Näytetään osuvuuden mukaan lajitellut viestit haulle tyypin 2 diabetes. Lajittele päivämäärän mukaan Näytä kaikki viestit
Näytetään osuvuuden mukaan lajitellut viestit haulle tyypin 2 diabetes. Lajittele päivämäärän mukaan Näytä kaikki viestit

perjantaina, kesäkuuta 12, 2009

Kuopiossa tutkijat koolla pohtimassa diabeteksen saloja

**
Kuopiossa järjestettiin
2-4.6.2009 ylempää korkeakoulututkintoa tavoitteleville opiskelijoille kurssi nimeltään "Cellular regulation of glucose metabolism related to insulin resistance and diabetes". Sain äsken kurssiabstraktit postissa.

Kurssilla esiteltiin tiistaina 2.6.2009 viimeisimmät tiedot siitä miten pienet molekyylit kuten esimerkiksi rasvat, aminohapot ja sokerit vaikuttavat enemmän tai vähemmän suoraan niihin geeneihin, jotka säätelevät aineenvaihduntaa. On löytynyt todella tärkeä ja kiinnostava aineenvaihdunnan tehostaja N-asetyyliglukoosiamiini, GlcNAc. Kun tämä glukoosiamiini yhdistyy O-glykosidisella liitoksella soluliman ja tuman valkuaisaineisiin, käynnistyy aineenvaihdunnallinen tapahtumasarja joka vaikuttaa insuliiniresistenssiin, diabetekseen ja metaboliseen oireyhtymään. Tämä O-GlcNAc -molekyyli aistii tehokkaasti ravintoaineiden saannissa tapahtuvia muutoksia (nutrient sensor). Avainkysymyksenä onkin miten voimakkaasti ravinnon kautta saadut hiilihydraatit vaikuttavat tähän molekyyliin? Miten kehittyy insuliiniresistenssi, diabeteksen selkeä tuntomerkki?

Tutkijat ovat havainneet, että liian voimakas ravintoainevirta heksoosiamiinireitin kautta voi laukaista insuliiniresistenssin ja keskeisenä tässä ei-toivotussa tapahtumassa näyttäisi olevan juuri tuo O-GlcNAc -molekyylin kyky aistia ravintoaineita. Heksoosiamiinireitissä sokereiden eri välituotteista valmistetaan N-asetyyliglukoosiamiinia, joten voi siis kuvitella, että sitä sokerista ihanuutta voi todellakin tulla liikaakin ruoan kautta tai liian aktiivisesti toimivan maksassa tapahtuvan glykolyysin myötä juuri diabeetikolle. Glukoosin aineenvaihdunta (palaminen) pitäisikin saada pois epänormaalilta ja sairastuttavalta heksoosiamiinireitiltä normaalille ja tervehdyttävälle pentoosifosfaattireitille.

Erikoislääkäri Jussi Pihlajamäki toi esille sen hälyttävän viestin, että tyypin 2 diabetes lisääntyy maailmanlaajuisesti kiihtyvään tahtiin. Syyllinenkin on löytynyt: me nautimme liian energiapitoisia ruokia ja liikumme liian vähän. Diabetesepidemia onkin oikeastaan kytköksissä lihavuusepidemiaan. Varsinkin vyötärönseudun varastorasva heikentää insuliinin tehoa ja maksa intoutuu muodostamaan lisää glukoosia, johon tarvitaan vielä enemmän insuliinia ja niin on ikävä kierre saanut alkunsa. Keskeistä diabeteksen etenemisessä on se miten kauan haiman beta-solut jaksavat ylläpitää insuliinin tuotantoaan vastatakseen tähän heikentyneeseen insuliinin tehoon.

Lähteet:
Gerald W. Hart + työryhmä. Signaling functions of O-linked β-N-acetylglucosamine transfer and removal on nuclear and cytoplasmic proteins.
Xiaoyong Yang. O-GlcNAc regulation of insulin signaling and insulin resistance.
Jussi Pihlajamäki. Insulin resistance and diabetes - partners in crime.
Matti Uusitupa. Gene-diet interaction in the prevention of type 2 diabetes.
Markku Laakso. Genetics of type 2 diabetes.

Keskiviikkona 3.6.2009 Kuopiossa jatkettiin glukoosin merkityksen pohdintaa. Olisin mielelläni ollut edes kärpäsenä katossa kun tohtori Renaud Dentin luennoi. Hän puhui glukoosin merkityksestä diabeetikolle. Glukoosi ei ainoastaan toimi energialähteenä soluille, vaan sen avulla välittyy tietoa siitä mikä on elimistön ravitsemuksellinen taso. Glukoosimäärän noustessa haima käynnistää insuliinin tuotannon. Insuliini sitten katkaisee glukoosin uudistuotannon (glukoneogeneesi) maksassa ja kiihdyttää vapaan glukoosin varastoitumista. Haiman tehon heikentyessä ja insuulinimäärien laskiessa tuloksena on diabeetikolle tyypillinen korkea verensokeri (hyperglykemia). Hyvin korkeana pitkään pysyttelevä verensokeri sekoittaa tämän herkän tiedonvälityksen glukoosin kautta. Maksa tuottaa ylimääräistä glukoosia vaikka sen oikeastaan pitäisi ymmärtää lopettaa glukoosin tuotanto. Sitä on jo ennestään liikaa!

Paaston aikana glukagoni -hormoni kiihdyttää glukoosin uudistuotantoa käynnistämällä ns. defosforylaation erityisen seriini 171 vaiheen avulla. Tähän liittyy myös muita tekijöitä kuten esim. CREB:n säätelemä CRTC2. Putosit mahdollisesti kärryiltä tässä vaiheessa näissä geenitason glukoosinsäätelyissä. Aavistanet kuitenkin, että näitä tutkimuksia tehdään, jotta paremmin ymmärrettäisiin miksi diabeetikolla glukoosin uudistuotanto "jää päälle" liian pitkäksi aikaa kohottaen jo ennestään korkeaa verensokeria.

Tohtori Dentin tuo kurssilaisille pohdittavaksi ihan uuden havainnon perinteisen glukagonin kautta tapahtuvan glukoosin uudistuotannon lisäksi: Veressä oleva glukoosi kiihdyttää itse omaa uudistuotantoaan heksoosiamiinireitin kautta. Avainasemassa tässä näyttäisi olevan tohtoreiden Hart ja Yang mainitsema O-GlcNAc -molekyyli. Tämän molekyylin pitäisi ymmärtää pysytellä taka-alalla, eikä työntää lisää glukoosia heksoosiamiinireitin kautta. Tohtori Dentin pitää heksoosiamiinireittiä kaiken pahan (diabeetikon hyperglykemia) alkuna ja juurena.

Tohtori Sami Heikkinen puhui erityisestä peroksisoomi proliferaatiota aktivoivasta gamma reseptorista (PPARgamma). Tämä PPAR on keskeisessä roolissa koko tässä diabetessairaudessa. Puhutaanhan, että diabetes on sekä sokerin että rasvan aineenvaihduntahäiriö. Tässä PPAR:ssa nämä havainnot yhdistyvät, sillä PPAR vaikuttaa triglyseridien varastointiin ja glukoosin tasapainoon sekä insuliiniherkkyyteen. Nykyään tiedetään jo aika tarkkaan miten PPAR vaikuttaa geenitasolla. Tässä on olemassa toisaalta Pro12 -geenimuoto, joka liittyy vahvasti tyypin 2 diabetesriskiin, toisaalta Ala12 -geenimuoto, jossa havaitaan parantunut insuliiniherkkyys ja vähäisempi taipumus varastoida rasvaa. Sanomattakin selvää on, että Ala12 -geenimuoto mieluusti saisi olla voimakkaammin esillä geenitason säätelyssä. Tohtori Heikkisen mukaan tähän terveyden suhteen edullisempaan tilanteeseen päästään ravintotekijöiden avulla (minua kiusaa kun Heikkinen ei suoraan sano mitkä ravintotekijät ovat merkityksellisiä, kysyn sitä häneltä!). Ainakin hiirikokeissa tämä on osoitettu. Ei ole siis yhdentekevää mitä syömme. Ruoan vaikutus terveyteemme (mm. tässä mainittu diabetes) on ihan ensiarvoisen tärkeää.

Tohtori Hannu Järveläinen oli kudosviljelmillään todennut, että korkea verensokeri on varsinaista myrkkyä diabeetikon verisuonille. Hyperglykemia muokkaa verisuonen seinämiä niin, että niistä tulee jäykkiä valtavasti kollageenia sisältäviä käytäviä. Ei ihme, että huonossa hoitotasapainossa olevaa diabeetikkoa uhkaa heikentynyt näkö ja alaraajojen häiriötilat.

Kuopiossa on professori Markku Laakson työryhmässä käynnissä valtavan laaja geenien kartoitustyö liittyen tyypin 2 diabetekseen. Työryhmässä kartoitetaan "kaikki" ne geenit, jotka vaikuttavat T2DM:n ilmentymiseen. Luonnollisesti työ on edelleen kovasti kesken, mutta aika "pitkällä" ollaan jo niiden geenien kartoituksessa, jotka johtavat insuliinin tuotannon heikentymiseen. Työryhmä on onnistunut löytämään jo 20 000 kpl yhden nukleotidin polymorfismeja tässä yhteydessä. Aikamoinen urakka on siis edessä!

Torstaina 4.6.2009 käsiteltiin kurssin aikana erilaisia mittausmenetelmiä, joilla on vähemmän yleistä mielenkiintoa.

Kaiken kaikkiaan täytyy sanoa, että on upeaa nähdä näin hienoa diabetestyötä Suomessa ja näin upeita kursseja saadaan jatkossakin järjestää lisää! Diabetes ja metabolinen oireyhtymä ovat sellaisia sairauksia, joiden parantamiseksi on syytä haudata kaikki mahdolliset sotakirveet ja etsiä yhdessä tehokkaimpia mahdollisia hoitokeinoja. Yllättävän vähän liputetaan sen puolesta, että diabeetikon olisi syytä rajoittaa hiilihydraattien saantia ravinnosta. Onko tämä vain vähemmän asian perehtyneen biologin toiveajattelua ja varsinaisten diabetesammattilaisten työpanoksen väheksymistä, että joskus tyypin 2 diabeetikoille voidaan mieluusti suositella entistä hiilihydraattitietoisempaa elämäntapaa?

Lähteet:
Renaud Dentin. Regulation of energy balance by the CREB coactivator TORC2.
Sami Heikkinen. PPARgamma2 and predisposition to metabolic disease.
Hannu Järveläinen. Hyperglycemia controls extracellular matrix modulation by human arterial smooth muscle cells.
Jagadish Vangipurapu (Markku Laakson työryhmästä). Identification of novel genes associated with insulin secretion and type 2 diabetes: a genome-wide association study.

torstaina, maaliskuuta 03, 2011

Diabetes hallintaan yksinkertaisilla keinoilla

*
Tämä on rohkea kirjoitus. Sinun ei ole pakko uskoa minua, mutta hyvähän se olisi jos uskoisit, sillä tyypin 2 diabetes on kovin inhottava sairaus. En voi luvata, että esittelemäni ennaltaehkäisevät ja hoidolliset käytännöt auttavat sinua, mutta olisihan se ihana jos monien ihanien minulle kantautuneiden tapausselostusten yhteinen viesti tervehtymisestä, pitäisi paikkansa.

Diabeteksen ennaltaehkäisy on mahdollista:

  • vähennä hiilihydraattien saantia
  • salli hiilihydraateista vain kaikkein eniten ravintokuituja sisältävät tuotteet
  • muista harrastaa liikuntaa joka päivä
  • älä tupakoi
  • älä stressaa
  • syö laadukasta suomalaista perusruokaa, jossa on mahdollisimman vähän lisäaineita
Jos sairastat diabetesta, voit tehdä näin:
  • ota yhteyttä terveyskeskukseen, lääkäriin ja diabeteshoitajaan
  • kysy ovatko kuulleet diabeteksen hoidosta vähemmillä hiilihydraateilla
  • jos eivät tiedä tästä mitään, ojenna heille kirjallisuutta (Tolonen & Raaste, Hyvän diabeteshoidon opas), pyydä lukemaan tarkkaan ja tilaa uusi vastaanottoaika
  • käy em. oppaan sisältö läpi lääkärin kanssa, kun tapaatte seuraavan kerran
  • lähde toteuttamaan diabeteksen hoitoa em. oppaan ja hoitavan lääkärisi muun ohjeistuksen varassa
  • mikäli hoitavan lääkärisi ohjeet ovat pahasti ristiriidassa em. oppaan kanssa, ihmettele suuresti, kiitä lääkäriä vaivannäöstä ja mene jonkun toisen lääkärin luokse saamaan hoitoa

Luin erään "vanhan" (vuodelta 2004) Suomessa vaietun diabetestutkimuksen. Tutkimus ottaa voimakkaasti kantaa huonoihin hiilihydraatteihin ja tutkijat ovat erityisen sapekkaalla tuulella paljon fruktoosia sisältävien maissitärkkelyssiirappien (HFCS) suhteen. Kun tähän sitten lisätään oma värikäs kieleni, niin edessäsi saattaa olla hiuksia nostattava lukukokemus. Ja saattahan olla, että minä olen ainakin osittain oikeassa ja varsinkin tutkijat ovat oikealla asialla.

Jos sinua kiinnostaa diabetesepidemia - LUE! POHDI! KOMMENTOI!


Luin tämän tutkimuksen:

Gross LS, Li L, Ford ES, Liu S. Increased consumption of refined carbohydrates and the epidemic of type 2 diabetes in the United States: an ecologic assessment. Am J Clin Nutr 79 (5): 774-779, 2004

Tutkijat varoittavat hiilihydraattien vaaroista tyypin 2 diabeetikoille

Diabeteksen räjähdysmäiseen kasvuun liittyy monia tekijöitä (ylipaino, erityisesti keskivartalolihavuus, muuttuneet kulutustottumukset, tupakointi, vähentynyt liikunta, perintötekijät, kiireinen elämäntyyli jne.). Amerikkalaistutkimus osoitti nopeasti sokeristuvien hiilihydraattien haitat tyypin 2 diabeetikolle (aikuistyypin diabetes). 

Tutkimuksessa kerättiin tietoa amerikkalaisten kulutustottumuksista Yhdysvaltain maatalousministeriön (USDA)  tietokannoista 1909-1997 väliseltä ajalta. Näitä kulutustietoja verrattiin sitten sairastumisilmoitusten perusteella toteutettuihin virallisiin tietokantoihin tyypin 2 diabeteksen ilmaantuvuudesta (epäsäännöllisesti vuodesta 1935 lähtien ja vuodesta 1957 lähtien vuosittain). 

Silmiinpistävää oli miten nopeiden hiilihydraattien yhä lisääntyvä osuus osui yhteen voimistuvan diabetesepidemian kanssa. Aineiston keruu lopetettiin vuonna 1997, sillä Maailman terveysjärjestön (WHO) tyypin 2 diabeteksen luokitusta muutettiin siitä vuodesta lähtien ja teki vertailut aiempaan mahdottomiksi.

Suomen diabetesliitto suosittelee tyypin 2 diabeetikolle samaa ruokaa kuin muullekin väestölle. Tämä olisi tämän amerikkalaistutkimuksen valossa perin epäviisasta ja varoituksen sanat nopeiden hiilihydraattien vaaroista, saisivat kuulua äänekkäämmin. Diabetesliitto jää tämänkin tutkimuksen valossa haukkumaan väärää puuta varoittaessaan ravintorasvoista. Lukekaa lisää niin sivistytte!

Tutkijat havaitsivat ravintokuituja sisältämättömien hiilihydraattien kulutuksen valtavan lisääntymisen kuitupitoisempien hiilihydraattien kustannuksella (katso kuva 1 alla, kuva löytyy täältä: http://www.ajcn.org/content/79/5/774/F1.large.jpg ).


Nopeasti imeytyvää hiilihydraattia runsaasti sisältävä maissisiirappi osoittautui varsinaiseksi ongelmatuotteeksi, sillä se korreloi vahvasti diabeteksen ilmaantuvuuteen. Mitä enemmän ihmiset nauttivat maissitärkkelyssiirapilla makeutettuja ruokia ja juomia, sitä enemmän diabetestapauksia raportoitiin! (katso kuva 2 alla, kuva löytyy täältä: http://www.ajcn.org/content/79/5/774/F3.large.jpg  ).

Samansuuntaista yhteyttä diabeteksen puhkeamiseen saatiin myös muilla pitkälle jalostetuilla hiilihydraateilla kuten esim. aamiaismuroja nauttimalla. Tutkijat pitivät kuitenkin kaiken pahan alkuna ja juurena maissisiirappiteknologiassa tapahtunutta kehitystä. Elintarviketeollisuus on mahdollistanut ennen näkemättömän maissin varaan rakennetun makeutusbisneksen. Vuonna 1921 keksittiin valmistaa jauhemaista dekstroosihydraattia (en tiedä oikeaa suomenkielistä termiä, engl. crystalline dextrose hydrate) entsymaattisesti. 

Puhdasta ja jauhemaista glukoosia vyöryi markkinoille erityisesti virvoitusjuomateollisuuden riemuksi, mutta kansanterveydelle aiheutettiin paljon, paljon murhetta. Sokeriteollisuus on vieläkin täysin tämän keksinnön lumoissa!

Helvetti pääsi kuitenkin irti kun fruktoosi (hedelmäsokeri) vyöryi mukaan makeutusbisnekseen. Vuonna 1967 tehdyn teollisen keksinnön myötä tuli taloudellisesti kannattavaksi valmistaa paljon fruktoosia sisältävää maissitärkkelyssiirappia (HFCS). 

Ahneus iski elintarviketeollisuuteen, sillä aluksi tyydyttiin HFCS-makeuttajaan, jossa fruktoosin osuus oli noin 15 prosenttia. Teolliset innovaatiot seurasivat toinen toistaan ja niin HFCS:n fruktoosin osuus kasvoi, ensin 42 prosenttiin ja sitten lopulta päätyen 55 prosenttiin, joka muodostui standardimyrkyttäjäksi amerikkalaisessa virvoitusjuomateollisuudessa, jäätelön valmistuksessa ja muissa ruoka-aineissa, joissa tarvittiin halpa ja tehokas makeutusaine. 

Istutteko tukevasti? Sillä nyt tulee tutkijoiden suusta sellainen sensaatiomainen paljastus, jonka pitäisi täysimääräisenä ymmärrettynä lopettaa kertalaakista kevyttuotteiden myynnin. Keksittiin HFCS-makeuttaja, joka sisälsi peräti 90% fruktoosia. Siitä tuli ”terveyttä” ja keveyttä viestittävien ruokien pääasiallinen makeutusaine. Vuonna 2002 HFCS-makeuttajat olivat vallanneet yli 56% Yhdysvaltojen makeutusmarkkinoista. 

Ja kevyttä ruokaa markkinoitiin erityisen mieluusti diabetesliiton elämäntapaohjausta korostavissa ohjelmissa! Kelatkaa filmejänne takaisin Suomen diabetesliitossa! Katsokaa nyt mitä olette saaneet aikaan! Ennen näkemättömän diabeteskatastrofin! Kevyitä multia teidän sekoilujenne takia kuolleiden ylle!

Diabeteksen ilmaantuvuutta ei saatu yhdistettyä ravintokuituja sisältäviin hiilihydraatteihin. Päinvastoin, mitä enemmän ravinnossa oli ravintokuituja, sitä epätodennäköisempää oli että diabetes puhkesi. Kun otettiin energiaravintoaineiden kokonaisuus huomioon osoittautui, että rasvan ja proteiinin määrä ei vaikuttanut millään tavoin diabeteksen ilmaantuvuuteen.

Vuodesta 1909 vuoteen 1980 saakka amerikkalaisten energian saanti ruoasta pysyi tasaisena, mutta vuosien 1980 ja 1997 välisenä aikana tapahtui Yhdysvalloissa ikävä energian saannin lisääntyminen. Tästä meidän ikioma diabetesliittomme jaksaa muistuttaa ja sairastuneita syyllistää: te syötte liikaa energiaa (lue: rasvaa) ja liikutte liian vähän, sitten lihotte ja sairastutte diabetekseen! 

Amerikkalaiset saivat vuosien 1980-1997 välisenä aikana syömästään ruoasta noin 500 kcal enemmän energiaa päivää kohti. Lisäys oli pääosin lähtöisin hiilihydraateista. Hiilihydraattien osuus lisäenergiasta oli 428 kcal/vrk (lähes 80% kaikista energiaravintoaineista), proteiinia syötiin 64 kcal/vrk enemmän ja rasvan saanti pysyi lähes entisellään (45 kcal/vrk). Vertailun vuoksi kerrottakoon, että suomalaisessa voinapissa (10 g) on energiaa 73 kcal. Puolesta voinapista on siis kyse!

Vajaan 20 vuoden aikana amerikkalaisten hiilihydraattien saannissa tapahtui noin 6 energiaprosentin lisäys hiilihydraateissa. Kun lisäys tuli suurelta osin nopeimmin verensokeria nostavien hiilihydraattien muodossa, ei ole ihme, että diabetesepidemia synkistää sairaustilastoja. Noudatetussa virallisessa rasvavalistuksessa oli onnistuttu, sillä vuosina 1980-1997 rasvan suhteellinen saanti ruoasta väheni 4 prosenttia. On aivan turha syyttää rasvaa puhjenneesta diabetesepidemiasta.

Vuosien 1980-1997 välisenä aikana lihavuus lisääntyi 80 prosenttia ja diabetestapausten lukumäärä kasvoi 47 prosenttia. Huikeita kasvulukuja! Jotain meni perusteellisesti pieleen Yhdysvalloissa vuonna 1980. Tutkijoiden antamien tietojen valossa syyttävä sormi osuu hiilihydraatteihin.

Tutkijoiden selkeä viesti on, että hiilihydraattipitoisia ruoka-aineita saa nauttia, mutta olisi otettava hiilihydraatit sieltä kuitupitoisemmasta päästä. Hiilihydraattien diabetesta lisäävä vaikutus tulisi nimenomaan voimistuvan insuliiniresistenssin myötä. Haiman kyky tuottaa insuliinia ei iän myötä enää riitä hillitsemään kohoavaa verensokeria kudosten heikentyneen glukoosin ylösoton takia. Näin tauti pahenee ja ihminen sairastuu diabetekseen kaikkine ikävine sivuoireineen (kasvava riski sairastua sydän- ja verisuonitauteihin, munuais- ja hermostovauriot jne.)  Rasvan ja proteiinin rooli tyypin 2 diabeteksen ilmaantuvuuteen on olemattoman vähäinen.

Tutkijat puhuvat lämpimästi glykemiakuorman (glycemic load, GL) puolesta. Glykemiakuorma ottaa huomioon ruoan sisältämien hiilihydraattien laadun ja määrän. Hyviä hiilihydraatteja ovat matalan GL:n ruoat, joista tässä muutama esimerkki: parsakaali (kaikki kaalit käy!), sienet, sipuli, omena, linssit, soijapavut, ruisleipä ((pieni määrä!), ohrakeitto, uudet perunat ja maustamaton jogurtti. 

Erinomainen tietolähde GL:stä löytyy täältä: Foster-Powell K, Holt SH, Brand-Miller JC. International table of glycemic index and glycemic load values, Am J Clin Nutr 76:5-56, 2002. Paras löytämäni GL-taulukko löytyy täältä: http://www.mendosa.com/gilists.htm  

Oletteko vielä hereillä? Tyypin 2 diabeteksen ehkäisemisessä olisi erittäin tärkeää myöntää nyt tehdyt kauhistuttavat virheet. Diabetesliittojen niin Yhdysvalloissa kuin Suomessakin tulisi valistaa yhä tomerammin pitkälle prosessoitujen hiilihydraattivalmisteiden vaaroista, lopettaa kevyttuotteiden varaan rakennettu terveysvalistus välittömästi, panna piste silmittömälle rasvakammolle (jos ei muu auta niin potkikaa pellolle kaikki rasvasta varoittavat vanhat jäärät, kansanterveyden nimissä!), yhä edelleen pitäisi korostaa liikunnan ja terveellisten elämäntapojen myönteistä vaikutusta. Diabetekseen sairastuneet hyötyvät hiilihydraattien vähentämisestä ja erityisesti panostamisesta laatuun kaikkien energiaravintoaineiden osalta.

Muita diabeteskirjoituksiani voit selata täältähttp://sundqvist.blogspot.com/search/label/diabetes

keskiviikkona, syyskuuta 10, 2008

Kovaa kritiikkiä ravitsemussuosituksista Ruotsissa

*
Julkaistu 9.9.2008, editointi meni seuraavan päivän puolelle. Tästä asiasta keskustellaan juuri nyt erittäin vilkkaasti.

Ruotsissa on jo jonkin aikaa
kritisoitu Pohjoismaisia ravitsemussuosituksia. Tänään (9.9.2008) suosittu ja arvostettu lääkärilehti "Läkartidningen" julkaisee kaksi erityisen kriittistä kirjoitusta. Koska lukijoitteni joukossa saattaa olla ruotsinkieltä heikosti ymmärtäviä, käännän nyt toisen niistä suomenkielelle. Kirjoitus on laadittu erittäin taitavasti ja vain minun avuton käännökseni voi ne pilata. Jotta kirjoituksieni kautta välittyisi jokin lisähyöty, olen jatkanut uskollisesti omaksumallani yksinkertaisella linjallani ja käyttänyt tässäkin jutussa erittäin helppoa kieltä sekä välttänyt tarkoituksella kovin tieteellistä lähestymistapaa. Säilytin kuitenkin kirjoitusten sarkastisen leiman. Tämä on yksi merkillisimpiä lukemiani juttuja lääkärilehdessä. Lukekaa kirjoitus myös alkuperäiskielellä!

Miksi ravitsemuksen "asiantuntijat" torjuvat tutkimustiedon?

Ralf Sundberg (lääketieteen tohtori, dosentti, yksityislääkäri)
Karl-E Arfors (professori, entinen Pharmacian tutkimuspäällikkö)
Annika Dahlqvist (lääkäri)
Christer Enkvist (ylilääkäri)
Björn Hammarskjöld (biokemisti, entinen lastentautiopin ylilääkäri)
Johan Hedbrant (filosofian tohtori, tutkijainsinööri)
Åsa Larsson (piirilääkäri)
Tore Persson (lääkäri)
Göran Petersson (professori, kemiallinen ympäristötiede)
Jørgen Vesti-Nielsen (ylilääkäri)

Joillakin ruotsalaisilla ravitsemuksen ammattilaisilla on yhteyksiä elintarviketeollisuutta edistäviin ruotsalaisiin ja kansainvälisiin järjestöihin. Tämä luo todennäköisesti liioittelun leiman heidän lausuntojensa ylle - ainakin tämä eturistiriita pitää selvittää. Ravitsemustutkimukset ovat viimeisten 6-7 vuoden aikana osoittaneet, että hiilihydraattipitoinen, rasvaköyhä ruoka voimakkaasti lisää riskiä lihoa, saada metabolinen oireyhtymä ja diabetes on myös lisääntynyt [1]. Tällainen ruoka johtaa usein insuliinitasojen kohoamiseen ja insuliinin tehottomuuteen. Tästä seuraa sitten sydän- ja verisuonitauteja [1, 2], munuaisten vajaatoimintaa [3] ja Alzheimerin tautia [4]. Nämä sairaudet ovat räjähdyksenomaisesti lisääntyneet koko maailmassa.

Sairauksien ehkäisyssä ja hoidossa on lisääntyneen fyysisen aktiivisuuden lisäksi syytä rajoittaa ruoan tärkkelys- ja sokerimääriä. Oman insuliinintuotannon tehottomuuden perusteella voidaan tehdä valinta hyvin erilaisten hiilihydraatteja rajoittavien ruokavalioiden kesken [5]. Hiilihydraattitietoinen ruokavalio johtaa nopeasti parantuneeseen tehokkuuteen oman insuliinin suhteen. Tästä on seurauksena myös omaehtoisen kalorirajoituksen toteutuminen, joka alentaa painoa ja parantaa sekä vakiinnuttaa vuorokautisen verensokerin niillä joilla on tyypin 2 diabetes [6]. Lääkehoito voidaan usein lopettaa kokonaan tai ainakin vähentää [5]. Verisuonten kalkkeutumista aiheuttavat virheelliset veren rasva-arvot paranevat tai muuttuvat kokonaan terveelliseen suuntaan. Tämä muutos parempaan suuntaan nähdään myös normaalipainoisilla ja niillä pullukoilla, jotka onnistuvat pitämään painonsa vakaana [7].

Tällaisen ruokavalion noudattaminen suuremmassa mittakaavassa johtaa vähentyneisiin voittoihin sokeri- ja tärkkelystuotteita valmistavissa yrityksissä. Myös pikaruokaketjut, laihdutus- ja lääketeollisuus menettää rahaa. Siksi nämä teollisuusyritykset ja niiden edustajat Ruotsin ravitsemussäätiössä (Swedish Nutrition Foundation) ja ILSIssä (International Life Sciences Institute) vastustavat monin eri tavoin ruokavaliosuositusten muuttamista meidän mielestämme terveellisempään suuntaan.

ILSI on asettanut asiantuntijaryhmän pohtimaan sokeritautia ja metabolista oireyhtymää. Tällä ryhmällä on tehtävänä tunnistaa riskitekijät ja ehdottaa sopivia toimenpiteitä millä tavalla Euroopan unioni, WHO, potilasyhdistykset ja terveydenhoito voisi ottaa huomioon nämä tulokset ravitsemuksessa ja elämäntavoissa [8].

Asiantuntijaryhmä ilmoittaa saaneensa aikaiseksi kaksi julkaisua. Ensimmäinen niistä on yhteenvetoartikkeli tyypin 2 diabeteksesta. Sen on kirjoittanut parivaljakko Parillo ja Riccardi ILSI:lle mm. Coca-Colan, Kelloggin och Südzuckerin sponsoroimina [9]. Tässä artikkelissa sanotaan, että sokeri ei ole mikään riskitekijä diabeteksessa ja viitataan toiseen ILSI:n rahoittamaan tutkimukseen [10].

Toinen julkaisu, jonka tämä ILSI-ryhmä on saanut aikaiseksi, on lentolehtisen tapainen kantaa ottava kirjoitus, joka perustuu tuohon ensimmäiseen julkaisuun. Kannanotossa pyritään rauhoittamaan viranomaisia ja vallanpitäjiä, että mitään vaaraa kasvavasta tyypin 2 diabeteksesta ei ole [11]. Tieteellisestä annista vastaa samainen Riccardi ja ihmiskunnan pelastavan ravinnon ohjeet ilmoitetaan löytyvän niistä ohjeista, joita suosittelee EASD (European Association for the Study of Diabetes) vuonna 2004 [12].

Nämä EASD:n ravitsemussuositukset on laatinut Jim Mann. Jo 1970-luvulla sokeriteollisuus sponsoroi hänen diabetestutkimuksiaan [13]. Hän on nyt (ja oli EASD:n ohjeiden astuessa voimaan vuonna 2004) asiantuntijana New Zealand Sugar Company:ssä, eli uusseelantilaisessa sokeriyhtiössä [14]. Mannin (ei Tarmo Mannin!) kanssa näitä ohjeita väsäsi yllätys, yllätys ILSI-sponsoroitu Riccardi. Piiri pieni pyörii...

EASD:n ravitsemussuosituksista puuttuu esteellisyysilmoitus. Tämä johtunee siitä syystä, että Riccardi on toimittajana niissä ravitsemussuosituksissa, jotka sitten päätettiin julkaista [15]. ...lapset siinä hyörii... Läkartidningen:issä on jo aiemmin kerrottu näiden EASD:n ravitsemussuosituksista ja miten ne eivät suinkaan perustuneet diabetestutkimuksiin, vaan siinä hankittiin tietoa valikoidusti ja virheellisesti tutkimuksista terveillä ihmisillä [16].

Pohjoismaisista ravitsemussuosituksista (NNR) tehtiin jakeluversio professori Brittmarie Sandströmin johdolla. Hänen työstään kertovassa jutussa kirjoittaja Åke Bruce Livsmedelsverket:istä (vastaa ehkä meidän Kansanterveyslaitostamme), korosti Sandströmin roolia ILSI:ssä ja piti sitä kunniakkaana asiana (!) [17].

Tämä osoittaa entistä selvemmin miten ravitsemussuosituksista vastuulliset henkilöt eivät voi pitää näppejään erossa teollisuuden mieliharrastuksista, ja osoittaa myös miten ravitsemussuositukset ovat saaneet syntynsä. Näiden lobbaajien todellisena päämääränä ei ole parantaa kansanterveyttä vaan teollisuuden voittojen maksimointi. Tästä ristiriidasta täytyy saada lisävalaistusta. Siksi ruotsalainen ravitsemuskeskustelu on niin kiihkeää.

On huomiotaherättävää mitä suuremmassa määrin, että Claude Marcus, Göran Hallmans, Gunnar Johansson, Elisabet Rothenberg ja Stephan Rössner omine sidonnaisuuksineen näihin teollisuuslaitoksiin – tämä ilmenee heidän esteellisyysilmoituksestaan Ruotsin ravitsemussäätiön (SNF) kotisivuilla – vaativat Socialstyrelsen:iä (vastaa meidän Lääkelaitostamme) kumoamaan päätöstään sallia Annika Dahlqvistin hoitaa diabeetikkoja hiilihydraatteja rajoittavalla ruokavaliolla [18].

Näiden kirjoittajien vastineessa varoitetaan rasvasta tavalla, joka menee mauttomuuden puolelle. Yksityiskohtainen lista tulisi liian pitkäksi ja tyydymme sen sijaan neljään esimerkkiin.

Kirjoittajat ilmaisevat erään Cochranetutkimuksen todistavan sen puolesta, että täysjyvätuotteilla voidaan ehkäistä diabetesta, mitä loppupäätelmä ei vahvista. He kirjoittavat, että ruoan kautta saatu tyydyttynyt rasva lisää insuliiniresistenssiä ja he viittaavat yhteenvetoartikkeliin, joka osoittaa päinvastaista. Women's Health Initiative:n osaraportista lainataan eräs kohta, jossa väitetään alhaisen rasvakuorman estävän rintasyöpää, vaikka sellaista yhteyttä ei ole. Esimerkkinä siitä kuinka hedelmät, vihannekset ja täysjyvä vähentää LDL-kolesterolia viitataan tutkimukseen missä Listeria-bakteeria esiintyy kotitekoisessa makkaramassassa [19]! (Tässä kohdassa sain sellaisen naurukohtauksen, että olin tukehtua pähkinöihini!)

He pistävät lähdeluetteloon viisi tutkimusta äärimmäisen rankasta ketogeenisestä ruokavaliosta. Kun Socialstyrelsen utelee tästä, he vastaavat, että tällaista ruokavaliota ei ole "lainkaan testattu tieteellisissä tutkimuksissa" [20]. Ovatko he jo näin nopeasti unohtaneet, että sentään löysivät viisi sellaista tutkimusta muutamia viikkoja aiemmin? Etsimällä hakusanoilla "ketogenic diet" saadaan tästä ääriruokavaliosta PubMed -tietokannassa 710 osumaa. Lisää tutkimuksia löytyy muilla hakusanoilla.

Marcus' ja hänen kolleegojensa lausunto Läkartidningen:issä, jota me lainaamme yllä, ei ole ainoastaan ristiriitainen heidän lausuntojensa kanssa. Lausunto on todistetusti epäasiallinen, vailla tieteellistä perustaa ja on ristiriidassa Ruotsin Lääkäriliiton eettisten perusteiden kanssa sen suhteen miten lääkäreiden pitäisi antaa julkisia lausuntoja. Ajatellen ryhmän antamaa kuvaa itsestään johtavana ravitsemusneuvojana, voidaan tuskin pitää asiaa merkkinä anteeksiantamattomasta leväperäisyydestä ja osaamattomuudesta.

Lukijan pääteltäväksi jää mikä on todellisena motiivina Marcus'in ja kolleegojen kielteiselle kannalle näissä hiilihydraattitietoisissa tutkimuksissa. Amerikkalaisen kirjailijan Upton Sinclairin lennokkaat sanat voivat mahdollisesti johdatella lukijaa oikeille poluille: "It is difficult to get a man to understand something when his salary depends on his not understanding it." (Ihmisen on vaikea ymmärtää jotakin, jos hänen työpalkkansa riippuu siitä jättääkö hän asian ymmärtämättä)

Mahdollisia sidonnaisuuksia tai esteellisyyksiä: Ei minkäänlaisia.

