkimuksessa tehonnut tulehdukseen, jonka todettiin olevan erilainen verrattuna astmaatikoilla havaittuun tulehdukseen. Astmaatikoilla sekä hengitettävä kortisoni että kromoglikaatti vähensivät eosinofiilista tulehdusta.
Mielenkiintoista!
Lähde: Helsingin yliopiston tiedote väitöstilaisuudesta, 10.6.2008
maanantaina, kesäkuuta 09, 2008
Lukuvinkkejä
***
Suomalaiset rakastavat ilmaista luettavaa. Kesällä voi olla enemmän aikaa lukea. Siksi vihjaan teille, että yli vuoden vanhoja lääkärilehti Duodecimin numeroja voi lukea ilmaiseksi netissä. Ensimmäinen mahdollinen ilmaisnumero on tällä hetkellä (9.6.2008) numero 11/2007.
Suosittelen näiden numeroiden lukemista:
Nimimerkkien takaa lääkärit innostuvat välillä ihmettelemään maailman menoa, kuten esimerkiksi tässä:
Kuka kovetti kasvirasvan? (Duodecim 2007;123(10):1152)
Ruokakaupassa käteen sattui purkki lounaissuomalaisen margariinitehtaan makuisaksi mainostettua uutuustuotetta. Rasvasekoitteen raaka-aineita ovat tuoteselosteen mukaan osuuden mukaisessa järjestyksessä kovettamaton kasvirasva, voi ja kasviöljy. Kun tuotteen rasvasisällöstä puolet on kovaa rasvaa, heräsi uteliaisuus salaperäisen kovettamattoman kasvirasvan laadusta. Valmistajan kuluttajapalvelussa tiedettiin kertoa rasvan olevan palmuöljyä ja kookosrasvaa eli 40-90 % tyydyttyneitä rasvahappoja sisältäviä rasvoja. Hyvä muistutus siitä, etteivät kaikki kasvirasvat ole pehmeitä.
Termin kovettamaton onkin tässä tapauksessa ymmärrettävä kertovan, ettei valmistaja ole itse rasvaa kovettanut. Tällaisen tulkinnan mukaan ei voipaketissakaan ole kovetettua eläinrasvaa, sillä eihän maitorasvaa ole meijerissä kovetettu, vaan sen homman ovat butyrivibriobakteerit hoitaneet jo lehmän pötsissä. Ei ole helppoa olla kuluttaja, joka yrittää tulkita tuoteselosteiden kirjavia kasvirasvatermejä.
Kasviöljy on juoksevaa kasvirasvaa, jossa tyydyttyneitä rasvahappoja on laadun mukaan vaihtelevasti 5-16 %. Osittain kovetetussa kasviöljyssä on vaihtelevia määriä tyydyttyneitä ja transrasvahappoja. Kovetettu kasviöljy ei sisällä transrasvahappoja, vaan kovettaminen on viety tyydyttyneeksi steariinihapoksi asti. Pelkäksi kasvirasvaksi ilmoitettu raaka-aine on tuskin kasviöljyä vaan jotakin kovempaa kasvirasvaa, pahimmassa tapauksessa yli 90 % tyydyttyneitä rasvahappoja sisältävää kookosrasvaa. Ja sitten on vielä tämä uutuus eli kovettamaton kasvirasva. Sellaisen tavatessaan kuluttajan on syytä olla erityisen epäluuloinen, sillä tällainen kasvirasva on jo etukäteen käynyt kovettumassa jossakin kaakkoisessa maassa kasvavan palmupuun latvassa.
-AnA
Lähde: pikkulinnut lauloivat, 9.6.2008
Suomalaiset rakastavat ilmaista luettavaa. Kesällä voi olla enemmän aikaa lukea. Siksi vihjaan teille, että yli vuoden vanhoja lääkärilehti Duodecimin numeroja voi lukea ilmaiseksi netissä. Ensimmäinen mahdollinen ilmaisnumero on tällä hetkellä (9.6.2008) numero 11/2007.
Suosittelen näiden numeroiden lukemista:
| 2/2007 | 125--231 | Nuorisolääketiede |
| 4/2007 | 375--493 | Kulttuurien kohtaaminen |
| 6/2007 | 629--743 | Työterveys |
| 8/2007 | 861--9 | Plastiikkakirurgia |
| 10/2007 | 1133-7 | Neuropsykiatria |
Nimimerkkien takaa lääkärit innostuvat välillä ihmettelemään maailman menoa, kuten esimerkiksi tässä:
Kuka kovetti kasvirasvan? (Duodecim 2007;123(10):1152)
Ruokakaupassa käteen sattui purkki lounaissuomalaisen margariinitehtaan makuisaksi mainostettua uutuustuotetta. Rasvasekoitteen raaka-aineita ovat tuoteselosteen mukaan osuuden mukaisessa järjestyksessä kovettamaton kasvirasva, voi ja kasviöljy. Kun tuotteen rasvasisällöstä puolet on kovaa rasvaa, heräsi uteliaisuus salaperäisen kovettamattoman kasvirasvan laadusta. Valmistajan kuluttajapalvelussa tiedettiin kertoa rasvan olevan palmuöljyä ja kookosrasvaa eli 40-90 % tyydyttyneitä rasvahappoja sisältäviä rasvoja. Hyvä muistutus siitä, etteivät kaikki kasvirasvat ole pehmeitä.
Termin kovettamaton onkin tässä tapauksessa ymmärrettävä kertovan, ettei valmistaja ole itse rasvaa kovettanut. Tällaisen tulkinnan mukaan ei voipaketissakaan ole kovetettua eläinrasvaa, sillä eihän maitorasvaa ole meijerissä kovetettu, vaan sen homman ovat butyrivibriobakteerit hoitaneet jo lehmän pötsissä. Ei ole helppoa olla kuluttaja, joka yrittää tulkita tuoteselosteiden kirjavia kasvirasvatermejä.
