**
Suomessa tehdään ainutlaatuista työtä aikuistyypin (tyyppi 2) diabeteksen ehkäisyssä ja hoidossa. Yleisradio on koonnut Elävään Arkistoon suomalaista diabetestutkimusta vuosituhannen alusta lähtien. Vaikka kaikista hoitokäytännöistä ei olisikaan ihan samaa mieltä, on tämä kokonaisuus kuitenkin yksi YLE:n arkiston helmiä. Katsokaa ja nauttikaa tiedosta!
Lähde: YLE:n Elävä Arkisto, 2001-2006
perjantaina, syyskuuta 05, 2008
keskiviikkona, syyskuuta 03, 2008
Diabetesjohtajan menestystarina
*
Kansainvälisen Diabetesfederaation (International Diabetes Federation) varapuheenjohtaja Ron Raab on kirjoittanut Ruotsin Diabetesliiton pää-äänenkannattajassa Diabetes –lehdessä omasta sairaudestaan ja miten hän on sitä menestyksellisesti hoitanut.
Varapuheenjohtaja Ron Raab sairastui tyypin 1 diabetekseen vuonna 1957. Hän oli silloin kuusivuotias. Lähestyessään 50 vuoden ikää hän oli saanut tälle sairaudelle tyypillisiä sivuoireita: näkö oli heikentynyt, mahalaukku tyhjentyi huonosti ja hänellä oli muita korkeasta verensokerista johtuvia häiriöitä. Koko ajan hän oli yrittänyt soveltaa diabeteksen hoitoon kehitettyjä parhaita mahdollisia hoitomenetelmiä, olihan hän näköalapaikalla oman sairautensa hoidon suhteen. Runsaat hiilihydraattipitoiset ruokailuhetket olivat hänelle ongelmallisia, sillä hänellä oli vaikeuksia pitää verensokeriaan kurissa lääkityksen avulla.
Kymmenen vuotta sitten tilanne muuttui. Hän ryhtyi soveltamaan hiilihydraattitietoista ruokavaliota. Hän vähensi hiilihydraattien saantia, piti proteiinin saannin ennallaan ja ryhtyi syömään runsaammin rasvaa eri lähteistä. Pitkän ajan kuluessa tapahtuneen kokeilun jälkeen hän on saanut verensokerinsa kohdalleen vähentämällä asteittain hiilihydraattien määrää 250 grammasta noin 80 grammaan päivässä. Tätä hiilihydraattien yksilöllistä rajoitusta on luonnollisesti seurannut insuliinilääkityksen tuntuva vähennys. Hän pärjää tällä hetkellä puolet pienemmällä insuliinimäärällä kuin ennen hiilihydraattitietoiselle ruokavaliolle siirtymistään. Hänen pitkäaikaissokerinsa HbA1c on huomattavasti parantunut, verensokeri ei enää heittele päivään mittaan. Hänen silmäoireensa ovat kehittyneet suotuisaan suuntaan, verenpaine on normaali ja veren rasva-arvot asettuivat normaalille tasolle heti kun hän ryhtyi lisäämään rasvaa ruokavalioonsa.
Erityisen tärkeänä Ron Raab pitää uuden ruokavalionsa mukanaan tuomaa helpotusta nälänhallinnassa. Hän on sitä mieltä, että pistosinsuliini lisäsi hänen ruokahaluaan. Hän on saanut uutta motivaatiota elämäänsä ja elämän laatu on parantunut huomattavasti. Ruokavaliossa tapahtunut muutos ei ole millään tapaa vaikeasti hallittava ja siinä ei ole mitään fanaattisia elementtejä. Tätä diabeetikolle sopivaa ruokavaliomuutosta ei pidä sekoittaa fanaatikkojen suosimiin proteiineja korostaviin ruokavalioihin. Tässä ruokavaliossa syödään yksinkertaisesti enemmän rasvaa.
Valitettavasti tähän hiilihydraattitietoiseen ruokavalioon suhtaudutaan asiantuntijapiireissä varsin epäilevällä asenteella. Tutkimustyö tämän ruokavalion suhteen on edelleen lapsenkengissä, minkä Raab valitellen toteaa. Miksi diabeetikoille suositellaan niin suuria hiilihydraattiannoksia? Yhtenä syynä hiilihydraattien runsaaseen nauttimiseen mainitaan rasvamäärän ei-toivottu nousu jos hiilihydraatteja vähennetään. Silloin ajatellaan vanhakantaisesti, että riski saada sydän- ja verisuonitauti nousee. Mutta tämä on Raabin mielestä kehno tulkinta, sillä vielä tätäkin suurempi vaara vaanii korkean hiilihydraattikuorman aiheuttamissa verisuonimuutoksissa. Verensokerin heilahtelut voi turvallisesti estää nauttimalla mahdollisimman vähän itse ongelman aiheuttajaa, eli hiilihydraatteja.
Sellaiselle joka ei tunne haluja ryhtyä syömään runsaasti eläinperäisiä rasvoja, Raab suosittelee aluksi oliiviöljyn runsaampaa käyttöä. Kaksi teelusikallista oliiviöljyä salaatin kanssa tekee ihmeitä diabeetikolle. Siitä on sitten hyvä lähteä soveltamaan itselleen sopivaa hiilihydraattitietoista ruokavaliota.
Lähde: Ron Raab. Därför minskade jag på kolhydrater. Diabetes 4: 18-19, 2008
Kansainvälisen Diabetesfederaation (International Diabetes Federation) varapuheenjohtaja Ron Raab on kirjoittanut Ruotsin Diabetesliiton pää-äänenkannattajassa Diabetes –lehdessä omasta sairaudestaan ja miten hän on sitä menestyksellisesti hoitanut.
Varapuheenjohtaja Ron Raab sairastui tyypin 1 diabetekseen vuonna 1957. Hän oli silloin kuusivuotias. Lähestyessään 50 vuoden ikää hän oli saanut tälle sairaudelle tyypillisiä sivuoireita: näkö oli heikentynyt, mahalaukku tyhjentyi huonosti ja hänellä oli muita korkeasta verensokerista johtuvia häiriöitä. Koko ajan hän oli yrittänyt soveltaa diabeteksen hoitoon kehitettyjä parhaita mahdollisia hoitomenetelmiä, olihan hän näköalapaikalla oman sairautensa hoidon suhteen. Runsaat hiilihydraattipitoiset ruokailuhetket olivat hänelle ongelmallisia, sillä hänellä oli vaikeuksia pitää verensokeriaan kurissa lääkityksen avulla.
Kymmenen vuotta sitten tilanne muuttui. Hän ryhtyi soveltamaan hiilihydraattitietoista ruokavaliota. Hän vähensi hiilihydraattien saantia, piti proteiinin saannin ennallaan ja ryhtyi syömään runsaammin rasvaa eri lähteistä. Pitkän ajan kuluessa tapahtuneen kokeilun jälkeen hän on saanut verensokerinsa kohdalleen vähentämällä asteittain hiilihydraattien määrää 250 grammasta noin 80 grammaan päivässä. Tätä hiilihydraattien yksilöllistä rajoitusta on luonnollisesti seurannut insuliinilääkityksen tuntuva vähennys. Hän pärjää tällä hetkellä puolet pienemmällä insuliinimäärällä kuin ennen hiilihydraattitietoiselle ruokavaliolle siirtymistään. Hänen pitkäaikaissokerinsa HbA1c on huomattavasti parantunut, verensokeri ei enää heittele päivään mittaan. Hänen silmäoireensa ovat kehittyneet suotuisaan suuntaan, verenpaine on normaali ja veren rasva-arvot asettuivat normaalille tasolle heti kun hän ryhtyi lisäämään rasvaa ruokavalioonsa.
