keskiviikkona, syyskuuta 09, 2009

Diabetes karkaa käsistä


**
Varokaa meikäläisen propaganda-annosta jutun lopussa!

Diabeteksen hoitokustannukset
ovat kasvaneet rajusti. Kustannukset ovat lähes kaksinkertaistuneet kymmenessä vuodessa. Samaan aikaan diabetesta sairastavien määrä on räjähtänyt vajaasta 200 000:sta yli 300 000:een.

Diabetesliiton tuoreen tutkimuksen mukaan vuonna 2007 diabeteksen hoito maksoi 1350 miljoonaa euroa, kun kustannukset vuonna 1998 olivat 738 miljoonaa euroa. Diabeteksen hoidon osuus Suomen terveydenhuollon menoista on noin 10 prosenttia. Suurimmat kustannuserät koituvat erikoissairaanhoidon vuodeosastohoidosta ja lääkkeistä, pienin osuus on diabeetikoiden omahoidon välineillä, joita ovat muun muassa verensokerin mittaukseen tarkoitetut liuskat.

Diabeteksen hoidon kustannuksia nostavat erityisesti tautiin liittyvät lisäsairaudet, kuten sydän- ja aivoinfarktit, munuaistauti sekä alaraajojen valtimosairaudet. Lisäsairaus lähes kolminkertaistaa hoitokustannukset diabeetikkoa kohti.

Diabetesliiton toimitusjohtaja Jorma Huttunen korostaa varhaisen puuttumisen merkitystä, jotta diabeteksen jatkuva yleistyminen ja kohonneet hoitokustannukset saadaan kuriin. "Sekä tyypin 2 diabetes että diabetekseen liittyvät lisäsairaudet ovat ehkäistävissä. Varhainen hoito on edullisinta hoitoa", sanoo Huttunen. Huttusen mukaan keskeistä olisi sairastumisriskissä olevien suomalaisten tunnistaminen. Hoidon piiriin pitäisi saada myös ne väestötutkimusten osoittamat 200 000 suomalaista, jotka sairastavat tautia tietämättään. Parhaiten tähän päästäsiin tuomalla säännölliset terveystarkastukset takasin perusterveydenhuoltoon, Huttunen uskoo. "Jos mitään ei tehdä, Suomessa on kaksi miljoonaa diabeetikkoa vuonna 2030." Huttusen mielestä on tärkeää, että jokaisella suomalaisella on perustiedot diabeteksesta ja sairauden riskitekijöistä. "Jos ihminen tunnistaa itsessään tyypin 2 diabeteksen riskitekijöitä, hänen on syytä hakeutua tarkempiin tutkimuksiin. Sairastumisriskin tunnistaminen motivoi lisäksi elintapamuutoksiin."

Diabeteksen lisäsairauksien ehkäisyssä auttavat diabeetikon aktiivinen omahoito ja terveydenhuollon säännölliset kontrollikokeet. Siksi Jorma Huttusen on äärimmäisen vaikea ymmärtää, että diabeetikoilta vähennetään säästöjen nimissä omahoitovälineitä ja tarvittavia tutkimuksia. "Näin ajetaan vain diabeetikoita sairaalakuntoon. Omahoidon välineet eivät ole edes taloudellisesti hyvä säästökohde, sillä niiden osuus kokonaiskustannuksista on vain kolme prosenttia", Huttunen sanoo.

Tärkeä päivittäinen omahoidon väline diabeetikoille ovat testiliuskat, joita tarvitaan verensokerin mittaukseen. Säännöllinen verensokerin seuranta on diabeteksen hoidossa keskeisellä sijalla, sillä jatkuvasti kohollaan oleva verensokeritaso altistaa diabeetikon vakaville silmä-, munuais- ja hermosairauksille.

Blogikirjoittajan kommentti:

Huttunen sitä, Huttunen tätä. Milloinkaan ei saada diabetesongelmaa aisoihin, jos ei tunnusteta, että moderniin diabeteksen hoitoon kuuluu ennakkoluuloton suhtautuminen diabeetikon yksilölliseen hoitoon. Joillekin diabeetikoille sopii Diabetesliiton tarjoama hoito, monelle muulle sopii täydentävä hoito (hiilihydraattien laadun tarkkailu ja tarvittaessa ravintolisien käyttö) ja joillekin voi sopia vaihtoehtoinen hoito (vähähiilihydraattinen ruokavalio). Diabetesliiton yksipuolinen propaganda ennustaa tilannetta, jossa yhä useammat ihmiset pitävät viranomaisia taantumuksellisina jäärinä, joita väestön terveys ei aidosti kiinnosta. Nuoreen, nousevaan sukupolveen minä uskon. Vanhat jäärät pitävät omasta vallastaan ja kaistapäisyydestään kiinni maailman tappiin asti. Viimeisetkin vastaanhangoittelijat kuopataan jossakin vaiheessa. Heidän esittämäänsä "terveysteatteriin" ei enää uskota. Sitten astuu valtaan uusi sukupolvi, joka on avoimemmin hyväksymässä luonnon parantavat voimat ja uskaltaa kyseenalaistaa lääkelaitosten ylivallan. Minä olen sen verran vanha, että minä ehdin tästä nähdä vain pienen, pienen häivähdyksen. Horisontissa siintävä hento nousevan auringon säde saa luvan riittää minulle. Lapsillemme, lapsenlapsillemme, me rakennamme parempaa tulevaisuutta. Ei tällainen tavallinen biologi voi käsittää miten meillä on varaa terveydenhoidossa jättää käyttämättä luonnon omat parantavat voimat.

Edustan itse sellaista kompromissiin taipuvaista linjausta, että esitellyissä kolmessa eri tavassa hoitaa diabetesta, on ajateltu potilaan parasta. Näkisin kernaasti, että eri hoitotapojen valinnan suorittaisi potilas itse. Siten toteutuisi diabeteksen hoidon yksi kulmakivi: yksilöllinen hoito. Erityisesti hiilihydraatteja rajoittavien ruokavalioiden suhteen ja ravintolisien käytön suhteen kaipaisin Diabetesliiton puolelta myönteisempää suhtautumista. Edistämme parhaiten suomalaisten terveyttä suomalla maamme diabeetikoille vaihtoehtoista ja yksilöllistä hoitoa sen "virallisen" rinnalla. Tämä on toivoakseni myös koulutettujen ravitsemusterapeuttiemme eduksi laskettava. Näin he saavat omalla ideointipanoksellaan toteuttaa monipuolista diabeteksen hoitoa yhdessä muun terveydenhoitohenkilöstön kanssa, joka parhaiten ottaa huomioon diabetespotilaan yksilölliset tarpeet.

Lähde: Ruokatiedon uutiskirje terveystoimittajille, 9.9.2009

Muita kirjoituksiani diabeteksesta:

3 kommenttia:

  1. En voi kuin kannattaa blogikirjoittajan moderneja ajatuksia. Hyvää propagandaa.

    VastaaPoista
  2. Tämä ei alunperin ole mun kirjoittama, mutta kiteytti asian niin hyvin, että pyysin saada lupaa lainaamiseen:
    "Ja kuka oikeasti, siis oikeasti heittää alkoholin, tupakan ja rasvat nurkkaan ja alkaa kaurapuuron voimilla viisikymppisenä kuntoliikkumaan ja punttisalilla treenaamaan? Höh, voin sanoa että eipä juuri kukaan ikinä. Kun se diagnoosi napsahtaa, niin aniharva muuttaa elintapojaan, koska "mitä se ennää hyvejää?"
    Jos diabeteshoitaja sanoisikin, että olepa nyt fiksu ja ala syömään grilliruokaa ja rasvaista possua ja muuta ihanaa ja saat samalla verensokerisi kuntoon, niin aika moni olisi tähän muutokseen valmis. Karppaus on iloinen ja värikäs asia, virallisterveellinen on kaurapuuron harmaa ja tylsä..."

    VastaaPoista
  3. yksilöllinen lähestymistapa sopisi ja oikeastaan olisi välttämätönkin myös monessa muussa sairaudessa. Meidän maailmassamme lääkäreillä tuntuu olevan käsitys omasta tieteellisestä ylivallastaan, jolloin helposti kävellään asiakkaan henkilökohtaisten tuntemuksien ja kokemuksien yli.
    Aktiivisesti asiakastaan kuunteleva ja asiakkaan tuntemuksia kunnioittava lääketieteilijä on kultaakin kalliimpi!

    Avarakatseisuutta ja asiakaslähtöisyyttä lääkärikoulutukseen!

    VastaaPoista