Kasviöljy on juoksevaa kasvirasvaa, jossa tyydyttyneitä rasvahappoja on laadun mukaan vaihtelevasti 5-16 %. Osittain kovetetussa kasviöljyssä on vaihtelevia määriä tyydyttyneitä ja transrasvahappoja. Kovetettu kasviöljy ei sisällä transrasvahappoja, vaan kovettaminen on viety tyydyttyneeksi steariinihapoksi asti. Pelkäksi kasvirasvaksi ilmoitettu raaka-aine on tuskin kasviöljyä vaan jotakin kovempaa kasvirasvaa, pahimmassa tapauksessa yli 90 % tyydyttyneitä rasvahappoja sisältävää kookosrasvaa. Ja sitten on vielä tämä uutuus eli kovettamaton kasvirasva. Sellaisen tavatessaan kuluttajan on syytä olla erityisen epäluuloinen, sillä tällainen kasvirasva on jo etukäteen käynyt kovettumassa jossakin kaakkoisessa maassa kasvavan palmupuun latvassa.
-AnA
Lähde: pikkulinnut lauloivat, 9.6.2008
Suomalaiset syövät liian vähän...
... kasviksia.
**
Löysin Hiilaritietoiset foorumista Anja Nysténin aloittaman keskustelun suomalaisten vähäisestä kasvisten syönnistä. Hän viittaa Helsingin Sanomien kirjoitukseen 8.6.2008 "Suomalainen syö kasviksia vain noin puolet EU-keskiarvosta".
Mielenkiintoista keskustelua käydään Helsingin Sanomien verkkoversiossa. Suosittelen asiaan perehtymistä ja kasvisten runsaampaa syömistä.
**
Löysin Hiilaritietoiset foorumista Anja Nysténin aloittaman keskustelun suomalaisten vähäisestä kasvisten syönnistä. Hän viittaa Helsingin Sanomien kirjoitukseen 8.6.2008 "Suomalainen syö kasviksia vain noin puolet EU-keskiarvosta".
Mielenkiintoista keskustelua käydään Helsingin Sanomien verkkoversiossa. Suosittelen asiaan perehtymistä ja kasvisten runsaampaa syömistä.
sunnuntai, kesäkuuta 08, 2008
Ei enää nälkää energiavajeen hallinnan avulla!
*
Kirjoitettu alun perin 7.6.2008 ja täydennetty lukijapalautteen johdosta 8.6.2008
Kylläisyyden pohdinta jatkuu yleisön pyynnöstä hyvin yksinkertaisilla havainnoillani. Tulen käymään läpi kylläisyyden eri asetelmia suunnilleen tämän alla näkyvän listauksen mukaisesti.
Kylläisyyttä hallitaan neljällä peruselementillä (kiitos Juuso R!):
1) energiavajeen hallinnalla
2) tasaisella ateriarytmillä
3) ruoan laatutekijöillä
4) ruoan henkisillä ulottuvuuksilla
Kirjoitan ensin energiavajeen hallinnasta. Minulla on hiilihydraattitietoisia asiakkaita, jotka jättävät ruokavaliostaan pois perunan, pastan ja riisin (jotkut luopuvat myös leivästä ja muista viljatuotteista kokonaan). Näiden ruoka-aineiden jättämän aukon lautasella he täyttävät runsaammilla keitettyjen ja raakojen vihannesten annoksilla sekä lisäannoksilla laadukasta lihaa ja rasvaa. Maitorasvan käyttö on varsin surutonta, voita ja kermaa kuluu huomattavia määriä. Lisääntyneestä rasvan määrästä huolimatta päivittäinen energiamäärä jää kuitenkin joillakin 400-500 kcal vajaaksi.
Tähän asti kaikki on ollut helppoa ymmärtää, eikö vain? Hiilihydraattitietoiset asiakkaani syövät maistuvaa ruokaa lautaselta, jättävät välipalat vähemmälle ja mikäli heillä on ylipainoa, he laihtuvat. Jotkut enemmän, jotkut vähemmän. Se mitä minä en ymmärrä on, että vähäisempi nautittu energiamäärä ei johda kiljuvaan nälkään! Minulla on hiilihydraatteja runsaasti nauttivia asiakkaita ja sitten omia henkilökohtaisia havaintoja, jotka tukevat sitä käsitystä, että energiavaje tuo yleensä kovan nälän. Ruoan tuoma kylläisyys säilyy kovin lyhyen ajan ja suuren osan päivää joutuu kamppailemaan nälkää vastaan, jos on laihdutustarve. Voit syödä vatsantäytteeksi tärkkelys- ja kuitupitoisia viljatuotteita, mutta pian on taas nälkä. Matalaenergisillä ateriankorvikkeilla joku sinnittelee eteenpäin. Se mikä tuntuu käsittämättömältä ja joka ei sovi yksinkertaisiin ajatuskuvioihini on se, että hiilihydraattitietoisesti ruokaileva ei ole yhtä nälkäinen.
Tässä ilmeisesti on sillä lailla, että tutkimuksissa esille tullut seikka hiilihydraattien väitetystä kyvystä pitää nälkä loitolla, perustuu liian optimistisiin tulkintoihin. Joillakin harvoilla ihmisillä hiilihydraatit voivat pitää nälän hyvin poissa, mutta aidossa elämässä siellä tutkimuskammioiden ulkopuolella ja tarkoitushakuisen sponsoroinnin ulottumattomissa, rasva ja proteiini ovat ne kylläisyyttä ylläpitävät energiaravintoaineet.
Kun hiilihydraattitietoisesti ruokaileva asiakas haluaa laihtua, hän syö vähemmän energiaa kuin hän kuluttaa. Kun hän haluaa ylläpitää painonsa normaalina koko loppuelämänsä, hän syö saman verran energiaa kuin hän sitä kuluttaa. Hiilihydraattien korvaaminen vastaavalla energiamäärällä rasvaa ja proteiinia on kokeilemisen arvoista. Liian runsailla rasva-annoksilla ei ole syytä elämäänsä juhlistaa, sekään ei toimi. Eräs asiakkaani innostui niin paljon rasvaisesta luonnonjogurtista, että hän söi sitä vallan liikaa ja vaaka näytti pian suurempia lukemia. Syy oli silloin liian suuressa energiamäärässä, ei siinä, että hiilihydraattitietoinen ruokavalio ei olisi toiminut. Heti kun jogurtin syöntiä vähennettiin, paino aleni. Sinun kannattaa miettiä, onko painosi jumiutumisen syynä jokin liian rasvainen (paljon energiaa sisältävä) ruoka-aine, jota tulee syötyä ihan vahingossa liikaa. Monella se on suklaa, rasvainen jogurtti, makeispussi tai alkoholiannos. Runsaiden hiilihydraattien synnyttämästä näläntunteesta tulee tietoa sitten myöhemmissä osioissa.
Minulla on tavattoman suuria vaikeuksia ymmärtää ajatuksia rasvan tuomista aineenvaihdunnallisista hyödyistä (engl. metabolic advantage). En löydä tukea ajatukselle, että rasvakalori olisi aineenvaihdunnallisesti edullisempi kuin hiilihydraattikalori. Ei, tällä hetkellä minun on yksinkertaisesti tyydyttävä ajatukseen, että hiilihydraattien rajoitus tuo toivotun kylläisyyden ja mahdollisuuden ylläpitää kalorivajetta suuremmitta vaikeuksitta.
Ei enää nälkää energiavajeesta huolimatta! Tämä oli yksinkertainen ajatuskuvioni tällä kertaa. Tähän perustuu hiilihydraattitietoisten ruokavalioiden menestys. Ei sinun ole tätä pakko uskoa. Ja älä luulekaan, että minä jättäisin asian tähän. Seuraavissa kirjoituksissa kylläisyyttä pohditaan muista näkökulmista käsin.
Epäilevät Tuomaat voivat kuitenkin jo nyt tehdä tämän energiavajeen suhteen kenttäkokeita itsellään esimerkiksi kuukauden verran. Jättäkää pois ruokalautaselta peruna, pasta ja riisi. Syökää leipää vain aamulla. Lorottakaa reilusti rasvaa ruoan joukkoon. Panostakaa aamiaiseen, lounaaseen ja päivälliseen. Kokeilkaa jos voitte ilman karmivaa nälkää jättää pois muutama välipala. Tehkää rohkea pesäero niihin professoritason spekulaatioihin, että välipaloja on tärkeää syödä. Professoritkin erehtyvät joskus. Näin toimien voitte saada selville onko teillä hyötyä vähentyneestä hiilihydraattialtistuksesta ja runsaammasta rasvasta. Jos ette huomaa mitään myönteistä tapahtuneen kuukauden aikana, voitte palata takaisin entisiin ruokailutottumuksiin. Mitään terveydellistä vaaraa tällaisesta kokeilusta ei ole.
Lue tästä muita tuoreita kirjoituksiani aiheesta:
Insuliini vanhentaa
Proteiini pitää nälän parhaiten poissa
Kouluruoka puhuttaa
Nuoret syövät liikaa välipaloja
Kylläisyys aikakautemme suuri mysteeri
Viisi minuuttia ruokavaliosta
Dieetit puntarissa
Myönnän olleeni väärässä
Sain 8.6.2008 eräältä herrasmieheltä tähän yhteyteen hyvin sopivan henkilökohtaisen tarinan, jossa keskeisenä ajatuksena on juuri tämä energian ja nälän hallinta. Julkaisen tässä tarinan hieman lyhennettynä ja omaan kirjoitustyyliini sopivammalla tavalla, tosiasioita kuitenkaan vääristelemättä. Toivon tositarinan herättävän teissä ajatuksia siitä miten vaikeiksi asiat voivat mennä ruokalautasen äärellä ja miten odottamattomalta suunnalta kohtalo voi tarttua tilanteiden kulkuun. Hiljentykäämme hetkeksi kuuntelemaan mitä 48-vuotiaalla suomalaismiehellä on kerrottavaa meille nälästä ja ruokailusta.
Painonhallinta karkaa tämän miehen käsistä varusmiespalveluksen aikana ja sitä seuraavan opiskeluelämän alkaessa. Ihmismieli on arvaamaton ja syömishäiriöt kehittyvät joskus oudoistakin asetelmista. Tällä miehellä kehittyy armeijassa inho liikuntaa kohtaan ja lisäksi hän tuntee olon epämukavaksi ruokalautasen äärellä. Mieli ei rauhoitu ihanan ruokalautasen ääressä. Ainoastaan vanhempien luona käydessään hän kokee ruokailun tähtihetkiä ja syö ruokaa lautaselta. Muualla hän vihaa ruokalautaselta syötyä ruokaa.
Hän tottuu opiskeluaikoina ostamaan valmisruokaa, ruokailemaan baareissa, syömään kevyttuotteita (erityisesti jogurttia) ja mussuttelemaan leipää sekä makkaraa. Lisäksi hän pitää itsensä virkeänä makeisilla ja oluella. Kevyttuottet ovat hyviä, väitetään että ne eivät lihota ja niillä menee hetkeksi nälkä. Kiloja kertyy kuitenkin vähitellen. Hän onnistuu lihottamaan itsensä muutamassa vuodessa ylipainoiseksi. Hän huomaa painavansa pian 110 kiloa normaalin 75 kilon sijaan.
