Suomessa ei lähdetä kurkistamaan avaimenreiästä

#

Suomessa eivät viranomaiset ja varsinkaan Sydänliitto näe aihetta siirtyä muiden pohjoismaiden käyttämän Avaimenreikämerkin käyttöön. Näin on varmaan hyvä, sillä tarpeeksi näkyvä tuo Sydänmerkki on nykyisellään. Aidosti terveystietoinen voi Sydänmerkin nähdessään jättää tuotteen hyllyyn ja valita jonkun toisen tuotteen sen sijaan. Sydänmerkki on yksi suurimpia farsseja mitä ravitsemusrintamalla on kehitetty viime vuosina.

Jos Sydänmerkin tilalle tulisi yhtä kyseenalainen Avaimenreikämerkintä, kuluttaja olisi todella hämmentävien valintavaikeuksien edessä. 

Jätä ostamatta Sydänmerkillä varustetut kevyttuotteet, sokerikorput, rusinapullat, margariinit ja riisihiutaleet!

 

Sydänmerkkiin tuli järkeviä täydennyksiä kun sallittiin sellainen laajennus merkin myöntämisperusteisiin, että kaikki hedelmä- ja vihannesosaston antimet, joihin ei ole lisätty rasvaa, suolaa eikä sokeria, ovat Sydänmerkki -tuotteita. Harvemmin kuitenkaan kaupan hyllyissä näkee noissa tuotteissa mitään Sydänmerkkiä. Kummajaisena täytyy pitää ajatusta, että kookosta ei suositella säännölliseen käyttöön sen sisältämän runsaan kovan rasvan vuoksi. Syö kasviksia ainakin puoli kiloa päivässä - Sydän tykkää siitä!

Virallisia avaimenreikäpohdintoja on enemmän Ruokatiedon uutisissa (27.2.2009)

Suomessa ei nähdä tarvetta siirtyä käyttämään ruotsalaista Avaimenreikämerkkiä, joka kertoo elintarvikkeen suositellusta ravitsemussisällöstä. Viranomaiset ja Sydänliitto ovat tyytyväisiä olemassa olevaan Sydänmerkkiin ja katsovat sen ajavan asian Avaimenreikämerkkiä paremminkin.

Pohjoismaiden ministerineuvosto tiedotti viime viikolla, että Suomessa viranomaiset pohtisivat Avaimenreikämerkin myöntämisperusteiden sisällyttämistä suomalaiseen Sydänmerkkiin. Tämä tuli yllätyksenä niin virkamiehille kuin Sydänliitollekin.

Neuvotteleva virkamies Anne Haikonen maa- ja metsätalousministeriön elintarviketurvallisuusosastolta ei näe Suomessa tarvetta Ruotsin kaltaiselle viranomaisten säätelemälle, lakisääteiselle ravitsemusmerkille. Vapaaehtoinen, Sydänliiton ja Diabetesliiton ylläpitämä Sydänmerkki on toimiva sellaisenaan.

Suomi tiukempi suolalle

Tuotepäällikkö Mari Olli Sydänliitosta pitää nykyisiä kriteereitä kokonaisvaltaisesti hyvinä, ja niissä aiotaan pysyä. Sydänmerkki kertoo siitä, että elintarvikkeessa on vähemmän rasvaa ja suolaa. Se on rekisteröity ravitsemusväitteeksi EU:ssa.

- Avaimenreikämerkissä on puutteita. Sen kriteereissä esimerkiksi "ravitsemuksellisesti parempi leipä" voi sisältää suolaa 1,25 prosenttia, kun Sydänmerkissä yläraja on 0,7 prosenttia, Olli huomauttaa.

Avaimenreikämerkki kertoo kuluttajalle, että tuotteessa on vähemmän suolaa ja rasvaa sekä enemmän täysjyväviljaa ja kuituja tavanomaiseen tuotteeseen verrattuna. Sen myöntämisperusteet noudattavat Pohjoismaiden ministerineuvoston määrittelemiä ravitsemussuosituksia.

Tanskassa ja Norjassa merkki otetaan käyttöön vielä tämän vuoden aikana. Ruotsissa merkkiä on käytetty jo toistakymmentä vuotta.

Kansainvälisen kaupan etu?

Ministerineuvosto kannatti Avaimenreikämerkin laajentumista Ruotsista Norjaan, Tanskaan ja Suomeen, koska sen uskotaan helpottavan elintarvikekauppaa yli rajojen.

- Avaimenreikämerkin käyttö on Suomessa täysin sallittua. Joissain pakkauksissa sitä näkee. En tiedä kuinka paljon suomalainen kuluttaja siitä ymmärtää, Haikonen sanoo.

