maanantaina, huhtikuuta 13, 2009

Mitä sä täällä blogissani roikut?

*
Hyvää päivää! Kohteleeko elämäsi sinua hyvin? Mitä sinä täällä blogissani roikut?

Maalainen otti kesällä 2005 puheeksi bloggaamisen. Me teimme silloin töitä samassa työympäristössä kaikenlaisten syrjäytyneiden nuorten ja aikuisten parissa. Työ osoittautui lähes arvottomaksi. En saanut kaipaamiani uudistuksia aikaiseksi tuossa omassa terveysprojektissani ja vetäydyin hankkeesta lopullisesti vuoden 2006 aikana kun hankkeeseen osallistuvat tahot osoittautuivat niin tavattoman taitamattomiksi pelureiksi, joita kiinnosti vain projektiraha, ei ihmisten terveys.

Tuokin elämänvaiheeni ja projektin aikana tekemäni henkiset ja taloudelliset uhraukset koituivat kuitenkin synkistä lähtökohdistaan huolimatta voitokseni. Sillä tuosta projektista jäi päälle tuo blogikirjoitusten tekeminen. En aio mennä yksityiskohtiin, mutta olin tavattoman ahdistunut kun ideoihini ei tuossa projektissa uskottu. Asioiden yksinkertaistaminen, johon olin vuosien saatossa oppinut luottamaan ja jossa olin kehittynyt tosi hyväksi, ei toiminut tuossa työyhteisössä oikeastaan laisinkaan.

Olin jo pitkään haaveillut sopivasta terveysprojektista, jossa koulutuksestani (olen väitellyt tohtoriksi biologian alalla ja tutkinut eläinten ravitsemusta ja lisääntymistä) ja puhelahjoistani (olen omasta ja onneksi monien muidenkin mielestä tavattoman hyvä puhuja) olisi enemmän hyötyä. Syntyi ajatus terveyskäsitteen yksinkertaistamisesta kirjoittamalla ensin yksinkertaisia blogitekstejä, joita aikani katseltuani tarjosin tuttuihin lehtiin julkaistavaksi. Yllättäen kirjoituksistani pidettiin juuri sen takia, että ne olivat niin yksinkertaisia ja erilaisia. Wautsi wau! Tosi kiva juttu.

Tarjouduin luennoimaan terveysasioista eri paikkoihin ja sanomani kiinnosti. Tuli runsaasti uusia keikkoja. Pitääkseni luentokeikkani aiheet ajankohtaisina kirjoitin näitä blogitekstejäni. Nappasin keikoilleni mukaan blogikirjoituksiani ja luin niitä elävöittääkseni entisestään jo ennestään varsin viihteellisiä luentojani. Loppu on nykyhetkessä koettavaa historiaa. Minä olen aivan kuin vahingossa synnyttänyt aivan uudenlaisen tavan kertoa ihmisten terveydestä kirjoituksin ja puhein. Kateelliset pitävät minua mitäänsanomattomana sekoilijana, bisnesmiehet käyttivät minua häikäilemättömästi hyväksi, mutta onneksi sentään aika moni pitää minun nykyistä työrooliani arvossa. Tällä hetkellä minulla on töitä ihan tarpeeksi ja aika vakaa talouskin.

Mitä sinä täällä blogissani roikut? Täytyy siinä varmaan olla jokin syy.

Jos luet blogiani sen takia, että olet oivaltanut, että kannat terveyttäsi koko elämäsi ajan mukanasi, jos kysyt blogiani lukiessasi säännöllisesti miten pystyisin mahdollisimman terveenä pysymään koko elämäni, silloin olet oikeassa paikassa lukemassa ja pohtimassa asioita. Sillä tässä blogissa juuri näihin asioihin etsitään rehellisesti vastauksia. Kyseenalaistamalla. Provosoimalla. Pohtimalla. Kokoamalla. Yksinkertaistamalla. Sallimalla keskustelu. Olemalla avoin. PiristämälläHuomioimalla muut.

Miksi sinä luet blogiani? Olisi kiva tietää.  

--------------------------------------------------

Tässä vielä kuriositeettina ensimmäinen blogikirjoitukseni 31.7.2005:

Kyllä minä vielä sinulle pirulaiselle näytän...
Niin, neljä vuotta olen pian työskennellyt tuon kaistapäisen tutkimustyön parissa. On ehkäpä elämäni kaistapäisin projekti. Yritän kerätä kaiken olennaisen tiedon urheilijan ravinnosta yhteen ja samaan opukseen. Alunperin siitä piti tulla omien sekavien muistiinpanojeni ja ravintoluentojeni ideoinnin apuväline ja minulle kantautuneen arvokkaan muille välitettävän tiedon säilytyspaikka. Sittemmin projekti hiukan paisui kun innostuin asiasta. Nyt kirjassa on (kaikkine lähteineen ja hypertext-linkkeineen) yli 4000 sivua. Parhaiten se on luettavissa CD-levyltä. Olen sellaisen miniversion kirjastani vienyt nettiin töllisteltäväksi, ilkuttavaksi, ihasteltavaksi, ihmeteltäväksi ja plagioitavaksi. Täytyy sanoa, että sääliksi käy niitäkin ravitsemustieteen professoreita, jotka innostuivat aluksi kovastikin kritisoimaan luomustani. Sääliksi käy tuota johtaja F:ää, sillä nyt hän on ollut kauhusta hiljaa monta kuukautta vilautettuani hänelle osan aineistostani. Miten hän olisi voinut aavistaa, että minun paras energialähteeni on kirjoittamisessa aina ollut kiukunsekainen "kyllä minä vielä sinulle pirulaiselle näytän miten kirjoja kirjoitetaan ja miten töitä tehdään". Kyllä minua on matkan varrella yksi ja toinen yrittänyt lannistaa, ehkäpä juuri voimakkaimmin ravitsemusopin keulakuvat täällä Suomessa. Niinkuin tuo mitättömyyden huippu Fil maist B! Onko se pelkästään kateellisuutta vai liittyykö siihen jotakin aivan muuta? Sitä taidan tässä muutamana iltana pohtia - itsekseni. Onneksi on niitä tyytyväisiäkin kirjani lukijoita. Tänään esimerkiksi tein uutta luentomateriaalia valmennusoppini varsinaisille faneille urheiluseura TW:ssä. Siellä minua jopa kuunnellaan, aivan kuten kuuntelivat ne urheilujohtajat tuolla Kuortaneella ihan hiirenhiljaa. Kai minäkin joskus innostun kun työtäni arvostetaan, vaikka enemmän saankin aikaiseksi keskinkertaisia johtajia manaillessani.

Kiukuspäissäni minä muistan luoneeni paljon muutakin:
a) väitöskirjani, uusine innovatiivisine ajatuksineen valtavirtaa vastaan puskien
b) satatuhatta aforismia käsittävän kokoelmani ihan vain tylsää olemassaoloa tappaakseni
c) minkkiensyklopedian jonka lahjoitin Tanskan köyhille eläinlääkäreille ihan huumorimielellä
d) ne 3 miljoonaa shakkipeliä, jotka minulla on tietokannassani

Ja ihan kuin kaikkia luonnonlakeja uhmaten olen vielä pysynyt terveenäkin.

Yritän koko ajan hakea kirjaprojektiini rahoitusta, toistaiseksi ei ole tärpännyt. Ei sillä nyt oikeastaan ole niin paljon väliäkään. Mitä minä niillä rahoilla tekisin? Lahjoittaisin ylivelkaantuneille niinkuin silloin 90-luvun alussa?

Ravintokirja on valtavan mielenkiintoinen projekti! Välillä on ollut ihan kovakin työputki päällä. Muistuu ihan mieliin ne ajat Åbo Akademissa, jolloin tein pikavauhtia valmiiksi väitöskirjani. Silloin pystyin valtaviin työsuorituksiin ja asosiaalisuuden MM-kisoissa olisin tuolloin ollut aivan kärkisijoilla. Huomaan vieläkin pystyväni usean päivän ja yön jatkuvaan luomisprosessiin ja se tuo pientä hilpeyttä raadolliseen olemassaolooni. Vielä minä jaksan, vielä minussa henki pihisee.

Tulen ehkä kiusaamaan itseäni ja ehkäpä muitakin elollisia Blogistanissa raastavilla ajatuksilla lahjakkaiden ihmisten kokemasta mielivallasta tässä rakkaassa kotimaassa. Hyvä, uusi ystäväni ja ymmärtäjäni maalainen on kertonut blogeista minulle, joista minulla ei ollut kovinkaan paljon tietoa. Hän tekee loistavaa PR-työtä bloggaamisesta. Sai minut ylipuhuttua tosi vaivattomasti!

Nyt pyydän Luojaa laskemaan minut levolle ja palaan tämän blogin pariin sitten taas kun ehdin. Muistan vieläkin elävästi kuinka pikkupoikana usein viivyttelin nukkumaan menoa, sillä pelkäsin unohtavani päivällä virinneen mielenkiintoisen ajatuksenkulun. Onneksi opin pian kirjoittamaan ja ajatuksenkulut sain pantua paperille unen ajaksi. Nyt voin tällä blogilla jättää vaikka tuhat ajatuksenkulkua bittiavaruuteen. Onko bloggaamisen vaikutusta unensaantiin tutkittu?

sunnuntai, huhtikuuta 12, 2009

Takaisin kivikaudelle?

*
Ruotsalainen bloggaaja "fetsmart" on löytänyt brittibloggaajan sivuilta tämän alla näkyvän videon kivikautisesta ruokavaliosta. Video on englanninkielinen, mutta siinä on riittävästi kuvia ja se on niin yksinkertaisesti tehty, että Lontoon murretta huonosti ymmärtävä taitaa ymmärtää mistä tässä on kyse.