Mies siirtyy työelämään ja vuositarkastuksessa todetaan se tuttu kuvio:
Homma jatkuu! Vaaka ei osoita leppymisen merkkejä. Työnantaja suostuu kustantamaan laihdutuskuurin ja hän saa yrityksen laskuun käydä oikein laihdutusklinikalla. Hänelle määrätään erittäin niukkaenergisiä ateriankorvikkeita. Paino tippuu, mutta monien vuosienkin takaa on edelleen mielessä noilta ajoilta seuralaisena ollut kauhea nälkä. Ateriankorvikkeilla hän ei saa nälkäänsä hallintaan. Viikkokausia kiusattuaan itseään ateriankorvikkeilla, hän sekoittaa aineenvaihduntansa ja mielensä. Lääkäri kehuu häntä "hyvästä" laihdutustuloksesta ja tarjoaa mielenterveyspalveluja. Vika saattaa lääkärin mielestä olla korvien välissä! Se on miehelle kova paikka. Hän saa jutella lihavuudestaan mielenterveystoimistossa.
Aikaa kuluu ja olo ei parane. Lopulta mies tuntee itsensä niin heikoksi, että työkyky kärsii. Ilmeisen ymmärtäväinen työyhteisö haluaa pelastaa työntekijänsä ja hänelle suodaan mahdollisuus saavuttaa työkyky kuntoutumiskurssilla. Kuntoutuskeskuksessa tarjotaan ajan hengen mukaisesti laillistetun ravitsemusterapeutin toimesta ruokavalio-ohjausta: välttäkää rasvaisia ruokia ja syökää paljon kuitupitoisia viljavalmisteita. Ohjeistuksen mukaista ruokailua seuraa kauhea olo. Niin paha olo tästä miehelle tuli, että hän vieläkin muistelee niitä aikoja kauhulla.
Tehdäkseni pitkästä tarinasta lyhyemmän, hyppään nyt heti suoraan tositarinan hienoon loppuhuipentumaan. Mies on nimittäin onnistunut laihtumaan. Ei välttämättä alan huippuasiantuntijoiden toimesta vaan löydettyään itse ratkaisun ongelmaansa. Elämä on arvaamaton. Eräänä päivänä hänen äitinsä sairastuu vakavasti ja hän käy usein kotipuolessa äitiä ja isää auttamassa. Hän valmistaa siellä ruokaa äidilleen ja isälleen. Hän syö siellä ruokaa myös itse. Pitkästä aikaa ruokaa oikealta lautaselta. Reiluja annoksia ja melko rasvaista ruokaa, sillä isälle on rasvainen ruoka mieleistä. Hän nauttii ruokailuhetkistä. Hän jättää turhina pois välipalat, jogurtit, leivät ja hedelmäjuomat.
Ja nyt tulee se suuri ihme: Hän laihtuu yhdessä vuodessa alle 90-kiloiseksi!! Hän on varma siitä että laihtuminen johtui siitä, että hän löysi uudestaan tavallisen kotona valmistetun ruoan. Hän söi sitä runsaasti ja jätti pois välipalat.
Kiitos tositarinasta!
Kirjoitettu alun perin 7.6.2008 ja täydennetty lukijapalautteen johdosta 8.6.2008
Kylläisyyden pohdinta jatkuu yleisön pyynnöstä hyvin yksinkertaisilla havainnoillani. Tulen käymään läpi kylläisyyden eri asetelmia suunnilleen tämän alla näkyvän listauksen mukaisesti.
Kylläisyyttä hallitaan neljällä peruselementillä (kiitos Juuso R!):
1) energiavajeen hallinnalla
2) tasaisella ateriarytmillä
3) ruoan laatutekijöillä
4) ruoan henkisillä ulottuvuuksilla
Kirjoitan ensin energiavajeen hallinnasta. Minulla on hiilihydraattitietoisia asiakkaita, jotka jättävät ruokavaliostaan pois perunan, pastan ja riisin (jotkut luopuvat myös leivästä ja muista viljatuotteista kokonaan). Näiden ruoka-aineiden jättämän aukon lautasella he täyttävät runsaammilla keitettyjen ja raakojen vihannesten annoksilla sekä lisäannoksilla laadukasta lihaa ja rasvaa. Maitorasvan käyttö on varsin surutonta, voita ja kermaa kuluu huomattavia määriä. Lisääntyneestä rasvan määrästä huolimatta päivittäinen energiamäärä jää kuitenkin joillakin 400-500 kcal vajaaksi.
Tähän asti kaikki on ollut helppoa ymmärtää, eikö vain? Hiilihydraattitietoiset asiakkaani syövät maistuvaa ruokaa lautaselta, jättävät välipalat vähemmälle ja mikäli heillä on ylipainoa, he laihtuvat. Jotkut enemmän, jotkut vähemmän. Se mitä minä en ymmärrä on, että vähäisempi nautittu energiamäärä ei johda kiljuvaan nälkään! Minulla on hiilihydraatteja runsaasti nauttivia asiakkaita ja sitten omia henkilökohtaisia havaintoja, jotka tukevat sitä käsitystä, että energiavaje tuo yleensä kovan nälän. Ruoan tuoma kylläisyys säilyy kovin lyhyen ajan ja suuren osan päivää joutuu kamppailemaan nälkää vastaan, jos on laihdutustarve. Voit syödä vatsantäytteeksi tärkkelys- ja kuitupitoisia viljatuotteita, mutta pian on taas nälkä. Matalaenergisillä ateriankorvikkeilla joku sinnittelee eteenpäin. Se mikä tuntuu käsittämättömältä ja joka ei sovi yksinkertaisiin ajatuskuvioihini on se, että hiilihydraattitietoisesti ruokaileva ei ole yhtä nälkäinen.
Tässä ilmeisesti on sillä lailla, että tutkimuksissa esille tullut seikka hiilihydraattien väitetystä kyvystä pitää nälkä loitolla, perustuu liian optimistisiin tulkintoihin. Joillakin harvoilla ihmisillä hiilihydraatit voivat pitää nälän hyvin poissa, mutta aidossa elämässä siellä tutkimuskammioiden ulkopuolella ja tarkoitushakuisen sponsoroinnin ulottumattomissa, rasva ja proteiini ovat ne kylläisyyttä ylläpitävät energiaravintoaineet.
Kun hiilihydraattitietoisesti ruokaileva asiakas haluaa laihtua, hän syö vähemmän energiaa kuin hän kuluttaa. Kun hän haluaa ylläpitää painonsa normaalina koko loppuelämänsä, hän syö saman verran energiaa kuin hän sitä kuluttaa. Hiilihydraattien korvaaminen vastaavalla energiamäärällä rasvaa ja proteiinia on kokeilemisen arvoista. Liian runsailla rasva-annoksilla ei ole syytä elämäänsä juhlistaa, sekään ei toimi. Eräs asiakkaani innostui niin paljon rasvaisesta luonnonjogurtista, että hän söi sitä vallan liikaa ja vaaka näytti pian suurempia lukemia. Syy oli silloin liian suuressa energiamäärässä, ei siinä, että hiilihydraattitietoinen ruokavalio ei olisi toiminut. Heti kun jogurtin syöntiä vähennettiin, paino aleni. Sinun kannattaa miettiä, onko painosi jumiutumisen syynä jokin liian rasvainen (paljon energiaa sisältävä) ruoka-aine, jota tulee syötyä ihan vahingossa liikaa. Monella se on suklaa, rasvainen jogurtti, makeispussi tai alkoholiannos. Runsaiden hiilihydraattien synnyttämästä näläntunteesta tulee tietoa sitten myöhemmissä osioissa.
Minulla on tavattoman suuria vaikeuksia ymmärtää ajatuksia rasvan tuomista aineenvaihdunnallisista hyödyistä (engl. metabolic advantage). En löydä tukea ajatukselle, että rasvakalori olisi aineenvaihdunnallisesti edullisempi kuin hiilihydraattikalori. Ei, tällä hetkellä minun on yksinkertaisesti tyydyttävä ajatukseen, että hiilihydraattien rajoitus tuo toivotun kylläisyyden ja mahdollisuuden ylläpitää kalorivajetta suuremmitta vaikeuksitta.
Ei enää nälkää energiavajeesta huolimatta! Tämä oli yksinkertainen ajatuskuvioni tällä kertaa. Tähän perustuu hiilihydraattitietoisten ruokavalioiden menestys. Ei sinun ole tätä pakko uskoa. Ja älä luulekaan, että minä jättäisin asian tähän. Seuraavissa kirjoituksissa kylläisyyttä pohditaan muista näkökulmista käsin.
Epäilevät Tuomaat voivat kuitenkin jo nyt tehdä tämän energiavajeen suhteen kenttäkokeita itsellään esimerkiksi kuukauden verran. Jättäkää pois ruokalautaselta peruna, pasta ja riisi. Syökää leipää vain aamulla. Lorottakaa reilusti rasvaa ruoan joukkoon. Panostakaa aamiaiseen, lounaaseen ja päivälliseen. Kokeilkaa jos voitte ilman karmivaa nälkää jättää pois muutama välipala. Tehkää rohkea pesäero niihin professoritason spekulaatioihin, että välipaloja on tärkeää syödä. Professoritkin erehtyvät joskus. Näin toimien voitte saada selville onko teillä hyötyä vähentyneestä hiilihydraattialtistuksesta ja runsaammasta rasvasta. Jos ette huomaa mitään myönteistä tapahtuneen kuukauden aikana, voitte palata takaisin entisiin ruokailutottumuksiin. Mitään terveydellistä vaaraa tällaisesta kokeilusta ei ole.
Lue tästä muita tuoreita kirjoituksiani aiheesta:
Insuliini vanhentaa
Proteiini pitää nälän parhaiten poissa
Kouluruoka puhuttaa
Nuoret syövät liikaa välipaloja
Kylläisyys aikakautemme suuri mysteeri
Viisi minuuttia ruokavaliosta
Dieetit puntarissa
Myönnän olleeni väärässä
Sain 8.6.2008 eräältä herrasmieheltä tähän yhteyteen hyvin sopivan henkilökohtaisen tarinan, jossa keskeisenä ajatuksena on juuri tämä energian ja nälän hallinta. Julkaisen tässä tarinan hieman lyhennettynä ja omaan kirjoitustyyliini sopivammalla tavalla, tosiasioita kuitenkaan vääristelemättä. Toivon tositarinan herättävän teissä ajatuksia siitä miten vaikeiksi asiat voivat mennä ruokalautasen äärellä ja miten odottamattomalta suunnalta kohtalo voi tarttua tilanteiden kulkuun. Hiljentykäämme hetkeksi kuuntelemaan mitä 48-vuotiaalla suomalaismiehellä on kerrottavaa meille nälästä ja ruokailusta.
Painonhallinta karkaa tämän miehen käsistä varusmiespalveluksen aikana ja sitä seuraavan opiskeluelämän alkaessa. Ihmismieli on arvaamaton ja syömishäiriöt kehittyvät joskus oudoistakin asetelmista. Tällä miehellä kehittyy armeijassa inho liikuntaa kohtaan ja lisäksi hän tuntee olon epämukavaksi ruokalautasen äärellä. Mieli ei rauhoitu ihanan ruokalautasen ääressä. Ainoastaan vanhempien luona käydessään hän kokee ruokailun tähtihetkiä ja syö ruokaa lautaselta. Muualla hän vihaa ruokalautaselta syötyä ruokaa.