Elintarvikealalla on ollut puhetta myös EU:n laajuisesta ravitsemusmerkistä. Haikonen ei kehota pidättämään hengitystä sellaista odotellessa. Konkreettista hanketta ei ole käynnissä.

- EU-maiden ruokatottumukset ovat hyvin erilaiset. Hyvin haasteellista olisi saada sovittua yhteisistä ravitsemuskriteereistä, Haikonen uskoo.

Kananmunan proteiini pitää nälän loitolla pitkään

**

Ruokatiedon uutiset (entinen Finfoodin uutiset) kirjoittaa tänään (26.2.2009):

Kananmunan sisältämä proteiini antaa tasaisesti sulavaa pitkäkestoista energiaa, eikä aiheuta piikkiä verensokeritasossa. Yhdestä munasta saa yli kuusi grammaa laadukasta proteiinia, mikä on 13 prosenttia suositellusta päiväsaannista.

Nutrition Today -lehdessä julkaistussa 25 tutkimukseen viittaavassa katsauksessa todetaan, että kananmunan proteiini auttaa sekä lapsia että aikuisia lihasmassan lisäämisessä ja ylläpitämisessä. Munissa on myös runsaasti leusiinia, joka auttaa lihaksia hyödyntämään energiaa ja palautumaan rasituksesta.

Koosteen kirjoittaja professori emeritus Donald K. Layman yhdysvaltalaisesta Illinoisin yliopistosta sanoo, että ihmisten tulisi keskittyä enemmän syömänsä proteiinin laatuun.

- Suurin osa proteiinista syödään iltaisin, vaikka aamiaisella syöty proteiini on eduksi lihasten muodostukselle ja kylläisyyden tunteelle, Layman huomauttaa.

Viime vuonna British Journal of Nutritionissa julkaistu painonhallintatutkimus osoitti, että kaksi munaa aamiaisella syöneet henkilöt laihtuivat 65 prosenttia enemmän kuin rinkelin aamiaiseksi nauttineet.

Ei vaikutusta veren kolesteroliin. Kananmunien syönnin rajoittamisella ei juuri ole vaikutusta veren kolesterolitasoon. Brittiläisessä Surreyn yliopiston tutkimuksessa havaittiin, että tyydyttyneen rasvan saanti on moninkertainen riski korkealle veren kolesterolille ravinnosta saatavaan kolesteroliin verrattuna. Tutkimuksesta kertoi BBC.

Korkea veren kolesterolipitoisuus on sydäntautien riskitekijä. Kuitenkin vain kolmannes elimistön kolesterolista on peräisin ravinnosta, valtaosan elimistö valmistaa itse. Veren rasva- ja kolesterolitasoon vaikuttavat tupakointi, ylipaino ja vähäinen liikunta.

Vastoin edelleen yleistä käsitystä kananmunien syöntiä ei suositella rajoitettavan. Päinvastoin kananmuna kuuluu osaksi terveellistä ja monipuolista ruokavaliota.

Ihmisten mielissä elää edelleen vanha suositus syödä korkeintaan kolme munaa viikossa. Vuonna 2007 kolmannes suomalaisista piti kananmunia epäterveellisinä ja 16 prosenttia ilmoitti rajoittavansa niiden käyttöä oletetun epäterveellisyyden vuoksi.

Suomalaisissa ravitsemussuosituksissa terveelle väestölle ei esitetä suositusta kolesterolin saannille. 

Ravintovalmentaja Sundqvist sai OPM:n ansiomitalin

***

Ministeri Stefan Wallin on tänään muistanut minuakin Opetusministeriön ansiomitalilla kullatuin ristein. Liikuntakulttuurin ansiomitalit on tapana jakaa Ivar Wilskmanin syntymäpäivänä, 26. päivänä helmikuuta. 

Lähde: Opetusministeriön lehdistötiedote, 26.2.2009

Keskustelu ruoan terveellisyydestä jatkuu

**

Suomen Akatemian keskustelutilaisuus 9.2.2009 hiilihydraattien rajoitustarpeesta osoitti, että suomalaiset haluavat keskustella ruoan terveellisyydestä. Tiedekeskus Heureka järjestää keskustelutilaisuuden 1.3.2009 seuraavaksi:

Keskustelutilaisuus ruoan terveellisyydestä su 1.3. klo 14-17

Maksuton yleisötilaisuus Heurekassa sunnuntaina 1.3. kello 14–17: Mitä ihmettä enää saa syödä?

Keskustelutilaisuus ruuan terveellisyydestä auditorio Virtasessa.

Tapahtumassa alustavat:

Professori Pertti Mustajoki: Mikä on terveellistä ruokaa?

Professori Anu Hopia: Miltä terveellisyys maistuu?

Kokki Jaakko Kolmonen: Onko suomalaista terveellistä ruokaa vaikea laittaa?