Erityisen tärkeänä Ron Raab pitää uuden ruokavalionsa mukanaan tuomaa helpotusta nälänhallinnassa. Hän on sitä mieltä, että pistosinsuliini lisäsi hänen ruokahaluaan. Hän on saanut uutta motivaatiota elämäänsä ja elämän laatu on parantunut huomattavasti. Ruokavaliossa tapahtunut muutos ei ole millään tapaa vaikeasti hallittava ja siinä ei ole mitään fanaattisia elementtejä. Tätä diabeetikolle sopivaa ruokavaliomuutosta ei pidä sekoittaa fanaatikkojen suosimiin proteiineja korostaviin ruokavalioihin. Tässä ruokavaliossa syödään yksinkertaisesti enemmän rasvaa.
Valitettavasti tähän hiilihydraattitietoiseen ruokavalioon suhtaudutaan asiantuntijapiireissä varsin epäilevällä asenteella. Tutkimustyö tämän ruokavalion suhteen on edelleen lapsenkengissä, minkä Raab valitellen toteaa. Miksi diabeetikoille suositellaan niin suuria hiilihydraattiannoksia? Yhtenä syynä hiilihydraattien runsaaseen nauttimiseen mainitaan rasvamäärän ei-toivottu nousu jos hiilihydraatteja vähennetään. Silloin ajatellaan vanhakantaisesti, että riski saada sydän- ja verisuonitauti nousee. Mutta tämä on Raabin mielestä kehno tulkinta, sillä vielä tätäkin suurempi vaara vaanii korkean hiilihydraattikuorman aiheuttamissa verisuonimuutoksissa. Verensokerin heilahtelut voi turvallisesti estää nauttimalla mahdollisimman vähän itse ongelman aiheuttajaa, eli hiilihydraatteja.
Sellaiselle joka ei tunne haluja ryhtyä syömään runsaasti eläinperäisiä rasvoja, Raab suosittelee aluksi oliiviöljyn runsaampaa käyttöä. Kaksi teelusikallista oliiviöljyä salaatin kanssa tekee ihmeitä diabeetikolle. Siitä on sitten hyvä lähteä soveltamaan itselleen sopivaa hiilihydraattitietoista ruokavaliota.
Lähde: Ron Raab. Därför minskade jag på kolhydrater. Diabetes 4: 18-19, 2008
Mahalaukun ohitusleikkaus ja diabetes
**
Mahalaukun ohitusleikkauksessa (gastric bypass) mahalaukku tehdään hyvin pieneksi ja ohitetaan ohutsuolen ylin osa kokonaan. Tämä hyvin radikaali leikkaus on ehkä se viimeinen oljenkorsi johon sairaalloisen lihavat henkilöt voivat turvautua kokeiltuaan ensin joka ainutta muuta keinoa (myös hiilihydraattitietoista ruokavaliota!).
Lääketieteellisissä julkaisuissa on viime aikoina ahkerasti kerrottu mahalaukun ohitusleikkauksen tuomasta lisähyödystä diabeetikoille. Tänään (3.9.2008) maailmalla leviää selitysmalli siihen miksi ohitusleikkaus parantaa diabeteksen hoitoa. Ruoansulatuskanavan alemmat osat aikaansaavat tavallisesti hyvin vähäisen glukoosin imeytymisen ruoasta, mutta nyt kun ruoansulatuskanavan ylemmät osat ovat tehottomammat ja suoraan yhdistetty ohutsuolen alempaan osaan, tässä alemmassa osassa tehostuu glukoosin imeytyminen. Tämän seikan maksa havaitsee ja alentaa omaa glukoosin tuotantoaan. Koska maksan oma tuotanto on niin paljon huomattavampi kuin ohutsuolen osuus glukoosikuormasta, tämä näkyy parantuneena verensokerin hallintana. Erityisesti jos potilaalla on insuliiniresistenssi (tyypin 2 diabetes) tai insuliinia ei ollenkaan muodostu haimassa (tyypin 1 diabetes) tästä seikasta voi olla hyötyä etsittäessä parempaa hoitotasoa. Tohtori Gilles Mithieux Lyonin yliopistosta Ranskassa, on tämän selitysmallin isä.
Mielenkiintoisena seikkana on ilmennyt myös, että mahalaukun ohitusleikkauksen jälkeen maksa herkistyy havainnoimaan hiilihydraattipitoisen ruoan vereensokeria nostavan vaikutuksen ja tämä näkyy parempana kylläisyyden hallintana ja tehostaa ennestään painonhallintaa. Tiedot on julkaistu Cell Metabolism tiedelehdessä juuri tänään.
Selvyyden vuoksi vielä: Minä en itse kannata minkäänlaisia laihdutusleikkauksia.
Lähde: Reuters Health, 2.9.2008
Mahalaukun ohitusleikkauksessa (gastric bypass) mahalaukku tehdään hyvin pieneksi ja ohitetaan ohutsuolen ylin osa kokonaan. Tämä hyvin radikaali leikkaus on ehkä se viimeinen oljenkorsi johon sairaalloisen lihavat henkilöt voivat turvautua kokeiltuaan ensin joka ainutta muuta keinoa (myös hiilihydraattitietoista ruokavaliota!).
Lääketieteellisissä julkaisuissa on viime aikoina ahkerasti kerrottu mahalaukun ohitusleikkauksen tuomasta lisähyödystä diabeetikoille. Tänään (3.9.2008) maailmalla leviää selitysmalli siihen miksi ohitusleikkaus parantaa diabeteksen hoitoa. Ruoansulatuskanavan alemmat osat aikaansaavat tavallisesti hyvin vähäisen glukoosin imeytymisen ruoasta, mutta nyt kun ruoansulatuskanavan ylemmät osat ovat tehottomammat ja suoraan yhdistetty ohutsuolen alempaan osaan, tässä alemmassa osassa tehostuu glukoosin imeytyminen. Tämän seikan maksa havaitsee ja alentaa omaa glukoosin tuotantoaan. Koska maksan oma tuotanto on niin paljon huomattavampi kuin ohutsuolen osuus glukoosikuormasta, tämä näkyy parantuneena verensokerin hallintana. Erityisesti jos potilaalla on insuliiniresistenssi (tyypin 2 diabetes) tai insuliinia ei ollenkaan muodostu haimassa (tyypin 1 diabetes) tästä seikasta voi olla hyötyä etsittäessä parempaa hoitotasoa. Tohtori Gilles Mithieux Lyonin yliopistosta Ranskassa, on tämän selitysmallin isä.
Mielenkiintoisena seikkana on ilmennyt myös, että mahalaukun ohitusleikkauksen jälkeen maksa herkistyy havainnoimaan hiilihydraattipitoisen ruoan vereensokeria nostavan vaikutuksen ja tämä näkyy parempana kylläisyyden hallintana ja tehostaa ennestään painonhallintaa. Tiedot on julkaistu Cell Metabolism tiedelehdessä juuri tänään.
Selvyyden vuoksi vielä: Minä en itse kannata minkäänlaisia laihdutusleikkauksia.