Pitäisikö meidän syödä niin kuin videossa neuvotaan, eli palata kivikauden ruokavalioon takaisin? Minä en tiedä. Tiedätkö sinä? 

lauantaina, huhtikuuta 11, 2009

Onko sinulla munaa pelastaa maapallo?

**
Kana elää
puolitoista vuotta ennen kuin se ahkeroituaan puolestamme siirtyy autuaampiin kanaloihin. Siihen mennessä se on keskimäärin muninut 350 munaa. Yhden kananmunan tuottamiseen tarvitaan rehua noin kaksi kertaa munan oma paino. Tämä tarkoittaa, että kana käyttää syömänsä rehun itse asiassa erityisen tehokkaasti, sanoo ruotsalaisen Elintarvikkeiden ja Biotekniikan laitoksen tutkimusjohtaja Ulf Sonesson Dagens Nyheter -lehden haastattelussa pääsiäisenä (10.4.2009).

Tutkija Sonesson on tutkimustiiminsä kera seurannut kananmunan polkua kehdosta hautaan. He kävivät läpi kananmunien koko tuotantoketjun: rehunviljelyn ja -tuotannon, munituskanojen kasvatuksen ja ruokkimisen, munien tuotantoon liittyvät muut seikat kuten esimerkiksi lannan käsittelyt ja kaikki kuljetustapahtumat ennen kuin kananmuna on kuluttajien ulottuvilla kaupoissa. Kananmunan elinkaaren selvitys osoitti, että kananmunia syömällä voi säästää todella paljon maapallon resursseja. Kasvihuonekaasuja vapautuu todella vähän.

Tutkimus tehtiin kahdella perinteisellä maatilalla Ruotsin Västergötlandissa. Toisella maatilalla oli käytössä häkkikanalat, toisella kanat liikkuivat vapaasti. Verrattuna naudanlihan tuotantoon (13400-21700 g hiilidioksidiekvivalenttia) kananmunien aiheuttamat kasvihuonekaasupäästöt (1600 g hiilidioksidiekvivalenttia) olivat todella vähäiset. Yksi syy siihen, että naudanlihan tuotannolla on niin suuri vaikutus ilmastoon on se, että lihakarjan tuotanto on niin tehotonta, sanoo Sonesson.

Kana tuottaa lisäksi sata kananpoikaa elämänsä aikana (1,5 vuotta). Vertaa tätä lehmään, joka saa yhden vasikan vuodessa.

Tee siis luja päätös pelastaa maapallo: Syö runsaasti kananmunia.

Lisää kananmuna -juttuja löytyy tästä

perjantaina, huhtikuuta 10, 2009

Älä juo liikaa - lihot siitä!

**
Uutistoimisto Reuters uutisoi
tuoreesta amerikkalaistutkimuksesta, jonka mukaan painon pudotuksessa näyttäisi olevan tärkeämpää se, mitä juo kuin mitä syö.

John Hopkinsin yliopistossa tehdyssä tutkimuksessa tutkittiin miten kaloripitoiset juomat vaikuttivat aikuisten painonpudotukseen. Erityisesti sokeristen juomien poisjättämisellä oli paljon suurempi vaikutus reilun 800 koehenkilön painoon puolentoista vuoden aikana, kuin ruoasta saatujen kaloreiden vähentämisellä.

Lihottavia juomia ovat muun muassa virvoitusjuomat, hedelmämehut ja muut runsaskaloriset, sokerilla makeutetut juomat. Yhden sokeripitoisen juoman vähentäminen päivässä pudotti koehenhenkilöiden painoa kuudessa kuukaudessa noin puoli kiloa.

Tutkijoiden mukaan tulokset vahvistavat suosituksia siitä, että painoa pudottaessa ja ylipainoa välteltäessä tulisi kiinnittää erityistä huomiota myös sokeripitoisten juomien vähentämiseen.

torstaina, huhtikuuta 09, 2009

Tummia pilviä suklaateollisuuden yllä

#
Aamulehdestä luin tänään (9.4.2009) pienen uutisen Suklaateollisuus katsoo lapsityövoimaa läpi sormien. Koko aamupäivän olen lukenut artikkelin pohjana olevaaSwedwatch -järjestön raporttia suklaantuotannosta ja kaakaoviljelmillä käytetystä lapsityövoimasta. Ikävää luettavaa. Tumman suklaan mahdolliset terveysvaikutukset maistuvat kyllä karvailta kun tuon raportin lukee. Jos haluat säilyttää illuusion suklaan terveellisyydestä ja olet suklaan suurkuluttaja - älä lue tätä raporttia, joka mm. väittää:
  • kaakaoviljelmillä lapsityövoiman käyttö on hyvin yleistä
  • kaakaon maailmanmarkkinahinta on laskenut niin alas, että ainoastaan lapsityövoiman käytöllä voidaan taata taloudellinen menestys
  • lapset joutuvat käyttämään myrkyllisiä kasvinsuojelukemikaaleja ilman suojavarustuksia ja koulutusta. Työtapaturmat ja myrkkyaltistuksesta johtuvat sairastumiset ovat yleisiä. Voimakkaan myrkyllinen torjunta-aine parakvatti on kaakaoviljelmillä käytössä. Se on EU:ssa täysin kielletty.
  • lasten työaikoja ei valvota
  • Norsunluurannikon ja Ghanan kaakaoviljelmillä työskentelevät tulevat pääosin rutiköyhästä Burkina Fasosta ja Malista. Pakkotyö ja lasten salakuljetus koetaan suureksi ongelmaksi
  • kaakaon tie suklaateollisuuden raaka-aineeksi käy liian monien välikäsien kautta
  • monikansallinen suklaateollisuus on välinpitämättömän tietämätön raaka-aineen tuotannossa esiintyvistä epäkohdista
  • kaakaoviljelmät tuhoavat alkuperäistä sademetsää
  • vuosittain tuotetaan noin 3 miljoonaa tonnia suklaata pääosin päiväntasaajan kohdalla Afrikassa ja Indonesiassa
  • suomalaiset syövät noin 5 kiloa suklaata vuodessa
Maistuuko sinulle suklaa?

perjantaina, huhtikuuta 03, 2009

FOOD Inc. on tulossa - oletko valmis?

*#
Dokumenttifilmi FOOD Inc.
valmistui vuonna 2008. Sitä on esitetty joillakin elokuvafestivaaleilla, mutta sen tuloa elokuvateattereihin on saatu odottaa. Sen povataan aiheuttavan yhtä pahaa hämminkiä elintarviketeollisuudelle ja maataloudelle kuin "Tappajahai" -elokuva teki uimarantabisnekselle tai Hitchcockin "Linnut" teki lintufobiasta kärsiville.

Aion katsoa elokuvan sitten kun se tulee Suomeen tai Ruotsiin. Sitä ennen en sano mitään mielipidettä tästä elokuvasta. Parempi niin.


Uutta terveysnäyttöä kasvien fenolisista yhdisteistä

**
Elintarvikekemisti Hanna Salminen
väittelee tänään (3.4.2009) tohtoriksi Helsingin yliopistossa. Väitöskirjan aiheena on "Effect of phenolic-rich plant materials on protein and lipid oxidation reactions" ja minun mielestäni tärkeimpänä löytönä voidaan pitää marjojen ja kasvisruoan terveysnäyttöjä. Syökää marjoja ja nauttikaa monipuolisesti kasviksia!

Kasveissa fenoliset yhdisteet kuten flavonoidit ja fenoliset hapot toimivat antioksidantteina, eli hapetuksen estoaineina. Näitä aineita voidaan hyödyntää lisäämällä niitä elintarvikkeisiin, ja siten estää tai hidastaa hapettumisreaktioita, jotka johtavat elintarvikkeiden ravitsemuksellisen ja aistinvaraisen laadun huonontumiseen. Antioksidatiivisesti vaikuttavilla yhdisteillä on todennäköisesti myös monipuolisia ja myönteisiä terveysvaikutuksia elimistössä. 

Rasvan härskiintyminen on tärkeimpiä elintarvikkeissa tapahtuvista laatua heikentävistä kemiallisista reaktioista. Elintarvikkeiden hapettumisen seuranta onkin pääsääntöisesti perustunut rasvan hapettumistuotteiden analysointiin. Elintarvikkeissa tapahtuu rasvan hapettumisen lisäksi myös muiden ainesosien, kuten proteiinien ja hiilihydraattien hapettumista. Proteiinien hapettuminen muuttaa elintarvikkeen rakennetta, vähentää proteiinien liukoisuutta, aiheuttaa tuotteen ruskettumista ja alentaa ravintoarvoa. Eräät proteiinien hapettumistuotteista voivat myös olla myrkyllisiä tai jopa syöpää aiheuttavia. Proteiinien hapettumisen seuranta antaakin laajemman kuvan elintarvikkeessa tapahtuvista ravitsemuksellisista ja aistinvaraisesti havaittavista muutoksista.

Väitöskirjatyön tavoitteena oli tutkia mm. kotimaisten marjojen ja öljyjen mahdollisia antioksidanttivaikutuksia proteiinien ja rasvojen hapettumisreaktioissa. Antioksidanttivaikutuksia tutkittiin erilaisissa elintarvikemalleissa kuten lihamallissa ja emulsioissa. Lisäksi tutkittiin fenolisten yhdisteiden vaikutuksia ihmiselle välttämättömän aminohappo tryptofaanin hapettumisreaktioissa. Tryptofaania on luontaisesti kaikissa proteiinia sisältävissä elintarvikkeissa, ja sillä on myös tärkeä rooli elimistön aineenvaihdunnassa. 

