HDL ylös - niin vältät sydän- ja verisuonitaudit

*

Jari Ristiranta pohtii blogikirjoituksessaan kolesterolia ja sydäntauteja. Minä kirjoitan usein kolesterolista. Tarkoitus oli kirjoittaa myös tästä asiasta mitä Jari on selvittänyt. Jari ehti ensin ja hyvä näin. Lukekaa ja pohtikaa Jarin viestiä:

Yhdysvalloissa on tutkittu 541 sairaalassa noin 137 000 sydän- ja verisuonitauteihin sairastuneen henkilön veren kolesteroliarvoja. 

Vain joka kolmannella potilaalla LDL-kolesteroli oli yli suomalaisen viitearvon 3 mmol/l. Vain yhdellä kymmenestä LDL-kolesteroli oli yli 4 mmol/l. HDL-kolesteroli oli LDL-kolesterolia parempi ennustaja. Noin 55 prosentilla potilaista HDL-kolesteroli oli alle suomalaisen viitearvon 1 mmol/l. Vain yhdellä kymmenestä HDL-kolesteroli oli yli 1,5 mmol/l. Noin 30 prosentilla potilaista sekä LDL- että HDL-kolesteroli olivat suomalaisten viitearvojen sisällä.

Tutkimus julkaistiin American Heart Journal -lehdessä. Lipid levels in patients hospitalized with coronary artery disease: An analysis of 136,905 hospitalizations in Get With The Guidelines

Tutkimustuloksesta voi tehdä ainakin kaksi erilaista johtopäätöstä. Lääketehtaat päättelevät, että LDL-viitearvoa tulisi laskea ja yhä useampien ihmisten tulisi ostaa kolesterolia alentavia lääkkeitä. Terveellä järjellä voidaan päätellä, että yksin LDL-kolesterolilla ei ole todennäköisesti juurikaan mitään tekemistä sydän- ja verisuonitautien kanssa. Korkea HDL-kolesteroli näyttäisi olevan suojaava tekijä.

HDL-kolesterolia voi nostaa laihduttamalla, liikkumalla ja lisäämällä rasvan sekä vähentämällä hiilihydraattien osuutta ruokavaliossa.

Keskimääräisellä yhdysvaltalaisella sydänpotilaalla on matalampi kokonaiskolesteroli, matalampi LDL-kolesteroli, matalampi HDL-kolesteroli ja korkeammat triglyseridit kuin keskimääräisellä Suomen kansalaisella.

Lähde: Jari Ristirannan blogi, 28.1.2009

Painonhallinta ja uudenvuoden lupaukset

**

Blogini lukijat ovat järkeviä! Sen olen huomannut monen monta kertaa.

Suurin osa teistä (52%) ei tee uudenvuoden lupauksia liittyen painonhallintaan. Tosin kun seuraa kuntosalien kävijämääriä (vuoden vaihteessa saleissa käy melkoinen kuhina!) ja lehtikirjoittelua, niin on pakko todeta, että painonhallinta on monella mielessä vuoden vaihtuessa. Luvataan vähän paremmin hoitaa kuntoa ja tarkkailla syömisiään.

Kunnon kohotus ja ylläpito sekä terveellinen ravitsemus ovat elämänhallintaan liittyviä valintoja, ei hetkittäisiä projekteja. Liikunta ei sinänsä ole niin kovin hyvä laihdutusmenetelmä, mutta ilman liikuntaa painonhallinta menee kovin hankalaksi. Kunto & Terveys -lehti julkaisee 30.1.2009 ilmestyvässä numerossa 1/09 hienon 33 -kohtaisen vinkkilistan parempaan elämään. 

Lisää tietoa Pohjois-Karjala-projektista

*

Kirjoitettu 19.1.2009, lisäys tehty 27.1.2009

Pohjois-Karjala -projektin kokemuksista ja pitkäaikaistuloksista on julkaistu uusi englanninkielinen kirja. Pekka Puska lähetti tämän kirjan minulle muutama päivä sitten. Olen junamatkani aikana (Turku-Rovaniemi-Turku) lukenut kirjaa suurella mielenkiinnolla. Julkaisen kirjasta tarkemman arvion lähipäivinä. 

