perjantaina, huhtikuuta 23, 2010

Terveellinen ravitsemus tarkasteltuna sd-LDL-kolesterolin kautta

**
Minkälainen on terveellinen ruokavalio tai ravitsemus?

Asiaa voidaan tarkastella monesta eri näkökulmasta. Tässä tarkastelemme sitä sydän- ja verisuonitautien ja aivan erityisesti sd-LDL-kolesterolin kannalta. sd-LDL (small-density LDL) tarkoittaa pieniä tiheitä LDL-kolesterolin hiukkasia. Moni saattaa yllättyä havaitessaan tästä kirjoituksesta, että nykyiset ravitsemussuositukset ovat omiaan lisäämään ja hapettamaan sekä sokeristamaan tiettyjä haitallisia veren rasvoja, sd-LDL-kolesterolia ja triglyseridejä. Ne myötävaikuttavat sydän- ja verisuonitautien syntyyn ja pahenemiseen.

Monen suomalaisenkin veressä sd-LDL:n määrä on suurentunut, mutta valitettavasti lääkärit eivät niitä tutkituta verikokeiden yhteydessä. Tosiasiassa, monella ihmisellä jopa 70–90 prosenttia LDL-kolesterolista voi olla sd-LDL:n muodossa. Eniten sitä on diabeetikoilla sekä henkilöillä, joiden triglyseridit ja apolipoproteiinit ovat koholla ja joilla on metabolinen oireyhtymä. Siksi nämä ihmiset ovat erityisen alttiita sairastumaan sydän- ja verisuonitauteihin.

Sydän- ja verisuonitautien alkusyynähän voivat olla mikrobi-infektiot, mutta hapettunut ja sokeristunut sd-LDL ja triglyseridit myötävaikuttavat taudin kulkuun.

Pienet tiheät sd-LDL-hiukkaset:

  • pysyvät verenkierrossa kauemmin kuin suuret LDL-hiukkaset
  • takertuvat herkästi valtimon seinämää paksuntavan paakun komponentiksi
  • kulkeutuvat ateroomapaakun sisään
  • pujahtavat tulehdusvalkosoluihin, jotka puolestaan muuttuvat vaahtosoluiksi, jotka synnyttävät ja täyttävät valtimopaakkua
  • hapettuvat (oksidoituvat) herkästi
  • sokeristuvat herkästi (8 kertaa herkemmin kuin suuret LDL-hiukkaset).
Kolesterolin (lipoproteiinien) hapettuminen ja sokeristuminen kuvattiin 1980-luvulla. Nyt tiedetään, että runsas "nopeiden", suuren glykemiakuorman hiilihydraattien syönti suurentaa veren sokeripitoisuutta ja lisää sd-LDL:n muodostusta, eritoten diabeetikoilla, mutta myös muilla ihmisillä. Suurentunut veren sokeripitoisuus puolestaan hapettaa ja sokeristaa sd-LDL:ää, jolloin siitä tulee toffeenkaltaista mönjää, jota takertuu verisuonten seinämiin. Silloin paakun muodostus kiihtyy ja paakusta tulee instabiili eli herkästi repeävä. Paakun repeäminen on syynä noin 70 prosentissa sydän- ja aivoinfarkteista. Lisäksi sd-LDL:n hapettuminen ja sokeristuminen tuottavat myrkyllisiä vapaita radikaaleja, jotka aiheuttavat hapetusstressiä. Se lisää monien kroonisten sairauksien riskiä ja jouduttaa vanhenemismuutoksia.

Sokeristunut kolesteroli on siitä ongelmallista, ettei fysiologinen LDL-reseptori kykene puhdistamaan sitä kuten tavallista LDL:ää. Nämä havainnot selittävät sitä, ettei naisen sydän siedä suuren glykemiankuorman ruokavaliota, kuten EPICOR-tutkimus vastikään osoitti. Sen tähden sd-LDL-kolesterolin tuotantoa ja hapettumista ja sokeristumista tulee ehkäistä.

