Tuon tämän vanhan jutun esille sen ajankohtaisuuden takia! Kirjoitettu 21.11.2007 ja päivitetty 25.5.2009.
Tätä juttua kommentoidaan vilkkaasti! Jo 31 kommenttia. Herkullisella tavalla keskustelu on kääntymässä käsitykseen siitä kuka on vastuussa terveellisestä ravinnosta. Yksilö vai jokin yhteiskunnallinen taho (esim. KTL nykyinen THL)? Elämä on todellakin valintoja täynnä. Elintarvikekemisti Saska Tuomasjukka on oivallisella tavalla osoittanut meille, että meidän on mahdotonta suorittaa kaikkia ruokavalintojamme terveysnäkökulmasta. Jostakin pitää tinkiä.
Ravitsemus herättää tunteita. Niin tämäkin keskustelu. Voimme varmaan puolustaa nimimerkki Anjan näkemystä siitä, että suurin osa elintarviketeollisuuden pöperöistä ovat kehnoja. Olemme kuluttajina osaltamme itse vaikuttaneet tilanteeseen. Me ostamme noita kehnoja eineksiä valtavia määriä. Emme protestoi tarpeeksi äänekkäästi jos lähikaupan lihatiski suljetaan. Meidän pitää nimimerkki Juuson tapaan oppia vaatimaan eineksistä parempaa ravitsemuksellista tasoa. Iloitsimme Kati Parppein saarnasta: Meidän ei ole pakko alistua tähän einesten vyöryyn! Meidän pitää tämän asian suhteen oppia "ronkeleiksi", hankaliksi asiakkaiksi. Meidän pitää viestittää kauppiaalle, että laadukas ruoka pitää olla näkösällä niin, ettei sitä tarvitse etsiä milloin ala- milloin ylähyllyltä.
Ottakaa tekin kantaa terveellisen ravitsemuksen filosofiaan. Tämä teollisten pöperöiden ja kotiruoan vastakkainasetelma on todellakin vahvasti arvokeskustelun leimaama, kuten Juuso asian ilmaisee.
Lukekaa ihmeessä mitä mieltä nimimerkki *p* on eineksistä! Saska koettaa vääntää tämän näkemyksen koskemaan ainoastaan ekstremeravitsemuspiirejä. Voimme varmaan antaa tukemme monille *p*:n ajatuksille. Tuskin tämä kuitenkaan tarkoittaa, että meissä on kasvamassa esiin jokin ekstreme ravitsemusasenne? Tuskin. Pysytelkää jossakin kultaisen keskitien maisemissa. Siellä on turvallista mennä eteenpäin.
Suomalaiset kuluttajat on taitavasti ohjelmoitu ostamaan kaupasta valmisruokia ja eineksiä. Suomalaiset kuuluvat Euroopan kärkijoukkoon einesten ja valmisruokien kulutuksessa. Luodaan sellaisia mielikuvia, että me nimenomaan haluamme ostaa elintarviketeollisuuden köyhdyttämiä valmisruokia. Haluammeko? Emmekö enää halua itse valmistaa ruokamme kotona puhtaista perusraaka-aineista? Emmekö enää halua tehdä ostoksia lihatiskillä tai kalatoreilla? Ostammeko ruokaa vai nälänhävitysmassaa?
Finfoodin uutispalvelu on pitkin syksyä valistanut meitä valmisruokien syntyhistorialla. Tässä muutamia ajatuksia herättäviä otoksia:
Valmisruokien eli einesten historia juontaa juurensa 1920-luvulle, jolloin Hämeenlinnassa toimi lähinnä armeijan käyttöön ruokasäilykkeitä valmistanut tehdas. Varsinainen valmisruokateollisuus käynnistyi 1930-luvulla, kun osuusteurastamoiden yhteyteen perustettiin niin sanottuja kauppakeittiöitä. Näissä valmistettiin muun muassa lihapullia, laatikoita ja kaalikääryleitä, kertoo projektikoordinaattori Anna-Maija Kallio Saarioisilta.
1950-luvulla Suomessa tapahtui taloudellinen murros, maalta muutettiin kaupunkeihin ja naiset menivät töihin. Jääkaapit tulivat markkinoille. Vihannes- ja ruokasäilykkeet olivat ruuanlaiton apuna ja eineskeittiöt aloittivat toimintansa. Einesten tavoitteena oli maistua kotiruualta toisin kun säilykkeet, joihin usein liitettiin steriloitu maku, Kallio sanoo.
1960-luvulla valmistui ruokatehdas Saarioisiin ja ensimmäiset suurtaloudet tulivat einesyritysten asiakkaiksi. Ensimmäisiä asiakkaita olivat Helsingin sairaalat ja koulut.
Ruuan tullessa muodikkaaksi 1980-luvulla eines-sana muutettiin valmisruuaksi. Saarioinen lanseerasi vuonna 1981 einespizzat, joiden suosio yllätti jopa yrityksen henkilökunnan. Kansainvälinen ja etninen ruoka alkoi yleistyä, mikä näkyi myös valmisruokasektorilla. Kauppojen hyllyille löysi tiensä muun muassa brittipiiraat ja Pekingin pata.
Laman myötä kuluttajat tulivat entistä kustannustietoisemmiksi ja puolivalmisteet yleistyivät. EU:hun liittyminen toi uutta kiinnostusta ruuan alkuperään ja turvallisuuteen sekä ympäristökysymyksiin. Kallion mukaan ruokakulttuuri muuttuu hitaasti. Perinteiset lihapullat, laatikot ja kääryleet ovat edelleen suomalaisten keittiöissä, vaikka niitä valmistava teollisuus on muuttunut.
Kiireinen elämäntapa ja arjen helpotusten kaipuu on johtanut siihen, että kuluttajien ostoskoreista löytyy valmisruokia entistä enemmän. Kun kolme vuotta sitten 22 prosenttia ostoskoreista sisälsi valmisruokia, arvioin määrän nousevan 24 prosenttiin vuonna 2007. Sen sijaan lihavalmisteiden ja tuoreen lihan ja siipikarjan osuudet eivät tunnu kasvavan, kertoo Järvi-Suomen Portin tuotekehityspäällikkö Marita Leskinen.
Leskisen mukaan uutuustuotteet kasvattavat valmisruuan markkinoita. Kuitenkin perinteiset laatikot ovat edelleen suurin ryhmä. Leskinen näkee niiden pitävän pintansa tulevaisuudessakin, joskin kasvun hidastumista on havaittavissa. Laatikoiden lisäksi toisen perinteisen eineksen, karjalanpiirakan suosio on viime vuosina ollut laskusuunnassa, mutta Leskinen näkee tuotteelle uuden tulemisen. Karjalanpiirakan kuoressa käytetään entistä enemmän ruista, myös täytettä laitetaan runsaammin. Karjalanpiirakka on nyt ikään kuin tuunattu retrohenkeen, Leskinen muotoilee.
