#
Kommentointi on vilkasta!
Mittani alkaa olla täysi näiden erilaisten alakarppausta tukevien keskustelufoorumeiden kanssa. Ennen kuin päästään asiaan, ensin muutaman termin määritys ja muutama muukin selitys.
Mikä on alakarppaaja?
Alakarppaaja on sellainen henkilö, joka syö hyvin vähän hiilihydraatteja. Ruokavalionsa hän perustaa rasvan ja proteiinin varaan. Syö hän myös paljon vihanneksia, mikä on hyvä asia ja vitamiineja ja hivenaineita hän saa runsaasti. Heti paikalla hän ei myöskään kuole sydänkohtaukseen.
Onko alakarppaaminen viisasta?
Monella asiaan vihkiytymättömällä ensireaktio voi olla kauhunsekainen toteamus, että noin ei voi syödä ja elää. Rasva tukki suonet. Lihominen on varmaa koska läskissä on niin paljon energiaa. Onko näin? Mielestäni ei. Hiilihydraatteja voi turvallisesti nauttia vähemmän kuin "laki" määrää (Valtion ravitsemusneuvottelukunnan suositukset). Tieteestä löytyy tukea monien ihmisten havainnoille, että rasvaa ja proteiinia enemmän syömällä voi pysyä terveenä, jopa laihtua. Harvat ravitsemusasiantuntijat ovat valmiita tällaiseen myönnytykseen. Se saattaa johtua siitä, etteivät ole tutustuneet alan kirjallisuuteen ja laukovat tästä ilmiöstä mielipiteensä saamansa opetuksen perusteella. Välillä joku Kelan, Diabetesliiton, Kuopion yliopiston tai valtion laitoksen tutkija, laukoo jotain hämmästyttävän tyhmää tästä alakarppauksesta. Parempi olisi pitää suu kiinni ja sormet poissa näppäimistöltä. Ensin heidän/meidän pitäisi tutustua aiheeseen ja vasta sitten laukoa jotain ulkoaopittuja mantroja tai sukkeluuksiksi mahdollisesti tarkoitettuja kuolemattomia lauseita kuten esimerkiksi: "Rasva tukkii suonet".
Pitäisikö kaikkien alakarpata?
Alakarppaaminen saattaa siis olla sopivaa joillekin ihmisille ja heidän käyttämälleen ruokavaliolle löytyy tieteellinen perusta. Pitäisikö kaikkien alakarpata? Ei minun mielestäni. Jääköön tämä ilmiö yhä kasvavan harrastajaryhmän elämää ylläpitäväksi voimaksi. En usko alakarppaamisen maailmanvalloitukseen. Uskon kylläkin siihen, että alakarppaamisen yhteydessä esille otetut seikat kuten esim. perinneruokien kunnioitus, luonnonmukaisuus, kulinaariset nautinnot jne. ovat jääneet pysyviksi arvoiksi terveyskeskusteluumme. En millään voi ymmärtää miksi ihmisen pitää tunkea sisuksiina jotain iljettäviä kevyttuotteita tai jonkun tehtaan valmistamaa margariinia kun noille tuotteille on olemassa luonnon omia tärveltymättömiä tuotteita. Mutta kaikkien ei siis pidä alakarpata.
Miksi tämä avoin tilitys?
Aiheen tähän kirjoitukseen sain kuultuani hyvän ystäväni dosentti Mikael Fogelholmin kommentin tällä viikolla (27.5.2009) eräässä
terveyskeskustelussa. Kommentti meni suunnilleen näin:
- Internet antaa mahdollisuuden kontrolloimattomaan nettiyhteisöön, joka voi olla kaikkea muutaman henkilön suuruisesta mielipiteiden laukaisukanavasta aina tuhansien henkilöiden muodostamaan foorumiin asti. Jos internettiä ei olisi, eivät alakarppaajat olisi saaneet niin vahvaa jalansijaa Suomessa.
Nyt päästiin sitten "asiaan"!
Tämän kommentin kokenut terveyskeskustelija laukoi ilmeisesti siitä syystä, että minä istuin yleisön joukossa. Tottuneena Fogelholmin tapaan keskustella ja tuoda asioita esille, olen lähes varma, että tällä myös on jokin syvempi merkitys meidän kahdenkeskisessä yhteistyössämme, mutta siitä en halua enempää jutella arvostamieni lukijoitteni kanssa. Olen ihan samaa mieltä kuin Mikael tässä asiassa, että alakarppaajien näkyvä missio olisi ollut mahdoton ilman internetin keskustelupalstoja, mutta näen tässä alakarppajien toiminnassa toki myös myönteisiä seikkoja. Fogelholm tietää, että minä olen paljonkin pohtinut alakarppaajien ideologiaa, tutustunut alakarppausta tukevaan kirjallisuuteen ja myös ahkerasti vieraillut noilla hänen tarkoittamillaan keskustelupalstoilla.
Tapaani keskustella leimaa avoimuus
Harva teistä tietää miten paljon olen joutunut pistämään aikaa, rahaa ja viitseliäisyyttä likoon muodostaakseni käsityksen tästä alakarppaamisesta. Olen avoimesti lähtenyt tätä omaa tietomäärääni kasvattamaan ja jakanut tietojani rehellisesti eteenpäin. Keskustelen terveysasioista päättävien kanssa myös alakarppaamisesta ja pidän näitä keskusteluja erittäin suuressa arvossa. Olen esimerkiksi pääjohtaja Pekka Puskan kanssa jo pitkään käynyt tästä ilmiöstä rauhallista vuoropuhelua. Me olemme monista asioista tosi paljon eri linjoilla, mutta sivistystä meillä ilmeisesti on molemmilla sen verran, että emme anna näiden eri käsitysten pilata hedelmällistä keskustelua. Julkisuuteen leviää ihan näinä päivinä Pekan ja minun välinen keskustelutuokio hiilihydraateista. Löydätte keskustelun 1.6.2009 lähtien apteekkilehdessä Terveydeksi! Emme päässeet kansikuvaan, mutta useita sivuja tekstiä ja kuviakin on lehdessä näytillä meidän keskustelutuokiostamme. No, mehän jatkamme keskusteluja Pekan kanssa. Tulee vielä se päivä jolloin ollaan kansikuvassa (heh!).
Keskustelukanavilla alakarppauskeskustelu on ongelmallista
Alakarppaamisesta keskustellaan muutamassa keskustelufoorumissa:
Kaikilla näillä keskustelukanavilla olen vieraillut ja muutamiin jopa kirjautunut joko omalla nimelläni tai "veteraaniurheilija" nimimerkillä. Todennäköisesti alakarppauskeskustelua käydään muissakin paikoissa. En ole niin hyvin perillä netin saloista.
Eniten minulla on kokemusta hiilaritietoiset foorumista. Minulle suotiin joitakin vuosia sitten sinne oma osio, jossa kävin tätä avointa keskusteluani esimerkiksi alakarppaamisesta ja hiilihydraattitietoisuudesta. Olen likimain ensimmäisiä foorumikirjoittajia. Taisin olla neljäs tai viides foorumille rekisteröitynyt ihminen. En kirjoita enää tällä foorumilla kolmesta eri syystä:
- Minulla on porttikielto foorumiin! Niin uskomattomalta kuin se kuulostaakiin, avoimuuteni on tulkittu niin suureksi vaaratekijäksi alakarppaus -ilmiölle (hiilihydraattitietoisuus), että minulta on evätty pääsy foorumiin. Monenlaisia nöyryyttäviäkin tapahtumia on tuota porttikieltoa edeltänyt aika tuonut esille elämässäni. Turha niitä on tänne tuoda.
- Minulla ei enää ole omaa osiotani siellä. Veteraaniurheilijan palsta suljettiin yllättäen kokonaan ehkä noin vuosi sitten (en tarkkaan muista ajankohtaa). Foorumin vastuuhenkilöille tuli ylivoimaiseksi sietää avoimmuuttani. Kirjoitin mielelläni alakarppausta koskevista kiistoista ja epäselvyyksistä. Tämä oli kuitenkin liikaa. Haluttiin säilyttää ajatus puhtaudesta. Likaisia ajatuksia ei hyväksytty.
- Se muuttui joidenkin foorumilaisten omaksi markkinavälineeksi. Siellä tuodaan aika selvästi esille muutaman ahkeran foorumilaisen kirjallisia tuotteita ja on suuri etikettivirhe ihmetellä ääneen miksi noita tuotteita pidetään niin näkyvästi esillä.
Ajattelin myös kokeilla kirjoittelua karppaus.info:ssa. Siellä jouduin heti nimettöminä esiintyneiden foorumihenkilöiden mielivallan kohteeksi. Kirjoituksiani sensuroitiin, aloittamiani keskusteluketjuja katkaistiin sitten kun oli vaara, että yleinen mielipide kääntyy puolelleni ja sittemmin minulle on annettu myös ikuinen porttikielto foorumiin! En ymmärrä miksi en saa kirjoittaa foorumilla sen takia, että haluan tietää enemmän tästä alakarppausilmiöstä. Hiilaritietoiset -foorumissa ollessani moderaattorina selvisi miksi on tarvetta kahdelle kovin samantyyppiselle foorumille, mutta en voi sitä puida julkisesti asioiden arkaluonteisuuden takia ja on minulla myös tarve ja kyky pitää salassa minulle uskottuja asioita. Karppaus.info osoittautui varsinaiseksi fanatismin pesäkkeeksi. Jalo karppausaate ei siellä saa joutua millään muotoa epäsuotuisaan asemaan. Antti Heikkilä on siellä arvoasteikossa heti jumalista seuraava. Tragikoomisia piirteitä saaneita keskusteluketjujani saattaa vieläkin olla jäljellä muutamia. Kaikkia ei ole sensuroitu tai vääristelty pilalle.
Suomi24-palsta on sitten ilmiönä tosi hauska. Siellä riehuu lehtimyyjä Kari J Mattila, joka kopioi palstalle harva se päivä jotain Antti Heikkilän tekstejä. Äijä pitäisi heittää sieltä pihalle, mutta se ei ilmeisesti käy päinsä. Halutaan pitää hänet siellä riehumassa, jotta hän ei levittäytyisi koko nettiin. Porukka sitten joko ylistää Mattilan teesejä maasta taivaaseen tai lyttää alimpaan helvettiin. Meno on hilpeää ja palsta on tietenkin tietoarvoltaan mitätön. Välillä sinne ilmestyy joku järkevien mielipiteiden kera, mutta pian hänet on savustettu pois yhteisöstä. Huumori siellä kukkii jossain määrin ja sen takia olen kirjoittelun lopetettuani, käynyt siellä satunnaisesti. Tein siellä sen virheen, että esiinnyin omalla nimelläni ja olin koko ajan täysin rehellinen kirjoituksissani. Se ei sopinut laisinkaan palstan luonteeseen. Palsta elää kaikenlaisen hölmöilyn ja häiriköinnin varassa. Harmillista mutta totta.
Lopuksi sitten vielä tosi outo ilmiö: Kauppalehden keskusteluissa on usein esillä ruokateema ja erityisenä suosikkiaiheena siellä näyttäisi olevan, yllätys - yllätys, alakarppaaminen! Keskustelu on yllättävänkin siistiä ja älykästä. Ehkä se on tarpeeksi outo paikka käydä ravitsemuskeskustelua, jotta kirjoittajat voivat vapautuneesti tuoda esille ajatuksiaan.
Ei tämä kirjoitus tullut valmiiksi yhdellä istumisella, jatkan sitten joskus kirjoittelua. Nyt pitää välillä tehdä töitä.
Ihmetelkää ja kommentoikaa tätä alakarppausilmiötä, mikäli asia kiinnostaa.