Sokeria sokeritautiselle

*
Kirjoitettu 2.6.2008 ja lisää tekstiä tullut 14.6.2008 ja 15.6.2008.

Savon Sanomat on 1.6.2008 julkaissut mielipidekirjoituksen "Sokeritautia hoidetaan sokerilla". Oli ilo huomata, että minunlaisiani nykyisenlaisen diabeteshoidon kyseenalaistajia löytyy muuallakin ja todella hienoa, että Savon Sanomat julkaisi kirjoituksen kommentteineen! Selkeällä tavalla kirjoittajat (merikapteeni Raimo Kantanen, ekonomi Jussi Kuusela, insinööri Jukka Leskinen, oopperalaulaja Martti Wallèn) tuovat esille varsin räjähdysherkkiä asioita (lukekaa koko kirjoitus tästä):

• Sekä sairauden [2-tyypin diabetes] ehkäisyssä että hoidossa on epäonnistuttu.
  
• Lihavuus lisääntyy katastrofaalista vauhtia ja 2-tyypin diabetesta on alkanut esiintyä jo lapsilla.
• Diabeetikon hoitoon suositellaan sokeria tärkkelyksestä saadun glukoosin muodossa. Sokeritautia hoidetaan siis sokerilla - ja lisäksi haimaa ruoskivilla pillereillä tai insuliinilla.
  
• Vallitseva hoitomuoto 2-tyypin diabeetikoille, ns. käypähoito, sitoo lääkäreitä liiaksi, eikä anna vaihtoehtoja, vaikka potilas saattaisi hyötyä niistä enemmän.
  
• Eikö hoidon tulisi aina olla potilaan kaikinpuolista hyvinvointia edistävää? Jos lääkäri tietoisesti vahingoittaa potilasta, kyseessä on hoitovirhe. Kun noudatetaan nykyistä käypähoitoa, lääkäri on kuivilla, mutta potilas ei.
  
• Nopeasti imeytyvien hiilihydraattien saantia tulee rajoittaa ja kontrolloida huomattavasti paremmin.
  
• Ravintopakkauksiin pitäisi saada selkeä merkintä nopeasti ja hitaasti imeytyvien hiilihydraattien määristä, ja niiden korkeita arvoja varten on saatava samankaltainen varoitus, kuin on tupakka-askeissa.
  
• Hiilihydraattien ja varsinkin nopeasti imeytyvien hiilihydraattien rajoitus helpottaa laihtumista ja parantaa elämän laatua niin diabeetikoilla kuin niillä, joilla on jo sairauden esiaste.
  
• Lääkitys kevenee, ihminen voi paremmin ja hypoglykemiakohtaukset eli alhaisten verensokeritasojen aiheuttamat tilat vähenevät.
  
• Kansantalous, veronmaksajat ja Kela voittavat.

Kommentointi on Savon Sanomissa ollut todella mielenkiintoista! Ravitsemus herättää tunteita puolesta ja vastaan:

• Kannattaisikohan suutareiden pysyä lesteissään ja napsia tyytyväisinä dementialääkkeensä? Ettei enää pahempia sammakoita lehtien palstoille päätyisi?
• Neljä allekirjoittanutta toi esille jokaisen ymmärrettävässä muodossa olemassa olevan tilanteen ja toivat esille parannuksia, kuten tuoteselosteen kehittämisen. Kirjoitus oli valistava selkokielellä, eikä syyttelevä, kuten objekt.. oli asian halunnut ymmärtää.
• Jos ei yksinkertaisempi tuota huomaa, tässä kirjoituksessa kyseessä ovat ns. karppaajat (eli low carbohydrate dietin uskovaiset). Yhtä asiaa muka edistämällä saadaan samalla aikaan muita harmeja kuten esim. sydän- ja verisuonitautisairastavuuden nopea lisääntyminen.
• Olipa hyvä ja asiantunteva aloitus. Minullakin tämä karppaaminen on toiminut oikein hyvin. Olen ihannepainossani ja en tarvitse turhia lääkkeitä. Tällä ruokavaliolla jaksaa painaa pitkää päivää:-) Ei tarvitse jatkuvasti olla puputtamassa jotain mössöä. Minusta asiantuntijat olivat asialla. Arvostelijoiden ei kai ole tarvinnut itse ottaa mitään selvää asioista, vaan he toistelevat kritiikittömästi heille opetettua mantraa?
• Karppaajien kanssa samoin kuin Jehovan todistajien kanssa väittelemään lähdettäessä on omat riskinsä. Faktaperusteet unohdetaan heti kättelyssä. Eli ei kiitos. Luotan mieluummin lääketieteeseen.
• On karppaajien aivan turha kyseenalaistaa nykyisiä ravitsemussuosituksia, jotka ovat asioista perillä olevien - eivätkä pelkästään omaan napaansa tuijottajien - laatimia.
• En minä ole yhden asian uskovainen. Olen vain monien kokeilujen jälkeen löytänyt itselleni sopivan ruokavalion ja olen tyytyväinen. Jos sinä olet omiin syömisiisi tyytyväinen, niin ole hyvä vaan. Nämä keskustelun aloittajat ovat kertoneet, kuinka diabetesta voi hoitaa oikealla ruokavaliolla ja päästä eroon jopa lääkkeistä. Ennen tätä lääketeollisuuden ryntäystä diabeetikkojen elämään tämä vähähiilihydraattinen ruokavalio oli heidän hoitoaan. Nykyinen ruokavaliosuositus diabeetikoillehan (ja muillekin ihmisille) aivan ajaa heidät käyttämään lääkkeitä. Hyvä on ihmisien tietää, että on olemassa vaihtoehtojakin. Suomessahan se vallitsee yhden totuuden kulttuuri. Muissa pohjoismaissa näistä asioista keskustellaan avoimemmin. Minulla ei ole diabetesta, mutta voin tällä ruokavaliolla hyvin.
• Valitettavasti ennen lääketieteen mukaantuloa diabeetikoiden elämään ykköstyypin diabeetikot kuolivat hyvin nuorina ja kakkostyypin diabeetikot melko pian taudin puhjettua. Sokeina ja kipeinä. Maallikkotulkinnat diabeteksen hoidosta kannattaa jättää omaan arvoonsa. Edesvastuutonta ja syyntakeetonta kirjoittelua.
• Minä kirjoitan kakkostyypistä. Äskettäin kuoli eräs tuttavani kakkostyypin diabetekseen sokeana, kipeänä ja ilman jalkoja nykyisillä hoidoilla. En olisi syönyt puoliakaan siitä moskasta mitä hän söi, ihan virallisesti. Onko sitä niin vaikea hyväksyä, että ruoka voi olla lääke?