Myös pastavalmisruokien sekä valmiiden keittojen suosio lisääntyy. Keittojen markkinat ovat kasvaneet todella paljon tänä vuonna. Kauppoihin tulee uusia tuotteita jatkuvasti ja myös uusia toimijoita on markkinoilla, Leskinen kertoo.
Välipalatuotteissa uutuudet ovat hyvässä vauhdissa, kun taas perinteiset suosikit laskevat menekkiään. Esimerkiksi lihapiirakan suosion hiipumisen taustalla Leskinen näkee sen rasvaisuuden, lihapiirakan 6-18 prosentin rasvamäärä ei houkuttele entistä terveysvalistuneempaa kuluttajaa.
Tällaisten ajatusvirtojen edessä kuluttajan on syytä kuunnella ruoan ammattilaisia, kuten esimerkiksi huippukokki Henri Alénia. Häntä haastateltiin muutama päivä sitten Helsingin Sanomissa. Näin Henri Alén sanoo eineksistä:
Maatilat tuottavat laadukkaita raaka-aineita, mutta ne päätyvät kotien ruokapöytiin pitkän teollisen prosessin kautta. Tehomaatalouden tuottamat ruoat maistuvat penisilliiniltä. Hyvistä suomalaisista raaka-aineista puhuminen on hurskastelua. Missä ovat ne kaikki marjat ja sienet? Kaupoissa niitä ei näy, ja jos näkyy, ne ovat kalliita.
Eräässä suositussa foorumissa nimimerkki "Anja" loihtii ilmoille suuria viisauksia:
Minua hämmästyttää suuresti, miten suomalaisille maistuu neutraali nälänhävitysmassa. Helppous jyrää ylleen maut ja ruoasta nauttimisen. Nykyisin jokaisessa kaupassa on tarjolla lähes samat tuotteet. Suuret einesten valmistajat, leipomot ym. jakelevat tuotteensa ympäri Suomea. Pikkufirmojen tuotteet ovat monesti maukkaampia. Pieni lihanjalostamo ei voi tehdä bulkkia, vaan on kilpailtava maulla. Kaupan sisäänostajat laskevat tarkkaan, mistä tuotteita tulevat parhaimmat katteet ja mitkä säilyvät hyllyissä kauimmin. Tuotteiden sijoittelu kaupoissa on lähestulkoon tiedettä. Helposti saataviksi sijoitetaan tuotteet, joissa on hyvä kate ja joita halutaan myydä paljon. Etsin kerran eräästä suuresta kaupasta marinoimattomia broilerin rintapaloja. Ei siis minuuttipihvejä tai liejukanaa (tuttavani antama nimitys marinoidulle broilerille). Kun en löytänyt, kävin lihatiskillä kysymässä. Hyvin happaman oloinen myyjä tuli näyttämään, että siellähän ne ovat ylähyllyllä...
Onko tähän valmisruokien vyöryyn pakko alistua?
Kommentoikaa!
Ravitsemus herättää tunteita. Niin tämäkin keskustelu. Voimme varmaan puolustaa nimimerkki Anjan näkemystä siitä, että suurin osa elintarviketeollisuuden pöperöistä ovat kehnoja. Olemme kuluttajina osaltamme itse vaikuttaneet tilanteeseen. Me ostamme noita kehnoja eineksiä valtavia määriä. Emme protestoi tarpeeksi äänekkäästi jos lähikaupan lihatiski suljetaan. Meidän pitää nimimerkki Juuson tapaan oppia vaatimaan eineksistä parempaa ravitsemuksellista tasoa. Iloitsimme Kati Parppein saarnasta: Meidän ei ole pakko alistua tähän einesten vyöryyn! Meidän pitää tämän asian suhteen oppia "ronkeleiksi", hankaliksi asiakkaiksi. Meidän pitää viestittää kauppiaalle, että laadukas ruoka pitää olla näkösällä niin, ettei sitä tarvitse etsiä milloin ala- milloin ylähyllyltä.
Ottakaa tekin kantaa terveellisen ravitsemuksen filosofiaan. Tämä teollisten pöperöiden ja kotiruoan vastakkainasetelma on todellakin vahvasti arvokeskustelun leimaama, kuten Juuso asian ilmaisee.
Lukekaa ihmeessä mitä mieltä nimimerkki *p* on eineksistä! Saska koettaa vääntää tämän näkemyksen koskemaan ainoastaan ekstremeravitsemuspiirejä. Voimme varmaan antaa tukemme monille *p*:n ajatuksille. Tuskin tämä kuitenkaan tarkoittaa, että meissä on kasvamassa esiin jokin ekstreme ravitsemusasenne? Tuskin. Pysytelkää jossakin kultaisen keskitien maisemissa. Siellä on turvallista mennä eteenpäin.
Suomalaiset kuluttajat on taitavasti ohjelmoitu ostamaan kaupasta valmisruokia ja eineksiä. Suomalaiset kuuluvat Euroopan kärkijoukkoon einesten ja valmisruokien kulutuksessa. Luodaan sellaisia mielikuvia, että me nimenomaan haluamme ostaa elintarviketeollisuuden köyhdyttämiä valmisruokia. Haluammeko? Emmekö enää halua itse valmistaa ruokamme kotona puhtaista perusraaka-aineista? Emmekö enää halua tehdä ostoksia lihatiskillä tai kalatoreilla? Ostammeko ruokaa vai nälänhävitysmassaa?
Finfoodin uutispalvelu on pitkin syksyä valistanut meitä valmisruokien syntyhistorialla. Tässä muutamia ajatuksia herättäviä otoksia:
Valmisruokien eli einesten historia juontaa juurensa 1920-luvulle, jolloin Hämeenlinnassa toimi lähinnä armeijan käyttöön ruokasäilykkeitä valmistanut tehdas. Varsinainen valmisruokateollisuus käynnistyi 1930-luvulla, kun osuusteurastamoiden yhteyteen perustettiin niin sanottuja kauppakeittiöitä. Näissä valmistettiin muun muassa lihapullia, laatikoita ja kaalikääryleitä, kertoo projektikoordinaattori Anna-Maija Kallio Saarioisilta.
1950-luvulla Suomessa tapahtui taloudellinen murros, maalta muutettiin kaupunkeihin ja naiset menivät töihin. Jääkaapit tulivat markkinoille. Vihannes- ja ruokasäilykkeet olivat ruuanlaiton apuna ja eineskeittiöt aloittivat toimintansa. Einesten tavoitteena oli maistua kotiruualta toisin kun säilykkeet, joihin usein liitettiin steriloitu maku, Kallio sanoo.
