torstaina, huhtikuuta 09, 2009

Tummia pilviä suklaateollisuuden yllä

#
Aamulehdestä luin tänään (9.4.2009) pienen uutisen Suklaateollisuus katsoo lapsityövoimaa läpi sormien. Koko aamupäivän olen lukenut artikkelin pohjana olevaaSwedwatch -järjestön raporttia suklaantuotannosta ja kaakaoviljelmillä käytetystä lapsityövoimasta. Ikävää luettavaa. Tumman suklaan mahdolliset terveysvaikutukset maistuvat kyllä karvailta kun tuon raportin lukee. Jos haluat säilyttää illuusion suklaan terveellisyydestä ja olet suklaan suurkuluttaja - älä lue tätä raporttia, joka mm. väittää:
  • kaakaoviljelmillä lapsityövoiman käyttö on hyvin yleistä
  • kaakaon maailmanmarkkinahinta on laskenut niin alas, että ainoastaan lapsityövoiman käytöllä voidaan taata taloudellinen menestys
  • lapset joutuvat käyttämään myrkyllisiä kasvinsuojelukemikaaleja ilman suojavarustuksia ja koulutusta. Työtapaturmat ja myrkkyaltistuksesta johtuvat sairastumiset ovat yleisiä. Voimakkaan myrkyllinen torjunta-aine parakvatti on kaakaoviljelmillä käytössä. Se on EU:ssa täysin kielletty.
  • lasten työaikoja ei valvota
  • Norsunluurannikon ja Ghanan kaakaoviljelmillä työskentelevät tulevat pääosin rutiköyhästä Burkina Fasosta ja Malista. Pakkotyö ja lasten salakuljetus koetaan suureksi ongelmaksi
  • kaakaon tie suklaateollisuuden raaka-aineeksi käy liian monien välikäsien kautta
  • monikansallinen suklaateollisuus on välinpitämättömän tietämätön raaka-aineen tuotannossa esiintyvistä epäkohdista
  • kaakaoviljelmät tuhoavat alkuperäistä sademetsää
  • vuosittain tuotetaan noin 3 miljoonaa tonnia suklaata pääosin päiväntasaajan kohdalla Afrikassa ja Indonesiassa
  • suomalaiset syövät noin 5 kiloa suklaata vuodessa
Maistuuko sinulle suklaa?

perjantaina, huhtikuuta 03, 2009

FOOD Inc. on tulossa - oletko valmis?

*#
Dokumenttifilmi FOOD Inc.
valmistui vuonna 2008. Sitä on esitetty joillakin elokuvafestivaaleilla, mutta sen tuloa elokuvateattereihin on saatu odottaa. Sen povataan aiheuttavan yhtä pahaa hämminkiä elintarviketeollisuudelle ja maataloudelle kuin "Tappajahai" -elokuva teki uimarantabisnekselle tai Hitchcockin "Linnut" teki lintufobiasta kärsiville.

Aion katsoa elokuvan sitten kun se tulee Suomeen tai Ruotsiin. Sitä ennen en sano mitään mielipidettä tästä elokuvasta. Parempi niin.


Uutta terveysnäyttöä kasvien fenolisista yhdisteistä

**
Elintarvikekemisti Hanna Salminen
väittelee tänään (3.4.2009) tohtoriksi Helsingin yliopistossa. Väitöskirjan aiheena on "Effect of phenolic-rich plant materials on protein and lipid oxidation reactions" ja minun mielestäni tärkeimpänä löytönä voidaan pitää marjojen ja kasvisruoan terveysnäyttöjä. Syökää marjoja ja nauttikaa monipuolisesti kasviksia!

Kasveissa fenoliset yhdisteet kuten flavonoidit ja fenoliset hapot toimivat antioksidantteina, eli hapetuksen estoaineina. Näitä aineita voidaan hyödyntää lisäämällä niitä elintarvikkeisiin, ja siten estää tai hidastaa hapettumisreaktioita, jotka johtavat elintarvikkeiden ravitsemuksellisen ja aistinvaraisen laadun huonontumiseen. Antioksidatiivisesti vaikuttavilla yhdisteillä on todennäköisesti myös monipuolisia ja myönteisiä terveysvaikutuksia elimistössä. 

Rasvan härskiintyminen on tärkeimpiä elintarvikkeissa tapahtuvista laatua heikentävistä kemiallisista reaktioista. Elintarvikkeiden hapettumisen seuranta onkin pääsääntöisesti perustunut rasvan hapettumistuotteiden analysointiin. Elintarvikkeissa tapahtuu rasvan hapettumisen lisäksi myös muiden ainesosien, kuten proteiinien ja hiilihydraattien hapettumista. Proteiinien hapettuminen muuttaa elintarvikkeen rakennetta, vähentää proteiinien liukoisuutta, aiheuttaa tuotteen ruskettumista ja alentaa ravintoarvoa. Eräät proteiinien hapettumistuotteista voivat myös olla myrkyllisiä tai jopa syöpää aiheuttavia. Proteiinien hapettumisen seuranta antaakin laajemman kuvan elintarvikkeessa tapahtuvista ravitsemuksellisista ja aistinvaraisesti havaittavista muutoksista.

