Sokeri jäykistää verisuonia

**

Israelissa tehdyn tutkimuksen mukaan, ei kannata syödä makeaa mahan täydeltä. Tutkimuksen mukaan korkea hiilihydraattikuorma vaikutti kielteisesti valtimoiden laajentumiskykyyn. Mielestäni tässä on yksi tärkeä syy miksi diabeetikolle mieluusti voi suositella hiilihydraattitietoisempaa elämää. Diabeteksen (sokeritaudin) ikävänä sivuoireena ilmenee verenkierrossa esiintyviä häiriöitä, jotka pahimmillaan voivat johtaa kuolioon alaraajoissa ja sydänkohtaukseen.

Jo jonkin aikaa on ollut tiedossa, että ruokavalion korkea glykeeminen kuorma (GK) on sydän- ja verisuonitautien riskitekijä. Tällä GK -mittauksella voidaan arvioda ruoka-aineiden vaikutusta veren sokeriin ja veren insuliinivasteeseen. Glykeemisellä indeksillä (GI) ei sellaisenaan ole kovin suurta vaikutusta edellä mainittuihin ominaisuuksiin, jos näitä ruoka-aineita on vain vähän suhteessa aterian kokoon. Suuri hiilihydraattimäärä ja GI yhdessä kasvattavat GK:ta. Glykemiakuormaa määritettäessä lasketaan yhteen sen sisältämien ruoka-aineiden kaikki GK -arvot.

Koehenkilöt olivat keski-ikäisiä, terveitä mutta ylipainoisia miehiä ja naisia. He nauttivat aamulla vettä, glukoosiliuosta, maissihiutaleita tai runsaskuituisia muroja. Aterioiden jälkeen heidän verensokeriaan ja valtimoidensa laajentumiskykyä mitattiin.

Glukoosiliuosta ja maissihiutaleita nauttineilla valtimoiden laajenemiskyky heikentyi merkittävästi aterian jälkeen. Runsaskuituisia muroja ja vettä nauttineilla muutos oli vain vähäinen.

Tutkijat päätyvät varoittamaan siitä, että korkea GI ja GK voi heikentää valtimoiden laajenemiskykyä ja lisätä sydän- ja verisuonitautien riskiä.

Oma mielipiteeni on, että normaalipainoinen ja paljon liikuntaa harrastava voi (ja hänen pitää!) syödä runsaasti hiilihydraatteja. Mutta sohvaperuna, vyötäröllä vararenkaita kuljettava ja diabeetikko varokoon korkeaa GK:ta.

Tässä joitakin perusruokien GK -arvoja. Korkeita GK -arvoja vaaravyöhykkeessä olevien pitää siis varoa ja mieluusti syödä matalan GK:n ruokia (luonnollisestikin rasvaa ja proteiinia runsaasti sisältävissä ruoka-aineissa on erittäin matala GK) :

Korkea GK on yli 20

Iso annos perunasosetta 50

Iso annos valkoista riisiä 45

Normaaliannos keitettyjä perunoita 40

Normaali annos riisimuroja 35

Pastaa (normaali annos) 30

Normaali annos maissihiutaleita 30

Kourallinen rusinoita 30

Iso annos tummaa riisiä 29

Yksi viipale pizzaa 24

Yksi pieni suklaapatukka 22

Iso lasillinen tavallista virvoitusjuomaa 20

Yksi vaalea sämpylä 20

Matala GK on alle 10

Iso annos keitettyä keräkaalia 1

Iso annos porkkanaraastetta 2

Parsakaalia (iso annos) 2

Purkillinen maustamatonta jogurttia 2

Iso annos kermajäätelöä 3

Lasillinen punaista maitoa 3

Kourallinen kirsikoita 4

Lasillinen kulutusmaitoa 5

Yksi iso appelsiini 6

Yksi keskikokoinen omena 11

Yksi viipale kokojyväleipää 11

Purkillinen rasvatonta hedelmäjogurttia 11

Iso annos mysliä 12

Lasillinen appelsiinimehua 13

Ruokalusikallinen hunajaa 13

Iso lasillinen urheilujuomaa 15

Yksi banaani 16

Normaali annos kaurapuuroa 17

Pullo olutta 17

"Pasta viipyy suussa 4 minuuttia, mahalaukussa 4 tuntia ja vyötäröllä 40 vuotta."

Lähde: Talya Lavi, Avraham Karasik, Nira Koren-Morag, Hannah Kanety, Micha S. Feinberg, Michael Shechter. The Acute Effect of Various Glycemic Index Dietary Carbohydrates on Endothelial Function in Nondiabetic Overweight and Obese Subjects. J Am Coll Cardiol 53: 2283-2287, 2009

Lue tästä muita sokerikirjoituksiani:

Sydän ei tykkää länsimaisista pöperöistä

Sokeri ei ole kovinkaan terveellistä

Professoritason tarinaa hiilihydraateista

Sokerista voi tulla riippuvaiseksi

Älä ole liian makea!

Hiilihydraattitietoisuudesta puhutaan erittäin paljon

**

Tätä kirjoitusta (ilmestynyt 14.5.2009) kommentoidaan vilkkaasti ja asiantuntevasti myös 15.5.2009

Minun mielestäni suomalainen ravitsemuskeskustelu on muuttunut avoimemmaksi ja suvaitsevammaksi. Media käsittelee nykyään yhä useammin niitä etuja joita on löydettävissä kun vähennetään puhtaan sokerin ja suojaravinneköyhien valkoisten viljavalmisteiden ja tärkkelystuotteiden kulutusta.

Ehkä syynä on Suomen Akatemian suuri Hiilihydraattikeskustelu 9.2.2009. Paikalla olleet lukuisat toimittajat ovat jatkaneet aiheen käsittelyä alkuun päästyään.

Parin viikon päästä (1.6.2009) teidän kannattaa käydä apteekissa. Jaossa on Terveydeksi -lehden kesänumero. Jännän kuvituksen lisäksi teitä odottaa jänniä ajatuksia tuova lukuelämys Suomen suurimmassa terveysaikakausilehdessä (1,2 miljoonaa lukijaa). Tässä joitakin maistiaisia lehden pääjutusta:

Hiilihydraatit kuriin?

Lihavuus, sydäntaudit ja diabetes yleistyvät. Ravitsemustieteilijä Christer Sundqvist uskoo, että hiilihydraattien vähentäminen ruokavaliosta auttaa näihin ongelmiin, mutta Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen pääjohtaja Pekka Puskan mukaan tämä ei ole ratkaisu.

Puskan mielestä hiilihydraattien saantia on turha laskea pikkutarkasti. Hän korostaa, että terveellisen ruokavalion voi koota monella tavalla.

– Perusohjeet ovat hyvin tiedossa: kovaa eli tyydyttynyttä rasvaa kannattaa käyttää niukasti ja sen sijaan suosia kasviöljyjä. Suolaa ja sokeria niukasti, erilaisia kasviksia ja vihanneksia monipuolisesti. Siinä ne lähtökohdat ovat.

Christer Sundqvist on osittain eri mieltä. Hänkin pitää tärkeänä, että päivittäin nautitaan puolisen kiloa hedelmiä, marjoja ja erilaisia kasviksia.

– Mutta lisäksi voi syödä proteiinipitoista ja rasvaista ruokaa niin paljon kuin oma maku sallii ja ruoanlaitto vaatii. Meidän pitää sallia luontaiset proteiini- ja rasvalähteet maukkaassa muodossa. Vain siten pitkäaikainen kylläisyys aterian jälkeen säilyy.

– Sotien jälkeen tyydyttyneen eli kovan rasvan ja sokerin kulutus nousi valtavasti, sanoo Puska. 

Pohjoiskarjalainen metsuri saattoi vetää päivän aikana leivän päälle varttikilon voita. Kaupoissa ei edes ollut myynnissä margariineja tai kasviöljyjä.

Sotia edeltänyt pohjoiskarjalainen ruokavalio sen sijaan oli Puskan mukaan aika terveellinen: runsaasti kalaa, ruisleipää ja puuroa, juomaksi vettä, sokeria ei juuri ollenkaan.

– Sota-ajan niukkuus vaihtui toiseen ääripäähän: alettiin syödä joka päivä samalla lailla kuin ennen syötiin juhlapäivinä.

Sundqvist katsoo, että runsaasti hiilihydraatteja sisältävä ruoka – esimerkiksi vaalea leipä, peruna ja riisi – pitää huonosti nälän loitolla.

– Jos syömme vaikka lounaalla runsaasti perunaa, meillä on parin kolmen tunnin kuluttua aivan pohjaton näläntunne. Ja sitten täytyy ottaa välipalaa. Pitäisikin syödä ruokia, jotka pitävät nälän mahdollisimman pitkään poissa. Vain näin voidaan lihominen saada hallintaan.

Sundqvist jatkaa ajatusta huomauttaen, että kevyttuotteet ovat erityisen petollisia: niitä syödään helposti tuplaten. Silti vähän ajan päästä on uudelleen nälkä. Tämä voi hämärtää ihmisen luontaista tajua, milloin hän on nälkäinen ja milloin kylläinen.

– Jos syötäisiin enemmän proteiinia ja rasvaa, nälkä pysyisi paremmin kurissa. Minulle oli joitakin vuosia sitten suuri yllätys, kun tapasin ihmisiä, jotka olivat korvanneet hiilihydraatit vihanneksilla, rasvaisilla pihveillä ja täysmaidolla. He käyttivät surutta voita ja silti laihtuivat, ja veren rasva-arvot pysyivät keskimäärin hyvinä.

Sundqvist myöntää, että tällaiset havainnot sotivat kaikkea sitä vastaan, mitä hän oli ravitsemustieteestä oppinut. 

Puska huomauttaa, että raskaan ruokavalion pitkäaikaisista terveysvaikutuksista ei ole tutkimustietoa. Hän ei sinänsä epäile, ettei liha-rasva-dieetilläkin voisi laihtua.

– On selvää, että monet eri ruokavaliot voivat laihduttaa. Eri asia on, ovatko ne terveellisiä. Olennaista on saadun ja kulutetun energian määrä. Jos hiilihydraatit jättää pois, energiansaanti tietenkin vähenee. Leivän syönnin vähentäminen pienentää samalla rasvan käyttöä.  

Sundqvistin mielestä Välimeren ruokavalio voisi olla hyvä lähtökohta terveelliselle suomalaiselle ruokavaliolle. Puska kannattaa ajatusta etenkin siksi, että tässä ruokavaliossa vihannesten ja kasvisten osuus on suuri.

– Kuidut ovat tärkeä terveyden lähde, ja Suomessa niitä saadaan edelleen liian vähän. Kokojyvätuotteet, hedelmät, vihannekset ja marjat sisältävät niitä runsaasti.

Sundqvist ei suosittele kokojyväleivän jättämistä pois, koska se on luontainen ravintokuidun lähde. Hän kuitenkin ehdottaa, että sitä syötäisiin lähinnä aamulla, koska näin saatu energia tulee aamupäivän tunteina käyttöön eikä varastoidu.

Sundqvistin mielestä Suomeen tarvittaisiin uusi, erillinen ravintosuositus, jonka aiheena olisi vähähiilihydraattinen ruokavalio, VHH. Se voisi tulla osaksi ravitsemusterapeuttien koulutusta.

– Vähän samaan tapaan kuin keliaakikoille ja laktoosi-intoleranssia poteville on omat suosituksensa. Siten työpaikoilla, kouluissa, vanhainkodeissa ja muissa joukkoruokailuissa olisi aina myös vähähiilihydraattinen vaihtoehto.

Puska ei tyrmää ajatusta, mutta korostaa, että suositusten pitää pohjautua luotettavaan tutkimustietoon.

– Ravitsemuksen perusasiat eivät muutu miksikään. Sen sijaan elintavat ovat muuttuneet. Tutkimusten mukaan alle nelikymppiset lihovat nopeimmin. Siihen asiaan pitää puuttua sekä ravitsemuksen keinoin että liikuntaa lisäämällä, Puska korostaa.

