sunnuntaina, maaliskuuta 25, 2007

Nälänhätä lihottaa!

*
Tuore hollantilaistutkimus
on tutkinut toisen maailmansodan aikana syntyneiden lasten elämänvaiheita. Melko hätkähdyttävänä tietona tutkijat ilmoittavat raskauden aikana nälkää nähneiden äitien tyttärille kertyneen liikakiloja tavallista helpommin.

Tutkimukseen osallistui 427 hollantilaista miestä ja 529 naista, joista 350:n äiti oli nähnyt nälkää ollessaan raskaana talven 1945–1946 nälänhädän aikana. Tulosten perusteella jälkeläisen riski olla ylipainoinen 59-vuotiaana oli selvästi suurempi, jos hänen äitinsä oli kärsinyt nälkää raskauden aikana. Äidin nälänhätä vaikutti tyttären painoon ja keskivartalon rasvapitoisuuteen, mutta ei pituuteen tai muihin kehon mittasuhteisiin. Jostain syystä äidin raskaudenaikainen ravitsemus ei lisännyt miespuolisten jälkeläisten ylipainoisuutta.

Tulos vahvistaa sitä kiistanalaista käsitystä (Barkerin hypoteesi), jonka mukaan äidin raskaudenaikaisella ravitsemuksella voi olla kauaskantoisia vaikutuksia jälkeläisten terveyteen.

Tutkimuksen julkaisi American Journal of Clinical Nutrition.

Barkerin hypoteesin synnyttäjän brittiläisen tohtori David C. Barkerin mukaan sikiöaikainen vajaaravitsemus lisää lapsen sairastumisen vaaraa myöhemmin elämässä. Sairastuminen voi alkaa jo lapsuudessa tai sitten ehkä vasta 50 vuotta myöhemmin. Barkerin hypoteesia eivät kaikki ota todesta. Olisikohan meidän kuitenkin lopetettava naureskelumme ja otettava Barkerin hypoteesi todesta? En tiedä, en todellakaan tiedä!

Päivän lukuannokseni ja tuo uusi hollantilainen tutkimus saattaisi osoittaa olevani varovasti kallellaan Barkerin suuntaan. Pistän tähän siksi vähän lisää mietittävää.

Luontaishoitoihin erikoistuneiden gurujen mukaan monet uudet tutkimukset osoittavat, että raskauden aikana, lapsen kasvun ja kehityksen ollessa kaikkein nopeinta, kohdussa vallitsee sellainen ravitsemustilanne, joka voi vaikuttaa lapsen geeneihin ja niiden säätämiin biokemiallisiin reaktioihin koko loppuelämän ajan. Tohtori Barker tunnetaan tohtori Matti Tolosen mukaan varsin hyvin myös Suomessa, sillä Barker on tehnyt yhteistyötä suomalaisten tiedemiesten kanssa. Suomessa seurataan vuosina 1924–44 syntyneiden naisten ja miesten terveydentilaa. Tutkittujen syntymäpaino on mitattu ja heistä on muutoinkin tallennettu terveystiedot. Suomessa on nimittäin vertaansa vailla oleva neuvolajärjestelmä, josta tohtori Barker on ollut erityisen innoissaan. Varhaislapsuuden painon kehitys on havaintojen mukaan yhteydessä diabetekseen ja sydän- ja verisuonitauteihin, sairaalareissuihin ja sosio-ekonomiseen tilaan.

Pieni ihmisalku on tavattoman riippuvainen äidin napaveren kautta tulevista ravintoaineista. Sikiöllä ei ole merkittävää omaa vitamiinien, amino- ja rasvahappojen tuotantoa. Äidin syödessä yksipuolisesti ja nälänhädän takia jopa puutteellisesti, voidaan kuvitella tämän antavan syntyvälle lapselle heikommat "eväät" loppuelämää varten. Kohdussa "aliravitsemuksesta" kärsineet lapset, jotka syntymänsä jälkeen alkavat saada sellaista ravintoa, mikä nostaa heidät nopeasti normaalille kasvukäyrälle, altistuvat Barkerin mukaan kroonisille taudeille useammin, kuin hitaasti painoaan lisäävät lapset.

Lähde: Tiede -lehti, 25.3.2007

Lukuvihjeitä:
Tolonen Matti. Barkerin hypoteesi. DrTolonen.com, 2006
Sundqvist Christer. Barkerin hypoteesi. veteraaniurheilija -blogi, 25.7.2006
Jousilahti Pekka. Riskitekijät, riskitekijämuutokset ja sepelvaltimotauti (väitöskirja). Kuopion yliopisto, 29.11.1997
Puttonen Maarit. Ohjelmoitu sairaaksi? Ylioppilaslehti 3: 14-15, 1998
Forsén Tom ja Eriksson Johan. Ohjelmoituuko tyypin 2 diabeteksen riski jo sikiökaudella? Diabetes ja lääkäri 4, 2000

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti