Alkuperäinen kirjoitus alkaa tästä:
Tänään (23.2.2010) käynnistyy terveysblogissani
vieraskirjoitusten sarja. Pyysin tänään viideltä keskeiseltä terveysvaikuttajalta voisivatko suostua kirjoittamaan terveysblogissani. Olen iloinen kun saan ensimmäisenä tarjota teille dosentti Matti Tolosen vieraskirjoituksen. Tämä on samalla osoitus Tolosen valtavasta työtarmosta. Muutama tunti kutsuni jälkeen saapui sähköpostiini hänen laadukas kirjoituksensa ravintolisistä.
Lukijoilleni tarjotaan dosentti Matti Tolosen kirjoitus ravintolisien merkityksestä ihmisen terveydelle. Se on kirjoitus, jonka luet yhden iltapäivän aikana ja jota jäät pohtimaan koko loppuelämäsi.
Matti Tolonen: Ravitsemushoito ja ravintolisät valtaavat alaa koululääketieteessä
Missä todella kaksi yhteen sovittamatonta periaatetta kohtaa, siellä jokainen leimaa vastapuolen hulluksi ja harhaoppiseksi.
- Ludwig Wittgenstein 1889–1951
Ravitsemushoito ja ravintolisien käyttö on ollut aina keskeistä vaihtoehtoisessa ja täydentävässä lääketieteessä. Sitä vastoin lääketeollisuuteen sidoksissa olevat koululääketieteen linnakkeet, lääkäriliitto, lääkäriseurat ja -lehdet sekä lääketeollisuuden rahoittamat potilasyhdistykset (esim. Diabetes-, Sydän-, Reuma- ja ADHD-liitot), ovat vastustaneet ravintolisiä ja pilkanneet niitä käyttäviä ihmisiä "uskomushoitojen" uhreiksi. Lääkäreitä ja muita terveydenhuollon ammattihenkilöitä ovat vaivanneet kielteiset ennakkokäsitykset, epäluulot, tietämättömyys ja koulutuksen puute. Tuskinpa minkään muun laillisen ja hyvin valvotun elinkeinon kimppuun on hyökätty julkisuudessa yhtä rajusti kuin luontaistuotealan.
Ravintolisien käyttö on varsin yleistä
Ravintolisien käyttö on laajaa. Suomen markkinoilla on arviolta noin 3500–4000 erilaista ravintolisää (entisiltä nimiltään erityisvalmisteet ja ravintoainevalmisteet). Ravintolisien myyntikanavia ovat luontaistuote- ja terveyskaupat (noin 330 myymälää), elintarvikeliikkeet ja päivittäistavarakaupat (noin 3500 myymälää) sekä apteekit (noin 800 kpl). Lisäksi kuntosalit, urheiluliikkeet, urheiluravintovalmistemyymälät, kampaamot, hoitolat tms. myyvät ravintolisiä. Ravintolisien myynti on myös laajentunut postimyyntiin, verkostomarkkinointiin ja nettimyyntiin. Suosittelen hankkimaan ravintolisät mieluiten alan erikoisliikkeistä, apteekeista tai marketeista, joissa tuotteiden laatu on hyvää ja valvonta toimii asianmukaisesti.
Eri selvitysten ja arvioiden mukaan 30–40 % 15–74 -vuotiaista suomalaisista käyttää ravintolisiä säännöllisesti ja 60 % satunnaisesti. Yhtä ravintoainetta sisältäviä valmisteita, kuten rautaa, kalsiumia, seleeniä tai kromia käyttää noin 1,4 miljoonaa ihmistä lähinnä satunnaisesti. Syöpäpotilaista jopa 60–80 % käyttää vakiohoitojen rinnalla erilaisia täydentäviä hoitoja, muun muassa vitamiineja ja muita ravintolisiä. Potilaat ovat kokeneet lääkäreiden negatiivisen, usein suorastaan nihilistisen suhtautumisen niihin, joten he eivät yleensä halua eivätkä uskalla kertoa niistä. Tämä heikentää potilaan suhdetta lääkäriin. Ravintolisiä vastaan hyökkäävät lääkärit eivät aina huomaa tekevänsä itselleen ja potilailleen karhunpalveluksen.
