Ravintovalmentaja Sundqvist sai OPM:n ansiomitalin

***

Ministeri Stefan Wallin on tänään muistanut minuakin Opetusministeriön ansiomitalilla kullatuin ristein. Liikuntakulttuurin ansiomitalit on tapana jakaa Ivar Wilskmanin syntymäpäivänä, 26. päivänä helmikuuta. 

Lähde: Opetusministeriön lehdistötiedote, 26.2.2009

Keskustelu ruoan terveellisyydestä jatkuu

**

Suomen Akatemian keskustelutilaisuus 9.2.2009 hiilihydraattien rajoitustarpeesta osoitti, että suomalaiset haluavat keskustella ruoan terveellisyydestä. Tiedekeskus Heureka järjestää keskustelutilaisuuden 1.3.2009 seuraavaksi:

Keskustelutilaisuus ruoan terveellisyydestä su 1.3. klo 14-17

Maksuton yleisötilaisuus Heurekassa sunnuntaina 1.3. kello 14–17: Mitä ihmettä enää saa syödä?

Keskustelutilaisuus ruuan terveellisyydestä auditorio Virtasessa.

Tapahtumassa alustavat:

Professori Pertti Mustajoki: Mikä on terveellistä ruokaa?

Professori Anu Hopia: Miltä terveellisyys maistuu?

Kokki Jaakko Kolmonen: Onko suomalaista terveellistä ruokaa vaikea laittaa?

Alustusten jälkeen yleisöllä on mahdollisuus kysymyksiin ja keskusteluun. Puheenjohtajana toimii Pirjo Hiidenmaa Suomen Tietokirjailijat ry:stä.

Yleisöllä on vapaa pääsy auditorio Virtaseen. Tapahtuman järjestävät yhteistyössä Heureka ja Suomen Tietokirjailijat ry.

Lisätietoja: ohjelmapäällikkö Paula Havaste, paula.havaste@heureka.fi puh. 040 9015 375.

 

Kilpakävelyn tuomarointiongelmia

**

Olen kusessa tänä iltana. Anteeksi tällainen alatyylinen ilmaisu. Minun pitäisi olla kilpakävelykisan ylituomarina veteraaniurheilijoiden Varsinais-Suomen piirin mestaruuskisoissa.

Kilpakävelyssä on kaksi selkeää sääntökohtaa, joiden suhteen ainakin toisessa sääntökohdassa (polven oikaisu etummaisen jalan osuessa maahan) veteraani-ikäisillä kävelijöillä on suuria vaikeuksia. Kun ikää tulee lisää, on yhä vaikeampaa pitää yllä puhdasta suoritustekniikkaa. Lisäksi tullaan välillä "pystymetsästä" löntystelemään kisa läpi ja ihmetellään kun tuomarit näyttävät niitä varoituslaikkojaan ja pahimmassa tapauksessa ylituomari ottaa radalta pois ennen aikojaan.

Selvennyksenä vielä tämä sääntökohta:  Kilpakävelyn määritelmä (Sääntö 230.1).  Kilpakävely on etenemistä askelia ottaen niin, että kävelijä säilyttää kosketuksen maahan siten, ettei ihmissilmällä havaittavaa kosketuksen irtaantumista esiinny. Etummaisen jalan täytyy olla suorana - ei taivutettuna polvesta, ns. koukkupolvi - maakosketuksen alkamishetkestä lähtien siihen asti, kun se on pystysuorassa asennossa.

Suomen veteraaniurheiluliiton keskustelupalstalla on taas käynnissä vilkas keskustelu sääntöjen lieventämisestä veteraani-ikäisille kilpailijoille. Olen ehdottomasti sitä mieltä, että lievennyksiä ei voi sääntöihin tehdä. Jos polvi jää koukkuun, sitten on vaihdettava urheilulajia.

Tunnen erittäin hyvin kävelyasiantuntija, -valmentaja ja ties mitä kävelyn saralla aikaansaaneen Pekka Muinosen. Hän esittää kyseisellä keskustelupalstalla kävelysääntöihin omavaltaisia tulkintoja: "Vanhemmat kävelijät saavat marssia kisansa läpi ja vasta ennätysten tuntumassa olevat kävelijät katsotaan vähän tarkemmin". Pekka menee tässä hyvin vaaralliselle alueelle, jos vähänkään lähdetään joustamaan kävelyn sääntöpykälissä.

