maanantaina, marraskuuta 23, 2009

Aromivahvenne lihottaa

*
Aamulehden toimittaja Henna Sotamaa-Leino haastatteli minua jokunen aika sitten aromivahventeista ja toimitin hänelle siitä tietoa. Hyvän lehtimiestavan mukaisesti toimittaja Sotamaa-Leino on todennäköisesti huomioinut tämän asian (vaikka sitä ei lehden sähköiseen versioon ollut ilmestynytkään; painettua lehteä en ole lukenut).

Asia on tärkeä. Kasvava kansalaismielipide ja lisääntyvä tieteellinen näyttö, puhuu sen puolesta, että teolliseen ruokaan ("nollaruoka") lisätty aromivahvenne (E621, natriumglutamaatti) aiheuttaa ongelmia. Se saa huonolaatuisenkin ruoan maistumaan paremmalta. Monet uskovat aineen aiheuttavan monenlaisia oireita päänsärystä vatsakipuihin, mutta Elintarviketurvallisuusvirasto (Evira) vakuuttaa, että haitat ovat tutkitusti harvinaisia.
Natriumglutamaatti tuo ruokiin lihaisan maun ja vahvistaa elintarvikkeiden omaa makua. Lihaisa ja täyteläinen maku vetoaa ihmisten makuhermoihin ja saattaa houkutella heitä syömään enemmän kuin olisi tarpeen.

Kerroin toimittajalle hyvin seikkaperäisesti natriumglutamaattitutkimuksista. Kerroin mm. eräästä kiinalaisesta tutkimuksesta missä havaittiin, että natriumglutamaattia käyttävillä lihavuus oli yleisempää kuin muilla. Rottatutkimuksissa puolestaan oli saatu selville, että aine vaikuttaa aivojen kylläisyyskeskukseen ja ruokahalun säätelyjärjestelmään.

Toimittaja oli myös haastatellut dosentti Kirsi Pietiläistä Hyksin lihavuustutkimusyksiköstä ja se tieto oli päässyt verkkoversioon: Pietiläinen sanoi näin: "Aineen vaikutuksia ihmisaivoihin ei tiedetä, eikä vaikutuksista ole vahvaa tieteellistä näyttöä kumpaankaan suuntaan. On kuitenkin selvää, että natriumglutamaatin lihaisa maku houkuttelee syömään enemmän kuin tarvitsisi." Pietiläinen onkin tyytyväinen, että ainetta aletaan karsia kouluruuasta. "Jos lapset eivät enää totu teolliseen makuun, sillä on varmasti myönteisiä vaikutuksia lihavuuteen. Se ohjaa lapsia siihen, ettei ruokahalun tyydyttämiseen tarvita aina niin paljon erilaisia makuja."

Pirkanmaalla ainakin Tampere ja Ylöjärvi ovat alkaneet vähentää natriumglutamaatin käyttöä kouluruuissa. Käytännössä se tarkoittaa esimerkiksi marinoimattomaan lihaan siirtymistä ja liemijauheiden vaihtamista sellaisiin, joissa ainetta ei ole. Aineesta halutaan luopua, jotta raaka-aineiden oikeat maut pääsisivät esiin eikä kaikki maistuisi samalta.

Käytän terveysblogiani härskisti nyt hyväksi ja puffaan esille tärkeinä pitämiäni ajatuksia natriumglutamaatista. En ole ihan varma siitä onko kaikki sanottava terveyspoliittisesti kovinkaan korrektia, mutta ei minulla ole tarvetta asiasta millään tavalla vaieta. Luennoillani nämä asiat ovat olleet usein esillä (pohtikaa mieluusti näitä asioita kanssani):
  1. Umami, eli se viides maku, on elintarviketeollisuuden kulmakiviä.
  2. Natriumglutamaatti kiihottaa kielellämme olevia makunystyjä, jotka joillakin ihmisillä (ei kaikilla!) saa aikaan umami-maun aistimisen.
  3. Voisiko olla niin, että umami on elintarviketeollisuuden kulmakiviä sen takia, että ruoan luonnolliset maut hävittävä teollinen prosessointi on hyväksynnän saadakseen jouduttu markkinoimaan meille juuri aromivahventeiden avulla?
  4. Onko niin, että elintarviketeollisuus pyrkii opettamaan meille ruoan luonnollisen mauan sijaan synteettisen lihaisan maun ihanuudet?
  5. Onko niin, että syötäväksi juuri ja juuri kelpaava ruoka saadaan hyväksyttävään muotoon aromivahventeita käyttämällä?
  6. Muistaakseni Mats-Eric Nilsson (oma kirja lainassa!) väitti aromivahvennetta elintarviketeollisuuden metkuksi saada hyväksyntä ajatukselle, että hyvältä maistuva ruoka on aina terveellistä.
  7. Valmisruokiin lisätyt halvat raaka-aineet peitetään aromivahventeella! Onko tässä mitään tolkkua? Eikö ihmisten huiputtaminen ole kiellettyä? Eikö pitäisi ennemminkin korostaa hyvin valmistetun ruoan luonnollisia makuja?
  8. Onko mahdollista katkaista elintarviketeollisuuden riippuvuus tästä kätevästä mutta pelottavasta lisäaineesta? Vastaus on KYLLÄ! Se tapahtuu siten, että jätätte ostamatta kaikki ne elintarvikkeet, joissa lukee: aromivahvenne, natriumglutamaatti, E621 jne. Jää muuten aika moni elintarvike ostamatta!
  9. Seuraavan kerran kun menet ruokakauppaan, katsopa huviksesi miten monessa elintarvikkeessa on natriumglutamaattia!
  10. Syö vain puhdasta ruokaa! Ei elintarviketeollisuuden tärvelemää moskaa!


Muita kirjoituksiani elintarvikkeiden lisäaineista:
Tämän kirjoitti kello 9 kommenttia:
Avainsanat: ,

keskiviikkona, marraskuuta 18, 2009

Luomuruoka murroksessa


**
Luomuruoka on murroksessa. Euroopan Unioni painaa päälle!

Luomun, eli luonnonmukaisen ruoan, tuotannosta kertovat pakkausmerkit ovat murroksessa, kun EU:n oma luomumerkki on tulossa pakolliseksi pakkauksissa. Suomessa tunnetun kansallisen Aurinkomerkin tulevaisuus on auki, sillä sen kriteerit ovat käytännössä samat kuin EU-merkin. Eri sisältöisten luomumerkkien suosiossa punnitaan myös kuluttajan odotuksia ja valistuneisuutta.

EU:n luomumerkki tulee pakolliseksi pakkausmerkinnäksi kaikkiin EU:ssa myytäviin luomutuotteisiin vuoden 2012 alusta lähtien. Merkin graafinen suunnittelu on kilpailutettu EU-alueen graafisen alan opiskelijoilla, ja merkki julkistetaan ja luovutetaan käyttöön kesäkuun lopussa 2010.

Tähän saakka pakollista on ollut vain merkitä luomutuotteen valvontatunnus, joka on maakohtainen numero- tai kirjainsarja.

Suomessa hyvin tunnettu Luomun valvontamerkki eli Aurinkomerkki kuuluu maa- ja metsätalousministeriön valvonnan piikkiin. Sen käyttöä valvoo ja rekisteröi ministeriön alainen elintarviketurvallisuusvirasto Evira. Luomuvalvonnasta ministeriössä vastaa neuvotteleva virkamies Tero Tolonen, jonka mukaan Aurinkomerkin tulevaisuus on täysin elinkeinon käsissä.

"Aurinkomerkki on ollut toimiva ja onnistunut merkintätapa. Kuluttajat tuntevat ja tunnistavat sen hyvin. Jatko jää nähtäväksi", Tolonen toteaa.

Tolosen mukaan aiemmat kokemukset EU:n luomumerkistä eivät ole olleet kovin hyviä. Aurinkomerkin tunnisti 86 prosenttia suomalaisista, mutta EU:n nykyinen Tähkämerkki oli tuttu vain 12 prosentille vastaajista, kun Ruokatiedon Luomutiedotus teetti lokakuussa Taloustutkimuksella selvityksen luomun ostokiinnostuksesta. Leppäkerttu-merkin tunsi 52 prosenttia vastaajista. Kyselyyn vastasi 981 suomalaista.

Tolosen mielestä onkin tärkeää, millaiseksi uuden EU-logon graafinen asu muodostuu. Uuden EU-merkin tiedotus on ainakin osittain Eviran tehtävä.

Suomen Luomuliiton hallitus katsoo, että EU:n luomumerkki tulee syrjäyttämään kansallisen Aurinkomerkin. Toiminnanjohtaja Visa Vilkunan mielestä Luomuliiton Leppäkerttu-merkin merkitys ja mahdollisuudet eivät ainakaan heikkene tässä muutoksessa. Leppäkerttu edellyttää alkutuotteen olevan kokonaan kotimaista alkuperää ja jalosteen 75 prosenttisesti Suomessa tuotettua luomua.

"Vaatimus kotimaisista luomuraaka-aineista on Leppiksen kriteereistä nyt ehkä tärkein ja voi jatkossakin olla. Leppäkerttu-merkin tunnettuus on pysynyt erittäin korkealla, vaikka tunnettuuden eteen ei ole pitkää aikaa tehty mitään", Vilkuna toteaa.

Luomuliiton hallitus on ideoinut merkille uudenlaistakin käyttöä. Jatko on vielä työn alla, mutta liitto uskoo merkkinsä tulevaisuuteen.

Kansainvälinen luomualan viestintäyritys Organic Monitor uskoo, että luomun tulee suuntautua nimenomaan kohti nykyistä perusluomutasoa laajempaa vastuullisuutta. Seuraava Luomu Plussaksi nimetty vaihe voi sisältää luomutuotannon ja -jalostuksen lisäksi paikallisuutta, reilua kauppaa, jäljitettävyyttä, hiilijalanjälkeä, kestävää energiaa ja yrityksen yhteisöllistä vastuullisuutta.

Lähde: Ruokatiedon uutiskirje terveystoimittajille, 18.11.2009

Muita "luomuksiani":
Tämän kirjoitti kello Ei kommentteja:
Avainsanat:

maanantaina, marraskuuta 16, 2009

Hyvänpuhumisen viikko

***
Tästä alkaa hyvänpuhumisen viikko. Tämä on minulle sähköpostiin välitetty upea tieto, joka kumpuaa Espanjan lämmöstä. Suomessakin pystymme tähän, jos vain haluamme. Haluathan sinäkin. Puhut vain hyvää - koko viikon.

Kutsu kaikille ihmisille – lapsille ja aikuisille

Tulkaa kaikki kuulemaan – hyväntuulensanomaa

Anna hyväntuulen tulvia sisällesi!

Vaeltava runoilija Erkki J. Vepsäläinen kutsuu kaikkia maailman ihmisiä osallistumaan hyväntuulen – hyvänpuhumisen viikkoon.

Hyvänpuhumisen viikolla puhumme vain hyvää kaikista asioista: kodistamme, perheestämme, ystävistämme ja ympäristöstämme, luonnosta ja yleismaailmallisista hyväntuulen asioista ja hetkistä. Opettelemme puhumaan ja järjestämään pieniä mukavia hyväntuulentuokioita itselle ja muille. Kehutaan ihmisiä ja luontoa. Kaikista asioista puhumme vain hyvää.

Voisimme muodostaa hyvien hyvää puhuvien ihmisten ryhmiä ja kilpailuja. Lähin ryhmä on tietenkin kotona ja koulussa. Hyvyys huokuu ja samaistuu ja leviää ryhmistä ryhmiin ja valloittaa koko maailman.

Ajatelkaamme ja miettikäämme hyviä asioita joita meille on tapahtunut. Opetelkaamme hyvien pienien lauseiden sanomista ja hyvien pienien asioiden tekemistä läheisille. Sanomalla hyviä asioita me ikään kuin suggeroimme itsemme hyvälle tuulelle ja hyvälle mielelle ja olemme valmiit kohtaamaan, antamaan ja saamaan hyvyyttä ja arvostamaan rakkautta jota ympäristömme meille osoittaa.

Meidän tulee käyttää kaikkia aistejamme niin kuin niiden alkuperäinen tarkoitus on ollut. Kuunnelkaamme luonnon kukoistusta: Kukkien väriloistoa, luonnon vihreyttä, sinikukkaisen elämänlangan kiertymistä. Seuratkaamme laineiden lipumista rannalle, pilvien vaeltelua taivaalla, kotkan liitelyä vuoristossa, auringonlaskun väriloistoa, sinisen hetken harmoniaa, valkoisen lumen kerääntymistä puiden oksille, hymyä lapsen kasvoilla ja vanhuksen kasvojen viisautta. Nähkäämme ympäristömme ja läheiset ihmiset ympärillä. Merituulen ja lakeuksien tuoksun antakaa hemmotella kasvojanne. Antakaa käsienne kosketella, halatkaa hellästi läheisiänne. Sanokaa hyvä kaunis rohkaiseva sana läheiselle. Kiittäkää ja iloitkaa pienenpienistä aiheista ja hymyilkää, sillä hymy tarttuu ja luo mielihyvää.

Hyvää puhumalla herättäkäämme elämäniloa ja elämänjanoa.

Hyvänpuhumiseen ei tarvitse sääntöjä. Hyvää saa puhua aina ja kaikista asioista ja jatkaa hyvänpuhumista.

Hymy synnyttää hymyä, ilo kasvaa, hyvät puheet saamme hyvyytenä takaisin.

Sinä olet yksi hyvyydensoihdunkantaja. Kiitoksia sinulle hyvyydestäsi.

Maanantaina 16. marraskuuta 2009 aloitamme hyvänpuhumisen viikon ja jatkamme hyvänpuhumista. Rakkaus täyttäköön - maan hitunen kerrallaan.

Mitä mieltä olet tästä aloitteesta?

Muita samantyyppisiä juttujani:
Tämän kirjoitti kello 5 kommenttia:
Avainsanat: ,

sunnuntaina, marraskuuta 15, 2009

ABCDEFGHIJKLMNOPQRSTUVWXYZÅÄÖ

**
Aurinko on elämän lähde. Päivänkehrä on erinomainen energialähde, jonka merkitys tulee kasvamaan sitä mukaa kun opimme valjastamaan sen säteet entistä tehokkaammin käyttöömme. Kasvit kykenevät yhteyttämisen kautta hyödyntämään aurinkoenergiaa niin hyvin, että oikein kateeksi käy. Aurinkoenergiaa on toki kasaantunut kaikkeen siihen elolliseen, jota käytämme ravintona ja ihollamme on muiden eliöiden lailla onneksi kyky kehittää tärkeää D-vitamiinin esiastetta. Nauttikaamme siis auringosta.

Birgit oli edesmenneen äitini etunimi. Kaikki tämä olisi jäänyt kokematta, jos häntä ei olisi ollut. Biggan oli hyvä äiti. Ikävä on.

C-vitamiinin saannin turvaamiseksi on syötävä monipuolisesti. Kannattaa syödä hedelmiä, marjoja, vihanneksia ja maksaa. Pilleripurkkia ei ilmeisesti tarvitse maksaa.

D-vitamiinista puhutaan paljon. Ja syystä, sillä vitamiinin suojaominaisuuksien lisäksi tällä D:llä on hormonivaikutus. Meidän suomalaisten kannattaa tarkkailla D-vitamiinin saantiamme erityisesti talvikuukausina. Mahdollisesti kannattaa käydä pilleripurkilla pimeimpään aikaan vuodesta. De on dodda, että Dee dorjuu lunssaa.

Eppu Normaali ei enää soi meillä. Eppua soitti tyttäreni Maria-Linnea. Hänellä on kova hoppu ja oma pieni perhe. Ikävä on. Ei Eppua, vaan tytärtä.

Fanaattiset karppaajat ovat mielenkiintoisia. Itseoppineita oman tiensä kulkijoita, jotka karsastavat äärimmäisyyksiin asti niitä hiilaripaholaisia, on todella mielenkiintoista seurata. Silloin kun fanatismi sokaisee mielen kaikki sopukat ilman minkäänlaista suvaitsevaisuutta, on menty liian pitkälle. Todennäköisesti tämän viestin lukee ensimmäisenä fanaattinen karppaaja ja pyytää minua suksimaan kuuseen.

Glukuronihappo on glukoosista hapetuksen avulla muodostunut uronihappo. Ja mitä järkeä tuossa nyt sitten mukamas on? Ainoastaan biokemian saloista intoa ammentava voi ihmetellä tämänkin luonnonilmiön tarkoituksenmukaisuutta. Muita asia ei voisi vähemmän kiinnostaa.

Hans-Christian poikani ei kuunnellut isäänsä uravalintaa tehdessään. Se oli hyvä asia. Nyt hän on yliluutnanttina liikuttamassa varusmiehiä ja tekee niitä töitä, joista isä on todella ylpeä.

Ilo on suurin, silloin kun sen jakaa toisillekin. Olen iloinen siitä, että vajaavaisuuksistani huolimatta jaksatte lukea blogiani, käydä luennoillani ja selata kirjojani.

Jan-Eric on kova hiihtäjäpoika. Hiihtomenestyksensä kautta hän on osoittanut, että olosuhteet voi aina kääntää voitokseen, jos vain jaksaa uskoa itseensä. Siinä on esimerkkiä isällekin.

Kaisa on Hanna-tyttäreni toinen nimi. Meikkaamiseen käytetyn ajan voisi käyttää hyödyllisemminkin. Mutta mitä ne isät siitä tietävät.

Lautasmalli on aikansa elänyt. Seuraavien elinvuosieni aikana pyrin tekemään kaikkeni, jotta Valtion ravitsemusneuvottelukunnan iänikuiset hapatukset nykyisen lautasmallin tärkeydestä jäisivät pois ihmisten alitajunnasta. Tajusitko?

Maastojuoksu on intohimoni. Tossujen tanssahdellessa tuttua polkua pitkin, tunnen eläväni täysillä. Millään muotoa en voi tajuta sellaisia ihmisiä, jotka eivät siihen kyetessään löydä juoksun ihanuutta.

Nerokkuus on haaste. Olen koko elämäni saanut kärsiä siitä, että olen nerokas. Olen varmaan syntynyt väärään maahan. Nerokkuutta ei ihailla Suomessa, sitä vihataan, voin valitettavasti kertoa kokemuksesta.

Onneni on olla Herraa lähellä. Joskus voi olla paikallaan paljastaa, että on ihan aidosti kristitty ja uskoo Jumalaan.

Proteiini pitää näläntunteen poissa. Vaikka et mitään muuta ymmärtäisi minun terveyssivujeni sisällöstä, niin paina tämä edes päähäsi: Jos sinä haluat hallita painoasi, sinun on löydettävä proteiinien ja rasvojen suhteen oikea tasapaino.

Quadriceps femoris on suurin lihaksesi. Nelipäinen reisilihas tykkää liikunnasta. Älä anna sen surkastua, vaan pidä se liikkeellä niin kauan kuin pystyt!

Ravitsemus herättää tunteita. Välillä tuntuu, että ihmisiltä on ruokapöydässä kadonnut tolkku kokonaan. Syödä nyt terveellisen kotiruoan sijaan jonkin elintarviketehtaan eineksiä. Sano juu juureksille ja ei eineksille! Tästäkin varmaan joku taas suuttuu aivan kauheasti?

Sibelius saa minut rauhoittumaan. Kun olen stressaantunut ja tuntuu siltä, että en saa elämääni järjestykseen, silloin pistän soimaan Jean Sibeliuksen sinfonian nro 2. Sen hitaassa osassa (Ges-duuri-trio) on jotain sellaista mikä antaa minulle seesteisen olon. Suosittelen.

Tea-vaimoni on aarre. On vaikea arvostaa riittävästi sellaista vaimoa, joka on hyvä ja juuri sopiva kaikin puolin.

Urheiluruudun ajaksi lentoon. Näen lapsellisessa visiossani miten kaikki suomalaiset pyöräilevät nojatuolissaan iltauutisten ajan ja siitä ilosta, että jaksavat tätä tehdä koko lähetyksen ajan, he lähtevät vielä lentoon urheiluuutisten ajaksi. Heiluttavat siis käsiään laajoissa kaarissa samalla kun jalat vispaavat ilmaa ja kunto nousee.

Viisaita sanoja. Harvemmin tulee ostettua viisaita sanoja. Nämä maksoivat minulle 50 euroa: "Viimeisellä matkalla ei tarvitse vetää enää vatsaa sisään."

www.ravintokirja.fi on paikka missä löytyy vaikka mitä. Käy kurkkaamassa!

x-( on hymiö, jolla ilmaistaan, että tuo oli ihan kuollut ajatus. Minun suosikkihymiöni on :-p~ , joka tarkoittaa herkullista.

Yliopistossa voi joko kadottaa sen vähäisenkin tolkkunsa, tai tehdä maailmasta siedettävämmän paikan asua.

Zakopanen MM-kisat vuonna 1962 ovat ensimmäiset urheilukilpailut, joihin äkkiseltään ajatellen, liittyvät ensimmäiset muistikuvani urheilusta. Nousevana hiihtotähtenä siellä nähtiin Eero Mäntyranta.

Åbo Akademissa väittelin tohtoriksi toukokuussa 1987. En osaa sanoa, olisiko ajan voinut käyttää viisaammin.

Älyttömintä elämässä on mielestäni sanonta: "Joka kuuseen kurkottaa, se katajaan kopsahtaa". Parempi on minusta juoksija ja satusetä Wilson Kirwan tapaan sanoa, että: "Tavoittele kuuta taivaalta, sillä silloin voit pudota tähtien joukkoon".

Ö-mappiin nämä höpötykset kuuluisivat, mutta ei näitä ihan pakko kenenkään ole lukea.
Tässä muuta sekavaa höpinääni:

Tämän kirjoitti kello 4 kommenttia:
Avainsanat:

perjantaina, marraskuuta 13, 2009

Lepoa aivoille

**
Tämä 12.11.2009 kirjoitettu juttuni on päivitetty 13.11.2009.

Kuuntelin taas suosikkiohjelmaani YLE Reseptoria. Tänään kuultiin uusintana tutkimusprofessori Kiti Müllerin haastattelu "Mihin aivot venyvät?". Ohjelma tuli kuin taivaan lahjana, sillä olen jo pitkään tehnyt töitä aivan liian kovalla tahdilla. Oli oikein ihanaa istahtaa tuoliin ja vain kuunnella hyvää radio-ohjelmaa.

Vähän yli puolen tunnin ihanan lepohetken jälkeen annan teille nyt professori Kiti Müllerin välittämän suloisen järkisanoman sellaisena kuin se hataran muistini varassa esiin putkahtaa. Anteeksi jo etukäteen poikkeuksellisen huonosti viimeistellystä sepustuksestani, joka tuskin tekee kunniaa ohjelman arvokkaalle annille. Pääviesti niille, jotka eivät jaksa tämän pitemmälle tekstini parissa: Muistakaa hoitaa aivojanne!

Aivoja pitää rasittaa. Niitä pitää käyttää vähän ylikierroksilla. Siitä aivot pitävät. Mutta kohtuus kaikessa. Aivoja ei saa jättää käymään ylikierroksille liian pitkään. Pitkään jatkuva kierrosten nostaminen ja korkeammalla pitäminen, ehkä jopa "työnarkomania", syö aivojen tehokkuutta. Aivojen sähkökemiallinen toiminta muuttuu epäsuotuisaan suuntaan, jos elämme jatkuvasti liian kovan työtaakan alla.

Aivot yrittävät itse aktiivisesti aika ajoin päästä aineenvaihdunnalliseen normaalitilaan. Professori Müllerin mukaan työstressin uuvuttama huomaa tämän siitä, että putoaa ikään kuin "tyhjään tilaan" jos ei tee mitään. Totaalinen aivojen "kiinni hirttäminen" on merkki siitä, että fyysisesti, henkisesti ja kognitiivisesti (ajattelun näkökulmasta) ollaan oltu pitkään liian kovilla kierroksilla (aivojen ylirasitustila). Kun aivot ylirasittuvat, siitä voi pahimmillaan seurata todellisuudentajun menetys. Professorin mielestä tämä johtuu siitä, että intensiivinen ajattelu kuluttaa paljon energia. Peräti 30% elimistön sokerista kuluu aivoissa.

Aivoja ei saisi päästää "maitohapoille", eli psykoosiin. Tehokkaan lääkityksen ja muun hoidon avulla toivutaan vähitellen työkuntoon. Müller näkee suuria haasteita tässä 24/7 -yhteiskunnassamme (menoa ja meininkiä riittää koko ajaksi). Ratkaisu pulmalliseen tilanteeseen löytyy perinteistä: pimeän ja valoisuuden jaksojen rytmityksestä. Kannattaa jakaa elämä aktiiviseen (valo) ja levolliseen (pimeä) osioon. Nykyään ärsykkeiden runsas määrä on ongelma.

Riittävän pitkä yöuni, hyvä ravinto ja rentoutuminen ovat tärkeässä roolissa. Oleellista ihmiselämässä on tehdä viisaita valintoja: Jätä tietyt asiat ilman huomiota! Aivoissa on tiedon suodatusjärjestelmä (otsalohkoissa), joka häiriintyy jos tietotulva tulee liian voimakkaaksi. Ratkaisevalla tavalla voi helpottaa aivojaan palautumaan, jos viettää riittävästi noita kallisarvoisia omia hetkiä. Ei tarvitse olla jatkuvasti läsnä, ihmisten ja tiedon keskellä. Voi levätä.

Normaali ja säännöllinen elämä on parasta aivojen hoitoa. Müllerin mielestä meillä on tällä hetkellä liian paljon mahdollisuuksia toteuttaa tätä 24/7 -yhteiskuntaa. Tylsä, harmaa arkirutiini on parempaa aivoille kuin se, että koko ajan asiat muuttuvat ja elämme loputtomasti jatkuvan tietovirran keskellä. Liikunta, taidenäyttelyssä käynti, mietiskely on tärkeää aivojen hoitoa. Työelämässä moni meistä tekee "tukka putkella" nykyään omat ja toisten työt kun toisaalla on valtava työttömien armeija. Työttömien aivot rapistuvat älyllisen tekemisen puutteeseen. Iso osa ihmisistä osaa etsiä sopivan tasapainon elämäänsä, mutta tällä hetkellä työelämä vie meidät väkisin pois tästä luonnollisesta, tasapainoisesta elämästä.


Yleisradion sivuille ilmestyi äsken (13.11.2009) tämä tieto:

Ihmisen aivot pitävät säännöllisestä elämästä ja tasaisesta harmaasta arjesta. Ja ihminen tarvitsee aikaa ajatella. Jatkuva kiireinen puuhastelu ei yleensä tuota mitään mainittavaa, ei ajatuksia eikä muutakaan.

Mitä on taloudellinen tiedonkäsittely ja voiko se pelastaa hermoromahdukselta? Mikä on marjanpoiminnan merkitys aivoille? Entä mitä on jaettu älykkyys vai onko sitä?

Tutkimusprofessori Kiti Müller Työterveyslaitokselta, kertoo myös kumpi rassaa aivoja enemmän infotulva vai itse tietotyö.

Moni työnantaja venyttää henkilökuntansa vieteriä ja aivojen venymiskykyä, koska ei ymmärrä aivojen toimintaa. Ihmisen aivot pitävät säännöllisestä elämästä ja tasaisesta harmaasta arjesta. Ja ihminen tarvitsee aikaa ajatella. Jatkuva kiireinen puuhastelu ei yleensä tuota mitään mainittavaa, ei ajatuksia eikä muutakaan. Parempaan tulokseen päästään, kun ihmisillä on työrauha sekä yhteistä aikaa ja paikka, jossa voidaan keskustella yhdessä ääneen.

Toistuvat organisaatiouudistukset, työn ja työtapojen jatkuvat muutokset vaihtuvissa työympäristöissä ja työryhmissä syövät ajan ja kärsivällisyyden lisäksi aivojen työtehoa ja tuottavuutta. Vanhasta pois-oppiminen on yhtä paljon aivotyötä kuin uuden oppiminen, ja näiden kahden samanaikainen opettelu rassaa ihmisen aivoja. Muutoksen paineissa, kiireessä ja väsyneenä yletön ylisuorittaminen lisää virheiden määrää, kun vanha rutiini puskee uuden läpi työn lopputulos voi mennä komeasti metsään. Leena Mattila hakee neuvoja Työterveyslaitoksen Aivot ja työ-tutkimuskeskukselta tutkimusprofessori Kiti Mülleriltä.

Tästä löydät lisää aivotoimintaa hellivää kirjoittelua:
Tämän kirjoitti kello 3 kommenttia:
Avainsanat:

keskiviikkona, marraskuuta 11, 2009

Omega-3-rasvahappoja odottaville äideille

**
Psykiatrian dosentti Antti Tanskanen on sitä mieltä, että raskaana oleville tulisi taata riittävästi omega-rasvahappoja.

Omega-3-rasvahappojen merkitys aivojen ja mielen toiminnalle ymmärretään päivä päivältä yhä paremmin. Ne ovat välttämättömiä aivojen normaalille toiminnalle, siksi niitä tulisi saada riittävästi, dosentti Tanskanen painottaa. Hän puhui tiistaina 10.11.2009 Öljypellavayhdistyksen aamiaistilaisuudessa.

Eikosapentaeenihappo EPAa ja dokosaheksaeenihappo DHAa syntyy elimistössä alfalinoleenihappo ALAsta. Yleensä noin 5−10 prosenttia ALAn määrästä muuttuu näiksi pitkäketjuisiksi omega-3-rasvahapoiksi.

Raskauden aikana elimistö muodostaa 200-kertaisen määrän pitkäketjuisia rasvahappoja ALAsta. Näin turvataan sikiön tarve saada riittävästi aivojen, silmien ja sydämen kehittymiseen tarvittavia aineita. Äidin tarpeet ovat toissijaisia.

Siksi Tanskasen mielestä pitäisi huolehtia siitä, että raskaana olevat saavat ravinnostaan itsekin riittävästi omega-rasvahappoja, esimerkiksi kalasta tai pellavansiemenöljystä. Se voi myös helpottaa raskauden aikaista masennusta.

Valtaosa uusimmista masennusta ja omega-kolmosia käsitelleistä tutkimuksista puoltaa näkemystä, että EPA yksinään tai yhdessä DHAn kanssa auttaa masennukseen. Vaikutus saatiin, kun lääkityksen lisäksi käytettiin yksi gramma EPAa päivässä. On tutkimuksia joissa yhteyttä ei löydetty, mutta ei omega-rasvahapoista ollut haittaakaan, Tanskanen kertoi.

Omega-3-rasvahappojen ja masennuksen käänteinen yhteys selvisi ensimmäisen kerran vuonna 1998 tiedelehti Lancetissa julkaistussa artikkelissa, jossa verrattiin masennuksen yleisyyttä ja kalan käyttöä eri maissa.

Viime viikolla Rasvahapot ja terveys -symposiumissa Tukholmassa käsiteltiin myös omega-3-rasvahappojen yhteyttä mielialaan ja käyttäytymiseen. Ravitsemustieteen ja psykologian tohtori Katherine Appleton Belfastin Queen´s Universitystä totesi, että tutkimuksia on vielä liian vähän vahvan näytön saamiseksi.

Tutkituin alue, josta näyttö on myös vahvinta, on pitkäketjuisten omega-3-rasvahappojen suotuisa vaikutus diagnosoituun masennukseen. Tanskasen mukaan viimeistään keski-ikäisenä pitäisi tehdä elintapamuutos, jotta myöhemmän iän masennusta vähennettäisiin.

Alfalinoleenihappo alentaa veren kolesterolia. Alfalinoleenihappoa sisältäviä kasviöljyjä, kuten pellavansiemenöljyä, on tutkittu vähemmän kuin kalaöljyjä. Myös ALAn itsenäisiä vaikutuksia on ryhdytty tutkimaan vasta viime aikoina.

Euroopan elintarviketurvallisuusvirasto EFSA on todennut, että "Alfalinoleenihapon riittävä saanti ruokavaliossa alentaa veren kolesterolitasoja". Väite on yksi harvoista, jotka EFSA on hyväksynyt elintarvikkeissa käytettäväksi terveysväitteeksi. Riittävä saanti on 2 grammaa päivässä.

Lähde: Ruokatiedon uutiset terveystoimittajille, 10.11.2009

Muita omega-3-rasvahappoa koskevia kirjoituksiani:
Tämän kirjoitti kello 4 kommenttia:
Avainsanat:

Diabeteksen hoidon laatu on ala-arvoista Suomessa

*
Suomi jäi yllättävän kauas kärkisijoilta diabeteksen hoitovertailussa. Diabeteksen hoidon laatua on arvioitu Euroopan maissa. Suomi löytyy Euro Consumer Diabetes -indeksissä vasta sijalta 14 juuri ennen Liettuaa ja Latviaa. Parhaiten menestyivät Tanska ja Iso-Britannia. Diabeteksen hoitovertailussa oli 27 EU-maan lisäksi mukana Norja ja Sveitsi.

Euro Consumer Diabetes -raportin mukaan Suomessa ei ole riittävästi tietoa hoidon laadusta eri puolilla maata. Toisin kuin indeksissä paremmin menestyneissä maissa, Suomessa ei ole valtakunnallista diabetesrekisteriä.

Muiksi syiksi Suomen heikolle sijoitukselle raportti nimeää liikalihavuuden yleisyyden ja koululiikunnan liian pienen määrän. Lisäksi diabeetikoiden mahdollisuus valita hoitopaikka on rajallinen, ja valtion ja kuntien tuki diabeetikkojen jalkojen hoitoon heikko. Raportin tekijät eivät myöskään arvostaneet Suomessa toteutettuja ennaltaehkäisytoimenpiteitä. Täällä kotimaassa hehkutettuja DEHKO- ja DPS- hankkeita ei ollenkaan arvosteta kansainvälisesti.

Suomessa on tällä hetkellä yli 500 000 diabeetikkoa. Tyypin 1 diabetesta sairastaa 40 000 henkilöä, ja diagnosoituja tyypin 2 diabeetikoita on 240 000. Lisäksi ainakin 200 000 sairastaa tyypin 2 diabetesta tietämättään. Molemmat diabetestyypit yleistyvät voimakkaasti.

Aikuistyypin diabetes on ehkäistävissä terveillä elämäntavoilla. Avainasemassa ovat painonhallinta, riittävä liikunta ja hyvät ruokatottumukset.

Olen useaan otteeseen kertonut diabeteshoidon uudistamisen tarpeesta. Diabetesliitto elää omissa maailmoissaan, eikä korvaansa loksauta kasvavalle kansalaistottelemattomuudelle. Useat ravitsemusterapeutit ovat viime aikoina kysyneet minulta miten voisivat tarjota potilailleen vaihtoehtoisia ja täydentäviä hoitoratkaisuja. Voin kertoa niistä laadukkaassa luennossa ja ohjata asiantuntijoiden luokse. Ottakaa yhteys!

Lähde: Ruokatiedon uutiset terveystoimittajille, 10.11.2009

Muita kirjoituksiani diabeteksesta:
Tämän kirjoitti kello Ei kommentteja:
Avainsanat:

tiistaina, marraskuuta 10, 2009

Rasvainen ruoka - paha mieli

*
Helsingin Sanomat kirjoittaa: Atkinsin dieetistä tulee paha mieli.

Yli sata ylipainoista miestä ja naista pannaan australialaistutkimuksessa vuoden ajaksi joko runsashiilihydraattiselle tai erittäin vähän hiilihydraattia sisältävälle energiaa rajoittavalle ruokavaliolle. Vuoden kuluttua molemmissa ryhmissä on saavutettu yhtä hyvä laihdutustulos (vähän alle 14 kiloa).

En pidä ollenkaan ihmeellisenä jos tulee paha mieli nautittaessa erittäin vähän hiilihydraattia sisältävää ruokavaliota vuoden verran. Ymmärtääkseni Atkins suositteli voimakasta hiilihydraattirajoitusta vain dieettinsä alkuvaiheessa (induktiovaihe, ketogeeninen dieetti). Vuoden verran noudatettuna se voi toki mahdollisesti vetää mielen matalaksi.

Ryhmien välillä ei havaittu eroa oppimis- ja ajattelukyvyssä sekä muistia mittaavissa testeissä. Tämähän osoittaa, että aivot pärjäävät tarvittaessa hyvinkin vähäisillä hiilihydraattimäärillä.

Ajattelemisen aihetta antoi tämäkin tutkimus.

Onko sinulla mielipiteitä tästä asiasta?
Tämän kirjoitti kello 16 kommenttia:
Avainsanat: ,

maanantaina, marraskuuta 09, 2009

Terveellinen kotimainen ruokavalio

**
Mitä me vouhotamme jatkuvasti siitä terveellisestä Välimeren ruokavaliosta, kun suomalaisen ruoan saa pienellä vaivalla terveelliseksi? Täysjyväviljaa kohtuullisesti, runsaasti metsämarjoja ja kalaa, ripaus kylmäpuristettua rypsiöljyä, luonnonmukaisesti tuotettua lihaa ja sanotaan reilusti juu juureksille. Siinä resepti jolla hakataan italiaanot, kreetalaiset ja konkvistadoorit!

Totuus löytyy äärikonservatiivisen Valtion ravitsemusneuvottelukunnan lautasmallin ja "karppaajien" harjoittaman yksipuolisen propagandan keskivälistä. Molemmat tahot syövät omaa uskottavuuttaan kaivautuessaan syvemmin poteroihinsa. Mitä fanaattisemmaksi meno yltyy, sitä enemmän karkotetaan omilla aivoillaan ajattelevia ihmisiä pois terveellisen ruoan parista.

Tässä teille Suomen Akatemian tutkijan tulkinta siitä millaista voisi olla kulkea turvallisesti tiedon sekamelskan keskellä nauttien suomalaisesta perusruoasta. Kannattaa miettiä mitä erikoistutkija Iris Erlund kirjoittaa!

Suositusten mukainen suomalainen ruokavalio päihittää terveellisyydessään esimerkillisenä pidetyn Välimeren maiden ruokavalion. Suomalaisen ruokavalion terveellisyyttä pönkittävät muun muassa täysjyvävilja, kala ja marjat, joita meillä on syöty jo muinaisista ajoista. Suomen Akatemian rahoittamassa SALVE-tutkimusohjelmassa ruokavalioita tutkiva erikoistutkija vertaa suomalaisten ruokailutottumuksia metsiemme sekasyöjään eli karhuun.

Suomalaiset ovat hanakoita vertaamaan omaa ruokakulttuuriaan esimerkiksi Välimeren maiden ruokiin – suomalaisen tappioksi. Suomalaista ruokaa pidetään perinteisesti epäterveellisenä ja raskaana eteläiseen verrattuna, mutta tosiasiassa jako ei ole näin yksiselitteinen.

- Itse asiassa monessa Välimeren maassa syödään nykyään melko epäterveellisesti, kun taas Suomessa on petrattu valtavasti ruokatottumusten suhteen. Aamupalakulttuuri on hyvä esimerkki: Suomessa aamupalapöydässä on perinteisesti kaura-, ohra- tai ruispuuroa, kun taas Ranskassa popsitaan sokeripullia ja croissanteja, toteaa Suomen Akatemian rahoittaman SALVE-tutkimusohjelman erikoistutkija Iris Erlund.

Välimeren ruokavalion esikuva, Kreetalta lähtöisin oleva ruokavalio sisälsi paljon kasviksia, täysjyväviljaa ja palkokasveja, mutta vain vähän lihaa ja alkoholia. Ruokavalion ja energiankulutuksen suhde oli ihanteellinen, sillä terveellisen ruokavalion lisäksi saatiin paljon arkiliikuntaa.

- Tämä alkuperäinen ruokavalio oli yleinen vielä 1950-luvulla, mutta nyt Välimeren maissa syödään paljon epäterveellisemmin ja ruokakulttuurin terveellisyys on osittain enää pelkkä myytti. Muun muassa runsaan oliiviöljyn kanssa lotraamisen seurauksena on paljon ylipaino-ongelmia.

Pohjoismaisesta ruoasta trendi maailmalla? Suomessa on pitkälti samanlainen ruokakulttuuri kuin muissakin Pohjoismaissa, ja suositusten mukaan kootut ruokavaliot ovat todella terveellisiä. Terveellisesti syöminen on meillä helppoa, sillä ruokakulttuuriin kuuluu jo perinteisesti muun muassa täysjyväviljaa, kalaa ja marjoja.

- Esimerkiksi suomalaisten paljon käyttämän rypsiöljyn rasvakoostumus on paljon parempi kuin oliiviöljyn. Vähärasvaisia ja vähäsokerisia tuotteita on tarjolla paljon, ja niitä käytetään enemmän kuin muualla. Myös vihannesten ja hedelmien valikoima on hyvä ympäri vuoden, Erlund sanoo.

Kunhan suomalaiset vielä oppivat syömään enemmän unohduksiin jääneitä juureksia, yrttejä sekä palkokasveja, Erlund arvelee, että pohjoismaisesta ruokavaliosta voisi hyvinkin tulla trendikäs myös muualla maailmassa. Lähtökohta on hyvä, sillä pohjoismailla on jo valmiiksi hyvä maine hyvinvoinnin mallialueena.

- Parhaimmillaan suomalaisten elintavat ovat vähän niin kuin karhuilla: paljon kasviksia ja kalaa, vähän lihaa ja rasvaa sekä rutkasti liikuntaa ja unta. Sehän kuulostaa todella hyvältä, Erlund nauraa.

Tutkimustiedosta saadaan potkua terveelliseen ruokavalioon. Suomen Akatemian rahoittamalla SALVE-tutkimusohjelmalla pyritään tuottamaan tietoa kansanterveyden parantamiseksi. Tavoitteena on tunnistaa sekä pohjoismaissa yleisesti käytettäviä terveellisiä ruokia että niitä biokemiallisia ilmiöitä, joihin voidaan vaikuttaa terveellisellä ruoalla.

- Kun tieto terveellisestä ruoasta lisääntyy, ihmisten on helpompi ryhtyä noudattamaan terveellisempää ruokavaliota, tutkimusohjelman erikoistutkija Iris Erlund uskoo.

- Suurimpana haasteena tällä hetkellä ovat niin sanotut makkaraperunaihmiset, joita ruoan terveellisyys ei kiinnosta. Jos ei halua tai ehdi miettiä kaupassa, mikä olikaan terveellistä, kannattaa panostaa perinteisesti suomalaiseen ruokavalioon kuuluviin, terveellisiksi tiedettyihin ruoka-aineisiin.

Erikoistutkijan suosituslista ruokaostosten terveellisyyttä miettiville sisältää suomalaisille tuttuja aineksia. Ostoskoriin kannattaa koota muun muassa täysjyvää, rypsiöljyä, marjoja, kalaa ja vähärasvaisia maitotuotteita.

- Myös erilaiset vihannekset, yrtit ja hedelmät kuuluvat laadukkaaseen ruokavalioon. Ne ovat hyviä ja herkullisia, ja niillä saadaan ruokiin väriä, variaatioita ja erilaisia makuja, Erlund lupaa.

Lähde: Deskin uutistiedote terveystoimittajille, 9.11.2009

Lisää kirjoituksiani terveellisestä ruoasta:
Tämän kirjoitti kello 24 kommenttia:
Avainsanat: ,
Tilaa: Blogitekstit (Atom)