Diabetes kuntoon

**

Kipin kapin lehtikioskille huomenna 17.10.2008! Nyt on runsaasti tietoa diabeteksesta ja monesta muusta asiasta.

Olen Kunto & Terveys -lehden uusi terveystoimittaja. Tuossa lokakuun numerossa on todellakin paljon tietoa kansallistaudistamme diabeteksesta. Lisäksi minun näppäimistöltäni on karannut juttua D-vitamiinista, maukkaasta lihottajasta (E621) ja kysyn vielä onko fruktoosi terveellistä. Yritetään jatkossakin tarjota monipuolista luettavaa. Joulukuun numeroon tulee mm. laaja syömishäiriöjuttu. Käy kurkkaamassa mitä löytyy lehden nettisivuilla! Ja muistakaa kysyä asiantuntijoilta apua ravitsemukseen ja kuntoiluun liittyvissä ongelmissanne.

Kompromissi!

Edustan itse sellaista kompromissiin taipuvaista linjausta, että esitellyissä kolmessa eri tavassa hoitaa diabetesta, on ajateltu potilaan parasta. Näkisin kernaasti, että eri hoitotapojen valinnan suorittaisi potilas itse. Siten toteutuisi diabeteksen hoidon yksi kulmakivi: yksilöllinen hoito. On mahdollista hoitaa menestyksellisesti diabetesta Diabetesliiton ohjeilla, mutta yhtä hyviä tuloksia saavutetaan täydennetyillä ja vaihtoehtoisilla menetelmillä. Erityisesti hiilihydraatteja rajoittavien ruokavalioiden suhteen ja ravintolisien käytön suhteen kaipaisin Diabetesliiton puolelta myönteisempää suhtautumista. Rohkaisevaa tutkimustietoa saadaan harva se viikko hiilihydraatteja rajoittavasta ruokavaliosta. Vähän liikkuvan ihmisen on ilmeisen sopivaa syödä vähemmän hiilihydraattia kuin mitä Valtion ravitsemusneuvottelukunta suosittelee. 

Edistämme parhaiten suomalaisten terveyttä suomalla maamme diabeetikoille vaihtoehtoista ja yksilöllistä hoitoa sen ”virallisen” rinnalla. Tämä on toivoakseni myös koulutettujen ravitsemusterapeuttiemme eduksi laskettava. Näin he saavat omalla ideointipanoksellaan toteuttaa monipuolista diabeteksen hoitoa yhdessä muun terveydenhoitohenkilöstön kanssa, joka parhaiten ottaa huomioon diabetespotilaan yksilölliset tarpeet. 

Ei enää nälkää panostamalla ruoan henkisiin ulottuvuuksiin

*
Kylläisyyden pohdinta päättyy tähän neljänteen juttuuni aiheesta. Käyn läpi kylläisyyden eri asetelmia suunnilleen tämän alla näkyvän listauksen mukaisesti.

Kylläisyyttä hallitaan neljällä peruselementillä (kiitos Juuso R!):

1) energiavajeen hallinnalla
2) tasaisella ateriarytmillä
3) ruoan laatutekijöillä
4) ruoan henkisillä ulottuvuuksilla

Lue koko sarja klikkaamalla yllä olevassa luettelossa näkyviä otsikkoja ja saat paljon raikasta pohdittavaa nälänhallinnasta.

Kun vatsa on täynnä, vagushermo lähettää täyteydestä viestittäviä merkkejä aivoihimme. Erityisesti kolekystokiniini on vastuussa vagushermon heräämisestä henkiin. Se saa meidät jättämään väliin esimerkiksi lounaan jälkeisen jälkiruoan. Se viestittää aivojen kylläisyyskeskukselle, että mahalaukkuun ei nyt mahdu enemmän ruokaa. Kolekystokiniini ei ollenkaan kainostele näitä aikomuksiaan. Se panee mahalaukun alemman pylorusportin kiinni. Silloin ruokamassa ei enää valu ohutsuoleen. Mahalaukkuun tulee sellainen miellyttävä täyteyden tunne.

Vatsan täytyttyä vagushermo varmistaa tämän asian vielä kylläisyyskeskuksen kanssa: Nyt ei enää syödä! Tästä syntyy ns. lyhytaikainen kylläisyys. Sellainen kylläisyys joka katkaisee ruokailuhetken. Peruna on esimerkiksi hyvä lyhytaikaisen kylläisyyden tuoja. Se täyttää hyvin vatsan.

Pitkäaikaista kylläisyyttä pidetään kuitenkin tärkeänä painonhallinnan kannalta. Tällä pitkäaikaisella kylläisyydellä tarkoitetaan sitä aikaa, joka vierähtää ruokailuhetkien välissä, eli käytännössä miten kauan nälkä pysyy poissa ruokailun jälkeen. Kananmuna on tämän pitkäaikaisen kylläisyyden ylläpidossa parempi ratkaisu kuin esimerkiksi peruna. Leptiini on se viestintämerkki, joka auttaa meitä ylläpitämään pitkäaikaista kylläisyyttä. Toinen pitkäaikaista kylläisyyttä ylläpitävä seikka on tasaisen korkea verensokeri. Jos verensokeri esimerkiksi sokeripitoisen ruokahetken jälkeen hurjasti ensin noustuaan äkisti laskee kovin alas, me voimme sekoittaa tämän näläntunteeseen. Todellisuudessa et todennäköisesti kuitenkaan ole nälissäsi, sinun tekee vain mieli hieman ruokaa. Hiilihydraatit ovat sekoittaneet mielesi.

Tiede on paljastanut, että kylläisyyskeskus ja mielihyväkeskus ovat ihan vieri vierissä siellä harmaan massasi seassa. Mielihyväkeskuksesi kaipaa huomiota ja virhe olisi syödä vain tyydyttääksesi tämän keskuksen mielihaluja. Jos kaksi tuntia ruokailun jälkeen olet nälissäsi, se johtuu 1) liian pienestä ruoka-annoksesta tai sitten 2) olet syönyt laadultaan ihan järjettömiä ruokia. Ensimmäiseen kohtaan riittää ruoka-annoksen maltillinen suurentaminen ja nimenomaan panostaminen ruokailuun joka tapahtuu lautaselta. Toiseen kohtaan ehdottaisin panostamista aamiaisen, lounaan ja päivällisen laatuun (vähemmän perunaa ja kevyttuotteita, enemmän kananmunia ja lihaa).

Ihmisellä jolla on terve suhtautuminen syömiseen, syö ruokaa tyydyttääkseen energiantarpeensa ja saadakseen vitamiineja sekä hivenaineita. Ihmismieli on kuitenkin merkillinen. Me voimme huijata itseämme syömään pienempiä annoksia, syömällä pienemmiltä lautasilta ja juomalla pienemmistä laseista. Jättämällä kokonaan aterioita väliin voimme huijata itseämme vahingollisten syömishäiriöiden pariin. Nämä harhat voivat toimia niin hyvin, että aidosti syömme pienempiä ruoka-annoksia ja laihdumme. Pitkällä tähtäimellä on kuitenkin hyvä harrastaa muutakin kuin mielen huijaamista, eli syödään täysipainoista ruokaa rauhallisesti (vähintään 20 min) ja huolehdimme siitä, että saamme riittävästi hyvälaatuista rasvaa, laadukkaita proteiineja ja sopivasti matalaglykeemisiä hiilihydraatteja.

Menestyksellisen painonhallinnan varsinainen taistelu koetaan kylläisyys- (leptiini) ja mielihyväkeskuksen (serotoniini) välisessä voimainkoetuksessa. Tällä taistelukentällä ottavat yhteen fysiologia ja psyyke. Mielihyväkeskus (psyyke) muistaa miten ihanalta makea suklaakiisseli kermavaahdolla maistui. Kun me näemme kahvilassa tarjottavan ihanaa suklaakiisseliä, meidän tekee mieli juuri sitä, vaikka meillä ei oikeastaan ole fyysistä nälkää. Meidän piti ehkä vain poiketa kahvilaan juomaan kuppi kahvia. Mielihyväkeskuksessa oli ehkä serotoniinin vajaus ja himo makeaan syntyi. Serotoniini voitti epätasaisen taistelun synnyttäen meissä sellaisen suklaakiisselihimon, että sitä ei sammuteta muuta kuin syömällä annos suklaakiisseliä erityisen suuren kermavaahtoannoksen kera. Suklaakiisseliannoksen jälkeen serotoniini-ihanuutta riittää aivoissa taas jonkin aikaa. Niin kauan kuin serotoniinimyrsky riehuu aivoissasi, olet tyytyväinen. Myrskyn laannuttua kaipaat ehkä taas jotakin makeaa, saattaa jopa olla, että greliini viestittää, että mahalaukku on tyhjä. Syöt nälkääsi. Himo syntyy yleensä sokeriin, rasvaan tai suolaan.

Sellaiset ihmiset jotka oppivat välttämään makean- rasvan- tai suolanhimon synnyttäjiä, voivat voittaa painonhallinnan Waterloon. Kokemusperäistä ja tutkittua tietoa löytyy tunteiden ja ruoanhimon sekamelskasta. Masentuneet tuntevat tarvitsevansa sitä mainitsemaani makeaa suklaakiisseliä, vihaiset voisivat syödä pahimpaan raivoonsa ison mehukkaan pihvin, levottomille maistuu jäätelö, stressaantuneille auttaa suolainen huikopala, yksinäisen ystävä on iso sipsipussi, mustasukkaiselle kelpaa lähes mikä tahansa ja sitä pitää olla paljon!

Tunteet tulevat ja menevät. Niille emme voi mitään. Sen sijaan voimme vaikuttaa tunnesyömisen määrään ja laatuun. Terve nälänhallinta löytyy tunnemyrskyjen keskeltäkin. Tämä vaatii meiltä kuitenkin taistelumieltä. Sellainen ihminen jolla esimerkiksi on kova sokerinhimo voi todennäköisesti sammuttaa makeannälkänsä ainoastaan luopumalla nopeasti sokeristuvista hiilihydraateista.

Tohtori Tolosen kalaöljyt ja karnosiini eivät auttaneet lukivaikeuksiin

*

Kirjoitettu 6.10.2008, merkittävä lisäys tullut 9.10.2008

Tohtori Tolonen kirjoittaa näin 3.5.2005:

Suomessa Jyväskylän yliopistoon kuuluva Niilo Mäki Instituutti on käynnistänyt lukivaikeutta potevien lasten ravintolisätutkimuksen, jossa hankkeeseen valituille koululaisille aletaan antaa tohtori Tolosen tuotteita, E-EPAa ja karnosiinia.

 
Aamulehti kirjoittaa näin 6.10.2008:

Rasvahapoilla ei ollut myönteistä vaikutusta lukivaikeuksista kärsivien lasten taitoihin. Edelleen ainoat luotettavasti osoitetut tavat tukea lukemisen taitojen kehitystä liittyvät kielellisten taitojen sekä lukemisen ja kirjoittamisen osataitojen tukemiseen. Kannattaako kalaöljyä syödä? Lukivaikeuksiin niistä ei ole apua. Tavallinen, monipuolinen ruoka sisältää myös rasvahappoja.

Tohtori Tolonen kirjoittaa näin Niilo Mäki instituutin tutkimuksista 9.10.2008:

Niili Mäki Instituutin tukimus on yksi monien joukossa. Vaikka siinä ei saatukaan toivottua tulosta, se ei kumoa muita tieteellisiä tutkimuksia, joiden mukaan ravintolisistä voi olla merkittävää hyötyä lasten neurologisissa häiriöissä.

Tupakka tappaa suloisten mainosten kera

#

Löysin tavattoman hienon kokoelman tupakkamainoksia. Hienoja mainoksia. Mutta tupakka tappaa yhtä karusti on sitten taivaalliseen hiippakuntaan hoputtamassa vaikka kuinka suloinen mainoskuva.

Kuvat löytyvät täältä: http://lane.stanford.edu/tobacco/index.html

Muuttuneet tapamme hankkia syötävää

**

Minulla on ollut mahdollisuus kiertää Suomea ahkerasti luennoiden. Matkoilla pyörii mielessä kaikenlaista. Keskeneräisiä ajatuksenpoikasia, luentojen jälkitunnelmia, asiakkaiden mietteitä, asiantuntijoiden neronleimahduksia jne. Jos te sallitte, niin puran näitä ajatuksiani sanoiksi joissakin kirjoituksissa. Välillä on mahdotonta erotella mikä on omaa ajatteluani, mikä jonkun muun ideointia ja neroutta. Jos tuntuu siltä kuin kirjoituksissani olisi jotain tolkkua, on todennäköisesti niin, että puhun jonkun muun äänellä. Mitään tästä kirjoittelusta teidän ei ole pakko uskoa, mutta sen minä haluan jo nyt ilmoittaa, että tässä tulee joillekin paljon miettimisen aihetta. Lukekaa kirjoituksiani kriittisesti arvioiden. Toivokaa keskeneräisyydestä huolimatta jotakin tolkkua näihin kirjoituksiin.

Tapamme hankkia syötävää on muuttunut. Tälläkin asialla voi olla merkitystä lihavuusepidemiassamme. Lihominen on paljon helpompaa kuin laihduttaminen. Se johtuu mielestäni ainakin osaksi siitä, että meillä on nykyään enemmän mahdollisuuksia tallentaa energiaa kuin kuluttaa sitä. Tästä lihomisen helppoudesta oli hyötyä kauan, kauan sitten, jolloin elämä oli yhtä selviytymiskamppailua ankaraa luontoa vastaan. Ne jotka kykenivät tallentamaan riittävästi rasvaa  elimistöönsä, selvisivät paremmin kausista jolloin ruokaa oli riittämättömästi tarjolla.

Tänään tilanne on toinen. Meidän ei ainakaan Suomessa tarvitse kerätä rasvavarastoja elimistöömme varmuuden vuoksi. Sillä nyt ruokaa on yllin kyllin. Ruokakauppa on auki huomennakin. Tutuilta hyllyiltä löytyvät makkarapaketit, aamiaismurot, leivät ja juotavat.

Nykyään terveytemme uhkana ruoanhankintareissuilla ei ole ruokakaupan edessä vaaniva nälkäinen karhulauma, vaan 10 metrin säteellä kaupan ulosmenokassasta löytyvät turhat elintarvikkeet (makeiset, sipsit, limsat). Kun me ennen muinoin olisimme pelottaneet karhut tiehensä ravinnonhankintareissuamme haittaamasta, me tänä päivänä joudumme kamppailemaan elintarviketeollisuuden virittämiä terveysansoja vastaan. Ja minun mielestäni nuo ansat on viritetty julman tehokkaalla tavalla. Joskus jään kaipaamaan noita karhulaumoja.

Luontaisesta liikuntavietistämme ei ole paljoakaan jäljellä. Moni luulee liikunnan tarkoittavan rehkimistä kuntosalilla tai hölkkäämistä trendikkäissä kuteissa pitkin kylänraittia. Jos hissin sijaan käytämme portaita tai auton sijaan fillaria, olemme joidenkin mielestä joko rutiköyhiä tai hetkellisen mielenhäiriön tilassa.

Kun varhainen esi-isämme harvoin löysi mehukkaita ja makeita hedelmiä tai uskalsi uhmata vihamielisiä villimehiläisiä kaivaessaan esille hunajakätkön, hän herkutteli näillä ihan yhtä mieluusti kuin mekin herkuttelemme kaupan hedelmillä ja suklaapatukoilla. Erona on tämä herkuttelun nykyinen jokapäiväisyys ja vaivattomuus. Esi-isiemme hunajakätkö oli valtavan vaivan takana. Hunajaa löytyi ehkä yhden päivämarssin päässä ja ehkä vieläpä vaikeakulkuisen maaston läpi kulkien. Reppu täytettiin äkkiä makealla herkulla ja juostiin puolet matkasta mehiläisiä karkuun. Nykyisin isä kurvaa Bemarinsa ostoskeskuksen pihalle. Kävellä lyllertää 7,57 m päähän kaupan ulosmenokassasta ja lataa kärryynsä patukoita suurella antaumuksella. Eivätkä ne vielä loppuneet. Niitä löytyy vielä huomennakin. Mehiläisistä ei ole pelkoa.

Siinä missä esi-isämme lihakset olivat teräksenlujat ja rasvakerrokset sopivan suuria, nykyisillä isillämme (ja äideillämme) on heikosta lihaskunnosta johtuvia ryhtivikoja ja kaikenlaisia vaivoja sekä runsaat traanikerrokset pehmentämässä onnetonta yleiskuvaa. Me maksamme varsin kovan hinnan viljanviljelystä ja ihmiskunnan asettumisesta aloilleen. Nyt me pystymme viljelemään ja tuottamaan sellaista ruokaa mitä haluamme syödä. Emme välttämättä sellaista ruokaa mitä me tarvitsemme. Nänkö me haluamme jatkaa elämäämme?

No niin, minä varoitin, keskeneräisissä ajatuksissani tuskin on mitään tolkkua. Voit toivoa seuraavasta kirjoituksestani parempaa. 

Lihavat lihovat lihomistaan

*

Lääketieteen lisensiaatti Susanna Kautiaisen väitöskirja nuorten ylipainosta tarkastetaan 10.10.2008 Tampereen yliopistossa. Kautiainen on huomannut, että lihavat nuoret ovat entistä lihavampia.  

Ylipainoisten suomalaisnuorten osuus kolminkertaistui vuodesta 1977 vuoteen 2005. Kaikkien nuorten paino ei ole lisääntynyt, mutta lihavimmat ovat entistä lihavampia. Ylipainoisuus oli yleisempää erityisesti tytöillä, jotka käyttivät enemmän aikaa television tai tietokoneen ääressä. Tulosten perusteella ei voi päätellä, oliko ylipainoisuus runsaamman television katsomisen ja tietokoneen käytön syy vai seuraus.

Samanlaisia tuloksia nuorten painokehityksestä on saatu lähes kaikkialla maailmassa. Ylipainoisuuden yleistyminen on huolestuttavaa, koska ylipainoisuus lisää psykososiaalisia ongelmia ja sydän- ja verisuonitautien riskitekijöitä jo lapsuusiässä, toteaa Susanna Kautiainen. Suomen Lääkärilehti kirjoitti Kautiaisen väitöskirjatutkimuksesta.

Sallitteko, että tässä pohdin painonhallintaan liittyviä syitä hyvin, hyvin yksinkertaisesta näkökulmasta? 

Minun mielestäni luonto on määrittänyt sinulle ja minulle tietyn ihannepainon ja sopivalla tasolla olevan aineenvaihdunnan. Meille on määritelty yksilöllinen ja sopiva pituus sekä paino. Nuori joka ei liiku ja syö aivan liian suuria annoksia ruokaa sekä mahdollisesti vielä vääränlaista ruokaa, sekoittaa luonnon määrittelemät "tehdasasetukset". 

Olette mahdollisesti joutuneet jonkin teknisen vempaimen kohdalla sellaisen tilanteen eteen, että ainoa keino saada laite taas toimimaan on painaa jostakin nappulasta mistä saa palautettua alkuperäiset tehdasasetukset. Tämä monesti saa taas laitteen toimimaan moitteetta.

Sinun pitää löytää nämä tehdasasetuksesi mikäli olet ne kadottanut, sillä asetuksiin tuskin on ohjelmoitu runsas ylipaino. Tehdasasetuksien sekoillessa joko liiallisen limsan juonnin ja sipsien syönnin johdosta, ei muu auta kuin palauttaa taas elimistö tehdasasetustilaan. Tietokoneeseen tai johonkin muuhun laitteeseen voidaan aika vaivattomasti palauttaa tehdasasetukset, mutta asia on toisin sinun elimistösi suhteen. Aika monen asian pitää loksahtaa kohdalleen jos olet kovin kauas tehdasasetuksista kaikonnut. 

Taitava ravintovalmentaja, äiti, isä jne. antaa sinulle ne työkalut ja ohjeet, joilla saadaan sinut taas palautettua tehdasasetuksiin. Työkaluina ovat esimerkiksi stressin lieventäminen, liikunta, hiilihydraattien, proteiinien ja rasvan laadun tarkistus sekä huolehtiminen riittävästä yöunesta. 