Väitöskirjatyön tavoitteena oli tutkia mm. kotimaisten marjojen ja öljyjen mahdollisia antioksidanttivaikutuksia proteiinien ja rasvojen hapettumisreaktioissa. Antioksidanttivaikutuksia tutkittiin erilaisissa elintarvikemalleissa kuten lihamallissa ja emulsioissa. Lisäksi tutkittiin fenolisten yhdisteiden vaikutuksia ihmiselle välttämättömän aminohappo tryptofaanin hapettumisreaktioissa. Tryptofaania on luontaisesti kaikissa proteiinia sisältävissä elintarvikkeissa, ja sillä on myös tärkeä rooli elimistön aineenvaihdunnassa. 

Elintarvikkeiden mallikokeissa todettiin, että rypsi-, camelina-, ja soijarouhe yksinään sekä seoksena kaupallisen rosmariiniuutteen kanssa että männynkuoren kanssa estivät tehokkaasti proteiinien ja rasvojen hapettumista kuumennetuissa sianlihapihveissä. Marjojen fenoliset yhdisteet, kuten mustaherukan antosyaanit ja vadelman ellagitanniinit osoittautuivat hyviksi antioksidantteiksi emulsioissa. Marjojen antioksidanttiteho oli parhain, kun emulsioihin oli lisätty β-laktoglobuliinia (maidon proteiini). Tutkittaessa malliaineeksi valitun aminohappo tryptofaanin hapettumista, todettiin, että männynkuoren, camelina- ja soijarouheen fenoliset yhdisteet sekä mustaherukan antosyaanit ja karpalon proantosyanidiinit estivät parhaiten tryptofaanin hapettumista ja sen hapettumistuotteiden muodostumista. 

Väitöskirjan tulokset toivat uutta tietoa kasvimateriaalien fenolisten yhdisteiden vaikutuksista estää erityisesti proteiinien ja aminohappojen mutta myös rasvojen hapettumisreaktioita. Fenolisia yhdisteitä sisältävät kasvimateriaalit voisivat tarjota mahdollisuuksia terveysvaikutteisten eli funktionaalisten elintarvikkeiden kehittelylle.

Triathlon vaarallisempaa kuin maraton

**
Triathlonissa uidaan, pyöräillään ja juostaan.
Tohtori Kevin Harris Minneapolisin sydänsäätiöstä on amerikkalaisessa sydänkongressissa (American College of Cardiology 2009) kertonut, että triathlonisteilla on kilpailujen aikana suurempi riski saada äkillinen sydänkohtaus kuin maratoonareilla. Lisäksi sydänkohtaus tapahtuu usein uintimatkan aikana. Tutkimusten mukaan sydänkohtausten riski ei riippuisi triathlonin kokonaiskestosta (uintimatka on yleensä ensimmäisenä lajina).

Monesti triathlonin pariin hakeudutaan juoksutaustalta ja uintiharjoittelu saattaa jäädä perin vähäiseksi. Kun tohtori Harris kävi läpi triathlontilastoja ja -tapahtumaselostuksia, hän huomasi, että:
1) riski saada sydänkohtaus triathlonkisan aikana oli 1,5 / 100 000 osallistujaa kohti (maratoneilla riski oli 0,8 / 100 000 osallistujaa kohti)
2) vuosien 2006-2008 aikana Yhdysvalloissa järjestetyissä 2846 triathlonkisassa oli lähes 1 miljoona osallistujaa (922 810)
3) triathlonkisojen aikana tapahtui 14 kuolemantapausta (11 miestä ja 3 naista kuoli)
4) näistä kuolemantapauksista lähes kaikki (13 kpl) sattuivat uintiosuuden aikana. Yksi triathlonisti ajoi nurin pyörällään ja kuoli pyöräilyosuudella. Yksikään urheilija ei kuollut juoksuosuudella
5) menehtyneiden keski-ikä oli 43 vuotta 

Ruumiinavauksissa todettiin kuudella osanottajalla jonkin asteinen (piilevä) sydänsairaus. On epäselvää miksi juuri uintiosuus osoittautui niin kohtalokkaaksi osasuoritukseksi. Tohtori Harris spekuloi mahdollisuudella, että viileä vesi aiheutti häiriöitä sydänrytmissä (esimerkiksi long-QT oireyhtymä). Uintiosuudella urheilijalla ei myöskään ole mahdollisuutta levätä vaikeuksiin joutuessaan ja kohtaloksi koitui tästä johtuva ylirasitus hukkumisineen. Ei myöskään pidä vähätellä sitä tosiseikkaa, että uinti on monelle triathlonistille se osasuoritus, jota harjoitellaan kaikkein vähiten.

Tohtori Harris antaa ohjeita kilpailujen järjestäjille pitää mielessä tämä suurempi menehtymisriski uintimatkalla ja lisätä valvontaa uinnin yhteydessä, jotta ikäviltä kuolemantapauksilta vältytään jatkossa.

Kommentteja?

Lähteet
O'Riordan Michael. Risk of sudden cardiac death greater in triathlons than marathons. HeartWire, 2.4.2009 
Redelmeier DA, Greenwald JA. Competing risks of mortality with marathons: retrospective analysis. BMJ 335: 1275-1277, 2007.

torstaina, huhtikuuta 02, 2009

Uskaltaako kalaa syödä?

**
Vastaan heti itse tuohon kysymykseen:
Kalaa uskaltaa syödä! Jopa Itämerestä, mutta hyvä on vaihdella kalalajeja ja syödä vuorotellen järvi- ja merikaloja. Lue enemmän alla olevasta seminaariraportista, jos haluat tietää tarkemman vastauksen.