Lähdeluettelo

1. Hu FB. Diet and cardiovascular disease prevention the need for a paradigm shift. J Am Coll Cardiol. 2007;50(1):22-4.

2. Beulens JW, de Bruijne LM, Stolk RP, Peeters PH, Bots ML, Grobbee DE, van der Schouw YT. High dietary glycemic load and glycemic index increase risk of cardiovascular disease among middle-aged women: a population-based follow-up study. J Am Coll Cardiol. 2007;50(1):14-21.

3. Sarafidis PA, Ruilope LM. Insulin resistance, hyperinsulinemia, and renal injury: Mechanisms and implications. Am J Nephrol 2006;26(3):232-44.

4. Xu W, Qiu C, Winblad B, Fratiglioni L. The effect of borderline diabetes on the risk of dementia and Alzheimer's disease. Diabetes. 2007;56(1):211-6.

5. Accurso A, Bernstein RK, Dahlqvist A, Draznin B, Feinman RD, Fine EJ, Gleed A, Jacobs DB, Larson G, Lustig RH, Manninen AH, McFarlane SI, Morrison K, Nielsen JV, Ravnskov U, Roth KS, Silvestre R, Sowers JR, Sundberg R, Volek JS, Westman EC, Wood RJ, Wortman J, Vernon MC. Dietary carbohydrate restriction in type 2 diabetes mellitus and metabolic syndrome: time for a critical appraisal. Nutr Metab (Lond). 2008;5:9.

6. Boden G, Sargrad K, Homko C, Mozzoli M, Stein TP. Effect of a low-carbohydrate diet on appetite, blood glucose levels, and insulin resistance in obese patients with type 2 diabetes. Ann Intern Med. 2005;142(6):403-11.

7. Feinman RD, Volek JS: Low carbohydrate diets improve atherogenic dyslipidemia even in the absence of weight loss. Nutr Metab (Lond). 2006, 3:24.

8. ILSI Europe. Metabolic Syndrome and Diabetes Task Force.
http://europe.ilsi.org/activities/taskforces/diet/metabolicsyndrome.htm. 2008-08-19.

9. Parillo M, Riccardi G. Diet Composition and the Risk of Type-2 Diabetes: Epidemiological and Clinical Evidence. British Journal of Nutrition 2004;90(1):7-19.

10. Yang EJ, Kerver JM, Park UK, Kayitsinga J, Allison DB, Song WO. Carbohydrate intake and biomarkers of glycemic control among US adults: the third National Health and Nutrition Examination Survey (NHANES III). Am J Clin Nutr 2003;77:1426-1433.

11. Chaplin S. Type-2 Diabetes - Prevention and Management. ILSI Europe Concise Monograph Series 2005:1-35.
http://europe.ilsi.org/NR/rdonlyres/E8C246A2-A663-4131-9BED-8AD3B6420004/0/Diabetes.pdf . 2008-08-19

12. Mann JI, De Leeuw I, Hermansen K, Karamanos B, Karlstrom B, Katsilambros N, et al; Diabetes and Nutrition Study Group (DNSG) of the European Association. Evidence-based nutritional approach to the treatment and prevention of diabetes mellitus. Nutr Metab Cardiovasc Dis 2004;14:373-94.

13. Simpson RW, Mann JI, Eaton J, Moore RA, Carter R, Hockaday TD. Improved glucose control in maturity-onset diabetes treated with high-carbohydrate-modified fat diet. Br Med J. 1979 Jun 30;1(6180):1753-6.

14. Sugar Research Advisory Service. SRAS Advisers. Jim Mann.
http://www.sras.org.nz/Experts.aspx. 2008-08-19.

15. Elsevier Media. Information and Rates. Nutrition, Metabolism & Cardiovascular Disease.
http://www.elsmediakits.com/journalDetail.php?jrn_id=00000414&ref. 2008-08-19.

16. Sundberg R, Hedbrant J. Vilseledande om fett – kritisk granskning av kostråd från expertgrupper. Läkartidningen 2008;105(20):1480-2.

17. Astrup A, Isaksson B, Lönnerdal B, Bruce Å, Samuelson G, Asp NG. In memory of Brittmarie Sandström, 1945–2002. Scandinavian Journal of Nutrition 2003;47(1):4-5.

18. Marcus C, Halllmans G, Johansson G, Rothenberg E, Rössner S. Kost med högt intag av fett kan ifrågasättas. Läkartidningen 2008;105(24-25):1864-6.

19. Schultze KK, Linton RH, Cousin MA, Luchansky JB, Tamplin ML. Effect of preinoculation growth media and fat levels on thermal inactivation of a serotype 4b strain of Listeria monocytogenes in frankfurter slurries. Food Microbiol. 2007;24(4):352-61.

20. Marcus C, Halllmans G, Johansson G, Rothenberg E, Rössner S. Replik: Extrem kost är inte förenlig med vetenskap och beprövad erfarenhet. Läkartidningen 2008;105(28-29):2030.

maanantaina, heinäkuuta 20, 2009

Sokeriteollisuus puolustelee sokeripitoisia juomia

#
Mainion muistutuksen tutkijoiden moraalista ja elintarviketeollisuuden lonkeroiden ulottumisesta vakavasti otettaviin tiedejulkaisuihin asti, saamme seuraavasta tutkimuksesta, josta kertoo ravitsemustieteen opiskelija Janne Huovila. Jannella on mainiot blogisivut - Ravitsemusuutiset!


HUOM! Tutkimus on saanut paljon painavaa kritiikkiä: teollisuuden lobbaamisesta ja tarkoitushakuisuudesta. Tutkimus on toteutettu huonosti ja evidenssin taso on heikko.

Kommenteissa on lytätty tutkimus ihan suohon (ja syystä!):
Ravitsemusintoilija Jari Ristiranta huomauttaa, että tutkimuksen on rahoittanut Suikerstichting Nederland (Baarn). Kyseessä näyttäisi olevan jonkinlainen sokeriteollisuuden markkinointiyhdistys. Ehkäpä tuo pieni määrä sokeria ei vielä kovasti mihinkään vaikuta, etenkin kun muu ruokailu oli tarkasti kontrolloitua. Tulee vaan mieleen, että tutkimustuloksella pönkitetään sokeripitoisten elintarvikkeiden markkinointia niin terveille kuin diabeetikoillekin. Siinä vaiheessa ei välttämättä määristä enää paljon puhuta ja miten toimii kontrolli ilman tarkkaa valvontaa?

Ravitsemustieteen opiskelija Janne Huovila pitää tätä kommenttia tärkeänä. Valitettavasti Janne on sokeriin liittyvissä tutkimuksissa törmännyt usein teollisuuden rahoitukseen. Sokeri on suositusten ja neuvonnan kannalta varsin hankala tapaus. Eihän sokeria voi puhtaasti fysiologian kannalta pitää terveyttä edistävänä kuin ääritapauksissa. Mutta Jannen mielestä sokerin vaikutuksilla pelottelu on arvelluttavaa, kun ei ole vahvaa näyttöä kohtuukäyttöä vastaan. Sokerilla on paljon emotionaalista ja kulttuurista arvoa.

Filosofian tohtori Saska Tuomasjukka pitää tämänkaltaista tutkimusta tarkoitushakuisena tieteenä. Hän ei oikein ymmärrä mitä muuta tulosta odotettiinkaan näin pienellä tutkimushenkilöiden määrällä. Erojahan oli, mutta niiden tilastollinen merkitsevyys vaatisi huomattavasti isomman koehenkilöjoukon. Oleellista on kuitenkin koejakson pituus: 40 tuntia! Sokerin haittavaikutukset – joihin on ravitsemuskirjallisuuden perusteella pakkoa uskoa – vaativat paljon pidemmän ajanjakson. Glukoosin sijaan pitäisi katsoa insuliiniherkkyyttä, sanotaan nyt vaikka puolen vuoden kokeen jälkeen. Edes 8 viikkoa kun ei näytä riittävän, ainakaan noin pienillä joukoilla, totesivat Schwab et al pari vuotta sitten.

Janne Huovila kiinnitti itsekin aluksi huomiota koehenkilöiden määrään. Mutta sinisilmäisesti hän ajatteli, ettei alan yhteen arvovaltaisimmista lehdistä oteta tutkimuksia, joissa ei ole tehty vaadittavia voima-analyyseja. Totta myös, että lyhyissä kliinisissä tutkimuksissa käytetään normaalisti paljon monipuolisemmin erilaisia biokemiallisia menetelmiä, joilla saadaan selville ravintokomponenttien vaikutuksia.

Tähän Saska Tuomasjukka jatkaa: Voimalaskelmat ovat joskus ihan kirosana. Ne sopivat lääketieteeseen, jossa tietyn raja-arvon ylittäminen tekee ihmisestä sairaan. Mutta kun kyse on ravitsemuksesta, niin mihin helkutin kohdalle pistetään raja jota suuremmat muutokset ovat “merkitseviä”? Kun diabetes on luonteeltaan hiipivä tauti, voi prosentin suurempi glukoosi tai HOMA olla todella merkittävä löydös. Voi olla olemattakin. Tämän vuoksi em. kaltaisen kokeen suunnittelussa ei voi käyttää voimalaskelmia samalla tavoin kuin perinteisessä diabetestutkimuksessa. *Kun* kaikille (eikös) on selvää, että sokerin ongelmat tulevat insuliiniresistenssistä, on tutkimus melko selvää lobbausta. Tällaisten vuoksi on hyvä, että sponsorit nykyään pitää ilmoittaa. Ei siksi, että heidän rahansa muuttaisi tulosta miksikään, vaan siksi, että tällaisen tilaustutkimuksen tekeminen kertoo jotain kyseisten tutkijoiden moraalista.

Janne Huovila on sokerin vaikutuksista diabetekseen ja ylipainoon törmännyt kahdenlaisiin selitysmalleihin:

1) Sokeri vaikuttaa pitkällä aikavälillä. Tämä on selitysmalli, johon törmää tieteellisessä kirjallisuudessa. Mikä on sokerin ja insuliiniresistenssin yhteys? Esim WHO:n raportti “Diet, nutrition and the prevention of chronic diseases” vuodelta 2003 ei noteeraa tätä yhteyttä kovinkaan korkealle, mutta Harvardin porukka taas painottaa sen merkitystä.

2) Sokeri heilauttelee verensokeria joka heikentää syömisen hallintaa. Tämä on varsin laajasti popularisoitu selitysmalli.

Saska Tuomasjukka vahvistaa Jannen näkemystä. Harvardin porukka on tieteen kärkeä, mutta toisin kuin WHO:lla, sillä ole tarvetta kompromisseihin. Minusta on aika selvää, että Harvardin suositukset (mukaan lukien ruokapyramidi) on noin 10 vuotta edellä kaikkein konservatiivisimpia suosituksia (esim. WHO, VRN). Saska pitäisi itse ykköskohtaa diabeteksen kannalta oleellisempana, ylipainossa sitten sekä ykkönen että kakkonen voivat olla tekijöinä. Toisaalta, kun sokerin tuottamat erot glukoosi- ja insuliinipitoisuuksissa ovat tutkimuksessa melko pieniä, ei teoria verensokerin vaihteluiden ja lihavuuden yhteydestä ainakaan vahvistunut tässä kokeessa. Jos sokeripitoisilla juomilla on yhteyttä ylipainoon (kuten näyttäisi olevan), vaikutus välittyisi ei-akuutin mekanismin kautta, toisin sanoen kohta 1.

No niin, tässä Janne Huovilan alkuperäinen kirjoitus ihmeteltäväksi:

Tyypin 2 diabetes on sairaus, jossa henkilöllä on suurentunut verensokeritaso joko paastossa tai aterian jälkeen. American Journal of Clinical Nutrition julkaisi tutkimuksen, jossa verrattiin sokeripitoisten juomien vaikutusta verensokeriin kolmessa ryhmässä: ylipainoisilla miehillä joilla on tyypin 2 diabetes, ylipainoisilla miehillä joilla ei ole tyypin 2 diabetes ja normaalipainoisilla miehillä joilla ei ole tyypin 2 diabetesta. Kontrolloidun ruokavalion lisäksi tutkimukseen osallistuneille annettiin päivän aikana kaksi annosta vettä joko sokerin kanssa (37,5 g x 2) tai kontrollina ilman sokeria. Ruokavalion vaikutusta verensokeriin mitattiin läpi vuorokauden.

Vuorokauden verensokeritasossa ei ollut eroa sokeripitoista juomaa ja pelkkää vettä saaneiden välillä yhdelläkään kolmessa tutkitussa ryhmässä. Verensokeritaso ei suurentunut tai pienentynyt vuorokauden aikana sokerin kohtuukäytöllä terveellistä ruokavaliota noudattaneilla.

Tutkimuksen heikkoutena on pieni otoskoko ja lyhyt seurantajakso. Tutkimustulos ei sulje pois sitä vaihtoehtoa, että pitkään jatkuva säännöllinen sokeripitoisten juomien käyttö saattaa olla terveysriski. Useissa tutkimuksissa on havaittu, että suurentunut verensokeritaso on sydän- ja verisuonitautien riskitekijä.

Lähde: Manders RJ, Pennings B, Beckers CP, Aipassa TI, van Loon LJ. Prevalence of daily hyperglycemia in obese type 2 diabetic men compared with that in lean and obese normoglycemic men: effect of consumption of a sucrose-containing beverage. Am J Clin Nutr Jul 15, 2009 [julkaistu sähköisenä ennen painettua lehteä]

Muita kirjoituksiani sokerista:

keskiviikkona, toukokuuta 19, 2010

D-vitamiinitasot ja sydän-verisuonisairaudet: systemaattinen tarkastelu ja meta-analyysi

**
Yhteistyössä on voimaa
. Lääkäri Olli Sovijärvi tiedusteli voiko hän tuoda D-vitamiinireferaattinsa tänne blogiini terveystietoisten arvioitavaksi. Se julkaistaan myös keho.netissä. Lääketieteen lisensiaatin monipuoliseen tuotantoon voitte tutustua hänen blogissaan Integral Life by OlliS. Suosittelen.


Käännetty ja referoitu sekä muokattu artikkelista "Levels of vitamin D and cardiometabolic disorders: systematic review and meta-analysis." Parker J. et al., Maturitas 2010 Mar;65(3):225-36.

Lääkäri Olli Sovijärven kommentti:

D-vitamiinitutkimuksen käydessä kuumana ja tutkimustulosten tukiessa toinen tosiaan näyttäisi siltä, että D-vitamiinipitoisuudet vaikuttavat positiivisesti ihmisen terveyteen lukuisalla eri tavalla.

Siksi päivittäinen D-vitamiinilisä alueilla, joissa auringonvaloa ei saada tarpeeksi tulisi olla riittävän suuri terveyshyötyjen saavuttamiseksi.

Nykyinen suositusannos (ikääntyneille) 20 mikrog/vrk Suomessa on mielestäni edelleen auttamattomasti liian alhainen.

Itse henkilökohtaisesti suosittelen potilailleni iästä ja sukupuolesta sekä muusta terveydentilasta riippuen 75-125 mikrog/vrk annoksia. Jopa tätä suuremmat annokset voivat olla hyödyllisiä eikä merkittäviä placeboa suurempia haittavaikutuksia ole raportoitu massiivisillakaan annoksilla.


D-vitamiinitasot ja sydän-verisuonisairaudet: systemaattinen tarkastelu ja meta-analyysi

Sydän-verisuonisairaudet (CVD) yhdessä tyypin 2 diabeteksen (DM2) sekä metabolisen oireyhtymän kanssa ovat maailmanlaajuisesti merkittäviä sairastavuuden ja kuolleisuuden aiheuttajia [1,2]. Lisäksi tiedetään, että korkea verenpaine, dyslipidemia, keskivartalolihavuus sekä sokeriaineenvaihdunnan häiriöt ovat tärkeitä riskitekijöitä sydän-verisuonisairauksille [2,3].

D-vitamiinin puutos on hyvin yleistä koko maapallon väestössä. Arvioidaan että 30-50% aikuisväestöstä kärsii D-vitamiinin puutteesta [4,5]. Erityisesti vanhempi väestö on tälle altis, sillä ikääntymisen myötä ihon kyky syntetisoida auringonvalosta D-vitamiinia vähenee [6].

D-vitamiinin tiedetään olevan tärkeä säätelijä luun mineraalitasapainossa ja se on yhdistetty myös lukuisiin muihin patofysiologisiin mekanismeihin. Onkin arvioitu, että D-vitamiinireseptoreita löytyy yli 36 kudostyypistä [7]. Lisäksi uusimmat tutkimukset ovat osoittaneet matalien d-vitamiinipitoisuuksien ja sydän-verisuonitautien sekä diabeteksen olevan yhteydessä toisiinsa [4, 8-10]. Näiden osalta kuitenkin tutkimukset eroavat toisistaan niin metodologisesti, populaation osalta kuin tulosten esittämisen kannalta.

Tämä systemaattinen tarkastelu ja meta-analyysi arvioi D-vitamiinitasojen merkitystä kardiometabolisten sairauksien riskitekijänä.

Metodit:

Tutkijaryhmä suoritti systemaattisen kirjallisuushaun D-vitamiinin (25-hydroxy vitamin D (25OHD)) ja kardiometabolisten häiriöiden suhteesta aikuisväestössä. Haku tehtiin PubMed:stä sekä Web Of Knowledge -tietokannoista kokonaisuudessaan.

Hakutermeinä käytettiin lukuisia MESH-termistöön kuuluvia termejä kuten "diabetes mellitus", "metabolic syndrome X", "cardiovascular diseases" sekä D-vitamiinin osalta "vitamin D", "cholecalcif*" ja "vit D".