Nälänhallinta on väkevää mielen taistelua, sen henkilön kohdalla jolla on tarvetta laihduttaa. Ympäröivä maailmamme on täynnä ruoasta viestittäviä signaaleja, joita on tosi vaikea käsitellä kylmän viileästi. Jos nuori esimerkiksi aikoo käydä reippaalla lenkillä ja sen jälkeen viettää rauhallista koti-iltaa vesilasillisen ja porkkanakulhon ääressä, niin hän saattaa törmätä kaveriinsa, joka pyytää katsomaan uusinta Youtube -videota. Videoita katsellessa siemaistaan vähän limsaa ja heitetään muutama pussillinen sipsejä sisuksiin. Kotiintullessa runsas ravinneköyhä hiilihydraattikuorma on synnyttänyt karmaisevan nälän ja nuori tyhjentää porkkanakulhon lisäksi jääkaapin koko sisällön pahimpaan nälkäänsä. 

Kun seuraavan kerran näet lihavan lapsesi, teethän sinä kaikkesi palauttaaksesi tehdasasetukset? Jos tehdasasetukset sekosivat liian runsaiden hiilihydraattiannosten nauttimisen takia, silloin työkalut löytyvät maltillisista hiilihydraattimääristä ja kohtuullisista sekä monipuolisista proteiini ja rasvalähteistä. 

Rakasta lihava lapsesi luonnollisen kokoiseksi! 

Laihdutustarina vuodelta 1869

Lääkäri Andreas Eenfeldt kirjoittaa blogissaan ehkä maailman kuuluisimmasta laihduttajasta, William Bantingista.

Hautausurakoitsija William Banting (1797-1878) kärsi ylipainosta. Lyhyestä varresta huolimatta (165 cm) hän oli vuosien saatossa onnistunut saavuttamaan 92 kilon painon (painoindeksi oli noin 34). Hän ei pystynyt solmimaan kengännauhojaan, kärsi nivelsärystä, joka pakotti hänet kiipeämään rappusia alas takaperin, hän puuskutti ja hikoili lakkaamatta. Tämän lisäksi hänellä oli kiusallinen napatyrä ja heikko näkö ja kuulo.

Hän oli useiden vuosien ajan hakenut apua ylipainoonsa eri lääkäreiltä. Saamiensa ohjeiden mukaisesti hän milloin vähensi ateriakokoja, milloin hän lisäsi tuskallisten kävelylenkkiensä pituutta. Ei mitään vaikutusta. Yhteen aikaan hän harrasti soutua kahden tunnin verran jok'ikinen aamu. Se johti lihaskasvuun, lisääntyneeseen ruokahaluun ja paino pikemminkin nousi tästä. Hän sai neuvoja liikkua paljon merellisessä ilmastossa, hän kylpi usein, ratsasti, käytti ulostuslääkkeitä ja poisti nesteitä lääkkeillä. Mikään ei auttanut.

Eräänä päivänä William Banting meni William Harvey -nimisen lääkärin luokse. Harvey suositteli hänellä uutta ruokavaliota: Syö vähemmän sokeria ja tärkkelystä. Ruokavalion noudattaminen toi tuloksia, sillä Banting laihtui vuoden aikana 21 kiloa. Lähes kaikki vaivat hävisivät ja hän sanoi olevansa elämänsä kunnossa.

Tämä tervehtyminen ja laihtuminen ilahdutti Bantingia siinä määrin, että hän kirjoitti oman laihdutustarinansa missä hän ylisti Harveyn menetelmää. Tarina julkaistiin vuonna 1869. Voit lukea tarinan englanninkielellä painamalla tästä.

Tämä on kaikkien hys hys -ruokavalioiden äiti. Rohkeimmat lukijani houkutellaan nyt kokeilemaan Harveyn ja Bantingin ruokavaliota viikon verran (katso alla!). Kertokaa miltä tuntui!

Aamiaiseksi ei suinkaan syödä sokerilla kuorrutettuja maissihiutaleita ja iltapala olisi minulle liian tuhti. Mutta sinä voisit ehkä kokeilla tällaista laihdutusruokavaliota:

Aaamiainen: 

120-150 g lihaa, kalaa tai paistettua läskiä 

kuppi sokeroimatonta teetä

30 g korppuja tai paahtoleipää

Lounas:

150-180 g kalaa tai lihaa

sekavihanneksia (mutta ei missään nimessä perunaa!)

sokeritonta hedelmäkiisseliä

30 g paahtoleipää

2-3 lasia punaviiniä tai vedellä laimennettua sherryä

Välipala:

hedelmä

muutama korppu

sokeroimatonta teetä

Päivällinen:

90-120 g lihaa tai kalaa

1-2 lasillista punaviiniä

Iltapala:

mikäli tarpeen yksi lasillinen giniä, viskiä, konjakkia tai viiniä.