Alustusten jälkeen yleisöllä on mahdollisuus kysymyksiin ja keskusteluun. Puheenjohtajana toimii Pirjo Hiidenmaa Suomen Tietokirjailijat ry:stä.

Yleisöllä on vapaa pääsy auditorio Virtaseen. Tapahtuman järjestävät yhteistyössä Heureka ja Suomen Tietokirjailijat ry.

Lisätietoja: ohjelmapäällikkö Paula Havaste, paula.havaste@heureka.fi puh. 040 9015 375.

 

Kilpakävelyn tuomarointiongelmia

**

Olen kusessa tänä iltana. Anteeksi tällainen alatyylinen ilmaisu. Minun pitäisi olla kilpakävelykisan ylituomarina veteraaniurheilijoiden Varsinais-Suomen piirin mestaruuskisoissa.

Kilpakävelyssä on kaksi selkeää sääntökohtaa, joiden suhteen ainakin toisessa sääntökohdassa (polven oikaisu etummaisen jalan osuessa maahan) veteraani-ikäisillä kävelijöillä on suuria vaikeuksia. Kun ikää tulee lisää, on yhä vaikeampaa pitää yllä puhdasta suoritustekniikkaa. Lisäksi tullaan välillä "pystymetsästä" löntystelemään kisa läpi ja ihmetellään kun tuomarit näyttävät niitä varoituslaikkojaan ja pahimmassa tapauksessa ylituomari ottaa radalta pois ennen aikojaan.

Selvennyksenä vielä tämä sääntökohta:  Kilpakävelyn määritelmä (Sääntö 230.1).  Kilpakävely on etenemistä askelia ottaen niin, että kävelijä säilyttää kosketuksen maahan siten, ettei ihmissilmällä havaittavaa kosketuksen irtaantumista esiinny. Etummaisen jalan täytyy olla suorana - ei taivutettuna polvesta, ns. koukkupolvi - maakosketuksen alkamishetkestä lähtien siihen asti, kun se on pystysuorassa asennossa.

Suomen veteraaniurheiluliiton keskustelupalstalla on taas käynnissä vilkas keskustelu sääntöjen lieventämisestä veteraani-ikäisille kilpailijoille. Olen ehdottomasti sitä mieltä, että lievennyksiä ei voi sääntöihin tehdä. Jos polvi jää koukkuun, sitten on vaihdettava urheilulajia.

Tunnen erittäin hyvin kävelyasiantuntija, -valmentaja ja ties mitä kävelyn saralla aikaansaaneen Pekka Muinosen. Hän esittää kyseisellä keskustelupalstalla kävelysääntöihin omavaltaisia tulkintoja: "Vanhemmat kävelijät saavat marssia kisansa läpi ja vasta ennätysten tuntumassa olevat kävelijät katsotaan vähän tarkemmin". Pekka menee tässä hyvin vaaralliselle alueelle, jos vähänkään lähdetään joustamaan kävelyn sääntöpykälissä.

Tällaista tilannetta varten minulla oli vuosia sitten esitys Suomen veteraaniurheiluliitossa erityisestä marssikävelykisasta, joka olisi esim. SM-kisojen täytenumerona erityisesti niille veteraani-ikäisille kävelijöille, jotka eivät kykene pitämään polvea sääntöjenmukaisesti ojennettuna, mutta kuitenkin haluavat osallistua kävelykisaan. SM-mitaleita ei tällaisessa kisassa jaettaisi. Esitys marssikävelystä ei saanut riittävää kannatusta. Keskustelu oli vilkasta.

Uskokaa nyt minua, että Pekka Muinosen ehdottamat joustavat säännöt eivät ole mikään ratkaisu kilpakävelyn tuomarointiongelmaan. Ainoa ratkaisu on synnyttää kilpakävelijöissä kunnioitus sääntöjä kohtaan. Jos urheilija toistuvasti tulee hylätyksi kävelykisassa, hänen pitäisi ymmärtää joko vetäytyä lajin parista tai parantaa tekniikkansa sellaiselle tasolle, että hän saa kävellä kisansa läpi.

Polvi koukussa etenevä urheilija on helppo tapaus kilpakävelytuomarille. Sen virheen näkee helposti. Huomattavasti vaikeampi on havaita puutteellista maakosketusta. Onneksi vauhdit ovat veteraanisarjoissa yleensä niin vaatimattomia, että tämäkään ei muodostu ongelmaksi.

Polvi suoraksi tai ulos kisasta!

Kilpakävely herättää intohimoja!

Ylipaino yhtä paha terveysriski kuin tupakointi?

**

Ruotsalaistutkimuksessa väitetään ylipainoa yhtä pahaksi terveysriskiksi kuin kymmenen savukkeen polttamista päivässä. Älkää polttako päreenne näitä ristiriitaisia tutkimustuloksia miettiessänne. Tähän asti lievää ylipainoa ei yleensä ole pidetty terveysriskinä tai asiasta on esitetty ristiriitaisia näkemyksiä.

