tiistaina, lokakuuta 28, 2008

Laihdutusleikkauksissa kiristetään pantaa

**
Lihavuus altistaa monille sairauksille
: diabetes, verenpainetauti, syöpä, sydäntaudit, nivelvaivat jne. Lihaville ihmisille on tarjolla ruokavalioon liittyvää ohjeistusta, liikuntaan kannustavaa elämäntapaa on tarjolla ja mietitään ehkä myös laihdutusleikkausta.

Washington Post -lehdessä on tänään (28.10.2008) laadukas kirjoitus samoille henkilöille suoritetuista useista laihdutusleikkauksista. Amerikkalaisena ilmiönä tunnemme nämä superlihavat ihmiset, jotka painavat useita satoja kiloja. Heille saatetaan tehdä laihdutusleikkaus ja aluksi kaikki tuntuu menevän hyvin. He laihtuvat. Sitten kuitenkin vuosien saatossa kilot tulevat takaisin ja uutena ilmiönä sairaaloissa on tämä toiseen kertaan laihdutusleikkauksen läpikäyneitä ihmisiä. Tutkijoille on epäselvää miksi ensimmäinen laihdutusleikkaus epäonnistuu.

Laihdutusleikkaus ei ole riskitön toimenpide. On aika hurjaa kun jalkapallon kokoiseksi suurentunut mahalaukku pakotetaan pannalla kananmunan kokoiseksi. Nykyään panta voidaan tehdä uudelleen kiristettäväksi, jolloin uudelleen suurentunut mahalaukku voidaan taas pienentää. Leikatut potilaat kertovat kovan nälän tulevan leikkauksen jälkeen takaisin ja nyt kirurgien mielestä potilaan on mahdollista käydä kiristyttämässä pantaa aina kun nälkä tulee sietämättömäksi. Itse pidän tätä aika hurjana toimenpiteenä, mutta saatan toki hyväksyä tämän jos tämä on ainoa tapa laihtua. Manuel Uriben tapauksesta tiedämme, että ruokavaliomuutoksen avulla voi toki myös laihtua.
 
Suomessa suoritetaan jonkin verran laihdutusleikkauksia. Käytössä on mm. mahalaukun ohitusleikkaus, mahalaukun osittainen poisto, ja tämä pantaleikkaus.

Lähde: If at first you don't succeed... Washington Post, 28.10.2008

maanantaina, lokakuuta 27, 2008

Hiihtoliitto vaihteeksi iloisen viestin tuojana

Hiihtoliiton sivuja ei juurikaan ole tehnyt mieli lukea viime kuukausina. Tänään (27.10.2008) on kuitenkin poikkeuksellisen iloinen artikkeli Hiihtoliiton sivuilla:

Pargas IF:n ja IF Minkenin hiihtojunnuja Sportmagasinetissa tiistaina

FST:n Sportmagasinetissa kurkistetaan tiistai-iltana IF Minkenin ja Pargas IF:n laadukkaaseen junioritoimintaan, joka tuotti viime vuonna hyviä tuloksia muun muassa Hopeasommassa. IF Minken oli Lapinlahden Hopeasommassa paras seura, FSS paras piiri.

Havumetsä, suo, kallio, hiekka - kaikki käy IF Minkenin hiihtojunnuille. Innostavat valmentajat, kuten Leif Eriksson ja Bo-Göran Lindvall, tarjoavat monipuolisia harjoituksia Uudenkaupungin monipuolisessa luonnossa. Puitteina hyödynnetään niin Hirvlaxin kankaita, Vexalan särkkiä kuin Kasitien nevojakin. Sportmagasinet seuraa Minkenin nuorten harjoituksia. 

Tekemisen ja tahtomisen rohkeus - lumiköyhän Paraisten perinne. Pargas IF oli yksi Hopeasommassa menestystä saavuttaneista FSS-seuroista. Paraislaisilla on haastetta löytää talvisin lunta suksiensa alle, mutta perinteet paikkakunnalla ovat vahvat niin lajissa kuin harjoittelussakin. Perinteenä on myös tarttua toimeen, olla valittamatta, uskallus tahtoa menestystäkin.

FSS-juniorit pärjäsivät Hopeasommassa parhaiten 14-vuotiaiden tyttöjen sarjassa. Viestin voitti IF Minken ennen Pargas IF:ää. Henkilökohtaisessa kilpailussa kahdeksasta parhaasta viisi edusti joko Minkeniä tai Pargas IF:ää. Voittaja tuli Paraisilta: Julia Rask. Rask ja muita nuoria paraislaisia hiihtäjiä nähdään Sportmagasinetissa nauttimassa harjoittelusta - säässä kuin säässä.

Ohjelmassa keskustellaan myös Suomen ruotsinkielisen hiihtoliiton FSS:n toiminnanjohtajan Glenn Lindholmin kanssa FSS:n tyttöprojektista. Tyttöprojektista haetaan apua siihen, että lahjakkaat tytöt jatkaisivat hiihdon parissa juniorivuosien jälkeenkin. Projekti onkin käynnistynyt lupaavasti. 

Kannattaa siis katsoa Sportmagasinet tiistaina 28.10. FST5-kanavalla kello 21-21.30. Jos ohjelma menee tiistaina syystä tai toisesta ohi, uusi mahdollisuus tulee jo keskiviikkona, jolloin Sportmagasinet tulee samalla kanavalla kello 19-19.30. Sen jälkeen ohjelma on katsottavissa netissä viikon ajan.

Lue lisää: http://svenska.yle.fi/program/visa.php?pid=sportmagasinet

sunnuntai, lokakuuta 26, 2008

Nuorten syömishäiriöistä ilmestymässä laaja kirjoitus

**
Nuorten syömishäiriöt
nousivat eniten esille äsken päättyneellä lähes viikon kestäneellä Lapin keikallani. Juttelin kouluissa täysille saleille syömishäiriöistä ja ideoimme paikallisten opettajien ja ammattinsa puolesta muuten nuorten parissa liikkuvien kanssa miten tästä vaikeasta asiasta pitäisi nuorille kertoa.

Pyrin toteuttamaan kansalaisopistojen ja koulujen kanssa tällaisia keikkoja jatkossakin varsinkin kun saamani palaute on ollut hyvin rohkaisevaa. Ilmeisesti olen jotakin olennaista pystynyt sisällyttämään 45 min esitykseeni. Uusilla keikoillani kokeilen ihan uutta lähestymistapaa, josta en tässä vaiheessa paljasta yhtään tämän enempää. Teidän pitää se itse kokea sitten aikanaan kouluissa!

Kirjoitan parhaillani juttua Kunto & Terveys -lehteen syömishäiriöistä (ilmestyy joulukuussa 2008). Siitä tulee taatusti erilainen juttu syömishäiriöistä mihin olette tottuneet. Toivottavasti erilainen lähestymistapa lisää ymmärrystämme tästä vaikeasta sairaudesta.

Vaikka minulla on koossa varsin runsaasti omakohtaista tietoa syömishäiriöistä, otan kiitollisena vastaan kommentteja siitä miten sairastuitte syömishäiriöön, miksi niin moni mielestänne sairastuu syömishäiriöön, millaista se elämä oli kun ruoka oli suuri ongelma, miten tervehdyitte?

Voitte kertoa kokemuksistanne nimettöminä tässä blogissa tai lähettää minulle luottamuksellisesti tarinanne sähköpostilla: christer.sundqvist (at) ravintokirja.fi

Olen aiemmin kirjoittanut jonkin verran syömishäiriöistä tässä vaatimattomassa blogissani:

Syömishäiriöt (22) 


sunnuntai, lokakuuta 19, 2008

Suomessa oli huono kesä - pitäisikö olla huolestunut D-vitamiinin riittävyydestä?

*
Kirjoitettu 25.9.2008. Tätä kirjoitusta kommentoidaan vilkkaasti ja asiantuntevasti! Jo 61 kommenttia 19.10.2008. Sano sinäkin mielipiteesi D-vitamiinista! Ystäväni Christel Lamberg-Allardt on valittu Valtion ravitsemusneuvottelukunnan asiantuntijajäseneksi (Osteoporoosiliitto). Uskoisin D-vitamiiniasian tarkentumiseen, ehkä jopa D-vitamiinisuositusten nostamiseen. 

Matti Narkia tarjoaa hienon vinkin englanninkielen taitoisille: Lukekaa tohtori John Cannellin uutiskirjeitä D-vitamiinista. Viimeisin löytyy tästä. Koko portaali on erittäin mielenkiintoinen! Kiitos vihjeestä.

Reijo kysyy
: Suomessa oli tämä kesä aika huono. Aurinko ei kovinkaan paljon paistanut. Pitäisikö olla huolestunut D-vitamiinivarastojen riittävyydestä koko talveksi?

Erittäin hyvä kysymys, Reijo! D-vitamiinitutkijoiden mukaan veressämme on eniten D-vitamiinia syys-lokakuussa. Auringon UVB-säteet ovat auttaneet meitä keräämään varastot täyteen D-vitamiinia.

Huonon kesän jälkeen D-vitamiinivarastomme ovat heikommat. Olen huolestunut suomalaisten D-vitamiinin riittävyydestä koko talveksi. Tällaisen kesän jälkeen on tärkeää syödä paljon kalaa, mennä munalla töihin, nauttia maitovalmisteita ja herkutella metsäsienillä. Talvikuukausina on ehkä syytä käydä etelänmatkalla lisäämässä varastoja tai nauttia D-vitamiinia purkista. Mikäli ei käytä pimeänä vuoden­aikana - loka­kuun alusta maaliskuun lop­puun - säännöllisesti vitaminoi­tuja maitovalmisteita, ravin­torasvoja ja kalaa, Valtion ravit­semusneuvotteluvaliokunta suosittelee vita­miinilisää pur­kista.

Asiantuntijat epäilevät D-vitamiinistatuksemme olleen jo pitkään riittämättömällä tasolla. Rohkeimmat väittävät osteoporoosin ja diabeteksen johtuvan D-vitamiinivajeesta. In­fluens­sa­epi­de­mioi­­den kausittaiset vaihtelut osuvat yhteen D-vitamiinin kau­sittaisten vaihteluiden kanssa. Meillä Suomessa esi­merkiksi influenssaepidemioita esiintyy useimmiten lop­pu­talvesta, jolloin veren D-vitamiinipitoi­suudet ovat alhaisimmil­laan.

torstaina, lokakuuta 16, 2008

Diabetes kuntoon


**
Kipin kapin lehtikioskille huomenna 17.10.2008!
Nyt on runsaasti tietoa diabeteksesta ja monesta muusta asiasta.

Olen Kunto & Terveys -lehden uusi terveystoimittaja. Tuossa lokakuun numerossa on todellakin paljon tietoa kansallistaudistamme diabeteksesta. Lisäksi minun näppäimistöltäni on karannut juttua D-vitamiinista, maukkaasta lihottajasta (E621) ja kysyn vielä onko fruktoosi terveellistä. Yritetään jatkossakin tarjota monipuolista luettavaa. Joulukuun numeroon tulee mm. laaja syömishäiriöjuttu. Käy kurkkaamassa mitä löytyy lehden nettisivuilla! Ja muistakaa kysyä asiantuntijoilta apua ravitsemukseen ja kuntoiluun liittyvissä ongelmissanne.

Kompromissi!

Edustan itse sellaista kompromissiin taipuvaista linjausta, että esitellyissä kolmessa eri tavassa hoitaa diabetesta, on ajateltu potilaan parasta. Näkisin kernaasti, että eri hoitotapojen valinnan suorittaisi potilas itse. Siten toteutuisi diabeteksen hoidon yksi kulmakivi: yksilöllinen hoito. On mahdollista hoitaa menestyksellisesti diabetesta Diabetesliiton ohjeilla, mutta yhtä hyviä tuloksia saavutetaan täydennetyillä ja vaihtoehtoisilla menetelmillä. Erityisesti hiilihydraatteja rajoittavien ruokavalioiden suhteen ja ravintolisien käytön suhteen kaipaisin Diabetesliiton puolelta myönteisempää suhtautumista. Rohkaisevaa tutkimustietoa saadaan harva se viikko hiilihydraatteja rajoittavasta ruokavaliosta. Vähän liikkuvan ihmisen on ilmeisen sopivaa syödä vähemmän hiilihydraattia kuin mitä Valtion ravitsemusneuvottelukunta suosittelee. 

Edistämme parhaiten suomalaisten terveyttä suomalla maamme diabeetikoille vaihtoehtoista ja yksilöllistä hoitoa sen ”virallisen” rinnalla. Tämä on toivoakseni myös koulutettujen ravitsemusterapeuttiemme eduksi laskettava. Näin he saavat omalla ideointipanoksellaan toteuttaa monipuolista diabeteksen hoitoa yhdessä muun terveydenhoitohenkilöstön kanssa, joka parhaiten ottaa huomioon diabetespotilaan yksilölliset tarpeet. 

sunnuntai, lokakuuta 12, 2008

Ei enää nälkää panostamalla ruoan henkisiin ulottuvuuksiin

*
Kylläisyyden pohdinta
päättyy tähän neljänteen juttuuni aiheesta. Käyn läpi kylläisyyden eri asetelmia suunnilleen tämän alla näkyvän listauksen mukaisesti.

Kylläisyyttä hallitaan neljällä peruselementillä (kiitos Juuso R!):

1) energiavajeen hallinnalla
2) tasaisella ateriarytmillä
3) ruoan laatutekijöillä
4) ruoan henkisillä ulottuvuuksilla

Lue koko sarja klikkaamalla yllä olevassa luettelossa näkyviä otsikkoja ja saat paljon raikasta pohdittavaa nälänhallinnasta.

Kun vatsa on täynnä, vagushermo lähettää täyteydestä viestittäviä merkkejä aivoihimme. Erityisesti kolekystokiniini on vastuussa vagushermon heräämisestä henkiin. Se saa meidät jättämään väliin esimerkiksi lounaan jälkeisen jälkiruoan. Se viestittää aivojen kylläisyyskeskukselle, että mahalaukkuun ei nyt mahdu enemmän ruokaa. Kolekystokiniini ei ollenkaan kainostele näitä aikomuksiaan. Se panee mahalaukun alemman pylorusportin kiinni. Silloin ruokamassa ei enää valu ohutsuoleen. Mahalaukkuun tulee sellainen miellyttävä täyteyden tunne.

Vatsan täytyttyä vagushermo varmistaa tämän asian vielä kylläisyyskeskuksen kanssa: Nyt ei enää syödä! Tästä syntyy ns. lyhytaikainen kylläisyys. Sellainen kylläisyys joka katkaisee ruokailuhetken. Peruna on esimerkiksi hyvä lyhytaikaisen kylläisyyden tuoja. Se täyttää hyvin vatsan.

Pitkäaikaista kylläisyyttä pidetään kuitenkin tärkeänä painonhallinnan kannalta. Tällä pitkäaikaisella kylläisyydellä tarkoitetaan sitä aikaa, joka vierähtää ruokailuhetkien välissä, eli käytännössä miten kauan nälkä pysyy poissa ruokailun jälkeen. Kananmuna on tämän pitkäaikaisen kylläisyyden ylläpidossa parempi ratkaisu kuin esimerkiksi peruna. Leptiini on se viestintämerkki, joka auttaa meitä ylläpitämään pitkäaikaista kylläisyyttä. Toinen pitkäaikaista kylläisyyttä ylläpitävä seikka on tasaisen korkea verensokeri. Jos verensokeri esimerkiksi sokeripitoisen ruokahetken jälkeen hurjasti ensin noustuaan äkisti laskee kovin alas, me voimme sekoittaa tämän näläntunteeseen. Todellisuudessa et todennäköisesti kuitenkaan ole nälissäsi, sinun tekee vain mieli hieman ruokaa. Hiilihydraatit ovat sekoittaneet mielesi.

Tiede on paljastanut, että kylläisyyskeskus ja mielihyväkeskus ovat ihan vieri vierissä siellä harmaan massasi seassa. Mielihyväkeskuksesi kaipaa huomiota ja virhe olisi syödä vain tyydyttääksesi tämän keskuksen mielihaluja. Jos kaksi tuntia ruokailun jälkeen olet nälissäsi, se johtuu 1) liian pienestä ruoka-annoksesta tai sitten 2) olet syönyt laadultaan ihan järjettömiä ruokia. Ensimmäiseen kohtaan riittää ruoka-annoksen maltillinen suurentaminen ja nimenomaan panostaminen ruokailuun joka tapahtuu lautaselta. Toiseen kohtaan ehdottaisin panostamista aamiaisen, lounaan ja päivällisen laatuun (vähemmän perunaa ja kevyttuotteita, enemmän kananmunia ja lihaa).

Ihmisellä jolla on terve suhtautuminen syömiseen, syö ruokaa tyydyttääkseen energiantarpeensa ja saadakseen vitamiineja sekä hivenaineita. Ihmismieli on kuitenkin merkillinen. Me voimme huijata itseämme syömään pienempiä annoksia, syömällä pienemmiltä lautasilta ja juomalla pienemmistä laseista. Jättämällä kokonaan aterioita väliin voimme huijata itseämme vahingollisten syömishäiriöiden pariin. Nämä harhat voivat toimia niin hyvin, että aidosti syömme pienempiä ruoka-annoksia ja laihdumme. Pitkällä tähtäimellä on kuitenkin hyvä harrastaa muutakin kuin mielen huijaamista, eli syödään täysipainoista ruokaa rauhallisesti (vähintään 20 min) ja huolehdimme siitä, että saamme riittävästi hyvälaatuista rasvaa, laadukkaita proteiineja ja sopivasti matalaglykeemisiä hiilihydraatteja.

Menestyksellisen painonhallinnan varsinainen taistelu koetaan kylläisyys- (leptiini) ja mielihyväkeskuksen (serotoniini) välisessä voimainkoetuksessa. Tällä taistelukentällä ottavat yhteen fysiologia ja psyyke. Mielihyväkeskus (psyyke) muistaa miten ihanalta makea suklaakiisseli kermavaahdolla maistui. Kun me näemme kahvilassa tarjottavan ihanaa suklaakiisseliä, meidän tekee mieli juuri sitä, vaikka meillä ei oikeastaan ole fyysistä nälkää. Meidän piti ehkä vain poiketa kahvilaan juomaan kuppi kahvia. Mielihyväkeskuksessa oli ehkä serotoniinin vajaus ja himo makeaan syntyi. Serotoniini voitti epätasaisen taistelun synnyttäen meissä sellaisen suklaakiisselihimon, että sitä ei sammuteta muuta kuin syömällä annos suklaakiisseliä erityisen suuren kermavaahtoannoksen kera. Suklaakiisseliannoksen jälkeen serotoniini-ihanuutta riittää aivoissa taas jonkin aikaa. Niin kauan kuin serotoniinimyrsky riehuu aivoissasi, olet tyytyväinen. Myrskyn laannuttua kaipaat ehkä taas jotakin makeaa, saattaa jopa olla, että greliini viestittää, että mahalaukku on tyhjä. Syöt nälkääsi. Himo syntyy yleensä sokeriin, rasvaan tai suolaan.

Sellaiset ihmiset jotka oppivat välttämään makean- rasvan- tai suolanhimon synnyttäjiä, voivat voittaa painonhallinnan Waterloon. Kokemusperäistä ja tutkittua tietoa löytyy tunteiden ja ruoanhimon sekamelskasta. Masentuneet tuntevat tarvitsevansa sitä mainitsemaani makeaa suklaakiisseliä, vihaiset voisivat syödä pahimpaan raivoonsa ison mehukkaan pihvin, levottomille maistuu jäätelö, stressaantuneille auttaa suolainen huikopala, yksinäisen ystävä on iso sipsipussi, mustasukkaiselle kelpaa lähes mikä tahansa ja sitä pitää olla paljon!

Tunteet tulevat ja menevät. Niille emme voi mitään. Sen sijaan voimme vaikuttaa tunnesyömisen määrään ja laatuun. Terve nälänhallinta löytyy tunnemyrskyjen keskeltäkin. Tämä vaatii meiltä kuitenkin taistelumieltä. Sellainen ihminen jolla esimerkiksi on kova sokerinhimo voi todennäköisesti sammuttaa makeannälkänsä ainoastaan luopumalla nopeasti sokeristuvista hiilihydraateista.


torstaina, lokakuuta 09, 2008

Tohtori Tolosen kalaöljyt ja karnosiini eivät auttaneet lukivaikeuksiin

*
Kirjoitettu 6.10.2008, merkittävä lisäys tullut 9.10.2008

Tohtori Tolonen kirjoittaa näin 3.5.2005
:

Suomessa Jyväskylän yliopistoon kuuluva Niilo Mäki Instituutti on käynnistänyt lukivaikeutta potevien lasten ravintolisätutkimuksen, jossa hankkeeseen valituille koululaisille aletaan antaa tohtori Tolosen tuotteita, E-EPAa ja karnosiinia.
 
Aamulehti kirjoittaa näin 6.10.2008:

Rasvahapoilla ei ollut myönteistä vaikutusta lukivaikeuksista kärsivien lasten taitoihin. Edelleen ainoat luotettavasti osoitetut tavat tukea lukemisen taitojen kehitystä liittyvät kielellisten taitojen sekä lukemisen ja kirjoittamisen osataitojen tukemiseen. Kannattaako kalaöljyä syödä? Lukivaikeuksiin niistä ei ole apua. Tavallinen, monipuolinen ruoka sisältää myös rasvahappoja.


Tohtori Tolonen kirjoittaa näin Niilo Mäki instituutin tutkimuksista 9.10.2008:

Niili Mäki Instituutin tukimus on yksi monien joukossa. Vaikka siinä ei saatukaan toivottua tulosta, se ei kumoa muita tieteellisiä tutkimuksia, joiden mukaan ravintolisistä voi olla merkittävää hyötyä lasten neurologisissa häiriöissä.

Tupakka tappaa suloisten mainosten kera

#
Löysin tavattoman hienon kokoelman tupakkamainoksia. Hienoja mainoksia. Mutta tupakka tappaa yhtä karusti on sitten taivaalliseen hiippakuntaan hoputtamassa vaikka kuinka suloinen mainoskuva.

Kuvat löytyvät täältähttp://lane.stanford.edu/tobacco/index.html


keskiviikkona, lokakuuta 08, 2008

Muuttuneet tapamme hankkia syötävää

**
Minulla on ollut mahdollisuus
 kiertää Suomea ahkerasti luennoiden. Matkoilla pyörii mielessä kaikenlaista. Keskeneräisiä ajatuksenpoikasia, luentojen jälkitunnelmia, asiakkaiden mietteitä, asiantuntijoiden neronleimahduksia jne. Jos te sallitte, niin puran näitä ajatuksiani sanoiksi joissakin kirjoituksissa. Välillä on mahdotonta erotella mikä on omaa ajatteluani, mikä jonkun muun ideointia ja neroutta. Jos tuntuu siltä kuin kirjoituksissani olisi jotain tolkkua, on todennäköisesti niin, että puhun jonkun muun äänellä. Mitään tästä kirjoittelusta teidän ei ole pakko uskoa, mutta sen minä haluan jo nyt ilmoittaa, että tässä tulee joillekin paljon miettimisen aihetta. Lukekaa kirjoituksiani kriittisesti arvioiden. Toivokaa keskeneräisyydestä huolimatta jotakin tolkkua näihin kirjoituksiin.