Ravintolisät voidaan ryhmitellä seuraavasti:
- Vitamiinit ja kivennäisaineet
- Kasveja tai kasviuutteita sisältävät valmisteet
- Kuitu- ja painonhallintavalmisteet
- Lesitiini- ja rasvahappovalmisteet
- Levävalmisteet
- Mehiläistuotteet
- Urheiluravinteet
- Muut ravintolisät
Ravintolisät ovat nimensä mukaisesti ravinnon täydentäjiä, eivät lääkkeitä. Niinpä niiden markkinoinnissa ei anneta eikä saa antaa terveysväitteitä, ellei EU:n elin EFSA ole erikseen sellaisia kyseiselle tuotteelle hyväksynyt. Monilla ravintolisillä kuitenkin on lääkkeiden kaltaisia terveysvaikutuksia, ja suuri osa ihmistä käyttääkin ravintolisiä juuri niiden vuoksi. Tilanne on siis melko ristiriitainen. Suomessa Evira valvoo ravintolisiä ja myös niistä mahdollisesti annettuja terveysväitteitä. Jotta EFSA hyväksyisi väitteen, tulee sen perustua kliinisiin kaksoissokkotutkimuksiin, kuten lääkkeilläkin. Se ei ole yleensä mahdollista, mikä on johtanut siihen, että EFSA on hylännyt valtaosan elintarvikealan toimijoiden terveysväiteanomuksista. Näin ollen esim. Danone ja Valio eivät saa mainostaa jogurttejaan terveyttä edistävänä. Eikä maitohappobakteerien saa sanoa ehkäisevän raskausajan diabetesta, vaikka se olisikin totta.
Olen pohtinut jo lähes 30 vuotta, miksi lääkärit, terveyden- ja sairaanhoitajat ja ravitsemusterapeutit ovat vastustaneet kiivaasti ravintolisien käyttöä. Vastaus on selvä: Lääkärit elävät "lääkemaailmassa", johon koulutus ja lääketeollisuus ovat heidät johdattaneet. "Luontaistuotteista koulutuksessamme painotetaan lähinnä niiden haittoja", kirjoitti minulle 3. vuosikurssilla lääkäriksi opiskeleva hammaslääkäri. Ei ihme, että lääkärit ja potilaat ovat hahmottaneet ravintolisiin liittyvää todellisuutta kovin eri tavoin.
Koulutuksen puutteen vuoksi lääkärit eivät tunne yleensä riittävästi vitamiinien, hivenaineiden ja muiden ravintolisien tehokkaita ainesosia, annoksia eivätkä niiden turvallisia ylärajoja.
Nyt tuuli on kuitenkin kääntymässä kuin hölmöläisten souturetkellä. Uudet tutkimukset ovat muuttamassa perinteistä ajattelumallia (paradigmaa), ja ravintolisiä on alettu lisätä kroonisten sairauksien Käypä hoito -suosituksiin. Niitä laativat Suomessa erikoislääkäriyhdistykset ja Duodecim. Ohjeet koetaan lääkäreitä sitoviksi.
Vuonna 2008 magnesium, B2-vitamiini ja ubikinoni (koentsyymi Q10) lisättiin migreenin Käypä hoito -suositukseen. Vuonna 2009 kalaöljy lisättiin valtimotautien ja veren rasvahäiriöiden (dyslipidemioiden) Käypä hoito -suosituksiin. Laukaalainen psykiatri Mauno Rauramo lähetti marraskuussa 2009 Duodecimille vaatimuksen kalaöljyn ottamisesta mukaan myös masennuksen Käypään hoitoon. Vaatimukseen ei ole vielä suostuttu.
Ravitsemusterapeuttien ajattelutapa murroksessa
Ajattelutapa on kuitenkin nyt muuttumassa. Suomalaisen lääkäriseura Duodecimin Kustannus Oy julkaisi vuonna 2009 "Ravitsemushoito-oppaan", joka on tarkoitettu lääkäreille, sairaanhoitajille, terveydenhoitajille ja muille terveydenhuollon ammattihenkilöille käytännön ravitsemusneuvonnan tueksi. Uutta on se, että myös ravintolisien käyttö on otettu mukaan monen sairauden hoitosuosituksiin.
Teoksen esipuheessa sanotaan: "Lukuisien sairauksien hoidossa ja ehkäisyssä sopiva ravitsemus on tärkein tai oleellisin osa hoitoa [...] yleislääkärin vastaanotolla joka kuudennen potilaan pääasiallisin hoitomuoto voisi olla ruokavalion muuttaminen [...] Lääkäreillä on ravitsemusohjauksessa tärkeä tehtävä. Potilaan hoidosta vastaavana henkilönä hänellä on auktoriteettia ja hänen sanaansa kuunnellaan [...] Siksi lääkärienkin on tunnettava ravitsemushoitojen pääkohdat."