Virallisissa ravitsemusohjeissa – joita antavat Terveyden ja hyvinvoinnin laitos, Sydänliitto ja Diabetesliitto ym. – kehotetaan välttämään rasvaa ja syömään runsaasti hiilihydraatteja. Tämän neuvon noudattaminen on omiaan lisäämään sd-LDL:n ja triglyseridien määrää ja hapettumista ja sokeristumista. Ihminen vain ei sitä tiedä, koska sitä ei tutkita terveydenhuollossa.

Miten meidän sitten tulisi syödä, jota välttäisimme verensokerin ja sd-LDL:n lisääntymistä veressä?

Avainsana on vähähiilihydraattinen eli VHH-ruokavalio. Aterianjälkeisen verensokerin pitoisuus paljastaa yksinkertaisesti onko ruoka ollut terveellistä vai ei (tässä artikkelissa tarkoitetussa mielessä). Verensokeri tulisi mitata mieluiten 45–60 minuuttia aterian jälkeen, eikä vasta 2 tunnin kuluttua, kuten yleensä neuvotaan.

Lopuksi hyvät uutiset: berberiini ja etyyliesteröity eikosapentaeenihappo (E-EPA) parantavat insuliiniherkkyyttä, mikä pitää kurissa verensokeria. Japanilaisen tutkimuksen mukaan E-EPA ehkäisee samalla sd-LDL:n ja triglyseridien muodostusta maksassa. Näin ollen E-EPA ja berberiini ehkäisevät niitä terveyshaittoja, joita suuri glykemiakuorma aiheuttaa. Ensisijaista on tietenkin ruokatapojen korjaaminen, mutta sitä voi tukea nauttimalla berberiiniä ja E-EPAa ruoan lisänä.

Lähteet:
Amerikkalaisen kardiologin William Davisin The Heart Scan Blog sekä alla olevat artikkelit.
Younis N, Charlton-Menys V, Sharma R, et al. Glycation of LDL in non-diabetic people: Small dense LDL is preferentially glycated both in vivo and in vitro. Atherosclerosis. 2009;202(1):162-8.
Satoh N, Shimatsu AS, Kotani, K et al. Purified Eicosapentaenoic Acid Reduces Small Dense LDL, Remnant Lipoprotein Particles, and C-reactive Protein in Metabolic Syndrome. Diabetes Care 2007;30: 144-146

Lue lisää ravintolisistä:

21 kommenttia:

  1. Kanadan kardiologien ammattilehdessä ilmestyi maaliskuussa hieno katsaus, joka tukee edellä olevaa kirjoitustani. Katsauksessa todetaan, että valtimotauti on tulehdustila, jossa vallitsee myös hapetusstressi. Se myllertää eritoten diabeteksessa, verenpainetaudissa ja silloin kun veren rasvat ovat koholla.

    Hapetusteressi inaktivoi valtimon seinämän typpioksidia (NO), jolloin valtimon sisäseinämän sisimmäisen solukerroksen eli endoteelin toiminta häiriintyy. Ehjä endoteeli estää syöjösoluja (makrofageja) tunkeutumasta seinämän sisälle ja muodostamasta sinne paakkua, mutta endoteelin häiriössä tilanne muuttuu. Monet ravinnon ja ravintolisien flavonoidit suojaavat endoteelia häiriöiltä.

    Näihin flavonoideihin kuuluvat mm. berberiini, resveratroli, pyknogenoli, vihreän ja mustan tee katekiinit sekä soijan isoflavonoidit. Ne siis ehkäisevät ja vaimentavat valtimon seinämän inflammaatiota ja hapetusstressiä. Artikkelissa on havainnollisia kuvia.

    Minusta on hieno juttu, että sydänlääkäreiden ammattilehdet alkavat ottaa tosissaan ravintolisien käytön sydän- ja verisuonitautien ehkäisyssä ja hoidossa.

    Mulvihill EE, Huff MW. Antiatherogenic properties of flavonoids: implications for cardiovascular health. Canadian Journal of Cardiology. 2010 Mar;26 Suppl A:17A-21A Abstract

    Koko jutun pääsee (aikakin minun koneeltani) lukemaan tästä linkistä klikkaamalla artikkelin otsikkoon.