Tapamme hankkia syötävää on muuttunut. Tälläkin asialla voi olla merkitystä lihavuusepidemiassamme. Lihominen on paljon helpompaa kuin laihduttaminen. Se johtuu mielestäni ainakin osaksi siitä, että meillä on nykyään enemmän mahdollisuuksia tallentaa energiaa kuin kuluttaa sitä. Tästä lihomisen helppoudesta oli hyötyä kauan, kauan sitten, jolloin elämä oli yhtä selviytymiskamppailua ankaraa luontoa vastaan. Ne jotka kykenivät tallentamaan riittävästi rasvaa  elimistöönsä, selvisivät paremmin kausista jolloin ruokaa oli riittämättömästi tarjolla.

Tänään tilanne on toinen. Meidän ei ainakaan Suomessa tarvitse kerätä rasvavarastoja elimistöömme varmuuden vuoksi. Sillä nyt ruokaa on yllin kyllin. Ruokakauppa on auki huomennakin. Tutuilta hyllyiltä löytyvät makkarapaketit, aamiaismurot, leivät ja juotavat.

Nykyään terveytemme uhkana ruoanhankintareissuilla ei ole ruokakaupan edessä vaaniva nälkäinen karhulauma, vaan 10 metrin säteellä kaupan ulosmenokassasta löytyvät turhat elintarvikkeet (makeiset, sipsit, limsat). Kun me ennen muinoin olisimme pelottaneet karhut tiehensä ravinnonhankintareissuamme haittaamasta, me tänä päivänä joudumme kamppailemaan elintarviketeollisuuden virittämiä terveysansoja vastaan. Ja minun mielestäni nuo ansat on viritetty julman tehokkaalla tavalla. Joskus jään kaipaamaan noita karhulaumoja.

Luontaisesta liikuntavietistämme ei ole paljoakaan jäljellä. Moni luulee liikunnan tarkoittavan rehkimistä kuntosalilla tai hölkkäämistä trendikkäissä kuteissa pitkin kylänraittia. Jos hissin sijaan käytämme portaita tai auton sijaan fillaria, olemme joidenkin mielestä joko rutiköyhiä tai hetkellisen mielenhäiriön tilassa.

Kun varhainen esi-isämme harvoin löysi mehukkaita ja makeita hedelmiä tai uskalsi uhmata vihamielisiä villimehiläisiä kaivaessaan esille hunajakätkön, hän herkutteli näillä ihan yhtä mieluusti kuin mekin herkuttelemme kaupan hedelmillä ja suklaapatukoilla. Erona on tämä herkuttelun nykyinen jokapäiväisyys ja vaivattomuus. Esi-isiemme hunajakätkö oli valtavan vaivan takana. Hunajaa löytyi ehkä yhden päivämarssin päässä ja ehkä vieläpä vaikeakulkuisen maaston läpi kulkien. Reppu täytettiin äkkiä makealla herkulla ja juostiin puolet matkasta mehiläisiä karkuun. Nykyisin isä kurvaa Bemarinsa ostoskeskuksen pihalle. Kävellä lyllertää 7,57 m päähän kaupan ulosmenokassasta ja lataa kärryynsä patukoita suurella antaumuksella. Eivätkä ne vielä loppuneet. Niitä löytyy vielä huomennakin. Mehiläisistä ei ole pelkoa.

Siinä missä esi-isämme lihakset olivat teräksenlujat ja rasvakerrokset sopivan suuria, nykyisillä isillämme (ja äideillämme) on heikosta lihaskunnosta johtuvia ryhtivikoja ja kaikenlaisia vaivoja sekä runsaat traanikerrokset pehmentämässä onnetonta yleiskuvaa. Me maksamme varsin kovan hinnan viljanviljelystä ja ihmiskunnan asettumisesta aloilleen. Nyt me pystymme viljelemään ja tuottamaan sellaista ruokaa mitä haluamme syödä. Emme välttämättä sellaista ruokaa mitä me tarvitsemme. Nänkö me haluamme jatkaa elämäämme?

No niin, minä varoitin, keskeneräisissä ajatuksissani tuskin on mitään tolkkua. Voit toivoa seuraavasta kirjoituksestani parempaa.