Sohvaperunoiden pelastusoperaatio etenee

**

Silmilleni hypähti tänä aamuna (3.6.2009) Yleisradion Tiedeuutisissa mielenkiintoinen uutinen, joka kiinnostaa minua biokemistinä. Samalla se veteraaniurheilijana tekee minut kovin surulliseksi. Luetaan ensin tämä uutinen ja kuullaan sitten selitykseni.

Yhdysvalloissa tutkijat ovat keksineet, miten hiiren maksa saadaan polttamaan rasvaa entistä tehokkaammin. Uuden menetelmän avulla jyrsijät eivät lihoa, vaikka ne söisivät miten paljon rasvaista ruokaa tahansa.
Samalla menetelmällä voidaan tehostaa myös ihmisen maksasolujen rasvanpolttoa.
Kalifornian yliopiston tutkijat siirsivät hiirten maksoihin kolibakteerin molekyylejä, joita tavallisesti tavataan bakteerien lisäksi vain kasveissa. Molekyylien vaikutus selittyi tietyn malonyyli-KoA:n vähentymisellä, mikä parantaa rasvan palamista.
Molekyylit myös ikään kuin loivat uuden oikopolun rasvanpoltolle, tutkijat kuvailevat löydöksiään.
Tutkijoiden havainnot saattavat jonain päivänä johtaa lihavuutta ehkäisevään geeniterapiaan. Toistaiseksi niistä on enemmän hyötyä aineenvaihdunnan tutkimukselle.
Tulokset julkaisi tiedelehti Cell Metabolism.

En ole vielä lukenut tiedelehdessä julkaistua artikkelia, mutta olen vuorenvarma, että kyseessä on seuraava ilmiö: ravahappojen palaminen ns. beeta-oksidaation avulla mitokondrioissa ja sen keinotekoisesta tehostamisesta.

Tässä ei ole mitään ihmeellisyyksiä tarjolla. Rasvavarastojen käyttö energiaksi tapahtuu vapaita rasvahappoja polttamalla (oksidaatio). Tämä tapahtuu solun voimalassa, eli mitokondriossa. Rasvahappojen päätyminen mitokondrioiden sisään on varsin monimutkaisen säätelyn varassa, mutta keskeisenä tekijänä on solun oma energiatilanne. Vain sellaisessa solussa, jossa on energiavaje, on tarvetta lisääntyneelle beeta-oksidaatiolle.

Tiedeartikkelissa mainittu malonyyli-koentsyymi A on tällainen solun energiatilanteen aistija. Mitokondrion ulkopuolella on "vahtimassa" malonyyli-koentsyymi A, joka on yksi tärkeä välivaihe monimutkaisessa rasvahappojen aineenvaihduntaketjussa. Kun solussa on riittävästi energiaa malonyyli-koentsyymi A estää vapaiden rasvahappojen pääsyn mitokondrioiden sisään poltettavaksi. Tekisi mieli puhua enemmänkin tästä koentsyymistä ja karnitiini palmitoili transferaasi ykkösestä, mutta toivottavasti pääajatus tuli selväksi: jos solussa ei ole tarvetta lisäenergialle, malonyyli-koentsyymi A pistää jarruja päälle (säästetään rasvavarastoja tiukan päivän/hetken varalle).

Voidaan yksinkertaisesti sanoa, että amerikkalaistutkijat ovat kehittämässä sohvaperunan unelmaa: liikuntapilleriä. Kyseessä on siis sohvaperunoiden pelastusoperaatio. Makaamalla sohvalla voidaan soluihin luoda keinotekoinen energiantarve.

Minä sanon teille: Unohtakaa tuollaiset liikuntapilleri -ajatukset. Pistäkää lenkkarit jalkaan ja lähtekää 1-3 tunnin mukavalle kävely- tai juoksulenkille. Siinä ne malonyyli-koentsyymi A:t saavat kyytiä ja rasvavarastot hupenevat. Ja siellä lenkillä ajatukset virkistyvät. Luonnollisesti. Unohtakaa tällaiset tiedehömpötykset!

Kippari-Kallen ihmepillereillä lihavuuden kimppuun?

*

Lundin yliopiston tutkijat ovat kehittäneet Kippari-Kallen voimaruoasta - pinaatista - laihdutuspillerin. Tutkimukset ovat edelleen kovin alustavat, mutta pinaatin sisältämät tylakoidit näyttäisivät auttavan hiiriä ja ihmisiäkin säilyttämään kylläisyyden pitempään.

Tylakoidit ovat kasvien soluissa olevia pieniä hiukkasia, joista lehtivihreä muodostuu. Tylakoidipitoista pinaattipilleriä saaneet koehenkilöt ja tylakoidipitoisia vihreitä keksejä syöneet hiiret laihtuivat kokeen aikana. Laihtuminen johtui professori Charlotte Erlandson-Albertssonin mukaan siitä, että pilleriä ja keksiä nauttineet olivat pitempään kylläisiä. Lisäksi koenhenkilöiden veren rasva-arvot paranivat ja verensokeri tasoittui.

Professori Erlandson-Albertsson on tutkinut lihavuutta ja ruokahalun säätelyä 20 vuotta ja hän uskoo, että näillä tylakoideilla voi olla tulevaisuutta (tai sitten tutkimuksen rahoittajaa pitää rauhoitella ja kannustaa jatkamaan tutkimuksen tukemista, sanoo skeptinen Christer).

- Jos tämä toimii myös jatkotukimuksissa, meillä on tärkeä väline lihavuuden ennaltaehkäisyyn ja mahdollisesti myös lihavuuden hoitoon. Lihavuusepidemian vallitessa ja pikaruoan voimakkaan esimarssin aikakautena, elintarviketeollisuus ei ole toiminut riittävän vastuullisesti. Ihmiselle on luonnotonta syödä pikaruokaa, sanoo professori Netdoktor.se:n haastattelussa.

Professori Charlotte Erlandson-Albertssonin mielestä suolainen ruokamme sekoittaa nälänhallintamme ja synnyttää sokerinhimon. Kylläisyys ei asu pelkästään suolistossamme. Pelkästään mahaa täyttämällä ja vyötä höllentämällä ei saavuteta kylläisyyttä. Tarvitaan myös aivojen tasolla syntyvää kylläisyyttä. Kun aivot viestittävät hormonien ja viestintäaineiden avulla kylläisyydestä, silloin voimme ajatella jotain muutakin kuin ruokaa koko ajan. Ja tämän viimeksimainitun seikan olemme saanet aikaiseksi noilla vihreillä pillereillä, professori sanoo lopuksi.

Kommentteja?

Pähkinöitä painonhallintaan

**

Pähkinöitä syöneillä jenkeillä ei jenkkakahvoja kertynyt kovinkaan pahasti. Pähkinöiden syöminen ei kiihdytä kilojen kertymistä, vaikka pähkinät sisältävät runsaasti rasvoja ja energiaa. Näin ollen pähkinöihin liitetyt terveyshyödyt eivät kumoudu liikakilojen terveyshaitoilla.

Pähkinät ja niiden terveelliset rasvat saattavat ehkäistä mun muassa diabetesta ja sydäntauteja. Kahdeksanvuotisen seurannan aikana mitä tahansa pähkinöitä vähintään kahtena päivänä viikossa syövät lihoivat keskimäärin puoli kiloa vähemmän kuin pähkinöitä vieroksuvat. Pähkinät saattoivat näin ollen jopa hieman auttaa painonhallinnassa. Yhteys todettiin yhtä lailla normaali- kuin ylipainoisilla.

Pähkinöiden proteiini ja kuidut voivat lisätä kylläisyyttä ja hillitä nälkää, mikä saattaa selittää nyt saadut tulokset. Samansuuntaisia havaintoja on tehty myös muissa tutkimuksissa.

American Journal of Clinical Nutrition -lehdessä julkaistuun tutkimukseen osallistui 51 000 tervettä 20-45 -vuotiasta yhdysvaltalaisnaista.

Lähteet: Ruokatiedon uutiskirje toimittajille, 1.6.2009 ja American Journal of Clinical Nutrition 89: 1913-1919, 2009

Bing on king!

**

Iloisena yllätyksenä otin vastaan tiedon, että Microsoft -yhtiö on kehittänyt uuden hakukoneen - Bing.com. Aamupäivän uutistarjontaa olen hakenut Bingin kautta ja ihan hyvältä vaikuttaa.

Mitä mieltä sinä olet?

Alakarppauskeskustelut karahtaneet kiville

#

Kommentointi on vilkasta!

Mittani alkaa olla täysi näiden erilaisten alakarppausta tukevien keskustelufoorumeiden kanssa. Ennen kuin päästään asiaan, ensin muutaman termin määritys ja muutama muukin selitys.

Mikä on alakarppaaja?

Alakarppaaja on sellainen henkilö, joka syö hyvin vähän hiilihydraatteja. Ruokavalionsa hän perustaa rasvan ja proteiinin varaan. Syö hän myös paljon vihanneksia, mikä on hyvä asia ja vitamiineja ja hivenaineita hän saa runsaasti. Heti paikalla hän ei myöskään kuole sydänkohtaukseen.

Onko alakarppaaminen viisasta?

Monella asiaan vihkiytymättömällä ensireaktio voi olla kauhunsekainen toteamus, että noin ei voi syödä ja elää. Rasva tukki suonet. Lihominen on varmaa koska läskissä on niin paljon energiaa. Onko näin? Mielestäni ei. Hiilihydraatteja voi turvallisesti nauttia vähemmän kuin "laki" määrää (Valtion ravitsemusneuvottelukunnan suositukset). Tieteestä löytyy tukea monien ihmisten havainnoille, että rasvaa ja proteiinia enemmän syömällä voi pysyä terveenä, jopa laihtua. Harvat ravitsemusasiantuntijat ovat valmiita tällaiseen myönnytykseen. Se saattaa johtua siitä, etteivät ole tutustuneet alan kirjallisuuteen ja laukovat tästä ilmiöstä mielipiteensä saamansa opetuksen perusteella. Välillä joku Kelan, Diabetesliiton, Kuopion yliopiston tai valtion laitoksen tutkija, laukoo jotain hämmästyttävän tyhmää tästä alakarppauksesta. Parempi olisi pitää suu kiinni ja sormet poissa näppäimistöltä. Ensin heidän/meidän pitäisi tutustua aiheeseen ja vasta sitten laukoa jotain ulkoaopittuja mantroja tai sukkeluuksiksi mahdollisesti tarkoitettuja kuolemattomia lauseita kuten esimerkiksi: "Rasva tukkii suonet".

Pitäisikö kaikkien alakarpata?

Alakarppaaminen saattaa siis olla sopivaa joillekin ihmisille ja heidän käyttämälleen ruokavaliolle löytyy tieteellinen perusta. Pitäisikö kaikkien alakarpata? Ei minun mielestäni. Jääköön tämä ilmiö yhä kasvavan harrastajaryhmän elämää ylläpitäväksi voimaksi. En usko alakarppaamisen maailmanvalloitukseen. Uskon kylläkin siihen, että alakarppaamisen yhteydessä esille otetut seikat kuten esim. perinneruokien kunnioitus, luonnonmukaisuus, kulinaariset nautinnot jne. ovat jääneet pysyviksi arvoiksi terveyskeskusteluumme. En millään voi ymmärtää miksi ihmisen pitää tunkea sisuksiina jotain iljettäviä kevyttuotteita tai jonkun tehtaan valmistamaa margariinia kun noille tuotteille on olemassa luonnon omia tärveltymättömiä tuotteita. Mutta kaikkien ei siis pidä alakarpata.

Miksi tämä avoin tilitys?

Aiheen tähän kirjoitukseen sain kuultuani hyvän ystäväni dosentti Mikael Fogelholmin kommentin tällä viikolla (27.5.2009) eräässä terveyskeskustelussa. Kommentti meni suunnilleen näin:

- Internet antaa mahdollisuuden kontrolloimattomaan nettiyhteisöön, joka voi olla kaikkea muutaman henkilön suuruisesta mielipiteiden laukaisukanavasta aina tuhansien henkilöiden muodostamaan foorumiin asti. Jos internettiä ei olisi, eivät alakarppaajat olisi saaneet niin vahvaa jalansijaa Suomessa.

Nyt päästiin sitten "asiaan"!

Tämän kommentin kokenut terveyskeskustelija laukoi ilmeisesti siitä syystä, että minä istuin yleisön joukossa. Tottuneena Fogelholmin tapaan keskustella ja tuoda asioita esille, olen lähes varma, että tällä myös on jokin syvempi merkitys meidän kahdenkeskisessä yhteistyössämme, mutta siitä en halua enempää jutella arvostamieni lukijoitteni kanssa. Olen ihan samaa mieltä kuin Mikael tässä asiassa, että alakarppaajien näkyvä missio olisi ollut mahdoton ilman internetin keskustelupalstoja, mutta näen tässä alakarppajien toiminnassa toki myös myönteisiä seikkoja. Fogelholm tietää, että minä olen paljonkin pohtinut alakarppaajien ideologiaa, tutustunut alakarppausta tukevaan kirjallisuuteen ja myös ahkerasti vieraillut noilla hänen tarkoittamillaan keskustelupalstoilla.

Tapaani keskustella leimaa avoimuus

Harva teistä tietää miten paljon olen joutunut pistämään aikaa, rahaa ja viitseliäisyyttä likoon muodostaakseni käsityksen tästä alakarppaamisesta. Olen avoimesti lähtenyt tätä omaa tietomäärääni kasvattamaan ja jakanut tietojani rehellisesti eteenpäin. Keskustelen terveysasioista päättävien kanssa myös alakarppaamisesta ja pidän näitä keskusteluja erittäin suuressa arvossa. Olen esimerkiksi pääjohtaja Pekka Puskan kanssa jo pitkään käynyt tästä ilmiöstä rauhallista vuoropuhelua. Me olemme monista asioista tosi paljon eri linjoilla, mutta sivistystä meillä ilmeisesti on molemmilla sen verran, että emme anna näiden eri käsitysten pilata hedelmällistä keskustelua. Julkisuuteen leviää ihan näinä päivinä Pekan ja minun välinen keskustelutuokio hiilihydraateista. Löydätte keskustelun 1.6.2009 lähtien apteekkilehdessä Terveydeksi! Emme päässeet kansikuvaan, mutta useita sivuja tekstiä ja kuviakin on lehdessä näytillä meidän keskustelutuokiostamme. No, mehän jatkamme keskusteluja Pekan kanssa. Tulee vielä se päivä jolloin ollaan kansikuvassa (heh!).

Keskustelukanavilla alakarppauskeskustelu on ongelmallista

Alakarppaamisesta keskustellaan muutamassa keskustelufoorumissa:

• karppaus.info
  
• hiilaritietoiset
• Suomi24 - Vähähiilihydraattiset dieetit
• Kauppalehden (!) keskustelu

Kaikilla näillä keskustelukanavilla olen vieraillut ja muutamiin jopa kirjautunut joko omalla nimelläni tai "veteraaniurheilija" nimimerkillä. Todennäköisesti alakarppauskeskustelua käydään muissakin paikoissa. En ole niin hyvin perillä netin saloista.

Eniten minulla on kokemusta hiilaritietoiset foorumista. Minulle suotiin joitakin vuosia sitten sinne oma osio, jossa kävin tätä avointa keskusteluani esimerkiksi alakarppaamisesta ja hiilihydraattitietoisuudesta. Olen likimain ensimmäisiä foorumikirjoittajia. Taisin olla neljäs tai viides foorumille rekisteröitynyt ihminen. En kirjoita enää tällä foorumilla kolmesta eri syystä:

1. Minulla on porttikielto foorumiin! Niin uskomattomalta kuin se kuulostaakiin, avoimuuteni on tulkittu niin suureksi vaaratekijäksi alakarppaus -ilmiölle (hiilihydraattitietoisuus), että minulta on evätty pääsy foorumiin. Monenlaisia nöyryyttäviäkin tapahtumia on tuota porttikieltoa edeltänyt aika tuonut esille elämässäni. Turha niitä on tänne tuoda.
2. Minulla ei enää ole omaa osiotani siellä. Veteraaniurheilijan palsta suljettiin yllättäen kokonaan ehkä noin vuosi sitten (en tarkkaan muista ajankohtaa). Foorumin vastuuhenkilöille tuli ylivoimaiseksi sietää avoimmuuttani. Kirjoitin mielelläni alakarppausta koskevista kiistoista ja epäselvyyksistä. Tämä oli kuitenkin liikaa. Haluttiin säilyttää ajatus puhtaudesta. Likaisia ajatuksia ei hyväksytty.
3. Se muuttui joidenkin foorumilaisten omaksi markkinavälineeksi. Siellä tuodaan aika selvästi esille muutaman ahkeran foorumilaisen kirjallisia tuotteita ja on suuri etikettivirhe ihmetellä ääneen miksi noita tuotteita pidetään niin näkyvästi esillä.
   

Ajattelin myös kokeilla kirjoittelua karppaus.info:ssa. Siellä jouduin heti nimettöminä esiintyneiden foorumihenkilöiden mielivallan kohteeksi. Kirjoituksiani sensuroitiin, aloittamiani keskusteluketjuja katkaistiin sitten kun oli vaara, että yleinen mielipide kääntyy puolelleni ja sittemmin minulle on annettu myös ikuinen porttikielto foorumiin! En ymmärrä miksi en saa kirjoittaa foorumilla sen takia, että haluan tietää enemmän tästä alakarppausilmiöstä. Hiilaritietoiset -foorumissa ollessani moderaattorina selvisi miksi on tarvetta kahdelle kovin samantyyppiselle foorumille, mutta en voi sitä puida julkisesti asioiden arkaluonteisuuden takia ja on minulla myös tarve ja kyky pitää salassa minulle uskottuja asioita. Karppaus.info osoittautui varsinaiseksi fanatismin pesäkkeeksi. Jalo karppausaate ei siellä saa joutua millään muotoa epäsuotuisaan asemaan. Antti Heikkilä on siellä arvoasteikossa heti jumalista seuraava. Tragikoomisia piirteitä saaneita keskusteluketjujani saattaa vieläkin olla jäljellä muutamia. Kaikkia ei ole sensuroitu tai vääristelty pilalle.

Suomi24-palsta on sitten ilmiönä tosi hauska. Siellä riehuu lehtimyyjä Kari J Mattila, joka kopioi palstalle harva se päivä jotain Antti Heikkilän tekstejä. Äijä pitäisi heittää sieltä pihalle, mutta se ei ilmeisesti käy päinsä. Halutaan pitää hänet siellä riehumassa, jotta hän ei levittäytyisi koko nettiin. Porukka sitten joko ylistää Mattilan teesejä maasta taivaaseen tai lyttää alimpaan helvettiin. Meno on hilpeää ja palsta on tietenkin tietoarvoltaan mitätön. Välillä sinne ilmestyy joku järkevien mielipiteiden kera, mutta pian hänet on savustettu pois yhteisöstä. Huumori siellä kukkii jossain määrin ja sen takia olen kirjoittelun lopetettuani, käynyt siellä satunnaisesti. Tein siellä sen virheen, että esiinnyin omalla nimelläni ja olin koko ajan täysin rehellinen kirjoituksissani. Se ei sopinut laisinkaan palstan luonteeseen. Palsta elää kaikenlaisen hölmöilyn ja häiriköinnin varassa. Harmillista mutta totta.

Lopuksi sitten vielä tosi outo ilmiö: Kauppalehden keskusteluissa on usein esillä ruokateema ja erityisenä suosikkiaiheena siellä näyttäisi olevan, yllätys - yllätys, alakarppaaminen! Keskustelu on yllättävänkin siistiä ja älykästä. Ehkä se on tarpeeksi outo paikka käydä ravitsemuskeskustelua, jotta kirjoittajat voivat vapautuneesti tuoda esille ajatuksiaan.

Ei tämä kirjoitus tullut valmiiksi yhdellä istumisella, jatkan sitten joskus kirjoittelua. Nyt pitää välillä tehdä töitä.

Ihmetelkää ja kommentoikaa tätä alakarppausilmiötä, mikäli asia kiinnostaa.

Kunnon hyppyjä

***

Veteraaniurheilussa tapaa mielenkiintoisia henkilöitä. Yksi heistä on kovasti kunnioittamani urheilu- ja juttelukaverini Kunto Viiru. Jo etunimi velvoittaa terveellisten harrastusten pariin. Nyt on erittäin suuri syy juhlia Kunnon saavutuksia. Hän on nimittäin osallistunut elämänsä 900. korkeushyppykisaan. Kisan järjesti urheiluseura Helsingin Pomppu-Ukot. Ohessa Kunnon kirje.  

Lämmin kiitos Pomppu-Ukoille!

Olen iloinen, että saavutin järjestämässänne korkeushyppykilpailussa urheilu-urani tärkeän merkkipaalun. Arvostan seuranne erinomaista ja takuuvarmaa työtä, jota johtaa arvostamani korkeushyppyveteraani Kyösti Laaksonen. Kiitokset kaikille seuran johtotehtävissä toimiville intomielisille henkilöille. Teette mahtavaa työtä lajikulttuurimme hyväksi. Siitä pääsee nauttimaan kaikki eri-ikäiset urheilijat, joten tällaisen  toimintatavan soisin vahvistuvan koko yleisurheiluperheemme piirissä. Jatkakaa samaan malliin!

Parhaimmat kiitokset hienosta urheilutoveruudesta kaikille viime keskiviikon kisan järjestäjille ja kilpakumppaneilleni. Oli hienoa kohdata rakkaan urheilun parissa maineikkaassa urheilupyhätössämme. Pidetään jatkossakin aidon urheilun lippua korkealla!

Osaltani asiat hoidettiin viimeisen päälle, kun vielä kilpailujen päätyttyä urheilulegendamme Olavi Niemi saattoi minut isällisesti Pasilan asemalle. Tässä yhteydessä palasi mieleeni se, kun sotaveteraani ja -invalidi-isäni vei minut moottoripyörällä 15.6.1962 Saarijärven rautatieasemalle (noin 70 km kotoani), josta lähdin hänen kannustavien sanojensa saattelemana varusmiespalvelukseen ja ensimmäiselle rautatiematkalleni. En tuolloin vielä tiennyt, mitä elämä tuo tullessaan enkä sitä, että juna vei minut kotiseudultani myös pysyvästi maailmalle. Tämän jälkeen olen saanut reissata runsaasti kotimaan rajojen sisä- ja ulkopuolella erityisesti  urheiluun liittyvien asioiden vuoksi. Lukuisat matkat ovat antaneet elämääni laatua ja
 sisältöä!

Ohessa on tiedoksi raportti, jonka laadin juhlakisani innoittamana.

Takana on 900 korkeushyppykilpailua!

Helsinki. Piirikunnalliset korkeushyppykilpailut Eläintarhan kentällä 27.5.2009

M65: 1) Kyösti Poutiainen HKV 146, 2) Kunto Viiru KajKi 133

Kerron lisäksi muutamia ajatuksiani ja faktatietoja pitkästä kilpailu-urastani, joka sai alkunsa 1950-luvulla Karstulan Kivan Mustapuron alaosaston kilpailuista ja koululiikunnan parista. Tuolloin koulu-urheilu ja urheiluseuratoiminta kulkivat hienosti käsi kädessä. Niiden piirissä urheilu oli arvostetussa asemassa. Kaiken lisäksi sotien jälkeisinä aikoina urheiluinnostus oli valtava, vaikka ei ollut taloudellista vaurautta! Sain eväät ja pysyvän kipinän urheiluun, kun oivalsin säännöllisen liikunnan ja urheilun myönteiset asiat ja vaikutukset elämälleni. Tämän vuoksi urheilusta ja sen hyväksi tehtävästä järjestötyöstä on tullut minulle elämänkaaren mittainen asia. Lapsuudessa syttynyt urheilukipinä ei ole päässyt sammumaan missään vaiheessa. Tuskin se hiipuu elämänkaareni loppupäässäkään!