Mielenkiintoista!

14.6.2008 lisätty tähän kirjailija Varpu Tavin löytämä professorin vastine yllä olevaan kirjoitukseen (myös Savon Sanomissa):

Ravitsemus-ohjaus puutteellista
10.6.2008
Kela ei tue ravitsemusohjausta.

Lukijan Sanomissa 1.6. väitettiin, että sokeritautia hoidetaan sokerilla. Kirjoituksessa oli toisaalta hyvää, toisaalta virheellistä tietoa ja kaikki sekaisin, niin että sitä lukeva diabeetikko joutui kenties entistä enemmän hämmennyksiin.

Hyvää oli se, että kirjoituksesta kävi selvästi ilmi lääkärien antama puutteellinen ravitsemusohjaus. Se on selvää, sillä 15 minuutin vastaanotolla on täysin mahdotonta lääketieteellisen hoidon ohella antaa ravitsemusohjausta, joka on todella aikaa vievää ja useita käyntikertoja vaativaa. Sama ajanpuute koskee myös sairaanhoitajien antamaa ohjausta.

Sosiaali- ja terveysministeriö on julkaissut raportin Ravitsemushoito kehittyvässä palvelujärjestelmässä. Raportissa selostetaan perusteellisesti, miten ravitsemushoito tulee järjestää maassamme, sekä mitä asiantuntemusta onnistunut ravitsemushoito edellyttää henkilökunnalta.

Tulee hallita ihmisen ravitsemus, sairaus ja sen hoito, ravitsemustilan arviointi, elintarvikkeiden koostumus ja ravintosisältö, ruokavalion ravitsemuksellisen riittävyyden arviointi, ruokavalion soveltaminen potilaan yksilöllisiin tarpeisiin, elintarvikelainsäädäntö, erityisvalmisteet, kliiniset ravintovalmisteet, koostumus, käyttö ja korvattavuus.

On oltava viestintä- ja vuorovaikutustaitoja, ajan tasalla olevaa havainto- ja muuta tukiaineistoa, riittävästi aikaa ja ohjaustilanteessa rauhallinen ympäristö.

Maamme terveydenhuollon henkilöstössä on ainoastaan Kuopion yliopiston lääketieteellisestä tiedekunnasta valmistuneilla laillistetuilla ravitsemusterapeuteilla yllä esitetty laaja-alai-nen koulutus.

Kuitenkin on lähes lottovoitto päästä ravitsemusterapeutin puheille. Vaikka maassamme on yli 400 pätevää, laillista ravitsemusterapeuttia heistä ainoastaan noin 100 toimii terveydenhuollossa.

Ei ihme, että diabetes 2 lisäsairauksineen lisääntyy jatkuvasti.

Tärkkelystä ja nopeasti imeytyviä hiilihydraatteja koskeva tieto oli kirjoituksessa sekavaa ja virheellistä. Ravitsemusterapeutti voisi korjata niitä.

Lähimmän ravitsemusterapeutin osoitetiedot sekä muuta hyödyllistä tietoa löytyy Ravitsemusterapeuttien yhdistys ry:n nettisivuilta: rty.fi.

Valitettavasti Kelassa ei ole luettu mainittua STM:n raporttia, koska siellä ollaan sitä mieltä, että ravitsemushoito on niin epäselvää aluetta, että ravitsemusohjauksesta ei voida antaa Kelan korvausta.

Sen vuoksi monet muuten yksityisiltä ravitsemusterapeuteilta ohjausta toivovat potilaat eivät katso voivansa maksaa käynneistä.

Sekä Diabetesliitosta että RTY:stä on saatavissa ruokavalioita koskevia painotuotteita. Diabetes-lehden 4/2008 teemana oli ruoka ja siinä käsiteltiin aihetta monipuolisesti.

Monipuolista, uusimpaan tieteelliseen tutkimukseen perustuvaa, mutta silti helppolukuista ja piirroksin havainnollistettua ravitsemustietoa tarjoaa kirja Avain ravitsemukseen.

Eini Laakkonen Ph.D. Ravitsemustieteen prof. emer. Kuopio

Merkkinä siitä, että media vähitellen herää keskustelemaan ravitsemuksen kiistanalaisistakin asioista on 15.6.2008 ilmestyneen Sunnuntaisuomalaisen (llkan, Karjalaisen, Keskisuomalaisen, Pohjalaisen ja Savon Sanomien yhteinen julkaisu) alla näkyvä juttu:

"Ei seitsemän vaan kaksi palaa ruisleipää"

Hiilihydraatit ovat suomalaisten ruokavalion perusta. Valtion ravitsemusneuvottelukunta suosittaa, että 50-60 prosenttia ruokavalion energiansaannista tulisi koostaa niistä, siis esimerkiksi perunasta, leivistä, puurosta, riisistä ja pastasta.