Lähde: Reuters Health, 2.9.2008
Laihduta kananmunilla
**
Kirjoitettu 2.9.2008 ja täydennetty 3.9.2008 (tein täydennyksen käyttäen äskettäin ilmestynyttä nopeaa selainta Google Chrome! Tekstin muokkaamisessa esiintyi häiriöitä, mutta muuten selain osoittautui aivan kelvolliseksi.)
Kirjoitettu 2.9.2008 ja täydennetty 3.9.2008 (tein täydennyksen käyttäen äskettäin ilmestynyttä nopeaa selainta Google Chrome! Tekstin muokkaamisessa esiintyi häiriöitä, mutta muuten selain osoittautui aivan kelvolliseksi.)
Kananmunien syönti aamulla edistää painonhallintaa. Tämän tietää lähes jokainen, mutta ei ehkä uskalla sitä kokeilla niiden sisältämien pelottavien kolesterolien ja rasvojen takia. Asiaa on tutkittu. Lue tämä juttu!
Amerikkalaiset tutkijat pistivät kahdeksan viikon ajaksi 160 naista ja miestä syömään joko kananmunia tai vesirinkeleitä (bageleita) aamupalaksi. Kahdeksan koehenkilöä vetäytyi eri syistä kokeesta, mutta kaikki muut 25-60 -vuotiaat ylipainoiset (painoindeksi keskimäärin 35; normaali painoindeksi on 20-25) jatkoivat sinnikkäästi joko munien popsimista tai rinkeleiden ahmimista. Munia ja rinkeleitä syöneet jaettiin neljään yhtä suureen ryhmään virallisen ravitsemusterapeutin toimesta:
Ryhmä KL, eli kananmunalla laihduttaneet, laihtui huomattavasti enemmän (61 %) kuin vertailuryhmä VL (vesirinkelillä laihduttaneet). Ryhmien KN ja VN välille ei saatu merkittävää eroa. Tutkijat toteavat, että laihdutusruokavaliona kananmunat ovat aivan ylivertaisia verrattuna vesirinkeliin.
Entä sitten se kolesteroli?
Suomessa Sydänliitto jatkaa itsepintaisesti kananmunien vastaista kampanjaansa, eli suosituksena on enintään 2 kananmunaa viikossa (!). Perusteluna on, että kananmunat kohottavat veren kolesterolia riskiryhmissä. Tässä ajankohtaisessa tutkimuksessa todettiin jälleen kerran, että 2 kananmunaa päivässä (!) ei vaikuta millään tavalla veren kolesteroliarvoihin. Tutkijat eivät havainneet mitään eroa kokonaiskolesterolissa, LDL-kolesterolissa tai triglyserideissä näiden neljän ryhmän välillä.
Syökää kananmunia!
Tutkijat suosittelevat päivittäisiä kananmuna-aamiaisia ja mikäli haluaa laihtua, voi vielä pyrkiä vähentämään päivittäistä energiansaantiaan. Sanomattakin on selvää, että kananmuna-aamiainen on ravintoarvoltaan huomattavasti parempi kuin vesirinkeliaamiainen.
Lähde: International Journal of Obesity (mennyt painoon 5.8.2008)
Amerikkalaiset tutkijat pistivät kahdeksan viikon ajaksi 160 naista ja miestä syömään joko kananmunia tai vesirinkeleitä (bageleita) aamupalaksi. Kahdeksan koehenkilöä vetäytyi eri syistä kokeesta, mutta kaikki muut 25-60 -vuotiaat ylipainoiset (painoindeksi keskimäärin 35; normaali painoindeksi on 20-25) jatkoivat sinnikkäästi joko munien popsimista tai rinkeleiden ahmimista. Munia ja rinkeleitä syöneet jaettiin neljään yhtä suureen ryhmään virallisen ravitsemusterapeutin toimesta:
- Ryhmä KN (kananmuna, normaali) söi aamiaiseksi kaksi kananmunaa ja kaksi palaa paahtoleipää marmeladilla (340 kcal). He jatkoivat päiväänsä ihan normaalisti.
- Ryhmä KL (kananmuna, laihduttajat) söi saman aamiaisen kuin KN-ryhmä, mutta he pyrkivät tämän lisäksi rajoittamaan muuta ruokailuansa niin, että laihdutus lähtisi käyntiin (1200-1800 kcal/pv)
- Ryhmä VN (vesirinkeli, normaali) söi aamiaiseksi yhden vesirinkelin kermajuustolla ja vähän jugurttia (339 kcal). He jatkoivat päiväänsä ihan normaalisti.
- Ryhmä VL (vesirinkeli, laihduttajat) söi saman aamiaisen kuin VN-ryhmä, mutta he pyrkivät tämän lisäksi rajoittamaan muuta ruokailuansa niin, että laihdutus lähtisi käyntiin (1200-1800 kcal/pv)
Ryhmä KL, eli kananmunalla laihduttaneet, laihtui huomattavasti enemmän (61 %) kuin vertailuryhmä VL (vesirinkelillä laihduttaneet). Ryhmien KN ja VN välille ei saatu merkittävää eroa. Tutkijat toteavat, että laihdutusruokavaliona kananmunat ovat aivan ylivertaisia verrattuna vesirinkeliin.
Miksi kananmunaa syöneet laihtuivat?
Tutkijat pitävät kananmunien antamaa kylläisyyttä ylivertaisena verrattuna vesirinkeliin. Aiemmin tutkijat ovat pystyneet osoittamaan, että aamulla syöty muna-ateria todellakin vähentää lounaalla syödyn ruoka-annoksen kokoa. Erilaisten laihdutusvalmisteiden antama anorektinen vaikutus on vaarallisempi tapa laihduttaa kuin terveellisten kananmunien syönti. Tutkijat huomauttavat, että kananmunien laihdutusvaikutus oli pieni tai aivan olematon kun laihduttaja ei yrittänyt rajoittaa syömäänsä annoskokoa muina ruokailuhetkinä. Kananmuna ei siis ole mikään ihmelääke laihdutukseen, minkä seikan valistunut lukijakuntani toki on huomioinut. Matti Narkia pohtii ansiokkaasti omassa kirjoituksessaan kananmunien laihdutusvaikutusta. Hänkin pitää todennäköisenä, että kananmunat pitivät näläntunteen paremmin loitolla. Kananmunia nauttineet söivät mahdollisesti vähemmän ruokaa seuraavilla aterioilla, vaikka kummatkin ryhmät pysyivät samojen kalorirajojen sisällä. Toinen selitys voisi ehkä olla se, että kananmunia syöneet tunsivat olonsa energisemmiksi kuin vesirinkeleitä syöneet. Tämän seurauksena he kuluttivat enemmän energiaa päivittäisissä puuhissaan.Tämä on mielenkiintoinen seikka! Tälle seikalle löytyy tukea havainnoista, että koko elämänsä hoikkina pysyttelevät ihmiset liikkuvat pontevammin, jalka vipattaa vähän joka tilanteessa ja heillä on tarvetta kuluttaa nauttimansa energian. Mahdollisesti näiden ikuisesti hoikkina pysyvien ruokavaliota tarkkailemalla voidaan saada lisätietoa. Toki perintönä saatu vilkkaampi aineenvaihdunta on tässä suhteessa myös merkittävä seikka. Kolmannenkin mahdollisen selitysmallin Narkia antaa. Laihdutusvaikutus perustuisi siihen, että kananmunissa ei ole juuri lainkaan imeytyviä hiilihydraatteja (vain 0,3 % painosta), kun taas vesirinkeleiden painosta suurin osa on imeytyviä hiilihydraatteja (peräti 85 % painosta). Hiilihydraattitietoisten ruokavalioiden kannattajat ovat esittäneet hypoteesin jonka mukaan liiallisen hiilihydraattien saannin lihottava vaikutus perustuisi siihen, että hiilihydraatit lisäävät insuliinin eritystä ja insuliini aiheuttaisi rasvan varastoitumista. Tätä asiaa kannattaisi perinjuurin tutkia.
