Valtion ravitsemusneuvottelukunnan suositukset – ruusuja ja risuja

**
Lapin urheiluopiston ravintovalmentajakoulutus on pohtinut valtion sapuskalinjauksia (VRN, Valtion ravitsemusneuvottelukunnan ravintosuositukset). Löysimme runsaasti aihetta hyväksyntään, mutta pieleen mennään joissakin kohdissa. Oletko plussista ja miinuksista samaa mieltä?

PLUSSAA +++

• antaa hyvän pohjan terveellisille valinnoille. Valtion ravitsemusneuvottelukunnan suositukset ovat kohtuullisen hyvä pohja oikeasti terveellisille ruokavalinnoille. Suositukset ovat monelta osin hyviä ja ohjaavat ihmisiä terveellisempiin valintoihin. Kansanterveys kohenisi varmasti kummasti, jos suurin osa suomalaisista söisi suositusten mukaisesti. Voi miettiä kuinka moni esimerkiksi nauttii viljatuotteet täysjyvätuotteina ja käyttääkö esim. riittävästi hedelmiä ja vihanneksia.
• kuitupitoisten hiilihydraattilähteiden suosiminen. Näyttö ravintokuitujen terveyttä ylläpitävistä vaikutuksista on vahva.
• sokeripitoisten ruokien välttäminen. Puhdasta sokeria sisältävät ruoat nakertavat terveyttämme monin tavoin. Se on aika selvästi tuotu esille VRN:n ohjeistuksissa.
• ravintorasvan profiili on monipuolinen. VRN suosittelee nautittavaksi ihan kaikkia rasvahappoja monityydyttämättömistä tyydytettyihin.
• alkoholin kohtuukäyttö. Saamme ihan hyvää tietoa alkoholista ja sen terveysvaikutuksista.
• ”tyhjien” kalorien välttäminen. Suosituksissa on pääpaino ravintotiheillä elintarvikkeilla.
• energian saannin ja kulutuksen tasapainottaminen.
• säännöllinen ateriarytmi. On tärkeää syödä ateriarytmin mukaisesti.
• liikunta osana painonhallintaa ja terveyden ylläpitoa. Oli erittäin hieno uudistus kun VRN 2005 toi esille liikunnan merkityksen osana ravitsemussuosituksia.

MIINUSTA ---

• ravintorasvojen liian alhainen suositeltava saanti. Suomessa on käsittämätön rasvakammo, joka näkyy VRN:n ohjeistuksissa. Rasvaa tulisi saada vähintään 1 g painokiloa kohti, jotta välttämättömien rasvahappojen saanti turvattaisiin. Tällaisella minimisuosituksella taataan riittävä rasvaliukoisten vitamiinien saanti ja hormonien tuotanto olisi sellaisella tasolla kuin sen pitääkin olla. Liian vähäinen rasvansaanti yhdistyy usein runsaaseen hiilihydraattien käyttöön, jonka seurauksena on monia elimistön epätasapainotiloja. Käytettävän rasvan laadusta voidaan myös olla hieman eri mieltä. VRN suosittelee kasvisöljyjen ja levitteiden käyttöä ja vain vähäistä voin ja kovien rasvojen/luontaisten rasvojen käyttöä. Myytti kovien rasvojen haitallisuudesta, niiden kolesterolia nostavasta vaikutuksesta ja sen sydän- ja verisuonitauteja aiheuttavasta vaikutuksesta on jo rikottu. Tärkeintä on havainnoida rasvojen väliset suhteet.
• proteiinin aivan liian alhainen suositeltava saanti. Jostain käsittämättömästä syystä proteiinia ei pyydetä nauttimaan riittävästi. Lähtökohtana voitaisiin pitää 2 g proteiinia painokiloa kohti. Tällöin välttämättömien aminohappojen päivittäinen saanti olisi varmasti turvattu. Liha-, kala- ja maitotaloustuotteiden suosittelu osaksi täysipainoista ruokavaliota on hyvin perusteltua, sillä ne sisältävät runsaasti välttämättömiä amino- ja rasvahappoja, energiaa ja mm. D- ja K-vitamiinia, kalsiumia ja B12-vitamiinia. Näitä voi nauttia ruokavalion osana virallista suositusta hieman runsaamminkin, sillä proteiinit ovat kehon rakennusaineita, hajoavat hitaammin kuin hiilihydraatit ja siksi pitävät kylläisyydentunnetta hyvin yllä. Proteiinin lisätessä kylläisyyden tunnetta jäisi mahdollisesti hiilihydraattipitoiset välipalat syömättä. Hankaluudeksi voi vähävaraisille tulla se, että laadukas liha ja kala ovat melko arvokkaita verrattuna esim. perunaan ja makaroniin.
• hiilihydraattien liiallinen suositeltava saanti. On selvää, että hiilihydraattivyötä on jatkossa kiristettävä. Meitä lihottavat nykyään hiilihydraatit, ei niinkään rasva. Selvästi yli 3 g painokiloa kohti tapahtuva hiilihydraattien saanti pitäisi kohdistua vain paljon liikuntaa harrastaviin. Sohvaperuna pärjää vähemmälläkin hiilihydraatin saannilla.
• tärkkelyksen liikasaantia. VRN suosittelee käytettäväksi reilusti tärkkelyspitoisia ruoka-aineita mm. täysjyväviljavalmisteita ja perunaa. Näiden tuotteiden sisältämä ”hyödyllinen hiilihydraatti”, eli tärkkelys, on rinnastettavissa sokeriin, sen verensokeriin vaikuttavien ominaisuuksiensa vuoksi. Perunassa sanotaan olevan paljon C-vitamiinia, mutta sen pitoisuus vähenee huomattavasti varastoinnin ja käsittelyn yhteydessä. Perunan korvaaminen kasviksilla, hedelmillä ja marjoilla on perusteltua, verensokeriin vaikuttavien erojen sekä vitamiinipitoisuus erojen vuoksi.
• täysjyvätuotteiden suosiminen kuulostaa markkinamiesten touhulta. On otettava huomioon, että tavallisten ihmisten on vaikeaa erottaa oikeita täysjyvävalmisteita tuotteista jotka eivät ole sinnepäinkään täysistä jyvistä valmistettuja. VRN rinnastaa täysjyvätuotteiksi piirakoita, myslejä, riisiä ja pastoja, joista suurin osa on vehnäpohjaisia. Ne sisältävät runsaasti lisättyjä sokereita ja vain pieni osa tuotteesta on sitä markkinoitua täysjyvää. Leivät, myslit, riisit, pastat ja piirakat eivät ehkä kuulu suositeltaviin päivittäisiin ruokatarvikkeisiin. Vähentämällä viljatuotteiden, riisien, pastojen, myslien, murojen yms. saantia, vältettäisiin turhilta hiilihydraateilta. Edellä mainitut kannattaa korvata mieluusti kasviksilla, hedelmillä ja marjoilla niiden paremman ravintotiheyden vuoksi.
• laatuun panostaminen ontuu suosituksissa. Erityisesti hiilihydraattien valinnassa on tärkeää korostaa laatua. Kasvikunnan tuotteiden täysimääräinen käyttö (vihannekset, juurekset, hedelmät, täysjyväviljatuotteet) puoltaa paikkaansa osana perusruokavaliota.
• transrasvoista voisi selkeämmin varoittaa suosituksissa. Transrasvahapoista on tiedemaailmassa tehty selkeä yhteinen päätös: ne ovat monien terveysongelmien taustalla ja transrasvojen tomerampi kielto voisi olla ravitsemussuosituksissa selkeämmin esillä. Nämä ongelmarasvat tuntuvat olevan monelle ihmiselle outo käsite. Näihin transrasvoihin ei osata kiinnittää riittävästi huomiota. Luetaan kevytlevitteiden tuoteselosteita, joista taktisista syistä yleensä puuttuu maininta transrasvoista. Käytetään vain esim. ilmaisuja osittain kovetettu kasvirasva, mikä voi herättää kuluttajassa ajatuksen terveellisestä tuotteesta. Tällähän tavalla näitä kyseenalaisia tuotteita juuri markkinoidaan, mutta terveellisiä nämä tuotteet tuskin ovat.
• yksilölliset valinnat puuttuvat. Yksilö on aina yksilö. Ruoka-aineiden käytössä pitäisi paremmin huomioida yksilölliset vaihtelut. Monelle ihmiselle on vasta monien kokeilujen kautta selvinnyt millainen ruokavalio sopii esim. suoliston toimintaan, jaksamiseen ja yleiseen hyvinvointiin.
• käsitys terveellisestä ruoasta jää epäselväksi. Mikä on terveellistä ruokaa? Tämä on hyvin ristiriitainen ja tulkinnanvarainen asia, koska terveellinen ruoka edustaa nykypäivänä hyvin erilaisia asioita väestötasolla (työssäkäyvät, lapset, ikääntyvät, urheilijat, erityisryhmät jne.). Ihmisillä on hyvin erilainen käsitys ”terveellisestä ruoasta”. Terveellisen ruoan voidaan katsoa myös muuttuvan koko ajan (ainakin median viestien valossa) sekä sen tuomien mahdollisuuksien ja rajoitusten kehittyvän yhteiskunnan ja väestörakenteen muuttuessa. Väestörakenteen, kulttuuristen tekijöiden sekä yhteiskuntapolitiikan muuttuessa myös ihmisten hyvinvoinnin tarve ja käsitys muuttuvat ja tätä kautta myös käsite terveellinen ruoka saa uuden merkityksensä. Valitettavasti näitä tekijöitä harvemmin kuitenkaan otetaan riittävän tarkasti huomioon, laadittaessa ”yleismaallisia ravintosuosituksia” valtaosalle väestöä. Ehkä tällaisten yleisten ravitsemussuositusten aika on ohi? Tarvitaanko tällaisia VRN:n suosituksia?
• vitamiinien liian alhainen saanti. Vesiliukoisten vitamiinien suhteen esiintyy varovaisuutta ja tietenkin D-vitamiinin suhteen on varaa reippaaseen nostamiseen.

Lopuksi teille tarjotaan vielä erään opiskelijan pohdintaa virallisista ravitsemussuosituksista. Lukekaa ajatuksella. Eräänlainen henkilökohtainen yhteenveto käynnistyneestä ravintovalmentajakoulutuksesta.

Kysymys virallisista ravitsemussuosituksista ei ole jättänyt minua rauhaan. Se on kummitellut kokoajan päässäni. Näenkin tähän liittyvänä todella syvällisen yhteiskunnallisen vaikutuksen, jolla on historiallista painoarvoa.
Se mistä viralliset suositukset eri asiantuntijatahoilta on kulloinkin tuotu julkisuuteen juontaa varmasti viime vuosisadan alkupuolelle, jolloin myös muu teollistuminen, yhteinen kellonaika, rahamaailma, business alkoi voimakkaasti ottaa jalansijaa. Alkoi kapitalismin voimakas nousukausi. Näen ruokateollisuuden jo silloin oivaltaneen, että ihmisille ympäri maailmaa on viljeltävä ja kasvatettava niitä tuotteita, joista teollisuus saa suurimmat rahavirrat itselleen ja sijoittajille.
Sotien jälkeen sotateollisuudella oli vahva ote tulevaan ravitsemus suuntaan. Mihinkä tämä asenne ja suhtautuminen olisivat nyt nykypäivänä jääneet, eivät mihinkään. Edelleen tänä päivänä teollisuus toimii samalla tavalla, yhdellä erolla, tänään on kiire, kaikki on valjastettu, ihmiset, eläimet tehotuotannon ikeen alle globaalisti ympäri maailman. Parhaiten maksavat saavat etusivun.
Uskon, että tämän päivän terveellisten ravintosuosituksien juuret löytyvät tuolta jostakin kaukaisuudesta. Totuus niistä ei varmaankaan tule koskaan selville, aina voidaan vedota salajuoniteorioihin ym.
Monesti maksettu korruptoitunut virallinen taho vetoaa tutkimuksiin oikeista ruoka-aine määristä. Tutkimukset joita teollisuus ym. asioista hyötyvät tahot ovat tehneet ja rahoittaneet. Ruokaympyrät ja muut lautasmallit ovat huvittaneet ja epäilyttäneet minua jo pitkään. Suositusten mukainen valtava hiilihydraatti kuorma joka aterialla muine energiaravintoaineineen puhuvat selvää kieltä vääränlaisesta suunnasta terveellisen ravinnon tiellä. Ei tarvitse kuin katsoa katukuvaa niin ymmärtää ongelman laajuuden ja inhimillisen kärsimyksen. Laajentamalla katsetta alkuperäiskansoihin huomaa tämän ehkäpä kaikkein selvimmin. Tämän virallisen totuuden kääntäminen tai edes osittainen myöntyminen siltä taholta vaatii oikeanlaista lähestymistapaa asiaan ja se vie pitkän ajan, koska joudutaan muuttamaan rakenteita.
Näillä asioilla on suuri yhteiskunnallinen merkitys. Puhutaan valtavista busineksistä. Eurot ja dollarit ovat saaneet vallan ohjata meitä. Virallinen terveellinen ruokalaiva ei käänny nopeasti. Tänä päivänä on monenlaista asiantuntijaa, jotka kinastelevat keskenään kumpi oli oikeassa, varsinainen asia ei aina ole se kaikkein tärkein. Ääripäät taistelevat keskenään heitellen provosoivia mielipiteitä medialle, jotka osaavat hoitaa lopun.
Olen itse saanut tilannetta seurata omien kokemuksieni ja lukuisten henkilöiden kautta, jotka ovat pyytäneet neuvoa ja opastusta terveelliseen ravitsemukseen. Ravintosuositukset, lautasmallit, ruokapyramidit saavat osittain mennä menojaan. Pieniä viitteitä on nähtävissä, että muutamat ns. virallisten suositusten puolestapuhujat ovat varovasti alkaneet sovitella sanojaan nykysuuntauksen mukaisesti. He ovat alkaneet puhua jo nopeiden hiilihydraattien huonosta vaikutuksesta elimistöön. On ollut useita kirjoituksia jo lääkärilehdissä, että 2-luokan diabetekseen tehokkain lääke on ruokavalio, vähemmän hiilihydraatteja enemmän hyviä juoksevia ravintorasvoja yhdistettynä säännölliseen liikuntaan.
Saimme äskettäin seurata mielenkiinnolla rasvasotaa. Sielläkin virallinen taho alkoi korostaa öljyjen ja erilaisten siemenien ja pähkinöiden jatkuvan saannin merkitystä. Meidän tulisikin ajatella heistä hyvää ja hyväksyä heidät ajatuksineen. He ovat monessa tapauksessa järjestelmän uhreja. Kunniaa heille, koska he ovat uskaltaneet ottaa ensimmäisen askeleen. Meidän on kannustettava heitä jatkamaan sillä tiellä olemalla asiallisia ja vetoamalla oikeisiin asioihin julistaessamme kukin omalla tavallaan tietoa terveellisestä ravinnosta. He eivät saisi menettää kasvojansa ja tulla nolatuksi, koska se ei edesauta tilanteen etenemistä parempaan suuntaan. Se saa vain virallisen tahon hautautumaan ja kaivamaan parempia ja syvempiä poteroita, ts. haetaan lisää näyttöä omille ajatuksille ja mielipiteille. Nytkin on nähtävillä miten virallinen taho vaikenee yleisestä keskustelusta osittain siitä syystä että keskustelun luonne on hyökkäävää ja asiatonta. Silti tiedelehtien ja lääkärilehtien palstoille on annettu tilaa heidän kirjoituksilleen, mutta se harvoin auttaa ja suoraan kohdistuu meihin tavallisiin ihmisiin muuta kuin vääränlaisen valistuksen kautta.
Me, jotka saamme nyt käydä tätä ravintovalmentajakoulutusta, olemme erikoisasemassa ja näköalapaikalla. Meille on syntynyt jo omanlainen ymmärrys ja näkemys. Ei meidän tarvitse olla päänä päsmärinä julistamassa äärimmäisyyksiin menevää ravitsemusta. Ravintovalmentajaopiskelijana näen tässä suuren mahdollisuuden vaikuttaa kanssaihmisiin, mutta korostan että itse pitää olla asiasta vakuuttunut, muuten se ei toimi. Olen ihmetellyt suuresti meidän eliittiurheilijoita, voimailijoita ym. Sitä kuinka monet heistä ovat nykyään ylipainoisia. Olen tavannut liikunnanohjaajia, jumpanvetäjiä, personal trainereitä jne. Jos en olisi tuntenut ja tiennyt mitä he työkseen tekevät olisin luullut, että ne ovat leipureita.
Jaksan itse uskoa, että vähemmän hiilihydraattia on parempi. En suosittele ja en oikeastaan näe syytä miksi pitäisi täysin pidättäytyä hiilihydraateista. Mielestäni on turhaa kinastella siitä onko 15 % tai vähempi hiilihydraattia se oikea määrä. Se että asiaa perustellaan evoluutiolla ja kivikausiteorioilla ei ole mielestäni oikea tapa. Niillä on vinha perä, mutta ei ne ole nykyaikaa. Me elämme tätä päivää. Emme me voi aloittaa täysin kivikautisten ihmisten elämää. Meidän tulisi pystyä tässä ajassa menemään oikeaa ravitsemuksen polkua eteenpäin. Meidän pitää oppia viemään tätä sanomaa rakentavassa ja hyvässä hengessä totuuden mukaisesti kuluttajien tietoisuuteen.
Voimailijan ja kestävyysurheilijan näkökulmasta katsottuna nykyiset energiaravintoaineiden saantisuositukset eivät pidä paikkaansa. Urheilijoille suositellaan jopa 10 g hiilihydraattia per painokilo ja suositellaan vain 15 prosenttia valkuaisen osuudeksi. Puhutaan vain hiilihydraattien saannin tärkeydestä harjoituksien jaksamiseen ja täydelliseen palautumiseen.
Tavallisille matti meikäläisille suositellaan jopa sitä, että 60–70 prosenttia energiasta tulisi saada hiilihydraateista valkuaista noin 15% ja rasvoja 25% virallisen tahon mukaan. Oikeampaa olisi muuttaa suositusten painopistettä suoraan rasvoihin. Pitäisi lisätä reilusti rasvojen osuutta aina 50–60 prosenttiin asti. Toinen lähtökohta olisi nostaa proteiinin saantia tapauksista riippuen 20–30 prosenttiin saakka. Hiilihydraattien saantilähteet pitäisi valita oikein ja samanaikaisesti karsia turhia pois.
Itse suosittelen ja elän vähempi parempi periaatteen mukaan. Uskoisin sen olevan aikalailla sopusoinnussa kaikkien ihmisten kohdalla. Olipa kysymyksessä tavallinen ihminen, urheilija tai jopa voimailija. Rasvat hyvistä öljyistä, pähkinöistä, siemenistä, kalasta vähintään 50–60 prosenttia, Valkuaista monipuolisesti eri lähteistä erilaisten aminohappo koostumuksien tähden 20-30 prosenttia energiasta. Loppu jää hyville hiilihydraateille, marjoille, hedelmille kasviksille, juureksille ja täysjyvätuotteille. Sokerinen höttö joutaa mennä menojaan.
Tämän suuntaisesta ruokavaliosta on näyttöä ja kokemusta kuinka hyvin se toimii. Käytäntö ja sitä kautta saatu realistinen palaute menee teoriatiedon edelle. Olemme oikealla tiellä: totuus yhdestä virallisesta ravintosuosituksesta romuttuu pala palata.

Glykemiaindeksi painonhallinnassa – faktaa vai fiktiota?

**
Lapin urheiluopiston järjestämässä ravintovalmentajakoulutuksessa olemme pohtineet glykemiaindeksiä. Tässä muistiinpanojani teidän arvioitavaksenne.

Glykeemisellä indeksillä (GI) tarkoitetaan hiilihydraattia sisältävän ruoka-aineen aiheuttamaa veren sokeripitoisuuden (glukoosin) kohoamista syömisen jälkeen. Mitä korkeammalla veren glukoosipitoisuus pysyttelee syömisen jälkeen, sitä suurempi on ruoka-aineen glykeeminen indeksi. Glykeemistä indeksiä määriteltäessä on nautittu ruoka-annos, jossa hiilihydraattimäärä on 50 grammaa ja tämän perusteella mitataan vaikutukset verensokerin vaihteluun. Glykemiaindeksin vertailukohtana pidetään yleensä valkoista leipää tai puhdasta glukoosia, jonka GI on 100. Tässä vertailussa GI:n arvot alle 55 määritellään alhaisiksi (matala GI) ja arvoja yli 70 pidetään korkeina (korkea GI).

Pelkkä GI ei useinkaan kerro täyttä totuutta laihduttajalle, koska GI:n vaikutukset ovat pitkälti riippuvaisia hiilihydraattien määrästä. Sen sijaan ruoka-annosten glykemiakuormia (GL, glycemic load) tarkastelemalla voidaan paremmin arvioida ruoka-annosten vaikutusta hiilihydraattien aineenvaihduntaan ja verensokerin muutoksiin. Glykemiakuorma on ravinnon GI:n ja hiilihydraattimäärien (g) tulo.

Verensokeria kohottavan vaikutuksen mittaamiseen ei ole vielä saatu kehitettyä täysin luotettavaa menetelmää. Eri mittauksissa saadut tulokset voivat siksi poiketa toisistaan. Ruoan valmistusmenetelmät, koostumus ja vilja- ja kasvilajikkeiden erot vaikuttavat mittaustuloksiin. Ruoan imeytymisessä on myös yksilöllisiä eroja. Suuntaa-antavaa tietoa eri ruokien vaikutuksesta verensokerin nousuun GI kuitenkin antaa.

Kriittisesti tarkastelemalla tutkimusnäyttöjä GI:n puolesta ja vastaan, näyttäisi hahmottuvan sellainen kuva, että GI:n (ja osittain myös GL:n) vaikutusta painonhallintaan ei ole pystytty pitävästi osoittamaan. Matalan glykeemisen indeksin ruoka-aineet ovat usein tuotteita, jotka ovat muutenkin omassa sarjassaan suositeltavia kuitupitoisuutensa ja matalan energiatiheytensä ansiosta. Yksittäisten ruoka-aineiden vaikutus verensokeriin aterian yhteydessä kuitenkin muuttuu, kun aterialla nautitaan muitakin ruoka-aineita. Esimerkiksi ravintokuidut, proteiini ja rasva hidastavat hiilihydraattien imeytymistä ohutsuolesta ja siten laskevat aterian vaikutusta verensokeriin. Lisäksi ruoka-aineen vaikutus verensokeriin riippuu myös siitä, kuinka nopeasti sen sisältämät hiilihydraatit siirtyvät verestä muihin kudoksiin (lihaksiin, aivoihin jne.).

Ajatuksena GI:n tutkiminen ja sen ympärillä pyörivä valistustyö on hyvä. Verensokerin voimakkaiden vaihteluiden tasaaminen ja samalla insuliininerityksen piikkien välttäminen on järkevää, sillä se auttaa näläntunteen ja syömisen hallinnassa sekä vähentää energian varastoitumista rasvakudokseen. On kuitenkin vaikea osoittaa, johtuuko tämä suoraan matalasta GI:sta, ruoan muista ominaisuuksista, kuten kuitupitoisuudesta vai näiden yhteisvaikutuksesta.

Kaikesta kriittisyydestä huolimatta GI-arvot voivat olla apuna painonhallintaa tukevien ruokavalintojen tekemisessä. Mielenkiintoista on seurata tutkimuksen edistymistä ja saada lisää tietoa niin kiisteltyjen hiilihydraattien merkityksestä painonhallinnassa.

Laihdutustutkijat ovat yhä suuremmassa määrin tällä hetkellä huolissaan hiilihydraattien lihottavasta vaikutuksesta. Aiemmin niin hanakasti esille otettu rasvojen lihottava vaikutus on ainakin edistyksellisimpien asiantuntijoiden mielikuvissa hetkeksi väistynyt taka-alalle.

Glykemiaindeksi on tuottanut pettymyksiä laihdutustutkijoille. Glykeeminen indeksi ei kovin hyvin kuvaa verensokerimuutoksen suuruutta. Ruokien GI on kuuma peruna ravintokeskustelussa. Todellisia vaikutuksia verensokerin määrään nousuun ei voida GI:n avulla mitata, koska menetelmä perustuu mittauksiin, joissa nautitaan aina 50 grammaa hiilihydraattia. Käytännössä tämä tarkoittaa suuria eroja ruoka-aineiden määrissä. Esimerkiksi 50 grammaa irtokarkkeja aiheuttaa yhtä suuren verensokerin nousun kuin 700 grammaa porkkanoita. Vesimelonin GI on korkea (72), mutta GL on matala (4), koska 50 gramman annoksessa vesimelonia on vain muutama gramma hiilihydraattia. Ruoan kypsyysaste vaikuttaa sillä tavalla, että esim. raa’alla porkkanaraasteella on matalampi GI kuin kokonaisena höyrytetyllä porkkanalla. Eli tältäkään osin emme voi pitää GI-menetelmää kovin hyvänä.

Puhuttaessa painonhallinnasta erilaisille tahoille on vinha totuus, että GI vain sekoittaa ajatuskuvioita. Ensi askeleitaan painonhallinnassa ottava ei voi saada pysyviä muutoksia aikaan tarkkailemalla jatkuvasti taulukoita, joissa ilmaistaan ruoka-aineiden imeytymisnopeuksia. Siinä laimenee into hyvinkin nopeasti. Sen sijaan GI-taulukoiden kanssa pelailu saattaisi onnistua henkilöille, joilla on jo tietty käsitys terveellisestä ravitsemuksesta.

Tavalliselle ihmiselle, joka taistelee ylipainonsa kanssa, täytyy asiat selvittää yksinkertaisesti ja helppotajuisesti. Tänä päivänä elintarviketeollisuus pitää kyllä siitä huolen, että kuluttajat ovat ihan sekaisin sen suhteen mitä meidän tulisi syödä. Jatkuvasti tulee uutta ja hienoa helposti ja nopeasti valmistettavaa ravintoa tarjolle.

Yhteenvetona mainittakoon, että GI:n suhteen on kyseessä siis ainakin osittain fiktiosta. Glykemiaindeksin tarkkailuun perustuva painonhallinnan tarkkailu lepää epävarmalla pohjalla. Sen sijaan GL ja siihen perustuva painonhallinta on jo paljon parempi vaihtoehto. Siitä asiasta joskus enemmän! Pysykää linjoilla!

Ravintovalistus on aika hankalaa hommaa

**
Henkilökohtaista ravintovalistusta saaneet ja ravitsemustyössä aktiivisesti mukana olevat huomaavat miten hankalaa on siirtää kirjojen, luentojen ja muiden tietokanavien kautta omaksuttu ravitsemustieto käytäntöön. Tässä pieni yritys antaa asiasta kiinnostuneille jonkinlainen käsitys siitä miten ravintovalistus voidaan toteuttaa käytännössä.

Tänä päivänä ravintovalmentaja saa asiakkaan lailla lukea ristiriitaisia terveysselostuksia mediassa ja toinen toistaan näyttävämpiä otsikoita tyrkytetään meille. Välillä tuntuu, että otsikoiden luomat haasteet ovat tarkoitushakuisia. Yrityksenä on mahdollisesti provosoida käyntiin keskustelu asian puolesta ja vastaan, ehkä jopa suoranaisen riidan haastaminen. Näissä keskusteluissa unohdetaan monesti ravitsemuksen kokonaisuus.

Ravitsemus on aiheena niin äärettömän laaja, että yksittäisellä ravintovalmentajalla ei voi olla ravitsemuskentästä kuin enemmän tai vähemmän pirstaleinen käsitys. Ravintovalmentajan pitää sovittaa yhteen miljoonien ihmisten omat olettamukset, kuvitelmat ja mielipiteet oikeanlaiseen tutkitun tiedon kokonaisuuteen.

Ravintovalmentaja saa kokemuksensa myötä yhä enemmän varmuutta työskentelyssään ja osaa erottaa jyvät akanoista. Ravintovalmentaja osaa parhaimmillaan erottaa sen mikä on olennaista virallisissa ravitsemussuosituksissa, mitä uusia tutkimusnäyttöjä kannattaa painottaa ja näkee milloin maksettujen asiantuntijoiden on annettu tehdä hämäräpeliään. Tämä kaikki hämmentää ja sekoittaa kuluttajia entisestään, mutta ravintovalmentajan on tähän tehtävä selvyys.

Ravintovalmentajien tärkeimpänä roolina on pidettävä tiedon yksinkertaistamista. Tehtävänä on asioiden kiteyttäminen, eli hänen on poimittava uutisvirrasta se oleellisin tieto ja tarjota se sitten sopivina paloina asiakkaalle. Puhutaanpa sitten mistä tahansa asiakasryhmästä sama sääntö toimii kaikille. On otettava yksi pieni askel kerrallaan. Yksinkertaista eikö vain?

Terveellisen elämäntavan aloittaminen ei oikeastaan ole ylettömän vaikeaa. Se on yksinkertaisten asioiden oivaltamista, uudenlaisten valintojen tekemistä. Kun muutos lähtee omasta aloitteesta liikkeelle, onnistumisen mahdollisuus paranee. Ravintotietouden antaminen on mitä suuremmassa määrin asiakkaan valmentamista. Toiseen ihmiseen vaikuttaminen on taitolaji.

Lapin urheiluopiston ravintovalmentajakoulutus on koko tämän vuoden pohtimassa mm. tätä käytännön tasolla tapahtuvaa ravintovalistusta. Kurkataanpa vähän mitä ajatuksia kurssilaisilla ja opettajalla (FT Christer Sundqvist) on käytännön ravintovalistuksesta. Useita vuosia ravintovalistusta annettuamme löytyy joitakin yhteisiä piirteitä toiminnastamme.

Aluksi saatamme keskustella vapaamuotoisesti asiakkaan kanssa. Kysymme yksinkertaisesti mitä hän syö, onko väsymystä, masentaako, toimivatko hormonit (naisilta kysytään kuukautisista, miehiltä udellaan varovasti tietoja seksihaluista), turvottaako, vaihteleeko ilta- ja aamupaino, onko usein nälkä, montako kertaa päivässä syö? Tarpeen vaatiessa vastaukset antavat aihetta syiden ja seurausten pohdintaan. Asiakasta ei syyllistetä, ei pelotella vaan oivallusten kautta häntä houkutellaan ajattelemaan ravitsemusta monelta eri kantilta. Mieluusti asiakkaan omien oivallusten kautta tervellinen ravinto herättää lopulta niin paljon mielenkiintoa, että asiakas päättää käynnistää terveysremontin. Syntyy myönteinen mielikuva uudenlaisesta, terveellisemmästä elämästä, joka odottaa nurkan takana.

Kaikki lähtee motivaatiosta. Yleensä ihminen, joka hakeutuu ravintovalmentajan pakeille, on jo jonkin verran kiinnostunut terveydestään ja ymmärtää, että asioille täytyy tehdä jotain. Kenties sokeriarvot ovat koholla tai ylipaino vaikeuttaa liikkumista. Ihmisen pitää todellakin haluta tehdä tälle asialle jotain.

Aika tyypillinen ongelmatapaus voi olla tällainen: Asiakas valittaa ajoittaista väsymystä, liikunta on lähes olematonta, vyötärölihavuutta esiintyy ja ruoka maistuu liian hyvältä. Kun ruokailutottumuksia käydään läpi huomataan ylipainon syntyneen todennäköisesti pitkään jatkuneen einesruokien ja paljon lisäaineita sisältävien ruokien tarpeettoman suuresta kulutuksesta ja valitettavan usein ruokarytmi saattaa olla ihan pielessä. Jos asiakkaan ruokavalio koostuu pääasiassa eineksistä, valmisruuista ja lähipizzerian tarjonnasta, ravintovalinnoissa on hyvin paljon korjattavaa terveellisempään suuntaan.

Ravintovalmentaja tuo rehellisesti esille asiakkaan ruokavalion jonkun yksittäisen hyvän ja huonon puolen. Yksi huono puoli voi olla esimerkiksi sokerin runsas kulutus, joka jatkuessaan vanhaan tapaan, altistaa asiakkaan erilaisille aineenvaihdunnallisille häiriöille kuten insuliiniresistenssille (johtaen mahdollisesti tyypin 2 diabetekseen). Lisäksi runsas hiilihydraattien ja huonojen rasvojen nauttiminen voi altistaa erilaisille sydän- ja verenkiertoelimistön sairauksille. Sokeripitoisten virvoitusjuomien, mehujen ja alkoholin kulutus on monesti huomattava energianlähde, jota ei asiakas ehkä tule ajatelleeksi. Kuitenkin juomat sisältävät runsaasti energiaa, sokeria ja lisäaineita, eivätkä juurikaan mitään tärkeitä ravinteita. Puolen litran limsapullon sisältämän sokerimäärän voi havainnollistaa asiakkaalle latomalla virvoitusjuomapullon viereen 18 sokerinpalaa. Hyvänä puolena asiakkaan ruokavaliossaa saattaa olla maitotuotteiden runsas käyttö ja tätä pyritään kaikin puolin tukemaan mahdollisesti laatuun panostamalla.

Mieluusti useiden valistushetkien aikana on nähty hyväksi vähän kerrallaan informoida asiakasta eineksien varaan jätetyn ruokailun turmiollisuudesta ja informoida ruoan lisäaineiden terveysvaikutuksista. Kaikkea ei kannata yrittää muuttaa kerralla, vaan pyrittäessä pysyviin muutoksiin ravitsemuksessa aletaan rakentaa terveellistä kokonaisuutta vähitellen pala kerrallaan. Ravitsemuksen suuret linjat pyritään ensin saamaan kohdalleen ja sen jälkeen siirrytään vähitellen myös yksityiskohtaisempaan valistukseen.

Kaikilla asiakkailla ei mielenkiinto kohdistu ollenkaan omaan terveyteen ja hyvinvointiin. Yritä siinä sitten puhua ruoan laadun merkityksestä! Jos jonkinlainen kiinnostus ravinto- ja hyvinvointiasioita kohtaan on herännyt, ohjaaminen kohti parempia valintoja on huomattavasti helpompaa.

Varovaisesti lähestytään asiakasta kiihkottomalla ja asiallisella rasva-, proteiini- ja hiilihydraattivalistuksella. Kun ruokailusta jutustellaan asiakkaan kanssa syvällisemmin, huomataan mahdollisesti, että mainonta on tehnyt tehtävänsä! Asiakas toistaa kuin mantraa tiettyjä fraaseja. Sanat kevyt, rasvaton ja sokeriton toistuvat jatkuvasti. Einesruokia asiakas puolustelee ehkä niiden helppouden ja nopeuden vuoksi ja asiakas ilmaisee ehkä, että ne ovat sitä paitsi edullisia! Kun tulee väsyneenä töistä, ei jaksa tehdä ruokaa, joka vaatii aikaa ja vaivaa. Mikro on kuulemma paras keksintö ikinä! Tällainen asiakas tarvitsee luotettavaa tietoa ravintovalmentajalta.

Kun esimerkiksi einesten kyseenalaisuus on tunnistettu, pohditaan yhdessä asiakkaan kanssa syitä siihen, miksi näitä eineksiä käytetään (tietämättömyys, aika, raha tms.). Vain tiedostamalla asia näin konkreettisesti voidaan asiakkaan totuttuihin tapoihin ja käytökseen puuttua ja tätä kautta myös muuttaa käyttäytymistä. Vain ymmärtämällä einesten käytön syyt, voidaan niiden käyttämiseen puuttua ja ohjata kohti terveellisempiä valintoja (hankitaan puhtaat ruoan raaka-aineet ja valmistetaan ruokaa omassa keittiössä mahdollisuuksien mukaan). Olisi hyvä jos asiakas valmiiden vastausten sijaan saisi itse työstää terveellisen ruoan oppimisprosessia ja tätä kautta oivaltaa mikä on asiakkaan oma tapa tehdä muutoksesta todellisuutta.

Mikäli asiakas on vastaanottavainen ja valmis kokeilemaan terveysremonttia ravitsemuksen ja liikunnan laatua parantamalla, kerrotaan esimerkiksi marjojen, kasvisten, vihannesten, kananmunien, lihan ja maitotuotteiden merkityksestä. Todennäköisesti parantunut olo houkuttelee asiakasta jossakin vaiheessa kaivamaan esille lenkkitossunsa tai muulla tavoin hoitamaan kuntoaan jatkossa. Terveysmuutosten pitää olla sen verran tuntuvia, että asiakas itse huomaa muutoksia esimerkiksi vireystilassaan, painossaan tai erilaisissa terveysarvoissa (esim. verenpaine, vyötärönympärys, paino).

Asiakkaan pitää ravintovalmentajan suosiollisella avustuksella löytää se riittävä motivaatio millä ruokavalio muuttuu pysyvästi terveellisempään suuntaan. Tavoite kannattaa konkretisoida ja jakaa pienempiin konkreettisiin välitavoitteisiin, jolloin valintojen toimivuutta tulee testattua vähän väliä. Asiakkaan palkitseminen jollakin keinolla motivoi jatkamaan, vaikka jo tavoitteiden saavuttaminen antaa usein uutta puhtia ja pitää yllä motivaatiota. Tavoitteiden realistisuus on kuitenkin tärkeää, sillä jos niitä ei saavuteta, motivaatio alkaa helposti heiketä.

Asiakasta kannattaa innostaa ja ennen kaikkea motivoida toteuttamaan terveysremontti täysimääräisesti. Kerrotaan miten terveellisempi ruokavalio ruokkii jatkossa hyvää oloa koko ajan.

Kerrotaan miten hinnalla ei voi perustella valmisruokien laajaa käyttöä: Annoshinta on itse tehdyssä perusruoassa usein edullisempi kuin valmiissa tuotteissa. Valitettavasti asiakkaan tieto ei aina riitä hyvien valintojen tekemiseen, sillä syömiseen vaikuttavat hyvin paljon tunteet ja mielikuvat.

Asiakkaan pitämiseksi ”kaidalla tiellä” voi olla hyvä pyytää häntä täyttämään ravintopäiväkirjan muutamana päivänä viikossa. Kouliintunut ravintovalmentaja osaa päiväkirjoja silmämääräisesti vilkaisten usein todeta onko annettua ohjeistusta noudatettu ja erityisellä analysointiohjelmalla antaa tilanteesta tarkemman selvityksen. Energiaravintoaineiden mahdollisista poikkeamista suunnitellusta ja vitamiinien sekä kivennäisaineiden mahdollisista puutteista käydään asiakkaan kanssa rakentavaa keskustelua.

Ruoan aitoutta, luonnonmukaisuutta ja laatua korostava keskustelu on erityisen tärkeässä roolissa. Jatkoa ajatellen on ravintovalmentajan hyvä nauttia jokaisesta sellaisesta hetkestä, jolloin asiakas kertoo käynnistetyn terveysremontin avulla saavutetuista hyödyistä. Ravintovalmentajan työhön liittyy nimittäin niin usein myös pettymyksiä.

Hyvänä yhteenvetona toimii ehkä tämä muistilista:

1. Ravintovalistus etenee askel kerrallaan, eli opitaan ja juurrutetaan yksi asia kerrallaan. Meillä on aikaa koko loppuelämä muuttaa asioita, se täytyy yrittää muistaa.
2. Annetaan erilaisia vaihtoehtoja asiakkaalle tehdä ruoka-aine valintojaan. Otetaan valinnat puheeksi ja perustellaan miksi juuri jonkun valinnan suhteen kannattaa tehdä juuri niin.
3. Annetaan asiakkaalle aikaa harjoitella uutta asiaa.
4. Annetaan konkreettisia neuvoja asiakkaalle. Kerrotaan esimerkiksi millainen voisi olla hyvä aamupala tai päivällinen. Ja perustellaan juuri miksi.
5. Opetetaan asiakasta omatoimisesti suunnittelemaan etukäteen ravintovalintansa. Tämä on iso kokonaisuus, johon liittyy oman elämän hallintaa ja arvomaailman tarkastelua. Arvot ohjaavat valintojamme, jotka johtavat terveystekoihin.
6. Puhutaan asiakkaan kanssa ennen kaikkea ravitsemuksen kokonaisuudesta.
7. Ohjataan asiakasta tekemään ruokakaupassa oikeansuuntaisia ruoka-aine valintoja. Opetetaan asiakasta tutkimaan ja lukemaan tuoteselosteita ja kerrotaan miksi sellaista kannattaa harrastaa.

Ruokien lisäaineet tarkempaan seurantaan

#

Kuten tarkat lukijani jo huomasivatkin, tämä kirjoitukseni oli aprillipila.

Muita aprillipilojani vuosien varrelta voit lukea tästä:

EVIRA kieltää ravintolisät Suomessa

Ihan sama mitä syöt – elämästä et kuitenkaan selviä hengissä

Tekstiviestien lukeminen muuttuu

Raivohyppelyn avoimet SM-kisat 1.4.2007

Huhtikuun alusta lähtien astuu voimaan uusin EU-direktiivi. Pikavauhtia syntyneessä direktiivissä suojellaan kuluttajaa haitallisilta ruoan lisäaineilta, eli E-koodeilta. 1.4.2011 lähtien ruokapakkauksessa ei saa olla enemmän kuin 5 (viisi) lisäainetta.

Kun asiakas yrittää maksaa 6-32 E-koodia sisältävän ruokapakkauksen, silloin kaupan ulosmenokassalla kuuluu pimpeli-pompeli-pom -signaali ja asiakkaalla on mahdollisuus jättää ostamatta kyseinen ruokapakkaus. Mikäli asiakas kaikesta huolimatta päättää uhmata terveyttään ja siinä samassa myös EU-direktiiviä, voi hän saada ruokapakkauksen itselleen täyttämällä tästä ruoka-aineesta erivapausanomuksen. 

Välttämättä kaikilla kaupan kassoilla ei vielä ole täyttä valmiutta tunnistaa lisäaineita sisältävät ruoka-annokset. Laitteita asennetaan parhaillaan. Kiusallisen voimakkaana soiva pimpeli-pompeli-pom -signaali on kärsimys asiakkaille ja kassanhoitajille, joten lienee parasta varmuuden vuoksi olla ostamatta näitä paljon E-koodeja sisältäviä tuotteita.

Joko sinun kaupassasi soi pimpeli-pompeli-pom -signaali? Kerro kokemuksistasi!

Christer Sundqvistin terveysblogi edelleen ykkösenä

***
Cision Global Media on tarkistanut mitkä ovat suosituimmat terveysblogit Suomessa tällä hetkellä.

Kuukauden top-blogien aiheena terveys
Terveysblogien ykköseksi nousi jo toista kertaa Veteraaniurheilijan blogi, joka on blogi ravitsemuksesta ja terveellisestä ruokavaliosta. Bloggaaja Christer Sundqvist kirjoittaa ravinnon vaikutuksesta terveyteen sekä terveellisistä elämäntavoista, liikunnasta ja ravintoaiheisista tutkimuksista ja julkaisuista.

Christer Sundqvistin sähköpostiosoite on christer.sundqvist@ravintokirja.fi.

Top 10 -terveysblogit Suomessa maaliskuussa 2011 (Lähde: Cision Finland)

1. Veteraaniurheilija
2. Aamiainen ruohikolla
3. Quinoaa!
4. Viidakkomies
5. Ilon pisara
6. Kukka Laakso
7. Urbaani oranki
8. Broccoli princess
9. Jussi Riekki.fi
10.Kohti terveellisempää elämää

Lähde: Cision lehdistötiedote, 30.3.2011

Lasse Virenin eväät tarkastelussa

**
Diplomi-insinööri Sami Uusitaloa voi onnitella uudesta aluevaltauksesta! Hän on julkaissut kirjoituksen Huippu-Urheilu-Uutiset -nimisessä lehdessä 1/2011. Hän haluaa jatkaa jo aloittamaansa keskustelua tässä veteraaniurheilijan terveysblogissa, siitä miten huippu-urheilijan ruokavalio ainakin Lasse Virenin osalta poikkesi nykysuosituksista erittäin merkittävästi rasvan laadun ja kolesterolin suhteen. Samin mielestä on selvää, että myös rasvan määrä oli kokonaisuutena suurempi ja hiilihydraattien pienempi kuin mitä kansan keskiarvokin nykyisin on, saatikka viralliset suositukset.

Huippu-Urheilu-Uutisten seuraavaan numeroon Sami Uusitalo kirjoittaa aiheeseen liittyvän jatko-osan. Päätoimittaja Jarmo Mäkelä on Uusitalolle sanonut, että mukaan mahtuisi 1-2 asiantuntijakommenttia. Voitte olla yhteydessä Jarmo Mäkelään kirjoituksen johdosta.

Avataan suora keskustelu myös tässä veteraaniurheilija -blogissa. Uusitalon pääväitteenä on, että Lassen suurempi tyydyttyneen rasvan määrä verrattuna monityydyttymättömään antoi paremman testosteronivasteen. Tosin on mitä ilmeisimmin lukuisia muita seikkoja, jotka vaikuttivat siihen, että kokonaisuus on parempi kuin monella nykyjuoksijalla.

Mitä mieltä olet Sami Uusitalon kirjoituksesta? Kommentoi!

Voilla Voi Voittaa
Sami Uusitalo

(Päätoimittajan johdantokappale)
Urheilijan ravitsemukseen perehtynyt Sami Uusitalo ottaa kantaa kestävyysjuoksijan ravitsemukseen käyttäen esimerkkinään Lasse Virenin ravintokäyttäytymisestä vuodelta 1972 tehtyä dokumentointia.
HUU:n yhtenä tavoitteena on synnyttää keskustelua ajankohtaisista valmennusopillisista tai valmennuksen tukitoimiin liittyvistä kysymyksistä. Perehtykää artikkeliin sekä HUU:n lukijakunnan asiantuntijoiden Jussi Jouppilan, Timo Kuusiston ja Antti Meron sitä koskeviin kommentteihin.

Keskustelu tästä – tai jostakin muusta aiheesta – voi jatkua. HUU:n palstatila on aina käytössä


Rasvasota käy jälleen kiivaana. Syksyn MOT-ohjelma ”Rasvainen kupla” räjäytti keskustelun uusiin mittoihin. Ravitsemusvalistuksen suitsuttama Pohjois-Karjala projekti ja tyydyttyneen rasvan rooli sydäntautien aiheuttajana on vähintäänkin kyseenalaistettu. Laajat väestötutkimukset osoittavat, ettei tyydyttyneellä rasvalla ole sydäntautien kanssa mitään tekemistä. Soraäänet väittävät myös, että ravitsemusvalistuksen demonisoimat kolesteroli ja tyydyttynyt rasva ovat tärkeitä esim. hormoni- ja aivotoiminnan kannalta.

Nelinkertaisen kestävyysjuoksun olympiavoittajan Lasse Virenin ruokavalio poikkesi olennaisilta osin olympiakomitean, Valtion ravitsemusneuvottelukunnan ja muun ns. ”virallisen linjan” suosituksista. Kirjassaan ”Lasse Virenin menestyksen portaat” Lassen valmentaja Rolf Haikkola ottaa kantaa myös ravitsemukseen. Tältä näyttivät Lassen eväät eräänä elokuun viikkona vuonna 1972:

Maanantai: Ennen aamulenkkiä kevyt aamupala: 1 lasi vettä ja 2 tl hunajaa, 1-2 siivua kokojyväleipää, valk. voita, juustoa, tuoremehua.


lenkin jälkeen: Italiansalaattia, persiljaa, tomaattia, 1-2 ananasrengasta, 1-2 siivua ruisleipää, voita, kinkkua, joku hedelmä


iltalenkin jälkeen: Perunamuhennosta, 1-2 pihviä (häränlihaa), lehtisalaattia kermakastikkeella, tomaattia, kurkkua ja munaa, 1-2 lasia maitoa, 1-2 palaa ruisleipää, voita, mustikkakeittoa


illalla ennen nukkumaan menoa kaakao ja kääretorttu.


Tiistai:


ennen aamulenkkiä: Mannapuuro ja mustikkakeitto, 1 kkp kahvia, 1 siivu paahdettua leipää + voi ja juusto.


lenkin jälkeen: 1 lasi tuoremehua, kivennäisvettä 1-2 palaa ruisleipää, voita, sinihomejuustoa, majoneesia, tomaattia, 1-2 lasia maitoa


iltalenkin jälkeen:
kuoritut perunat, maksapihvit kermakastikkeella, porkkanaraaste, puolukkaa, punajuurta, tuorekurkkua, 1-2 lasia maitoa, 1-2 siivua ruisleipää, voita
jäätelöä ja persikoita


illalla kahvi + viineri


Keskiviikko:
ennen aamulenkkiä:
1-2 siivua paahdettua leipää, appelsiinimarmeladia, juustoa, voita, 1 lasi vettä + 2 tl hunajaa


Lenkin jälkeen:
1 lasi puolukkamehua, 1 purkki mansikkajugurttia, 1-2 palaa ruisleipää, kinkkua, 2 keitettyä munaa, riisipuuroa, mustikkakeittoa, 1-2 lasia maitoa


iltalenkin jälkeen:
keitettyä makaronia, perunoita, 1-2 wieninleike, lehtisalaattia kermakastikkeessa, 1-2 ananasrengasta, tomaattia, kukkakaalia, porkkanaraastetta, 1-2 palaa ruisleipää, voita, 1-2 lasia maitoa


illalla kahvia ja leivos


Torstai:
ennen lenkkiä:
Kaurapuuroa, puolukkaa, maitoa, 1 kkp vettä ja 2 tl hunajaa


lenkin jälkeen:
pinaattikeitto, kananmunaa, juustoa, 1-2 siivua kokojyväleipää, voita, 1-2 lasia maitoa


iltalenkin jälkeen:
1-2 grillattua porsaankyljystä, herkkusienikastiketta, salaattia (kermaviilikastikkeessa), 1-2 perunaa, tomaattia, papuja, muna, 1-2 viipaletta ruisleipää, voita, 1-2 lasia maitoa, köyhät ritarit, mansikkahillo ja kermavaahto


iltakahvi ja lakkatorttu


Perjantai:
Ennen aamulenkkiä:
1 kuppi kahvia, 1-2 viipaletta paahtoleipää, appelsiinihillo


lenkin jälkeen:
1 lasi maitoa ja puolukkaa, munakasta kinkkutäytteellä, tomaattia, kurkkua, ananasta, persiljaa, 1-2 lasia maitoa ja hedelmiä


iltalenkin jälkeen:
Maksalaatikkoa, puolukkaa, punajuurta, maustekurkkua, 1-2 lasia maitoa, 1-2 siivua ruisleipää, ohukaiset ja mansikkahillo


illalla kahvi ja pulla


Lauantai:
Ennen aamulenkkiä:
1 kkp kahvia, 1 sämpylä, juustoa, voita


Lenkin jälkeen:
riisi-rusina-luumupuuroa, tuoremehua, sillisalaattia, 1-2 lasia maitoa, 1 siivu ruisleipää, hunajaa


iltalenkin jälkeen:
Kanaa, riisiä, currykastiketta, lehtisalaattia (kermakastike), kurkkua, tomaattia, munaa, kaljaa, kahvia ja mokkapalat


illalla kahvi ja piirakka (marja)


Sunnuntai:
Ennen aamulenkkiä:
1 kkp kahvia, 1-2 palaa paahtoleipää, italian salaattia, munaa, tomaattia


lenkin jälkeen:
1 lasi tuoremehua, paistia, perunaa, papuja, herneitä, kukkakaalia, salaattia, ananasta, luumua, porkkanaraastetta, mansikkakiisseli, kermavaahto


iltalenkin jälkeen:
makaronia, raavasta (liha), salaattia, tomaattia, kananmuna, puolukkaa, jogurttia, 2 siivua paahtoleipää, 1-2 lasia maitoa, 1 lasi tuoremehua, mustikkakeittoa


illalla kahvia ja pikkuleipiä ja hedelmiä.


Koska ruoka-aineiden tarkkoja massoja ei ole ilmoitettu, on mahdotonta laskea energiaravintoaineiden keskinäisiä suhteita, samoin kuin esim. rasvojen jakaumaa. Selvää kuitenkin on, että tyydyttyneen rasvan ja kolesterolin absoluuttiset määrät ja suhteellinen osuus ovat jokseenkin päinvastaiset kuin mitä ravitsemusvalistus on viime vuosikymmenet julistanut.


- Lasse joi joka päivä tilamaitoa, jossa on rasvaa 4,4g/100g, eli se on huomattavasti rasvaisempaa kuin nykyinen täysmaito (3,5g/100g).
- Lasse käytti säännöllisesti voita.
- Lasse ei myöskään väistellyt muita täysrasvaisia maitotuotteita kuten juustoja, kermavaahtoa tai -viiliä.
- Kananmunaa, sekä paistettuna että keitettynä.
- Viikon ruokavaliosta puuttuu: Kasviöljyt, kuten rypsi- tai oliiviöljy, margariini sekä hieman yllättäen myös kala.

Näistä seikoista johtuen:

- Tyydyttyneen rasvan osuus on suuri.
- Rasvaiset maitotuotteet sisältävät annoskokoonsa suhteutettuna merkittävästi myös yksittäistyydyttynyttä rasvaa erityisesti verrattuna monityydyttymättömään.
- Kolesterolia saadaan reilusti yli suositusten.
- Monityydyttymättömien rasvojen osuus on pieni.

Söikö Lasse rasvojen osalta väärin? Mikäli ravitsemussuosituksia on uskominen, niin kyllä. Mahdollista kuitenkin on, että Lasse söi ”oikein” ja esim. olympiakomitean suositukset ovat näiltä osin väärin.

Tyydyttynyt rasva, samoin kuin yksittäistyydyttynyt ja kolesteroli omaavat keskeisen roolin testosteronin muodostuksessa. Testosteroni vaikuttaa luonnollisesti harjoituksista palautumiseen ja näin ollen kehittymiseen ylipäätään.

Leipää Lasse söi 2-6 palaa päivässä. Tässä on merkittävä ero olympiakomitean suosituksiin, joka on 3-10 palaa. Muutoinkin tärkkelyspitoisten ruoka-aineiden osuus vaikuttaa kohtuulliselta. Hiilihydraattien tankkaukseen kiinnitettiin toki huomiota. Näin teki Haikkola itsekin jo 50-luvulla. Toinen kysymys on, kuinka paljon hiilihydraatteja harjoitusten välissä tarvitaan ja onko hiilihydraattien liiallinen tuputus pois jostain muusta.

Lähestulkoon mikä tahansa urheiluravitsemuksen ohjeistus lähtee nimenomaan hiilihydraattien tärkeyden korostamisesta. Hiilihydraatteja on korostettu koko kansalle suunnatussa ravitsemusvalistuksessa ja myös lihavuuden hoidossa. Yhä useamman mielestä tämä suuntaus on ollut monelle ylipainoiselle kohtalokas. Onko tilanne sama myös kestävyysjuoksijoiden kohdalla?

Lassen rasvojen käyttö peilaa hyvin niitä muutoksia joita yhteiskunnassamme on neljässä vuosikymmenessä tapahtunut laajemminkin. Mainitussa ajanjaksossa tyydyttyneen rasvan osuus on kansan keskuudessa romahtanut jokseenkin puoleen lähtötasosta. Ravitsemusvalistuksen ydinviesti on siis tavoittanut kansan syvimmät kerrokset.

Kasvava joukko asiantuntijoita ja valistuneita maallikoita on kyseenalaistanut ravitsemuksessa tapahtuneiden muutosten hyödyllisyyden. Tyydyttyneen rasvan ja kolesterolin väheneminen ruokavaliossa on liitetty esimerkiksi heikompaan hedelmällisyyteen ja heikentyneeseen aivotoimintaan. Tarkoin tutkimuksin on voitu osoittaa tyydyttyneen rasvan merkitys testosteronin tuotantoon (1-3). Pääjohtaja Pekka Puska on nuoruusvuosien tutkimuksissaan ollut osoittamassa vähän tyydyttynyttä rasvaa ja liian runsaasti kuitua sisältävän ruoan haitat testosteronin tuotannossa (4).

Viimeisimpänä, vaan ei vähäisimpänä, silmiinpistävänä seikkana Lassen ruokavaliossa on jokailtainen herkkuhetki. Lassen viilipyttymäisyys näkyi niin olympiafinaalissa kuin ravitsemusvalinnoissa. Mikä onkaan mukavampaa kuin kolme kertaa treenattuaan nauttia kaakao ja kääretorttu ennen nukkumaanmenoa! Ja onhan leivonnaisissa myös kananmunaa ja tyydyttynyttä rasvaa, jotka eivät olleetkaan ruokavalion paholaisia, niin kuin ravitsemusvalistus vuosikymmenet opetti.

Lähdeviitteet:
1. Habito RC, Ball MJ. Postprandial changes in sex hormones after meals of different composition. Metabolism 50:505-511, 2001
2. Dorgan JJF, Judd JJT, Longcope CC, Brown CC, Schatzkin AA, Clevidence BBA, Campbell WWS, Nair PPP, Franz CC, Kahle LL, Taylor PPR. Effects of dietary fat and fiber on plasma and urine androgens and estrogens in men: a controlled feeding study. The American journal of clinical nutrition 64:850-855, 1996
3. Sallinen JJ, Pakarinen AA, Ahtiainen JJ, Kraemer WWJ, Volek JJS, Häkkinen KK. Relationship between diet and serum anabolic hormone responses to heavy-resistance exercise in men. International journal of sports medicine 25:627-633, 2004
4. Hämäläinen EEK, Adlercreutz HH, Puska PP, Pietinen PP. Decrease of serum total and free testosterone during a low-fat high-fibre diet. The Journal of steroid biochemistry 18:369-370, 1983

Jussi Jouppila kommentoi


Suomessa on mielipiteen vapaus, kansanterveyden kannalta tutkittu tieto on kuitenkin parempi kuin yksittäisen poikkeuksellisen yksilön ruokavalion kommentointi. USA:n ja myös pohjoismaiden uusi ravintosuositus kiristää edelleen rasva-arvoja alaspäin ja korostaa kovan rasvan vaarallisuutta, josta näytöt on kiistattomat. Hiilihydraattien määrää on syytä vähentää (sokeri, raffinoidut hiilihydraatit ja ennen kaikkea juomat). Hiilihydraattien tilalle tullaan suosittelemaan tyydyttämättömiä rasvoja pitäen rasvan määrä kohtuullisena. Yhdysvaltojen viimeisimpään tietoon perustuvan suosituksen lyhyeen yhteenvetoon voi perehtyä osoitteessa http://ravitsemusneuvottelukunta.fi/ tiedotteet.fi


Timo Kuusisto kommentoi


Aluksi, tyydyttyneiden rasvojen vaikutus suurina määrinä on varmasti haitallinen verisuonistolle ja sydämelle, tästä faktasta ei pääse ympäri, se on osoitettu vuosikymmenten mittaan lukemattomissa monikansallisissa tutkimuksissa. Terveyshaitoiksi löytyy tietysti muitakin edesauttavia tekijöitä kuten tupakka, diabetes, liikkumattomuus, korkea kolesteroli, inflammatoriset tekijät verisuonten seinissä sekä hyvin tärkeänä perintötekijät.
Lasse Virenin ruokalista näyttää 60-70-luvun katsannossa olleen terveellinen ja monipuolinen. On muistettava että siihen aikaan Myrskylän Osuuskaupassa ei ollut myynnissä rasvatonta maitoa tai laajaa valikoimaa monityydyttämättömiä rasvoja sisältäviä tuotteita. Käsityksen mukaan proteiini-hiilihydraatti-rasva -suhde on aika hyvä, yllä mainituista syistä johtuen rasvan laatu ei ole tosin optimaalinen.
Hormonituotantoon tarvittava rasvamäärä on niin pieni, että kuka tahansa saa sen varmasti suomalaisesta ravinnosta ellei ole täydellinen rasvakammoinen ravintofriikki. Riittämätön kokonaisenergian saanti voi sen sijaan olla hormoniprofiiliin negatiivisesti vaikuttava, varsinkin kovalla harjoittelujaksolla.
Hiilihydraattien määrä ja laatu riippuu voimakkaasti lajista ja sen hetken harjoittelun intensiteetistä, niitä saadaan helposti liikaa varsinkin urheilujuomista, tässä asiassa monella on varmasti syytä tarkentaa ravintokäyttäytymistään.
Populismilla saadaan aikaan paitsi isoja otsikoita myös isoja harmeja, näin taitaa käydä myös rasvakeskustelussa – ainakin nykyisistä voinmyyntitilastoista päätellen. Seuraukset tosin näkyvät vasta 20-30 vuoden kuluttua – valinta on jokaisen henkilökohtainen asia.


Antti Mero kommentoi


Sami Uusitalo syventyy mielenkiintoiseen aiheeseen, mikä liittyy sekä kilpaurheiluun että kansanterveyteen. Seuraavassa esitän muutamia kommentteja hänen kirjoitukseensa.


• Käsitykseni mukaan Lasse Virenin käyttämä ravinto, josta kirjoituksessa on joitakin esimerkkejä, oli hyvin ajan tasalla olevaa 1970-luvun alussa. Lassen valmentaja Rolf Haikkola ja lääkäri Pekka Peltokallio seurasivat myös sen ajan tiedelehtiä ravintoon ja terveyteen liittyen. Itse aloin seurata ravintoasioita, kun aloitin opiskelut liikuntatieteellisessä tiedekunnassa 1971. Siihen aikaan Suomen Urheiluliitossa ravintokoulutusta oli melko vähän, mutta esim. ravintoon erikoistunut maisteri Helvi Marjanen piti joitakin luentoja ravinnosta. Löysin vielä hyllystäni yhden 15-sivuisen koulutusmonisteen vuodelta 1973, jossa Helvi Marjanen on esittänyt hyvin tarkkaa tietoa ravinnosta otsikolla ”Urheilijan ravinto”. Sen suositukset mukailevat Sami Uusitalon esittämää Lasse Virenin esimerkkiä. Esimerkiksi paljon kolesterolia sisältäviä kananmunia Helvi Marjanen suositteli 2 kpl vuorokaudessa. Kestävyysurheilija tarvitsee rasvaa selvästi enemmän kuin voima- ja nopeuslajien urheilijat ja siinä mielessä Lasse Virenin ravintokokonaisuus on Sami Uusitalon esittämien esimerkkien valossa ollut hyvin 1970-luvun alun olemassa olevan tutkimustiedon mukaista.
• Kolesterolia ja rasvaa tarvitaan elimistössä rakennusaineeksi ja fysiologisiin toimintoihin. Kolesteroli on tärkeää rakennusaine erityisesti testosteronin muodostuksessa. Kanamunat ovat erinomaisia sekä urheilijalle että normaali kansalaiselle päivittäiseen käyttöön. Kanamunan keltuainen sisältää kolesterolia erittäin runsaasti ja varoitus on noussut lähinnä siitä, kun raskaiden voimalajien urheilijat saattavat syödä 10-20 kanamunaa vuorokaudessa saadakseen paljon laadukasta proteiinia. Silloin kolesterolin määrä nousee hälyttävän suureksi. Sellaista määrää ei testosteronin tuotannon kiihdyttämiseen tarvita ja terveysriskit nousevat. Normaaliin fysiologiseen toimintaan voi urheilija terveellisesti syödä 2-4 kanamunaa keltuaisineen vuorokaudessa.
• Nykyinen ravintovalmennus kaikkialla maailmassa suosittelee kestävyyslajien urheilijoille runsaasti hiilihydraatteja unohtamatta kuitenkaan rasvan merkitystä. Esimerkiksi Urheiluvalmennus-kirjassa (toinen painos vuodelta 2007), jota valmentajakoulutuksessa käytetään ainakin Suomen Urheiluliitossa, rasvan käytön yleissuositus kestävyysurheilijalle on 1-1,5 g per painokilo vuorokaudessa eli 70 kg:n urheilijalla 70-105 g rasvaa vuorokaudessa (Lasse Virenin esimerkeistä ei tarkkaan voi laskea rasvan määrää, mutta oma arvioni on, että se on hieman suurempi kuin tuo yläraja 105 g). Suomen Olympiakomitean ravitsemussuositukset ovat sopivat nuorelle urheilijalle ja myös aikuisurheilijoille monissa lajeissa, joissa ravinnolla ei ole keskeistä roolia. Sen sijaan kovaa fyysistä ominaisuutta (voimaa, nopeutta ja kestävyyttä) vaativissa lajeissa maailman huipulla nuo suositukset eivät ole riittävät. Sami Uusitalon kirjoitus herättää varmasti urheilijoita tarkastamaan mm. rasvan saannin riittävyyden.
• Tavoitekeskeiset ja kovaa harjoittelevat urheilijat seuraavat yleensä ravintoasioita hyvin. Toinen asia, mihin Sami Uusitalon kirjoitus liittyy, on kansanterveys. Kansalaisten ylipaino ja lihavuus kaikkialla ns. läntisessä maailmassa ovat lisääntymään päin ja niiden ehkäisyssä aivan kiistaton ratkaisu on hiilihydraattien raju vähentäminen. Proteiinia ja rasvaa voi syödä reippaasti (harva ihminen tykkää niin paljon proteiinista ja rasvasta, että syö pelkästään niitä liian suuria määriä) - tärkeää on eliminoida turha ”hyvältä maistuva” hiilihydraattien käyttö. Tämä sen vuoksi, että ylimääräinen hiilihydraatti muuttuu elimistössä rasvaksi rasvavarastoihin.

Christer Sundqvistin elämänohjeet

***
Turpaduunari Christer Sundqvistin elämänohjeet
(Ota talteen ja kiinnitä jääkaapin oveen. Ohjeet on kirjoitettu kaikille niille suomalaisille, jotka ovat ihan hukassa ravitsemusvalistuksen suhteen. Luennoilleni hukassa saapuvat ihmiset saavat selkeitä ohjeita miten otetaan oma elämä taas hallintaan. Älä ole enää hukassa! Tilaa minut paikkakunnalle - HETI!)

• Käytä älliä (täytä jääkaappi luonnollisella ja laadukkaalla lähiruoalla)
• Jos ei voita, niin häviää (voi antaa ruoalle makua, voit syödä kohtuullisesti voita, älä luota aidon voin korvikkeisiin kuten esim margariiniin ja kevytlevitteisiin, terveysviranomaisillamme on ollut jo pitkään pallo hukassa ravintorasvojen suhteen)
• Juu juustoille (älä ihmeessä pilaa makunautintoasi kevytjuustoilla, juustoissa pitää olla rasvaa!)
• Vältä hiilihydraatteja (leipä, makaroni ja muu hiilihydraattipitoinen ruoka lihottaa salakavalasti, koko tämä hiilihydraattisirkus on sekoittanut monen ihmisen nälänhallinnan)
• Munalla pärjää (ota tavaksi nauttia kananmunia, luonnon omaa nerokkaasti pakattua ruokaa)
• Riipaise riistaa (aina kun on mahdollista, syö riistalihaa)
• Kahmi luonnon kalaa (syö järvi- ja merikalaa vuorotellen, välillä pieniä sinttejä, välillä enemmän senttejä kehiin, mutta muista arvokkain kala ui vapaasti luonnossa)
• Oivallista oliiviöljyä (Välimeren ruokavalio on terveellinen, joka osittain johtuu siitä, että käytetään runsaasti hyvälaatuista oliiviöljyä)
• Sano juu juureksille, ei eineksille (vihannekset, juurekset ja tuoreet hedelmät ovat terveytesi perusta, eniten terveyttäsi saattaa nakertaa vaivattomasti valmistuva einesruoka)
• Metsämarjoista terveyttä (ota kourallinen mustikkaa, toinen kourallinen puolukkaa, kaada vesilasiin, sekoita sauvasekoittimella, lisää vähän vettä, mutta ei yhtään Koskenkorvaa, juo aamuin illoin - terveydeksi!)
• Juo riittävästi vettä (on etuoikeus asua maassa jossa vesihanasta tulee ökyrikkaalle öljysheikillekin kelvollista juomaa, aloita ruokahetkesi juomalla lasillinen raikasta vettä)
• Liiku henkesi edestä (ulos luontoon, käytä olohuonetta kuntosalina ja harrasta usein aivojumppaa)
• Laihduta jos olet ylipainoinen (ylipaino on terveysriski, kohennat elämänlaatuasi ja pysyt terveempänä normaalipainoisena)
• Nuku riittävästi (väsymys vie ilon elämästä, rauhallisen yöunen ja tarvittaessa iltapäivänokoset valitsee jokainen terveystietoinen ihminen)
• Nauti ystävien seurasta ja rakasta myös itseäsi (et pärjää elämässä yksin, hoida ystävyyssuhteitasi, itsetuntoasi nostakoon havaintosi ainutlaatuisuudestasi, maailmassa ei ole toista samanlaista kuin sinä, anna tilaa kaikille ainutlaatuisille)
• Ole ystävällinen (käytä hunajaisia sanoja, sillä milloinkaan et tiedä milloin joudut syömään sanasi, makeita sanoja on mukavampi syödä kuin katkeria tavuja väkisin niellä)

terveisin, christer
Luentomainos

Rypsilihaa Suomen kansalle – onko järkeä?

*
LUKEKAA TARKKAAN!

PÄIVITETYT TIEDOT (15.3.2011)
Tämä juttu julkaistiin veteraaniurheilijan terveysblogissa alunperin 10.3.2011. Kirjoitus johti vilkkaaseen kommentointiin puolesta ja vastaan. Lukekaa kommentit!

Luonnottoman voimakas porsaiden altistaminen rypsiöljylle innosti monia epäilemään tällaisen ruokinnan järkevyyttä. Tietooni on saatettu raskauttavaa todistemateriaalia sen puolesta, että HK Scan ei suinkaan ole ajatellut kuluttajien terveyttä, ei myöskään rypsiporsaiden terveyttä!

Moni lehtitoimittaja on ollut yhteydessä minuun ja pyytänyt lisätietoja asiasta. Olen kehottanut heitä malttamaan mielensä. Sitten kun HK Scan on asetettu aivan epätoivoisen tilanteen eteen, sitten saatte lisätietoja. En paljasta tietolähdettäni.

Sen verran raotan salaperäisyyden verhoa, että paljastan erään hyvin mielenkiintoisen tietolähteen, johon pyydän teitä tutustumaan omatoimisesti. Suomalaiseen tutkimukseen missä osoitetaan rypsi (rapsi) öljyn vahingollinen vaikutus porsaan sydämen toiminnalle. Me ihmiset muistutamme hyvin paljon sikaa ja sama seikka mikä vaivaa paljon rypsiöljyä nauttinutta sikaa, vaivaa todennäköisesti myös meitä, jotka syömme HK Scan -yrityksen rypsiporsasta. Sydän voi huonosti jos nautimme paljon rypsiöljyä. HK Scan on moraalittomalla tavalla mainosviesteissään (joita Evira tutkii tällä hetkellä) antanut olettaa, että rypsiöljy olisi tie sydämen terveyteen. Kattia kanssa! Tutkimusten mukaan asia on juuri päinvastoin! Jos haluat sydänongelmia itsellesi, nauti silloin rypsiöljyä.

Lähde: Roine, P.; Uksila, E.; Teir, H.; Rapola, J. Histopathological changes in rats and pigs fed rapeseed oil. Zeitschrift fur Ernahrungswissenschaft Vol. 1: 118-124, 1960 (ISSN 0044-264X)

Lukekaa esimerkiksi tämä yhteenveto (englannin kielellä)!


Tämä kirjoitus perustuu lähdetietoihin, joita minulle on toimitettu nimellä varustettuna, mutta julkaisen kirjoitukseni niin, että nimeä ei mainita. Lukekaa tämä juttu avoimin mielin. Ei tällaista uskoisi todeksi Suomessa!

Pääviesti: Pohjois-Euroopan suurimpiin liha- ja ruokayhtiöihin kuuluva HK Scan/HK Ruokatalo on nyt vaarallisilla vesillä. Epätoivoinen yritys repiä markkinaosuuksia itselleen todella kyseenalaisin menetelmin tuotetun rypsilihan avulla pistää todella mietteliääksi. Tässä jutussa paljastetaan iltapäivälehtiäkin kiinnostavia juttuja sianlihan tuotannosta Suomessa. Tulevina päivinä juttu täydentyy, joten käy terveysblogissani lukemassa uusimmat käänteet rypsilihan suhteen.

Nyt se sitten iski!


Saatiin meidän ruokaevoluutio ”uudelle tasolle”! Ensiksi moni meistä on ollut ehkä mielissään tästä uutisesta. Tässä rypsilihan tuotannossa toteutetaan Valtion ravitsemusneuvottelukunnan linjauksia ihan viimeisen päälle: vähemmän kovaa rasvaa kansalle ja tilalle runsaammin pehmeitä kasvirasvoja. Hetken miettimisen jälkeen monen terveystietoisen mieli kuitenkin tummenee ja vaihtuu ihmetykseen. Lopulta ehkä jopa kiukuntunteet pyrkivät pintaan.

Miettikää: Sydänystävällistä possun lihaa rypsin avulla. Eikö ne enää parempaa keksi?

Mitä rypsiliha oikein on?

Mitä se rypsiöljyä syöneen possun liha sisältää? Tässä saatte pientä valaistusta siihen siltä osin mitä selvitysmieheni (hän haluaa pysyä nimettömänä) on saanut asiasta irti. Aluksi hän lähti selvittelemään paikallisen ruokakaupan lihatiskiltä, olisiko niillä antaa jotain valaistusta asiaan. Ei sieltä paljoa muuta irronnut kuin, että lupasivat ottaa yhteyttä HK Scan yhtiöön ja selvittää asiaa.

Koitti seuraava päivä ja selvitysmies palasi samaiseen liikkeeseen kyselemään vastausta. Lihatiskillä vastaava sanoi, että HK:lla on salassapitovelvollisuus. No niin, eihän siinä paljoa ollut tietoa kotiin vietäväksi.

Seuraavaksi selvitysmies otti puhelimen kauniiseen käteensä ja soitti HK:lle. Hän sai aivan saman vastauksen kuin ruokakaupassakin, mutta lupasivat antaa sähköpostilla lisätietoja siltä osin kuin heillä oli siihen oikeus. Selvitysmies tivasi heiltä myös tietoa yhteistyökumppaneista, jotka ovat tässä rypsiporsaskokeessa mukana.

Tässä sähköpostilla tullut HK Scanin vastaus:
1. HK Ruokatalon kanssa laadukkaamman sianlihan kehityshankkeissa ovat olleet mukana RehuRaisio, Tekes, MTT, LTK ja Rehu.
2. Rypsiporsaassa omega 3– ja omega 6– rasvahappojen suhde on ihanteellinen, n. 1:4, kun se tavallisessa porsaanlihassa on n. 1:8. Oleellista kuitenkin on se, että kumpikin näistä rasvahapoista on elimistölle välttämätön, eli ne tulee saada ravinnosta. Rypsiporsaasta nämä rasvahapot saadaan hyvässä suhteessa.
3. Sikojen ruokinta suunnitellaan siten, että siinä otetaan huomioon kasvuvaihe sekä ravinnontarve ja näin luodaan edellytykset hyvälle terveydelle ja kasvulle. Uusi rehu myös maistuu lihasioille hyvin. Uudella ruokintakonseptilla ei ole vaikutusta sikojen terveyteen. Maailmanlaajuisesti sikoja ruokitaan monilla eri tavoilla. Hyvinvoinnin suhteen tässä uudessa ruokintakonseptissa siat voivat vähintään yhtä hyvin kuin aiemminkin, jopa paremmin - karva kiiltää ja kasvu on nopeampaa.
4. Suomessa on ainutlaatuisen hyvä eläinterveystilanne. Suomessa on käytössä maailmanlaajuisesti ainutlaatuinen SIKAVA-seurantajärjestelmä, joka takaa jatkuvan seurannan ja täten myös ongelmakohtiin tarttumisen. Myös maahantuonti on erittäin kontrolloitua. Suomessa porsaille ei anneta rutiininomaisesti ennaltaehkäisevää lääkitystä, joka on yleinen tapa mm. Amerikassa. Eläimiä lääkitään ainoastaan eläinlääkärin toteamaan tarpeeseen, mikä on erittäin harvoin.

Aika ympäripyöreitä vastauksia tuli HK Scanilta. Tätä oli lupa odottaakin. Laboratoriotestejä ei voinut saada koska ne oli niitä ”salassa pidettäviä tietoja”.

Otetaan kohta 1 tarkasteluun, eli mitkä olivat HK Scanin yhteistyökumppanit. Eipä ollut yllätys, että sellaiset kuin RehuRaisio, Tekes yms. ”lafkat” tekevät yhteistyötä HK:n kanssa. Nehän saavat tässä mainosta luotettavina eläinterehujen valmistajina. Puhumattakaan siitä, että tutkijoita ja eläinlääkäreitä löytyy. Se siitä.

Kakkos kohtaa ei tartte sen kummemmin kommentoida kuin, että metsään mennään niin että raikuu. Eläinrasvat ovat erittäin tärkeitä ja elämisen ehto. Mutta kun nyt tuo ruokakulttuuri on kokemassa eriskummallisen käännöksen kohti eräänlaista ääripäätä, yrittävät nämä ”puljut” ujuttaa ihmisille sellaista apetta, että he voivat syödä sitä hyvällä omallatunnolla. Tässä selvitysmies viittaa tähän ajankohtaiseen rasvakeskusteluun.

Selvitysmies on itse suuri lihan ystävä ja syö monenlaista lihaa. Mutta se, että tuolla ”lihalla” olisi vaikutusta normaalisti tuotettuun lihaan verrattuna, on yhtä kaukana kuin itä on lännestä. Eli porsaille syötetään rypsiöljyä, jolloin kovan rasvan osuutta on saatu laskettua n. 38 % --> 33 %. Toisin sanoen ei ole saatu juuri mitään eroa. Ja mitä se kova rasva haittaa, parempaa se on kuin mikään muu rasva. Tässäkin tapauksessa on vain kyse voiton maksimoinnista kaikin mahdollisin konstein.

Katsokaa niitä heidän mainoksiakin, pyytää selvitysmies. Sika on kuin palapeli ja sydän keskellä. Kuinka moni on päässyt syömään villisikaa? Ei voi nostaa samaan pöytään noitten jalostettujen ressukoiden kanssa. Tässä tuli samalla otettua kantaa tuohon kolmanteenkin kohtaan mutta menköön.

No, selvittelyt jatkuivat.

Selvitysmies otti yhteyttä toiseen vastaavaan lihajalostamoon. Saisikohan sieltä lisää tietoa? Ja näin todellakin kävi. Tietoa tuli. Sellasta tietoa mihin eläintensuojelujärjestötkin voisivat ottaa kantaa.

Otetaan tuo neljäs ja viimeinen osa tarkasteluun. Tämä kyseinen rypsimenetelmä ei ole mikään uusi juttu. Ei todellakaan. Suomessa on sitä testattu vuonna 1995 ja se jäi kesken kun huomattiin, että sikaressukat eivät voi hyvin ja tulevat sairaiksi. Tätä kyseistä menetelmää on testattu myös muualla Euroopassa ja siellä huomattiin sama asia. Siat sairastuivat tällä isolla rypsimäärällä. Joissakin tapauksissa siat saattoivat jopa sokeutua.

Kun eläin voi huonosti, mitä sille syötetään? Juuri niitä mitä lääkäritkin tuputtaa meille ihmisille heti kun joku vähän vaivaa. ANTIBIOOTTEJA! Jonkun ajan kuluttua sika jaksaa taas juosta kuin terve eläin. Hoksaatteko pointin? kysyy selvitysmies ahdistuneena.

Kiukun yhä lisääntyessä selvitysmies sai sitten myös sellaista tietoa, että tämä meidän maatiaispossu oltaisiinkin poistamassa meidän ruokapöydästä paremman sian (mustavalkoraitainen) takia. Kaikkea sitä saa kuulla!

Selvitysmies tarkasteli tilannetta monelta eri kantilta. Kiukku lisääntyi sitä mukaa kuin kupletin juoni paljastui. Tässä vaiheessa oli aika ottaa yhteyttä Suomen suosituimman terveysblogin ylläpitäjään, biologi Christer Sundqvistiin. Hänelle lähti kirje ja toive käsitellä tätä rypsiliha-asiaa avoimesti ja rehellisesti.

Nyt on teidän vuoronne reagoida, rakkaat terveysblogini lukijat!

Mitä mieltä olette tästä rypsiporsas jutusta?

Onko tällaisen älyttömyyden edessä pieni ihminen voimaton?

Mitä voisimme tehdä, muuta kuin boikotoida rypsilihaa?

Kommentoikaa ja antakaa ideoiden tulla!

Diabetes hallintaan yksinkertaisilla keinoilla

*
Tämä on rohkea kirjoitus. Sinun ei ole pakko uskoa minua, mutta hyvähän se olisi jos uskoisit, sillä tyypin 2 diabetes on kovin inhottava sairaus. En voi luvata, että esittelemäni ennaltaehkäisevät ja hoidolliset käytännöt auttavat sinua, mutta olisihan se ihana jos monien ihanien minulle kantautuneiden tapausselostusten yhteinen viesti tervehtymisestä, pitäisi paikkansa.

Diabeteksen ennaltaehkäisy on mahdollista:

• vähennä hiilihydraattien saantia
• salli hiilihydraateista vain kaikkein eniten ravintokuituja sisältävät tuotteet
• muista harrastaa liikuntaa joka päivä
• älä tupakoi
• älä stressaa
• syö laadukasta suomalaista perusruokaa, jossa on mahdollisimman vähän lisäaineita

Jos sairastat diabetesta, voit tehdä näin:

• ota yhteyttä terveyskeskukseen, lääkäriin ja diabeteshoitajaan
• kysy ovatko kuulleet diabeteksen hoidosta vähemmillä hiilihydraateilla
• jos eivät tiedä tästä mitään, ojenna heille kirjallisuutta (Tolonen & Raaste, Hyvän diabeteshoidon opas), pyydä lukemaan tarkkaan ja tilaa uusi vastaanottoaika
• käy em. oppaan sisältö läpi lääkärin kanssa, kun tapaatte seuraavan kerran
• lähde toteuttamaan diabeteksen hoitoa em. oppaan ja hoitavan lääkärisi muun ohjeistuksen varassa
• mikäli hoitavan lääkärisi ohjeet ovat pahasti ristiriidassa em. oppaan kanssa, ihmettele suuresti, kiitä lääkäriä vaivannäöstä ja mene jonkun toisen lääkärin luokse saamaan hoitoa

Luin erään "vanhan" (vuodelta 2004) Suomessa vaietun diabetestutkimuksen. Tutkimus ottaa voimakkaasti kantaa huonoihin hiilihydraatteihin ja tutkijat ovat erityisen sapekkaalla tuulella paljon fruktoosia sisältävien maissitärkkelyssiirappien (HFCS) suhteen. Kun tähän sitten lisätään oma värikäs kieleni, niin edessäsi saattaa olla hiuksia nostattava lukukokemus. Ja saattahan olla, että minä olen ainakin osittain oikeassa ja varsinkin tutkijat ovat oikealla asialla.

Jos sinua kiinnostaa diabetesepidemia - LUE! POHDI! KOMMENTOI!

Luin tämän tutkimuksen:

Gross LS, Li L, Ford ES, Liu S. Increased consumption of refined carbohydrates and the epidemic of type 2 diabetes in the United States: an ecologic assessment. Am J Clin Nutr 79 (5): 774-779, 2004

Tutkijat varoittavat hiilihydraattien vaaroista tyypin 2 diabeetikoille

Diabeteksen räjähdysmäiseen kasvuun liittyy monia tekijöitä (ylipaino, erityisesti keskivartalolihavuus, muuttuneet kulutustottumukset, tupakointi, vähentynyt liikunta, perintötekijät, kiireinen elämäntyyli jne.). Amerikkalaistutkimus osoitti nopeasti sokeristuvien hiilihydraattien haitat tyypin 2 diabeetikolle (aikuistyypin diabetes). 

Tutkimuksessa kerättiin tietoa amerikkalaisten kulutustottumuksista Yhdysvaltain maatalousministeriön (USDA)  tietokannoista 1909-1997 väliseltä ajalta. Näitä kulutustietoja verrattiin sitten sairastumisilmoitusten perusteella toteutettuihin virallisiin tietokantoihin tyypin 2 diabeteksen ilmaantuvuudesta (epäsäännöllisesti vuodesta 1935 lähtien ja vuodesta 1957 lähtien vuosittain). 

Silmiinpistävää oli miten nopeiden hiilihydraattien yhä lisääntyvä osuus osui yhteen voimistuvan diabetesepidemian kanssa. Aineiston keruu lopetettiin vuonna 1997, sillä Maailman terveysjärjestön (WHO) tyypin 2 diabeteksen luokitusta muutettiin siitä vuodesta lähtien ja teki vertailut aiempaan mahdottomiksi.

Suomen diabetesliitto suosittelee tyypin 2 diabeetikolle samaa ruokaa kuin muullekin väestölle. Tämä olisi tämän amerikkalaistutkimuksen valossa perin epäviisasta ja varoituksen sanat nopeiden hiilihydraattien vaaroista, saisivat kuulua äänekkäämmin. Diabetesliitto jää tämänkin tutkimuksen valossa haukkumaan väärää puuta varoittaessaan ravintorasvoista. Lukekaa lisää niin sivistytte!

Tutkijat havaitsivat ravintokuituja sisältämättömien hiilihydraattien kulutuksen valtavan lisääntymisen kuitupitoisempien hiilihydraattien kustannuksella (katso kuva 1 alla, kuva löytyy täältä: http://www.ajcn.org/content/79/5/774/F1.large.jpg ).

Nopeasti imeytyvää hiilihydraattia runsaasti sisältävä maissisiirappi osoittautui varsinaiseksi ongelmatuotteeksi, sillä se korreloi vahvasti diabeteksen ilmaantuvuuteen. Mitä enemmän ihmiset nauttivat maissitärkkelyssiirapilla makeutettuja ruokia ja juomia, sitä enemmän diabetestapauksia raportoitiin! (katso kuva 2 alla, kuva löytyy täältä: http://www.ajcn.org/content/79/5/774/F3.large.jpg  ).

Samansuuntaista yhteyttä diabeteksen puhkeamiseen saatiin myös muilla pitkälle jalostetuilla hiilihydraateilla kuten esim. aamiaismuroja nauttimalla. Tutkijat pitivät kuitenkin kaiken pahan alkuna ja juurena maissisiirappiteknologiassa tapahtunutta kehitystä. Elintarviketeollisuus on mahdollistanut ennen näkemättömän maissin varaan rakennetun makeutusbisneksen. Vuonna 1921 keksittiin valmistaa jauhemaista dekstroosihydraattia (en tiedä oikeaa suomenkielistä termiä, engl. crystalline dextrose hydrate) entsymaattisesti. 

Puhdasta ja jauhemaista glukoosia vyöryi markkinoille erityisesti virvoitusjuomateollisuuden riemuksi, mutta kansanterveydelle aiheutettiin paljon, paljon murhetta. Sokeriteollisuus on vieläkin täysin tämän keksinnön lumoissa!

Helvetti pääsi kuitenkin irti kun fruktoosi (hedelmäsokeri) vyöryi mukaan makeutusbisnekseen. Vuonna 1967 tehdyn teollisen keksinnön myötä tuli taloudellisesti kannattavaksi valmistaa paljon fruktoosia sisältävää maissitärkkelyssiirappia (HFCS). 

Ahneus iski elintarviketeollisuuteen, sillä aluksi tyydyttiin HFCS-makeuttajaan, jossa fruktoosin osuus oli noin 15 prosenttia. Teolliset innovaatiot seurasivat toinen toistaan ja niin HFCS:n fruktoosin osuus kasvoi, ensin 42 prosenttiin ja sitten lopulta päätyen 55 prosenttiin, joka muodostui standardimyrkyttäjäksi amerikkalaisessa virvoitusjuomateollisuudessa, jäätelön valmistuksessa ja muissa ruoka-aineissa, joissa tarvittiin halpa ja tehokas makeutusaine. 

Istutteko tukevasti? Sillä nyt tulee tutkijoiden suusta sellainen sensaatiomainen paljastus, jonka pitäisi täysimääräisenä ymmärrettynä lopettaa kertalaakista kevyttuotteiden myynnin. Keksittiin HFCS-makeuttaja, joka sisälsi peräti 90% fruktoosia. Siitä tuli ”terveyttä” ja keveyttä viestittävien ruokien pääasiallinen makeutusaine. Vuonna 2002 HFCS-makeuttajat olivat vallanneet yli 56% Yhdysvaltojen makeutusmarkkinoista. 

Ja kevyttä ruokaa markkinoitiin erityisen mieluusti diabetesliiton elämäntapaohjausta korostavissa ohjelmissa! Kelatkaa filmejänne takaisin Suomen diabetesliitossa! Katsokaa nyt mitä olette saaneet aikaan! Ennen näkemättömän diabeteskatastrofin! Kevyitä multia teidän sekoilujenne takia kuolleiden ylle!

Diabeteksen ilmaantuvuutta ei saatu yhdistettyä ravintokuituja sisältäviin hiilihydraatteihin. Päinvastoin, mitä enemmän ravinnossa oli ravintokuituja, sitä epätodennäköisempää oli että diabetes puhkesi. Kun otettiin energiaravintoaineiden kokonaisuus huomioon osoittautui, että rasvan ja proteiinin määrä ei vaikuttanut millään tavoin diabeteksen ilmaantuvuuteen.

Vuodesta 1909 vuoteen 1980 saakka amerikkalaisten energian saanti ruoasta pysyi tasaisena, mutta vuosien 1980 ja 1997 välisenä aikana tapahtui Yhdysvalloissa ikävä energian saannin lisääntyminen. Tästä meidän ikioma diabetesliittomme jaksaa muistuttaa ja sairastuneita syyllistää: te syötte liikaa energiaa (lue: rasvaa) ja liikutte liian vähän, sitten lihotte ja sairastutte diabetekseen! 

Amerikkalaiset saivat vuosien 1980-1997 välisenä aikana syömästään ruoasta noin 500 kcal enemmän energiaa päivää kohti. Lisäys oli pääosin lähtöisin hiilihydraateista. Hiilihydraattien osuus lisäenergiasta oli 428 kcal/vrk (lähes 80% kaikista energiaravintoaineista), proteiinia syötiin 64 kcal/vrk enemmän ja rasvan saanti pysyi lähes entisellään (45 kcal/vrk). Vertailun vuoksi kerrottakoon, että suomalaisessa voinapissa (10 g) on energiaa 73 kcal. Puolesta voinapista on siis kyse!

Vajaan 20 vuoden aikana amerikkalaisten hiilihydraattien saannissa tapahtui noin 6 energiaprosentin lisäys hiilihydraateissa. Kun lisäys tuli suurelta osin nopeimmin verensokeria nostavien hiilihydraattien muodossa, ei ole ihme, että diabetesepidemia synkistää sairaustilastoja. Noudatetussa virallisessa rasvavalistuksessa oli onnistuttu, sillä vuosina 1980-1997 rasvan suhteellinen saanti ruoasta väheni 4 prosenttia. On aivan turha syyttää rasvaa puhjenneesta diabetesepidemiasta.

Vuosien 1980-1997 välisenä aikana lihavuus lisääntyi 80 prosenttia ja diabetestapausten lukumäärä kasvoi 47 prosenttia. Huikeita kasvulukuja! Jotain meni perusteellisesti pieleen Yhdysvalloissa vuonna 1980. Tutkijoiden antamien tietojen valossa syyttävä sormi osuu hiilihydraatteihin.

Tutkijoiden selkeä viesti on, että hiilihydraattipitoisia ruoka-aineita saa nauttia, mutta olisi otettava hiilihydraatit sieltä kuitupitoisemmasta päästä. Hiilihydraattien diabetesta lisäävä vaikutus tulisi nimenomaan voimistuvan insuliiniresistenssin myötä. Haiman kyky tuottaa insuliinia ei iän myötä enää riitä hillitsemään kohoavaa verensokeria kudosten heikentyneen glukoosin ylösoton takia. Näin tauti pahenee ja ihminen sairastuu diabetekseen kaikkine ikävine sivuoireineen (kasvava riski sairastua sydän- ja verisuonitauteihin, munuais- ja hermostovauriot jne.)  Rasvan ja proteiinin rooli tyypin 2 diabeteksen ilmaantuvuuteen on olemattoman vähäinen.

Tutkijat puhuvat lämpimästi glykemiakuorman (glycemic load, GL) puolesta. Glykemiakuorma ottaa huomioon ruoan sisältämien hiilihydraattien laadun ja määrän. Hyviä hiilihydraatteja ovat matalan GL:n ruoat, joista tässä muutama esimerkki: parsakaali (kaikki kaalit käy!), sienet, sipuli, omena, linssit, soijapavut, ruisleipä ((pieni määrä!), ohrakeitto, uudet perunat ja maustamaton jogurtti. 

Erinomainen tietolähde GL:stä löytyy täältä: Foster-Powell K, Holt SH, Brand-Miller JC. International table of glycemic index and glycemic load values, Am J Clin Nutr 76:5-56, 2002. Paras löytämäni GL-taulukko löytyy täältä: http://www.mendosa.com/gilists.htm  

Oletteko vielä hereillä? Tyypin 2 diabeteksen ehkäisemisessä olisi erittäin tärkeää myöntää nyt tehdyt kauhistuttavat virheet. Diabetesliittojen niin Yhdysvalloissa kuin Suomessakin tulisi valistaa yhä tomerammin pitkälle prosessoitujen hiilihydraattivalmisteiden vaaroista, lopettaa kevyttuotteiden varaan rakennettu terveysvalistus välittömästi, panna piste silmittömälle rasvakammolle (jos ei muu auta niin potkikaa pellolle kaikki rasvasta varoittavat vanhat jäärät, kansanterveyden nimissä!), yhä edelleen pitäisi korostaa liikunnan ja terveellisten elämäntapojen myönteistä vaikutusta. Diabetekseen sairastuneet hyötyvät hiilihydraattien vähentämisestä ja erityisesti panostamisesta laatuun kaikkien energiaravintoaineiden osalta.

Muita diabeteskirjoituksiani voit selata täältä: http://sundqvist.blogspot.com/search/label/diabetes