**
Yhteistyössä on voimaa. Lääkäri Olli Sovijärvi tiedusteli voiko hän tuoda D-vitamiinireferaattinsa tänne blogiini terveystietoisten arvioitavaksi. Se julkaistaan myös keho.netissä. Lääketieteen lisensiaatin monipuoliseen tuotantoon voitte tutustua hänen blogissaan
Integral Life by OlliS. Suosittelen.
Käännetty ja referoitu sekä muokattu artikkelista "Levels of vitamin D and cardiometabolic disorders: systematic review and meta-analysis." Parker J. et al.,
Maturitas 2010 Mar;65(3):225-36.
Lääkäri Olli Sovijärven kommentti:
D-vitamiinitutkimuksen käydessä kuumana ja tutkimustulosten tukiessa toinen tosiaan näyttäisi siltä, että D-vitamiinipitoisuudet vaikuttavat positiivisesti ihmisen terveyteen lukuisalla eri tavalla.
Siksi päivittäinen D-vitamiinilisä alueilla, joissa auringonvaloa ei saada tarpeeksi tulisi olla riittävän suuri terveyshyötyjen saavuttamiseksi.
Nykyinen suositusannos (ikääntyneille) 20 mikrog/vrk Suomessa on mielestäni edelleen auttamattomasti liian alhainen.
Itse henkilökohtaisesti suosittelen potilailleni iästä ja sukupuolesta sekä muusta terveydentilasta riippuen 75-125 mikrog/vrk annoksia. Jopa tätä suuremmat annokset voivat olla hyödyllisiä eikä merkittäviä placeboa suurempia haittavaikutuksia ole raportoitu massiivisillakaan annoksilla.
D-vitamiinitasot ja sydän-verisuonisairaudet: systemaattinen tarkastelu ja meta-analyysi
Sydän-verisuonisairaudet (CVD) yhdessä tyypin 2 diabeteksen (DM2) sekä metabolisen oireyhtymän kanssa ovat maailmanlaajuisesti merkittäviä sairastavuuden ja kuolleisuuden aiheuttajia [1,2]. Lisäksi tiedetään, että korkea verenpaine, dyslipidemia, keskivartalolihavuus sekä sokeriaineenvaihdunnan häiriöt ovat tärkeitä riskitekijöitä sydän-verisuonisairauksille [2,3].
D-vitamiinin puutos on hyvin yleistä koko maapallon väestössä. Arvioidaan että 30-50% aikuisväestöstä kärsii D-vitamiinin puutteesta [4,5]. Erityisesti vanhempi väestö on tälle altis, sillä ikääntymisen myötä ihon kyky syntetisoida auringonvalosta D-vitamiinia vähenee [6].
D-vitamiinin tiedetään olevan tärkeä säätelijä luun mineraalitasapainossa ja se on yhdistetty myös lukuisiin muihin patofysiologisiin mekanismeihin. Onkin arvioitu, että D-vitamiinireseptoreita löytyy yli 36 kudostyypistä [7]. Lisäksi uusimmat tutkimukset ovat osoittaneet matalien d-vitamiinipitoisuuksien ja sydän-verisuonitautien sekä diabeteksen olevan yhteydessä toisiinsa [4, 8-10]. Näiden osalta kuitenkin tutkimukset eroavat toisistaan niin metodologisesti, populaation osalta kuin tulosten esittämisen kannalta.
Tämä systemaattinen tarkastelu ja meta-analyysi arvioi D-vitamiinitasojen merkitystä kardiometabolisten sairauksien riskitekijänä.
Metodit:
Tutkijaryhmä suoritti systemaattisen kirjallisuushaun D-vitamiinin (25-hydroxy vitamin D (25OHD)) ja kardiometabolisten häiriöiden suhteesta aikuisväestössä. Haku tehtiin PubMed:stä sekä Web Of Knowledge -tietokannoista kokonaisuudessaan.
Hakutermeinä käytettiin lukuisia MESH-termistöön kuuluvia termejä kuten "diabetes mellitus", "metabolic syndrome X", "cardiovascular diseases" sekä D-vitamiinin osalta "vitamin D", "cholecalcif*" ja "vit D".
Tutkimus hyväksyttiin, mikäli se täytti seuraavat kriteerit:
1) "poikkileikkaus-tutkimukset" (cross-sectional), tapaus-verrokki (case-control), joukkotutkimus tai satunnaistettu kontrolloitu tutkimus (RCT)
2) D-vitamiinin mittauksessa käytetty seerumin 25OHD-pitoisuutta
3) tutkimukset, joissa on arvioitu 25OHD-pitoisuuksien suhdetta kardiometabolisiin häiriöihin (kts. edellä)
4) julkaisu millä tahansa kielellä
Tutkimus hylättiin mikäli:
1) kohderyhmä oli alle 18-vuotiaita
2) kohderyhmänä oli raskaana olevat naiset
3) tutkittava sairasti tyypin I diabetesta
4) potilaalla oli lisäkilpirauhasen sairaus tai muu D-vitamiinin aineenvaihduntaan vaikuttava sairaus
5) tutkimus oli tehty eläimillä
Tutkimuksessa vertailtiin korkeimman seerumin 25OHD -ryhmää matalimman ryhmän kanssa, jossa matalin ryhmä oli viitearvona. Ne, joissa data esitettiin käänteisesti korkeimman 25OHD arvon ollessa viitearvona, laskettiin näille vetosuhteet (odds ratios) sekä 95% luottamusvälit.
Tekijät suorittivat kumulatiivisen meta-analyysin kronologisessa järjestyksessä julkaistuista tutkimuksista (tarkempien tilastollisten analyysien osalta kts. alkuperäinen tutkimus).
Tulokset:
Arvioitavia tutkimuksia seulomisen jälkeen jäi 6049:stä jäljelle 81 tutkimusta (full text studies). Vielä tarkemman tarkastelun jälkeen tästä poistettiin 46 tutkimusta tutkimusmetodiikan puutteiden vuoksi. Tästä vielä 16 tutkimusta jätettiin pois puutteellisten päätetapahtumien tai muun metodiikan puutoksen osalta. Lopullisessa tarkastelussa oli 33 odds ratio:ta 28:sta itsenäisestä tutkimuksesta (kts. alkuperäinen tutkimus).
Tutkimuksissa oli mukana yhteensä 99745 osallistujaa. Kaikki tutkimukset on julkaistu vuosina 1990-2009, joista suurin osa (89%) vuosina 2004-2009. Tutkimuksissa oli sekä kaupunki- että maaseutuväestöä, tutkittavien keski-ikä vaihteli 40.5 - 74.5 vuoden välillä ja 89%:ssa tutkimuksista oli mukana molempia sukupuolia.
Yli puolessa tutkimuksista päätetapahtumana oli sydän-verisuonisairaudet (57%), metabolinen oireyhtymä oli 25%:ssa tutkimuksista ja DM2 raportoitiin 18%:ssa tutkimuksista.
Riskin kannalta:
Yli 85% tutkimuksista (29/33 OR) raportoivat korkeiden D-vitamiinitasojen olevan yhteydessä matalaan kardiometabolisten sairauksien esiintyvyyteen. Kolmessa tutkimuksessa oli päinvastainen tulos ja yhdessä tutkimuksessa ei havaittu yhteyttä näiden välillä.
Järjestettäessä odds ratio:t kronologisesti julkaisujärjestykseen havaittiin johdonmukainen kehitys korkeiden D-vitamiinitasojen ja vähentyneen kardiometabolisten sairauksien riskissä.
Tutkimustyylin kannalta:
Kaikissa joukkotutkimuksissa löytyi selvä yhteys korkeiden D-vitamiinitasojen ja vähentyneen kardiometabolisten sairauksien välillä yhdistetyn odds ration ollessa 0.42 (95% luottamusväli (CI) 0.28 - 0.65). Poikkileikkaustutkimuksissa 83%:ssa havaittiin vähentynyt sairastavuus kardiometabolisiin tauteihin korkeilla D-vitamiinitasoilla.
Päätetapahtuman kannalta:
Korkea D-vitamiinipitoisuus on yhteydessä vähentyneeseen kardiometabolisten sairauksien esiintyvyyteen kolmea tutkimusta lukuun ottamatta (yhdistetty OR 0.67, CI 0.55 - 0.81). Kaikki kahdeksan tutkimusta, joissa päätetapahtumana oli metabolinen oireyhtymä (MBO) havaittiin selvä MBO:n väheneminen korkeilla d-vitamiinitasoilla (yhdistetty OR 0.49, CI 0.38 - 0.64).