Entä sitten se kolesteroli?
Suomessa Sydänliitto jatkaa itsepintaisesti kananmunien vastaista kampanjaansa, eli suosituksena on enintään 2 kananmunaa viikossa (!). Perusteluna on, että kananmunat kohottavat veren kolesterolia riskiryhmissä. Tässä ajankohtaisessa tutkimuksessa todettiin jälleen kerran, että 2 kananmunaa päivässä (!) ei vaikuta millään tavalla veren kolesteroliarvoihin. Tutkijat eivät havainneet mitään eroa kokonaiskolesterolissa, LDL-kolesterolissa tai triglyserideissä näiden neljän ryhmän välillä.
Syökää kananmunia!
Tutkijat suosittelevat päivittäisiä kananmuna-aamiaisia ja mikäli haluaa laihtua, voi vielä pyrkiä vähentämään päivittäistä energiansaantiaan. Sanomattakin on selvää, että kananmuna-aamiainen on ravintoarvoltaan huomattavasti parempi kuin vesirinkeliaamiainen.
Lähde: International Journal of Obesity (mennyt painoon 5.8.2008)
tiistaina, syyskuuta 02, 2008
Uusia menestystarinoita
*
Tänään (2.9.2008) on tullut kaksi merkittävää kommenttia, jotka haluan nostaa erikseen esille. Kommentit ovat osoituksena, että tämäkään blogisivusto ei ole täysin pystynyt pilaamaan ihmisten terveyttä. Päinvastoin, vaikuttaa siltä, että näiltä sivuilta löytää eväitä terveellisempään elämään. En halua millään tavalla korostaa omaa vähäistä osuuttani näissä menestystarinoissa. Sankareita olette te, jotka lähdette soveltamaan sivustoillani olevia ohjeita:
Tapsa on kirjoittanut:
Lueskelin sellaisten ihmisten kirjoittamia juttuja Stephen Byrnesista, joilla ei ollut mitään erityisempää syytä kantaa kaunaa häntä vastaan. Kävi ilmi, että Stephen Byrnes sairasti AIDSia. Monet pitävät juuri tuota seikkaa tärkeimpänä syynä Byrnesin aivoveritulppaan joka sitten johti hänen kuolemaansa. Haluan itsekin uskoa tähän ja pahoittelen suuresti, jos joku sai kirjoituksestani vääriä käsityksiä vähähiilihydraattisen ruokavalion suhteesta terveyteen!
Korostan edelleen, että olen keltanokka vähähiilihydraattisen ruokavalion suhteen ja kaikkiin tänne nimimerkilläni jätettyihin kirjoituksiin täytyy suhtautua suurella varauksella. Itse olen saanut näiltä veteraaniurheilijan sivuilta merkittäviä vaikutuksia ja ruokavaliossani on tapahtunut suuria muutoksia menneiden viikkojen aikana. Esimerkkinä voin mainita että kun vielä alkukesästä söin kaksikin leipää viikossa, nyt leivän kulutus on enää puoli leipää. Rasvaisia juustoja syön lähes puoli kiloa kun moneen vuoteen en ollut koskenutkaan juustoihin. Samaten maustamatonta luonnonjogurttia nautin kolme litraa ja viilejä ja raejuustoja useita desilitroja viikossa. Marjat ja vihannekset ovat säilyneet ravinnossa ja aamu-mysli on korvautunut munakkaalla ja vihanneksilla. Mehut olen korvannut raikkaalla vedellä. Painoni ei ole ollut koskaan ongelma eikä puntarin mukaan muuttunut ruokavalio ole ainakaan lisännyt kiloja.
Kiitos tästä kaikesta kuuluu paljolti tämän blokin pitäjälle ja olen itsekin yrittänyt aktiivisesti hakea lisätietoja vähähiilihydraattisesta ruokavaliosta.
Olen syvästi pahoillani jos pahoitin turhaan jonkun mielen. Oma esimerkkini olkoon kuitenkin osoitus siitä, että uskoani vähähiilihydraattisen ruokavalion etuihin ei moiset jutut horjuta. Tahdon vielä korostaa, että asun seudulla, missä ihmiset vielä parikymmentä vuotta sitten kuolivat sydän- ja verisuonitauteihin oikein urakalla ja rasvaiset ruuat olivat eri muodoissaan osa jokaista pääateriaa yhdessä perunoiden, piirakoiden ja munavoin kanssa. Luulen, että kun tuosta ”perinneruuasta” karsii hiilihydraatit ja pullat ja leivän pois, niin jäljelle jäävän voi kuka tahansa vähähiilihydraattisen, jopa alakarpin ystävä, hyväksyä täysin. Lihaa en ole oksentamatta voinut syödä koskaan, mutta kalaa kylläkin. Nystenin kirjasta ”Laihdu ilman nälkää” sain oivan vinkin suosia naurista ja lanttua perunan sijasta - nehän todellakin olivat täälläpäin vanhastaan arvostettua syötävää.
Reijo on kirjoittanut:
Näinhän se on minullakin toiminut, eli olen laihtunut kananmunia syömällä. Ravintovalmentajani Christer Sundqvist suositteli minulle aikoinaan aamuksi pari kananmunaa ja täysrasvaista luonnonjogurttia. Rasva ja proteiini pitää nälän hyvin poissa ja pärjään aamiaisella lounaaseen saakka. Syön kunnon päivällisen ja vielä ennen nukkumaan menoa juon runsaasti punaista maitoa ja syön pari kananmunaa sen lisäksi. Olen huomannut miten hyvältä olo tuntuu ja saan paremmin unta. Minulla on erinomaisen hyvät kolesteroliarvot. Homma toimii! Uskokaa Christeriä. Uskokaa tutkimuksia. Sydänliitto valehtelee. Miten ihmeessä tehdään helposta hommasta niin vaikeaa?
Tänään (2.9.2008) on tullut kaksi merkittävää kommenttia, jotka haluan nostaa erikseen esille. Kommentit ovat osoituksena, että tämäkään blogisivusto ei ole täysin pystynyt pilaamaan ihmisten terveyttä. Päinvastoin, vaikuttaa siltä, että näiltä sivuilta löytää eväitä terveellisempään elämään. En halua millään tavalla korostaa omaa vähäistä osuuttani näissä menestystarinoissa. Sankareita olette te, jotka lähdette soveltamaan sivustoillani olevia ohjeita:
- vaihtakaa margariini voihin
- syökää leipää vähemmän kuin virallisissa suosituksissa neuvotaan
- pitäkää edes joskus peruna-, riisi- ja pastavapaita päiviä
- oppikaa rakastamaan vihanneksia tuoreina ja keitettyinä
- älkää pelätkö eläinrasvaa, suosikaa korkealuokkaisia kasvirasvoja
- vähentäkää hiilihydraattien saantia jos liikutte tosi vähän
- kananmunan kolesteroli ei kohota veren kolesteroliarvoja
- proteiini ja rasva pitää nälän poissa
- moni ravitsemusterapeutti on uudelleenkoulutuksen tarpeessa
- varokaa kaikkia virvoitusjuomia, juokaa sen sijaan vettä
- jne...