– Pyydän huomioimaan, etteivät kaikki ihmiset suinkaan reagoi kielteisesti edes isoon määrään hiilihydraatteja, Sundqvist huomauttaa. Me olemme niin yksilöllisiä. Suomen Lääkärilehdessä äskettäin käsitelty rasvamaksan lisääntynyt esiintyvyys on kuitenkin suuri huolen aihe, joka liittyy lihomiseen ja diabetekseen. Kakkostyypin diabetesta ja sydän- ja verisuonitauteja on valtavan kallista hoitaa. Kannattaa kääntää jok’ikinen kivi tilanteen helpottamiseksi. Yhden kiven alla odottaa löytymistä metabolisen oireyhtymän hoito vähähiilihydraattisella ruokavaliolla, Sundqvist ennustaa.

VHH = erityisruokavalio?

*

Täytyy paistaa läskiä niin kauan kuin pannu on kuumana, eli puhutaan tästä vähähiilihydraattiasiasta (VHH) niin kauan kuin se mediaa ja tutkijoita kiinnostaa. Sain päiväkodissa työskentelevältä anonyymilta henkilöltä vastaanottaa varsin mielenkiintoisen haasteen.

Nostetaan VHH erityisruokavalioiden joukkoon!

Ideana tässä on se, että päiväkodeissa, kouluissa, armeijassa, ravintoloissa jne. valmistetaan erityisryhmille jo nyt erityisruokia. On henkilöitä joille pitää valmistaa gluteenitonta ruokaa (keliaakikot), on sellaisia joiden vatsa ei kestä maitoa, on erilaisia ruoka-allergioita, vegaaneille valmistetaan erikseen ruokia. Mahtaisiko joukkoruokailu selvitä sellaisesta operaatiosta, että lisättäisiin näiden joukkoon vielä yksi erityisruokavalio, eli VHH? Mitä jos taattaisin halukkaille joukkoruokailussa mahdollisuus vaihtaa peruna runsaampiin vihanneksiin, rasvaton maito täysmaitoon, margariinin sijaan näkkileivälle luomuvoita, kalapuikkojen sijaan voissa paistettuja muikkuja, jälkiruoaksi makean suklaakiisselin sijaan puolikas avokado jne.  

Ideaa on testattu karppauspalstoilla ja hiilihydraattitietoisten foorumissa. Yllättäen ideaa ei tyrmätty. Ideaa pidettiin kehityskelpoisena.

Finelin ravintotietokannassa voi jo nyt etsiä ruoka-aineita esim. vegaaneille. Millä tavalla vegaanit eroavat VHH-väestä? Onko VHH-väki tarpeeksi yhtenäinen väki, että heille voidaan laatia erityiset ruokavalio-ohjeistukset? Karppifoorumilla nimimerkki Berlin enteilee tämän mahdollisen VHH:n erityisruokavaliohyväksynnän merkitsevän sitä, että VHH:ta opetettaisiin maamme oppilaitoksissa ja se saisi sitä kautta virallisen statuksen. Karppien maailmanvalloitus ei ehkä olisi tämän myötä lopullinen, mutta ruokavalio olisi kuitenkin vakaammalla pohjalla kuin mitä se on nyt.

Erityisruokavaliot

Mitä ovat erityisruokavaliot?

gluteeniton	kolesteroliton	lakto-ovo-vegetaarinen	laktoositon	laktovegetaarinen
maidoton	rasvaton	runsaskuituinen	vegaaninen	vähäkolesterolinen
vähärasvainen

vähähiilihydraattinen??

Keskustelutilaisuudessa Suomen Akatemiassa 9.2.2009 ei varsinaisesti halveksuttu VHH:ta. Päinvastoin, Mikael Fogelholm tunnusti VHH:n merkityksen laihdutuksessa ja ainakin lyhyellä tähtäimellä se on terveellinen vaihtoehto. Mutta mitä jos VHH:sta tehtäisiin erityisruokavalio?

Mitä mieltä te olette tästä? Vastatkaa oheiseen kyselyyn. 

Pitäisikö hiilihydraatteja syödä nykyistä vähemmän?

*

LEHDISTÖTIEDOTE

Julkaisuvapaa: 3.2.2009

PITÄISIKÖ HIILIHYDRAATTEJA SYÖDÄ NYKYISTÄ VÄHEMMÄN?

Suomen Akatemian juhlasalissa osoitteessa Vilhonvuorenkatu 6, Sörnäinen, järjestetään maanantaina 9.2. klo 14.00-16.00 julkinen keskustelu, jonka yleisteemana on "Pitäisikö hiilihydraatteja syödä nykyistä vähemmän?". Tilaisuuden järjestäjinä toimivat Akatemian Terveyden tutkimuksen yksikön johtaja Mikael Fogelholm ja FT Christer Sundqvist, Länsi-Turunmaa. Keskusteluun osallistuvat myös mm. pääjohtaja Pekka Puska (THL), professori Matti Uusitupa (KY) ja ylilääkäri Pirjo Ilanne-Parikka (Diabetesliitto). Lisäksi kuullaan vähähiilihydraattisiin (VHH) ruokavalioihin perehtyneiden asiantuntija- ja/tai maallikkoedustajien arvioita tästä ruokavaliosta.

Keskustelutilaisuudessa on jaossa runsain määrin materiaalia. Materiaalin avulla ja seuraamalla keskustelua saatte varsin hyvän kuvan siitä mitä mieltä Suomessa ollaan hiilihydraattien mahdollisesta rajoittamistarpeesta ruokavaliossamme. Olemme varanneet medialle tilaisuuden haastatella panelisteja erikseen keskustelutilaisuuden jälkeen klo 16.00-17.00.

Olemme varanneet rajallisen määrän paikkoja mediaa varten. Mikäli ette vielä ole varanneet paikka tilaisuuteen lähettäkää tieto kiinnostuksestanne tilaisuuden puheenjohtajalle Christer Sundqvistille (yhteystiedot alla).

TERVETULOA!

Lisätietoja:

Mikael Fogelholm, p. 050 526 1844, mikael.fogelholm(at)aka.fi.

Christer Sundqvist, p. 040 752 9276, christer.sundqvist(at)ravintokirja.fi

Alustajien esitysten tiivistelmät

Yksikön johtaja Mikael Fogelholmin mielestä hiilihydraattien saantisuosituksia voitaisiin ehkä hieman pienentää, mikäli vähennykset koskevat nopeasti imeytyviä, vähäkuituisia hiilihydraatteja. Samalla voidaan ehkä hieman lisätä tyydyttymättömän rasvan saantisuosituksia. Nykyisin hiilihydraattien osuudeksi energiansaannista suositellaan 50—60 %. Fogelholm veikkaa, että uudet suositukset ovat 45—55 % eli ”hiilihydraattivyötä” vähän kiristetään. Jos ja kun tämä tehdään vähentämällä sokerin ja vaalean viljan käyttöä, mitään olennaista terveellistä ei jää pois. Lisäksi näyttöä nopeasti imeytyvien, vähäkuituisten hiilihydraattien runsaan käytön terveyshaitoista on tullut lisää. Hiilihydraattien vähentäminen vaikuttaa rasva- tai proteiinisuosituksiin tai molempiin. Fogelholm arvelee, että jompikumpi suositus nousee viisi prosenttiyksikköä. Ehkä ennemmin rasvan saanniksi suositellaan 30—40 % energiasta kuin proteiinien 15—25 %, mutta hän ei usko, että tyydyttyneen rasvan saantia suositeltaisiin lisättäväksi. Väitteet nykyisten ravitsemussuositusten epäterveellisyydestä ovat kuitenkin vailla pohjaa.

Biologi Christer Sundqvistin mielestä VHH pitäisi käsittää nimenomaan laajaa hyväksyntää hakevaksi vaihtoehdoksi virallisen lautasmallin rinnalle. Näytöt mm. epilepsiassa (ketogeeninen ruokavalio toimii), sokeritaudissa (erityisesti 2-tyypin diabetes) ja painonhallinnassa saavutetuista terveyshyödyistä puhuvat VHH:n puolesta. Sundqvist pitää väestötasolla toteutettavissa suosituksissa lähestulkoon mahdottomana sellaista ajatusta, että siirryttäisiin vähitellen runsashiilihydraattisesta ruokavaliosuosituksesta vähähiilihydraattiseen suuntaan. Tässä ei-toivotussa siirtymävaiheessa kuljetaan taatusti ”epäterveellisen vaiheen” läpi, jossa ruokavaliossa on energiaravintoaineina runsaasti sekä hiilihydraatteja että rasvaa. Kompromissina esitetään tieteellisen ja kokemusperäisen näytön myötä nykyisten ravitsemussuositusten rinnalle selkeätä VHH –vaihtoehtoa.

Pääjohtaja Pekka Puskan mukaan ravitsemussuositukset perustuvat laajoihin asiantuntijayhteenvetoihin koko tähänastisesta tutkimuskokonaisuudesta. Tiedossa ei ole mitään merkittäviä muutostarpeita. Yksityiskohdat ja painotukset muuttuvat vuosien kuluessa mm. ruokakulttuurin muuttuessa. Rasvan kohdalla tulee vähentää tyydyttyneen (kovan) rasvan saantia ja turvata riittävä tyydyttymättömän (pehmeän) rasvan saanti. Hiilihydraattien kohdalla ns. hitaasti imeytyvät tai kompleksit hiilihydraatit (kokojyväviljatuotteet ym.) ovat hyödyllisiä, kun taas sokerien saantia pitäisi rajoittaa. Väestö lihoo, kun liikutaan liian vähän suhteessa ruuan energiamäärään (kalorit), ja muutenkin ravitsemussuosituksia noudatetaan kovin puutteellisesti.

Tutkija FT Saska Tuomasjukan mukaan niukasti rasvaa ja runsaasti nopeita hiilihydraatteja sisältävä ruokavalio johtaa veren rasvapitoisuuden kasvuun ja epäedulliseen kolesterolijakaumaan. Runsas hiilihydraattien syöminen yhdistyykin tuoreissa epidemiologisissa tutkimuksissa kohonneeseen sepelvaltimotaudin riskiin. Yhteys on voimakkain ylipainoisilla, joiden kohdalla ruokavaliosuosituksia pitäisi Tuomasjukan mielestä tarkastella kriittisesti. Erityisesti nopeasti imeytyvät hiilihydraatit on pyrittävä minimoimaan. Toisaalta rasvoissa laadulla on merkitystä; tasapainoinen valikoima juoksevia kasvirasvoja edistää selkeästi kansanterveyttä. Tuomasjukka muistuttaa, että personoidun ravitsemusohjauksen siintäessä jo horisontissa on pidettävä mielessä, että ravitsemusterveys on oikeus, ei valinta: suositukset eivät ole ohjeistus vain yksilölle, vaan koko yhteiskunnalle teollisuus ja kauppa mukaan lukien.

Terveystieteiden maisteri Anssi Manninen pitää hiilihydraattien rajoittamista hyödyllisenä erityisesti ylipainoisille, diabeetikoille ja metabolista syndroomaa sairastaville. Itse asiassa hiilihydraattien rajoittamisen voidaan katsoa tuoreen tutkimustiedon valossa olevan "täsmähoitoa" edellä mainituille potilasryhmille; hiilihydraattien rajoittaminen edistää kehon rasvamäärän vähentymistä, parantaa verensokerin kontrollia, laskee triglyseridejä ja nostaa ns. "hyvää kolesterolia" (HDL). Hiilihydraattien vähentämisestä ei ole osoitettu olevan mitään haittaa kunhan kasvisten saanti on runsasta.