1960-luvulla valmistui ruokatehdas Saarioisiin ja ensimmäiset suurtaloudet tulivat einesyritysten asiakkaiksi. Ensimmäisiä asiakkaita olivat Helsingin sairaalat ja koulut.
Ruuan tullessa muodikkaaksi 1980-luvulla eines-sana muutettiin valmisruuaksi. Saarioinen lanseerasi vuonna 1981 einespizzat, joiden suosio yllätti jopa yrityksen henkilökunnan. Kansainvälinen ja etninen ruoka alkoi yleistyä, mikä näkyi myös valmisruokasektorilla. Kauppojen hyllyille löysi tiensä muun muassa brittipiiraat ja Pekingin pata.
Laman myötä kuluttajat tulivat entistä kustannustietoisemmiksi ja puolivalmisteet yleistyivät. EU:hun liittyminen toi uutta kiinnostusta ruuan alkuperään ja turvallisuuteen sekä ympäristökysymyksiin. Kallion mukaan ruokakulttuuri muuttuu hitaasti. Perinteiset lihapullat, laatikot ja kääryleet ovat edelleen suomalaisten keittiöissä, vaikka niitä valmistava teollisuus on muuttunut.
Kiireinen elämäntapa ja arjen helpotusten kaipuu on johtanut siihen, että kuluttajien ostoskoreista löytyy valmisruokia entistä enemmän. Kun kolme vuotta sitten 22 prosenttia ostoskoreista sisälsi valmisruokia, arvioin määrän nousevan 24 prosenttiin vuonna 2007. Sen sijaan lihavalmisteiden ja tuoreen lihan ja siipikarjan osuudet eivät tunnu kasvavan, kertoo Järvi-Suomen Portin tuotekehityspäällikkö Marita Leskinen.
Leskisen mukaan uutuustuotteet kasvattavat valmisruuan markkinoita. Kuitenkin perinteiset laatikot ovat edelleen suurin ryhmä. Leskinen näkee niiden pitävän pintansa tulevaisuudessakin, joskin kasvun hidastumista on havaittavissa. Laatikoiden lisäksi toisen perinteisen eineksen, karjalanpiirakan suosio on viime vuosina ollut laskusuunnassa, mutta Leskinen näkee tuotteelle uuden tulemisen. Karjalanpiirakan kuoressa käytetään entistä enemmän ruista, myös täytettä laitetaan runsaammin. Karjalanpiirakka on nyt ikään kuin tuunattu retrohenkeen, Leskinen muotoilee.
Myös pastavalmisruokien sekä valmiiden keittojen suosio lisääntyy. Keittojen markkinat ovat kasvaneet todella paljon tänä vuonna. Kauppoihin tulee uusia tuotteita jatkuvasti ja myös uusia toimijoita on markkinoilla, Leskinen kertoo.
Välipalatuotteissa uutuudet ovat hyvässä vauhdissa, kun taas perinteiset suosikit laskevat menekkiään. Esimerkiksi lihapiirakan suosion hiipumisen taustalla Leskinen näkee sen rasvaisuuden, lihapiirakan 6-18 prosentin rasvamäärä ei houkuttele entistä terveysvalistuneempaa kuluttajaa.
Tällaisten ajatusvirtojen edessä kuluttajan on syytä kuunnella ruoan ammattilaisia, kuten esimerkiksi huippukokki Henri Alénia. Häntä haastateltiin muutama päivä sitten Helsingin Sanomissa. Näin Henri Alén sanoo eineksistä:
Maatilat tuottavat laadukkaita raaka-aineita, mutta ne päätyvät kotien ruokapöytiin pitkän teollisen prosessin kautta. Tehomaatalouden tuottamat ruoat maistuvat penisilliiniltä. Hyvistä suomalaisista raaka-aineista puhuminen on hurskastelua. Missä ovat ne kaikki marjat ja sienet? Kaupoissa niitä ei näy, ja jos näkyy, ne ovat kalliita.
Eräässä suositussa foorumissa nimimerkki "Anja" loihtii ilmoille suuria viisauksia:
Minua hämmästyttää suuresti, miten suomalaisille maistuu neutraali nälänhävitysmassa. Helppous jyrää ylleen maut ja ruoasta nauttimisen. Nykyisin jokaisessa kaupassa on tarjolla lähes samat tuotteet. Suuret einesten valmistajat, leipomot ym. jakelevat tuotteensa ympäri Suomea. Pikkufirmojen tuotteet ovat monesti maukkaampia. Pieni lihanjalostamo ei voi tehdä bulkkia, vaan on kilpailtava maulla. Kaupan sisäänostajat laskevat tarkkaan, mistä tuotteita tulevat parhaimmat katteet ja mitkä säilyvät hyllyissä kauimmin. Tuotteiden sijoittelu kaupoissa on lähestulkoon tiedettä. Helposti saataviksi sijoitetaan tuotteet, joissa on hyvä kate ja joita halutaan myydä paljon. Etsin kerran eräästä suuresta kaupasta marinoimattomia broilerin rintapaloja. Ei siis minuuttipihvejä tai liejukanaa (tuttavani antama nimitys marinoidulle broilerille). Kun en löytänyt, kävin lihatiskillä kysymässä. Hyvin happaman oloinen myyjä tuli näyttämään, että siellähän ne ovat ylähyllyllä...
Onko tähän valmisruokien vyöryyn pakko alistua?
Kommentoikaa!
Kyllä minä ymmärrän että TV-kokit ovat tehneet kokkikouluista mediaseksikkäitä, mutta mistä lähtien ne kokit ovat ymmärtäneet kauhean syvällisesti myös markkinoita?
VastaaPoistaHuippukokin on hyvä kysellä tuoreiden marjojen ja sienten perään. Niitä ilmestyy kauppaan heti kun joka kodissa työskentelee hellan, uran ja perheen kolmikiirastulessa karaistunut huippukokki.
Sille valistuneelle kuluttajalle, joka huipputuotteita haluaa, on Stokkan osasto jo avoinna.
Anteeksi kyynisyys, Christer. Ilman valmisruokia tai puolivalmisteita ei nykymaailma pyöri. Valistuneet hoikat pariisilaisrouvat voivat hyvin käyskennellä pittoreskeissa liha- ja leipäkaupoissa sillä välin kun mies on töissä ja lapset koulussa, mutta mistäs suomalainen siihen löytäisi aikaa?
Se on tietenkin kokonaan toinen juttu, jos koko yhteiskunnan arvoja haluaisi muuttaa enemmän aikaa, vähemmän roinaa -suuntaan. Kannatan lämpimästi.
Saska
Saska, et kai vain ole alistunut nykymenolle?