Elintarvikkeiden mallikokeissa todettiin, että rypsi-, camelina-, ja soijarouhe yksinään sekä seoksena kaupallisen rosmariiniuutteen kanssa että männynkuoren kanssa estivät tehokkaasti proteiinien ja rasvojen hapettumista kuumennetuissa sianlihapihveissä. Marjojen fenoliset yhdisteet, kuten mustaherukan antosyaanit ja vadelman ellagitanniinit osoittautuivat hyviksi antioksidantteiksi emulsioissa. Marjojen antioksidanttiteho oli parhain, kun emulsioihin oli lisätty β-laktoglobuliinia (maidon proteiini). Tutkittaessa malliaineeksi valitun aminohappo tryptofaanin hapettumista, todettiin, että männynkuoren, camelina- ja soijarouheen fenoliset yhdisteet sekä mustaherukan antosyaanit ja karpalon proantosyanidiinit estivät parhaiten tryptofaanin hapettumista ja sen hapettumistuotteiden muodostumista. 

Väitöskirjan tulokset toivat uutta tietoa kasvimateriaalien fenolisten yhdisteiden vaikutuksista estää erityisesti proteiinien ja aminohappojen mutta myös rasvojen hapettumisreaktioita. Fenolisia yhdisteitä sisältävät kasvimateriaalit voisivat tarjota mahdollisuuksia terveysvaikutteisten eli funktionaalisten elintarvikkeiden kehittelylle.

Triathlon vaarallisempaa kuin maraton

**
Triathlonissa uidaan, pyöräillään ja juostaan.
Tohtori Kevin Harris Minneapolisin sydänsäätiöstä on amerikkalaisessa sydänkongressissa (American College of Cardiology 2009) kertonut, että triathlonisteilla on kilpailujen aikana suurempi riski saada äkillinen sydänkohtaus kuin maratoonareilla. Lisäksi sydänkohtaus tapahtuu usein uintimatkan aikana. Tutkimusten mukaan sydänkohtausten riski ei riippuisi triathlonin kokonaiskestosta (uintimatka on yleensä ensimmäisenä lajina).

Monesti triathlonin pariin hakeudutaan juoksutaustalta ja uintiharjoittelu saattaa jäädä perin vähäiseksi. Kun tohtori Harris kävi läpi triathlontilastoja ja -tapahtumaselostuksia, hän huomasi, että:
1) riski saada sydänkohtaus triathlonkisan aikana oli 1,5 / 100 000 osallistujaa kohti (maratoneilla riski oli 0,8 / 100 000 osallistujaa kohti)
2) vuosien 2006-2008 aikana Yhdysvalloissa järjestetyissä 2846 triathlonkisassa oli lähes 1 miljoona osallistujaa (922 810)
3) triathlonkisojen aikana tapahtui 14 kuolemantapausta (11 miestä ja 3 naista kuoli)
4) näistä kuolemantapauksista lähes kaikki (13 kpl) sattuivat uintiosuuden aikana. Yksi triathlonisti ajoi nurin pyörällään ja kuoli pyöräilyosuudella. Yksikään urheilija ei kuollut juoksuosuudella
5) menehtyneiden keski-ikä oli 43 vuotta 

Ruumiinavauksissa todettiin kuudella osanottajalla jonkin asteinen (piilevä) sydänsairaus. On epäselvää miksi juuri uintiosuus osoittautui niin kohtalokkaaksi osasuoritukseksi. Tohtori Harris spekuloi mahdollisuudella, että viileä vesi aiheutti häiriöitä sydänrytmissä (esimerkiksi long-QT oireyhtymä). Uintiosuudella urheilijalla ei myöskään ole mahdollisuutta levätä vaikeuksiin joutuessaan ja kohtaloksi koitui tästä johtuva ylirasitus hukkumisineen. Ei myöskään pidä vähätellä sitä tosiseikkaa, että uinti on monelle triathlonistille se osasuoritus, jota harjoitellaan kaikkein vähiten.

Tohtori Harris antaa ohjeita kilpailujen järjestäjille pitää mielessä tämä suurempi menehtymisriski uintimatkalla ja lisätä valvontaa uinnin yhteydessä, jotta ikäviltä kuolemantapauksilta vältytään jatkossa.

Kommentteja?

Lähteet
O'Riordan Michael. Risk of sudden cardiac death greater in triathlons than marathons. HeartWire, 2.4.2009 
Redelmeier DA, Greenwald JA. Competing risks of mortality with marathons: retrospective analysis. BMJ 335: 1275-1277, 2007.

torstaina, huhtikuuta 02, 2009

Uskaltaako kalaa syödä?