    Kirjoitus tukee myös Sydänoppaassa esitettyjä näkemyksiä valtimotautien synnystä ja kulusta sekä sydänystävällisestä ruokavaliosta.

    VastaaPoista
  2. Helvetin hyvä juttu että sdLDL:ää koskevaa terminologiaa esitetään lopultakin maallikoille!

    Oli jo aikakin! Aiemmin mm. Ronald Kraussin kanssa työskennelleet tutkijat ovat pitäneet suunsa tiukasti supussa kun heiltä on kysytty millainen ruokavalio vähentää sdLDL-pitoisuuksia. Totuus satuttaa.

    Kirjoituksessa mainitun sydänlääkärin ravitsemusneuvojan blogissa kirjoitetaan pitkät pätkät sdLDL:n haitallisuudesta lontoon kielellä kiinnostuneille, tässä yksi tuoreimpia:

    http://drbganimalpharm.blogspot.com/2009/09/death-band-sdldl-on-lipoprotein.html


    Tuo kirjoittaja on siis ravintoterapeutti JA farmakologian tohtori. Työskentelee Davisin Track Your Plaque -ohjelmassa, jossa mm. sdLDL:ää alentaen on kyetty todistetusti monilla pysäyttämään ja jopa peruuttamaan sepelvaltimotautia.

    Hänen oma linjansa poikkeaa hieman Davisin vastaavasta - hän suosii paljon tyydyttyneitä rasvoja sisältävää paleoliittista ruokavaliota, jossa viljat korvataan 100% vihanneksilla ja lihalla.

    Mielestäni tulokset puhuvat puolestaan.

    VastaaPoista
  3. Tunnettu suomalainen professori kirjoitti mm. näin Duodecimissä:

    Ravinnon ja sydänterveyden välistä suhdetta koskeva, yli 80 000 naiseen kohdistunut tutkimus (Halton ym. 2006) osoitti, ettei eläinrasva ole yhteydessä infarktiriskiin. Ravinnon suuri hiilihydraattikuorma (glycemic load) sen sijaan on.

    Kokonaiskolesterolin sijalle rasvahypoteesissa on nykyisin yhä useammin nostettu kokonaiskolesterolin fraktio LDL-kolesteroli. Myös LDL-kolesteroli jakautuu fraktioiksi, joista erityisesti pienikokoinen, tiivisrakenteinen fraktio sdLDL on yhteydessä sydänsairauksien lisääntymiseen (Austin ym. 1988, Williams ym. 2003). Suurikokoinen, vähemmän tiiviin rakenteen omaava LDL-osa on sitä haitattomampi.

    Yksilön LDL-kolesterolin rakenneprofiili, suurten ja pienten partikkelien suhde, on riippuvainen perimästä ja eräistä ympäristötekijöistä, kuten ravinnosta. Perimällemme emme vielä voi mitään. Nauttimamme ravinnon voimme sen sijaan valita. Jälleen kerran em. ruotsalaiset tutkijat (Sjogren ym. 2004) kulkevat kehityksen kärjessä. He ovat osoittaneet, että maitorasvan nauttiminen johtaa LDL-profiiliin, jossa pienten, tiheiden sdLDL-partikkelien osuus on pieni. Olisiko tässä syy maitorasvan sydäntä suojaavaan vaikutukseen?

    Asian tekee vielä erityisen mielenkiintoiseksi se, että ravitsemussuositusten peräämä vähärasvainen, runsaasti hiilihydraatteja sisältävä ruokavalio johtaa usein haitalliseen, lisääntyneeseen sdLDL-pitoisuuteen henkilöillä, joilla suuret LDL-partikkelit ovat luontaisesti vallitsevia (Dreon ym. 1994, Krauss 2001). Näyttäisikin vähintään järkevältä selvittää henkilön LDL-partikkelijakauma ennen nykyisen ravitsemussuosituksen mukaisen vähärasvaisen ruokavalion suosittamista.

    Kaiken kaikkiaankin vähärasvaisen ruokavalion edullisuus on kyseenalainen. Laajassa Womens Health Initiative -tutkimuksessa (Howard ym. 2006) vähärasvaisella ruokavaliolla ei saavutettu etua sydän- ja aivohalvausten ilmaantuvuuden tai näiden sairauksien aiheuttaman kuolleisuuden kannalta.