Urheilullisuus vei minua eteenpäin myös työelämässä Kainuun Prikaatin palveluksessa. Urheilu antoi upeasti uskoa menestymismahdollisuuksiin, vaikka lähtökohdat olivat moniin muihin verrattuna paljon vaatimattomammat. Sain edetä työurallani itseäni tyydyttävällä tavalla, kun puolustusvoimien nousujohteinen koulutus ja työssäoppiminen kehittivät taitojani palvelusurani loppuun saakka. Tästä olen esimiehilleni ja puolustusvoimille erittäin kiitollinen. Tuntuu edelleen tosi hyvältä, että luotettiin ja kannustettiin upeasti!

Korkeushyppyurani 900:s kisa on suoritettu 27.5. Helsingissä. Juhlistin sitä Helsingin Pomppu-Ukkojen piirikunnallisessa korkeushyppykilpailussa hyvien kavereitteni seurassa legendaarisessa Eltsussa.

Tuhannen kilpailun määrä on mahdollista saavuttaa noin viiden vuoden kuluttua, joten uusi haaste on jo edessäni! Saavutan sen, jos vain terveys ja toimintakykyni pysyvät hyvänä.

Aloitin 55. perättäisen kilpailuvuoteni ulkoratakauden viime lauantaina Leppävirralla veteraanien TUL:n mestaruuskilpailuissa tuloksella 134. Juhlakisassa ylitin 133 kosteassa 12 asteen kelissä.

Jatkan sunnuntaina Kajaanissa Suomen suven kilpailukautta erittäin innostuneena, vaikka sitä ennen teen kuluvalla viikolla kaksi junamatkaa Helsinkiin. Kausi on vilkas ja se tarjoaa minulle monia mieluisia haasteita kansallisesti ja kansainvälisesti, urheilun ja järjestötyön osalta.

On hienoa jatkaa urheilun parissa, kun se tarjoaa koko elämänkaaren ajaksi iloa, terveyttä, kuntoa ja toimintakykyä hyvien ystävien seurassa, joka muodostaa upean ja tervehenkisen sosiaalisen ihmissuhdeverkoston. Aito urheilu on mitä parhain ystävyyden lähde! Sen parissa toimivat ihmiset ovat minulle tärkeitä ja runsaasti elämäniloa tuottavia. Ilman heitä elämästä puuttuisi paljon.

Listaan joitakin pitkäjänteiseen korkeushyppyuraani liittyviä tietoja:
- ennätys 198 1965
- 26 senttiä yli oman pituuden (172) 1965
- 900 kilpailua 1955-27.5.2009, tavoite 1000 kilpailua: viiden vuoden kuluttua!
- 55. perättäinen kilpailuvuosi menossa
- 50 vuotta eri ikäluokkien piirinmestaruuskilpailuissa (nuoret, miehet ja veteraanit) 1960-09
- Suomen B-mestaruuskilpailut 1962
- 26 Kainuun Prikaatin mestaruuskilpailua: 1962-63, 1966 ja 1968-90
- 11 Puolustusvoimien mestaruuskilpailua: 1963-64, 1966, 1967-73 ja 1976
- Suomen mestaruuskilpailut, Kalevan Kisat 1966
- Pohjois-Suomen Kalottimaaotteluedustaja 1966
- 25 vuotta peräkkäin kilpailuissa yli oman pituuden (172) 1960-84
- 41 vuotta vähintään 150 vuosina 1958-98
- 50 vuotta vähintään 140 vuosina 1957-06

Veteraanien kansainväliset ja kansalliset mestaruuskilpailut:
- 6 MM-kilpailua, Lahden kisat ovat seitsemännet: 1991, 1999, 2001, 2003, 2005 ja 2007
- 3 MM-hallikilpailua: 2004, 2006 ja 2008 (osallistunut kaikkiin MM-hallikilpailuihin)
- 10 EM-kilpailua: 1984, 1986, 1988, 1990, 1998, 2000, 2002, 2004, 2006 ja 2008
- 7 EM-hallikilpailua: 1997, 1999, 2001, 2003, 2005, 2007 ja 2009 (osallistunut kaikkiin EM-hallikilpailuihin)
- 15 PM-kilpailua: 1979, 1981, 1983, 1985, 1987, 1989, 1991, 1993, 1995, 1997, 1999, 2001, 2003, 2005 ja 2007 (osallistunut kaikkiin PM-kilpailuihin, Huddingessa 2009 on 16. kilpailu)
- 5 PM-hallikilpailua: 2000, 2002, 2004, 2006 ja 2008 (osallistunut kaikkiin PM-hallikilpailuihin)
- Latvian avoimet hallimestaruuskilpailut 1991
- 30 SM-kilpailua peräkkäin: 1979-08 (Jyväskylässä 2009 on 31. kilpailu)
- 30 SM-hallikilpailua peräkkäin: 1980-09 (osallistunut kaikkiin SM-hallikilpailuihin)
- 9 TUL:n avointa mestaruuskilpailua: 1996, 1999-02, 2005-07 ja 2009

Suuri toiveeni näyttää toteutuvan veteraanien MM-kisojen suomalaisosanoton osalta, kun keskiviikkoon mennessä heitä on ilmoittautunut noin 900! Suomalaiset näyttävät ottavan haasteeni hienosti vastaan. Minulle tuottaa suurta iloa se, että he lähtevät täysillä mukaani ja kamppailemaan samalla mitalitilaston kärkipaikasta!

Tanhuvaarassa mietin, miksi ensimmäisen kerran veteraanijuoksijoittemme määrä laski SM-maastojen osalta, kun koko 2000-luku on ollut tasaista kasvun aikaa. Tunteeni olivat saman tapaiset kuin sodanajan jalkaväkirykmentin komentajalla, joka oli menettänyt miehiä taistelussa eikä heti ollut luvassa täydennystä.

Olen saanut varmuuden siitä, että rivimme ovat kunnossa edettäessä kohti Lahden MM-kilpailuja. Ehkä SM-maastot olivat vain pieni tappio, joka antoi uutta potkua vuoden päätapahtumaamme varten. Aitoa urheilua rakastavia ja intomielisiä urheilijoitamme on upeaa johtaa kansainväliseen menestykseen tulevassa supertapahtumassamme!

Korkeushyppyterveisin,

Kunto Viiru
Kapteeni evp.
SVU:n puheenjohtaja
SUL:n liittovaltuutettu

Terveyden edistämisen barometri näyttää matalapainetta

**

Liikunnan suhteen ei näytä hyvältä. Liikunta on tärkeä osa terveyden edistämistä ja keskiviikkona 27.5.2009 julkistettu Terveyden edistämisen barometri ohjaa ajatuksia vahvasti liikunnan suuntaan. Valitettavasti barometri osoittaa melkoista matalapainetta.

Nuori Suomi ry:n ja Olympiakomitean selvitys paljasti hiljattain, että vain puolet urheilevista nuorista liikkuu terveytensä kannalta tarpeeksi. Seuratoiminta ei yksin riitä, toteaa Nuoren Suomen 12 - 15 -vuotiaiden kilpaurheilun kehityspäällikkö Manu Kangaspunta.

- Seura- ja lajiharjoittelun pariin tulevilla lapsilla oli ennen lihaskunto olemassa ja peruskuntotaso suht hyvällä mallilla. Perustaidot ovat tällä hetkellä hukassa, kun omatoiminen liikunta on vähentynyt jatkuvasti, Kangaspunta sanoo.

Urheiluseurojen merkitys nimenomaan terveyden edistämisessä on kuitenkin suuri. Seuroilla on hyvät mahdollisuudet vaikuttaa jäsentensä ruokavalioon ja päihteiden käyttöön, huomauttaa Nuori Suomi ry:n toiminnanjohtaja Teemu Japisson.

Arkiliikuntaa ei monikaan saa työssään entisaikojen malliin. Saadakseen päivän aikana askelia mittariin pitää nimenomaisesti paneutua niiden keräämiseen. Ellei voi kävellä tai pyöräillä koko työmatkaa, onnistuu monelle se, että pysäköi auton mukavalle kävelyetäisyydelle tai jää julkisesta kulkuvälineestä paria pysäkkiä matkan päätepistettä aiemmin ja kävelee loppumatkan. Sama koskee lapsia ja nuoria.

Lasten vähäinen liikunta nousi puheenaiheeksi myös Terveyden edistämisen ajankohtaispäivän keskusteluissa, joista blogissani on erillinen juttu. Suomen Akatemian terveyden tutkimuksen yksikön johtaja Mikael Fogelholm nosti avainrooliin koulumatkat, joiden taittaminen omin voimin takaisi hyvän päivittäisen liikunta-annoksen.

- Lasten liikkumiseen pitää keskittyä kunnissa. Koulumatkoille tarvitaan turvallisia pyöräteitä. Sen sijana autolla liikkumista voisi hankaloittaa. Esimerkiksi koulun pihaan ei tarvitse päästä autolla, vaan jokainen joutuu kävelemään vähintään viimeiset 500 metriä, Fogelholm visioi.

Lehdistötilaisuudessa yksittäisen kunnan mallia esitellyt Ypäjän kunnanjohtaja Sinikka Malin oli samoilla linjoilla.

- Meidän täytyisi rohkaistua ehdottamaan vanhemmille, että lapset kulkisivat koulumatkan omin voimin. Usein on kyse siitä, miten lapsi opetetaan liikkumaan. Myös taksimatkojen myöntämisperusteita voitaisiin kiristää, Malin sanoi lehdistötilaisuudessa.

Ypäjällä on muun muassa rakennettu kunnan omin varoin kevyenliikenteen silta, joka parantaa koulumatkojen turvallisuutta. Koulupäivien aikana lapsia liikuttavat nykyään päivittäiset liikuntatuokiot, jotka syntyivät kouluterveydenhoitajan ja opettajien yhteistyössä. Hevospitäjässä urheiluharrastuksen pariin kannustaa myös kunnan oma hevonen.

Monessa perheessä lasten harrastukset edellyttävät massiivista autoilua illat pitkät. Manu Kangaspunta ehdottaa uutta toimintamallia:

- Työpäivän jälkeen voisi sohvalle lysähtämisen sijaan toimia sporttisena esikuvana ja pyöräillä lapsen kanssa harjoituksiin.

Aikuisia on Ypäjällä kannustettu liikkumaan kolmivuotisessa LIKSU-hankkeessa. Keski-iän ohittaneille riskiryhmiin kuuluville kuntalaisille tarjottiin henkilökohtaista kunto-ohjelmaa. Siihen kuuluivat testit sekä tapaamiset ohjaajan kanssa, joka vei tutustumaan kiinnostaviin lajeihin - siitä sana taluttaja. 

Lähde: Ruokatiedo uutiset, 28.5.2009

Kurvit kuntoon ja tekstit ojennukseen Mervin tapaan

**

Iltalehdessä 17.2.2009 laihdutuksestaan kertonut toimittaja Mervi Mäki-Neste kävi kuuntelemassa luentojani Keski-Suomessa ja haastatteli minua paikallislehteä varten. Toinen luennollani ollut lähetti minulle kopion jutusta. Kiitos!

Hauskasti kirjoitetusta jutusta ja onnistuneesta valokuvasta olin niin mielissäni, että pistän teille vähän Mervin tarinaa tulemaan:

Ravintovalmentaja, filosofian tohtori Christer Sundqvistin kiinnostus ravintoon heräsi, kun hän tutki minkkejä väitöskirjaansa varten. Ravinnolla oli suuri vaikutus minkkien turkin kuntoon, ja hän kiinnostui myös siitä, mitä tapahtuu, kun ihminen laittaa jotain suuhunsa.

- Siirryin sitten ihmisten ilmoille, naurahtaa hyväntuulinen Sundqvist.

- Kiinnostuin jo nuorena poikana suomalaisesta perusruoasta ja puhtaista raaka-aineista eli rakkaudella kotona valmistetusta ruoasta. Olin lapsena siinä onnellisessa asemassa, että äiti jäi kotiin lasten kanssa ja päivän kohokohta oli kun saimme kotona tehtyä ruokaa.

Valmiita ruokaratkaisuja oli jo tarjolla 1970-luvulla kotiruoan rinnalle.

Sundqvist surkuttelee sitä, että kotiruokakonsepti ei istu nykyiseen kiireiseen yhteiskuntaan.

- Pitää äkkiä saada jotain ruokaa. Ehkä maksalaatikkoa voi silloin tällöin nauttia. Minulla on tapana sanoa, että kun mikro sanoo bling, niin silloin on kaikki toivo mennyt. Einekset ovat nuorten tapa ruokailla. Me heidät siihen olemme opettaneet, ei olisi pitänyt antaa periksi.

Sundqvistin ravintotietoisuutta ohjaa hiilihydraattitietoisuus, jossa pyritään kontrolloimaan hiilihydraattipitoisten ruokien osuutta ravinnosta.

- Liikuntaa hyvin vähän harrastavat syövät aivan liikaa hiilihydraatteja. Niitä ei tarvitse poistaa kokonaan ravinnosta, vaan tärkeintä on parantaa niiden laatua.

Hän nostaa esille hitaasti verensokeria nostavia hiilihydraatteja, kuten vihanneksia, marjoja, hedelmiä, pähkinöitä, palkokasveja, täysjyväviljoja sekä muita juureksia perunaa lukuun ottamatta.

Sundqvist käynnisti viime vuonna nettiblogissaan suuren lisäainemetsästyksen.

- Jotain on pielessä, jos lisäaineita on paljon. Jos E-koodeja on tuotteessa yli viisi, sitä ei kannata ostaa.

Epävirallista Suomen ennätystä pitää makeissekoitus, josta löytyi peräti 32 E-lisäainetta. Lähes kaikki Sundqvistille lähetetyt löydökset olivat kahdesta tuoteryhmästä, karkeista ja leivonnaisista, etenkin valmiskakuista.

Sundqvist yhdistää luennoillaan huumorin ja asian. Viime vuonna hänellä oli 100 luentotilaisuutta. 

Ravintovalmentajan omat lempiruoat ovat uunissa hiljaa kypsynyt äidin valmistama kaalilaatikko, jossa on runsaasti kaalia ja jauhelihaa. Toinen suosikki on printeisesti valmistettu hernekeitto, jossa on sianlihaa joukossa.

- Syökää rauhallisesti ruokaa kunnioittaen, Christer Sundqvist muistuttaa. 

Laihtua voi monella eri tavalla

**

Kirjoitettu 26.2.2009, lisäys tekstiin tehty 27.2.2009 ja 28.5.2009.

Tutustuttuani teidän arvokkaisiin ja rohkeisiin kommentteihin (KIITOS!) uskallan pohtia tätä alla esiteltyä tutkimusta hieman vapaammin. Olen myös lukenut uudemman kerran tuon tutkimuksen. Siitä enemmän tietoa tässä uusimmassa päivityksessä. 

Ravitsemuskeskustelun ilmapiiri on muuttumassa Suomessa. Siihen on saattanut vaikuttaa omalta osaltaan Suomen Akatemiassa 9.2.2009 järjestetty keskustelutilaisuus ja lukuisten paikalla olleiden toimittajien arviot ja kirjoitukset keskustelujen annista. Tilaisuudessa esiintyivät vähähiilihydraattista ruokavaliota noudattavat ja kannattavat yhdessä maamme johtavien ravitsemusasiantuntijoiden kanssa. Keskusteluun valikoitui juuri sopiva kokoonpano.

Nyt tässä yhden totuuden maassa voi avoimemmin pohtia miksi tässä laajassa ruokavaliotutkimuksessa ei ollut yhtään todella vähähiilihydraattista vaihtoehtoa. En ole nähnyt tämänsuuntaista arviota vielä, mutta olisikohan syynä vähähiilihydraattisen vaihtoehdon poissaoloon se, että tässä tutkimuksessa lähtökohtana oli nimenomaan runsashiilihydraattisten ruokavalioiden laihdutusvaikutuksen pohdinta. Tulokseksi saatiin, että runsaasti hiilihydraatteja nauttimalla voi toki laihtua jos on sinnikäs! 

Aikaansa seuraava ruotsalaislääkäri Andreas "kostdoktorn" Eenfeldt on tänään (27.2.2009) myös kirjoittanut vääristyneestä tutkimusasetelmasta ja lisäksi hän on raivostunut kuultuaan Ruotsin TV:n ajankohtaisohjelman aiheesta.

Me tarvitsemme ihan erilaisen tutkimusasetelman jos aiomme selvittää laihtuuko vähähiilihydraattisella Atkinsin tyyppisellä ruokavaliolla yhtä hyvin vaiko vielä paremmin. Tutkijoilla täällä Suomessakin pitäisi olla rohkeutta toteuttaa seuraavanlainen koeasetelma:

Ryhmä 1. Laihduttaa ravitsemusterapeutin ja lääkärin ohjauksessa kahden vuoden ajan Valtion ravitsemusneuvottelukunnan ohjeilla.

Ryhmä 2. Laihduttaa Atkinsin ruokavalion avulla lääkärin (esimerkiksi ortopedi Antti Heikkilä) ja asiaan vihkiytyneen ravitsemusterapeutin ohjauksessa kahden vuoden ajan.

On tulos sitten mikä tahansa, niin saataisiin selvyys onko tuo Atkinsin ruokavalio (Hys hys -ruokavalio) niin hyvä kun väitetään esim. karppaajapiireissä. Tämä asetelma sopisi erinomaisesti väitöskirjaprojektin yhteydessä toteutettavaksi hankkeeksi. Tutkimusasetelma ei ole mielestäni millään tavalla epärealistinen. Lisäksi saisimme ehkä vastauksia monia tutkijoita askarruttavaan kysymykseen: Voiko Atkinsin ruokavalion toteuttaa kahden vuoden ajan kyllästymättä "yksipuoliseen" ruokavalioon, jossa syödään niin paljon rasvaa koko ajan? Saako sillä ruokavaliolla tyydytettyä suojaravintoaineiden saannin ja mitä tapahtuu veren rasvaprofiilille?

Pistetäänkö töpinäksi professori Matti Uusitupa? Onko sinulla väitöskirjaprojektiaan käynnistävää ravitsemustutkijaa tarjolla?

Suomessa käynnistyy Jyväskylän ammattikorkeakoulussa kesäkuussa 2009 fysioterapiaa opiskelevien Heikki Laatikaisen ja Johanna Joutsenen toimesta pienimuotoinen tutkimus vähähiilihydraattisen ruokavalion vaikutuksesta laihtumiseen, vointiin, mielekkyyteen, nälänhallintaan, terveyteen jne. Olen luvannut toimia opinnäytetyön yhteyshenkilönä ja asiantuntijana.

     

Äskettäin (26.2.2009) ilmestyneessä New England Journal of Medicine lääkärilehdessä on tutkittu erilaisia laihdutusruokavalioita kahden vuoden ajan. Arvostettu ja tunnettu tutkijajoukko päätyy tällaiseen johtopäätökseen: Yhdelläkään laihdutusdieetin kannattajalla ei ole syytä röyhistellä rintaansa. Laihtua voi millä dieetillä tahansa. Tärkeintä on ammattimainen lähestymistapa, dieetin oikeaoppinen noudattaminen ja sinnikkyys. Dieetistä täytyy pitää kiinni riittävän pitkään. Kannattaa liikkua paljon.

Tutkimus pyrki siis löytämään vastauksen kiihkeänä vellovaan dieettisotaan. Yli 800 ylipainoista tai lihavaa amerikkalaista seurattiin kahden vuoden ajan. Käytössä oli neljä eri laihdutusdieettiä. Kaksi dieettiä, joissa syötiin paljon rasvaa ja rajoitettiin hiilihydraattien saantia. Kaksi dieettiä, joissa vähennettin rasvan saantia ja syötiin enemmän hiilihydraatteja. Dieeteissä pyrittiin noin 750 kilokalorin energiavajeeseen viikossa. Kaikki osallistujat saivat ammattiapua ja heitä kehotettiin harrastamaan liikuntaa 90 minuuttia viikossa (tosi vähän!).

Puolen vuoden kuluessa dieetin aloittamisesta oli keskimäärin menetetty 6 kiloa eri dieettiryhmissä. Ryhmien välillä ei ollut mitään eroa. Vuoden kuluttua lähes kaikki olivat saaneet todeta kilojen hiipineen takaisin. Niinpä kahden vuoden kuluttua saatiin hyvin vaatimaton 3-4 kilon laihdutustulos. Vain 15 prosenttia laihduttajista oli laihtunut 10 prosentin verran (esim. 100 kiloa painava oli laihtunut 10 kiloa) ja älyttömän harva (4 %) oli laihtunut enemmän kuin 20 kiloa.

Parhaiten onnistuivat ne laihduttajat, jotka osallistuivat säännöllisiin ryhmätapaamisiin. Tutkijat saivat esiin 0,2 kilon laihdutusvaikutuksen jokaista tapaamiskertaa kohti. Ryhmässä kannattaa siis laihduttaa.

Tutkijoiden mukaan salaisuus ei siis löydy vähentyneistä hiilihydraateista, rasvoista tai proteiineista. Salaisuus löytyy vähentyneestä ruoan mukana saadusta energiasta. Dieettien epäonnistumisena tätä on pitkälti pidettävä. Suosittujen dieettikirjojen ja internetin keskustelukanavien ylläpitämä ajatus energiaravintoaineiden keskinäisten suhteiden tärkeydestä, lepää aika hataralla pohjalla. Esimerkiksi vähähiilihydraattiset ruokavaliot, joissa syödään virallisia suosituksia huomattavasti enemmän rasvaa ja proteiinia, ovat saavuttaneet suuren suosion. Tärkeämmäksi kriteeriksi laihdutustuloksen pysyvyyden suhteen näyttäisi jäävän se miten laihduttaja pystyy ylläpitämään kalorivajetta riittävän pitkään ja laihdutustuloksen saavutettuaan motivoituu jatkamaan valitsemallaan tiellä. Monilla erityyppisillä dieettiratkaisuilla laihdutus onnistuu. Laihdutustuloksen pysyvyys jää suurimmaksi ongelmaksi.

 
Tutkijat pitävät hyvänä sitä asiaa, että vähärasvaisuuden mantra saa rinnalleen muita ratkaisumalleja, kuten näitä vähähiilihydraattisiakin virityksiä. Sillä kyllä vähähiilihydraattisella ruokavaliolla laihtuu, se on tutkijoiden mielipide. Tämän seikan kieltäminen on sulaa hulluutta.

Monia laihdutustutkimuksia leimaa lyhytaikaisuus. Yli vuoden kestäviä tutkimuksia on todella vähän. Tässä referoitavana olevassa tutkimuksessa ylipainoiset koehenkilöt noudattivat dieettiään 2 vuotta. He saivat monipuolista, yksilöllistä ja riittävää tukea koko laihdutuskauden ajaksi.

Laihtuminen johti parempiin veriarvoihin. Mielenkiintoista oli havaita, että hiilihydraattien rajoitus paransi (lisäsi) hyvää HDL-kolesterolia ja rasvojen saantia rajoittavat dieetit paransivat (laskivat) pahaa LDL-kolesterolia. Kaikilla laihduttajilla insuliiniarvot paranivat, paitsi niillä laihduttajilla, jotka söivät paljon hiilihydraatteja. Korkeana pysyttelevä insuliini on diabeteksen riskitekijä. Tulkitsen tämän sillä tavalla, että hiilihydraattien rajoitukselle on näyttöä myös tämän tutkimuksen pohjalta.

Tyly juttu: Laihduta millä dieetillä tahansa ja varaudu vaatimattomiin tuloksiin.

Ainoat varmat asiat: Laihtua voi vain jos vähentää energiansaantiaan ja harrastaa enemmän liikuntaa.

Yksilötasolla voidaan varmasti saavuttaa parempiakin tuloksia. Tärkeää on valita sellainen laihdutusdieetti, jolla voi olla lopun elämäänsä. Hiilihydraattitietoisuus on suuri etu. Rasvoilla ei pidä läträillä ja liian kevyesti (rasvattomasti) elämisellä ei saavuteta minkäänlaisia hyötyjä. 

Olisikohan syytä syödä ruokaa sillä tavalla, että nälkä pysyy hyvin loitolla (täysjyvää, kananmunia, lihaa, luonnollisia rasvoja), välttää makeita välipaloja, liikkuu paljon ja varautuu siihen, että laihdutus on koko elämää käsittävä projekti?

Mitä mieltä olet?