Tällaista tilannetta varten minulla oli vuosia sitten esitys Suomen veteraaniurheiluliitossa erityisestä marssikävelykisasta, joka olisi esim. SM-kisojen täytenumerona erityisesti niille veteraani-ikäisille kävelijöille, jotka eivät kykene pitämään polvea sääntöjenmukaisesti ojennettuna, mutta kuitenkin haluavat osallistua kävelykisaan. SM-mitaleita ei tällaisessa kisassa jaettaisi. Esitys marssikävelystä ei saanut riittävää kannatusta. Keskustelu oli vilkasta.

Uskokaa nyt minua, että Pekka Muinosen ehdottamat joustavat säännöt eivät ole mikään ratkaisu kilpakävelyn tuomarointiongelmaan. Ainoa ratkaisu on synnyttää kilpakävelijöissä kunnioitus sääntöjä kohtaan. Jos urheilija toistuvasti tulee hylätyksi kävelykisassa, hänen pitäisi ymmärtää joko vetäytyä lajin parista tai parantaa tekniikkansa sellaiselle tasolle, että hän saa kävellä kisansa läpi.

Polvi koukussa etenevä urheilija on helppo tapaus kilpakävelytuomarille. Sen virheen näkee helposti. Huomattavasti vaikeampi on havaita puutteellista maakosketusta. Onneksi vauhdit ovat veteraanisarjoissa yleensä niin vaatimattomia, että tämäkään ei muodostu ongelmaksi.

Polvi suoraksi tai ulos kisasta!

Kilpakävely herättää intohimoja!

Ylipaino yhtä paha terveysriski kuin tupakointi?

**

Ruotsalaistutkimuksessa väitetään ylipainoa yhtä pahaksi terveysriskiksi kuin kymmenen savukkeen polttamista päivässä. Älkää polttako päreenne näitä ristiriitaisia tutkimustuloksia miettiessänne. Tähän asti lievää ylipainoa ei yleensä ole pidetty terveysriskinä tai asiasta on esitetty ristiriitaisia näkemyksiä.

Tutkijoiden mukaan on nyt selvästi osoitettu, että 18-vuotiaasta asti jatkunut liikalihavuus nostaa ennenaikaisen kuoleman riskiä kaksinkertaisesti normaalipainoiseen verrattuna. Selvästi liikalihavalla, tupakoivalla ihmisellä ennenaikaisen kuoleman riski on jopa viisinkertainen tupakoimattomaan normaalipainoiseen verrattuna, selviää myös tutkimuksesta.

Tutkimus tehtiin Tukholman Karoliinisessa Instituutissa ja tutkijat käyttivät siihen 45 000 armeijan kuntotestissä käyneen miehen tietoja. 

Lähde: YLE Uutiset, 25.2.2009 ja Reuters Health, 24.2.2009

K > S?

Kannuvalimo -blogissa on mukava Visa Nurmen kirjoitus K- ja S-markettien eroista. Lukekaa!

...K-kaupat ovat myös viehättäneet muita kaupparyhmiä enemmän. Kauan sitten valinta perustui vaan intuitioon, nykyisin enemmän havainnointiin ja fiiliksen mittailuun.

Sen verran seikkailen myös S-kaupoissa, että tiedän mikä siellä on meininki. Ja joka kerta kun tulen sieltä ulos, päätän etten taas mene. Kunnes joku asia pitää taas käydä tarkistamassa. Tiedä vaikka että löytäisi Plup-vesipullon. Ei löydä.

Nautin suunnattomasti viime viikon Markkinoinnin ja mainonnan jutusta ”Järki vai tunteet”. Siinä analysoitiin erittäin yksinkertaisesti ja selkeästi kaupparyhmien välisiä eroja. Kaupparyhmien vetovastuisia oli haastateltu ja johtopäätöksenä oli mm. erimielisyys siitä, hakeeko asiakas elämyksiä ruokakaupasta. Jo tuo on selittäjä sille, miksi ne näyttävät niin erilaisilta.

S-ryhmässä kun ei elämyksiin uskota, ei niitä myöskään tarjota. Prismat ja S-marketit ovat samalla logiikalla kaikenlaisen gastronomisen kehityksen jarruja.

Muita blogeja löydät täältä.

Halvaannuttava pikaruoka

**

Tuore amerikkalaistutkimus on löytänyt yhteyden pikaruokaloiden ja halvauskohtausten välille. Mitä enemmän pikaruokaloita, sitä enemmän alueella asuvat ihmiset saivat halvauskohtauksia.

Tutkijat myöntävät, että asiaa pitää tutkia tarkemmin, mutta jo nyt on selvää, että hampurilaisten ja ranskalaisten sijaan kannattaa tyydyttää nälkänsä visaammin. Ainakin jos oma terveys kiinnostaa ihmisiä.

Tutkimusta johti Michiganin yliopiston lääkäri ja epidemiologi Lewis B. Morgenstern. Hän heittää ilmaan epäilyn siitä, että syynä ei mahdollisesti ole pelkästään pikaruoan ravintosisältö vaan asiaan saattaa vaikuttaa pikaruokakulttuuri (kiire, "take away" -ajatus, asuinalueen terveysolot yleensä jne.). Morgensternin mukaan jotkut pikaruokaravintolat ovat muuttaneet ruokatarjontansa terveellisempään suuntaan (enemmän vihanneksia). Amerikan sydänliitto (AHA) seuraa tilannetta huolestuneena.

Amerikassa sattuu joka vuosi noin 780 000 uutta tai uusiutuvaa halvauskohtausta.

Lähde: EurekAlertin kautta toimitettu AHA:n lehdistötiedote, 19.2.2009

Omatekoiset rukiiset sipsit

***

Maku -lehden kolumnisti Helena Saine-Laitinen on julkistanut mielestäni oivan reseptin, jolla valmistat omatekoiset terveysvaikutteiset sipsit:

Avaa puolen tusinaa Vaasan Ruispalaa – hyvä vaan jos ovat jo vähän kuivahtaneita – ja levitä leivät ritirinnan uunipellille leivinpaperin päälle. Sekoita pari puserrettua valkosipulinkynttä voinokareen joukkoon ja sivele maustevoita ohut kerros leiville. Paista 225 asteessa 6–8 minuuttia. Leikkaa saksilla saman tien pituussuunnassa kolmeen osaan ja anna kuivahtaa.
Herkkuja voi tarjota ruissipseinä soppa-aterialla, mutta ne hupenevat kummasti parempiin suihin automatkalla, retkieväänä tai leffaillan naposteltavana.
Kokeile ja jää koukkuun!

Kiitos Helena!

Onko voi vaarallista?

*

Katsokaa Ylen Elävästä arkistosta mainosfilmi vuodelta 1957.

Onko voi vaarallista?

Lääketehtaiden haamukirjoittajat kuriin!

*

Arvostettu lääkärilehti PLoS Medicine keskustelee tiedelehdissä tapahtuvasta ns. haamukirjoittelusta, eli sellaisesta tilanteesta, että lääketehdas maksaa tunnetulle tiedemiehelle palkkion läsnäolosta tutkimusjulkaisun kirjoittajien joukossa. Kun julkaisussa on mukana tunnettu tiedemies julkaisu saattaa ylittää julkaisukynnyksen helpommin ja lääkeaine tai lääketieteellinen toimenpide voi saada enemmän näkyvyyttä.

Julkaisussa pohditaan haamukirjoittelua kolmesta eri näkökulmasta:

1) haamukirjoittelu on tieteellistä vilppiä

2) haamukirjoittelun merkitys pitäisi tarkasti arvioida

3) haamukirjoittajat voivat tehdä merkittäviäkin tiedetekoja, mutta se menee useasti epärehellisyyden piikkiin 

Minun mielestäni haamukirjoittelu on tuomittavaa. Varmasti tätä esiintyy myös Suomessa. Mitenköhän paljon haamukirjoittelu ohjaa päätöksiä ja suosituksia terveydestä ja ravitsemuksesta? 

Lähde: Peter C. Gøtzsche, Jerome P. Kassirer, Karen L. Woolley, Elizabeth Wager, Adam Jacobs, Art Gertel, Cindy Hamilton. What should be done to tackle ghostwriting in the medical literature? PLoS Medicine Debate, February, 2009