    Maitorasvan haitallisuus on väite, jonka perusteet ovat horjumassa. Nyt pitäisi tarkastella, miksi kilvan rasvankulutuksen vähenemisen ja edulliseksi väitetyn laadullisen muutoksen myötä väestö on juuri samanaikaisesti lihonut ja aikuistyypin diabetes on lisääntynyt?

    Tässä yhtälössä on avoimin mielin pohdittavaa myös ravitsemusasiantuntijoille. Vanha kovarasva-kokonaiskolesterolioppi ei nykytilanteessa ilmeisestikään auta. Maito näyttäisi auttavan.

    Maito suojaa sydäntä

    Duodecim
    2007;123(3):358-9

    KARI SALMINEN, professori

    VastaaPoista
  4. Metabolinen oireyhtymä, inflammaatio, alentunut HDL, kohonneet triglyt ja lisääntynyt sdLDL kuuluvat läheisesti yhteen ja näköjään diabetesliitto on kertonut asiasta ihan kivasti vuonna 2008:

    http://www.diabetes.fi/sivu.php?artikkeli_id=4725

    Kiitos Matti tuosta artikkelista. Hyvää yhteenvetoa flavonoideista ja niiden positiivisista vaikutuksista vaikka mekanismit olikin vielä aika lailla pimennossa kirjoittajilta.

    VastaaPoista
  5. Kiitos westielle hyvästä linkistä. Anja Kaisanlahden kirjoitus on sinänsä varsin hyvä (Diabetes 1-2/2008), ja soisin että maallikotkin perehtyisivät siihen. Itse esitin jo 1980-luvulla, että valtimotaudin syytekijöitä ovat vapaat radikaalit ja niiden aiheuttama hapetusstressi ja siihen liittyvä inflammaatio. Silloin Tatu Miettinen ja muut kolesteroliuskovaiset pilkkasivat vapaista radikaaleista ja antioksidanteista puhuvia lääkäreitä.
    Hyvä, että nyt tuuli on kääntynyt.

    Kaisanlahti kirjoittaa "Sepelvaltimotaudissa tulehduksen aiheuttaa suonen seinämään kertyvä kolesteroli." Perimmäisenä tulehduksen käynnistäjänä ovat kuitenkin ilmeisesti mikrobi-infektiot, kuten kirjoituksessani toin ilmi. Hapettunut ja sokeristunut sd-LDL on myötävaikuttava tekijä inflammaatiossa ja valtimon ahtautumisessa. Mikrobi-infektioiden sammuttamisessa on D-vitamiinilla ratkaiseva merkitys, kuten englantilainen tohtori David Grimes selvittää perinpohjaisesti kirjassaan VITAMIN D And Cholesterol: The Importance Of The Sun. 642 s, Tennison Publishing, £24.95. ISBN 978-0-9562132-0-4

    Suomessa ja Skotlannissa on paljon valtimotauteja, koska näillä leveysasteilla D-vitamiinin saanti on liian vähäistä. Pidän hyvin valitettavana, että Diabetesliitto ja Sydänliitto suhtautuvat kielteisesti D-vitamiinin ja muiden inflammaatiota ehkäisevien, vaimentavien ja sammuttavien ravintolisien käyttöön. Lääketeollisuus sponsoroi näitä liittoja, mikä selittää niiden asennevammaa.

    VastaaPoista
  6. Berberiinin suojavaikutuksesta on juuri saatu uuttaa tietoa: Kiinalaisen tutkimuksen mukaan berberiini aktivoi PPAR-gammaa, joka suojaa sekä haiman että sydämen soluja. Ennestään tiedetään, että PPAR-gamman akviointi voi ehkäistä diabeetikkoa sairastumasta sydänlihastautiin (kardiomyopatiaan). Nämäkin tiedot puoltavat berberiinin käyttöä etenkin diabeteksen lisähoitona, sillä diabetikot ovat suurin sydäntautien riskiryhmä.