**
Vastaan heti itse tuohon kysymykseen:
Kalaa uskaltaa syödä! Jopa Itämerestä, mutta hyvä on vaihdella kalalajeja ja syödä vuorotellen järvi- ja merikaloja. Lue enemmän alla olevasta seminaariraportista, jos haluat tietää tarkemman vastauksen.

Osallistuin ”Itämeren myrkkyjen kulkeutuminen ravintoketjuun” –kutsuseminaariin 1.4.2009 Helsingissä. Asiantuntijat olivat vaivautuneet meitä tiedetoimittajia palvelemaan runsain joukoin. Oppiarvoa oli jaossa ihan riittämiin. Tutkitun tiedon välittämisessä meille toimittajille esiintyi sitten jo enemmän kirjavuutta. Lähes raivon partaalle taitamattomuudessa meidät välillä vietiin. On se nyt kumma, että oman erikoisalansa huipputiedemiehet ja –naiset omaavat niin kehnot esiintymistaidot. Yritin antaa näiden kuuntelunautintoa haitanneiden asioiden häiritä mahdollisimman vähän. Tietysti jos teille herää innostus tilata luento sellaiselta henkilöltä, joka jotain tietää Itämeren myrkkyasioista ja osaa sen tiedon myös välittää, niin voitte varautua pettymykseenkin. Privaattipostina voin mahdollisesti tarkemmin kertoa luennoitsijoiden puutteista. Keskitytään tässä nyt itse pääasiaan: Uskaltaako Itämeren kalaa syödä?

Tilaisuuden avasi pääjohtaja Jaana Husu-Kallio Elintarviketurvallisuusvirasto EVIRAsta. Häntä olisi kuunnellut pitempäänkin. Selkeällä tavallaan hän loi hyvät puitteet ymmärtää miten tulevat luennot liittyvät käsiteltävään teemaan.

Ensimmäisenä esiintyjänä oli johtava tutkija Matti Verta Suomen ympäristökeskuksesta (SYKE). Hän puhui Itämeren myrkkypäästöistä. Tietoa on tutkijalla taatusti erittäin paljon, mutta se tieto jää kyllä välittymättä tietoa janoavalle kuulijajoukolle – valitettavasti juuri huonon luentotekniikan takia. Näitä Verran vertaisia tiedonvälittäjiä oli tietenkin tilaisuudessa muitakin, mutta uhraan Matti Verran edustamaan tätä osa-aluetta pahimmillaan. Asiaan.

Itämerta kuormittavat monenlaiset ympäristömyrkyt. Se on sisämeri, jolla on laaja valuma-alue, runsaasti asutusta ja teollista toimintaa. Erilaisia haitallisia aineita kulkeutuu Itämereen sekä ilmapäästöjen seurauksena että sen valuma-alueen yksittäisten kuormittajien ja hajakuormituksen kautta. Millaisia aineita? Joo, teollisuus ja kuluttajakemikaaleja, torjunta-aineita, prosessiperäisiä aineita ja luonnossakin esiintyviä aineita.

Monien myrkkyjen osalta päästöt ovat onneksi vähentyneet tai lähes kokonaan loppuneet, mutta lukuisien, jopa kauan käytössä olleiden tavallisten yhdisteidenkin suhteen ollaan vasta alkuasetelmissa. Kansainvälisillä sopimuksilla pyritään vähentämään haitallisimpien aineiden päästöjä. Vanhat torjunta-aineet (DDT, aldriini jne.) ovat jo pitkään olleet tiukasti rajoitettuja. Myös dioksiinien ja furaanien (PCDD/F-yhdisteet) päästöjä on vähennetty olennaisesti. Monet vanhat ympäristömyrkyt (esim. PCB) ovat pysyvyytensä vuoksi edelleen ympäristössä laajalle jakautuneena. Itämeressä mitataan ns. uusia yhdisteitä, joita kuitenkin on yleisesti käytetty jo vuosikymmeniä, mutta niiden päästöistä ja kulkeutumisesta ympäristöön tiedetään hyvin vähän.

Päästöjen tehokkaan vähentämisen edellytys on yhdisteiden koko elinkaaren aikaisen kierron selvittäminen, jotta tärkeimmät päästölähteet saadaan selville.

Hetkellisen lennokkuuden siivittämänä tutkija Verta rohkeni kysyä: Liittyvätkö jääkarhun sukupuolielinten epämuodostumat kemikaaleihin? Tutkijan mukaan ne liittyvät näihin maailmanlaajuisiin myrkkypäästöihin. Itämeren myrkkykuormaan vaikuttavat eniten Pohjanlahden, Ruotsin rannikon ja Kaliningradin sellutehtaat, PVC-muovin ja kloorifenolin tuotanto, fenolisten torjunta-aineiden laaja käyttö sekä meille kulkeutuvat Keski-Euroopan ilmansaasteet. Tilanne on aika synkkä, sillä pelkkä nykyinen ilmakuormitus riittää pitämään myrkkypitoisuustason kalastossa korkeana!