Kemisti Pasi Saario tuo keskusteluun maksan toimintahäiriöt ja ravintoaineen, jonka käyttö elintarvikkeissa on parin viime vuosikymmenen aikana kasvanut hurjasti, eli fruktoosin. Fruktoosi on monessa mielessä hyvin mielenkiintoinen sokeri, sillä elimistö ei pysty käyttämään sitä sellaisenaan, vaan se käsitellään maksassa. Voisiko kasvaneella fruktoosin käytöllä olla suora yhteys lisääntyneeseen ylipainoon ja tyypin 2 diabetekseen (T2D)? Maksan toimintahäiriöt ovat metabolisen oireyhtymän keskipisteessä. Jotta T2D -epidemia talttuu on tunnistettava ravitsemuksella ohjattavat mekanismit, joiden avulla yksilötason kehitys voidaan kääntää toiseen suuntaan. Näin ollen VHH pitäisi saada viralliseksi vaihtoehtoehdoksi metabolisten sairauksien hoitoruokavaliona.

Diplomi-insinööri Sami Uusitalo ymmärsi muutamalla laskuesimerkillä mistä lihavuuden kasvu oli omalla kohdalla johtunut. Hän oli syönyt aivan liikaa hiilihydraatteja leivän, perunan, pastan, myslien jne. muodossa. Nykyään hän syö usein esim. vihanneksia, pekonia ja kananmunia. Hän on lisännyt tyydyttyneen rasvan sekä kolesterolin osuutta ruokavaliossaan. Muutos entisen nähden on erittäin selkeä ja merkittävä. Paino on laskenut, terveys kohentunut ja kaikki veren rasva-arvot parantuneet ruokavaliomuutoksen jälkeen. Olisiko näissä rasvateorioissa kyseenalaistamisen ja uudelleen arvioinnin paikka?

Kiropraktikko (DC) Juhani Tevrén ryhtyi vuonna 2006 käyttämään selvästi vähemmän leipää, perunaa ja pastaa. Hän havaitsi saaneensa ravinnosta liikaa hiilihydraatteja. Hän ymmärtää, että verensokerin ja insuliinin hallinta ovat onnistuneen painonhallinnan edellytys. Kun Tevrén syö tasapainoisesti kolmea energiaravintoainetta, hiilihydraatteja, proteiinia ja rasvaa, silloin insuliinitaso pysyy oikealla tasolla. Hän pitää tärkeimpänä asiana hiilihydraattien seurannassa omaa henkilökohtaista olotilaansa. Virkeämpänä on paljon helpompi ohjata syömisiään ja jaksaa paremmin liikkua.

Kuopion yliopiston rehtori Matti Uusitupa ei usko, että terveen väestön ruokavaliosuosituksia voidaan juuri muuttaa nykytiedon valossa. Rasvan laatuun on edelleen kiinnitettävä huomiota, samoin korostettava ”hyvien” hiilihydraattilähteiden merkitystä, joita ovat hedelmät, marjat, juurekset, vihannekset ja kokojyväviljatuotteet. Peruna on suomalaista perusruokaa, jonka käyttö tulisi rajoittua pääosin pääaterioille. Hiilihydraattien osalta kannattaa suosia niitä hiilihydraattilähteitä, joilla on pieni glykeeminen indeksi. Myös annoskokoon on kiinnitettävä huomiota, jotta vältetään suuret aterianjälkeiset insuliinitasojen nousut, jotka voivat olla haitallisia pitkällä aikavälillä. Nutrigenetiikka ja –genomiikka tuovat uutta tietoa ravinnon ja terveyden välisiin yhteyksiin.

Diabetesliiton ylilääkäri Pirjo Ilanne-Parikka pitää diabetesta syntytavaltaan vaihtelevana, monimuotoisena ja yksilöllisesti käyttäytyvänä aineenvaihduntasairautena, joka diagnosoidaan kohonneen verensokerin perusteella. Riippumatta siitä tuleeko liika energia hiilihydraateista vai rasvasta, elimistö varastoi ylimäärän rasvana. Liiallinen rasvan varastointi on tyypillistä osalle diabeetikoista. Tämä heikentää insuliinin vaikutusta kudoksissa ja insuliinin eritystä haimasta, aikaansaa tulehdusreaktioita ja muutoksia hiilihydraattien sekä rasvan aineenvaihduntaan. Valtakunnalliset hoitosuositukset luovat yleiset linjat hoidolle ja ohjaukselle. Tavoitteena on räätälöidä hoito potilaslähtöisesti ja yksilöllisesti niin ruokavalion, liikunnan kuin lääkehoitojen suhteen.

Professoritason tarinaa hiilihydraateista

*

Anna -lehden ravitsemusasiantuntijana on sisätautien ja endokrinologian erikoislääkäri professori Leo Niskanen Kuopion yliopistollisesta sairaalasta. Hän on vastannut muutamaan lukijakysymykseen hiilihydraateista. Minun mielestäni hän on ihan hyvin vastannutkin kysymyksiin ja ottanut huomioon uusimpien ravitsemustutkimusten osoittamat seikat. Näitä eri lehdissä ilmestyviä lausuntoja pitää lukea sitä taustaa vastaan, että Suomessa on jo pitkään demonisoitu rasvoja ja ylistetty hiilihydraatteja yli kaiken. Tästä linjasta ihan vähänkin poikkeavista käsityksistä pitää olla ihan tyytyväinen. Se viestittää siitä, että ravitsemuskeskustelussamme on tapahtunut uudelleenarviointia. Väritin punaisella muutaman silmiinpistävän asian, joka erityisen paljon osoittaa asiantuntijoissamme esiintyvää kykyä itsenäiseen ajatteluun. Tottakai tässä on vielä paljon vanhaa konsensusta ja hapatusta jäljellä. Mutta pikkuhiljaa lähestytään minuakin kovasti kiinnostavia asetelmia.

Miten pahoja hiilihydraatit oikeasti ovat? Kannattaako laihduttajan välttää leipää, pastaa ja perunaa? Vai voiko välttely olla jopa haitallista?

Professori Leo Niskanen saa ensin ihmeteltäväkseen sen seikan, että hiilihydraattien hyödyistä ja haitoista kiistellään. Ovatko ne niin pahoja kuin väitetään? Niskasen mielestä on hyviä ja pahoja hiilihydraatteja, kuten rasvojakin. Hyviä ovat kokoviljatuotteet ja kasvikset, pahoja valkoinen vehnä ja sokeri.

Pitäisikö laihduttajan jättää hiilihydraatit lautaselle? Israelilaiset tekivät kohua herättäneen tutkimuksen, jossa hiilihydraatteja välttäneet laihtuivat eniten, tietää Niskanen. Tutkimusta selvitettäessä huomattiin, että heidänkin ruokavaliossaan oli hiilihydraatteja jopa neljäkymmentä prosenttia, eli aika lailla normaali määrä (Christerin huomautus: Vielä tähän mennessä normaalina hiilihydraattimääränä näissä virallisissa kannanotoissa on pidetty 55-65 prosenttia. Niskasen ehdottama hiilihydraattimäärä on ihan järkevä!). Kun hiilihydraatit jättää pois, ruokavalio käy yksipuolisemmaksi, eikä silloin yksinkertaisesti tule syöneeksi niin paljon kuin aikaisemmin.

Voiko tiukka hiilariton dieetti olla epäterveellinen? Niskasen mielestä hiilihydraattien välttäminen on suorastaan naurettavaa. Täysjyväviljat ovat mahdollistaneet ihmiskunnan kehityksen. Puhdistettuna vehnä ja sokerit ovat toinen juttu, ne ovat haitallisempia kuin aiemmin uskottiin. Jos ruokavaliosta jätetään pois hiilihydraatit, myös kasvikset, moni tärkeä suojaravintoaine jää saamatta. On ratkaisevaa, millä hiilihydraatit korvataan. Esimerkiksi eläinperäisestä proteiinista saa paljon tyydyttynyttä rasvaa, joka on sydän- ja verisuoniterveyden kannalta epäedullista.

Pitäisikö meidän tunnistaa nopeat ja hitaat hiilihydraatit, eli kiinnittää kaupassa huomiota GI-merkintöihin? Professori Niskasen mielestä merkintöjä ei tarvitse erikseen etsiä eikä opetella. Riittää, kun erottaa valkoisen viljan kokojyvistä ja välttää sokereita. Hiilihydratin hitauteen tai nopeuteen eli siihen miten se imeytyy verensokeriin, vaikuttaa moni asia. Esimerkiksi durumvehnästä valmistettu pasta on hidasta eli hyvää, kun se keitetään sopivasti al dente. Silloin jyvän sisällä oleva tärkkelys vapautuu hitaasti. Lötköksi keitetty pasta on nopeaa eli huonoa hiilihydraattia. Nopeat hiilihydraatit muun ruoan seassa eivät ole yhtä haitallisia kuin yksin syötynä. Kiinnittäisin huomion välipaloihin, ne ovat usein pelkkiä nopeita hiilihydraatteja.

Tulisiko laihduttajan olla tietoinen siitä, miten nopeita tai hitaita hiilarit ovat? Tämä on monimutkainen kuvio, tutkimustulokset ovat melko ristiriitaisia. Kun jättää sokerit ja valkeat vehnät pois, kilot toki vähenevät. Mutta jos ne korvaa yhtä paljon energiaa sisältävillä muilla hiilihydraateilla, tulos ei ole yhtä selvä. Mutta hyvät hiilihydraatit vaikuttavat terveyteen. Omassa tutkimuksessamme olemme huomanneet, että kun ruokavaliossa on paljon ruista, suotuisat vaikutukset näkyvät rasvakudostason geeneissä asti. Näin syövien aineenvaihdunta on tehokkaampi kuin nopeampia hiilihydraatteja käytävien, samoin elimistön insuliinin käyttö.

Mitä mieltä professori Niskanen on perunan terveellisyydestä? Pitäisikö perinteistä lautasmallia muuttaa? Peruna on kieltämättä ongelmallinen, sillä se kuuluu nopeisiin hiilihydraatteihin. Mielestäni lautasmallissa voisi olla yksilöllistä joustoa (Christer kommentoi: Juuri tästä asiasta minäkin olen viime vuosina puhunut luennoillani ja saanut paljon tukea ajatukselle). Todellisuudessa harvat syövät mallin mukaisesti, ja esimerkiksi liikkuvat ja kasvavat nuoret saattavat tarvita enemmän proteiineja ja kasvisrasvoja. Perunaa ei kuitenkaan kannata leimata yksistään huonoksi hiilihydraatiksi, sillä siinä on enemmän suojaravintoaineita kuin pastassa.

Miksi joskus on pakko saada äkkiä leipää tai pastaa? Miksi toisinaan tulee älytön makeanhimo? Kun ihminen on nälissään ja verensokeri alhaalla, hän aistii sen himona: energiaa on pakko saada äkkiä. Nopeimmin verensokeria nostavat hiilihydraatit. Toki on myös addiktiosyömistä ilman todellista energiantarvetta.

Onko nopeista hiilareista muuta haittaa kuin että ne lihottavat eivätkä pidä nälkää? Kyllä on, sanoo Niskanen. Hiilihydraattien ja sepelvaltimotautiriskin välillä on todettu yhteys. Lisäksi hiilihydraatit vähentävät elimistön hyvän HDL-kolesterolin määrää ja lisäävät sydäninfarktiriskiä. Kun nälkäinen ihminen syö annoksen nopeita hiilihydraatteja, verensokeri nousee nopeasti korkealle, mutta kahden ja puolen tunnin jälkeen se romahtaa alemmaksi kuin ennen hiilihydraattien nauttimista. Samaan aikaan elimistö alkaa erittää stressihormoneita, jotka suojaavat meitä liian matalalta verensokerilta. Kun verensokeri on hyvin alhaalla ja stressihormonit jylläävät, tulee taas tarve saada nopeasti energiaa, ja pian ollaan nopeiden hiilareiden kierteessä. Tämän toistuessa usein haima rasittuu. Se voi johtaa diabeteksen puhkeamiseen.

Jotkut väittävät, että hiilarit väsyttävät ja turvottavat. Ehkä leipä ja pasta eivät vain sovi kaikille? Niskanen vastaa: Todennäköisesti tällä takoitetaan aterian jälkeistä väsymystä. Väsyttää ja turvottaa, kun syödään vääräntyyppisiä hiilareita. Ja toki kuitupitoinen ruokavalio tottumattomalle tekee suolessa ilmaa. Se oi olla hankalaa tilanteissa, joissa ei ole päästöoikeuksia. Totuttelemalla elimistö yleensä asettuu.

Mitä mieltä olet väitteistä, joissa ihmisiä neuvotaan palaamaan luonnollisen voin ja kerman pariin ja välttämään kaikkia hiilihydraatteja? Ruokaan liittyvät uskomukset tulevat ja menevät. Ihmisiä tietysti kiinnostavat uudet tuulet, etenkin jos ne lupaavat pikaista laihtumista. Terveellisen ravitsemuksen suuret linjat eivät kuitenkaan ole pitkään aikaan muuttuneet, korkeintaan vähän tarkentuneet. Näyttää siltä, että niitä vastaan puhuvilla on takanaan omia kaupallisia viritelmiä eivätkä he itse ole tehneet aiheesta tutkimusta. Ravintofysiologian perusteetkin ovat hatarat – voi ja kerma ovat lopulta aika moderneja ihmiskunnan historiassa, eivätkä kovinkaan luonnollisia. Ymmärrän kyllä, että ihmiset kiinnostuvat näistä, sillä vanhat totuudet voivat tuntua tylsiltä.

Lähde: Anna-lehti, tammikuu 2009

Rasva tappaa nyt vaihteeksi veteraaniurheilijan blogissa

**
Minua on tasapuolisuuden nimissä pyydetty kertomaan myös "ykkösleirin" tutkimusnäytöistä, eikä vain laulaa "kakkosleirin" sävelmää. Tämä on mielestäni kohtuullinen pyyntö ja se on itse asiassa helppo toteuttaa. Olenhan minä suurimman osan tiedemiesurastani viettänyt "ykkösleirissä". Jos haluat pohtia yhdessä minun kanssani sitä mahdollisuutta, että rasvankäytöstä varoittavat ovat todellakin oikeassa, silloin luet varmaan mielelläsi tämän kirjoituksen. Jos olet ns. fanaattinen "karppaaja", silloin sinun ehkä olisi parempi jättää tämä kirjoitus lukematta.

Äskettäin ilmestyi taas vakuuttava tutkimus, joka osoittaa, että tyydyttyneillä rasvahapoilla (eläinrasvoilla, voilla, läskillä) on suora yhteys sydänkuolleisuuteen. Tutkijat ovat uhranneet aikaansa tehdäkseen vakavasti otettavaa tutkimustyötä, ovat koonneet tutkimuslöydöksensä ensin käsikirjoitukseksi ja sitten on vielä riittänyt rohkeutta tarjota tuo käsikirjoitus julkaistavaksi arvostetussa tiedelehdessä. Monien tuntien työn tulos on nähtävissä koko tiedeyhteisölle kliinisen ravitsemustieteen tärkeässä julkaisussa American Journal of Clinical Nutrition. Tutkijat ovat taatusti ylpeitä työstään.

Ruotsalaiseen tutkimusryhmään kuuluvat:

• vast'ikään tohtoriksi ravintorasvoista väitellyt Eva Warensjö
• lahjakas gerontologian asiantuntija Johan Sundström, joka on osoittanut tutkimuksissaan mm. Uppsalan iäkkäiden miesten vasemman sydänkammion suurentuneen jos heillä oli metabolinen oireyhtymä (johtui Sundströmin mukaan siitä syystä, että söivät liian rasvaista ruokaa)
• monessa liemessä keitetty ja arvostettu ravitsemusasiantuntija Bengt Vessby
• kliinisen ravitsemustieteen ja aineenvaihdunnan professori Tommy Cederholm, joka on puhunut monta vuotta eläinrasvojen vaaroista. Hän väittää kivenkovaan, että eläinperäiset rasvat kohottavat LDL-kolesterolia, aiheuttavat verisuonten kalkkeutumista ja lisäävät verisolujen paakkuuntumista. Hän ei ole mielissään jos jotkut suosivat voita ja eläinrasvoja
  
• Ulf Risérus on diabetestutkimuksistaan tunnettu tiedemies. Hän mm. pitää transrasvoista varoittavia populistisia juttuja paljon vähäisempinä merkitykseltään kuin niitä, joissa ihmisiä varoitetaan eläinperäisten rasvojen vaaroista

Koossa on siis vähintäänkin vakuuttava joukko tiedemiehiä (-naisia), jotka päätyvät varoittamaan tyydyttyneistä rasvahapoista. Mitä he ovat löytäneet päämme menoksi?

Sellaiset ihmiset, jotka syövät paljon eläinperäisiä rasvoja, ovat vaarassa kuolla sydänkohtaukseen. Uutta tässä tutkimuksessa on se, että eläinperäisen rasvan syönti on tutkittu epäsuorasti käyttäen ns. desaturaatio indeksiä. Et taatusti ole tästä kuullut. Minä olen kuullut tästä, mutta en tiedä pystynkö tämän asian sinulle selittämään. Joka tapauksessa, ennen kuin lähden asiaa selittämään, kerrottakoon mitä havaintoja tutkimusryhmä teki. Ensinnäkin tässä seurattiin 50-vuotiaiden miesten terveyttä eripituisia aikoja, joitakin jopa 33 vuoden ajan. Tarkoituksena oli löytää yhteys desaturaatio indeksin ja kuolleisuuden välillä. Ruokapäiväkirjat ovat epäluotettavia analyysityökaluja mm. aliraportoinnin takia. On paljon luotettavampaa käyttää jotakin biokemiallista merkkiä ravitsemustilanteesta. Juuri tällainen on tämä desaturaatioindeksi, merkki siitä minkälaista rasvaa on syönyt ja millaiseksi se sitten muuttuu elimistössämme. Voin heti kertoa, että tutkimuksessa löytyi desaturaatioindeksin ja kuolleisuuden suhteen yhteys. Muuten tutkimusta tuskin olisi ylipäätänsä julkaistu. Kuolleisuutta lisäsi tyydyttyneiden rasvahappojen nauttiminen. Jos halusi välttää ennenaikaisen kuoleman, oli hyvä nauttia monityydyttymätöntä alfa-linoleenihappoa, jota löytyy kasvirasvoista.

Entä sitten tämä desaturaatio indeksi. Mitä se on? Jep, nyt meni vaikeaksi, mutta yritetään! Tyydyttyneet rasvahapot käyttäytyvät kovin eri tavalla ihmiselimistössä. Eläinperäinen rasva jota me syömme muuttuu elimistössäämme eri muotoon, sitä mukaa kuin rasvaa tarvitaan eri tilanteissa elimistömme eri tarpeissa. Se mistä ravitsemustutkijat ovat erityisen kiinnostuneita on se, miten tyydyttyneet rasvahapot vaikuttavat kolesteroliin, eli miten tyydyttynyt rasva muuttuu vähemmän tyydyttyneeksi (eli desaturoituu), päätyäkseen sitten lopulta vaikkapa kolesteroliksi. Esimerkiksi steariinihappo on kolesterolivaikutuksiltaan neutraali. Se muuttuu elimistössämme herkästi terveelliseksi öljyhapoksi. Sen sijaan palmitiinihapon muuntaminen "terveellisempään" suuntaan tuon desaturaation avulla on huomattavasti vähäisempää. Taitavasti käyttäen näistä rasvahapoista saatuja suhdelukuja tutkijat pystyivät kertomaan mitä rasvahappoja olisi syytä välttää jos haluaa hoitaa sydänterveyttään. Desaturaatioindeksien mukaan he päätyivät suosittelemaan kasvirasvoja eläinperäisten rasvojen sijaan. Tutkimuksessa käytetty desaturaatioindeksi luokitteli vaarallisiksi rasvoiksi myristiinihapon, palmitiinihapon, palmitoleiinin, oleiinihapon, gamma-linoleenihapon ja dihomo-gamma-linoleenihapon. Sen sijaan kuolleisuutta vähensi alfa-linoleenihappo (kasvirasvoissa), dokosaheksaeenihappo sekä eikosapentaeenihappo (kaloissa).

Tutkimusnäyttönsä perusteella on luonnollista, että tutkijat päätyvät suosittelemaan kasvirasvoja ja kalaa. Sen lisäksi tutkimus on linjassa muiden "ykkösleiriin" kuuluvien tutkijoiden kanssa. Heidän mielestään ihminen hoitaa parhaiten sydänterveyttään nauttimalla monityydyttymättömiä kasviperäisiä rasvoja ja välttämällä eläinperäisiä tyydyttyneitä rasvoja. Erinomaisena esimerkkinä mainitaan suomalainen tutkimus Laaksonen ja muut (Prediction of cardiovascular mortality in middle-aged men by dietary and serum linoleic and polyunsaturated fatty acids) Archives of Internal Medicine -lehdessä vuodelta 2005. Huomionarvoista on miten "kakkosleirin" tutkimuksia ei löydy laisinkaan kirjallisuusluettelosta. Ikään kuin ei sellaisia tutkimuksia olisi olemassakaan, jossa näkyisi eläinrasvojen hyödyllisyys. Se on minusta vähän kummallista.

Rohkeasti ehdotan seuraavaa: Jos haluat hoitaa sydänterveyttäsi valitse silloin järjestelmällisesti joko "ykkösleiri" tai "kakkosleiri". Sellainen sekasotku, jossa syödään paljon eläinperäisiä rasvoja ja hiilihydraatteja samanaikaisesti (aika tyypillinen roskaruoka, pikaruoka, on tällaista) on vaarallista sydämelle. Sydänterveyttä voi hoitaa myös siten, että rajoittaa hiilihydraattien määrää ja nauttii sen sijaan runsaasti eläinperäisiä rasvoja. Tai sitten tekee niin kuin Warensjö ja muut tässä käsiteltävässä paperissa ehdottavat: syökää runsaasti hiilihydraatteja, mutta rajoittakaa eläinperäisten rasvojen saantia ruoasta. Ottakaa sen sijaan rasvanne mieluummin kasvikunnasta ja kaloista. Eläinrasvojen tarmokasta demonisointia pidän järjettömänä. Me koostumme kaikki suuresta määrästä eläinrasvaa, joillakin varastorasvaa on enemmän joillakin vähemmän. Vaarallista eläinrasva ei ole muuta kuin liian suuressa hiilihydraattikuormassa.

Pyydän anteeksi etukäteen, jos sotken asioita!

Hiilihydraattitietoisuus vahvassa myötätuulessa

**
Ruotsalaislääkäri Andreas Eenfeldt on tutustunut Obesity reviews -tiedejulkaisussa ilmestyneeseen meta-analyysiin vuosilta 2000-2007. Siinä on tutkittu tarkkaan tiettyjen tiukkojen kriteerien mukaan erilaisten ruokavalioiden tehokkuutta alentaa painoa. Ihan kaikkein uusinta (ja tuloksiltaan selkeintä) israelilaistutkimusta ei ole otettu huomioon. Tästä huolimatta hiilihydraatteja rajoittava ja paljon eläinrasvaa sisältävä ruokavalio valitaan tutkijoiden toimesta tehokkaimmaksi laihdutusruokavalioksi.

Nyt on kyseessä erittäin arvovaltainen tiedejulkaisu. On melkein pakko sulkea pois vähäisinkään manipuloinnin mahdollisuus. Yhdelläkään tutkijalla ei ole mitään yhteyksiä esimerkiksi elintarviketeollisuuteen. Laihdutusvaikutuksen lisäksi hiilihydraattien rajoitus parantaa verenpainetta ja vaikuttaa myönteisesti veren rasva-arvoihin. Olisikohan niin, että voimme Suomessakin unohtaa kyseenalaisen iskulauseen "Rasva tukkii verisuonet" ja keskittyä syömään terveellistä ja luonnollista ruokaa?

Pistän tähän uunituoreen tutkimuksen lyhennelmän Lontoon murteella:

Hession M, Rolland C, Kulkarni U, Wise A and Broom J. Systematic review of randomized controlled trials of low-carbohydrate vs. low-fat/low-calorie diets in the management of obesity and its comorbidities. Obesity Research (in press) 12.8.2008

ABSTRACT
There are few studies comparing the effects of low-carbohydrate/high-protein diets with low-fat/high-carbohydrate diets for obesity and cardiovascular disease risk. This systematic review focuses on randomized controlled trials of low-carbohydrate diets compared with low-fat/low-calorie diets. Studies conducted in adult populations with mean or median body mass index of ≥28 kg m−2 were included. Thirteen electronic databases were searched and randomized controlled trials from January 2000 to March 2007 were evaluated. Trials were included if they lasted at least 6 months and assessed the weight-loss effects of low-carbohydrate diets against low-fat/low-calorie diets. For each study, data were abstracted and checked by two researchers prior to electronic data entry. The computer program Review Manager 4.2.2 was used for the data analysis. Thirteen articles met the inclusion criteria. There were significant differences between the groups for weight, high-density lipoprotein cholesterol, triacylglycerols and systolic blood pressure, favouring the low-carbohydrate diet. There was a higher attrition rate in the low-fat compared with the low-carbohydrate groups suggesting a patient preference for a low-carbohydrate/high-protein approach as opposed to the Public Health preference of a low-fat/high-carbohydrate diet. Evidence from this systematic review demonstrates that low-carbohydrate/high-protein diets are more effective at 6 months and are as effective, if not more, as low-fat diets in reducing weight and cardiovascular disease risk up to 1 year. More evidence and longer-term studies are needed to assess the long-term cardiovascular benefits from the weight loss achieved using these diets.

Andreas Eenfeldtillä on ollut käytössään koko julkaisu. Tässä otteita lääkäri Eenfeldtin tulkinnasta siitä mitä metatutkimuksessa oli erityisen arvokasta:

Painonhallinta
Puolen vuoden jälkeen hiilihydraatteja rajoittavaa ruokavaliota vapaasti noudattaneet henkilöt (VHH-ryhmä) onnistuivat pudottamaan painoaan nelisen kiloa enemmän kuin tiukasti kaloreitaan tarkkailevat rasvaa välttäneet ja hiilihydraatteja paljon nauttineet henkilöt (RHH-ryhmä). Eli sen lisäksi, että rasvaa välttelevä RHH-ryhmä oli nälissään alentaessaan kaloriensaantiaan, se ei päässyt läheskään yhtä hyvään tulokseen kuin rasvoja "normaalia" enemmän syöneet VHH-ryhmäläiset, jotka olivat syöneet itsensä kylläisiksi! Ero oli tilastollisesti merkitsevä (p<0,00001).

Tätä juttua lukevien lääkäreiden, tutkijoiden ja ravitsemusterapeuttien on syytä tutustua huolella tähän alkuperäistutkimukseen. Tutkimuksen tulosta ei voi ohittaa pelkällä olankohautuksella. Hiilihydraattitietoisuus todella toimii, kuten olemme saaneet huomata aiemmin esimerkiksi tässä vaatimattomassa blogissa. Seuraavan kerran kun vastaanotolle saapuu ylipainoinen asiakas, joka haluaa lähteä laihduttamaan syömällä vähemmän perunaa, pastaa ja riisiä, annettakoon hänelle sen suhteen kaikki mahdollinen tuki. Se saattaa edellyttää voimakasta panostusta niihin parjattuihin eläinrasvoihin, mutta tämänkin tutkimuksen valossa lisääntynyt rasvan kulutus siis kannattaa ottaa mukaan laihdutussuosituksiin. Lihavuuden Käypä hoito -suosituksilla ei ole käyttöarvoa. Ne voi unohtaa. Ne eivät toimi kuin joissakin poikkeustapauksissa.

Veren rasva-arvot
Unohda hetkeksi oppimasi "Rasva tappaa" -mietelauseet. Mitä tapahtuu veren rasva-arvoille jos syömme enemmän rasvaa? Metatutkimuksen mukaan VHH-ryhmässä ns. hyvä kolesteroli (HDL) oli merkittävästi korkeampi kuin RHH-ryhmässä sekä 6 että 12 kk jälkeen. Korkea HDL-kolesteroli on hyvä asia ja pienentää riskiä saada sydänsairaus. Myöskin toinen tärkeä veren rasva-arvo, triglyseridit, parani merkittävästi VHH-ryhmässä niinikään sekä 6 että 12 kk jälkeen. Alentuneet triglyseridiarvot kertovat pienentyneestä sydänsairausriskistä (vaikka ryhmäläiset söivät runsaasti rasvaa). Kokonaiskolesteroli oli jonkin verran korkeampi VHH-ryhmässä, mutta ero ei ollut tilastollisesti merkittävä verrattaessa RHH-ryhmään. Pahaksi kolesteroliksi nimetty LDL oli jonkin verran korkeampi VHH-ryhmässä kuin RHH-ryhmässä. Tämä ei kuitenkaan missään nimessä ole mikään katastrofi, sillä lisääntynyt HDL ja alentuneet triglyseridit johtavat selkeisiin terveysvoittoihin. VHH-ryhmän LDL-partikkelikoko (äärettömän monimutkainen asia!) oli suurempi ja vaarattomampi.

Hyvät lääkärit, kipusiskot ja ravintoekspertit! Älkää enää puhuko eläinrasvasta halveksivaan sävyyn! Kysykää ennemmin itseltänne, miten on mahdollista, että olette lähteneet mukaan tuohon rasvasirkukseen vaikka pidätte itseänne järkevänä ihmisenä? Korjatkaa virheenne välittömästi ja tarjotkaa asiakaskunnallenne oikeaa tietoa rasvoista!

Verenpaine
Sekä työ- että lepopaine oli alempi VHH-ryhmässä verrattaessa RHH-ryhmään sekä 6 että 12 kk kuluttua. Tilastollisesti merkittävä ero syntyi toki vasta 12 kk ajalta ja työpaineen osalta.

Huomatkaa lääkärit, sairaanhoitajat ja ravitsemusterapeutit! Voitte turvallisin mielin pyytää asiakkaitanne syömään lihaa, kananmunia ja voita. Sillä tavalla korkea verenpaine pysyy kurissa. Ainoat, joiden verenpaine voi nousta, on toisella äänensävyllä puhuvien terveydenhoitajien. Mutta sekin on ohimenevä ilmiö. Voin vakuuttaa, että ihminen tottuu moneen asiaan elämässään. Myös siihen, että rasva on terveellistä.

Kommentteja saa tulla!

Syöpä ja hiilihydraatit

**
Uutiskynnyksen ylittää Suomessa hyvin harvoin kirjoitus siitä, että hiilihydraateilla olisi jotakin merkitystä syövän synnyssä. Olemme tottuneet siihen, että uutistoimistot varoittavat rasvojen vaaroista ja kehottavat ihmisiä syömään kevyesti, nauttimaan paljon hiilihydraatteja ja välttämään rasvoja.

Suomen muuttuvasta ilmapiiristä ravitsemustiedon suhteen viestii Uutispalvelu Duodecimin tänään (30.6.2008) uutisoima tutkimus hiilihydraattien syöpäriskistä.

Hiilihydraattien laatu on italialaistutkimuksen mukaan yhteydessä syöpäriskiin. Tutkimusten mukaan paljon vaaleaa leipää, perunoita ja puhdasta sokeria syövät saattavat olla suuremmassa vaarassa sairastua suolistosyöpiin ja kohdun limakalvon syöpään. Keskeistä tässä olisi se miten nopeasti ruoka kohottaa verensokeria ja lisää insuliinin eritystä (korkea glykeeminen indeksi). Italialaiset eivät sentään uskalla makaronia pistää "syntilistalle", mutta vältettävien ruoka-aineiden joukkoon kuuluvat siis minun mielestäni pasta, peruna, riisi ja vaalea leipä.

Tässä meta-analyysitutkimuksessa, jossa useita luotettaviksi katsottuja tutkimuksia (39 kpl) oli yhdistetty, löydettiin suurentunut syöpäriski niillä henkilöillä, jotka söivät paljon korkean glykeemisen indeksin ruokia. Turvallisempaa syöpäriskin kannalta oli syödä matalan glykeemisen indeksin ruokia: ruisleipää, kasviksia ja tummaa riisiä.

Vielä selkeämpi näyttö hiilihydraattien vaaroista saatiin tarkisteltaessa glykeemistä kuormaa. Glykeeminen kuorma on laskennallinen apuväline, jonka avulla voidaan saada tarkempi tieto ruoan sisältämien hiilihydraattien laadusta ja määrästä. Glykemiakuormaa hyödynnetään arvioitaessa aterian vaikutusta veren sokeriin ja veren insuliinivasteeseen. Mitä suurempia määriä korkean glykeemisen indeksin ruokia syödään, sitä enemmän nousee verensokeri. Glykeeminen kuorma lasketan siten, että ruoasta imeytyvien hiilihydraattien määrä kerrotaan glykeemisellä indeksillä.

En tahdo lietsoa mitään hysteriaa, mutta pyydän ottamaan tutkimustulokset vakavasti. Keskeistä tässä on hiilihydraattiaineenvaihdunnan häiriintyminen ja liian korkeiksi nousevat insuliinimäärät. Aiemmissa tutkimuksissa diabetes (sokeritauti) on liitetty monien syöpien vaaraan. On mahdollista, että tulokset selittyvät sokeri- ja insuliiniaineenvaihdunnan häiriintymisellä tai joillain siihen liittyvillä seikoilla kuten lihavuudella. Tiedemiehet ovat jo kauan tienneet hiilihydraattien lihottavasta vaikutuksesta, mutta on valtava myönnytys virallisia terveysuutisia välittävältä uutistoimistolta antaa tälle tiedolle palstatilaa.

Yleisohje: Jos et harrasta kestävyystyyppistä huippu-urheilua, vähennä silloin hiilihydraattien määrää ruoasta. Tee se esimerkiksi niin, että jätät kokonaan pois perunan, pastan ja riisin. Syö sen sijaan runsaammin esimerkiksi kaalia, paprikaa ja tomaattia.

Tätä tapaa ruokailla kutsutaan hiilihydraattitietoisuudeksi. Pistä termi muistiin! Lue tästä propagandakirjoitukseni hiilihydraattitietoisuudesta. Ennustan, että tätä termiä käytetään Suomessa varsinkin tässä siirtymävaiheessa terveellisempään ruokavalioon, joka koostuu hyvälaatuisista hiilihydraateista (30-45%), eläinperäisistä rasvoista (10-40%), kasvirasvoista (5-10%) sekä laadukkaasta proteiinista (10-15%). Olkaa tietoisempia hiilihydraateistanne!

Tutkimus on luettavissa American Journal of Clinical Nutrition -tiedelehdessä numero 87: 1793-1801, 2008

Lähde: Tohtori.fi -sivusto, 30.6.2008

Hiilihydraattitietoisuus hyväksytty Ruotsissa

*
Tätä kirjoitusta kommentoidaan vilkkaasti, KIITOS!). Pitkän odottelun jälkeen hiilihydraattitietoisuutta käsitellään suomalaisessa mediassa! Historiallisen perspektiivin säilyttämiseksi jätän tähän myös vanhentuneet tiedot näkyviin. Uusimmat asiat ovat ylinnä.

Onko virallinen Suomi vihdoin heräämässä keskustelemaan hiilihydraattien rajoittamisesta? Näin uskon!

Nostan tämän kirjoituksen taas ylemmäs lukuisten lukijoitteni pällisteltäväksi. Käydään yhdessä tämä ihmeellinen tilanne läpi: Suomessa ei kovin paljon ole puhuttu eikä kirjoitettu laihdutus- ja terveysruokavaliosta, joka sopii erityisen hyvin vähän liikuntaa harrastavalle suomalaiselle. Viime viikkoina tilanne on kuitenkin muuttunut useiden lehtien käsitellessä asiaa! Kun lautaselta jätetään pois peruna, riisi ja pasta ja korvataan tämä paprikalla, kukkakaalilla ja vaikkapa parsalla, tämä johtaa siihen, että syödään terveellisemmin ja niiden joiden pitää laihtua - he laihtuvat! Tätä ruokavaliota voi sanoa hiilihydraattitietoiseksi. Luennoilla käytän tästä nimitystä "Hys hys"-ruokavalio, koska sillä tavalla lääkärit, tutkijat ja muut akateemisesti sivistyneet kuuntelevat minua kauemmin. Mikäli paljastaisin juonen liian aikaisin, he ehtisivät painaa "paniikkinappulaa" ja lopettaisivat kuuntelun.