    VastaaPoista
  7. Viittaan tuohon westien antamaan linkkiin.
    Ensiksi on hienoa, että Diabetesliiton sivuilla/artikkelissa jo mainitaan tulehdus, inflammatio.
    Toisaalta, tekstin kirjoituksen ajoilta on tiedossani 2-diabeetikon saama vastaus, kun hän ehdotti tulehdustilansa kontrollia verikokeella (hsCRP) "herkkä c-reaktiivinen proteiini-tutkimus". Vastaus oli: " Ei kuulu diabetestutkimuksiin.

    Eiköhän ne sittenkin ole hapettuneet tai sokeristuneet pienet lipoproteinipartikkelit (sdLDL), jotka aiheuttavat imuunologisen vasteen verisuonen seinässä. Ne jätökset, joissa sitä "oikeata" kolesterolia on, ovat itsensä hengiltä syöneiden, "rajähtäneiden" syöjäsolujen jäännöksiä.

    Noinkin arvovaltaisen järjestön, mitä Diabetesliitto on, soisi käyttävän tarkkoja ilmaisuja teksteissään sikäli kuin ne tunnetaan.
    Maksan tuottamat lipoproteiinit eivät ole kolesterolia, vaikka niissä "oikeata" kolesteroli mukana onkin. Lipoproteinit ovat välttämätön ja luonnollinen rasvojen jakelujärjestelmä.
    Siinä kulkeva triglyseridi (kolmirasva) on selkeästi vaaran merkki, jos sitä on runsaasti.
    Runsaasti hiilihydraattia syövillä on usein juuri tämä pienten ja tiiviiden (sd) LDL-lipoproteini-osuus prosenttuaalisesti korkea.
    Korkean trigyseridin lasku lääkitsemällä on osoittautunut ongelmalliseksi.
    Oman kokemukseni mukaan hiilihydraattitietoinen ravitsemus (HHT/VHH) tuottaa jo kolmessa (3) kuukaudessa laboratoriomittauksilla todettavan erinomaisen triglyseridi-laskun.
    Kolesteroli sellaisena aineena, mitä se kemiallisesti on, toimii sukupuolihormonien, kortisolin, D-vitamiinin jne lähtöaineena. Se on lisäksi ehdottoman välttämätön solun kaikenlaisille kalvorakenteille. Asioita kuuluisi nimittää oikeilla nimillä. Joskus harhauttava nimittely tuntuu tarkoitushakuiselta.
    Me voisimme mitata (ja mitataan "tieteen nimissä") myös näitä vaarallisia sdLDL-hiukkasia. Meillä on suomalainen menetelmä 1H NMR heti käytettäväksi. Olen maininnut tästä mahdollisuudesta toistuvasti useiden vuosien ajan. Potilastyöhön sitä ei ole saatu, vaikka tutkimusta tehdään Helsingissä. Oulussa ja Kuopiossa.
    Miksiköhän näin?

    VastaaPoista
  8. Timo Kuuselan ehdottama menetelmä 1H NMR on varmasti hyvä, mutta vaatinee kalliit laitteet. Hämmästelen sitä, ettei Suomessa oteta käyttöön yksinkertaisia halpoja keinoja sd-LDL:n kvantitatiiviseksi määrittämiseksi. Tässä on englantilainen laite siihen tarkoitukseen.

    VastaaPoista
  9. Lisäkommentti edelliseen viestiini: Soitin Yhtyneisiin laboratorioihin kolesterolianalytiikasta vastaavalle kemistille ja tiedustelin sd-LDL:n määrityksistä. Niitä ei todellakaan vielä tehdä Suomessa missään kliinisessä laboratoriossa. Laitoin meilillä kemistille linkin tähän kirjoitukseen ja ehdotin sd-LDL:n kvantitatiivisen määritys menetelmän käyttöönottoa. Asia tuntui häntä kiinnostavan.