Osallistuin ”Itämeren myrkkyjen kulkeutuminen ravintoketjuun” –kutsuseminaariin 1.4.2009 Helsingissä. Asiantuntijat olivat vaivautuneet meitä tiedetoimittajia palvelemaan runsain joukoin. Oppiarvoa oli jaossa ihan riittämiin. Tutkitun tiedon välittämisessä meille toimittajille esiintyi sitten jo enemmän kirjavuutta. Lähes raivon partaalle taitamattomuudessa meidät välillä vietiin. On se nyt kumma, että oman erikoisalansa huipputiedemiehet ja –naiset omaavat niin kehnot esiintymistaidot. Yritin antaa näiden kuuntelunautintoa haitanneiden asioiden häiritä mahdollisimman vähän. Tietysti jos teille herää innostus tilata luento sellaiselta henkilöltä, joka jotain tietää Itämeren myrkkyasioista ja osaa sen tiedon myös välittää, niin voitte varautua pettymykseenkin. Privaattipostina voin mahdollisesti tarkemmin kertoa luennoitsijoiden puutteista. Keskitytään tässä nyt itse pääasiaan: Uskaltaako Itämeren kalaa syödä?

Tilaisuuden avasi pääjohtaja Jaana Husu-Kallio Elintarviketurvallisuusvirasto EVIRAsta. Häntä olisi kuunnellut pitempäänkin. Selkeällä tavallaan hän loi hyvät puitteet ymmärtää miten tulevat luennot liittyvät käsiteltävään teemaan.

Ensimmäisenä esiintyjänä oli johtava tutkija Matti Verta Suomen ympäristökeskuksesta (SYKE). Hän puhui Itämeren myrkkypäästöistä. Tietoa on tutkijalla taatusti erittäin paljon, mutta se tieto jää kyllä välittymättä tietoa janoavalle kuulijajoukolle – valitettavasti juuri huonon luentotekniikan takia. Näitä Verran vertaisia tiedonvälittäjiä oli tietenkin tilaisuudessa muitakin, mutta uhraan Matti Verran edustamaan tätä osa-aluetta pahimmillaan. Asiaan.

Itämerta kuormittavat monenlaiset ympäristömyrkyt. Se on sisämeri, jolla on laaja valuma-alue, runsaasti asutusta ja teollista toimintaa. Erilaisia haitallisia aineita kulkeutuu Itämereen sekä ilmapäästöjen seurauksena että sen valuma-alueen yksittäisten kuormittajien ja hajakuormituksen kautta. Millaisia aineita? Joo, teollisuus ja kuluttajakemikaaleja, torjunta-aineita, prosessiperäisiä aineita ja luonnossakin esiintyviä aineita.

Monien myrkkyjen osalta päästöt ovat onneksi vähentyneet tai lähes kokonaan loppuneet, mutta lukuisien, jopa kauan käytössä olleiden tavallisten yhdisteidenkin suhteen ollaan vasta alkuasetelmissa. Kansainvälisillä sopimuksilla pyritään vähentämään haitallisimpien aineiden päästöjä. Vanhat torjunta-aineet (DDT, aldriini jne.) ovat jo pitkään olleet tiukasti rajoitettuja. Myös dioksiinien ja furaanien (PCDD/F-yhdisteet) päästöjä on vähennetty olennaisesti. Monet vanhat ympäristömyrkyt (esim. PCB) ovat pysyvyytensä vuoksi edelleen ympäristössä laajalle jakautuneena. Itämeressä mitataan ns. uusia yhdisteitä, joita kuitenkin on yleisesti käytetty jo vuosikymmeniä, mutta niiden päästöistä ja kulkeutumisesta ympäristöön tiedetään hyvin vähän.

Päästöjen tehokkaan vähentämisen edellytys on yhdisteiden koko elinkaaren aikaisen kierron selvittäminen, jotta tärkeimmät päästölähteet saadaan selville.

Hetkellisen lennokkuuden siivittämänä tutkija Verta rohkeni kysyä: Liittyvätkö jääkarhun sukupuolielinten epämuodostumat kemikaaleihin? Tutkijan mukaan ne liittyvät näihin maailmanlaajuisiin myrkkypäästöihin. Itämeren myrkkykuormaan vaikuttavat eniten Pohjanlahden, Ruotsin rannikon ja Kaliningradin sellutehtaat, PVC-muovin ja kloorifenolin tuotanto, fenolisten torjunta-aineiden laaja käyttö sekä meille kulkeutuvat Keski-Euroopan ilmansaasteet. Tilanne on aika synkkä, sillä pelkkä nykyinen ilmakuormitus riittää pitämään myrkkypitoisuustason kalastossa korkeana!

Miten kalat voi? kysyi seuraavaksi professori Sakari Kuikka Helsingin yliopistosta.

Itämeren kalakantojen koostumuksessa on tapahtunut merkittäviä muutoksia:
- Kokonaissaalis on kasvanut ja kalan kysyntä lisääntyy
- Kalakantojen tilan kehitystä kuvaa ylikalastuksesta johtuva siirtyminen vähäarvoisempiin lajeihin
- Viljellyn kalan rooli tulee lisääntymään, mutta rehukysymys tulee olemaan hankala
- Voimakas kalastus johtaa kalakannan nuorentumiseen
- Selkämeri on tärkein silakan kalastusalue

Joitakin hajanaisia ajatuksenpoikasia: Kuha vaeltaa lähes koko Suomenlahden alueella. Turska on sen sijaan vähentynyt kovasti ylikalastuksen takia. Myös vähentynyt suolapitoisuus ja rehevöityminen on heikentänyt turskakantoja.