Tutkimus hyväksyttiin, mikäli se täytti seuraavat kriteerit:
1) "poikkileikkaus-tutkimukset" (cross-sectional), tapaus-verrokki (case-control), joukkotutkimus tai satunnaistettu kontrolloitu tutkimus (RCT)
2) D-vitamiinin mittauksessa käytetty seerumin 25OHD-pitoisuutta
3) tutkimukset, joissa on arvioitu 25OHD-pitoisuuksien suhdetta kardiometabolisiin häiriöihin (kts. edellä)
4) julkaisu millä tahansa kielellä

Tutkimus hylättiin mikäli:
1) kohderyhmä oli alle 18-vuotiaita
2) kohderyhmänä oli raskaana olevat naiset
3) tutkittava sairasti tyypin I diabetesta
4) potilaalla oli lisäkilpirauhasen sairaus tai muu D-vitamiinin aineenvaihduntaan vaikuttava sairaus
5) tutkimus oli tehty eläimillä

Tutkimuksessa vertailtiin korkeimman seerumin 25OHD -ryhmää matalimman ryhmän kanssa, jossa matalin ryhmä oli viitearvona. Ne, joissa data esitettiin käänteisesti korkeimman 25OHD arvon ollessa viitearvona, laskettiin näille vetosuhteet (odds ratios) sekä 95% luottamusvälit.

Tekijät suorittivat kumulatiivisen meta-analyysin kronologisessa järjestyksessä julkaistuista tutkimuksista (tarkempien tilastollisten analyysien osalta kts. alkuperäinen tutkimus).

Tulokset:

Arvioitavia tutkimuksia seulomisen jälkeen jäi 6049:stä jäljelle 81 tutkimusta (full text studies). Vielä tarkemman tarkastelun jälkeen tästä poistettiin 46 tutkimusta tutkimusmetodiikan puutteiden vuoksi. Tästä vielä 16 tutkimusta jätettiin pois puutteellisten päätetapahtumien tai muun metodiikan puutoksen osalta. Lopullisessa tarkastelussa oli 33 odds ratio:ta 28:sta itsenäisestä tutkimuksesta (kts. alkuperäinen tutkimus).

Tutkimuksissa oli mukana yhteensä 99745 osallistujaa. Kaikki tutkimukset on julkaistu vuosina 1990-2009, joista suurin osa (89%) vuosina 2004-2009. Tutkimuksissa oli sekä kaupunki- että maaseutuväestöä, tutkittavien keski-ikä vaihteli 40.5 - 74.5 vuoden välillä ja 89%:ssa tutkimuksista oli mukana molempia sukupuolia.

Yli puolessa tutkimuksista päätetapahtumana oli sydän-verisuonisairaudet (57%), metabolinen oireyhtymä oli 25%:ssa tutkimuksista ja DM2 raportoitiin 18%:ssa tutkimuksista.

Riskin kannalta:

Yli 85% tutkimuksista (29/33 OR) raportoivat korkeiden D-vitamiinitasojen olevan yhteydessä matalaan kardiometabolisten sairauksien esiintyvyyteen. Kolmessa tutkimuksessa oli päinvastainen tulos ja yhdessä tutkimuksessa ei havaittu yhteyttä näiden välillä.

Järjestettäessä odds ratio:t kronologisesti julkaisujärjestykseen havaittiin johdonmukainen kehitys korkeiden D-vitamiinitasojen ja vähentyneen kardiometabolisten sairauksien riskissä.

Tutkimustyylin kannalta:

Kaikissa joukkotutkimuksissa löytyi selvä yhteys korkeiden D-vitamiinitasojen ja vähentyneen kardiometabolisten sairauksien välillä yhdistetyn odds ration ollessa 0.42 (95% luottamusväli (CI) 0.28 - 0.65). Poikkileikkaustutkimuksissa 83%:ssa havaittiin vähentynyt sairastavuus kardiometabolisiin tauteihin korkeilla D-vitamiinitasoilla.

Päätetapahtuman kannalta:

Korkea D-vitamiinipitoisuus on yhteydessä vähentyneeseen kardiometabolisten sairauksien esiintyvyyteen kolmea tutkimusta lukuun ottamatta (yhdistetty OR 0.67, CI 0.55 - 0.81). Kaikki kahdeksan tutkimusta, joissa päätetapahtumana oli metabolinen oireyhtymä (MBO) havaittiin selvä MBO:n väheneminen korkeilla d-vitamiinitasoilla (yhdistetty OR 0.49, CI 0.38 - 0.64).

Diabeteksen ollessa päätetapahtumana korkea D-vitamiinipitoisuus oli yhteydessä alentuneeseen sokeritaudin sairastavuuteen seitsemässä tutkimuksessa yhdeksästä (yhdistetty OR 0.57, CI 0.43 - 0.74).

Tutkimukset olivat hyvin heterogeenisia ja siksi tilastollisessa analyysissä käytettiin satunnaistetun mallin sijaan kiinteää mallia (kts. tarkempi analyysi alkuperäisestä tutkimuksesta).

Keskustelu:

Kyseessä on ensimmäinen systemaattinen tarkastelu ja meta-analyysi D-vitamiinin ja kardiometabolisten oireyhtymien välisestä yhteydestä.

Yleisesti havaittiin (85% tutkimuksista), että korkea D-vitamiinipitoisuus on yhteydessä 43% vähenemiseen karidiometabolisissa sairauksissa arvioitaessa kaikkia päätetapahtumia (CVD, DM2, MBO) ja tämä oli riippumaton tutkimusasetelmasta.

Yksilötasolla arvioitaessa havaittiin korkeiden D-vitamiinitasojen vähentävän riskiä saada sydän-verisuonisairaus (33% vs. matala D-vit. taso), tyypin 2 diabetes (55% matalampi) ja metabolinen oireyhtymä (51% matalampi).

Lisäksi havaittiin käänteinen suhde D-vitamiinipitoisuuden ja liikalihavuuden, lipidiprofiilin ja verenpaineen osalta (mitä matalampi D-vitamiinipitoisuus, sitä lihavampi henkilö, sitä korkeammat veren rasva-arvot ja sitä korkeampi verenpaine) [11-15].

Mekanismit, mitkä selittävät nämä muutokset, eivät kuitenkaan ole täysin selvillä. D-vitamiini voi vaikuttaa geenien suoraan ilmentymiseen tai D-vitamiinireseptorien tai solunsisäisen ja -ulkoisen kalsiumin säätelyn kautta; mahdollisesti kaikkien näiden mekanismien välityksellä.

Zittermann ym. [16] esittävät matalien D-vitamiinitasojen liittyvän lisääntyneeseen sydän-verisuonitautien esiintymiseen. Zittermann kuvaa erilaisia mekanismeja, jotka voisivat olla tämän taustalla: verisuonien seinämän kalkkeutumista estävien matriksin proteiinien lisääntyminen D-vitamiinin avulla; D-vitamiinin funktio tulehdusta välittävien sytokiinien estäjänä; matalan D-vitamiinipitoisuuden yhteys lisääntyneeseen reniini-angiotensiini-systeemin aktivaatioon, mikä johtaa kohonneeseen verenpaineeseen [17]. Nämä ovat siis toistaiseksi vielä vain hypoteeseja mahdollisesta mekanismista.

Yhdessä tutkimuksessa havaittiin korkeiden D-vitamiinipitoisuuksien olevan yhteydessä lisääntyneeseen tyypin 2 sokeritaudin esiintyvyyteen. Tämä tutkimus oli tehty pelkästään tummaihoisella väestöllä ja viittaa siihen, että D-vitamiinin vaikutukset voivat olla erilaisia tässä etnisessä ryhmässä. Lisätutkimuksia tämän suhteen kuitenkin tarvitaan.

Johtopäätökset:

Kyseessä on ensimmäinen meta-analyysi aiheesta, missä osoitetaan mahdollisen korkean D-vitamiinipitoisuuden hyöty kardiometabolisten sairauksien ehkäisyssä ja hoidossa. Yhteys oli merkittävä kaikkien päätetapahtumien osalta ja kaikissa tutkimusasetelmissa yhteensä 28 tutkimuksessa, joissa oli 99745 ihmistä, sekä miehiä että naisia eri etnisistä rymistä.

Tutkimuksen rajoituksina on ainoastaan poikkileikkaustutkimusten tai havainnointitutkimusten käyttö datana ja siksi syy-seuraussuhteen osoittamiseen tarvitaan lisätutkimuksia.

Erityisesti tarvitaan kontrolloituja tutkimuksia D-vitamiinilisän käytön ja kardiometabolisten sairauksien vähenemisen syy-seuraus-suhteen osalta.

Viitteet:

[1] J.P. Despres, P. Poirier, J. Bergeron, A. Tremblay, I. Lemieux and N. Almeras, From individual risk factors and the metabolic syndrome to global cardiometabolic risk, Eur Heart J Suppl 10 (B) (2008), pp. B24–B33.
[2] S.M. Grundy, A changing paradigm for prevention of cardiovascular disease: emergence of the metabolic syndrome as a multiplex risk factor, Eur Heart J Suppl 10 (B) (2008), pp. B16–B23.
[3] M. Fisher, Cardiometabolic disease: the new challenge?, Pract Diabetes Int 23 (3) (2006), pp. 95–97.
[4] J.H. Lee, J.H. O’Keefe, D. Bell, D.D. Hensrud and M.F. Holick, Vitamin D deficiency an important, common, and easily treatable cardiovascular risk factor?, J Am Coll Cardiol 52 (December (24)) (2008), pp. 1949–1956.
[5] V. Tangpricha, E.N. Pearce, T.C. Chen and M.F. Holick, Vitamin D insufficiency among free-living healthy young adults, Am J Med 112 (June (8)) (2002), pp. 659–662.
[6] M.F. Holick, L.Y. Matsuoka and J. Wortsman, Age, vitamin-D and solar ultraviolet light, Lancet 2 (8671) (1989), pp. 1104–1105.
[7] M.L. McCullough, R.M. Bostick and T.L. Mayo, Vitamin D gene pathway polymorphisms and risk of colorectal, breast, and prostate cancer, Annu Rev Nutr 29 (2009), pp. 111–132.
[8] X. Palomer, J.M. Gonzalez-Clemente, F. Blanco-Vaca and D. Mauricio, Role of vitamin D in the pathogenesis of type 2 diabetes mellitus, Diabetes Obes Metab 10 (March (3)) (2008), pp. 185–197.
[9] D.E. Wallis, S. Penckofer and G.W. Sizemore, The “sunshine deficit” and cardiovascular disease, Circulation 118 (September (14)) (2008), pp. 1476–1485.
[10] L. Lu, Z. Yu and A. Pan et al., Plasma 25-hydroxyvitamin D concentration and metabolic syndrome among middle-aged and elderly Chinese individuals, Diabetes Care 32 (July (7)) (2009), pp. 1278–1283.
[11] M.F. Holick, Vitamin D deficiency, N Engl J Med 357 (July (3)) (2007), pp. 266–281.
[12] R. Scragg, M. Sowers and C. Bell, Serum 25-hydroxyvitamin D, diabetes, and ethnicity in the Third National Health and Nutrition Examination Survey, Diabetes Care 27 (December (12)) (2004), pp. 2813–2818
[13] K.C. Chiu, A. Chu, V.L. Go and M.F. Saad, Hypovitaminosis D is associated with insulin resistance and beta cell dysfunction, Am J Clin Nutr 79 (May (5)) (2004), pp. 820–825.
[14] E. Hypponen, B.J. Boucher, D.J. Berry and C. Power, 25-Hydroxyvitamin D, IGF-1, and metabolic syndrome at 45 years of age: a cross-sectional study in the 1958 British Birth Cohort, Diabetes 57 (February (2)) (2008), pp. 298–305.
[15] A.G Pittas, J. Lau, F.B. Hu and B. Dawson-Hughes, The role of vitamin D and calcium in type 2 diabetes. A systematic review and meta-analysis, J Clin Endocrinol Metab 92 (June (6)) (2007), pp. 2017–2029.
[16] A. Zittermann, S.S. Schleithoff and R. Koerfer, Putting cardiovascular disease and vitamin D insufficiency into perspective, Br J Nutr 94 (October (4)) (2005), pp. 483–492.
[17] E. Giovannucci, Vitamin D and cardiovascular disease, Curr Atheroscler Rep 11 (November (6)) (2009), pp. 456–461 [article].

Muita kirjoituksia D-vitamiinista:

torstaina, heinäkuuta 30, 2009

Ravitsemusterapeuttien kirjoituksia


**
Sivuillani on juuri päättynyt kysely ravitsemusterapeuttien tarpeellisuudesta. Niukka vähemmistö piti ravitsemusterapeutteja hyödyllisinä! Ravitsemusterapeuteilla on ainakin tämän kyselyn mukaan siis edessä profiilin nosto. Kun lukee ravitsemusterapeuttien kirjoituksia, voi todeta käsitysten terveellisestä ruoasta vaihtelevan laidasta laitaan. Se voi olla yksi syy miksi tämä tärkeä ammattiryhmä ei saa sille kuuluvaa arvostusta.

Tässä muutamien ravitsemusterapeuttien kirjoituksia, joiden perusteella voit mahdollisesti arvioida käsitystäsi tästä ammattiryhmästä. Tässä muutamia ravitsemuksen ammattilaisten kirjoituksia:

Rasva ei lihotakaan

Suomalaiset syövät vähemmän ja laadukkaampaa rasvaa kuin ennen. Pohjois-Karjala-projektin ansioista ruokavalion rasvanlaatu on parantunut ja itäsuomalaiset miehet elävät pidempään kuin aiemmin. Suomalaiset käyttävät rutiinilla vähärasvaisia maitotaloustuotteita ja punainen maito pöydässä on jo ihmetyksen aihe. Omat lapseni eivät pidä edes kevytmaidon mausta kun ovat tottuneet rasvattoman makuun. Tyttöni kysyi kerran minulta hämmästyneenä: "Äiti, tiesitkö, että on olemassa punaista maitoa?"

Margariinit ovat tulleet jäädäkseen ja usein painoa pyritään hallitsemaan vähärasvaisilla tuotteilla. Asialla on monta hyvää puolta, mutta näen työssäni myös paljon ihmisiä, jotka välttävät jo liiaksi rasvaa. Rasvakammo ei ole tarpeen, vaan on syytä pohtia ruokavalion kokonaisuutta.

Liian vähän rasvaa

Elimistö tarvitsee välttämättömiä rasvahappoja oikeastaan lähes kaikkeen toimintaan. Välttämättömät rasvahapot (alfalinoleeni- ja linolihappoa) on saatava ravinnosta ja näistä elimistö pystyy sitten tuottamaan muita tarvittavia rasvahappoja. Parhaat välttämättömien rasvahappojen lähteet ovat kasviöljyt ja rasvainen kala. Jos näitä rasvahappoja ei saa riittävästi ravinnosta, se näkyy monin tavoin. Ensimmäisenä ihossa, vastustuskyvyssä. Liian vähäinen kokonaisrasvan ja/tai välttämättömien rasvahappojen saanti vaikuttaa myös painonlaskuun ja hormonitasapainoon. Työssäni olen usein nähnyt, että liian vähäinen rasvan saanti hidastaa tai pysäyttää laihtumisen ja se taas jatkuu, kun ruokavaliota muutetaan. Yhä useammin joudun puuttumaan ruokavalion vähärasvaisuuteen. Vaikken suosittele kermalla ja voilla läträämistä, ei tämä vähävähärasvaisuuskaan ole toivottavaa.

Pähkinät ja siemenet osaksi ruokavaliota

Uusimmat tutkimukset ovat osoittaneet, etteivät pähkinät lihota, vaan oikeastaan helpottavat painonlaskua. Pähkinöissä, manteleissa ja siemenissä on terveyden kannalta hyvää rasvaa ja lisäksi proteiinia ja kohtuullisesti hiilihydraattia. Suosittelen niitä painontarkkailijalle salaateissa, ruuassa ja välipaloina. Minusta yksin hedelmä pitää huonosti nälkää poissa, mutta jos omenan kanssa syö kourallisen manteleita tai pähkinöitä, jaksaa paremmin seuraavaan isompaan ateriaan. Jos tekee valintaa karkin tai pähkinöiden välillä on valinta helppo: pähkinöitä ehdottomasti! Vaikka karkeissa on vähemmän energiaa, ovat ne silkkaa sokeria ja lisäaineita.

Voita, kermaa ja rypsiöljyä

Kun ruokavalion kokonaisuus ratkaisee, ei voin ja kerman käyttö ole pannassa. Itse suosin mieluummin lorausta oikeaa kermaa kuin desi tolkulla kerman korviketta. Uusien perunoiden kanssa maistuu voi, mutta vastapainoksi laitan salaatin päälle lorauksen rypsiöljyä. Tasapaino on tärkeää, pehmeitä ja kovia sulassa sovussa. Margariinin käyttö ei ole mikään välttämättömyys, jos muistaa käyttää vähintään 2 rkl rypsiöljyä päivässä.

Muista ne hiilihydraatit

Rasvan määrää on viisasta tarkkailla, mutta usein unohtuu se, että runsas hiilihydraattien, erityisesti valkoisen viljan ja sokerin, käyttö on yksi suuri syy painonnousuun. Uusia pottuja syödessä katsoisinkin, kuinka monta perunaa menee aterialla. Jos parin perunan päälle sipasee vähän voita, niin ei se ole niin paha juttu. Mutta jos perunoita menee kymmenkunta, ei sitä pelasta mikään margariini.


Rasvaa riittävästi:

- päivittäin 2 rkl rypsiöljyä ruuanvalmistuksessa tai kasvisten päällä
- pähkinöitä ja manteleita kourallinen tai pari välipalaksi tai salaatin päälle
- paahdetut siemenet salaatissa tai wokissa tuovat lisää makua ja hyviä rasvahappoja
- kalaa kahdesti viikossa
- margariinit ovat hyvä tapa lisätä pehmeän rasvan määrää, mutta ilmankin pärjää
- voita, kermaa ja rasvaisia maitotaloustuotteita kohtuudella


Reijo Laatikainen, kirjoittaa mm. omassa blogissaan

Kaikki joukolla vaatimaan

New England Journal of Medicine lehdessä julkaistiin helmikuussa 2009 kirjoitus erilaisten dieettien vaikutuksesta painoon. Mitään uutta oleellista ei löydetty, mutta jälleen tuli vahvistettua se, että pysyvä painonpudotus on vaikeaa, vaikka olisi ammattilaiset vahtimassa kaloreita ja kannustamassa laihduttajia.
Tutkimuksen yhteydessä oli pääkirjoitus ja vilkasta verkkokeskustelua, joista voi aistia turhautumista dieettihömpötykseen. Moni, jopa USA:ssa, tuntuu peräänkuuluttavan yhteisötason painonhallintaohjelmaa.
Pysyvä keino parempaan terveyteen on painonhallinta. Siinä terveellisestä ruokavaliosta on tullut pysyvä tapa. Tähän päästään laajalti muuttamalla ympäristöämme siten, että ympäristö kannustaa terveellisiin elämäntapavalintoihin ja estää epäterveellisiä valintoja. Jälkimmäisestä hyvä esimerkki on esim. tupakoinnin kieltäminen ravintoloissa. Ainakin ravintolatyöntekijöiden passiivinen tupakointi on vähentynyt varmuudella.
Nyt olisi korkea aika tehdä samanlaisia päätöksiä suomalaisen kehon painon hyväksi. Meidän kaikkien tulisi ryhtyä vaatimaan niitä! Kieltojen lisäksi olisi oleellista kehittää kannustimia. Muistatteko, kun Esko Aho esitti, että tupakoimattomat ja normaalipainoiset saisivat taloudellista kannustetta valtiolta, esim. pienemmät verot? Poruhan siitä nousi, minusta asia oli kiinnostava ajatus. Hyvä esimerkki on myös Pekka Niska Oy, jossa työntekijöille maksetaan lisää useista eri terveysteoista.
On turhaa hölynpölyä, että terveellinen ruoka ei voi olla maukasta. Eikä sen tarvitse olla kallistakaan. Meidän veronmaksajien pitäisi vaatia, että lapsemme saisivat mahdollisimman terveellistä ruokaa koulussa ja päiväkodeissa. Ei ole montaa vuotta, kun Helsingissä lapsille vaihdettiin päiväkodeissa rasvaton maito kevyt maitoon, jostain maatalouspoliittisesta syystä! Toivottavasti asia on nyt korjattu, mutta kaikenlaista älyvapaata tapahtuu.
Uskaltaisipa Risikko tai joku muu riittävän vaikutusvaltainen henkilö tehdä uskaliaan ja uraauurtavan aloitteen terveyspoliittisesta ohjelmasta ja ampua Suomen maailmankartalle painonhallinnan mallimaana! Siinähän saisi jokusen henkilön työllistettyäkin sivussa.
Mitä sinun mielestä voisimme itse kukin tehdä lihavuusepidemian suitsimiseksi?


Liisa Heinonen, laillistettu ravitsemusterapeutti, Suomen Diabetesliitto ry
(Lähes tollona minua pitänyt Liisa kirjoitti näin Suomen Potilaslehdessä vuonna 2007)

Diabetesliiton suositteleman diabetesruokavalion terveysvaikutukset on tieteellisesti tutkittu

Potilaslehdessä 1/2007 julkaistiin Christer Sundqvistin artikkeli diabetesruokavaliosta. Artikkelissa käsiteltiin tyypin 2 diabetesta ja diabetesruokavaliota yksipuolisesti ja tavalla, joka vaatii kommentointia ja oikaisua. Sundqvist sivuuttaa artikkelissaan lähes tyystin sen, että tyypin 2 diabetes on paljon muutakin kuin sokeritauti.

On erityisen tärkeätä oivaltaa, että tyypin 2 diabeteksessa ovat häiriintyneet sekä sokeri- että rasva-aineenvaihdunta ja että kyseessä on salakavala valtimotauti, joka kehittyy vähitellen oireita antamatta. Vaikka Sundqvist viittaa tuoreeseen, pätevään ja laajalti siteerattuun suomalaiseen diabeteksen ehkäisytutkimukseen, hän tulkitsee sen tuloksia yksipuolisesti unohtaen ravintorasvoja käsittelevän osuuden.
Totta on, että diabetes lisääntyy huolestuttavalla tavalla. Tuore suomalainen väestötutkimus kertoo karua kieltä. Tyypin 2 diabetes ja heikentynyt sokerinsieto on paljon yleisempää kuin on oletettu. Yli 45 vuotiaista miehistä peräti 42 %:lla ja naisista 33 %:lla on jonkinasteinen sokeriaineenvaihdunnan häiriö. Lisäksi yhä nuoremmat, jopa teini-ikäiset, sairastuvat tähän aikuisikäisten sairautena pidettyyn vakavaan tautiin. Vakavaa on juuri se, että sokeriaineenvaihdunnan häiriö on varsin usein yhteydessä myös sydän- ja verisuonisairauksiin. Hyvä uutinen on se, että itse kukin voi vähentää sairastumisriskiään suuresti, sillä terveelliset ruokatottumukset ovat jokaisen ihmisen ulottuvilla. Suomalaisessa
tyypin 2 diabeteksen ehkäisytutkimuksessa saatiin tieteellinen tutkimusnäyttö sille, että ruokatottumuksia järkeistämällä ja painonhallinnalla tyypin 2 diabetes voidaan estää. Samanlainen tutkimustulos on saatu myös amerikkalaisessa ja kiinalaisessa tutkimuksessa.

Millainen ruoka on hyväksi?
Tutkittavien ruokavalio oli nimenomaan ”virallisterveellisen” ruokavaliosuosituksen mukainen. Tutkimustulosten mukaan vaikuttavia ravintotekijöitä ovat riittävän runsas ravintokuidun saanti ja toisaalta tarpeeksi vähäinen kovan rasvan saanti sekä energian saannin vähentäminen niin, että tutkittavien paino laski pysyvästi keskimäärin neljä kiloa 1-2 vuoden aikana. -

Mitä tämä tarkoittaa käytännössä ruokalautasella?
Ravintokuidun riittävän saannin turvaamiseksi on syötävä kasvis-, hedelmä- ja viljapainotteisesti. Kasviksia, hedelmiä ja marjoja suositellaan yhteensä noin puoli kiloa päivässä. Se koostuu esimerkiksi 2-3 hedelmästä ja tuntuvasta annoksesta kasviksia pääaterialla ja välipaloina. Kun aloittaa lautasen täyttämisen kasviksilla ja syö välipaloiksi hedelmän tai kaksi, ei muulle kaloripitoisemmalle ruoalle jää enää liikaa tilaa. Täysjyväleipä sopii täydentäjäksi sekä aterioille että välipaloille. Myös täysjyväpuurot ja kuitupitoiset myslit sopivat niin pääaterioiden kuin välipalojen täydentäjiksi päivittäin.
Tällainen syömisen tapa auttaa painonhallinnassa, koska kasviksista, hedelmistä ja marjoista saa vain vähän energiaa. Sen sijaan ravintokuitua niistä saa paljon. Kuitu on kasvisten, hedelmien ja marjojen sekä viljan mukana saatavaa ihmisen elimistössä sulamatonta ainesta, jolla on hyviä vaikutuksia. Se hidastaa aterian jälkeistä verensokerin nousua ja vähentää haitallista veren kolesterolia. Sundqvistin mainitsema nimimerkki ”Mika” ei saa ruokavaliostaan riittävästi ravintokuituja, koska hän on jättänyt viljan kokonaan pois.

Miten vähentää kovan rasvan saantia?
Koska eläinrasvoista suurin osa on kovaa rasvaa, niitä sisältäviä ruokia on syötävä vain hyvin kohtuullisesti. Leivänpäällysrasvana on hyvä käyttää pehmeitä kasvirasvapohjaisia margariineja. Vaikka margariineja osittain kovetetaan, ne sisältävät vähemmän kovaa rasvaa kuin voi. Lisäksi kannattaa valita vähärasvaiset tai rasvattomat maitotuotteet ja juustot sekä lihaleikkeleet ja liharuoka vähärasvaisena aterioille. Kalan käyttö on suositeltavaa liharuokien
sijasta 2-3 kertaa viikossa, koska kalan rasvat ovat öljymäisiä. Pelkkä kasvisateriakin sopii silloin tällöin pääruoaksi. Ruoanlaittoon on suositeltavaa käyttää vähän rypsiöljyä. Samoin kasvissalaattien ja raasteiden kyytipojaksi sopii hyvin rypsiöljypohjainen salaatinkastike.
Sundqvist jättää artikkelissaan kokonaan mainitsematta rasvan laadun ja määrän merkityksen. Kuitenkin näiden suuri merkitys tuli hyvin esiin myös edellä mainitussa suomalaisessa diabeteksen ehkäisytutkimuksessa. Sundqvist jättää artikkelissaan kertomatta esimerkkihenkilö
”Mikan” kolesteroliarvot, jotka ovatkin huolestuttavat. ”Mika” kertoo kolesteroliarvoista Sundqvistin nettisivuilla, mutta ei valitettavasti tunnu ymmärtävän niiden merkitystä.

Ravinnon rasvojen laatusuhteella vaikutetaan veren rasvojen laatusuhteisiin. Ihanteellisinta veren rasvojen - hyvän ja huonon kolesterolin kannalta - on se, että ravinnon rasvoista 2/3 on öljymäistä ja pehmeää rasvaa ja vain 1/3 kovaa rasvaa. Jos veren haitallinen LDL kolesteroli on turhan suuri, se lisää huomattavasti riskiä sairastua sydäntapahtumiin, josta sydäninfarkti on kohtalokkain.

Paino hallintaan syömistä järkeistämällä
Erilaisilla ”nälkäkuureilla” liikapainon saa nopeasti putoamaan. Pitkällä tähtäimellä kuurimaisesta laihduttamisesta ei yleensä ole hyötyä, sillä kun kuuri loppuu, paino tulee herkästi takaisin. Syömisen järkeistämisessä tavoitteena on tehdä pieniä, mutta pysyviä, energiansaannin vähentämiseen tähtääviä muutoksia, jotka voi ajatella pitävänsä vaikka koko loppuelämän. Ajatuksena on saada syömisen määrä ja laatu hallintaan arkielämässä ikään kuin huomaamattomasti järkeviä valintoja tehden. Jos juhlahetkinä tulee herkuteltua liikaa, se ei haittaa, kun arkena muistaa palata sopiviin määriin ja laatuihin.

Sokerin käyttö hyvä pitää kohtuullisena
Ehdottomaan sokerittomuuteen ei tarvitse pyrkiä, koska siitä ei nykykokemusten perusteella ole vastaavaa hyötyä. Diabeetikon ruokavalioon voi sisältyä pieniä määriä sokeria olipa insuliini käytössä tai ei. Pieni lisätyn sokerin määrä - enintään 10 % energian tarpeesta eli 20-50 g päivässä - ei sokeritasapainoa huononna, jos ruokavalio muuten on kuitupitoinen, monipuolinen ja energiamäärältään sopiva. Runsasta sokerin käyttöä on tietenkin hyvä välttää. Ns. sokerittomien dieettituotteiden (leivonnaiset, kahvileivät, suklaa yms.) suosittelemisesta on luovuttu, koska niiden käytöstä ei kokemusten mukaan ole saatu mitään etua verrattuna kohtuulliseen sokerillisten tuotteiden käyttöön. Dieettituotteissa sokeri on yleensä vaihdettu
sorbitoliin tai hedelmäsokeriin energiasisällön ja rasvasisällön pysyessä entisellään. Tällainen dieettituotteiden käyttö vain tuudittaa diabeetikot ”valheelliseen” turvallisuuden tunteeseen: voi luulla syövänsä terveellisesti kun vain välttää sokeria. Tiettyjen sokeria korvaavien tuotteiden käyttö on silti edelleen järkevää diabeetikon ruokavaliossa. Esimerkiksi kahvin ja teen makeuttamiseen sopivat energiattomat makeutusaineet. Virvoitusjuomista ja mehuista kannattaa valita lightjuomat. Diabeetikot voivat käyttää hyvin kohtuullisesti sokerilla makeutettuja, vähärasvaisia leivonnaisia: pikkupulla päivässä mahtuu suositusten puitteisiin. Pelkkä sokerin tiukka välttäminen ei johda hyviin hoitotuloksiin, vaan ruokavaliossa rasvan laatu ja määrä sekä sopiva energian saanti ovat nousseet entistä tärkeämpään rooliin.

Haastattelu Helsingin Sanomissa 23.10.2006

Kansaneläkelaitoksen tutkija Paula Hakala kehottaa vähentämään runsasrasvaisia ruokia, koska niistä liiat kalorit kertyvät helpoimmin. Pois rasvaiset kaloripommit, hän opastaa.

Kohinalla suosioon noussut hiilihydraattitietoinen eli alakarppi dieetti ei Hakalan mukaan ole paras mahdollinen vastaus. Hän lataa pöytään tutkimustietoa äärilaitoja edustavista muotidieeteistä. "Mitä enemmän dieetti poikkeaa tavallisesta syömisestä, sen vaikeampi sitä on noudattaa. Tutkimuksen mukaan noin puolet Atkinsin ja erittäin vähärasvaisen Ornishin dieetin (rasvaa alle 20 prosenttia energiasta) aloittaneista keskeytti sen vuoden aikana. "

Hakala toteaa, että terveen ihmisen haima erittää tarvittavan määrän insuliinia veren sokeritasapainon ylläpitämiseksi. Hän on samaa mieltä siitä, että hiilihydraattipitoinen ruoka isoina annoksina ahmittuna tyyliin pitsaa, limua ja karkkia, on ilman muuta pahasta. Mutta jos hiilihydraatit syödään kuitupitoisessa muodossa kokojyväviljana, kasviksina ja marjoina, ruokavalio on kokonaisuutena terveellinen. Peruna sekä pienet määrät valkojauhotuotteita ja sokeria eivät Hakalan mukaan ole sekaruokavaliossa laihduttajaltakaan kiellettyjä, sillä muut ateriat jarruttavat niiden veren sokeria kohottavaa vaikutusta.

Hakala puolustaa ravintokuidun monia hyviä ominaisuuksia. "Ravintokuidulla on erittäin suuri merkitys suoliston toiminnan ja ummetuksen ehkäisyn kannalta! Kuitu pitää myös yllä kylläisyyden tunnetta lähes yhtä hyvin kuin proteiini eikä se sisällä lainkaan energiaa."

Hakala viittaa tutkimustietoon, jonka mukaan hyvien ja huonojen kolesterolien väärä suhde vaikuttaa sydäntautiriskiin. "Kovien tyydyttyneiden rasvojen kuten voin käyttöä pitäisi vähentää ja valita niiden tilalle kasviöljypohjaisia rasvalevitteitä. Ne eivät sisällä transrasvoja, kuten virheellisesti luullaan. Sen sijaan teollisissa leipomotuotteissa niitä on."


Muita kyselyjäni:

maanantaina, helmikuuta 09, 2009

Pirjo Ilanne-Parikka 9.2.2009

Pirjo Ilanne-Parikka

Sisätautien erikoislääkäri, Diabeteksen hoidon erityispätevyys

Ylilääkäri, Suomen Diabetesliitto

 

Diabeteksen hoito ja hiilihydraattitietoisuus

 

 

Diabetes on syntytavaltaan vaihteleva, monimuotoinen ja yksilöllisesti käyttäytyvä aineenvaihduntasairaus, joka diagnosoidaan kohonneen veren sokeripitoisuuden perusteella. Diabeteksen päätyyppien, tyypin 1 ja tyypin 2 diabetes, lisäksi on useita muita harvinaisempia diabetestyyppejä.

 

Tyypin 2 diabeteksen yleistyminen on yhteydessä lihomista edistäviin elintapoihin, liikunnan vähenemiseen ja ylensyöntiin sekä osittain myös alkoholin käytön lisääntymiseen. Ihmiset saavat ravinnostaan liikaa energiaa suhteessa vähentyneeseen energiankulutukseen. Riippumatta siitä tuleeko liika energia hiilihydraateista vai rasvasta, elimistö varastoi ylimäärän rasvana. Osalla henkilöistä, perintötekijöiden ohjaamana, energiaylimäärä varastoituu rasvaksi erityisesti maksaan ja vatsaonteloon. Tämä heikentää insuliinin vaikutusta kudoksissa ja insuliinin eritystä haimasta, aikaansaa tulehdusreaktioita ja muutoksia sokerin sekä rasvan aineenvaihduntaan.

 

Tyypin 1 diabetes on insuliininpuutosdiabetes. Haiman insuliinia tuottavat solut vaurioituvat autoimmuunitulehduksen seurauksena ja oma insuliinieritys loppuu asteittain.

 

Hoidon lyhyen tähtäimen tavoitteena on oireettomuus, aineenvaihduntahäiriöiden korjaaminen, hyvin sujuva arkipäivä ja hyvä elämänlaatu, pitäen sisällään turhien rajoitusten välttämisen. Pitkän tähtäimen tavoitteena on ehkäistä sydän- ja verisuonisairauksia sekä muita diabeteksen lisäsairauksia ja turvata siten enemmän laadukkaita elinvuosia.

 

Tyypin 1 diabeteksen hoito on insuliinipuutoksen korvaushoitoa, mutta myös terveyttä edistäviin ruokailu- ja liikuntatottumuksiin kannustetaan. Hoidossa pyritään jäljittelemään normaalia insuliinineritystä, jolloin noin puolet pistettävästä insuliinista annostellaan perusinsuliinina ja loput ateriainsuliinina ruuan vaihtelevan hiilihydraattimäärän mukaan. Tyypin 2 diabeteksen hoidon perusta ovat painonhallinta, sopiva syöminen, arkiaktiivisuuden lisääminen ja liikunta sekä lääkehoidot. Elintapahoito ja lääkehoidot ovat toisiaan täydentäviä.

 

Valtakunnalliset hoitosuositukset luovat yleiset linjat hoidolle ja ohjaukselle. Terveydenhuollon ammattihenkilöt soveltavat yleisiä suosituksia yksilöllisesti kunkin potilaan kohdalla. Hoidon tuloksellisuutta arvioidaan seuraamalla painoa, verensokeria ja veren rasva-arvoja ja verenpainetta.

 

Diabetesliiton asiantuntijaryhmän v. 2008 päivittämä ruokavaliosuositus on tarkoitettu kaikille diabeetikoille, riippumatta diabetestyypistä tai iästä. Se sopii myös tyypin 2 diabeteksen ehkäisyyn, kunhan energian saanti ravinnosta on riittävän vähäistä. Suositellun ruokavalion ydinkohdat voi tiivistää seuraavaan:

 

1.      Ei ole yhtä ainoaa tapaa syödä oikein tai yhtä energiaravintoaineiden ”oikeaa” jakaumaa. Äärimmäisyyksiä, kuten joidenkin energiaravintoaineiden tiukkaa rajoittamista, on kuitenkin syytä välttää, koska tällaisen rajoittamisen pitkäaikaisesta turvallisuudesta ja hyödyllisyydestä on toistaiseksi riittämättömästi tietoa.