    VastaaPoista
  10. Nutrigenomiikkaa

    Kovan tason kansainvälinen tutkijaryhmä (Irlanti, Espanja, Ranksa, Iso-Brtitannia, Norja, Hollanti ja Ruotsi) selvitti ravitsemustekijöiden ja geenien vuorovaikutusta veren rasvoihin. Kävi ilmi, että tietyn geenialleelin (rs1799983 in NOS3) omaavat ihmiset saavat muita paremman vasteen kalaöljyn omega-3-rasvahapoista plasman triglyserideihin. Toisin sanoen, kalaöljy alentaa heidän triglyjään enemmän kuin muiden ihmisten. Havainto selittää eri yksilöiden välisiä eroja, jotka johtuvat erilaisesta perimästä. Atherosclerosis

    Samassa lehdessä julkaistussa marsuilla tehdyssä kokeessa VHH-dieetti vähensi rasvojen, erityisesti hapettuneen ox-LDL:n kertymistä valtimoihin ja vähensi samalla tulehdussytokiinien määrää valtimoiden seinämissä. Näin VHH voi ehkäistä valtimoiden kovettumista, tutkijat päättelivät.

    VastaaPoista
  11. Kiinnostavat tuo alempi marsututkimus, koska marsuja pidetään yleisesti ottaen rottia ja hiiriä parempana koe-eläinmallina ihmisen verisuonitautien kannalta.

    Toki VHH toimii joka tapauksessa ihmisillä, erityisesi insuliiniresistenteillä. (Gardner ym.)

    VastaaPoista
  12. Tämmönen osui hahloon,

    'Rotten eggs' gas, fat and diabetes

    ...The study found that compared to lean and healthy men, blood levels of H2S were twice as low in men with metabolic syndrome and up to four times lower in patients with diabetes. Men with low blood H2S levels also had higher blood pressure, higher levels of blood sugar, raised lipid levels, had increased resistance to insulin and had damage to small blood vessels in the skin....
    http://www.physorg.com/news191650521.html

    Eli ylipainoisilla ja diabeetikoilla on vähemmän rikkivetyä veressä. Rikkivetyhän on kauhia myrkky, näköjään sitäkin elimistö osaa tarpeeseen valmistaa. Näyttäisi jutun mukaan putsaavan suonistoa ja säätelevän insuliinin toimintaa.
    En vajavaisilla kemian ja metabolian tiedoillani sen enempää, ajattelin jos esim. Matti Tolosella tai muilla olisi mahd. tietoa ilmiön merkityksestä jaettavaksi.

    VastaaPoista
  13. Nämä metabolian ihmeellisyydet muistuttaa ehkä tähtitieteen laajoja käymättömiä korpimaita, joskus eksyy suorastaan sfääreihin! Filosofia ei ole tiede? :-) Olisko Matilla tai jollain kirjallisuusvinkkiä, biochemistry for dummies, jokamiehen metabolia, jotain sellaista?

    Tack ska du ha, Christer!

    VastaaPoista
  14. Enempää kommentoimatta, laitanpa syötiksi,

    " Circulation of cholesterol is regulated in the brain by the hunger-signaling hormone ghrelin, researchers say. The finding points to a new potential target for the pharmacologic control of cholesterol levels.

    ...Due to the differences in the make-up of mice and human cholesterol, Tschöp and his team say more work is needed before their studies could be directly applied to humans, but they say their finding adds to a growing body of evidence for the central nervous system's direct control over essential metabolic processes."

    http://www.physorg.com/news194922740.html

    Laitanpa samaan, luettuani Matti Tolosen ensimmäisen kommentin, hapetusstressi, lisäravinteet yms...

    "...For the first time, researchers have captured three-dimensional images of a protein in the act of responding to oxygen levels by sensing vitamin B3. Vitamin B3, also known as niacin, is essential to convert the food we eat into energy. Since vitamin B3 carries electrons from metabolized food to oxygen, it serves as a sensitive indicator of oxygen levels in cells. Vitamin B3 also regulates a variety of processes, including erectile dysfunction, aging and sleep patterns in people. The findings, published in the journal Molecular Cell, could guide future development of antibiotics, and in the long term, new treatments for erectile dysfunction.

    ...The work has implications for research beyond toxic pathogens and impotence. Many organisms are responding to changing oxygen levels constantly, and understanding how they do so is crucial. In people, for instance, a lack of oxygen leads to arrested cell division and ultimately cell death, while excess oxygen levels can damage cellular building blocks and contribute to a variety of diseases including cancer, diabetes, cardiovascular disease and neurodegenerative disorders."

    http://www.physorg.com/news195110159.html

    VastaaPoista
  15. Jos suvussa on voimakas sepelvaltimotautiperimä, tauti tahtoo tulla ajan mittaan esiin, vaikka olisi langanlaiha tupakoimaton ja matalapaineinen maratoonari, jolla on matala kolesterolitaso ja yltiöterveellinen ruokavalio. Millään syömisellä tai elintapa-asioilla ei tähän asiaan voi enempää vaikuttaa.

    VastaaPoista
  16. En juuri usko tuohon. On toki ihmisiä joilla on on geneettinen taipumus sdLDL:ään ja lipoproteiini a:han, mutta myös interventiot näitä ihmisiä kohtaan ovat olleet yleensä hyvin puutteellisia. Nykyravinnon aidosti toimiva korjaaminen todennäköisesti vaatisi lähes KAIKKIEN neoliittisten eli ravitsemuksellisesti ei- paleoliittisten agenttien hyvin kriittistä karsintaa. Endokriiniset häiritsevät tekijät, immuunivasteen häiritsijät, stressitekijät ja elinikäinen avainravinteiden puute ovat myös varteenotettavia tekijöitä.

    Ajatus, että olisimme jotenkin genettisesti sairaampia kuin Melanesian luonnonkansat, vaatisi paljon tieteellisempiä perusteluja.

    Mitä pohjoisempana ihmiset ovat asuneet, sitä yleisemmäksi kalansyönti on tupsahtanut. Suomi ja suomen kaltaiset maat ovat erinomaisia kalastuspaikkoja. Esimerkiksi käynee tämä uskomaton espanjalainen tutkimus, jossa karpattiin kalalla + punaviinillä:

    http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pmc/articles/PMC2586625/pdf/1475-2891-7-30.pdf


    Geneettisesti alttiimmat yksilöt luultavasti joutuisivat syömään aika lähelle kuten yllä tutkimuksessä tehtiin.

    P:n perässä on sellainen läjä nollia, että itse ainakin olin tipahtaa tuolilta. Nykyravintosuositukset ovat ihan selvästi tarkoitettu jollekin muulle eläimelle - mm. maailman viitatuimman ravitsemustutkija Harvardin Walter Willettin mukaan lähinnä hevosille.

    On toki sitten epigeneettinen osuus, eli geenien ilmeneminen voi siirtyä jopa useita sukupolvia eteenpäin, tyypillisimmin jo äidin kohdussa. Diabeettikkoäitien lapset ovat transitiivisen hyperinsulinemian vuoksi suurikokoisia ja muita lapsia alttiimpia ylipainolle ja diabtekselle koko elämänsä ajan.

    Sydäntaudeille kaikkein perinnöllisesti alttiimmille on myös suklaat, punaviinit ja omega kolmoset fiksaamassa asioita - epätoivoon vaipuminen on paitsi tietämätönät, myös epärealistista.

    VastaaPoista
  17. Tässä vielä viite (Cordain 2000) väitteeseeni, että pohjoisempana asuvilla nimenomaan kalansyönti on lisääntynyt:

    "As indicated in Figure 2D, the subsistence dependence on combined hunted and fished animal foods is constant in hunter-gatherer societies living at low-to-moderate latitudes (0–40° N or S) and the median value falls within the 46–55% subsistence class interval. For societies living at >40° N or S, there is an increasing latitudinal dependence on animal foods (Figure 2D), which is primarily met by more fished animal foods (Figure 2C). Significant relations exist between latitude and subsistence dependence on gathered plant foods ( = -0.77, P < 0.001) and fished animal foods ( = 0.58, P < 0.001), whereas no significant relation exists between latitude and subsistence dependence on hunted animal foods ( = 0.08, P = 0.23)."

    http://www.ajcn.org/cgi/content/full/71/3/682#SEC3


    Jos geneettistä sopeutumista on tapahtunut edes jonkin verran ja ei aleta satuilemaan että luonnonkansoilla olisi havaittu merkittävissä määrin kroonisia sairauksia, ainoa oikea johtopäätös lienee että suomalaisten erityisesti kannattaisi nauttia hyvin merkittävä osa ravinnostaan vedenelävinä.

