torstaina, joulukuuta 17, 2009

Parantava kosketus auttaa vähän

#
Vaihtoehtoiset kehon energiakenttien hallintaan perustuvat hoitomuodot
auttavat uusimman tutkimuksen mukaan ihan vähän.

Kehon energiakenttään kohdistuvat hoidot, kuten reiki ja parantava kosketus, ovat kiistanalaisia, mutta suosittuja hoitomenetelmiä.

Silläkin uhalla, että eksytän terveysblogini lukijoita pahemman kerran, tässä reikifilosofian ja parantavan kosketuksen perusteet (hypätkää yli jos alkaa tuntumaan liian oudolta tiedolta):

Reiki on ikivanha energiahoitomuoto.

Siinä hoidettava saa parantavaa energiaa hoitajan välityksellä. Tämä energia voimistaa kehon omaa immuunipuolustusta ja luonnollista paranemisprosessia.

Reikiä on käytetty jo tuhansia vuosia. Välillä tämä taito oli pitkään unohduksissa, kunnes japanilainen Mikao Usui löysi sen uudelleen ja alkoi opettaa sitä edelleen. Reiki tuli länsimaihin vasta myöhemmin, vuoden 1938 jälkeen kun sen tuoja, Havaijilainen Hawayo Takata vihittiin Reiki-Masteriksi ja hän alkoi opettaa tätä taitoa ensimmäisenä länsimaalaisille. Noista ajoista Reiki on levinnyt lähes kaikkialle maailmaan; tällä hetkellä maailmassa lasketaan olevan yli 50 000 Usui-Reiki Masteria jotka opettavat joka päivä uusia Reikihoitajia ja edelleen uusia Reiki-Mastereita.

Reiki on henkisen tietoisuuden ohjaamaa elämänvoima-energiaa. Usui-Reiki on menetelmä sen käyttämiseen omassa henkisessä kehityksessä ja itsensä sekä muiden sairauksien ja vaivojen parantamisessa ja lievittämisessä.

Usui-Reiki on turvallinen parantamismetodi: hoidettava saa energiaa hoitajan käsien kautta. Se ei kuitenkaaan ole peräisin hoitajasta vaan kulkee hänen kauttaan, joten hoitajan oma energia ei hoidettaessa vähene.

"Reiki ei ainoastaan paranna sairauksia, vaan se myös vahvistaa henkisiä kykyjämme, tasapainottaa mieltämme, tekee kehostamme terveen, ja siten auttaa meitä saavuttamaan onnellisuutta."
Ote Mikao Usuin muistokirjoituksesta.

Reikihoidon perusajatuksena on että me kaikki olemme osa universaalia kokonaisuutta, korkeampaa voimaa joka on kaikkialla meissä ja ympärillämme. Yhteytemme tähän korkeampaan henkiseen alkuperäämme on unohtunut, energiakanavamme ovat tukkeutuneet tietoisen mielemme kamppaillessa arkipäivän ongelmien kanssa ja kielteisten kokemusten seurauksena. Reiki puhdistaa mielemme avaten uudelleen tämän luonnollisen yhteyden omaan itseemme ja tasapainottaa sekä mielen että kehon energiat tuoden mielen tasapainoa ja henkistä ja fyysistä terveyttä. Reikihoidossa parantava energia virtaa hoitajan käsien kautta hoidettavaan, kysymys ei siis ole esimerkiksi hieronnasta.

Harjoittajalleen Usui-Reiki tarjoaa tien oman itsen syvälliseen tuntemiseen, mietiskelyn ja harjoitusten kautta löytyvään syvään rauhaan ja tasapainoon, onnelliseen ja rakkaudentäyteiseen elämään jonka perustana on oman itsen ja kaikkien muiden kunnioittaminen henkisinä olentoina ja yksilöinä; ehdoton ja pyyteetön universaali rakkaus.


Parantava kosketus perustuu uskomukseen ihmisen sähkömagneettisesta kentästä. Eri kehon osissa tuntuvien kipujen syynä on uskomuksen mukaan se, ettei näillä alueilla kehon "sähkövirta" kulje.
Uskomuksen mukaan henkilö joka omaa parantavan kosketuksen pystyy tuntemaan kädellään tällaisen "aukon" ihmisen sähkökentässä ja luovuttamaan omaa "energiaansa" laittamalla käden tällaisen paikan yläpuolelle. Tällaisessa vaihtoehtoisessa hoitomuodossa olleet ihmiset kuvaavat parantajan kädestä kulkeutuvan energiavirran tuntuvan kuin hiustenkuivaajalla lämmittäisi kipeytynyttä kohtaa.


Järjestelmällisessä kehon energiakenttiä koskevassa kirjallisuuskatsauksessa perehdyttiin 66 kliiniseen tutkimukseen. Tutkijat korostavat, että selvitykseen liittyy paljon puutteita, jotka johtuvat siitä, että tämä tutkimusala on niin tuiki tuntematon. Jotain sentään saatiin selville.

Tutkimukset olivat laadultaan keskitasoa. Löytyi esimerkiksi vahvaa näyttöä sen puolesta, että hoitomuodot vähentävät kipupotilaiden kokemaa subjektiivista kipua. Hoito vähentää kivun voimakkuutta, mutta ei poista sitä kokonaan. Tosin erityisen tarkoissa sairaalatutkimuksissa (syöpäpotilaita) kivunlievityksen teho jäi kohtalaiseksi. Kiistanalaista oli vaihtoehtoisen hoidon vaikutus syöpäpotilaan väsymykseen ja elämänlaatuun. Myöskin hoidon pitkäaikaisvaikutukset ovat hämärän peitossa.

Hoitojen vaikutuksesta kaivataan lisää tarkempia ja laadukkaita tutkimuksia.

Lähde: Jain S, Mills PJ. Biofield Therapies: Helpful or Full of Hype? A Best Evidence Synthesis. Int J Behav Med, 24.10.2009 [julkaistu sähköisenä ennen painoon menemistä]

Muita kirjoituksiani huuhaata lähellä olevista jutuista:

Sanomalehtien alasajon nurja puoli - ammattilaiset lähtevät

**
Olet varmaan kuullut siitä
, että tavanomainen printtimedia (Helsingin Sanomat, Turun Sanomat, New York Times, Dagens Nyheter) on suurissa taloudellisissa vaikeuksissa. Toimittajia ja muita lehtityössä tarvittavia ammattilaisia pistetään kilometritehtaalle yhä kiihtyvään tahtiin. Itse olen huomannut erityisesti toimittajien kadon siitä seikasta, että jutut mm. yllämainituissa lehdissä ovat huonontuneet tasoltaan. Olen itse arvellut sen johtuvan kovasta kiireestä ja sen myötä kiristyneestä työtahdista, mutta nyt huomaan Reportterin blogista (Jarno Forssell), että ammattitaito on jättänyt printtimedian! Kokeneet, asialleen omistautuneet toimittajat, jotka osaavat hinnoitella aikaansaannoksensa oikein, potkitaan talosta ulos ja korvataan kokemattomilla, netistä asioita imuroivilla nuorilla pojanklopeilla ja tytöntylleröisillä. Jälkimmäiset tekevät työtänsä huonosti ja halvalla. Siitä kärsii ennen kaikkea lukija. Tässä teille toimittaja Jarno Forssellin omia ajatuksiani tukevaa tekstiä. Repikää siitä!

Istuin päivänä muutamana samassa ravintolapöydässä Hesarin päällikkötoimittajan kanssa. Hän kertoi käyneensä lyhyen ajan sisällä 30 lehtensä konkaritoimittajan läksiäisissä. Osan nimiä näkyy vielä Hesarin juttujen päällä, mutta vuodenvaihteessa journalismin tervaskannot siirtyvät oloneuvoksiksi.

Helsingin Sanomissa oli laskettu, kuinka monta vuotta kokemusta talosta lähtee. Heitin itse arvioksi 800 vuotta, mutta se meni alakanttiin. Oikea vastaus oli täysi tonni. Ja tehtyjä juttuja ahkerimmilta löytyi Hesarin sähköisestä arkistosta yli 10.000. Ja sinne on siis arkistoitu vain 1990-luvun alun jälkeen tehdyt jutut.

Mitä kokemuksen ja hiljaisen tiedon menetys merkitsee? Sitä, mistä on kautta mediakentän nähty merkkejä jo joitakin vuosia. Toimituksiin tulee nuoria ”monimediaosaajia”, jotka tekevät uutissähkeitä verkkoon, kuvaavat videopätkiä ja kirjoittavat blogeja. Ja siirtyvät urheilusta politiikkaan, taloudesta kotimaahan, liitetoimituksesta kulttuuriin parin-kolmen vuoden sykleissä. Kukaan ei keskity enää substanssiin samalla tavalla kuin Jyri Raivio ilmailuun.

Kun taustaa ei ole, eteen tulevaa tietoa on vaikea suhteuttaa aiemmin tapahtuneeseen tai kehityskulkuun muualla alalla tai maailmassa. Lopputuloksena on sirpaleista informaatiota, joka ei rakenna, vaan purkaa lukijoiden maailmankuvaa.

Toinen seuraus liittyy tiedon tarjoajiin. Kun toimittaja ei ole asiantuntija, vaan parhaassa tapauksessa vasta kehittymässä sellaiseksi ja todennäköisessä tapauksessa yleismies jantunen, yrityksillä ja niiden palkkaamilla viestintätoimistoilla on entistä suurempi valta ohjata juttujen sisältöjä. Tarjoamalla noviisitoimittajille houkuttelevia näkökulmia ja uskottavaa tietoa ne varmistavat niiden mukana oman positiivisen viestinsä läpimenon.

Sitä ei kannata moralisoida. Tiedottajien ja konsulttien tehtävä on välittää positiivista, mutta tietenkin myös totuudenmukaista tietoa yrityksistä ja yhteisöistä. Mutta toisin kuin toimittajien, niiden missiona ei ole kertoa ”koko totuutta”.

Tästä huolimatta ”dinosaurusten kuolemaa” harmittelevat myös monet yritystiedottajat ja –johtajat. Asiansa ja alansa osaavat toimittajat kun ovat olleet oivia keskustelukumppaneita ja ajatuksen sparraajia – jopa silloinkin kun suhde on säröillyt.

Onko teillä kommentteja?

Tästä voit lukea muutaman oman aikaansaannokseni jopa printtimediaan:

tiistaina, joulukuuta 15, 2009

Tampereelta kajahtaa

**
Voiko Tampereen suunnalta
kuulua mitään hyvää? Vastaus on äänekäs: Kyllä, Yes, omigod mikä tutkimustieto! Se on dodda, eddä Dee auddaa!

Ensyklopedisti ja tutkimustiedon uuttera seuraaja tohtori Matti Tolonen, ihmetteli olenko nähnyt Tampereen yliopiston lehdistötiedotetta D-vitamiinista? Täytyy myöntää, että tämä toinen ensyklopedisti oli todellakin missannut tämän tamperelaistiedon:


TAMPEREEN YLIOPISTO TIEDOTTAA 15.12.2009

D-vitamiini hidastaa vanhenemista ja lisää terveitä elinvuosia

D-vitamiini näyttäisi suojaavan keskushermoston rappeutumissairauksilta. Viime vuosien aikana on saatu lisävalaistusta normaaliin elimistön vanhenemiseen, kun on selvinnyt, että vanhenemista jarruttavan hormonin (FGF-23) vaikutus perustuu D-vitamiiniin. Sekä koe-eläimillä että ihmisillä on todettu, että FGF-23 jarruttaa D-vitamiinin hormonaalisten muotojen tuottoa. Siten FGF-23:n toimintaa häiritsevät mutaatiot saavat aikaan D-vitamiinin yliaktiivisuuden ja nopeuttavat vanhenemista.