(16.6.2008) Kertokaa heti kun löydätte sanomalehdestä, TV:stä tai muusta mediasta tietoa siitä miten hyvä olisi ruokailla hiilihydraattitietoisesti! Sillä tavalla seuraava "syntilista" lyhenee:

• Seuraako Helsingin Sanomat Dagens Nyheterin perässä (katso alla!) vastaavalla pääkirjoituksella? EI VIELÄ 16.6.2008 pääkirjoitusta, mutta on sentään julkaistu trendikirjoitus 25.2.2008 ja pääkirjoitussivulla (!) professori Kari Salmisen vieraskynäkirjoitus 15.6.2008
  

• Joko Yleisradion toimittajat vihdoinkin avaavat tästä ravintoasiasta keskustelun? KYLLÄ! Näin on käynyt 7.5.2008

• Saavatko suomalaiset vihdoinkin viranomaisohjeistuksena järkeviä painonhallintaohjeita? EI VIELÄ 16.6.2008. Suomen Lääkärilehdessä nro 7/2008 tohtori Timo Kuusela kritisoi laihdutusguru professori Pertti Mustajoen uutta viranomaisohjeistettua laihdutuskirjaa. Näin kirjoittaa tohtori Kuusela: Uutta kirjaa lukiessani vaivaamaan jäi samojen asioiden kaksinkertainen esittäminen. Ensiksi asiat kerrottiin lyhyesti ja sama toistettiin laajennettuna. Kertaus on tietenkin hyvä asia. Olisiko kuitenkin tila kannattanut käyttää esimerkiksi aineenvaihdunnan uusien havaintojen ja ajankohtaisen tiedon kuvaamiseen? Monet maallikot ovat oppineet hakemaan tietoa internetistä. Professoritasoinen tiedon tulkitseminen varmaan otettaisiin kiitollisina vastaan. Aikakausi on muuttunut keskustelevaksi hyvinkin teoreettisissa kysymyksissä – sekin internetin ansiota. Myös laihdutuksesta esitetään erilaisia perusteltuja näkemyksiä ja suuria muutoksia ennakoidaan. Lihavuuden ja diabeteksen välisestä riippuvuudesta odotin näkeväni tarkempaa selvitystä... Karannutta painojunaa tarkastellaan monelta suunnalta oli sitten kyseessä vauva tai vaari. Pienen energiatiheyden hiilihydraattia suositaan laihdutuksessa suuren energiatiheyden rasvaa vastaan. Rasvan raskautta pitäisi laimentaa kasviksilla ja hedelmillä. Missään kohdassa ei lue, että hiilihydraatin voisi kokonaan korvata kasviksilla ja hedelmillä. Sen voi tehdä vaaratta, mutta siitä ei kerrota tässä kirjassa. Näin vähennettäisiin 500–1 000 kcal energian (yli)kuormaa vuorokaudessa. Rasvarajaa tuskin voi enää laskea terveyttä vaarantamatta.

• Kertooko Kansanterveyslaitos vihdoinkin mitä järkeä oli demonisoida meijerivoin käyttö? EI VIELÄ 16.6.2008

• Hyväksyykö Suomen Sydänliitto, että kananmunia voi syödä useammin kuin pari kertaa viikossa? EI VIELÄ 16.6.2008

• Muuttaako Valtion ravitsemusneuvottelukunta ravitsemussuosituksia paremmin noudattamaan tutkittua tietoa, eli vähän liikuntaa harrastavalle valtaväestölle suositellaan tästä lähin huomattavasti vähemmän hiilihydraatteja kuin nykyisin? EI VIELÄ 16.6.2008

• Ottaako Suomen Eduskunta käsiteltäväksi sellaista asiaa miksi kymmeniä vuosia Suomessa on kansalaisia neuvottu noudattamaan sellaista ruokavaliota joka lihottaa ja tekee sairaaksi? EI VIELÄ 16.6.2008

(15.6.2008) Otteita Keskisuomalaisen jutusta "Pirullinen soppa", joka hyvin selventää mistä tässä jupakassa on kyse:

• Kiukkuisia sähköposteja, kantaaottavia kirjoituksia ja kiivaita yleisönosastoviestejä - ravintokeskustelusta on Suomessa kehkeytynyt ennennäkemätön soppa. Sitä hämmentää joukko ravintoaktivisteja.
• He ampuvat virallisen ravitsemusopin edustajia kovin syytöksin: Terveysviranomaiset ovat kolme vuosikymmentä lietsoneet suomalaisiin rasvakammoa. Mikä on lopputulos? Kansa lihoo entisestään. Todellisuudessa rasvaa pahempi vihollinen ovat hiilihydraatit. Jos leivän, pastan ja perunoiden tuputtaminen ei lopu, seuraukset ovat katastrofaaliset.
• Ravintoaktivismi ei ole uusi ilmiö, eikä uutta ole vähähiilihydraattinen ruokavaliokaan. Kuitenkin vasta neljän viime vuoden aikana keskustelu hiilihydraateista on Suomessa kuohahtanut yli.
• Professori Aila Rissanen HUS:n lihavuustutkimusyksiköstä näkee keskustelun vastareaktiona sille, että turhat hiilihydraatit, kuten sokerit, ovat lisääntyneet ihmisten ruokavaliossa.
• Lihavuustutkija, professori Pertti Mustajoen mukaan vähähiilihydraattisesta ruokavaliosta on viime vuosina valmistunut maailmalla uusia tutkimuksia. Ne ovat aktivoineet hiilihydraattien vastaista liikettä.- Tutkimukset viittaavat siihen, että hiilihydraatteja voidaan vähentää ruokavaliosta melko runsaasti, eikä se vaikuta haitallisesti terveyteen.
• Keskustelun kiihkeys on silti ollut monelle ravitsemustieteen asiantuntijalle yllätys.
• Ravintoaktivistit ja vähähiilihydraattisen ruokavalion kannattajat katsovat, että suomalaisiin iskostettu lautasmalli - runsaasti viljaa ja vähän rasvaa - joutaa romukoppaan.
• Vaatimukseen yhtyy pieni joukko asiantuntijoita.
• Radiologi, eläkkeellä oleva lääkäri Timo Kuusela katsoo, että nykyiset ravintosuositukset ovat suorastaan syypää siihen, miksi kakkostyypin diabeteksen ja sepelvaltimotaudin ehkäiseminen on Suomessa tehotonta.- Pahimman arvion mukaan 1,5 miljoonaa suomalaista sairastaa jonkin ajan kuluttua kakkostyypin diabetesta. Sen aiheuttamista kustannuksista Suomi ei selviä, Kuusela sanoo.
• Vähähiilihydraattisen ruokavalion kannattajat ovat saaneet käydä hiilihydraattien vastaista taisteluaan yksin. Harva asiantuntija on lähtenyt keskusteluun mukaan. Virallisen ravitsemusopin edustajat ovat suhtautuneet vähähiilihydraattisuuden oppeihin tyrmäävästi.- Suhteellisen uusia suomalaisia suosituksia ei ole syytä muuttaa, eivätkä tuoreet tutkimukset anna siihen aihetta, sanoo Kansanterveyslaitoksen johtaja, valtion ravitsemusneuvottelukuntaa vetävä Pekka Puska.
• Samaa mieltä ovat Mustajoki, Rissanen ja moni muu: uudistuksiin ei ole tarvetta.
• Naapurimaassa Ruotsissa ruokasota on riehunut toisenlaiseen malliin. Siellä useat alan asiantuntijat ovat kevään ajan arvostelleet ruotsalaisia ravintosuosituksia. Kritiikin kärki on kohdistunut siihen, ettei suositusten taustalla ole tarpeeksi tieteellistä todistusaineistoa, vaan ne perustuvat vanhentuneeseen tutkimukseen. Suositusten peruslinjaus on säilynyt samanlaisena neljä vuosikymmentä. Kriitikot ovat todenneet myös, ettei elintarviketeollisuudella ole intressejä rahoittaa tarvittavaa uutta tutkimusta. Saman on myöntänyt maan elintarvikevirasto.
• Jupakan sivujuonteisiin lukeutuu sekin, että diabeetikoille ravintosuosituksia laativa työryhmä on pantu viralta jääviysongelmien vuoksi. Toisin kuin Suomessa, Ruotsissa keskustelua on käyty ravitsemusalan lehdistössä ja valtamedioissa.
• Timo Kuuselan mielestä kyse on auktoriteettien pelosta.- Suomalainen ravintokeskustelu on isojen instanssien sanelemaa. Esimerkiksi käypä hoito -suosituksia ei uskalleta rikkoa kuin korkeintaan erittäin tutun ja luotetun potilaan kanssa.
• Pekka Puska katsoo toisin. Hänen mukaansa suomalaiset asiantuntijat ovat ravintosuositusten perusasioista samaa mieltä. Siksi keskustelua ei ole koettu tarpeellisena.
• Suu olisi kuitenkin ollut syytä avata, ainakin Suomen Akatemian yksikönjohtajan, dosentti Mikael Fogelholmin mielestä. - Kouluravitsemuksen edustajat ovat ehkä olleet välillä liiankin hiljaa. Se on vain lisännyt painetta. Toisaalta keskustelu on ollut niin aggressiivista, että siihen on ollut vaikea tulla väliin, hän arvioi.
• Uusia pohjoismaisia ravintosuosituksia aletaan pian laatia. Fogelholm veikkaa, että hiilihydraattikeskustelu näkyy siinä tavalla tai toisella.- Paine on niin kova, että hiilihydraattien ja rasvojen suosituksiin on pakko paneutua vielä paljon tarkemmin kuin aikaisemmin.
• Hän uskoo, että hiilihydraattien osalta ainakin alarajaa tullaan laskemaan. Tämä näkyy suoraan myös kotimaisissa ohjeissa.

(7.5.2008) Keskustelu ravintosuosituksista on Ruotsissa päässyt hyvään vauhtiin, kun sitä Suomessa ollaan vasta virittelemässä. Toisaalta, Ruotsissakaan ei ole asiassa sanottu viimeistä sanaa. – Jos potilaat ovat vaaravyöhykkeessä, täytyy meidän puuttua asiaan, sanoo Sosiaalihallituksen Torsten Mossberg. Sosiaalihallitus pitää Annika Dahlqvistin toimintaa silmällä tarkasti. Tästä asiasta puhuttiin YLE:n Akuutti -ohjelmassa.

Rautalankamalli hiilihydraattitietoisesta ruokavaliosta:

Kun nykysuositusten mukaisesti syödään liikaa hiilihydraatteja, käynnistyy ylensyönnin noidankehä, sillä kaikki hiilihydraatit muuttuvat elimistössämme sokeriksi ja runsaasti syötyinä ne nostavat nopeasti verensokeria. Elimistömme torjuu voimakasta verensokerin nousua erittämällä runsaasti insuliinia, joka heilauttaa verensokerin nopeaan laskuun. Nopeasti laskevan verensokerin elimistö tulkitsee ”energianpuutteeksi”, mikä synnyttää yhä lisää nälän tunnetta, vaikka juuri olisi syöty runsaasti ja elimistö itse asiassa samaan aikaan varastoi liikenevää energiaa mahdollisimman tehokkaasti rasvaksi – tämän seurauksena ihminen lihoo. Kun hiilihydraattien määrää kontrolloidaan vältytään tuolta verensokerin nousujen ja laskujen kierteeltä, ja elimistö siirtyy polttamaan rasvavarastoja energiaksi.

Sain 23.3.2008 mukavaa sähköpostia: Seuraan blogiasi, etenkin tätä hiilihydraatti-asiaa. Olet ihan oikealla asialla ja toivon menestystä. Pelkään kuitenkin, että asiat etenevät kovin hitaasti, lääkärit ovat niin lääke-riippuvaisia. Eikä se ole mikään ihme, hehän ovat opiskelleet 6 vuotta LÄÄKE-tiedettä, ei terveystiedettä. Ensin diagnoosi ja sitten siihen sopiva lääke tai leikkaus, sokeritaudin kohdalla suolen tai vatsan amputointi jos insuliini ei auta.
Se mitä Ruotsissa on viime aikoina tapahtunut, ilahduttaa minua kovasti. Ja kyllä se leviää meillekin, aikanaan.
Minusta oli hyvä systeemi, että annoit po. asian vaipua muutaman päivän alemmassa ja sitten kun tuli uutta tietoa, nostit sen taas päällimmäiseksi. Se osoitti, että asia on sitkeä kuin suomalainen kataja, aina se nousee ylös.

22.3.2008 nimimerkki "tuntematon potilas" kertoo kysyneensä lääkäriltään onko rasva niin vaarallista kuin väitetään. Vastaus yllätti: Lääkäri sanoi että on parempi kun ei sano mitään varmaa ravitsemuksesta lääkärinä. Pitää antaa ravitsemusalan asiantuntijoille työrauha tässä asiassa. Ravitsemus on erittäin monimutkainen asia. Lääkäri kertoi myös kuulleensa eräällä luennolla että vanha ja perinteinen ruoka on tulossa takaisin. Sellainen ruoka jossa käytetään reilusti voita ja eläinrasvaa. Kevyttuotteiden suosimiselle hän uskalsi ennustaa yhä vähäisempää tukea tulevina vuosina. Hän vahvisti potilaan epäilykset, että kevyttuotteet voivat lihottaa.

Tämä kirjoitus on inspiroinut erityisesti terveyskeskuslääkäreitä pohtimaan ravitsemusasioita. Minä en itse ole lääkäri. Olisiko teidän lääkärien parasta perustaa tästä teemasta Lääkärilehden SULJETULLE keskustelualueelle mielipidekeskustelu? Raportoikaa sitten yleisellä tasolla vaikka tänne vaatimattomaan blogiini mihin te olette päätyneet. Sopiiko tällainen homma? Lisäys: Onko keskustelu lähtenyt käyntiin?

Avoimeen kirjeeseeni on vastannut toistaiseksi Mikael Fogelholm ja Pekka Puska. KIITOS! Sävy oli hyvin sovitteleva. Ainakaan nämä terveysvaikuttajat eivät ole edistämässä asian pimittämistä vaan toivovat, että hiilihydraattitietoisuudesta käydään Suomessa keskustelua. Suomen diabetesliitto ei ole vastannut avoimeen kirjeeseeni, mutta ilmeisesti se on kuitenkin inspiroinut heitä antamaan asiasta yleisluonteisen lausunnon:

...Julkisuudessa, varsinkin internetin keskustelupalstoilla käydään keskustelua hiilihydraattien tarpeellisuudesta ruokavaliossa. Diabetesliittoa on syytetty jopa virheellisten ruokavaliosuositusten antamisesta, koska liiton asiantuntijat suhtautuvat varauksella ja kriittisesti vähähiilihydraattiseen ruokavalioon.
Diabetesliiton tammikuussa 2008 julkaisema uusittu ruokavaliosuositus on kuitenkin linjassa kansainvälisten suositusten sekä tutkimustiedon kanssa. Se tarjoaa hyvän perustan yksilölliselle ruokavalion suunnittelulle, painonhallinnalle sekä syömisen, liikunnan ja lääkehoidon yhteensovittamiselle.
...Lisätutkimuksia tarvitaan vähähiilihydraattisten ruokavalioiden tehosta ja turvallisuudesta, koska niitä noudattavilla on havaittu esimerkiksi LDL-kolesterolin nousua. Vähähiilihydraattisen ruokavalion pitkäaikaisvaikutukset eivät ole riittävästi selvillä. Vähähiilihydraattista ruokavaliota noudattavalta jää pois tärkeitä kuidun, vitamiinien ja mineraalien lähteitä.

Christer Sundqvist kommentoi: Diabetesliiton väite, että vähähiilihydraattista ruokavaliota noudattavilta jää pois tärkeitä kuidun, vitamiinien ja mineraalien lähteitä, EI PIDÄ PAIKKAANSA. Kun olen analysoinut hiilihydraattitietoisesti ruokailevien asiakkaitteni ruokapäiväkirjoja, niistä välittyy aivan päinvastainen viesti: Kun lautaselta jätetään pois peruna, riisi ja pasta ja korvataan nämä vihanneksilla, paprikalla, pavuilla ja herneillä, silloin lautaselta löytyy enemmän tärkeitä ravintokuituja, vitamiineja ja hivenaineita.

15.3.2008 nimimerkki "mm" ilmoitti, että Ruotsissa on pantu tuulemaan. Kauppalehden keskustelupalstalla (Kahvihuone) on rohkea kirjoitus, jossa kerrotaan mm. seuraavaa:

"Virallisille" ravitsemussuosittelijoille potkuja Ruotsissa
Ruotsin sosiaalihallitus lopettaa diabeetikoille suosituksia rustanneen työryhmän työskentelyn. Sen "asiantuntijoiden" todetaan kyllä olevan muodollisesti päteviä mutta toivottoman vahvasti sidoksissa elintarvike- ja lääketeollisuuteen.
Sosiaalihallitus nimittää uuden asiantuntijaryhmän, ja ravitsemussuositusten kohderyhmää laajennetaan ulottumaan diabeetikoiden lisäksi sydän- ja verisuonisairaisiin sekä ylipainoisiin. Sosiaalihallituksen pääjohtaja haluaa, että Ruotsin Lääkäriseura nimittää uudet asiantuntijaryhmän jäsenet. Hän haluaa myös, että Ruotsin Valtion lääkelaitos (Statens beredning för medicinsk utvärdering) ja Elintarvikevirasto (Livsmedelsverket) ovat mukana työssä.
Toki tiedän, että Suomessa ei näistä Ruotsin puolella käytävistä debateista mitään tiedetä. On vain yksi "virallinen" totuus: 70-luvun Pohjois-Karjala-tutkimukseen perustuva. Mutta eiköhän tämä Ruotsin keissi joitain kiinnostane sentään Suomen puolellakin? Totuus ei pala tulessakaan.

7.3.2008 nimimerkki "Terveyskeskuslääkäri" kommentoi seuraavasti:

Mielenkiinnolla olen seurannut veteraaniurheilijan kirjoituksia. Pakko myöntää että tuossa hiilihydraattien rajoittamisessa väestötasolla on järkeä. Vastaanotolle ohjautuu pulskia mammoja ja pappoja sekä heidän lapsiaan. Kun niiltä kysyy mitä ovat syöneet saa vastaukseksi, että ovat syöneet kaikkea sitä kevyttä mitä kaupasta saa ja mitä neuvotaan syömään. Rasva on karsittu minimiin, hiilihydraatteja syödään posket pullollaan. Ruisleipää, makaronia, perunaa, riisiä, rasvatonta maitoa, rasvatonta jugurttia, kevytmakkaroita, kevytjuustoja, sokeroimattomia limuja...

Se vaikutus tällä kirjoittelullasi on ollut, että nyt tiedän olleeni aikoinaan oikeassa ja uskallan suositella sitä sinun hys hys -dieettiäsi potilailleni. Toivottavasti lääkärinä en tarvitse pelätä mitään kauheita palopuheita Lääkäriliiton suunnalta ja viran menetyksen pelkoa. Virkaveljeni Pekka Nykänen näyttäisi olevan samoilla linjoilla meikäläisen kanssa.

Miksi tämä asia on niin vaikea ymmärtää? Miksi tästä hiilihydraattien leikkaamisesta ruokavaliosta ei puhuta virallisesti? Luulisi että tällaiset jutut saisi isoja otsikoita lehdissä?

Terveyskeskuslääkäri

Sensaatiomainen paljastus Diabetesliiton sivuilla!
Diabetesliitto yllättää 6.3.2008 uutisoimalla viime vuoden puolella ilmestyneestä tutkimuksesta, jossa riisin, perunan ja muiden nopeasti veren sokeripitoisuutta nostavien ruokien syöminen saattoi altistaa naiset aikuistyypin diabetekselle. Suurin osa ihmiskunnasta syö juuri näitä ruoka-aineita. Suuren glykeemisen indeksin ruoat aiheuttavat veren glukoosipitoisuudessa nopean piikin, jonka laskemiseen tarvitaan runsaasti insuliinia. Tutkijat arvelevat, että ajan myötä tämä saattaa rasittaa haimaa ja edistää diabeteksen kehittymistä. Artikkelia ei sen kummemmin kommentoida Diabetesliitossa, mutta artikkelin julkaiseminen on jo melkoinen sensaatio.

Asioita aktiivisesti seuraava maallikko Jari Ristiranta on löytänyt 25.2.2008 Helsingin Sanomista trendikirjoituksen "Ruotsalaiset haluavat syödä enemmän rasvaa" ja siitä jutusta on kehkeytynyt vilkkaanpuoleinen keskustelu! Hyvä Helsingin Sanomat kun sallitte keskustelun aiheesta!

Pistän tähän ajatuksia herättävän kommentin suoraan tuolta Helsingin Sanomien keskustelupalstalta (lukekaa kommentti myös alkuperäisestä paikastaan!!):

Nimimerkki "virvatulet" kirjoittaa: "Ylipäätään tämä [Helsingin Sanomien] keskustelu on hyvä esimerkki siitä, miksei tiedettä tulisi liikaa popularisoida. Asiaan tarkemmin vihkiytymättömien ajatukset menevät helposti vinoon osin ristiriitaisiltakin vaikuttavien tutkimustulosten hämmentäminä. Oiva pohja salaliittoteorioille ja vaihtoehtoisille totuuksille."

Tähän vastaa nimimerkki "CLA" kahdessa viestissä, jotka olen yhdistänyt ja hieman vastauksen myös lyhentänyt: Olisin kiinnostunut teidän, virvatulet, koulutuksestanne, tekemistänne tutkimuksista ja niiden tulkinnasta?
Tieteeseen kuuluu kyseenalaistaminen aina, eihän niitä tutkimuksia muuten edes tehtäisi! Olisi kovin vaarallinen tilanne, jos tieteentekijä ei ymmärtäisi olevansa tekemisissä ehdollisten hypoteesien kanssa, jotka joko todistetaan oikeiksi tai todetaan puutteellisiksi tai virheellisiksi.
Kun tieteen tekijätkin puhuvat popularisoiden "kovista" rasvoista, joskus jopa tyydyttyneistä rasvoista, eivätkä sen kummemmin erottele teollisia transrasvoja maitorasvan luonnollisista transrasvahapoista sen enempää tutkimusmuuttujia asetellessaan kuin puheissaankaan, ei ole ihmekään, että suuri yleisö kauhistelee 'kovaa' tyydyttynyttä rasvaa, ja puurot ja vellit ovat iloisesti sekaisin.
Kyllä saikkututkimuksen tuloksista voi ihan helposti vääntää monta eri tulkintaa, niin voi tehdä mistä vain tutkimuksesta, kun keskittyy etsimään niistä vain omia näkemyksiä tukevia 'osatotuuksia'.
'Osatotuus' on se, että kasvirasvat (tuloksissa ei ilmeisesti eritelty rasvan laatua, vain sen lähde?) alentavat sv-tautiriskiä ja tämä tukee nykyisiä ravitsemussuosituksia. Kuitenkaan kaikki kasvirasvat eivät koostu tyydyttymättömistä rasvahapoista, vaan esim. kookosrasvassa on 85% tyydyttynyttä rasvaa. 'Lisätotuus' taas saikkututkimuksen tulosten perusteella on se, että vaikka kasvirasvat alentavat riskiä, luonnollisia tyydyttyneitä eläinrasvojakaan sisältävä vhh ei lisää sv-tautiriskiä, eli se on tässä suhteessa neutraali.
Ei siis voi vetää syy-suhdetta eläiperäisiin tyydyttyneisiin rasvoihin sv-tautiriskiä kohottavaksi vaikka kuinka yrittäisi väännellä. Riskiä kohottava tekijä taas oli (runsaista ja vääränlaatuisista hiilihydraateista johtuva) ravinnon korkea glykeeminen kuorma.
Kun nythän väite menee niin että vhh aiheuttaa sv-tautiriskin kasvua siksi, että siinä käytetään paljon tyydyttynyttä rasvaa. Tämä ei siis NHS:n tulosten tulkitsijoiden mukaan pidä paikkaansa. Miksi pitäisikään, eihän ravinnon (tyydyttynyt) rasva ole syyllinen sv-tauteihin? Perimmäinen Syy suonitukoksiin löytyy verisuonten tulehdustilasta eli inflammaatiosta. Ktl:n sivuilta voi lukea enemmän tästä. Tulehdusreaktion vähentäminen on siis paljon relevantimpi toimenpide sv-tautien suhteen kuin mahdollisia erittäin hyödyllisiä terveysvaikutuksia omaavien tyydyttyneiden rasvojen sokea karsiminen ruokavaliosta. Tulehdusta aiheuttaa antioksidanttien puute, ja ravinnon korkea glykeeminen kuorma, mikä lisää insuliinin eritystä. Mikä johdonmukaisesti ajatellen lienee myös syy insuliinihoidolla olevien diabeetikkojen lisääntyneesen kudosvaurioihin ja sv-tautiriskiin...
Tuloksia voi tulkita monella tavalla, Pohjois-Karjala-projektin ensimmäisestä graafista lähtien. Nythän tuosta graafista näkee vain sen, mitä on tapahtunut muutama vuosi ennen muutosta. Laskeva trendi taas oli jatkunut vertailuryhmänä toimineella Kuopionkin seudulla tasaisemmin viisi vuotta ennen kuin mikään rasvaprojekti-interventio on heitä koskettanut. Ja PK-projektissa alussa sydänkuolemat nousivat kahteen otteeseen vaikka käytetty rasva oli muuta kuin voita. Mikä on syynä tähän? Voidaanko ruokavalion rasvaa pitää syynä tähän? Jos voidaan, niin siinä tapauksessa P-k-projekti on aika vahva todiste teollisten transrasvojen haitallisuudesta.
Tulosten tulkinta lähtee aina raaka-datasta. Raaka-dataa taas kerätään tietyillä perusaksioomilla, jotka eivät välttämättä pidä paikkaansa. Graafikin on jo tulkintaa, siinä on heti kättelyssä jätetty muuttujista huomioimatta sellaisia mitä tutkimuksen tekijä ei ole pitänyt olennaisena. Tutkimuksen tekijä taas on kaikesta kriittisyydestään huolimatta ihminen, jota ohjaa muuttujavalinnassaan jokin tietty perusolettamus. PK:ssa se on ollut ravinnon eläinperäisen tyydyttyneen rasvan aiheuttama sv-tautiriski. Onko tuo oletus oikea on vielä todentamatta.


Helsingin Sanomat, Yleisradio, Kansanterveyslaitos, Valtion Ravitsemusneuvottelukunta, Suomen Sydänliitto, Suomen Diabetesliitto, Suomen eduskunta, kaikki Suomen kansalaiset!

Lukekaa 23.2.2008 päivätty Dagens Nyheterin pääkirjoitus!

Pääkirjoituksessa Anders Isaksson "räjäyttää pankin"! Tuuli on kääntynyt! Ruotsissa on ilmeisesti tehty poliittinen päätös hyväksyä väestötasolla hiilihydraattitietoinen ruokavalio. Muulla tavoin on vaikea ymmärtää miten Ruotsin päälehdessä saa kirjoittaa noin ylistävään sävyyn hiilihydraatteja rajoittavasta ruokavaliosta. Diabeetikkoa pyydetään syömään vähän hiilihydraatteja ja paljon rasvaa sekä proteiinia. Ylipainoisia neuvotaan jättämään kevyttuotteet ostamatta ja laihtumaan syömällä oikeaa ruokaa. Ravitsemussuuntausta päätetään muuttaa koska muutoksen takana on niin suuri joukko arvostettuja tiedemiehiä ja tulee moraalisesti liian raskaaksi kieltää terveellisempi ruokavalioratkaisu. Muurit murtuvat ja eläinrasvan syyttäminen sydänsairauksista lopetetaan. Ruotsi valmistautuu yhteiskuntaan, jossa elintarvikepoliittinen kähmintä ei enää vaikuta siihen miten väestöpohjalle laadittavat suositukset kehittyvät. Tämä on tieteen riemuvoitto vailla vertaa!

Nimimerkki Perenna on kääntänyt Anders Isakssonin pääkirjoituksen suomen kielelle (KIITOS!):

Sormi ilmassa
Anders Isakssonin kolumni Dagens Nyheterissä 23.2.2008

Tunnustaessaan lääkäri Annika Dahlqvistin ruokavalio-ohjeen diabeetikoille Sosiaalihallituksen lääketieteen asiantuntijat antoivat hyvän esimerkin kahdella tuolilla istumisesta. Toisaalta AD:n vähähiilihydraattiruokavalion sanottiin olevan "sopusoinnussa tieteen ja koetellun käytännön tiedon kanssa ylipainoisten ja 2-tyypin diabeteksen hoidon suhteen", toisaalta Sosiaalihallituksen päätöstä ei pidä nähdä kannanottona "siihen, mitä ravitsemusohjeita ensisijaisesti tulee antaa missäkin tilanteessa".

Rivien välistä voi tulkita, että meidän pitäisi jatkaa Sosiaalihallituksen kansallisten ruokavaliosuositusten seuraamista ja pureskella kuusi-seitsemän leipäviipaletta päivässä ja valita mieluummin kevytmargariini kuin rasvainen voi. Se, että Annika Dahlqvistin runsasrasvainen ja vähähiilihydraattinen ruokavalio hyväksyttiin todeten että "ei ole osoitettu sen olevan vaaraksi", sisältää viestin, että Sosiaalihallituksen ruokavaliosuositukset ovat vaarattomia, korrekteja ja tehokkaita kaikissa mahdollisissa tilanteissa.

Sosiaalihallituksen ravitsemuslinjaukset ovat olleet voimassa niin kauan, että lääkärit ja ravitsemusterapeutit osaavat ne ulkoa unissaankin. Niissä varoitetaan ihmisiä rasvasta yleensä ja eläinrasvasta erityisesti, niissä tulee proteiininsaanti rajoittaa 10-15 prosenttiin ja niissä tulee enemmän kuin puolet energiantarpeesta saada hiilihydraateista, mieluiten täysjyväviljasta ja runsaasta kuidusta. Näkyvä tulos rasvanvastaisesta taistelusta on keyttuotteiden vyöry kauppojen hyllyille: kevytmakkarat, kevytpasteijat, kevytviilit, kevytjäätelöt, kevytjuomat, jotka kaikki ovat täynnä hiilihydraatteja, kemiallisia makeutusaineita ja keinotekoisia makuaineita.

Omakohtaisesta kokemuksesta uskallan väittää, että sellainen ruokavalio tekee diabeetikoille enemmän vahinkoa kuin hyötyä. Kun itse sairastuin diabetekseen 1990-luvun alussa, ravitsemusterapeuttien ruokavaliosuositukset eivät vaikuttaneet sitä eivätkä tätä, verensokeri aleni vain häivähtävän vähän ja lihoin niin että minusta tuli vaikeasti ylipainoinen.

Kun sitten aloin mitata eri ruoka-aineiden vaikutuksia, paljastui nopeasti että hiilihydraatit muodostivat ongelman: olut, leipä, murot, puurot, pasta, perunat ja riisi pillastuttivat verensokerin. Juurekset olivat parempia perunaa lukuunottamatta, mutta kaikkein parhaita olivat maan päällä kasvavat vihannekset: kaali kaikissa muodoissaan, parsakaali, pavut, tomaatit, salaatti, avokado, sipuli jne. Kokonaiset hedelmät menettelivät myös paitsi banaanit ja viikunat, mutta kaikki kuivatut, friteeratut, hillotut, puristetut, muusatut ja mehustetut nostivat verensokerin taivaisiin. Liha, läski, kala, muna, äyriäiset ja pähkinät olivat erinomaisia, samoin rasvaiset lihapitoiset makkarat, joissa ei ole perunahiutaleita. Makeanhimo sammui parhaiten tummalla suklaalla ja kookoksella.

Kuten useimpien, myös minun on vaikea luopua leivästä aamupalalla, mutta muutoin on tämä ruokavalio toiminut niin hyvin että olen voinut sallia itselleni jonkun lankeemuksenkin. Alussa paino aleni muutaman sata grammaa joka kuukausi ja nyt jo kymmenen vuoden ajan on painoni ollut sama kuin lukioaikoinani.

Itse asiassa tässä ruokavaliossa ei ole mitään erikoista eikä edes uutta, vaikeudet ovat pikemminkin ruokatottumusten muuttamisessa. Annika Dahlqvist ei ole niin yksin kuin viime viikkojen lehtiartikkelit antavat ymmärtää, kaupoissa on jo kauan ollut paljon vähähiilihydraattista ruokavaliota käsitteleviä kirjoja. Ruoka, joka vaimentaa verensokerin heilahteluja ja vähentää insuliinin tarvetta, on sopivaa meille kaikille, laihduttamistarpeesta riippumatta.

Se, että lääkärit ja ravitsemusterapeutit edelleenkin jakavat vanhoja ravitsemussuosituksia kuvastaa lähinnä yleisinhimillistä vastentahtoisuutta luopua mistään kerran opitusta ja yleisesti hyväksytystä. Epäily ja totuuden etsintä saattavat olla tieteen ihanne, mutta vakiintuneiden teorioiden ympärille muodostuu ajan mittaan niin vahvoja etunäkökohtia, että jokainen epäilijä ottaa riskin tulla leimatuksi oudoksi. Ei riitä että on oikeassa, täytyy myös saada oikeutta.

Virallisten ravitsemussuositusten takana olevia teorioita ja niiden yhteyttä sydän- ja verisuonitauteihin ei ole niin pitkään aikaan asetettu kyseenalaisiksi, että niitä on alettu pitää ainoina totuuksina. Kansallisten ja kansainvälisten viranomaisten, akateemisten tutkijoiden ja lääkeyhtiöiden rautakolmio on pitänyt kriitikot aloillaan ja apurahat vaihtoehtojen tutkimukselle säästölippaassa.

Nyt kuitenkin muurit halkeilevat tämän teorialinnoituksen ympärillä, epäilijöitä on niin paljon ja he ovat niin ansioituneita tutkijoita, että heitä ei enää voi ohittaa kummajaisina. "Tutkijat eivät ole voineet kiistattomasti osoittaa kliinisissä kokeissa, että ravinnon tyydyttynyt rasva aiheuttaa sydänsairauksia", kirjoitti esimerkiksi amerikkalainen lääkäri [SIC!] Gary Taubes äskettäin International Herald Tribune –lehdessä.

Laaja akateeminen ja poliittinen tuki tieteellisille teorioille ei merkitse että nämä teoriat olisivat totuus, vain että niitä ei vielä ole todistettu vääriksi. Sosiaalihallituksen puolittainen perääntyminen Annika Dahlqvistin tapauksessa osoittaa, että asiantuntijoilla on nyt tuulta tunnusteleva sormi ilmassa ja sopeutuminen uusiin ideoihin on alkanut. Pian laihduttajia kehotetaan kiinnittämään huomiota hiilihydraatteihin ja vaihtamaan pasta carbonaransa pekoniin ja keitettyyn kukkakaaliin.

Asia on tärkeä!