Diabeteksen ollessa päätetapahtumana korkea D-vitamiinipitoisuus oli yhteydessä alentuneeseen sokeritaudin sairastavuuteen seitsemässä tutkimuksessa yhdeksästä (yhdistetty OR 0.57, CI 0.43 - 0.74).
Tutkimukset olivat hyvin heterogeenisia ja siksi tilastollisessa analyysissä käytettiin satunnaistetun mallin sijaan kiinteää mallia (kts. tarkempi analyysi alkuperäisestä tutkimuksesta).
Keskustelu:
Kyseessä on ensimmäinen systemaattinen tarkastelu ja meta-analyysi D-vitamiinin ja kardiometabolisten oireyhtymien välisestä yhteydestä.
Yleisesti havaittiin (85% tutkimuksista), että korkea D-vitamiinipitoisuus on yhteydessä 43% vähenemiseen karidiometabolisissa sairauksissa arvioitaessa kaikkia päätetapahtumia (CVD, DM2, MBO) ja tämä oli riippumaton tutkimusasetelmasta.
Yksilötasolla arvioitaessa havaittiin korkeiden D-vitamiinitasojen vähentävän riskiä saada sydän-verisuonisairaus (33% vs. matala D-vit. taso), tyypin 2 diabetes (55% matalampi) ja metabolinen oireyhtymä (51% matalampi).
Lisäksi havaittiin käänteinen suhde D-vitamiinipitoisuuden ja liikalihavuuden, lipidiprofiilin ja verenpaineen osalta (mitä matalampi D-vitamiinipitoisuus, sitä lihavampi henkilö, sitä korkeammat veren rasva-arvot ja sitä korkeampi verenpaine) [11-15].
Mekanismit, mitkä selittävät nämä muutokset, eivät kuitenkaan ole täysin selvillä. D-vitamiini voi vaikuttaa geenien suoraan ilmentymiseen tai D-vitamiinireseptorien tai solunsisäisen ja -ulkoisen kalsiumin säätelyn kautta; mahdollisesti kaikkien näiden mekanismien välityksellä.
Zittermann ym. [16] esittävät matalien D-vitamiinitasojen liittyvän lisääntyneeseen sydän-verisuonitautien esiintymiseen. Zittermann kuvaa erilaisia mekanismeja, jotka voisivat olla tämän taustalla: verisuonien seinämän kalkkeutumista estävien matriksin proteiinien lisääntyminen D-vitamiinin avulla; D-vitamiinin funktio tulehdusta välittävien sytokiinien estäjänä; matalan D-vitamiinipitoisuuden yhteys lisääntyneeseen reniini-angiotensiini-systeemin aktivaatioon, mikä johtaa kohonneeseen verenpaineeseen [17]. Nämä ovat siis toistaiseksi vielä vain hypoteeseja mahdollisesta mekanismista.
Yhdessä tutkimuksessa havaittiin korkeiden D-vitamiinipitoisuuksien olevan yhteydessä lisääntyneeseen tyypin 2 sokeritaudin esiintyvyyteen. Tämä tutkimus oli tehty pelkästään tummaihoisella väestöllä ja viittaa siihen, että D-vitamiinin vaikutukset voivat olla erilaisia tässä etnisessä ryhmässä. Lisätutkimuksia tämän suhteen kuitenkin tarvitaan.
Johtopäätökset:
Kyseessä on ensimmäinen meta-analyysi aiheesta, missä osoitetaan mahdollisen korkean D-vitamiinipitoisuuden hyöty kardiometabolisten sairauksien ehkäisyssä ja hoidossa. Yhteys oli merkittävä kaikkien päätetapahtumien osalta ja kaikissa tutkimusasetelmissa yhteensä 28 tutkimuksessa, joissa oli 99745 ihmistä, sekä miehiä että naisia eri etnisistä rymistä.
Tutkimuksen rajoituksina on ainoastaan poikkileikkaustutkimusten tai havainnointitutkimusten käyttö datana ja siksi syy-seuraussuhteen osoittamiseen tarvitaan lisätutkimuksia.
Erityisesti tarvitaan kontrolloituja tutkimuksia D-vitamiinilisän käytön ja kardiometabolisten sairauksien vähenemisen syy-seuraus-suhteen osalta.
Viitteet:
[1] J.P. Despres, P. Poirier, J. Bergeron, A. Tremblay, I. Lemieux and N. Almeras, From individual risk factors and the metabolic syndrome to global cardiometabolic risk, Eur Heart J Suppl 10 (B) (2008), pp. B24–B33.
[2] S.M. Grundy, A changing paradigm for prevention of cardiovascular disease: emergence of the metabolic syndrome as a multiplex risk factor, Eur Heart J Suppl 10 (B) (2008), pp. B16–B23.
[3] M. Fisher, Cardiometabolic disease: the new challenge?, Pract Diabetes Int 23 (3) (2006), pp. 95–97.
[4] J.H. Lee, J.H. O’Keefe, D. Bell, D.D. Hensrud and M.F. Holick, Vitamin D deficiency an important, common, and easily treatable cardiovascular risk factor?, J Am Coll Cardiol 52 (December (24)) (2008), pp. 1949–1956.
[5] V. Tangpricha, E.N. Pearce, T.C. Chen and M.F. Holick, Vitamin D insufficiency among free-living healthy young adults, Am J Med 112 (June (8)) (2002), pp. 659–662.
[6] M.F. Holick, L.Y. Matsuoka and J. Wortsman, Age, vitamin-D and solar ultraviolet light, Lancet 2 (8671) (1989), pp. 1104–1105.
[7] M.L. McCullough, R.M. Bostick and T.L. Mayo, Vitamin D gene pathway polymorphisms and risk of colorectal, breast, and prostate cancer, Annu Rev Nutr 29 (2009), pp. 111–132.
[8] X. Palomer, J.M. Gonzalez-Clemente, F. Blanco-Vaca and D. Mauricio, Role of vitamin D in the pathogenesis of type 2 diabetes mellitus, Diabetes Obes Metab 10 (March (3)) (2008), pp. 185–197.
[9] D.E. Wallis, S. Penckofer and G.W. Sizemore, The “sunshine deficit” and cardiovascular disease, Circulation 118 (September (14)) (2008), pp. 1476–1485.
[10] L. Lu, Z. Yu and A. Pan et al., Plasma 25-hydroxyvitamin D concentration and metabolic syndrome among middle-aged and elderly Chinese individuals, Diabetes Care 32 (July (7)) (2009), pp. 1278–1283.
[11] M.F. Holick, Vitamin D deficiency, N Engl J Med 357 (July (3)) (2007), pp. 266–281.
[12] R. Scragg, M. Sowers and C. Bell, Serum 25-hydroxyvitamin D, diabetes, and ethnicity in the Third National Health and Nutrition Examination Survey, Diabetes Care 27 (December (12)) (2004), pp. 2813–2818
[13] K.C. Chiu, A. Chu, V.L. Go and M.F. Saad, Hypovitaminosis D is associated with insulin resistance and beta cell dysfunction, Am J Clin Nutr 79 (May (5)) (2004), pp. 820–825.
[14] E. Hypponen, B.J. Boucher, D.J. Berry and C. Power, 25-Hydroxyvitamin D, IGF-1, and metabolic syndrome at 45 years of age: a cross-sectional study in the 1958 British Birth Cohort, Diabetes 57 (February (2)) (2008), pp. 298–305.
[15] A.G Pittas, J. Lau, F.B. Hu and B. Dawson-Hughes, The role of vitamin D and calcium in type 2 diabetes. A systematic review and meta-analysis, J Clin Endocrinol Metab 92 (June (6)) (2007), pp. 2017–2029.
[16] A. Zittermann, S.S. Schleithoff and R. Koerfer, Putting cardiovascular disease and vitamin D insufficiency into perspective, Br J Nutr 94 (October (4)) (2005), pp. 483–492.
[17] E. Giovannucci, Vitamin D and cardiovascular disease, Curr Atheroscler Rep 11 (November (6)) (2009), pp. 456–461 [article].
Muita kirjoituksia D-vitamiinista:
