Mikä saa diabeetikon sydämen pysähtymään?

**

Olen pahoillani kun otan näin ikävän asian käsittelyyn kuin sydänkohtaukset. Paljon mukavampi olisi kirjoittaa terveyttä hoitavasta liikunnasta tai pohtia teidän kanssanne pitäisikö syödä paljon vaiko vähän hiilihydraatteja.

Syy äkilliseen intooni puhua diabeetikon sydänkohtauksista on äskettäin ilmestynyt laaja selvitys siitä mitkä syyt vaikuttavat diabeetikon tavallista suurempaan alttiuteen saada sydänkohtaus. Me olemme terveystoimittajien, lääkäreiden, terveysoppaiden ym. kautta saaneet kuulla miten äärettömän paha asia tuo kolesteroli on sydänkohtausten ja sepelvaltimotaudin synnyttäjänä.

Muutamia esimerkkejä: Kolesteroli on verenpaineen ja tupakoinnin ohella sepelvaltimotaudin tärkeimpiä aiheuttajia (Terveyskirjasto). Kuten muilla, myös diabeetikoilla sepelvaltimotaudin riski on sitä suurempi, mitä korkeammat kolesteroli- tai verenpainearvot ovat tai mitä enemmän tupakoi. Esimerkiksi kolesteroliarvo 8 mmol/l lisää sepelvaltimotaudin vaaran nelinkertaiseksi arvoon alle 5 mmol/l verrattuna (Terveyskirjasto). Rasva-aineenvaihdunnan häiriöiden hoito on nykyään selvästi paremmin hallinnassa kuin vielä muutamia vuosia sitten. Lääkärit tietävät, että diabeetikkojen veren lipidejä on hoidettava tarkasti. Lääkehoidon "helppoudesta" huolimatta kannattaa kiinnittää huomiota elintapaohjaukseen. Elintapamuutoksin voitaisiin parhaiten hillitä koko ajan kasvavaa tyypin 2 diabeetikoiden määrää. Diabetekseen liittyvien rasva-aineenvaihdunnan häiriöiden hoito on useimmiten melko selväpiirteistä. Uudessa suomalaisessa Käypä hoito -suosituksessa tyypin 2 diabeetikoiden ja sellaisten tyypin 1 diabeetikoiden, joilla on mikroalbuminuria, LDL-kolesterolin tavoitteeksi on asetettu alle 2,5 mmol/l. Käytännössä pärjätään useimmiten statiinihoidolla. Silloin, kun statiini ei sovi tai ei riitä, lääkärin on hyvä selvittää, mistä on metabolisesti kysymys, ja valita hoitolinja sen pohjalta. Tapauksissa, joissa on selkeästi kyse hypertriglyseridemiasta, valitaan ensisijaisesti fibraatti (Diabetesliitto).

Minäkin kuvittelin, että asiantuntijaryhmä nostaa tämän kolesterolin esille varsinkin kun asiantuntijoiden joukossa istui lääkeyritysten edustajia. Näin ei kuitenkaan ole laita. Asiantuntijat päätyvät ehdottamaan insuliiniresistenssiä ylivoimaisesti pahimmaksi sydänten pysäyttäjäksi. Kolesteroli jää näyttelemään mitättömän pientä sivuroolia tässä näytelmässä. 

Insuliiniresistenssi on elimistön tila, jossa insuliinin teho elimistössä on heikentynyt ja glukoosi ei pääse kohdesoluun insuliinin avulla esimerkiksi tyypin 2 diabeteksessä. Insuliinin pitoisuus veressä voi samalla kuitenkin olla suurentunut. Suurikaan insuliinin eritys ei riitä hillitsemään veren glukoosipitoisuuden nousua hiilihydraattipitoisen ruoka-annoksen nauttimisen jälkeen.