Tamperelainen tutkimusryhmä on juuri ilmestyneessä arvostetussa Psychoneuroendocrinology-lehdessä osoittanut, että sekä D-vitamiinin yliaktiivisuus että sen vaikutuksen puutos nopeuttavat fysiologista vanhenemista. Tutkimusryhmä on jo aikaisemmin raportoinut, että eturauhassyövän riski on pienimmillään, kun seerumin D-vitamiinipitoisuus on normaali, mutta riski lisääntyy sekä matalilla että korkeilla veripitoisuuksilla. Sairastumisriski noudattaa U-muotoista riippuvuutta D-vitamiinin veripitoisuudesta. Tällainen U-muotoinen riippuvuus D-vitamiinista näyttäisi olevan melko yleistä, koska sellainen ilmenee myös kokonaiskuolleisuudessa, sydänkuolleisuudessa ja luuston haurastumisessa. On mahdollista, että oikealla D-vitamiinin annostelulla voitaisiin lykätä monien kroonisten sairauksien alkamista jopa vuosilla myöhemmäksi. Tällaisia sairauksia ovat eräät yleiset syövät, sokeritauti, verisuonten kalkkeutuminen, verenpainetauti, keskushermoston rappeutumissairaudet, astma, autoimmuunisairaudet ja osteoporoosi.

Sama tutkimusryhmä julkaisee uusia, suoria todisteita uudesta D-vitamiinihormonista, kalsidiolista, kohta ilmestyvässä Journal of Steroid Biochemistry and Molecular Biology -lehdessä. Tulokset muuttavat huomattavasti käsitystä D-vitamiinin toiminnasta. Sekä tämä uusi hormoni että U-muotoinen sairastuvuus D-vitamiinin suhteen herättivät vilkkaan keskustelun lokakuussa Belgiassa pidetyssä D-vitamiini-kongressissa. Aikaisemmin inaktiivisena pidetty kalsidioli saattaa olla terveyden kannalta tärkeämpi hormoni kuin kalsitrioli. Kalsidiolia tuotetaan maksassa ja se on D-vitamiinista muodostuva ensimmäinen aineenvaihduntatuote.

Tutkimusryhmän vetäjä, Tampereen yliopiston emeritusprofessori Pentti Tuohimaa arvelee, että erityisesti Suomessa, jossa D-vitamiinin vajaus talvella on yleistä, olisi syytä kokonaan uudelleen arvioida D-vitamiinin terveydelliset vaikutukset. Siitä voi olla hyötyä jopa kausi-influenssan torjunnassa, mutta suurimmat kansainterveydelliset vaikutukset saataisiin kroonisten vanhuuteen liittyvien sairauksien ehkäisyssä. Eri arvioiden mukaan D-vitamiinin riittävällä annostelulla voitaisiin saada 2-5 tervettä elinvuotta lisää.

Viitteet:
Vitamin D, nervous system and aging.

Tuohimaa P, Keisala T, Minasyan A, Cachat J, Kalueff A.
Psychoneuroendocrinology 34S: S278-S286, 2009.

25-Hydroxyvitamin D(3) is an agonistic vitamin D receptor ligand.

Lou YR, Molnár F, Peräkylä M, Qiao S, Kalueff AV, St-Arnaud R, Carlberg C, Tuohimaa P.J Steroid Biochem Mol Biol. 2009 Nov 26. [Epub ahead of print]

Yhteystiedot:
Emeritusprofessori Pentti Tuohimaa, 050 361 0643, pentti.tuohimaa@uta.fi
Ph.D. Yanru Lou, 040 363 6106, louyanru@yahoo.com

Uutisvinkin tarjosi: Biovita, 15.12.2009

Muita juttujani D-vitamiinista:

Liikuntaa television ääressä

*
Pieni ja vaatimaton yhdysvaltalaistutkimus vihjaa, että liikakiloistaan eroon haluavien kannattaisi rajoittaa televisionkatselua. Katsomalla televisiota puolet vähemmän voi mahdollisesti polttaa 120 kilokaloria enemmän joka päivä. Näinkin pieni muutos voi monilla estää kilojen kertymistä.

Aiemmin on tiedetty, että telkkarilakko saa lapset syömään vähemmän, mutta aikuisia koskeva tieto on ollut niukempaa. Tämän tutkimuksen perusteella television sulkeminen ei juurikaan muuta aikuisten syömistottumuksia, mutta lisää energiankulutusta. Mahdollisesti aikuiset liikkuvat enemmän, kun televisio on kiinni. Myöhäisohjelmien väliin jääminen saattaa myös lievittää univajetta, ja siten ehkäistä lihomista.

Tutkimus julkaistiin Archives of Internal Medicine -lehdessä, ja siihen osallistui 36 ylipainoista aikuista, jotka katsoivat televisiota vähintään kolme tuntia päivittäin. Osana tutkimusta 20 osallistujan televisioon asennettiin kolmeksi viikoksi laite, joka sulki vastaanottimen, kun se oli ollut auki puolet ajasta, jonka henkilö tavallisesti käytti televisionkatseluun. Katselutottumuksia arvioitiin varsinaista tutkimusvaihetta edeltävien viikkojen aikana.

Muistutettakoon, että suomalaiset katsovat televisiota keskimäärin kolme tuntia päivässä.

Minulla on yksinkertainen keino millä tavalla voit syödä kakun ja pitää sen myös tallella ("eat one's cake and have it too"): Telkkarijumppa!

Telkkarijumppaan kuuluvat esimerkiksi seuraavat liikkeet:
  • Mainoskirmaisu. Kun telkkarissa näytetään mainoksia, nouse nojatuolista, kierrä tuoli viisi kertaa ja käy keittiössä vetämässä viiva jääkaapin ovessa olevaan paperiin. Palaa sen jälkeen takaisin telkkarin ääreen. Jos mainokset edelleen jatkuvat, toista mainoskirmaisu niin kauan kunnes mainokset loppuvat. Jos et saa vähintään viisi viivaa paperille, soita mainostelevisioon ja pyydä pitempiä mainostaukoja.
  • Pyöräretki. Uutislähetyksen ajaksi ojenna jalat eteesi ja tee niillä pyöritysliikkeitä ilmassa, aivan kuten olisit pyöräretkellä. Aluksi et ehkä jaksa pyöräillä koko uutisten ajan, mutta jatka vain sinnikkäästi päivästä toiseen, viikosta viikkoon. Tulee vielä se päivä, jolloin jaksat pyöräillä koko uutislähetyksen ajan. Palkitse itsesi silloin lähtemällä lentoon, eli pyöritä käsiäsi samalla kun pyöräilet esimerkiksi urheilulähetyksen ajan.
  • Se seisoo sittenkin! Tämä on koko perheen hauska seuraleikki. Yhteisestä sopimuksesta päättäkää mikä on se tapahtuma televisiolähetyksessä, joka pakottaa ylös nojatuolista. Se voi esimerkiksi olla aina kun televisioesiintyjä sanoo kirosanan tai kun ruutuun ilmestyy roskaruokaa (limsat, sipsit, makeiset, hampurilaiset, mikrossa lämmitettävät valmisruokapakkaukset). Heti kun tämä yhteisestä sopimuksesta tunnistettavissa oleva tapahtuma näkyy telkkarissa, pitää välittömästi nousta seisomaan yhdellä jalalla. Istua saa sitten kun tapahtuma toistuu. Kilpailussa voidaan jakaa pisteitä sen mukaan kuka reagoi nopeimmin tapahtumaan.
Keksi itse lisää telkkarijumppaliikkeitä! Kerro minulle hauskimmat oivallukset, niin voin sitten elävöittää luentojani ympäri Suomen.


Muita liikunta-aiheisia juttujani:

maanantaina, joulukuuta 14, 2009

Internet on merkittävä terveyskasvatusinstituutio

**
Marraskuussa 2009
valmistui Janne Huovilan ravitsemustieteen pro gradu -tutkielma "Internet painonhallinta-asiantuntijuuden toimintaympäristönä".

Tiivistelmä tutkimuksesta
Internetistä on kasvanut viidentoista viime vuoden aikana merkittävä terveyskasvatusinstituutio. Terveystiedon etsimisestä on tullut yleinen internetin käyttötarkoitus. On syntynyt ajatus “uudesta” teknologian avulla omasta terveydestään vastuuta ottavasta kansalaisesta. Vakavasti otettavat yhteiskunnalliset toimijat eivät voi jättäytyä enää internetin ulkopuolelle. Internet on kuitenkin perinteisiin terveyskasvatusinstituutiohin – perheeseen, koulutusjärjestelmään ja terveydenhoitojärjestelmään – verrattuna tutkimatonta aluetta. Tässä tutkimuksessa Janne Huovila pyrki ymmärtämään suomenkielistä internetiä painonhallinnan ja painonhallinta-asiantuntijuuden näkökulmista.

Huovila on hyödyntänyt erilaisia tutkimusmenetelmiä: 1) Analysoinut 112 suosittua painonhallintasivustoa kvantitatiivisen (määrällisen) ja kvalitatiivisen (laadullisen) sisällönanalyysin keinoin; 2) Haastatellut kolmea internetissä toimivaa painonhallinta-asiantuntijaa.

Keskeisin havainto internet-sivujen sisällönanalyysissa oli painonhallintatekstien tuottajien, tuottamistapojen ja sisältöjen monimuotoisuus. Havaintojen perusteella on mahdollista muodostaa neljä ns. painonhallintamaisemaa:

1. Kaupallisten mediatalojen journalismi. Maiseman keskeisintä sisältöä olivat toimittajien tai asiantuntijoiden kirjoittamat tekstit painonhallinnasta. Sivustojen taustalla oli usein jokin suuri mediakonserni (Sanoma tai Alma Media) tai terveyteen erikoistunut mediayritys (TerveMedia tai Mediweb). Tyypillisesti maisema oli visuaalisesti monitahoinen ja sivuston käyttäjällä oli erillisessä osiossa mahdollisuus olla osa tekstin tuottamisen prosessia. Maisemassa vedottiin yksittäisiin esikuviin, asiantuntijoihin tai auktoriteetteihin muita painonhallintamaisemia enemmän. Voittoa tavoittelemattomiin terveysasiantuntijaorganisaatioihin viitattiin usein ja myönteisessä valossa.

2. Kansalaisjournalismi ja kansalaiskeskustelut. Tässä painonhallintamaisemassa esiteltiin muita enemmän reseptejä ja selkeästi muita enemmän erilaisia dieettejä. Kansalaisten tuottama tieto erosi selkeästi kaupallisten mediatalojen ja voittoa tavoittelemattomien yhteisöjen teksteistä siinä, että siinä ei tuotu esiin yhtä usein yksittäisiä auktoriteettejä tai asiantuntijoita, eikä viitattu yhtä usein myönteisessä valossa asiantuntiorganisaatioihin. Maisemaan liittyi usein ideologia verkostoitumisesta. Aineiston perusteella elävään kansalaisjournalismiin ja -keskusteluun kuului vaihtoehtoinen tapa ajatella painonhallinnasta, joka usein esitettiin vastakohtana virallisille käsityksille: "THL (edesmennyt ja kuopattu KTL) on hakannut päätä seinään jo niin pitkään vähärasvaisella linjallaan…"

3. Voittoa tavoittelemattomattomien yhteisöjen valistusmateriaali. Painonhallintamaisema oli tässä tapauksessa visuaalisesti ja teknisesti muita painonhallintamaisemia pelkistetympi. Tyypillisesti sivustoilla ei ollut liikkuvaa kuvaa eikä mahdollisuutta olla osa tekstin tuottamisen prosessia. Myös internetille ominainen hypertekstuaalisuus, jossa on mahdollisuus siirtyä teksteistä toisiin, oli harvinaisempaa kuin muissa painonhallintamaisemissa. Tarkoin rajattu kielenkäyttö oli tyypillistä erityisesti terveysasiantuntijaorganisaatioille. Eri hakusanoja käytettäessä terveysasintuntijaorganisaatioiden sivustoja löytyi epätasaisesti. Näiden sivustojen osuus kaikista sivustoista oli hakusanalla lihavuus 50 %, painonhallinta 22 %, laihduttaminen 5 %, laihdutus 0 %, painonpudotus 0 % ja ylipaino 0 %. Silmiin pistävää voittoa tavoittelemattomien yhteisöjen sivuilla oli, etteivät ne juurikaan selitelleet omaa olemassaoloaan.

