*
Elintarviketurvallisuusvirasto Evira haluaa lieventää ruoan lisäaineisiin liittyvää pelkoa. Miksi lisäaineita käytetään, ja tarvitseeko niitä pelätä?
Elintarvikkeiden pakkausmerkinnöissä luetellaan usein monia E-kirjaimella alkavia kirjainkoodeja, jotka kertovat, mitä lisäaineita tuotteeseen on lisätty. Lisäaineita on käytetty jo useiden vuosisatojen ajan, mutta kuluttajat suhtautuvat niihin silti epäluuloisesti.
Useimmissa elintarvikkeissa on nykyään jonkinlaisia lisäaineita. Etenkin teollisesti valmistetuissa elintarvikkeissa lisäaineita tarvitaan ruokien säilyvyyden takaamiseksi, sillä niillä estetään ruokamyrkytysbakteerien lisääntyminen. Lisäaineita käytetään paljon myös kevyttuotteissa. Kun sokerin ja rasvan määrää vähennetään, käytetään lisäaineita, joilla tuotteen rakenne ja ulkonäkö saadaan pysymään hyvinä, kertoo Eviran ylitarkastaja Taina Rautio.
Lisäaineet ovat kemiallisia yhdisteitä, joista osa on synteettisiä ja osa puolestaan peräisin luonnosta. Rautio vakuuttaa, että kemiallisia koodinimiä ei tarvitse pelätä, vaikka niitä ei osaisikaan tulkita.
Lisäaineiden käyttö on kasvanut viimeisten 30-40 vuoden aikana teollisen elintarviketuotannon lisääntymisen myötä. Mitä pidemmälle elintarviketuote on jalostettu, sitä enemmän siinä on lisäaineita. Lisäaineet eivät kuitenkaan ole ruokamaailmassa uusi tulokas, sillä niitä on käytetty jo useiden vuosisatojen ajan. Esimerkiksi viinien valmistuksessa käytetään rikkidioksidia säilyvyyden vuoksi, ja kotitalouksien leivonnassa taikinoihin lisätään leivinjauhetta, Rautio huomauttaa.
Elintarvikkeisiin lisättäviä lisäaineita valvotaan tiukasti. Niiden turvallisuus arvioidaan tarkkaan, ja mahdolliset lyhytaikaiset haitalliset vaikutukset selvitetään aina. Pidempien tutkimusten avulla seurataan lisäksi sitä, aiheutuuko aineista pidempään käytettäessä haittaa, tai vaikuttavatko ne ihmisten perimään. Elintarvikesäädösten mukaan tuotteissa käytetyt lisäaineet pitää aina ilmoittaa pakkausmerkinnöissä sekä ryhmänimellä että lisäaineen omalla nimellä tai sen E-koodilla. Lisäainemääräykset ovat nykyään samat kaikissa EU-maissa, Eviran ylitarkastaja Taina Rautio kertoo.
Tarkka valvonta ei kuitenkaan ole poistanut kaikkien kuluttajien epäluuloja lisäaineita kohtaan. Monet elintarvikevalmistajat ovatkin pyrkineet korvaamaan ns. puhtaat lisäaineet erilaisilla bakteeriviljelmillä, jotka tuottavat lisäaineita. Pakkausmerkinnöissä ne ilmoitetaan usein hapatteena tai bakteeriviljelmän nimellä. Elintarvikkeiden valmistajat ovat siirtyneet käyttämään myös entsyymejä, jotka muokkaavat ruoan rakennetta samalla tavalla kuin lisäaineetkin. Kuluttajat eivät kuitenkaan saa tietoa käytetyistä entsyymeistä, sillä niitä ei pääsääntöisesti ilmoiteta pakkausmerkinnöissä, Rautio sanoo.
Lisäaineallergia on hyvin harvinaista, koska lisäaineiden puhtaudelle on asetettu tiukat vaatimukset. Entsyymeihin saattaa kuitenkin tietyissä tapauksissa liittyä yliherkkyysvaara.
Artikkelin on tuottanut Elintarviketurvallisuusvirasto.
Lähde: Deskin uutistiedote toimittajille, 23.7.2008
keskiviikkona, heinäkuuta 23, 2008
Vanha mehumaija joutaa eläkkeelle
**
Euroopan elintarviketurvallisuusviranomaisen (EFSA) tutkijat ovat arvioineet elintarvikkeiden sisältämän alumiinin turvallisuutta ja määrittäneet alumiinin siedettäväksi viikkosaanniksi yhden milligramman alumiinia painokiloa kohti. Asiantuntija-arvioiden mukaan alumiinin saanti voi ylittää tämän raja-arvon huomattavalla osalla Euroopan väestöä.
Väestön tärkein alumiinialtistuksen lähde on ruokavalio. Yksittäisten elintarvikkeiden alumiinipitoisuus vaihtelee huomattavasti. Elintarvikkeiden sisältämä alumiini on peräisin luonnosta, alumiinia sisältävistä lisäaineista (E-koodit kummittelevat taas!) sekä elintarvikkeen kanssa kosketuksissa olevista materiaaleista, kuten kattiloista, pannuista ja alumiinifoliosta.
Ruokavaliossa alumiinin saantiin vaikuttavat eniten viljat ja viljatuotteet, vihannekset (etenkin sienet, pinaatti, retiisi ja lehtisalaatti), juomat (etenkin tee ja kaakao) ja jotkut soijapohjaiset äidinmaidonkorvikkeet. Juomavesi ei ole merkittävä alumiinin lähde. Lääkkeet ja alumiiniyhdisteitä sisältävät kuluttajatuotteet voivat lisätä alumiinin saantia.
On todettu alumiinin aiheuttavan haittavaikutuksia eläinten hermostolle ja lisääntymisjärjestelmille.
Alumiinin kokonaissaantia elintarvikkeista arvioitiin Hollannissa, Ranskassa, Isossa-Britanniassa ja Ruotsissa tehtyjen tutkimusten avulla. Lautakunta totesi merkittäviä eroja henkilöiden elintarvikeperäisessä alumiinialtistuksessa. Aikuisten keskimääräinen viikkosaanti vaihteli 0,2:n ja 1,5 milligramman välillä painokiloa kohti. Lapsilla ja nuorilla maksimisaanti oli 0,7 - 2,3 milligrammaa painokiloa kohti.
Ihmisten ruokavaliotutkimusten rakenteen ja käytettyjen analyysimenetelmien vuoksi alumiinin saantia pystyttiin arvioimaan vain elintarvikkeista yleensä. Eri lähteiden kuten luonnon alumiinin, elintarvikkeiden lisäaineiden sisältämän alumiinin tai folioista, astioista ja välineistä elintarvikkeiden valmistuksen ja säilytyksen aikana vapautuvan alumiinin osuutta ei voitu määrittää.
Alumiini kertyy ihmisen elimistöön ja arvio alumiinin tuhovaikutuksista perustuu useista eri eläintutkimuksista saatuihin tuloksiin, jotka osoittavat ruokavalioon sisältyvien alumiiniyhdisteiden haitalliset vaikutukset kiveksille, sikiölle ja hermoston kehitykselle samoin kuin aikuisen hermostolle. Alumiini on todettu hermomyrkylliseksi dialyysipotilaille, jotka altistuvat kroonisesti suurille alumiinipitoisuuksille. Sillä on myös epäilty olevan yhteys Alzheimerin tautiin ja muihin ihmisten hermostoa rappeuttaviin tauteihin. Käytettävissä olevan tieteellisen tutkimusaineiston valossa lautakunta ei kuitenkaan katsonut elintarvikkeiden sisältämän alumiinin aiheuttavan riskiä sairastua Alzheimerin tautiin.
Suomessa ei ole tehty vastaavanlaista riskinarviointia eikä tutkittu alumiinin saantia. Kuluttajille suositellaan, että alumiinikattiloita ja -mehustimia ei käytetä happamien ruokien, esimerkiksi marjapohjaisten jälkiruokien ja -kiisselien tai puurojen valmistamiseen eikä hillonkeittämiseen. Vanha mehumaija joutaa eläkkeelle.
Elintarviketurvallisuusvirasto (Evira) kertoo seuraavaa lisäaineiden johdosta:
E 173 Alumiini
Saa käyttää vain leivosten ja kakkujen koristeluun tarkoitetuissa makeiskuorrutuksissa. Kuluttajalle tätä väriä ei saa sellaisenaan myydä. Myös muut hyväksytyt väriaineet voivat sisältää alumiinia, kun on käytetty näistä valmistettuja alumiinivärilakkoja. Nämä valmistetaan väriaineiden ja alumiinioksidin välisellä reaktiolla vesiliuoksessa.
Muut
E 520 Alumiinisulfaatti
E 521 Alumiininatriumsulfaatti
E 522 Alumiinikaliumsulfaatti
E 523 Alumiinikalsiumsulfaatti
Kiinteyttämisaineita, happamuudensäätöaineita, säilyttää tuotteen väriä.
E 541 Natriumalumiinifosfaatti, hapan
Nostatusaine
E 554 Natriumalumiinisilikaatti
E 555 Kaliumalumiinisilikaatti
E 556 Kalsiumalumiinisilikaatti
E 558 Bentoniitti
E 559 Alumiinisilikaatti (kaoliini)
Paakkuuntumisenestoaineita
E 1452 Alumiiinioktenyylisukkinaattitärkkelys
Otettu lisäaineluetteloon 26.7.2006. Turvallisuusarvio on vuodelta 1997. Paakkuuntumisenestoaine, kun valmistetaan mikrokapseloituja vitamiineja.
Lähde: Finfoodin uutiskirje, 23.7.2008
Euroopan elintarviketurvallisuusviranomaisen (EFSA) tutkijat ovat arvioineet elintarvikkeiden sisältämän alumiinin turvallisuutta ja määrittäneet alumiinin siedettäväksi viikkosaanniksi yhden milligramman alumiinia painokiloa kohti. Asiantuntija-arvioiden mukaan alumiinin saanti voi ylittää tämän raja-arvon huomattavalla osalla Euroopan väestöä.
Väestön tärkein alumiinialtistuksen lähde on ruokavalio. Yksittäisten elintarvikkeiden alumiinipitoisuus vaihtelee huomattavasti. Elintarvikkeiden sisältämä alumiini on peräisin luonnosta, alumiinia sisältävistä lisäaineista (E-koodit kummittelevat taas!) sekä elintarvikkeen kanssa kosketuksissa olevista materiaaleista, kuten kattiloista, pannuista ja alumiinifoliosta.
Ruokavaliossa alumiinin saantiin vaikuttavat eniten viljat ja viljatuotteet, vihannekset (etenkin sienet, pinaatti, retiisi ja lehtisalaatti), juomat (etenkin tee ja kaakao) ja jotkut soijapohjaiset äidinmaidonkorvikkeet. Juomavesi ei ole merkittävä alumiinin lähde. Lääkkeet ja alumiiniyhdisteitä sisältävät kuluttajatuotteet voivat lisätä alumiinin saantia.
On todettu alumiinin aiheuttavan haittavaikutuksia eläinten hermostolle ja lisääntymisjärjestelmille.
Alumiinin kokonaissaantia elintarvikkeista arvioitiin Hollannissa, Ranskassa, Isossa-Britanniassa ja Ruotsissa tehtyjen tutkimusten avulla. Lautakunta totesi merkittäviä eroja henkilöiden elintarvikeperäisessä alumiinialtistuksessa. Aikuisten keskimääräinen viikkosaanti vaihteli 0,2:n ja 1,5 milligramman välillä painokiloa kohti. Lapsilla ja nuorilla maksimisaanti oli 0,7 - 2,3 milligrammaa painokiloa kohti.