Vähähiilihydraattisessa ruokavaliossa hiilihydraattien määrä ja osuus energiansaannista ovat alempia kuin virallisissa suosituksissa. Painotukset vaihtelevat. Ravintoaktivistin, kirjailija Varpu Tavin mukaan vähähiilihydraattisuuden ei tarvitse olla mikään joko-tai-valinta.

- Ruisleivästä ei tarvitse kokonaan luopua, mutta määrän voi vähentää kuudesta, seitsemästä yhteen tai kahteen palaan päivässä. Useimmat vähähiilihydraattista ruokavaliota noudattavat syövät leipää ja viljaa vähän tai eivät ollenkaan. Sen sijaan syödään runsaasti kasviksia ja kohtuullisesti hedelmiä ja marjoja. Lisäksi syödään kalaa, lihaa ja luonnollisia rasvoja.

Kansanterveyslaitoksen johtajan Pekka Puskan mukaan terveellisen ruokavalion voi koostaa monin erin tavoin, myös vähentämällä kohtuullisesti hiilihydraatteja.

Hän muistuttaa, että suomalaisten kolesterolitasot ovat laskeneet, kun rasvan määrään ja laatuun on alettu kiinnittämään huomiota.

- Nuorten paino-ongelman yhtenä syynä ovat etupäässä puhdistetut sokerit, kuten karkit ja limsat.

Radiologin, eläkkeellä olevan lääkärin Timo Kuuselan mukaan hiilihydraatit ovat syötyinä vahingollisempia kuin rasvat.

- Suomessa puhutaan paljon kolesteroliarvoista. Sitä ei ymmärretä, että syödyt luonnolliset rasvat eivät terveillä ihmisillä vaikuta kolesteroliin. Sen sijaan syödyt liiat hiilihydraatit muuttuvat maksassa rasvoiksi. Ne ovat terveydelle haitallisia ja näkyvät muun muassa korkeina kolesteroliarvoina. Muita ilmiöitä ovat maksan itsensä rasvoittuminen, lihavuus ja erityisesti vaarallinen keskivartalolihavuus. Siinä rasva kertyy vatsaonteloon, ja sen tiedetään olevan kehon säätelymekanismien huonosti kontrolloimaa rasvaa, Kuusela kertoo.

Hänen mukaansa merkittävä syy suomalaisten lihomiseen on huono nälänhallinta.

- Samaan aikaan kun elimistö varastoi maksan avulla liioista hiilihydraateista saatua energiaa rasvaksi, ihmisen verensokerin tasot laskevat. Elimistö tulkitsee sen energianpuutteeksi eli näläksi. Tästä johtuu liikasyömisen kierre.

Kuuselan mielestä avain diabeteksen hoitoon on ravinto.

- Diabeetikot saavat samat ravintosuositukset kuin terveet, vaikka heidän sokeriaineenvaihduntansa on jo ajautunut katastrofiksi. Siksi lääkittyinä vain kolmanneksella tulokset ovat edes tyydyttävät. Oikealla ravitsemuksella lääkityksestä voi päästä kokonaan eroon, hän arvioi.

Tekstin oli toimittanut Anne Puumala.

Omia kirjoituksiani sokeritaudista voit lukea tästä.

Nuku varastoon!

**
Astrid Thors ilahtunee tästä uutisesta. Tiedemiesten mukaan unta on nimittäin mahdollista tankata etukäteen. Ehkä Astrid selviää eduskunnan kyselytunneilta nukkumatta, noudattamalla tutkijoiden ohjeita.

Rankan työputken uhatessa voivat unet jäädä vain muutamaan tuntiin yössä? Älä huoli, voit nukkua varastoon. Nukkumisen vaikutusta tutkittaessa kävi ilmi, että viikon kymmentuntiset yöunet pitivät koehenkilöt muita pirteämpinä ja tarkkaavaisempina seuraavalla viikolla, jolloin piti selvitä vain kolmen tunnin torkuilla. Unta ylenpalttisesti tankanneet myös palautuivat univajeesta paremmin kuin vain normaaliunet nukkuneet.

Lähde: Iltalehti 13.6.2008

Liiku kihti pois

**
Amerikkalainen tutkijaryhmä on saanut selville, että kihtiin voidaan vaikuttaa myös liikunnalla. Kun vertailtiin 8 km tai enemmän päivittäin juoksevia vähiten liikuntaa harrastaviin, liikunnan todettiin vähentävän kihdin riskiä noin 50 prosenttia.

Tämän näytön edessä tutkijat siis päättelevät, että liikunta suojaa kihdiltä. Muita hyviä kihdiltä varjelevia kikkoja ovat: painon pitäminen normaalina, hedelmien nauttiminen, alkoholijuomien ja liharuokien välttäminen.

Lähde: Williams PT. Effects of diet, physical activity and performance, and body weight on incident gout in ostensibly healthy, vigorously active men. Am J Clin Nutr 87 (5): 1480-1487, 2008

Keskustelua kaljuuntumisesta

*
Keskiviikkona 11.6.2008 järjestämääni kesäkeskustelutilaisuuteen Turussa (näitä tulee lisää!) tuli kolme henkilöä. Rouva XL halusi jutella painonhallinnasta, neiti SX ilmoitti innostuneensa pohtimaan syömishäiriötään ja herra L oli pohtimassa hienolla tavalla ravitsemukseen liittyviä hienouksia.

Herra L oli iloinen yllätys. Kesän ehdoton kohokohta toistaiseksi. Pohdimme yhdessä hiilihydraattitietoisuutta monelta eri suunnalta. Olimme molemmat lukeneet Gary Taubesin kirjan "Good calories, Bad calories" ja olimme samaa mieltä kirjan merkittävyydestä. Nyt en kuitenkaan aio jakaa kanssanne mietteitämme tästä kirjasta ja sen annista, vaan aika yllättävästä asiasta joka liittyy runsaaseen hiilihydraattien syöntiin ja kaljuuntumiseen.