Miten tällaiseen tulokseen on päädytty? Joo, tässä on käytetty luonnontieteellisen tutkimuksen ehkä vahvinta työkalua hyväksi: matematiikkaa! Asiantuntijat ovat käyneet läpi "kaiken" julkaistun tiedon kymmenien vuosien ajalta siitä mitä tiedämme sydänkohtauksista diabeetikoilla. He ovat panneet omat tuntemukset ja olettamukset hetkeksi syrjään ja tuijottavat vain numeroita. Pöytään iskettiin vain raaka fakta. Tulokset saattavat yllättää!

Tulokset ovat seuraavia:

Nuorilla aikuisilla insuliiniresistenssi on pahin sydänkohtausten aiheuttaja. Jos pystytään ehkäisemään insuliiniresistenssi vähenee sydänkohtauksen riski 42 prosenttia. Seuraavaksi pahin sydänkohtausten aiheuttaja on korkea verenpaine (36 %). Lisääntynyt hyvä HDL-kolesteroli vähentää sydänkohtauksen riskiä 31 prosentilla. Painoindeksi (BMI) osallistuu tähän sydänkohtausten riskiin 21 prosentin osuudella. Vasta listan loppupäästä löytyy näyttöä pahan LDL-kolesterolin roolista sydänkohtauksissa (16%) ja triglyseridien määrä (10%). Korkea paastoverensokeri ja tupakointi lisää riskiä 9 prosentin verran. Sukurasite selittää näistä kohonneista sydänkohtausriskeistä noin 4 prosentin verran.

Ei ole mitään syytä olettaa, että tässä Diabetes Care -lehden helmikuun numerossa puhuttaisiin palturia. Asiantuntijat ovat sitä mieltä, että diabeetikolle ylivoimaiseti tärkeintä on välttää insuliiniresistenssin kehittyminen ja korkea verenpaine. Muilla terveysseikoilla on vähäisempi merkitys. Minä en ymmärrä miksi annamme julkisuudessa niin paljon tilaa tälle kolesteroliteorialle, kun ratkaisu ongelmaan löytyy ihan muualta.

Välttääksemme sydänkohtauksen meidän pitäisi unohtaa puheet pahasta LDL-kolesterolista. Meidän pitäisi sen sijaan lisätä liikuntaa ja syödä maltillisemmin hiilihydraatteja, jotta paha lihomiskierre saataisiin katkaistua. Vyötärörasva on yksi suurimpia insuliiniresistenssin aiheuttajia. Tuntuu aika hassulta, ehkä jopa edesvastuuttomalta, jos diabeetikon hoidosta vastuulliset henkilöt ovat syöttämässä statiineja ja diabeteslääkkeitä potilailleen. Ratkaisu löytyy laihdutusruokavaliosta, joka mieluusti voi olla vähähiilihydraattinen ratkaisu, tuntuvasta liikuntapanoksesta, terveistä elämäntavoista ja tarkoin harkitusta lääkityksestä. 

Diabetes Care -lehden artikkeli paljastaa kaikessa raadollisuudessaan erään yllättävän seikan. Asia ilmaistaan Lontoon murteella seuraavasti: Ideally, to determine the effects of any particular variable on CAD, one would conduct a clinical trial in which the variable was controlled to its normal level. No such trials exist or are possible until treatments are developed that specifically and only target the variable in question. In the absence of such trials, insights can be gained from combining the results of the research that already exists. This can be done mathematically; mathematical models are the only method available for integrating the results of the research conducted to date to help further our understanding of the biological pathways and the relative causes of adverse outcomes. (Sepelvaltimotaudin aiheuttajia ei ole tarkistettu yksitellen kliinisin kokein ja verrattu tilannetta terveisiin ihmisiin. Sellaisia kokeita ei ole tehty! Koska näitä kokeita ei ole tehty, jää ainoaksi tiedonkeruumenetelmäksi matemaattinen malli, jossa selviää näiden yksittäisten biologisten seikkojen vaikutus taudin syntyyn.)

Mitä ajatuksia tämä herättää teissä?

Lähde: David Eddy, Len Schlessinger, Richard Kahn, Barbara Peskin, Rick Schiebinger. Relationship of Insulin Resistance and Related Metabolic Variables to Coronary Artery Disease: A Mathematical Analysis. Diabetes Care 32:361–366, 2009

Metsän maku - uusi Nokia?

**

Tulevaisuudentutkija, tohtori Sam Inkinen toteaa, että tarvitsemme tilaa onnellisille sattumuksille ja yllättäville kohtaamisille. Inkinen puhui perjantaina suomalaisen ruokakulttuurin ulottuvuuksia pohtivan raportin julkistustilaisuudessa.

- Teemme itse tulevaisuutemme ja ruokakulttuurimme. Kannattaa luoda olosuhteet, joissa voi tapahtua hedelmällisiä törmäämisiä. Sattumukset ovat parhaita tapoja olla luova , Inkinen innosti. Lisäksi ruokakulttuurimme kaipaa moniäänisyyttä, Inkinen totesi.

Suomalaisen ruokakulttuurin keskeiset haasteet liittyvät toisaalta ruokakulttuurin perinteen ja omaleimaisuuden ymmärtämiseen, toisaalta aktiiviseen kanssakäymiseen muiden maiden ruokakulttuurien kanssa.

Avoin innovaatio on hyvä näkökulma kehittämistyöhön: haetaan tarttumapintaa jopa kilpailijoiden kanssa. Avoimuus perustuu siihen, että kun antaa itse tietämystä, saa myös muilta jotain.

Metsän mausta uusi Nokia! Suomessa on mielenkiintoinen ruokaperinne ja laadukkaat raaka-aineet. Potentiaalin hyödyntämisessä pitäisi saada turbovaihde päälle, Inkinen peräänkuulutti.

Lähde: Ruokatiedon uutiset, 2.3.3009

Lenkkimakkara rulez Suomessa!

###

Suomen kilpirauhasliiton puheenjohtaja Paavo Koistinen tiesi kertoa liiton kuntoutuspäivillä 27.2.-1.3.2009 lenkkimakkaran valtavasta suosiosta. Lenkkimakkara on tämän ajan voittaja kirjoitti Taloussanomat 27.2.2009:

– Baltit ovat alkaneet syödä perunaa, kaalia ja sisäelimiä, mutta Suomessa lenkkimakkaran kulutus on lähtenyt erittäin vahvaan kasvuun. Todennäköisesti Ruotsissakin kysyntä säilyy samansuuntaisena, sanoo toimitusjohtaja Matti Perkonoja.

Yhtiö kertoo huomanneensa, että kotimaiset suur- ja laitoskeittiöt alkoivat jo syksyllä käyttää aiempaa halvempia liharaaka-aineita.

Kodeissa lihapitoisen ruuan heavy userit, monilapsiset perheet ja raavaat miehet siirtyivät suoraan makkaraan.

– Lenkki on varmaan se elintarvike, joka parhaiten sopii ihmisten makuun tässä nykytilanteessa. Nyt ympärillä on niin paljon lamapuheita, että suomalainen ostaa mieluummin lenkkiä ja panee loput rahat taskuun, Perkonoja arvelee.

– Volyymituotteet ovat meille hyvin tärkeitä. Yleinen kuluttajasuuntaus on poispäin premium-valmisteista. Kyllä niitä yhä ruokapöydistä löytyy, mutta ei ehkä niin usein kuin vielä vuosi–pari sitten ennakoitiin, Perkonoja sanoo.

Makkaran kysynnän nousu antoi HKSCanille tilaisuuden nostaa vuodenvaihteessa lihajalosteiden hintoja. Lisäkorotuksia ei yhtiön mukaan ihan lähiaikoina tarvita.

Matti Perkonoja arvelee, että lenkin syöminen lohturuokana alkaa vähentyä kevään edetessä.

– Heti kun valo lisääntyy ja lämpötila nousee, ihmiset kaivavat pallogrillinsä esiin ja siirtyvät grillimakkaraan, hän laskeskelee.

Tämä oli kovin ikävä uutinen. HKScan iloitsee tietenkin makkaransa menekistä, mutta nyt olisi korkea aika valtiovallan toimesta tukea lenkkimakkaraa terveellisempiä ruokavaihtoehtoja. Makkaranvalmistajat käyttävät tietenkin laman hyödyksi maksimaalisesti. Mutta ajatelkaa hyvät ihmiset mitä pistätte suuhunne lenkkimakkaran muodossa:

Suomalainen porsaanliha, vesi, perunajauho, kamara, suomalainen naudanliha, stabilointiaineet (E1420, E450, E451), suomalainen koneellisesti erotettu porsaanliha, suola (1,7 %), glukoosi, lihaproteiini, perunakuitu, mausteet (mm. sinapinsiemen, valko- ja mustapippuri, inkivääri, korianteri), hapettumisenestoaine (E300), arominvahvenne (E621), aromit (mm. paprika), säilöntäaine (E250). Lihapitoisuus 43 %. Liha ja lihaan verrattavat valmistusaineet yhteensä 54 %.

Suomen kansan painonhallintakeinot

*

Tuoreimman blogikyselyni mukaan painoa kannattaa hallita seuraavasti:

• ravintorasvojen saantia kannattaa pikemminkin lisätä kuin vähentää
  
• proteiinia kannattaa syödä enemmän
• hiilihydraattien vähentämisen kannalla on peräti 78% vastaajista
• ruoasta saatavaa energiaa on vähennettävä
• meidän pitää liikkua enemmän
• ravintokuitujen saantia on lisättävä

Kyselyssä annettiin 482 ääntä ja kyselyn virhemarginaali saattaa olla 5-10 kiloa suuntaan taikka toiseen.

Tässä meille ohjeet, joiden noudattamiseen Suomen kansa on siis valmis. Tämän toteuttamiseksi toivoisimme viranomaisten taholta viisaita päätöksiä elintarvike- ja terveyspolitiikassa.

Minkälaisia ne päätökset voisivat olla? Enemmän lenkkimakkaraa? Energiankulutustalkoot? Liikuntapakko työpaikoille? Perunan, pastan ja riisin tilalle ainakin joskus runsaammin tuoreita vihanneksia? Laitosruokailuun punainen maito vaihtoehdoksi?

Suomessa ei lähdetä kurkistamaan avaimenreiästä

#

Suomessa eivät viranomaiset ja varsinkaan Sydänliitto näe aihetta siirtyä muiden pohjoismaiden käyttämän Avaimenreikämerkin käyttöön. Näin on varmaan hyvä, sillä tarpeeksi näkyvä tuo Sydänmerkki on nykyisellään. Aidosti terveystietoinen voi Sydänmerkin nähdessään jättää tuotteen hyllyyn ja valita jonkun toisen tuotteen sen sijaan. Sydänmerkki on yksi suurimpia farsseja mitä ravitsemusrintamalla on kehitetty viime vuosina.

Jos Sydänmerkin tilalle tulisi yhtä kyseenalainen Avaimenreikämerkintä, kuluttaja olisi todella hämmentävien valintavaikeuksien edessä. 

Jätä ostamatta Sydänmerkillä varustetut kevyttuotteet, sokerikorput, rusinapullat, margariinit ja riisihiutaleet!

 

Sydänmerkkiin tuli järkeviä täydennyksiä kun sallittiin sellainen laajennus merkin myöntämisperusteisiin, että kaikki hedelmä- ja vihannesosaston antimet, joihin ei ole lisätty rasvaa, suolaa eikä sokeria, ovat Sydänmerkki -tuotteita. Harvemmin kuitenkaan kaupan hyllyissä näkee noissa tuotteissa mitään Sydänmerkkiä. Kummajaisena täytyy pitää ajatusta, että kookosta ei suositella säännölliseen käyttöön sen sisältämän runsaan kovan rasvan vuoksi. Syö kasviksia ainakin puoli kiloa päivässä - Sydän tykkää siitä!