4. Tuotteiden markkinointi. Kaupallisten painonhallintamaisemien keskeisin sisältö rakentui jonkin tuotteen (elintarvike, lääke, palvelu tai tieto) ympärille. Maisemaa edustavien sivustojen käyttöominaisuuksissa ja visuaalisessa ilmeessä oli suuresti eroja. Siinä missä suuri elintarvikealan yritys oli panostanut paljon resursseja sivustoon, oli yksityisyrittäjällä tyypillisesti vain esitteenomaisesti tekstiä. Markkinoitavista tuotteista suuri osa oli pienten yksityisyrittäjien, ja niitä markkinoitiin usein vastakohtana vallalla oleville "väärinkäsityksille". Tähän painonhallintamaisemaan mahtui myös useita yhteisöllisyyttä ja henkilökohtaista ohjausta tarjoavia painonhallintaportaaleja (kalorilaskuri.fi, keventäjät.fi, kiloklubi.fi, mammadieetti.net, pudottajat.fi ja weightwise.fi).

Teemahaastattelujen perusteella Huovila toi esille painonhallinta-asiantuntijuuden internetissä. Se on toimimista luotettavan tiedon puolestapuhujana, tietoa kansantajuistaen, tietovirtoja ohjaten ja tietoa laajempiin asiayhteyksiin sijoittaen. Internet ei muuta asiantuntijuutta vain internetissä vaan internetin vaikutus tietolähteenä heijastuu laajemmin – ja yhteiskunnallisesti merkittävästi – asiantuntija-maallikko-suhteisiin. Tästä esimerkkinä on vähähiilihydraattisen ruokavalion internetin myötä kasvanut tunnettuus. Asiantuntijat olivat huolissaan siitä, etteivät ihmiset kykene arvioimaan internetissä olevan monin tavoin värittyneen painonhallintatiedon luotettavuutta ja soveltamaan tietoa käytäntöön. Asiantuntijat uskoivat, että ns. health 2.0 -työkalut, jotka tukevat yhteisöllisyyttä ja yksilöllistä ohjausta internetissä, voivat oikein käytettyinä olla hyödyksi painonhallinnassa. Haastatellut asiantuntijat kokivat, että internet oli rikastuttanut merkittävällä tavalla heidän omaa toimintaansa painonhallinta-asiantuntijoina. Tärkeinä internetissä toimivan painonhallinta-asiantuntijan ominaisuuksina pidettiin uskallusta, avoimuutta, jämäkkyyttä, kansankielisyyttä ja hyvää kokonaiskäsitystä painonhallinnasta.

Internet tarjoaa erilaisille yhteiskunnallisille toimijoille mahdollisuuden viestintään ja yhteiskunnalliseen vaikuttamiseen. Perinteistä mediaa (TV, radio ja lehdet) hallitsivat mediatalot, mutta internetin myötä myös yksittäiset kansalaiset, voittoa tavoittelemattomat yhteisöt ja muut kaupalliset toimijat voivat olla merkittävä osa median painonhallintamaisemaa "ohi" mediatalojen. Tämä luo painonhallinta-asiantuntijuudelle moniäänisen ja monimuotoisen toimintaympäristön. Internet tarjoaa painonhallinta-asiantuntijuudelle ainutlaatuisen kohtaamispinnan, mutta samalla asiantuntijat näkevät internetin kaaottisena ja rajattomana tietotulvana. Tietotulvan keskellä asiantuntijan keskeisimmäksi tehtäväksi muodostuu toimiminen luotettavan tiedon puolesta kansantajuistaen, tietovirtoja ohjaten ja tietoa laajempiin asiayhteyksiin sijoittaen.

Lisäksi voidaan Janne Huovilan pro gradusta lukea hänen arvioitaan esimerkiksi blogien merkityksestä terveystiedon välittäjinä. Blogit mahdollistavat tiedon jakamisen, omien kokemusten peilaamisen ja väittelyn. Ne voivat saada laajan ja asialleen omistautuneen lukijakunnan. Blogien lukeminen on yleistä nuorilla; keväällä 2008 57 % 16-29-vuotiaista suomalaisista internetin käyttäjistä oli käynyt lukemassa blogia (Tilastokeskus 2008). Blogien myötä tieteen uutisointi ja popularisointi ovat muuttuneet ja muuttumassa. On jopa puhuttu perinteisen tiedejournalismin häviämisestä tiedebloggaamisen myötä. Blogit ovat foorumi, jossa tieteentekijät ja tiedetoimittajat itse voivat kohdata maallikot helposti toteutettavalla, nopealla ja kustannustehokkaalla tavalla. Tämä kehitys voi viedä pohjan perinteisen paperilla julkaistavan tiedejournalismin ansaintalogiikalta: jos luotettavaa tietoa on saatavilla ilmaiseksi internetistä, ollaanko tiedosta enää valmiita maksamaan. Blogi on viestintävälineenä usein individualistinen, joskus anarkistinen ja sovinnaisuuksia rikkova, mutta se voi tarjota tieteentekijöille erinomaisen väylän korjata vallalla olevia väärinkäsityksiä ja popularisoida tiedettä. Terveyden näkökulmasta uusia web 2.0-työkaluja (wikejä, blogeja ja podcasteja) voidaan hyödyntää myös opetuskäytössä. Uudet palvelut voivat tarjota hyvän tavan vaihtaa oppimiskokemuksia opiskelijoiden, kliinikoiden ja potilaiden välillä.

Internetin painonhallinta-asiantuntijoiden valinta haastateltaviksi tapahtui harkinnanvaraisesti. Tutkimuksen rajallisten resurssien takia haastateltavien määrä rajattiin kolmeen. Yhteistä kaikille oli näkyvä toimiminen internetissä painonhallinnan asiantuntijoina. Kaikilla haastateltavilla oli terveys- tai luonnontieteeseen liittyvä korkeakoulututkinto. Ennakkokäsityksen mukaan kolmesta haastateltavasta yksi edusti enemmän julkista sektoria, yksi kaupallista sektoria ja yksi kolmatta sektoria. Oletuksena oli myös, että kaksi haastateltavaa asui ja toimi pääkaupunkiseudulla, kun yksi edusti pääkaupunkiseudun ulkopuolista Suomea. Kaksi haastateltavista oli miehiä ja yksi nainen. Julkisuuskuvan perusteella haastateltavien välillä oli myös ainakin pieniä näkemyseroja viimevuosina paljon keskustelua herättäneistä painonhallintakysymyksistä, kuten vähähiilihydraattisesta ruokavaliosta.

Haastateltavat värvättiin sähköpostilla syyskuun 2009 alussa. Kaikki suunnitellut henkilöt (A, B ja C) suostuivat haastatteluun. Haastateltavat kokivat internetin oman työnsä kannalta merkittävänä. Internet nähtiin mahdollistajana neuvonta- ja viestintätyössä sekä oman ammatillisen kehittymisen välineenä. Internetistä oli tullut asiantuntija-maallikko-suhteiden rikastuttaja. A kertoi, kuinka internet tarjoaa laajemman lukijakunnan sekä mahdollisuuden tietojen päivittämiseen ja syventävien hypertekstien tarjoamiseen. C oli käyttänyt kasvotusten tapahtuvien painonhallintaryhmätapaamisten lisänä internet-palvelua asiakkaiden itsenäisen työskentelyn alustana. Kun internet laski ruokapäiväkirjat, tarjosi reseptejä ja syventävää tietoa, toi se lisäarvoa kasvotusten tapahtuvalle ohjaukselle.

Jokainen haastateltava kuvaili internetin synnyttämää muutosta omissa toimintatavoissaan: "nettikirjoittaminen on tuonut ihan erilaisen tyylin kirjoittaa... ensimmäisessä kappaleessa pitää sanoa kaikki olennaiset... eli tiivistäminen... asia kirjoitetaan hyvinkin yksinkertaisesti... että teksti on mukaansa tempaavaa, sekin on ihan hirveän tärkeätä" (C). A kommentoi internetin myötä tapahtunutta tiedon kulun nopeutumista: "Sehän auttaa ammattilaista suuresti. Kaikki, mitä tutkimustietoa julkaistaan, sä löydät sen sieltä". B kertoi omasta roolista internetissä: "Se oli 2005 kun mä ensimmäisen blogin väsäsin. En mä uskonut, että siitä voi tulla työväline".

Tärkeinä internetissä toimivan painonhallinta-asiantuntijan ominaisuuksina pidettiin uskallusta, avoimuutta, jämäkkyyttä, kansankielisyyttä ja hyvää kokonaiskäsitystä painonhallinnasta. Internetin moniäänisyyden keskellä koettiin, että jos "oikeat" asiantuntijat eivät toimi rohkeasti, avoimesti ja jämäkästi, internetistä hyötyvät ennen kaikkea epäluotettavan tiedon levittäjät. Kansankielisyyden nähtiin olevan edellytys asiantuntijoiden ja maallikoiden väliselle kohtaamispinnalle internetissä. Hyvä painonhallinnan kokonaiskäsitys korostuu erityisesti internetissä, jossa pieni, irrallinen tieto voi saavuttaa suuret mittasuhteet. Tällöin asiantuntijan tehtävänä on suhteuttaa yksittäisen tiedon merkitystä.

Internetin rajattomassa tekstimeressä haastateltavat kokivat myös oman asiantuntijuuden rajallisuutta. Jokainen haastateltava peilasi omia rajallisia resursseja suhteessa
internetiin tekstimereen: "eihän asiantuntijoilla ole aikaa" (A), "eihän voi vaatia, että jokainen ravitsemustieteilijä ja jokainen ravitsemusterapeutti kävisi samanlaisen dilemman läpi" (B) ja "mä myöskin tunnistan sen, että ei mulla ole aikaa ja resursseja ja mahdollisuuksia tutustua kaikkiin" (C).

Haastateltavien puheissa korostui voimakkaasti toiminta luotettavan tiedon tarjoajana. Asiantuntijat määrittelivät usein "oikeaa" asiantuntijuutta suhteessa "väärään" asiantuntijuuteen ja keskeistä puheessa oli kysymys luotettavuudesta. B korosti, että "jokaisesta ei ole asiantuntijaksi". Asiantuntijuus määrittyi taisteluksi luotettavan tiedon puolesta monin tavoin värittyneen painonhallintatiedon keskellä. Keskeistä asiantuntijuudelle internetissä oli "tutkimukseen perustuva tieto hyvästä terveydestä" (A), jatkuva arviointi, että "onko tossa mitään järkeä" (B), ja sen viestin välittäminen "että verkossa voi olla myös luotettavaa tietoa" (C). Yhdeksi merkittäväksi internetasiantuntijuuden tehtäväksi miellettiin tietovirtojen ohjaaminen: "pitäisi olla jokin semmoinen systeemi joka ohjaa tapaa etsiä tietoa, ei sitä internet tee" (A) ja "asiantuntijan rooliksi jäi ohjata oikean tiedon jäljille" (B).

Keskeistä asiantuntijuuteen perustuvassa tietovirtojen ohjaamisessa oli yksittäisten
tietojen sijoittaminen laajempiin asiayhteyksiin. Haastateltavat mainitsivat usein, että tavallinen internetin käyttäjä on varsin avuton valtavan tietomeren keskellä. Internet on ikään kuin suuri hallitsematon koneisto, joka tuottaa tietoa, mutta samalla hämärtyy ihmisten käsitys siitä, onko olemassa mitään tiedon luotettavuuden kriteerejä. Haastateltavat näkivät painonhallintatiedon etsijän osan erittäin vaativana, ja siksi tarvitaan asiantuntijoita tulkitsemaan tiedon merkitystä: "se on semmoinen leikkikenttä, että sieltä voi saada hyvää tietoa ja järkevää, mutta sieltä saa myös vahvistusta omiin käsityksiin, oli se käsitys mikä tahansa... tää on tosi vaikea asia, koska ihan pienestä mitättömästä tutkimuksesta voidaan tehdään ihan valtavan iso juttu ja sillä ei ole mitään totuuspohjaa (C), "sit nää tällaiset uutiset, jos maallikko siellä käy, jos puhutaan nyt terveystiedosta, niin mä luulen, että aika monet vaan niistä hämmentyy" (A) ja "se on liian rankka taakka, se ei kuulu sähköinsinöörille, se ei kuulu siivoojalle, tehtäväksi tarkistaa, onko tämä oikeaa tietoa" (B).