Tapsa on kirjoittanut:
Lueskelin sellaisten ihmisten kirjoittamia juttuja Stephen Byrnesista, joilla ei ollut mitään erityisempää syytä kantaa kaunaa häntä vastaan. Kävi ilmi, että Stephen Byrnes sairasti AIDSia. Monet pitävät juuri tuota seikkaa tärkeimpänä syynä Byrnesin aivoveritulppaan joka sitten johti hänen kuolemaansa. Haluan itsekin uskoa tähän ja pahoittelen suuresti, jos joku sai kirjoituksestani vääriä käsityksiä vähähiilihydraattisen ruokavalion suhteesta terveyteen!
Korostan edelleen, että olen keltanokka vähähiilihydraattisen ruokavalion suhteen ja kaikkiin tänne nimimerkilläni jätettyihin kirjoituksiin täytyy suhtautua suurella varauksella. Itse olen saanut näiltä veteraaniurheilijan sivuilta merkittäviä vaikutuksia ja ruokavaliossani on tapahtunut suuria muutoksia menneiden viikkojen aikana. Esimerkkinä voin mainita että kun vielä alkukesästä söin kaksikin leipää viikossa, nyt leivän kulutus on enää puoli leipää. Rasvaisia juustoja syön lähes puoli kiloa kun moneen vuoteen en ollut koskenutkaan juustoihin. Samaten maustamatonta luonnonjogurttia nautin kolme litraa ja viilejä ja raejuustoja useita desilitroja viikossa. Marjat ja vihannekset ovat säilyneet ravinnossa ja aamu-mysli on korvautunut munakkaalla ja vihanneksilla. Mehut olen korvannut raikkaalla vedellä. Painoni ei ole ollut koskaan ongelma eikä puntarin mukaan muuttunut ruokavalio ole ainakaan lisännyt kiloja.
Kiitos tästä kaikesta kuuluu paljolti tämän blokin pitäjälle ja olen itsekin yrittänyt aktiivisesti hakea lisätietoja vähähiilihydraattisesta ruokavaliosta.
Olen syvästi pahoillani jos pahoitin turhaan jonkun mielen. Oma esimerkkini olkoon kuitenkin osoitus siitä, että uskoani vähähiilihydraattisen ruokavalion etuihin ei moiset jutut horjuta. Tahdon vielä korostaa, että asun seudulla, missä ihmiset vielä parikymmentä vuotta sitten kuolivat sydän- ja verisuonitauteihin oikein urakalla ja rasvaiset ruuat olivat eri muodoissaan osa jokaista pääateriaa yhdessä perunoiden, piirakoiden ja munavoin kanssa. Luulen, että kun tuosta ”perinneruuasta” karsii hiilihydraatit ja pullat ja leivän pois, niin jäljelle jäävän voi kuka tahansa vähähiilihydraattisen, jopa alakarpin ystävä, hyväksyä täysin. Lihaa en ole oksentamatta voinut syödä koskaan, mutta kalaa kylläkin. Nystenin kirjasta ”Laihdu ilman nälkää” sain oivan vinkin suosia naurista ja lanttua perunan sijasta - nehän todellakin olivat täälläpäin vanhastaan arvostettua syötävää.
Reijo on kirjoittanut:
Näinhän se on minullakin toiminut, eli olen laihtunut kananmunia syömällä. Ravintovalmentajani Christer Sundqvist suositteli minulle aikoinaan aamuksi pari kananmunaa ja täysrasvaista luonnonjogurttia. Rasva ja proteiini pitää nälän hyvin poissa ja pärjään aamiaisella lounaaseen saakka. Syön kunnon päivällisen ja vielä ennen nukkumaan menoa juon runsaasti punaista maitoa ja syön pari kananmunaa sen lisäksi. Olen huomannut miten hyvältä olo tuntuu ja saan paremmin unta. Minulla on erinomaisen hyvät kolesteroliarvot. Homma toimii! Uskokaa Christeriä. Uskokaa tutkimuksia. Sydänliitto valehtelee. Miten ihmeessä tehdään helposta hommasta niin vaikeaa?
maanantaina, syyskuuta 01, 2008
Suomalainen juo suodatinkahvia joko maidolla tai mustana
***
Kyselyni kahvinjuontitavoista oli auki vähän yli kuukauden tässä blogissani. Sinä aikana jätettiin 895 vastausta. Oli hienoa huomata, että tämän blogin lukijat ovat terveystietoista porukkaa. Automaateista kahvia otetaan hyvin harvoin ja silloinkin kahvin sekaan ei lorauteta mitään kauheaa pesuaineeksi luokiteltavaa kermankorviketta. Kiitos kun osallistuitte kyselyyn!
sunnuntai, elokuuta 31, 2008
Omega-3-rasvahapot hoitavat vakavaa sydämen vajaatoimintaa paremmin kuin kolesterolilääkkeet
*
Kardiologian professori Lars Wallentin (Uppsala, Ruotsi) on sitä mieltä, että vakavasta sydämen vajaatoiminnasta kärsivien pitäisi luopua suositusta kolesterolilääkkeestä nimeltään Crestor. Professori on tutustunut tuoreeseen italialaistutkimukseen. Siinä tutkimuksessa testattiin 4500 ihmistä, joilla oli vakava sydämen vajaatoiminta. Puolet sai Crestoria 10 mg päivässä, puolet lumelääkettä (plasebo). Lähes neljän vuoden hoidon jälkeen plaseboa saaneiden potilaiden ryhmässä oli kuollut ihan yhtä paljon kuin Crestoria saaneiden ryhmässä.
Lumelääkkeen antaminen ei kuitenkaan voi olla eettisesti perusteltavaa ja tehottoman, mahdollisesti vakavia sivuoireita aiheuttavan Crestorin määrääminen potilaalle on ahdistavaa sekä potilaalle että hoitoon eläytyvälle lääkärille. Mitä sitten tilalle?
Professori Wallentin on sitä mieltä, että sydämen vakavassa vajaatoiminnassa voidaan sen sijaan mieluusti suositella omega-3-rasvahappoja. Näitä myydään reseptivapaasti apteekeissa ja luontaistuotteitta myyvissä liikkeissä. Miksi professori puhuu tällä tavalla?
Hän on tutustunut italialaistutkimuksen toiseen osaan. Lähes 7000 vakavasta sydämen vajaatoiminnasta kärsivää potilasta sai joko 1000 mg omega-3-rasvahappoja kapselin muodossa joka päivä tai lumelääkettä. Hoitoa jatkettiin lähes neljä vuotta. Omega-3-kapseleita nauttineilla sykki sydän kauemmin ja kuolleisuus väheni. Professori Wallentinin mukaan omega-3-rasvahapot vaikuttavat keskeisesti juuri sydänlihakseen.
Ylettömään hypetykseen ei kuitenkaan ole aihetta. Kaikki potilaat eivät saaneet apua rasvahapoista. Jokaista sataa potilasta kohti kuoli 27 potilasta ja lumelääkettä saaneita kuoli 29. Tämä tarkoittaa, että tässä asetelmassa ainoastaan kahden potilaan ilona oli välttyä sydänkuolemalta neljän vuoden aikana, verrattaessa lumelääkettä saaneisiin. Mikään ei kuitenkaan estä potilasta hankkimasta jo nyt omega-3-rasvahappoja ikään kuin etukäteen. Pienikin hyöty on eduksi potilaille, sanoo professori Wallentin.