2.      Ruoan energiamäärä on syytä sovittaa sellaiseksi, että se ylläpitää normaalipainoa tai vähentää ylipainoa. Ylipainoisten kannattaa pienentää kaiken muun ruoan paitsi kasvisten määrää.

3.      Kannattaa pyrkiä kohtuullisen säännölliseen ateriarytmiin, 3-5 syömiskertaan päivässä, jolloin ruokamäärän ja verensokerin hallinta helpottuu.

4.      On tarpeen pitää huolta rasvan laadusta mm. käyttämällä kasviöljyjä sekä niitä sisältäviä tuotteita ja kalaa.

5.      Diabeetikon ruokavalioon kuuluu runsaskuituisia, hiilihydraatteja sisältäviä ruokia. Hiilihydraatit jaetaan eri aterioille, ja niiden määrä ja laatu valitaan siten, että saavutetaan mahdollisimman hyvä veren sokeritasapaino pitkän ajan kuluessa. Systemaattinen pienen glykemiaindeksin ruokien valitseminen vaikuttaa suotuisasti sokeritasapainoon.

6.      Viljatuotteista kannattaa valita käyttöön valmisteita, jotka sisältävät mahdollisimman paljon täysjyväviljaa sekä kuituja. Vihanneksia, juureksia, marjoja ja hedelmiä on hyvä syödä yhteensä vähintään puoli kiloa päivässä.

7.      Myös liikunta tukee ruokavalion rinnalla painonhallintaa ja hyvinvointia kokonaisuutena sekä auttaa korjaamaan aineenvaihduntahäiriöitä.

 

Käytännössä diabeetikot arvioivat itse ruokailu- ja liikuntatottumuksiaan ammattilaisten kanssa. Heitä neuvotaan vähentämään erityisesti kovan rasvan, suolan ja runsaasti sokeria sekä nopeasti imeytyviä hiilihydraatteja sisältävien tuotteiden määrää ja lisäämään kuitupitoisia ruokia. Monipuolisesta arkiruokailusta huomattavasti poikkeavan ruokavalion noudattaminen ei yleensä onnistu pitkäjännitteisesti. Ohjauksessa korostetaankin pieniä, päivittäisiä ja pysyvämpiä muutoksia, jotka pidemmällä aikavälillä johtavat pitkäaikaiseen tulokseen.

 

Tyypin 2 diabeetikoiden tulee siten olla hiilihydraattitietoisia ja arvioida syömisensä vaikutusta aineenvaihduntaan. Tyypin 1 diabeetikoiden on tarpeen laskea hiilihydraattien määrä ateriakohtaisesti, jotta ateriainsuliinin oikea annostelu onnistuu.

 

Ihminen on psykofyysinen kokonaisuus ja elää tietyssä kulttuurissa ja sosiaalisessa ympäristössä. Ruokavalioon liittyvät asiat ovat yleensä hyvin henkilökohtaisia, ja käyttäytymistä ohjaavat usein enemmän ympäristö ja tunteet kuin rationaalinen ajattelu. Ruokavalinnat ovat myös ekologisia ja taloudellisia valintoja.

 

Diabeteksen hoito on kehittynyt, monipuolistunut ja yksilöllistynyt huomattavasti 10-20 vuoden aikana. Myös pitkäaikaiset hoitotulokset ovat muuttuneet erittäin suotuisasti eli lisäsairaudet ovat vähentyneet ja diabeetikot elävät aikaisempaan iäkkäämmiksi. Yleisellä tasolla en näe syytä palata takavuosien hoito-ohjeisiin. Tavoitteena on hoitosuositusten viitoittamana räätälöidä hoito potilaslähtöisesti ja yksilöllisesti niin ruokavalion, liikunnan kuin lääkehoitojen suhteen.


perjantaina, joulukuuta 04, 2009

Syömään oppiminen

**
Saatte nyt perehtyä
Lapin urheiluopiston tämänvuotisen Ravintovalmentajakoulutuksen ehkä laadukkaimpaan opinnäytteeseen. Liikuntapalveluja Oulussa tuottava Tiitta Kartiovaara halusi laajan kokemuksensa myötä opinnäytteessään pohtia syömiseen liittyviä ongelmia lähinnä oppimisen näkökulmasta. Lukekaa tässä otteita opinnäytteestä ja ottakaa yhteyttä Tiittaan jatkossa (yhteystiedot löytyvät tästä). Terävä tyttö! Oli ilo ohjata tätä työtä. Tekstiä on paljon, tässä lyhennelmässäkin, mutta uskoisin, että lukemiseen käytetty aikasi ei valu hukkaan.

TIIVISTELMÄ
Seminaarityön tavoitteena on pohtia terveellisen ja terveyttä edistävän ruokavalion merkitystä elämänlaadulle sekä syömiseen liittyviä haasteita "syömään oppimisen" näkökulmasta. Lähestymistapoja on useita; mm. erilaiset ravitsemussuositukset ja niiden noudattamisen haasteet, syömisen tarpeen-, syömishimon- ja painonhallinnan väliset yhteydet jne.

Kiinnostuksen kohteina ovat terveyttä edistävään syömiseen liittyvät haasteet ja käytännön toimet terveellisempien syömistottumuksien oppimiseksi sekä normaalipainoisilla että liikalihavilla henkilöillä.

Johdanto
Ylipainosta ja lihavuudesta on tullut yksi maailman vakavimmin otettavista terveysongelmista. Ylipaino on paitsi yksilötason, myös iso kansanterveyden kannalta haasteellinen ongelma. WHO:n arvion mukaan maailmassa on jo yli miljardi ylipainoista, joista 300 miljoonaa on kliinisesti lihavia. Ylipainoa esiintyy myös kotieläimillä, mutta villieläimillä se on harvinaista. Nykyisessä länsimaisessa kauneusihanteessa ylipainoa pidetään myös esteettisenä haittana.

Ruokavalion koostaminen on haasteellista kun tarjolla on erilaista pyramidia, lautasmallia, eri ainesosia rajoittavia trendidieettejä jne. Silti olemme yhä lihavampia ja huonokuntoisempia. Lihavuus lisää useiden pitkäaikaissairauksien vaaraa (mm. sepelvaltimotauti, aikuisiän diabetes, kantavien nivelten nivelrikko, uniapnea, veren rasva-aineenvaihdunnan häiriöt jne).

Muun muassa "medikalisaation" sekä fyysisesti "lempeämmän" elämänmenon, on odotettu pitävän elinikämme kuitenkin kasvussa. Miten haluamme tämän pidentyneen elinajan elää? Ihmisellä on luontainen kyky mennä sieltä "mistä aita on matalin". Lisäksi ihmisrodulla on taipumus syödä kaikkea mahdollista tarjolla olevaa ja mahdollisimman paljon. Muun muassa nämä ominaisuudet ovat olleet ihmislajille menestystekijöitä lajien välisessä selviytymiskamppailussa, mutta saattavat koitua kohtaloksikin.

Laihduttamisesta on tullut elämäntapa, "ravinnonoton säätely" on henkisiä voimavaroja kuluttava prosessi. Ihminen pakottaa itseään epämiellyttävältä tuntuvaan ja luonnottomaan käytökseen, jatkuviin kieltoihin ja nälän tunteeseen. Kun henkiset voimavarat jatkuvaan kontrolliin loppuvat, kokee ihminen epäonnistuneensa. Pysyvämpi elintapojen muutos, "syömään oppiminen", itsensä johtaminen ja oman tulevaisuuden rakentaminen terveellisemmäksi ja onnellisemmaksi tuntuvat usein utopialta, jota on vaikea tavoittaa. Tämä ei koske pelkästään liikapainoisia, vaan myös normaalipainoisia.

Pohjoismaiset ravitsemussuositukset antavat selko-ohjeita siitä, kuinka meidän tulisi koostaa ruokavaliomme ja ohjaavat meitä syömään terveyden kannalta oikein. Vai antavatko? Esimerkiksi niin kutsutun välimeren ruokavalion väitetään olevan avain pitkään elämään ja pysyvään painonhallintaan, vaikka se poikkeaa perinteisestä ruokapyramidistamme sekä pohjoismaisista ravitsemussuosituksista.

Ihmisen on syötävä elääkseen. Nyky-yhteiskunnassamme on useimmille yksilöille ruokaa tarjolla ylen määrin ja ruoka näyttelee keskeistä osaa myös mediassa. Miten löytää omaa kehoa kuunteleva, parhaaseen mahdolliseen olotilaan tähtäävä elämäntapa, joka sallii myös "elämyksellisen syömisen"? Mikä on kohtuullinen määrä ajatusenergiaa käytettäväksi syömisen ja ruoan miettimiseen? Milloin syöminen muuttuu pakonomaiseksi tarkkailuksi ja ehdottomien kieltojen viidakoksi? Mitä on aito näläntunne ja miten opimme syömään oikein?

Lähtökohdat
Seminaarityön ideana on ajatusmalli aikuisen ihmisen "syömään oppimisesta" yksilönterveyden ja hyvän olon perustana. Työn lähtökohtia ovat aineiston kerääminen monipuolisesti eri lähteitä ja näkökulmia hyödyntäen sekä henkilökohtainen kiinnostus aihealuetta kohtaan liikunta-alan ammattilaisena.

Tavoitteet
Hankkeen tavoitteena on luentomateriaalin koostaminen sekä oman oppimisen edistäminen. Tavoitteena on lisäksi hankkia työvälineitä sekä ajankohtaista tutkimustietoa omaan työhön ohjeistuksessa syömiseen liittyvissä kysymyksissä. Tavoitteena on luentomateriaali, joka herättää kuulijoissa sekä halun että ajatuksia terveellisempien ruokailutottumusten sisäistämiselle.

Menetelmät
Aineiston kerääminen eri lähteitä sekä ravintovalmentaja 2009 koulutuksen luentomateriaaleja sekä keskusteluja hyödyntäen. Lisäksi lihavuuden terveysvaikutuksissa lähteenä teho-osastolla työskentelevän sairaanhoitajan haastattelu.

Syömään oppiminen ja ravitsemuksen terveysvaikutukset
Elintapojen merkitys terveydelle on suuri ja ravitsemus yksi terveellisten elämäntapojen kulmakivistä. Ravitsemuksella ja liikunnalla voidaan vaikuttaa terveyteen sekä samanaikaisesti että itsenäisesti. Liikunta ja ravitsemus vaikuttavat yleensä esim. lihavuuteen ja painonhallintaan sekä suoraan sairauksien riskitekijöihin, kuten kohonneeseen verenpaineeseen.

Liikapaino
Lihavuus on yleistynyt Suomessa tasaisesti viimeisen kahdenkymmenen vuoden ajan. Noin 50 % suomalaisista naisista ja 66 % miehistä on vähintään lievästi ylipainoisia (BMI yli 25). Lihavia (BMI yli 30) on noin 20% väestöstä.

Lihavuuden yleistyminen näyttäisi aikuisilla hidastuvan tai jopa pysähtyvän. Viime vuosina erityisesti lasten ja nuorten lihavuus on kuitenkin huolestuttavasti yleistynyt.

Lihavuudesta voidaan jossain määrin puhua jo "epidemiana", jonka taustavaikuttajina ovat geeniperimä, ympäristö sekä yksilön käyttäytyminen.

"Nyky-yhteiskunta poikkeaa siitä mihin ihminen on luotu. Evoluution kuluessa olemme eläneet hyvin niukoissa olosuhteissa" sanoo lihavuustutkija Kirsi Pietiläinen Ylen Priima ohjelmassa liikapainoisuuden taustoista. "Nykyään elämme yltäkylläisyydessä, kun taas liikuntaa ei ole kovinkaan paljon tarjolla" Pietiläinen kommentoi. "Ihminen joka tässä yhteiskunnassa pysyy normaalipainoisena on poikkeava", Pietiläinen toteaa.

Elintavoilla on suuri merkitys painonhallintaan. Nuoret lihovat yleisesti aikuisiän kynnyksellä. Erityisesti nuoret miehet pulskistuvat tultuaan täysi-ikäisiksi. 18-vuotiaista miehistä 10 % oli ylipainoisia, kun taas noin 25-vuotiaana ylipainoisia oli lähes 30 %. Vastaavasti naisista ylipainoisia oli 18 vuoden iässä 6 % ja 25 vuoden iässä 15 %. Nuorten aikuisten lihominen on suurelta osin ympäristötekijöistä ja elintavoista johtuvaa.

Geeniperimältään identtiset samanmunaiset kaksoset kasvavat lapsuudessa ja murrosiässä samalla tavalla. 25-vuotiaiden kaksosten joukossa painoerot ovat samanmunaisilla kaksosilla erittäin harvinaisia. Kaikki havaitut samanmunaisten kaksosten painoerot olivat syntyneet murrosiän jälkeen ja nuorella aikuisiällä. (Lähde: Pietiläinen Kirsi: Kaksosten lihavuus ja laihuus syntymästä nuoreen aikuisikään).

Geneettiset syyt lihavuuteen löytyvät historiastamme; alttius ravinnon varastoitumiselle kehoomme on ollut edellytys selviytymisellemme. Geeniperimän yhteyttä esim. makeanhimoon on tutkittu ja yhtäläisyyksiä löydetty. Kansanterveyslaitoksen ja Helsingin yliopiston yhteistyönä toteutetussa perhetutkimuksessa havaittiin, että noin puolet yksilöiden välisistä eroista makean mieltymyksissä periytyy. Perinnöllistä vaihtelua näyttää esiintyvän myös hajujen aistimisessa sekä uusiin ruokiin suhtautumisessa.

Ihmisellä on synnynnäinen mieltymys makeaan makuun. Luonnossa makeat elintarvikkeet, kuten useat hedelmät ja marjat, ovat hyviä ja turvallisia energian ja ravintoaineiden lähteitä ja täten ihminen on oppinut suosimaan niitä. Vaikka makea maku siis yleisesti koetaan miellyttävänä, on yksilöiden välillä suuria eroja makeista elintarvikkeista pitämisessä ja niiden käytössä.

Ruoan maku on yksi tärkeimmistä ruokavalintoja ohjaavista tekijöistä. Kun tieto ruokavalintoihin vaikuttavien maku- ja hajumieltymyksien perinnöllisyydestä karttuu, voidaan tietoa soveltaa käytäntöön esimerkiksi ruokavaliohoitojen suunnittelussa ja näin hoitaa ja ehkäistä monia kansanterveyden kannalta merkittäviä tauteja kuten sydän- ja verisuonitauteja, diabetesta tai lihavuutta.

Tärkeimpänä taustatekijänä liikapainoon on käyttäytyminen; ilman käyttäytymistä lihominen ei ole mahdollista. Käytöstapojen ja elintapojen muuttaminen on erityinen haaste; laihduttaminen ja painonhallinta on teoriassa helppoa, käytännössä erittäin vaikeaa.

Liikapainon terveyshaitat
Liikapainon ongelmia ovat mm. sydän- ja verisuonisairaudet, lihavuus ja sen liitännäissairaudet (esim. tyypin 2 diabetes, syöpätaudit, tuki- ja liikuntaelimistön ongelmat, mielenterveysongelmat jne.). Lisäksi ongelmalliseksi voidaan katsoa alkoholi, joka voi liittyä liikapainoon.

Onko laihduttaminen oikea lääke? Suomalaisista naisista jopa 83 prosenttia on joskus laihduttanut, miesten kohdalla vastaava luku on alle 60 prosenttia.

Metabolinen oireyhtymä ja keskivartalolihavuus
Metabolinen oireyhtymä (syndrooma) on veren sokeri- ja rasva-aineenvaihdunnan häiriö, jolla ominaista on keskivartalolihavuus sekä verenpaineen kohoaminen. Oireyhtymään liittyy insuliinin runsas tuotto ja heikko teho (insuliinresistenssi). Arviolta 20-30 % Suomen väestöstä sairastaa metabolista oireyhtymää.

Vatsaonteloon kertyvä rasva on aineenvaihdunnallisesti aktiivisempaa kuin päärynälihavuudessa lantiolle ja reisiin kertyvä rasva. Se on siten vaarallisempaa terveydelle, mutta myös helpommin laihdutettavissa.

Vyötärönympäryksen mittaaminen (mittaus n. 1-2 cm navan yläpuolelta, paljaalta iholta) on tehokas rasvakudoksen sijainnin selvittäjä. Vatsaonteloon kertyvällä rasvalla eli ns. "omenalihavuudella" on todettu selvä yhteys lisääntyneeseen sydän- ja verisuonitautien vaaraan sekä tyypin 2 diabetekseen.

Vyötärönympärys on kuitenkin vain yksi monista vaaratekijöistä, joten sairastumisriskiä arvioidessa tulee huomioida myös mm. seuraavat tekijät: kohonnut verenpaine, suurentuneet veren rasva-arvot ja häiriintynyt sokeriaineenvaihdunta.

Diabetes
Diabetes on yksi merkittävistä kansantaudeista ja yleistynyt (2. tyyppi) liikalihavuuden myötä. Ilman lihavuutta 90 % aikuistyypin diabeteksista jäisi puhkeamatta.

Diabetes on sokeriaineenvaihdunnan sairaus, joka johtuu insuliinin heikentyneestä (tai kokonaan lakanneesta) tuotannosta haimassa (tyyppi 1 – nuoruustyypin diabetes) tai insuliinin käsittelyn heikentymisestä elimistössä (tyyppi 2 – aikuistyypin diabetes).

Kahden päätyypin lisäksi diabeteksesta on lukuisia välimuoto- ja erityistyyppejä, joista yleisin on raskaudenajan diabetes. Alhainen verensokeri ja ylipaino suurentavat mm. riskiä sairastua diabetekseen.

Yleinen harhaluulo on, että diabeetikko ei saa syödä hiilihydraatteja, mutta se on virheellinen, sillä lähes jokainen ruoka ja juoma sisältää hiilihydraatteja. Diabeetikko voi nykyisen käsityksen mukaan syödä myös herkkuja ja sokeria, vaikka ne aiemmin olivat kokonaan kiellettyjä.

Tyypin 1 diabeetikoita on Suomessa noin 40 000, tyypin 2 diabeetikoita noin 250 000. Diagnosoimattomia tyypin 2 diabeetikoita arvellaan olevan noin 200 000.

