**
Mahalaukun ohitusleikkauksessa (gastric bypass) mahalaukku tehdään hyvin pieneksi ja ohitetaan ohutsuolen ylin osa kokonaan. Tämä hyvin radikaali leikkaus on ehkä se viimeinen oljenkorsi johon sairaalloisen lihavat henkilöt voivat turvautua kokeiltuaan ensin joka ainutta muuta keinoa (myös hiilihydraattitietoista ruokavaliota!).
Lääketieteellisissä julkaisuissa on viime aikoina ahkerasti kerrottu mahalaukun ohitusleikkauksen tuomasta lisähyödystä diabeetikoille. Tänään (3.9.2008) maailmalla leviää selitysmalli siihen miksi ohitusleikkaus parantaa diabeteksen hoitoa. Ruoansulatuskanavan alemmat osat aikaansaavat tavallisesti hyvin vähäisen glukoosin imeytymisen ruoasta, mutta nyt kun ruoansulatuskanavan ylemmät osat ovat tehottomammat ja suoraan yhdistetty ohutsuolen alempaan osaan, tässä alemmassa osassa tehostuu glukoosin imeytyminen. Tämän seikan maksa havaitsee ja alentaa omaa glukoosin tuotantoaan. Koska maksan oma tuotanto on niin paljon huomattavampi kuin ohutsuolen osuus glukoosikuormasta, tämä näkyy parantuneena verensokerin hallintana. Erityisesti jos potilaalla on insuliiniresistenssi (tyypin 2 diabetes) tai insuliinia ei ollenkaan muodostu haimassa (tyypin 1 diabetes) tästä seikasta voi olla hyötyä etsittäessä parempaa hoitotasoa. Tohtori Gilles Mithieux Lyonin yliopistosta Ranskassa, on tämän selitysmallin isä.
Mielenkiintoisena seikkana on ilmennyt myös, että mahalaukun ohitusleikkauksen jälkeen maksa herkistyy havainnoimaan hiilihydraattipitoisen ruoan vereensokeria nostavan vaikutuksen ja tämä näkyy parempana kylläisyyden hallintana ja tehostaa ennestään painonhallintaa. Tiedot on julkaistu Cell Metabolism tiedelehdessä juuri tänään.
Selvyyden vuoksi vielä: Minä en itse kannata minkäänlaisia laihdutusleikkauksia.
Lähde: Reuters Health, 2.9.2008
keskiviikkona, syyskuuta 03, 2008
Laihduta kananmunilla
**
Kirjoitettu 2.9.2008 ja täydennetty 3.9.2008 (tein täydennyksen käyttäen äskettäin ilmestynyttä nopeaa selainta Google Chrome! Tekstin muokkaamisessa esiintyi häiriöitä, mutta muuten selain osoittautui aivan kelvolliseksi.)
Kirjoitettu 2.9.2008 ja täydennetty 3.9.2008 (tein täydennyksen käyttäen äskettäin ilmestynyttä nopeaa selainta Google Chrome! Tekstin muokkaamisessa esiintyi häiriöitä, mutta muuten selain osoittautui aivan kelvolliseksi.)
Kananmunien syönti aamulla edistää painonhallintaa. Tämän tietää lähes jokainen, mutta ei ehkä uskalla sitä kokeilla niiden sisältämien pelottavien kolesterolien ja rasvojen takia. Asiaa on tutkittu. Lue tämä juttu!
Amerikkalaiset tutkijat pistivät kahdeksan viikon ajaksi 160 naista ja miestä syömään joko kananmunia tai vesirinkeleitä (bageleita) aamupalaksi. Kahdeksan koehenkilöä vetäytyi eri syistä kokeesta, mutta kaikki muut 25-60 -vuotiaat ylipainoiset (painoindeksi keskimäärin 35; normaali painoindeksi on 20-25) jatkoivat sinnikkäästi joko munien popsimista tai rinkeleiden ahmimista. Munia ja rinkeleitä syöneet jaettiin neljään yhtä suureen ryhmään virallisen ravitsemusterapeutin toimesta:
Ryhmä KL, eli kananmunalla laihduttaneet, laihtui huomattavasti enemmän (61 %) kuin vertailuryhmä VL (vesirinkelillä laihduttaneet). Ryhmien KN ja VN välille ei saatu merkittävää eroa. Tutkijat toteavat, että laihdutusruokavaliona kananmunat ovat aivan ylivertaisia verrattuna vesirinkeliin.
Entä sitten se kolesteroli?
Suomessa Sydänliitto jatkaa itsepintaisesti kananmunien vastaista kampanjaansa, eli suosituksena on enintään 2 kananmunaa viikossa (!). Perusteluna on, että kananmunat kohottavat veren kolesterolia riskiryhmissä. Tässä ajankohtaisessa tutkimuksessa todettiin jälleen kerran, että 2 kananmunaa päivässä (!) ei vaikuta millään tavalla veren kolesteroliarvoihin. Tutkijat eivät havainneet mitään eroa kokonaiskolesterolissa, LDL-kolesterolissa tai triglyserideissä näiden neljän ryhmän välillä.
Syökää kananmunia!
Tutkijat suosittelevat päivittäisiä kananmuna-aamiaisia ja mikäli haluaa laihtua, voi vielä pyrkiä vähentämään päivittäistä energiansaantiaan. Sanomattakin on selvää, että kananmuna-aamiainen on ravintoarvoltaan huomattavasti parempi kuin vesirinkeliaamiainen.
Lähde: International Journal of Obesity (mennyt painoon 5.8.2008)
Amerikkalaiset tutkijat pistivät kahdeksan viikon ajaksi 160 naista ja miestä syömään joko kananmunia tai vesirinkeleitä (bageleita) aamupalaksi. Kahdeksan koehenkilöä vetäytyi eri syistä kokeesta, mutta kaikki muut 25-60 -vuotiaat ylipainoiset (painoindeksi keskimäärin 35; normaali painoindeksi on 20-25) jatkoivat sinnikkäästi joko munien popsimista tai rinkeleiden ahmimista. Munia ja rinkeleitä syöneet jaettiin neljään yhtä suureen ryhmään virallisen ravitsemusterapeutin toimesta:
- Ryhmä KN (kananmuna, normaali) söi aamiaiseksi kaksi kananmunaa ja kaksi palaa paahtoleipää marmeladilla (340 kcal). He jatkoivat päiväänsä ihan normaalisti.
- Ryhmä KL (kananmuna, laihduttajat) söi saman aamiaisen kuin KN-ryhmä, mutta he pyrkivät tämän lisäksi rajoittamaan muuta ruokailuansa niin, että laihdutus lähtisi käyntiin (1200-1800 kcal/pv)
- Ryhmä VN (vesirinkeli, normaali) söi aamiaiseksi yhden vesirinkelin kermajuustolla ja vähän jugurttia (339 kcal). He jatkoivat päiväänsä ihan normaalisti.
- Ryhmä VL (vesirinkeli, laihduttajat) söi saman aamiaisen kuin VN-ryhmä, mutta he pyrkivät tämän lisäksi rajoittamaan muuta ruokailuansa niin, että laihdutus lähtisi käyntiin (1200-1800 kcal/pv)
Ryhmä KL, eli kananmunalla laihduttaneet, laihtui huomattavasti enemmän (61 %) kuin vertailuryhmä VL (vesirinkelillä laihduttaneet). Ryhmien KN ja VN välille ei saatu merkittävää eroa. Tutkijat toteavat, että laihdutusruokavaliona kananmunat ovat aivan ylivertaisia verrattuna vesirinkeliin.
Miksi kananmunaa syöneet laihtuivat?