VastaaPoistaOlen kyllä henkilökohtaisesti sitä mieltä, että ilman eineksiäkin pärjää - ja olen työssä käytä perheenäiti. Olen onnekas, sillä lähikaupassa on kunnollinen lihatiski ja muutenkin hyvät valikoimat. Kauppa ei ole kovin suuri, muttei ihan pienikään. Kysymys on pitkälti siitä, mihin sitä aikaa haluaa käyttää. Toki A-studio, Emmerdale, Kauniit ja rohkeat, Urheiluruutu ja Uutiset joka tunti ovat tärkeää katsottavaa, mutta voisi sitä aikaa ehkä käyttää jonkin verran enemmän ruoanlaittoon. Joskin hyvää ruokaa saa helposti ihan raaka-aineista lähtien myös ilman suurempaa ponnisteluakin. Uuni on hyvä keksintö.
Vähemmän roinaa, vähemmän elektroniikkaa ym. aikaa vievää tarvikkeistoa, lisää arvostusta hyvälle ruoalle.
Kyynisyys ei ole alistumista...
VastaaPoistaMielenterveyteni vuoksi puolustan tietysti vankasti teollisten elintarvikkeiden olemassaoloa. Kaikki eivät halua harrastaa halonhakkuuta (vaikka se terveellistä onkin). Miksi siis kaikkien pitäisi kokata?
Saska
Keitto onnistuu kotioloissa hyvin vähin taidoin ja on taatusti terveellisempää kuin teollisuuden valmistama. Christerin pointti on hyvä: Ei meidän ole pakko alistua valmisruokien vyöryyn!
VastaaPoistaMökkihöperö
Ainakin täällä missä minä asun on vielä jäljellä lihatiski, mutta valikoima on aika suppea. Kysyin kauppiaalta miksi liha marinoidaan. Hän sanoi syyksi sen että tällaista tuotetta halutaan nimenomaan ostaa ja sitä että perheenäiti pääsee helpommalla ruoanlaitossa. Siinä on mausteet valmiina ja liha mureampaa. Hän ei pitänyt lihan säilyvyyttä kriteerinä. Meillä oli oikein mukava jutteluhetki. Pitäisi useammin käydä lihatiskillä juttelemassa kauppiaan kanssa. Kun pyysin häntä valitsemaan minulle jotain sopivaa laitettavaa illaksi, hän ei ottanut mitään valmiiksi marinoitua vaan poimi minulle pienen palan sisäfilettä, jonka valmiiksi suikaloi ja sanoi vielä lopuksi että hyvää ruokahalua. Minulle tuli hyvä mieli. Ja ihan hyvää se oli!
VastaaPoistaSeija
Kaikkien ei tarvitse kokata, mutta kun touhu on mennyt kärjistetysti sellaiseksi, että kohta ei enää kukaan osaa kokata.
VastaaPoistaOstin muuten tänään lähikaupasta lampaan keittolihaa ja kaalia, tukeakseni mainiota lihatiskiä ja protestiksi einesmakaronilaatikolle.
Saska: jos ihmiselle on ihan ylivoimaista käydä töissä, hoitaa perhe ja tehdä ruokaa (mihin saattaa mennä ihan puolikin tuntia päivässä, hui kauhistus) herää kysymys, miksi normaali elämä on ihmiselle ylivoimaista.
VastaaPoistaItselläni ei ole lapsia, mutta lapsiperheitä katsellessani olen todennut, että niissä perheissä, joissa ei laiteta ruokaa vaan syödään eineksiä on syynä joko laiskuus, organisaatiokyvyttömyys tai ruoanlaittotaidottomuus. Kaikki nämä ovat ihmisen omaa vikaa, eikä niistä tulee syyttää hektistä nykymaailmaa tai yhteiskuntaa.
Ihmiset katsovat tutkimusten mukaan monta tuntia päivässä tv:tä. Myös pienten lasten vanhemmat - kaikki tuntemani äidit ja isät katsovat enemmän telkkaria kuin esimerkiksi minä. Ajankäyttö kertoo arvot. Jos se suosikkitvsarja on vanhemmalle tärkeämpi kuin ruoan laittaminen perheelle, olisi ehkä kannattanut jättää lapset tekemättä.
*P*
"Onko tähän valmisruokien vyöryyn pakko alistua?"
VastaaPoistaAllekirjoittaneen vaatimaton mielipide: ei ole. Minulla tuli taannoin mitta täyteen ruokatalojen monopolia, ja päätin jättää tehotuotetut "liejukanat" - mikä mainio ilmaisu - ja balsamoidut kinkkusuikaleet pääsääntöisesti ostamatta niin kulinaarisista, ekologisista kuin eettisistäkin syistä. Nälkää ei ole tarvinnut nähdä, eikä aikaa ruoanlaittoon käyttää sen enempää kuin ennenkään (varsinaisia einesruokia en ole käyttänyt muutenkaan hernesoppaa lukuun ottamatta).
Meillä länsimaissa syödään muutenkin hurjasti lihaa, vaikka urheilijakin, tavallisista pulliaisista puhumattakaan, voisi varmasti käyttää enemmän kalaa ja kasviproteiinia elämänlaadun ja tulosten kärsimättä. Sitä paitsi kun lihaa syö harvemmin, on varaa panostaa laatuun bulkkituotteiden sijasta. Minusta ruoalle pitäisi muutenkin palauttaa sen ansaitsema arvo ja kunnia: ei mitään "mättöä", vaan hyvää, terveellistä, mielellään lähellä tuotettua ruokaa!
Anteeksi saarna, tämä asia on vain ollut kovasti mielen päällä viime aikoina...
Kiitos kommenteista. Yökukkujia muuten olette - kun te kirjoititte minä jo nukui. Tai olin viemässä lapsia hoitoon :)
VastaaPoistaOlen tietysti kanssanne ruoan arvostuksesta samaa mieltä. En vain ymmärrä, miksi eineksiä ei voi laskea ruoaksi. Minusta tässä on elitismin makua.
Otetaan lähtökohdaksi, että elämä on luopumista. Kaikkeen ei aika riitä. Kun minulla ei ollut lapsia, oli tylsää, koska aikaa oli liikaa. Nyt sitä on liian vähän.
Kärjistän hieman: jostain tärkeästä on yleensä pakko luopua. Tärkeiksi luen sosiaaliset suhteet ja fyysiset ja yhteiskunnalliset harrastukset sekä arjen pyörittämisen ilman perheen ulkopuolelta hankittuja palveluita. Muitakin voi hyvin olla.
Eri ihmiset valitsevat eri asioita. Mitä pahaa voi olla siinä, että syö terveellisesti hyödyntäen puolivalmisteita ja eineksiä ja käyttää säästyvän ajan johonkin muuhun YLEISESTI tärkeänä pidettyyn asiaan (en nyt ymmärrä mistä se TV tähän keskusteluun tunkee). Väitän, että näin on itse asiassa helpompi syödä terveellisesti.