Syöpätaudit
Yipaino lisää monen syövän vaaraa. Näyttö on vahvinta kohdunrungon, rinta-, munuais- ja paksusuolen syövissä sekä ruokatorven pahanlaatuisissa kasvaimissa (adenokarsinooma). Rintasyövän suhteen lisääntynyt vaara näyttää rajoittuvan vaihdevuosien jälkeiseen ylipainoon.

Ravinnosta saatavan energiamäärän ja syövän välinen suhde on monimutkainen.
Energian vaikutus syöpään voi johtua monista seikoista, jotka liittyvät energiatasapainoon. Tällaisia ovat esimerkiksi lapsuuden aikainen pituuskasvu ja murrosikä, jotka riippuvat energian lisäksi muun muassa proteiinin saannista. Energian vaikutus voi myös johtua rasvasta, jonka energiatiheys on suuri ja joka siten muodostaa suuren osan energian saannista.

Energian saanti voi sinänsä vaikuttaa syövän vaaraan, ja tällaisesta vaikutuksesta on näyttöä sekä eläin- että väestötutkimuksista. Eläinkokeissa todettua energian saannin vähenemisen suoraa vaikutusta pienempään syöpävaaraan on kuitenkin erittäin vaikeaa todistaa ihmisessä.

Muita energiatasapainoon ja syöpävaaraan mahdollisesti liittyviä tekijöitä ovat paino ja liikunnan määrä, joka vaikuttaa edelleen itsenäisesti aineenvaihduntaan.

Tuki- ja liikuntaelinsairaudet
Tuki- ja liikuntaelinten sairaudet ovat väestössä yleisin kipua ja työkyvyttömyyttä aiheuttava sairausryhmä. Yli miljoonalla suomalaisella on jokin pitkäaikainen tuki- ja liikuntaelinten sairaus. Haastattelututkimusten ja työkyvyttömyyseläketilastojen mukaan etenkin selkäsairaudet ja nivelrikko ovat viime vuosikymmeninä yleistyneet.

Esiintyvyyden kasvu näyttää kuitenkin pysähtyneen tai jopa kääntyneen laskuun 1990-luvulla. Moniniveltulehdus tai sellaisen jälkitila on yli 30-vuotiaista naisista noin 3 %:lla ja miehistä 1,5 %:lla. Nivelreumaa sairastaa 0,8 %. Polven nivelrikko on joka kymmenennellä suomalaisella, mutta yli 75-vuotiaista naisista 40 %:lla ja miehistä 16 %:lla. Lonkan nivelrikko on 5 %:lla 30 vuotta täyttäneistä ja joka viidennellä yli 75-vuotiaalla. Pitkäaikainen selkäoireyhtymä on 17 %:lla 30 vuotta täyttäneistä ja pitkäaikaisesta niska-hartiaseudun kiputilasta kärsii 10 %.

Suotuisasta kehityksestä huolimatta tuki- ja liikuntaelinsairauksia sairastavien henkilöiden määrä lienee yhä kasvussa väestön vanhenemisen takia. Hoidon tarve on lisääntymässä myös hoitomahdollisuuksien paranemisen johdosta. Vaaratekijöitä ovat raskas ruumiillinen työ, toistuva kuormitus, tapaturmat, liikapaino ja tupakointi.

Mielenterveysongelmat
Mielenterveysongelmat yhdistetään usein syömisen haasteisiin. Asiaa ei käsitellä tässä työssä tarkemmin sen arkaluontoisuuden ja lähdeaineiston luotettavuuden ongelmallisuuden vuoksi.

Ruokatottumukset ja syömään oppiminen
Ruokailulla ja ravintotottumuksilla on olennainen vaikutus henkiseen ja fyysiseen hyvinvointiin. Kuten ravintotietelijijä Mikael Fogerhom toteaa "ihmisen pitäisi syödä ruokaa, joka on jollain tavalla heille läheistä". "Pitäisi syödä myös säännöllisesti, eikä ole olemassa kiellettyjä tai sallittuja elintarvikkeita", hän jatkaa. Painonhallinnasta; "monet ryhtyvät muuttamaan omia ruokailu- ja liikuntatottumuksiaan nimenomaan kiloajatus edellä. Elämäntapojen muuttamisesta terveellisemmiksi on hyötyä, vaikka se ei vaikuttaisikaan painoon".

Suomalaisten ravitsemussuositusten keskeisenä tavoitteena on riittävä energiansaanti. Ne on laadittu väestötasolle terveille, kohtalaisesti liikkuville ihmisille. Lähes 70 % suomalaisista on liikapainoisia ja 30-40 % liikkuu vähemmän kuin kansainväliset suositukset terveyden edistämiseksi edellyttävät.

Ravitsemussuosituksissa on myös asetettu selkeitä muutostavoitteita rasvojen laatuun sekä hiilihydraattien ja proteiinien saantiin liittyen. Lisäksi on maininta fyysisestä aktiivisuudesta.

Terveys 2000 tutkimus osoittaa, että suomalaiset harrastavat liikuntaa enemmän kuin koskaan, mutta ovat siitä huolimatta lihavampia kuin koskaan. Toisaalta suomalaisten itse raportoima energiansaanti on vähentynyt viimeisen 20 vuoden aikana 20%. Tämä on osoitus terveellisen ruoan merkityksen ja yhteyden ymmärryksestä terveyteen ja hyvinvointiin, mikä ei kuitenkaan näy syömiskäyttäytymisessä.

Todellisuudessa fyysinen aktiivisuus on vähentynyt, jolloin myös energian tarve on vähentynyt. Energiansaanti lisääntynyt mm. makeisten, virvoitusjuomien, alkoholin, rasvaisen ruoan sekä isojen ruoka-annosten myötä.

Syömään oppiaksemme tarvitsemme sekä oikeanlaista tietoa että sisäisesti motivoitunutta toimintaa. Miten vaikuttaa terveydellemme haitalliseen syömiskäyttäytymiseen?

Ruokahalusta himoon
Mistä "ylensyöminen" johtuu? Ruokahimoilla ei ole mitään tekemistä tiedon tai valistuksen määrän kanssa. Suuri osa ihmisistä ymmärtää jollain tasolla lautasmallin tai ruokaympyrän ideologian ja sen miten aterioinnit kannattaisi rytmittää. Kun ruokahimo iskee, vaihtavat kylläisyyskeskus ja mielihyväkeskus aivoissa paikkaa ja valistusäänet hiljenevät.

Ihminen tarvitsee ravintoa selvitäkseen hengissä. Esimerkiksi tupakoinnin lopettaminen on "helppoa"; emme tarvitse tupakkaa elääksemme. Syömistä emme voi lopettaa.

Ihmiseen rakennettu hengissä säilymisen mekanismi saattaa synnyttää jatkuvia mielihaluja. Tutkimuksissa on saatu viitteitä siitä, että meillä on luontainen tarve paitsi etsiä ruokaa, myös hamuta vaihtelevaa, monipuolista ravintoa. Tätä kutsutaan aistispesifiseksi kylläisyydeksi. Se tarkoittaa, että ihminen tulee kylläiseksi sitä aistittavaa ominaisuutta kohtaan, mitä on juuri syönyt (vrt. eriväriset ruoka-aineet vs. kylläisyyden tunne). Aistispesifisen kylläisyyden vuoksi yksipuoliset, harvoista ruoka-aineista koostuvat ihmedieetit jäävät usein lyhyiksi. Kun aistien saama vaihtelu on yksipuolinen, elimistö pistää ruokahaluun kierroksia saadakseen kaikille aisteille tyydytyksen.

Hengissä säilymisen vaistoa voinee syyttää myös siitä, että hallitsemattomien himokohtausten kouriin joutuu usein juuri laihduttaja. Mitä napakamman niskaotteen laihduttaja ottaa itsestään, sitä varmemmin keho luulee, että kyseessä on katovuosi – ja ohjaa syömään energiapitoisempia ruokia.

Nälkä?
Veren sokeripitoisuutta mittaavat aivojen hypotalamuksen (väliaivojen pohjan) kylläisyyskeskuksen aistinsolut. Näläntunne pysyy loitolla niin kauan kuin nämä aistinsolut pysyvät tyytyväisinä eli pystyvät hyödyntämään veressä olevaa sokeria. Kun verensokeri on kulutuksessa vähentynyt huomattavasti tai kun vereen ei ole saatu tarpeeksi sokeria, nälkä alkaa tuntua. Veressä kiertävän sokerin määrää mittaava mekanismi on ihmisellä herkempi kuin rasvojen määrää mittaava järjestelmä, joten se säätelee näläntunnetta nopeammalla aikavälillä.

Muita ruokahaluun vaikuttavia tekijöitä ovat lämpötila ja elintavat tottumuksineen sekä suoliston ja rasvakudoksen erittämät hormonit. Näläntunne heikkenee elimistön lämmetessä (kuume, lämmin ympäristö) ja kasvaa kylmyydessä (lämpimänä pysyminen, lihasvärinä). Säännöllisessä ateriarytmissä nälkä tulee "ateria-aikaan". Syöminen voi olla joskus pelkkää ajankulua ilman nälkää, jolloin kyse voi olla myös ns. ruokahimosta.

Pakko syödä?
Japanilaisen nyrkkisäännön mukaan syöminen lopetetaan siinä vaiheessa, kun vatsa on melkein täynnä. Signaali kylläisyyden tunteesta tulee n. 20 minuuttia syömistapahtuman jälkeen, jolloin vatsan täyttymisen tunnetta voi olla vaikea havaita. Maukas ruoka, kuten ravintolaruoka houkuttelee syömään nopeammin ja enemmän kuin energiantarpeen kannalta olisi välttämätöntä.

Ruokasolmut ja niiden aukominen
"Hyvä ruokahirviö, meillä on takana 36 yhteistä vuotta. Sinulla ja minulla. Me asuimme niin kauan samassa ruumiissa, että luulin että Me olin minä. En muista aikaa ennen sinua. Pidin siis selvänä, että me olimme yksi ja sama. Kesti kolmisenkymmentä vuotta ennen kuin ymmärsin, että sinä asut minun sisälläni omana persoonanasi". (Ote Annikki Alexanderssonin kirjasta Ruokahirviö ja minä, jojolaihduttajan elämä)

Milloin himo muuttuu sairaalloiseksi? Vastaus saattaa löytyä pohtimalla, kuinka
paljon uhrauksia on valmis tekemään ja kuinka paljon näkemään vaivaa himosyötävää saadakseen. Riippuvuuden lainalaisuudet sopivat myös ruokariippuvuuden määrittämiseen. Kun ajatukset syömisestä ja syömiskäyttäytymisestä alkavat häiritä elämää, ihmissuhteita ja terveyttä, on hyvä harkita esim. ravintoterapeutin konsultaatiota. Kotikonstein voidaan poisoppia vähemmän rajoittavista, pienimuotoisista ruokahimotottumuksista.

Mielihalujen tiedostaminen on hyvä alku. Pienten mielihalujen salliminen on inhimillistä ja liian nopeat muutokset usein tuhoon tuomittuja. Pohdittaessa syitä ruokahimoon kannattaa olla rehellinen itselleen ja luottaa itseintuitioon, "jokainen on kehonsa paras asiantuntija" pätee niin syömiseen, liikkumiseen kuin muuhunkin hyvinvointiimme.

Ruokasolmujen aukomisessa keskeisenä ongelmana on usein halu laihtua nopeasti. Voi olla vaikeaa ymmärtää, että laihtuminen ei ratkaise mahdollisia ongelmia. Sen sijaan tunne oman elämänsä johtajuudesta sekä hyvä olo ovat tavoitteita, joihin kannattaa panostaa ja joihin tarvitaan pitkäjänteistä työtä.

Ravinnonoton säätely
Suomessa on asunut meidän kaltaisiamme ihmisiä noin 10 000 vuotta. Viimeisen jääkauden jälkeen ihmiset uskaltautuivat yhä pohjoisemmaksi metsästysretkillään. Maata ei viljelty eikä eläimiä kesytetty kotieläimiksi. Ihminen söi kaikkea ruoaksi kelpaavaa ja saaliikseen saamaansa. Elämä oli taistelua eloonjäämisestä ja mahdollisimman vaihteleva ruokavalio antoi parhaat mahdollisuudet selviytyä.

Kivikauden ruokavalio poikkesi monin tavoin omastamme. Siihen eivät kuuluneet esimerkiksi viljatuotteet. Hiilihydraatteja saatiin siis huomattavasti vähemmän kuin nykyaikana. Tärkeimmät proteiinin lähteet olivat riista, pähkinät (suomessa kasvanut vesipähkinä) ja kalat.

Kivikauden ihminen sai ravinnostaan vähän rasvaa ja kolesterolia. Lihavuus ei ollut ongelma. Kun ruokaa oli paljon, ihmiset lihoivat. Yltäkylläisyyttä seurasi kuitenkin nälän ja puutteen aikoja, jolloin ihmiset laihtuivat normaalipainoisiksi. Nälkäkausista parhaiten selvisivät ne, jotka pystyivät tehokkaasti varastoimaan ylimääräisen energian rasvakudokseksi. Nykyihmiselle ko. ominaisuus on muuttunut epäedulliseksi. Voisikin olettaa, että parhaiten taistelussa liikapainoa vastaan selviävät ne, joilla energian varastoitumiskyky on heikko.

Motivaatio
Onko kolesteroliarvosi yli 5? Jos olet mies, onko vyötärönympäryksesi yli 90 cm? Tupakoitko? Jos vastasit yhteen tai useampaan kysymykseen "kyllä", sinulla on henkilökohtainen ongelma. Ei kuitenkaan syytä huoleen! Yhteiskunta auttaa ja tukee. Lääkärit ja psykiatrit, psykologit ja perheterapeutit, avioliittoneuvojat ja sosiaalityöntekijät, ravitsemusterapeutit ja kuntosaliohjaajat ovat juuri sinua varten. He tahtovat sinun parastasi ja tietävät, mikä on sinulle hyväksi.

Syitä ravinnonoton säätelyyn voi olla useita; syyt voivat olla niin terveydellisiä kuin taloudellisiakin. Motivaatio lähtee kuitenkin aina yksilöntasolta. Teorioita motivaatiolle on useita, mutta yksinkertaisin on vastaus kysymykseen "miksi käyttäydymme siten kuin käyttäydymme"? Erään käsityksen mukaan on olemassa ns. sisäistä motivaatiota, jossa yksilö itseohjautuvasti käyttäytyy tavoitteellisesti sekä ulkoista motivaatiota, jonka lähtökohtana ovat perinteisesti palkkiot tai rangaistukset. Hedonistisia motivaatioteorioita yhdistää korostus organismin pyrkimisestä nautinnon tavoitteluun ja ahdistuksen tai kivun välttämiseen.
Motivoinnin kannalta haasteellista on se, että yksilö voi olla erittäin älykäs (älykkyyden perinteisen määritelmän mukaan) mutta ei motivoitunut käyttämään tätä älykkyyttään tiettyyn tehtävään.

Osalla ihmisistä on kyky säädellä syömistään asiaa sen kummemmin miettimättä. Tämä on sisäisesti motivoitunutta toimintaa, jossa tavoitteena on hyvä olo ja jossa riittävä energian saanti toimii välineenä ylemmälle tavoitteelle, jaksamiselle.

Yleisin motivaatio ja tavoite ravintotottumusten muutoksille on laihtuminen. Laihduttamien on ulkoisesti motivoitunutta toimintaa, jossa ankarat laihdutuskuurit ovat yleinen valinta ylipaino-ongelmien hoitamiseksi (joskus jopa terveydenhuollon ammattilaisten suosittamana). "Laihduttaminen on 5 % inspiraatiota ja 95 % perspiraatiota, eli raakaa työtä" (erään laihduttajan kommentti). Mistä motivaatio "suureen elämänmuutokseen löytyy"?

Kuten Tommy Hellsten kirjassaan Pysähdy, olet jo perillä toteaa; "vain pysähtyminen ja hiljaisuuden äärellä syntyy oivallus, joka voi johtaa muutokseen". Hän rohkaisee pysähtymään, tekemään havaintoja ja ottamaan etäisyyttä oman elämän kiireeseen ja suorittamiseen.

Työvälineet

Liikunta
Liikunta ja fyysinen aktiivisuus ovat perusta hyvinvoinnille yhdessä terveellisen, kohtuullista herkuttelua sallivan ruokavalion kanssa. Mielekäs liikkuminen on parhaillaan mukavaa yhdessäoloa perheen, ystävien tai itsensä kanssa ja vie myös ajatukset pois syömisestä. Liikunnasta ei saisi tulla yksi stressitekijä lisää, omien liikkumismieltymysten löytäminen voi viedä aikaa, vaatii rehellisyyttä itselleen sekä rohkeutta kokeilla erilaisia liikkumismuotoja.

30-40% suomalaisista liikkuu vähemmän kuin kansainväliset suositukset terveyden edistämiseksi edellyttävät. Vuonna 2007 Suomessa 67 % miehistä ja 73 % naisista sanoi harrastavansa vapaa-ajan liikuntaa vähintään 30 minuuttia vähintään kahdesti viikossa. Suuri osa ihmisistä ei kuitenkaan liiku suositusten mukaisesti tarpeeksi vaan kuvittelee tekevänsä niin.

Syyt liikkumattomuuteen vaihtelevat elämäntilanteen, arvomaailman ja yksilötasolla tapahtuvien valintojen mukaan. Suomessa liikkumisen mahdollisuudet ovat hyvät, esimerkiksi Yhdysvalloissa fyysisen aktiivisuuden ylläpitäminen on huomattavasti vaikeampaa ympäristötekijöistä johtuen. Suomalaisten yleisin syy liikkumattomuuteen lienee ajan puute. Kuitenkin vapaa-aikamme on lisääntynyt ja "pakollisen" liikkumisen (esim. fyysinen työ/arki) osuus vähentynyt.

Suomalaisten television katselu on lisääntynyt noin viidellä prosentilla viime vuodesta. Televisiota katsellaan keskimäärin 3 tuntia 13 minuuttia päivässä, mikä tarkoittaa vajaat 23 tuntia televisiota viikossa.

Internetin käyttöön kuluu suomalaisilta keskimäärin vuonna 2006 68 minuuttia/vrk ja vuonna 2012 arviolta 126,75 minuuttia/vrk. Kaksi-kolmasosaa 12-20 vuotiaista ovat aktiivisia nettiyhteisöjen käyttäjiä.

