tiistaina, toukokuuta 27, 2008

Kouluruoka puhuttaa

*
Alunperin kirjoitettu 19.5.2008, päivitetty tekstiä 27.5.2008

Lähetin tämän kouluruokaselvityksen johdosta 19.5.2008 sähköpostia Kansanterveyslaitokseen, Opetushallitukseen ja Stakesiin. Kansanterveyslaitos ei ole inahtanutkaan. Stakes on lähettänyt tiedotteen, että ovat vastaanottaneet kirjeen ja kapulakielisen vastineen, jossa käy ilmi miten vaikea on asiaan vastata. En ole tähän tyytynyt vaan pyysin kiireisiä ihmisiä paneutumaan tähänkin asiaan. Kapulakieltä en myöskään kaipaa tällä hetkellä. Siitä vastauksesta heille maksetaan palkkaa ja siitä minä saan revittyä lisätietoa aiheesta teille, rakkaille blogini lukijoille. Opetushallituksesta tuli asiallinen ja rohkaiseva, yksityisluonteinen vastaus opetusneuvos Marjaana Manniselta. Siinä on aito, välittävä ja empaattinen nainen oikealla paikallaan! Vastauksesta oli ihan aidosti hyötyä ja tulen lähipäivinä välittämään lukijoilleni lisätietoa kouluruokailusta. Odotan vielä viikon verran Kansanterveyslaitoksen ja Stakesin vastausta. Sitten saatte lisää tietoa kouluruokailun tilasta siinä määrin kun sitä on minulle toimitettu.

Yllättäen ja pyytämättä tuli sähköpostiini äsken
peruspalveluministeri Paula Risikon lausunto kouluruoasta: Kouluruokailun laatuun ja ympäristöön ei aina kiinnitetä riittävästi huomioita, jolloin ruoka jää syömättä ja vatsaa täytetään epäterveellisillä välipaloilla. Lisääntynyt välipalanapostelu näkyy suun terveyden heikkenemisenä ja lisääntyneenä lihavuutena. Sosiaali- ja terveysministeriö pitää tärkeänä, että koulut ovat terveyttä edistäviä ympäristöjä.

Kouluruoka on kestopuheenaihe
Suomessa. Taas on yksi selvitys nähnyt päivänvalon. Stakes ja Opetushallitus ovat selvittäneet oppilashuollon toteutumista eri puolilla Suomea. Kouluruokailusta sanotaan kiltisti, että se ei aina vastaa lain henkeä. Pitäisi tietenkin sanoa, että se useimmissa kouluissa on aivan ala-arvoista.

Oppilaat käyttivät kouluruokailuun korkeintaan varttitunnin suunnilleen joka kolmannessa koulussa! Kolmannes kouluista aloitti kouluruoan tarjoilun kello 10.30 tai aiemmin. Kuitenkin vain joka viides koulu tarjosi mahdollisuuden välipalaan iltapäivällä. Tässä on mielestäni sellainen epäkohta, että siihen pitäisi tarttua välittömästi. Kasvava lapsi tarvitsee ravitsevaa ruokaa ja selkeyttä ateriarytmiin. Ei ole mitenkään järkevää, että kevyesti koostettu koululounas nautitaan jo aamupäivällä. Koko iltapäivän koululainen sitten kamppailee näläntunnetta vastaan. Kotiin tullessaan koululainen nälissään ahmii mitä sattuu kotoaan löytämään tai poikkeaa kotimatkansa varrelta löytämäänsä herkkupuotiin tai pikaruokalaan. Mielestäni Opetushallitus kriminalisoi kouluruokailun jos se jatkossa sallii sellaiset käytännöt kuin selvityksessä tulee ilmi.

Kouluaikaisen ruokailun järjestämisessä tulee kiinnittää huomiota juuri tähän ateriarytmiin ja kouluruoan laatuun. Koululaiset ovat väsyneitä. Kouluruokailun laadusta on huolissaan Kansanterveyslaitos:

Tähän asti tämä puhe [koululaisten] terveydestä on ollut hyvin epämääräistä. On katsottu vain, että otetaan halvin [tarjous kouluruokailun järjestäjältä], joka ei välttämättä ole ollenkaan terveellisin. Nyt myös maku- ja laatukriteerit pitää mainita tarjouspyynnössä, sanoo Kansanterveyslaitoksen pääjohtaja Pekka Puska.

Kansanterveyslaitosta, Stakesia ja Opetushallitusta ilahduttanee minun ehdotukseni kouluruokailun järjestämisestä. Idea on tarjolla aivan ilmaiseksi. Lapset rakastaisivat tällaista kouluruokaa (klikatkaa alla olevaa linkkiä!):

Kouluruoka - monen koululaisen tärkein ateria!


Lain mukaan oppilaalle tulee antaa päivittäin tarkoituksenmukaisesti järjestetty ja ohjattu, täysipainoinen maksuton ateria. Kouluruokailun tulee tarjota oppilaalle sekä ravitsemuksellisesti täysipainoinen että virkistyksen kannalta riittävä tauko koulunkäynnin lomassa. Koulun opetussuunnitelman tulee määritellä, miten koulu toteuttaa terveys-, tapa- ja ravitsemuskasvatuksen tavoitteita kouluruokailussa. Koulutuksen järjestäjän tulisi ohjeistaa selkeästi sekä ruokailutauon vähimmäiskesto että ruokailun ajoittuminen.

Lähde: Finfoodin uutiskirje, 19.5.2008

Hölkkääminen laihduttaa

**
Brittitutkijat ovat havainneet, että kestävyystyyppinen harjoittelu on parasta mahdollista terveydenhoitoa. Aikamme ikävä ilmiö on lihominen, insuliiniresistenssi (insuliinia erittyy mutta se ei tehoa) ja ihmisten huono kyky polttaa rasvaa.

Säännöllinen ja pitkäkestoinen liikunta rasvanpolttosykkeellä (PPP = Pystyy puhumaan puuskuttamatta) lisää tehokkaasti rasvojen hapetusta ja insuliinin herkkyyttä (hyvä asia). Lihavia ja vähänlaisesti liikuntaa aiemmin harrastaneita miehiä houkuteltiin harrastamaan pitkäkestoista ja matalatehoista treeniä. Vertailuryhmänä toimi saman määrän kaloreita syövä liikuntaa intervallityyppisesti harrastava ryhmä. Energiaravintoaineiden jakauma oli seuraava: 50% hiilihydraatteja, 35% rasvaa ja 15% proteiinia; noin 2900 kcal/pv.

Tutkijat havaitsivat, että säännöllinen liikunta matalalla teholla loi mahdollisuudet parempaan rasvanpolttoon kuin intervallityyppinen harjoittelu ja insuliininherkkyys parani.

Ylös, ulos ja kevyelle lenkille!

Lähde: Venables MC, Jeukendrup AE. Endurance training and obesity: effect on substrate metabolism and insulin sensitivity. Med Sci Sports Exerc 40 (3): 495-502, 2008

Sydän vaivaa - tunnetko oireet?

**
Sydänkohtauksen oireita ei tunneta
, väitetään tuoreessa tutkimustyössä. Amerikkalaistutkijoiden mukaan sydänvaivoista kärsivät ihmiset ovat 5-7 kertaa paremmassa asemassa jos tunnistavat ajoissa nämä oireet: pahoinvointia, kipua rinnassa, leuassa ja vasemmassa kädessä.

Tohtori Kathleen Dracup pitää syynä tähän epätietoisuuteen sairaalarutiinien muutosta sillä tavalla, että potilaat ovat sairaalassa niin lyhyitä aikoja. Siinä ajassa eivät lääkärit ja sairaanhoitajat ehdi valistamaan potilasta tyypillisistä oireista. Todettiin, että lähes puolella potilaista (44 %) oli hyvin heikot tiedot sydänoireista. Parhaimmat tiedot oli naisilla yleensä ja niillä potilailla, joilla oli ollut mahdollisuus viipyä pitempään sydäntautien osastolla sydänlääkärien hoidettavana.

Vuosikymmenien ajan potilaita hoidettiin huolella. Nyt erityisen paljon epätietoisuutta sydänoireista on esiintynyt erityisesti niillä potilailla, jotka ovat olleet vain omalääkärisysteemin varassa, eivätkä voineet viipyä sydäntautiosastoilla joko ollenkaan tai sitten ei riittävän pitkään.

Tutkimus julkaistiin tiedelehdessä Archives of Internal Medicine.

Lähde: Reuters Health News, 26.5.2008

maanantaina, toukokuuta 26, 2008

Optimisti elää pitempään kuin pessimisti

**
Kirsi Myllyniemi on löytänyt
kansanperinteen tarjoamia neuvoja miten eletään pidempään. Optimismi, eli myönteisyys, on keskeisenä elementtinä.

KONSTI ELÄÄ KAWWAN
Eli tarpeellisia ja hyödyllisiä neuvoja ja ojennusnuoria terveyden varjelemiseksi ja saada elää isohon ikähän.

1. Uni eli nukkuminen on sangen hyvä, kun se on kohtuullinen, sillä se vaikuttaa teräwän ymmärryxen, hyvän muiston ja kewiän työn.
2. Likin ruokaa, juomaa ja unta on lijkunta, askaroitseminen ja työn tekeminen sekä mielelle että ruumijille terweydexi.
3. Älä pidätä wettäs, tuulta ja muuta luonnollista tarwettas.
4. Harjaa eli kampaa usein pääsi, että aijwon lijat höyryt ulos pääsevät.
5. Kävele ja liiku jotain ylös noustuasi, että loka, joka yöllä on kokoontunut suolijin laskeusi alaspäin persauxeen.
6. Että usein purgerata ja lääkityxiä nauttia on wahingollinen: luonto tottuu wihdoin niihin.
7. Juopumus wäkewistä juomista tekee ihmisen laiskaxi ja uneliaaxi.
8. Suuri ja äkkinäinen wihastuminen ja raskas pitkällinen murhe ja huoli kuiwaawat ylös ruumijn.
9. Iloinen mieli ja tyytyväisyys lisää ikää.

Wasassa 1786 Prändätty G.W.Londieerildä.

Lisää myönteisiä ohjeita:

10. Muistathan, että nykyään tieteellisesti varmennettu, oli aiemmin pelkkää kuvitelmaa (William Blake 1757-1827)
11. Jaettu ilo on kaksinkertainen ilo; jaettu suru on vain puolittainen suru (Ruotsalainen sananlasku)
12. Parempi on sytyttää kynttilä kuin kirota pimeyttä (Kiinalainen sananlasku)
13. Alaston totuus on aina parempi asia kuin parhaimmin puettu valhe (Ann Landers 1918- )
14. Iloitse pienistä asioista elämässäsi, sillä eräänä päivänä saatat muistella menneitä ja silloin nuo asiat osoittautuvatkin suuriksi (Robert Brault)

D-vitamiinia saamme liian vähän

**
Heli Viljakainen väitteli tohtoriksi
Helsingin yliopistossa 23.5.2008. Väitöskirjassa hän käsitteli D-vitamiinilisäysten vaikutuksia eri ikäryhmissä. Suomessa, kuten monissa muissakin länsimaissa, väestön D-vitamiinitilanne on riittämätön – talvisin D-vitamiinista on jopa pulaa. D-vitamiinilla on merkittävä rooli luun muodostuksessa.

Murrosikäisillä tytöillä luun muodostus oli vilkkainta syyskuussa ja pienintä maaliskuussa, mikä hyvin kuvastaa vuodenaikaisvaihtelua. D-vitamiinilisäyksellä oli myönteinen vaikutus tyttöjen luumassan lisääntymiseen juuri sinä aikana kun auringon avulla saatu D-vitamiini on kaikkein huonointa. Tutkimustuloksiin perustuen riittävä D-vitamiinin saanti murrosikäisille tytöille on 15 µg/vrk.

D-vitamiinilisällä saatiin 65-85 -vuotiaiden naisten veren D-vitamiinipitoisuudet normaaleiksi. Tämän ikäryhmän naiset tarvitsevat 24 µg:n päivittäisiä D-vitamiinimääriä.

Terveillä miehillä havaittiin myös vuodenaikaisvaihtelua, joka onnistuttiin hävittämään 17 µg:n päivittäisellä D-vitamiinin saannilla.

Yhteenvetona todetaan, että D-vitamiinin saanti on edelleenkin riittämätöntä tutkimusten kohderyhmillä. Tämä näkyy keskeisten merkkiaineiden vuodenaikaisvaihteluna. Liian vähäinen D-vitamiini on haitallista luuston hyvinvoinnille. D-vitamiinin saantia tulisi lisätä, jotta vähintäänkin riittävä D-vitamiinitilanne saavutettaisiin. Jotta D-vitamiinin saannin lisääminen olisi kaikissa ikäryhmissä mahdollista, on suunniteltava nykyistä enemmän D-vitamiinilla täydennettyjä elintarvikkeita.

Lähde: Helsingin yliopiston tiedote, 23.5.2008

torstaina, toukokuuta 22, 2008

Koululääketieteeseen luotetaan Suomessa

*
Apteekkariliitto, Lääketietokeskus ja Lääkäriliitto
ovat tilanneet Taloustutkimukselta sairauksien parantamiskeinoihin liittyvän selvityksen. Sen mukaan suomalaisilla on vankka luottamus koululääketieteen hoitoihin.

Koululääketieteeseen kuulumattomien hoitojen suosiosta huolimatta valtaosa suomalaisista turvautuu sairauksien hoidossa koululääketieteen parannuskeinoihin. Leikkaus/kirurginen toimenpide, reseptilääke, liikunta ja ruokavalio ovat niitä keinoja, joilla 95% suomalaisista arvelevat voivansa parantua jostakin sairaudesta.

Selvä enemmistö suomalaisista uskoo myös psykoterapian (78 %), reseptivapaiden itsehoitolääkkeiden (75 %), kiropraktiikan (71 %) ja akupunktion (64 %) parantavaan voimaan. Puolet kansalaisista uskoo luontaistuotteisiin (53 %) ja vyöhyketerapiaan (51 %). Vähiten suomalaiset luottavat aromaterapiaan (24 %) ja hypnoosiin (32 %).

Eniten apua vastaajat kertoivat saaneensa leikkauksista, reseptilääkkeistä, liikunnasta ja ruokavaliosta. Vähiten apua vastaajat kokivat saaneensa rohdos- ja ravintolisävalmisteista, hypnoosista, luontaistuotteista ja aromaterapiasta. Nuorimmat (15–24-vuotiaat) vastaajat kokivat saaneensa keskimääräistä useammin hyötyä luontaistuotteista ja ravintolisävalmisteista, rukouksesta puolestaan yli 50-vuotiaat.

Naiset olivat miehiä myönteisempiä ja kokeilunhaluisempia eri hoitoihin ja parannuskeinoihin. Naiset ovat miehiä useammin myös tutustuneet eri hoitomuotoihin, ja homeopatiaa lukuun ottamatta he myös kokevat useammin kuin miehet, että käytetyistä hoidoista on ollut hyötyä. Tutkimuksesta käy ilmi, että psykoterapiaa käyttävät muita useammin 15-24-vuotiaat, ja että 25-34-vuotiaat syövät keskimääräistä yleisemmin ravintolisiä. Keski-ikäiset (35-49-vuotiaat) valitsevat hoidoksi muita useammin luontaistuotteen, rohdosvalmisteen, kiropraktiikan, kansanparannuksen, homeopatian tai hypnoosin. Noin kaksi viidestä on sitä mieltä, että myös kiropraktiikan (43 %) ja vyöhyketerapian (38 %) tulisi olla yleisesti hyväksyttyjä hoitomuotoja. Selvä enemmistö suomalaisista ei pidä tarpeellisena koululääketieteeseen kuulumattomien hoitojen säätelyä lainsäädännöllä. Enintään joka kymmenes rajoittaisi niiden antamista vakavasti sairaille, lapsille hieman useampi.

Taloustutkimus Oy selvitti suomalaisten näkemyksiä ja kokemuksia sairauksien parantamiskeinoista maaliskuussa (7.-26.3.2008) Apteekkariliiton, Lääketietokeskuksen ja Lääkäriliiton toimeksiannosta. Tutkimus tehtiin henkilökohtaisina haastatteluina pääosin vastaajien kotona. Tutkimusta varten haastateltiin kaikkiaan 1 005 iältään 15–79-vuotiasta mannersuomalaista. Otos painotettiin iän, sukupuolen ja asuinalueen mukaan vastaamaan Suomen väestöä. Tutkimuksen virhemarginaali on enimmillään 3,2 prosenttia suuntaansa.

Lähde: Apteekkariliiton tiedote, 22.5.2008

Diabetesluento

*
Harvinaisen mukava
oli luennoida ja keskustella sokeritaudista (diabetes) 14.5.2008 Pihtiputaalla. Sain käydä pitämässä avoimessa yleisötilaisuudessa ravintoluennon diabetespotilaille ilman peruutusuhkaa. Varmistui nimittäin jo viikkoja etukäteen, että tilaisuus varmuudella pidetään. Minulta on nimittäin yllättäen peruuntunut kolme diabetesluentoa ja yhden luennon (Hämeenlinnassa) jälkeen 1 ylilääkäri, 1 sairaanhoitaja ja 7 ravitsemusterapeuttia tekivät virallisen valituksen koulutusillan järjestäjälle (rehtori parka!). En ollut valittajien mukaan pitäytynyt riittävästi vakiintuneissa ravitsemusohjeistuksissa. Tällaista se on Suomessa!

Olin siis kaukana Pihtiputaalla esittelemässä luennon merkeissä diabeetikon virallisia ja epävirallisia ravitsemussuosituksia. Luentoni on täysin uudistettu heijastamaan viimeaikaisia tutkimus- ja ohjeistuskäänteitä sekä USA:ssa että Ruotsissa. Pääpainon sai, ei niinkään virallinen Diabetesliiton tarjoama ohjeistus, vaan hiilihydraattitietoinen (VHH) ruokavalio. Siitä paikalla ollut runsaslukuinen (!) yleisö nimenomaan halusi kuulla. Minulla on tapana kommunikoida vilkkaasti yleisön kanssa. Se mikä yleisöä kiinnostaa siitä puhun. Joillakin paikkakunnilla voi "virallisterveellinen" linjaus ehkä olla enemmän esillä kuin "käytännöllisterveellinen" linjaus. Siitä päättää paikalla oleva yleisö.

Voitte tiedustella illan sisältöä Pihtiputaan diabetesyhdistyksen puheenjohtajalta (nimi ei jäänyt muistiin) tai sihteeriltä (Anneli Sadinmaa) ja Viitaseudun opiston rehtorilta (tilaisuuden järjestäjä) Shaukat Anjam (puhuu sujuvaa suomea!) Puh. 044 459 6828; shaukat.anjam@pihtipudas.fi

En minä tässä ala itseäni kehumaan, ei siitä saa muuta kuin ikävää palautetta. Hyvä se luentoni on (piste). Terveellä itsetunnolla varustautunut puheammattilainen voi näin sanoa olematta tahditon. Ja rohkeampi se luento on kuin kukaan täällä ehkä tajuaa. Siinä on liossa koko tieteellinen uskottavuuteni. Sen muutoksen minkä olen omissa asiakkaissani nähnyt, miksi siitä vaikenisin? Edes lääkärikunnan, diabeteshoitajien tai ravitsemusterapeuttien edessä. Päinvastoin, juuri näiden soisin runsaasti kommentoivan, kyseenalaistavan ja kritisoivan luentoani. Siinä hetkessä, siinä tilanteessa, eikä raukkamaisesti jälkeenpäin kuten Hämeenlinnassa. Saattaa olla, että hiilihydraattitietoisuuden kyseenalaistaminen johtuu väärinymmärryksestä. Tämän hiilihydraattien rajoittamisen valitseva diabeetikko ei tosiaankaan korvaa poisjätetyt hiilihydraatit runsailla proteiineilla vaan eläinrasvalla. Tästä on epätietoisuutta liikkeellä.

Joskushan muutosten tuulien pitää diabeteksen omahoidossa pyyhkiä Suomen yli. Jos ne tulevat minun luentojeni ja kirjoitusteni kautta, se on hienoa, mutta ei tärkeintä. Tärkeää on, että muutos suhtautumisessa hiilihydraattitietoisuuteen tapahtuu. Tärkeää työtä tehdään Ruotsissa. Tänään (22.5.2008) julkaistiin Karlshamnin sairaalan pitkäaikaistutkimus (44 kk seuranta!). Tutkimuksen mukaan diabeetikoille voi turvallisesti suositella hiilihydraattitietoista ruokavaliota, jossa 20% energiasta otetaan hiilihydraateista (Suomen diabetesliitto suosittelee 55-60% hiilihydraatteja). Lukekaa tuore tutkimus tästä! Kiitos Anssi vinkistä! Tässä tuoreet johtopäätökset Lontoon murteella:

A summary of the implications of the current work:
  • This year, for the first time, the ADA accepted the value of carbohydrate-restricted diet for weight loss. The text of their guidelines, however, continues previous guidelines in finding fault with such diets and, in fact, does not cite most of the recent publications supporting their use. Other health agencies have similarly insisted on low fat approaches. There is reason to believe that these guidelines are not followed in practice. A perusal of internet diabetes sites suggests that the major dietary emphasis is on carbohydrate control.
  • The major barrier to official acceptance is the stated lack of long term trials although it has never been stated what the features of successes in short term trials suggest that they would not be maintained.
  • The work presented here suggests the importance of funding large scale long term trials as well as the benefits and limited risk in using low carbohydrate diets now.
  • Several studies have shown that low fat diets can be successful but overall, it would be difficult to say they are inherently reliable.
  • In the studies reported here, patients in the two groups had, despite all possible support, failed in achieving an acceptable control of bodyweight and hyperglycemia on traditional low fat diets.
  • An important issue is the fact that some patients do become completely free of disease as soon as they are presented with a low-carbohydrate option. It is unknown what factors make these persons succeed now despite complete failure in the past.

Olen pyytänyt Suomen diabetesliiton ravitsemustoimikuntaa kommentoimaan tutkimusta. Vielä en ole saanut vastausta (22.5.2008).

Minulla on siis toimiva luento diabeetikoille missä on sopivasti sitä virallista oppia ja sopivasti sitä epävirallista. Asiatietoa annetaan huumorin kera, luento kestää 2 tuntia. Koko lailla toimiva paketti, jossa suotavaa on, että paikalla on lääkäreitä, diabeteshoitajia, ravitsemusterapeutteja ja tietenkin runsaasti diabeetikkoja. Muistakaa ahdistaa minut nurkkaan, sillä sieltä löydän parhaimmat ideani! Margariinia "haukutaan" jopa virallisessa ruokavalio-osuudessa ja se voi aiheuttaa heikotuskohtauksia joillekin lääkäreille ja ravitsemusterapeuteille. Ihan tahallani käytän propaganda-aseena myös kananmunaan kohdistuvaa terveysterrorismia ja sitten tietenkin arvuuttelen sopivan kitkerään sävyyn miksi ravintoluentojani diabetesyhdistyksissä (Diabetesliitto!!) on peruuntunut.

Luennoillani en täysin tyrmää virallista Diabetesliiton ravitsemussuositusta, mutta silloin pitää lääkehoidon olla ykkösvaihtoehtona. Joka haluaa hoitaa terveytensä oman ruokapöydän äärellä, tekee toisin kuin virallisissa ravitsemussuosituksissa neuvotaan tekemään.

Koska minä elän ja tulen vaatimattomasti toimeen tällä luento-, kirja- ja blogivaikuttamisella en voi luovuttaa luentomateriaaliani yleiseen jakeluun (tätä minulta kysytään usein). Luentomateriaalissani ei ole mitään salaisuuksia, mutta sitä ei voi ymmärtää ilman autenttista luentokokemusta. Teidän pitää ottaa riski ja kutsua minut paikalle ja kokea ravitsemuksen ilot ja surut. Varmempi leipä löytyisi tutkijan kammiosta, mutta kokeillaan nyt tätä vapaampaakin valistustyötä vielä joitakin vuosia. Luento maksaa 50 euroa + matka- ja mahdolliset yöpymiskulut.

Löydätte yhteystietoni tästä:

Christer Sundqvist
Turun Fimex Oy
Voimakatu 2
21600 Parainen

040-7529274
christer.sundqvist (at) ravintokirja.fi

keskiviikkona, toukokuuta 21, 2008

Mafiaperheen päällikkö täällä, kuinkas hurisee?


*
Diabetesliiton Kohtauspaikalla nimimerkki "vivianv"
on julkaissut hillittömän hauskan arvoasteikon hiilihydraattitietoisten (VHH, Hys hys -ruokavalio, Atkins jne.) mafialle. KIITOS!

Tämä on se mafiajärjestö, joka tuo harmaita hiuksia Valtion ravitsemusneuvottelukunnan jäsenille ja pistää maamme terveys- ja ravitsemuseliitin haukkomaan henkeä. Mitä epäkohtia seuraavaksi paljastuu ravitsemuksessa? Ottakaa tämä lista huumorin pilke silmäkulmassa, mutta kuitenkin riittävän vakavasti. Minun on vaikea ymmärtää miksi hiilihydraattitietoisuudesta ei kirjoiteta enemmän maamme lehdissä. Ehkä meitä mafiosoja ihan aidosti pelätään?

Rakkain terveisin Capo crimini Christer Sundqvist (ravintovalmentaja, biologi, FT)


Hierarkkinen arvojärjestys Italian mafiassa
-vastaavuusehdotus VHH-mafialle



Capo di tutti capi ("Päälliköiden päällikkö", vain Italian mafiassa)

Lääkäri, joka loihelaususkelee julkisesti VHH-myönteisiä kannanottoja. (Antti Heikkilä, Ilkka Salmenkaita, Timo Kuusela)

Capo di capi re (Pitkäaikaiselle seniorijäsenelle annettava titteli, vastaa emerituspuheenjohtajaa)

No tämä on varmaankin varattu tri Atkinsille. (Arvo Ylppö)

Capo crimini (Mafiaperheen päällikkö, Don eli "kummisetä")

Tämä voisi olla jonkin sivuston / foorumin ylläpitäjä. (Christer Sundqvist, Anssi Manninen)

Capo bastone (Mafiaperheen alipäällikkö)

Tutkijat, alan opiskelijat ja kerettiläiset ravitsemusterapautit, jotka ovat jopa tahtonsa vastaisesti huomanneet VHH-dietin auttavan joitain ihmisiä tai ihmisryhmiä. (Saska Tuomasjukka, Mikael Fogelholm)

Consigliere (Neuvonantaja)

Palsta-aktiivikarppajat. (Sami Uusitalo)

Contabile (Taloudellinen neuvonantaja)

Tätä VHH-maailmassa ei selvästikään ole, sillä tuoreet vihannekset ovat aina vain kalliimpia. ()

Caporegime tai Capodecina (Kapteeni, jolla on alaisuudessaan kymmenkunta sotilasta)

Isä- tai äitikarppi, joka tekee koko perheelleen VHH-ruokaa. (Mirka Majamäki)

Sgarrista tai Soldati (Mafian jäseneksi otettu henkilö, niin sanottu "sotilas")

Hiljainen karppaaja, ei pidä itsestään tai ruokavaliostaan meteliä mutta tinkimättä jättää margariiniherkut syömättä. ()

Picciotto (Matala-arvoinen mafian jäsen, joka työskentelee toimeenpanijana tai palkkatappajana)

Wannabekarppi, repsahtelee usein, ruokavaliossa usein jotain tarkistettavaa. ()

Giovane d'onore (Mafian liitännäisjäsen, Italian mafiassa syntyperältään usein ei-italialainen)

Myöntää, että hiilihydraatit vaikuttavat verensokeriin ja tarvittaessa vähentää seuraavan annoksensa hiilarimäärää mikäli vs on korkea. ()

Ehdottakaa lisää nimiä ja titteleitä!

tiistaina, toukokuuta 20, 2008

Nuoret syövät liikaa välipaloja

**
Suomalaiset yläkouluikäiset nuoret
syövät aivan liian vähän kasviksia, hedelmiä ja ruisleipää. Kansanterveyslaitoksen tutkimusprofessorin Pirjo Pietisen johtaman tutkimuksen mukaan nuoret saavat jopa 13 prosenttia energiastaan sokerista, kun suositus olisi alle 10 prosenttia. Kuitua nuoret saavat keskimäärin vain 17 grammaa, vaikka suositus olisi 25 - 35 grammaa. Myös raudan, D-vitamiinin ja folaatin saanti on suosituksia vähäisempää.

- On se ihme, että kunnilla ei ole varaa tarjota edes kunnon leipäpalaa lapsille tässä leivän luvatussa maassa, Pietinen puuskahtaa.

Tutkimuksen mukaan nuoret saivat yli 40 prosenttia päivittäisestä energiastaan välipaloista. Yleisimmät koulussa nautitut välipalat olivat makeiset tai suklaa, leipä, välipalapatukat, hedelmät, jäätelö ja sokeroidut virvoitusjuomat. Vain neljäsosa oppilaista oli sitä mieltä, että he pystyvät varmasti syömään terveellisesti, jos tarjolla on myös epäterveellisiä houkuttelevia vaihtoehtoja.

Pietisen mukaan koulun ja kodin esimerkki ja vastuu ovat tärkeimmät nuorten ruokailuun vaikuttavista tekijöistä. Tämän lisäksi tulee tarjonta.

Terveellisen ruuan valinta on tehty lapsille erittäin hankalaksi.

Lähde: Finfoodin uutiskirje, 20.5.2008