Miten kalat voi? kysyi seuraavaksi professori Sakari Kuikka Helsingin yliopistosta.

Itämeren kalakantojen koostumuksessa on tapahtunut merkittäviä muutoksia:
- Kokonaissaalis on kasvanut ja kalan kysyntä lisääntyy
- Kalakantojen tilan kehitystä kuvaa ylikalastuksesta johtuva siirtyminen vähäarvoisempiin lajeihin
- Viljellyn kalan rooli tulee lisääntymään, mutta rehukysymys tulee olemaan hankala
- Voimakas kalastus johtaa kalakannan nuorentumiseen
- Selkämeri on tärkein silakan kalastusalue

Joitakin hajanaisia ajatuksenpoikasia: Kuha vaeltaa lähes koko Suomenlahden alueella. Turska on sen sijaan vähentynyt kovasti ylikalastuksen takia. Myös vähentynyt suolapitoisuus ja rehevöityminen on heikentänyt turskakantoja.

Silakka on myös ollut laskevassa trendissä pitkään, mutta lähivuosina se on elpynyt. Selkämeren tärkeys kalastuksessa on korostunut. Ison silakan osuus elintarvikkeissa on oleellisesti pienentynyt.

Ekosysteemin terveys vaikuttaa ihmisen terveyteen. Dioksiinin vähentyminen ei vielä näy silakassa ja mitä vanhempi kala, sitä enemmän myrkkyjä. Tämä myrkkyjen kasaantuminen kalaan johtaa siihen, että esim. silakka kasvaa hitaammin. Fileerattavan silakan minimikoko on vaihdellut vuosien mittaan. Vielä 1980-luvun alussa 4-vuotias silakka kelpasi fileerattavaksi, mutta nyt tarvitaan Selkämerellä 7-vuotias silakka, jotta päästään fileerauskokoon. Itämeren pääaltaan kohdalla kestää 5 vuotta saavuttaa fileerauskoko. Fileeraukseen kelpaaviin kaloihin ehtii siis kerääntyä enemmän haitallisia aineita kalan hitaamman kasvun takia.

Itämeren kalan ympäristömyrkkypitoisuuksista meille puhui Hannu Kiviranta, Terveyden ja Hyvinvoinnin laitokselta. Saimme tietää, että useiden kalalajien kohdalla jäämme onneksi EU:n asettamien enimmäispitoisuuksien alapuolelle. Kalan ympäristömyrkkypitoisuus riippuu kalalajista ja –iästä. Varsinkin rasvaisiin kaloihin, kuten silakkaan ja pyydettyyn loheen, myrkkyjä kerääntyy eniten.

Kalojen ympäristömyrkkypitoisuuksia tutkitaan kuluttajien suojelemiseksi. Nykyisin pitoisuudet ovat 70-90% huippuaikoja pienempiä (1960-luku oli pahinta aikaa). Viimeisen 20 vuoden aikana pitoisuuksien laskun on kuitenkin huomattu joko tasaantuneen tai loppuneen kokonaan. Tämän arvellaan johtuvan Itämeren ekologisista muutoksista. Esimerkiksi silakan kasvu on hidastunut ravintokilpailun ja ravinnon laadun muutosten takia.

Suomalaiset altistuvat kalan kautta furaaneihin (PCDD/F) ja PCB:n saantiin (1,5 pg). Parasta syöntisuosituksia ajatellen on syödä vaihdellen kalalajeja ja pitää huomata, että rasvaiset kalat ylittävät usein riskirajat. Mitä vanhempi kala, sitä suurempi haitta-aineiden pitoisuus. Alle 17 cm silakat sisältävät alle enimmäismäärän myrkkyjä ja niitä on siis turvallista syödä. Kasvatetussa kalassa pitoisuudet ovat samaa luokkaa kuin luonnon kaloissa. Ei eroja.

Kalaa voi syödä turvallisin mielin! Klassisten ympäristömyrkkyjen vaikutukset ovat riittävästi vähentyneet.

Itämeren uusista myrkkyuhista saimme kuulla seuraavaksi. Puheenvuoron piti Jaakko Mannio Suomen ympäristökeskuksesta. Hän pelasti päivän pirteällä ja selkeällä esitelmällään.

Käynnissä on käyttösovellusten, ympäristöongelmien ja rajoitusten kilpajuoksu. Myrkkyjen kuormitus ja kulkeutuminen tunnetaan huonosti. Myös myrkkyjen muuntuminen on pelottavan huonosti tunnettu asia. Osittain tämä johtuu siitä, että kemiallinen analytiikka on kehittynyt vasta viimeisen vuosikymmenen aikana tarvittavalle herkkyystasolle. Uusia ja vanhoja aineita esiintyy sekaisin ja se taitaa olla se suurin uhkatekijä!