Ajankäyttöön liittyy myös ympäristöstä johtuvia yksilöllisiä ja alueellisia eroja, mm. työmatkojen ja –aikojen pituudet vaihtelevat huomattavasti eri ihmisillä.

Ravinto
Jotta jaksaa liikkua, pitää syödä hyvin. Yhä useammat liikunnallisesti aktiiviset henkilöt tiedostavat ravinnon merkityksen suorituskyvylle, energisyydelle ja hyvinvoinnille.

Jotta kehosta poistuisi kilo rasvaa, tarvitaan 30 MJ:n (7000 kcal:n) energiavajaus ruokavaliossa kulutukseen verrattuna.

Laihduttaessa paino ei laske tasaisesti. Alussa paino voi pudota nopeasti, koska elimistöstä poistuu vettä. Myöhemmin painon lasku hidastuu ja voi välillä jopa pysähtyä.

Energiaa sisältävistä ravintoaineista rasva on energiapitoisin. Rasvalla on muitakin lihomista lisääviä ominaisuuksia. Rasvaisen aterian antama kylläisyyden tunne kehittyy hitaammin ja on lyhytaikaisempi kuin hiilihydraatteja ja proteiineja sisältävän aterian.

Kun suositaan täysjyväviljavalmisteita, perunoita, vihanneksia, juureksia, marjoja ja hedelmiä, saadaan runsaasti kuitua. Runsaskuituiset ruoka-aineet lisäävät ruoan tilavuutta ja syrjäyttävät runsaasti energiaa sisältäviä ruoka-aineita. Kuitupitoinen ruoka vaatii pureskelua, jolloin syömistahti hidastuu ja kylläisyyden tunne ehtii kehittyä. Myös veden juominen ja kasvisten syöminen lisäävät kylläisyyden tunnetta.

Useimmille sopii ateriarytmi, jossa päivittäin nautittavat ateriat ovat aamupala, lounas, välipala, päivällinen ja iltapala. Lyhyet aterioiden välit auttavat pitämään ruokamäärät kohtuullisina ja voivat estää ahmimista.

Merkittävän ja vaikean lihavuuden hoitoon käytetään joskus erittäin niukkaenergistä (ENE tai VLCD) ruokavaliota, jossa päiväenergian saanti on rajattu n. 400-800 kcal:n. Tätä ruokavaliota noudattaessa ENE- ravintovalmisteiden lisäksi saa syödä vain vihanneksia ja juoda energiattomia juomia.

Laihduttajille myydään monenlaisia laihdutusvalmisteita, joiden luvataan pudottavan painoa nopeasti ja vaivattomasti. Monet laihduttajat kokeilevat myös mm. Atkinsin ja Montiagnacin dieettejä tai zone- ja kaalisoppadieettejä. Yleensä näissä muotidieeteissä kielletään ruoka-aineita ja sallitaan vain harvoja. Pitkäaikaiskäytössä joidenkin dieettien puutteellinen ravintosisältö voi olla jopa terveydelle haitallista.

Lepo
Hyvät ruokailutottumukset lähtevät riittävästä levosta. Aikuinen tarvitsee unta keskimäärin 8,5 tuntia vuorokaudessa, kun suomalaiset nukkuvat keskimäärin 7 tuntia/vrk. Unen merkitys kasvaa stressaavan työn tai elämäntilanteen myötä.

Ruokailun rytmittäminen
Terveellinen ruokavalio perustuu monipuoliseen ja säännölliseen ateriarytmiin. Ruokailutottumukset ovat muuttuneet kuitenkin yhä epäsäännöllisemmiksi. Ruokailu yhteisöllisyyden hetkenä on menettänyt merkityksensä ja napostelukulttuuri yleistynyt.

Säännöllisen ruokailurytmin avulla energiansaanti on todennäköisemmin tasaisempaa. Ruokailun rytmittämisen haasteet löytyvät normaalista arjesta sekä ihmisen mielestä. Itselle sopivan ruokailurytmin löytäminen on hyvä apu terveellisen ruokavalion koostamisessa.

Fiilispäiväkirjan avulla voidaan helposti löytää syy-seuraussuhteita. Esim. jos illalla on tullut nautituksi raskas ateria, voi sillä olla vaikutusta yöuniin ja seuraavaan päivään; väsyttää, aamupala ei maistu jne. Kyseessä olevassa mallissa todentuu myös hyvin lepo-ravinto-liikunta –yhtälön merkitys fiilikseen.

REFLEKTIO – erilaiset "kirjat"
Meillä on vieraskirjoja, vauvakirjoja, päiväkirjoja jne. Kirjojen viehätys näkyy myös facebookin (naamakirja) suosiossa. Kirjan käyttö voi toimia hyvin välineenä myös elämäntapamuutoksessa, jossa itsetuntemuksella on keskeinen osa.

Esimerkkejä:
"Slambook" – ystäväkirja itsellesi. Kirjaa lempiruokia, syömishetkiä, tunnelmia jne. Esimerkiksi "mikään ei ole niin ihanaa, kun rojahtaa sohvalle irtokarkkipussin kanssa ja katsoa roskaohjelmia televisioista". "Rakastan katsoa aamutelevisiota syödessäni". Elämäntapamuutoksen myötä lauseet voivat muuttua. Esimerkiksi "ihana syödä hiljalleen perheen kanssa keskustellen päivän tapahtumista". "ihanaa lähteä ulos kirpeään syysiltaan ja juoda kuppi kuumaa".

Listat – olet kenties tehnyt listaa vaikkapa "unelmamiehen" ominaisuuksista tai siitä mitä tekisit, jos voittaisit lotossa. Tee listaa itsestäsi esim:
- "Olen mahtava tyyppi, koska"...
- "Minua ärsyttää itsessäni"...
- "Asioita, joita haluaisin saavuttaa tällä projektilla"...
- "Liikuntalajeja, joista minulle tulee hyvä olo"...
- "10 syytä, miksi haluan laihtua"...
- "Kun olen saavuttanut tavoitteen"...

Kirje: kirjoita itsellesi kirje ja postita se. Kirjoita kirje kuin kirjoittaisit sen ystävällesi seuraavin sisällöin:
- konkreettiset tavoitteet?
- suunnitelmat niiden tavoittamiseksi?
- mitä tapahtuu, kun tavoite on saavutettu (tai välitavoite)?
- mitkä asiat vaikeuttavat tavoitteisiin pääsyä?
- miten voin ystävänä auttaa tavoitteiden toteutumisessa (itseäni)?

Aarrekartta: Askartele kartta omiin unelmiisi. Leikkaa aikakausilehdistä kuvia, lauseita ja sanoja, jotka koet merkityksellisiksi ja jotka kuvaavat olotilaa kun olet saavuttanut tavoitteesi. Voit myös askarrella kaksi karttaa "ennen ja nyt" malliin.

Pahesanasto: Ajattele paheesi paperille ja luo positiivinen visio rinnalle; fakta – mahdollisuus ajattelumalliin:
- "olen tämmöinen, enkä muuksi muutu"; Saan olla mukavuudenhaluinen. Haen hyvältä tuntuvia asioita liikunnasta, luonnosta, yhdessäolosta, syömisestä.
- "olen innostuja ja lannistuja, annan periksi helposti"; Jospa olen vaatinut itseltäni mahdottomia. Löytäisinköhän jonkun ystävän, joka on tehnyt samoin? Voisimmekohan yhdessä onnistua?
- "en pysty olemaan syömättä makeaa"; En vaadi itseltäni liikaa, vaan saan syödä makeaa. Mitähän muita makean makuja voisi löytyä kuin karkki? Maistuisikohan banaanipirtelö ihanasta mukista hauskalla pillillä juotuna hyvältä?
- "pelottaa jo nyt, että epäonnistun ja petyn taas itseeni"; Turha lannistua heti alkumetreillä. Jos en itse usko itseeni, niin kuka sitten? Nyt yritän ihan oikeasti, olisikohan ystävälläni samoja ajatuksia?

Muutoskalenteri – auttaa etenemään pienin askelin:
- syön kaksi hedelmää joka päivä
- kävelen töihin torstaisin tai perjantaisin
- syön lounaalla puoli lautasellista kasviksia
- makustelen ruokaa, syön hitaammin

Ensiapulaukku – pakkaa valmiiksi "evästeitä" kommellusten varalle:
- "nyt iski syöpöttelyhimo" – jääkaapista löytyikin ihana valmiiksi tekemäni täysjyväpatonki, melkein suoraan kuin lempikahvilastani!
- "pimeää, ottaa päähän, suklaata nyt!" – soitanpa kaverille, josko lähtisi kanssani "juorulenkille" ja sen jälkeen kotikaakaolle!
- "ruoka-aika meni jo, ei ehdi syödä" – jos nyt kerran jää ateria väliin ei siitä maailma kaadu. Illalla pitää vaan muistaa kurkkasta aarrekarttaa, jotta muistan haavekuvani ja tavoitteeni kun nälkä on kova.
- "nyt ei jaksa, eikä pysty" – otan käyttöön "varaventtiilin", joka on kuin jokerikortti jota voi käyttää hätätilanteissa. Voin vaihtaa liikunnan kevyempään, hakea kiinalaista kotiin ja syödä samasta annoksesta myös seuraavana päivänä, ostaa pikkusuklaapatukan tai lakun. Huomenna taas jaksaa!

Yhteenveto ja pohdinta
Koko yhteiskunta osallistuu talkoisiin, kun rakennetaan normalisoivaa yhteiskuntaa, koulua, sairaalaa, oikeuslaitosta ja vankilaa. Tupakkakarsinoiden suunnittelijoille, varusmiesten ja –naisten kuntouttajille ja painonhallintaryhmien vetäjille riittää töitä tulevaisuudessakin. Ja miksi vielä ihmettelet, että "vankila muistuttaa tehtaita, kouluja, kasarmeja ja sairaaloita, jotka kaikki puolestaan muistuttavat vankiloita?" (Michel Foucault, Tarkkailla ja rangaista. Suom. Eevi Nivanka. Keuruu 2001 (1975), 312) Ei ole mitään, minne paeta. Ei ole mitään, minne edes haluaisit paeta. (Ote Päivi Jussilan kolumnista "henkilökohtainen ongelma", Kaleva 29.10.2009)

Noin 70% suomalaisista aikuisista on liikapainoisia. Syyllisyys, itseinho ja syrjintä liitetään yleensä liikapainoisuuteen. Kysymys kuuluu; kuka syyttää ja ketä, kun
normaalipaino on poikkeavaa? Miksi syömään oppiminen on niin vaikeaa?

Voiko pitkäaikaisella "valmennuksella" opettaa ihmistä syömään oikein? Vai pitäisikö ihmisen olla oman elämänsä johtaja ja valmentaja? Terveyttä edistävä syöminen ja ravinnonoton säätely on myös ns. normaalipainoisten haaste, ei vain liikapainoisten. Haasteet liittyvät niin yksilön käyttäytymiseen, ympäristötekijöihin kuin geenitekijöihinkin.

Perintötekijätasolla elimistössämme on sisäänrakennettu selviytymisen mekanismi, johon perustuu syy käytöksellemme haalia ruokaa. Yksilötasolla ruokailutottumukset määräytyvät osin siis myös vaistojemme mukaan, joten valmentautuminen vähempään energian saantiin on haasteellista.

Yksilötasolla länsimaista lääketiedettä syytetään liiallisesta medikalisoitumisesta. Luotammeko liikaa länsimaisen lääketieteen kykyyn ratkaista ongelmia lääkkeiden ym. "nopeiden" ratkaisujen avulla? Kun esim. verenpaine kohoaa epäterveiden elintapojen myötä, olemmeko valmiit luopumaan elintavoistamme vai tyydymmekö "helppoon" ratkaisuun, lääkehoitoon?

Liikapainoon johtavat faktat tunnetaan myös väestötasolla hyvin; pitkäaikaisesta energiankulutuksen ja –saannin epätasapaino johtaa lihavuuteen. Lihavuus on Suomessa yleistynyt, vaikka väestötutkimusten mukaan energiansaanti on vähentynyt. Tutkimustulos on seurausta fyysisen aktiivisuuden vähäisyydestä ja sitä seuraavan energiankulutuksen laskusta sekä ihmisten taipumuksesta vähätellä syötyä ruokamäärää. Syötyihin ruokamääriin saattaa liittyä häpeän tunteita, jotka olisi hyvä tiedostaa. Näin ollen olisi mahdollista tarkastella muutosmahdollisuuksia ruokavaliossa faktapohjalta

Luota ammatti-ihmisiin, jotka kantavat huolta kehon ja väestön hallinnasta. He valvovat, ettet lipsu, lankea tai retkahda. Jonkin ajan kuluttua et enää tarvitse heitä, koska alat huomaamattasi harjoittaa itsekontrollia. Et tarvitse enää Pekka Puskaa, koska sinussa asuu pieni Pekka Puska! (Ote Päivi Jussilan kolumnista "henkilökohtainen ongelma", Kaleva 29.10.2009)

Laihduttamisessa on pohjimmiltaan kyse kontrollista, lainatakseni erästä tavoitteessaan onnistunutta laihduttajaa: "laihduttamisessa 5% on inspiraatiota ja 95% perspiraatiota". Tähän ajatukseen suhteutettuna, voimmeko elää pitkällä aikavälillä normaalia elämää käyttäen 95% energiastamme ja ajatustyöstämme laihtumiseen? Missä menee raja, jossa elämä muuttuu riippuvuussuhteeksi ruokaan ja syömiseen?

Annikki Alexanderssonin kirjassa "Ruokahirviö ja minä" on kokemuksia syömisen haasteista jojolaihduttajan näkökulmasta. Hän kirjoittaa: "Olen ruokaholisti, olen ollut sitä kuusivuotiaasta asti. Riippuvuuteni on aina hankaloittanut elämääni, mutta kesti kauan ennen kuin tulin tietoiseksi väärinkäytöstäni. Paino on ollut syöksymässä aina alas tai ylös päin, paikallaan se ei koskaan ole pysynyt. Kuten lukemattomat muutkin ruoan väärinkäyttäjät, olen tuntenut vain kaksi todellisuutta; mässäilyn ja laihduttamisen. olen 157 cm pitkä ja painoni on vaihdellut 55:n ja 85:n kilon välillä." Laihtumis- ja lihomisjaksoista hän jatkaa: "Laihdutuskeinoina ovat toisinaan älyttömät dieetit, mutta usein aivan asialliset menetelmät, joissa keskitytään syömään kevyemmin ja lisäämään liikuntaa. Pakkosyöjä laihtuu ja taikoo itsestään esiin aivan uuden, viehättävän henkilön. Tekee mieli käyttää kliseetä rumasta ankanpoikasesta, josta kehkeytyy joutsen. Kuluu vähän aikaa. Ympäristön ihastelu vähenee ja loppuu vähitellen kokonaan. Pakkosyöjä on tällöin unenomaisessa rajatilassa ja herää vasta kun huomaa kaikkien vatteittensa olevan taas liian pieniä. Lihavuuden koko raivostuttavuus ja nöyryytys ovat jälleen arkipäivää."

Syömään oppiminen ei ole helppoa. Lihavuuden hoito on vaikeaa ja pysyvät tulokset usein huonoja. Ennaltaehkäisyssä sekä hoidossa erityisen tärkeää olisi kehittää elinympäristöä painonhallintaa ja ravinnonoton säätelyä helpottavaksi. Kuinka suuri on yksilönvastuu ja kuinka paljon ympäristötekijöillä on vaikutusta?

Lihavuudesta on tullut myös suuri poliittinen kysymys ja Suomessakin tämä ilmiö on kasvamaan päin sitä mukaa kuin ihmiset kasvavat ei toivottuun suuntaan. Yhdysvalloissa noin kaksi kolmasosaa väestöstä luokitellaan ylipainoiseksi tai liikalihavaksi. Tutkimusten mukaan amerikkalaisten liikalihavuuteen liittyvä sairaudenhoito maksaa jopa sata miljardia dollaria vuodessa. Joidenkin arvioiden mukaan lihavuus aiheuttaa Suomessa vuosittain vähintään runsaan 260 miljoonan euron kokonaismenot, joista vajaat 190 miljoonaa euroa ohjautuu terveydenhuollon ja loput sosiaaliturvan maksettavaksi. Voisiko esimerkiksi amerikkalaisessa tai suomalaisessa huippuvalmennuksessa olla ratkaisu pysäyttämään tämä kasvava epidemia, jolla on myös merkittäviä kansantaloudellisia vaikutuksia?

Tupakoitsijat ja alkoholinkäyttäjät maksavat osan mahdollisesti aiheuttamistaan kustannuksista veroina. Pitäisikö ruoan arvonlisäveroa miettiä ko. näkökulmasta? Lisää veroa ns. terveyttä vaarantaville tuotteille ja vähemmän sitä edistäville tuotteille?

Keskustelu kauppojen sunnuntaiaukioloista käy kuumana. Pienyrittäjät vastustavat, suuret päivittäistavara kauppaketjut kannattavat. Entä pienten ruokakauppojen ympärivuorokautinen aukiolo? Mikäli ruokaa on saatavilla ympärivuorokauden, vaikeuttaako tämä aterioinnin suunnitelmallisuutta ja ohjaisi nopeisiin valintoihin, jotka tunnetusti eivät useinkaan ole niitä parhaita?

Ympäristöllä on suuri vastuu valinnoistamme, mutta lopullinen päätös tapahtuu yksilötasolla. Miten muuttaa suhtautumistamme ruokaan, kun vaistomme käskevät toimimaan toisin? Muutos käytöstasolla lähtee ympäristötekijöistä ja ketju jatkuu yksilötasolla pitkäaikaiseksi vasta pysyvien käyttäytymismuutosten myötä. Näihin muutosprosesseihin tarvitsemme usein tukea ja valmennusta, jotta muutokseen liittyvät "kompastuskivet" eivät pysäyttäisi oppimistamme. Eiväthän oppilaatkaan opi yksin, tarvitaan hyvä ympäristö eli oppilaitos, kannustava ohjaus eli opettaja sekä rakentava palaute eli tulokset, joista kaikista seurauksena on motivaatio eli toivottu käytös.

Muita opinnäytteitä löydät tästä: