perjantaina, toukokuuta 01, 2009

Tervetuloa blogini lukijaksi

**
Tätä kirjoitustani kommentoidaan kivasti. Kirjoitettu 30.4.2009, päivitetty 1.5.2009

Oletko täällä ensimmäistä kertaa?

Minulla on tapana olla
suorasukainen, rehti ja avoin. Niinpä tunnustan heti, että on lähes mahdotonta ihan vuorenvarmasti sanoa kannattaako sinun lukea tätä terveysblogia. Laskurini mukaan täällä käy päivittäin 800-1200 lukijaa, joista puolet on täällä ensimmäistä kertaa tai vierailevat täällä kovin harvoin. Keskimäärin sivuillani viivytään 4 min 36 sek. Ehtiikö siinä ajassa muodostaa käsityksen siitä kannattaako näitä sivuja lukea jatkossa? Löydätkö blogistani mitään hyödyllistä tietoa? Ihan turhaanko tulit tänne Google -hakukoneen houkuttelemana? 

Jos luet blogiani sen takia, että olet oivaltanut, että kannat terveyttäsi koko elämäsi ajan mukanasi, silloin olet oikeassa paikassa lukemassa ja pohtimassa asioita. Täällä etsitään näihin asioihin rehellisesti vastauksia. Vastaus löytyy mahdollisesti:
Huomioimalla muut.

Olkoot mietteesi blogini suhteen mitkä tahansa, yksi asia on varma. Tätä blogia tehdään täydestä sydämestä, tosissaan. Tarkoituksena on siis jakaa tietoa terveydestä, ravitsemuksesta ja liikunnasta omalla persoonallisella tavallani. Olen huomattavasti parempi puhuja kuin kirjoittaja, joten joudun suurien haasteiden eteen tässä blogissa. Esiintymislavalla, kuntoklubissa, messuilla, koulussa, yrityksissä, opistoilla, yliopistoissa jne. olen vahvoilla. Tarkoituksena on kirjoittaen ja puhuen löytää terveyden avaimet yhdessä lukijani ja kuuntelijani kanssa. Sinun vaikeutenasi ei ole blogin asiasisällön ymmärtäminen, vaan sen ymmärtäminen, mikä osa tästä informaatiosta on sovellettavissa sinun yksilölliseen tilanteeseesi. Se onkin sitten se vaikein asia…

Tervetuloa lukemaan blogiani! Pistä nettiosoite muistiin. Käy täällä joka päivä. Pyydä minua keikalle. Siellä olen parhaimmillani. Tämä blogi on vähän kömpelö väline. Aloita vaikkapa näistä kirjoituksistani, joita laskurini mukaan luetaan kaikkein eniten juuri tällä hetkellä:


torstaina, huhtikuuta 30, 2009

KIITOS BMJ!


***
Arvostettu lääkärilehti British Medical Journal
on eilispäivästä (29.4.2009) lähtien kokonaisuudessaan vapaasti luettavissa internetissä. Ainoa asia mitä sinulta vaaditaan on ennestään voimassa oleva käyttäjätunnus tai varsin vaivaton tunnuksen rekisteröinti. Fantastisen hieno juttu!

Lääkärilehti BMJ:n digitalisointiprojekti on ollut käynnissä lähes kymmenen vuotta ja luettavaa on nyt peräti 824 000 sivua! Tänään olen selaillut ensimmäisiä BMJ:n numeroita vuodelta 1840. Nyt saan ajan tasalle omat lääketieteen historian kirjoitukseni:


Kiitos BMJ!


tiistaina, huhtikuuta 28, 2009

Alas, alas paha kolesteroli!

*
Nyt tulee tuhti annos
Ykkösleirin kolesterolipropagandaa. Minä en ole ihan vakuuttunut siitä, että kolesteroli olisi niin paha poika kuin tässä annetaan ymmärtää. Mutta annetaan kaikkien kukkien kukkia tässä blogissa. Lue leiriajattelustani pieni alustus, niin pysyt ehkä kärryillä.

Mitä alempi kolesteroli, sen parempi
Kolesterolin alentamisesta ruokavalion avulla on hyötyä kaikille suomalaiselle. Steroidi- ja lipiditutkimukseen erikoistunut sisätautiopin professori Matti J. Tikkasen mukaan kellekään ei olisi haitaksi syödä kasvistanoli- tai kasvisteroliestereitä sisältäviä elintarvikkeita kuten erikoislevitteitä tai -jogurtteja, vaikka erityisesti ne ovat suositeltavia korkeasta kolesterolista kärsiville.

Tärkeintä kolesterolin hallinnassa on ykkösleirin mukaan joka tapauksessa välttää kovaa tyydyttynyttä rasvaa eli rasvaisia maitovalmisteita, makkaroita, leivonnaisia, suklaata ja palmu- ja kookosöljyjä. Tikkanen puhui Lääkäriseura Duodecimin tiedotustilaisuudessa, jossa esiteltiin dyslipidemian eli veren rasva-arvojen häiriöiden päivitettyä Käypä hoito –suositusta. Jos kolesteroliarvo jo on suurentunut, kannattaa välttää liiallista kananmunan keltuaisen syöntiä (lue kuitenkin tasapuolisuuden nimissä myös tämä kirjoitus missä todetaan, että kananmuna ei ole mikään kolesterolipommi). Sen sijaan katkarapuja ja muita äyriäsiä voi syödä kolesterolista huolimatta. Meren herkkujen kokonaisvaikutukset kolesteroli- ja rasva-arvoihin ovat edullisia.

Kasvistanoli- ja kasvisteroliestereitä sisältävien tuotteiden avulla voidaan alentaa veren rasva-arvoja ja seeruminen kokonaiskolesterolipitoisuutta tutkimusten mukaan kymmenellä prosentilla. Tuotteet sopivat myös lapsille. Lue kuitenkin myös tämä kakkosleirin informaatio!

Lapsuuden ruokavaliolla merkitystä
Käypä hoito –suositusten päätoimittaja, yleislääketieteen erikoislääkäri Eeva Ketola korosti erikoisvalmisteiden sijaan varhaisen ehkäisyn ja terveellisten elintapojen merkitystä. Kolesteroliarvojen nousun ehkäisy täytyy aloittaa jo lapsuudessa ja nuoruudessa huolehtimalla hyvästä ravinnosta ja riittävästä liikunnasta. FINRSKI 2007 –tutkimuksen mukaan jopa 60 prosentilla suomalaisista miehistä ja naisista kolesteroliarvo oli liian korkea eli vähintään 5 millimoolia litrassa.

- Pohdimme työryhmässä, että teemmekö nyt kaikista suomalaisista sairaita, kun suurella osalla kolesteroliarvot ovat yli suosituksen. Totesimme, että emme. Koskaan ei hoideta vain yhtä arvoa vaan kokonaisuutta. Ei ihminen ole sairas, jos on vain kolesteroliarvo kohollaan tai ylipainoa tai verenpainetta, Tikkanen totesi.

Lääkehoito korostuu

Päivitetyssä Käypä hoito –suosituksessa korostetaan aiempaa enemmän statiinilääkehoidon hyötyä sepelvaltimotaudin ehkäisyssä aina 80 vuoden ikään saakka sekä statiinihoidon käyttöä suurina annoksina sepelvaltimotautikohtauksen yhteydessä. Suuren riskin henkilöiden hoidossa päätavoitteena on huonon LDL-kolesterolin tason pienentäminen alle 2,0 millimooliin litrassa, jos mahdollista.

Dyslipidemian eli veren poikkeavien rasva-arvojen hoidossa keskitytään erityisesti kokonais- ja LDL-kolesterolipitoisuuksiin. Terveellä ihmisellä tavoitetasona on, että kokonaiskolesteroliarvo on alle 5 millimoolia litrassa ja LDL:n pitoisuus on alle 3 millimoolia litrassa. Riskiryhmillä kuten valtimotautiin sairastuneilla ja diabeetikotikoilla tavoitetasot ovat alemmat. Useissa kansainvälisissä tutkimuksissa on osoitettu, että riskiryhmien kuolleisuus vähenee sitä enemmän mitä alempi kolesterolipitoisuus.

Keski-ikäisillä miehillä sepelvaltimotautikuoleman riski kaksinkertaistuu, kun seerumin kokonaiskolesteroli suurentuu 5 millimoolista litrassa 6,5:een ja nelinkertaistuu, kun pitoisuus nousee kahdeksaan.

Suomessa työikäisten sepelvatimotautikuolleisuus on vähentynyt 80 prosenttia 1970-luvulta lähtien. Tähän on johtanut 1990-luvun alusta lähtien parantunut ruokavalio ja suolan käytön rajoittaminen sekä tupakoinnin vähentäminen ja 1990-luvun loppupuolella lisääntynyt statiinilääkehoito. 

Lähde: Ruokatiedon uutiset, 28.4.2009

perjantaina, huhtikuuta 17, 2009

Proteiineista hyötyä painonhallinnassa

**
Laihduttaminen ei ole mikään varsinainen ongelma
. Tutkimukset, asiakaskokemukset ja muu kokemusperäinen tieto on osoittanut, että laihtua voi monella eri tavalla. Käytössä on satoja eri laihdutusdieettejä. Haasteena on painonpudotuksen pitäminen vakaasti uusissa lukemissa koko loppuelämän. 

Tuoreessa hollantilaistutkimuksessa paljon proteiinia sisältänyt ruokavalio auttoi painonhallinnassa paremmin kuin paljon hiilihydraatteja sisältänyt ruokavalio. Tutkimuksessa lisättiin tutkittavien päivittäiseen ruokavalioon 50 grammaa joko proteiinia maitopohjaisena kaseiini- tai heraproteiinina tai hiilihydraattia kasvitärkkelys maltodekstriinin muodossa. Tutkimukseen osallistui 48 eri menetelmin laihduttanutta, edelleen hieman ylipainoista tervettä tutkittavaa. Heidät jaettiin kolmeen ryhmään, joille annettiin hiilihydraatteja tai proteiinia ravintolisänä 12 viikon painonhallintajakson ajan. Miten kävi? 

Proteiinia saaneiden paino jatkoi laskua, hiilihydraatteja saaneiden paino rupesi nousemaan!  Painonhallintajakson aikana tehtyjen säännöllisten punnitusten perusteella hiilihydraattiryhmäläisten paino oli tutkimuksen lopussa noussut, kun taas proteiiniryhmissä paino oli laskenut hieman saavutetusta laihdutustuloksesta. Ero oli tilastollisesti merkitsevä.

Proteiiniryhmien välillä ei ollut eroa. Lisäksi proteiiniryhmissä kehon rasvaprosentti laski edelleen, vaikka kehon rasvattoman kudoksen määrä kasvoi.

Tutkimus julkaistiin International Journal of Obesity -lehdessä: Claessens M, van Baak MA, Monsheimer S, Saris WHM. The effect of a low-fat, high-protein or high-carbohydrate ad libidum diet on weight loss maintenance and metabolic risk factors. Int J Obes 33: 296-304, 2009

Lähde: Ruokatiedon uutiskirje toimittajille, 17.4.2009


Suomalainen media kusettaa meitä

##
Minua huvitti toissapäivänä
 (15.4.2009) Turun Sanomista lukemani ilmeinen höpö höpö -juttu. Suomalainen keskinkertaista lahjakkaampi kanttoriurkuri olisi mukamas voittanut arvostetun pianokilpailun Pariisissa? Itse olen sattumalta kuullut tämän kanttorin soittoa. Soitto oli virheetöntä, mutta ei tullut ihan ensimmäisenä mieleen, että tässä on kyse kansainvälisestä pianotähdestä. Olihan hän jo varsin iäkäs osallistumaan pianokilpailuihin.

Ajattelin heti ensimmäiseksi, että kostavatko tässä Turun Sanomien töihin jätetyt toimittajat työnantajaansa kun TS-yhtymä toteutti tosi mittavat irtisanomiset vast'ikään? Kirjoitetaan tahallaan puuta heinää lehteen, jotta osattaisiin paremmin arvostaa aitoa lehtimiestyötä?

Nyt huomaan, että uutista sopii todellakin epäillä. Eri tahoilla epäillään ihan syystä uutisen totuusarvoa. Ja vaikuttaa siltä kuin Turun Sanomien toimittajakunta ei olisi yksin tämän hankkeen takana. Muuta kuin siltä osin, että Turun Sanomien toimittajat nielevät kaiken maailman höpö höpö -jutut tarkistamatta miltään osin voiko uutinen pitää paikkaansa. Ja muu media muistuttaa siitä, että tämä uutinen kerrottiin ensimmäisenä juuri Turun Sanomissa.

Suomen Tietotoimiston pilailuuutiseen (?) on sortunut koko muukin sopulilauma: Helsingin Sanomat (!), Ilkka ja sokerina pohjalla: Yleisradio (!!).

Yleisradion uutinen oli tietenkin kaikkein komein. Tosin se on sittemmin poistettu ja löytyy nykyään vain hakuohjelmien välimuistista. Kopioin sen tähän jälkipolville ihmeteltäväksi:

Suomalaiskanttorille Pariisin pianokilpailun pääpalkinto

julkaistu tänään klo 14:00, päivitetty tänään klo 14:01

Suomalaismuusikko on voittanut kansainvälisen pianokilpailun Pariisissa. Ranuan seurakunnan kanttori Harri Kahlos, 35, palkittiin Concours de Piano de France -kutsukilpailun pääpalkinnolla. Palkintosumma on 30 000 euroa.

Kutsukilpailuun osallistui 14 pianistia kuudesta eri maasta.

Kahloksen kilpailuesitykseen kuului kymmenkunta sooloesitystä, mm. Bachia, Debussya, Chopinia ja Beethovenia. Ranskan kansallisorkesterin säestämänä finaalinumerona kuultiin Ravelin pianokonserton G-duuri.

Pääpalkinnon lisäksi Kahlos palkittiin 3 000 euron erikoispalkinnolla parhaasta Beethovenin pianosonaatin esityksestä.

Kahlos uskoo voiton avaavan ovia esiintymispyyntöjen ja uusien kilpailukutsujen muodossa. Heinäkuussa hän osallistuu IBLA-säätiön kansainväliseen pianokilpailuun Sisiliassa.

Kanttorin töidensä lisäksi Kahlos toimii esiintyvänä muusikkona.

YLE Uutiset

-----

Voihan tässä olla sellainen mahdollisuus, että uutinen pitää paikkansa. Itse rohkenen uutisen totuusarvoa epäillä. Ja kehotan toimittajia olemaan tarkkoina uutistarjonnassaan. Lehtitalot, Yleisradio ym. tietotarjonnasta vastaavat tahot miettikööt hyvin tarkkaan kannattaako enää potkia lisää toimittajia ja muita työntekijöitä pihalle! Onko saavutettu sellainen tilanne Suomessa, että työpaikoilla on niin kova työtahti ja kiire, ettei enää kyetä hoitamaan uutistoimittajan perustyötä: tarkistamaan voiko uutinen pitää paikkansa?

Tässä valossa on ehkä ymmärrettävää, tosin ei missään nimessä puolusteltavissa, että mm. Yleisradio levittää tärkeästä ravintotutkimuksesta höpö höpö -tietoa:

Millaisella ravinnolla voi välttää sydänverisuonisairauksia: ...Haitallisia olivat transrasvojen ja korkean glykeemisen indeksin ravintoaineiden lisäksi ns. länsimainen ruokavalio, jolle tyypillistä on runsas prosessoidun tai punaisen lihan syönti, paljon rasvaa sisältävät meijerituotteet, kananmunat ja valkoinen leipä...

Tuossa yllämainitussa lauseessa kulminoituu ravitsemusvalistuksen varsinainen ongelma Suomessa tällä hetkellä: Pitkään noudatettu rasvavalistus (syö vähemmän rasvaa) on niin totaalisesti syöpynyt ammattilaisten ja varsinkin toimittajien mielensopukoihin, että viis välitetään siitä mitä tutkimuksessa lopulta selvisi. Heti kun toimittaja näkee sanan "rasva" hänen ajatuksensa menevät takalukkoon ja hän näkee mielessään vain tukkoon menevät verisuonet. Otan asian puheeksi ystäväni pääjohtaja Pekka Puskan kanssa kun me seuraavan kerran tapaamme. Olisiko tarpeen uudelleenkouluttaa ravitsemuksesta kirjoittavia toimittajia? Yleisradion referoimassa tutkimuksessa oli nimenomaan vahva näyttö länsimaisen ruokavalion sydänterveyttä haittaavasta ominaisuudesta, mutta pääpaino oli ainakin tutkijoiden mielestä nauttimissamme nopeasti sokeristuvissa hiilihydraateissa, ei niinkään ruoan rasvasisällössä. Kun tutkittiin yksittäisiä ruoka-aineita, oli heikko näyttö (huomaa: heikko näyttö!) sen puolesta, että kananmunat, eläinrasva, maito, punainen liha jne. aiheuttaisi ongelmia sydänterveydelle. 

Kommentoikaa mieluusti tätä ravintouutisten tiedottamista Suomessa. Jätetään urkuri rauhaan!

keskiviikkona, huhtikuuta 15, 2009

Lihava - kohdusta hautaan?

**
Vastuuvapauslauseke (disclaimer): En ota vastuuta tämän kirjoituksen aiheuttamista tunnetilojen voimakkaistakin vaihteluista. Lue uutinen suhtautuen siihen kypsällä tavalla. Jos pelkäät yllättävän voimakasta inhoreaktiota lihavuustutkimuksia vastaan, olisi ehkä parempi, että jätät jutun lukematta. Jos suutut - älä suutu kovin pahasti (ainakaan minuun!).
--------------------------------------------------

Äskettäin ilmestyneessä australialaistutkimuksessa
väitetään, että lihavuus saattaa saada alkunsa jo kohdussa. Monet ylipainoiset aikuiset ovat saattaneet ohjelmoitua lihaviksi jo raskausaikana. Äidin raskauden aikaisen painonnousun todettiin vaikuttavan jälkeläisen painonkehitykseen. Mitä enemmän äiti lihoi raskauden aikana, sitä suurempi oli lapsen painoindeksi. Yhteys on tunnettu ennenkin, mutta aiemmin sen ei ole osoitettu ulottuvan aikuisikään asti. 

Mahdollisesti yltäkylläinen kasvuympäristö ohjelmoi vauvan elimistön niin, että lapsi lihoo herkemmin.

Tutkimusta varten selvitettiin miten painoindeksi oli kehittynyt vuosina 1981-1983 syntyneissä miehissä ja naisissa heidän saavutettuaan 21-vuoden iän. Tutkittavia oli kaiken kaikkiaan 2400. Lasten tiedot yhdistettiin sitten rekistereistä poimittuihin tietoihin äitien raskaudenaikaisesta painonnoususta. Äidit olivat lihoneet keskimäärin 15 kiloa raskauden aikana.

Oma kommentti: Pidän näitä havaintoja lihavista lapsista täysin mahdollisina ja tähän pitäisi kiinnittää enemmän huomiota. Rohkeasti olen sitä mieltä, että normaalipainoisen nopea painonnousu on aina huolestuttava asia. Ravitsemusneuvonnalla olisi tässäkin tärkeä rooli. Jos äidin painonnousu johtuu esimerkiksi runsaiden hiilihydraattipitoisten välipalojen nauttimisesta, antaisin hiilihydraattitietoiselle elämäntavalle suuren arvon. Äidin vähentäessä hiilihydraattipitoisten ravintoarvoiltaan ala-arvoisten välipalojen nauttimista, hän luo lapselle elinympäristön (ehkä jo kohdussa!), jossa on runsaasti myönteisiä vaikutteita. Lisäämättä kohtuuttomasti ylipainoisten lasten vanhempien taakkaa, kehottaisin vanhempia tarkkailemaan tomerammin miten ylipainoinen lapsi liikkuu ja mitä hän syö. Jos lapsi liikkuu paljon ja edellytyksiä on saavuttaa normaalipaino tältä osin, on ehkä rehellisesti arvioitava, onko lapsi totutettu liian suuriin ruoka-annoksiin tai vääräntyyppisiin ruokailutapoihin (sokeripitoiset välipalat, runsas virvoitusjuomien kulutus, pikaruokien suosiminen).

Lähde: Ruokatiedon uutiskirje toimittajille, 15.4.2009
 
Kommentteja?      

tiistaina, huhtikuuta 14, 2009

Kahvihammasta särkee pahiten Suomessa

***
Kahvihammasta särkee Suomessa
maailmantilaston kärkisijan mukaisesti. Kahvia kittaa yhä tiuhempaan tahtiin Ville, Maija ja Kerttu. George, Viswanathan ja Francoise tulevat kaukana perässä. Suomalaista kulttuuria on mahdotonta ylläpitää ilman kahvia. Paahdetun kahvin kulutus henkeä kohden oli lähes kymmenen kiloa vuonna 2008. Keski-Euroopassa kulutus on viitisen kiloa henkeä kohti vuodessa.

Kotimaiset paahtimot toimittivat vuonna 2008 kaupalle ja suurkeittiöille paahdettua kahvia 49,3 miljoonaa kiloa, mikä on prosentin edellisvuotta enemmän. Paahdetun kahvin kokonaistoimitukset tuonti mukaan luettuna kasvoivat kolme prosenttia päätyen 52,8 miljoonaan kiloon. Paahtimoyhdistyksen mukaan suomalaiset suosivat edelleen vaaleapaahtoista kahvia. Suomessa myydystä kahvista 97 prosenttia on vaaleapaahtoista ja loppu tummapaahtoisia tai erikoiskahveja.

Vientikin vetää, sillä paahdettua kahvia vietiin Suomesta ennätykselliset 8,6 miljoonaa kiloa eli 11,5 prosenttia edellisvuotta enemmän. Vienti suuntautui lähinnä Baltiaan ja Venäjälle. Paahdetun kahvin tuonti Suomeen kasvoi 40 prosenttia edellisvuodesta nousten 3,5 miljoonaan kiloon. Sitä tuotiin pääasiassa Hollannista ja Saksasta.

Raakakahvia tuotiin Suomeen vuonna 2008 eniten Väli- ja Etelä-Amerikasta. Tärkeimmät tuontimaat olivat Brasilia, Kolumbia, Nicaragua ja Guatemala, joiden osuus oli 77 prosenttia Suomen koko raakakahvituonnista. Afrikan maista eniten kahvia tuotiin Keniasta ja Etiopiasta.

Raakakahvin tuonnin arvo oli 150 miljoonaa euroa. Maailmanlaajuisen talouskriisin vaikutuksesta raakakahvin hinta on ollut laskusuunnassa. Ostovaluuttana käytettävän dollarin vahvistuminen on kuitenkin merkinnyt euromääräisesti pienempiä hinnanmuutoksia.

Kohta on aika taas täyttää kahvikuppi ja vaikuttaa omalta osaltani tähän ennätykselliseen mustan juoman kulutukseen.

Lähde: Ruokatiedon uutiset, 14.4.2009

Sydän ei tykkää länsimaisista pöperöistä

**
Kanadalaistutkijat julkaisivat tärkeää tietoa sydänsairauksista eilisessä (13.4.2009) sisätautien kausijulkaisussa Archives of Internal Medicine. He olivat ahkerasti selanneet muita lääkärilehtiä ja löysivät joitakin ruokia ja ruokatapoja joilla sydänterveys ei lähde: syö ahkerasti vihanneksia, pähkinöitä ja muitakin Välimeren ruokavaliolle tyypillisiä ruoka-aineita kuten esimerkiksi merenelävää ja käytä oliiviöljyä. Näillä sen sijaan terveys lähtee huitsin nevadaan: trans-rasvoja sisältävät ruoka-aineet (teollinen valmisruoka, kakut, keksit, mikropopkornit) ja ruoka jolla on korkea glykeeminen indeksi (puhdas sokeri, makeiset, tärkkelyspitoiset ruoka-aineet) ja yleensäkin sellainen valmisruoka jota ahkerasti mainostetaan. Tässä on miettimisen paikka varmaan monelle?

News Medical Net -uutispalvelun haastattelussa tohtori Andrew Mente sanoo tiedemiesten jo miltei puoli vuosisataa tutkineen erityisen tarkkaan miten ravintotekijät vaikuttavat sydämen terveyteen. Yhdessäkään tutkimuksessa ei kuitenkaan ole arvioitu yksittäisten ruoka-aineiden vaikutusta sydämeen. Nyt hänen tutkimusryhmänsä on järjestelmällisesti käynyt läpi tutkimustuloksia sillä mielellä, että mitä ihmisen kannattaa syödä jos haluaa pitää sydämen hyvässä kunnossa ja mitä kannattaa erityisesti välttää.

Tämä on tylyä luettavaa nykymenolle. Sydän kurkussa odotamme kauhulla mitä tiedemiehillä on kerrottavana! Vaikuttaa siltä kuin ns. länsimainen ruokavalio pitkälle jalostettuine ruoka-aineratkaisuineen olisi sydänsairauksien takana. Ei tule X-kauppias kovin iloiseksi tätä lukiessaan, mutta hyvä hänen olisi laittaa nyt heti isot varoituslaput einesten kohdalle: Näitä syömällä vaarannat sydänterveytesi - Terveys lähtee! Sen sijaan hän voisi pistää asiakkaita houkuttelevia kylttejä vihannestiskille ja kalaa sekä pähkinöitä hän voisi myydä erityisen edullisesti, sillä elossa oleva asiakas on aina paras asiakas. Terveyslähde -kyltin hän voisi ripustaa näiden äsken mainittujen arvokkaiden ruoka-aineiden äärelle.
 
Vuosien 1950 ja 2007 väliin mahtui 146 kohorttitutkimusta (seurattiin joidenkin tiettyjen ihmisryhmien ruokailutapoja) ja 43 satunnaisesti kontrolloitua tutkimusta (tutkittavat on umpimähkään jaettu eri ryhmiin missä syödään tiettyjä ruokia). Nämä kaikki tutkimukset luettiin erityisen tarkasti.

Välimerelle tyypillistä ruokavaliota oli ahkerasti tutkittu satunnaiskontrolloiduissa, luotettavissa selvityksissä ja todettu ihmiselle erityisen terveelliseksi. Muita ruokavalioita on tässä merkityksessä tutkittu kovin vähän. Pyydä siis kauppiaaltasi lisätietoa tästä ruokavaliosta! Se on nykytietämyksen mukaan se terveellisin ruokavalio.

Terveynäyttöä on varsin vaatimattomasti (vielä) sen suhteen mitkä yksittäiset ruoka-aineet ja vitamiinit todella auttavat pitämään sydäntä kunnossa. Terveys ei lähde näillä: merenelävä (erityisesti tuore ja rasvainen kala), omega-3-rasvahapot (myös saatavana kapseleina), luontainen folaatti (B9-vitamiini), E-vitamiini luontaisista lähteistä, C-vitamiinia luonnosta, beetakaroteeni luonnon omassa pakkauksessa (A-vitamiinin esiaste), kokojyvävalmisteet, ravintokuidut ja kohtuullinen alkoholinkäyttö. Todella heikko näyttö on (toistaiseksi) näillä ravintotekijöillä: ravintolisänä nautitut synteettiset E- ja C-vitamiinit, tyydyttyneet rasvahapot (eläinrasva), monityydyttyneet rasvahapot (kasviöljyjen muodossa), ravintorasvojen kokonaisvaikutus, alfa-linoleenihappo (tärkeä kasvirasva), lihavalmisteet, kananmunat ja maitotuotteet. On todella yllättävää, että paljon mainostetuista kasviöljyistä kuitenkin on niin heikosti luotettavaa tutkimusnäyttöä. Ja mikä oikeus meillä on parjata niitä jotka syövät paljon eläinrasvaa. Kanadalaistutkijoiden mukaan pekonin, voin ja porsaankyljysten yhteys sydänterveyteen lepää heikon näytön varassa! 

Sanomattakin on selvää, että me tarvitsemme lisää tarkkoja tutkimuksia. Sydän haluaa tietää mikä on terveellistä!

maanantaina, huhtikuuta 13, 2009

Mitä sä täällä blogissani roikut?

*
Hyvää päivää! Kohteleeko elämäsi sinua hyvin? Mitä sinä täällä blogissani roikut?

Maalainen otti kesällä 2005 puheeksi bloggaamisen. Me teimme silloin töitä samassa työympäristössä kaikenlaisten syrjäytyneiden nuorten ja aikuisten parissa. Työ osoittautui lähes arvottomaksi. En saanut kaipaamiani uudistuksia aikaiseksi tuossa omassa terveysprojektissani ja vetäydyin hankkeesta lopullisesti vuoden 2006 aikana kun hankkeeseen osallistuvat tahot osoittautuivat niin tavattoman taitamattomiksi pelureiksi, joita kiinnosti vain projektiraha, ei ihmisten terveys.

Tuokin elämänvaiheeni ja projektin aikana tekemäni henkiset ja taloudelliset uhraukset koituivat kuitenkin synkistä lähtökohdistaan huolimatta voitokseni. Sillä tuosta projektista jäi päälle tuo blogikirjoitusten tekeminen. En aio mennä yksityiskohtiin, mutta olin tavattoman ahdistunut kun ideoihini ei tuossa projektissa uskottu. Asioiden yksinkertaistaminen, johon olin vuosien saatossa oppinut luottamaan ja jossa olin kehittynyt tosi hyväksi, ei toiminut tuossa työyhteisössä oikeastaan laisinkaan.

Olin jo pitkään haaveillut sopivasta terveysprojektista, jossa koulutuksestani (olen väitellyt tohtoriksi biologian alalla ja tutkinut eläinten ravitsemusta ja lisääntymistä) ja puhelahjoistani (olen omasta ja onneksi monien muidenkin mielestä tavattoman hyvä puhuja) olisi enemmän hyötyä. Syntyi ajatus terveyskäsitteen yksinkertaistamisesta kirjoittamalla ensin yksinkertaisia blogitekstejä, joita aikani katseltuani tarjosin tuttuihin lehtiin julkaistavaksi. Yllättäen kirjoituksistani pidettiin juuri sen takia, että ne olivat niin yksinkertaisia ja erilaisia. Wautsi wau! Tosi kiva juttu.

Tarjouduin luennoimaan terveysasioista eri paikkoihin ja sanomani kiinnosti. Tuli runsaasti uusia keikkoja. Pitääkseni luentokeikkani aiheet ajankohtaisina kirjoitin näitä blogitekstejäni. Nappasin keikoilleni mukaan blogikirjoituksiani ja luin niitä elävöittääkseni entisestään jo ennestään varsin viihteellisiä luentojani. Loppu on nykyhetkessä koettavaa historiaa. Minä olen aivan kuin vahingossa synnyttänyt aivan uudenlaisen tavan kertoa ihmisten terveydestä kirjoituksin ja puhein. Kateelliset pitävät minua mitäänsanomattomana sekoilijana, bisnesmiehet käyttivät minua häikäilemättömästi hyväksi, mutta onneksi sentään aika moni pitää minun nykyistä työrooliani arvossa. Tällä hetkellä minulla on töitä ihan tarpeeksi ja aika vakaa talouskin.

Mitä sinä täällä blogissani roikut? Täytyy siinä varmaan olla jokin syy.

Jos luet blogiani sen takia, että olet oivaltanut, että kannat terveyttäsi koko elämäsi ajan mukanasi, jos kysyt blogiani lukiessasi säännöllisesti miten pystyisin mahdollisimman terveenä pysymään koko elämäni, silloin olet oikeassa paikassa lukemassa ja pohtimassa asioita. Sillä tässä blogissa juuri näihin asioihin etsitään rehellisesti vastauksia. Kyseenalaistamalla. Provosoimalla. Pohtimalla. Kokoamalla. Yksinkertaistamalla. Sallimalla keskustelu. Olemalla avoin. PiristämälläHuomioimalla muut.

Miksi sinä luet blogiani? Olisi kiva tietää.  

--------------------------------------------------

Tässä vielä kuriositeettina ensimmäinen blogikirjoitukseni 31.7.2005:

Kyllä minä vielä sinulle pirulaiselle näytän...
Niin, neljä vuotta olen pian työskennellyt tuon kaistapäisen tutkimustyön parissa. On ehkäpä elämäni kaistapäisin projekti. Yritän kerätä kaiken olennaisen tiedon urheilijan ravinnosta yhteen ja samaan opukseen. Alunperin siitä piti tulla omien sekavien muistiinpanojeni ja ravintoluentojeni ideoinnin apuväline ja minulle kantautuneen arvokkaan muille välitettävän tiedon säilytyspaikka. Sittemmin projekti hiukan paisui kun innostuin asiasta. Nyt kirjassa on (kaikkine lähteineen ja hypertext-linkkeineen) yli 4000 sivua. Parhaiten se on luettavissa CD-levyltä. Olen sellaisen miniversion kirjastani vienyt nettiin töllisteltäväksi, ilkuttavaksi, ihasteltavaksi, ihmeteltäväksi ja plagioitavaksi. Täytyy sanoa, että sääliksi käy niitäkin ravitsemustieteen professoreita, jotka innostuivat aluksi kovastikin kritisoimaan luomustani. Sääliksi käy tuota johtaja F:ää, sillä nyt hän on ollut kauhusta hiljaa monta kuukautta vilautettuani hänelle osan aineistostani. Miten hän olisi voinut aavistaa, että minun paras energialähteeni on kirjoittamisessa aina ollut kiukunsekainen "kyllä minä vielä sinulle pirulaiselle näytän miten kirjoja kirjoitetaan ja miten töitä tehdään". Kyllä minua on matkan varrella yksi ja toinen yrittänyt lannistaa, ehkäpä juuri voimakkaimmin ravitsemusopin keulakuvat täällä Suomessa. Niinkuin tuo mitättömyyden huippu Fil maist B! Onko se pelkästään kateellisuutta vai liittyykö siihen jotakin aivan muuta? Sitä taidan tässä muutamana iltana pohtia - itsekseni. Onneksi on niitä tyytyväisiäkin kirjani lukijoita. Tänään esimerkiksi tein uutta luentomateriaalia valmennusoppini varsinaisille faneille urheiluseura TW:ssä. Siellä minua jopa kuunnellaan, aivan kuten kuuntelivat ne urheilujohtajat tuolla Kuortaneella ihan hiirenhiljaa. Kai minäkin joskus innostun kun työtäni arvostetaan, vaikka enemmän saankin aikaiseksi keskinkertaisia johtajia manaillessani.

Kiukuspäissäni minä muistan luoneeni paljon muutakin:
a) väitöskirjani, uusine innovatiivisine ajatuksineen valtavirtaa vastaan puskien
b) satatuhatta aforismia käsittävän kokoelmani ihan vain tylsää olemassaoloa tappaakseni
c) minkkiensyklopedian jonka lahjoitin Tanskan köyhille eläinlääkäreille ihan huumorimielellä
d) ne 3 miljoonaa shakkipeliä, jotka minulla on tietokannassani

Ja ihan kuin kaikkia luonnonlakeja uhmaten olen vielä pysynyt terveenäkin.

Yritän koko ajan hakea kirjaprojektiini rahoitusta, toistaiseksi ei ole tärpännyt. Ei sillä nyt oikeastaan ole niin paljon väliäkään. Mitä minä niillä rahoilla tekisin? Lahjoittaisin ylivelkaantuneille niinkuin silloin 90-luvun alussa?

Ravintokirja on valtavan mielenkiintoinen projekti! Välillä on ollut ihan kovakin työputki päällä. Muistuu ihan mieliin ne ajat Åbo Akademissa, jolloin tein pikavauhtia valmiiksi väitöskirjani. Silloin pystyin valtaviin työsuorituksiin ja asosiaalisuuden MM-kisoissa olisin tuolloin ollut aivan kärkisijoilla. Huomaan vieläkin pystyväni usean päivän ja yön jatkuvaan luomisprosessiin ja se tuo pientä hilpeyttä raadolliseen olemassaolooni. Vielä minä jaksan, vielä minussa henki pihisee.

Tulen ehkä kiusaamaan itseäni ja ehkäpä muitakin elollisia Blogistanissa raastavilla ajatuksilla lahjakkaiden ihmisten kokemasta mielivallasta tässä rakkaassa kotimaassa. Hyvä, uusi ystäväni ja ymmärtäjäni maalainen on kertonut blogeista minulle, joista minulla ei ollut kovinkaan paljon tietoa. Hän tekee loistavaa PR-työtä bloggaamisesta. Sai minut ylipuhuttua tosi vaivattomasti!

Nyt pyydän Luojaa laskemaan minut levolle ja palaan tämän blogin pariin sitten taas kun ehdin. Muistan vieläkin elävästi kuinka pikkupoikana usein viivyttelin nukkumaan menoa, sillä pelkäsin unohtavani päivällä virinneen mielenkiintoisen ajatuksenkulun. Onneksi opin pian kirjoittamaan ja ajatuksenkulut sain pantua paperille unen ajaksi. Nyt voin tällä blogilla jättää vaikka tuhat ajatuksenkulkua bittiavaruuteen. Onko bloggaamisen vaikutusta unensaantiin tutkittu?