Uuden kirjan esipuheessa WHO:n apulaispääjohtaja, tohtori Ala Alwan toteaa, että Pohjois-Karjala-projektista saatuja kokemuksia on viimeisen parin vuosikymmenen aikana käytetty erittäin laajasti kehitettäessä terveyspolitiikkoja ja yhteisötason terveysohjelmia monissa maissa. Vuonna 1995 julkaistiin vastaava kirja Pohjois-Karjala -projektin 20-vuotistuloksista ja kokemuksista. Kirjaa on käytetty kansainvälisesti taustatietona kroonisten tautien ehkäisyn koulutuksessa ja ehkäisyohjelmien suunnittelussa. Sen painos loppui jo muutama vuosi sitten ja kysyntä on ollut suurta.

Terveysprojektin mallia hyödynnetään parhaillaan Kiinassa, Chilessä, Iranissa ja Englannissa. Myös maailman terveysjärjestö WHO on käynnistämässä samansuuntaista toimintaa.

- Aiempaan kirjaan verrattuna suuri paino on nyt projektin valtakunnallisessa hyödyntämisessä, kansallisissa tuloksissa sekä projektin kansainvälisessä yhteistyössä, kuvaa projektin johtaja, THL:n pääjohtaja professori Pekka Puska.

Kirjan julkaisijana on uusi Terveyden ja hyvinvoinnin laitos yhdessä Pohjois-Karjala-projekti-säätiön kanssa. Kirjan ovat toimittaneet Pekka Puska, Erkki Vartiainen, Pekka Jousilahti, Tiina Laatikainen ja Meri Paavola.

- Pohjois-Karjala -projektin mukana ja sen periaatteilla tapahtunut kansanterveyden muutos Suomessa on dramaattinen kansainvälinen demonstraatio kroonisten elintapasairauksien ehkäisyn mahdollisuudesta ja merkityksestä, toteaa professori Puska. 

- Onhan työikäisten vuotuinen sydän- ja verisuonitautikuolleisuus pienentynyt noin 80 prosenttia, suomalaisten elämään on tullut lähes kymmenen lisävuotta sekä terveys ja toimintakyky ovat suuresti parantuneet.

Hyvä kehitys ei kuitenkaan jatku itsestään. Puskan mukaan tämän päivän haasteita ovat nuoremman väestön lihominen ja kunnon huononeminen. Hänen mukaansa Pohjois-Karjala -projektin periaatteilla voidaan edelleen saavuttaa hyviä tuloksia. 

Tuoreessa kirjassa on toistettu joukko aiempia lukuja projektin taustasta, perustamisvaiheen kokemuksista ja periaatteista. Suuri osa kirjan luvuista on kuitenkin uusia sekä kuvaa projektin pitkäaikaistuloksia ja kokemuksia.

Lähde: Ruokatieto (entinen Finfood), 19.1.2009

Tesso on syntynyt

**

Tesso on syntynyt. Pistettiin alulle huippumodernisti oikein fuusiolla. Perinteiset lapsensaantitavat on ehkä unohdettu. Paljastetaan nyt mistä on kyse: Tesso on sen lehden nimi, joka syntyi Kansanterveyslaitoksen ja Stakesin fuusiossa, kun sosiaali- ja terveysministeriön, Stakesin ja Kansanterveyslaitoksen yleislehdet yhdistettiin. 

Olen lukenut tätä lehteä mielenkiinnolla. Pääkirjoituksessa pääjohtaja Pekka Puska muistuttaa, että Terveyden ja hyvinvoinnin laitos (THL) on Suomen oloissa ja kansainvälisestikin vahva laitos, joka korkeatasoisella ja monipuolisella asiantuntemuksellaan voi eri tavoin suojella ja edistää suomalaisten hyvinvointia. Kansalaiset arvostavat terveyttä ja hyvinvointia huomattavan paljon. On tärkeää, että meillä on vahva kansallinen asiantuntijalaitos, jonka viesteihin kansalaiset voivat luottaa ja joka on monipuolisessa vuorovaikutuksessa suomalaisen yhteiskunnan kanssa. Luotatko sinä tähän asiantuntijalaitokseen?