Tutkijat pitävät kananmunien antamaa kylläisyyttä ylivertaisena verrattuna vesirinkeliin. Aiemmin tutkijat ovat pystyneet osoittamaan, että aamulla syöty muna-ateria todellakin vähentää lounaalla syödyn ruoka-annoksen kokoa. Erilaisten laihdutusvalmisteiden antama anorektinen vaikutus on vaarallisempi tapa laihduttaa kuin terveellisten kananmunien syönti. Tutkijat huomauttavat, että kananmunien laihdutusvaikutus oli pieni tai aivan olematon kun laihduttaja ei yrittänyt rajoittaa syömäänsä annoskokoa muina ruokailuhetkinä. Kananmuna ei siis ole mikään ihmelääke laihdutukseen, minkä seikan valistunut lukijakuntani toki on huomioinut. Matti Narkia pohtii ansiokkaasti omassa kirjoituksessaan kananmunien laihdutusvaikutusta. Hänkin pitää todennäköisenä, että kananmunat pitivät näläntunteen paremmin loitolla. Kananmunia nauttineet söivät mahdollisesti vähemmän ruokaa seuraavilla aterioilla, vaikka kummatkin ryhmät pysyivät samojen kalorirajojen sisällä. Toinen selitys voisi ehkä olla se, että kananmunia syöneet tunsivat olonsa energisemmiksi kuin vesirinkeleitä syöneet. Tämän seurauksena he kuluttivat enemmän energiaa päivittäisissä puuhissaan.Tämä on mielenkiintoinen seikka! Tälle seikalle löytyy tukea havainnoista, että koko elämänsä hoikkina pysyttelevät ihmiset liikkuvat pontevammin, jalka vipattaa vähän joka tilanteessa ja heillä on tarvetta kuluttaa nauttimansa energian. Mahdollisesti näiden ikuisesti hoikkina pysyvien ruokavaliota tarkkailemalla voidaan saada lisätietoa. Toki perintönä saatu vilkkaampi aineenvaihdunta on tässä suhteessa myös merkittävä seikka. Kolmannenkin mahdollisen selitysmallin Narkia antaa. Laihdutusvaikutus perustuisi siihen, että kananmunissa ei ole juuri lainkaan imeytyviä hiilihydraatteja (vain 0,3 % painosta), kun taas vesirinkeleiden painosta suurin osa on imeytyviä hiilihydraatteja (peräti 85 % painosta). Hiilihydraattitietoisten ruokavalioiden kannattajat ovat esittäneet hypoteesin jonka mukaan liiallisen hiilihydraattien saannin lihottava vaikutus perustuisi siihen, että hiilihydraatit lisäävät insuliinin eritystä ja insuliini aiheuttaisi rasvan varastoitumista. Tätä asiaa kannattaisi perinjuurin tutkia.
Entä sitten se kolesteroli?
Suomessa Sydänliitto jatkaa itsepintaisesti kananmunien vastaista kampanjaansa, eli suosituksena on enintään 2 kananmunaa viikossa (!). Perusteluna on, että kananmunat kohottavat veren kolesterolia riskiryhmissä. Tässä ajankohtaisessa tutkimuksessa todettiin jälleen kerran, että 2 kananmunaa päivässä (!) ei vaikuta millään tavalla veren kolesteroliarvoihin. Tutkijat eivät havainneet mitään eroa kokonaiskolesterolissa, LDL-kolesterolissa tai triglyserideissä näiden neljän ryhmän välillä.
Syökää kananmunia!
Tutkijat suosittelevat päivittäisiä kananmuna-aamiaisia ja mikäli haluaa laihtua, voi vielä pyrkiä vähentämään päivittäistä energiansaantiaan. Sanomattakin on selvää, että kananmuna-aamiainen on ravintoarvoltaan huomattavasti parempi kuin vesirinkeliaamiainen.
Lähde: International Journal of Obesity (mennyt painoon 5.8.2008)
tiistaina, syyskuuta 02, 2008
Uusia menestystarinoita
*
Tänään (2.9.2008) on tullut kaksi merkittävää kommenttia, jotka haluan nostaa erikseen esille. Kommentit ovat osoituksena, että tämäkään blogisivusto ei ole täysin pystynyt pilaamaan ihmisten terveyttä. Päinvastoin, vaikuttaa siltä, että näiltä sivuilta löytää eväitä terveellisempään elämään. En halua millään tavalla korostaa omaa vähäistä osuuttani näissä menestystarinoissa. Sankareita olette te, jotka lähdette soveltamaan sivustoillani olevia ohjeita:
Tapsa on kirjoittanut:
Lueskelin sellaisten ihmisten kirjoittamia juttuja Stephen Byrnesista, joilla ei ollut mitään erityisempää syytä kantaa kaunaa häntä vastaan. Kävi ilmi, että Stephen Byrnes sairasti AIDSia. Monet pitävät juuri tuota seikkaa tärkeimpänä syynä Byrnesin aivoveritulppaan joka sitten johti hänen kuolemaansa. Haluan itsekin uskoa tähän ja pahoittelen suuresti, jos joku sai kirjoituksestani vääriä käsityksiä vähähiilihydraattisen ruokavalion suhteesta terveyteen!
Korostan edelleen, että olen keltanokka vähähiilihydraattisen ruokavalion suhteen ja kaikkiin tänne nimimerkilläni jätettyihin kirjoituksiin täytyy suhtautua suurella varauksella. Itse olen saanut näiltä veteraaniurheilijan sivuilta merkittäviä vaikutuksia ja ruokavaliossani on tapahtunut suuria muutoksia menneiden viikkojen aikana. Esimerkkinä voin mainita että kun vielä alkukesästä söin kaksikin leipää viikossa, nyt leivän kulutus on enää puoli leipää. Rasvaisia juustoja syön lähes puoli kiloa kun moneen vuoteen en ollut koskenutkaan juustoihin. Samaten maustamatonta luonnonjogurttia nautin kolme litraa ja viilejä ja raejuustoja useita desilitroja viikossa. Marjat ja vihannekset ovat säilyneet ravinnossa ja aamu-mysli on korvautunut munakkaalla ja vihanneksilla. Mehut olen korvannut raikkaalla vedellä. Painoni ei ole ollut koskaan ongelma eikä puntarin mukaan muuttunut ruokavalio ole ainakaan lisännyt kiloja.
Kiitos tästä kaikesta kuuluu paljolti tämän blokin pitäjälle ja olen itsekin yrittänyt aktiivisesti hakea lisätietoja vähähiilihydraattisesta ruokavaliosta.
Olen syvästi pahoillani jos pahoitin turhaan jonkun mielen. Oma esimerkkini olkoon kuitenkin osoitus siitä, että uskoani vähähiilihydraattisen ruokavalion etuihin ei moiset jutut horjuta. Tahdon vielä korostaa, että asun seudulla, missä ihmiset vielä parikymmentä vuotta sitten kuolivat sydän- ja verisuonitauteihin oikein urakalla ja rasvaiset ruuat olivat eri muodoissaan osa jokaista pääateriaa yhdessä perunoiden, piirakoiden ja munavoin kanssa. Luulen, että kun tuosta ”perinneruuasta” karsii hiilihydraatit ja pullat ja leivän pois, niin jäljelle jäävän voi kuka tahansa vähähiilihydraattisen, jopa alakarpin ystävä, hyväksyä täysin. Lihaa en ole oksentamatta voinut syödä koskaan, mutta kalaa kylläkin. Nystenin kirjasta ”Laihdu ilman nälkää” sain oivan vinkin suosia naurista ja lanttua perunan sijasta - nehän todellakin olivat täälläpäin vanhastaan arvostettua syötävää.
Reijo on kirjoittanut:
Näinhän se on minullakin toiminut, eli olen laihtunut kananmunia syömällä. Ravintovalmentajani Christer Sundqvist suositteli minulle aikoinaan aamuksi pari kananmunaa ja täysrasvaista luonnonjogurttia. Rasva ja proteiini pitää nälän hyvin poissa ja pärjään aamiaisella lounaaseen saakka. Syön kunnon päivällisen ja vielä ennen nukkumaan menoa juon runsaasti punaista maitoa ja syön pari kananmunaa sen lisäksi. Olen huomannut miten hyvältä olo tuntuu ja saan paremmin unta. Minulla on erinomaisen hyvät kolesteroliarvot. Homma toimii! Uskokaa Christeriä. Uskokaa tutkimuksia. Sydänliitto valehtelee. Miten ihmeessä tehdään helposta hommasta niin vaikeaa?
Tänään (2.9.2008) on tullut kaksi merkittävää kommenttia, jotka haluan nostaa erikseen esille. Kommentit ovat osoituksena, että tämäkään blogisivusto ei ole täysin pystynyt pilaamaan ihmisten terveyttä. Päinvastoin, vaikuttaa siltä, että näiltä sivuilta löytää eväitä terveellisempään elämään. En halua millään tavalla korostaa omaa vähäistä osuuttani näissä menestystarinoissa. Sankareita olette te, jotka lähdette soveltamaan sivustoillani olevia ohjeita:
- vaihtakaa margariini voihin
- syökää leipää vähemmän kuin virallisissa suosituksissa neuvotaan
- pitäkää edes joskus peruna-, riisi- ja pastavapaita päiviä
- oppikaa rakastamaan vihanneksia tuoreina ja keitettyinä
- älkää pelätkö eläinrasvaa, suosikaa korkealuokkaisia kasvirasvoja
- vähentäkää hiilihydraattien saantia jos liikutte tosi vähän
- kananmunan kolesteroli ei kohota veren kolesteroliarvoja
- proteiini ja rasva pitää nälän poissa
- moni ravitsemusterapeutti on uudelleenkoulutuksen tarpeessa
- varokaa kaikkia virvoitusjuomia, juokaa sen sijaan vettä
- jne...
Tapsa on kirjoittanut:
Lueskelin sellaisten ihmisten kirjoittamia juttuja Stephen Byrnesista, joilla ei ollut mitään erityisempää syytä kantaa kaunaa häntä vastaan. Kävi ilmi, että Stephen Byrnes sairasti AIDSia. Monet pitävät juuri tuota seikkaa tärkeimpänä syynä Byrnesin aivoveritulppaan joka sitten johti hänen kuolemaansa. Haluan itsekin uskoa tähän ja pahoittelen suuresti, jos joku sai kirjoituksestani vääriä käsityksiä vähähiilihydraattisen ruokavalion suhteesta terveyteen!
Korostan edelleen, että olen keltanokka vähähiilihydraattisen ruokavalion suhteen ja kaikkiin tänne nimimerkilläni jätettyihin kirjoituksiin täytyy suhtautua suurella varauksella. Itse olen saanut näiltä veteraaniurheilijan sivuilta merkittäviä vaikutuksia ja ruokavaliossani on tapahtunut suuria muutoksia menneiden viikkojen aikana. Esimerkkinä voin mainita että kun vielä alkukesästä söin kaksikin leipää viikossa, nyt leivän kulutus on enää puoli leipää. Rasvaisia juustoja syön lähes puoli kiloa kun moneen vuoteen en ollut koskenutkaan juustoihin. Samaten maustamatonta luonnonjogurttia nautin kolme litraa ja viilejä ja raejuustoja useita desilitroja viikossa. Marjat ja vihannekset ovat säilyneet ravinnossa ja aamu-mysli on korvautunut munakkaalla ja vihanneksilla. Mehut olen korvannut raikkaalla vedellä. Painoni ei ole ollut koskaan ongelma eikä puntarin mukaan muuttunut ruokavalio ole ainakaan lisännyt kiloja.
Kiitos tästä kaikesta kuuluu paljolti tämän blokin pitäjälle ja olen itsekin yrittänyt aktiivisesti hakea lisätietoja vähähiilihydraattisesta ruokavaliosta.
Olen syvästi pahoillani jos pahoitin turhaan jonkun mielen. Oma esimerkkini olkoon kuitenkin osoitus siitä, että uskoani vähähiilihydraattisen ruokavalion etuihin ei moiset jutut horjuta. Tahdon vielä korostaa, että asun seudulla, missä ihmiset vielä parikymmentä vuotta sitten kuolivat sydän- ja verisuonitauteihin oikein urakalla ja rasvaiset ruuat olivat eri muodoissaan osa jokaista pääateriaa yhdessä perunoiden, piirakoiden ja munavoin kanssa. Luulen, että kun tuosta ”perinneruuasta” karsii hiilihydraatit ja pullat ja leivän pois, niin jäljelle jäävän voi kuka tahansa vähähiilihydraattisen, jopa alakarpin ystävä, hyväksyä täysin. Lihaa en ole oksentamatta voinut syödä koskaan, mutta kalaa kylläkin. Nystenin kirjasta ”Laihdu ilman nälkää” sain oivan vinkin suosia naurista ja lanttua perunan sijasta - nehän todellakin olivat täälläpäin vanhastaan arvostettua syötävää.
Reijo on kirjoittanut:
Näinhän se on minullakin toiminut, eli olen laihtunut kananmunia syömällä. Ravintovalmentajani Christer Sundqvist suositteli minulle aikoinaan aamuksi pari kananmunaa ja täysrasvaista luonnonjogurttia. Rasva ja proteiini pitää nälän hyvin poissa ja pärjään aamiaisella lounaaseen saakka. Syön kunnon päivällisen ja vielä ennen nukkumaan menoa juon runsaasti punaista maitoa ja syön pari kananmunaa sen lisäksi. Olen huomannut miten hyvältä olo tuntuu ja saan paremmin unta. Minulla on erinomaisen hyvät kolesteroliarvot. Homma toimii! Uskokaa Christeriä. Uskokaa tutkimuksia. Sydänliitto valehtelee. Miten ihmeessä tehdään helposta hommasta niin vaikeaa?
maanantaina, syyskuuta 01, 2008
Suomalainen juo suodatinkahvia joko maidolla tai mustana
***
Kyselyni kahvinjuontitavoista oli auki vähän yli kuukauden tässä blogissani. Sinä aikana jätettiin 895 vastausta. Oli hienoa huomata, että tämän blogin lukijat ovat terveystietoista porukkaa. Automaateista kahvia otetaan hyvin harvoin ja silloinkin kahvin sekaan ei lorauteta mitään kauheaa pesuaineeksi luokiteltavaa kermankorviketta. Kiitos kun osallistuitte kyselyyn!
sunnuntai, elokuuta 31, 2008
Omega-3-rasvahapot hoitavat vakavaa sydämen vajaatoimintaa paremmin kuin kolesterolilääkkeet
*
Kardiologian professori Lars Wallentin (Uppsala, Ruotsi) on sitä mieltä, että vakavasta sydämen vajaatoiminnasta kärsivien pitäisi luopua suositusta kolesterolilääkkeestä nimeltään Crestor. Professori on tutustunut tuoreeseen italialaistutkimukseen. Siinä tutkimuksessa testattiin 4500 ihmistä, joilla oli vakava sydämen vajaatoiminta. Puolet sai Crestoria 10 mg päivässä, puolet lumelääkettä (plasebo). Lähes neljän vuoden hoidon jälkeen plaseboa saaneiden potilaiden ryhmässä oli kuollut ihan yhtä paljon kuin Crestoria saaneiden ryhmässä.
Lumelääkkeen antaminen ei kuitenkaan voi olla eettisesti perusteltavaa ja tehottoman, mahdollisesti vakavia sivuoireita aiheuttavan Crestorin määrääminen potilaalle on ahdistavaa sekä potilaalle että hoitoon eläytyvälle lääkärille. Mitä sitten tilalle?
Professori Wallentin on sitä mieltä, että sydämen vakavassa vajaatoiminnassa voidaan sen sijaan mieluusti suositella omega-3-rasvahappoja. Näitä myydään reseptivapaasti apteekeissa ja luontaistuotteitta myyvissä liikkeissä. Miksi professori puhuu tällä tavalla?
Hän on tutustunut italialaistutkimuksen toiseen osaan. Lähes 7000 vakavasta sydämen vajaatoiminnasta kärsivää potilasta sai joko 1000 mg omega-3-rasvahappoja kapselin muodossa joka päivä tai lumelääkettä. Hoitoa jatkettiin lähes neljä vuotta. Omega-3-kapseleita nauttineilla sykki sydän kauemmin ja kuolleisuus väheni. Professori Wallentinin mukaan omega-3-rasvahapot vaikuttavat keskeisesti juuri sydänlihakseen.
Ylettömään hypetykseen ei kuitenkaan ole aihetta. Kaikki potilaat eivät saaneet apua rasvahapoista. Jokaista sataa potilasta kohti kuoli 27 potilasta ja lumelääkettä saaneita kuoli 29. Tämä tarkoittaa, että tässä asetelmassa ainoastaan kahden potilaan ilona oli välttyä sydänkuolemalta neljän vuoden aikana, verrattaessa lumelääkettä saaneisiin. Mikään ei kuitenkaan estä potilasta hankkimasta jo nyt omega-3-rasvahappoja ikään kuin etukäteen. Pienikin hyöty on eduksi potilaille, sanoo professori Wallentin.
Tutkimuksen tulokset julkaistaan lähiaikoina Lancet -lääkärilehdessä.
Lähde: Dagens Nyheter, 31.8.2008
Kardiologian professori Lars Wallentin (Uppsala, Ruotsi) on sitä mieltä, että vakavasta sydämen vajaatoiminnasta kärsivien pitäisi luopua suositusta kolesterolilääkkeestä nimeltään Crestor. Professori on tutustunut tuoreeseen italialaistutkimukseen. Siinä tutkimuksessa testattiin 4500 ihmistä, joilla oli vakava sydämen vajaatoiminta. Puolet sai Crestoria 10 mg päivässä, puolet lumelääkettä (plasebo). Lähes neljän vuoden hoidon jälkeen plaseboa saaneiden potilaiden ryhmässä oli kuollut ihan yhtä paljon kuin Crestoria saaneiden ryhmässä.
Lumelääkkeen antaminen ei kuitenkaan voi olla eettisesti perusteltavaa ja tehottoman, mahdollisesti vakavia sivuoireita aiheuttavan Crestorin määrääminen potilaalle on ahdistavaa sekä potilaalle että hoitoon eläytyvälle lääkärille. Mitä sitten tilalle?
Professori Wallentin on sitä mieltä, että sydämen vakavassa vajaatoiminnassa voidaan sen sijaan mieluusti suositella omega-3-rasvahappoja. Näitä myydään reseptivapaasti apteekeissa ja luontaistuotteitta myyvissä liikkeissä. Miksi professori puhuu tällä tavalla?
Hän on tutustunut italialaistutkimuksen toiseen osaan. Lähes 7000 vakavasta sydämen vajaatoiminnasta kärsivää potilasta sai joko 1000 mg omega-3-rasvahappoja kapselin muodossa joka päivä tai lumelääkettä. Hoitoa jatkettiin lähes neljä vuotta. Omega-3-kapseleita nauttineilla sykki sydän kauemmin ja kuolleisuus väheni. Professori Wallentinin mukaan omega-3-rasvahapot vaikuttavat keskeisesti juuri sydänlihakseen.
Ylettömään hypetykseen ei kuitenkaan ole aihetta. Kaikki potilaat eivät saaneet apua rasvahapoista. Jokaista sataa potilasta kohti kuoli 27 potilasta ja lumelääkettä saaneita kuoli 29. Tämä tarkoittaa, että tässä asetelmassa ainoastaan kahden potilaan ilona oli välttyä sydänkuolemalta neljän vuoden aikana, verrattaessa lumelääkettä saaneisiin. Mikään ei kuitenkaan estä potilasta hankkimasta jo nyt omega-3-rasvahappoja ikään kuin etukäteen. Pienikin hyöty on eduksi potilaille, sanoo professori Wallentin.
Tutkimuksen tulokset julkaistaan lähiaikoina Lancet -lääkärilehdessä.
Lähde: Dagens Nyheter, 31.8.2008
perjantaina, elokuuta 29, 2008
Rasva tappaa nyt vaihteeksi veteraaniurheilijan blogissa
**
Minua on tasapuolisuuden nimissä pyydetty kertomaan myös "ykkösleirin" tutkimusnäytöistä, eikä vain laulaa "kakkosleirin" sävelmää. Tämä on mielestäni kohtuullinen pyyntö ja se on itse asiassa helppo toteuttaa. Olenhan minä suurimman osan tiedemiesurastani viettänyt "ykkösleirissä". Jos haluat pohtia yhdessä minun kanssani sitä mahdollisuutta, että rasvankäytöstä varoittavat ovat todellakin oikeassa, silloin luet varmaan mielelläsi tämän kirjoituksen. Jos olet ns. fanaattinen "karppaaja", silloin sinun ehkä olisi parempi jättää tämä kirjoitus lukematta.
Äskettäin ilmestyi taas vakuuttava tutkimus, joka osoittaa, että tyydyttyneillä rasvahapoilla (eläinrasvoilla, voilla, läskillä) on suora yhteys sydänkuolleisuuteen. Tutkijat ovat uhranneet aikaansa tehdäkseen vakavasti otettavaa tutkimustyötä, ovat koonneet tutkimuslöydöksensä ensin käsikirjoitukseksi ja sitten on vielä riittänyt rohkeutta tarjota tuo käsikirjoitus julkaistavaksi arvostetussa tiedelehdessä. Monien tuntien työn tulos on nähtävissä koko tiedeyhteisölle kliinisen ravitsemustieteen tärkeässä julkaisussa American Journal of Clinical Nutrition. Tutkijat ovat taatusti ylpeitä työstään.
Ruotsalaiseen tutkimusryhmään kuuluvat:
Sellaiset ihmiset, jotka syövät paljon eläinperäisiä rasvoja, ovat vaarassa kuolla sydänkohtaukseen. Uutta tässä tutkimuksessa on se, että eläinperäisen rasvan syönti on tutkittu epäsuorasti käyttäen ns. desaturaatio indeksiä. Et taatusti ole tästä kuullut. Minä olen kuullut tästä, mutta en tiedä pystynkö tämän asian sinulle selittämään. Joka tapauksessa, ennen kuin lähden asiaa selittämään, kerrottakoon mitä havaintoja tutkimusryhmä teki. Ensinnäkin tässä seurattiin 50-vuotiaiden miesten terveyttä eripituisia aikoja, joitakin jopa 33 vuoden ajan. Tarkoituksena oli löytää yhteys desaturaatio indeksin ja kuolleisuuden välillä. Ruokapäiväkirjat ovat epäluotettavia analyysityökaluja mm. aliraportoinnin takia. On paljon luotettavampaa käyttää jotakin biokemiallista merkkiä ravitsemustilanteesta. Juuri tällainen on tämä desaturaatioindeksi, merkki siitä minkälaista rasvaa on syönyt ja millaiseksi se sitten muuttuu elimistössämme. Voin heti kertoa, että tutkimuksessa löytyi desaturaatioindeksin ja kuolleisuuden suhteen yhteys. Muuten tutkimusta tuskin olisi ylipäätänsä julkaistu. Kuolleisuutta lisäsi tyydyttyneiden rasvahappojen nauttiminen. Jos halusi välttää ennenaikaisen kuoleman, oli hyvä nauttia monityydyttymätöntä alfa-linoleenihappoa, jota löytyy kasvirasvoista.
Entä sitten tämä desaturaatio indeksi. Mitä se on? Jep, nyt meni vaikeaksi, mutta yritetään! Tyydyttyneet rasvahapot käyttäytyvät kovin eri tavalla ihmiselimistössä. Eläinperäinen rasva jota me syömme muuttuu elimistössäämme eri muotoon, sitä mukaa kuin rasvaa tarvitaan eri tilanteissa elimistömme eri tarpeissa. Se mistä ravitsemustutkijat ovat erityisen kiinnostuneita on se, miten tyydyttyneet rasvahapot vaikuttavat kolesteroliin, eli miten tyydyttynyt rasva muuttuu vähemmän tyydyttyneeksi (eli desaturoituu), päätyäkseen sitten lopulta vaikkapa kolesteroliksi. Esimerkiksi steariinihappo on kolesterolivaikutuksiltaan neutraali. Se muuttuu elimistössämme herkästi terveelliseksi öljyhapoksi. Sen sijaan palmitiinihapon muuntaminen "terveellisempään" suuntaan tuon desaturaation avulla on huomattavasti vähäisempää. Taitavasti käyttäen näistä rasvahapoista saatuja suhdelukuja tutkijat pystyivät kertomaan mitä rasvahappoja olisi syytä välttää jos haluaa hoitaa sydänterveyttään. Desaturaatioindeksien mukaan he päätyivät suosittelemaan kasvirasvoja eläinperäisten rasvojen sijaan. Tutkimuksessa käytetty desaturaatioindeksi luokitteli vaarallisiksi rasvoiksi myristiinihapon, palmitiinihapon, palmitoleiinin, oleiinihapon, gamma-linoleenihapon ja dihomo-gamma-linoleenihapon. Sen sijaan kuolleisuutta vähensi alfa-linoleenihappo (kasvirasvoissa), dokosaheksaeenihappo sekä eikosapentaeenihappo (kaloissa).
Tutkimusnäyttönsä perusteella on luonnollista, että tutkijat päätyvät suosittelemaan kasvirasvoja ja kalaa. Sen lisäksi tutkimus on linjassa muiden "ykkösleiriin" kuuluvien tutkijoiden kanssa. Heidän mielestään ihminen hoitaa parhaiten sydänterveyttään nauttimalla monityydyttymättömiä kasviperäisiä rasvoja ja välttämällä eläinperäisiä tyydyttyneitä rasvoja. Erinomaisena esimerkkinä mainitaan suomalainen tutkimus Laaksonen ja muut (Prediction of cardiovascular mortality in middle-aged men by dietary and serum linoleic and polyunsaturated fatty acids) Archives of Internal Medicine -lehdessä vuodelta 2005. Huomionarvoista on miten "kakkosleirin" tutkimuksia ei löydy laisinkaan kirjallisuusluettelosta. Ikään kuin ei sellaisia tutkimuksia olisi olemassakaan, jossa näkyisi eläinrasvojen hyödyllisyys. Se on minusta vähän kummallista.
Rohkeasti ehdotan seuraavaa: Jos haluat hoitaa sydänterveyttäsi valitse silloin järjestelmällisesti joko "ykkösleiri" tai "kakkosleiri". Sellainen sekasotku, jossa syödään paljon eläinperäisiä rasvoja ja hiilihydraatteja samanaikaisesti (aika tyypillinen roskaruoka, pikaruoka, on tällaista) on vaarallista sydämelle. Sydänterveyttä voi hoitaa myös siten, että rajoittaa hiilihydraattien määrää ja nauttii sen sijaan runsaasti eläinperäisiä rasvoja. Tai sitten tekee niin kuin Warensjö ja muut tässä käsiteltävässä paperissa ehdottavat: syökää runsaasti hiilihydraatteja, mutta rajoittakaa eläinperäisten rasvojen saantia ruoasta. Ottakaa sen sijaan rasvanne mieluummin kasvikunnasta ja kaloista. Eläinrasvojen tarmokasta demonisointia pidän järjettömänä. Me koostumme kaikki suuresta määrästä eläinrasvaa, joillakin varastorasvaa on enemmän joillakin vähemmän. Vaarallista eläinrasva ei ole muuta kuin liian suuressa hiilihydraattikuormassa.
Pyydän anteeksi etukäteen, jos sotken asioita!
Minua on tasapuolisuuden nimissä pyydetty kertomaan myös "ykkösleirin" tutkimusnäytöistä, eikä vain laulaa "kakkosleirin" sävelmää. Tämä on mielestäni kohtuullinen pyyntö ja se on itse asiassa helppo toteuttaa. Olenhan minä suurimman osan tiedemiesurastani viettänyt "ykkösleirissä". Jos haluat pohtia yhdessä minun kanssani sitä mahdollisuutta, että rasvankäytöstä varoittavat ovat todellakin oikeassa, silloin luet varmaan mielelläsi tämän kirjoituksen. Jos olet ns. fanaattinen "karppaaja", silloin sinun ehkä olisi parempi jättää tämä kirjoitus lukematta.
Äskettäin ilmestyi taas vakuuttava tutkimus, joka osoittaa, että tyydyttyneillä rasvahapoilla (eläinrasvoilla, voilla, läskillä) on suora yhteys sydänkuolleisuuteen. Tutkijat ovat uhranneet aikaansa tehdäkseen vakavasti otettavaa tutkimustyötä, ovat koonneet tutkimuslöydöksensä ensin käsikirjoitukseksi ja sitten on vielä riittänyt rohkeutta tarjota tuo käsikirjoitus julkaistavaksi arvostetussa tiedelehdessä. Monien tuntien työn tulos on nähtävissä koko tiedeyhteisölle kliinisen ravitsemustieteen tärkeässä julkaisussa American Journal of Clinical Nutrition. Tutkijat ovat taatusti ylpeitä työstään.
Ruotsalaiseen tutkimusryhmään kuuluvat:
- vast'ikään tohtoriksi ravintorasvoista väitellyt Eva Warensjö
- lahjakas gerontologian asiantuntija Johan Sundström, joka on osoittanut tutkimuksissaan mm. Uppsalan iäkkäiden miesten vasemman sydänkammion suurentuneen jos heillä oli metabolinen oireyhtymä (johtui Sundströmin mukaan siitä syystä, että söivät liian rasvaista ruokaa)
- monessa liemessä keitetty ja arvostettu ravitsemusasiantuntija Bengt Vessby
- kliinisen ravitsemustieteen ja aineenvaihdunnan professori Tommy Cederholm, joka on puhunut monta vuotta eläinrasvojen vaaroista. Hän väittää kivenkovaan, että eläinperäiset rasvat kohottavat LDL-kolesterolia, aiheuttavat verisuonten kalkkeutumista ja lisäävät verisolujen paakkuuntumista. Hän ei ole mielissään jos jotkut suosivat voita ja eläinrasvoja
- Ulf Risérus on diabetestutkimuksistaan tunnettu tiedemies. Hän mm. pitää transrasvoista varoittavia populistisia juttuja paljon vähäisempinä merkitykseltään kuin niitä, joissa ihmisiä varoitetaan eläinperäisten rasvojen vaaroista
Sellaiset ihmiset, jotka syövät paljon eläinperäisiä rasvoja, ovat vaarassa kuolla sydänkohtaukseen. Uutta tässä tutkimuksessa on se, että eläinperäisen rasvan syönti on tutkittu epäsuorasti käyttäen ns. desaturaatio indeksiä. Et taatusti ole tästä kuullut. Minä olen kuullut tästä, mutta en tiedä pystynkö tämän asian sinulle selittämään. Joka tapauksessa, ennen kuin lähden asiaa selittämään, kerrottakoon mitä havaintoja tutkimusryhmä teki. Ensinnäkin tässä seurattiin 50-vuotiaiden miesten terveyttä eripituisia aikoja, joitakin jopa 33 vuoden ajan. Tarkoituksena oli löytää yhteys desaturaatio indeksin ja kuolleisuuden välillä. Ruokapäiväkirjat ovat epäluotettavia analyysityökaluja mm. aliraportoinnin takia. On paljon luotettavampaa käyttää jotakin biokemiallista merkkiä ravitsemustilanteesta. Juuri tällainen on tämä desaturaatioindeksi, merkki siitä minkälaista rasvaa on syönyt ja millaiseksi se sitten muuttuu elimistössämme. Voin heti kertoa, että tutkimuksessa löytyi desaturaatioindeksin ja kuolleisuuden suhteen yhteys. Muuten tutkimusta tuskin olisi ylipäätänsä julkaistu. Kuolleisuutta lisäsi tyydyttyneiden rasvahappojen nauttiminen. Jos halusi välttää ennenaikaisen kuoleman, oli hyvä nauttia monityydyttymätöntä alfa-linoleenihappoa, jota löytyy kasvirasvoista.
Entä sitten tämä desaturaatio indeksi. Mitä se on? Jep, nyt meni vaikeaksi, mutta yritetään! Tyydyttyneet rasvahapot käyttäytyvät kovin eri tavalla ihmiselimistössä. Eläinperäinen rasva jota me syömme muuttuu elimistössäämme eri muotoon, sitä mukaa kuin rasvaa tarvitaan eri tilanteissa elimistömme eri tarpeissa. Se mistä ravitsemustutkijat ovat erityisen kiinnostuneita on se, miten tyydyttyneet rasvahapot vaikuttavat kolesteroliin, eli miten tyydyttynyt rasva muuttuu vähemmän tyydyttyneeksi (eli desaturoituu), päätyäkseen sitten lopulta vaikkapa kolesteroliksi. Esimerkiksi steariinihappo on kolesterolivaikutuksiltaan neutraali. Se muuttuu elimistössämme herkästi terveelliseksi öljyhapoksi. Sen sijaan palmitiinihapon muuntaminen "terveellisempään" suuntaan tuon desaturaation avulla on huomattavasti vähäisempää. Taitavasti käyttäen näistä rasvahapoista saatuja suhdelukuja tutkijat pystyivät kertomaan mitä rasvahappoja olisi syytä välttää jos haluaa hoitaa sydänterveyttään. Desaturaatioindeksien mukaan he päätyivät suosittelemaan kasvirasvoja eläinperäisten rasvojen sijaan. Tutkimuksessa käytetty desaturaatioindeksi luokitteli vaarallisiksi rasvoiksi myristiinihapon, palmitiinihapon, palmitoleiinin, oleiinihapon, gamma-linoleenihapon ja dihomo-gamma-linoleenihapon. Sen sijaan kuolleisuutta vähensi alfa-linoleenihappo (kasvirasvoissa), dokosaheksaeenihappo sekä eikosapentaeenihappo (kaloissa).
Tutkimusnäyttönsä perusteella on luonnollista, että tutkijat päätyvät suosittelemaan kasvirasvoja ja kalaa. Sen lisäksi tutkimus on linjassa muiden "ykkösleiriin" kuuluvien tutkijoiden kanssa. Heidän mielestään ihminen hoitaa parhaiten sydänterveyttään nauttimalla monityydyttymättömiä kasviperäisiä rasvoja ja välttämällä eläinperäisiä tyydyttyneitä rasvoja. Erinomaisena esimerkkinä mainitaan suomalainen tutkimus Laaksonen ja muut (Prediction of cardiovascular mortality in middle-aged men by dietary and serum linoleic and polyunsaturated fatty acids) Archives of Internal Medicine -lehdessä vuodelta 2005. Huomionarvoista on miten "kakkosleirin" tutkimuksia ei löydy laisinkaan kirjallisuusluettelosta. Ikään kuin ei sellaisia tutkimuksia olisi olemassakaan, jossa näkyisi eläinrasvojen hyödyllisyys. Se on minusta vähän kummallista.
Rohkeasti ehdotan seuraavaa: Jos haluat hoitaa sydänterveyttäsi valitse silloin järjestelmällisesti joko "ykkösleiri" tai "kakkosleiri". Sellainen sekasotku, jossa syödään paljon eläinperäisiä rasvoja ja hiilihydraatteja samanaikaisesti (aika tyypillinen roskaruoka, pikaruoka, on tällaista) on vaarallista sydämelle. Sydänterveyttä voi hoitaa myös siten, että rajoittaa hiilihydraattien määrää ja nauttii sen sijaan runsaasti eläinperäisiä rasvoja. Tai sitten tekee niin kuin Warensjö ja muut tässä käsiteltävässä paperissa ehdottavat: syökää runsaasti hiilihydraatteja, mutta rajoittakaa eläinperäisten rasvojen saantia ruoasta. Ottakaa sen sijaan rasvanne mieluummin kasvikunnasta ja kaloista. Eläinrasvojen tarmokasta demonisointia pidän järjettömänä. Me koostumme kaikki suuresta määrästä eläinrasvaa, joillakin varastorasvaa on enemmän joillakin vähemmän. Vaarallista eläinrasva ei ole muuta kuin liian suuressa hiilihydraattikuormassa.
Pyydän anteeksi etukäteen, jos sotken asioita!
torstaina, elokuuta 28, 2008
Tutkija haaveilee uusista betasoluista
*
Tyypin 1 diabeteksessa insuliinia tuottavat haiman betasolut tuhoutuvat. Harvardin yliopistossa on meneillään erittäin mielenkiintoinen koesarja missä yritetään saada haiman muita soluja tuottamaan insuliinia. Tämä on nyt onnistunut hiirellä. Haiman ns. eksokriinisiin soluihin (valtaosa haiman soluista ovat tällaisia) on istutettu kolme eri geeniä. Näiden geenien avulla tavallinen haimasolu muuttuu insuliinia tuottavaksi betasoluksi ja toimii hiiressä niin kauan kuin hiiri on elossa.
Joka aamu tohtori Douglas Melton ajattelee näitä uusia betasoluja hiirissä. Olisiko tästä tekniikasta apua hänen kahdelle lapselleen, joilla on tyypin 1 diabetes? On eduksi tutkimukselle jos eturivin tutkijalla on näin henkilökohtainen kiintymys aiheeseensa. Toivotamme tohtori Meltonille ja koko hänen ryhmälleen jopa unettomia öitä tämän tekniikan saamiseksi käyttöön myös ihmisessä! Eikö tämä olisi vuosikymmeniin paras mahdollinen uutinen diabeetikolle?
Lähde: Reuters, 27.8.2008
Tyypin 1 diabeteksessa insuliinia tuottavat haiman betasolut tuhoutuvat. Harvardin yliopistossa on meneillään erittäin mielenkiintoinen koesarja missä yritetään saada haiman muita soluja tuottamaan insuliinia. Tämä on nyt onnistunut hiirellä. Haiman ns. eksokriinisiin soluihin (valtaosa haiman soluista ovat tällaisia) on istutettu kolme eri geeniä. Näiden geenien avulla tavallinen haimasolu muuttuu insuliinia tuottavaksi betasoluksi ja toimii hiiressä niin kauan kuin hiiri on elossa.
Joka aamu tohtori Douglas Melton ajattelee näitä uusia betasoluja hiirissä. Olisiko tästä tekniikasta apua hänen kahdelle lapselleen, joilla on tyypin 1 diabetes? On eduksi tutkimukselle jos eturivin tutkijalla on näin henkilökohtainen kiintymys aiheeseensa. Toivotamme tohtori Meltonille ja koko hänen ryhmälleen jopa unettomia öitä tämän tekniikan saamiseksi käyttöön myös ihmisessä! Eikö tämä olisi vuosikymmeniin paras mahdollinen uutinen diabeetikolle?
Lähde: Reuters, 27.8.2008
keskiviikkona, elokuuta 27, 2008
Vanhukset syövät liikaa lääkkeitä
**
Vanhuksille määrätään usein aivan liian paljon lääkkeitä. Erään tutun terveyskeskuslääkärin kanssa juttelin tästä polyfarmasiasta (monilääkitys) ja hän heitti lonkalta, että olisikohan vanhuksilla säännönmukaisesti 50-150% liikaa pilleripurkkeja yöpöydällään. Tilanteeseen on kuulemma hänen mukaansa tosi vaikea puuttua. Vanhus on osa hoitokoneistoa, johon kuuluu pilleri joka vaivaan. Olisi niin kohtuuttoman vaikeaa lähteä karsimaan pilleriviidakkoa (olisiko?). Vanhuksen elimistöön kertyneet lääkeaineet voivat olla aineenvaihdunnassa mukana useita viikkoja poistuakseen sitten vähitellen täysin. Lääkäri voi saada virkavirhesyytteen jos hän jättää jonkin pillerin pois ja voidaan yhdistää huonontunut olo juuri tuohon pillerin poisjättämiseen. On kuulemma erittäin harvinaista, että omaiset vaativat lääkäriä tarkistamaan esimerkiksi vanhempiensa lääkeluettelot. Muistan minä itsekin oman äitini valtavan pillerimäärän ja sen miten outoja katseita minuun luotiin kun pyysin arvioimaan onko tuossa pillerikuormassa jo vähän liikaakin.
Jotta tämä ei olisi pelkästään mutu-jutustelua, kaivan muistiinpanoistani esille erään kuuntelemani luennon polyfarmasiasta (Peltomäki). Luennoitsijan mukaan Suomessa monilääkitykseksi katsotaan sellaista tilannetta, jossa on yli 5 lääkkeen käyttö. Myös hyödyttömien lääkkeiden oletetaan kuuluvan tähän joukkoon. Luennoitsija myöntää, että polyfarmasia on merkki huonosta hoidon suunnittelusta ja toteutuksesta. Psyyken lääkkeitä käytetään Suomessa huomattavan paljon enemmän kuin muissa Pohjoismaissa. Luennoitsijan mukaan osa tästä polyfarmasian ongelmasta menee osaamattomien lääkäreiden piikkiin. Suuri ongelma on myös täsmälääkityksen yleistyminen. Joka vaivaan räätälöidään oma pillerinsä. Lääkkeisiin liittyy usein aivan epärealistisia odotusarvoja. Normaalit vanhenemisen vaivat eivät välttämättä vaadi lääkitystä. Meidän pitäisi oppia hyväksymään, että vanheneminen tuo mukanaan kaikenlaisia vaivoja, joiden lääkitys voi vain lisätä tuskaa. Olisi tärkeää turvata hyvä vanheneminen.
Polyfarmasia elättää Lääketeollisuutta. Voitte vain arvata mitä mieltä siellä ollaan lääkkeiden vähentämispyrkimyksistä?
Ystäväni Antti Heikkilä kirjoittaa tänään tästä aiheesta antaen vallitsevasta tilanteesta aika karmean kuvan: Vanhustenhoitoa Suomessa 2008
Kommentteja saa tulla.
Vanhuksille määrätään usein aivan liian paljon lääkkeitä. Erään tutun terveyskeskuslääkärin kanssa juttelin tästä polyfarmasiasta (monilääkitys) ja hän heitti lonkalta, että olisikohan vanhuksilla säännönmukaisesti 50-150% liikaa pilleripurkkeja yöpöydällään. Tilanteeseen on kuulemma hänen mukaansa tosi vaikea puuttua. Vanhus on osa hoitokoneistoa, johon kuuluu pilleri joka vaivaan. Olisi niin kohtuuttoman vaikeaa lähteä karsimaan pilleriviidakkoa (olisiko?). Vanhuksen elimistöön kertyneet lääkeaineet voivat olla aineenvaihdunnassa mukana useita viikkoja poistuakseen sitten vähitellen täysin. Lääkäri voi saada virkavirhesyytteen jos hän jättää jonkin pillerin pois ja voidaan yhdistää huonontunut olo juuri tuohon pillerin poisjättämiseen. On kuulemma erittäin harvinaista, että omaiset vaativat lääkäriä tarkistamaan esimerkiksi vanhempiensa lääkeluettelot. Muistan minä itsekin oman äitini valtavan pillerimäärän ja sen miten outoja katseita minuun luotiin kun pyysin arvioimaan onko tuossa pillerikuormassa jo vähän liikaakin.
Jotta tämä ei olisi pelkästään mutu-jutustelua, kaivan muistiinpanoistani esille erään kuuntelemani luennon polyfarmasiasta (Peltomäki). Luennoitsijan mukaan Suomessa monilääkitykseksi katsotaan sellaista tilannetta, jossa on yli 5 lääkkeen käyttö. Myös hyödyttömien lääkkeiden oletetaan kuuluvan tähän joukkoon. Luennoitsija myöntää, että polyfarmasia on merkki huonosta hoidon suunnittelusta ja toteutuksesta. Psyyken lääkkeitä käytetään Suomessa huomattavan paljon enemmän kuin muissa Pohjoismaissa. Luennoitsijan mukaan osa tästä polyfarmasian ongelmasta menee osaamattomien lääkäreiden piikkiin. Suuri ongelma on myös täsmälääkityksen yleistyminen. Joka vaivaan räätälöidään oma pillerinsä. Lääkkeisiin liittyy usein aivan epärealistisia odotusarvoja. Normaalit vanhenemisen vaivat eivät välttämättä vaadi lääkitystä. Meidän pitäisi oppia hyväksymään, että vanheneminen tuo mukanaan kaikenlaisia vaivoja, joiden lääkitys voi vain lisätä tuskaa. Olisi tärkeää turvata hyvä vanheneminen.
Polyfarmasia elättää Lääketeollisuutta. Voitte vain arvata mitä mieltä siellä ollaan lääkkeiden vähentämispyrkimyksistä?
Ystäväni Antti Heikkilä kirjoittaa tänään tästä aiheesta antaen vallitsevasta tilanteesta aika karmean kuvan: Vanhustenhoitoa Suomessa 2008
Kommentteja saa tulla.
Suola herättää tunteita
*
Suolaa pidetään yleisesti haitallisena verenpaineelle ja terveydelle. Suomessa neuvotaan suolan suhteen seuraavasti:
Suolassa eli natriumkloridissa haitallista on natrium, joka kohottaa verenpainetta ja vaikuttaa haitallisesti koko sydän- ja verenkiertoelimistön toimintaan. Runsas suolan käyttö on erityisen vaarallista diabeetikoille, iäkkäille ja liikapainoisille, joiden verenpaine on koholla. Lisäksi runsassuolainen ruokavalio edistää luuston haurastumista ja pahentaa astmaa.
Suositusten mukainen suolan päivittäinen enimmäismäärä on 5 grammaa, mikä vastaa vajaata teelusikallista. Käytämme sitä noin kaksi kertaa enemmän, suomalainen mies noin 10 ja nainen 8 grammaa päivässä. Lapsille jo yli 3 gramman päiväannos on liikaa. (Lähde: Duodeciminin Terveyskirjasto)
Ruotsalainen lastenlääkäri Björn Hammarsköld on asiasta aivan eri mieltä. Hän pitää niin alhaista suolansaantia kuin 5 g päivässä vaarallisena. Hän suosittelee kolminkertaisia annoksia ja perustelee asian ristiriitaisilla tutkimusnäytöillä suolan terveysvaikutuksista ja kansallisilla laboratoriotutkimuksilla.
Landstinget Dalarnas kemlab (kemian laboratorio) näyttää hänen mielestään miten paljon meidän pitäisi syödä suolaa päivässä. Virtsan kautta poistuu natriumia (suola koostuu natriumista ja kloorista) vuorokaudessa 150-300 mmol. Tämä ei tavalliselle ihmiselle sano paljon mitään, mutta voin biokemistinä vakuuttaa, että tuo on todella paljon. Se vastaa nimittäin sitä, että elimistöstä poistuu vähintään 9 g suolaa vuorokaudessa virtsan kautta. Hikoilu aiheuttaa kemian laboratorion mukaan noin 5 g suolahävikin vuorokaudessa. Ulosteen kautta poistuu noin 1 g suolaa päivittäin. Näin ollen lääkäri Hammarsköld päätyy siihen, että ihminen menettää vuorokauden aikana vähimmillään noin 15 g suolaa ja enimmillään 24 g suolaa. Hän pitää mahdottomana sellaista ajatusta, että ihminen pysyisi terveenä 5 g suolaa päivässä.
Lääkäri Hammarsköld kertoo vielä sitten kaiken lisäksi, että hän on löytänyt vain yhden tutkimustuloksen, jossa suola nostaa verenpainetta, ja se on kongressiesitelmä vuodelta 1978 (Abstracts of the 18th annual conference of cardiovascular epidemiology 1978, Cardiovascular Disease Newsletter No 28.). Istutko tukevasti? Lääkäri Hammarsköldin mukaan on useita tuhansia tutkimuksia, jotka puoltavat sitä seikkaa, ettei alhainen suolataso tuo ihmiselle mitään terveysetua. Päinvastoin, alhainen suolamäärä lisäisi sydänsairauksia!
Jatketaan vielä Björn Hammarsköldin seurassa. Vuonna 1992 julkaistiin amerikkalaisen terveystutkimuksen, National Health and Nutrition Examination Survey (NHANES I), väliraportti. Lääkärilehti Lancetissä (erittäin arvostettu lehti) väitettiin tästä tutkimuksesta tohtori Helen Whalleyn toimesta, että NHANES I osoitti sydänkohtausten nousseen 20 prosentilla niillä koehenkilöillä, jotka söivät vähän suolaa sisältävää ruokaa. Tämä tutkimus on jatkunut ja tohtori Hillel W Cohen osoitti NHANES II-tutkimuksen johdosta toukokuussa 2006 ja tänä vuonna (2008) NHANES III-osaraportissa, että alle 5 g päivittäinen suolansaanti lisäsi 50 prosentilla (!) sydänsairauksien määrää.
Mihin tässä enää voi uskoa? Syömmekö itsemme sairaiksi suolattomalla ruoallamme? Pitäisikö syödä vähän taikka paljon suolaa?
Minä en tiedä. Tiedätkö sinä? Ainakin tähän mennessä olen ollut siinä uskossa, että suola on haitallista terveydelle.
Nimimerkki Westie pyytää lukemaan kirjoituksen "The (Political) Science of Salt".
Lähde: Dagens Medicin, 27.8.2008
Suolaa pidetään yleisesti haitallisena verenpaineelle ja terveydelle. Suomessa neuvotaan suolan suhteen seuraavasti:
Suolassa eli natriumkloridissa haitallista on natrium, joka kohottaa verenpainetta ja vaikuttaa haitallisesti koko sydän- ja verenkiertoelimistön toimintaan. Runsas suolan käyttö on erityisen vaarallista diabeetikoille, iäkkäille ja liikapainoisille, joiden verenpaine on koholla. Lisäksi runsassuolainen ruokavalio edistää luuston haurastumista ja pahentaa astmaa.
Suositusten mukainen suolan päivittäinen enimmäismäärä on 5 grammaa, mikä vastaa vajaata teelusikallista. Käytämme sitä noin kaksi kertaa enemmän, suomalainen mies noin 10 ja nainen 8 grammaa päivässä. Lapsille jo yli 3 gramman päiväannos on liikaa. (Lähde: Duodeciminin Terveyskirjasto)
Ruotsalainen lastenlääkäri Björn Hammarsköld on asiasta aivan eri mieltä. Hän pitää niin alhaista suolansaantia kuin 5 g päivässä vaarallisena. Hän suosittelee kolminkertaisia annoksia ja perustelee asian ristiriitaisilla tutkimusnäytöillä suolan terveysvaikutuksista ja kansallisilla laboratoriotutkimuksilla.
Landstinget Dalarnas kemlab (kemian laboratorio) näyttää hänen mielestään miten paljon meidän pitäisi syödä suolaa päivässä. Virtsan kautta poistuu natriumia (suola koostuu natriumista ja kloorista) vuorokaudessa 150-300 mmol. Tämä ei tavalliselle ihmiselle sano paljon mitään, mutta voin biokemistinä vakuuttaa, että tuo on todella paljon. Se vastaa nimittäin sitä, että elimistöstä poistuu vähintään 9 g suolaa vuorokaudessa virtsan kautta. Hikoilu aiheuttaa kemian laboratorion mukaan noin 5 g suolahävikin vuorokaudessa. Ulosteen kautta poistuu noin 1 g suolaa päivittäin. Näin ollen lääkäri Hammarsköld päätyy siihen, että ihminen menettää vuorokauden aikana vähimmillään noin 15 g suolaa ja enimmillään 24 g suolaa. Hän pitää mahdottomana sellaista ajatusta, että ihminen pysyisi terveenä 5 g suolaa päivässä.
Lääkäri Hammarsköld kertoo vielä sitten kaiken lisäksi, että hän on löytänyt vain yhden tutkimustuloksen, jossa suola nostaa verenpainetta, ja se on kongressiesitelmä vuodelta 1978 (Abstracts of the 18th annual conference of cardiovascular epidemiology 1978, Cardiovascular Disease Newsletter No 28.). Istutko tukevasti? Lääkäri Hammarsköldin mukaan on useita tuhansia tutkimuksia, jotka puoltavat sitä seikkaa, ettei alhainen suolataso tuo ihmiselle mitään terveysetua. Päinvastoin, alhainen suolamäärä lisäisi sydänsairauksia!
Jatketaan vielä Björn Hammarsköldin seurassa. Vuonna 1992 julkaistiin amerikkalaisen terveystutkimuksen, National Health and Nutrition Examination Survey (NHANES I), väliraportti. Lääkärilehti Lancetissä (erittäin arvostettu lehti) väitettiin tästä tutkimuksesta tohtori Helen Whalleyn toimesta, että NHANES I osoitti sydänkohtausten nousseen 20 prosentilla niillä koehenkilöillä, jotka söivät vähän suolaa sisältävää ruokaa. Tämä tutkimus on jatkunut ja tohtori Hillel W Cohen osoitti NHANES II-tutkimuksen johdosta toukokuussa 2006 ja tänä vuonna (2008) NHANES III-osaraportissa, että alle 5 g päivittäinen suolansaanti lisäsi 50 prosentilla (!) sydänsairauksien määrää.
Mihin tässä enää voi uskoa? Syömmekö itsemme sairaiksi suolattomalla ruoallamme? Pitäisikö syödä vähän taikka paljon suolaa?
Minä en tiedä. Tiedätkö sinä? Ainakin tähän mennessä olen ollut siinä uskossa, että suola on haitallista terveydelle.
Nimimerkki Westie pyytää lukemaan kirjoituksen "The (Political) Science of Salt".
Lähde: Dagens Medicin, 27.8.2008
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)