On täysin jäänyt todistamatta, että eineksiä hyödyntävä ruokavalio olisi ravitsemuksellisesti heikompi vaihtoehto sellaiselle ihmiselle, joka ei kerta kaikkiaan tunne meidän kaltaistamme pakkomiellettä terveellisyyteen.
Tunnettehan muuten seuraavan artikkelin?
http://www.ajcn.org/cgi/content/abstract/86/4/914
Saska
Ymmärrän Saskan pointin, enkä oikeastaan kritisoi sitä, että joskus hakee helpotusta ruoan laittoon. Minäkin teen niin, mutta valintani eivät varmaan ole ihan samanlaisia kuin jollain muulla saattaisi olla. Kun haluan päästä tosi helpolla, ostan grillatun kanan tai savustettua kalaa ja niihin sitten teen sopivat lisukkeet. Raaka kalakin on mielestäni pikaruokaa. File uunipellille ja ripaus mausteita päälle. Pikaruokien aatelia on verimakkara. Perinteiseen hämäläiseen tapaan mustan makkaran syönti suoraan paketista ei ole etikettivirhe. Puolukkakaan ei ole välttämätöntä.
VastaaPoistaJos nyt jotain tässä protestoin, on se, että tavallista kotiruoanlaittoa aletaan nimittää elitistiseksi. Lapsuuskodissani tehtiin ruoka aina alusta loppuun, aivan tavallista yksinkertaista kotiruokaa ja edullisista raaka-aineista. Elintaso on noussut. Lapsuudessani ei syöty lohta, koska se oli kallista. Nythän lohi ja kirjolohi on tosi tavallista syötävää.
(Ne keittoainekseni, lampaan lihat ja kaali, maksoivat muuten yhteensä noin 6 euroa.)
Mielestäni kyse on enemmänkin asioiden tärkeysjärjestyksestä. En syyllistä ketään, vaan kyseenalaistan nykyisiä asenteita. Siitä oikeastaan tuli esimerkki TV:n katselusta. Miten päivittäinen syöminen voi olla suomalaisille niin vähäpätöinen asia? Siltä se ainakin vaikuttaa, kun kurkkii ihmisten ostoskärryihin.
Elitismin mainitisin sitä, että einekset teilataan huonoiksi osoittamatta miten ne ovat huonoja. Tällöin kyse on minusta arvomaailmasta eikä ruoan ravitsemuksellisesti laadusta.
VastaaPoistaVäitänpä, että jos eineksiä ei olisi keksitty, kotona syötävän ruoan laatu ei olisi nykyistä parempi.
Saska
Minä ainakin tyrmään einekset lähinnä siksi, että ne eivät maistu juuri miltään. Koitapa tehdä keitto tuoreista vihanneksista pakastesellaisten asemesta niin huomaat eron. Lisäksi mitä enemmän ruokaa käsitellään, sitä vähemmän siinä on ravintoaineita, ja eineksiä on pääsäntöisesti käsitelty enemmän kuin kotiruokaa.
VastaaPoistaMinulle on sinänsä ihan sama, mitä ihmiset syövät. Minua vain ärsyttää se, että syytetään yhteiskuntaa, lapsia ja ties mitä siitä, että ei yksinkertaisesti HALUTA laittaa ruokaa. Kenenkään ei tietenkään tarvitse haluta laittaa ruokaa, mutta sitten sen voisi myöntää ihan suoraan.
*P*
Otetaan muutama esimerkki:
VastaaPoistaValmiskeitot tehdään pilkotuista, pakastetuista juureksista, jotka sulatetaan ja keitetään. Soppa pakastetaan ja lämmitetään taas kotona. Selvää on, että tällaisen käsittelyn jälkeen vitamiinikato on melkoinen. Pakastettu ja lämmitetty keitto on muutenkin kovin "nuhjuisen" näköistä - ei sellaista kuin kannen kuvassa.
Suomalaisten suosikkeja lienevät: Lihamakaroni-, kaali,- ja perunasoselaatikko, joissa lihamurunen etsii toistaan. Ovat lisäksi mauttomia.Maksalaatikossa on järkyttävä määrä sokeria/siirappia, tämä ei ole pelkästään suuni kertomaa, vaan lehtitieto. Halpaa toki.
No, onhan sitä tietysti pitsoja, kuten legendaarinen "kurakiekko", ei tarvinne kommentoida.
Sienisalaattia ostan joskus, mutta vain erään pikkuvalmistajan tuotetta, Sitä ei ole pilattu liialla sokerilla.
Makuasioiksi meni! Jos teille ei maistu, naapurille voi silti maistua.
VastaaPoistaYhteiskunta etc. ovat aivan varmasti vaikuttamassa asiaan. Ei kaikkea voi pistää yksilön piikkiin.
Saska
Täällä käyty keskustelu on ollut tavattoman mielenkiintoista! NÖYRÄ KIITOS!
VastaaPoistaAika herkästi kerron laatulehtien toimittajille vihjeenä, että joko täällä blogissani tai Hiilaritietoiset -foorumissa käydään vilkasta keskustelua tietystä aiheesta. En pitäisi mahdottomana, että jokin lehti voisi olla kiinnostunut julkaisemaan tätä eineskeskustelua koskevaa tarinaa. Siksi olisi hyvä jatkaa keskustelua toimittajien mielenkiinnon herättämiseksi tässä mielestäni hyvin tärkeässä asiassa.
Minulla on Ravintokaraoke-ilta Kemijärvellä keskiviikkona 28.11. Ajattelin tarjota alkuruoaksi eineskeskustelua, pääruokana tulee kemijärveläisten omia ravintoaiheisia valintoja ja sitten jälkiruoaksi hassutellaan. Autetaan kemijärveläiset hyvän ravintoillan alkuun!
En ala vängätä tästä enempää, mutta tiedät Saska varsin hyvin, mikä on (liha)perunasoselaatikon tai moneen kertaan keitetyn vihannessopan ravintoarvo. Tai keiton, josta kalaa saa etsiä suurennuslasin kera.
VastaaPoistaMutta totta, maistuvathan ne suurelle osalle kansaa.
En tahdo vängätä minäkään. Kyse on siitä, että pitäisi verrata lihaperunasoselaatikkoa kotona tehtynä ja tehtaassa tehtynä. Tiedän hyvin (ja sinäkin tiedät), että oleellista eroa ravitsemuksellisessa arvossa ei ole.
VastaaPoistaOn kokonaan toinen juttu pyrkiä muuttamaan ihmisten ruokatottumuksia terveellisempiin tuoteryhmiin kuin väittää, että ruoan valmistaminen tehtaassa pilaisi sen ravitsemuksellisen laadun.
Terveisiä Kemijärvelle, Christer. Luulenpa, että kotipuolen sellumiehet siellä syövät suruunsa entistä enemmän perunaa ja hirvenlihaa, joten valistustasi tarvitaan.
Saska
Kerrankin terveitä tuulahduksia myös einesruokakeskusteluun, kiitokset siitä Saskalle! :]
VastaaPoistaKaipaisimme ehkä keskusteluun myös ravitsemuksellisesti sivistynyttä filosofia, joskin onhan tässä jo esitetty lukuisia arvokkaita kommentteja puoleen JA toiseen. Lisää ravitsemusfilosofisia pohdintoja odotellessa, en voi itsekään kuitenkaan olla nostamatta esille sitä seikkaa, että tämä teollinen vs. kotiruoka -asetelma on vahvasti arvokeskustelun leimaamaa. Aivan samoja näkökulmia esiintyy rasvasodassa, jossa mm. margariineja on yritetty lynkata. Kyllä, ilman sekä valmisruokia että margariineja on helppo elää terveesti, mutta kumpaistakaan en ole nähnyt vielä pätevästi teilattavan ihan oikeasti elintarvikekemiaan saati ravitsemustieteeseen perustuen.
Usealle tuntuu olevan kuin punainen vaate, että myös kansalliset ravitsemussuositukset luotaavat myös nyky-yhteiskuntamme sosiaalisia tasoja. Tämä näkökulma leimataan tietyissä piireissä välittömästi mm. "maatalouspolitiikaksi", eikä sen sisältämää ajatusta tyypilliseen kaupunkilaiselämään yleisesti soveltuvasta suosituksesta oteta kuuleviin korviin. Sama pätee einesdebaattiin. Kaikki eivät yksinkertaisesti arvota ruokaa arjessaan kovin korkealle sijalle ajankäytön suhteen. Tällöin tasapainoinen einesruoka, jota toki vielä varsin vähän tavataan, perustaa paikkaansa myös suomalaisissa kodeissa osana tasapainoista ruokavaliota.
Mikäli unohdamme hetkeksi omat arvomaailmamme ja sen sijainnin, josta kukin mielipiteitään laukoo, niin voinemme huomata, että kauppojen hyllyille on jo ilmaantunut useita eines- ja puolivalmisteita, joiden tuotekehityksessä selvästi näkyy tämä halu parantaa niiden "terveysruokaominaisuuksia". Sama näkyy myös yksittäisissä elintarvikkeissa kuten leivät (mm. kokojyvävehnän ja täysjyvän ylipäätään suosiminen ja osuuden kasvattaminen), leipomo- ja meijerituotteet (tyydyttyneiden ja hydrattujen rasvojen korvaaminen - esimerkkejä voinee jokainen luetella.
Mielestäni onkin jo melko lailla passé nostaa esille einesruokamaailmaa(-kaan) mustavalkoisina vastakkainasetteluin. Emmekö voisi sen sijaan pohtia, että KUN kerran einesruoankin suosiminen on väistämätön tosin, MITEN markkinoilla olevia einesruokia tulisi parantaa ja mitä ominaisuuksia niillä tulisi olla, jotta ne täyttäisivät tasapainoisen, terveellisen ruoan vaatimukset? Tämä ajatus tosin on vain usein sellainen, johon perusraaka-aineista itse tehtyä ruokaa ehdottomasti suosivan ja kenties jotakin sinänsä mielekästä, vaihtoehtoista ruokavalioajattelua edustavan yksilön on lähes mahdoton taipua. Sehän on kuin kilauttaisi lisää kolikoita elintarviketeollisuuden pulskaan kassakirstuun.
Mutta voisiko siinä kuitenkin olla avain avoimempaan ravintokeskusteluun ja kenties jopa kansanterveydellisvaikutteisiin tuotekehitysideoihin?
"Yhteiskunta etc. ovat aivan varmasti vaikuttamassa asiaan. Ei kaikkea voi pistää yksilön piikkiin. "
VastaaPoistaNiin kauan, kuin ruokakaupoista löytyy perusraaka-aineita terveellisen ruoan valmistukseen ja netistä ja kirjastoista informaatiota siitä, mikä on terveellistä ruokaa, jokainen täysi- ikäinen yksilö joka ei ole holhouksen alla on vain ja ainoastaan itse vastuussa siitä, mitä suuhunsa pistää. Yhteiskunta tai markkinavoimat eivät kaada kenenkään kurkkuun viinaa tai atsovärejä.
*P*
Juusolta tuli arvokas lisä keskusteluumme. Eineksien ravitsemuksellista tasoa voi huomattavasti parantaa.
VastaaPoistaVoisiko kompromissina ajatella, että helpotusta ruoanlaittoon suovat einekset olisivat ruoan lisukkeita?
Ruokalautanen täytettäisiin pääosin tuoreella itsevalmistetulla (kai se sentään onnistuu kaikilta?) vihannes- ja kasvisraasteella, sen päälle joko rypsi- tai oliiviöljyä ja ruokajuomaksi punaista maitoa? Täysjyväriisistä on olemassa sellainen pikaisempi versio (ei vaadi 30 min kypsyttelyä!), sitä myös lautasen reunalle. Voi ehkä jopa mikroaaltouunissa lämmittää? Kun ruokalautaselle sitten pistetään joku 75-100 g nokare sitä "meidän äitien valmistamaa" eineslaatikkoa, niin eikö se ole siinä?
Einesteollisuuden ja oman osaamisen toimiva kompromissi?
"Kyse on siitä, että pitäisi verrata lihaperunasoselaatikkoa kotona tehtynä ja tehtaassa tehtynä. Tiedän hyvin (ja sinäkin tiedät), että oleellista eroa ravitsemuksellisessa arvossa ei ole."
VastaaPoistaTietenkään ei ole eroa, jos resepti on sama. En vain näe mitään syytä, miksi minun pitäisi laittaa kotona ruokaa samoilla ohjeilla, jotka on viritetty teollisen tuotteen katteen maksimoimiseksi. Jos teen ruoan siten, että lihamurusen ei tarvitse etsiä toista tai kalakeitossa tosiaan on kalaa sekä perunan lisäksi vihanneksia, niin kyllä se ravitsemuksellinen laatu on toista. Vai eikö esimerkiksi ruoka-annoksen proteiinien määrän tuplaamisella tai vihannesten lisäämisellä ole merkitystä?
Sitten ihan periaatteellinen asia. Minulla ei ole mitään sitä vastaan, että elintarviketeollisuus tekee laadukkaita ja maukkaita tuotteita. Kyllä sellaisiakin on, mutta suuri osa on mielestäni varsin kehnoa.
Minusta on aivan tarpeetonta alkaa vetää keskusteluun arvokeskustelua, minulle ei ole mikään itseisarvo laittaa sitä ruokaa. Meillä vaan pidetään laadukkaasta ja maukkaasta ruoasta. Olemme niin sanotusti ronkeleita.
Terveisin
Äiti, joka laittaa meidän lasten ruuat
(Mikähän taho muuten veti tämän asian esiin?)
Anja, tekee niin pahaa kun ammattikokki sanoo, että hyvistä suomalaisista raaka-aineista puhuminen on hurskastelua. Ensin yritän torjua tuon ajatuskuvion, mutta entä jos hän onkin oikeassa?
VastaaPoistaOlen tänä vuonna tavannut useita kokkeja ja ravitsemuksen ammattilaisia. Myös näiltä olen kuullut ihan samansuuntaisia väitteitä: suomalainen ruoka ei ehkä sittenkään ole millään tavalla ylivertaista. Yrittäkäämme kuitenkin tehdä varsin puhtaista ruoan raaka-aineista parasta mahdollista ruokaa. Se onnistuu kun ruoka tuotetaan lähellä kuluttajaa ja näemme vaivaa päivittäisen ruokailumme eteen. Vain kotona valmistaessamme ruokaa alusta saakka, voimme helposti olla vaikuttamassa ruoan terveellisyyteen (äärettömän vaikea määriteltäväksi tuo ruoan terveellisyys!).
Elintarviketeollisuus tekee varmaan parhaansa laadun ja hinnan suhteuttamisessa kohdalleen. Terveystietoiselle ruokailijalle se ei vaan tällä hetkellä riitä.
Minäkin olen Anjan tapaan kovastikin ronkeli ruoan suhteen. Siihen minulla on oikeus. Siihen meillä kaikilla on oikeus.
Olet kovin jyrkkä, *p*. En voi olla kanssasi samaa mieltä edes siitä, että alkoholi menisi kurkusta alas vakaan tahdon osoituksena. Tämä sinun nimenomainen esimerkkisi on yksi parhaista osoituksista siitä, miten sosioekonominen tilanne voi vaikuttaa yksilön käyttäytymiseen.
VastaaPoistaSe että otit nimenomaan tällaisen rinnastuksen oli minulle kuitenkin hvyin valaiseva. Monissa ekstremeravitsemuspiireissä todellakin vallitsee erittäin voimakas käsitys siitä, että ravitsemus on yksilön vastuulla. Mutta miten tähän voidaan sitten yhdistää kritiikki KTL:a ja vaikkapa kelvotonta elintarvikeketjua kohtaan menee minulta yli hilseen. Yksilö on vastuussa!
Tietänet Christakiksen et al. tutkimuksen viime kesältä, jossa osoitettiin, että lihomisriski riippuu mm. ystävien lihomisesta (NEJM 357:370-379)? En tarkoita, että ystävät olisivat vastuussa, tai että ystävät pitäisi valita sillä silmällä, vaan että näkemyksesi on liian uusliberaali.
Elämä on valintoja. Kenelläkään ei ole mahdollista tehdä kaikkia valintoja terveysnäkökulmasta. Se tuskin olisi terveellistäkään :) Ajatellaanpa vaikka sosiaalisia verkostoja: ne suojaavat taudeilta ehkä hyvää ravitsemustakin tehokkaammin. Mutta onko siis niin, että se on jokaisen omalla vastuulla että murheita ja iloja on jakamassa muukin kuin kossupullo? Että kaikki masentuneet siitä vaan sosiaalistumaan, maailma on täynnä ystävällisiä ihmisiä? Minä ainakin haluan ajatella, että osa puutteistani ei ole täysin omaa syytäni. Suon saman muillekin.
Atsovärit taas, anteeksi nyt vain, ovat lillukanvarsia kansanterveyden kannalta.
Anja, vaikka sanotkin, ettei sinulla ole mitään teollisia tuotteita vastaan, minä jostakin kumman syystä luen sen rivien välistä ja väliin suoraan tekstistäsikin. Olen Juuson kanssa samaa mieltä - näitä netin ravintokeskusteluita vaivaa sama kuin Voima-lehteä, eli lähtökohtaisesti liian mustavalkoinen maailmankuva.
Me kaikki varmasti söisimme terveellisemmin, jos sinä tulisit meille kokkaamaan.
Muuallakin voidaan tosin olla ronkeleita. Sinun hyvä ruokasi ei välttämättä maistu naapurille. Tai Kontulan työttömälle äidille.
Se, haluavatko ihmiset oikeanlaista ruokaa taas on mitä suurimmassa määrin arvokeskustelua. Ja siinä ei yksilöllä ole itse asiassa kovinkaan suurta sanan sijaa.
Joten, oliko sitä näyttöä siitä, että teollinen ruoka on huonompaa kuin samalla reseptillä kotona tehty?
Saska
Tähän yhteyteen voisi laittaa vaikka tämän lausahduksen:
VastaaPoista"Hyvä ruoka, parempi mieli."
http://www.seura.fi/?id=9049
VastaaPoistahttp://www.iltalehti.fi/parempaaruokaa/200702045699188_pf.shtml
Saska: Jos ei ole ihmisen itsensä vastuulla, onko hänellä ystäviä vai ei, niin kenen sitten?
VastaaPoistaKauppoihin ei tule enemmän luomuruokaa eivätkä kuljetusketjut lyhene, elleivät YKSILÖT sitä vaadi. Lisäksi tuokin on minusta lillukanvarsia; suomessa kyllä saa erittäin hyviä ja laadukkaita ruoka-aineita, jos on valmis tekemään sen valinnan ja käymään muissakin kaupoissa kuin siinä lähisiwassa.
Minä nyt ylipäänsä olen sitä mieltä, että jokainen ihminen on ihan itse vastuussa elämästään. Nykyään vain tuntuu olevan tapana syyttää yhteiskuntaa ja mediaa kaikesta. Sellaista en voi ymmärtää.
*P*
Hyvä *p*, näkemyksemme maailmasta yksinkertaisesti eroavat. Yksilö ei ole kaiken mitta.
VastaaPoistaNäkemyksesi on kuitnkin täysin linjassa elintarvikeketjun kanssa: "parempia" tuotteita aletaan tarjota kun niille on kysyntää. Jos kaupan einesten laadussa (tai ylipäätään olemassaolossa) on jotakin väärää, syy on yksin kuluttajan, ei tuottajan.
On kuitenkin aivan liian yksinkertaista ajatella, että asiat parantuvat kunhan yksilöt valaistuvat. Tarvitaan aivan toisen mittaluokan muutoksia. Linkit aiemmissa viesteissäni yrittivät valottaa juuri tätä asian monimutkaisuutta.