Tutkijoiden mukaan on nyt selvästi osoitettu, että 18-vuotiaasta asti jatkunut liikalihavuus nostaa ennenaikaisen kuoleman riskiä kaksinkertaisesti normaalipainoiseen verrattuna. Selvästi liikalihavalla, tupakoivalla ihmisellä ennenaikaisen kuoleman riski on jopa viisinkertainen tupakoimattomaan normaalipainoiseen verrattuna, selviää myös tutkimuksesta.

Tutkimus tehtiin Tukholman Karoliinisessa Instituutissa ja tutkijat käyttivät siihen 45 000 armeijan kuntotestissä käyneen miehen tietoja. 

Lähde: YLE Uutiset, 25.2.2009 ja Reuters Health, 24.2.2009

K > S?

Kannuvalimo -blogissa on mukava Visa Nurmen kirjoitus K- ja S-markettien eroista. Lukekaa!

...K-kaupat ovat myös viehättäneet muita kaupparyhmiä enemmän. Kauan sitten valinta perustui vaan intuitioon, nykyisin enemmän havainnointiin ja fiiliksen mittailuun.

Sen verran seikkailen myös S-kaupoissa, että tiedän mikä siellä on meininki. Ja joka kerta kun tulen sieltä ulos, päätän etten taas mene. Kunnes joku asia pitää taas käydä tarkistamassa. Tiedä vaikka että löytäisi Plup-vesipullon. Ei löydä.

Nautin suunnattomasti viime viikon Markkinoinnin ja mainonnan jutusta ”Järki vai tunteet”. Siinä analysoitiin erittäin yksinkertaisesti ja selkeästi kaupparyhmien välisiä eroja. Kaupparyhmien vetovastuisia oli haastateltu ja johtopäätöksenä oli mm. erimielisyys siitä, hakeeko asiakas elämyksiä ruokakaupasta. Jo tuo on selittäjä sille, miksi ne näyttävät niin erilaisilta.

S-ryhmässä kun ei elämyksiin uskota, ei niitä myöskään tarjota. Prismat ja S-marketit ovat samalla logiikalla kaikenlaisen gastronomisen kehityksen jarruja.

Muita blogeja löydät täältä.

Halvaannuttava pikaruoka

**

Tuore amerikkalaistutkimus on löytänyt yhteyden pikaruokaloiden ja halvauskohtausten välille. Mitä enemmän pikaruokaloita, sitä enemmän alueella asuvat ihmiset saivat halvauskohtauksia.

Tutkijat myöntävät, että asiaa pitää tutkia tarkemmin, mutta jo nyt on selvää, että hampurilaisten ja ranskalaisten sijaan kannattaa tyydyttää nälkänsä visaammin. Ainakin jos oma terveys kiinnostaa ihmisiä.

Tutkimusta johti Michiganin yliopiston lääkäri ja epidemiologi Lewis B. Morgenstern. Hän heittää ilmaan epäilyn siitä, että syynä ei mahdollisesti ole pelkästään pikaruoan ravintosisältö vaan asiaan saattaa vaikuttaa pikaruokakulttuuri (kiire, "take away" -ajatus, asuinalueen terveysolot yleensä jne.). Morgensternin mukaan jotkut pikaruokaravintolat ovat muuttaneet ruokatarjontansa terveellisempään suuntaan (enemmän vihanneksia). Amerikan sydänliitto (AHA) seuraa tilannetta huolestuneena.

Amerikassa sattuu joka vuosi noin 780 000 uutta tai uusiutuvaa halvauskohtausta.

Lähde: EurekAlertin kautta toimitettu AHA:n lehdistötiedote, 19.2.2009

Omatekoiset rukiiset sipsit

***

Maku -lehden kolumnisti Helena Saine-Laitinen on julkistanut mielestäni oivan reseptin, jolla valmistat omatekoiset terveysvaikutteiset sipsit:

Avaa puolen tusinaa Vaasan Ruispalaa – hyvä vaan jos ovat jo vähän kuivahtaneita – ja levitä leivät ritirinnan uunipellille leivinpaperin päälle. Sekoita pari puserrettua valkosipulinkynttä voinokareen joukkoon ja sivele maustevoita ohut kerros leiville. Paista 225 asteessa 6–8 minuuttia. Leikkaa saksilla saman tien pituussuunnassa kolmeen osaan ja anna kuivahtaa.
Herkkuja voi tarjota ruissipseinä soppa-aterialla, mutta ne hupenevat kummasti parempiin suihin automatkalla, retkieväänä tai leffaillan naposteltavana.
Kokeile ja jää koukkuun!

Kiitos Helena!