Tietovirtojen ohjaamisessa yhdeksi keskeiseksi tekijäksi nostettiin aika. Kun internetiin on helppo tuottaa tietoa, on julkaisukynnys matala. Haastateltavat toivoivatkin niin omaan toimintaan kuin yleisemminkin internetin toimintakulttuuriin kärsivällisyyttä: "mä haluaisin nimenomaan sitä, että esimerkiksi viikko sen jälkeen kun julkaisu on ilmestynyt niin tiedemiehet ja toimittajat istuisivat alas ja pohtisivat, onko tämä aidosti uutinen. Nyt kun kaikilla on niin kauhea kiire, niin pieninkin löydös joka tehdään maailmalla niin siitä tehdään isot otsikot" (B).

Asiantuntijat painottivat hakukoneiden ja hakusanojen merkitystä internetin tietomeressä kahlaamisessa. Kaikki haastateltavat varoittivat samaan sävyyn siitä, kuinka hakukoneet voivat johtaa harhaan. B kommentoi asiaa: "Sä voit googleen pistää jonkun hakusanan ja sitten rimpsu tietoa ja kaikki aika yksipuolista, filtteroitua tavallaan. Ja siitä saa sellaisen käsityksen, että tästä on paljon kirjoitettu. Se on ehkä se harha, jonka internet synnyttää, jos googleen tulee 2000 hittiä, tai osumaa, niin tällainen ihminen ajattelee, että siitähän on tosi paljon kirjoitettu. Ja sit tiedemies menisi tietenkin pubmedin kohdalle ja katsoisi sieltä, että löytyykö samasta sanasta tai sanayhdistelmästä 2000 referenssiä, no sieltä löytyy ehkä kaksi tai kolme. Jolloin hänen tulkintansa on, että tämä on aika merkityksetön tieto".

Haastateltavilta kysyttiin, miten pitäisi suhtautua siihen, että hakukoneisiin perustuvassa tiedonetsinnässä asiantuntijoiden kielenkäyttötavat ja kansanomaiset kielenkäyttötavat eivät kohtaa parhaalla mahdollisella tavalla. Tämä painonhallintatiedon popularisointiin liittyvä ongelma nähtiin keskeisenä, mutta siihen ei osattu sanoa juurikaan ratkaisuja. Toisaalta myönnettiin se, että sana "laihdutus" on keskeistä kansanomaisessa kielenkäytössä. Toisaalta viitattiin siihen, että sanalla on hyvin vahvoja sivumerkityksiä, jotka tappelevat painonhallinta-asiantuntijuuteen liittyviä periaatteita vastaan.

Internetin luomaan ajasta ja maantieteellisestä paikasta riippumattomaan yhteisöllisyyteen suhtauduttiin ristiriitaisesti. Haastateltavien puheessa korostuivat "oikeaan" asiantuntijuuteen perustuvat yhteisöt erotuksena yhteisöistä, jotka perustuivat fanaattisuuteen, karismaattisiin johtajiin ja erikoisiin ravitsemusfysiologisiin käsityksiin. C kertoi myönteisessä sävyssä edustamansa palvelun internet-yhteisöllisyydestä: "Se, että sä voit vaikeana hetkenä kirjautua sisään ja 'nyt on kuulkaas suklaan syönti lähellä' ja sit sieltä tulee heti joku 'hei älä nyt viitti, että miten sulla on mennyt'... että 'lähe vain lenkille, sun kannattaa'... ihmisille ihan hirveän tärkeätä silloin kun tekee elämäntapamuutosta, että 'Joku muukin on kiinnostunut tästä mun asiasta enkä vain minä'". Yhteisöllisyyden internetissä ei uskottu korvaavaan kasvotusten tapahtuvaa vuorovaikutusta, mutta se nähtiin tärkeänä lisänä, joka voi sitouttaa ihmistä elämäntapamuutokseen.

Haastateltavat suhtautuivat tietyin varauksin myönteisesti sosioteknologiseen
asiantuntijuuteen, kuten ruokapäiväkirjoihin, ravintoainelaskureihin, elintarvikekoostumustietopankkeihin ja energiankulutuslaskureihin, joissa ihmisen sijaan teknologiset sovellukset antavat käyttäjilleen palautetta. Näiden palvelujen nähtiin lisäävän tietoa ja motivaatiota. Toisaalta niiden ei ajateltu sopivan kaikille ja ne voivat vääristää suhtautumista painonhallintaan, jonka pelättiin synnyttävän jopa syömishäiriökäyttäytymistä.

Kaikki haastateltavat toivat esiin, että internet ei ole muovannut asiantuntijuutta vain internetissä: internetin vaikutus maallikko-asiantuntija-suhteisiin heijastui myös internetin ulkopuoliseen neuvontatyöhön. Keinoksi siihen, miten internetissä olevasta tiedosta tulisi maallikko-asiantuntija-suhteiden rikastuttaja eikä heikentäjä, pidettiin hyvien internet-palvelujen tarjoamista ja terveydenhoidon ammattilaisten kouluttamista.

Voitte kysyä Janne Huovilalta (helsinki.fi) mahdollisuutta tutustua tähän todella mielenkiintoisen pro gradu -tutkielmaan. Suosittelen!


lauantaina, joulukuuta 12, 2009

Hyvä kunto tuo älykkyyttä

**
Göteborgin yliopiston tutkimuksen mukaan
nuoret, hyväkuntoiset miehet pärjäävät paremmin älykkyystesteissä kuin liikuntaa harrastamattomat.

Ahkerointi liikunnan parissa tarkoittaa usein myös ahkerointia yliopiston tenttikirjojen kimpussa. Kiva on ahkeroida kun tieto uppoaa raikkaisiin aivoihin! Kun ahkeran urheilijan sydämen ja keuhkojen toimintakyky on kunnossa, silloin aivot saavat paljon happea. Tutkimuksessa havaittiin selkeä yhteys hyvän fyysisen kunnon ja parempien älykkyystestin tuloksien välillä. Erityisen selvästi hyväkuntoisuus näkyi loogisessa ajattelukyvyssä ja puheen ymmärtämisessä.

Tutkimuksessa havaittiin myös, että 15-18-vuotiaina kuntoaan kohottaneet kykenivät parantamaan henkisiä toimintojaan (kognitiotaan). Tutkimuksessa vertailtiin kaksosten tietoja ja tuloksia, jolloin tutkijat osoittivat, että hyväkuntoisuus ja korkea älykkyysosamäärä olivat seurausta ympäristötekijöistä eikä perintötekijöistä.

Tutkimuksen perusmateriaalina oli 1950-1976 välisenä aikana syntyneet asevelvollisuutta suorittamaan tulleet ruotsalaiset. Tutkimus julkaistiin arvostetussa tiedelehdessä Proceedings of the National Academy of Sciences.

Jos siis haluat pärjätä paremmin elämässäsi, voivat tutkijat mitä lämpimämmin suositella sinulle urheilullista elämäntapaa.


Lue lisää urheilujuttuja tästä:

perjantaina, joulukuuta 11, 2009

Liikunta tuo väljyyttä ruokailuun

***
Liikunnan ja terveystiedon opettajat
julkaisevat LIITO -nimistä lehteä. Vuoden 2009 viimeinen numero on täynnä ravitsemusta ja liikuntaa.

Jarmo Punkkinen kertoo pääkirjoituksessa miten oikeilla ruokatottumuksilla saadaan energian kulutus ja energian saanti tasapainoon. Kuva koulun pihalta kahdenkymmenen vuoden takaa ja nyt paljastaa, että polkupyörät ovat vaihtuneet mopoihin. Samaan aikaan urheiluseuratoimintaan osallistuvien lasten määrä on alentunut ja mikä huolestuttavinta niin urheiluharrastuksesta luovutaan entistä nuorempina. Aikaisemmin nuoret jakautuivat kolmeen lähes yhtä suureen ryhmään liikunnan suhteen. Yksi kolmasosa liikkui liian vähän, toinen kolmannes riittävästi ja kolmas kolmannes oli liikunnan "suurkuluttajia". Tällä hetkellä voidaan puhua enää kahdesta ryhmästä. Liian vähän liikkuvia nuoria on jo reilusti yli puolet ja paljon liikkuvien määrä on pysynyt lähes ennallaan.

Ravitsemussuosituksia tulisi muuttaa, sanoo Punkkinen. Vaikka fyysisen aktiivisuuden määrä on vähentynyt, niin valtakunnalliset ravintosuositukset ja väestön ruokailutottumukset eivät ole muuttuneet samassa tahdissa. Seurauksena on ollut epätasapaino energian saannin ja energiankulutuksen välillä. Tämä on johtanut lihomiseen. Ravitsemussuositukset on laadittu niille, jotka liikkuvat riittävästi. Tarvitaan omat ravinto- ja ravitsemussuositukset passiiviselle enemmistölle eikä vain pienelle vähemmistölle, joka liikkuu suositusten mukaisesti. Meillä Suomessa on vahva välipalakulttuuri. Se on johtanut siihen, että pääaterioita on alettu laiminlyödä. Koululaiset eivät syö kunnollista aamupalaa, koska kouluruoka on jo puoli yhdeltätoista ja jos nälkä yllättää, voi käydä kaupassa ostamassa karkkeja tai limsaa. Välipalat ovat muuttuneet yhä enemmän nopeiden hiilihydraattien suuntaan. Mihin ovat unohtuneet hedelmät, marjat ja juurekset?

Opetusneuvokset Matti Pietilä ja Marjaana Manninen Opetushallituksesta ovat syvästi huolissaan istuvan, obeogeneettisen, elämäntavan lihavuusriskiä kasvattavista vaikutuksista Euroopan Unionin alueella. Euroopan parlamentti katsoo, että liikunta tasapainoisen ruokavalion kanssa on ensisijainen keino estää ylipainon kertymistä. Suomessa on tehty 12.6.2008 periaatepäätös terveyttä edistävästä liikunnasta ja ravinnosta. Paperilla kaikki näyttää hyvältä, käytäntö on osoittanut aivan toista.

Ravitsemusterapeutti Maare Kauppinen kysyy miksi ollaan lihavia, vaikka syödään kevyttuotteita? Kauppisen mielestä kevyttuotteiden nauttiminen ei kannata.

Tohtori Juha Hulmi muistuttaa proteiinin merkityksestä urheilijalle peräti kolmen tiiviisti taitetun sivun verran. Hulmi korostaa proteiinien suhteen erityisesti nauttimisen ajoituksen tärkeydestä ja proteiinin laadun merkityksestä.

Niin ikään peräti kolme sivua on saanut käyttöönsä ravintovalmentaja (FT) Christer Sundqvist, joka artikkelissaan "Syö ja liiku - pysyt terveenä" pohtii ravitsemuksen ja liikunnan merkitystä terveydelle. Tässä joitakin otteita liikuntaa arvioivasta osasta kirjoitustani:

Liikuntaharrastuksen aloittamisen ja jatkamisen myötä saat väljyyttä ruokailuun. Sinun ei tarvitse ihan jokaista kilokaloria laskea. Liikunta vapauttaa sinut monipuolisen ja riittävän ruokavalion kimppuun. Valitset sitten minkä tahansa sadoista tunnetuista laihdutusdieeteistä, niin voit nauttia tuon dieetin puitteissa sen verran runsaita annoksia, että puutosoireita ei pääse syntymään. Reipas liikunta huolehtii siitä, että hieman energiatiheämmätkin annokset eivät siirry vatsan seudulle varastoon.

Liikunnan sisällyttäminen osaksi painonhallintaa on tärkeätä nimenomaan painonhallinnan laadun, ei määrän, kannalta. Itse asiassa kriittiset tutkimukset osoittavat liikunnan laihduttavan vaikutuksen olevan niin vähäisen, että on peräti kyseenalaista, kannattaako liikuntaa lisätä laihtuakseen kiloissa enemmän. Sen sijaan liikkuminen kannattaa ottaa osaksi painonhallintaa, jotta lihasmassan osuus painonlaskusta vähenisi ja rasvamassan puolestaan kasvaisi. Liikunta voi parhaimmillaan jopa puolittaa lihasmassan menetyksen laihdutuksen aikana ja monipuolinen, myös vastusharjoittelua sisältävä liikkuminen on suositeltavaa lihasmassan säilymisen kannalta.

Liikunnan terveysvaikutukset ovat hyvin selkeitä. Liikunta toimii melkein aina kahdella tapaa. Se luo positiivisen kierteen: 1) lisäämällä energiankulutusta ja 2) parantamalla mielialaa suoraan. Näiden asioiden yhteisvaikutus kannustaa ihmisiä yleisestikin parempaan elämänhallintaan ja kohentaa elämänlaatua. Merkittäviä terveyshyötyjä saataisiin jo sillä, että kaikki liikkuisivat edes vähäsen. Liikunnan on todettu vaikuttavan myönteisesti useisiin terveystekijöihin:

• laskee useita tulehduksen merkkiaineita elimistössämme
• insuliiniherkkyys parantuu
• aikuistyypin sokeritauti lieventyy tai pysyy loitolla kokonaan
• mieliala paranee
• parantaa unen laatua
• verenpaine laskee
• sydän- ja verisuonitautien riski laskee
• laskee aivohalvausriskiä
• veren rasva-arvot parantuvat
• erityisesti haitallinen vyötärörasva vähenee
• vähentää paksusuolen- ja rintasyövän ilmaantuvuutta
• ehkäisee osteoporoosia (luukatoa)
• aineenvaihdunta pysyy korkealla tasolla useita tunteja suorituksen jälkeenkin ja tukee näin painonhallintaa
• parantaa ikääntyvien ihmisten toimintakykyä ja hidastaa aivotoiminnan heikentymistä

Jokainen meistä tietää, että laihduttaminen on sinänsä aika helppoa (energiaa sisään vähemmän kuin energiaa ulos), mutta painonhallinta on vaikeaa. Tutkimusten mukaan erilaisilla ruokavalioilla ja liikunnan lisäämisellä on pitkällä aikavälillä (1-10 vuotta) onnistuttu pudottamaan vain muutamia kiloja, jos sitäkään. Tämä siis silloin kun asioita tarkastellaan tilastotieteen avulla. Erot yksittäisen ihmisten kesken ovat kuitenkin suuria. Ihmiset ovat yksilöitä ja yhdelle sopii jokin tietty laihdutusmenetelmä, ruokavalio ja liikuntapanos paremmin kuin toiselle. Valitettavasti tätä ei ole otettu nykyisissä suosituksissa riittävän hyvin huomioon, vaan ihmiset yritetään valaa samaan muottiin. Pitäisikö vähitellen hyväksyä, että joillekin ihmisille suositusten mukainen hiilihydraattien saanti vääjäämättömästi kerryttää liikakiloja?

Minun mielestäni terveyttä edistävä liikuntamäärä ja sitä myötäilevä ruokavaliomuutos on pitkälti yksilöllinen asia. Painonpudotuksen säilyttämiseksi joillakin voi liikuntasuositus olla enemmän kuin tuo suositusten mukainen 30 min päivässä. Harkittavaksi tulee 60-90 minuuttia kohtuukuormitteista liikuntaa 5-7 päivänä viikossa. Tämä on jo aika kova tavoite suurimmalle osalle ylipainoisista. Tutkimusten mukaan tätä pienemmillä määrillä ei kuitenkaan ole merkittävää vaikutusta painonpudotuksen kannalta. Painonhallinta edellyttää useimpien kohdalla melko totaalista elämäntavan muutosta. Ruokatottumukset menevät uusiksi ja liikunnallinen elämäntapa päivittäisine liikuntoineen tulee rutiiniksi. Pysyvät tulokset näkyvät vasta vuosien jälkeen. Tylsää ja hidasta, mutta ei tässä varmaan oikotietä ole? Mitä jos luovuttaisiin kunto- ja terveysliikunnassa suorituskeskeisyydestä? Tuodaan selvemmin esille yksilöllinen liikuntapanos ja yksilöä parhaiten tukeva ravitsemus. Otetaan terveyden edistäminen mukaan kaikkeen päätöksentekoon ja toimintaan. Tunnustetaan se tosiasia, että nykymaailmassa on kovin helppoa syödä liikaa ja monelta on kadonnut syömisen hallinta. Mutta miten päättäjät saadaan omistautumaan asialle? Aiemmissa kokeiluissa terveys jotenkin on aina unohtunut päätöksenteossa. Miten asialle saadaan myös esimerkiksi kaupat, ravitsemusliikkeet ja kansalaisjärjestöt, sillä ihan kaikkeen ei kunnan tai valtion säätelyllä pysty vaikuttamaan? Vähemmän amerikkalaista autokaupunkia, enemmän arkihikoilua? Vähemmän huomiota ruoan koostumukseen, enemmän siitä saatavaan nautintoon? Enemmän terveyttä, vähemmän sairautta?

Muita kirjoituksiani liikunnasta:

torstaina, joulukuuta 10, 2009

Painonpudotus ENE-ruokavaliolla

**
Lapin urheiluopisto toteuttaa
FT Christer Sundqvistin ja Marja Immosen ideoimaa vuoden verran kestävää ravintovalmennuksen täydennyskoulutusta. Tänään on esittelyssä Hannele Karppisen kiintoisa opinnäyte.

TIIVISTELMÄ
Erittäin niukkaenergiainen dieetti (ENED) tarkoittaa ruokavaliota, jossa energiansaanti on enintään 800 kcal vuorokaudessa. Niukasta energiamäärästä huolimatta ruokavalio sisältää kaikkia elimistön tarvitsemia ravintoaineita. Proteiinien riittävä määrä dieetin aikana on tärkeä lihasmassan säilymisen kannalta.

ENED:llä saavutetaan merkittäviä laihdutustuloksia lyhyessä ajassa. Laihduttaminen vaikuttaa suotuisasti useisiin sydän- ja verisuonisairauksien riskitekijöihin kuten verenpaineeseen ja veren rasva-arvoihin. Jo pienempikin pysyvä laihdutustulos on terveyden kannalta merkittävä.

Vähäenergisen dieetin ja hyvien laihdutustulosten jälkeen haasteena on laihdutustulosten ylläpitäminen. Koska ENED ei ole tarkoitettu pysyvään käyttöön, dieetin jälkeen uusien ruokailutottumusten ja pysyvien elämäntapamuutosten omaksuminen on erittäin tärkeää. Laihdutustulokset ovat pysyvämpiä silloin, kun laihdutusjaksoon liittyy elämäntapamuutoksiin tähtäävää ryhmä- tai yksilöohjausta.

Oikein toteutetusta ja ravintokoostumukseltaan riittävästä ENED:stä ei ole haittaa terveydelle. Myöskään toistuvasta ENED:n käytöstä ei ole todettu olevan haittaa terveydelle. Dieetin alussa saattaa esiintyä tiettyjä epämiellyttäviä, mutta vaarattomia elimistön ketoositilaan liittyviä oireita kuten ihon kuivumista ja pahanhajuista hengitystä. ENED:n aikana terveydentilaa kannattaa kuitenkin seurata ja hakeutua tutkimuksiin mikäli siihen kuulumattomia oireita esiintyy. Tiettyjen sairauksien kohdalla ENED ei sovellu käytettäväksi tai sen käyttöön liittyy suurempia riskejä. Epäselvissä tapauksissa kannattaa konsultoida terveydenhuollon henkilökuntaa ennen ENED:n aloittamista.

ALKUSANAT
Tämä katsaus ENED:stä on Lapin urheiluopiston järjestämään Ravintovalmentaja-koulutukseen kuuluva lopputyö. Kiitokset koulutuksessa mukana olleille ohjaajille ja opettajille ravitsemukseen liittyvän tiedon välittämisestä meille koulutukseen osallistujille. Kiitos myös muille kurssille osallistuneille omien kokemusten jakamisesta. Se on ollut arvokas osa oppimista ja tuonut tietoa lähemmäs käytäntöä.

Kurssin alussa ei osannut kaikkea kysyä ja jossain vaiheessa vastaukset synnyttivät lisää kysymyksiä. Loppuvaiheessa lohduttaa tieto, että kaikkea ei tarvitse tietää ja sen opitun minkä unohtaa, voi aina tarkistaa ja oppia uudelleen. Ja usein voi yhtyä Puh:n kanssa samaan ajatukseen:

JOHDANTO
Tämä työ lähti liikkeelle kahdesta toisiinsa liittyvästä kysymyksestä. Onko nopeasta painonpudotuksesta hyötyä ja kannattaako sen vuoksi kärsiä mahdollisia siihen liittyvän ketoosin sivuoireita kuten hiusten lähtöä, ihon kuivumista ja pahan hajuista hengitystä? Toisin sanoen, onko siitä kaikesta hyötyä vai kannattaisiko laihdutustuloksiin edetä maltillisemmin. Näiden pohjalta halusin lähteä etsimään vastauksia kysymyksiin mitä niukkaenergiainen dieetti (ENED) tarkoittaa, mitkä ovat siitä saatavat hyödyt tulosten pysyvyyden kannalta ja mitä siihen liittyvän ketoosin aikana tapahtuu.

Merkittävää ylipainoa hoidetaan vähäkalorisilla ruokavalioilla. Erittäin niukkaenergiainen dieetti (ENED) on käytössä terveydenhuollon lisäksi myös kuntosalien painonhallintaryhmissä kaupallisina tuotteina. Siitä huolimatta painonhallinnassa korostetaan pysyviä elämäntapamuutoksia pysyvien tulosten saamiseksi. Vähäenergisissä ruokavalioissa energiansaanti saattaa olla jopa alle perusaineenvaihdunnan ja lienee sanomattakin selvää, että vähäenergistä ruokavaliota ei ole tarkoitettu koko loppuelämän kestäväksi "pysyväksi elämäntapamuutokseksi". Tämä ristiriita herätti mielenkiinnon selvittää erittäin niukkaenergiaisen dieetin hyötyjä ja haittoja.

On olemassa tutkimuksia, joissa painonpudotuksessa on saatu parempia tuloksia sillä, että on pyritty vaikuttamaan ravitsemustottumuksiin antamalla ryhmä- tai yksilöneuvontaa ruokavaliohoidon rinnalla. ENE-dieetin lisäksi tässä katsauksessa sivutaan myös kokonaisvaltaisemman ohjauksen merkitystä painonpudotuksen aikana.

Tässä työssä ei oteta kantaa ENE-dieetin koostumukseen eli siihen millaisella proteiinien tai ja hiilihydraattien osuuksilla saadaan tuloksia eniten tai terveellisemmin. Katsauksessa ei myöskään vertailla markkinoilla olevia ENE-dieeteissä käytettäviä valmisteita tai oteta kantaa liikunnan merkitykseen ja leikkaushoitoihin ylipainon hoidossa.

ERITTÄIN NIUKKAENERGIAINEN DIEETTI (ENED)
Erittäin niukkaenergiainen dieetti (ENED) eli very low calorie diet (VLCD) tarkoittaa ruokavaliota, jossa energiansaanti on yleensä 400–500 kcal ja enintään 800 kcal vuorokaudessa. Niukasta energiamäärästä huolimatta ruokavalio sisältää kaikkia elimistön toiminnan ja terveyden kannalta tarvittavia ravintoaineita. Näläntunne on vähäisempää ENED:ä käytettäessä, verrattuna vähäisempään energiansaannin rajoittamiseen.

ENE-dieettiin kuuluu terveydenhuollossa tapahtuva seuranta 1-2 viikon välein. Laihtumisnopeus on 1,5-2 kg viikossa ja välitön laihtumistulos on 2-2,5 kertaa parempi kuin perushoidolla. Ennen ruokavalion aloittamista diabeetikoilla on huomioitava insuliiniannosten vähentäminen tai hoidon lopettaminen. Muita lääkityksiä ei tarvitse vähentää. Dieettiä ei saa käyttää raskauden tai imetyksen aikana tai jos painoindeksi on alle 30. Kyseisellä ruokavaliolla ei saada pysyviä tuloksia vaan dieetin jälkeen tarvitaan elämäntapamuutoksia tuloksen pysyvyyden saavuttamiseksi.

Ruokavalion sisältämä, vuorokaudessa tarvittava proteiinien määrä on vähintään 50 g/vrk (0,8-1 g ihannepainokiloa kohti). Lisäksi ruokavalio sisältää päivässä tarvittavan määrän välttämättömiä rasvahappoja, hivenaineita ja vitamiineja sekä vaihtelevasti kuituja. Ruokavaliossa käytetään apteekeista tai muualta saatavia valmisteita. Suomessa myytäviä valmisteita ovat DiettMini, Nutrifast ja Nutrilett, joiden välillä ei tiedetä olevan eroja turvallisuuden tai vaikuttavuuden suhteen. Suurin ero valmisteiden välillä on maussa sekä laktoosin ja gluteiinin määrissä. Annostelusuosituksia tulee noudattaa, koska vajaakäyttö saattaa johtaa aliravitsemukseen. Dieetin aikana saa syödä kohtuullisesti vähän energiaa sisältäviä vihanneksia ja juureksia. Lisäksi pussiravintoa voi maustaa vähän energiaa sisältävillä mausteilla. Valmisteita käytetään lähtöpainosta riippuen 8-12 viikon ajan tai kunnes saavutetaan painoindeksi 25. ENED-valmisteita voidaan käyttää myös satunnaisesti korvaamaan yksittäisiä aterioita ilman varsinaista ENED-hoitojaksoa. Joissakin sairauksissa ENED:n käyttö ei ole suositeltavaa.

Energian saannin ollessa niukkaa, elimistö alkaa käyttää enemmän rasvavarastoja energianlähteiksi. Tämä säästää rajoitettua määrää hiilihydraatteja elimistön niitä enemmän tarvitseville osille kuten aivoille ja punasoluille. Samalla säästyvät myös kehon rakennusaineina tarvittavat proteiinit. Koska hiilihydraatteja tarvittaisiin myös rasvahappojen muuttamiseksi energiaksi, vaillinainen rasvahappojen hapettaminen eli ketoosi tuottaa verenkiertoon ja virtsaan ketoaineita. Myös ketoaineita käytetään energiaksi.

Elimistössä oleva energia on varastoitunut pääasiassa rasvoina, hiilihydraatteina ja proteiineina. Kehon rasvakudos muodostaa 75 % elimistön energiavarastoista. Rasva on varastoitunut rasvakudokseen triglyserideinä. Hiilihydraattien osuus energianlähteistä on 1 % ja se on varastoitunut glykogeenin muodossa lihaksiin ja maksaan. Vaikka hiilihydraattien osuus on melko pieni, niiden olemassaolo on ensisijaisen tärkeää esimerkiksi keskushermostolle, punasolujen aineenvaihdunnalle ja voimakkaan lihastyön ensimmäisinä minuutteina. Proteiinien osuus elimistön energiavarastoista on 25 %. Proteiinien pääasiallinen tehtävä on toimia rakennusaineina ja olla kehon eri toiminnoissa mukana, joten niitä ei käytetä ensisijaisina energianlähteinä.

Paaston alussa lihaksissa ja maksassa olevat glykogeenivarastot käytetään melko pian. Paastolla tarkoitetaan tässä tilaa, jossa energiaa kulutetaan enemmän kuin sitä saadaan ravinnosta. Maksassa olevat glykogeenivarastot riittävät ylläpitämään veren glukoosipitoisuutta 6-12 tunnin ajaksi. Maksan glykogeenien loppuessa ja veren insuliinipitoisuuden laskiessa, energiaa aletaan tuottaa rasvakudoksesta, proteiineista sekä lihaksissa syntyvästä laktaatista. Lihaksiin varastoitunutta glykogeenia voidaan käyttää pelkästään lihaksissa, eikä sitä voida vapauttaa verenkiertoon muiden kehon osien energiaksi. Vaikka lihakset eivät pysty vapauttamaan glukoosia vereen, siitä huolimatta lihasten tuottamaa laktaattia voidaan siirtää maksaan, muuttaa siellä glukoosiksi ja vapauttaa verenkiertoon.

Paaston seurauksena glukoosivarastojen määrä pienenee. Veren insuliinipitoisuus laskee, jolloin rasvakudoksessa triglyseridien hajotus energiaksi kasvaa. Tästä syntyneet vapaat rasvahapot siirtyvät maksaan ja muihin kudoksiin energiaksi. Paaston vaikutuksesta myös lihaskudos vähentää glukoosin ottamista ja alkaa hapettaa rasvakudosta energiaksi. Kun kehon rasvoja pilkotaan energiaksi, glukoosia täytyy olla saatavilla. Ilman glukoosia esiintyy ketoosia eli epätäydellistä rasvanpilkkoutumista. Sen seurauksena ketoosin tuotteita ketoaineita löytyy verestä ja virtsasta. Ketoositila voidaan todeta virtsasta apteekeista saatavalla liuskatestillä.

Ketoaineiden tuotto alkaa noin 1-2 vuorokautta paaston alkamisesta. Aineenvaihdunta muuttuu siten, että elimistölle tärkeitä rakennusaineita eli proteiineja ei tarvitse enää käyttää glukoosin valmistukseen.

Paaston jatkuessa maksan tuottamien ketoaineiden määrä tulee niin suureksi, että useampien päivien paastoamisen jälkeen niiden pitoisuus veressä on energianlähteistä suurin. Vapaita rasvahappoja ei voida siirtää verenkierrosta aivojen käyttöön, mutta lihakset ja maksa voivat niitä käsitellä. Toisin kuin vapaat rasvahapot, ketoaineet ovat vesiliukoisia ja voivat siten siirtyä verestä aivojen käyttöön. Ketoaineiden hapettamisen johdosta aivojen päivittäinen glukoosin tarve alenee. Normaaliravitsemustilassa tarve on noin 100 g ja useiden viikkojen paastojakson jälkeen 40 g. Aivot tarvitsevat siitä huolimatta glukoosia jatkuvasti.

Paaston alkuvaiheessa proteiinien käyttö energiaksi on suurempaa. Lihaksen proteiinit eivät kykene jatkamaan glukoosin tuottamista jos paasto jatkuu muutamia päiviä pidempään, koska kehon välttämättömät proteiinit olisi pian käytetty loppuun. Kolmen viikon paaston jälkeen, elimistö käyttää energiaksi lähes pelkästään rasvahappoja. Sen vuoksi myös ketoaineiden tuotto lisääntyy entisestään.

Myöhäisemmässä paastovaiheessa (ylipainoisilla kuuden viikon jälkeen) ketoaineiden hyötykäyttö lihaksissa vähenee ja lihakset käyttävät enemmän vapaita rasvahappoja. Aineenvaihdunta paaston myöhäisemmässä vaiheessa on melko monimutkaista. Monia energianlähteitä käytetään vaihtelevassa määrin, mutta ketoaineet ovat tärkeässä asemassa lyhyen ja pidemmän ajan paastotilassa. Tämä juuri sen vuoksi, että ne säästävät glukoosia aivoille ja säästävät lihaksen proteiineja. Toimimalla vaihtoehtoisena energianlähteenä, ne myös ehkäisevät veren rasvahappojen määrää nousemasta vaaralliselle tasolle.

ENED:LLÄ SAATAVAT TULOKSET
ENED on tehokas ja nopea tapa laihtua. Laihduttaminen vaikuttaa suotuisasti useisiin sydän- ja verisuonisairauksien riskitekijöihin kuten verenpaineeseen ja veren rasva-arvoihin. Jo 5-10 %:n laihduttaminen tuo merkittäviä terveyshyötyjä.

Liikapaino on yksi riskitekijä sydän- ja verisuonitaudeille. Lihavuus altistaa kohonneelle verenpaineelle, veren rasva-aineenvaihdunnan häiriöille ja siihen liittyy usein myös häiriöt verensokeritasapainossa ja toiminnassa. Siten lihavuus lisää sydän- ja verisuonitautikuolleisuutta ja tyypin 2 diabeteksen riskiä. Muita lihavuuteen liittyviä haittoja ovat muun muassa liikkumiseen liittyvät vaikeudet, syöpäsairaudet sekä mahdolliset sosiaaliset ja mielenterveysongelmat. Lihavuuteen voidaan liittää myös monia muita terveyshaittoja. Vähäenergisen ruokavalion etu on merkittävä painonpudotus lyhyessä ajassa. ENE-dieetillä voidaan vaikuttaa myönteisesti muun muassa kohonneen verenpaineen, tyypin 2 diabeteksen ja uniapnean hoitoon. Tutkimusten mukaan jo 5-10 % painon pudotus vähentää diabetesriskiä merkittävästi.

ENE-dieetillä ensimmäisten neljän viikon aikana painon putoaminen on huomattavaa. Painon aleneminen vaikuttaa suotuisasti useisiin sepelvaltimotaudin riskitekijöihin kuten verenpaineeseen, kokonaiskolesterolin määrään, triglyserideihin ja paastoinsuliiniarvoihin. Tosin ENED:iä jatkettaessa kokonaiskolesteroliarvot voivat nousta myöhemmin lähtötasoa korkeammalle tasolle. Kaikissa tutkimuksissa ei ole saatu selkeitä muutoksia verenpaineessa tai ryhmätasolla tarkasteltuna muutoksia on saatu pelkästään systolisessa tai diastolisessa paineessa. On viitteitä siitä, että jo kuuden päivän erittäin niukkaenergisellä ruokavaliolla saadaan merkittäviä aineenvaihdunnallisia hyötyjä. Laihtumisen myötä solunsisäisten rasvojen määrä laskee ja samaan aikaan insuliiniherkkyys paranee. Näillä terveysmuutoksilla on yhteys vyötärön ympäryksen pienenemiseen, ei niinkään kehon painoon tai kehon rasvaprosenttiin.

Myös parasympaattisen hermoston toiminnan on todettu parantuneen nopean ENE-dieetillä laihtumisen jälkeen. Parasympaattisen hermoston toiminnan paranemisen voidaan olettaa olevan yhteydessä sydän- ja verenkiertoelimistön riskien, kuten vaarallisten rytmihäiriöiden tai äkkikuoleman riskien vähenemiseen. Autonomisen hermoston toimintaa on tutkittu sykevälivaihtelua käyttämällä.

Jopa vuoden ajan voidaan lääketieteellisessä valvonnassa jatkaa ENED:iä. Yleensä käytetään lyhyempiä aikajaksoja. Esimerkiksi erään henkilön painoindeksi ennen dieettiä oli 47 ja vuoden ENED jakson jälkeen 26,7. Verenpaine lähtötilanteessa oli 167/80mmHg ja vuoden jälkeen normaalilukemissa 125/80mmHg. Myös veren sokeri- ja rasva-arvot olivat parantuneet huomattavasti.

Vähäenergisen dieetin ja hyvien laihdutustulosten jälkeen haasteena on laihdutustulosten ylläpitäminen. Dieetin jälkeen paino lähtee yleensä asteittain nousemaan. Koska ENED ei ole tarkoitettu pysyvään käyttöön, dieetin jälkeen uusien ruokailutottumusten ja pysyvien elämäntapamuutosten omaksuminen on erittäin tärkeä. Siinä on apua ryhmä- tai yksilöohjauksesta.

Eri lähteiden mukaan vähäenergisellä ruokavaliolla saatujen tulosten pysyvyys näyttää olevan jokseenkin verrannollinen saadun ohjauksen määrään ja seurantajakson pituuteen. ENED-jakson jälkeen paino nousee asteittain. Tutkimusten mukaan, mitä enemmän painoa on onnistuttu pudottamaan, sitä parempia tuloksia saadaan myös pidemmällä aikajaksolla tarkasteltuna. Korkean lähtöpainon ja suuremman painonpudotuksen lisäksi myös liikunta-aktiivisuus ja nuorempi ikä vaikuttavat tulosten pysyvyyteen. Pidemmällä aikajaksolla tarkasteltuna usein käy kuitenkin niin, että paino nousee takaisin lähelle lähtöpainoa. Tulosten mukaan miehet näyttäisivät hyötyvän ohjauksista naisia enemmän.

Ohjauksella on suuri merkitys painonpudotuksella saatujen tulosten pysyvyyden kannalta. On saatu tuloksia, joissa vielä neljän vuoden kuluttua tulokset ovat olleet lähellä painonpudotuksella saavutettua alinta painoa. Hoito-ohjelmaan kuului ruokavaliohoitoa, liikuntaa ja käyttäytymisterapiaa. Ohjelma sisälsi kokoontumisen kerran viikossa neljän vuoden ajan. Nämäkin tulokset puoltavat ohjauksen jatkumisen tarvetta, jotta tulokset olisivat pysyviä.

Tutkimuksissa saavutettuja tuloksia esitetään keskiarvoina, jolloin ryhmään kuuluu aina erilaisia yksilöitä. Tuloksia tarkasteltaessa tulee muistaa, että tutkimuksiin osallistuneissa on aina myös henkilöitä, jotka keskeyttävät ja osalla paino saattaa nousta lähtöpainoa korkeammalle tasolle. Hakalan ym. raportoimassa kolmen viikon kuntoutuslaitoksessa ja kymmenen viikon terveyskeskuskurssilla toteutetuissa laihdutusjaksoissa tulokset kahden vuoden seurannassa olivat keskimäärin melko hyviä. Siitä huolimatta yksilölliset erot tuloksissa olivat 28 kg:n laihtumisesta 20 kg:n lihomiseen. Seurannassa paino laski kuuden kuukauden ajan ja sen jälkeen alkoi nousta. Myös muut kyseisessä tutkimuksessa raportoidut tulokset korostavat seurannan merkitystä painonhallinnassa hoitojakson jälkeen.

Tutkija Pinto havaitsi puolen vuoden tutkimusjaksolla, että ENED:ä noudattaneet pudottivat painoa enemmän, verrattuna itseohjautuvasti laihduttaneisiin tai maksulliseen painonhallintaryhmään kuuluviin henkilöihin. Itseohjautuvasti laihduttaneilla tulokset olivat kuitenkin pysyvämpiä verrattuna muihin kahteen menetelmään. Itseohjautuvassa ryhmässä laihdutettiin käyttämällä jonkin kirjan, lehden, henkilön tai omaa laihdutusmenetelmää, mutta ei jotain nimettyä ruokavaliota.

Painon nousua laihduttamisen jälkeen takaisin lähtötasolle on selitetty kahdella teorialla. Biologisen selitysmallin mukaan pitkään jatkuneessa lihavuudessa elimistö on sopeutunut olemassa oleviin rasvavarastoihin. Sen mukaan ihmisellä on synnynnäinen taipumus pysyä samassa painossa ja ylläpitää tiettyä rasvavarastoa. Sen vuoksi paino palaa takaisin lähtötasolle. Sosiaaliseen oppimiseen perustuvan selitysmallin mukaan kaikilla ei ole motivaatiota tai kykyä muuttaa ruokailutottumuksia pysyvästi ja sen vuoksi paino nousee takaisin lähtötasolle. Sosiaalisen oppimisen mallia puoltavat tutkimukset, joiden mukaan käyttäytymisterapiaa saaneilla ryhmillä laihdutustulokset ovat olleet pysyvämpiä.

Pysyvyyttä laihdutustulokseen tuovat muutokset ruokavaliossa. Sen vuoksi laihdutuksen tueksi tarvitaan käytännönläheistä ja jokapäiväiseen elämään sovellettavaa ravitsemusneuvontaa. Ohjelmassa tulisi aina olla mukana pitkäkestoista seurantaa ja mielellään myös henkilökohtaista ohjausta. Huomioitava tekijä on myös ohjaukseen ja seurantaan osallistuvan henkilökunnan motivaatio.

ARVIOITA ENED:N HAITOISTA
Oikein ja ohjatusti toteutetusta sekä ravintoarvoiltaan riittävästä ENE-ruokavaliosta ei ole terveydelle haittaa. Dieetin alussa saattaa esiintyä tiettyjä epämiellyttäviä, dieetille tyypillisiä, mutta vaarattomia oireita. Myöskään toistuva ENED:n käyttö tai "jojo-laihduttaminen" ei ole osoittautunut terveydelle haitalliseksi. ENED:n aikana terveydentilaa kannattaa kuitenkin seurata ja hakeutua tutkimuksiin mikäli poikkeavia oireita esiintyy.

Usein ajatellaan, että toistuva laihduttaminen eli niin sanottu "jojo-laihduttaminen" olisi terveydelle haitallista tai aiheuttaisi lihasmassaan häviämistä. Etenkin niukkaenergisten dieettien (ENED) ongelmana on usein tulosten pysymättömyys ja painon nousu uudelleen laihdutusjakson jälkeen. Käsite "laihduttaminen lihottaa" saattaa olla syy olla osallistumatta laihdutushoitoihin. Jojo-laihduttamisella ei ole kuitenkaan yhteyttä rasvattoman massan häviämiseen. Muutosta tapahtuu sekä rasvattomassa eli lihasmassassa että rasvamassassa, mutta näiden suhde pysyy melko samana. On jopa viitteitä rasvattoman massan pieneen lisääntymiseen toistuvien ENED-jaksojen ja painon uudelleennousun jälkeen.

Vähäenergiaisen dieetin alussa saattaa esiintyä päänsärkyä ja heikotusta. Jakson aikana iho saattaa kuivua, voi esiintyä palelemista tai hiustenlähtöä. Pahanhajuinen hengitys on normaalia paastotilassa. Ylipainoisilla esiintyy enemmän sappikiviä ja nopean laihtumisen aikana sappikivien muodostumisen riski kasvaa rasvasolujen vapauttaessa kolesterolia. Tämä kannattaa pitää mielessä, mikäli dieetin aikana esiintyy vatsakipuja. Myös hemoglobiiniarvot saattavat joillakin laskea, joten niitä kannattaa seurata.

On olemassa aikaisempia tutkimuksia Afrikan kansoista, joilla paino vaihtelee vuosittain "nälkäkausien" mukaan siten, että kehon rasvamassan muutos vuoden aikana voi olla jopa 50–60 %. Siitä huolimatta muutokset rasvattomassa massassa eivät ole merkitseviä painon vaihdellessa. Afrikan Gambiassa asuvilla rasvattoman massan häviäminen on kuitenkin pienempää vuodenaikojen mukaan vaihtelevasta painosta huolimatta, verrattuna brittiläisiin, joilla tätä painonvaihtelua ei esiinny. Elintavoissa ja elimistöä rasittavien tekijöiden määrässä löytyy merkittäviä eroja näiden väestöjen välillä. Ainakin yksi syy rasvattoman massan säilymiseen on varmasti fyysisen aktiivisuuden määrä.

Kuten aikaisemmin jo todettiin, painonpudotuksen jälkeen saavutettujen tulosten ylläpitämisen on todettu olevan melko haastavaa. Painon muutoksista huolimatta painon vaihteluiden ei sinällään ole havaittu olevan terveydelle vaarallisia. Esimerkiksi kahden vuoden välein toteutetun ENED:n ei havaittu aiheuttavan häiriöitä elektrolyyttien suhteen, maksan toimintahäiriöitä, hematologisia (verenkuvaan liittyviä) epänormaaliuksia tai sydänperäisiä muutoksia. Tutkimuksen tekijöiden mukaan liikalihavuuden ja ylensyömisen taustalla on toisinaan psyykkisiä syitä, jolloin psykoterapian liittäminen painonhallintaan voi olla tarpeellista. Myös on annettu ymmärtää, että itse dieetti ja painonvaihtelu ei lisää kuolemanriskiä, vaan syynä ovat todennäköisesti muut lihomiseen liittyvät terveysvaikutukset. Terveysviranomaisten valvonnassa laitoshoidossa suoritetun ENE-dieetin on todettu olevan turvallinen jopa vuoden ajan toteutettuna. Eräässä raportissa on kuvattu henkilöä, joka pudotti painoaan 165,9 kg:sta 96,5 kg:aan. Edelleen tutkijoiden mukaan haasteena on tulosten pysyvyys.

ENE-dieetin vaikutusta sydän- ja verenkiertoelimistön terveyteen on selvitetty. Eräässä tutkimuksessa oli terveitä ylipainoisia henkilöitä, jotka noudattivat ENE-dieettiä (660–720 kcal) kuuden viikon ajan. Osalla henkilöistä oli dieetin aikana ohjattua liikuntaa, jolloin energiansaanti oli suurempi. Rasituskokeissa ei havaittu epätavallisia löydöksiä. Tutkimuksen perusteella ENE-dieettiä voidaan käyttää painonpudotuksessa terveillä ylipainoisilla henkilöillä silloin, kun turvataan korkealaatuisten proteiinien, mineraalien ja vitamiinien saanti dieetin aikana. Kyseinen tutkimus halusi selvittää onko aikaisemmin raportoitujen ENE-dieettien aikana tapahtuneiden kuolemantapauksien syynä ollut juuri ENED ja nopea laihtuminen. Tutkimuksen tekijöiden mukaan raportoiduissa kuolemantapauksissa dieetin aikainen ohjaus on ollut heikkoa, henkilöillä on ollut jo vallitseva sydänperäinen sairaus tai noudatettu ruokavalio on ollut köyhää mineraalien, proteiinien ja vitamiinien suhteen.

POHDINTAA
ENED:n käyttöä voidaan suositella silloin kun jostain syystä painoa halutaan pudottaa lyhyellä aikavälillä. Näitä syitä voivat olla esimerkiksi merkittävästi ylipainoisilla nopea laihtuminen terveyden vuoksi tai ennen leikkausta. Myös motivaation kannalta nopea laihtuminen alkuvaiheessa voi olla perusteltua. Lyhyellä aikavälillä saadut laihdutustulokset tuovat laihdutuksen hyödyt nopeammin esille ja sitä kautta motivaatio laihdutuksen jatkamiseen tai olotilan ylläpitämiseen voi lisääntyä. Laihduttajan tulisi kuitenkin tiedostaa, että ENED:llä saadut tulokset perustuvat juuri dieetinaikaiseen kalorivajeeseen, eikä ENED ole tarkoitettu pitkäaikaiseen käyttöön. Sen vuoksi ENED:n päättyessä paino alkaa nousta jos ruokailutottumukset säilyvät samoina kuin ennen ENE-dieettiä. Uusi ja ehkä vaativin osa dieettiä alkaa vasta ENED:n päättymisen jälkeen. Kuten aikaisemmin on jo todettu, ENED:n jälkeiseen painonhallintaan ja tulosten pysyvyyteen ei voida huomiota kiinnittää liikaa. Niinpä ENED on ikään kuin oikotie saada painoa pudotettua, mutta muutosvaihe elämäntapojen suhteen alkaa vasta sen jälkeen.

Nopean laihduttamisen jälkeen laihduttajan tulee pysähtyä miettimään, mikä edistää painonhallintaa ja missä piilevät omat painonnousuun liittyvät riskit. Tässä ryhmä- ja yksilöohjauksella on suuri merkitys, kuten aikaisemmin on jo todettu. Vertaisryhmän tuki ja asiantuntijan antama ohjaus on osoittautunut erittäin merkittäväksi laihdutustulosten pysyvyyden kannalta. Säännöllinen kokoontuminen pitää asiaa ajankohtaisena, antaa mahdollisuuden kysyä ja saada oppia muiden kokemuksista. Niinpä laihdutuksessa ei pitäisi pyrkiä pelkästään painonpudotukseen vaan miettiä myös pysyviä elämäntapamuutoksia. Kuten Hakala ym. totesivat, laihduttaja hyötyy enemmän ohjauksesta, joka on kokonaisvaltaista ja jokapäiväiseen elämään sovellettavaa.

ENED:n käytöstä on olemassa lukuisia tutkimuksia. Niiden pohjalta on jo melko kattavasti tietoa dieetin turvallisesta käytöstä, koostumuksesta ja sen avulla saavutettavista tuloksista. ENED-valmisteita voidaan käyttää myös satunnaisesti korvaamaan yksittäisiä aterioita ilman tiukkaa dieettiä. Siitä huolimatta kannattaa muistaa, että ENED:n käyttö saattaa aiheuttaa yksittäistapauksissa vakavampia oireita tai tietyissä tapauksissa ENED:n käyttö ei ole suositeltavaa. Syömishäiriöt tai psyykkiset sairaudet voivat olla vasta-aihe ENED:lle. Myös tietyt aineenvaihdunnalliset sairaudet kuten tyypin I diabetes, ja maksan toimintahäiriöt ovat este ENE-dieetille. Mikäli kysymyksiä herää ENED:n käytöstä eri sairauksien kohdalla, kannattaa aina pyytää lääkäriä ottamaan kantaa ennen kyseisen ruokavalion aloittamista.
Jokaisella laihduttajalla syyt painonnousuun ovat yksilöllisiä. Syitä lihomiseen voi löytyä jo lapsena opituista ruokailutottumuksista, kiireisestä elämänrytmistä tai toisella tunteet ovat vahvasti mukana syömiskäyttäytymisessä. Erilaisten lähtökohtien vuoksi painonhallinnasta voidaan ehkä puhua jossain määräin myös elämänhallinnasta, johon viitataan elämäntapamuutoksilla. Pysyvän painonlaskun saavuttamiseksi muutetaan esimerkiksi ruokailurytmiä, ateriakokoa, energiamääriä, ruoka-aineiden laatua tai lisätään energiankulutusta liikunnalla. On tuotu esille myös ajatusta rennosta painonhallinnasta. Pääajatuksena on, että jatkuva pakonomainen tarkkailu ei pidemmän päälle auta vaan syömiseen saa suhtautua terveellä tavalla rennosti. Kun ruokailutottumusten perusteet ovat kunnossa ja päivärytmi on säännöllinen sisältäen mielekästä tekemistä, ruokaan ja painonhallintaan ei tarvitse keskittää ajatuksia suhteettoman paljon. Vaikka tutkimusta ENED:n käytöstä on tehty jo pitkään, vielä on avoimia kysymyksiä siitä, miten laihdutustuloksista saataisiin pysyviä. Aikaisemmin viitattiin tutkimukseen, jossa itseohjautuvasti laihduttaneilla tulokset olivat pysyvämpiä verrattuna ENED:lla laihduttaneihin. Tämän tuloksen pohjalta voidaan puoltaa ajatusta, että mitä enemmän laihduttaja tekee itse valintoja terveellisempään suuntaan, sitä paremmin niistä pidetään kiinni. Terveyden parantumisen lisäksi laihtumisen hyötyihin voidaan varmasti lisätä myös elämänlaadun paraneminen jaksamisen lisääntyessä ja itsetunnon kohentuessa. Tuohan myös ympäristö paineita ulkonäön suhteen.

Loppuyhteenvetona voidaan sanoa, että osa laihduttajista hyötyy ENE-dieetistä. Mitä enemmän ylipainoa, sitä enemmän painonpudotuksesta on hyötyä ennen kaikkea terveyden kannalta ja joissakin tapauksissa nopea laihtuminen voi olla terveyden kannalta erittäin suotavaa. Onhan ENED myös terveydenhuollossa käytetty hoitomuoto laihdutuksessa. Laihduttajan tulisi kuitenkin tiedostaa sillä saatavien hyötyjen väliaikaisuus. Tämän tiedon pohjalta tulisi yksilöllisesti miettiä, missä määrin tehdään valintaa ENED-laihduttamisen ja pysyviin ruokailutottumuksiin tähtäävän ohjauksen välillä jo hoitojakson alussa. Toiselle ENED voi olla tarpeen. Joku toinen voi saada parempia tuloksia, jos laihduttamisessa lähdetään jo alkuvaiheessa ohjaamaan kohti pysyviä elämäntapamuutoksia ilman ENE-dieettiä. Merkittävästi ylipainoisella laihdutuksen tavoite ei tarvitse olla normaalipainon saavuttaminen. Pienempikin pysyvä painonpudotus on terveyden kannalta hyödyllinen.

Tästä löydät tukun muita opinnäytteitä:

keskiviikkona, joulukuuta 09, 2009

Miten kertoa lihavalle että olisi syytä laihduttaa?

*
Tähän 11.2.2007 kirjoittamaani juttuun sain laadukasta palautetta ihan äsken. Siksi päivitän tätä kirjoitustani 8.12.2009 ja 9.12.2009.

Miksi haluat pitää itsesi lihavana?

Ravitsemus herättää tosiaankin tunteita. Huomasin taas eräällä äskettäisellä luennolla miten syyllistän lihavia kuuntelijoitani valistuksellani. Valistukseni on aina mahdollisimman rehellistä, avointa, huumoripitoista ja toivoa herättävää. Kuitenkin onnistuin taas pahoittamaan erään pullukan mielen kun kerroin millä tavalla ihminen laihtuu: "Nyt sinä taas syyllistät meitä lihavia", sanoi minun syyllistävän tekniikkani ennenkin tuta saanut. Olin kuulemma pari vuotta sitten myös puhunut laihduttamisesta ja silloinkin syyllistäen.

Miten lihavalle tulisi kertoa, että terveellisempi vaihtoehto olisi laihtua? En tiedä. Luulin tietäväni, se oli ilmeisesti virhe.

"Kilautetaan kaverille": Hei rakas lukijani! Auta minua visaisessa pulmassa. Miten kertoisin oikealla tavalla lihavuuden terveysvaaroista? Teitä on päivä päivältä yhä enemmän (laskurin tilastojen mukaan) ja teillä on tietoa tästäkin asiasta, sen olen todella huomannut hienoista kommenteistanne (nöyrä kiitos). Kertokaa minulle mitä tekisin lihavien kanssa! Jotkut ovat sanoneet, että minulla on sitä karismaa, että osaan puhua, tiedän kuulemma miten sanoma tuodaan julki niin, että ihmiset pysyvät hereillä. Siihen eivät ihan kaikki pysty. Ja paljon puheita ympäri maakuntia pitävät eivät sitä epäonnekseen itse tajua. Laihdutussanoman perilleviejänne on nyt kuitenkin ihan hukassa. Minulla on akateeminen loppututkinto, eikä se ole mikään akkateemainen tutkinto vaan ihan raakaa biologiaa, biokemiaa ja endokrinologiaa olen lukenut tosi paljon. Minun puolestani me voimme unohtaa kaikki nuo akateemiset hömpötykset, olen luultavasti malaisjärjellä varustetun ihmisen valistuksen tarpeessa mitä suurimmassa määrin. En tiedä miten lähestyisin lihavia valistusviestilläni. Minä en vain osaa. Siihen tarvitsen apuasi. Ei sinun tarvitse paljastaa liikesalaisuuksia, riittää kun sanot oman mielipiteesi ja annat minulle ja blogiani lukeville vihjeen siitä miten homma tehdään. Kirjoitan tästä yhteisestä projektista sitten vaikkapa susankurosmaiseen tapaan paljastuskirjan: Veteraaniurheilijan morsian. Jääkärin morsian oli mielestäni oikein hyvä. Väärennetty morsian kuulostaa kiinnostavalta ja Jumalan morsiamen täytyy olla jokin huono vitsi.

Keskustelun herättämiseksi tarjoan tällaisen idean ihan itse (niin että näet miten alas tasoni on vajonnut tässä asiassa): Kerro lihavalle miten hänen pitäisi helliä vartaloaan. Kerro miten hänen pitäisi peilin edessä ihailla niitä jenkkakahvojaan, sitä Dunlopia, ihania vaihtelevan muotoisia kurvejaan, niitä reisiään jotka vahvojen petäjien tapaan pitävät tanakan rakennelman pystyssä. Siinä peilin edessä seisoessaan lihavan pitää olla onnellinen siitä miten mahtaviin tekoihin näin iso ihminen on pystynyt: useita kymmeniä vuosia on töitä tehty ja moni tehtävä on suoritettu tosi mallikkaasti, lapsia on tähän maailmaan tämä iso ihminen pukannut ja komeasti. Nyt kun lääkärisetä kertoo, että olisi hyvä jos luopuisin kalleuksistani, olen päättänyt kokeilla. Tuoko röllykkävatsasta luopuminen sitä terveyttä? Onko outokummun omistajilla liikaa sitä hyvää ja osasta voisi jo yhteisen edun nimessä luopua? Aion yrittää, katsotaan mihin päädyn. Aion kuitenkin valita sellaisen menetelmän tähän läskinluovutukseen, joka lisää hyvää oloani jo matkan varrella: liikunta ja monipuolinen, säännöllinen sekä kohtuullinen ravitsemus!

Nimimerkki "Läski jolla on aivot" kirjoittaa: Olen itse fiksu nainen, joka on lihava (BMI n. 40). Olen ollut siitä saakka ylipainoinen tai lihava kun olen lopettanut tissimaidon syömisen.

Tiedän kaiken ruoasta ja liikunnasta. Pidän kasviksista ja pidän liikunnasta. Pidän tunteesta, kun en ole ähkyssä. Kuitenkin toimin tämän faktatiedon vastaisesti ja syön liikaa ja väärin. Se on tekninen syy, miksi olen lihava.

Tieto ei siis ainakaan minun kohdallani riitä ratkaisemana lihavuuden ongelmaa. Mielestäni tämä parjattu tv-tohtori Dr Phil esittää parhaan ikinä kuulemani kysymyksen lihavalle: "Miksi haluat pitää itsesi lihavana?". Läskipanssari on suojamuuri jotain vastaan. Nämä syyt kun löytää, on ensimmäinen iso ja todellinen askel otettu. Tämä on se kysymys, minkä pitäisi kaikkien läskiterapeuttien kysyä potilailtaan.

Itse laihduin Dr. Philin kirjan orjallisesti lukemalla ja tehtävät tekemällä 7 kg. En edes huomannut, että olin tehnyt jotain muutoksia elämässäni. Haluni pysyä lihavana oli kuitenkin niin luja, että lipsuin hänen yhdestä neuvostaan: "lue kirjaa joka päivä". En lukenut ja vanha motiivi pitää itseni lihavana sai taas jyllätä. Nyt piilottelen kirjaa, jotta en menisi lukemaan ja laihtumaan... Tässä ei ole järkeä ja vika on korvieni välissä.

Sen verran voin raottaa omia Dr Philin avulla löytämiäni motiivejani pitää itseni lihavana, että ne todellakin liittyvät rakkaudettomuuteen. Ei enempää niistä, sillä ne ovat arkoja asioita.

T. Läski, jolla on aivot

Olen ylipainoinen kotitalouden opettaja. Ihan aluksi, kyllä jokainen ylipainoinen tietää olevansa ylipainoinen. Siltä tiedolta ei tässä yhteiskunnassa voi välttyä, etenkin jos milloinkaan haluaa ostaa vaatteita itselleen. "Suoraan päin pläsiä" tuottaa pahanmielen ja riittävästi kuultuna vastareaktiona raivon.

Ylipainosta voi puhua toista loukkaamatta ehkä sellaisessa tilanteessa, jossa painonsa kanssa kamppaileva on itse lähtenyt hakemaan apua ja neuvoja. Ulkoapäin saneltuna hyvää tarkoittava puhe ei kohtaa otollista kuulijaa.

Lihavuus on ongelma, ja se aiheuttaa useita sairauksia ja kuluja yhteiskunnalle, mutta lihavien syyllistämisellä ongelmastaan ei päästä pitkälle. Samaan aikaan pitäisi puhua sitten kaikkien "itseaiheutettujen" sairauksien ongelmasta. Näitä virallisterveellisiä ohjeita noudattamalla normipainossa pysyminen on suurelle osalle ihmisiä haasteellista ja elämän erilaisissa tilanteissa joskus liiankin vaikeaa.

Syntyminen ja kuolema eivät ole ainoita merkittäviä tapahtumia elämässäsi. Siinä välissäkin saa mieluusti jotain tapahtua.

Muita kirjoituksiani laihdutuksesta: