**
Apeliini on ihmisen solujen erittämä hormoni (peptidi), jonka professori Masahiko Fujinon työryhmä löysi Japanissa vuonna 1998.Apeliinia esiintyy veriplasmassa, aivoissa, haimassa, sydämessä, keuhkoissa, munuaisissa, lisämunuaisissa, maksassa, suolistossa, rintakudoksessa, munasarjoissa, kilpirauhasessa ja valtimoiden seinämän endoteelissa.
Kiinalaisen raportin mukaan vasta diagnosoitujen, hoitamattomien tyypin 2 diabeetikkojen plasman apeliinin pitoisuus on tavallista pienempi. Joidenkin tutkimusten mukaan lihavuus ja diabetes lisäävät apeliinin määrää rasvakudoksessa, veriplasmassa ja silmän lasiaisessa. Eri tutkimuksissa on saatu vastakkaisia tuloksia.
Erään julkaisun mukaan apeliini voi estää insuliinin ja glukagoninkaltaisen peptidi 1:n (GLP-1) vaikutuksen glukoosiin kun taas toisen mukaan apeliini on välttämätöntä insuliiniherkkyydelle.
Apeliinin vaikutus välittyy ainakin osaksi adenosiinimonofosfaattiriippuvaisen proteiinikinaasin eli AMPK:n aktivaation kautta. Tässä suhteessa apeliinin vaikutus muistuttaa berberiinin vaikutusta.
Apeliini edistää terapeuttista angiogeneesiä (uudisverisuonten syntyä). Ihmisen elimistö pyrkii ilmeisesti apeliinin avulla kompensatorisesti torjumaan aineenvaihdunnan häiriöitä ja niiden aiheuttamia elinmuutoksia. Joidenkin tutkimusten mukaan apeliinin määrää voidaan lisätä tietyillä ravintolisillä, kuten EPA-rasvahapolla ja neidonhiuspuu-uutteella.
Apeliinin keskeinen merkitys terveydelle on alkanut selvitä vasta viime aikoina. Tutkimusten mukaan apeliinilla on monia fysiologisia vaikutuksia. Se ehkäisee verenpaineen kohoamista ja valtimonkovetustautia, se säätää sydämen rytmiä ja lisää (inotrooppisesti) sydänlihaksen supistusvoimaa sekä säätää insuliiniherkkyyttä ja sokeritasapainoa. Apeliini edistää typpioksidin (NO) tuotantoa valtimoiden seinämissä, jolloin ne pysyvät pehmeinä ja joustavina.
Apeliini edistää terapeuttista angiogeneesiä (uudisverisuonten syntyä). Ihmisen elimistö pyrkii ilmeisesti apeliinin avulla kompensatorisesti torjumaan aineenvaihdunnan häiriöitä ja niiden aiheuttamia elinmuutoksia. Joidenkin tutkimusten mukaan apeliinin määrää voidaan lisätä tietyillä ravintolisillä, kuten EPA-rasvahapolla ja neidonhiuspuu-uutteella.
Apeliinin keskeinen merkitys terveydelle on alkanut selvitä vasta viime aikoina. Tutkimusten mukaan apeliinilla on monia fysiologisia vaikutuksia. Se ehkäisee verenpaineen kohoamista ja valtimonkovetustautia, se säätää sydämen rytmiä ja lisää (inotrooppisesti) sydänlihaksen supistusvoimaa sekä säätää insuliiniherkkyyttä ja sokeritasapainoa. Apeliini edistää typpioksidin (NO) tuotantoa valtimoiden seinämissä, jolloin ne pysyvät pehmeinä ja joustavina.
Apeliinin uskotaan vahvistavan sydämen pumppausvoimaa ja suojaavan sydäntä hapenpuutteelta ja vajaatoiminnalta etenkin silloin kun verenpaine on koholla. Akuutissa sydäninfarktissa plasman apeliinin pitoisuus suurenee, mutta pitkäaikaisessa sydämen vajaatoiminnassa pitoisuus pienenee. Jotkin tutkijat esittävät, että apeliini pienentää infarktin kokoa ja suojaa sydänsoluja iskemian ja reperfuusion aiheuttamilta vaurioilta.
Jotkin tutkijat uskovat, että apeliini suoja sydäntä ehkäisemällä sydänlihassolujen ohjelmoitua kuolemaa, apoptoosia (lue tästä asiasta tämä PDF-tiedosto).
Apeliini suojaa aivoja ja muuta hermostoa hapenpuutteen aiheuttamilta vaurioilta. Apeliini säätää myös ruumiinlämpöä ja ruokahalua.
Apeliini on erityisen kiinnostava hormoni lihavuuden ja diabeteksen kannalta. Kokeellisessa hiirille aiheutetussa diabeteksessa apeliinin eritys vähenee. Rasvainen ruokavalio lisää jyrsijöiden ihonalaisen kudoksen, mutta ei retroperitoneaalisen rasvakudoksen apeliinin eritystä.
Apeliini on erityisen kiinnostava hormoni lihavuuden ja diabeteksen kannalta. Kokeellisessa hiirille aiheutetussa diabeteksessa apeliinin eritys vähenee. Rasvainen ruokavalio lisää jyrsijöiden ihonalaisen kudoksen, mutta ei retroperitoneaalisen rasvakudoksen apeliinin eritystä.
Eläinkokeissa apeliini säätää glukoosin tasapainoa (homeostaasia) ja parantaa sokerinsietoa sekä laihoilla että lihavilla rotilla. Apeliinin ruiskuttaminen laskimoon lisää sokerinottoa luurankolihaksiini ja alentaa veren sokeripitoisuutta.
Apeliini näyttää vaimentavan myös hiljaista kroonista tulehdusta (inflammaatiota), joka myllertää kaikissa pitkäaikaissairauksissa. Lihavien ihmisten plasman ja kudosten apeliinin pitoisuus pienenee kun ihmiset laihduttavat ruokavalion avulla. Apeliinin, insuliinin ja tuumorinekroositekijä alfan välillä vallitsee korrelaatio niillä ihmisillä, joiden insuliiniherkkyys lisääntyy eniten.
Ravintolisien ja kortisonin vaikutuksesta apeliiniin muutama sana vielä. Navarran yliopiston uuden tutkimuksen mukaan kalaöljyn EPA-rasvahappo lisää merkitsevästi apeliinin peruseritystä ja insuliinin stimuloimaa apeliinin eritystä sekä apeliinigeenin ilmentymistä rasvasoluissa (adiposyyteissä). Havainto antaa aivan uudenlaisen selityksen sille, että EPA on ilmeisesti diabeetikoille hyödyllinen ravintolisä. Esimerkiksi Japanissa lääkärit määräävät yleisesti diabeetikoille E-EPAa (1800 mg päivässä) täydentävänä hoitona. Sen on todettu suojaavan mm. diabeetikon munuaisia vaurioilta ja korjaavan diabeetikon kaulavaltimon ahtaumia ja parantaa verenkiertoa.
Kiinalaistutkimuksen mukaan neidonhiuspuun (Ginkgo biloban) lehdistä valmistettu uute lisää apeliinin pitoisuutta veriplasmassa. Tämä voi selittää uudella tavalla sitä, että uute voi suojata sydänlihasta hapenpuutteelta.
Lundin yliopiston tutkimuksen mukaan kortisonin käyttö vähentää haiman beetasolujen apeliinin eritystä. Tämä voi selittää sitä, että kortisonin pitkäaikainen käyttö voi laukaista tyypin 2 diabeteksen.
Kirjallisuus:
Miika Heinosen väitöskirja, 2009 (PDF-tiedosto)
PubMed-tietokannassa on tällä hetkellä 294 dokumenttia hakusanalla apelin
Ravintolisien ja kortisonin vaikutuksesta apeliiniin muutama sana vielä. Navarran yliopiston uuden tutkimuksen mukaan kalaöljyn EPA-rasvahappo lisää merkitsevästi apeliinin peruseritystä ja insuliinin stimuloimaa apeliinin eritystä sekä apeliinigeenin ilmentymistä rasvasoluissa (adiposyyteissä). Havainto antaa aivan uudenlaisen selityksen sille, että EPA on ilmeisesti diabeetikoille hyödyllinen ravintolisä. Esimerkiksi Japanissa lääkärit määräävät yleisesti diabeetikoille E-EPAa (1800 mg päivässä) täydentävänä hoitona. Sen on todettu suojaavan mm. diabeetikon munuaisia vaurioilta ja korjaavan diabeetikon kaulavaltimon ahtaumia ja parantaa verenkiertoa.
Kiinalaistutkimuksen mukaan neidonhiuspuun (Ginkgo biloban) lehdistä valmistettu uute lisää apeliinin pitoisuutta veriplasmassa. Tämä voi selittää uudella tavalla sitä, että uute voi suojata sydänlihasta hapenpuutteelta.
Lundin yliopiston tutkimuksen mukaan kortisonin käyttö vähentää haiman beetasolujen apeliinin eritystä. Tämä voi selittää sitä, että kortisonin pitkäaikainen käyttö voi laukaista tyypin 2 diabeteksen.
Kirjallisuus:
Miika Heinosen väitöskirja, 2009 (PDF-tiedosto)
PubMed-tietokannassa on tällä hetkellä 294 dokumenttia hakusanalla apelin
Lisää luettavaa ravintolisistä:
Espanjassa Navarran yliopistossa tutkittu EPA-rasvahappo on nimenomaan EPAn etyyliesteriä (E-EPA). Vuonna 2009 julkaistusta raportista ilmenee myös, että E-EPA parantaa insuliiniherkkyyttä. E-EPA vaikuttaa edullisesti viskeraalisen eli sisäelinrasvan apeliini- ja visfatiinigeenien ilmentymiseen.
VastaaPoistaRaportin julkaisi arvostettu tiedelehti British Journal of Nutrition 2009;101(7):1059-67 http://20.fi/4170
Tämäkin raportti vahvistaa sitä käsitystä, että E-EPA on diabeetikolle hyödyllinen ravintolisä.