Herra L oli sitä mieltä, että hiilihydraattien runsas nauttiminen aiheuttaa kaljuuntumista! Älkää naurako! Jatkakaa lukemista, tässä on rohkea idea! Herra L oli pohtinut voiko kestävyysjuoksijoiden noudattama hiilihydraattipitoinen ruokavalio olla syynä siihen, että niin moni hänen tuntemansa kestävyysjuoksija on kalju?

Kaljuuntumisen mekanismi oli hiussuonistossa tapahtuva proteiinien sokeristuminen (glykaatio). Olen nyt hiukan tutustunut tähän kiehtovaan aiheeseen.

Pidän oletusta runsaan hiilihydraattimäärän aiheuttamasta kaljuuntumisesta aivan mahdollisena. Kovaan kestävyysharjoitteluun liittyy olennaisesti runsaiden hiilihydraattien nauttiminen. Muuten juoksu ei kulje. Korkean hiilihydraattikuorman takia veressä on runsaasti glukoosia. Runsas veren sokerimäärä reagoi hiustuppeen johtavassa hiussuonistossa olevien proteiinien kanssa johtaen siihen, että veren virtaus heikentyy tai lakkaa kokonaan. Silloin hiustuppi ei saa riittävästi happea, vitamiineja ja hivenaineita. Hius kuolee ja putoaa pois. Kova harjoittelu aiheuttaa hapetusstressiä eri puolilla elimistöä. Todennäköisesti myös päälaen hiussuonistossa.

Hapetusstressi yhdessä sokeristumisen kanssa aiheuttaa ns. Maillard-reaktion, jossa sokerit ja proteiinit reagoivat keskenään. Hiussuonistossa olevat proteiinit hajoavat (denaturoituvat) ja muodostuu haitallisia AGE-tuotteita (engl. Advance Glycation End -products). Nämä AGE:t ovat hapettuneita jätetuotteita, jotka hitaasti vaurioittavat verisuonia ja kudoksia. On näyttöä siitä, että glykaatio on kudosten ikääntymismuutoksiin liittyvä ei-toivottu ilmiö. Lääketiede tuntee yhden tyypillisen tilanteen missä glykaatio ja hapetusstressi aiheuttaa verisuonten jäykistymistä: diabetes!

Herra L oli tutustunut aiheeseen huolellisesti. On olemassa eräs kaljuuntumisen estolääke, joka sisältää verisuonia laajentavaa minoksidiili -nimistä ainetta. Se laajentaa hiusverisuonia niin, että tukos poistuu ja veri virtaa taas vapaasti.

Kiitos kun kävit juttelemassa L! Tule toistekin. Iloitsen siitä kun saan lukijoitteni kanssa pohtia tätä kaljuuntumisasiaa. Voiko eräänä syynä kaljuuntumiseen olla liian runsas hiilihydraattien nauttiminen, siitä johtuva glykaatio hiussuonistossa ja kovan harjoittelun tuoma hapetusstressi?

Kommentteja saa tulla!

Hiihtäjän astma

**
Meidän perheessä hiihdetään lujaa. Kansallisen ja kansainvälisenkin tason hiihtäjiä löytyy kolmen lapsen/nuoren verran. Kilpahiihto on raju urheilulaji. Tavallinen sunnuntaihiihtäjä ei tajua miten lujille kilpahiihtäjä joutuu tarjotessaan meille niitä urheiluelämyksiä. Astma on toistaiseksi pysynyt loitolla, mutta monen kilpahiihtäjän ikäväksi seuralaiseksi se auliisti tarjoutuu.

Lääketieteen lisensiaatti Eeva-Maija Karjalainen on perjantaina 13.6.2008 puolustamassaan väitöskirjassa tutkinut astmaan sairastuneiden kilpahiihtäjien hengitysteitä hieman tarkemmin.

Hiihtäjillä ja muillakin kestävyyslajien urheilijoilla esiintyy tavanomaista enemmän astmaa ja astman kaltaisia oireita. Näistä oireista kärsivät myös sellaiset urheilijat, joilla ei ole astman suhteen riskitekijöitä, eikä aiemmin todettua astmaa. Astmaan liittyy poikkeava keuhkoputkien supistumistaipumus. Keuhkoputket supistuvat sen takia, että hengitysteissä tapahtuu tulehdusreaktio, jossa erityisesti ns. eosinofiiliset ja lymfosyyttiset valkosolut kertyvät limakalvoille. Tähän tulehdusreaktioon liittyy myös keuhkoputken limakalvon vaurio. Limakalvoille kertyy erityistä proteiinia (tenaskiinia). Tätä proteiinia ei yleensä esiinny terveen aikuisen keuhkoputken limakalvolla, vaan sitä esiintyy siinä vaiheessa ihmisen kehitystä, jolloin keuhkot kehittyvät.

Väitöskirjatyössä kilpahiihtäjiltä ja astmaa sairastavilta henkilöiltä otettiin koepaloja hengitysteistä, jotta saataisiin tarkka selko siitä mitä hengitysteiden tulehduksessa tapahtuu. Eeva-Maija Karjalainen on verrannut koepalanäytteitä kilpahiihtäjillä äskettäin astmaan sairastuneihin ja lievää kroonista astmaa sairastaviin henkilöihin. Muitakin kokeita tehtiin, kuten esim. keuhkojen toimintakokeita.

Astman kaltaisia oireita saaneille hiihtäjille määrättiin joko lääkehoito (hengitettävä budesonidi) tai he saivat lumelääkettä. Äskettäin astmaan sairastuneet saivat hoidoksi hengitettävää salmeterolia (pitkävaikutteinen sympatomimeetti), flutikasonia (kortisoni), kromoglikaattia tai lumetta. Hoitojakson jälkeen keuhkojen toimintakokeet ja keuhkoputkien tähystys koepaloineen toistettiin. Tutkimuksessa oli myös kiusattu ihan terveitä ihmisiä (verrokkeja).