Tutkimuksen tulokset julkaistaan lähiaikoina Lancet -lääkärilehdessä.
Lähde: Dagens Nyheter, 31.8.2008
Kardiologian professori Lars Wallentin (Uppsala, Ruotsi) on sitä mieltä, että vakavasta sydämen vajaatoiminnasta kärsivien pitäisi luopua suositusta kolesterolilääkkeestä nimeltään Crestor. Professori on tutustunut tuoreeseen italialaistutkimukseen. Siinä tutkimuksessa testattiin 4500 ihmistä, joilla oli vakava sydämen vajaatoiminta. Puolet sai Crestoria 10 mg päivässä, puolet lumelääkettä (plasebo). Lähes neljän vuoden hoidon jälkeen plaseboa saaneiden potilaiden ryhmässä oli kuollut ihan yhtä paljon kuin Crestoria saaneiden ryhmässä.
Lumelääkkeen antaminen ei kuitenkaan voi olla eettisesti perusteltavaa ja tehottoman, mahdollisesti vakavia sivuoireita aiheuttavan Crestorin määrääminen potilaalle on ahdistavaa sekä potilaalle että hoitoon eläytyvälle lääkärille. Mitä sitten tilalle?
Professori Wallentin on sitä mieltä, että sydämen vakavassa vajaatoiminnassa voidaan sen sijaan mieluusti suositella omega-3-rasvahappoja. Näitä myydään reseptivapaasti apteekeissa ja luontaistuotteitta myyvissä liikkeissä. Miksi professori puhuu tällä tavalla?
Hän on tutustunut italialaistutkimuksen toiseen osaan. Lähes 7000 vakavasta sydämen vajaatoiminnasta kärsivää potilasta sai joko 1000 mg omega-3-rasvahappoja kapselin muodossa joka päivä tai lumelääkettä. Hoitoa jatkettiin lähes neljä vuotta. Omega-3-kapseleita nauttineilla sykki sydän kauemmin ja kuolleisuus väheni. Professori Wallentinin mukaan omega-3-rasvahapot vaikuttavat keskeisesti juuri sydänlihakseen.
Ylettömään hypetykseen ei kuitenkaan ole aihetta. Kaikki potilaat eivät saaneet apua rasvahapoista. Jokaista sataa potilasta kohti kuoli 27 potilasta ja lumelääkettä saaneita kuoli 29. Tämä tarkoittaa, että tässä asetelmassa ainoastaan kahden potilaan ilona oli välttyä sydänkuolemalta neljän vuoden aikana, verrattaessa lumelääkettä saaneisiin. Mikään ei kuitenkaan estä potilasta hankkimasta jo nyt omega-3-rasvahappoja ikään kuin etukäteen. Pienikin hyöty on eduksi potilaille, sanoo professori Wallentin.
Tutkimuksen tulokset julkaistaan lähiaikoina Lancet -lääkärilehdessä.
Lähde: Dagens Nyheter, 31.8.2008
perjantaina, elokuuta 29, 2008
Rasva tappaa nyt vaihteeksi veteraaniurheilijan blogissa
**
Minua on tasapuolisuuden nimissä pyydetty kertomaan myös "ykkösleirin" tutkimusnäytöistä, eikä vain laulaa "kakkosleirin" sävelmää. Tämä on mielestäni kohtuullinen pyyntö ja se on itse asiassa helppo toteuttaa. Olenhan minä suurimman osan tiedemiesurastani viettänyt "ykkösleirissä". Jos haluat pohtia yhdessä minun kanssani sitä mahdollisuutta, että rasvankäytöstä varoittavat ovat todellakin oikeassa, silloin luet varmaan mielelläsi tämän kirjoituksen. Jos olet ns. fanaattinen "karppaaja", silloin sinun ehkä olisi parempi jättää tämä kirjoitus lukematta.
Äskettäin ilmestyi taas vakuuttava tutkimus, joka osoittaa, että tyydyttyneillä rasvahapoilla (eläinrasvoilla, voilla, läskillä) on suora yhteys sydänkuolleisuuteen. Tutkijat ovat uhranneet aikaansa tehdäkseen vakavasti otettavaa tutkimustyötä, ovat koonneet tutkimuslöydöksensä ensin käsikirjoitukseksi ja sitten on vielä riittänyt rohkeutta tarjota tuo käsikirjoitus julkaistavaksi arvostetussa tiedelehdessä. Monien tuntien työn tulos on nähtävissä koko tiedeyhteisölle kliinisen ravitsemustieteen tärkeässä julkaisussa American Journal of Clinical Nutrition. Tutkijat ovat taatusti ylpeitä työstään.
Ruotsalaiseen tutkimusryhmään kuuluvat:
Sellaiset ihmiset, jotka syövät paljon eläinperäisiä rasvoja, ovat vaarassa kuolla sydänkohtaukseen. Uutta tässä tutkimuksessa on se, että eläinperäisen rasvan syönti on tutkittu epäsuorasti käyttäen ns. desaturaatio indeksiä. Et taatusti ole tästä kuullut. Minä olen kuullut tästä, mutta en tiedä pystynkö tämän asian sinulle selittämään. Joka tapauksessa, ennen kuin lähden asiaa selittämään, kerrottakoon mitä havaintoja tutkimusryhmä teki. Ensinnäkin tässä seurattiin 50-vuotiaiden miesten terveyttä eripituisia aikoja, joitakin jopa 33 vuoden ajan. Tarkoituksena oli löytää yhteys desaturaatio indeksin ja kuolleisuuden välillä. Ruokapäiväkirjat ovat epäluotettavia analyysityökaluja mm. aliraportoinnin takia. On paljon luotettavampaa käyttää jotakin biokemiallista merkkiä ravitsemustilanteesta. Juuri tällainen on tämä desaturaatioindeksi, merkki siitä minkälaista rasvaa on syönyt ja millaiseksi se sitten muuttuu elimistössämme. Voin heti kertoa, että tutkimuksessa löytyi desaturaatioindeksin ja kuolleisuuden suhteen yhteys. Muuten tutkimusta tuskin olisi ylipäätänsä julkaistu. Kuolleisuutta lisäsi tyydyttyneiden rasvahappojen nauttiminen. Jos halusi välttää ennenaikaisen kuoleman, oli hyvä nauttia monityydyttymätöntä alfa-linoleenihappoa, jota löytyy kasvirasvoista.
Entä sitten tämä desaturaatio indeksi. Mitä se on? Jep, nyt meni vaikeaksi, mutta yritetään! Tyydyttyneet rasvahapot käyttäytyvät kovin eri tavalla ihmiselimistössä. Eläinperäinen rasva jota me syömme muuttuu elimistössäämme eri muotoon, sitä mukaa kuin rasvaa tarvitaan eri tilanteissa elimistömme eri tarpeissa. Se mistä ravitsemustutkijat ovat erityisen kiinnostuneita on se, miten tyydyttyneet rasvahapot vaikuttavat kolesteroliin, eli miten tyydyttynyt rasva muuttuu vähemmän tyydyttyneeksi (eli desaturoituu), päätyäkseen sitten lopulta vaikkapa kolesteroliksi. Esimerkiksi steariinihappo on kolesterolivaikutuksiltaan neutraali. Se muuttuu elimistössämme herkästi terveelliseksi öljyhapoksi. Sen sijaan palmitiinihapon muuntaminen "terveellisempään" suuntaan tuon desaturaation avulla on huomattavasti vähäisempää. Taitavasti käyttäen näistä rasvahapoista saatuja suhdelukuja tutkijat pystyivät kertomaan mitä rasvahappoja olisi syytä välttää jos haluaa hoitaa sydänterveyttään. Desaturaatioindeksien mukaan he päätyivät suosittelemaan kasvirasvoja eläinperäisten rasvojen sijaan. Tutkimuksessa käytetty desaturaatioindeksi luokitteli vaarallisiksi rasvoiksi myristiinihapon, palmitiinihapon, palmitoleiinin, oleiinihapon, gamma-linoleenihapon ja dihomo-gamma-linoleenihapon. Sen sijaan kuolleisuutta vähensi alfa-linoleenihappo (kasvirasvoissa), dokosaheksaeenihappo sekä eikosapentaeenihappo (kaloissa).
Tutkimusnäyttönsä perusteella on luonnollista, että tutkijat päätyvät suosittelemaan kasvirasvoja ja kalaa. Sen lisäksi tutkimus on linjassa muiden "ykkösleiriin" kuuluvien tutkijoiden kanssa. Heidän mielestään ihminen hoitaa parhaiten sydänterveyttään nauttimalla monityydyttymättömiä kasviperäisiä rasvoja ja välttämällä eläinperäisiä tyydyttyneitä rasvoja. Erinomaisena esimerkkinä mainitaan suomalainen tutkimus Laaksonen ja muut (Prediction of cardiovascular mortality in middle-aged men by dietary and serum linoleic and polyunsaturated fatty acids) Archives of Internal Medicine -lehdessä vuodelta 2005. Huomionarvoista on miten "kakkosleirin" tutkimuksia ei löydy laisinkaan kirjallisuusluettelosta. Ikään kuin ei sellaisia tutkimuksia olisi olemassakaan, jossa näkyisi eläinrasvojen hyödyllisyys. Se on minusta vähän kummallista.
Rohkeasti ehdotan seuraavaa: Jos haluat hoitaa sydänterveyttäsi valitse silloin järjestelmällisesti joko "ykkösleiri" tai "kakkosleiri". Sellainen sekasotku, jossa syödään paljon eläinperäisiä rasvoja ja hiilihydraatteja samanaikaisesti (aika tyypillinen roskaruoka, pikaruoka, on tällaista) on vaarallista sydämelle. Sydänterveyttä voi hoitaa myös siten, että rajoittaa hiilihydraattien määrää ja nauttii sen sijaan runsaasti eläinperäisiä rasvoja. Tai sitten tekee niin kuin Warensjö ja muut tässä käsiteltävässä paperissa ehdottavat: syökää runsaasti hiilihydraatteja, mutta rajoittakaa eläinperäisten rasvojen saantia ruoasta. Ottakaa sen sijaan rasvanne mieluummin kasvikunnasta ja kaloista. Eläinrasvojen tarmokasta demonisointia pidän järjettömänä. Me koostumme kaikki suuresta määrästä eläinrasvaa, joillakin varastorasvaa on enemmän joillakin vähemmän. Vaarallista eläinrasva ei ole muuta kuin liian suuressa hiilihydraattikuormassa.
Pyydän anteeksi etukäteen, jos sotken asioita!
Minua on tasapuolisuuden nimissä pyydetty kertomaan myös "ykkösleirin" tutkimusnäytöistä, eikä vain laulaa "kakkosleirin" sävelmää. Tämä on mielestäni kohtuullinen pyyntö ja se on itse asiassa helppo toteuttaa. Olenhan minä suurimman osan tiedemiesurastani viettänyt "ykkösleirissä". Jos haluat pohtia yhdessä minun kanssani sitä mahdollisuutta, että rasvankäytöstä varoittavat ovat todellakin oikeassa, silloin luet varmaan mielelläsi tämän kirjoituksen. Jos olet ns. fanaattinen "karppaaja", silloin sinun ehkä olisi parempi jättää tämä kirjoitus lukematta.
Äskettäin ilmestyi taas vakuuttava tutkimus, joka osoittaa, että tyydyttyneillä rasvahapoilla (eläinrasvoilla, voilla, läskillä) on suora yhteys sydänkuolleisuuteen. Tutkijat ovat uhranneet aikaansa tehdäkseen vakavasti otettavaa tutkimustyötä, ovat koonneet tutkimuslöydöksensä ensin käsikirjoitukseksi ja sitten on vielä riittänyt rohkeutta tarjota tuo käsikirjoitus julkaistavaksi arvostetussa tiedelehdessä. Monien tuntien työn tulos on nähtävissä koko tiedeyhteisölle kliinisen ravitsemustieteen tärkeässä julkaisussa American Journal of Clinical Nutrition. Tutkijat ovat taatusti ylpeitä työstään.
Ruotsalaiseen tutkimusryhmään kuuluvat:
- vast'ikään tohtoriksi ravintorasvoista väitellyt Eva Warensjö
- lahjakas gerontologian asiantuntija Johan Sundström, joka on osoittanut tutkimuksissaan mm. Uppsalan iäkkäiden miesten vasemman sydänkammion suurentuneen jos heillä oli metabolinen oireyhtymä (johtui Sundströmin mukaan siitä syystä, että söivät liian rasvaista ruokaa)
- monessa liemessä keitetty ja arvostettu ravitsemusasiantuntija Bengt Vessby
- kliinisen ravitsemustieteen ja aineenvaihdunnan professori Tommy Cederholm, joka on puhunut monta vuotta eläinrasvojen vaaroista. Hän väittää kivenkovaan, että eläinperäiset rasvat kohottavat LDL-kolesterolia, aiheuttavat verisuonten kalkkeutumista ja lisäävät verisolujen paakkuuntumista. Hän ei ole mielissään jos jotkut suosivat voita ja eläinrasvoja
- Ulf Risérus on diabetestutkimuksistaan tunnettu tiedemies. Hän mm. pitää transrasvoista varoittavia populistisia juttuja paljon vähäisempinä merkitykseltään kuin niitä, joissa ihmisiä varoitetaan eläinperäisten rasvojen vaaroista
Sellaiset ihmiset, jotka syövät paljon eläinperäisiä rasvoja, ovat vaarassa kuolla sydänkohtaukseen. Uutta tässä tutkimuksessa on se, että eläinperäisen rasvan syönti on tutkittu epäsuorasti käyttäen ns. desaturaatio indeksiä. Et taatusti ole tästä kuullut. Minä olen kuullut tästä, mutta en tiedä pystynkö tämän asian sinulle selittämään. Joka tapauksessa, ennen kuin lähden asiaa selittämään, kerrottakoon mitä havaintoja tutkimusryhmä teki. Ensinnäkin tässä seurattiin 50-vuotiaiden miesten terveyttä eripituisia aikoja, joitakin jopa 33 vuoden ajan. Tarkoituksena oli löytää yhteys desaturaatio indeksin ja kuolleisuuden välillä. Ruokapäiväkirjat ovat epäluotettavia analyysityökaluja mm. aliraportoinnin takia. On paljon luotettavampaa käyttää jotakin biokemiallista merkkiä ravitsemustilanteesta. Juuri tällainen on tämä desaturaatioindeksi, merkki siitä minkälaista rasvaa on syönyt ja millaiseksi se sitten muuttuu elimistössämme. Voin heti kertoa, että tutkimuksessa löytyi desaturaatioindeksin ja kuolleisuuden suhteen yhteys. Muuten tutkimusta tuskin olisi ylipäätänsä julkaistu. Kuolleisuutta lisäsi tyydyttyneiden rasvahappojen nauttiminen. Jos halusi välttää ennenaikaisen kuoleman, oli hyvä nauttia monityydyttymätöntä alfa-linoleenihappoa, jota löytyy kasvirasvoista.
