Näytetään osuvuuden mukaan lajitellut viestit haulle lihavuus. Lajittele päivämäärän mukaan Näytä kaikki viestit
Näytetään osuvuuden mukaan lajitellut viestit haulle lihavuus. Lajittele päivämäärän mukaan Näytä kaikki viestit

torstaina, helmikuuta 22, 2007

Lihavuus ja moraali

**
Tätä kirjoitusta kommentoidaan ahkerasti!
Lihavuus on minulla kestosuosikkina. Tällaista olen aiemmin kirjoittanut lihavuudesta:
Löysin työpöydältäni lojumasta lukemattomien kirjoitusten pinosta eripainoksen nimeltään Lihavuus ja moraalinen paniikki. Sen on kirjoittanut tutkija Hannele Harjunen, Jyväskylän yliopiston projektisuunnittelija. Kirjoitus on haastava lukuisten vierasperäisten sanojen takia, mutta tässä tätä blogia ylläpitävän täystollon täsmäsuomennos muutamasta keskeisestä asiasta.

Lihavuudesta on totuttu keskustelemaan lähinnä lääketieteen ja terveyshaittojen näkökulmasta. Tämä johtuu osaltaan siitä, että lääketiede on jo pitkään yksin hallinnut sekä tietoa että tulkintoja lihavuudesta. Lihavuuden yhteiskunnallisia ja kulttuurisia vaikutuksia ja merkityksiä on selvästi tutkittu liian vähän. Viime vuosina tilanne on alkanut muuttua ja tällä hetkellä lihavuuden tutkimusta pohditaan yhä laajemmasta näkökulmasta sekä kansainvälisesti että kotimaassa. Tutkimusten ja tieteellisenkin keskustelun kohteiksi ovat nousseet mm. lihavuuden sosiaaliset rakenteet, lihavuuden leima ja kaikki sen erilaiset seuraukset, kuten syrjintä ja keskustelun sivuuttaminen, näkyvyys mediassa sekä ihmisten henkilökohtaiset kokemukset lihavuudesta.

On käynyt yhä selvemmäksi, että lihavuus ei ole pelkkä terveyskysymys, vaan sen merkitys ja seuraukset ovat huomattavasti moninaisemmat. Lihavuudella on niin kulttuuriset, sosiaaliset, poliittiset, taloudelliset kuin psykologiset ulottuvuutensa. Vaikka lihavuudesta on keskusteltu paljon, väitän, että julkisen keskustelun perusteella on erittäin vaikeaa muodostaa kokonaiskuvaa lihavuudesta ja sen eri merkityksistä. Lihavuusuutisointi on usein varsin asenteellista, sirpaleiseen tietoon perustuvaa ja epäanalyyttistä, joskus myös varsin sensaatiohakuista. Julkisessa lihavuuskeskustelussa näyttää lisäksi usein sekoittuvan yhdeksi sekavaksi vyyhdeksi nämä kaikki asiat:
  • lääketieteelliset tutkimustulokset terveyshaitoista
  • sovelias terveyskäyttäytyminen
  • käsitykset sosiaalisesti hyväksyttävästä ruumiista ja käytöksestä
  • stereotyyppiset moraaliset arviot lihavien ihmisten henkilökohtaisista ominaisuuksista ja elämäntavoista
Kun kyse on merkittävästä lihavuudesta, painon pudottaminen pienentää terveyshaittojen riskiä, mutta lievän ylipainon terveyshaitat ovat edelleen erittäin kiistanalaiset. Terveellinen paino on ylipäätään erittäin vaikea määrittää, ja terveelliselle ylipainolle ja lihavuudelle asetetut rajat, kuten painoindeksiluokitus, ovat parhaimmillaankin keinotekoisia ja tulkinnanvaraisia. Kuten Marjaana Lahti-Koski toteaa, kansa ei jakaudu suoraviivaisesti kahteen ryhmään, lihaviin ja laihoihin. On jopa esitetty näkemyksiä, joiden mukaan lihavuuden kohdalla hoito voisi toisinaan olla haitallisempaa kuin itse lihavuus. Tässä tarkoitetaan esimerkiksi toistuvien rankkojen laihdutuskuurien elimistölle aiheuttamaa rasitusta, lääkehoidon riskejä, toistuvien epäonnistumisten aiheuttamia itsetunto-ongelmia jne. Jotta saadaan selvitettyä painon merkitys terveydelle luotettavasti, on otettava samanaikaisesti huomioon myös monia muita tekijöitä:
  • perimä
  • ikä
  • sukupuoli
  • etninen tausta
  • koulutus- ja tulotaso
  • laihdutushistoria
  • fyysinen kunto
  • lihavuuden leima
Lihava ihminen ei täytä normiruumiin vaatimuksia: kokoa, painoa, ulkonäköä tai oletettua terveyttä. Lihavuus edustaa kulttuurissamme sairautta, epäviehättävyyttä ja kontrolloimattomuutta. Tutkija Stiina Hänninen on tutkimuksessaan tullut siihen johtopäätökseen, että lihavuus koetaan epäterveelliseksi, itse aiheutetuksi ja rumaksi.

Hoikkuusihanteesta tulee normi, johon kaikkien odotetaan pyrkivän. Kun normaalin terveen ruumiin käsitetään tarkoittavan vain hoikkaa ruumista, mikä tahansa muu ruumiin koko tai paino nähdään poikkeavuutena ja korjattavana vikana. Hoikkuusnormin rikkomisesta seuraava rangaistus, leimautuminen ja sosiaalisen hyväksyttävyyden väheneminen, on niin ankara, että on inhimillisesti katsoen ymmärrettävää, että lihavuudesta eroon pääsemisestä tulee monelle myös sosiaalinen pakko.

Lihavuuden katsotaan olevan ikään kuin ulkoisena merkkinä henkilön heikosta luonteesta ja huonosti hallituista elämäntavoista. Lihavuutta pidetään yleisesti esimerkiksi merkkinä laiskuudesta, ahneudesta, sairaudesta, itsekontrollin puutteesta ja heikoista älyn lahjoista. Varsin yleisesti oletetaan, että lihavuuden ja mainittujen ominaisuuksien välillä on selvä syyseuraussuhde. Vastuun painonhallinnasta katsotaan olevan henkilökohtainen ja siinä epäonnistuminen nähdään henkilökohtaisena ongelmana. Lihavuudesta syytetään lihavaa itseään, ja näin ollen myös lihavuuden seuraukset jäävät yksilön itsensä kannettaviksi. Ehkä juuri siitä syystä, että lihavuus nähdään itse aiheutettuna tilana, lihavuuden leimaa ja sen seurauksia pidetään usein oikeutettuina. Lihavuudesta on edelleen sallittua esittää mielipiteitä ja näkemyksiä, jotka jostain muusta ruumiillisesta erosta, puhuttaessa nähtäisiin asenteellisina, syrjivinä, sivuasioina ja tätä ihmisryhmää leimaavina.

Joidenkin tutkimusten mukaan kuviteltu tai todellinen lihavuus on yksi naisten syyllisyyden ja häpeän tunteiden tärkeimpiä lähteitä. Ei ole siten mikään ihme, että niin moni normaalipainoinenkin nainen laihduttaa jatkuvasti. Yksi lihavuuden leiman seurauksia on, että lihavuus nähdään jonkinlaisena välitilana vaikka usein lihavuus on pysyvä ominaisuus. Pysyvästi lihavaa ihmistä ei yksinkertaisesti sallita. Tämä on yksi lihavuudella leimaamisen vakavimpia seurauksia. Jos katsotaan, että ruumis on yksilöllisyyden perusta, jatkuvalla kyseenalaistamisella, on väistämättä seurauksensa. Vaikka lihavuutta ei ole pystytty konkreettisesti hävittämään, lihava ihminen on saatu subjektina katoamaan.

Vakavaksi vetää lihavuuden vertaaminen kulkutautiin. Suomalaisessain keskustelussa lihavuuttaa on kutsuttu epidemiaksi, joka leviää kontrolloimattomasti. Lihavuuden sanotaan uhkaavan kansan- ja eritoten lasten ja nuorten terveyttä sekä johtavan lyhentyneeseen elinaikaennusteeseen. Britannian lehdistössä todettiin tylysti, että nykylapset kuolevat ennen vanhempiaan lihavuuden vuoksi. Odottavien äitien lihavuuden otsikoitiin taas vaarantavan syntymättömän lapsen terveyden. Lyhyessä ajassa media teki lihavuudesta koko kansan olemassaoloa uhkaava ensisijainen tekijä. Keskustelussa olivat vahvasti läsnä ihmisryhmän syyllistäminen ja paheksunta. Lihavien lisäksi samalla syyllistettiin lasten vanhemmat vastuuttomasta lasten kasvattamisesta.

Lihavuudesta tiedottaminen on usein yksipuolista. Mediassa käytetään enimmäkseen lihavuuden haittoja korostavia tutkimuksia. Samaten puhutaan lähes yksinomaan laihduttamisen eduista, mutta sivuutetaan tutkimus, jossa laihduttamisen haitalliset seuraukset ovat tulleet esiin. Erityisesti lääketieteelliseen lihavuustutkimukseen suhtaudutaan mediassa edelleen usein kyseenalaistamatta, aivan kuin tähän tietoon ei liittyisi lainkaan ideologisia, poliittisia tai taloudellisia vaikuttimia. Esimerkiksi turhan harvoin näkee mainittavan elintarviketeollisuuden, lääketeollisuuden tai laihdutusbisneksen roolia lihavuusongelman ylläpitäjinä tai mahdollista eturistiriitaa ja eettistä ongelmaa, joka syntyy, kun lääketehtaiden palkkalistoilla olevat laihdutusvalmisteiden kehittäjät ovat mukana asiantuntijoina kansallisten terveystavoitteiden laadinnassa.

Toisinaan media myös levittää väärää tai värittynyttä tietoa, millä voi olla vakavia seurauksia. Tästä erinomainen esimerkki on Isossa-Britanniassa julkisuuteen päästetty tieto, jonka mukaan lihavuuden aiheuttamien terveyshaittojen vuoksi saa avustusta 899 100 brittiä. Esitetty luku oli päätähuimaava ja lopulta kävikin ilmi, että oikea luku oli 900! Toinen esimerkki: kesän alussa vuonna 2004 Ison-Britannian ja Suomenkin lehdistössä nousi kohu kolmevuotiaasta lapsesta, joka oli lööppien mukaan kuollut lihavuuteen. Otsikot olivat sensaatiohakuisia, kuten "lapsi tukehtui omaan läskiinsä". Lapsen vanhempia syytettiin avoimesti lapsen vastuuttomuudesta ja huonosta kohtelusta ja tapausta käytettiin mediauutisoinnin perusteella myös varoittavana esimerkkinä Ison-Britannian alahuoneen nimeämän terveyskomitean lihavuusraportissa. Kävi kuitenkin pian ilmi, että lapsella oli ollut perinnöllinen sairaus, joka oli kyllä havaittu, mutta liian myöhään, jotta lapsi olisi voitu pelastaa.

Lähde: Hannele Harjunen. Lihavuus ja moraalinen paniikki. YHTEISKUNTAPOLITIIKKA 69 (4): 412-417, 2004
Tämän kirjoitti kello 17 kommenttia:
Avainsanat:

tiistaina, heinäkuuta 29, 2008

Laihdutusjuttuja

*
Lue tästä aiemmin ilmestyneitä juttujani laihdutuksesta.

Laihdutuksen tunnetason ongelmat (14)

Laihdutuksen yhteiskunnallinen merkitys (57)


Laihdutusohjeita (51)


Laihdutusvalmisteet ja -menetelmät puntarissa (20)

Tämän kirjoitti kello 1 kommentti:
Avainsanat:

keskiviikkona, maaliskuuta 21, 2007

Vaarallisia laihdutuspillereitä

###
Ruotsissa, Norjassa ja Tanskassa varoitetaan laihdutusvalmisteista, jotka sisältävät kofeiinin ja synefriinin yhdistelmiä. Pillereitä myydään laittomasti internetin välityksellä nimellä Thermapower, Thermojetic tai jollakin muulla Thermo -alkuisella valmistenimellä. Äsken kun tarkistin niin monilla Thermopoweria kauppaavilla yrityksillä oli yllättäviä teknisiä ongelmia internetsivustonsa kanssa:

Esimerkiksi http://www.thermapower.com/ ilmoittaa Site temporarily down due to technical issues. Will be back soon (Sivusto tilapäisesti suljettu teknisten ongelmien takia. Toimii taas hetken kuluttua).

Termo tarkoittaa tässä yhteydessä valmisteen lämpövaikutusta lisäävää ominaisuutta. Synefriini on efedriinin korvike, joka tuli ajankohtaiseksi erityisesti Yhdysvalloissa sen jälkeen kun efedriini määriteltiin lääkeaineeksi ja sitä ei enää saanut myydä ilman reseptiä. Jäljet johtavat sylttytehtaalle, eli kehonrakennuspiireihin. Urheilijat ovat valitettavasti valmiita hyvin riskialttiiseen ravintolisäkikkailuun päästäkseen eroon muutamasta ylimääräisestä rasvakilosta. Rahanahneet ja laittomat internetissä laihdutusvalmisteita kauppaavat yritykset ovat nyt laajamittaisesti tarjonneet näitä rasvanpolttopillereitä laihduttajille. Tutkijoiden mukaan kofeiinin ja synefriinin yhdistelmä aiheuttaa sydänvaivoja, ahdistusta ja luun haurastumista. Tuotteiden käyttäjät ottavat hyvin suuren riskin. Useita kuolemantapauksia on raportoitu.

Minä tiedän yhden Thermo -alkuisen sanan, joka tepsii laihduttamiseen. Se on termospullo! Ota mukaan kahvia tai teetä termospulloon ja lähde ulos 3-5 tunnin retkelle talven jälkeen heräävään luontoon. Mieli virkistyy ja kilot karisevat. Älä herätä nukkuvaa karhua!

Tiesithän, että vain minulta saat taatusti toimivia laihdutuspillereitä?

Lue lisää laihdutuksesta:

Laihdutuksen tunnetason ongelmat

Laihdutuksen yhteiskunnallinen merkitys


Laihdutusohjeita


Laihdutusvalmisteet ja -menetelmät puntarissa


Lähde: Svenska Dagbladet, 20.3.2007
Tämän kirjoitti kello 2 kommenttia:
Avainsanat:

perjantaina, syyskuuta 04, 2009

Paksut reidet - terve sydän!

*
Ylipainoa on yleensä opittu pitämään epäterveellisenä. Nyt tulee Tanskan maalta yllättävä tutkimustieto: Paksut reidet suojaavat sydäntä!

Tutkimuksen mukaan ympärysmitaltaan yli 60 senttimetriset reidet suojaavat niin miestä kuin naistakin sydäntaudeilta ja ennenaikaiselta kuolemalta. Reisien paksuuden ja sydäntautien yhteys pysyi, vaikka tutkimuksessa huomioitiin kehon rasvaprosentti, mahdollinen tupakointi ja veren kolesteroliarvot.

Kööpenhaminan yliopistollisessa sairaalassa tehdyssä tutkimuksessa todettiin, että onnettoman ohuilla reisillä varustetuilla ihmisillä (alle 55 senttimetriä ympärysmitaltaan) oli jopa kaksi kertaa suurempi todennäköisyys kuolla ennenaikaisesti tai saada vakavia terveysongelmia. Tutkijoiden mukaan tämä saattoi johtua siitä, ettei ohuissa reisissä ollut tarpeeksi lihasmassaa, mikä lisäsi diabetesriskiä ja toisaalta myös sydäntautien riskiä.

Tanskalaistutkimuksessa tarkasteltiin 3000 tanskalaista miestä ja naista yli 10 vuoden aikana. Asiantuntijat ovat ehtineet jo varoittaa, että tanskalaistutkimuksen tulokset vaativat vahvistusta. Tutkijoiden mukaan reiden ympärysmittaa voidaan kuitenkin hyödyntää riskipotilaiden tunnistamisessa.

Älä siis hämmästy jos lääkäri kerää vyötärönympärysmitan lisäksi uhkeiden reisiesi tietoja talteen.


Lisää kirjoituksiani lihavuuden terveysvaikutuksista:

Lihavuuden terveysvaikutukset
Perustietoa
Yksinkertaisimmillaan lihavuus johtuu siitä, että ihmiset syövät enemmän kuin kuluttavat. Realistisempi ja samalla haastavampi lähestymistapa etsii ihmisten paino-ongelmiin paljon monimutkaisempia selitysmalleja. Ongelmalliseksi lihavuuden tekee se, että ei ole osoitettavissa mitään selkeää syy-yhteyttä, jonka avulla sitä voisi ehkäistä. Lihavuutta aiheuttavat niin fysiologiset tekijät kuin ympäristötekijätkin. Lihavuuteen on selkeästi geneettinen taipumus, mutta se vaatii lisäksi syntyäkseen "suotuisat" ympäristötekijät. Tutkijat arvelevat perintötekijöiden selittävän 30–80 prosenttia lihavuudesta. Esimerkiksi liiallisen rasvakudoksen kertyminen voisi mahdollisesti johtua geenivirheistä, jotka voivat aiheuttaa häiriöitä mm. ruokahalun säätelyssä, energiankulutuksessa sekä rasvan varastoitumisessa. Toistaiseksi geenitutkimuksissa ei kuitenkaan ole lihavuuden suhteen tehty suurta läpimurtoa. Joka tapauksessa, vaikea lihavuus on merkittävä terveysriski. Lihavuus jouduttaa sangen tehokkaasti rappeutumissairauksien kehittymistä. Lisäksi ylipaino vaikuttaa usein haitallisesti henkilön ulkonäköön ja heikentää itsetuntoa. Lihavuudesta on tullut paradoksaalinen ilmiö monella tavalla. Hyvinvointivaltioissa on "varaa" tulla ylipainoiseksi, mutta hyvinvointivaltioilla ei ole varaa kasvattaa jatkuvasti lisääntyvää ylipainoisten joukkoa. Paino-ongelmat liittyvät myös teknologiseen kehitykseen: samalla kun ihminen on monella tapaa helpottanut omaa elämäänsä teknologian avulla, on myös energian kulutus rajusti vähentynyt. Ruokatavat eivät kuitenkaan ole muuttuneet vähentynyttä energiantarvetta vastaaviksi. Tämä on osoittautumassa erittäin vaikeaksi ongelmaksi suurelta osin siksi, että pitkän evoluutiokehityksen myötä syntynyt tarve kasvattaa energiavarastoja ja varastoida käyttämättä jäänyttä energiaa pahojen päivien varalle ei ole hävinnyt minnekään, vaan jyllää edelleen vahvana ihmisten käyttäytymistä selittävänä voimana.

Suomalaiset ovat entistä lihavampia. Joka viides työikäinen suomalainen on lihava, ja puolet naisista sekä lähes kaksi kolmannesta miehistä on ylipainoisia. Etenkin nuorten miesten ylipaino on yleistynyt Suomessa merkittävästi: 1970-luvun lopulla joka kymmenes 15–24-vuotias mies oli ylipainoinen, vuonna 2008 jo lähes joka kolmas. Ikäryhmässä 25–34-vuotiaat on ylipainoisten miesten osuus noussut kolmen viimeisimmän vuosikymmenen aikana 30 prosentista peräti 60 prosenttiin. Vanhemmissa ikäryhmissä miesten ylipaino ja lihavuus eivät ole yleistyneet yhtä nopeasti. Lasten ylipainon kehitys on niin ikään huolestuttavaa: ylipainoisten osuus esimerkiksi 12-vuotiaiden poikien keskuudessa on kasvanut kahdeksasta yli 20 prosenttiin 30 vuoden aikana. Naisten ylipainon yleistyminen 1970-luvulta tähän päivään on ollut maltillisempaa: nuorten ja nuorten aikuisten naisten ylipaino on yleistynyt asteittain, mutta toisaalta yli 45-vuotiaiden naisten ylipainon todennäköisyys ei ole juuri kasvanut. Parannettavaa toki on naistenkin lukemissa. Erityisen huolestuttavaa on, että nuoret lihovat tällä hetkellä Suomessa ja muissa maissa kaikkein nopeimmin. Varusmiesten on todettu olevan vuosi vuodelta lihavampia. Varusmiespalvelusajan aikana saatu reippaampi liikuntapanos ei kovin paljoa vaikuta laihtumiseen, sillä sotilaskodin munkit taitavat maistua liian hyviltä. Ylipaino ja lihavuus ovat lisääntyneet EU:n väestössä dramaattisesti viimeisten 30 vuoden aikana etenkin lasten parissa. Tämä on osoitus EU:n väestön kehnon ruokavalion ja vähäisen liikunnan aiheuttamasta suuntauksesta, jonka odotetaan yhä pahenevan ja lisäävän tulevaisuudessa useita kroonisia sairauksia, kuten sydän- ja verisuonitauteja ja korkeaa verenpainetta, tyypin 2 diabetesta, aivohalvauksia, tiettyjä syöpiä, tuki- ja liikuntaelinten sairauksia ja jopa joitakin mielenterveysongelmia. Pitkällä aikavälillä tämä vaikuttaa negatiivisesti elinajanodotteeseen EU:ssa ja heikentää monien elämänlaatua. Erityisesti virvoitusjuomien ja makeisten kulutus on kasvanut nuorten aikuisten keskuudessa. On näyttöä siitä, että elintarvikkeiden mainonta ja markkinointi vaikuttavat ruokavalioon, etenkin lasten kohdalla. Ylipainoisten osuus vaihtelee alueittain siten, että Uusimaa erottuu alueena, jossa on vähiten ylipainoisia.

Koska lihavien määrä on kasvanut jopa epidemian tavoin, on alettu myös laskea lihavuudesta aiheutuvia yhteiskunnallisia kustannuksia. Lihavuuden aiheuttamalla työ- ja toimintatyökyvyn heikentymisellä katsotaan olevan merkittäviä taloudellisia seurauksia ja haittoja. Lihavuuden kustannuksista ovat kiinnostuneet niin työelämä kuin jatkuvien kustannuspaineiden kanssa kamppaileva julkinen terveydenhuoltokin. Useimmissa laskelmissa tarkastellaan lihavuuden aiheuttamien sairauksien hoitoon käytettyjä terveydenhuollon menoja. Lisäksi lihavuuden aiheuttamia kustannuksia voidaan arvioida sairauspoissaolojen määrinä työstä sekä ennenaikaisen kuoleman aiheuttaman tuottavuuden menetyksenä. Maailman Terveysjärjestön WHO:n laatimat tilastot lihavuuden aiheuttamista suorista kustannuksista (diagnoosi, hoito) länsimaissa ovat noin 2-8 prosenttia kaikista terveydenhuollon menoista. Lisääntyvän lihavuuden aiheuttamien sairauksien hoidon pelätään tulevan terveydenhuollolle jatkossa aina vain kalliimmaksi. Lihavuuden aiheuttamista sairauksista esimerkiksi diabeteksen lisääntyminen uhkaa aiheuttaa suuria kustannuspaineita terveydenhuollolle. Monet tutkijat korostavatkin, että lihavuuden aiheuttamien sairauksien hoito tulee kalliimmaksi kuin tupakoinnin aiheuttamien haittojen hoito.

Lihavuus aiheuttaa selvää terveydellistä haittaa 400 000 suomalaiselle. Professori Arno Forsius muistuttaa, että lihavia ihmisiä on aina ollut yhteiskunnissa. "Ylensyömiseen kuoleminen on kaikista elollisista vain ihmiselle ominaista", pohdiskeli jo Plinius nuorempi noin vuonna 50 jKr. Ylipainoisuudesta on tullut kansakuntien ongelma vasta varallisuustason yleisen kohoamisen myötä. Lihavuus on yleistymässä myös kehittyvissä maissa. Kansanterveyslaitoksen emeritustutkimusprofessori Antti Aro (ja moni muu) pitää väestön lihomista ennen kaikkea liikkumattomuusongelmana. Me syömme yhä terveellisemmin, mutta lihominen jatkuu edelleen. Raskas ruumiillinen työ on harvinaistunut, ja arkiliikunta on vähentynyt. Vatsan seudulle ja erityisesti sisäelinten ympärille kertyvää rasvakudosta pidetään erityisen haitallisena terveydelle. Tästä johtuvat monet sokeriaineenvaihdunnan häiriöt (aikuisiän diabetes), riskit sairastua valtimokovettumatautiin, riski saada kihti, paksusuolensyöpä ja polviin aiheutunut lisärasitus (nivelrikko). Runsas vatsaontelon rasvakudos (ns. viskeraalirasva) kohottaa riskiä sairastua sydän- ja verisuonitauteihin. Sen sijaan pakaroiden ja reisien ylimääräinen rasva ei ole tässä suhteessa yhtä vaarallista. Tällainen lihomistyyppi on nimenomaan naisille tyypillinen, kun miehet lihoessaan useimmiten kasvattavat mahaa. Yhdysvaltalaistutkimuksessa on selvitetty, onko pakaroiden ja reisien ylimääräinen rasvakudos niin turvallista kuin väitetään. Osoittautui, että vain reisissä oleva ylimääräinen rasvakudos ei vaikuttanut sydän- ja verisuonitautien riskitekijöihin, kuten sokeri- ja rasva-aineenvaihdunnan häiriöihin. Itse asiassa naisten, joilla oli paljon rasvakudosta reisissä, veren rasva-arvot olivat jopa paremmat kuin muiden. Reisien rasvakudos näyttäisikin jopa suojaavan sydän ja verisuonitaudeilta. Evoluutiossa naisille on ilmeisesti kehittynyt kyky varastoida rasvaa pakaroihin ja reisiin raskauden varalta vararavinnoksi. Tästä rasvakudoksesta on myös valitettavan vaikeaa päästä eroon. Vatsan alueen rasvakudoksesta pääseekin helpommin eroon kuin reisien ja pakaroiden rasvakudoksesta. Lisäksi on mahdollista, että reisien ja ehkä myös pakaroiden ylimääräinen rasvakudos voi ikään kuin varastoida haitallisia rasva-aineita estäen niiden nopean pääsyn muualle elimistöön. Naistenkin vatsan seudun rasvakertymät ovat toisaalta sydän- ja verisuonitautien riskitekijöitä, etenkin vaihdevuosien jälkeen.

Kilpirauhasen vajaatoiminta pienentää perusaineenvaihduntaa ja lisää näin taipumusta lihavuuteen. Kilpirauhashormonien tasapaino vaikuttaa myös ruokahalun säätelyyn. Kilpirauhashormonit vaikuttavat leptiineihin, hormoneihin, joiden uskotaan säätelevän näläntunnetta ja vaikuttavan energiatasoon. Lisämunuaisen erittämä kortisoli ja DHEA (hormoneja) näyttelevät tärkeää tehtävää kehon rasvanmuodostuksessa ja niiden epätasapaino saattaa johtaa vakaviin ravitsemuksellisiin häiriöihin. Glukoosi ja insuliini ovat rasva-aineenvaihdunnan avaintekijöitä, jotka vaikuttavat lihaksiin, maksaan ja rasvakudokseen koko kehossa. Tästä johtuen häiriintynyt glukoosiaineenvaihdunta on tavallisempaa ylipainoisilla kuin normaalipainoisilla. Harvat ihmiset ovat tietoisia siitä, että liikalihavuus voi johtua piilevästä ruoka-aineallergiasta. Myös monet lääkkeet, joita käytetään mielenterveysongelmien, allergioiden ym. hoidossa aiheuttavat sivuvaikutuksena painon nousua. Verensokerin suuret vaihtelut voivat johtaa siihen, että syömme liikaa ruokaa. Insuliini vaikuttaa suoraan kehon rasvapitoisuuteen. Paino suurenee joillakin ihmisillä kun syödään runsaasti rasvaista ruokaa, liikutaan vähän, lopetetaan tupakointi ja nautitaan runsaasti alkoholia. Laihduttaminen, niillä joilla se on tarpeen, vähentäisi todennäköisesti sepelvaltimotaudin esiintyvyyttä vähintään yhtä paljon kuin seerumin kolesterolipitoisuuden pienentäminen tavoitetasolle 5 mmol/l. Viimeaikaiset tutkimukset ovat osoittaneet, että vaikeassa lihavuudessa voi olla kyse koko kehon tulehdussairaudesta.

Rasvakudoksellamme on toki hyödyllisiäkin tehtäviä, sillä se antaa suojaa sisäelimille, toimii energiavarastona ja ylläpitää normaalia hormonitoimintaa sekä hermoimpulssien kulkua. Miehillä sopiva rasvan osuus painosta on 15-20 % (vähintään 5-10 %) ja naisilla vastaavasti 20-25 % (vähintään 12-16 %). Jos rasvan määrä on hyvin vähäinen saattaa se aiheuttaa lapsettomuutta ja häiritä ruoanoton sekä ruumiinlämmön säätelyä.

Paino alenee sokeritautiin sairastuessamme, vakavissa syöpäsairauksissa, voimakkaan liikunnan myötä, tupakoivilla ja nauttimalla runsaasti vihanneksia, hedelmiä ja marjoja. Huolehtimalla siitä, että emme jatkuvasti saa ruoasta enemmän energiaa kuin ehdimme kuluttaa, voimme vaikuttaa lihomiseen. Oikein valittu ravinto ja liikunta ovat tehokkain yhdistelmä liikalihavuuden ehkäisemisessä. Markkinoilla on monenlaisia ruokavalioihin ja laihdutuspillereihin perustuvia painonhallintakeinoja. Laihdutus on hyvin vaikeaa kaikista tieteen edistysaskelista huolimatta. Rohkenen epäillä useimpien keinojen tehoa. Monet laihdutusdieetit ovat terveydelle vaarallisia.

Tämän kirjoitti kello 1 kommentti:
Avainsanat: , ,

torstaina, kesäkuuta 19, 2008

Lukemattomia kirjoituksia, osa 1

**

Kerään tässä yhteen kaikki kirjoittamani ravintojutut. Juttuja ravinnosta on nyt koossa tuhatmäärin. Juttuja on niin paljon, että näin parhaaksi jakaa ne kahteen osaan. Tämä on osa 1, osa 2 löytyy täältä. Lisäksi kirjoitan myös muista asioista kuin ravinto. Eikä jutut lääketieteeseen ja kaikenlaisiin muihin seuraamiini lieveilmiöihin lopu - ei läheskään! Lisää löytyy vielä arkistosta ja omista kirjoistani. Tässä teille kuitenkin taas moneksi tunniksi selailtavaa ja luettavaa. Terveyttänne silmälläpitäen on monipuolista ammennettavaa ja sensaatiomaisiakin paljastuksia löytyy kunhan jaksatte lueskella.

Joskus juttujani kommentoidaan vilkkaasti. Tässä muutamia sellaisia:

Hiilihydraattitietoisuus hyväksytty Ruotsissa

Margariinia vai voita?

Missä suomalaistuotteessa on eniten moderneja E-vitamiineja?

Miten huippu-urheilu eroaa tavallisesta liikunnasta?

Supersize Me -koe toistettu Ruotsissa

Diabeetikon ruokavaliosuositukset pysyivät entisellään Suomessa

Hämmentävä uutinen Herbalife -tuotteista

Ruotsalaisille aikuistyypin diabeetikoille hyväksytty uusi hoitomuoto

Ravitsemus herättää tunteita

Aloe vera - pelkkää vettäkö?

Lääkkeet ja lisäravinteet urheilussa

Viisi minuuttia voista

Suomalainen eineskulttuuri

Päivän terveyspoliittinen propaganda-annos


Noista jutuista voi ensi kertaa sivuilleni eksyvä saada jonkinlaisen kuvan siitä mitä näppäimistöltäni karkaa yleiseen jakeluun.

Luentoni ovat suosittuja ympäri Suomea! Ei ole mitenkään kiellettyä pyytää minua paikalle puhumaan ravinnosta ja terveydestä. Ihan ajattelin jalkautua sinne teidänkin luoksenne jos maksatte matkakulut. Kirjoja on tarjolla ihan myyntiin asti.

Käy kurkkaamassa! Kaitsu ja Chrisu yhteistyössä!

Tietoa Christer Sundqvistin tulevista keikoista

Suositusta kirjastani (Tutkimustietoa urheilijan ravinnosta) on ilmestynyt uusi versio

christer sundqvist, FT
ravintovalmentaja (Parainen)
http://ravintokirja.fi
christer.sundqvist@wakkanet.fi ; christer.sundqvist@ravintokirja.fi
040-7529274


Ei niin vakavasti otettavaa tietoa (99)


Huuhaa-ilmiöt (22)

Kalaruoan ylistystä (13)

Kasviksia, marjoja ja hedelmiä kannattaa syödä (54)


Koulu-, laitos- ja ravintolaruoka (20)

Laihdutuksen tunnetason ongelmat (14)

Laihdutuksen yhteiskunnallinen merkitys (57)


Laihdutusohjeita (50)


Laihdutusvalmisteet ja -menetelmät puntarissa (19)

Nauru pidentää ikää (21)


Ravintotutkimus (177)

Ruokakulttuurimme (48)

Tämän kirjoitti kello Ei kommentteja:
Avainsanat:
Tilaa: Blogitekstit (Atom)