Voiksi mennyttä kermaa Keskustaopiskelijat eivät voi enää kermaksi muuttaa, vaikka kuinka kirnuaisivat, vastaa Kokoomusopiskelijoiden puheenjohtaja Jussi Salonranta Keskustaopiskelijoiden puheenjohtajan Juha Iso-Ahon tuoreisiin väittämiin Keskustan opintorahalupauksista.
Lähde: Jussi Salonrannan blogi, 16.3.2007
perjantaina, maaliskuuta 16, 2007
Makeiset ja virvoitusjuomat pois kouluista
***
Ihanaa Kirsi Lindroos! Erinomaista Marjaana Manninen! Hyvä Pekka Puska! Mainiota Pirjo Pietinen!
Opetushallitus ja Kansanterveyslaitos ovat lähettäneet kouluille suosituskirjeen makeisten ja virvoitusjuomien myymisestä. Lue asiaa käsittelevä muistio (PDF)! Suosituksen mukaan kouluissa ja oppilaitoksissa ei tulisi ainakaan kouluaikana myydä säännöllisesti makeisia, virvoitusjuomia tai sokeroituja mehuja. Suositus pohjautuu virastojen huoleen lasten ja nuorten lisääntyvästä ylipainosta. Myös kouluruokailun arvostusta halutaan nostaa.
Välipala-automaattien tai kioskien tarjonnaksi toivotaan terveellisiä tuotteita. Myös vanhemmille toivotaan mahdollisuutta vaikuttaa välipala-automaattien tai kioskien hankintaan, sijoitteluun ja mainosten sisältöön. Kouluihin ja oppilaitoksiin toivotaan lisäksi mahdollisuutta juoda puhdasta ja raikasta vettä aina halutessaan. Käsittääkseni Hartwallin lapsivettäkään ei katsota suopein silmin.
Makeisten ja virvoitusjuomien käsittämättömän laajaa myyntiä puolustellaan usein sillä, että oppilaskunnat keräävät varoja toimintaansa juuri näiden myynnillä. Myös Kansanterveyslaitos ja Opetushallitus haluavat tukea oppilaiden osallisuutta ja yrittäjyyttä, kunhan myytävät tuotteet ovat ravitsemussuositusten mukaisia.
Osa kouluista on jo luopunut limsa- ja karkkiautomaateista. Uusimmassa Kuluttaja-lehdessä kysyttiin eri kouluilta ympäri Suomea, miten koululaisten välipala on järjestetty. Selvityksen mukaan joissain kouluissa limsa- ja karkkiautomaateista on jo luovuttu, mutta edelleen niitä kouluista toki löytyy. Joissain kouluissa välipalaa sai jo ilmaiseksi, mutta useimmissa kouluissa se oli vielä maksullista. Alakouluissa tarjottava välipala näytti yleensä eroavan yläasteella ja lukiossa tarjottavista välipaloista. Tyypillisiä välipalatarjoiluja olivat ruokajuomat, sämpylät, leivät, karjalanpiirakat, puurot, hedelmät, viilit ja jogurtit. Valitettavasti myös pullaa, makeita piirakoita ja pizzaa tarjottiin erityisesti yläasteilla ja lukioissa.
Lähde: Finfoodin uutiskirje, 16.3.2007
Ihanaa Kirsi Lindroos! Erinomaista Marjaana Manninen! Hyvä Pekka Puska! Mainiota Pirjo Pietinen!
Opetushallitus ja Kansanterveyslaitos ovat lähettäneet kouluille suosituskirjeen makeisten ja virvoitusjuomien myymisestä. Lue asiaa käsittelevä muistio (PDF)! Suosituksen mukaan kouluissa ja oppilaitoksissa ei tulisi ainakaan kouluaikana myydä säännöllisesti makeisia, virvoitusjuomia tai sokeroituja mehuja. Suositus pohjautuu virastojen huoleen lasten ja nuorten lisääntyvästä ylipainosta. Myös kouluruokailun arvostusta halutaan nostaa.
Välipala-automaattien tai kioskien tarjonnaksi toivotaan terveellisiä tuotteita. Myös vanhemmille toivotaan mahdollisuutta vaikuttaa välipala-automaattien tai kioskien hankintaan, sijoitteluun ja mainosten sisältöön. Kouluihin ja oppilaitoksiin toivotaan lisäksi mahdollisuutta juoda puhdasta ja raikasta vettä aina halutessaan. Käsittääkseni Hartwallin lapsivettäkään ei katsota suopein silmin.
Makeisten ja virvoitusjuomien käsittämättömän laajaa myyntiä puolustellaan usein sillä, että oppilaskunnat keräävät varoja toimintaansa juuri näiden myynnillä. Myös Kansanterveyslaitos ja Opetushallitus haluavat tukea oppilaiden osallisuutta ja yrittäjyyttä, kunhan myytävät tuotteet ovat ravitsemussuositusten mukaisia.
Osa kouluista on jo luopunut limsa- ja karkkiautomaateista. Uusimmassa Kuluttaja-lehdessä kysyttiin eri kouluilta ympäri Suomea, miten koululaisten välipala on järjestetty. Selvityksen mukaan joissain kouluissa limsa- ja karkkiautomaateista on jo luovuttu, mutta edelleen niitä kouluista toki löytyy. Joissain kouluissa välipalaa sai jo ilmaiseksi, mutta useimmissa kouluissa se oli vielä maksullista. Alakouluissa tarjottava välipala näytti yleensä eroavan yläasteella ja lukiossa tarjottavista välipaloista. Tyypillisiä välipalatarjoiluja olivat ruokajuomat, sämpylät, leivät, karjalanpiirakat, puurot, hedelmät, viilit ja jogurtit. Valitettavasti myös pullaa, makeita piirakoita ja pizzaa tarjottiin erityisesti yläasteilla ja lukioissa.
Lähde: Finfoodin uutiskirje, 16.3.2007
Viisi minuuttia ravintovalistuksesta
**
Sinä olet rohkea, sain yllättäen kuulla eräällä ravintoluennolla. Onneksi minulla ei ollut tulenpalavaa kiirettä pois luentotilaisuudesta vaan pystyin jatkamaan pohdiskelua mahdollisesta rohkeudestani luentotilaisuuden jälkeen.
En pidä itseäni erityisen rohkeana, joten oli syytä kuunnella rehellistä luentojeni kuuntelijaa ja kommentoijaa. Vaikka pelkäsin pahinta, näytti siltä, että mahdollisen rohkeuteni olen kuitenkin onnistunut kanavoimaan rakentavalla tavalla. Vaatii minulta suunnatonta rohkeutta ottaa tämä asia nyt esille. Minua kuunnellan lisääntyneellä mielenkiinnolla ympäri Suomen niemen ja arvostan luentokeikoille pyytäjien rohkeutta pyytää juuri minut paikalle. Otan sen riskin, että huumorilla höystetyt luentokeikkani tyrehtyvät kokonaan kun nyt pistän kaikki ravitsemuskorttini pöydälle. Voihan siinä mahdollisesti myös käydä niin, että keikat lisääntyvät. Toivottavasti arvostatte rohkeita mietteitäni ravitsemuksesta sekä luentotilaisuuksissa että näissä kirjoituksissani.
Tässä tulee avointa tilitystä ravitsemusvalistuksen tilasta Suomessa. Älkää hermostuko, älkää provosoituko! Moni asia on meillä Suomessa tosi hyvällä tolalla, joitakin asioita täytyy jonkin verran ihmetellä ja sitten on asioita, jotka ovat ihan päin mäntyä! Jos omalla kohdallanne tekstini lukeminen tuntuu pahalta, lopettakaa silloin lukeminen siihen paikkaan, maailmasta löytyy paljon muuta luettavaa. Jos kuitenkin löydätte pohdinnoistani jotain merkittävää, niin lukekaa toki tämä kirjoitukseni ja kaikki muutkin kirjoitukseni, antakaa tulla kommentteja, puolesta ja vastaan. Tämän lukemiseen teiltä menee viisi minuuttia, sanoman tajaumiseen voi mennä huomattavasti pitempi aika.
Viranhaltijat pelkäävät liiallista avoimuutta ravintoasioissa
Valtion ravitsemusneuvottelukunnan ohjeistus perustuu tutkittuun tietoon ja sisältää vuorenvarmasti parhaan mahdollisen ohjeistuksen miten laajat väestöryhmät voivat turvallisesti hoitaa ravitsemusasiansa kuntoon. Syömällä niin kuin Kansanterveyslaitos, Sydänliitto, Diabetesliitto ym. valistavat, pysyy terveenä noin yleisesti ottaen. Ohjeet toimivat loistavasti jos on terve ja rakastaa liikuntaa. Hiilihydraatteja syödään silloin estoitta juuri niin paljon kuin suosituksissa neuvotaan syömään (reippaasti yli puolet, eli 55-65%), valkuaista pistetään kohtuullisesti poskeen (15-20%) ja rasvan käytössä on terveen järjen käyttö sallittua, eli vältetään liian rasvaisia ruokia (20-30%). Useimmat meistä oivaltavat tämän asian, kuitenkin ihmiset ovat yhä enemmän hukassa lukiessaan lehdistä tai kuullessaan telkkarissa näiden ohjeistusten erilaisista muunnelmista.
Mikä on se oikea tapa syödä? Mikä on se oikea tapa liikkua? Voin ymmärtää tavallisen ihmisen vaikeudet erottaa milloin kyseessä on esimerkiksi terveysvaikutteisten tuotteiden voimakas mainostus ja milloin puhutaan siitä, miten tuote oikeasti vaikuttaa terveyteen. Usein kuluttaja joutuu miettimään onko tämä jonkun uuden kuntokerhon mainospätkä, vai annetaanko siinä todellakin vilpittömästi ymmärtää, että ihmisen olisi hyvä liikkua vähintään 45 min joka päivä sellaisia lyhyehköjä keppejä mukanaan raahaten. Yksi esimerkki mainostuksen ja terveellisyyden ristiriidasta on suhtautuminen erilaisiin ravintolisiin ja vitamiinivalmisteisiin. Monia ravintolisiä mainostetaan sillä tavalla, että ne auttavat "siihen ja siihen" –vaivaan. Kuitenkaan käyttäjä ei kuitenkaan ehkä huomaa olennaista eroa tuotetta käyttäessään. Näihin mainoksiin ja markkinointipuheisiin suhteutettuna Valtion ravitsemusneuvottelukunnan antamat ohjeet tuovat selkeän linjauksen ravintoaineiden käyttöön ja palauttavat ihmiset takaisin maanpinnalle sen suhteen mikä on oikeasti terveellistä useimmille ihmisille.
Uutena asiana mukaan otetuilla liikuntasuosituksilla (mahtava asia!) ei tavoitella neptunus -planeettaa taivaalta vaan on hyvin ymmärretty käytännöllinen näkökulma, jossa korostuu ihmisten arkiliikunnasta koostuva kokonaisuus. Suosituksessa on mielestäni tosi hyvin oivallettu "pätkäliikunta". Tämä pieninä palasina koottava liikuntapanos motivoi ja rohkaisee kiireisen arjen keskelläkin koostamaan itselleen soveltuvia liikuntakokonaisuuksia. Ei yritetäkään viestittää "täydellisistä huippu-urheilijoiden treeneistä".
Eräs liikunta-alan yrittäjä puhui minulle viisaita: "Usein ammattiliikuttajan näkökulmasta havaitsee kuinka ihmisille syntyy herkästi rimakauhu, jos heillä on sellainen näkemys että treenin tulisi aina olla erittäin tarkasti oikein toteutettu ja juuri oikean mittainen. Silloin tapahtuu traagisin vaihtoehto kaikista, eli jäädäänkin täysin liikkumattomana kotiin odottelemaan parempaa ajankohtaa sille 'täydelliselle treenille'. Jäin ravitsemusneuvottelukunnan ohjeistuksessa kaipaamaan sitä, että liikunnan merkityksestä olisi vielä selkeämmin oma kohtansa tiivistelmässä, jossa tiivistetysti olisi sitten luettavissa kansanterveyden näkökulmasta kaikki olennainen".
Ongelmat syntyvät sitten kun tämä kaikille suunnattu sinänsä hieno valistussanoma ei jostain syystä kuitenkaan toimi yksilötasolla. Voin pistää pääni pantiksi, että Suomessa elää sellaisia ihmisiä, jotka valtion ravitsemusneuvottelukunnan ohjeilla voivat todella pahoin. Henkilöllä voi olla esimerkiksi diabetes, hänellä voi olla voimakas sokerinhimo, hän saattaa tajuta voivansa huomattavasti paremmin jos hän syö paljon rasvaa, hänelle ei kertakaikkiaan nuo oikeaoppiset kevyttuotteet sovi, hän on ihastunut meijerivoihin jne. Kerro näitä ajatuksiasi kirjoituksissasi, luentoilloissasi, keskustelufoorumeilla, lääkärikolleegoillesi, niin saat pahimmillasi havaita sellaista järjenjuoksun pimeytymistä järkevinä pitämissäsi viranhaltijoissa, tutkijoissa, lääkäreissä, että et voinut uskoa asiaa todeksi. Tämä on kuitenkin totta! Mainitse näille viranhaltijoille ja virallisen terveystietomme vaalijoille voivasi hyvinkin ajatella, että virallisesta ravintovalistuksesta poikkeava Atkinsin ruokavalio (tai jokin muu suosittu dieetti) saattaa joillekin ihmisille olla terveellinen ratkaisu ja saat kuulla olevasi täysi sekopää ja lisääväsi muiden viranomaisten ahdinkoa ja kuluttajien hämmenystä entisestään. Ravinnon monipuolisuus on terveytemme kannalta erityisen tärkeää. Usein luullaan terveellisen ruokavalion tarkoittavan samaa kuin rasvaton ruoka, mutta myös tämä pahamaineinen rasva kuuluu osana monipuoliseen ruokavalioon.
Ravitsemussuositusten luonteeseen kuuluu, että ne ovat ohjeellisia. Suositusten avulla opimme elämän peruskoulussa miten ruokavalio koostetaan terveellisempään suuntaan. Mutta aivan kuten yhteiskuntaa voi menestyksellisesti johtaa porvarillinen hallitus, meillä on kokemusperäistä tietoa, että SMP aikoinaan ei onnistunut syöksemään tätä maata täydelliseen perikatoon. Jotkut kokevat hankalaksi syödä vihanneksia suositusten mukaista määrää tai kokevat syyllisyyttä kun kalaa ei syödä 2-3 kertaa viikossa. Sama homma voi olla perunan syönnin tai makaronin kanssa. Vaikka kuinka suositukset sanoisivat, että perunaa olisi hyvä syödä kohtuullisesti, olen valistusilloissani pitänyt perunan syönnin jälkeisestä "raskaasta olotilasta" kertovia kuuntelijoita siinä määrin arvossa, että olen vapauttanut heidät tästä perunan tuputtamislinjauksesta. Ravitsemussuositusten täytyy oikein tulkittuina nähdä sellaisina, että ne antavat monipuolisia vaihtoehtoja, josta kaikki sitten löytävät oman tavan syödä terveellisesti. Muodissa on minulla tällainen usein viljelemäni lause: "Syö sellaista ruokaa josta sinulle tulee mahdollisimman hyvä olo!"
Olen sitä mieltä, että esimerkiksi diabeetikoiden pitäisi saada hoitavalta lääkäriltään ja ravitsemusterapeutiltaan tarvittaessa mahdollisuus kokeilla esimerkiksi vähähiilihydraattista ruokavaliota ja liikuntaa samalla sovittaen lääkityksensä sellaiseksi, että siitä ehkä voisi jopa kokonaan luopua. En ymmärrä miksi tämä voi olla niin mahdoton ajatuskuvio.
Virallisessa ravintovalistuksessa eenergiaravintoaineiden jakautumasta annetaan turhan jäykkä ja ehdoton suositus. En ymmärrä miksi ei edes merkittävimpiä erityisryhmiä (huippu-urheilijat, diabeetikot, verenpainepotilaat, kilpirauhasihmiset ym.) huomioida paremmin raportissa. Ehkä raportti silloin menettää selkeytensä ja sen tällä hetkellä erinomaisen tiiviin muotonsa. Yksinkertainen on kaunista? Kuitenkin, erityisesti hiilihydraattien ja rasvan saantisuositukset voisivat vaihdella henkilön liikuntamäärän ja energiankulutuksen mukaan. Samoin esimerkiksi tiettyjen vitamiinien ja kivennäisaineiden poikkeuksellinen tarve mm. sairauksista toipuvilla ihmisillä. Vähän liikuntaa harrastavilla voisi rasvojen suhteellinen osuus ravinnosta olla sokereiden kustannuksella korkeampikin, kunhan rasvan laatutekijöihin ja monipuolisuuteen kiinnitetään riittävästi huomiota.
Ravintotutkimuksia luetaan tarkoituksella väärin!
Minun on vaikea käsittää miksi jonkun tietyn laitoksen virallinen ravintovalistaja voi nähdä niinkin paljon vaivaa tulkitakseen tahallaan väärin ilmestyneitä laajoja ravintotutkimuksia. Hän saattaa poimia itseään ja rahoittajia miellyttäviä tutkimuslöydöksiä samalla täysin katkaisten kaiken muun aistinvaraisen toimintansa niin, ettei hän näe edes samalle sivulle ilmestynyttä täysin päinvastaista tietoa. Samaan hengenvetoon hän saattaa innostua haukkumaan kaikki luontaistuotealalla olevat rehellisetkin yrittäjät, jotka myöskin haluavat poimia tutkimustöistä ne omaa ajatuskuviotaan pönkittävät tiedonmuruset.
Minusta esimerkiksi tuntuu pöyristyttävän lapselliselta sellainen laajalle levinnyt ajatuskuvio, että vuosikymmenestä toiseen kerrotaan varoittavaan sävyyn siitä ruoan kolesterolista ja kielletään systemaattisesti kovien eläinperäisten rasvojen käyttö koska se on niin vaarallista sydämelle. Viime aikoina on ilmestynyt useita luotettavia tutkimuksia, joissa todetaan näiden eläinperäisten rasvojen terveyttä edistävät ominaisuudet. Viranomaisille on jäänyt päälle tuo vanha levy, samaa virttä veisataan tapahtuu sitten mitä tahansa edistystä ravintorintamalla.
Olen laaja-alaisesti ja rehellisesti tutkinut ja tulkinnut näitä ravintoasioita. En pidä mahdottomana, että minäkin tulkitsen ravintotutkimuksia väärin. Monet ravintotutkimukset ovat niin epäselviä lähtökohdiltaan, että vaara vaanii jatkuvasti. Minut erottaa kuitenkin monesta ravintovalistajasta se seikka, että minä olen vapaa kuin taivaan lintu! Kukaan ei maksa minulle provisiota jos kerron ravintoluennoillani näistä ravintoaineista joko ylistävään tai paheksuvaan sävyyn. Minä saatan suositella jotakin aitoa luonnontuotetta, ravintolisää, vitamiinipilleriä ym. vain sen yksinkertaisen seikan takia, että minulle on muodostunut sen suhteen luottamusta herättävä olotila. Tuote saattaa aidosti toimia tai siitä ravintoaineesta voi olla hyötyä.
Tässä Viisi minuuttia -sarjassa on aiemmin ilmestynyt:
Sinä olet rohkea, sain yllättäen kuulla eräällä ravintoluennolla. Onneksi minulla ei ollut tulenpalavaa kiirettä pois luentotilaisuudesta vaan pystyin jatkamaan pohdiskelua mahdollisesta rohkeudestani luentotilaisuuden jälkeen.
En pidä itseäni erityisen rohkeana, joten oli syytä kuunnella rehellistä luentojeni kuuntelijaa ja kommentoijaa. Vaikka pelkäsin pahinta, näytti siltä, että mahdollisen rohkeuteni olen kuitenkin onnistunut kanavoimaan rakentavalla tavalla. Vaatii minulta suunnatonta rohkeutta ottaa tämä asia nyt esille. Minua kuunnellan lisääntyneellä mielenkiinnolla ympäri Suomen niemen ja arvostan luentokeikoille pyytäjien rohkeutta pyytää juuri minut paikalle. Otan sen riskin, että huumorilla höystetyt luentokeikkani tyrehtyvät kokonaan kun nyt pistän kaikki ravitsemuskorttini pöydälle. Voihan siinä mahdollisesti myös käydä niin, että keikat lisääntyvät. Toivottavasti arvostatte rohkeita mietteitäni ravitsemuksesta sekä luentotilaisuuksissa että näissä kirjoituksissani.
Tässä tulee avointa tilitystä ravitsemusvalistuksen tilasta Suomessa. Älkää hermostuko, älkää provosoituko! Moni asia on meillä Suomessa tosi hyvällä tolalla, joitakin asioita täytyy jonkin verran ihmetellä ja sitten on asioita, jotka ovat ihan päin mäntyä! Jos omalla kohdallanne tekstini lukeminen tuntuu pahalta, lopettakaa silloin lukeminen siihen paikkaan, maailmasta löytyy paljon muuta luettavaa. Jos kuitenkin löydätte pohdinnoistani jotain merkittävää, niin lukekaa toki tämä kirjoitukseni ja kaikki muutkin kirjoitukseni, antakaa tulla kommentteja, puolesta ja vastaan. Tämän lukemiseen teiltä menee viisi minuuttia, sanoman tajaumiseen voi mennä huomattavasti pitempi aika.
Viranhaltijat pelkäävät liiallista avoimuutta ravintoasioissa
Valtion ravitsemusneuvottelukunnan ohjeistus perustuu tutkittuun tietoon ja sisältää vuorenvarmasti parhaan mahdollisen ohjeistuksen miten laajat väestöryhmät voivat turvallisesti hoitaa ravitsemusasiansa kuntoon. Syömällä niin kuin Kansanterveyslaitos, Sydänliitto, Diabetesliitto ym. valistavat, pysyy terveenä noin yleisesti ottaen. Ohjeet toimivat loistavasti jos on terve ja rakastaa liikuntaa. Hiilihydraatteja syödään silloin estoitta juuri niin paljon kuin suosituksissa neuvotaan syömään (reippaasti yli puolet, eli 55-65%), valkuaista pistetään kohtuullisesti poskeen (15-20%) ja rasvan käytössä on terveen järjen käyttö sallittua, eli vältetään liian rasvaisia ruokia (20-30%). Useimmat meistä oivaltavat tämän asian, kuitenkin ihmiset ovat yhä enemmän hukassa lukiessaan lehdistä tai kuullessaan telkkarissa näiden ohjeistusten erilaisista muunnelmista.
Mikä on se oikea tapa syödä? Mikä on se oikea tapa liikkua? Voin ymmärtää tavallisen ihmisen vaikeudet erottaa milloin kyseessä on esimerkiksi terveysvaikutteisten tuotteiden voimakas mainostus ja milloin puhutaan siitä, miten tuote oikeasti vaikuttaa terveyteen. Usein kuluttaja joutuu miettimään onko tämä jonkun uuden kuntokerhon mainospätkä, vai annetaanko siinä todellakin vilpittömästi ymmärtää, että ihmisen olisi hyvä liikkua vähintään 45 min joka päivä sellaisia lyhyehköjä keppejä mukanaan raahaten. Yksi esimerkki mainostuksen ja terveellisyyden ristiriidasta on suhtautuminen erilaisiin ravintolisiin ja vitamiinivalmisteisiin. Monia ravintolisiä mainostetaan sillä tavalla, että ne auttavat "siihen ja siihen" –vaivaan. Kuitenkaan käyttäjä ei kuitenkaan ehkä huomaa olennaista eroa tuotetta käyttäessään. Näihin mainoksiin ja markkinointipuheisiin suhteutettuna Valtion ravitsemusneuvottelukunnan antamat ohjeet tuovat selkeän linjauksen ravintoaineiden käyttöön ja palauttavat ihmiset takaisin maanpinnalle sen suhteen mikä on oikeasti terveellistä useimmille ihmisille.
Uutena asiana mukaan otetuilla liikuntasuosituksilla (mahtava asia!) ei tavoitella neptunus -planeettaa taivaalta vaan on hyvin ymmärretty käytännöllinen näkökulma, jossa korostuu ihmisten arkiliikunnasta koostuva kokonaisuus. Suosituksessa on mielestäni tosi hyvin oivallettu "pätkäliikunta". Tämä pieninä palasina koottava liikuntapanos motivoi ja rohkaisee kiireisen arjen keskelläkin koostamaan itselleen soveltuvia liikuntakokonaisuuksia. Ei yritetäkään viestittää "täydellisistä huippu-urheilijoiden treeneistä".
Eräs liikunta-alan yrittäjä puhui minulle viisaita: "Usein ammattiliikuttajan näkökulmasta havaitsee kuinka ihmisille syntyy herkästi rimakauhu, jos heillä on sellainen näkemys että treenin tulisi aina olla erittäin tarkasti oikein toteutettu ja juuri oikean mittainen. Silloin tapahtuu traagisin vaihtoehto kaikista, eli jäädäänkin täysin liikkumattomana kotiin odottelemaan parempaa ajankohtaa sille 'täydelliselle treenille'. Jäin ravitsemusneuvottelukunnan ohjeistuksessa kaipaamaan sitä, että liikunnan merkityksestä olisi vielä selkeämmin oma kohtansa tiivistelmässä, jossa tiivistetysti olisi sitten luettavissa kansanterveyden näkökulmasta kaikki olennainen".
Ongelmat syntyvät sitten kun tämä kaikille suunnattu sinänsä hieno valistussanoma ei jostain syystä kuitenkaan toimi yksilötasolla. Voin pistää pääni pantiksi, että Suomessa elää sellaisia ihmisiä, jotka valtion ravitsemusneuvottelukunnan ohjeilla voivat todella pahoin. Henkilöllä voi olla esimerkiksi diabetes, hänellä voi olla voimakas sokerinhimo, hän saattaa tajuta voivansa huomattavasti paremmin jos hän syö paljon rasvaa, hänelle ei kertakaikkiaan nuo oikeaoppiset kevyttuotteet sovi, hän on ihastunut meijerivoihin jne. Kerro näitä ajatuksiasi kirjoituksissasi, luentoilloissasi, keskustelufoorumeilla, lääkärikolleegoillesi, niin saat pahimmillasi havaita sellaista järjenjuoksun pimeytymistä järkevinä pitämissäsi viranhaltijoissa, tutkijoissa, lääkäreissä, että et voinut uskoa asiaa todeksi. Tämä on kuitenkin totta! Mainitse näille viranhaltijoille ja virallisen terveystietomme vaalijoille voivasi hyvinkin ajatella, että virallisesta ravintovalistuksesta poikkeava Atkinsin ruokavalio (tai jokin muu suosittu dieetti) saattaa joillekin ihmisille olla terveellinen ratkaisu ja saat kuulla olevasi täysi sekopää ja lisääväsi muiden viranomaisten ahdinkoa ja kuluttajien hämmenystä entisestään. Ravinnon monipuolisuus on terveytemme kannalta erityisen tärkeää. Usein luullaan terveellisen ruokavalion tarkoittavan samaa kuin rasvaton ruoka, mutta myös tämä pahamaineinen rasva kuuluu osana monipuoliseen ruokavalioon.
Ravitsemussuositusten luonteeseen kuuluu, että ne ovat ohjeellisia. Suositusten avulla opimme elämän peruskoulussa miten ruokavalio koostetaan terveellisempään suuntaan. Mutta aivan kuten yhteiskuntaa voi menestyksellisesti johtaa porvarillinen hallitus, meillä on kokemusperäistä tietoa, että SMP aikoinaan ei onnistunut syöksemään tätä maata täydelliseen perikatoon. Jotkut kokevat hankalaksi syödä vihanneksia suositusten mukaista määrää tai kokevat syyllisyyttä kun kalaa ei syödä 2-3 kertaa viikossa. Sama homma voi olla perunan syönnin tai makaronin kanssa. Vaikka kuinka suositukset sanoisivat, että perunaa olisi hyvä syödä kohtuullisesti, olen valistusilloissani pitänyt perunan syönnin jälkeisestä "raskaasta olotilasta" kertovia kuuntelijoita siinä määrin arvossa, että olen vapauttanut heidät tästä perunan tuputtamislinjauksesta. Ravitsemussuositusten täytyy oikein tulkittuina nähdä sellaisina, että ne antavat monipuolisia vaihtoehtoja, josta kaikki sitten löytävät oman tavan syödä terveellisesti. Muodissa on minulla tällainen usein viljelemäni lause: "Syö sellaista ruokaa josta sinulle tulee mahdollisimman hyvä olo!"
Olen sitä mieltä, että esimerkiksi diabeetikoiden pitäisi saada hoitavalta lääkäriltään ja ravitsemusterapeutiltaan tarvittaessa mahdollisuus kokeilla esimerkiksi vähähiilihydraattista ruokavaliota ja liikuntaa samalla sovittaen lääkityksensä sellaiseksi, että siitä ehkä voisi jopa kokonaan luopua. En ymmärrä miksi tämä voi olla niin mahdoton ajatuskuvio.
Virallisessa ravintovalistuksessa eenergiaravintoaineiden jakautumasta annetaan turhan jäykkä ja ehdoton suositus. En ymmärrä miksi ei edes merkittävimpiä erityisryhmiä (huippu-urheilijat, diabeetikot, verenpainepotilaat, kilpirauhasihmiset ym.) huomioida paremmin raportissa. Ehkä raportti silloin menettää selkeytensä ja sen tällä hetkellä erinomaisen tiiviin muotonsa. Yksinkertainen on kaunista? Kuitenkin, erityisesti hiilihydraattien ja rasvan saantisuositukset voisivat vaihdella henkilön liikuntamäärän ja energiankulutuksen mukaan. Samoin esimerkiksi tiettyjen vitamiinien ja kivennäisaineiden poikkeuksellinen tarve mm. sairauksista toipuvilla ihmisillä. Vähän liikuntaa harrastavilla voisi rasvojen suhteellinen osuus ravinnosta olla sokereiden kustannuksella korkeampikin, kunhan rasvan laatutekijöihin ja monipuolisuuteen kiinnitetään riittävästi huomiota.
Ravintotutkimuksia luetaan tarkoituksella väärin!
Minun on vaikea käsittää miksi jonkun tietyn laitoksen virallinen ravintovalistaja voi nähdä niinkin paljon vaivaa tulkitakseen tahallaan väärin ilmestyneitä laajoja ravintotutkimuksia. Hän saattaa poimia itseään ja rahoittajia miellyttäviä tutkimuslöydöksiä samalla täysin katkaisten kaiken muun aistinvaraisen toimintansa niin, ettei hän näe edes samalle sivulle ilmestynyttä täysin päinvastaista tietoa. Samaan hengenvetoon hän saattaa innostua haukkumaan kaikki luontaistuotealalla olevat rehellisetkin yrittäjät, jotka myöskin haluavat poimia tutkimustöistä ne omaa ajatuskuviotaan pönkittävät tiedonmuruset.
Minusta esimerkiksi tuntuu pöyristyttävän lapselliselta sellainen laajalle levinnyt ajatuskuvio, että vuosikymmenestä toiseen kerrotaan varoittavaan sävyyn siitä ruoan kolesterolista ja kielletään systemaattisesti kovien eläinperäisten rasvojen käyttö koska se on niin vaarallista sydämelle. Viime aikoina on ilmestynyt useita luotettavia tutkimuksia, joissa todetaan näiden eläinperäisten rasvojen terveyttä edistävät ominaisuudet. Viranomaisille on jäänyt päälle tuo vanha levy, samaa virttä veisataan tapahtuu sitten mitä tahansa edistystä ravintorintamalla.
Olen laaja-alaisesti ja rehellisesti tutkinut ja tulkinnut näitä ravintoasioita. En pidä mahdottomana, että minäkin tulkitsen ravintotutkimuksia väärin. Monet ravintotutkimukset ovat niin epäselviä lähtökohdiltaan, että vaara vaanii jatkuvasti. Minut erottaa kuitenkin monesta ravintovalistajasta se seikka, että minä olen vapaa kuin taivaan lintu! Kukaan ei maksa minulle provisiota jos kerron ravintoluennoillani näistä ravintoaineista joko ylistävään tai paheksuvaan sävyyn. Minä saatan suositella jotakin aitoa luonnontuotetta, ravintolisää, vitamiinipilleriä ym. vain sen yksinkertaisen seikan takia, että minulle on muodostunut sen suhteen luottamusta herättävä olotila. Tuote saattaa aidosti toimia tai siitä ravintoaineesta voi olla hyötyä.
Tässä Viisi minuuttia -sarjassa on aiemmin ilmestynyt:
- viisi minuuttia aikuisten aivovammoista
- viisi minuuttia avokadosta
- viisi minuuttia korkeasta verenpaineesta
- viisi minuuttia laihdutusvalmisteista
- viisi minuuttia lantusta
- viisi minuuttia nauriista
- viisi minuuttia parsasta
- viisi minuuttia rasvamaksasta
- viisi minuuttia syömisen säätelystä
- viisi minuuttia terveellisistä rasvoista
- viisi minuuttia virvoitusjuomista
tiistaina, maaliskuuta 13, 2007
Diabetesongelma ratkeaa vielä!
Päivän mietteitä:
Diabetesongelma ratkeaa, kun avoimin mielin etsitään ratkaisuja sairauden ongelmiin. Kyllä tiede on ratkaissut visaisempiakin ongelmia. Ehkä ratkaisu tyypin 2 diabetekseen ja metaboliseen oireyhtymään löytyy kun otetaan lusikka kauniiseen käteen ja lakataan tekemästä diabeteksella bisnestä.
Ymmärrettävästi ravintokuiduissa, omaehtoisessa liikunnassa ja vähentyneessä hiilihydraattikuormassa ei ole paljon rahaa ja vaikutusvaltaa jaossa. Mutta miettikää miten ihanteellinen ratkaisu se olisi, jos se toimisi! Diabetes on kansantauti, jonka ehkäisyyn ja hoitoon kannattaa panostaa juuri nyt.
Luettavaa: Diabetes tulee - oletko valmis?
Kommentteja on jo tullut sähköpostilla:
Kiitos Christer! Mielestäni juttusi on tärkeä ja se tulee hyvälle paikalle. (H.P.)
Olen lukenut kirjoituksesi ja se on mielestäni erittäin hyvä. (A.L.)
Selkeä kirjoitus todella tärkeästä asiasta. Panee pohtimaan nykyistä valistustyötä. Olen kiitollinen kun et kokonaan tyrmää Diabetesliiton valistusta vaan tarjoat toimivan vaihtoehtoisen ratkaisun halukkaille. (M.R.)
Diabetesongelma ratkeaa, kun avoimin mielin etsitään ratkaisuja sairauden ongelmiin. Kyllä tiede on ratkaissut visaisempiakin ongelmia. Ehkä ratkaisu tyypin 2 diabetekseen ja metaboliseen oireyhtymään löytyy kun otetaan lusikka kauniiseen käteen ja lakataan tekemästä diabeteksella bisnestä.
Ymmärrettävästi ravintokuiduissa, omaehtoisessa liikunnassa ja vähentyneessä hiilihydraattikuormassa ei ole paljon rahaa ja vaikutusvaltaa jaossa. Mutta miettikää miten ihanteellinen ratkaisu se olisi, jos se toimisi! Diabetes on kansantauti, jonka ehkäisyyn ja hoitoon kannattaa panostaa juuri nyt.
Luettavaa: Diabetes tulee - oletko valmis?
Kommentteja on jo tullut sähköpostilla:
Kiitos Christer! Mielestäni juttusi on tärkeä ja se tulee hyvälle paikalle. (H.P.)
Olen lukenut kirjoituksesi ja se on mielestäni erittäin hyvä. (A.L.)
Selkeä kirjoitus todella tärkeästä asiasta. Panee pohtimaan nykyistä valistustyötä. Olen kiitollinen kun et kokonaan tyrmää Diabetesliiton valistusta vaan tarjoat toimivan vaihtoehtoisen ratkaisun halukkaille. (M.R.)
D-vitamiini ja rasitusmurtumat
**
Kovaa harjoittelevat urheilijat! Lukekaa tämä teksti! Kova harjoittelu voi aiheuttaa rasitusmurtumia alaraajan luihin ja D-vitamiinia nauttimalla voidaan rasitusmurtumien synty ehkäistä.
Lääkäri Juha-Petri Ruoholan väitöskirjan mukaan liian vähäinen D-vitamiinin saanti voi altistaa rasitusmurtumien syntymiselle urheilijoille. Tutkimuksen mukaan murtumapotilailla oli selkeästi normaalia alhaisemmat D-vitamiinitasot. On olemassa erityinen TRACP5b-entsyymi (tartrate-resistant acid phosphatase 5b), joka antaa aika selvän kuvan luun hajotuksen määrästä elimistössä. Tätä entsyymiä mitataan osteoporoosin (luukato) diagnostiikassa ja yllätyksettömästi sama entsyymi soveltui myös rasitusmurtumien osoittamiseen. Kohonnut seerumin TRACP5b-arvo nosti murtuman todennäköisyyden kahdeksankertaiseksi verrokkeihin nähden näissä Ruoholan tutkimuksissa. D-vitamiinia voi siis lämpimästi suositella urheilijoille varsinkin talvikuukausina, jolloin auringon kautta saatava D-vitamiinivaikutus on Suomessa lähes olematon.
Tämä on tavattoman mielenkiintoinen tieto, sillä monen aktiiviurheilijan riesana ovat usein toistuvat rasitusmurtumat. Niinkin kova materiaali kuin luu, vaurioituu kun siihen kohdistuu kova rasitus. Eihän luu poikki mene, vaan siihen kehittyy sellaisia pienen pieniä murtumia, jotka tuntuvat voimakkaana kipuna ja pakottavat urheilijan voimakkaasti keventämään harjoitusta. Rasittavan harjoittelun jatkaminen esim. kipulääkityksen varassa saattaa estää luun paranemista ja laajentaa vauriota, mikä taas voi aiheuttaa luun varsinaisen murtuman. Yleensä rasitusmurtumat paranevat, kunhan malttaa levätä riittävästi. Tiettyihin rasitusmurtumiin, kuten reisiluunkaulan murtumiin, liittyy suurempi riski ja vaarana on pahimmillaan jopa pysyvä invaliditeetti. Rasitusmurtumien ennaltaehkäisy ja varhainen havaitseminen ovatkin ensisijaisen tärkeitä asioita. Rasitusmurtumat voidaan havaita potilaan taustatietoihin perehtymällä ja käyttämällä erilaisia radiologisia kuvantamismenetelmiä. Sen sijaan kliiniset tutkimukset ovat epävarmoja ja laboratoriodiagnostiikka puuttuu kokonaan.
Ruoholan mukaan rasitusmurtumia kehittyy useimmiten urheilijoille ja sotilaskoulutuksessa oleville. Varsinkin liian nopeatahtinen ja nousujohteinen harjoittelu altistaa rasitusmurtumille. Tämä ei ole mikään uusi ilmiö, sillä lääkintäkapteeni Ruohola kertoo mukavalla tavalla väitöskirjassaan, että saksalainen sotilaslääkäri J. Breithaupt jo vuonna 1855 kuvasi rasitusmurtuman synnyn. Hän tosin silloisen alkeellisemman tietämyksen takia epäonnistui preussilaisten pitkään marssineiden sotilaitten diagnoosissa, epäillessään särkeviä jalkoja äkillisesti tulehtuneiksi. Syy olikin todellisuudessa luun rasitusmurtumassa.
Ruohola selvitti tutkimuksessa, millaisia syitä löytyi 154 potilaan epäselvien sääri- tai pohjekipujen taustalta. Magneettikuvaus paljasti 86 potilaalta yhteensä 143 rasitusmurtumaa, joista lähes kaikki olivat sääriluussa ja erityisesti sen alimmassa kolmanneksessa. Ruohola havaitsi myös, että sijoiltaan menneet murtumat aiheuttivat usein komplikaatioita, mutta paikallaan pysyvät murtumat paranivat lähes aina oireettomiksi.
Väitöstilaisuus pidettiin 9.3.2007 Helsingin yliopiston lääketieteellisessä tiedekunnassa aiheesta "Fatigue fractures in military conscripts - A study on risk factors, diagnostics and long-term consequences" (Lue tästä väitöskirja kokonaisuudessaan).
Lähde: Helsingin Yliopiston tiedote, 9.3.2007
Kovaa harjoittelevat urheilijat! Lukekaa tämä teksti! Kova harjoittelu voi aiheuttaa rasitusmurtumia alaraajan luihin ja D-vitamiinia nauttimalla voidaan rasitusmurtumien synty ehkäistä.
Lääkäri Juha-Petri Ruoholan väitöskirjan mukaan liian vähäinen D-vitamiinin saanti voi altistaa rasitusmurtumien syntymiselle urheilijoille. Tutkimuksen mukaan murtumapotilailla oli selkeästi normaalia alhaisemmat D-vitamiinitasot. On olemassa erityinen TRACP5b-entsyymi (tartrate-resistant acid phosphatase 5b), joka antaa aika selvän kuvan luun hajotuksen määrästä elimistössä. Tätä entsyymiä mitataan osteoporoosin (luukato) diagnostiikassa ja yllätyksettömästi sama entsyymi soveltui myös rasitusmurtumien osoittamiseen. Kohonnut seerumin TRACP5b-arvo nosti murtuman todennäköisyyden kahdeksankertaiseksi verrokkeihin nähden näissä Ruoholan tutkimuksissa. D-vitamiinia voi siis lämpimästi suositella urheilijoille varsinkin talvikuukausina, jolloin auringon kautta saatava D-vitamiinivaikutus on Suomessa lähes olematon.
Tämä on tavattoman mielenkiintoinen tieto, sillä monen aktiiviurheilijan riesana ovat usein toistuvat rasitusmurtumat. Niinkin kova materiaali kuin luu, vaurioituu kun siihen kohdistuu kova rasitus. Eihän luu poikki mene, vaan siihen kehittyy sellaisia pienen pieniä murtumia, jotka tuntuvat voimakkaana kipuna ja pakottavat urheilijan voimakkaasti keventämään harjoitusta. Rasittavan harjoittelun jatkaminen esim. kipulääkityksen varassa saattaa estää luun paranemista ja laajentaa vauriota, mikä taas voi aiheuttaa luun varsinaisen murtuman. Yleensä rasitusmurtumat paranevat, kunhan malttaa levätä riittävästi. Tiettyihin rasitusmurtumiin, kuten reisiluunkaulan murtumiin, liittyy suurempi riski ja vaarana on pahimmillaan jopa pysyvä invaliditeetti. Rasitusmurtumien ennaltaehkäisy ja varhainen havaitseminen ovatkin ensisijaisen tärkeitä asioita. Rasitusmurtumat voidaan havaita potilaan taustatietoihin perehtymällä ja käyttämällä erilaisia radiologisia kuvantamismenetelmiä. Sen sijaan kliiniset tutkimukset ovat epävarmoja ja laboratoriodiagnostiikka puuttuu kokonaan.
Ruoholan mukaan rasitusmurtumia kehittyy useimmiten urheilijoille ja sotilaskoulutuksessa oleville. Varsinkin liian nopeatahtinen ja nousujohteinen harjoittelu altistaa rasitusmurtumille. Tämä ei ole mikään uusi ilmiö, sillä lääkintäkapteeni Ruohola kertoo mukavalla tavalla väitöskirjassaan, että saksalainen sotilaslääkäri J. Breithaupt jo vuonna 1855 kuvasi rasitusmurtuman synnyn. Hän tosin silloisen alkeellisemman tietämyksen takia epäonnistui preussilaisten pitkään marssineiden sotilaitten diagnoosissa, epäillessään särkeviä jalkoja äkillisesti tulehtuneiksi. Syy olikin todellisuudessa luun rasitusmurtumassa.
Ruohola selvitti tutkimuksessa, millaisia syitä löytyi 154 potilaan epäselvien sääri- tai pohjekipujen taustalta. Magneettikuvaus paljasti 86 potilaalta yhteensä 143 rasitusmurtumaa, joista lähes kaikki olivat sääriluussa ja erityisesti sen alimmassa kolmanneksessa. Ruohola havaitsi myös, että sijoiltaan menneet murtumat aiheuttivat usein komplikaatioita, mutta paikallaan pysyvät murtumat paranivat lähes aina oireettomiksi.
Väitöstilaisuus pidettiin 9.3.2007 Helsingin yliopiston lääketieteellisessä tiedekunnassa aiheesta "Fatigue fractures in military conscripts - A study on risk factors, diagnostics and long-term consequences" (Lue tästä väitöskirja kokonaisuudessaan).
Lähde: Helsingin Yliopiston tiedote, 9.3.2007
maanantaina, maaliskuuta 12, 2007
Tyrni on tutkitusti terveellistä
**
Toimittaja Elina Latvala tiivistää Turun yliopiston viime viikolla järjestämän tyrniseminaarin annin näin: "Tyrni on tutkitusti terveellistä". Tyrni poikkeaa muista marjoista siinä, että sen hedelmälihassa on huomattava määrä öljyä, professori Heikki Kallio totesi seminaarissa. Suomalaistutkimuksissa on myös havaittu ensimmäisenä maailmassa, että tyrniöljy edistää flavonoidien imeytymistä ja hyväksikäytettävyyttä elimistössä. Terveysvaikutukset myös säilyvät tyrnissä todennäköisesti paremmin kuin missään muussa marjassa.
Tyrni tunnetaan muun muassa antioksidanttivitamiinien (C- ja E-vitamiini), arvokkaiden rasvahappojen ja karotenoidien lähteenä. Se sisältää myös erityislaatuista flavonoidia, isoramnetiinia, jolla tiedetään olevan sydänterveyttä edistäviä ominaisuuksia. Muita tyrnin flavonoideja ovat kversetiini ja kemferoli.
Kansainvälisissä tutkimuksissa tyrnin flavonoidien on havaittu ylläpitävän sydänlihaksen terveyttä muun muassa edistämällä sydämen verenkiertoa ja suojaamalla sydänlihasten soluja. Tyrnin flavonoidien on todettu myös lievittävän rytmihäiriöiden oireita. Lisäksi tyrnin immuniteettia tasapainottavasta vaikutuksestakin on todisteita. Turun yliopiston tutkimuksessa tyrni laski tulehdusta ilmaisevien merkkiaineiden määrää. Tyrnillä ei tässä tutkimuksessa kuitenkaan pystytty osoittamaan vaikutusta flunssan tai ruoansulatuskanavan infektioiden määrään tai kestoon. Aiheesta ollaan toki tekemässä jatkotutkimuksia.
Tyrniä on käytetty perinteisessä tiibetiläisessä ja mongolialaisessa lääketieteessä jo vuosisatoja. "Aasiassa ihmetellään, miksi länsimaissa tehdään samat tutkimukset uudelleen", Kallio kertoo. Aasiassa myös tyrnin lehdet käytetään, sillä ne sisältävät fenolisia yhdisteitä jopa enemmän kuin tyrnimarja. Lehdistä valmistetaan teetä.
Tyrnin makuun vaikuttaa marjan lajike ja alkuperä, Hannu Lappalainen Suomen Tyrniliitto ry:stä totesi. Esimerkiksi venäläiset lajikkeet ovat suomalaista Raisa-lajiketta makeampia. Makeimmat ja hedelmäisimmät lajikkeet sisältävät myös eniten C-vitamiinia. Tyrnin voimakasta makua voidaan Katja Tiitisen väitöskirjatyön mukaisesti pehmentää muun muassa mikrobikäymisen avulla. Tällöin voimakkaan makuista omenahappoa muutetaan pehmeämmäksi maitohapoksi.
Tyrnin käyttömahdollisuudet ovat laajat. Sitä voidaan käyttää perinteisen mehu-hillolinjan lisäksi myös muun muassa marinadeissa, makeisissa, ravintolisissä, lemmikkieläinten rehuissa ja kosmetiikkatuotteissa.
Valtaosa maailman tyrnisadosta kootaan Kiinassa. Tyrniä viljellään Suomessa vaativissa olosuhteissa ja Kittilästä löytyy maailman pohjoisin tyrniviljelmä. Alustavien tutkimusten mukaan pohjoisissa olosuhteissa tyrnin C- ja E-vitamiinipitoisuudet nousevat entisestään. Tyrninviljelyn suurimpina haasteina on Suomessa lisätä viljelyalaa ja saada marja talteen taloudellisesti. Suomessa tutkitaankin parhaillaan tyrnin satoon ja latuun vaikuttavia tekijöitä. Kauhajoella on kehitteillä myös tyrninpoimintaan tarkoitettua laitteistoa.
Lähde: Finfoodin uutiskirje, 12.3.2007
Toimittaja Elina Latvala tiivistää Turun yliopiston viime viikolla järjestämän tyrniseminaarin annin näin: "Tyrni on tutkitusti terveellistä". Tyrni poikkeaa muista marjoista siinä, että sen hedelmälihassa on huomattava määrä öljyä, professori Heikki Kallio totesi seminaarissa. Suomalaistutkimuksissa on myös havaittu ensimmäisenä maailmassa, että tyrniöljy edistää flavonoidien imeytymistä ja hyväksikäytettävyyttä elimistössä. Terveysvaikutukset myös säilyvät tyrnissä todennäköisesti paremmin kuin missään muussa marjassa.
Tyrni tunnetaan muun muassa antioksidanttivitamiinien (C- ja E-vitamiini), arvokkaiden rasvahappojen ja karotenoidien lähteenä. Se sisältää myös erityislaatuista flavonoidia, isoramnetiinia, jolla tiedetään olevan sydänterveyttä edistäviä ominaisuuksia. Muita tyrnin flavonoideja ovat kversetiini ja kemferoli.
Kansainvälisissä tutkimuksissa tyrnin flavonoidien on havaittu ylläpitävän sydänlihaksen terveyttä muun muassa edistämällä sydämen verenkiertoa ja suojaamalla sydänlihasten soluja. Tyrnin flavonoidien on todettu myös lievittävän rytmihäiriöiden oireita. Lisäksi tyrnin immuniteettia tasapainottavasta vaikutuksestakin on todisteita. Turun yliopiston tutkimuksessa tyrni laski tulehdusta ilmaisevien merkkiaineiden määrää. Tyrnillä ei tässä tutkimuksessa kuitenkaan pystytty osoittamaan vaikutusta flunssan tai ruoansulatuskanavan infektioiden määrään tai kestoon. Aiheesta ollaan toki tekemässä jatkotutkimuksia.
Tyrniä on käytetty perinteisessä tiibetiläisessä ja mongolialaisessa lääketieteessä jo vuosisatoja. "Aasiassa ihmetellään, miksi länsimaissa tehdään samat tutkimukset uudelleen", Kallio kertoo. Aasiassa myös tyrnin lehdet käytetään, sillä ne sisältävät fenolisia yhdisteitä jopa enemmän kuin tyrnimarja. Lehdistä valmistetaan teetä.
Tyrnin makuun vaikuttaa marjan lajike ja alkuperä, Hannu Lappalainen Suomen Tyrniliitto ry:stä totesi. Esimerkiksi venäläiset lajikkeet ovat suomalaista Raisa-lajiketta makeampia. Makeimmat ja hedelmäisimmät lajikkeet sisältävät myös eniten C-vitamiinia. Tyrnin voimakasta makua voidaan Katja Tiitisen väitöskirjatyön mukaisesti pehmentää muun muassa mikrobikäymisen avulla. Tällöin voimakkaan makuista omenahappoa muutetaan pehmeämmäksi maitohapoksi.
Tyrnin käyttömahdollisuudet ovat laajat. Sitä voidaan käyttää perinteisen mehu-hillolinjan lisäksi myös muun muassa marinadeissa, makeisissa, ravintolisissä, lemmikkieläinten rehuissa ja kosmetiikkatuotteissa.
Valtaosa maailman tyrnisadosta kootaan Kiinassa. Tyrniä viljellään Suomessa vaativissa olosuhteissa ja Kittilästä löytyy maailman pohjoisin tyrniviljelmä. Alustavien tutkimusten mukaan pohjoisissa olosuhteissa tyrnin C- ja E-vitamiinipitoisuudet nousevat entisestään. Tyrninviljelyn suurimpina haasteina on Suomessa lisätä viljelyalaa ja saada marja talteen taloudellisesti. Suomessa tutkitaankin parhaillaan tyrnin satoon ja latuun vaikuttavia tekijöitä. Kauhajoella on kehitteillä myös tyrninpoimintaan tarkoitettua laitteistoa.
Lähde: Finfoodin uutiskirje, 12.3.2007
Tautia taudin perään - missä vika?
**
Onnea ja terveyttä ei riitä kaikille. On ihmisiä, jotka saavat muita herkemmin erilaisia virus-, bakteeri- ja sienitartuntoja. He sairastelevat usein, ja myös heidän toipumisensa kestää tavallista kauemmin. Monesti he eivät ehdi edes kunnolla parantua edellisestä taudista kun jo saavat uuden. Tunnet tällaisia ihmisiä, ehkä olet yksi heistä?
Mistä tämä voi johtua? Tähän ei ole helppo vastata. Infektioalttius kertoo oman elimistömme puolustusjärjestelmän toiminnan vajaavuudesta. Vaikka tarkkaa syytä tähän onkin vaikea selvittää, ainakin seuraavien asioiden tiedetään heikentävän immuunijärjestelmän toimintaa:
Useimmat tartunnat eivät aiheuta minkäänlaisia sairauden oireita, koska immuunijärjestelmän solut poistavat tunkeutujat ennen kuin ehdimme sairastua. Puutteellisesti toimiva immuunijärjestelmä ei sen sijaan kykene niitä poistamaan. Seurauksena on infektio ja sairastuminen. Immuunijärjestelmä on käytännöllisesti katsoen läsnä kaikkialla elimistössämme. Sen solut ovat verenkierrossa, mutta niitä on myös imukudoksessa kuten pernassa, imusolmukkeissa sekä imusuonissa. Järjestelmän solut ovat erilaisiin tehtäviinsä erikoistuneita veren valkosoluja: T-lymfosyyttejä, B-lymfosyyttejä, neutrofiiliejä, eosinofiilejä, basofiilejä ja monosyyttejä. Osa niistä kykenee tunkeutumaan kaiken tyyppisiin kudoksiin päästäkseen juuri sinne, missä niitä kulloinkin tarvitaan.
Miten pysyt mahdollisimman terveenä? Yksinkertaisimmillaan ohjeeksi muodostuu: syö monipuolisesti ja vältä stressiä! Immuunivasteen moitteeton toiminta on avainasemassa. Tässä tapahtumassa tarvittavat kemikaalit ja erilaiset kemialliset reaktiot ovat puolestaan riippuvaisia vitamiineista, kivennäisaineista ja hivenaineista. Ei olekan yllättävää, että ravitsemukselliset virheet ja puutokset ovat yksi merkittävimmistä syistä huonoon puolustuskykyyn. Myös pitkäkestoinen stressi ja riittämätön lepo heikentävät elimistön mahdollisuuksia reagoida ja puolustautua taudinaiheuttajia vastaan. On huomattava, että niin fyysinen kuin psyykkinenkin stressi heikentävät immuunivasteen aktiviteettia kemiallisella tasolla. Eikä stressin tarvitse aina tarkoittaa kielteistä stressiä kuten perheenjäsenen sairastumista tai muuten henkisesti koettelevaa ajanjaksoa. Myös positiivinen stressi voi näännyttää. On esimerkiksi ihmisiä, joilla on jatkuvasti "monta rautaa tulessa". Vahvankin ihmisen voimavarat voivat kuitenkin tyhjentyä ja immuunijärjestelmä pettää. Joskus näin saattaa käydä jo muutamassa kuukaudessa, joskus siihen tarvitaan vuosi tai pari. Liikaa työtä ja vastuuta aiheuttaa lopulta kenelle hyvänsä stressin, joka puolestaan heikentää immuunijärjestelmää tai jopa romahduttaa sen. Myös tupakointi heikentää vastustuskykyä lisäämällä soluvaurioita aiheuttavien vapaiden radikaalien tuotantoa. Mikä tahansa pitkään kestävä tai krooninen sairaus kuluttaa ihmisen fyysisiä ja emotionaalisia voimavaroja. Ihminen kaikkien muidenkin orgaanisten järjestelmien tapaan voi joutua epäkuntoon tai alkaa toimia vajavaisesti. Alentuneesta immuunivasteesta kärsivät saavat tavallista useammin epämääräisiä virustartuntoja. Heillä saattaa esiintyä lisäksi väsymystä, haluttomuutta ja heikentynyttä keskittymiskykyä. On myös ihmisiä, joilla virusinfektiot pitkittyvät ja muuttuvat lopulta kroonisiksi. Tällöin puhutaan kroonisesta väsymysoireyhtymästä.
Näillä saat lisää vastustuskykyä:
Onnea ja terveyttä ei riitä kaikille. On ihmisiä, jotka saavat muita herkemmin erilaisia virus-, bakteeri- ja sienitartuntoja. He sairastelevat usein, ja myös heidän toipumisensa kestää tavallista kauemmin. Monesti he eivät ehdi edes kunnolla parantua edellisestä taudista kun jo saavat uuden. Tunnet tällaisia ihmisiä, ehkä olet yksi heistä?
Mistä tämä voi johtua? Tähän ei ole helppo vastata. Infektioalttius kertoo oman elimistömme puolustusjärjestelmän toiminnan vajaavuudesta. Vaikka tarkkaa syytä tähän onkin vaikea selvittää, ainakin seuraavien asioiden tiedetään heikentävän immuunijärjestelmän toimintaa:
- emme kykene riittävän tehokkaasti tunnistamaan taudinaiheuttajaa
- emme riittävän tehokkaasti tuota niitä kemiallisia aineita, joita tarvitaan immuunijärjestelmän solujen houkuttelemiseksi tartunta-alueelle
- valkosolujen määrä on vähentynyt tai niiden toiminta on heikentynyt
- ikääntyminen
- ruokahaluttomuus tai anoreksia
- krooninen sairaus
- lääkkeet, joita joutuu nauttimaan pitkäaikaiseen tai krooniseen sairauteen.
Useimmat tartunnat eivät aiheuta minkäänlaisia sairauden oireita, koska immuunijärjestelmän solut poistavat tunkeutujat ennen kuin ehdimme sairastua. Puutteellisesti toimiva immuunijärjestelmä ei sen sijaan kykene niitä poistamaan. Seurauksena on infektio ja sairastuminen. Immuunijärjestelmä on käytännöllisesti katsoen läsnä kaikkialla elimistössämme. Sen solut ovat verenkierrossa, mutta niitä on myös imukudoksessa kuten pernassa, imusolmukkeissa sekä imusuonissa. Järjestelmän solut ovat erilaisiin tehtäviinsä erikoistuneita veren valkosoluja: T-lymfosyyttejä, B-lymfosyyttejä, neutrofiiliejä, eosinofiilejä, basofiilejä ja monosyyttejä. Osa niistä kykenee tunkeutumaan kaiken tyyppisiin kudoksiin päästäkseen juuri sinne, missä niitä kulloinkin tarvitaan.
Miten pysyt mahdollisimman terveenä? Yksinkertaisimmillaan ohjeeksi muodostuu: syö monipuolisesti ja vältä stressiä! Immuunivasteen moitteeton toiminta on avainasemassa. Tässä tapahtumassa tarvittavat kemikaalit ja erilaiset kemialliset reaktiot ovat puolestaan riippuvaisia vitamiineista, kivennäisaineista ja hivenaineista. Ei olekan yllättävää, että ravitsemukselliset virheet ja puutokset ovat yksi merkittävimmistä syistä huonoon puolustuskykyyn. Myös pitkäkestoinen stressi ja riittämätön lepo heikentävät elimistön mahdollisuuksia reagoida ja puolustautua taudinaiheuttajia vastaan. On huomattava, että niin fyysinen kuin psyykkinenkin stressi heikentävät immuunivasteen aktiviteettia kemiallisella tasolla. Eikä stressin tarvitse aina tarkoittaa kielteistä stressiä kuten perheenjäsenen sairastumista tai muuten henkisesti koettelevaa ajanjaksoa. Myös positiivinen stressi voi näännyttää. On esimerkiksi ihmisiä, joilla on jatkuvasti "monta rautaa tulessa". Vahvankin ihmisen voimavarat voivat kuitenkin tyhjentyä ja immuunijärjestelmä pettää. Joskus näin saattaa käydä jo muutamassa kuukaudessa, joskus siihen tarvitaan vuosi tai pari. Liikaa työtä ja vastuuta aiheuttaa lopulta kenelle hyvänsä stressin, joka puolestaan heikentää immuunijärjestelmää tai jopa romahduttaa sen. Myös tupakointi heikentää vastustuskykyä lisäämällä soluvaurioita aiheuttavien vapaiden radikaalien tuotantoa. Mikä tahansa pitkään kestävä tai krooninen sairaus kuluttaa ihmisen fyysisiä ja emotionaalisia voimavaroja. Ihminen kaikkien muidenkin orgaanisten järjestelmien tapaan voi joutua epäkuntoon tai alkaa toimia vajavaisesti. Alentuneesta immuunivasteesta kärsivät saavat tavallista useammin epämääräisiä virustartuntoja. Heillä saattaa esiintyä lisäksi väsymystä, haluttomuutta ja heikentynyttä keskittymiskykyä. On myös ihmisiä, joilla virusinfektiot pitkittyvät ja muuttuvat lopulta kroonisiksi. Tällöin puhutaan kroonisesta väsymysoireyhtymästä.
Näillä saat lisää vastustuskykyä:
- Monipuolinen, vihannes ja hedelmäpainotteinen ravinto
- Antioksidantit: A-, C- ja E-vitamiinit, sinkki ja seleeni sekä kasvien flavonoidit
- Riittävä, tasapainoinen kalsiumin ja magnesiumin saanti
- Terve, tasapainoinen suoliston bakteeristo
- Säännöllinen liikunta raittiissa ulkoilmassa
- Karaisu. Huonelämpötila korkeintaan 20-21 C°. Ilmakylvyt esimerkiksi ennen saunaa. Myös viileät tai vaihtolämpöiset suihkut sekä avantouinti karaisevat
- Hyvä käsihygienia on yksinkertainen mutta tehokas tapa välttää tartuntoja. Pese ja kuivaa kädet usein ja huolellisesti!
torstaina, maaliskuuta 08, 2007
Elämä se on kuin silkkiä vain
**
Kansanterveyslaitos on julkistanut raportin suomalaisen aikuisväestön terveyskäyttäytymisestä ja terveydestä. Pomona tässä tutkimuksessa häärää dosentti Antti Uutela. Tutkimuksella on jo 30 vuotta seurattu pitkän ja lyhyen aikavälin muutoksia 15–64-vuotiaiden suomalaisten terveyskäyttäytymisessä. Käsittelyssä ovat sellaiset osa-alueet kuten esim. tupakointi, ruokatottumukset, alkoholinkäyttö ja liikunta.
Helppo elämä näyttäisi altistavan suomalaisia terveysvaivoille. Liian silkkinen elämä ei ole hyväksi!
Liikunnan merkitys korostuu uusimmassa tutkimuksessa. Pitkällä aikavälillä vapaa-ajan liikunta on lisääntynyt ja työmatkaliikunta vähentynyt, luen raportin yhteenvedosta. Vielä 1980-luvun alussa vapaa-ajalla liikuttiin tosi paljon vähemmän (liikunnan osuudet sekä miehillä että naisilla noin 40 prosenttia). Vuonna 2006 miehistä 63 prosenttia ja naisista 68 prosenttia kertoi harrastavansa vapaa-ajan liikuntaa puoli tuntia kerrallaan vähintään 2–3 kertaa viikossa. Erityisen huomioitavaa on naisten lisääntynyt vapaa-ajanliikunta, joka erityisesti viime vuosina on huomattavasti yleistynyt. Naiset ovat myös koko seuranta-aikana olleet miehiä ahkerampia työmatkaliikkujia.
Suomalaisten lihominen on ollut tosiasia jo pitkään. Tässäkin tutkimuksessa ylipainoisten osuus on kasvanut. Ilmoitettujen pituus- ja painotietojen perusteella vuonna 2006 miehistä 55 ja naisista 41 prosentin painoindeksi ylitti normaalipainon ylärajana pidetyn 25:n. Vastaavat lukemat olivat vuotta aiemmin miehillä 60 ja naisilla 40 prosenttia. Pari vuosikymmentä sitten ylipainoisia oli miehistä 40 ja naisista 35 prosenttia. Nuorten ikäluokkien lihominen viittaa siihen, että jatkossa ylipainoisten aikuisten osuus edelleen kasvaa. Dosentti Uutelan mukaan silmiinpistävää on etenkin nuorten miesten lihominen. Varusmiespalvelukseen tulevien miesten keskipaino on runsaan kymmenen vuoden aikana noussut seitsemisen kiloa. Arkielämä ei enää vaadi energiaa ja nuorten liikunnan määrä on vähentynyt huolestuttavasti. Nuoret eivät pysty itse järjestämään itselleen riittävästi liikuntaa. Järjestetty liikunta taas on taas niin kilpaurheilukeskeistä, että se teini-iästä lähtien puhuttelee vain hyvin pientä osaa nuorista.
Vähäinen liikkuminen ja epäterveellinen ruoka on kansanterveyden kannalta paha yhdistelmä. Pikaruoka, makeiset ja virvoitusjuomat täyttävät nykyisin liian suuren osan nuorten päivittäisestä energiantarpeesta. Antti Uutela pitää periaatteessa mahdollisena, että koulu voisi tuoda muutosta tilanteeseen liikunnan osalta esimerkiksi iltapäivätoiminnan kautta. Kouluissa tarjottavan lounaan laatuun pitäisi panostaa ja terveellinen välipalakin olisi iltapäivällä tarpeen. "Parhaat koulut tarjoavatkin jo välipalaa pientä korvausta vastaan", Uutela huomauttaa. "Käytäntö varmasti lähivuosina leviää samalla, kun makeisia ja makeita virvoitusjuomia myyvien automaattien suosio vähenee tai ne mahdollisesti kielletään kouluissa", Uutela jatkaa Suomen Liikunnan ja Urheilun haastattelussa.
Uutela iloitsee Kansanterveyslaitoksen välillä niin käsittämättömästä rasvavalistuslinjauksesta, jonka mukaan voi on epäterveellistä. Vuonna 2006 enää neljä miestä ja kaksi naista sadasta ilmoitti käyttävänsä enimmäkseen voita leivällä. Muut pistävät leivän päälle kevytlevitettä, margariinia tai ylähuulensa. Kasvisten syönti on jonkin verran lisääntynyt. Miehistä 29 ja naisista 48 prosenttia sanoi syövänsä tuoreita kasviksia päivittäin, kun vastaavat osuudet vuotta aiemmin olivat 29 ja 45 prosenttia. Parantamisen varaa on.
Alkoholinkulutuksen kasvu on kansanterveysuhka muutenkin, mutta se myös pahentaa ylipaino- ja lihavuusongelmaa. Ikävää on todeta, että täysin raittiiden osuus on vähentynyt vuodesta 1982. Päivittäistupakointi oli hiukan vähentynyt edellisiin vuosiin verrattuna. Vuonna 2006 miehistä tupakoi päivittäin 24 prosenttia ja naisista 19 prosenttia. Pitkällä aikavälillä miesten tupakointi on Suomessa ilahduttavasti vähentynyt ja naisten tupakointi on pysynyt 1980-luvun puolivälin tasolla. Tupakoinnin lopettamisyritykset ovat tasaisesti lisääntyneet.
Lähde: Kansanterveyslaitoksen julkaisusarjat
Kansanterveyslaitos on julkistanut raportin suomalaisen aikuisväestön terveyskäyttäytymisestä ja terveydestä. Pomona tässä tutkimuksessa häärää dosentti Antti Uutela. Tutkimuksella on jo 30 vuotta seurattu pitkän ja lyhyen aikavälin muutoksia 15–64-vuotiaiden suomalaisten terveyskäyttäytymisessä. Käsittelyssä ovat sellaiset osa-alueet kuten esim. tupakointi, ruokatottumukset, alkoholinkäyttö ja liikunta.
Helppo elämä näyttäisi altistavan suomalaisia terveysvaivoille. Liian silkkinen elämä ei ole hyväksi!
Liikunnan merkitys korostuu uusimmassa tutkimuksessa. Pitkällä aikavälillä vapaa-ajan liikunta on lisääntynyt ja työmatkaliikunta vähentynyt, luen raportin yhteenvedosta. Vielä 1980-luvun alussa vapaa-ajalla liikuttiin tosi paljon vähemmän (liikunnan osuudet sekä miehillä että naisilla noin 40 prosenttia). Vuonna 2006 miehistä 63 prosenttia ja naisista 68 prosenttia kertoi harrastavansa vapaa-ajan liikuntaa puoli tuntia kerrallaan vähintään 2–3 kertaa viikossa. Erityisen huomioitavaa on naisten lisääntynyt vapaa-ajanliikunta, joka erityisesti viime vuosina on huomattavasti yleistynyt. Naiset ovat myös koko seuranta-aikana olleet miehiä ahkerampia työmatkaliikkujia.
Suomalaisten lihominen on ollut tosiasia jo pitkään. Tässäkin tutkimuksessa ylipainoisten osuus on kasvanut. Ilmoitettujen pituus- ja painotietojen perusteella vuonna 2006 miehistä 55 ja naisista 41 prosentin painoindeksi ylitti normaalipainon ylärajana pidetyn 25:n. Vastaavat lukemat olivat vuotta aiemmin miehillä 60 ja naisilla 40 prosenttia. Pari vuosikymmentä sitten ylipainoisia oli miehistä 40 ja naisista 35 prosenttia. Nuorten ikäluokkien lihominen viittaa siihen, että jatkossa ylipainoisten aikuisten osuus edelleen kasvaa. Dosentti Uutelan mukaan silmiinpistävää on etenkin nuorten miesten lihominen. Varusmiespalvelukseen tulevien miesten keskipaino on runsaan kymmenen vuoden aikana noussut seitsemisen kiloa. Arkielämä ei enää vaadi energiaa ja nuorten liikunnan määrä on vähentynyt huolestuttavasti. Nuoret eivät pysty itse järjestämään itselleen riittävästi liikuntaa. Järjestetty liikunta taas on taas niin kilpaurheilukeskeistä, että se teini-iästä lähtien puhuttelee vain hyvin pientä osaa nuorista.
Vähäinen liikkuminen ja epäterveellinen ruoka on kansanterveyden kannalta paha yhdistelmä. Pikaruoka, makeiset ja virvoitusjuomat täyttävät nykyisin liian suuren osan nuorten päivittäisestä energiantarpeesta. Antti Uutela pitää periaatteessa mahdollisena, että koulu voisi tuoda muutosta tilanteeseen liikunnan osalta esimerkiksi iltapäivätoiminnan kautta. Kouluissa tarjottavan lounaan laatuun pitäisi panostaa ja terveellinen välipalakin olisi iltapäivällä tarpeen. "Parhaat koulut tarjoavatkin jo välipalaa pientä korvausta vastaan", Uutela huomauttaa. "Käytäntö varmasti lähivuosina leviää samalla, kun makeisia ja makeita virvoitusjuomia myyvien automaattien suosio vähenee tai ne mahdollisesti kielletään kouluissa", Uutela jatkaa Suomen Liikunnan ja Urheilun haastattelussa.
Uutela iloitsee Kansanterveyslaitoksen välillä niin käsittämättömästä rasvavalistuslinjauksesta, jonka mukaan voi on epäterveellistä. Vuonna 2006 enää neljä miestä ja kaksi naista sadasta ilmoitti käyttävänsä enimmäkseen voita leivällä. Muut pistävät leivän päälle kevytlevitettä, margariinia tai ylähuulensa. Kasvisten syönti on jonkin verran lisääntynyt. Miehistä 29 ja naisista 48 prosenttia sanoi syövänsä tuoreita kasviksia päivittäin, kun vastaavat osuudet vuotta aiemmin olivat 29 ja 45 prosenttia. Parantamisen varaa on.
Alkoholinkulutuksen kasvu on kansanterveysuhka muutenkin, mutta se myös pahentaa ylipaino- ja lihavuusongelmaa. Ikävää on todeta, että täysin raittiiden osuus on vähentynyt vuodesta 1982. Päivittäistupakointi oli hiukan vähentynyt edellisiin vuosiin verrattuna. Vuonna 2006 miehistä tupakoi päivittäin 24 prosenttia ja naisista 19 prosenttia. Pitkällä aikavälillä miesten tupakointi on Suomessa ilahduttavasti vähentynyt ja naisten tupakointi on pysynyt 1980-luvun puolivälin tasolla. Tupakoinnin lopettamisyritykset ovat tasaisesti lisääntyneet.
Lähde: Kansanterveyslaitoksen julkaisusarjat
Tietoa eettisestä kuluttamisesta
**
Eettinen kuluttaminen tarkoittaa tuotteiden tai palveluiden ostamista tiettyjä eettisiä (moraalisia) toimintatapoja ja periaatteita noudattavilta yrityksiltä tai yhdistyksiltä. Lisäksi tähän eettiseen kuluttamiseen liittyy olennaisesti myös kulutushyödykkeiden säästäminen (liiallisen kuluttamisen välttäminen) ja tuotteiden huolto, kierrätys tai uudelleenkäyttö. Tuotteiden eettisyyttä voi korostaa erilaisilla merkeillä kuten reilun kaupan merkki tai luomu-merkki.
Suomen Kuluttajaliitto on aloittanut eettiseen kuluttamiseen liittyvän hankkeen. Internet-osoitteeseen www.eettinenvalinta.fi luodaan tietokanta, johon kerätään kattavasti pääsääntöisesti Suomessa julkaistua tietoa eettisestä ja ympäristöystävällisestä kuluttamisesta. Tietoa kerätään muun muassa yliopistoista, ammattikorkeakouluista, kansalaisjärjestöistä, lehdistä, tieteiskirjallisuudesta sekä viranomaistahoilta.
Tietokannan tarkoituksena on helpottaa tiedon saantia yhä suurempaa mielenkiintoa herättävältä eettisen kuluttamisen alueelta. Suomessa on tuotettu alan tietoa paljon, mutta se ei vielä löydy yhdestä paikasta. Siten tiedon hyödyntäminen ja erityisesti tiedon vertailu on vaikeaa. Tietokanta suunnataan laajalle yleisölle. Sitä voivat hyödyntää niin kuluttajat, toimittajat, opettajat, oppilaat, kaupan henkilökunta, asukkaat, tutkijat, viranomaiset kuin päättäjätkin.
Suomen Kuluttajaliitto tekee yhteistyötä projektissa muun muassa Kuluttajaviraston, Kuluttajatutkimuskeskuksen ja Turun ammattikorkeakoulun kanssa. Liitto haastaa kaikki eettisestä kuluttamisesta kiinnostuneet tulemaan mukaan tämän uraa uurtavan tietokannan kehittämiseen!
Lisätietoja hankkeesta antaa projektipäällikkö Juha Beurling (040 534 59 45)
Jo nyt voi tietokannassa kavuta 18 askelta eettisen kuluttamisen portaissa:
1) Ole ekotehokas! Tiesitkö, että laskemalla lämpötilaa yhdellä asteella vähennät energiankulutusta viidellä prosentilla?
2) Ratin taakse vain tarvittaessa. Lyhyet matkat taittuvat kävellen tai pyöräillen, pidemmillä matkoilla kannattaa nauttia joukkoliikenteen eduista.
3) Kokemuksia kotimaassa! Kotimaan matkakohteisiin pääsee nopeammin, edullisemmin ja pienemmin päästöin kuin etelän lomakohteisiin.
4) Tuliaisiksi tunnelmia. Matkamuistojen ei tarvitse olla käsin kosketeltavia. Jos kynä pysyy kädessä, matkapäiväkirja on paras muisto mukavasta reissusta tai pyydä kotiin viemiseksi paikallisen ravintolan suosikkiresepti.
5) Kuluta energiaa! Vaivaa tai vatkaa taikina vaihteeksi käsin. Säästät sähköä ja samalla saat "ruista ranteeseen".
6) Puhdas omatunto. Annostele pesuaine harkiten.
7) Palvelua, kiitos! Kampaajan, kosmetologin, hierojan ja siivoojan palveluista voi nauttia hyvällä omallatunnolla.
8) Lyhennä, pidennä, kavenna, levennä. Muodista ja korjaa käyttökelpoiset vanhat vaatteet.
9) Sisusta säästäen. Kokeile somistamista tekstiileillä ja viherkasveilla tai vaikka vain kalusteiden järjestystä vaihtamalla.
10) Ei ainoastaan melko reilua. Reilun kaupan tuotteet eivät nykyisin ole juurikaan muita tuotteita kalliimpia, joten ostopäätöksellä on helppo vaikuttaa kehitysmaissa asuvien maanviljelijöiden, työntekijöiden ja heidän perheenjäsentensä elämään.
11) Läheltä on lyhyt matka. Lentorahtina Suomeen tuotu vihannes kuluttaa energiaa kolme kertaa enemmän kuin kotimaassa kasvatettu.
12) Joutsen ja muut eettiset merkit. Tutustu ympäristömerkkeihin, jotka löydät muun muassa Kuluttajaviraston nettisivuilta.
13) Kaupasta kotiin, ei kaatopaikalle. Kun jo ostoksia tehdessäsi mietit, kuinka suuri osa hankinnoista kulkeutuu roskina ulos, on helpompi valita vähemmän kaatopaikkajätettä tuottavia tuotteita.
14) Ostokset omaan kassiin! Kankainen ostoskassi kulkee kätevästi mukana.
15) Tumppaa! Tupakan kuivattamisen takia maailmassa häviää joka vuosi Helsingin kaupungin kokoinen alue metsää.
16) Yhteistä hyvää. Naapurisopu kunniaan! Ystävien, sukulaisten tai naapureiden kanssa voi hankkia yhteiskäyttöön puutarhanhoitovälineitä, auton tai kesämökin.
17) Opeta lemmikkisi luonnon ystäväksi. Vaikka lemmikki olisi tottunut valmiisiin aterioihin, lisää ruokakuppiin toisinaan myös omia ruoantähteitäsi.
18) Tutustu, kysy ja vaikuta. Eettisimmältä vaikuttava tuote tai palvelu ei välttämättä aina ole paras vaihtoehto. Asiantuntijankaan ei ole aina helppo sanoa, mikä on eettisesti kestävin ja suositeltavin vaihtoehto, mutta tutustumalla aiheeseen esimerkiksi netissä saat lisätietoja ja käytännön vinkkejä.Lähde: Deskin uutistiedote ravintotoimittajille, 8.3.2007
Eettinen kuluttaminen tarkoittaa tuotteiden tai palveluiden ostamista tiettyjä eettisiä (moraalisia) toimintatapoja ja periaatteita noudattavilta yrityksiltä tai yhdistyksiltä. Lisäksi tähän eettiseen kuluttamiseen liittyy olennaisesti myös kulutushyödykkeiden säästäminen (liiallisen kuluttamisen välttäminen) ja tuotteiden huolto, kierrätys tai uudelleenkäyttö. Tuotteiden eettisyyttä voi korostaa erilaisilla merkeillä kuten reilun kaupan merkki tai luomu-merkki.
Suomen Kuluttajaliitto on aloittanut eettiseen kuluttamiseen liittyvän hankkeen. Internet-osoitteeseen www.eettinenvalinta.fi luodaan tietokanta, johon kerätään kattavasti pääsääntöisesti Suomessa julkaistua tietoa eettisestä ja ympäristöystävällisestä kuluttamisesta. Tietoa kerätään muun muassa yliopistoista, ammattikorkeakouluista, kansalaisjärjestöistä, lehdistä, tieteiskirjallisuudesta sekä viranomaistahoilta.
Tietokannan tarkoituksena on helpottaa tiedon saantia yhä suurempaa mielenkiintoa herättävältä eettisen kuluttamisen alueelta. Suomessa on tuotettu alan tietoa paljon, mutta se ei vielä löydy yhdestä paikasta. Siten tiedon hyödyntäminen ja erityisesti tiedon vertailu on vaikeaa. Tietokanta suunnataan laajalle yleisölle. Sitä voivat hyödyntää niin kuluttajat, toimittajat, opettajat, oppilaat, kaupan henkilökunta, asukkaat, tutkijat, viranomaiset kuin päättäjätkin.
Suomen Kuluttajaliitto tekee yhteistyötä projektissa muun muassa Kuluttajaviraston, Kuluttajatutkimuskeskuksen ja Turun ammattikorkeakoulun kanssa. Liitto haastaa kaikki eettisestä kuluttamisesta kiinnostuneet tulemaan mukaan tämän uraa uurtavan tietokannan kehittämiseen!
Lisätietoja hankkeesta antaa projektipäällikkö Juha Beurling (040 534 59 45)
Jo nyt voi tietokannassa kavuta 18 askelta eettisen kuluttamisen portaissa:
1) Ole ekotehokas! Tiesitkö, että laskemalla lämpötilaa yhdellä asteella vähennät energiankulutusta viidellä prosentilla?
2) Ratin taakse vain tarvittaessa. Lyhyet matkat taittuvat kävellen tai pyöräillen, pidemmillä matkoilla kannattaa nauttia joukkoliikenteen eduista.
3) Kokemuksia kotimaassa! Kotimaan matkakohteisiin pääsee nopeammin, edullisemmin ja pienemmin päästöin kuin etelän lomakohteisiin.
4) Tuliaisiksi tunnelmia. Matkamuistojen ei tarvitse olla käsin kosketeltavia. Jos kynä pysyy kädessä, matkapäiväkirja on paras muisto mukavasta reissusta tai pyydä kotiin viemiseksi paikallisen ravintolan suosikkiresepti.
5) Kuluta energiaa! Vaivaa tai vatkaa taikina vaihteeksi käsin. Säästät sähköä ja samalla saat "ruista ranteeseen".
6) Puhdas omatunto. Annostele pesuaine harkiten.
7) Palvelua, kiitos! Kampaajan, kosmetologin, hierojan ja siivoojan palveluista voi nauttia hyvällä omallatunnolla.
8) Lyhennä, pidennä, kavenna, levennä. Muodista ja korjaa käyttökelpoiset vanhat vaatteet.
9) Sisusta säästäen. Kokeile somistamista tekstiileillä ja viherkasveilla tai vaikka vain kalusteiden järjestystä vaihtamalla.
10) Ei ainoastaan melko reilua. Reilun kaupan tuotteet eivät nykyisin ole juurikaan muita tuotteita kalliimpia, joten ostopäätöksellä on helppo vaikuttaa kehitysmaissa asuvien maanviljelijöiden, työntekijöiden ja heidän perheenjäsentensä elämään.
11) Läheltä on lyhyt matka. Lentorahtina Suomeen tuotu vihannes kuluttaa energiaa kolme kertaa enemmän kuin kotimaassa kasvatettu.
12) Joutsen ja muut eettiset merkit. Tutustu ympäristömerkkeihin, jotka löydät muun muassa Kuluttajaviraston nettisivuilta.
13) Kaupasta kotiin, ei kaatopaikalle. Kun jo ostoksia tehdessäsi mietit, kuinka suuri osa hankinnoista kulkeutuu roskina ulos, on helpompi valita vähemmän kaatopaikkajätettä tuottavia tuotteita.
14) Ostokset omaan kassiin! Kankainen ostoskassi kulkee kätevästi mukana.
15) Tumppaa! Tupakan kuivattamisen takia maailmassa häviää joka vuosi Helsingin kaupungin kokoinen alue metsää.
16) Yhteistä hyvää. Naapurisopu kunniaan! Ystävien, sukulaisten tai naapureiden kanssa voi hankkia yhteiskäyttöön puutarhanhoitovälineitä, auton tai kesämökin.
17) Opeta lemmikkisi luonnon ystäväksi. Vaikka lemmikki olisi tottunut valmiisiin aterioihin, lisää ruokakuppiin toisinaan myös omia ruoantähteitäsi.
18) Tutustu, kysy ja vaikuta. Eettisimmältä vaikuttava tuote tai palvelu ei välttämättä aina ole paras vaihtoehto. Asiantuntijankaan ei ole aina helppo sanoa, mikä on eettisesti kestävin ja suositeltavin vaihtoehto, mutta tutustumalla aiheeseen esimerkiksi netissä saat lisätietoja ja käytännön vinkkejä.Lähde: Deskin uutistiedote ravintotoimittajille, 8.3.2007
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)