Tesso -lehden tavoitteena on olla terveys- ja sosiaalialan keskeinen foorumi. Lehti käsittelee alan näkökulmasta ajankohtaisia terveys- ja sosiaalialan asioita ja tuo hallinnonalan tietoa ja näkemyksiä laajalle vaikuttaja- ja toimijajoukolle. Tsemppiä uudelle foorumille! Alku ei lupaa hyvää, sillä yhden jutun sisältö on kyllä aika vaikeaa käsittää muuta kuin Leipätiedotuksen mainospalaksi: Päiväkodissa ja koulussa syödään terveellisesti.

Rohkenen epäillä tuota Tesso -lehden juttua. Näin siinä väitetään:

Päiväkotien ja koulujen ruoka on ravitsemussuositusten mukaista ja terveellistä, selviää kahdesta tuoreesta tutkimuksesta. Puutteita sen sijaan on lasten vapaa-ajan ruuassa.

 

MARIA KURONEN

Monet pikkulapset ja yläkoululaiset syövät päivän terveellisimmän ateriansa päiväkodissa tai koulussa. Kotona ja ylipäätään vapaa-aikana he saavat liikaa tyydyttyneitä rasvoja, sokeria ja suolaa.

Alle kuusivuotiaiden ravitsemusta selvittäneessä tutkimuksessa kävi ilmi, että jo synnytyssairaalassa lisämaidon antaminen on yleistä. Suomalaislapset eivät saa pelkkää äidinmaitoa eivätkä äidinmaitoa osana muuta ravintoa niin pitkään, kuin kansainväliset suositukset edellyttäisivät. 

Yksivuotiaille lapsille annettiin varsin paljon teollisia lastenruokia. Lapsen ruokavalion ravitsemuksellinen laatu heikkeni ensimmäisen ikävuoden jälkeen, kun hän siirtyi syömään samaa ruokaa muun perheen kanssa. Tutkimus suosittaakin, että koko perheen ruokavaliota pitäisi tarkistaa viimeistään tässä vaiheessa.

Pienet lapset söivät varsin vähän tuoreita kasviksia, marjoja ja hedelmiä. Myös kala-ateriat ja leipärasvat olivat harvinaisia. Sen sijaan vilja- ja maitovalmisteita sekä lihaa kului paljon.

 

Jo kaksivuotiaille liikaa sokeria

Kodin ulkopuolella hoidettujen lasten ruokavalio oli arkipäivisin monipuolinen ja lähempänä ravitsemussuosituksia kuin kotona hoidettujen lasten. Epäterveellisiksi miellettyjä elintarvikkeita käytettiin eniten viikonloppuisin.

Sokeri- ja suolapitoisia elintarvikkeita kulutettiin runsaasti kahdesta ikävuodesta lähtien. Leikki-ikäiset saivat sokeria lähinnä mehusta, sokeripitoisista maitovalmisteista, makeisista ja makeista leivonnaisista. Paljon sokeria saavien lasten ruokavalio sisälsi vähemmän vitamiineja ja kivennäisaineita ja oli siten ravitsemuksellisesti heikompi kuin muiden lasten.

Moni alle kouluikäinen sai liian vähän monityydyttymättömiä rasvahappoja ja D-vitamiinia. Yli yksivuotiaille ei annettu säännöllisesti D-vitamiinivalmisteita, vaikka se olisi tarpeen kaikissa ikävaiheissa. Myös E-vitamiinin ja raudan saanti oli suosituksiin nähden niukkaa.

Lasten ruokavalio oli terveellisin perheissä, joissa äiti oli keskimääräistä iäkkäämpi, vanhemmat olivat hyvin koulutettuja ja perhe pieni.

 

Nuoretkin syövät sitä, mitä eteensä saavat

Kansanterveyslaitoksen koordinoimassa tutkimuksessa selvisi, että myös yläkouluikäisten nuorten ruokatottumuksia ohjaa vahvasti ympäristö.

Pelkkä valistus tai ruuanlaittotaitojen opetus ei muuta nuorten tottumuksia, sillä he syövät sitä, mitä helpoimmin saavat: Jos koulussa on juoma-automaatti, sitä käytetään. Jos taas tarjolla on terveellisiä välipaloja, nuoret syövät niitä.

Kouluruoka osoittautui tutkimuksessa tärkeäksi osaksi suomalaisnuorten ravitsemusta. 71 prosenttia nuorista ilmoitti syövänsä koululounasta päivittäin. Tytöistä noin neljännes ja pojista kolmannes kertoi syövänsä lounaan kaikki osat eli pääruoan lisäksi salaatin, leivän ja maidon.

Koululounaasta saatiin noin 20 prosenttia päivittäisestä energiasta, kun suositus on kolmannes. Koulussa syöty lounas on ravitsemukselliselta laadultaan myös nuorten päivän paras ateria.

Vain kolmannes nuorista ilmoitti syövänsä tuoreita kasviksia, hedelmiä ja ruisleipää päivittäin. Sokeria nuorten ruokavaliossa oli liikaa ja kuitua liian vähän. Välipaloista saatiin noin 40 prosenttia päivän energiasta.

 

Joitakin muutoksia saatiin aikaan

Tutkimuksen koulut jaettiin kahteen osaan. Toisille tarjottiin monenlaisia innostavia työkaluja nuorten ravitsemuskasvatukseen, kun taas toisille ei tehty mitään erityistä. Ne toimivat verrokkeina.

Leipätiedotuksen järjestämän toiminnan tavoitteena oli vaikuttaa etenkin puutteisiin, joita nuorten ruokavaliossa oli. Sokerin osuus oppilaiden energiansaannista vähenikin niissä kouluissa, joihin toimia kohdistettiin. Hedelmiin oppilaita ei saatu innostumaan aiempaa enempää, mutta vertailukouluissa niitä syötiin tutkimuksen lopussa jopa vähemmän kuin aluksi.

Lähtötilanteessa useissa kouluissa oli vielä makeis- ja virvoitusjuoma-automaatit. Toimenpidekouluista nämä pyydettiin poistamaan. Vaikka näin ei aina tehty, etenkin tytöt alkoivat juoda vettä janoon aiempaa useammin. Kotona yleisin janojuoma oli mehu, eikä tähän saatu muutosta.

 

Vastuu takaisin aikuisille

Koulussa ja kotona tavallinen arki tarjoaa joka päivä mahdollisuuksia vaikuttaa nuorten terveystottumuksiin. Tutkimuksen pohjalta tehdyissä suosituksissa kehotetaan kouluja lopettamaan epäterveellisten välipalojen myynti ja mahdollistamaan terveellisten välipalojen tarjonta. Kouluruokailuun tarvitaan myös lisää rahaa, jotta voidaan lisätä etenkin täysjyväleipiä, kasviksia ja hedelmiä.

Tutkimuksen suositukset on esitetty tutkimusraportissa. Ideat nuorten ruokailuympäristön kehittämiseen ja nuorten ravitsemuskasvatukseen on koottu käsikirjaksi. Järkipalaa-teeseissä esitetään konkreettisia ehdotuksia ja monessa koulussa hyviksi todettuja käytäntöjä. 

Lähteet: Kyttälä, Pipsa ym.: Lapsen ruokavalio ennen kouluikää. Kansanterveyslaitoksen julkaisusarja B32/2008; Hoppu, Ulla ym. (toim.): Yläkoululaisten ravitsemus ja hyvinvointi. Lähtötilanne ja lukuvuonna 2007–2008 toteutetun interventiotutkimuksen tulokset. Kansanterveyslaitoksen julkaisusarja B30/2008. Julkaisut osoitteessa www.ktl.fi/portal/suomi/julkaisut

Keso, Teija ym. (toim.): Järkipalaa-käsikirja. Ideoita nuorten ruokailuympäristön kehittämiseen ja nuorten ravitsemuskasvatukseen. 2008; www.jarkipalaa.fi. 

 

Näin tutkittiin 

Alle kuusivuotiaiden ruokavaliotietoja koottiin osana Kansanterveyslaitoksen sekä Tampereen, Helsingin, Oulun ja Turun yliopistojen Dipp-hanketta, jossa tutkitaan tyypin 1 diabeteksen ennustamista ja ehkäisyä.