Silakka on myös ollut laskevassa trendissä pitkään, mutta lähivuosina se on elpynyt. Selkämeren tärkeys kalastuksessa on korostunut. Ison silakan osuus elintarvikkeissa on oleellisesti pienentynyt.

Ekosysteemin terveys vaikuttaa ihmisen terveyteen. Dioksiinin vähentyminen ei vielä näy silakassa ja mitä vanhempi kala, sitä enemmän myrkkyjä. Tämä myrkkyjen kasaantuminen kalaan johtaa siihen, että esim. silakka kasvaa hitaammin. Fileerattavan silakan minimikoko on vaihdellut vuosien mittaan. Vielä 1980-luvun alussa 4-vuotias silakka kelpasi fileerattavaksi, mutta nyt tarvitaan Selkämerellä 7-vuotias silakka, jotta päästään fileerauskokoon. Itämeren pääaltaan kohdalla kestää 5 vuotta saavuttaa fileerauskoko. Fileeraukseen kelpaaviin kaloihin ehtii siis kerääntyä enemmän haitallisia aineita kalan hitaamman kasvun takia.

Itämeren kalan ympäristömyrkkypitoisuuksista meille puhui Hannu Kiviranta, Terveyden ja Hyvinvoinnin laitokselta. Saimme tietää, että useiden kalalajien kohdalla jäämme onneksi EU:n asettamien enimmäispitoisuuksien alapuolelle. Kalan ympäristömyrkkypitoisuus riippuu kalalajista ja –iästä. Varsinkin rasvaisiin kaloihin, kuten silakkaan ja pyydettyyn loheen, myrkkyjä kerääntyy eniten.

Kalojen ympäristömyrkkypitoisuuksia tutkitaan kuluttajien suojelemiseksi. Nykyisin pitoisuudet ovat 70-90% huippuaikoja pienempiä (1960-luku oli pahinta aikaa). Viimeisen 20 vuoden aikana pitoisuuksien laskun on kuitenkin huomattu joko tasaantuneen tai loppuneen kokonaan. Tämän arvellaan johtuvan Itämeren ekologisista muutoksista. Esimerkiksi silakan kasvu on hidastunut ravintokilpailun ja ravinnon laadun muutosten takia.

Suomalaiset altistuvat kalan kautta furaaneihin (PCDD/F) ja PCB:n saantiin (1,5 pg). Parasta syöntisuosituksia ajatellen on syödä vaihdellen kalalajeja ja pitää huomata, että rasvaiset kalat ylittävät usein riskirajat. Mitä vanhempi kala, sitä suurempi haitta-aineiden pitoisuus. Alle 17 cm silakat sisältävät alle enimmäismäärän myrkkyjä ja niitä on siis turvallista syödä. Kasvatetussa kalassa pitoisuudet ovat samaa luokkaa kuin luonnon kaloissa. Ei eroja.

Kalaa voi syödä turvallisin mielin! Klassisten ympäristömyrkkyjen vaikutukset ovat riittävästi vähentyneet.

Itämeren uusista myrkkyuhista saimme kuulla seuraavaksi. Puheenvuoron piti Jaakko Mannio Suomen ympäristökeskuksesta. Hän pelasti päivän pirteällä ja selkeällä esitelmällään.

Käynnissä on käyttösovellusten, ympäristöongelmien ja rajoitusten kilpajuoksu. Myrkkyjen kuormitus ja kulkeutuminen tunnetaan huonosti. Myös myrkkyjen muuntuminen on pelottavan huonosti tunnettu asia. Osittain tämä johtuu siitä, että kemiallinen analytiikka on kehittynyt vasta viimeisen vuosikymmenen aikana tarvittavalle herkkyystasolle. Uusia ja vanhoja aineita esiintyy sekaisin ja se taitaa olla se suurin uhkatekijä!

DDT:n ja OCP:n suhteen myrkkyongelma on hallinnassa, mutta esimerkiksi orgaanisten tinayhdisteiden suhteen on vasta seuranta päällä. Kovin vähän tiedetään uusista bromia sisältävistä palonestoaineista (PBDE ; hyvin tavallisia aineita nykyään!) ja muovien erilaisista lisäaineista (mm. ftalaatit).

PBDE vähenee jo Itämeren silakoissa, mutta lisääntyvät edelleen arktisella alueella. Fluoria sisältäviä pintakäsittelyaineita (PFAS) on käytetty jo 50 vuotta mitä moninaisemmissa tuotteissa. Ne ovat erittäin pysyviä ja EU:n riskiarviointi on vasta alkamassa.

Laivanpohjamaaleista meille puhui tutkimusprofessori Anja Hallikainen ylittäen reippaasti hänelle varatun ajan. Olisi kuvitellut tilaisuuden juontamisen riittävän tyydyttämään pahimman puhenälän.

Itämeren kaloissa on korkeita pitoisuuksia laivanpohjamaalien jäämiä. Orgaanisten tinayhdisteiden (OT-yhdisteiden) laaja käyttö maaleissa, PVC-muovissa ja tekstiileissä on johtanut siihen, että Itämeren kaloissa on keskimäärin 58 mikrogrammaa tuorepainoa kohti. Järvikaloissa OT-yhdisteitä on ”vain” 10 mikrogrammaa tuorepainoa kohti. Aivan kuten tuontikaloissakin ihan muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta. Professori Hallikaisen näyttämällä kartalla näkyi hätkähdyttäviä saantilähteitä: thaimaalainen tonnikala ja yksittäinen näyte muistaakseni Mauritiuksen saarelta. Pääosin tuontikala on siis puhtaampaa kuin Itämeren kala ainakin OT-yhdisteiden suhteen.