Ihmisten ruokavaliotutkimusten rakenteen ja käytettyjen analyysimenetelmien vuoksi alumiinin saantia pystyttiin arvioimaan vain elintarvikkeista yleensä. Eri lähteiden kuten luonnon alumiinin, elintarvikkeiden lisäaineiden sisältämän alumiinin tai folioista, astioista ja välineistä elintarvikkeiden valmistuksen ja säilytyksen aikana vapautuvan alumiinin osuutta ei voitu määrittää.
Alumiini kertyy ihmisen elimistöön ja arvio alumiinin tuhovaikutuksista perustuu useista eri eläintutkimuksista saatuihin tuloksiin, jotka osoittavat ruokavalioon sisältyvien alumiiniyhdisteiden haitalliset vaikutukset kiveksille, sikiölle ja hermoston kehitykselle samoin kuin aikuisen hermostolle. Alumiini on todettu hermomyrkylliseksi dialyysipotilaille, jotka altistuvat kroonisesti suurille alumiinipitoisuuksille. Sillä on myös epäilty olevan yhteys Alzheimerin tautiin ja muihin ihmisten hermostoa rappeuttaviin tauteihin. Käytettävissä olevan tieteellisen tutkimusaineiston valossa lautakunta ei kuitenkaan katsonut elintarvikkeiden sisältämän alumiinin aiheuttavan riskiä sairastua Alzheimerin tautiin.
Suomessa ei ole tehty vastaavanlaista riskinarviointia eikä tutkittu alumiinin saantia. Kuluttajille suositellaan, että alumiinikattiloita ja -mehustimia ei käytetä happamien ruokien, esimerkiksi marjapohjaisten jälkiruokien ja -kiisselien tai puurojen valmistamiseen eikä hillonkeittämiseen. Vanha mehumaija joutaa eläkkeelle.
Elintarviketurvallisuusvirasto (Evira) kertoo seuraavaa lisäaineiden johdosta:
Euroopassa elintarvikkeissa käyttöön hyväksyttyjen lisäaineiden joukossa ovat tällä hetkellä seuraavat alumiinia sisältävät lisäaineet:
VäriaineetE 173 Alumiini
Saa käyttää vain leivosten ja kakkujen koristeluun tarkoitetuissa makeiskuorrutuksissa. Kuluttajalle tätä väriä ei saa sellaisenaan myydä. Myös muut hyväksytyt väriaineet voivat sisältää alumiinia, kun on käytetty näistä valmistettuja alumiinivärilakkoja. Nämä valmistetaan väriaineiden ja alumiinioksidin välisellä reaktiolla vesiliuoksessa.
Muut
E 520 Alumiinisulfaatti
E 521 Alumiininatriumsulfaatti
E 522 Alumiinikaliumsulfaatti
E 523 Alumiinikalsiumsulfaatti
Kiinteyttämisaineita, happamuudensäätöaineita, säilyttää tuotteen väriä.
E 541 Natriumalumiinifosfaatti, hapan
Nostatusaine
E 554 Natriumalumiinisilikaatti
E 555 Kaliumalumiinisilikaatti
E 556 Kalsiumalumiinisilikaatti
E 558 Bentoniitti
E 559 Alumiinisilikaatti (kaoliini)
Paakkuuntumisenestoaineita
E 1452 Alumiiinioktenyylisukkinaattitärkkelys
Otettu lisäaineluetteloon 26.7.2006. Turvallisuusarvio on vuodelta 1997. Paakkuuntumisenestoaine, kun valmistetaan mikrokapseloituja vitamiineja.
Lähde: Finfoodin uutiskirje, 23.7.2008
Vesidieetti ei toiminut
###
Runsaaseen vedenjuontiin ja suolan vähentämiseen kehottanut ihmedieetti johti aivovaurioon ja miljoonakorvauksiin Isossa-Britanniassa. Näin kirjoittaa Aamulehti. Kyseessä on 52-vuotiaan rouva Dawn Pagen tarina, jossa yhdistyy ravintoterapeutin järjettömyys ja potilaan sokea usko mielivaltaiseen ohjeistukseen. Näin tarina eteni hänen miehensä kertomana (tuskin rouva Page enää on siinä kunnossa, että voisi asiansa itse kertoa):
Potilasta kehotettiin juomaan ylimääräiset 2 litraa vettä päivässä ja vähentämään suolan käyttöä osana puhdistumisdieettiä, jonka tarkoituksena oli estää nesteen kertymistä ja laihduttaa. Muutama päivä "vesidieetin" aloittamisen jälkeen vuonna 2001 rouva Page alkoi oksentaa ja kärsiä vatsakivuista. Hänen ravintoterapeuttinsa kuitenkin vakuutti, että oireet kuuluvat osana puhdistumiseen. Naisen juomaa vesimäärää kehotettiin jopa nostamaan kolmeen litraan ja vähentämään suolaa entisestään. Suolavajaus aiheutti kuitenkin viikon sisään epileptisen kohtauksen. Nainen kuljetettiin tehohoitoon, mutta aivoihin oli jo syntynyt vaurioita.
Nyt rouva Page kärsii epilepsian lisäksi muistihäiriöistä, keskittymiskyvyn puutteesta, eikä hän pysty puhumaan normaalisti. Ravintoterapeutti on kieltänyt olevansa vastuussa naisen tilasta, mutta oikeus määräsi hänen vakuutusyhtiötään maksamaan korvaukset. Rouva Pagen mies totesi oikeustaistelun olleen vaivan arvoista. Hän toivoi sen saavan ihmisiä kiinnittämään huomiota mahdollisesti vaarallisiin laihdutuskeinoihin ja varomaan niitä.
Lähde: Aamulehti, 22.7.2008
Maito on hyödyllistä urheilijan lihaksille
**
Sain tänään (23.7.2008) etukäteisilmoituksen todella mielenkiintoisesta tutkimuksesta. Brittiläinen liikuntatieteen laitos Northumbrian yliopistossa on jo pitkään tutkinut maidon sopivuuttaa urheilijalle. Nyt löytyy tarkempaa tietoa siitä miten maito vähentää liikunnan aiheuttamaa lihaskudoksen tuhoutumista.
Liikunta aiheuttaa aina lihaskudoksen pientä tai suurta tuhoa. Tuhovaikutus näkyy niissä pienen pienissä proteiinisäikeissä lihaksen sisällä. Se on luonnollista liikuntaan liittyvää kulumista, jota elimistö korjaa paremmaksi levon aikana ("lihas kasvaa levossa"). Kovan liikuntasuorituksen jälkeen lihakset voivat jopa useita päiviä olla heikommassa kunnossa, lihasten sisäiset entsyymitasot kohoavat ja voidaan todeta liikunnan jälkeen viiveellä syntynyttä lihasten kiputilaa (DOMS, delayed-onset muscle soreness).
Maidon proteiini- ja hiilihydraattikoostumus on ihanteellinen lihaksille. Tutkimuksissa maidon nauttiminen palautumisjuomana vähensi harjoittelun jälkeistä lihasten kiputilaa (ei tilastollisesti merkittävä johtuen pienestä rymäkoosta) ja edisti lihasten palautumista (tilastollisesti merkittävä). Neljälle ryhmälle, jossa oli kussakin 6 vapaaehtoista tervettä miestä, annettiin joko vettä (kontrolliryhmä), hiilihydraattipitoista urheilujuomaa, maitopohjaista hiilihydraatti-proteiini palautumisjuomaa tai pelkkää maitoa. Osanottajille tehtiin tavanomaisia lihasten suorituskykyä mittaavia testejä treenipäivänä. Lihaksia rasittavan treenin jälkeen heiltä mitattiin erilaisia lihasentsyymitasoja ja pyydettiin arvioimaan lihaksen kiputilaa. Mittaukset tehtiin 24 ja 48 tuntia liikuntasuorituksen jälkeen.
Viiveellä syntyneen lihasten kiputilan (DOMS) suhteen ei ollut tilastollista eroa ryhmien välilllä kumpanakaan mittausajankohtana. Sen sijaan pelkällä maidolla saavutettiin tilastollisesti parempi vääntövoima lihastyössä kuin pelkällä urheilujuomalla. Kovempi vääntö ei kuitenkaan aiheuttanut enempää lihaskipua. Sekä maito että maitopohjaista palautumisjuomaa litkineessä ryhmässä edistettiin lihasten entsyymitasojen palautumista normaalitilaan tehokkaammin kuin pelkkää vettä tai urheilujuomaa nauttineessa ryhmässä.
Tutkijoiden mukaan kuntosaliurheilijalle sopii erinomaisesti pelkkä maito tai maitopohjainen palautumisjuoma. Tutkimus ilmestyy elokuussa soveltavan fysiologian ja ravitsemusmetabolian kansainvälisessä julkaisussa.
Lähde: Cockburn E, Hayes PR, French DN, Stevenson E, St Clair Gibson A. Acute milk-based protein-CHO supplementation attenuates exercise-induced muscle damage. Appl Physiol Nutr Metab 33 (4): 775-783, 2008
Sain tänään (23.7.2008) etukäteisilmoituksen todella mielenkiintoisesta tutkimuksesta. Brittiläinen liikuntatieteen laitos Northumbrian yliopistossa on jo pitkään tutkinut maidon sopivuuttaa urheilijalle. Nyt löytyy tarkempaa tietoa siitä miten maito vähentää liikunnan aiheuttamaa lihaskudoksen tuhoutumista.
Liikunta aiheuttaa aina lihaskudoksen pientä tai suurta tuhoa. Tuhovaikutus näkyy niissä pienen pienissä proteiinisäikeissä lihaksen sisällä. Se on luonnollista liikuntaan liittyvää kulumista, jota elimistö korjaa paremmaksi levon aikana ("lihas kasvaa levossa"). Kovan liikuntasuorituksen jälkeen lihakset voivat jopa useita päiviä olla heikommassa kunnossa, lihasten sisäiset entsyymitasot kohoavat ja voidaan todeta liikunnan jälkeen viiveellä syntynyttä lihasten kiputilaa (DOMS, delayed-onset muscle soreness).
Maidon proteiini- ja hiilihydraattikoostumus on ihanteellinen lihaksille. Tutkimuksissa maidon nauttiminen palautumisjuomana vähensi harjoittelun jälkeistä lihasten kiputilaa (ei tilastollisesti merkittävä johtuen pienestä rymäkoosta) ja edisti lihasten palautumista (tilastollisesti merkittävä). Neljälle ryhmälle, jossa oli kussakin 6 vapaaehtoista tervettä miestä, annettiin joko vettä (kontrolliryhmä), hiilihydraattipitoista urheilujuomaa, maitopohjaista hiilihydraatti-proteiini palautumisjuomaa tai pelkkää maitoa. Osanottajille tehtiin tavanomaisia lihasten suorituskykyä mittaavia testejä treenipäivänä. Lihaksia rasittavan treenin jälkeen heiltä mitattiin erilaisia lihasentsyymitasoja ja pyydettiin arvioimaan lihaksen kiputilaa. Mittaukset tehtiin 24 ja 48 tuntia liikuntasuorituksen jälkeen.
Viiveellä syntyneen lihasten kiputilan (DOMS) suhteen ei ollut tilastollista eroa ryhmien välilllä kumpanakaan mittausajankohtana. Sen sijaan pelkällä maidolla saavutettiin tilastollisesti parempi vääntövoima lihastyössä kuin pelkällä urheilujuomalla. Kovempi vääntö ei kuitenkaan aiheuttanut enempää lihaskipua. Sekä maito että maitopohjaista palautumisjuomaa litkineessä ryhmässä edistettiin lihasten entsyymitasojen palautumista normaalitilaan tehokkaammin kuin pelkkää vettä tai urheilujuomaa nauttineessa ryhmässä.