Varhaisvaiheen ruokintaa koskevat tiedot perustuvat 5 993 lapsen tietoihin. Pikkulasten ravitsemusta koskeva tieto taas perustuu 2 535 ruokapäiväkirjaan.

Yläkoululaisten ruokatottumuksia, kouluruokailua ja suunterveyttä tutkittiin osana Sitran Era-ohjelman Järkipalaa-hanketta. Mukana oli noin 700 oppilasta 12 yläkoulusta Tampereelta, Lahdesta ja Mikkelistä. Osa kouluista toimi verrokkeina, osassa innostettiin terveelliseen ruokailuun.

Oletko samaa mieltä kuin artikkelin kirjoittaja Maria Kuronen?

Keskustelua vähähiilihydraattisesta ruokavaliosta 9.2.2009

*

Vähähiilihydraattisesta ruokavaliosta keskustellaan maanantaina 9.2.2009 klo 14-16 Suomen Akatemian juhlasalissa (os. Vilhonvuorenkatu 6, Sörnäinen). Yleisteema on "Pitäisikö hiilihydraatteja syödä nykyistä vähemmän?". Tilaisuuden järjestäjinä toimivat Akatemian Terveyden tutkimuksen yksikön johtaja Mikael Fogelholm ja FT Christer Sundqvist, Parainen. Keskusteluun osallistuvat myös mm. pääjohtaja Pekka Puska (THL), professori Matti Uusitupa (KY), ylilääkäri Pirjo Ilanne-Parikka (Diabetesliitto) ja FT Saska Tuomasjukka (TY). Tilaisuudessa kuullaan useita maallikkopuheenvuoroja.

Tilaisuuteen on tulossa runsaasti lehdistön ja television edustajia. Tila saattaa tulla ahtaaksi, joten olemme päättäneet varata tilaa vain mediaväelle. Ilmoittakaa ajoissa halustanne saapua tilaisuutta seuraamaan ja siitä kirjoittamaan/tehdä TV-lähetys. Ilmoittakaa mitä tiedotusvälinettä te edustatte.

Helmikuun alkupäivinä julkaistaan tilaisuuden johdosta lehdistötiedote ja mediaväen käytössä on 9.2.2009 kaikki tilaisuudessa jaossa oleva materiaali.

Tervetuloa mediaväki!

Varmistukset: christer.sundqvist@ravintokirja.fi / 040-7529274 / Neptunuksenkatu 3, 21600 Parainen

Nettitohtorin ravitsemusvinkit

Anonyymin kommenttina löytyi tänään tällainen hieno lista:

1. Rajoita hiilihydraattien saanti kaikilla aterioilla 40 grammaan. Muista, että kaikki hiilihydraatit eivät ole tasavertaisia. Olennaista on niiden valitseminen hyvistä lähteistä. Kuiturikkaat, hitaasti sulavat hiilihydraatit, joita on vihanneksissa, hedelmissä ja kokojyvissä, eivät nosta verensokeriasi yhtä paljon kuin yksinkertaiset, nopeasti pilkkoutuvat, hiilihydraatit, joita on esimerkiksi vaaleassa leivässä, pastassa ja perunassa.

2. Nauti proteiinia joka aterialla, sillä se hidastaa verensokerin nousua ja tyydyttää näläntunnetta tehokkaasti. Riittävä proteiinin saanti minimoi myös lihaskudoksen menetystä laihdutettaessa. Hyviä proteiinilähteitä ovat kala, kana, liha, kananmunat, vähärasvaiset maitotuotteet ja palkokasvit. Seitsemää proteiinigrammaa kohden voit nauttia 15 grammaa hiilihydraatteja, muistaen kuitenkin säännön: 40 grammaa aterialla.

3. Vähennä tyydyttyneiden ja hydrattujen rasvojen, kuten voin, eläinrasvojen ja teollisesti muokattujen rasvojen, määrää, mutta nauti kohtuullisia määriä kasviperäisiä tyydyttymättömiä rasvoja ja öljyjä sekä pähkinöitä. Näin pysyt paremmin kylläisenä rajoittaessasi hiilihydraattien määrää. 

4. Älä poista ruokavaliostasi kokonaisia ruokaryhmiä, kuten leipiä tai jälkiruokia. Tavoitteena on oppia syömään viisaasti ja tekemään hyviä valintoja. Ei kieltää itseltäsi kaikkea hyvää. Opi myös tunnistamaan "väärät" ohjeet, kuten "älä syö porkkanoita". Kukaan ei syö tällaisia ruokia niin paljon, että niistä aiheutuisi painonnousua tai verensokeritasojen liiallista nousua. 

5. Vältä prosessoituja ruokia ja valmisruokia. Ne sisältävät usein epäedullista rasvaa, jota on teollisesti muokattu. Valmisruoat ovat usein hyvin energiapitoisia, mutta niiden ravintoarvo on huono.

6. Älä unohda annoskokoa. Vain koska jokin on vähähiilihydraattinen, ei tarkoita sitä, että voit syödä sitä rajattomasti. Kaloreita lasketaan edelleen.

7. Harrasta liikuntaa joka päivä. Se ei pelkästään pidä painoasi kurissa, vaan torjuu myös insuliiniresistenssiä eli tilaa, jossa insuliinin vaikutus heikkenee ja verensokeri nousee. 

8. Salli itsesi törsäillä välillä. Yritä kuitenkin nauttia myös proteiinia runsaan hiilihydraatin lisäksi tasoittaaksesi verensokerin nousua.

Lähde: WebMD

Cochrane-instituutti suosittelee hiilihydraattitietoisuutta diabeetikolle

**

Cochrane -instituutin tutkimuksiin luotetaan erittäin paljon. Näihin tutkimuksiin kootaan paras mahdollinen tieteellinen tutkimusnäyttö jostakin sairaudesta tai lääketieteellisestä ilmiöstä. Tuoreessa Cochrane -tutkimuksessa selviää, että diabeetikko (sekä 1- että 2-tyypin) saa tasaisemman verensokerin ruokavaliomuutoksilla kuin lääkkeillä.

Mikä on se ruokavaliomuutos, jolla saavutetaan lääkkeitä parempi hoitovaikutus? Cochrane -instituutin selvityksen mukaan hiilihydraattitietoisuus (GI -menetelmä, matala glykeeminen indeksi) on se ydinsanoma. Paras tapa hoitaa diabetes on rajoittaa nopeasti sokeristuvien, korkean glykeemisen indeksin omaavien hiilihydraattien nauttiminen. Diabeetikon kannattaa siis syödä suoraan sanoen vähähiilihydraattisesti. Lautaselta kannattaa jättää pois peruna, pasta ja riisi. Leipää ja hedelmiä syödään vain kohtuullisesti. 

Aiempia kirjoituksiani lukeneina muistanette terveyskeskuslääkäreiden, diabeteshoitajien, ravitsemusterapeuttien ym. ammattiharjoittajien kommentoineen kirjoituksiani hiilihydraattitietoisesta ruokavaliosta erittäin myönteiseen sävyyn. Niinhän se on, että aikaansa seuraava diabeteshoitaja uskaltaa sanoa näin: Diabetestyössä ei enää pitkään aikaan ole seurattu Diabetesliiton ohjeita. Niillä ohjeilla diabeetikot pääsevät nopeammin hautaan. Onko se tarkoitus?  Rivien välistä voitte lukea sen tuskan kun diabeteshoitaja oivaltaa virheellisen hoitosuosituksen vievän potilastaan huonompaan kuntoon. En tiedä miten yleistä tällainen kapinointi Diabetesliiton suosituksia vastaan on. Minun täytyy myöntää, että joitakin diabeetikkoja Suomen diabetesliiton suositukset ihan aidosti auttavat varsinkin jos diabeetikossa herää voimakas into liikuntaan ja painonhallintaan. Mutta Diabetesliiton olisi myönnettävä, että diabetesta voi hoitaa myös muilla tavoilla vähintään yhtä hyvällä menestyksellä ja usein paljon paremmin. Diabetesliiton ohjeita voi täydentää ravintolisillä ("diabeteksen täydentävä hoito") tai käyttää vaihtoehtoisesti hiilihydraatteja rajoittavaa ruokavaliota ("diabeteksen vaihtoehtoinen hoito"). Lukekaa lisää tästä Kunto & Terveys-lehdestä 5/2008.

Toivon lääkärikunnan ja muun terveydenhoitoon keskittyvän henkilökunnan tutustuvan tähän uusimpaan Cochrane-instituutin tutkimukseen. Lukekaa vaikkapa ensiksi Svenska Dagbladetin toimittajan, Henrik Ennartin, selvitys asiasta (GI-kosten lika bra som diabetesmedicin, 21.1.2009). Lukekaa sen jälkeen mitä eläkkeellä oleva tohtori Timo Kuusela kirjoittaa hiilihydraattitietoisuudesta ja sen sovellutuksista.

Suomessa järjestetään Suomen Akatemiassa 9.2.2009 julkinen keskustelutilaisuus vähähiilihydraattitietoisesta ruokavaliosta. Tilaisuudessa esiintyvät tiedemiehet, terveysalan asiantuntijat ja maallikkojäsenet ovat tilaisuuden juontajalle ja koordinoijalle (Mikael Fogelholm ja minä) määränpäivään mennessä jättäneet kirjallisessa muodossa varaamansa puheenvuoron tuossa tilaisuudessa. Kaikki ovat näin tehneet yhtä poikkeusta lukuun ottamatta: Diabetesliiton asiantuntija. Ehkä tämä viive on johtunut siitä syystä, että Cochrane-instituutin tutkimuksiin ja muihinkin uusiin diabetestutkimuksiin halutaan tutustua rauhassa. 

En itse vielä löytänyt Cochrane -kirjastosta tätä toimittaja Ennartin kuvaukseen sopivaa tutkimusta. Se voi johtua siitä, että tutkimus ei vielä ole julkaistu. Toimittaja Henrik Ennartin blogikirjoituksesta selviää, että hän on saanut tutkimuksesta ennakkotietoja. Henrikin mainitsema Diana Thomas Sydneystä, Australiasta, on erittäin arvostettu diabetestutkija ja hän on yksi raportin pääkirjoittajista. Löysin mainitun Cochrane -yhteenvedon suunnitelman, mikäli se teitä kiinnostaa. Seurataan tilannetta! Lisäys: Olen saanut sähköpostiini ihan äsken tämän tutkimuksen kokotekstin. Voin lähettää sen halukkaille sieluille tarvittaessa.

Mitä mieltä olette diabeetikon ravitsemussuosituksista?

Miehet parempia kuin naiset torjumaan näläntunnetta

**

Miehet pystyivät torjumaan tietoisesti nälän tunteen paremmin kuin naiset, havaittiin amerikkalaistutkimuksessa. Tämä tarjoaa selitysmallin siihen miksi painonhallinta on vaikeampaa naisille kuin miehille.

Koehenkilöinä oli 23 nuorta, tervettä, normaalipainoista aikuista, jotka aluksi olivat 17 tuntia syömättä tullakseen "sopivan" nälkäisiksi. Sanoisinpa, että tuollaisen rääkin jälkeen nälkä on melko hurja! Näläntunteen esiinhoukuttelun jälkeen heitä pyydettiin ajattelemaan mieliruokaansa, jonka he olivat valinneet annetusta listasta koetta edeltäneenä päivänä. Suosikkiruokia olivat mm. pizzat ja hampurilaiset, jäätelö ja suklaakakut.

Koehenkilöiltä kysyttiin miten nälkäisiksi he itsensä tunsivat ja miten voimakkaasti he halusivat ruokaa. Mieliruuan ajatteleminen voimisti nälän tunnetta ja he tunsivat suoranaista ruuanhimoa verrattuna tilanteeseen ennen kehotusta. Näläntunne ja ruuanhimo kasvoivat yhtä paljon miehillä ja naisilla. Kokeen tässä vaiheessa koehenkilöiden aivoja kuvattiin PET-kuvauksella, jolla saadaan selville mitkä aivojen alueet ovat erityisen aktiivisia.

Mieliruuan ajatteleminen lisäsi aktiivisuutta merkitsevästi koko aivojen alueella, määrällisesti yhtä paljon miehillä ja naisilla. Aktivoituneet alueet olivat kuitenkin hieman erilaisia eri sukupuolilla. Naisilla aktiivisuus lisääntyi melko tasaisesti aivokuoren molemmilla puolilla sekä aivokuoren alla olevilla alueilla. Miehillä ylimääräinen aktiivisuus tarkentui kahdelle erilliselle alueelle, jotka olivat epäsymmetrisesti aivojen vasemmalla ja oikealla puolella.

Tämän jälkeen koehenkilöitä kehotettiin torjumaan nälkäänsä ajattelun voimalla. Tämä vähensi nälän tuntemusta molemmilla sukupuolilla, mutta miehillä myös ruuanhimo väheni. Naisilla ruuanhimo ei vähentynyt samalla tavalla. Ero oli tilastollisesti merkitsevä. PET-kuvissa näkyi myös, että naisten aivoissa aktiivisuus muuttui verrattuna tilanteeseen sitä ennen mutta ero ei ollut tilastollisesti merkitsevä.

Miesten aivoissa aktiivisuus väheni tietoisen torjunnan tuloksena tilastollisesti merkitsevästi useilla alueilla, mm. oikeanpuoleisessa aivosaaressa (insula), vasemmassa mantelitumakkeessa ja vasemmassa hippokampuksessa. Ero naisten aivoihin oli tilastollisesti merkitsevä samoilla alueilla.

Tiedejuttu julkaistiin lehdessä Proceedings of National Academy of Sciences.

Lähde: Yle tiedeuutiset, 20.1.2009

Intiassa ollaan sydän syrjällään

**

Intian kuu
Intiassa kuukin on kuumempi
oo-hiio-hei
Kuin aurinko meillä vaan suurempi
oo-hiio-hei
Ja kerran se lakkini sytytti
oo-hiio-hei
Ja poltti se hiukset mun päästäni
oo-hiio-hei

:,: Hei juttele sinä vaan,
kyllä sinut tunnetaan
Ja vaikka sen valheeksi vannotkin
niin kyllä sua uskotaan :,:

Linnut siellä paistuivat lennossa
ja voi siellä myytiin pullossa
Ja jok'ikinen kala joka ongittiin
Oli keitettynä kun se nostettiin

Hei juttele...

Intiassa ankkuri nostettiin
ja Punaiseen Mereen se laskettiin
Ja sen minä voin vaikka vannoa,
että seilasimme puolukkahillossa.

Hei juttele...

Näin minä Niilin rannikot
näin krokotiilit ja faaraot
Siellä muumiot oli niinkuin ennenkin
ja lähettivät terveiset teillekin

Hei juttele...

Intian kuuta sykähdyttävämpi juttu liittyy äsken julkaistuun sydänterveyttä käsittelevään juttuun Nature Genetics -tiedelehdessä. Sen jutun mukaan sydänkuolemat ovat ihmiskunnan vihollinen numero yksi. Arviolta yhdellä prosentilla koko maailman väestöstä sydän pysähtelee ennen aikojaan vakavan perinnöllisen häiriön (mutaatio) takia. Muuallakin kuin Pohjois-Karjalassa sydän siis pysähtelee. Intian väestöstä 4 prosentilla on todettu tämä vakava perinnöllinen häiriö.

Intiassa väkeä on pilvin pimein, joten ymmärrettävästi tämän häiriön poistamiseksi tehdään paljon tutkimustyötä ja lääkkeitä pyritään kehittämään. Häiriön aiheuttaa viallinen MYBPC3 -geeni, joka sydämessä osallistuu lihasmassan muodostumiseen. Vakavimmillaan häiriö aiheuttaa kardiomyopatiaksi kutsutun sairauden. Äkilliset sydänkuolemat ovat pelottavan yleisiä niillä joilla on tämä viallinen geeni.

Intiassa ollaan sydän syrjällään sen suhteen miten asiasta selvitään.

Lähde: News Medical Net, 20.1.2009