DDT:n ja OCP:n suhteen myrkkyongelma on hallinnassa, mutta esimerkiksi orgaanisten tinayhdisteiden suhteen on vasta seuranta päällä. Kovin vähän tiedetään uusista bromia sisältävistä palonestoaineista (PBDE ; hyvin tavallisia aineita nykyään!) ja muovien erilaisista lisäaineista (mm. ftalaatit).

PBDE vähenee jo Itämeren silakoissa, mutta lisääntyvät edelleen arktisella alueella. Fluoria sisältäviä pintakäsittelyaineita (PFAS) on käytetty jo 50 vuotta mitä moninaisemmissa tuotteissa. Ne ovat erittäin pysyviä ja EU:n riskiarviointi on vasta alkamassa.

Laivanpohjamaaleista meille puhui tutkimusprofessori Anja Hallikainen ylittäen reippaasti hänelle varatun ajan. Olisi kuvitellut tilaisuuden juontamisen riittävän tyydyttämään pahimman puhenälän.

Itämeren kaloissa on korkeita pitoisuuksia laivanpohjamaalien jäämiä. Orgaanisten tinayhdisteiden (OT-yhdisteiden) laaja käyttö maaleissa, PVC-muovissa ja tekstiileissä on johtanut siihen, että Itämeren kaloissa on keskimäärin 58 mikrogrammaa tuorepainoa kohti. Järvikaloissa OT-yhdisteitä on ”vain” 10 mikrogrammaa tuorepainoa kohti. Aivan kuten tuontikaloissakin ihan muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta. Professori Hallikaisen näyttämällä kartalla näkyi hätkähdyttäviä saantilähteitä: thaimaalainen tonnikala ja yksittäinen näyte muistaakseni Mauritiuksen saarelta. Pääosin tuontikala on siis puhtaampaa kuin Itämeren kala ainakin OT-yhdisteiden suhteen.

Kun tutkittiin oletettuja saastuneita satama-alueita, ei ihan aina oletukset menneet niin kuin arveltiin. Toki ne satamat, joissa laivoja oli runsaasti, oli kaloissa paljon myrkkyjä. Erityisesti Helsingin, Sipoon, Porvoon, Kotkan ja Naantalin satamissa uineet kalat olivat saastuneita. Varsin puhtaita satamia oli pohjois-Suomessa (Raahe, Oulu).

Likaisimmat tutkitut järvialueet olivat:
- Varkaus, Huruslahti
- Lohja
- Jyväsjärvi
- Tampereen vesistöt

Oulunjärvi oli kaikkein puhtain!

Näitä OT-yhdisteitä kerää kaikkein hanakimmin ahven, kuha, hauki ja lahna. Myös kalan koko vaikuttaa myrkkymäärien kerääntymiseen. Mitä suurempi ahven sitä enemmän OT-yhdisteitä. Silakka, lohi ja kilohaili keräävät vähemmän OT-yhdisteitä (kala viihtyy avomerellä). Iloista oli nähdä miten kasvatettu kala on puhdasta!

Ainakin minua hätkähdytti viesti korkeista OT-yhdisteiden määristä tonnikalasäilykkeissä ja ruoppausten mahdolliset vaikutukset äkillisiin paikallisiin myrkkyesiintymiin kaloissa! Valvontaa on lisättävä!

Akatemiatutkija Jouni Tuomisto sai päättää valmistellut puheenvuorot esitelmällään ”Itämeren kalat ravintona”. Hän puhui selkeästi ja hyvin siitä miten terveellistä kala on. Kalan rasvoista erityisesti omega-3-rasvahapot ovat avainasemassa, kun etsitään terveyshyötyjä. Terveysnäyttö on todella vahvaa. Kalaöljyillä ja kalanmaksaöljyllä pidetään sydän- ja verisuonitaudit kurissa, estetään verihyytymät ja rytmihäiriöt. Kehittyvien lasten keskushermostolle omega-3-rasvahapot ovat tärkeitä. Tohtori Tolonen on ollut oikeassa. Kalaöljykapseleita pitää popsia. Terveyshyödyt ovat suuret. Tavallinen peruskalaöljy kuitenkin riittää aivan mainiosti, ei välttämättä tarvita Tolosen pitkälle jalostettuja öljyjä.

Itämeren silakan terveyshyötyjä ja –riskejä Suomessa punnitessa on voiton puolelle jäänyt terveyshyöty. Kokonaishyöty on Tuomiston mukaan 174 vältettyä sydänkuolemaa vuodessa. Haitat ovat verrattain pieniä.

Kalaa pitää syödä ainakin kaksi kertaa viikossa, eri kalalajeja vaihdellen. Vaarallista ei ole syödä kalaa useammin kuin kaksi kertaa viikossa. Päinvastoin, se voi olla viisautta!