Tutkijoiden mukaan kuntosaliurheilijalle sopii erinomaisesti pelkkä maito tai maitopohjainen palautumisjuoma. Tutkimus ilmestyy elokuussa soveltavan fysiologian ja ravitsemusmetabolian kansainvälisessä julkaisussa.
Lähde: Cockburn E, Hayes PR, French DN, Stevenson E, St Clair Gibson A. Acute milk-based protein-CHO supplementation attenuates exercise-induced muscle damage. Appl Physiol Nutr Metab 33 (4): 775-783, 2008
tiistaina, heinäkuuta 22, 2008
Otatko pesupulveria kahviin?
*
Alun perin kirjoitettu 21.7.2008, lisäyksiä tullut 22.7.2008
Kuulutko niihin jotka pistävät kermaa kahviin? Hyvä. Muistakin käyttää aitoa kermaa. Älä käytä kevytkermaa äläkä missään nimessä pilaa kahviasi kätevällä valkaisupulverilla. Se saattaa sopia vaatteiden valkopesuun, mutta kahvikuppiisi se ei kuulu. Automaateista saatava kahvi"kerma" sisältää tavallisesti tätä pesuainetta. Automaateista kannattaakin ottaa kahvi mustana ainakin mikäli on uskomista allaolevaan selvitykseen.
Aina yhtä valppasti kuluttaja-asioita seuraava Svenska Dagbladetin toimittaja Henrik Ennart on taas ollut esillä. Nyt hän on selvittänyt mitä kermankorvikkeita ruotsalaiset pistävät kahviinsa.
Kävi ilmi, että kahviautomaateista saatava kermankorvike on varsinaista pesuainetta! Lähes 40 vuotta sitten luontoaktivisti Björn Gillberg aiheutti melkoisen kohun pesemällä paitansa Coffee Mate -nimisessä kermankorvikkeessa. Puhdasta tuli! Samaa pesupulveria saa edelleenkin kahviautomaateista!
Johtaja Louise Ungerth (Konsumentföreningen i Stockholm) päätti selvittää mitä työpaikan kahviautomaatista saatava "kerma" sisälsi. Hän otti yhteyttä Selecta -nimiseen yritykseen ja sai sieltä tietää mitä heidän käyttämänsä "kerma" sisälsi.
Selectan "kerma" ei ole kermaa nähnytkään. He käyttävät erityistä whitener valkaisupulveria. Siinä on pääasiassa maissista, vehnästä tai perunasta valmistettua glukoosisiirappia, kovetettuja kasvirasvoja ja kemikaaleja. Selectan pesupulverin ainesosaluettelo on seuraavanlainen:
Nyt ei pidä syyttää vain Selectaa tämän pulverin käytöstä. Periaatteessa kaikista kahviautomaateista saa samanlaista pulveria. Mieti tätä kun seuraavan kerran juot kahvia automaatista. Ehkä juot kahvisi mustana tai säilytät aitoa kermaa työpaikkasi jääkaapissa?
Lisäys 22.7.2008: Ihan äsken tuli Selecta OY:n selvitys kahviautomaattiensa maidoista ja kermankorvikkeista. Olen kiittänyt Selectaa yhteistyöstä. Pistän osan vastauksesta tähän. Ihmetelkää ja kommentoikaa lisää!
Kahviautomaateissamme käytetään automaatista riippuen nestemäistä maitoa, cappuccino topping vaahtojauhetta tai whiteneria, joka on kasvisrasvapohjainen maidonvastike eli kasvirasvasekoite.
Selecta Toppofino toppingin ainekset ovat:
Glukoosisiirappi, kovetettu kasvirasva, rasvaton maitojauhe, maitoproteiini, stabilointiaine E340, emulgointiaineet E471, 472, paakkuuntumisenestoaine E341, väri E160c.
Selecta Whitenerin ainekset ovat:
Glukoosisiirappi, kovetettu kasvirasva, maitoproteiini, stabilointiaine E340, E452, emulgaattori E471, paakkuuntumisenestoaine E341, väri E150.
Caprimo whitenerin ainekset ovat:
Glukoosisiirappi, kasvirasva, maitoproteiini, happamuudensäätöaineet (E340 ja E452), emulgaattori (E471), paakkuuntumisenestoaine (E341)
Lopuksi vielä pesupulverimainos:
Alun perin kirjoitettu 21.7.2008, lisäyksiä tullut 22.7.2008
Kuulutko niihin jotka pistävät kermaa kahviin? Hyvä. Muistakin käyttää aitoa kermaa. Älä käytä kevytkermaa äläkä missään nimessä pilaa kahviasi kätevällä valkaisupulverilla. Se saattaa sopia vaatteiden valkopesuun, mutta kahvikuppiisi se ei kuulu. Automaateista saatava kahvi"kerma" sisältää tavallisesti tätä pesuainetta. Automaateista kannattaakin ottaa kahvi mustana ainakin mikäli on uskomista allaolevaan selvitykseen.
Aina yhtä valppasti kuluttaja-asioita seuraava Svenska Dagbladetin toimittaja Henrik Ennart on taas ollut esillä. Nyt hän on selvittänyt mitä kermankorvikkeita ruotsalaiset pistävät kahviinsa.
Kävi ilmi, että kahviautomaateista saatava kermankorvike on varsinaista pesuainetta! Lähes 40 vuotta sitten luontoaktivisti Björn Gillberg aiheutti melkoisen kohun pesemällä paitansa Coffee Mate -nimisessä kermankorvikkeessa. Puhdasta tuli! Samaa pesupulveria saa edelleenkin kahviautomaateista!
Johtaja Louise Ungerth (Konsumentföreningen i Stockholm) päätti selvittää mitä työpaikan kahviautomaatista saatava "kerma" sisälsi. Hän otti yhteyttä Selecta -nimiseen yritykseen ja sai sieltä tietää mitä heidän käyttämänsä "kerma" sisälsi.
Selectan "kerma" ei ole kermaa nähnytkään. He käyttävät erityistä whitener valkaisupulveria. Siinä on pääasiassa maissista, vehnästä tai perunasta valmistettua glukoosisiirappia, kovetettuja kasvirasvoja ja kemikaaleja. Selectan pesupulverin ainesosaluettelo on seuraavanlainen:
- glukoosisiirappia
- kovetettuja kasvirasvoja
- maitoproteeinia
- stabilointiaine E340 (kaliumfosfaattia)
- emulgointiaine E471 (rasvahappojen mono- ja diglyseridit)
- emulgointiaine E472c (mono- ja diglyseridien sitruunahappoesterit)
- paakkuuntumisenestoaine E341 (kalsiumfosfaattia)
- väriaine E160a (karoteenit, beetakaroteeni)
Nyt ei pidä syyttää vain Selectaa tämän pulverin käytöstä. Periaatteessa kaikista kahviautomaateista saa samanlaista pulveria. Mieti tätä kun seuraavan kerran juot kahvia automaatista. Ehkä juot kahvisi mustana tai säilytät aitoa kermaa työpaikkasi jääkaapissa?
Lisäys 22.7.2008: Ihan äsken tuli Selecta OY:n selvitys kahviautomaattiensa maidoista ja kermankorvikkeista. Olen kiittänyt Selectaa yhteistyöstä. Pistän osan vastauksesta tähän. Ihmetelkää ja kommentoikaa lisää!
Kahviautomaateissamme käytetään automaatista riippuen nestemäistä maitoa, cappuccino topping vaahtojauhetta tai whiteneria, joka on kasvisrasvapohjainen maidonvastike eli kasvirasvasekoite.
Selecta Toppofino toppingin ainekset ovat:
Glukoosisiirappi, kovetettu kasvirasva, rasvaton maitojauhe, maitoproteiini, stabilointiaine E340, emulgointiaineet E471, 472, paakkuuntumisenestoaine E341, väri E160c.
Selecta Whitenerin ainekset ovat:
Glukoosisiirappi, kovetettu kasvirasva, maitoproteiini, stabilointiaine E340, E452, emulgaattori E471, paakkuuntumisenestoaine E341, väri E150.
Caprimo whitenerin ainekset ovat:
Glukoosisiirappi, kasvirasva, maitoproteiini, happamuudensäätöaineet (E340 ja E452), emulgaattori (E471), paakkuuntumisenestoaine (E341)
Lopuksi vielä pesupulverimainos:
Reissuun tai mökille
Lähde: Svenska Dagbladet, 20.7.2008
perjantaina, heinäkuuta 18, 2008
Voi takaisin pöydälle!
**
Tunnetun Pohjois-Karjala -tutkimuksen tärkeimpänä antina pidän tupakoinnin vähentymistä. Me olemme syvästi kiitollisia pääjohtaja Pekka Puskalle (KTL) kun hän niin tarmokkaasti kehotti pohjois-karjalaisia lopettamaan tupakanpolton. Muuallakin Suomessa seurattiin perässä ja se näkyi vähentyneinä sydänkuolemina.
Tupakoinnin on pitkään tiedetty olevan keskeinen sydän- ja verisuonisairauksien riskitekijä. Nyt on julkaistu useista eri tietolähteistä koottu ns. meta-analyysi, joka tulee siihen johtopäätökseen, että tupakkalaeilla (ei saa tupakoida yleisellä paikalla) on välitön ja merkittävä vaikutus väestön terveyteen. Tupakasta luopuva vähentää merkittävästi riskiä saada sydänkohtaus.
Tiedot on kerätty eri terveyskeskuksissa ja päivystyspisteissä ympäri maailman (8 eri maata). Viesti on ihan selvä: Sairaalahoidot sydänkohtauksien vuoksi ovat vähentyneet lähes viidenneksellä tupakkalakien täytäntöönpanon jälkeen.
Monessa tutkimuksessa eri puolilla maailmaa saadaan samansuuntaisia tietoja sydänkohtausten vähentymisestä sen jälkeen kun ryhdyttiin soveltamaan tiukkoja tupakkalakeja. Tämä on katsauksen kirjoittajan Stanton Glantzin mukaan osoitus siitä, että tupakoimattomuus vie terveyteen.
Ei muuta kuin voirasia takaisin pöydälle ja tupakat sammuksiin!
Suomalaiset saatiin vähentämään ravintorasvojen, erityisesti meijerivoin, kulutusta 1970-luvulta lähtien taitavalla mielikuvamainonnalla. Luonnon oman tuotteen tilalle vaihdettiin synteettinen margariini vetoamalla kovien eläinrasvojen vaikutukseen sepelvaltimotaudin, aivovaltimotaudin, kohonneen verenpaineen, diabeteksen ja syövän kehittymisessä sekä luiden haurastumisessa. Voin haitallisuudesta tehtiin terveysdogmi, jota kukaan ei saanut kyseenalaistaa. Voin alasajo varmistettiin tiedeyhteisön, elintarviketeollisuuden ja tiedotusvälineiden toistaessa kuuliaisesti tätä sanomaa ainoana oikeana totuutena. Voin haittavaikutusväitteet perustuivat jo alunperin kiistanalaiseen tutkimukseen eikä nykytutkimus enää tue noita väitteitä. Tästä lähtien syömme voita kohtuullisesti, eikö niin?
Lue lisää tästä jutustani "Voi on aina voita".
Tutkimus julkaistiin tiedelehdessä Preventive Medicine.
Lähde: Preventive Medicine, 18.6.2008
Tunnetun Pohjois-Karjala -tutkimuksen tärkeimpänä antina pidän tupakoinnin vähentymistä. Me olemme syvästi kiitollisia pääjohtaja Pekka Puskalle (KTL) kun hän niin tarmokkaasti kehotti pohjois-karjalaisia lopettamaan tupakanpolton. Muuallakin Suomessa seurattiin perässä ja se näkyi vähentyneinä sydänkuolemina.
Tupakoinnin on pitkään tiedetty olevan keskeinen sydän- ja verisuonisairauksien riskitekijä. Nyt on julkaistu useista eri tietolähteistä koottu ns. meta-analyysi, joka tulee siihen johtopäätökseen, että tupakkalaeilla (ei saa tupakoida yleisellä paikalla) on välitön ja merkittävä vaikutus väestön terveyteen. Tupakasta luopuva vähentää merkittävästi riskiä saada sydänkohtaus.
Tiedot on kerätty eri terveyskeskuksissa ja päivystyspisteissä ympäri maailman (8 eri maata). Viesti on ihan selvä: Sairaalahoidot sydänkohtauksien vuoksi ovat vähentyneet lähes viidenneksellä tupakkalakien täytäntöönpanon jälkeen.
Monessa tutkimuksessa eri puolilla maailmaa saadaan samansuuntaisia tietoja sydänkohtausten vähentymisestä sen jälkeen kun ryhdyttiin soveltamaan tiukkoja tupakkalakeja. Tämä on katsauksen kirjoittajan Stanton Glantzin mukaan osoitus siitä, että tupakoimattomuus vie terveyteen.
Ei muuta kuin voirasia takaisin pöydälle ja tupakat sammuksiin!
Suomalaiset saatiin vähentämään ravintorasvojen, erityisesti meijerivoin, kulutusta 1970-luvulta lähtien taitavalla mielikuvamainonnalla. Luonnon oman tuotteen tilalle vaihdettiin synteettinen margariini vetoamalla kovien eläinrasvojen vaikutukseen sepelvaltimotaudin, aivovaltimotaudin, kohonneen verenpaineen, diabeteksen ja syövän kehittymisessä sekä luiden haurastumisessa. Voin haitallisuudesta tehtiin terveysdogmi, jota kukaan ei saanut kyseenalaistaa. Voin alasajo varmistettiin tiedeyhteisön, elintarviketeollisuuden ja tiedotusvälineiden toistaessa kuuliaisesti tätä sanomaa ainoana oikeana totuutena. Voin haittavaikutusväitteet perustuivat jo alunperin kiistanalaiseen tutkimukseen eikä nykytutkimus enää tue noita väitteitä. Tästä lähtien syömme voita kohtuullisesti, eikö niin?
Lue lisää tästä jutustani "Voi on aina voita".
Tutkimus julkaistiin tiedelehdessä Preventive Medicine.
Lähde: Preventive Medicine, 18.6.2008
torstaina, heinäkuuta 17, 2008
Hys hys -ruokavalio tehokkain tapa laihduttaa
**
Tätä kirjoitustani kommentoidaan vilkkaasti.
Negevin yliopistossa Israelissa on tutkittu kolmea erilaista ruokavaliota. Tutkittiin sitä miten hyvin ruokavaliot laihduttivat ja miten terveellisiä ne olivat. Heikoimmin pärjäsi Valtion ravitsemusneuvottelukunnan suosittelema vähärasvainen ruokavalio (perinteinen lautasmalli), kakkoseksi pääsi Välimeren dieetti ja voiton vei odotetusti Hys hys -ruokavalio. Hys hys -ruokavaliossa syödään paljon luonnollisia rasvoja, vihanneksia ja tarvittaessa pistetään täyslihaa ja kalaa poskeen suurella autuudella. Nam nam. Hys hys on tuo kiistelty ruokavalio, josta myös tunnetaan sellaisia nimityksiä kuin Atkinsin dieetti, hiilihydraattitietoinen ruokavalio tai vaikkapa karppaus. Itse olen käyttänyt tuota termiä Hys hys sillä olen huomannut, että kirjanoppineet ravitsemusterapeutit ja varsinkin lääkärit kuuntelevat hieman pitempään selostuksiani. Jos mainitsen Atkinsin he painavat paniikkinappulaa liian aikaisin. Niin minäkin tein aiemmin. On katsokaas sellainen vaiva ollut, kuin selektiivinen lukutaito ja ymmärrys. Siinä tilassa luetaan ja pyritään ymmärtämään vain sellaisia kirjoituksia ja kuunnellaan aktiivisesti vain sellaisia luentoja ja esitelmiä, jotka sopivat siihen rajoittuneeseen viitekehykseen, jota on saanut ammentaa yliopisto-opetuksessa.
Tämä Hys hys on tutkijoiden mukaan tehokas ja terveellinen tapa laihduttaa. Ravitsemussuosituksissa on syytä jatkossa ottaa entistä enemmän huomioon hiilihydraatteja rajoittavan ruokavalion edut. Meidän kirjanoppineet löytänevät tästäkin tutkimuksesta paljon kritisoitavaa. Eihän se kestänytkään kuin kaksi vuotta ja tässä oli mukana vain 322 ylipainoista henkilöä. Ja mitä tapahtuu tuon kahden vuoden "kärsimyksen" jälkeen? Oma arvioni on, että he jatkavat laihtumistaan mikäli pysyvät ruokavalion puitteissa. Semmoinen joka on päättänyt olla vastarannan kiiski koko loppuelämänsä toteaa mahdollisesti tästäkin tutkimuksesta, että laihtuuhan sitä vaikkapa rotanmyrkyllä!
Tulokset julkaistiin eilen (16.7.2008) arvostetussa tiedelehdessä New England Journal of Medicine (Shai et al. NEJM, 359:229-241, 2008). Kirjanoppineilla ravitsemustutkijoilla ja lääkäreillä on tapana silmäillä tuota lehteä. Siinä voi mennä Sydänmerkillä varustettu sokerikorppu väärään kurkkuun moista artikkelia tavatessa. Karrageenipitoisella kevytkermalla terästetyn kahvikupposen myötä korppu saadan kurkusta alas, mutta onko rohkeutta ja halua lukea tutkimusta tarkemmin? Tuskin. Odotetaan viisaampien kollegojen viiltävää analyysiä siitä miten huonosti toteutettu tämäkin tutkimus lopulta olikin. Olenko minä nyt liian kyyninen? En suinkaan, minä olen elänyt tuon vaiheen läpi. Ravitsemustutkimuksissa löytyy aina kritisoitavaa ja omaa rajoittunutta näkökulmaa horjuttavia tutkimuksia pitää varoa lukemasta liikaa. Ei niistä saa kuin turhaa päänvaivaa ja lähde nyt sitten suosittelemaan tuollaista ruokavaliota potilaillesi. Ylilääkäri toruu tuollaisesta lipsahduksesta sinua koko loppuvuoden. Porukasta ei lipsuta!
Havaintojeni mukaan tavalliset suomalaiset ovat kirjanoppineiden vastustuksesta huolimatta "sammutelleet tulipaloja väärin" eri puolilla Suomea. He ovat kokeilleet tätä Hys hysiä ja jääneet koukkuun. Jos on virallisella ruokavaliolla päässyt kiloja kasaantumaan liikaa, niin Hys hys ottaa ne pois ja saa kerrankin elämässään syödä kunnollista, ravitsevaa ruokaa. Kohtuullisia määriä vieläpä, sillä rasvaisempi ja proteiinipitoisempi ruoka pitää nälän poissa kauemmin. Ei tarvita enää näitä elintarviketeollisuuden huipputuotteita: maistuvia ja kevyitä sekä hiilihydraattipitoisia välipaloja. Mene minne tahansa ruokakauppaan, niin huomaat vallitsevan tilanteen: hyllymetreittäin turhia välipaloja!
Kansalaiset, medborgare! Uskokaa näitä tutkimuksia Hys hys -ruokavaliosta. Älkää olko niin lapsellisia kuin minä olin aiemmin, että jätin lukematta ja pohtimatta tämäntapaisia juttuja. Aina on mahdollista muuttaa käsitystä. Myös kirjanoppineet voivat muuttaa mielensä ja omaksua Hys hys -ruokavaliolle myönteisempiä näkökulmia ja ennen kaikkea he voivat kokeilla ruokavalion vaikutuksia itsessään ja lähipiirissään. Se aukaisi ainakin minun silmäni ja lisäsi minun ymmärrystäni. Suomalainen ei usko ennen kuin näkee. Virkansa puolesta "uskomaton" ja sponsoreitansa ajatteleva saattaa jäädä hankalaksi koko loppuelämäkseen, mutta tuollaiseen auttaa kevyt naurahdus ja ystävällinen neuvo: Hellitä nyt jo! Pidä mielipiteesi loppuun asti, mutta säästä meidät sen mielipiteen esilletuonnilta.
Tutkimuksessa Hys hys -ruokavaliolla olleet henkilöt laihtuivat keskimäärin 5,5 kiloa kahden vuoden aikana. Välimeren ruokavaliota käyttäneet pudottivat painoaan 4,6 kiloa ja vähärasvaista ruokaa syöneet henkilöt 3,3 kiloa. Sekä vähärasvaisella että Välimeren dieetillä olleiden miesten energiansaantia rajoitettiin tutkimuksessa 1 800 kilokaloriin päivässä. Naisilla rajoitus oli 1 500 kilokaloria. Hys hys -ruokavaliota käyttäneiden henkilöiden energiansaantia ei rajoitettu. Tämä tukee havaintojani omassa pienessä asiakaskunnassani. Jos on tarkoitus sillä tavanomaisella lautasmalli -ruokavaliolla laihtua, niin on turvauduttava energianrajoitukseen ja mahdollisesti lisääntyneeseen liikuntapanokseen. Kun laihduttaa Hys hys -ruokavaliolla ei tarvitse miettiä kalorirajoitusta laisinkaan. Sitä syö automaattisesti vähemmän energiaa parantuneen nälänhallinnan takia! Ei ole enää tarvetta syödä rouskuttaa noita välipaloja vähän väliä, sillä lautaselta nautittu ruoka pitää nälän kauan poissa. Minulla on asiakkaita, jotka ovat monien vuosien ajan syöneet vain kolme kertaa päivässä ja jättäneet välipalat kokonaan pois. Elämä tulee tästä paljon helpommaksi kun ei jatkuvasti tarvitse ajatella sitä syömistä. Minulla ei ole mitään syytä epäillä asiakkaitteni kertomusten todenperäisyyttä. Olen omin silmin nähnyt laihdutustuloksen, ruokapäiväkirjat käynyt läpi ja näkyyhän se jo päältä päin milloin ihminen on onnellinen!
Koehenkilöitä neuvottiin tutkimuksessa suosimaan Hys hys -ruokavaliossa kasviksia sekä kasvislähtöisiä rasvoja ja proteiineja terveydelle haitallisten transrasvojen sijaan. Hys hys -ruokavalio tehosi parhaiten miehiin, kun taas naiset laihtuivat tehokkaimmin Välimeren ruokavalion ansiosta. Tutkimuksen tuloksia on kuvattu tähän asti merkittävimmäksi näytöksi väiteltäessä erilaisten ruokavalioiden eduista. Tutkimus antaa ensi kertaa näyttöä siitä, että Hys hys -ruokavaliosta on hyötyä myös terveydelle. Hiilihydraattitietoisella ruokavaliolla olleiden henkilöiden kolesteroliarvot paranivat seuranta-aikana enemmän kuin vähärasvaista ruokaa syöneiden. Tämän tutkimustiedon voin vahvistaa myös asiakaskunnassani tehtyjen verikokeiden perusteella. Rasvainen ruoka ei kohota kolesteroliarvoja (asiakkaillani ovat LDL-kolesteroliarvot kohonneet hieman, pysyneet samoina tai aavistuksen verran laskeneet, HDL-kolesteroli on kaikilla noussut ja triglyseridiarvot ovat kaikilla pienentyneet jopa huomattavan paljon).
Tutkimuksessa kala-, kasvis- ja oliiviöljypainotteinen Välimeren ruokavalio todettiin hyväksi vaihtoehdoksi puolestaan diabeetikoille.
Tästä jutusta vihjaisi ystäväni Jari Rossi, jolla on kyky muodostaa tästä aiheesta hieno loppupäätelmä:
Välimeren- ja vähähiilihydraattinen ruokavalio ovat siis varteenotettavia vaihtoehtoja veren rasva-arvojen ja glykeemisen kontrollin kannalta. Eli nykyisten suositusten tarkentaminen, ja kenties yksilölliseen "räätälöintiin" perustuva ruokavalio saattaa olla se tie terveelliseen elämään.
maanantaina, heinäkuuta 14, 2008
Tervetuloa rasvahysterian syntysijoille
*
Kesälukemista on minulla riittänyt. Äskettäin (13.7.2008) ilmestyi Ilkka -lehdessä maallikko (?) Anne Puumalan kirjoitus "Rasvahysteria - turhaanko?". Kirjoituksessa Puumala tuo esille tässä vaatimattomassa blogissanikin esillä olleita asioita Valtion ravitsemussuosituksissa olevista epäkohdista. Kansalaisille on vuosikymmeniä toitotettu, että rasvojen syöntiä on syytä välttää, sillä ne jos mitkä ovat vaarallisia. Viesti on mennyt perille tosi hyvin. Kauppojen hyllyiltä saa välillä turhaan etsiä täysrasvaisia elintarvikkeita. Enimmäkseen tarjolla on vähärasvaisia kevyttuotteita. Kuka ottaa vastuun siitä jos osoittautuu, että tämä kevytlinjaus onkin ollut syynä räjähdysmäisesti lisääntyneeseen tyypin 2 diabetekseen ja lihavuuteen?
Puumalan kirjoitus inspiroi minua paneutumaan mahdottoman vaikean aiheen kimppuun, eli miten käsitys rasvojen epäterveellisyydestä sai niin laajan hyväksynnän ykkösleirissä. Leiriajatteluuni ja nykyisten ravitsemussuositustemme ongelmakohtiin voi tutustua esimerkiksi tässä.
Yritän pitää tämän pohdintani sellaisella tasolla, että kaikki sen ymmärtävät. Mitään tarvetta minulla ei ole mustamaalata joitakin tiettyjä ravitsemustahoja tai tiedemiehiä. Kirjoitukseni perustuu monen vuoden aikana tekemiini neutraaleihin havaintoihin rasvahysterian synnystä. Jos minun on pakko jokin muu inspiraatiolähde mainita Puumalan kirjoituksen lisäksi tässä vielä esimerkkejä erinomaisista lukuelämyksistä + inspiraatiohetkistä:
Ilkka Salmenkaita, Varpu Tavi. Laihdu ilman nälkää. Teos, Helsinki, 2005
Saska Tuomasjukka. Strategies for reducing postprandial triacylglycerolemia. Väitöskirja, Turun Yliopisto, 2007
Gary Taubes. Good calories, Bad calories. Alfred A. Knopf, New York, 2007
Perustana nykyiselle käsitykselle, että rasvat (erityisesti eläinperäiset rasvat) ovat kaiken pahan alku ja juuri, pidetään Ancel Keysin olettamusta, että korkea kolesteroli on sydän- ja verisuonitautien synnyssä keskeisellä sijalla. Olettamus kolesterolin tärkeästä roolista on aika helppo omaksua, sillä löytyyhän kolesterolia verisuonten seinämistä suuria määriä. Verisuoniin muodostuu oikein isoja paukamia (plakkeja), joissa on kolesterolia ja kalkkia ihan riesaksi asti. Oli ilmeisen helppoa omaksua sellainen ajatus, että verestä helposti mitattava aine (kolesteroli) voidaan kytkeä vakavaan kansansairauteen. Jälkeenpäin on Keysin 1950-luvulla syntynyttä olettamusta kolesterolin osuudesta hienosäädetty moneen kertaan ja pidetty Keysin selitysmallia aivan liian yksinkertaisena. Ykkösleiri ei kuitenkaan olettamuksen todenperäisyyttä milloinkaan ole kiistänyt. Vaikka pelkkä kolesteroli ei nykytietämyksen mukaan paljoa kerrokaan sydän- ja verisuonitautien riskistä, se ei ole mitenkään vaikuttanut perussanomaan: eläinperäinen rasva on vaarallista.
Samoihin aikoihin Ancel Keysin kanssa teki laajaa tutkimustyötä Kalifornian yliopiston tutkija John Gofman. Hän teki merkittävän työpanoksen radioaktiivisten aineiden (mm. plutonium) parissa, mutta innostui käyttämään ultrasentrifugiaan myös erilaisten rasvojen lajittelemiseen ja erottamiseen. Rasvatutkimukset loivat pohjan nykyiselle käsityksellemme kolesterolista. Tutkija Gofman vähätteli Keysin havaintojen merkittävyyttä niin kauan kuin hän eli (hän kuoli viime vuonna). Gofman tähdensi, että kolesteroli on vain yksi niistä lukuisista rasvoista ja rasvanomaisista aineista, jotka vaikuttavat terveyteemme. Itse asiassa kolesteroli ei ole mikään rasva, vaan oikeastaan alkoholi. Paljon enemmän merkitystä Gofman pani esimerkiksi vapaisiin rasvahappoihin ja triglyserideihin, sillä tässä muodossa rasva kiertää verivirrassa. Tiedossa oli, että veren rasvat liikkuvat erityisten kuljetusproteiinien avulla, jotka Gofmanin aloittamilla kärsivällisillä kokeilla vähitellen saatiin lajiteltua tarkasti. Ancel Keysin riehuessa mielikuvamarkkinoilla ja ankkuroidessa työnsä hedelmiä kauaskantoisin seurauksin, Gofman jatkoi kärsivällistä kuljetusproteiinien lajittelutyötään ja Keysin kritisointia.
Jo 1950-luvulla oli ilmeistä, että sydän- ja verisuonisairauksien syntyyn vaikuttivat erityisesti nämä kuljetusproteiinit, joita ruvettiin kutsumaan lipoproteiineiksi: LDL ("paha kolesteroli"), HDL ("hyvä kolesteroli") ja VLDL (triglyseridien kuljettamiseen erikoistunut lipoproteiini). Miten on mahdollista, että Ancel Keys tuijotti itsensä sokeaksi pelkkään kolesteroliin? Syy on ilmeisesti siinä, että näiden lipoproteiinien erotteluun kyettiin aikanaan vain Gofmanin ultrasentrifugilla. Sittemmin lipoproteiinien erottelu tiheytensä mukaan on kasvanut mittavaksi tutkimuskentäksi ja laitteita löytyy tuhansittain ympäri maailmaa. Samalla tieto on lisännyt tuskaa, sillä aiempi jako LDL, HDL ja VLDL-lipoproteiineihin on mutkistunut huomattavasti. Tätä Ancel Keys ei voinut tietää aikanaan kun hän kehitti otaksumaansa, että kolesteroli on vaarallista sydämelle. Mutta se, että tiedemiehet eivät ole korjanneet hänen virheellisen yksinkertaista käsitystä tästä yhteydestä, voi johtua siitä yksinkertaisesta syystä, että kolesterolia on edelleen helppoa mitata ja siihen löytyy käteviä lääkkeitä (statiineja).
Gofman oli edellä aikaansa, niin kuin nerokkailla tiedemiehillä on tapana olla. Hän huomasi, että LDL-kolesteroli oli koholla niillä potilailla, joilla oli ateroskleroosi (valtimon kovettumatauti) ja diabetes, mutta erittäin harvoin kolesterolilla oli mitään tekemistä asian kanssa. LDL saattoi olla hyvin korkea, mutta kolesteroli matala, näillä sairastuneilla. Tämä kaikki tapahtui siis 1950-luvulla. Nykyään tiedämme enemmän veren rasvoista.
Saska Tuomasjukan väitöskirjasta ja Gary Taubesin kirjasta voimme lukea erinomaisen mielenkiintoisia seikkoja, joiden luulisi horjuttavan nykyistä käsitystämme rasvahysteriasta. Kun me syömme runsaasti hiilihydraatteja, me kasvatamme huomattavasti VLDL:n (triglyseridien) määrää. Gofman huomasi tämän ilmiön kun verinäyte oli sakeana rasvasta (!). Edistyksellisesti ajattelevat biokemistit pitävät tätä triglyseridien korkeaa määrää suurena riskinä sydän- ja verisuonitaudeissa. Gofmanin käsityksen mukaan potilas saattoi vähärasvaisella ja paljon hiilihydraatteja sisältävällä ruokavaliolla kylläkin vähentää LDL-kolesterolin määrää, mutta samalla nousi triglyseridien määrä niin suureksi, että se muodosti uuden sairausriskin. Tässä ollaan siis vielä 1950-luvulla liikkeellä ja täytyy hämmästellä miten hitaasti lääketiede on omaksunut näinä päivinä tämän ajatuksen uudestaan. Ehkä ajatus siitä, että rasva-aineenvaihdunnan häiriötä voi hoitaa menestyksellisesti vähentämällä hiilihydraattien saantia, on niin vieras, että sitä on pidetty vakan alla mahdollisimman pitkään. Tuomasjukan ansioksi on laskettava, että hän raportoi seurauksista välittämättä, että tyydyttyneet rasvat tasaavat triglyseridien huippuja aterioinnin jälkeen. Ja näitä triglyseridejä meidän pitäisi nykytietämyksen mukaan pelätä.
En tiedä, toiko tämä mitään uutta rasvahysterian synnystä. Tarkoituksena oli osoittaa, että Keysin selitysmalli oli liian yksinkertainen ja jos me olisimme kuunnelleet enemmän aikakautemme neroa, John Gofmania, voisi tilanne rasvahysterian suhteen olla huomattavasti leppoisampi. Ehkä useampi lääkäri olisi suositellut sydän- ja verisuonitaudista huolissaan olevalle potilaalleen hiilihydraattia rajoittavaa ruokavaliota rasvoja rajoittavan ruokavalion sijaan.
Mielestäni rasvahysteria on elänyt näiden vaiheiden läpi:
Kesälukemista on minulla riittänyt. Äskettäin (13.7.2008) ilmestyi Ilkka -lehdessä maallikko (?) Anne Puumalan kirjoitus "Rasvahysteria - turhaanko?". Kirjoituksessa Puumala tuo esille tässä vaatimattomassa blogissanikin esillä olleita asioita Valtion ravitsemussuosituksissa olevista epäkohdista. Kansalaisille on vuosikymmeniä toitotettu, että rasvojen syöntiä on syytä välttää, sillä ne jos mitkä ovat vaarallisia. Viesti on mennyt perille tosi hyvin. Kauppojen hyllyiltä saa välillä turhaan etsiä täysrasvaisia elintarvikkeita. Enimmäkseen tarjolla on vähärasvaisia kevyttuotteita. Kuka ottaa vastuun siitä jos osoittautuu, että tämä kevytlinjaus onkin ollut syynä räjähdysmäisesti lisääntyneeseen tyypin 2 diabetekseen ja lihavuuteen?
Puumalan kirjoitus inspiroi minua paneutumaan mahdottoman vaikean aiheen kimppuun, eli miten käsitys rasvojen epäterveellisyydestä sai niin laajan hyväksynnän ykkösleirissä. Leiriajatteluuni ja nykyisten ravitsemussuositustemme ongelmakohtiin voi tutustua esimerkiksi tässä.
Yritän pitää tämän pohdintani sellaisella tasolla, että kaikki sen ymmärtävät. Mitään tarvetta minulla ei ole mustamaalata joitakin tiettyjä ravitsemustahoja tai tiedemiehiä. Kirjoitukseni perustuu monen vuoden aikana tekemiini neutraaleihin havaintoihin rasvahysterian synnystä. Jos minun on pakko jokin muu inspiraatiolähde mainita Puumalan kirjoituksen lisäksi tässä vielä esimerkkejä erinomaisista lukuelämyksistä + inspiraatiohetkistä:
Ilkka Salmenkaita, Varpu Tavi. Laihdu ilman nälkää. Teos, Helsinki, 2005
Saska Tuomasjukka. Strategies for reducing postprandial triacylglycerolemia. Väitöskirja, Turun Yliopisto, 2007
Gary Taubes. Good calories, Bad calories. Alfred A. Knopf, New York, 2007
Perustana nykyiselle käsitykselle, että rasvat (erityisesti eläinperäiset rasvat) ovat kaiken pahan alku ja juuri, pidetään Ancel Keysin olettamusta, että korkea kolesteroli on sydän- ja verisuonitautien synnyssä keskeisellä sijalla. Olettamus kolesterolin tärkeästä roolista on aika helppo omaksua, sillä löytyyhän kolesterolia verisuonten seinämistä suuria määriä. Verisuoniin muodostuu oikein isoja paukamia (plakkeja), joissa on kolesterolia ja kalkkia ihan riesaksi asti. Oli ilmeisen helppoa omaksua sellainen ajatus, että verestä helposti mitattava aine (kolesteroli) voidaan kytkeä vakavaan kansansairauteen. Jälkeenpäin on Keysin 1950-luvulla syntynyttä olettamusta kolesterolin osuudesta hienosäädetty moneen kertaan ja pidetty Keysin selitysmallia aivan liian yksinkertaisena. Ykkösleiri ei kuitenkaan olettamuksen todenperäisyyttä milloinkaan ole kiistänyt. Vaikka pelkkä kolesteroli ei nykytietämyksen mukaan paljoa kerrokaan sydän- ja verisuonitautien riskistä, se ei ole mitenkään vaikuttanut perussanomaan: eläinperäinen rasva on vaarallista.
Samoihin aikoihin Ancel Keysin kanssa teki laajaa tutkimustyötä Kalifornian yliopiston tutkija John Gofman. Hän teki merkittävän työpanoksen radioaktiivisten aineiden (mm. plutonium) parissa, mutta innostui käyttämään ultrasentrifugiaan myös erilaisten rasvojen lajittelemiseen ja erottamiseen. Rasvatutkimukset loivat pohjan nykyiselle käsityksellemme kolesterolista. Tutkija Gofman vähätteli Keysin havaintojen merkittävyyttä niin kauan kuin hän eli (hän kuoli viime vuonna). Gofman tähdensi, että kolesteroli on vain yksi niistä lukuisista rasvoista ja rasvanomaisista aineista, jotka vaikuttavat terveyteemme. Itse asiassa kolesteroli ei ole mikään rasva, vaan oikeastaan alkoholi. Paljon enemmän merkitystä Gofman pani esimerkiksi vapaisiin rasvahappoihin ja triglyserideihin, sillä tässä muodossa rasva kiertää verivirrassa. Tiedossa oli, että veren rasvat liikkuvat erityisten kuljetusproteiinien avulla, jotka Gofmanin aloittamilla kärsivällisillä kokeilla vähitellen saatiin lajiteltua tarkasti. Ancel Keysin riehuessa mielikuvamarkkinoilla ja ankkuroidessa työnsä hedelmiä kauaskantoisin seurauksin, Gofman jatkoi kärsivällistä kuljetusproteiinien lajittelutyötään ja Keysin kritisointia.
Jo 1950-luvulla oli ilmeistä, että sydän- ja verisuonisairauksien syntyyn vaikuttivat erityisesti nämä kuljetusproteiinit, joita ruvettiin kutsumaan lipoproteiineiksi: LDL ("paha kolesteroli"), HDL ("hyvä kolesteroli") ja VLDL (triglyseridien kuljettamiseen erikoistunut lipoproteiini). Miten on mahdollista, että Ancel Keys tuijotti itsensä sokeaksi pelkkään kolesteroliin? Syy on ilmeisesti siinä, että näiden lipoproteiinien erotteluun kyettiin aikanaan vain Gofmanin ultrasentrifugilla. Sittemmin lipoproteiinien erottelu tiheytensä mukaan on kasvanut mittavaksi tutkimuskentäksi ja laitteita löytyy tuhansittain ympäri maailmaa. Samalla tieto on lisännyt tuskaa, sillä aiempi jako LDL, HDL ja VLDL-lipoproteiineihin on mutkistunut huomattavasti. Tätä Ancel Keys ei voinut tietää aikanaan kun hän kehitti otaksumaansa, että kolesteroli on vaarallista sydämelle. Mutta se, että tiedemiehet eivät ole korjanneet hänen virheellisen yksinkertaista käsitystä tästä yhteydestä, voi johtua siitä yksinkertaisesta syystä, että kolesterolia on edelleen helppoa mitata ja siihen löytyy käteviä lääkkeitä (statiineja).
Gofman oli edellä aikaansa, niin kuin nerokkailla tiedemiehillä on tapana olla. Hän huomasi, että LDL-kolesteroli oli koholla niillä potilailla, joilla oli ateroskleroosi (valtimon kovettumatauti) ja diabetes, mutta erittäin harvoin kolesterolilla oli mitään tekemistä asian kanssa. LDL saattoi olla hyvin korkea, mutta kolesteroli matala, näillä sairastuneilla. Tämä kaikki tapahtui siis 1950-luvulla. Nykyään tiedämme enemmän veren rasvoista.
Saska Tuomasjukan väitöskirjasta ja Gary Taubesin kirjasta voimme lukea erinomaisen mielenkiintoisia seikkoja, joiden luulisi horjuttavan nykyistä käsitystämme rasvahysteriasta. Kun me syömme runsaasti hiilihydraatteja, me kasvatamme huomattavasti VLDL:n (triglyseridien) määrää. Gofman huomasi tämän ilmiön kun verinäyte oli sakeana rasvasta (!). Edistyksellisesti ajattelevat biokemistit pitävät tätä triglyseridien korkeaa määrää suurena riskinä sydän- ja verisuonitaudeissa. Gofmanin käsityksen mukaan potilas saattoi vähärasvaisella ja paljon hiilihydraatteja sisältävällä ruokavaliolla kylläkin vähentää LDL-kolesterolin määrää, mutta samalla nousi triglyseridien määrä niin suureksi, että se muodosti uuden sairausriskin. Tässä ollaan siis vielä 1950-luvulla liikkeellä ja täytyy hämmästellä miten hitaasti lääketiede on omaksunut näinä päivinä tämän ajatuksen uudestaan. Ehkä ajatus siitä, että rasva-aineenvaihdunnan häiriötä voi hoitaa menestyksellisesti vähentämällä hiilihydraattien saantia, on niin vieras, että sitä on pidetty vakan alla mahdollisimman pitkään. Tuomasjukan ansioksi on laskettava, että hän raportoi seurauksista välittämättä, että tyydyttyneet rasvat tasaavat triglyseridien huippuja aterioinnin jälkeen. Ja näitä triglyseridejä meidän pitäisi nykytietämyksen mukaan pelätä.
En tiedä, toiko tämä mitään uutta rasvahysterian synnystä. Tarkoituksena oli osoittaa, että Keysin selitysmalli oli liian yksinkertainen ja jos me olisimme kuunnelleet enemmän aikakautemme neroa, John Gofmania, voisi tilanne rasvahysterian suhteen olla huomattavasti leppoisampi. Ehkä useampi lääkäri olisi suositellut sydän- ja verisuonitaudista huolissaan olevalle potilaalleen hiilihydraattia rajoittavaa ruokavaliota rasvoja rajoittavan ruokavalion sijaan.
Mielestäni rasvahysteria on elänyt näiden vaiheiden läpi:
- Ancel Keys väittää yksinkertaisesti, että sydänsairaudet johtuvat liiallisesta rasvan syönnistä ja sen aiheuttamasta kolesterolin lisääntymisestä
- Kokonaiskolesterolin yksipuolisesta painottamisesta siirrytään vähitellen omaksumaan käsityksenä se, että keskeistä sydänsairauksien synnyssä on LDL (mahdollisimman alhainen määrä tuo terveyttä), HDL (mahdollisimman korkea) ja triglyseridit (mahdollisimman alhainen)
- Rasvan yksipuolisesta demonisoinnista siirryttiin vähitellen puhumaan eläin- ja kasvisperäisistä rasvoista. Eläinrasvoille annettiin pahan pojan rooli, kasvirasvoja meidän piti suosia
- Rasvat totuttiin jakamaan tyydyttyneisiin, yksittäis- ja monityydyttämättömiin. Meidän piti suosia monityydyttämättömiä rasvoja tyydyttyneiden sijaan
- Sitten tuli aika jolloin pinnalla oli monityydyttämättömät rasvahapot sen mukaan missä kohdin ensimmäinen kaksoissidos sijaitsi. Jos se sijaitsi omega-3-kohdassa se oli parempaa kuin omega-6:ssa
- Tiedon lisäännyttyä ja asioiden muututtua monimutkaisemmiksi se ei ole paljoa meidän ravitsemussuosituksissamme näkynyt. Edelleen meidän pitää varoa eläinperäisiä rasvoja ja suosia kasvirasvoja
Juotko sinäkin dinosaurusten virtsaa?
#
Tämä kirjoitus on omistettu Jormalle, joka pitää äskettäisen sauvakävelyjyttuni otsikointia epäonnistuneena. Jorman mielestä siitä saa käsityksen, että olen sauvakävelyä vastaan. Ei pidä paikaansa, minulla ei ole mitään sauvakävelyä vastaan. Kesä ja pienimuotoinen lomailu on tehnyt tehtävänsä minussakin. Olen lukenut kirjoja sieltä kevyemmästä päästä. Tämän juttuni otsikosta saa Jorma mahdollisesti sen käsityksen, että olen täysin pimahtanut. Se on mahdollista. Todennäköisempänä selityksenä oudolle otsikolle pidän kuitenkin kesäloman rentouttavaa vaikutusta. Otsikkoni salaisuus aukenee sille, joka jaksaa tämänkin juttuni lukea läpi.
Ajauduin joitakin aikoja sitten homeopatiaa selvittelemään. Päädyin tähän:
1) Homeopatia toimii. Minulle lähetettiin 43 kpl kertomuksia missä homeopaattinen valmiste oli auttanut erilaisissa sairauksissa. Vaikka löysinkin joitakin näistä tarinoista myöhemmin keskustelukanavilta vähän eri sanakääntein ja voin kuvitella, että jotkut tarinoista olivat keksittyjä, jää päällimmäiseksi viestiksi, että homeopaattisesta valmisteesta on ollut potilaalle hyötyä. Miten paljon tästä hoitovaikutuksesta on selitettävissä homeopaattisen hoidon sinänsä loistavasta ideasta kokonaisvaltaisesta hoitotavasta, se jääköön lukijan oman navan tuijottelun varaan? Hoidossa tavallaan houkutellaan elimistö nujertamaan sairaus itse, kuume koetaan siunaukseksi, laimea hoitoliuos yhdistetään positiiviseen hoitotulokseen. Homeopatia siis toimii, ei kaikkiin sairauksiin, ei ehkä kaikkiin samalla tavalla, mutta hoitovaikutuksiin uskon.
2) Homeopatia ei toimi. Mitä enemmän homeopatiaa tarkastelee länsimaisen tiedemiehen silmin, sitä vakuuttuneemmaksi tulen, että homeopatian hoitotulos ei voi perustua samanlaiseen kemialliseen tai fysikaaliseen mekanismiin kuten useimmat lääkeaineemme. Veden muistista olen lukenut pitkät litaniat ja paljon muitakin kekseliäitä selitysmalleja on tarjottu. Vaikuttaa eksytykseltä.
Olen nyt kesälomallani jatkanut lukuelämysten keräämistä aiheesta "Veden muisti". Vannoutuneelle homeopatian vastustajalle tämä kirjoitukseni lienee se viimeinen naula siinä arkussa, joka haudataan lopullisesti "huuhaa"-tiedon syviin multiin. Innokkaan homeopatian suosijan usko ei todennäköisesti millään tavalla horju. Onhan jälkimmäisellä laaja tiedemiesporukka INSERM:in valtiollisessa tiedelaitoksessa Ranskassa tekemässä näitä kokeita mm. homeopatian tieteellisen taustan selvittämiseksi. Mitä on saatu aikaiseksi?
Moni meistä on jo unohtanut erikoislaatuisen episodin tiedemaailmassa. Kesäkuussa vuonna 1988 tiedelehti Nature yllättäen julkaisi Jacques Benvenisten ja työryhmän artikkelin "Human Basophile Triggered by Dilute Antiserum against IgE" (Hyvin laimea immunoglobuliini E:n vasta-aine aiheuttaa reaktion ihmisen basofiilisissä valkosoluissa) . Jo otsikko on asiaa tunteville sensaatiomainen ja sisältö on vielä radikaalimpi, tosin koesarja osoittautuikin jälkeen päin väärennökseksi.
Tohtori Benvenisten artikkelin mukaan he onnistuivat koetilanteessa vähentämään basofiilisissä valkosoluissa olevien erityisten jyvästen määrää altistamalla nämä solut erivahvuisille vasta-aine-liuoksille. Immunoglobuliini-E vasta-aineita laimennettiin homeopaattisesti (laimennussuhteet vaihtelivat 2-10, jopa 10-120 -kertaisiksi). Laimeimmissa IgE-liuoksissa ei teoriassa enää ollut laisinkaan IgE -molekyylejä jäljellä. Kun Benvenisten kokeessa tällainen erittäin laimea liuos annettiin valkosoluviljelmille, se yllättäen toimi allergeeneinä, eli sai aikaiseksi allergisen reaktion, joka näkyi basofiilisten valkosolujen jyvästen menetyksenä. Homeopaattisten liuosten toimivuus oli siis todistettu!
Tämä löi tietenkin tiedeyhteisön ällikällä. Olihan nyt ihan vakavasti otettava tiedemies onnistunut osoittamaan homeopaattisen laimean liuoksen toimivuuden koetilanteessa. Lähes pelkkää vettä sisältävä liuos aiheutti allergisen reaktion. Oliko tässä todistettu, että vedellä on muisti? Muistiko vesi, että siinä oli alussa (ennen laimennusta) ollut IgE-molekyylejä?
Benvenisten koe toistettiin eri laboratorioissa ja tulos oli aika tyly: ei toimi! Viisi vuotta Benvenisten artikkelin ilmestymisen jälkeen Lontoon yliopiston farmakologian osasto sai julkaisuluvan samaisessa Nature -lehdessä laajoille koesarjoilleen: "Human basophil degranulation is not triggered by very dilute antiserum against human IgE" (Ihmisen basofiilisissä valkosoluissa ei tapahdu erityisten jyvästen häviämistä kun niille annetaan hyvin laimeaa IgE -vasta-ainetta). Lisäksi kävi ilmi, että tohtori Benveniste oli kytköksissä homeopatiaa edistäviin ryhmittymiin ja koesarja suoritettiin Boironin kaupungin homeopaattisessa laboratoriossa. Koesarjassa ilmenneet myönteiset tulokset on helposti selitettävissä sillä, että tohtori Benveniste oli osakkaana yrityksessä, joka kaupitteli homeopaattisia valmisteita. Koejärjestelyissä ja tulosten tulkinnassa oli lisäksi useita puutteita. Kaiken huipuksi tohtori Benveniste kieltäytyi toistamasta koesarjaansa ("älä toista sellaista koetta, joka kerran on onnistunut").
Luulisi tällaisen paljastuneen vilpin vaimentavan tiedemiehen intoa etsiä uusia ratkaisuja veden muistille. Tohtori Benveniste oli kuitenkin päättänyt yllättää tiedemiehet vielä kerran. Tosin mikään tiedelehti ei tietääkseni ole julkaissut näitä kohta selostamiani fantasiajuttuja.
Yhdeksän vuotta Nature -lehdessä julkaistun vilpin jälkeen tohtori Benveniste pistää vielä paremmaksi: Molekyylin jättämä muistijälki ei ainoastaan rajoitu veteen (veden muisti) vaan muistijälki säilyy myös ilmassa, jopa tietokoneverkoissa! Tohtori Benveniste kehitti omalaatuisen homeopaattisen fantasian, jossa todellakin tietokoneverkostot näyttelevät tärkeää roolia. Istahda tiukasti tuoliin ja lue tämä jatkotarina:
Tohtori Benvenisten mikro-makrokosmisessa teoriassa on onnistuttu yhdistämään mustat aukot avaruudessa ja valkoiset aukot vedessä! Juttu on julkaistu "satukirjassa" Theory of High Dilutions and Experimental Aspects. Kirjan on julkaissut minulle tuntematon Polytechnica kirjankustantamo. Professori Claude Hennionin mukaan kirja on eksytystä alusta loppuun. Professori Georges Charpak, vuoden 1992 Nobelin fysiikan palkinnon saajaehdokas, toteaa kirjasta, että jos tämä on totta, silloin meillä on yhdeksän vuoden odottelun jälkeen (Benvenisten edellinen vilppikirjoitus) mahdollisuus todistaa tieteen suurinta edistysaskelta kautta aikojen. Ironia sikseen, nyt on aika sukeltaa Benvenisten ihmeelliseen maailmaan ja vähitellen myös saada jotain tolkkua erikoiseen otsikkooni (Jorma, lukuinnostuksesi palkitaan pian!).
Tohtori Benvenisten mukaan homeopaattisilla laimennuksilla saadaan vähitellen vaikuttava aine vähenemään siinä määrin, että ainetta lopulta ei ole yhtään olemassa. Tämän me ymmärrämme. Mutta nyt tulee Benvenisten yllätys: Vaikka aine kokonaan häviää laimennetusta liuksesta, se jättää jälkeensä valkoisen aukon vesiliuokseen. Tarkoilla instrumenteilla on tulevaisuudessa ehkä mahdollista jopa todistaa näiden valkoisten aukkojen olemassaolo. Tällä hetkellä se on toki mahdotonta. Tässä valkoisessa aukossa on kuitenkin muistijälki vaikuttavasta aineesta. Vähän niin kuin avaruuden musta aukko on muistijälki suurten tähtien räjähdettyä kauan, kauan sitten. Valkoiset aukot liittyvät tohtori Benvenisten mukaan ihmisen terveyteen sillä tavalla, että ihmiselimistö muodostaa näitä valkoisia aukkoja vereen! Kohoamalla fantasiatasollaan aivan äärimmäisyyksiin, tohtori Benveniste häpeämättä esittää "teoriansa" valkoisten aukkojen käyttämisestä homeopaattisiin hoitomenetelmiin ja näin ihminen tervehtyy! Benveniste esittää ilmeisesti vakavissaan (?), että nämä valkoiset aukot veressä voitaisiin erityisellä laitteella (jonka valmistuksesta hän on vastuussa?) todentaa ja lähettää tieto tästä tietoverkkojen avulla hoitavalle homeopaatille. Aukon muoto olisi riippuvainen vaikuttavasta aineesta tai tässä tapauksessa aiheutuneesta sairaustilasta. Vertailemalla aukon kokoa ja muotoa, voitaisiin löytää oikea homeopaattinen lääke. Fantasianappulat kaakossa, Benveniste spekuloi mahdollisuudella siirtää verestä luettu "aukkotieto" puhtaaseen veteen. Veteen joutuessaan tämä aukkotieto aktivoituisi ja tulisi dynaamiseksi. Huomaatteko nyt miten nerokas menetelmä tämä olisi? Benveniste katsoisi "koneellaan" potilaan verestä näitä valkoisia aukkoja, siirtäisi aukkotiedon puhtaaseen veteen ja sitten ottamalla tämä dynaamista tietoa tihkuva vesi, potilas paranisi. Kallista tämä varmaan olisi ja Benveniste eläisi onnellisena ja rikkaana elämänsä loppuun asti!
Sanomattakin on selvää, että näitä Benvenisten uusimpia valkoisen aukon teorioita on hämmästelty ja vieläpä tutkittukin eri puolilla maailmaa. Professori Georges Charpak on fysiikan laboratoriossaan epätoivoisesti etsinyt näitä valkoisia aukkoja. Ei ole löytynyt. Hän on todennut tästä Benvenisten viimeisimmästä fantasiasta seuraavasti: "Veden muistista puhuminen on tekemässä suuresta yleisöstä kretiinejä". (Kretiini on vajaaälyinen ihminen).
Nyt, Jorma, paljastan vihdoinkin tuon dinosauruksen virtsaa koskevan salaisuuden. Jos tämä Benvenisten fantasia valkoisista aukoista olisi totta, silloin muistijälkenä kiertää maapallolla kauan, kauan sitten sukupuuttoon kuolleen dinosauruksen virtsamolekyylejä! Maapallon synnystä lähtien vesi on jatkanut kiertokulkuaan. Dinosauruksen virtsaa on haihtunut ilmaan suuria määriä ja sitä tulee sateen muodossa uudestaan alas maapallon pinnalle. Virtsa on tietenkin vuosimiljoonien saatossa laimentunut valtavasti, mutta Benvenisten laitteella voisimme varmaan löytää sieltä dinosauruksen virtsan jättämän aukon. Juotko sinäkin dinosaurusten virtsaa?
Lähde: Jean-Marie Abgrall. HEALING OR STEALING? Medical Charlatans in the New Age. Algora Publishing, New York, ISBN: 1-892941-51-1, 2001
Tämä kirjoitus on omistettu Jormalle, joka pitää äskettäisen sauvakävelyjyttuni otsikointia epäonnistuneena. Jorman mielestä siitä saa käsityksen, että olen sauvakävelyä vastaan. Ei pidä paikaansa, minulla ei ole mitään sauvakävelyä vastaan. Kesä ja pienimuotoinen lomailu on tehnyt tehtävänsä minussakin. Olen lukenut kirjoja sieltä kevyemmästä päästä. Tämän juttuni otsikosta saa Jorma mahdollisesti sen käsityksen, että olen täysin pimahtanut. Se on mahdollista. Todennäköisempänä selityksenä oudolle otsikolle pidän kuitenkin kesäloman rentouttavaa vaikutusta. Otsikkoni salaisuus aukenee sille, joka jaksaa tämänkin juttuni lukea läpi.
Ajauduin joitakin aikoja sitten homeopatiaa selvittelemään. Päädyin tähän:
1) Homeopatia toimii. Minulle lähetettiin 43 kpl kertomuksia missä homeopaattinen valmiste oli auttanut erilaisissa sairauksissa. Vaikka löysinkin joitakin näistä tarinoista myöhemmin keskustelukanavilta vähän eri sanakääntein ja voin kuvitella, että jotkut tarinoista olivat keksittyjä, jää päällimmäiseksi viestiksi, että homeopaattisesta valmisteesta on ollut potilaalle hyötyä. Miten paljon tästä hoitovaikutuksesta on selitettävissä homeopaattisen hoidon sinänsä loistavasta ideasta kokonaisvaltaisesta hoitotavasta, se jääköön lukijan oman navan tuijottelun varaan? Hoidossa tavallaan houkutellaan elimistö nujertamaan sairaus itse, kuume koetaan siunaukseksi, laimea hoitoliuos yhdistetään positiiviseen hoitotulokseen. Homeopatia siis toimii, ei kaikkiin sairauksiin, ei ehkä kaikkiin samalla tavalla, mutta hoitovaikutuksiin uskon.
2) Homeopatia ei toimi. Mitä enemmän homeopatiaa tarkastelee länsimaisen tiedemiehen silmin, sitä vakuuttuneemmaksi tulen, että homeopatian hoitotulos ei voi perustua samanlaiseen kemialliseen tai fysikaaliseen mekanismiin kuten useimmat lääkeaineemme. Veden muistista olen lukenut pitkät litaniat ja paljon muitakin kekseliäitä selitysmalleja on tarjottu. Vaikuttaa eksytykseltä.
Olen nyt kesälomallani jatkanut lukuelämysten keräämistä aiheesta "Veden muisti". Vannoutuneelle homeopatian vastustajalle tämä kirjoitukseni lienee se viimeinen naula siinä arkussa, joka haudataan lopullisesti "huuhaa"-tiedon syviin multiin. Innokkaan homeopatian suosijan usko ei todennäköisesti millään tavalla horju. Onhan jälkimmäisellä laaja tiedemiesporukka INSERM:in valtiollisessa tiedelaitoksessa Ranskassa tekemässä näitä kokeita mm. homeopatian tieteellisen taustan selvittämiseksi. Mitä on saatu aikaiseksi?
Moni meistä on jo unohtanut erikoislaatuisen episodin tiedemaailmassa. Kesäkuussa vuonna 1988 tiedelehti Nature yllättäen julkaisi Jacques Benvenisten ja työryhmän artikkelin "Human Basophile Triggered by Dilute Antiserum against IgE" (Hyvin laimea immunoglobuliini E:n vasta-aine aiheuttaa reaktion ihmisen basofiilisissä valkosoluissa) . Jo otsikko on asiaa tunteville sensaatiomainen ja sisältö on vielä radikaalimpi, tosin koesarja osoittautuikin jälkeen päin väärennökseksi.
Tohtori Benvenisten artikkelin mukaan he onnistuivat koetilanteessa vähentämään basofiilisissä valkosoluissa olevien erityisten jyvästen määrää altistamalla nämä solut erivahvuisille vasta-aine-liuoksille. Immunoglobuliini-E vasta-aineita laimennettiin homeopaattisesti (laimennussuhteet vaihtelivat 2-10, jopa 10-120 -kertaisiksi). Laimeimmissa IgE-liuoksissa ei teoriassa enää ollut laisinkaan IgE -molekyylejä jäljellä. Kun Benvenisten kokeessa tällainen erittäin laimea liuos annettiin valkosoluviljelmille, se yllättäen toimi allergeeneinä, eli sai aikaiseksi allergisen reaktion, joka näkyi basofiilisten valkosolujen jyvästen menetyksenä. Homeopaattisten liuosten toimivuus oli siis todistettu!
Tämä löi tietenkin tiedeyhteisön ällikällä. Olihan nyt ihan vakavasti otettava tiedemies onnistunut osoittamaan homeopaattisen laimean liuoksen toimivuuden koetilanteessa. Lähes pelkkää vettä sisältävä liuos aiheutti allergisen reaktion. Oliko tässä todistettu, että vedellä on muisti? Muistiko vesi, että siinä oli alussa (ennen laimennusta) ollut IgE-molekyylejä?
Benvenisten koe toistettiin eri laboratorioissa ja tulos oli aika tyly: ei toimi! Viisi vuotta Benvenisten artikkelin ilmestymisen jälkeen Lontoon yliopiston farmakologian osasto sai julkaisuluvan samaisessa Nature -lehdessä laajoille koesarjoilleen: "Human basophil degranulation is not triggered by very dilute antiserum against human IgE" (Ihmisen basofiilisissä valkosoluissa ei tapahdu erityisten jyvästen häviämistä kun niille annetaan hyvin laimeaa IgE -vasta-ainetta). Lisäksi kävi ilmi, että tohtori Benveniste oli kytköksissä homeopatiaa edistäviin ryhmittymiin ja koesarja suoritettiin Boironin kaupungin homeopaattisessa laboratoriossa. Koesarjassa ilmenneet myönteiset tulokset on helposti selitettävissä sillä, että tohtori Benveniste oli osakkaana yrityksessä, joka kaupitteli homeopaattisia valmisteita. Koejärjestelyissä ja tulosten tulkinnassa oli lisäksi useita puutteita. Kaiken huipuksi tohtori Benveniste kieltäytyi toistamasta koesarjaansa ("älä toista sellaista koetta, joka kerran on onnistunut").
Luulisi tällaisen paljastuneen vilpin vaimentavan tiedemiehen intoa etsiä uusia ratkaisuja veden muistille. Tohtori Benveniste oli kuitenkin päättänyt yllättää tiedemiehet vielä kerran. Tosin mikään tiedelehti ei tietääkseni ole julkaissut näitä kohta selostamiani fantasiajuttuja.
Yhdeksän vuotta Nature -lehdessä julkaistun vilpin jälkeen tohtori Benveniste pistää vielä paremmaksi: Molekyylin jättämä muistijälki ei ainoastaan rajoitu veteen (veden muisti) vaan muistijälki säilyy myös ilmassa, jopa tietokoneverkoissa! Tohtori Benveniste kehitti omalaatuisen homeopaattisen fantasian, jossa todellakin tietokoneverkostot näyttelevät tärkeää roolia. Istahda tiukasti tuoliin ja lue tämä jatkotarina:
Tohtori Benvenisten mikro-makrokosmisessa teoriassa on onnistuttu yhdistämään mustat aukot avaruudessa ja valkoiset aukot vedessä! Juttu on julkaistu "satukirjassa" Theory of High Dilutions and Experimental Aspects. Kirjan on julkaissut minulle tuntematon Polytechnica kirjankustantamo. Professori Claude Hennionin mukaan kirja on eksytystä alusta loppuun. Professori Georges Charpak, vuoden 1992 Nobelin fysiikan palkinnon saajaehdokas, toteaa kirjasta, että jos tämä on totta, silloin meillä on yhdeksän vuoden odottelun jälkeen (Benvenisten edellinen vilppikirjoitus) mahdollisuus todistaa tieteen suurinta edistysaskelta kautta aikojen. Ironia sikseen, nyt on aika sukeltaa Benvenisten ihmeelliseen maailmaan ja vähitellen myös saada jotain tolkkua erikoiseen otsikkooni (Jorma, lukuinnostuksesi palkitaan pian!).
Tohtori Benvenisten mukaan homeopaattisilla laimennuksilla saadaan vähitellen vaikuttava aine vähenemään siinä määrin, että ainetta lopulta ei ole yhtään olemassa. Tämän me ymmärrämme. Mutta nyt tulee Benvenisten yllätys: Vaikka aine kokonaan häviää laimennetusta liuksesta, se jättää jälkeensä valkoisen aukon vesiliuokseen. Tarkoilla instrumenteilla on tulevaisuudessa ehkä mahdollista jopa todistaa näiden valkoisten aukkojen olemassaolo. Tällä hetkellä se on toki mahdotonta. Tässä valkoisessa aukossa on kuitenkin muistijälki vaikuttavasta aineesta. Vähän niin kuin avaruuden musta aukko on muistijälki suurten tähtien räjähdettyä kauan, kauan sitten. Valkoiset aukot liittyvät tohtori Benvenisten mukaan ihmisen terveyteen sillä tavalla, että ihmiselimistö muodostaa näitä valkoisia aukkoja vereen! Kohoamalla fantasiatasollaan aivan äärimmäisyyksiin, tohtori Benveniste häpeämättä esittää "teoriansa" valkoisten aukkojen käyttämisestä homeopaattisiin hoitomenetelmiin ja näin ihminen tervehtyy! Benveniste esittää ilmeisesti vakavissaan (?), että nämä valkoiset aukot veressä voitaisiin erityisellä laitteella (jonka valmistuksesta hän on vastuussa?) todentaa ja lähettää tieto tästä tietoverkkojen avulla hoitavalle homeopaatille. Aukon muoto olisi riippuvainen vaikuttavasta aineesta tai tässä tapauksessa aiheutuneesta sairaustilasta. Vertailemalla aukon kokoa ja muotoa, voitaisiin löytää oikea homeopaattinen lääke. Fantasianappulat kaakossa, Benveniste spekuloi mahdollisuudella siirtää verestä luettu "aukkotieto" puhtaaseen veteen. Veteen joutuessaan tämä aukkotieto aktivoituisi ja tulisi dynaamiseksi. Huomaatteko nyt miten nerokas menetelmä tämä olisi? Benveniste katsoisi "koneellaan" potilaan verestä näitä valkoisia aukkoja, siirtäisi aukkotiedon puhtaaseen veteen ja sitten ottamalla tämä dynaamista tietoa tihkuva vesi, potilas paranisi. Kallista tämä varmaan olisi ja Benveniste eläisi onnellisena ja rikkaana elämänsä loppuun asti!
Sanomattakin on selvää, että näitä Benvenisten uusimpia valkoisen aukon teorioita on hämmästelty ja vieläpä tutkittukin eri puolilla maailmaa. Professori Georges Charpak on fysiikan laboratoriossaan epätoivoisesti etsinyt näitä valkoisia aukkoja. Ei ole löytynyt. Hän on todennut tästä Benvenisten viimeisimmästä fantasiasta seuraavasti: "Veden muistista puhuminen on tekemässä suuresta yleisöstä kretiinejä". (Kretiini on vajaaälyinen ihminen).
Nyt, Jorma, paljastan vihdoinkin tuon dinosauruksen virtsaa koskevan salaisuuden. Jos tämä Benvenisten fantasia valkoisista aukoista olisi totta, silloin muistijälkenä kiertää maapallolla kauan, kauan sitten sukupuuttoon kuolleen dinosauruksen virtsamolekyylejä! Maapallon synnystä lähtien vesi on jatkanut kiertokulkuaan. Dinosauruksen virtsaa on haihtunut ilmaan suuria määriä ja sitä tulee sateen muodossa uudestaan alas maapallon pinnalle. Virtsa on tietenkin vuosimiljoonien saatossa laimentunut valtavasti, mutta Benvenisten laitteella voisimme varmaan löytää sieltä dinosauruksen virtsan jättämän aukon. Juotko sinäkin dinosaurusten virtsaa?
Lähde: Jean-Marie Abgrall. HEALING OR STEALING? Medical Charlatans in the New Age. Algora Publishing, New York, ISBN: 1-892941-51-1, 2001
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)