Hän tottuu opiskeluaikoina ostamaan valmisruokaa, ruokailemaan baareissa, syömään kevyttuotteita (erityisesti jogurttia) ja mussuttelemaan leipää sekä makkaraa. Lisäksi hän pitää itsensä virkeänä makeisilla ja oluella. Kevyttuottet ovat hyviä, väitetään että ne eivät lihota ja niillä menee hetkeksi nälkä. Kiloja kertyy kuitenkin vähitellen. Hän onnistuu lihottamaan itsensä muutamassa vuodessa ylipainoiseksi. Hän huomaa painavansa pian 110 kiloa normaalin 75 kilon sijaan.
Mies siirtyy työelämään ja vuositarkastuksessa todetaan se tuttu kuvio:
- korkea verensokeri (vaara sairastua tyypin 2 diabetekseen)
- korkea veren kolesteroli (mahdollisesti vaara sairastua sydän- ja verisuonitauteihin)
- korkea verenpaine (mm. halvauskohtaukset ja sisäelinvauriot ovat vaarana)
Homma jatkuu! Vaaka ei osoita leppymisen merkkejä. Työnantaja suostuu kustantamaan laihdutuskuurin ja hän saa yrityksen laskuun käydä oikein laihdutusklinikalla. Hänelle määrätään erittäin niukkaenergisiä ateriankorvikkeita. Paino tippuu, mutta monien vuosienkin takaa on edelleen mielessä noilta ajoilta seuralaisena ollut kauhea nälkä. Ateriankorvikkeilla hän ei saa nälkäänsä hallintaan. Viikkokausia kiusattuaan itseään ateriankorvikkeilla, hän sekoittaa aineenvaihduntansa ja mielensä. Lääkäri kehuu häntä "hyvästä" laihdutustuloksesta ja tarjoaa mielenterveyspalveluja. Vika saattaa lääkärin mielestä olla korvien välissä! Se on miehelle kova paikka. Hän saa jutella lihavuudestaan mielenterveystoimistossa.
Aikaa kuluu ja olo ei parane. Lopulta mies tuntee itsensä niin heikoksi, että työkyky kärsii. Ilmeisen ymmärtäväinen työyhteisö haluaa pelastaa työntekijänsä ja hänelle suodaan mahdollisuus saavuttaa työkyky kuntoutumiskurssilla. Kuntoutuskeskuksessa tarjotaan ajan hengen mukaisesti laillistetun ravitsemusterapeutin toimesta ruokavalio-ohjausta: välttäkää rasvaisia ruokia ja syökää paljon kuitupitoisia viljavalmisteita. Ohjeistuksen mukaista ruokailua seuraa kauhea olo. Niin paha olo tästä miehelle tuli, että hän vieläkin muistelee niitä aikoja kauhulla.
Tehdäkseni pitkästä tarinasta lyhyemmän, hyppään nyt heti suoraan tositarinan hienoon loppuhuipentumaan. Mies on nimittäin onnistunut laihtumaan. Ei välttämättä alan huippuasiantuntijoiden toimesta vaan löydettyään itse ratkaisun ongelmaansa. Elämä on arvaamaton. Eräänä päivänä hänen äitinsä sairastuu vakavasti ja hän käy usein kotipuolessa äitiä ja isää auttamassa. Hän valmistaa siellä ruokaa äidilleen ja isälleen. Hän syö siellä ruokaa myös itse. Pitkästä aikaa ruokaa oikealta lautaselta. Reiluja annoksia ja melko rasvaista ruokaa, sillä isälle on rasvainen ruoka mieleistä. Hän nauttii ruokailuhetkistä. Hän jättää turhina pois välipalat, jogurtit, leivät ja hedelmäjuomat.
Ja nyt tulee se suuri ihme: Hän laihtuu yhdessä vuodessa alle 90-kiloiseksi!! Hän on varma siitä että laihtuminen johtui siitä, että hän löysi uudestaan tavallisen kotona valmistetun ruoan. Hän söi sitä runsaasti ja jätti pois välipalat.
Kiitos tositarinasta!
lauantaina, kesäkuuta 07, 2008
Älä usko kaikkea mitä luet!
**
Huomasin ystäväni Anssi Mannisen viittaavan eräässä kirjoituksessaan Linus Paulingin viisaisiin sanoihin nuorelle tutkijasukupolvelle. Kaivoin tuon käsikirjoituksen esille ja suomensin sieltä yhden hienon kohdan:
Kun iäkäs ja arvostettu henkilö puhuu teille, kuunnelkaa häntä tarkkaan ja pitäkää häntä arvossa – mutta älkää uskoko häntä. Älkää milloinkaan luottako mihinkään muuhun kuin omaan ymmärrykseenne. Iäkäs ja arvostettu henkilö, on hänellä sitten harmaat hiukset, pelkkä kalju jäljellä tai olkoon hän vaikkapa Nobel palkintoehdokas, saattaa olla väärässä. Maailmalla tapahtuu kehitystä vuosi vuodelta nuoren tutkijapolven saadessa selville mikä oli väärää arvostettujen ikäihmisten ajattelussa. Joten, ole siis aina skeptinen – ajattele aina itsenäisesti.
Linus Pauling, 10.12.1954
Hyvin sanottu! Saamme yhä enemmän tutkittua tietoa erilaisista ruokavalioista ja taustalta paljastuu harmillisen usein arvostettujen tutkijoiden eriskummallisia lausuntoja, joita ohjaavat taloudelliset kytkennät ja terävät kyynärpäät ovat usein käytössä. Modernin ravitsemustutkimuksen on perustuttava vanhojen dogmien kyseenalaistamiseen. Meidän on totuttava siihen ajatukseen, että esimerkiksi Pohjois-Karjala -projektissa on runsaasti hämäriä kohtia. Ollaan tutkijoille kohteliaita, mutta vaaditaan heiltä selityksiä. Olen itse huomannut perisuomalaiseksi, ikäväksi piirteeksi sen, että kyseenalaistaminen liian usein tulkitaan vihamielisyydeksi. Kun minä olen kyseenalaistanut joitakin kummallisuuksia ravitsemustutkimuksissa ja lähettänyt tästä kommenttipyynnön arvon tutkijalle, saan joko lukea jonkun törkeän vastineen tai sitten hän onkin ihan hiljaa ja toistuviin uteluihin ei reagoida mitenkään.
Jos margariini on niin ylivertainen tuote voihin verrattuna, siitä olisi mukava saada jokin selkeä tutkimus luettavaksi. Jos eläinperäiset rasvat kohottavat veren kolesterolia, mitä tehdä kaikille niille tutkimuksille, jotka osoittavat päinvastaista? Jos hiilihydraatit eivät pidä joillakin nälkää, miten joku voi ehdottomasti suositella tälle nälkäiselle lisää hiilihydraatteja? Miksi diabeetikon ravitsemussuosituksista saa Suomessa kertoa vain yhdenlaista totuutta?
Huomasin ystäväni Anssi Mannisen viittaavan eräässä kirjoituksessaan Linus Paulingin viisaisiin sanoihin nuorelle tutkijasukupolvelle. Kaivoin tuon käsikirjoituksen esille ja suomensin sieltä yhden hienon kohdan:
Kun iäkäs ja arvostettu henkilö puhuu teille, kuunnelkaa häntä tarkkaan ja pitäkää häntä arvossa – mutta älkää uskoko häntä. Älkää milloinkaan luottako mihinkään muuhun kuin omaan ymmärrykseenne. Iäkäs ja arvostettu henkilö, on hänellä sitten harmaat hiukset, pelkkä kalju jäljellä tai olkoon hän vaikkapa Nobel palkintoehdokas, saattaa olla väärässä. Maailmalla tapahtuu kehitystä vuosi vuodelta nuoren tutkijapolven saadessa selville mikä oli väärää arvostettujen ikäihmisten ajattelussa. Joten, ole siis aina skeptinen – ajattele aina itsenäisesti.
Linus Pauling, 10.12.1954
Hyvin sanottu! Saamme yhä enemmän tutkittua tietoa erilaisista ruokavalioista ja taustalta paljastuu harmillisen usein arvostettujen tutkijoiden eriskummallisia lausuntoja, joita ohjaavat taloudelliset kytkennät ja terävät kyynärpäät ovat usein käytössä. Modernin ravitsemustutkimuksen on perustuttava vanhojen dogmien kyseenalaistamiseen. Meidän on totuttava siihen ajatukseen, että esimerkiksi Pohjois-Karjala -projektissa on runsaasti hämäriä kohtia. Ollaan tutkijoille kohteliaita, mutta vaaditaan heiltä selityksiä. Olen itse huomannut perisuomalaiseksi, ikäväksi piirteeksi sen, että kyseenalaistaminen liian usein tulkitaan vihamielisyydeksi. Kun minä olen kyseenalaistanut joitakin kummallisuuksia ravitsemustutkimuksissa ja lähettänyt tästä kommenttipyynnön arvon tutkijalle, saan joko lukea jonkun törkeän vastineen tai sitten hän onkin ihan hiljaa ja toistuviin uteluihin ei reagoida mitenkään.
Jos margariini on niin ylivertainen tuote voihin verrattuna, siitä olisi mukava saada jokin selkeä tutkimus luettavaksi. Jos eläinperäiset rasvat kohottavat veren kolesterolia, mitä tehdä kaikille niille tutkimuksille, jotka osoittavat päinvastaista? Jos hiilihydraatit eivät pidä joillakin nälkää, miten joku voi ehdottomasti suositella tälle nälkäiselle lisää hiilihydraatteja? Miksi diabeetikon ravitsemussuosituksista saa Suomessa kertoa vain yhdenlaista totuutta?
perjantaina, kesäkuuta 06, 2008
Kauheaa tietoa laihdutuksesta
*
Helsingin Sanomat kirjoittaa: Leikkaus on tehokkain tapa päästä liikakiloista.
Parhaillaan on käynnissä gastroenterologian päivät Helsingissä. Gastroenterologia on vatsassa olevien elinten sairauksiin ja niiden hoitoon keskittynyt kirurgian erikoisala. Helsingissä on koolla pohjoismaisia liikalihavuuden ja laihdutuskirurgian uranuurtajia.
Ollaan leikkauksen tuomista hyödyistä sitten mitä mieltä tahansa, niin leikkaus ei ole riskitöntä puuhaa. Kyseenalaisella tavalla Helsingin Sanomat ruokkii (taas) mielipideilmastoa kovia ratkaisuja suosivaan suuntaan. Suomalaisista noin viidennes on ylipainoisia ja laihdutusleikkauksesta hyötyisi arviolta kahdesta neljään prosenttia lihavista. Kirurgit kuitenkin voivottelevat kun leikkaukseen pääsi viime vuonna vain 152 potilasta.
Kuopion yliopistosairaalassa on ollut käynnissä laihdutusleikkausten tutkimusprojekti vuodesta 2005 lähtien. Projektiin otetaan mukaan kaikki laihdutusleikkauspotilaat ja seurataan heidän painonlaskuaan ja aineenvaihdunnan muutoksia. Veren sokeriarvot paranevat leikkauksessa yleensä enemmän kuin olisi odotettavissa pelkän painonlaskun perusteella. Muutoksen taustalla arvellaan olevan leikkauksen jälkeen muuttunut suoliston anatomia, kertoo sisätautilääkäri Jussi Pihlajamäki. Lukuisista lihavuuden seurannaissairauksista esimerkiksi uniapnean on leikkaus parantanut 86 prosentilta potilaista. Korkea kolesteroli on laskenut 71 prosentilta ja verenpaine 62 prosentilta ruotsalaiskokemusten mukaan. Ruotsissa on laskettu, että lihavuuden aiheuttamat välilliset kustannukset heikensivät tuottavuutta noin 1,33 miljardia euroa vuonna 2003.
Ruotsissa laihdutusleikkaukset on jo pitkälle kehittynyt hoitomuoto. Maassa leikataan vuosittain 2 300 potilasta. Noin kymmenesosa ruotsalaisista on vakavasti ylipainoisia. "Leikkausten määrän nostamisella on vastattu terveydenhuollosta tulevaan paineeseen. Päättäjämme ovat nähneet, ettei mikään muu enää auta kasvavan lihavuusongelman edessä", sanoo maineikas ruotsalainen kirurgi ja tutkija David Sjöström. Poliitikkojen epäilykset ovat hänen mukaansa väistyneet, kun he ovat ymmärtäneet, että leikkaukset vähentävät sairaalajaksoja, hoitopäiviä, lääkärissäkäyntejä ja muita lihavuudesta aiheutuvia kustannuksia.
En ole laihdutusleikkausten kannalla. Suosittelen mieluummin nykyisten elintapojen pysyvää leikkaamista. Jos maailman lihavin mies (Manuel Uribe) siihen pystyy - pystyt sinäkin! Vielä 7.4.2008 Uribe oli elossa ja mainossivuston mukaan oli terveempi ja onnellisempi kuin ikinä. Hän kieltäytyi aikoinaan laihdutusleikkauksesta.
Kun ihminen ei ylipainon takia ylety solmimaan kengännauhojaan, pyyhkimään itseään "sieltä" tai mahdu istumaan yleiseen kulkuneuvoon, se rajoittaa elämää siinä määrin, että normaali reaktio olisi tehdä kaikki voitava laihdutuksen aikaansaamiseksi. Onko leikkaus silloin ainoa keino - en minä tiedä? Kuulostaa kauhealta.
Mitä mieltä sinä olet?
Helsingin Sanomat kirjoittaa: Leikkaus on tehokkain tapa päästä liikakiloista.
Parhaillaan on käynnissä gastroenterologian päivät Helsingissä. Gastroenterologia on vatsassa olevien elinten sairauksiin ja niiden hoitoon keskittynyt kirurgian erikoisala. Helsingissä on koolla pohjoismaisia liikalihavuuden ja laihdutuskirurgian uranuurtajia.
Ollaan leikkauksen tuomista hyödyistä sitten mitä mieltä tahansa, niin leikkaus ei ole riskitöntä puuhaa. Kyseenalaisella tavalla Helsingin Sanomat ruokkii (taas) mielipideilmastoa kovia ratkaisuja suosivaan suuntaan. Suomalaisista noin viidennes on ylipainoisia ja laihdutusleikkauksesta hyötyisi arviolta kahdesta neljään prosenttia lihavista. Kirurgit kuitenkin voivottelevat kun leikkaukseen pääsi viime vuonna vain 152 potilasta.
Kuopion yliopistosairaalassa on ollut käynnissä laihdutusleikkausten tutkimusprojekti vuodesta 2005 lähtien. Projektiin otetaan mukaan kaikki laihdutusleikkauspotilaat ja seurataan heidän painonlaskuaan ja aineenvaihdunnan muutoksia. Veren sokeriarvot paranevat leikkauksessa yleensä enemmän kuin olisi odotettavissa pelkän painonlaskun perusteella. Muutoksen taustalla arvellaan olevan leikkauksen jälkeen muuttunut suoliston anatomia, kertoo sisätautilääkäri Jussi Pihlajamäki. Lukuisista lihavuuden seurannaissairauksista esimerkiksi uniapnean on leikkaus parantanut 86 prosentilta potilaista. Korkea kolesteroli on laskenut 71 prosentilta ja verenpaine 62 prosentilta ruotsalaiskokemusten mukaan. Ruotsissa on laskettu, että lihavuuden aiheuttamat välilliset kustannukset heikensivät tuottavuutta noin 1,33 miljardia euroa vuonna 2003.
Laihduttamista täytyy voida edesauttaa muulla tavoin kuin esimerkiksi rajoittamalla vatsalaukun kokoa leikkauksella. Paino laskee leikkauksen vaikutuksesta, mutta ei leikkauksen jälkeiseen tilanteeseen sopeutuminen suinkaan mitenkään mukavaa ole.
Ruotsissa laihdutusleikkaukset on jo pitkälle kehittynyt hoitomuoto. Maassa leikataan vuosittain 2 300 potilasta. Noin kymmenesosa ruotsalaisista on vakavasti ylipainoisia. "Leikkausten määrän nostamisella on vastattu terveydenhuollosta tulevaan paineeseen. Päättäjämme ovat nähneet, ettei mikään muu enää auta kasvavan lihavuusongelman edessä", sanoo maineikas ruotsalainen kirurgi ja tutkija David Sjöström. Poliitikkojen epäilykset ovat hänen mukaansa väistyneet, kun he ovat ymmärtäneet, että leikkaukset vähentävät sairaalajaksoja, hoitopäiviä, lääkärissäkäyntejä ja muita lihavuudesta aiheutuvia kustannuksia.
En ole laihdutusleikkausten kannalla. Suosittelen mieluummin nykyisten elintapojen pysyvää leikkaamista. Jos maailman lihavin mies (Manuel Uribe) siihen pystyy - pystyt sinäkin! Vielä 7.4.2008 Uribe oli elossa ja mainossivuston mukaan oli terveempi ja onnellisempi kuin ikinä. Hän kieltäytyi aikoinaan laihdutusleikkauksesta.
Kun ihminen ei ylipainon takia ylety solmimaan kengännauhojaan, pyyhkimään itseään "sieltä" tai mahdu istumaan yleiseen kulkuneuvoon, se rajoittaa elämää siinä määrin, että normaali reaktio olisi tehdä kaikki voitava laihdutuksen aikaansaamiseksi. Onko leikkaus silloin ainoa keino - en minä tiedä? Kuulostaa kauhealta.
Mitä mieltä sinä olet?
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)