Kun tutkittiin oletettuja saastuneita satama-alueita, ei ihan aina oletukset menneet niin kuin arveltiin. Toki ne satamat, joissa laivoja oli runsaasti, oli kaloissa paljon myrkkyjä. Erityisesti Helsingin, Sipoon, Porvoon, Kotkan ja Naantalin satamissa uineet kalat olivat saastuneita. Varsin puhtaita satamia oli pohjois-Suomessa (Raahe, Oulu).

Likaisimmat tutkitut järvialueet olivat:
- Varkaus, Huruslahti
- Lohja
- Jyväsjärvi
- Tampereen vesistöt

Oulunjärvi oli kaikkein puhtain!

Näitä OT-yhdisteitä kerää kaikkein hanakimmin ahven, kuha, hauki ja lahna. Myös kalan koko vaikuttaa myrkkymäärien kerääntymiseen. Mitä suurempi ahven sitä enemmän OT-yhdisteitä. Silakka, lohi ja kilohaili keräävät vähemmän OT-yhdisteitä (kala viihtyy avomerellä). Iloista oli nähdä miten kasvatettu kala on puhdasta!

Ainakin minua hätkähdytti viesti korkeista OT-yhdisteiden määristä tonnikalasäilykkeissä ja ruoppausten mahdolliset vaikutukset äkillisiin paikallisiin myrkkyesiintymiin kaloissa! Valvontaa on lisättävä!

Akatemiatutkija Jouni Tuomisto sai päättää valmistellut puheenvuorot esitelmällään ”Itämeren kalat ravintona”. Hän puhui selkeästi ja hyvin siitä miten terveellistä kala on. Kalan rasvoista erityisesti omega-3-rasvahapot ovat avainasemassa, kun etsitään terveyshyötyjä. Terveysnäyttö on todella vahvaa. Kalaöljyillä ja kalanmaksaöljyllä pidetään sydän- ja verisuonitaudit kurissa, estetään verihyytymät ja rytmihäiriöt. Kehittyvien lasten keskushermostolle omega-3-rasvahapot ovat tärkeitä. Tohtori Tolonen on ollut oikeassa. Kalaöljykapseleita pitää popsia. Terveyshyödyt ovat suuret. Tavallinen peruskalaöljy kuitenkin riittää aivan mainiosti, ei välttämättä tarvita Tolosen pitkälle jalostettuja öljyjä.

Itämeren silakan terveyshyötyjä ja –riskejä Suomessa punnitessa on voiton puolelle jäänyt terveyshyöty. Kokonaishyöty on Tuomiston mukaan 174 vältettyä sydänkuolemaa vuodessa. Haitat ovat verrattain pieniä.

Kalaa pitää syödä ainakin kaksi kertaa viikossa, eri kalalajeja vaihdellen. Vaarallista ei ole syödä kalaa useammin kuin kaksi kertaa viikossa. Päinvastoin, se voi olla viisautta!

Ihan sama mitä syöt – elämästä et kuitenkaan selviä hengissä

*%&#
Huomio: Moni ymmärsi, että tämän kirjoituksen inspiraatiolähteenä toimi Aprillipäivä.

Kaikille tunnetuille ruokavalioille
on tyypillistä varsin korkea ihmisen kuolleisuus jossakin elämän vaiheessa. Professori Matti Vanhatorpan (Kuopion yliopisto) johtamassa tutkimuksessa selvisi, että kuolleisuutta ei olennaisesti estänyt minkäänlainen ruokavalio.

Tiedelehdessä Old England Journal of Medicine (OEJM) julkaistussa tutkimuksessa on seurattu salaa, kaksoissokkona ja satunnaisesti yli 100 000 suomalaisen ruokavaliota 80 vuoden ajan. Tutkimuksen käynnistyessä koehenkilöt olivat 30-35 –vuoden ikäisiä. Koehenkilöt jaettiin kolmeen yhtä suureen ryhmään:

Ryhmä 1. Valtion sapuskalinjaus. Tässä ryhmässä syötiin 1930 –luvulla varsin usein pettuleipää, 1940 –luvulla oli Marshallin rasvaisia kinkkuja tarjolla, 1950 –luvulla nautittiin virkistävää olympiadieettiä, 1960 –luvulla Markus –sedän sekoituksista ja 1970 –luvulta meidän päiviimme saakka on nautittu hyvin niukkarasvaista ruokavaliota
Ryhmä 2. Muotidieetit. Tämä ryhmä söi ihan mitä sattui olemaan kulloinkin muodissa. Tässä ryhmässä syötiin erittäin monipuolisesti ja noudatettiin uskollisesti kaikkia mahdollisia muotiin tulleita laihdutusdieettejä
Ryhmä 3. Kontrolliryhmä. Tässä ryhmässä syömistä ei millään tavalla aktiivisesti pyritty ohjaamaan. Ihmiset jätettiin perisuomalaiseen tapaan ihan oman onnensa nojaan.

Professori Vanhatorppa tutkimusryhmineen ei löytänyt mitään eroja kuolleisuudessa eri ryhmien välillä. Esko –tietokoneella suoritetut ensimmäiset laskelmat 1950 –luvulla osoittivat, että Valtion sapuskalinjauksen armeijaversiota noudattaneilla esiintyi vuosina 1939-1945 väliaikaisesti nuorilla miehillä jonkin verran korkeampaa kuolleisuutta, mutta tämä ero oli kokonaan hävinnyt Valtion laskentakeskuksen laskelmissa 2000 –luvulla.