Raija Partasen kirjoittamassa luvussa Dementiat ja muistihäiriöt lukee mm.: "Omega-3-rasvahappolisä harkinnan mukaan, 1 g E-EPA /pv (eikosapentaeenihapon etyyliesteri). Määrä sopii myös säännöllisen antikoagulanttihoidon [verenohennushoidon] yhteydessä."
Sydän- ja verisuonitautien ja neurologisten tautien ravitsemushoitoa käsittelevissä luvuissa neuvotaan antamaan potilaille kalaöljyn omega-3-rasvahappoja, EPAa ja DHA:ta, ja vitamiini- ja kivennäisainevalmisteita. Allergioiden hoidossa suositellaan pre- ja probioottien (maitohappobakteerien) käyttöä, mikä sekin edustaa uutta ajattelutapaa.
Opas on hyvin tarpeellinen, sillä lääkäreiden ja muun terveydenhuollon ammattihenkilöstön ravitsemuslääketieteen – ja aivan erityisesti ravintolisien suhteen – koulutus on riittämätöntä ja usein suorastaan olematonta.
"Kroonisesti sairaiden ihmisten käsitys taudin hyvästä hoidosta poikkeaa usein lääkärin käsityksestä", kirjoitti British Medical Journal (BMJ). Lääkärin mielestä potilaan käsitys on "väärä", jos hän noudattaa VHH-ruokavaliota ja käyttää ravintolisiä, voi paremmin ja tarvitsee vähemmän lääkkeitä.. Potilaat taas katsovat, että vain he itse osaavat päättää kannattaako esim. lääkettä ottaa vai ei. Tutkijat kehottavat – usein turhaan – lääkäreitä ymmärtämään ja puhumaan potilaan kanssa samaa kieltä.
Koska lääkäri ajattelee ja puhuu sellaista jargonia, mitä potilas ei ymmärrä eikä hyväksy, jää puolet kroonisiin sairauksiin määrätyistä lääkkeistä ottamatta. Ikävä kyllä tämäkin hukkapuolikas haetaan apteekista ja voitot menevät myyjille. Maksumiehinä ovat potilaat, Kela ja kaikki veronmaksajat. Näin haaskataan Suomessa vuosittain vähintään miljardi euroa!
Lääkärit antavat mielellään sellaisen käsityksen, että heidän antamansa hoito on näyttöön perustuvaa tiedettä (Evidence Based Medicine, EBM). Erilaisten asioiden (VHH, ravintolisät ym.) vastustajat vetoavat lähes aina siihen, ettei niistä ole tieteellistä näyttöä. Mitä on tiede? Se on pisara tietämättömyyden meressä. Haluan muistuttaa, että nykyaikainen lääketiede on nuorta, vasta vähän yli 150 vuotta vanhaa. Sairauksien esiintymistä väestössä alettiin tutkia epidemiologisin menetelmin tilastotieteen avulla maailmalla vasta muutama vuosikymmen sitten. Suomeen epidemiologinen tutkimusmenetelmä rantautui vasta vajaa 40 vuotta sitten, jolloin Työterveyslaitos kutsui Harvardin yliopiston epidemiologian professorin Olli S. Miettisen opettamaan tätä uutta tutkimusaluetta suomalaisille lääkäreille. Olin hänen ensimmäisiä oppilaita Suomessa ja ystävystyin hänen ja hänen esimiehensä, epidemiologian professori Brian McMahonin kanssa. Heiltä saamani neuvot ja tuki ovat olleet korvaamaton apu taistelussani ravitsemushoidon puolesta Suomessa.
Epidemiologia tutkii sairauksien ilmaantumista (insidenssiä) ja esiintyvyyttä (prevalenssia) väestöissä. Se etsii tilastollisia syy-yhteyksiä, mutta se ei pysty koskaan osoittamaan varmaa kausaalista syysuhdetta, opetti Miettinen. Erityisesti tämä koskee negatiivista syysuhdetta, mitä lääkärit ja terveystoimittajat eivät ymmärrä. Tarkoitan sitä, ettei väestötutkimuksella voida koskaan osoittaa, etteikö jollakin ravintolisällä voisi olla myönteistä vaikutusta jonkun henkilön terveyteen. Palaan tähän kysymykseen myöhemmin tässä kirjoituksessa. Olen itsekin tehnyt ja julkaissut melkoisen määrän epidemiologisia (ja muita) tutkimuksia ja hoitanut tuhansia potilaita, joten minullakin on asiasta jonkinlainen omakohtaiseen kokemukseen perustuva käsitys. Se on osa minun maailmankuvaani, joka poikkeaa oleellisesti monien pelkästään kliinistä työtä tekevien kollegoitteni käsityksistä.
Epidemiologiset tutkimukset voivat tuottaa ristiriitaisia tuloksia sen mukaan, kuinka suunnitelmat on tehty ja toteutettu. Eri asiantuntijat tulkitsevat tutkimustuloksia myös omien ennakkokäsitystensä mukaan. Antioksidanteista (mm. E-vitamiinista) on kiistelty jo yli 70 vuotta. Joidenkin asiantuntijoiden mielestä se on terveydelle vaarallista, mutta esimerkiksi Walter C. Willetin mukaan se on mitä suositeltavin ravintolisä kaikille terveydentilasta ja ruokavaliosta riippumatta. Viime päivinä lehdissä on keskusteltu viikoittaisen kasvisaterian ottamisesta mukaan kouluruokailuun. THL:n pääjohtajan Pekka Puskan mukaan se on koululaisille haitallista, koska kasvisruokaan on voitu lisätä rasvaisia juustoja (fetaa). Suomen Akatemian terveyden tutkimuksen yksikönjohtajan Mikael Fogelholmin mukaan taas viikoittainen kasvisateria on koululaisille mitä terveellisintä. Näin mielipiteet näyttävät jakautuvan jopa lausunnonantajan poliittisen puoluekannan mukaan. Ei ole ihme, että ravitsemuksen merkityksestä terveydelle esitetään niin paljon vastakkaisia mielipiteitä, että tavallinen kuluttaja menee päästään pyörälle, eikä tiedä ketä pitäisi uskoa.
Entä mikä sitten on todellisuus kroonisten sairauksien – esimerkiksi masennuksen – syistä ja niiden tehokkaasta ehkäisystä ja hoidosta? Pelkään, ettei sitä tiedä kukaan. Viimeaikaiset tutkimukset masennuksen lääkehoidon tehottomuudesta on ollut kova isku monille potilaille ja lääkäreille.
Lääkärikunta, lääkärilehdet, terveystoimittajat ja muut ovat olleet vuosikymmeniä massiivisen disinformaation kohteena. "Lääkeyhtiöt suojelevat tuotteitaan tuottamalla harhaisia tutkimuksia antioksidanteista, kuten C- ja E-vitamiineista ja muista ennaltaehkäisevän lääketieteen hoitomuodoista, jotka voisivat kilpailla lääkemyynnin kanssa." kirjoittaa BMJ. The Lancetin entisen päätoimittajan Richard Hortonin paljastuksen mukaan lääketeollisuudella on "symbioottinen ja parasiittinen" suhde lääkärilehtiin, joihin se saa näennäisesti puolueettomilta asiantuntijoilta haluamiaan haamukirjoituksia.
Australialainen psykiatri Glen I. Spielmans ja amerikkalainen psykologi Peter I. Parry paljastivat äsken yli 400 oikeudessa esitettyyn dokumenttiin nojautuen artikkelissaan "From Evidence-based Medicine to Marketing-based Medicine: Evidence from Internal Industry Documents" (Bioethical Inquiry 2009 http://tinyurl.com/y9tenwd), kuinka lääketeollisuus pimittää ja vääristelee lääketutkimuksia ja toimittaa lääkärilehtiin julkaistaviksi tunnettujen psykiatrien nimissä haamukirjoittajien laatimia raportteja saadakseen lääkärit määräämään tehottomia, vaarallisia ja kalliita lääkkeitä. Eräs toinen selvitys paljasti äskettäin, että mitä enemmän lääkärilehdessä on lääkemainoksia, sitä harvemmin ja kielteisemmin lehti kirjoittaa ravintolisistä. Niiden käyttö voi näet vähentää lääkkeiden myyntiä. Lääketeollisuudella on aina ollut vahva vaikutus lääkärikunnan mielipiteeseen.
Tuore esimerkki on myös GlaxoSmithKlinen (GSK) diabeteslääke Avandia. Yhdysvaltain senaatin komitean 334-sivuisen raportin (2010) mukaan se aiheuttaa sydänvikoja, mutta GSK on pimittänyt tietoa ja nyt kiistää sen jyrkästi. Toinen lääkejätti AstraZenica oli pimittänyt tiedon, että sen Seroquel-niminen mielialalääke aiheuttaa diabetesta. Nyt yhtiö on saamassa 26 000 syytettä Yhdysvalloissa.
Pekka Puskan johtama Terveyden ja hyvinvoinnin laitos (THL) on aina vastustanut ravintolisien käyttöä. Laitos vaikuttaa vahvasti hoitosuosituksiin paitsi ohjaamalla terveydenhuollon ammattihenkilöstön ajattelua ja toimintaa myös median (toimittajien) kautta. THL:lla on kuitenkin arveluttava kaksoisrooli. Se tekee myös lääkeyhtiöiden rahoittamaa tutkimusta ja saa teollisuudelta huomattavaa rahoitusta. Esimerkiksi sikainflunssarokotteen valmistajat maksoivat miljoonia euroja THL:lle.
"Olen yhteiskuntatieteilijänä lääketieteen sisällä nähnyt nämä kuviot ja sitä kautta on naiivi usko lääketieteen puolueettomuuteen jo ajat sitten karissut ja oman sairauden kohdalla olen tullut yhä varovaisemmaksi. Terveyssosiologiaan kuuluu tutkimus, jossa hoitokäytäntöjä tarkastellaan taloudellisten sidosten kautta. Sitä on vain niin kovin vähän jos ollenkaan meillä tehty. Samoin valta ja vallan käyttö sekä tieteessä että hoidoissa on ollut keskeinen, mutta sitäkin käsitellään nykyisin yhä vähemmän. Kenttää kyllä riittäisi ja yritän saada nuorempia tutkijoita innostumaan", kirjoitti minulle eräs lääketieteellisen sosiologian professori.
Toisin sanoen: Lääkäreitä pelotellaan noudattamaan lääketeollisuuden asiantuntijoiden sorvaamia hoitosuosituksia eivätkä edes sosiologit halua tai uskalla tutkia a
siaan liittyvää vallan käyttöä.Ravitsemuslääketiede ei ole oppiaineena lääkärikoulutuksessa, eikä Suomessa ole yhtään alan erikoislääkäriä. Ihmettelen, kuinka jotkut suomalaiset lääkärit voivat antaa sen kuvan, että heillä on hallussaan kaikki tieto ravinnon ja terveyden vuorovaikutuksista? Lääketiede voi ylvästellä hienoilla teknillisillä saavutuksillaan, mutta se ei ole kyennyt selvittämään tavallisten kroonisten sairauksien syitä. Suurista kansantaudeista – diabetes, lihavuus, sydän- ja verisuonitaudit, syöpäsairaudet, mielenterveysongelmat, dementia jne. – tunnetaan vain ns. riskitekijöitä, jotka liittyvät tilastollisesti sairastumisen vaaraan, mutta yksikään niistä ei ole varma kausaalinen syytekijä, joka aiheuttaisi jokaiselle altistuneelle ihmiselle taudin niin kuin influenssaviruksen istuttaminen rottiin johtaa jokaisessa taudin puhkeamiseen. Tiedämme jotakin siitä, että elintavoilla – liikunnalla, ravitsemuksella, tupakoinnilla, alkoholilla, huumeilla jne. – on osuutta näiden sairauksien synnyssä ja etenemisessä, mutta tietomme ovat kovin hataria ja ainakin osaksi harhaisia.
Ravitsemuslääketieteen suuri – ja valtavan kallis – harha on seerumin kolesterolin mittaaminen ja kohonneiden arvojen lääkitseminen tulosten perusteella. Kysymys on ongelmallinen siksi, että kolesterolia tutkivilla sydänlääkäreillä on usein kytköksiä kolesterolilääkkeitä markkinoivaan lääketeollisuuteen. Toinen ongelma on siinä, että vaikka lääkäreiden täydennyskoulutus muodollisesti järjestetäänkin Suomen lääkäriliiton ja Duodecimin nimissä, käytännössä siitä huolehtii usein lääketeollisuus. Se hoitaa tietenkin omia etujaan. Vaikka omega-3-hoito ehkäisee enemmän sydänkuolemia kuin statiinit, lääkärit määräävät mieluummin niitä kuin kalaöljyä. Voimme perustellusti kysyä: Miksi ihmeessä? Yksinkertaisesti siksi, että lääketeollisuus lahjoo lääkäreitä ja johtaa heitä harhaan..
Suomessa ja muissa Euroopan maissa julkaistut suuret väestötutkimukset osoittavat, että ns. terveessä väestössä on paljon ihmisiä, jotka potevat piilevää vitamiinien puutetta. Suomessa on erityisesti foolihapon, B1-, B6- ja B12-vitamiinien, C- ja D-vitamiinien ja omega-3-rasvahappojen puutetta. Tällaisilla puutteilla on selvä yhteys luukatoon, sydän- ja verisuonitauteihin, dementiaan, syöpään, reumatauteihin, ennenaikaiseen vanhenemiseen ja laitoshoitoon joutumiseen. Yhä useammat valistuneet ihmiset pyrkivät omatoimisesti ja omalla kustannuksellaan ehkäisemään välttämättömien ravintoaineiden puutoksia, koska se on parasta ennaltaehkäisevää terveydenhuoltoa. Ei sitä ainakaan tieteellisin perustein voida vastustaa. Viranomaiset tahollaan jarruttavat tehokkaiden ravintolisien vapaata myyntiä. Näin viranomaiset tahattomasti tai tahallaan tukevat lääketeollisuutta ja lisäävät kuntien ja valtion terveydenhuollon kuluja.
Kun kerran useimpien vaikeiden tautien kausaalisia syytekijöitä ei tunneta, kuinka voidaan muka tieteeseen vedoten ja kokonaan asiaa tutkimatta - a priori - väittää, etteivät vitamiinit ja muut ravintoaineet taikka niiden lukemattomat mahdolliset yhdistelmät (ja vielä erilaisina päiväannoksina) ehkäise tautia tai hidasta sen kulkua? Kyseessä on tyylipuhdas esimerkki sovitusta esioletuksesta (aksiomasta) ja kielipelistä. D-vitamiinin ja kalaöljyn kohdalla aksioma natisee jo liitoksissaan.
Viime aikoina on alettu yleisesti hyväksyä kaksi tautien perussyntytapaa, joista olen puhunut kohta 30 vuotta, nimittäin hapetusstressi ja hiljainen krooninen tulehdus (inflammaatio). Tulehdussytokiinien mittaaminen potilaista paljastaa, että keskenään näennäisesti aivan erilaiset taudit syntyvät ja pahenevat kaikki saman kaavan mukaan. VHH-ruokavalio ja monet ravintolisät vaimentavat liikoja tulehdussytokineja.
Etyyliesteröity kalaöljy E-EPA on erittäin tehokas tulehdusta ehkäisevä luonnonaine. Se tuottaa elimistössä (mm. valtimon seinämässä) resolviini E1:tä (RvE1), joka on tulehdusta vaimentava nanomolekyyli. EPAsta syntyy myös DHA:ta, ja siitä edelleen tulehdusta ehkäiseviä dokosatrieenejä. EPAsta ja DD:sta syntyy vielä kolmattakin tulehdusta vaimentavaa aineryhmää, maresiineja. Niillä kaikille on tärkeä merkitys lihavuuden ja kaikkien pitkäaikaisten tautien hoidossa, sillä ne ovat kaikki tulehdustiloja.
Ad hominem -argumentin käyttö paljastaa tiedon ja sivistyksen puutteen
Ad hominem -argumenttia (ihmistä vastaan) käytetään ahkerasti ravintolisistä kiisteltäessä. Eräs helsinkiläinen lastenneurologi (nainen) kirjoitti paljastavan kirjeen autistisen potilaansa äidille, joka oli kertonut antavansa kehotuksestani lapselleen karnosiinia. Äiti kertoi neurologille lukeneensa kirjoitukseni amerikkalaisen lastenneurologian apulaisprofessorin Michael G. Chezin tutkimuksesta, jonka mukaan karnosiini usein auttaa autismissa. Neurologi kirjoitti äidille: "Tohtori Tolonen oli kurssitoverini. Hän soitti opiskeluaikana [1960-luvulla] iltaisin tunnetussa [Olavi Virran] orkesterissa ja oli väsynyt luennoilla. Haittasi opiskelua. Bio-Vitan sivut ovat kauniita. Niillä esitellään joka viikko jokin uusi hoito autismiin."
Discredit the messenger! (Saattakaa sanantuoja huonon valoon)
Suomalaisen lastenneurologin ei (omasta mielestään) tarvitse perehtyä amerikkalaisen kollegansa tutkimukseen; hänhän tietää esiolettamuksensa perusteella sen olevan pelkkää roskaa, jos kerran tieto siitä tuli Olavi Virran orkesterissa soittaneelta Toloselta! Samainen lastenneurologi (kehitysvamma-ylilääkäri) ei arvostanut myöskään norjalaisen 4-vuotiaan kehitysvammaisen Felixin paranemista, koska hoito-ohje tuli Toloselta. Niinpä suomalaiset lääkärit eivät voi soveltaa ravintolisähoitoa suomalaisiin autisteihin. Mitä kollegatkin sellaisesta ajattelisivat? Eikö suomalaisen neurologiaylilääkärin ajatus juoksekin mykistävän rationaalisesti? Ad hominem -argumentin käyttäjä ei totisesti kuulu syväajattelijoihin. Suomalaisen neurologin, Felixin perheiden todellisuus ovat kovin erilaisia. Kuka on oikeassa?
Lääkäreiden ja ravintolisien käyttäjien maailmankäsitykset voivat olla yhteismitattomia, niiden "totuudet" täysin vastakkaisia. Lääkäri ei anna hevin mitään arvoa sille, että jonkun ihmisen krooninen polvivaiva parani vihersimpukkauutteella. Tosin hän ei ole koskaan kuulleetkaan vihersimpukasta (perna canaliculus), mutta se ei estä häntä laukomasta käsityksiään siitä. Vihersimpukan täytyy olla humpuukia, koska sitä myydään luontaistuotekaupassa. Tällainen ajattelu kuuluu kielipeliin ehdottomana esioletuksena eli aksioomana, jota lääkäri ei voi eikä saa kyseenalaistaa. Muutoin ura vaarantuu.
Lääkäri olettaa yleensä, että potilas noudattaa hänen ohjeitaan ja määräyksiään, olipa sitten kyse lääkkeen ottamisesta tai muusta. Käytännössä asia ei ole ollenkaan niin, vaan potilaat menettelevät usein oman "todellisuutensa" mukaisesti. Esimerkiksi puolet skitsofreenikoista ei ota lääkärin määräämiä lääkkeitä, eikä heitä saada ottamaan niitä vaikka heille annettaisiin "komplianssiterapiaa" – 5 kertaa puolen tunnin motivoivaa psyykkistä valmennusta.
[1] Lääkäri elää omassa todellisuudessaan, potilas omassaan. Nämä maailmat eivät välttämättä kohtaa.
Diabeetikon ruokaohjeet ovat muuttuneet perusteellisesti viime vuosikymmeninä. Niin kovin varmasti oikeassa ollut lääketiede on joutunut perumaan kannanottojaan ja muuttamaan niitä sitä mukaa, kun luonto on vastannut siihen, ovatko annetut ohjeet olleet oikeita. Nyt on käynyt ilmeiseksi, että vasta uudistettu ruokapyramidi, jonka nimiin Duodecimkin vannoo, on täysin epätieteellinen ja virheellinen. Se tulisi uusia kokonaan, vaatii Harvardin professori Walter C. Willet. Pyramidi sopii hevosille, ei ihmisille, hän murjaisi äskettäin. D-vitamiini ja monet muut ravintolisät ehkäisevät syöpiä ja parantavat niihin sairastuneiden ihmisten ennustetta. Oikea tiede kestäisi kyllä tällaiset luonnon antamat vastaukset, mutta se ei ole sopinut Duodecimin, Diabetesliiton, Sydänliiton, Kelan eikä Suomen syöpäjärjestöjen kielipeliin.
Luonto vastaa oikein, jos tutkijoiden kysymykset on asetettu oikein. Valitettavasti näin ei ole ollut asianlaita kovinkaan monissa ravitsemuslääketieteen tutkimuksissa. Luonto ei vastaa tyhmiin ja väärin asetettuihin kysymyksiin siten kuin tutkijat odottavat. Siksi ravitsemuslääketieteen alalta julkaistut tutkimustiedot ovat niin kovin ristiriitaisia ja niistä voidaan aina löytää kielipeliin sopivia tuloksia. Esimerkiksi Pohjois-Karjala -projektin ja suuren suomalaisen syövänehkäisytutkimuksen (SETTI) tutkimusasetelmat olivat virheellisiä. Kuitenkin niiden tuloksia toistellaan tiedelehdissä ympäri maailman niissä piireissä, jotka osallistuvat kielipeliin. Tutkimusten ilmiselvistä virheistä vaietaan. Kukaan ei ole kyennyt vastaamaan kysymykseeni, monenko beetakaroteenikapselin nauttimisen jälkeen mies kuolee keuhkosyöpään (niinhän SETTI-tutkijat väittävät). Tosiasiassa ensimmäinen beetakaroteenin tappamaksi laskettu mies kuoli nieltyään yhden ainoan kapselin. Sydäntautikuolleisuus alkoi vähetä Pohjois-Karjalassa ja muualla Suomessa ja muissa maissa jo vähän ennen projektin alkua, tuntemattomasta syytä. Silti THL toitottaa, että kuolleisuuden väheneminen on projektin ansiota.
Rahasta puhuminen kuuluu kielipeliin. Eräät lääkärit ovat hyvin huolissaan luontaistuotteita ostavien ihmisen rahoista. Miksei kukaan nosta meteliä paljon suurempien summien rahojen haaskaamisesta turhiin antibiootteihin ja kolesteroli- ja mielialalääkkeisiin? Kyse on miljardeista euroista vuodessa. Miksei komplianssi (hoitomyöntyvyys) toimi niin kuin lääkärit luulevat? Onko vika koulutuksessa vaiko asenteissa? Yksityisillä lääkäriasemilla tehdyistä laboratorio- ja röntgentutkimuksista yli 90 % on turhia, niillä pönkitetään vain lääkäriaseman taloutta. Miksei kukaan ole huolissaan niistä rahoista? Missä on johdonmukaisuus?
Rikka näkyy hyvin toisen, muttei malka omassa silmässä. Mikä tahansa perusteetonkin epäily jonkin luontaistuotteen haittavaikutuksesta riittää sen viemiseksi TV:n iltauutisiin, mutta samaan aikaan vaietaan niistä 50.000 suomalaisesta, jotka joutuvat vuosittain sairaalahoitoon lääkkeiden sivuvaikutusten vuoksi. Sivuvaikutukset ovat – kielipelin sääntöjen mukaan – sinänsä valitettava, asiaankuuluva ilmiö nykyaikaisessa käyvässä hoidossa.
Ravintolisien vastustajat vaativat 100 %:n hoitovastetta, vaikka kyse on vain ravinnon täydentäjästä, ei lääkkeestä. Samaan aikaan hyväksytään, että kolesterolia alentava lääke tuottaa toivotun tuloksen vain 48 prosentilla sitä käyttävistä ja nikotiinipurukumi 17 prosentilla. Puhumattakaan psykoterapiasta, jolta puuttuu kokonaan tieteellinen pohja.
Kaikki tieteet noudattavat samaa neljän vaiheen kaavaa silloin kun jokin uusi, mullistava teoria nostaa päätään.
1. Vaikeneminen
Uusi teoria pyritään vaikenemaan kuoliaaksi. Ellei se auta, siirrytään vaiheeseen 2.
2. Iva, pilkka ja nauru
Uuden käsityksen esittäjiä aletaan ivata ja pilkata. "Uskotko sinä seleeniin?" kysyi minulta 1980-luvulla muuan Kelan tutkijalääkäri pilkallisella äänellä. Ellei pilkkaaminen tuota toivottua tulosta, siirrytään seuraavaan vaiheeseen.
3. Vaino
Uuden teorian kannattajia aletaan vainota. Heidän tutkimuksiaan ja kirjoituksiaan ei julkaista, heidän ei sallita esiintyä julkisuudessa, heidät suljetaan tiedeyhteisön ulkopuolelle. Tohtori Kilmer McCallum, joka keksi Harvardissa homokysteiinin merkityksen valtimonkovetustaudissa 1960-luvulla, siirrettiin ensin töihin kellariin, hänen apurahansa lopetettiin ja lopulta hänet erotettiin yliopistosta. Professori Judah Folkman, joka oivalsi angiogeneesin merkityksen syövässä, koki lähes samanlaisen kohtalon. Professori David Horrobin, joka esitti ensimmäisenä, että skitsofrenia johtuu aivojen rasvahappohäiriöistä sai kyllä luennoida kongresseissa, mutta hänelle annettiin aina viimeinen luentoaika, jolloin useimmat kuulijat olivat jo poistuneet paikalta. Uuden teorian kannattajat koetetaan tuhota myös taloudellisesti. Ellei mikään auta, siirrytään seuraavaan vaiheeseen.
4. Hyväksyntä ja itsekehu
Fiksuimmat vastustajat oivaltavat ensimmäisinä olleensa väärässä ja kiirehtivät selittämään, että itse asiassa juuri he ovat aina tienneet, kuinka asianlaita todellisuudessa on. Eri vastustajat voivat olla eri paradigman vaiheissa, yksi vasta vaikenee, toinen pilkkaa, kolmas vainoaa, kun neljäs jo valmistelee 4. vaiheen julkistusta.
[1]
http://www.bmj.com/cgi/content/full/bmj;327/7419/834
