Laihtua voi monella eri tavalla

**

Kirjoitettu 26.2.2009, lisäys tekstiin tehty 27.2.2009 ja 28.5.2009.

Tutustuttuani teidän arvokkaisiin ja rohkeisiin kommentteihin (KIITOS!) uskallan pohtia tätä alla esiteltyä tutkimusta hieman vapaammin. Olen myös lukenut uudemman kerran tuon tutkimuksen. Siitä enemmän tietoa tässä uusimmassa päivityksessä. 

Ravitsemuskeskustelun ilmapiiri on muuttumassa Suomessa. Siihen on saattanut vaikuttaa omalta osaltaan Suomen Akatemiassa 9.2.2009 järjestetty keskustelutilaisuus ja lukuisten paikalla olleiden toimittajien arviot ja kirjoitukset keskustelujen annista. Tilaisuudessa esiintyivät vähähiilihydraattista ruokavaliota noudattavat ja kannattavat yhdessä maamme johtavien ravitsemusasiantuntijoiden kanssa. Keskusteluun valikoitui juuri sopiva kokoonpano.

Nyt tässä yhden totuuden maassa voi avoimemmin pohtia miksi tässä laajassa ruokavaliotutkimuksessa ei ollut yhtään todella vähähiilihydraattista vaihtoehtoa. En ole nähnyt tämänsuuntaista arviota vielä, mutta olisikohan syynä vähähiilihydraattisen vaihtoehdon poissaoloon se, että tässä tutkimuksessa lähtökohtana oli nimenomaan runsashiilihydraattisten ruokavalioiden laihdutusvaikutuksen pohdinta. Tulokseksi saatiin, että runsaasti hiilihydraatteja nauttimalla voi toki laihtua jos on sinnikäs! 

Aikaansa seuraava ruotsalaislääkäri Andreas "kostdoktorn" Eenfeldt on tänään (27.2.2009) myös kirjoittanut vääristyneestä tutkimusasetelmasta ja lisäksi hän on raivostunut kuultuaan Ruotsin TV:n ajankohtaisohjelman aiheesta.

Me tarvitsemme ihan erilaisen tutkimusasetelman jos aiomme selvittää laihtuuko vähähiilihydraattisella Atkinsin tyyppisellä ruokavaliolla yhtä hyvin vaiko vielä paremmin. Tutkijoilla täällä Suomessakin pitäisi olla rohkeutta toteuttaa seuraavanlainen koeasetelma:

Ryhmä 1. Laihduttaa ravitsemusterapeutin ja lääkärin ohjauksessa kahden vuoden ajan Valtion ravitsemusneuvottelukunnan ohjeilla.

Ryhmä 2. Laihduttaa Atkinsin ruokavalion avulla lääkärin (esimerkiksi ortopedi Antti Heikkilä) ja asiaan vihkiytyneen ravitsemusterapeutin ohjauksessa kahden vuoden ajan.

On tulos sitten mikä tahansa, niin saataisiin selvyys onko tuo Atkinsin ruokavalio (Hys hys -ruokavalio) niin hyvä kun väitetään esim. karppaajapiireissä. Tämä asetelma sopisi erinomaisesti väitöskirjaprojektin yhteydessä toteutettavaksi hankkeeksi. Tutkimusasetelma ei ole mielestäni millään tavalla epärealistinen. Lisäksi saisimme ehkä vastauksia monia tutkijoita askarruttavaan kysymykseen: Voiko Atkinsin ruokavalion toteuttaa kahden vuoden ajan kyllästymättä "yksipuoliseen" ruokavalioon, jossa syödään niin paljon rasvaa koko ajan? Saako sillä ruokavaliolla tyydytettyä suojaravintoaineiden saannin ja mitä tapahtuu veren rasvaprofiilille?

Pistetäänkö töpinäksi professori Matti Uusitupa? Onko sinulla väitöskirjaprojektiaan käynnistävää ravitsemustutkijaa tarjolla?

Suomessa käynnistyy Jyväskylän ammattikorkeakoulussa kesäkuussa 2009 fysioterapiaa opiskelevien Heikki Laatikaisen ja Johanna Joutsenen toimesta pienimuotoinen tutkimus vähähiilihydraattisen ruokavalion vaikutuksesta laihtumiseen, vointiin, mielekkyyteen, nälänhallintaan, terveyteen jne. Olen luvannut toimia opinnäytetyön yhteyshenkilönä ja asiantuntijana.

     

Äskettäin (26.2.2009) ilmestyneessä New England Journal of Medicine lääkärilehdessä on tutkittu erilaisia laihdutusruokavalioita kahden vuoden ajan. Arvostettu ja tunnettu tutkijajoukko päätyy tällaiseen johtopäätökseen: Yhdelläkään laihdutusdieetin kannattajalla ei ole syytä röyhistellä rintaansa. Laihtua voi millä dieetillä tahansa. Tärkeintä on ammattimainen lähestymistapa, dieetin oikeaoppinen noudattaminen ja sinnikkyys. Dieetistä täytyy pitää kiinni riittävän pitkään. Kannattaa liikkua paljon.

Tutkimus pyrki siis löytämään vastauksen kiihkeänä vellovaan dieettisotaan. Yli 800 ylipainoista tai lihavaa amerikkalaista seurattiin kahden vuoden ajan. Käytössä oli neljä eri laihdutusdieettiä. Kaksi dieettiä, joissa syötiin paljon rasvaa ja rajoitettiin hiilihydraattien saantia. Kaksi dieettiä, joissa vähennettin rasvan saantia ja syötiin enemmän hiilihydraatteja. Dieeteissä pyrittiin noin 750 kilokalorin energiavajeeseen viikossa. Kaikki osallistujat saivat ammattiapua ja heitä kehotettiin harrastamaan liikuntaa 90 minuuttia viikossa (tosi vähän!).

Puolen vuoden kuluessa dieetin aloittamisesta oli keskimäärin menetetty 6 kiloa eri dieettiryhmissä. Ryhmien välillä ei ollut mitään eroa. Vuoden kuluttua lähes kaikki olivat saaneet todeta kilojen hiipineen takaisin. Niinpä kahden vuoden kuluttua saatiin hyvin vaatimaton 3-4 kilon laihdutustulos. Vain 15 prosenttia laihduttajista oli laihtunut 10 prosentin verran (esim. 100 kiloa painava oli laihtunut 10 kiloa) ja älyttömän harva (4 %) oli laihtunut enemmän kuin 20 kiloa.

Parhaiten onnistuivat ne laihduttajat, jotka osallistuivat säännöllisiin ryhmätapaamisiin. Tutkijat saivat esiin 0,2 kilon laihdutusvaikutuksen jokaista tapaamiskertaa kohti. Ryhmässä kannattaa siis laihduttaa.

Tutkijoiden mukaan salaisuus ei siis löydy vähentyneistä hiilihydraateista, rasvoista tai proteiineista. Salaisuus löytyy vähentyneestä ruoan mukana saadusta energiasta. Dieettien epäonnistumisena tätä on pitkälti pidettävä. Suosittujen dieettikirjojen ja internetin keskustelukanavien ylläpitämä ajatus energiaravintoaineiden keskinäisten suhteiden tärkeydestä, lepää aika hataralla pohjalla. Esimerkiksi vähähiilihydraattiset ruokavaliot, joissa syödään virallisia suosituksia huomattavasti enemmän rasvaa ja proteiinia, ovat saavuttaneet suuren suosion. Tärkeämmäksi kriteeriksi laihdutustuloksen pysyvyyden suhteen näyttäisi jäävän se miten laihduttaja pystyy ylläpitämään kalorivajetta riittävän pitkään ja laihdutustuloksen saavutettuaan motivoituu jatkamaan valitsemallaan tiellä. Monilla erityyppisillä dieettiratkaisuilla laihdutus onnistuu. Laihdutustuloksen pysyvyys jää suurimmaksi ongelmaksi.

 
Tutkijat pitävät hyvänä sitä asiaa, että vähärasvaisuuden mantra saa rinnalleen muita ratkaisumalleja, kuten näitä vähähiilihydraattisiakin virityksiä. Sillä kyllä vähähiilihydraattisella ruokavaliolla laihtuu, se on tutkijoiden mielipide. Tämän seikan kieltäminen on sulaa hulluutta.

Monia laihdutustutkimuksia leimaa lyhytaikaisuus. Yli vuoden kestäviä tutkimuksia on todella vähän. Tässä referoitavana olevassa tutkimuksessa ylipainoiset koehenkilöt noudattivat dieettiään 2 vuotta. He saivat monipuolista, yksilöllistä ja riittävää tukea koko laihdutuskauden ajaksi.

Laihtuminen johti parempiin veriarvoihin. Mielenkiintoista oli havaita, että hiilihydraattien rajoitus paransi (lisäsi) hyvää HDL-kolesterolia ja rasvojen saantia rajoittavat dieetit paransivat (laskivat) pahaa LDL-kolesterolia. Kaikilla laihduttajilla insuliiniarvot paranivat, paitsi niillä laihduttajilla, jotka söivät paljon hiilihydraatteja. Korkeana pysyttelevä insuliini on diabeteksen riskitekijä. Tulkitsen tämän sillä tavalla, että hiilihydraattien rajoitukselle on näyttöä myös tämän tutkimuksen pohjalta.

Tyly juttu: Laihduta millä dieetillä tahansa ja varaudu vaatimattomiin tuloksiin.

Ainoat varmat asiat: Laihtua voi vain jos vähentää energiansaantiaan ja harrastaa enemmän liikuntaa.

Yksilötasolla voidaan varmasti saavuttaa parempiakin tuloksia. Tärkeää on valita sellainen laihdutusdieetti, jolla voi olla lopun elämäänsä. Hiilihydraattitietoisuus on suuri etu. Rasvoilla ei pidä läträillä ja liian kevyesti (rasvattomasti) elämisellä ei saavuteta minkäänlaisia hyötyjä. 

Olisikohan syytä syödä ruokaa sillä tavalla, että nälkä pysyy hyvin loitolla (täysjyvää, kananmunia, lihaa, luonnollisia rasvoja), välttää makeita välipaloja, liikkuu paljon ja varautuu siihen, että laihdutus on koko elämää käsittävä projekti?

Mitä mieltä olet?

Lasten diabetes kovassa kasvussa

**

Tyypin 1 diabetes (lasten sokeritauti) on Suomessa yleisempi kuin muualla maailmassa. Sairauden tarkkaa syntymekanismia ei tunneta, väittää lääketieteellisen väitöskirjan tekijä Johanna Lempainen 2.6.2009 Turun yliopistossa. Alle 5-vuotiaiden diabetestapaukset tulevat kaksinkertaistumaan Euroopassa vuoteen 2020 mennessä, kertoo Lancet -lääkärilehti tänään 28.5.2009 nettiversiossaan.

Kaksi ikävää uutista, jotka muistuttavat siitä, että terve lapsi ei ole mikään itsestäänselvyys. Olkaa kiitollisia jos lapsenne on terve. 

Lancet -lehden tutkimus perustuu diabetesrekisterien tarkkaan seurantaan Euroopan maissa. Christopher C Patterson, Gisela G Dahlquist, Eva Gyürüs, Anders Green ja Gyula Soltész keräsivät tiedot vuosina 1989-2003. Tänä aikana 29 000 lasta ja nuorta sairastui diabetekseen. Diabetes lisääntyi kaiken kaikkiaan noin 3,9 prosentilla joka vuosi. Vastasyntyneiden lasten diabetes aina 4-vuotiaiksi asti lisääntyi kaikkein eniten (5,4%) kun taas varhasinuorilla (10-14 -vuotiaat) diabetes laukkasi 2,9 prosentin vuosivauhdilla. Näiden tietojen pohjalta tutkijat ovat arvioineet miten monta lasta sairastuu diabetekseen ennen vuotta 2020. Tulokseksi tuli häkellyttävä noin 70 prosentin lisäys diabetestapauksissa, jos tämä ikävä trendi jatkuu. Tämä tarkoittaa sitä, että 160 000 lasta sairastuu diabetekseen vuonna 2020 (vuonna 2005 vastaava määrä oli 94 000).

Lancet -lehdessä kirjoittavat tutkijat pitävät mahdollisina syinä lisääntyneeseen diabetekseen lapsilla, muutoksia elinolosuhteissa ja yleistyneitä keisarinleikkauksia. Väitöskirjaansa puolustava Lempainen pitää syinä lasten muuta sairastelua ja äidinmaidonkorvikkeita.

Johanna Lempainen tutki väitöskirjaansa varten eri tekijöiden – varhaislapsuuden virusinfektioiden, lehmänmaitopohjaisen äidinmaidonkorvikkeen ja perinnöllisen alttiuden – merkitystä tyypin 1 diabetekseen liittyvän autoimmuniteetin syntymisessä. Lempainen tutki lapsia, joilla oli kohonnut perinnöllinen riski sairastua diabetekseen.

Johannan tutkimuksessa huomattiin, että varhaislapsuudessa sairastettu sytomegalovirus- tai enterovirusinfektio ei yksinään lisännyt autoimmuniteetin riskiä. Ennen puolen vuoden ikää sairastettu rotavirusinfektio sen sijaan lisäsi autoimmuniteetin riskiä hieman. Autoimmuniteetilla tarkoitetaan tilaa, jossa immuunipuolustus virheellisesti hyökkää elimistön omia kudoksia vastaan. Tässä tapauksessa tuhoutuu haimakudosta.

Tarkemmissa tutkimuksissa osoittautui, että enterovirusinfektio oli autoimmuniteetin riskitekijä niillä lapsilla, jotka olivat saaneet lehmänmaitopohjaista äidinmaidonkorviketta ennen puolen vuoden ikää.

Lempaisen väitöskirja osoittaa, että tutkittaessa yksittäisen ympäristötekijän merkitystä autoimmuniteetin kehittymisessä pitäisi ottaa huomioon myös eri ympäristötekijöiden ja perinnöllisen alttiuden yhteisvaikutus. Lancet -lehdessä julkaistu artikkeli aukaisee silmät todella vaikealle ongelmalle: lasten diabetekselle.

Suomen Lääkärilehti kirjoitti Johanna Lempaisen väitöskirjatyöstä. Dagens Medicin kirjoitti yleistyvästä diabeteksesta Euroopan lapsilla. Lisää tietoa voitte hakea Lancet -lehden diabetesteemaan keskittyvästä numerosta, joka ilmestyi 23.5.2009.

Terveys ja vastuullinen yritystoiminta - leikkipuistoista kulutuksen kentille

**

Olin 27.5.2009 Kansallismuseon auditoriossa kutsuseminaarissa, jossa juhlistettiin viidettä Terveyden edistämisen ajankohtaispäivää. Terveyden edistämisen keskus ry (Tekry) järjesti seminaarin yhdessä Elinkeinoelämän keskusliiton, Eduskunnan terveyden edistämisen asiantuntijaryhmän, Sitran, Sosiaali- ja terveysministeriön, Terveyden edistämisen politiikkaohjelman, Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen, Työ- ja elinkeinoministeriön ja UKK-instituutin kanssa. Oli varsin mielenkiintoinen tilaisuus!

Seminaarissa pohdittiin yksittäisissä puheenvuoroissa ja keskustelupaneelin kautta mahdollisuuksia luoda ja vahvistaa terveyttä ja hyvinvointia maassamme. Kuntien ja valtion lisäksi myös yritykset voivat päätöksillään vaikuttaa merkittävästi siihen, millaisiin valintoihin ihmiset arkielämässään päätyvät. Erityisen herkässä asemassa ovat lapset ja nuoret, joiden terveyden edistäminen vaatii uusia näkökulmia ja kumppanuuksia elinkeinoelämän, julkisen sektorin ja järjestöjen välillä.

Yrityksillä on paljon vaikutusvaltaa kansalaisten arkipäivän valintoihin. Onko vastuullinen yritystoiminta todellista - vai pelkkiä sanoja vuosikertomusten sivuilla? Mitä terveyttä edistävä toiminta on yritysten näkökulmasta? Jotta kansalaisten terveys edistyy, tarvitaan uudenlaista ja ennakkoluulotonta yhteistyötä eri toimijoiden välillä. Miten yhteiskuntavastuu tulee näkyväksi yritysten ja järjestöjen välisessä yhteistyössä?

Yritystoimintaa säätelevät useat lait ja säädökset, joilla suojataan terveyttä ja ehkäistään haittoja. Mitä on vastuullinen yritystoiminta erityisesti suhteessa lapsiin ja nuoriin? Mikä on tuotekehittelyn, markkinoinnin ja mainonnan rooli?

Tässä muutamia kysymyksiä, joihin etsittiin vastauksia. Olen koonnut teille muutamia päivän antiin liittyviä kohokohtia. Paikalla oli muitakin toimittajia, joten pyydän seuraamaan lehtikirjoittelua tasapuolisen kuvan saamiseksi. Minä olen saattanut hyvin valikoivasti kuunnella ja katsella seminaarin antia.

Henkilöstöjohtaja Antero Levänen HOK-Elannosta puhui rauhallisesti aiheesta ”Kumppanuudella terveyttä edistäviä tekoja”. Olin myönteisesti yllättynyt siitä miten laaja-alaisissa hankkeissa yritys oli mukana. Saimme kuulla erinomaisia esimerkkejä siitä miten vastuullinen yritys voi edistää sponsorointia ja kantaa sosiaalista vastuutaan. Terveyttä ja vastuullisuutta edistävinä hankkeina Levänen esitteli mm.

• Punaisen Ristin jäsenhankintakampanjat (Sokoksissa ja Prismoissa voi liittyä SPR:n jäseneksi). ”Paljon Väliä” -projekti oli ensimmäinen yhteistyöprojekti SPR:n ja HOK-Elannon välillä. Teemoina oli vertaissovittelu, suvaitsevaisuus ja ensiapu. Sen jälkeen tuli monien tunnistama ”Tärkeät minuutit” –projekti, joka jatkoi ensiapulinjalla kouluissa ja eri tapahtumissa. Nyt on käynnissä vuoteen 2011 asti erityinen nuorisoprojekti, jossa yritetään tukea ja motivoida oppimisvaikeuksien kanssa kamppailevia koululaisia (”LäksyHelppi”). Erinomaisia projekteja jossa yritys antaa taloudellista tukea mm. uusien vapaaehtoisten koulutukseen.
  
• Helsingin kaupungin nuorisoasiainkeskuksen kanssa on jännä yhteistyökuvio meneillään. ”Duunisauma” –projekti kouluttaa nuoria työelämään ja antaa heille välineitä itsenäiseen työnhakuun. Nuorisoasiainkeskuksen kanssa käynnistyi myös äskettäin pilottiprojekti nimeltään ”Junnut jeesaa”. Siinä nuoret auttavat ikääntyneitä eri tehtävissä. Parhaimmat kokemukset oli saatu kännykän ja tietokoneen käyttöopastuksessa. Nuoret näyttävät mitä kaikkea puhelimella ja tietokoneella voi tehdä.
  
• Sitten vielä yksi sydäntä lämmittävä hanke: ”Ruoka-apua vähävaraisille”. HOK-Elanto jatkaa Veikko ja Lahja Hurstin työtä jopa 100 000 euron arvoisella tuella. Elintarvikkeita jaetaan vähävaraisille ja järjestetään kodittomien joulujuhla.
  

Henkilöstöjohtaja Antero Levänen sai ansaitut aplodit seminaariväeltä.

 
Puheenjohtaja FT Seija Sihvola, Lasten terveysfoorumista (LTF), piti ansiokkaan ja tietorikkaan puheen lapsista ja nuorista yhteiskuntavastuullisilla markkinoilla. Tohtori Sihvola piti yhteiskuntavastuuta moniulotteisena toimintana kansalaisten hyvän elämän edistämiseksi. Yhteiskunnassa on paljon riskitekijöitä, jotka vaarantavat sen miten koemme tasapainoisen ja onnellisen lapsuuden. Haaste taata jokaiselle lapselle ja nuorelle hyvä henkinen, psyykkinen ja fyysinen hyvinvointi on vakavaa yhteiskuntavastuuta.

Sihvola nosti esille työyhteisöjen vastuun, jota voisi parhaiten toteuttaa tukemalla vanhemmuutta. Käytännössä tämä voisi tarkoittaa perhevapaiden kunnioittamista, osa-aikatyön mahdollistamista, joustavia työaikoja, kohtuuttoman runsaan ylityön välttämistä ja muunlaista perhemyönteistä työkulttuuria.

Yrityksiin kohdistuu paljon yhteiskuntavastuun painetta. Yhteiskuntavastuun toteuttaminen kulminoituu voimakkaasti rahaan ja erityisesti syyniin jää yritysten voitonjako: heruuko siitä jotain myös ”yleiseen hyvään”, vai kasvattaako se vain omistajiensa varallisuutta. Taantuma saattaa johtaa siihen, että yrityksen voitto jätetäänkin yrityksen käyttöön toiminnan kehittämisrahaksi, eikä ylimääräistä väljää raha olekaan. Viisaat yritykset osaavat kuitenkin aina jakaa voitostaan myös työyhteisönsä ulkopuolisille vaikka todellinen voitto ei suuri olisikaan. Antamisen ilo ei ole kuollut eikä kuopattu!

Vastuu yrityksen tuottamista palveluista ja tuotteista avaa herkullisia näkökohtia kriittiseen tarkasteluun. On tuotteita ja palveluita, joita ei parhaalla tahdollakaan voi pitää hyödyllisinä lapsille ja nuorille. Tarvitsevatko lapset seksikkäitä vaatteita, jättikokoon pakattua roskaruokaa, väkivaltaisia pelejä, kerrasta hajoavia leluja ym. tupakkateollisuudesta puhumattakaan? Todennäköisesti ei. Ne ovat sellaisia ikäviä tosiasioita, joiden kanssa elämme. Aikuisille tarkoitetut ja lapsille sopimattomat tuotteet ajautuvat lasten näköpiiriin viimeistään internetin kautta.

Elämme kummallisuuksien maailmassa. Äskettäin julkaistiin tutkimus, jonka mukaan brändituotteella on erityinen tehtävänsä: Se lohduttaa nuoria! Vastaavaa koukutusta esiintyy tietenkin myös aikuisten maailmassa, mutta moraalittomalta asia tuntuu silloin kun se kohdistuu lapsiin. Turhien ja vahingollisten tuotteiden ja palvelujen tuotanto on muutettavissa vain jos paineet niiden haitallisuudesta otetaan riittävän vakavasti ja joukkovoima niitä vastaan on riittävän suuri. Kuluttaja voi toki äänestää jaloillaan ja käsillään.

Seija Sihvola toi meille esimerkin muodossa tällä hetkellä 25-vuotiaat nuoret naiset. Heillä on keskimäärin seuraavanlainen lähtökohta loppuelämälleen:

• 20 prosentilla on rasitteena pitkäaikainen sairaus
  
• 33 prosentilla on ylipainoa
  
• joka viides tupakoi
  
• joka neljäs ei jaksa juosta puolta kilometriä
  
• joka neljäs juo vähintään 5 alkoholiannosta viikossa
  

Ei kovin hyvältä näytä, kuten tiedämme!

Saimme käytännön esimerkkejä järjestö- ja yrityskumppanuudesta kun yritysyhteistyövastaava Kristiina Helin, Pelastakaa Lapset ry:stä esiintyi yhdessä toimitusjohtaja Toni Toikan kanssa. Toikka on Alekstra Oy:stä.

Tilaisuuden päättäneessä paneelikeskustelussa oli teemana ”Rahat ja terveys - kaikki voittavat?” Paneelin vetäjänä oli toimittaja Annika Damström Ylen aamu-TV:stä.

Nämä asiat jäivät mieleen ystäväni, johtaja Mikael Fogelholmin (Suomen Akatemia, Terveyden tutkimuksen yksikkö ja Terveyden edistämisen keskuksen puheenjohtaja) puheenvuoroista:

- Pitäisikö mainokset kieltää? Ei me voida lähteä mainoksia kieltävään suuntaan. Kuitenkin on pidettävä huoli siitä, että tuotteesta ei saa sanoa ihan mitä tahansa (esim. perusteettomia terveysväitteitä ei saa esittää).

- Kuka ohjaa lapset oikeille urille? Vastuun jättäminen vain kotiin voi olla liian hankalaa. Kodit tarvitsevat apua ja niinpä mediakasvatus tulisi olla paljon vahvemmassa roolissa koulujen opetuksessa.

- Internet antaa mahdollisuuden kontrolloimattomaan nettiyhteisöön, joka voi olla kaikkea muutaman henkilön suuruisesta mielipiteiden laukaisukanavasta aina tuhansien henkilöiden muodostamaan foorumiin asti. (Huomatessaan minut yleisössä) Mikael otti esimerkin alakarppaajista (hiilihydraatteja voimakkaasti rajoittava sekalainen yhteisö). Jos internettiä ei olisi, ei alakarppaajat olisi saaneet niin vahvaa jalansijaa Suomessa. (Olen ihan samaa mieltä kuin Mikael tässä asiassa, mutta näen tässä alakarppajien toiminnassa toki myös myönteisiä seikkoja.)

- Yrityksissä on aika paljon kaikenlaista kaksinaismoraalia. ”Kännissä olet ääliö” –kampanja toimi esimerkkinä tästä. Panimoteollisuus haluaa, että alkoholijuomia myydään mahdollisimman paljon. Mahdollisesti panimoiden lähtö mukaan tähän kampanjaan pohjautuu siihen havaintoon, että heitä ei kiinnosta kännissä örveltämisen edistäminen. Tästä näkökulmasta katsoen panimoilla saattaa olla jopa aito kiinnostus edistää siistimpiä juomistapoja.

- Paljon kovempaan riskitestiin joutuu sellainen yritys, joka on valmis yhteiskuntavastuuseen tervehdyttämällä tuotetarjontaansa. Kuvitelkaa jos Kelloggs luopuisi aamiaismuroistaan ja Toni Tiikeristä terveyssyistä (muroissa on paljon sokeria ja suolaa, mutta vähän kuituja). (Erittäin hyvä pointti, Mikael!)

- Terveysmainonta on pääosin aika siistiä Suomessa. Lastenohjelmien aikana ei juurikaan esitetä pikaruokamainoksia. Aikuisille kyllä sitten tarjotaan mainosten muodossa vaikka mitä hömppää!

Paneelissa istuivat myös toimitusjohtaja Ritva Hanski-Pitkäkoski Mainostajien liitosta, toiminnanjohtaja Teemu Japisson Nuori Suomi ry:stä, Valion viestintäpäällikkö Taina Lampela-Helin ja ylijohtaja Marita Wilska Kuluttajavirastosta.

Johtaja Maija Perho (Terveyden edistämisen politiikkaohjelma) kokosi lopuksi hienosti päivän annin.

Lisätietoja voi saada minulta.

Kahvi on suositeltava juoma

**

Valtion ravitsemusneuvottelukunta (VRN) puntaroi juomasuosituksia laatiessaan eri juomien terveys-, paino- ja hammasvaikutuksia. Kahvin osalta asiantuntijaryhmä päätyi siihen, että se on harmitonta, kertoo ravitsemusasiantuntija Patrik Borg UKK Instituutista.

- Kahvin haittoja ei ole saatu esiin tutkimuksissa. Sen sijaan sen terveysvaikutuksista alkaa olla näyttöä, joka voidaan kenties jatkossa ottaa huomioon uusia suosituksia laadittaessa, Borg toteaa.

VRN otti huomioon sen, että juomat voivat olla lihottavia, jos niitä juodaan paljon. Kahvin suhteen merkitsevää on, minkä kanssa sitä juodaan ja kuinka usein. Suositeltavaa olisi sokerin ja maidon rasvan välttämiseksi juoda kahvi mustana tai vähärasvaisen maidon kanssa. Yksi punaiseen maitoon tehty maitokahvi silloin tällöin ei kuitenkaan pilaa kenenkään terveyttä.

- Punaisen maidon kieltäminen café lattessa näyttäisi terveysnatsismilta. Jos juo yhden kupin päivässä, ei asialla ole merkitystä, mutta jos juo monta, on sokeripaloilla ja maidon laadulla terveydellistä merkitystä, Borg huomauttaa.

Hammasterveydelle on pahasta juomien happamuus. Vaikka kahvi on hapan, ei se ole pahimmasta päästä tässäkään suhteessa.

Suodatinkahvi on edelleen tutkimusten valossa pannukahvia suositeltavampaa. Esimerkiksi espresso asettuu näiden kahvilaatujen välimaastoon kolesterolia kohottavien ainesosiensa takia.

Kysymys kohtuullisuudesta saa Borgin kaartelemaan. Juomasuosituksissa ei oteta asiaan kantaa, mutta kohtuutta voisi olla yhden ja viiden kupin välille asettuva päiväannos.
Kahvi ei aiheuta suomalaisille ravitsemuksellisia ongelmia

Suomalaiset juovat keskimäärin 3,2 kuppia kahvia päivässä. Ne, joille kahvi ei sovi, tuntuvat osaavan vältellä sitä itse. Tällä Borg viittaa esimerkiksi kofeiiniherkkiin ihmisiin, joille ei suositella yli kolmea kupillista kahvia päivässä.

- Sen sijaan syyllisyyttä kahvin kohtuukäytöstä on paljon. Kahvissa on vahva synnin leima, ja siihen liittyy paljon harhaluuloja. Moni uskoo sen diureettiseen voimaan, vaikka sitä ei ole todistettu.

Maalaisjärkeä käyttäen jokainen voi havaita, että kahvi itsessään on harvoin ongelma, sen sijaan ongelmia tulee, jos kahvilla korvataan aterioita.

Borg toteaa myös, että mielikuvissa kahvi ja kofeiini yhdistetään liiankin tiukasti yhteen. Kahvissa on puskuriaineita, joten kahvista saatavan kofeiinin vaikutus jää heikommaksi kuin energiajuomista saatavan. Tämä pätee etenkin lasten käyttöön. Silti kahvikaan ei ole lasten juomaa, sillä kun maksan kehittyminen on kesken, suositellaan varovaisuutta kahvin käytössä. 

Lähde: Ruokatieto uutiskirje toimittajille, 26.5.2009

Ole tarkkana alkoholin kanssa - ainakin tällä viikolla!

***

Poliisi valvoo 25.5.-31.5.2009 tehostetusti alkoholin käyttöä, sisäasiainministeriö kertoo.

Viikon tavoitteena on alkoholin aiheuttamien haittojen ehkäisy ja vähentäminen erityisesti nuorilla. Alkoholihallinto on mukana valvontatapahtumissa. Poliisi tekee yhteistyötä myös Sosiaali- ja terveysalan lupa- ja valvontaviraston kanssa.

Valvonnan kohteina ovat erityisesti:

• anniskelu- ja vähittäismyynti sekä välitys alaikäisille
  
• alkoholin nauttimisesta aiheutuvat häiriöt yleisillä paikoilla
  
• humalajuomiseen puuttuminen
  
• alaikäisten luvaton alkoholin nauttiminen ja hallussapito
  
• järjestyslain 4 §:n valvonta, jonka mukaan päihdyttävän aineen nauttiminen yleisellä paikalla taajamassa ja julkisessa liikenteessä olevassa kulkuneuvossa on kiellettyä
  

Lähde: Sisäasiainministeriö, 25.5.2009

Maitotuotteet vähentävät verenpainetaudin riskiä iäkkäillä

**

Paljon vähärasvaista maitoa ja maitotuotteita nauttivat näyttäisivät säästyvän verenpaineen kohoamiselta muita todennäköisemmin, osoittaa tuore hollantilaistutkimus. Hollantilaisten tutkimus ei ole ensimmäinen, jossa maidon ja verenpaineen yhteys on todettu, mutta se on ainoita, joissa eri maitotuotteita on tarkasteltu erikseen.

Tulosten perusteella maitotuotteisiin liitetty suojavaikutus suurenee mitä enemmän maitoa nauttii. Verrattuna vähiten, eli noin 160 grammaa päivittäin syöviin, noin 700 grammaa maitotuotteita päivittäin syövistä viidenneksen harvempi sairastui verenpainetautiin kuusivuotisen seurannan aikana. Ensimmäisen kahden vuoden aikana yhteys oli hieman voimakkaampikin.

Tarkemmissa analyyseissä yhteys rajoittui tavallisiin ja vähärasvaisiin maitotuotteisiin. Rasvaiset juustot ja maitotuotteet eivät pienentäneet riskiä, tutkijat raportoivat American Journal of Clinical Nutrition -lehdessä.

Tutkimukseen osallistui 2 245 yli 55-vuotiasta rotterdamilaista, joiden verenpaine oli normaali tutkimuksen alkaessa. Kuusivuotisen seurannan aikana verenpainetauti todettiin 984 osallistujalla.

Vähärasvaisen maidon lisäksi muun muassa hedelmien ja vihannesten sekä kananmunien on osoitettu vähentävän verenpaineongelmia.

Uutisjutun kirjoitti Duodecim ja se julkaistiin Poliklinikka -sivuilla.

Lähde: American Journal of Clinical Nutrition 89: 1877-1883, 2009

Nuuskan terveysriskejä yritetään vähätellä

**

Nuuskan terveysvaikutuksista on kertynyt runsaasti tutkimustietoa. Tiivistetysti voidaan sanoa, että nuuskalla on samanlaisia terveyshaittoja kuin savukkeilla, mutta sen keuhkovaikutukset ja savun hiilimonoksidista johtuvat vaikutukset puuttuvat. Näin totesi asian Syöpäjärjestöjen ylilääkäri, LKT Matti Rautalahti, Hengitysliitto Helin, Suomen Action on Smoking and Healthin (ASH) ja Syöpäjärjestöjen järjestämässä seminaarissa 25.5.2009 Helsingissä.

Tilaisuudessa tarkasteltiin nuuskan terveysvaikutuksia, kuultiin ruotsalaisten nuuskankäyttökokemuksia sekä eriteltiin nuuskan markkinoinnissa ja mainonnassa käytettyjä keinoja, joilla se pyritään tekemään houkuttelevaksi ja trendikkääksi nuorten parissa. Lisäksi tilaisuudessa kuultiin sisällöllinen analyysi nuuska-aiheisesta kirjoittelusta mediassa.

– Nuuskan syöpävaarallisuudesta on kiistelty pitkään, vaikka tieteellisen määritelmän mukaan se on ilman muuta syöpävaarallista. Näyttöä reaalisen syöpäriskin suuruudesta on myös viime vuosina alkanut kertyä. Nuuskan käyttö ei aiheuta yhtä suurta vaaraa terveydelle kuin savukkeiden polttaminen, mutta se lisää merkittävästi sydän- ja verisuonitautien, liikuntaelinten toimintahäiriöiden, diabeteksen ja tiettyjen syöpätautien vaaraa, Matti Rautalahti vahvisti.

Markkinoilla olevien nuuskatuotteiden koostumus vaihtelee paljon. Esimerkiksi nikotiinipitoisuus, annoskoot, kosteus ja PH ovat hyvinkin erilaisia eri tuotteilla. 

– Nuuska aiheuttaa riippuvuutta vähintäänkin yhtä paljon kuin savukkeet. Yhden nuuskarasian nikotiinipitoisuus voi vastata jopa 50-75 savuketta. Nuuskankäyttö on myös yhteydessä riskikäyttäytymiseen, erityisesti alkoholinkäyttöön, arvioi lääkäri, hammaslääkäri ja tutkija Seppo Wickholm McNeil Sweden AB:sta.

Viimeaikoina keskustelussa on paljon ollut esillä kysymys, voisiko nuuskankäyttö vähentää tupakointia. Yleisesti tunnetaan myös termi ”the Swedish Experience”, jolla viitataan ruotsalaisten pitkään kokemukseen nuuskan käytöstä.

– Kosteaa suunuuskaa on käytetty Ruotsissa jo pari sataa vuotta. Suurin nuuskan käyttäjäryhmä on tällä hetkellä 25–35-vuotiaat nuoret miehet. Puolet nuuskaajista tupakoi. Ilmiselvää on, että nuuskaajat haluavat lopettaa nuuskaamiseen aivan yhtä lailla kuin tupakoija tupakoinnin, Seppo Wickholm sanoi.

– Nuuskan uusi viehätys perustuu siihen, että siitä on tullut samaan aikaan sekä salonkikelpoisempaa että tapa kapinoida yhteiskunnan rajoituksia vastaan. Salonkikelpoistuminen ei ole sattumaa: kymmenessä vuodessa on tultu likaisin sormin huulen alle tungettavasta valuvasta mällistä hienostuneisiin erimakuisiin pussinuuskiin. Näyttääkin siltä että mitä rajoitetumpaa on markkinointi, sitä huolellisempaa on brändinrakentaminen, arvioi suunnittelija Erkki Izarra mainostoimisto 358:sta.

Nuuska-aiheisia lehtikirjoituksia esiintyi talven aikana varsin paljon, sillä tupakkalain uudistusta pohdittaessa julkisuudessa käsiteltiin myös nuuskan täyskieltoa. Viestinnän tutkijat Anne Leppänen ja Sanna-Mari Salomäki Konseptikehitys Kuule Oy:stä arvioivat, että talven nuuskajulkisuudessa esiintyivät enemmän ja monipuolisemmin näkökulmat, joiden mukaan nuuskan täyskielto olisi turhaa.

– Keskeistä kiellon arvioinnissa oli päättely, että koska haitallisempina pidettyjä tupakkaa ja alkoholia saa myydä vapaasti, nuuskan kielto olisi outoa ja epäloogista.

– Puheessa nuuskasta esiintyy sama arvojen kiista, kuin terveyden edistämisessä yleensäkin. Terveyssuositukset koetaan helposti negatiivisesti holhoamiseksi, ja tämä halutaan torjua. Vapaus liitetään nautintoaineiden vapaaseen käyttöön – olkoonkin, että nikotiinin aiheuttama riippuvuus on ristiriitaista vapauden arvolle, tutkijat pohtivat.

Lähde: Deskin uutistiedote toimittajille, 25.5.2009

Rasva tasapainotti elimistön

*

Vasabladet haastatteli 18.5.2009 diabetespotilas Ingemar Erikssonia ja asiantuntijoita Annika Dahlqvistia, Antti Heikkilää ja Christer Sundqvistia.

Ingemarin tapaus on mielenkiintoinen. Hänellä todettiin lihavuuden lisäksi korkea verenpaine ja myöskin verensokeri oli koholla. Hoitona hänelle määrättiin kaksi lääkettä ja hän sai kehotuksen välttää rasvoja. Lisäksi häntä kehotettiin liikkumaan paljon.

Hän onnistuikin pudottamaan painoaan lähinnä kovalla liikunnalla ja nälkäkuurilla. Tuli syksy ja liikunta jäi vähemmälle. Paino nousi entisiin lukemiin.

Sattumalta hän löysi Sten Sture Skaldemanin kirjan. Skaldeman oli pudottanut painoaan 145 kilosta 80 kiloon syömällä paljon rasvoja. Niinpä Ingemar Eriksson päätti kokeilla samaa keinoa. Hän söi lihaa, läskiä, kalaa, voita, kananmunia ja vihanneksia. Jätti kokonaan pois perunan ja muut runsaasti hiilihydraatteja sisältävät ruoka-aineet.

Pienenä ihmeenä Ingemar pitää sitä, että hän laihtui näkemättä nälkää. Lisäksi vapaa-aika täyttyi muustakin kuin liikunnasta. Ingemar on ollut tällä Skaldemanin vähähiilihydraattisella dieetillä noin kolme vuotta. Hänen veriarvonsa ovat kunnossa ja hänellä ei ole korkeaa verenpainetta eikä diabetesta. Hänellä on nerokas muistisääntö, jolla hän osaa valita ruokansa oikein: "Minä vältän kaikkia sellaisia ruoka-aineita joista voi tehdä viinaa".

Minua tarvittiin jutussa vakuuttamaan toimittajaa, että kolesteroliarvot ovat muillakin VHH-dieettiä noudattaneilla muuttuneet parempaan suuntaan. Ingemar ei ole mikään poikkeustapaus.

Antti Heikkilä ja Annika Dahlqvist kertovat uusista ravitsemusohjeista diabeetikoille, joihin kuuluu tärkeänä ominaispiirteenä se, että vältetään hiilihydraatteja ja syödään reilusti rasvaa.

Juttu on ilmestynyt myös ÖT:ssä (Österbottens tidning)

Meidän kotoinen Diabetesliittomme järjestää diabeetikoille suunnistuskursseja. 

Suomalainen eineskulttuuri

**
Tuon tämän vanhan jutun esille sen ajankohtaisuuden takia! Kirjoitettu 21.11.2007 ja päivitetty 25.5.2009.

Tätä juttua kommentoidaan vilkkaasti! Jo 31 kommenttia. Herkullisella tavalla keskustelu on kääntymässä käsitykseen siitä kuka on vastuussa terveellisestä ravinnosta. Yksilö vai jokin yhteiskunnallinen taho (esim. KTL nykyinen THL)? Elämä on todellakin valintoja täynnä. Elintarvikekemisti Saska Tuomasjukka on oivallisella tavalla osoittanut meille, että meidän on mahdotonta suorittaa kaikkia ruokavalintojamme terveysnäkökulmasta. Jostakin pitää tinkiä.
Ravitsemus herättää tunteita. Niin tämäkin keskustelu. Voimme varmaan puolustaa nimimerkki Anjan näkemystä siitä, että suurin osa elintarviketeollisuuden pöperöistä ovat kehnoja. Olemme kuluttajina osaltamme itse vaikuttaneet tilanteeseen. Me ostamme noita kehnoja eineksiä valtavia määriä. Emme protestoi tarpeeksi äänekkäästi jos lähikaupan lihatiski suljetaan. Meidän pitää nimimerkki Juuson tapaan oppia vaatimaan eineksistä parempaa ravitsemuksellista tasoa. Iloitsimme Kati Parppein saarnasta: Meidän ei ole pakko alistua tähän einesten vyöryyn! Meidän pitää tämän asian suhteen oppia "ronkeleiksi", hankaliksi asiakkaiksi. Meidän pitää viestittää kauppiaalle, että laadukas ruoka pitää olla näkösällä niin, ettei sitä tarvitse etsiä milloin ala- milloin ylähyllyltä.
Ottakaa tekin kantaa terveellisen ravitsemuksen filosofiaan. Tämä teollisten pöperöiden ja kotiruoan vastakkainasetelma on todellakin vahvasti arvokeskustelun leimaama, kuten Juuso asian ilmaisee.
Lukekaa ihmeessä mitä mieltä nimimerkki *p* on eineksistä! Saska koettaa vääntää tämän näkemyksen koskemaan ainoastaan ekstremeravitsemuspiirejä. Voimme varmaan antaa tukemme monille *p*:n ajatuksille. Tuskin tämä kuitenkaan tarkoittaa, että meissä on kasvamassa esiin jokin ekstreme ravitsemusasenne? Tuskin. Pysytelkää jossakin kultaisen keskitien maisemissa. Siellä on turvallista mennä eteenpäin.

Suomalaiset kuluttajat on taitavasti ohjelmoitu ostamaan kaupasta valmisruokia ja eineksiä. Suomalaiset kuuluvat Euroopan kärkijoukkoon einesten ja valmisruokien kulutuksessa. Luodaan sellaisia mielikuvia, että me nimenomaan haluamme ostaa elintarviketeollisuuden köyhdyttämiä valmisruokia. Haluammeko? Emmekö enää halua itse valmistaa ruokamme kotona puhtaista perusraaka-aineista? Emmekö enää halua tehdä ostoksia lihatiskillä tai kalatoreilla? Ostammeko ruokaa vai nälänhävitysmassaa?

Finfoodin uutispalvelu on pitkin syksyä valistanut meitä valmisruokien syntyhistorialla. Tässä muutamia ajatuksia herättäviä otoksia:

Valmisruokien eli einesten historia juontaa juurensa 1920-luvulle, jolloin Hämeenlinnassa toimi lähinnä armeijan käyttöön ruokasäilykkeitä valmistanut tehdas. Varsinainen valmisruokateollisuus käynnistyi 1930-luvulla, kun osuusteurastamoiden yhteyteen perustettiin niin sanottuja kauppakeittiöitä. Näissä valmistettiin muun muassa lihapullia, laatikoita ja kaalikääryleitä, kertoo projektikoordinaattori Anna-Maija Kallio Saarioisilta.

1950-luvulla Suomessa tapahtui taloudellinen murros, maalta muutettiin kaupunkeihin ja naiset menivät töihin. Jääkaapit tulivat markkinoille. Vihannes- ja ruokasäilykkeet olivat ruuanlaiton apuna ja eineskeittiöt aloittivat toimintansa. Einesten tavoitteena oli maistua kotiruualta toisin kun säilykkeet, joihin usein liitettiin steriloitu maku, Kallio sanoo.

1960-luvulla valmistui ruokatehdas Saarioisiin ja ensimmäiset suurtaloudet tulivat einesyritysten asiakkaiksi. Ensimmäisiä asiakkaita olivat Helsingin sairaalat ja koulut.

Ruuan tullessa muodikkaaksi 1980-luvulla eines-sana muutettiin valmisruuaksi. Saarioinen lanseerasi vuonna 1981 einespizzat, joiden suosio yllätti jopa yrityksen henkilökunnan. Kansainvälinen ja etninen ruoka alkoi yleistyä, mikä näkyi myös valmisruokasektorilla. Kauppojen hyllyille löysi tiensä muun muassa brittipiiraat ja Pekingin pata.

Laman myötä kuluttajat tulivat entistä kustannustietoisemmiksi ja puolivalmisteet yleistyivät. EU:hun liittyminen toi uutta kiinnostusta ruuan alkuperään ja turvallisuuteen sekä ympäristökysymyksiin. Kallion mukaan ruokakulttuuri muuttuu hitaasti. Perinteiset lihapullat, laatikot ja kääryleet ovat edelleen suomalaisten keittiöissä, vaikka niitä valmistava teollisuus on muuttunut.

Kiireinen elämäntapa ja arjen helpotusten kaipuu on johtanut siihen, että kuluttajien ostoskoreista löytyy valmisruokia entistä enemmän. Kun kolme vuotta sitten 22 prosenttia ostoskoreista sisälsi valmisruokia, arvioin määrän nousevan 24 prosenttiin vuonna 2007. Sen sijaan lihavalmisteiden ja tuoreen lihan ja siipikarjan osuudet eivät tunnu kasvavan, kertoo Järvi-Suomen Portin tuotekehityspäällikkö Marita Leskinen.

Leskisen mukaan uutuustuotteet kasvattavat valmisruuan markkinoita. Kuitenkin perinteiset laatikot ovat edelleen suurin ryhmä. Leskinen näkee niiden pitävän pintansa tulevaisuudessakin, joskin kasvun hidastumista on havaittavissa. Laatikoiden lisäksi toisen perinteisen eineksen, karjalanpiirakan suosio on viime vuosina ollut laskusuunnassa, mutta Leskinen näkee tuotteelle uuden tulemisen. Karjalanpiirakan kuoressa käytetään entistä enemmän ruista, myös täytettä laitetaan runsaammin. Karjalanpiirakka on nyt ikään kuin tuunattu retrohenkeen, Leskinen muotoilee.

Myös pastavalmisruokien sekä valmiiden keittojen suosio lisääntyy. Keittojen markkinat ovat kasvaneet todella paljon tänä vuonna. Kauppoihin tulee uusia tuotteita jatkuvasti ja myös uusia toimijoita on markkinoilla, Leskinen kertoo.

Välipalatuotteissa uutuudet ovat hyvässä vauhdissa, kun taas perinteiset suosikit laskevat menekkiään. Esimerkiksi lihapiirakan suosion hiipumisen taustalla Leskinen näkee sen rasvaisuuden, lihapiirakan 6-18 prosentin rasvamäärä ei houkuttele entistä terveysvalistuneempaa kuluttajaa.

Tällaisten ajatusvirtojen edessä kuluttajan on syytä kuunnella ruoan ammattilaisia, kuten esimerkiksi huippukokki Henri Alénia. Häntä haastateltiin muutama päivä sitten Helsingin Sanomissa. Näin Henri Alén sanoo eineksistä:

Maatilat tuottavat laadukkaita raaka-aineita, mutta ne päätyvät kotien ruokapöytiin pitkän teollisen prosessin kautta. Tehomaatalouden tuottamat ruoat maistuvat penisilliiniltä. Hyvistä suomalaisista raaka-aineista puhuminen on hurskastelua. Missä ovat ne kaikki marjat ja sienet? Kaupoissa niitä ei näy, ja jos näkyy, ne ovat kalliita.

Eräässä suositussa foorumissa nimimerkki "Anja" loihtii ilmoille suuria viisauksia:

Minua hämmästyttää suuresti, miten suomalaisille maistuu neutraali nälänhävitysmassa. Helppous jyrää ylleen maut ja ruoasta nauttimisen. Nykyisin jokaisessa kaupassa on tarjolla lähes samat tuotteet. Suuret einesten valmistajat, leipomot ym. jakelevat tuotteensa ympäri Suomea. Pikkufirmojen tuotteet ovat monesti maukkaampia. Pieni lihanjalostamo ei voi tehdä bulkkia, vaan on kilpailtava maulla. Kaupan sisäänostajat laskevat tarkkaan, mistä tuotteita tulevat parhaimmat katteet ja mitkä säilyvät hyllyissä kauimmin. Tuotteiden sijoittelu kaupoissa on lähestulkoon tiedettä. Helposti saataviksi sijoitetaan tuotteet, joissa on hyvä kate ja joita halutaan myydä paljon. Etsin kerran eräästä suuresta kaupasta marinoimattomia broilerin rintapaloja. Ei siis minuuttipihvejä tai liejukanaa (tuttavani antama nimitys marinoidulle broilerille). Kun en löytänyt, kävin lihatiskillä kysymässä. Hyvin happaman oloinen myyjä tuli näyttämään, että siellähän ne ovat ylähyllyllä...

Onko tähän valmisruokien vyöryyn pakko alistua?

Kommentoikaa!