keskiviikkona, joulukuuta 03, 2008

Kompromissinhakuinen yltiöoptimisti

**
Bloggaava opettaja Anne Ron
gas sanoo näin: "Kurssikaverini esitti tiukan närkästyksensä siihen, miten aina vain kannustin muita. Olin siis ällöttävän yltiöpositiivinen. Kehuin muita. Hän piti sitä lipevyytenä. Suomalaiseen kulttuuriin on kuulunut negatiivinen noteeraaminen. Hyvä sana jätetään sanomatta, mutta negatiivisen kritiikin lataaja on stara."

Juuri näin. Näin minäkin olen asiat kokenut. Sekoita tähän yltiöpositiiviseen soppaan vielä sitten kompromissinhakuisuus ja niin "se on siinä" - oma riippakiveni.

Ei ihme, että joudun vaikeuksiin hyväksikäyttäjien kanssa, varsinkin jos sattuvat olemaan jonkinsorttisia bisnesneroja. Se T-kirjaimella alkava tohtori, joka melkein taipuu muotoon tollonen, lienee kehittänyt näistä hyväksikäyttötapauksista kaikkein jaloimmat versiot. Oppia ikä kaikki. Tollot projektit opettivat minuakin paljon. Osan tapahtumista olisin nähnyt menneen toisin, mutta päällisin puolin jää kuitenkin hyvä fiilis.

Negatiivista kritiikkiä olen saanut kokea melkoisen suuria annoksia eri keskustelupalstoilla. Ehkä avoimmuuteni ja suoruuteni ruokkii tätä negatiivisuutta tai sitten ihmisillä vain on tarve ladata viesteihinsä negatiivista kritiikkiä. Ajatellaan, että ollaan suuria ajattelijoita kun uskalletaan sanoa jostakin ihmisestä oikein pahasti. Onneksi on tässä blogissani kommenttejaan kirjoittaneet mm. sellaisia ajattelijoita, jotka enemmänkin kritisoivat asiaa, eikä se henkilöön kohdistuva kritiikki ole pääroolissa. Toivottavasti kritiikin kohteena oleva henkilö ymmärtää (puhun nyt sekä itsestäni että muista henkilöistä), että itselleen oikeutetuksi kokemaansa raivoon pukeutunut ajatus pukkaa esille noiden henkilöönkin sidottujen purkauksien myötä. Syynä on asianomaisen kokema suunnaton vääryys. Teko on puolusteltavissa. Räikeimmät henkilöön kohdistuvat hyökkäykset siivoan kuitenkin pois.

Vaatimattomuus kaunistaa. Näin sanotaan, mutta vaatimattomuudeen kaapuun koko elämäni ajan pukeutuneena, voin sanoa, että välillä sekään ei ole kovin helppoa. Tosin vaatimattomuudestani en halua eroon missään nimessä. Minun itsetuntoani hivelee suunnattomasti jos vaatimattomasta toiminnastani joku saa jotain pysyvää apua. En edelleenkään tyrkytä itseäni joka paikkaan. Luotan siihen, että jos minua tarvitaan, jos terveysviestejäni, valmennustaitojani ehkä jopa nerouttani kaivataan, sitten sen luokse myös löydetään. Tällä hetkellä harmittaa yksi pieni terveyshanke Suomen Turuus', joka on mennyt kovin hankalaksi sen takia, että tuota poppoota (järjestö X) johtaa tällä hetkellä sellainen keskinkertaisuuksien armeija, että ei pahemmasta väliä. Lähes ilmaiseksi tarjoamani arvokas apu ei tahdo kelvata. Löysin syynkin siihen miksi apuni ei kelpaa: nerokkaiden ideoitteni varjoon uhkaavat jäädä ne keskinkertaiset johtohahmot, jotka luulevat jotain osaavansa. Pyh! Muuta eivät osaa kuin korostaa itseään ja samalla tuhota järjestöstä kaikki ne arvoperinteet, joita vuosien saatossa on järjestöön osattu yhdistää. On niin vaikea tällaisten ihmisten tunnustaa, että toinen tekee hyvää työtä ja on eduksi, että hänelle tarjotaan työrauha. Edeltäjäni tässä hommassa XYZ teki aivan korvaamatonta työtä vaikeissa olosuhteissa. Höh! - sanotaan hänelle, kun oikeampaa olisi pysähtyä miettimään mitä kaikkia hankkeita on menetetty kun ei ole menty mukaan edes puolella sydämellä.

Anteeksi avoimuuteni. Välillä tulee tätä sekavaa höpinää aivan liikaa. Kiitos jos luette tätäkin vuodatusta ja yritätte ymmärtää - minuakin.  Kiitos ennen kaikkea Annelle, joka kirjoitti asiasta niin hyvin.

7 kommenttia:

  1. Tollonen :D . Taitaa kohta pukata raastupauhkailuja "kunnian" loukkauksesta jonkun nimeltä mainitsemattoman sähköpostiin ;)

    VastaaPoista
  2. Se olisi aika hassua. Siellä me mahdollisesti kilvan kehuisimme toisiamme. :-) Diabeteksen ravitsemushoidossa iso-T päässee samalle viivalle virallisen hoidon kanssa ihan muutaman vuoden kuluttua. Se on valistunut arvaukseni. Iso-T ei arvaakaan kuka hänen puolestaan on puhunut :-)

    VastaaPoista
  3. En todella voi kieltää ettenkö itse keskusteluissani syyllistyisi myös henkilöön menevään arvosteluun. Toisaalta pyrin siihen, että jokaisessa komentissani on perusteltua asiaa mukana.

    VastaaPoista
  4. Jep, Sami Uusitalo, sinulla on asiaa kommenteissasi.

    VastaaPoista
  5. Ihmiset kunvaan ottaa itseensä kaiken, mitä kirjoittaa. Eihän sille mitään voi, jos "kolahtaa" johonkin tuntemattomaan välillä? Mulla suututtaa se, että ENSIN tyrkytetään estolääkityksiä, eikä etsitä syitä. Lääkkeet kun ei mitään vitamiineja ole eikä niiden yhteisvaikutuksia koskaan voida tarpeeksi hyvin tuntea.

    Mulle migreeninestolääkkeet on määrätty 4 kertaa - kuinka monelle muulle? Kuka sellaisesta "kantaa vastuuta"?

    VastaaPoista
  6. Arvoisa veteraaniurheilija, jatka valitsemallasi tieuralla. Olen pari vuotta seurannut kirjoituksiasi, ja ne ovat hyvinkin viisaita.

    T: Jape

    VastaaPoista
  7. Olen seurannut kouhkaamistasi erilaisissa yhteyksissä ja tullut siihen tulokseen, että olet sekaisin.

    VastaaPoista