Kokeilkaa tee rohkeammat tätä ruokavaliota ja kertokaa kokemuksistanne!

Lukekaa lisää arkistojen kätköistä löytynyttä tarinaa William Bantingista painamalla tästä.

Syö kohtuullisia ruoka-annoksia!

**

Erittäin mielenkiintoisen tutkimuksen mukaan yksittäiset suuret ruoka-annokset voivat sekoittaa pään! 

Kyse on hiirikokeista, mutta vastaavanlainen ilmiö vaivannee myös ihmistä, ajattelevat tutkijat. Kun hiirille väkisin syötetään aivan liian paljon ruokaa, tämä johtaa tulehdukseen niissä kudoksissa ja elimissä, joissa on hyvin vilkas aineenvaihdunta ja verenkierto. Esimerkiksi haimassa ja aivoissa tapahtuu tällaista ikävää kehitystä. Seurauksena voi olla nälänhallinnan menettäminen, voimakas lihominen ja insuliiniresistenssin lisääntyminen (josta voi seurata tyypin 2 diabetes).

Liian suuret ruoka-annokset pistävät immuunijärjestelmämme sekaisin. Proteiinit eivät näyttäisi tätä järjestelmää sekoittavan, mutta vahingollisilta tämän suhteen vaikuttavat hiilihydraatit ja rasvat. Aivoissa syntyy tulehdustila, syystä jota tiedemiehet eivät voi ymmärtää.

Mutta amerikkalaisten tutkijoiden mukaan, väärille poluille laukkaava immuunipuolustusjärjestelmämme voi tästä toipua. Jos yhteys puolustusjärjestelmään katkaistaan kokonaan, hiiret eivät enää kerää rasvaa elimistöönsä.

Minulle tämä kertoo siitä miten tärkeää on välttää ylensyöntiä, tulee se sitten liiallisten hiilihydraatti- tai rasva-annosten muodossa. Asiasta kirjoittaa uusin Cell -tiedelehti.

Lähde: Dagens Nyheter, 3.10.2008

Nauti omega-3-rasvahappoja riittävästi

**

Tiedelehdissä on viime vuosina ollut esillä yksi selkeä terveysviesti: Omega-3 rasvahappoja  kannattaa nauttia riittävästi läpi elämän. 

Esimerkiksi kliinisen ravitsemuksen asioita pohtiva tiedejulkaisu American Journal of Clinical Nutrition uhraa suuren osan syyskuun numerostaan näille rasvahapoille. Niinkin pienillä annoksilla kuin 0,7 grammaa / päivä voidaan nähdä selkeitä terveysvaikutuksia (Muriel Caslaken tutkimus). Löytyy tutkimuksia omega-3 rasvahappojen (EPA, DHA) yhteyksistä kuolemanriskiin ja dementiaan iäkkäillä ihmisillä (Cecilia Samierin tutkimus). Mitä korkeampi EPA-pitoisuus veressä, sitä pienempi dementiariski. Norjalaisessa tutkimuksessa (Morten Lindberg) matala plasman EPA-pitoisuus lisäsi kuolemanvaaraa akuutisti sairastuneilla vanhuksilla.  

Kaiken huuman keskellä on kuitenkin muistettava, että nämä omega-3-rasvahapot eivät ole mitään ihmelääkkeitä. Lyhytaikainen 26 viikkoa kestänyt EPA- ja DHA-rasvahappojen anto ei vaikuttanut yli 65-vuotiaiden henkiseen hyvinvointiin satunnaistetussa ja plasebokontrolloidussa tutkimuksessa (Ondine van de Restin tutkimus). 

Kaiken kaikkiaan näyttää siltä, että kalaa kannattaa syödä runsaasti läpi koko elämän ja jos kalaa ei sisälly ruokavalioon, voimme mieluusti turvautua kalaöljyvalmisteisiin.