Kuolleisuuteen ei siis näyttäisi laisinkaan vaikuttavan nauttimamme ruoka.

- Adekvaatit johtopäätökset eksaminaatiostamme validoituvat vasta Epäjärjestelmällisyydenjättämättömyys –komitean työn valmistuessa vuoteen 2150 mennessä, professori Vanhatorppa toteaa selkeään tapaansa taputellessaan selkään urheaa kokeeseen osallistunutta lähtölaskentaparametrialiohjelmoijayli-insinöörimekaanikkokengänkiillottaja-apujuoksupoikaa Sami Uusituuppaajaa.

- Lienee yksi lysti mitä lautaselleen lappaa. Kuollaan sitä kuitenkin – joskus, toteaa Tarpeiden ja Huomioinnin Laitoksesta (THL) median eteen jalkautunut pääjohtaja Pukka Peska.

Presidentti Obaman henkilääkäri emeritusprofessori Mercury d'Aspartame pitää nerokkaan suomalaisen tutkimuksen tärkeimpänä antina viiden viime vuoden aikana toteutettua salaista merkintäjärjestelmää, jossa maissitärkkelyssiirappiin (High-Fructose Corn Syrup, HFCS) piilotettiin Nokia –yhtiön kehittämiä nanopartikkeleita. Näillä nanopartikkeleilla saatiin yksityiskohtaisia tietoja rasvamaksaepidemian etenemisestä valmisruoka- ja virvoitusjuomateollisuuden saastuttamissa ihmispopulaatioissa. Jatkossa seurataan hyvin tarkasti myös modernin E-vitamiinin (E 621, natriumglutamaatti) vaikutusta varhaiskuolleisuuteen sairaalloista ylipainoa potevissa amerikkalaisissa.

Kaikkien merkittävien ravitsemuskysymysten ratkettua, tohtori Sundqvist on vihdoinkin päättänyt lopettaa terveysbloginsa ylläpidon. Viimeksi mainittu tieto saanee riemunkiljahduksia aikaiseksi kaikkialla, ehtihän Sundqvist neljän vuoden aikana jo riittävästi sekoittaakin ravitsemusasetelmia varsinkin Suomessa.

tiistaina, maaliskuuta 31, 2009

Huiman hyviä Hulmin huomioita

**
Olen tutustunut ystäväni Juha Hulmin väitöskirjaan
todella suurella mielenkiinnolla. Hän väitteli viikonloppuna tohtoriksi Jyväskylässä. Harjoittakaa lihaksianne ja syökää korkealaatuista proteiiniravintoa! Siitä on tosi paljon hyötyä.

Väitöskirja on englanninkielinen, mutta siitä on saatavilla laadukas yhteenveto.

Voimaharjoittelun fysiologiset ja molekyylibiologiset vaikutukset lihaskasvun säätelyssä lisäproteiinia nautittaessa tai ilman

Lihasten koon, voiman ja sitä kautta toimintakyvyn lasku ikääntymisen myötä on suuri yhteiskunnallinen ongelma väestön ikääntyessä. Toisaalta usein jo nuorilla lihasten kuormittamattomuus ja vääränlainen ravinto johtavat heikkoon toimintakykyyn. Tässä tutkimuksessa selvitettiin voimaharjoittelun mekanismeja ja vasteita lihasten kasvun säätelyssä nuorilla ja vanhoilla terveillä miehillä. Tärkeänä tutkimuskysymyksenä oli, vaikuttaako heraproteiinin nauttiminen yksittäisen voimaharjoituksen vasteeseen ja toisaalta myös pidempikestoisen voimaharjoittelujakson aikaansaamaan lihasten kehittymiseen. 

Hera on aminohappokoostumukseltaan korkealaatuisen maidon toinen proteiinifraktio  kaseiinin lisäksi. Voimaharjoituksen vastetta tutkittiin lihasnäytteistä ja verinäytteistä kahden vuorokauden aikana harjoituksen jälkeen. Lihasten adaptoitumista tutkittiin 21 viikon voimaharjoittelun jälkeen sekä koko kehon että kudos- ja solutason muuttujien kautta. Tutkimus toteutettiin satunnaistettuna ja kontrolloituna kaksoissokkotutkimuksena.

Tutkimuksessa havaittiin, että voimaharjoittelu kaksi kertaa viikossa lisäsi lihasvoimaa aiemmin harjoittelemattomilla nuorilla ja vanhoilla miehillä, ja lihasten kokoa sekä kudos- että solutasolla mitattuna. Nuorilla miehillä tehdyssä tutkimuksessa 15 g heraproteiinia sisältävän juoman nauttiminen ennen ja jälkeen kunkin voimaharjoituksen lisäsi magneettikuvauksella mitattua ulomman reisilihaksen poikkipinta-alan kasvua sekä nopeutti kehon massan ja etureiden lihaksen paksuuden kasvua plasebo-juomaa nauttineisiin verrattuna. Tämä siitäkin  huolimatta, että koehenkilöiden päivittäinen proteiininsaanti normaalista ruoasta oli suurta (n. 1,5 g /painokilo). Lihassolujen koon suurempaa kasvua ei tällä koehenkilöjoukolla havaittu.

Selittävänä tekijänä lisäproteiinin saannin aiheuttamalle lihasmassan lisääntymiselle ovat, ainakin osittain, todennäköisesti proteiinisynteesin säätelyreitillä havaitut positiiviset muutokset lähinnä p70S6 -kinaasin aktivoitumisessa ja 4E-BP1 -proteiinin inaktivoitumisessa fosforyloinnin avulla. Toinen selittävä tekijä voi olla lihassolujen ympärillä olevien jakautumiseen kykenevien satelliittisolujen jakautumiskapasiteetin lisääntyminen, mille antaa viitteitä solusyklin  etenemiseen positiivisesti vaikuttavan proteiinin, sykliini-riippuvaisen kinaasi 2:n (cdk2) geenin ilmentymisen lisääntyminen proteiinia nautittaessa. Tämä mahdollisesti edesauttaa muun muassa aiemmissa tutkimuksissa havaittua nopeampaa harjoituksesta palautumista kun proteiinia on nautittu intensiivisen harjoituksen yhteydessä.

Yksittäinen raskas voimaharjoitus laski lihasten koon negatiivisen säätelijän, myostatiinin, ilmentymistä sekä lähetti-RNA- että proteiinitasolla. Jälkimmäinen havaittiin ensimmäistä kertaa ihmisillä. Tulos on, ainakin teoriassa, lihaskasvun kannalta suotuisa vaste. Tutkimuksessa havaittiin kuitenkin yllättäen, että myostatiinin ilmentyminen laski voimaharjoituksen jälkeen vain plaseboryhmällä. Uusi havainto oli myös, että myostatiinin reseptorin, aktiviini IIb:n,  geenin ilmentyminen vähentyi yksittäisen voimaharjoituksen jälkeen. Teoriassa tämä saattaa johtaa vähentyneeseen myostatiinin signalointiin lihassoluissa ollen edullinen vaste voimaharjoituksen jälkeen.

Proteiinin nauttiminen voimaharjoituksen yhteydessä vähensi jossain määrin myös voimaharjoituksen aiheuttamaa seerumin testosteronin nousua. Tässä ja useassa muussakin tutkimuksessa on osoitettu voimaharjoitusten yhteydessä nautitun korkealaatuisen proteiinin positiivinen vaikutus luurankolihasten adaptaatioihin. Proteiini kuitenkin näyttää siis vaikuttavan kuitenkin akuutisti yksittäisten voimaharjoitusten vasteisiin melko yllättävästi tiettyjen muuttujien osalta. Proteiinin aiheuttamien myostatiini- ja testosteronivasteiden  fysiologisesta merkityksestä ei ole tietoa, mutta ne saattavat olla kehon homeostaattinen,  tasapainottava reaktio. Proteiinin vähentävä vaikutus seerumin testosteroniin ei ollut selitettävissä androgeenireseptorien määrällä proteiiniryhmällä plaseboon verrattuna. Toisaalta proteiinin estävä vaikutus myostatiinin ilmentymisen laskuun ei vaikuttanut epäsuotuisasti myostatiinin alavirrassa olevaan signalointiin tämän tutkimuksen muuttujien tasolla. Lisätutkimuksia kuitenkin tarvitaan.

Lienee selvää, että voimaharjoitus ja proteiinin nauttiminen molemmat vaikuttavat lihasten kasvun säätelyyn pääasiassa yksittäisten ja nopeiden harjoituksen jälkeisten vasteiden kautta. Toisaalta pidempikestoisiakin vasteita näillä molekyylireiteillä havaittiin. Proteiini lisäsi mTOR-proteiinin fosforylaatiota ja cdk2 geenin ilmentymistä voimaharjoittelujakson jälkeen. Nämä vasteet saattavat tehostaa lihasten kehittymiskapasiteettia.

Tutkimuksessa selvitettiin myös nuorten ja vanhojen miesten eroja voimaharjoittelun  vasteissa. Tämä tutkimus viittaa siihen, että lihasmassa kasvaa nuorilla vanhoja hieman enemmän voimaharjoittelun seurauksena. On selvää, että ikä kannattaa ottaa huomioon, kun laaditaan kullekin yksilölle optimaalista voimaharjoitteluohjelmaa. Mahdollisesti kaksi kertaa kunkin lihasryhmän kova harjoittaminen kuntosalilla viikossa useiden kuukausien ajan voi olla joillekin vanhemmille miehille suhteellisesti liian kova rasitus. Tämä on totta varsinkin jos proteiinin- ja energiansaanti on riittämätöntä.

Testosteronin reseptorien suhteen mielenkiintoinen havainto oli, että voimaharjoittelujakson aikainen androgeenireseptorin pitoisuuden muutos korreloi  merkitsevästi ja positiivisesti lihasten koon kasvun kanssa (lihassolukoko, rasvaton kehonpaino ja tendenssi myös lihaksen paksuudessa). Täten testosteronin reseptorien pitoisuuden muutoksella voi olla merkitystä lihasten koon kasvussa harjoittelun yhteydessä.

Johtopäätöksenä voidaan todeta, että voimaharjoittelu vaikuttaa sekä akuutisti että pitkällä aikavälillä useisiin lihasten kasvun kannalta sekä positiivisiin että negatiivisiin säätelijöihin. Proteiinin nauttimisella välittömästi ennen ja jälkeen voimaharjoituksen pystytään jossain määrin tehostamaan lihasten koon kasvua vaikuttamalla fysiologisiin ja molekyylibiologisiin vasteisiin. Tulokset rohkaisevat voimaharjoittelua harrastavia nauttimaan korkealaatuista proteiiniravintoa voimaharjoituksen yhteydessä.
 

Kansanterveyden haasteet hienosti esillä


***
Kansanterveyden haasteet,
eli Salve-tutkimusohjelma, on käynnistynyt. Salve-tutkimusohjelman avajaisseminaari pidettiin 30.-31.3.2009 Helsingissä Katajanokan Kasinolla. Ruokaa ja ravitsemusta käsitellään jatkossa monelta eri kantilta neljän vuoden ajan. Ensimmäisiä tuloksia odotetaan jo vuonna 2010.

Mitä tutkitaan?
Tässä hankekokonaisuudessa halutaan tietää missä määrin merkittävillä kansansairauksilla, tuki- ja liikuntaelinsairauksilla sekä sydän- ja verisuonisairauksilla on samoja riskitekijöitä ja yhteistä alkuperää. Ylipainon, tupakoinnin ja stressin tiedetään olevan yhteydessä kumpaankin sairausryhmään.

Tutkimuksessa hyödynnetään aineenvaihdunnallisiin tekijöihin liittyvää tutkimustietoa ja tautimekanismeihin vaikuttavia geneettisiä tekijöitä. Tutkimusta johtaa Työterveyslaitoksen tutkimusprofessori Eira Viikari-Juntura. Mukana ovat Terveyden ja hyvinvoinnin laitos, Puolustusvoimat sekä yliopistoja Suomesta ja Alankomaista.

Ymmärrettävää terveystietoa riskiryhmille
Potilaan erityispiirteiden mukaan räätälöidyn elintapaohjauksen mahdollisuuksia hahmotetaan tutkimalla, miten ympäristötekijät kuten ruokavalio ennustavat ihmisen riskiä sairastua kansansairauksiin. Tutkimuksessa tällaisia sairauksia ovat metabolinen oireyhtymä, lihavuus, tyypin 2 diabetes sekä sydän- ja verisuonisairauksiin liittyvät aineenvaihduntahäiriöt. Tavoitteena on avata sairauksia aiheuttavia perintötekijöiden ja aineenvaihdunnan mekanismeja molekyylitasolla.

Tutkimuksessa yhdistyvät biolääketiede, genetiikka, ravitsemustiede, informaatiotutkimus, epidemiologia ja laskennallinen lääketiede. Siinä käytetään laajaa aineistoa, jossa henkilöitä on seurattu koko elämänkaaren ajan sikiöstä aikuiseksi. Konsortiota johtaa professori Markku Savolainen Oulun yliopistosta.

Lähde: Ruokatiedon uutiset terveystoimittajille, 31.3.2009

VHH erityisruokavalioksi - tehdään yhdessä hankkeesta menestys!

*
Ylivoimainen enemmistö terveysblogini lukijoista haluaisi edistää vähähiilihydraattisen ruokavalion (VHH) sallimista erityisruokavaliona. Koulu- ja laitosruokailussa tämä merkitsisi maistuvan ja terveellisen VHH-ruokavaihtoehdon ilmestymistä esim. gluteenittoman ja laktoosittoman ruokavalion rinnalle.

Harvinaisen hienoa tukea ajatukselleni sain eilen (30.3.2009) Vuoden Mökkiläiseltä, pääjohtaja Pekka Puskalta. Yhtyneet Kuvalehdet teki meistä juttua toukokuussa 2009 ilmestyvään Terveydeksi -lehteen (Apteekkariliiton julkaisu). Keskustelussa kävi ilmi, että pääjohtaja Puska on valmis edistämään VHH-hankettani. Minun pitäisi tietenkin nyt hyppiä tasajalkaa onnesta, mutta taidan tyytyä maltillisempiin tuuletuksiin. Tiedän nimittäin, että edessä on kova urakka ennen kuin VHH on erityisruokavalion asemassa. Lisäksi tiedän, että tässä on hyvin vähän kyse vain minun hankkeestani. Annetaan kunnia kaikille niille jotka omilla tahoillaan ovat edistäneet ymmärrystämme VHH:sta. Hyppikää te tasajalkaa onnesta. Minä tyydyn kumartamaan teille nöyrän arvokkaasti. Tarvitsen runsaasti tukea jatkossa kaikilta teiltä. Eiköhän asia kuitenkin ole selvä: Emme luovuta ennen kuin me saamme tilata ravintolasta, koulu- ja laitosruokailusta ja esim. sairaalan keittiöstä VHH-ruokaa. Mahdollista erityisruokavaliota kysyttäessä meiltä voimme etsiä lomakkeelta ruudun missä lukee VHH, pistää siihen rastin ja saada sen mukaista ruokaa. Ehkä moni muukin haluaa syödä maistuvampaa ruokaa ja näitä piilokarppaajia löytyy runsaasti?

Professori Matti Uusitupaa aion myös kysyä tämän hankkeen edistäjäksi. Antoihan hän Suomen Akatemian keskustelutilaisuudessa 9.2.2009 erinomaisen esimerkin siitä mitä tällainen VHH-erityisruokavalio voisi sisältää: kalaa, omenaa, kasvisöljyä, leipää ja vettä. Tällaisessa ruokavaliossa on 16,7% hiilihydraatteja. Leivän voi tarvittaessa ehkä vaihtaa pähkinöihin- ja auringonkukansiemeniin.  

Terveydeksi!

Lue aiheeseen liittyen lisää tästä.