Virallisia avaimenreikäpohdintoja on enemmän Ruokatiedon uutisissa (27.2.2009)

Suomessa ei nähdä tarvetta siirtyä käyttämään ruotsalaista Avaimenreikämerkkiä, joka kertoo elintarvikkeen suositellusta ravitsemussisällöstä. Viranomaiset ja Sydänliitto ovat tyytyväisiä olemassa olevaan Sydänmerkkiin ja katsovat sen ajavan asian Avaimenreikämerkkiä paremminkin.

Pohjoismaiden ministerineuvosto tiedotti viime viikolla, että Suomessa viranomaiset pohtisivat Avaimenreikämerkin myöntämisperusteiden sisällyttämistä suomalaiseen Sydänmerkkiin. Tämä tuli yllätyksenä niin virkamiehille kuin Sydänliitollekin.

Neuvotteleva virkamies Anne Haikonen maa- ja metsätalousministeriön elintarviketurvallisuusosastolta ei näe Suomessa tarvetta Ruotsin kaltaiselle viranomaisten säätelemälle, lakisääteiselle ravitsemusmerkille. Vapaaehtoinen, Sydänliiton ja Diabetesliiton ylläpitämä Sydänmerkki on toimiva sellaisenaan.

Suomi tiukempi suolalle

Tuotepäällikkö Mari Olli Sydänliitosta pitää nykyisiä kriteereitä kokonaisvaltaisesti hyvinä, ja niissä aiotaan pysyä. Sydänmerkki kertoo siitä, että elintarvikkeessa on vähemmän rasvaa ja suolaa. Se on rekisteröity ravitsemusväitteeksi EU:ssa.

- Avaimenreikämerkissä on puutteita. Sen kriteereissä esimerkiksi "ravitsemuksellisesti parempi leipä" voi sisältää suolaa 1,25 prosenttia, kun Sydänmerkissä yläraja on 0,7 prosenttia, Olli huomauttaa.

Avaimenreikämerkki kertoo kuluttajalle, että tuotteessa on vähemmän suolaa ja rasvaa sekä enemmän täysjyväviljaa ja kuituja tavanomaiseen tuotteeseen verrattuna. Sen myöntämisperusteet noudattavat Pohjoismaiden ministerineuvoston määrittelemiä ravitsemussuosituksia.

Tanskassa ja Norjassa merkki otetaan käyttöön vielä tämän vuoden aikana. Ruotsissa merkkiä on käytetty jo toistakymmentä vuotta.

Kansainvälisen kaupan etu?

Ministerineuvosto kannatti Avaimenreikämerkin laajentumista Ruotsista Norjaan, Tanskaan ja Suomeen, koska sen uskotaan helpottavan elintarvikekauppaa yli rajojen.

- Avaimenreikämerkin käyttö on Suomessa täysin sallittua. Joissain pakkauksissa sitä näkee. En tiedä kuinka paljon suomalainen kuluttaja siitä ymmärtää, Haikonen sanoo.

Elintarvikealalla on ollut puhetta myös EU:n laajuisesta ravitsemusmerkistä. Haikonen ei kehota pidättämään hengitystä sellaista odotellessa. Konkreettista hanketta ei ole käynnissä.

- EU-maiden ruokatottumukset ovat hyvin erilaiset. Hyvin haasteellista olisi saada sovittua yhteisistä ravitsemuskriteereistä, Haikonen uskoo.

Kananmunan proteiini pitää nälän loitolla pitkään

**

Ruokatiedon uutiset (entinen Finfoodin uutiset) kirjoittaa tänään (26.2.2009):

Kananmunan sisältämä proteiini antaa tasaisesti sulavaa pitkäkestoista energiaa, eikä aiheuta piikkiä verensokeritasossa. Yhdestä munasta saa yli kuusi grammaa laadukasta proteiinia, mikä on 13 prosenttia suositellusta päiväsaannista.

Nutrition Today -lehdessä julkaistussa 25 tutkimukseen viittaavassa katsauksessa todetaan, että kananmunan proteiini auttaa sekä lapsia että aikuisia lihasmassan lisäämisessä ja ylläpitämisessä. Munissa on myös runsaasti leusiinia, joka auttaa lihaksia hyödyntämään energiaa ja palautumaan rasituksesta.

Koosteen kirjoittaja professori emeritus Donald K. Layman yhdysvaltalaisesta Illinoisin yliopistosta sanoo, että ihmisten tulisi keskittyä enemmän syömänsä proteiinin laatuun.

- Suurin osa proteiinista syödään iltaisin, vaikka aamiaisella syöty proteiini on eduksi lihasten muodostukselle ja kylläisyyden tunteelle, Layman huomauttaa.

Viime vuonna British Journal of Nutritionissa julkaistu painonhallintatutkimus osoitti, että kaksi munaa aamiaisella syöneet henkilöt laihtuivat 65 prosenttia enemmän kuin rinkelin aamiaiseksi nauttineet.

Ei vaikutusta veren kolesteroliin. Kananmunien syönnin rajoittamisella ei juuri ole vaikutusta veren kolesterolitasoon. Brittiläisessä Surreyn yliopiston tutkimuksessa havaittiin, että tyydyttyneen rasvan saanti on moninkertainen riski korkealle veren kolesterolille ravinnosta saatavaan kolesteroliin verrattuna. Tutkimuksesta kertoi BBC.

Korkea veren kolesterolipitoisuus on sydäntautien riskitekijä. Kuitenkin vain kolmannes elimistön kolesterolista on peräisin ravinnosta, valtaosan elimistö valmistaa itse. Veren rasva- ja kolesterolitasoon vaikuttavat tupakointi, ylipaino ja vähäinen liikunta.

Vastoin edelleen yleistä käsitystä kananmunien syöntiä ei suositella rajoitettavan. Päinvastoin kananmuna kuuluu osaksi terveellistä ja monipuolista ruokavaliota.

Ihmisten mielissä elää edelleen vanha suositus syödä korkeintaan kolme munaa viikossa. Vuonna 2007 kolmannes suomalaisista piti kananmunia epäterveellisinä ja 16 prosenttia ilmoitti rajoittavansa niiden käyttöä oletetun epäterveellisyyden vuoksi.

Suomalaisissa ravitsemussuosituksissa terveelle väestölle ei esitetä suositusta kolesterolin saannille. 

Ravintovalmentaja Sundqvist sai OPM:n ansiomitalin

***

Ministeri Stefan Wallin on tänään muistanut minuakin Opetusministeriön ansiomitalilla kullatuin ristein. Liikuntakulttuurin ansiomitalit on tapana jakaa Ivar Wilskmanin syntymäpäivänä, 26. päivänä helmikuuta. 

Lähde: Opetusministeriön lehdistötiedote, 26.2.2009

Keskustelu ruoan terveellisyydestä jatkuu

**

Suomen Akatemian keskustelutilaisuus 9.2.2009 hiilihydraattien rajoitustarpeesta osoitti, että suomalaiset haluavat keskustella ruoan terveellisyydestä. Tiedekeskus Heureka järjestää keskustelutilaisuuden 1.3.2009 seuraavaksi:

Keskustelutilaisuus ruoan terveellisyydestä su 1.3. klo 14-17

Maksuton yleisötilaisuus Heurekassa sunnuntaina 1.3. kello 14–17: Mitä ihmettä enää saa syödä?

Keskustelutilaisuus ruuan terveellisyydestä auditorio Virtasessa.

Tapahtumassa alustavat:

Professori Pertti Mustajoki: Mikä on terveellistä ruokaa?

Professori Anu Hopia: Miltä terveellisyys maistuu?

Kokki Jaakko Kolmonen: Onko suomalaista terveellistä ruokaa vaikea laittaa?

Alustusten jälkeen yleisöllä on mahdollisuus kysymyksiin ja keskusteluun. Puheenjohtajana toimii Pirjo Hiidenmaa Suomen Tietokirjailijat ry:stä.

Yleisöllä on vapaa pääsy auditorio Virtaseen. Tapahtuman järjestävät yhteistyössä Heureka ja Suomen Tietokirjailijat ry.

Lisätietoja: ohjelmapäällikkö Paula Havaste, paula.havaste@heureka.fi puh. 040 9015 375.

 

Kilpakävelyn tuomarointiongelmia

**

Olen kusessa tänä iltana. Anteeksi tällainen alatyylinen ilmaisu. Minun pitäisi olla kilpakävelykisan ylituomarina veteraaniurheilijoiden Varsinais-Suomen piirin mestaruuskisoissa.

Kilpakävelyssä on kaksi selkeää sääntökohtaa, joiden suhteen ainakin toisessa sääntökohdassa (polven oikaisu etummaisen jalan osuessa maahan) veteraani-ikäisillä kävelijöillä on suuria vaikeuksia. Kun ikää tulee lisää, on yhä vaikeampaa pitää yllä puhdasta suoritustekniikkaa. Lisäksi tullaan välillä "pystymetsästä" löntystelemään kisa läpi ja ihmetellään kun tuomarit näyttävät niitä varoituslaikkojaan ja pahimmassa tapauksessa ylituomari ottaa radalta pois ennen aikojaan.

Selvennyksenä vielä tämä sääntökohta:  Kilpakävelyn määritelmä (Sääntö 230.1).  Kilpakävely on etenemistä askelia ottaen niin, että kävelijä säilyttää kosketuksen maahan siten, ettei ihmissilmällä havaittavaa kosketuksen irtaantumista esiinny. Etummaisen jalan täytyy olla suorana - ei taivutettuna polvesta, ns. koukkupolvi - maakosketuksen alkamishetkestä lähtien siihen asti, kun se on pystysuorassa asennossa.

Suomen veteraaniurheiluliiton keskustelupalstalla on taas käynnissä vilkas keskustelu sääntöjen lieventämisestä veteraani-ikäisille kilpailijoille. Olen ehdottomasti sitä mieltä, että lievennyksiä ei voi sääntöihin tehdä. Jos polvi jää koukkuun, sitten on vaihdettava urheilulajia.

Tunnen erittäin hyvin kävelyasiantuntija, -valmentaja ja ties mitä kävelyn saralla aikaansaaneen Pekka Muinosen. Hän esittää kyseisellä keskustelupalstalla kävelysääntöihin omavaltaisia tulkintoja: "Vanhemmat kävelijät saavat marssia kisansa läpi ja vasta ennätysten tuntumassa olevat kävelijät katsotaan vähän tarkemmin". Pekka menee tässä hyvin vaaralliselle alueelle, jos vähänkään lähdetään joustamaan kävelyn sääntöpykälissä.

Tällaista tilannetta varten minulla oli vuosia sitten esitys Suomen veteraaniurheiluliitossa erityisestä marssikävelykisasta, joka olisi esim. SM-kisojen täytenumerona erityisesti niille veteraani-ikäisille kävelijöille, jotka eivät kykene pitämään polvea sääntöjenmukaisesti ojennettuna, mutta kuitenkin haluavat osallistua kävelykisaan. SM-mitaleita ei tällaisessa kisassa jaettaisi. Esitys marssikävelystä ei saanut riittävää kannatusta. Keskustelu oli vilkasta.

Uskokaa nyt minua, että Pekka Muinosen ehdottamat joustavat säännöt eivät ole mikään ratkaisu kilpakävelyn tuomarointiongelmaan. Ainoa ratkaisu on synnyttää kilpakävelijöissä kunnioitus sääntöjä kohtaan. Jos urheilija toistuvasti tulee hylätyksi kävelykisassa, hänen pitäisi ymmärtää joko vetäytyä lajin parista tai parantaa tekniikkansa sellaiselle tasolle, että hän saa kävellä kisansa läpi.

Polvi koukussa etenevä urheilija on helppo tapaus kilpakävelytuomarille. Sen virheen näkee helposti. Huomattavasti vaikeampi on havaita puutteellista maakosketusta. Onneksi vauhdit ovat veteraanisarjoissa yleensä niin vaatimattomia, että tämäkään ei muodostu ongelmaksi.

Polvi suoraksi tai ulos kisasta!

Kilpakävely herättää intohimoja!