Entä sitten tämä desaturaatio indeksi. Mitä se on? Jep, nyt meni vaikeaksi, mutta yritetään! Tyydyttyneet rasvahapot käyttäytyvät kovin eri tavalla ihmiselimistössä. Eläinperäinen rasva jota me syömme muuttuu elimistössäämme eri muotoon, sitä mukaa kuin rasvaa tarvitaan eri tilanteissa elimistömme eri tarpeissa. Se mistä ravitsemustutkijat ovat erityisen kiinnostuneita on se, miten tyydyttyneet rasvahapot vaikuttavat kolesteroliin, eli miten tyydyttynyt rasva muuttuu vähemmän tyydyttyneeksi (eli desaturoituu), päätyäkseen sitten lopulta vaikkapa kolesteroliksi. Esimerkiksi steariinihappo on kolesterolivaikutuksiltaan neutraali. Se muuttuu elimistössämme herkästi terveelliseksi öljyhapoksi. Sen sijaan palmitiinihapon muuntaminen "terveellisempään" suuntaan tuon desaturaation avulla on huomattavasti vähäisempää. Taitavasti käyttäen näistä rasvahapoista saatuja suhdelukuja tutkijat pystyivät kertomaan mitä rasvahappoja olisi syytä välttää jos haluaa hoitaa sydänterveyttään. Desaturaatioindeksien mukaan he päätyivät suosittelemaan kasvirasvoja eläinperäisten rasvojen sijaan. Tutkimuksessa käytetty desaturaatioindeksi luokitteli vaarallisiksi rasvoiksi myristiinihapon, palmitiinihapon, palmitoleiinin, oleiinihapon, gamma-linoleenihapon ja dihomo-gamma-linoleenihapon. Sen sijaan kuolleisuutta vähensi alfa-linoleenihappo (kasvirasvoissa), dokosaheksaeenihappo sekä eikosapentaeenihappo (kaloissa).
Tutkimusnäyttönsä perusteella on luonnollista, että tutkijat päätyvät suosittelemaan kasvirasvoja ja kalaa. Sen lisäksi tutkimus on linjassa muiden "ykkösleiriin" kuuluvien tutkijoiden kanssa. Heidän mielestään ihminen hoitaa parhaiten sydänterveyttään nauttimalla monityydyttymättömiä kasviperäisiä rasvoja ja välttämällä eläinperäisiä tyydyttyneitä rasvoja. Erinomaisena esimerkkinä mainitaan suomalainen tutkimus Laaksonen ja muut (Prediction of cardiovascular mortality in middle-aged men by dietary and serum linoleic and polyunsaturated fatty acids) Archives of Internal Medicine -lehdessä vuodelta 2005. Huomionarvoista on miten "kakkosleirin" tutkimuksia ei löydy laisinkaan kirjallisuusluettelosta. Ikään kuin ei sellaisia tutkimuksia olisi olemassakaan, jossa näkyisi eläinrasvojen hyödyllisyys. Se on minusta vähän kummallista.
Rohkeasti ehdotan seuraavaa: Jos haluat hoitaa sydänterveyttäsi valitse silloin järjestelmällisesti joko "ykkösleiri" tai "kakkosleiri". Sellainen sekasotku, jossa syödään paljon eläinperäisiä rasvoja ja hiilihydraatteja samanaikaisesti (aika tyypillinen roskaruoka, pikaruoka, on tällaista) on vaarallista sydämelle. Sydänterveyttä voi hoitaa myös siten, että rajoittaa hiilihydraattien määrää ja nauttii sen sijaan runsaasti eläinperäisiä rasvoja. Tai sitten tekee niin kuin Warensjö ja muut tässä käsiteltävässä paperissa ehdottavat: syökää runsaasti hiilihydraatteja, mutta rajoittakaa eläinperäisten rasvojen saantia ruoasta. Ottakaa sen sijaan rasvanne mieluummin kasvikunnasta ja kaloista. Eläinrasvojen tarmokasta demonisointia pidän järjettömänä. Me koostumme kaikki suuresta määrästä eläinrasvaa, joillakin varastorasvaa on enemmän joillakin vähemmän. Vaarallista eläinrasva ei ole muuta kuin liian suuressa hiilihydraattikuormassa.
Pyydän anteeksi etukäteen, jos sotken asioita!
torstaina, elokuuta 28, 2008
Tutkija haaveilee uusista betasoluista
*
Tyypin 1 diabeteksessa insuliinia tuottavat haiman betasolut tuhoutuvat. Harvardin yliopistossa on meneillään erittäin mielenkiintoinen koesarja missä yritetään saada haiman muita soluja tuottamaan insuliinia. Tämä on nyt onnistunut hiirellä. Haiman ns. eksokriinisiin soluihin (valtaosa haiman soluista ovat tällaisia) on istutettu kolme eri geeniä. Näiden geenien avulla tavallinen haimasolu muuttuu insuliinia tuottavaksi betasoluksi ja toimii hiiressä niin kauan kuin hiiri on elossa.
Joka aamu tohtori Douglas Melton ajattelee näitä uusia betasoluja hiirissä. Olisiko tästä tekniikasta apua hänen kahdelle lapselleen, joilla on tyypin 1 diabetes? On eduksi tutkimukselle jos eturivin tutkijalla on näin henkilökohtainen kiintymys aiheeseensa. Toivotamme tohtori Meltonille ja koko hänen ryhmälleen jopa unettomia öitä tämän tekniikan saamiseksi käyttöön myös ihmisessä! Eikö tämä olisi vuosikymmeniin paras mahdollinen uutinen diabeetikolle?
Lähde: Reuters, 27.8.2008
Tyypin 1 diabeteksessa insuliinia tuottavat haiman betasolut tuhoutuvat. Harvardin yliopistossa on meneillään erittäin mielenkiintoinen koesarja missä yritetään saada haiman muita soluja tuottamaan insuliinia. Tämä on nyt onnistunut hiirellä. Haiman ns. eksokriinisiin soluihin (valtaosa haiman soluista ovat tällaisia) on istutettu kolme eri geeniä. Näiden geenien avulla tavallinen haimasolu muuttuu insuliinia tuottavaksi betasoluksi ja toimii hiiressä niin kauan kuin hiiri on elossa.
Joka aamu tohtori Douglas Melton ajattelee näitä uusia betasoluja hiirissä. Olisiko tästä tekniikasta apua hänen kahdelle lapselleen, joilla on tyypin 1 diabetes? On eduksi tutkimukselle jos eturivin tutkijalla on näin henkilökohtainen kiintymys aiheeseensa. Toivotamme tohtori Meltonille ja koko hänen ryhmälleen jopa unettomia öitä tämän tekniikan saamiseksi käyttöön myös ihmisessä! Eikö tämä olisi vuosikymmeniin paras mahdollinen uutinen diabeetikolle?
Lähde: Reuters, 27.8.2008
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)