Hiihtäjillä keuhkoputket supistelivat ahkerasti. Poikkeava supistumistaipumus oli hyvin tavallista. Itse asiassa sitä esiintyi jopa 75 prosentilla tutkituista. Heidän limakalvoilla oli tulehdussoluja selvästi enemmän kuin terveillä verrokeilla. Lievää kroonista astmaa sairastaviin verrattuna hiihtäjien keuhkoputkien limakalvoilta löytyi vähemmän eosinofiilisia valkosoluja ja syöttösoluja, mutta enemmän neutrofiilisia valkosoluja. Muita tulehdussoluja (lymfosyytit ja makrofaagit) nähtiin hiihtäjillä saman verran kuin kroonista astmaa sairastavilla. Tenaskiinin (solujen välinen proteiinikerros) paksuus tyvikalvolla oli hiihtäjillä ja astmaatikoilla suurempi kuin terveillä verrokeilla. Jälkimmäisillä sitä esiintyi vain vähän jos ollenkaan. Tenaskiinin paksuus oli suurempi atooppisilla kuin ei-atooppisilla astmaatikoilla.

Hiihtäjillä tulehdusta vähentävä hoito hengitettävällä budesonidilla ei vähentänyt limakalvojen tulehdussolujen määrää merkittävästi. Se ei myöskään vähentänyt astman kaltaisia oireita. Tavallisilla astmaatikoilla hoito hengitettävällä flutikasonilla tai kromoglikaatilla vähensi eosinofiilista tulehdusta keuhkoputkissa sekä lievensi keuhkoputkien supistumistaipumusta. Salmeteroli tai lumelääke eivät vähentäneet astmaattista tulehdusta keuhkoputkissa. Salmeteroli vähensi keuhkoputkien supistumistaipumusta, kun taas lumelääkkeellä ei ollut siihen vaikutusta.

Miten on mahdollista, että terveille kilpahiihtäjille niin usein tulee astma? Hiihtäjät hengittävät rajusti ilmaa keuhkoihin ja epäillään, että tämä voimakkaasti suurentunut keuhkotuuletus aiheuttaa hengitysteiden kuivumista. Sen on sitten todennäköisesti syynä tutkimuksessa todettuun hengitysteiden tulehdukseen. Tenaskiinin ilmaantuminen hengitysteihin sekä hiihtäjillä että astmaatikoilla todennäköisesti oli merkkinä siitä, että hengitysteiden pintakerros on vaurioitunut. Hiihtäjillä hengitettävä kortisoni ei tässä tutkimuksessa tehonnut tulehdukseen, jonka todettiin olevan erilainen verrattuna astmaatikoilla havaittuun tulehdukseen. Astmaatikoilla sekä hengitettävä kortisoni että kromoglikaatti vähensivät eosinofiilista tulehdusta.

Mielenkiintoista!

Lähde: Helsingin yliopiston tiedote väitöstilaisuudesta, 10.6.2008

Lukuvinkkejä

***
Suomalaiset rakastavat ilmaista luettavaa. Kesällä voi olla enemmän aikaa lukea. Siksi vihjaan teille, että yli vuoden vanhoja lääkärilehti Duodecimin numeroja voi lukea ilmaiseksi netissä. Ensimmäinen mahdollinen ilmaisnumero on tällä hetkellä (9.6.2008) numero 11/2007.

Suosittelen näiden numeroiden lukemista:

2/2007	125--231	Nuorisolääketiede
4/2007	375--493	Kulttuurien kohtaaminen
6/2007	629--743	Työterveys
8/2007	861--9	Plastiikkakirurgia
10/2007	1133-7	Neuropsykiatria

Nimimerkkien takaa lääkärit innostuvat välillä ihmettelemään maailman menoa, kuten esimerkiksi tässä:

Kuka kovetti kasvirasvan? (Duodecim 2007;123(10):1152)

Ruokakaupassa käteen sattui purkki lounaissuomalaisen margariinitehtaan makuisaksi mainostettua uutuustuotetta. Rasvasekoitteen raaka-aineita ovat tuoteselosteen mukaan osuuden mukaisessa järjestyksessä kovettamaton kasvirasva, voi ja kasviöljy. Kun tuotteen rasvasisällöstä puolet on kovaa rasvaa, heräsi uteliaisuus salaperäisen kovettamattoman kasvirasvan laadusta. Valmistajan kuluttajapalvelussa tiedettiin kertoa rasvan olevan palmuöljyä ja kookosrasvaa eli 40-90 % tyydyttyneitä rasvahappoja sisältäviä rasvoja. Hyvä muistutus siitä, etteivät kaikki kasvirasvat ole pehmeitä.

Termin kovettamaton onkin tässä tapauksessa ymmärrettävä kertovan, ettei valmistaja ole itse rasvaa kovettanut. Tällaisen tulkinnan mukaan ei voipaketissakaan ole kovetettua eläinrasvaa, sillä eihän maitorasvaa ole meijerissä kovetettu, vaan sen homman ovat butyrivibriobakteerit hoitaneet jo lehmän pötsissä. Ei ole helppoa olla kuluttaja, joka yrittää tulkita tuoteselosteiden kirjavia kasvirasvatermejä.

Kasviöljy on juoksevaa kasvirasvaa, jossa tyydyttyneitä rasvahappoja on laadun mukaan vaihtelevasti 5-16 %. Osittain kovetetussa kasviöljyssä on vaihtelevia määriä tyydyttyneitä ja transrasvahappoja. Kovetettu kasviöljy ei sisällä transrasvahappoja, vaan kovettaminen on viety tyydyttyneeksi steariinihapoksi asti. Pelkäksi kasvirasvaksi ilmoitettu raaka-aine on tuskin kasviöljyä vaan jotakin kovempaa kasvirasvaa, pahimmassa tapauksessa yli 90 % tyydyttyneitä rasvahappoja sisältävää kookosrasvaa. Ja sitten on vielä tämä uutuus eli kovettamaton kasvirasva. Sellaisen tavatessaan kuluttajan on syytä olla erityisen epäluuloinen, sillä tällainen kasvirasva on jo etukäteen käynyt kovettumassa jossakin kaakkoisessa maassa kasvavan palmupuun latvassa.

-AnA

Lähde: pikkulinnut lauloivat, 9.6.2008

Suomalaiset syövät liian vähän...

... kasviksia.

**
Löysin Hiilaritietoiset foorumista Anja Nysténin aloittaman keskustelun suomalaisten vähäisestä kasvisten syönnistä. Hän viittaa Helsingin Sanomien kirjoitukseen 8.6.2008 "Suomalainen syö kasviksia vain noin puolet EU-keskiarvosta".

Mielenkiintoista keskustelua käydään Helsingin Sanomien verkkoversiossa. Suosittelen asiaan perehtymistä ja kasvisten runsaampaa syömistä.

Ei enää nälkää energiavajeen hallinnan avulla!

*
Kirjoitettu alun perin 7.6.2008 ja täydennetty lukijapalautteen johdosta 8.6.2008

Kylläisyyden pohdinta jatkuu yleisön pyynnöstä hyvin yksinkertaisilla havainnoillani. Tulen käymään läpi kylläisyyden eri asetelmia suunnilleen tämän alla näkyvän listauksen mukaisesti.

Kylläisyyttä hallitaan neljällä peruselementillä (kiitos Juuso R!):

1) energiavajeen hallinnalla
2) tasaisella ateriarytmillä
3) ruoan laatutekijöillä
4) ruoan henkisillä ulottuvuuksilla

Kirjoitan ensin energiavajeen hallinnasta. Minulla on hiilihydraattitietoisia asiakkaita, jotka jättävät ruokavaliostaan pois perunan, pastan ja riisin (jotkut luopuvat myös leivästä ja muista viljatuotteista kokonaan). Näiden ruoka-aineiden jättämän aukon lautasella he täyttävät runsaammilla keitettyjen ja raakojen vihannesten annoksilla sekä lisäannoksilla laadukasta lihaa ja rasvaa. Maitorasvan käyttö on varsin surutonta, voita ja kermaa kuluu huomattavia määriä. Lisääntyneestä rasvan määrästä huolimatta päivittäinen energiamäärä jää kuitenkin joillakin 400-500 kcal vajaaksi.

Tähän asti kaikki on ollut helppoa ymmärtää, eikö vain? Hiilihydraattitietoiset asiakkaani syövät maistuvaa ruokaa lautaselta, jättävät välipalat vähemmälle ja mikäli heillä on ylipainoa, he laihtuvat. Jotkut enemmän, jotkut vähemmän. Se mitä minä en ymmärrä on, että vähäisempi nautittu energiamäärä ei johda kiljuvaan nälkään! Minulla on hiilihydraatteja runsaasti nauttivia asiakkaita ja sitten omia henkilökohtaisia havaintoja, jotka tukevat sitä käsitystä, että energiavaje tuo yleensä kovan nälän. Ruoan tuoma kylläisyys säilyy kovin lyhyen ajan ja suuren osan päivää joutuu kamppailemaan nälkää vastaan, jos on laihdutustarve. Voit syödä vatsantäytteeksi tärkkelys- ja kuitupitoisia viljatuotteita, mutta pian on taas nälkä. Matalaenergisillä ateriankorvikkeilla joku sinnittelee eteenpäin. Se mikä tuntuu käsittämättömältä ja joka ei sovi yksinkertaisiin ajatuskuvioihini on se, että hiilihydraattitietoisesti ruokaileva ei ole yhtä nälkäinen.

Tässä ilmeisesti on sillä lailla, että tutkimuksissa esille tullut seikka hiilihydraattien väitetystä kyvystä pitää nälkä loitolla, perustuu liian optimistisiin tulkintoihin. Joillakin harvoilla ihmisillä hiilihydraatit voivat pitää nälän hyvin poissa, mutta aidossa elämässä siellä tutkimuskammioiden ulkopuolella ja tarkoitushakuisen sponsoroinnin ulottumattomissa, rasva ja proteiini ovat ne kylläisyyttä ylläpitävät energiaravintoaineet.

Kun hiilihydraattitietoisesti ruokaileva asiakas haluaa laihtua, hän syö vähemmän energiaa kuin hän kuluttaa. Kun hän haluaa ylläpitää painonsa normaalina koko loppuelämänsä, hän syö saman verran energiaa kuin hän sitä kuluttaa. Hiilihydraattien korvaaminen vastaavalla energiamäärällä rasvaa ja proteiinia on kokeilemisen arvoista. Liian runsailla rasva-annoksilla ei ole syytä elämäänsä juhlistaa, sekään ei toimi. Eräs asiakkaani innostui niin paljon rasvaisesta luonnonjogurtista, että hän söi sitä vallan liikaa ja vaaka näytti pian suurempia lukemia. Syy oli silloin liian suuressa energiamäärässä, ei siinä, että hiilihydraattitietoinen ruokavalio ei olisi toiminut. Heti kun jogurtin syöntiä vähennettiin, paino aleni. Sinun kannattaa miettiä, onko painosi jumiutumisen syynä jokin liian rasvainen (paljon energiaa sisältävä) ruoka-aine, jota tulee syötyä ihan vahingossa liikaa. Monella se on suklaa, rasvainen jogurtti, makeispussi tai alkoholiannos. Runsaiden hiilihydraattien synnyttämästä näläntunteesta tulee tietoa sitten myöhemmissä osioissa.

Minulla on tavattoman suuria vaikeuksia ymmärtää ajatuksia rasvan tuomista aineenvaihdunnallisista hyödyistä (engl. metabolic advantage). En löydä tukea ajatukselle, että rasvakalori olisi aineenvaihdunnallisesti edullisempi kuin hiilihydraattikalori. Ei, tällä hetkellä minun on yksinkertaisesti tyydyttävä ajatukseen, että hiilihydraattien rajoitus tuo toivotun kylläisyyden ja mahdollisuuden ylläpitää kalorivajetta suuremmitta vaikeuksitta.

Ei enää nälkää energiavajeesta huolimatta! Tämä oli yksinkertainen ajatuskuvioni tällä kertaa. Tähän perustuu hiilihydraattitietoisten ruokavalioiden menestys. Ei sinun ole tätä pakko uskoa. Ja älä luulekaan, että minä jättäisin asian tähän. Seuraavissa kirjoituksissa kylläisyyttä pohditaan muista näkökulmista käsin.

Epäilevät Tuomaat voivat kuitenkin jo nyt tehdä tämän energiavajeen suhteen kenttäkokeita itsellään esimerkiksi kuukauden verran. Jättäkää pois ruokalautaselta peruna, pasta ja riisi. Syökää leipää vain aamulla. Lorottakaa reilusti rasvaa ruoan joukkoon. Panostakaa aamiaiseen, lounaaseen ja päivälliseen. Kokeilkaa jos voitte ilman karmivaa nälkää jättää pois muutama välipala. Tehkää rohkea pesäero niihin professoritason spekulaatioihin, että välipaloja on tärkeää syödä. Professoritkin erehtyvät joskus. Näin toimien voitte saada selville onko teillä hyötyä vähentyneestä hiilihydraattialtistuksesta ja runsaammasta rasvasta. Jos ette huomaa mitään myönteistä tapahtuneen kuukauden aikana, voitte palata takaisin entisiin ruokailutottumuksiin. Mitään terveydellistä vaaraa tällaisesta kokeilusta ei ole.

Lue tästä muita tuoreita kirjoituksiani aiheesta:
Insuliini vanhentaa
Proteiini pitää nälän parhaiten poissa
Kouluruoka puhuttaa
Nuoret syövät liikaa välipaloja
Kylläisyys aikakautemme suuri mysteeri
Viisi minuuttia ruokavaliosta
Dieetit puntarissa
Myönnän olleeni väärässä

Sain 8.6.2008 eräältä herrasmieheltä tähän yhteyteen hyvin sopivan henkilökohtaisen tarinan, jossa keskeisenä ajatuksena on juuri tämä energian ja nälän hallinta. Julkaisen tässä tarinan hieman lyhennettynä ja omaan kirjoitustyyliini sopivammalla tavalla, tosiasioita kuitenkaan vääristelemättä. Toivon tositarinan herättävän teissä ajatuksia siitä miten vaikeiksi asiat voivat mennä ruokalautasen äärellä ja miten odottamattomalta suunnalta kohtalo voi tarttua tilanteiden kulkuun. Hiljentykäämme hetkeksi kuuntelemaan mitä 48-vuotiaalla suomalaismiehellä on kerrottavaa meille nälästä ja ruokailusta.

Painonhallinta karkaa tämän miehen käsistä varusmiespalveluksen aikana ja sitä seuraavan opiskeluelämän alkaessa. Ihmismieli on arvaamaton ja syömishäiriöt kehittyvät joskus oudoistakin asetelmista. Tällä miehellä kehittyy armeijassa inho liikuntaa kohtaan ja lisäksi hän tuntee olon epämukavaksi ruokalautasen äärellä. Mieli ei rauhoitu ihanan ruokalautasen ääressä. Ainoastaan vanhempien luona käydessään hän kokee ruokailun tähtihetkiä ja syö ruokaa lautaselta. Muualla hän vihaa ruokalautaselta syötyä ruokaa.

Hän tottuu opiskeluaikoina ostamaan valmisruokaa, ruokailemaan baareissa, syömään kevyttuotteita (erityisesti jogurttia) ja mussuttelemaan leipää sekä makkaraa. Lisäksi hän pitää itsensä virkeänä makeisilla ja oluella. Kevyttuottet ovat hyviä, väitetään että ne eivät lihota ja niillä menee hetkeksi nälkä. Kiloja kertyy kuitenkin vähitellen. Hän onnistuu lihottamaan itsensä muutamassa vuodessa ylipainoiseksi. Hän huomaa painavansa pian 110 kiloa normaalin 75 kilon sijaan.

Mies siirtyy työelämään ja vuositarkastuksessa todetaan se tuttu kuvio:

• korkea verensokeri (vaara sairastua tyypin 2 diabetekseen)
• korkea veren kolesteroli (mahdollisesti vaara sairastua sydän- ja verisuonitauteihin)
• korkea verenpaine (mm. halvauskohtaukset ja sisäelinvauriot ovat vaarana)

Terveydenhoitaja määräsi kolesterolia (mahdollisesti) alentavaa kasvirasvalevitettä leivän päälle, määräsi miehen jättämään ruokavaliosta makkarat pois ja toivoi miehen liikkuvan enemmän. Hyvää tarkoittaen ja alan terveyssuuntausta myötäillen miehen piti nimenomaan hoikistua syömällä paljon leipää ja juomalla paljon hedelmämehuja. Jälkeenpäin hän analysoi tilannetta oivallisesti pitäen ohjeita tuossa elämäntilanteessa aivan järjettöminä.