    VastaaPoista
  18. sd-LDL = LDL3. Se on 4-5 kertaa sokeristuvampaa kuin suurimolekyylinen LDL. Siinä on suuri ero. Maksa ei kykene hevin ottamaan vastaan sokeristunutta sd-LDL:ää ja tuhoamaan sitä. Niinpä sd-LDL jää vereen ja valtimoihin kiertämään. Mitä kauemmin se kiertää, sitä suurempi riski on että se osallistuu plakin muodostukseen.

    Hiilihydraatit, erityisesti vehnä tuottaa sd-LDL:ää. Se voi sokeristua, vaikka verensokeri olisi normaalilukemissa, kirjoittaa William Davis blogissaan

    Suomalaiset syövät paljon vehnää sisältävää pullaa ja leipää. Moni jopa jonottaa leipää.

    VastaaPoista
  19. sd-LDL. Jaa-a...meille tavallisille talliaisille kun on aina opetettu, että kolesterolia on "hyvää HDL:ää" tai "pahaa LDL:ää"...

    Elimistömme näyttää olevan äärimmäisen monimutkainen viritys, mutta virallinen valistus esittää sen kuin lastenkamarisatuna: kiltit kilit ja pikkupossut...pahat noidat ja isot pahat susihukkaset, BÖÖ!

    Nostetaan meteli. Sivistytään ja opiskellaan vähän asioita. Ei anneta enää aliarvioida itseämme.

    yksi äiti

    VastaaPoista
  20. Tässä vielä kouluesimerkki virallisesta kolesterolivalistuksesta:

    "Kolesterolia on sekä pahaa että hyvää. Niin kutsuttu LDL-kolesteroli kuljettaa kolesterolia suonten seinämiin ja hyvä HDL-kolesteroli puolestaan pois. Ruokavalion muutos tehoaa yleensä liiaksi kohonneisiin kolesteroliarvoihin. Jokaisen aikuisen kannattaa ottaa kolesteroliarvonsa selville verikokeella."

    Tämä löytyi iltalehden Terveys-osaston sydän- ja verisuoniterveyttä käsittelevästä jutusta.

    Paitis että palstan tieto on kamalan vanhentunutta, se on niin karkeasti yksinkertaistettu, että tieto on vääristynyt.

    "Lapset, sisällänne asustaa ilkeä LDL-peikko, jonka nimenomaisena tehtävänä on öisin salaa liimata kolesterolia verisuonten seinämiin. Onneksi on myös hyvä HDL-peikko, joka aamulla irroittaa kolesterolit verisuonten seinämistä. Älkää lapset syökö makkaraa, ja lihaa, luuta, rasvaa. Silloin LDL-peikko voittaa. Syökää keltaporkkanoita, näkkileipää päällä voit...eiku Benecolia, puolukkaa ja mustikkaa, salaattia, persiljaa. Silloin HDL-peikko voittaa!"

    Kuitenkin, suuri määrä ihmisiä nielee purematta moiset "hammaskeijutarinat".

    Se "hyvä" HDL on vaikea saada nousemaan yhtään millään konstilla. Meillä ruokavalio ei ainakaan ole auttanut siihen yhtään. Liikunta siihen kuulemma auttaa, ja lapsilla siihen näyttää vaikuttavan yksinkertaisesti kasvaminen.

    Mutta Tolosen artikkelin mukaan ei edes voida sanoa sanoa, että LDL on aina pahaa ja HDL aina hyvää, ja alalajeja kummallakin on ties vaikka miten paljon.

    Minusta terveydenhuollossa työskentelevät, jotka syöttävät hammaskeijujuttuja ihmisille, pitäisi määrätä jälki-istuntoon, jossa luetaan tieteellisiä artikkeleita. Ja kotiin eivät pääse, ennen kuin osataan selittää asiat vähän paremmin kuin Iltalehdessä!

    Yksi äiti

    VastaaPoista