Mahdollisimman yksinkertainen esimerkki: jos lihottavan ruoan hinta nousee, laihat vähentävät sen ostoja, mutta lihavat eivät (se AJCN 2007). Jo tämän perusteella on aivan selvää, että sekään ei riitä, että tuotteita olisi kaupassa saatavilla, vaan ihmisten pitäisi vielä halutakin niitä. Ja jos eivät halua, on ei "vika" todennäköisesti ole tuotteissa vaan kuluttajan arvoissa.
Ruokaostoksissa kaikki kuluttajat huomioivat hinnan, kuten aiempi esimerkki hyvin osoitti. Se miten he reagoivat hinnan muutoksiin riippuu taas heidän arvoistaan. Valtaosalle ihmisistä ruoan terveellisyys ei merkittävä arvo. Sen sijaan on mielenkiintoista, että ostoskoreissa dominoivat energiatiheät ruoat. Tämä selittyy kyllä nätisti sillä, että energiatiheät ruoat ovat halvempia (AJCN 86:690). Nykyistä runsaammin pitäisi nauttia vähäenergisia mutta runsasravinteisia vihanneksia, juureksia ja hedelmiä, mutta hinta on este.
Ei perunaa, lihaa ja valkoista leipää pullottavasta ostoskorista mitenkään voi "syyttää" kuluttajaa. Parempi on yrittää ymmärtää tekijöitä valintojen takana. Näitä tekijöitä hyvin paljon, ja valitettavasti ruoan ravitsemuksellinen tai terveyttä edistävä laatu on niiden joukossa hyvin vähäisessä osassa. Jos terveellinen ruoka olisi halpaa, perinteisen makuista ja helposti saatavilla, se alkaisi välittömästi myydä.
No miksi ruokatalot sitten eivät tuota näitä? No koska sitä ei voi tehdä halvalla.
Niin kauan kuin hinta on ihmisten ravinnonhankinnan suurin tekijä, ei elintarvikeketju voi tehdä kovin paljoa terveempien valintojen eteen.
Hintaesteen nopein ratkaisu on verotuksessa. Miksei ALV-alennusta voisi kohdentaa esimerkiksi kasviksiin ja rypsiöljyn tyyppisiin tasapainoisiin ravintorasvoihin? Parempi, mutta merkittävästi hitaampi tie on lähteä muuttamaan ihmisten arvoja niin, että terveellinen ruoka muuttuu statussymboliksi samalla tavoin kuin voi 50-luvulla. Silloin sitä alkaa ilmestyä liejukana- ja eineshyllyihinkin.
Saska
Koska en suhtaudu mustavalkoisesti asioihin (vaikka olenkin havaitsevinani, että sellaista leimaa minuun jostain syystä halutaan lätkäistä), niin mielestäni asiaan vaikuttavat, yksilöt itse, yhteiskunnan rakenteet sekä kulttuuri, jossa ruokaa ei arvosteta. Kun joka paikassa toitotetaan tehokkuudesta, tuottavuudesta sekä ruoan kalleudesta, johtaa se väkisin siihen, että kaupan hyllyillä on mitä on. Mutta kyllä yksilöllä on viime kädessä vastuu siitä, mitä sieltä kaupasta kotiin kantaa. Ei se kauppias niitä tavaroita kärryyn nosta.
VastaaPoistaMinua surettaa suomalaisen ruokakulttuurin taso. Enkä nyt tarkoita tällä niitä, jotka enemmän tai vähemmän satunnaisesti helpottavat arkea erilaisilla valmisteilla, vaan niitä, jotka eivät osaa tai viitsi laittaa ruokaa lainkaan. Pelkään, että sellaisten määrä vain kasvaa. Juttelin kerran erään leipäkonsulentin kanssa. Hän kertoi, miten nuori äiti kysyi miten leipää leikataan. Kysymys oli keski-iän ylittäneelle esittelijälle täysin käsittämätön, kunnes hän vilkaisi nuoren naisen ostoskärryyn. Kaikki ruoka oli valmisruokaa. Hän ei siis osannut edes leipää leikata. Todella äärimmäinen esimerkki, mutta jotainhan se kuvastaa.
Ainakin kokkikolmonen tietää mikä ero on suomalaisella ja eurooppalaisella ruoalla. Asia on tutkittu ja tuloksista saatu selkeää faktaa, että suomalaisessa viljassa, marjoissa ym. on puhtaus vielä kohdallaan. Ranskalaisessa viljassa on yli 100xraskasmetallijäämiä kotimaiseen verrattuna. Suomalaisen viljan vitamiini/hivenainetaso on yli kymmenkertainen eurooppalaiseen verrattuna.
VastaaPoistaKokit saa väittää mitä haluavat, jos ei ole tutkimustuloksia esittää. Soita Christer tuolle Kolmoselle ja kysy tarkemmin siitä tutkimuksesta, kun tämä on kotimaiselle ruoalle eduksi, jos tämä saadaan kansalaisten tietoon.
,l,
Kotimaista ruokaa nyt kannattaa suosia muutenkin, vaikkei sitä mitenkään erityisen terveelliseksi olisi osoitettukaan. Lähiruoka kun on yleensä ekologisempaa ja eettisempää.
VastaaPoistaMutta ainakin marjojen kohdalla käsittääkseni ihan osoitettu, että ne ovat terveellisempia (ja maukkaampia!) kuin ulkomaiset vastaavat koska ne saavat kasvukaudella moninkertaisen määrän valoa.
*P*
Huomasitteko muuten taannoin Hesarissa kun joku "huippukokki" arvosteli einesruokien laatua. Ei tarvinnut kauan odottaa kun ns. virallinen taho antoi vastaiskun. Joku Räsänen tms. -niminen professori todisti samassa artikkelissa että kyllä eineksissä on kaikki ravintoaineet kohdallaan.
VastaaPoistaTulee jotenkin mieleen sitaatti (muistinvarainen kun ei ole lähdeteosta): "Mees valittaan että sulla on nälkä, niin sulle lyödään eteen semmonen rätinki missä todetaan että sulla ei voi olla nälkä".
Mutta jos kyse ei olekaan siitä että ravintoaineet ovat kohdallaan, vaan sen lisäksi ruokailun tulisi olla esteettinen ja sosiaalinen tapahtuma. Tyypillisessä mikroeineessä ei ole mitään esteettistä, paitsi pahvikannessa jossa on studiossa kuvattu "tarjoiluehdotus". Se harmahtava massa on jotenkin luontaantyötävää eikä makukaan ole kaksinen.
Ei laitoksissa kaikki voi valita ruokaansa. Se on syötävä sitä mitä ylhäältä annetaan. Saisi nyt joku noille laitosruokien suosittelijoille edes järkeä päähän. Karppi saa diabeteksen, jos joutuu laitokseen;-) Sehän oisi silloin parempi kuolla kotona niihin eläinrasvoihin, jotka (muka)tukki suonet...
VastaaPoista