Homma jatkuu! Vaaka ei osoita leppymisen merkkejä. Työnantaja suostuu kustantamaan laihdutuskuurin ja hän saa yrityksen laskuun käydä oikein laihdutusklinikalla. Hänelle määrätään erittäin niukkaenergisiä ateriankorvikkeita. Paino tippuu, mutta monien vuosienkin takaa on edelleen mielessä noilta ajoilta seuralaisena ollut kauhea nälkä. Ateriankorvikkeilla hän ei saa nälkäänsä hallintaan. Viikkokausia kiusattuaan itseään ateriankorvikkeilla, hän sekoittaa aineenvaihduntansa ja mielensä. Lääkäri kehuu häntä "hyvästä" laihdutustuloksesta ja tarjoaa mielenterveyspalveluja. Vika saattaa lääkärin mielestä olla korvien välissä! Se on miehelle kova paikka. Hän saa jutella lihavuudestaan mielenterveystoimistossa.

Aikaa kuluu ja olo ei parane. Lopulta mies tuntee itsensä niin heikoksi, että työkyky kärsii. Ilmeisen ymmärtäväinen työyhteisö haluaa pelastaa työntekijänsä ja hänelle suodaan mahdollisuus saavuttaa työkyky kuntoutumiskurssilla. Kuntoutuskeskuksessa tarjotaan ajan hengen mukaisesti laillistetun ravitsemusterapeutin toimesta ruokavalio-ohjausta: välttäkää rasvaisia ruokia ja syökää paljon kuitupitoisia viljavalmisteita. Ohjeistuksen mukaista ruokailua seuraa kauhea olo. Niin paha olo tästä miehelle tuli, että hän vieläkin muistelee niitä aikoja kauhulla.

Tehdäkseni pitkästä tarinasta lyhyemmän, hyppään nyt heti suoraan tositarinan hienoon loppuhuipentumaan. Mies on nimittäin onnistunut laihtumaan. Ei välttämättä alan huippuasiantuntijoiden toimesta vaan löydettyään itse ratkaisun ongelmaansa. Elämä on arvaamaton. Eräänä päivänä hänen äitinsä sairastuu vakavasti ja hän käy usein kotipuolessa äitiä ja isää auttamassa. Hän valmistaa siellä ruokaa äidilleen ja isälleen. Hän syö siellä ruokaa myös itse. Pitkästä aikaa ruokaa oikealta lautaselta. Reiluja annoksia ja melko rasvaista ruokaa, sillä isälle on rasvainen ruoka mieleistä. Hän nauttii ruokailuhetkistä. Hän jättää turhina pois välipalat, jogurtit, leivät ja hedelmäjuomat.

Ja nyt tulee se suuri ihme: Hän laihtuu yhdessä vuodessa alle 90-kiloiseksi!! Hän on varma siitä että laihtuminen johtui siitä, että hän löysi uudestaan tavallisen kotona valmistetun ruoan. Hän söi sitä runsaasti ja jätti pois välipalat.

Kiitos tositarinasta!

Älä usko kaikkea mitä luet!

**
Huomasin ystäväni Anssi Mannisen viittaavan eräässä kirjoituksessaan Linus Paulingin viisaisiin sanoihin nuorelle tutkijasukupolvelle. Kaivoin tuon käsikirjoituksen esille ja suomensin sieltä yhden hienon kohdan:

Kun iäkäs ja arvostettu henkilö puhuu teille, kuunnelkaa häntä tarkkaan ja pitäkää häntä arvossa – mutta älkää uskoko häntä. Älkää milloinkaan luottako mihinkään muuhun kuin omaan ymmärrykseenne. Iäkäs ja arvostettu henkilö, on hänellä sitten harmaat hiukset, pelkkä kalju jäljellä tai olkoon hän vaikkapa Nobel palkintoehdokas, saattaa olla väärässä. Maailmalla tapahtuu kehitystä vuosi vuodelta nuoren tutkijapolven saadessa selville mikä oli väärää arvostettujen ikäihmisten ajattelussa. Joten, ole siis aina skeptinen – ajattele aina itsenäisesti.

Linus Pauling, 10.12.1954

Hyvin sanottu! Saamme yhä enemmän tutkittua tietoa erilaisista ruokavalioista ja taustalta paljastuu harmillisen usein arvostettujen tutkijoiden eriskummallisia lausuntoja, joita ohjaavat taloudelliset kytkennät ja terävät kyynärpäät ovat usein käytössä. Modernin ravitsemustutkimuksen on perustuttava vanhojen dogmien kyseenalaistamiseen. Meidän on totuttava siihen ajatukseen, että esimerkiksi Pohjois-Karjala -projektissa on runsaasti hämäriä kohtia. Ollaan tutkijoille kohteliaita, mutta vaaditaan heiltä selityksiä. Olen itse huomannut perisuomalaiseksi, ikäväksi piirteeksi sen, että kyseenalaistaminen liian usein tulkitaan vihamielisyydeksi. Kun minä olen kyseenalaistanut joitakin kummallisuuksia ravitsemustutkimuksissa ja lähettänyt tästä kommenttipyynnön arvon tutkijalle, saan joko lukea jonkun törkeän vastineen tai sitten hän onkin ihan hiljaa ja toistuviin uteluihin ei reagoida mitenkään.

Jos margariini on niin ylivertainen tuote voihin verrattuna, siitä olisi mukava saada jokin selkeä tutkimus luettavaksi. Jos eläinperäiset rasvat kohottavat veren kolesterolia, mitä tehdä kaikille niille tutkimuksille, jotka osoittavat päinvastaista? Jos hiilihydraatit eivät pidä joillakin nälkää, miten joku voi ehdottomasti suositella tälle nälkäiselle lisää hiilihydraatteja? Miksi diabeetikon ravitsemussuosituksista saa Suomessa kertoa vain yhdenlaista totuutta?