*
Kirjoitettu 19.9.2010, täydennetty 20.9.2010 ja 22.9.2010. Tätä kirjoitusta luetaan ja kommentoidaan erittäin vilkkaasti.
Ystäväni dosentti Mikael Fogelholm haluaa saada näkyvyyttä ajatuksilleen käynnissä olevasta rasvakeskustelusta. Suomen suosituin terveysblogi lienee oikea paikka tälle asialle. Pyydän asiallista kommentointia, kiitos!
Fogelholm on tutustunut vilkkaaseen keskusteluun ja täydentänyt omaa kirjoitustaan (
näkyy punaisella fontilla).
UUTTA!
Professori Kari Salminen kommentoi Mikael Fogelholmin (alla) kirjoitusta näin:
Mikael Fogelholm on purkanut tuntojaan Christerin blogissa. Muutama kommentti hänen kirjoituksensa neljään kohtaan lienee paikallaan.
Kohta 1.
Mikael osoittaa erinomaista rohkeutta myöntäessään aikaisemmista kannanotoistaan ja virallisesta linjasta poiketen, ettei tyydyttyneellä rasvalla ole yhteyttä sydän- ja verisuonisairastuvuuteen ja –kuolleisuuteen (myöh. CHD). Se ei liene helppoa hänen toimintaympäristössään.
Perääntyessään vanhoista asenteista hän väittää, että tyydyttyneen rasvan korvaaminen monityydyttymättömällä parantaisi CHD-tilannetta. Hän toteaa: ”Tällaisen vaihdon vaikutus on kohorttitutkimuksissa hyvin selvä”. Asia ei suinkaan ole näin yksioikoinen.
Menten ym. (Mikaelin kirjoituksessa olevan viitteen sivu 663) selvitys sanoo yksikäsitteisesti: ”polyunsaturated fatty acids relative to saturated fatty acids …not significantly associated with CHD”. Skeaff ja Miller toteavat FAO/WHO-asiantuntijakokoukselle laatimassaan pohjapaperissa (Ann Nutr Metab 2009;55:173-201, sivu 188): ”High P/S diets reduced the risk of total CHD events (p = 0.050, siis juuri merkitsevyyden rajalla), mutta jatkavat sivulla 195 ”however, this (fatal CHD) was significant only after inclusion of results from the Oslo study which included smoking cessation as part of the treatment”.
Menten ym. tutkimusta käsitellessään Mikael kirjoittaa “…ei tämä analyysi osoita, että tyydyttynyt rasva olisi terveellinen tai jollakin tavalla tyydyttymätöntä parempi”. En ole nähnyt kenenkään väittävän, että tyydyttynyt olisi tyydyttymätöntä parempi. Molemmat ovat hyviä ja terveellisiä annoksesta riippuen. Käsittelen tätä seikkaa jäljempänä.
Mikael viittaa näkemyksensä tueksi Mozaffarianin ym. ja Jacobsenin ym. meta-analyyseihin (viitteet Mikaelin kirjoituksessa). Molemmat perustavat analyysinsä vahvasti em. Oslo-tutkimukseen ja erityisesti mm. suomalaisiin 1960-luvun mielisairaalatutkimuksiin, jollaisia yksikään eettinen toimikunta ei enää hyväksyisi. Nämä käsittämättömän epäeettiset tutkimukset eivät olleet sokkoutettuja ja kaiken huipuksi lähes puolet tutkituista potilaista vaihtui tutkimuksen aikana. Jään ihmettelemään, kuinka kukaan tutkija voi edelleen suhtautua niihin vakavasti.
Kohta 2.
Mikael viittaa A-talk keskusteluun ja ranskalaiseen suositukseen. Minä todella mainitsin tyydyttyneen rasvan saantisuositukseksi 12 %, Mikael nyt puolestaan alle 12 %. Todellisuudessa suositus on ”yhtä suuri tai alle 12 %”. Valitan osaltani epätäsmällisyyttä.
Tyydyttyneiden määrää ehkä vielä tärkeämpi on suosituksen kannanotto monityydyttymättömiin rasvahappoihin, mistä keskustelussa kyllä mainitsin. Tätä seikkaa Mikael ei valitettavasti kommentoi. Se osuu arkaan paikkaan. Suositus nimittäin rajoittaa Suomessa mainostetun linolihapon (omega-6) saannin 4 %:iin ja alfa-linoleenihapon (omega-3) 1 %:iin, siis nämä monityydyttymättömät yhteensä 5 %:iin. Suomessa suositus on kaksi kertaa suurempi eli 10 %. Haluankin varoittaa tässä ja nyt monityydyttymättömien rasvahappojen liiallisesta ja erityisesti niiden keskinäisestä epätasapainoisesta saannista.
Monityydyttymättömien ja tyydyttyneiden rasvahappojen saantisuhteeseen, ns. P/S-suhteeseen, ei ranskalainen eikä mikään muukaan arvovaltainen suositus ota kantaa. Se onkin viisasta, koska koko suure on hölynpölyä. Suhdehan ei esimerkiksi mitenkään erittele paljolti vastavaikutteisia omega-6 ja omega-3 rasvahappoja, vaan yhdistää ne mielivaltaisesti suureeseen P. Suosittelen luettavaksi paria viimeaikaista debattikirjoitusta (Aro A. Duodecim 2009;125:1825 ja Duodecim 2010;126:1188-9, Salminen K. Duodecim 2010;126;1187-8)
Kohta 3
Tunnustus Mikaelille. Hän on aktiivisesti korjannut vallitsevaa virallista linjaa, joka on pitkään ja pontevasti suosittanut hiilihydraatteja. Vihdoinkin on ymmärretty, että koko käsite ryhmänä on yhtä epätäsmällinen ja harhaanjohtava kuin esimerkiksi monityydyttymättömät rasvahapot.
Kohta 4
Mikael on laatinut kirjoituksensa ilmeisen tunnekuohun vallassa. Minä toivon sydämestäni, että hän välittämättä nimettömistä parjaajista jatkaa edelleen modernia, uusia näkökulmia hakevaa esiintymistään mediassa. Me kaikki, jotka olemme rasvakeskusteluun lähteneet, saamme vain luvan kestää kritiikkiä, parjaamistakin.
Jos joku nimetön kutsuu Pekka Puskaa ”kansanmurhaajaksi”, voin kertoa, että aikoinaan Tiede 2000-lehden päätoimittaja pääkirjoituksessaan kutsui minua ”kuolemankauppiaaksi”. Tällaisesta asioita ymmärtämättömästä hörhöilystä ei vain yksinkertaisesti kannata välittää. Se on häpeä herjaajalle.
Siis Mikael, jatketaan ajatusten vaihtoa tieteen pohjalta kansanterveyden parhaaksi.
Kari Salminen
Professori
*************** Mikael Fogelholmin kirjoitus alkaa tästä *****************
Tämän blogikirjoituksen tarkoitus on tuoda ajatuksiani julki sellaiselle ryhmälle (vähähiilihydraattisen ruokavalion eli VHH kannattajille), joka ei yleensä kaipaa mielipiteitäni – tai kaipaa mielipiteitäni vain siksi, että niitä pääsee sitten haukkumaan ja lyttäämään. Tästä huolimatta haluan nyt ”rasvasodan” ollessa kuumimmillaan tuoda neljä ajatusta julki Christerin palstan laajalle lukijakunnalle. Tämä ei ole avaus keskusteluun, jossa olen mukana. Päinvastoin: oman mielenrauhan säilyttämiseksi en lue Christerin palstaa enää enkä tule tutustumaan siihen, minkälaista palautetta tämä kirjoitukseni herättää. Luettuanne tämän blogin minua saa siis ihan vapaasti mollata ja pyytää eroamaan ja samalla voitte vaikka ihmetellä, miten ajatusmaailmaltaan todella rajoittunut on nykypäivän ravitsemustieteen dosentti.
1. Rasvan itsenäinen vaikutus terveyteen
A-talkin keskustelussa ja muuallakin on usein vedottu siihen, ettei tyydyttyneellä rasvalla (eikä välttämättä tyydyttymättömälläkään) ole itsenäistä yhteyttä kuolleisuuteen tai sydäntautisairastavuuteen. Tämä on ihan oikea havainto, en ole sitä millään tavoin pyrkinyt kiistämään.
Minusta vain rasvan tai minkään muunkaan energiaravintoaineen itsenäisen vaikutuksen merkitys on käytännössä täysin epäselvä. Omega-3 rasvahappojen itsenäistä vaikutusta terveyteen voisi kai vielä tutkia niin, että satunnaistetaan tutkittavat omega-3 ja placeboryhmiin. Mutta kun muutetaan ruoan rasvahappojen laatua ja/tai määrää, vaikutukset ulottuvat aina toisiin energiaravintoaineisiin ja ruoka-aineisiin. Sellaista asiaa kuin energiaravintoaineen itsenäinen vaikutus terveyteen ei oikeastaan ole ja siksi tämä kysymys on minusta enemmänkin tieteellisesti, kuin käytännössä kiinnostava.
Oikeastaan kaikissa rasvan laadun merkitystä käsitelleissä interventioissa on samanaikaisesti vaihdettu tyydyttynyttä ja tyydyttymätöntä rasvaa. Tällaisen vaihdon vaikutus on myös kohorttitutkimuksissa hyvin selvä: kun tyydyttymätöntä tulee enemmän ja tyydyttynyttä vähemmän, terveysennuste paranee (esim. Mozaffarian D, Micha R, Wallace S (2010) Effects on Coronary Heart Disease of Increasing Polyunsaturated Fat in Place of Saturated Fat: A Systematic Review and Meta-Analysis of Randomized Controlled Trials. PLoS Med 7(3): e1000252. doi:10.1371/journal.pmed.1000252 tai Jakobsen ym. Am J Clin Nutr. 2009 May;89(5):1425-32.).
A-talk ohjelmassa viitattiin Menten ym. meta-analyysiin (Arch Intern Med. 2009 Apr 13;169(7):659-69). Siinä siis ei sen enempää tyydyttynyt kuin tyydyttymätön rasva ollut yhteydessä sydänsairauteen. Viittaisin jo yllä tähän. Katsauksessa on tosin muita kiinnostavia (merkitseviä) itsenäisiä yhteyksiä, joita ei A-talkissa kukaan halunnut tai muistanut kommentoida (en minäkään, ikävä kyllä): Välimeren dieetillä (jossa on mm. paljon kertatyydyttymätöntä suhteessa tyydyttyneeseen), E-vitamiinilla, beetakaroteenilla, kalalla, kalaperäisellä omega-3 rasvalla, kertatyydyttymättömillä rasvoilla, pähkinöillä ja täysjyväviljalla oli suojavaikutus suhteessa sydänsairastavuuteen. Kaikki nämä edellä mainitut ovat taas yhteydessä mm. vihannesten ja hedelmien ja/tai kala- ja kasvirasvan suureen saantiin – ei tyydyttyneeseen rasvaan.
Viimeinen kommentti Menten analyysiin liittyen on se, että kun sen enempää tyydyttynyt kuin tyydyttymätön eivät olleet itsenäisesti yhteydessä sydäntauteihin, ei tämä analyysi (kuten eivät mitkään muutkaan) osoita, että tyydyttynyt olisi terveellinen tai jollain tavalla tyydyttymätöntä parempi.
2. Ranskalaisten ruokavalio
Ranskalaisten väitetään usein lotraavan voilla ja kermalla enemmän kuin pohjoismaalaisten ja olevan siksi terveempiä. Löysin yhden tuoreen raportin ranskalaisten ravinnonsaannista (Drewnovski ym. J Am Coll Nutr. 2009 Feb;28(1):22-9.) Tässä rasvan saanti oli 37 % energiasta (Suomessa n. 31) ja tyydyttyneen 16 % (Suomessa n. 14). Meillä siis tyydyttyneen osuus on suurempi. Ranskalaisten suurempi rasvan saanti on minusta ihan ok ja sen jopa sen mukainen, mikä minusta on ihan hyvin yhteydessä terveyteen – jos laatu on kunnossa.
Kannattaa vielä muistaa ranskalaisen ja suomalaisen ruokavalion muut erot: Ranskassa on enemmän vihanneksia ja hedelmiä sekä punaviiniä, mutta vähemmän viljakuitua (esim. leipä on vielä vaaleampaa kuin meillä).
A-talkin ohjelmassa esiteltiin Ranskan elintarviketurvallisuusviraston kannanottoa ravitsemussuosituksiin (AFSSA Request no. 2006-SA-0359). Kari Salminen nosti esiin sen, että paperissa ehdotetaan tyydyttyneen rasvan suosituksi 12 % ja että tämä osoittaisi ranskalaisten myötämielisyyden tätä rasvatyyppiä kohtaan. Paperin luettuani olen eri mieltä. Ensiksikin siinä lukee selvästi, tyydyttyneen osuudeksi ehdotetaan alle 12 %. Lisäksi paperissa sanotaan, että tyydyttymättömän osuudelle on laadittava alaraja, jotta sydänterveydelle riskiä aiheuttavan (”atherogenic in excess”) tyydyttyneen rasvan saanti ei nouse liian suureksi. Tämä kuitenkin jätettiin kertomatta keskustelussa. Sinänsä kiinnostavaa on se, että työryhmä suosittelee rasvan kokonaissaanniksi 35-40 % energiasta.
Tämän sanottuani totean, ettei maiden välisiä vertailuja pidetä hyvinä tapoina kertoa altisteen ja vasteen välisestä yhteydestä. Nämä ns. ekologiset vertailut pikemminkin tuottavat hypoteeseja kuin testaavat niitä.
3. Tutkijoiden moraali
Useissa yhteyksissä on todettu, etteivät tutkijat halua saada tuloksia, jotka kumoaisivat vallitsevan konsensuksen. Olen tästä aika ihmeissäni. Miksi niin eivät? Jos joku aukottomasti todistaisi tyydyttyneen rasvan olevan sydäntautien kannalta tyydyttymätöntä terveellisempää, sehän julkaistaisi heti korkeatasoisissa lehdissä. Tästä kertoo se, että VHH-dieettien myönteinen yhteys laihtumistulokseen on saanut ainakin kaksi julkaisuja N Engl J Med:ssä.
Lisäksi esimerkiksi minä olen monta kertaa ja pitkään todennut, että todisteet nopeasti imeytyvien ja vähäkuituisten hiilihydraattien haitoista ovat nyt niin selvät, että tämän pitäisi heijastua suosituksiin ja ruokaympyrään tai –pyramidiin. Emme me tutkijat härkäpäisesti pidä kiinni vanhasta, jos riittävästi hyvää tutkimusta saadaan perustaksi näkemyksen muuttamiselle.
4. Nettikirjoittelun taso
Kun luin varovaisesti A-talk ohjelman jälkeen A-tuubissa olevaa nettikirjoittelua (ja kun olen jossain määrin seurannut Christerin palstan keskustelua), aloin olla yhä hämmentyneempi ja osin pettyneempi. Meidän maamme koulutusjärjestelmää kehutaan ja aina sanotaan, että suomalaiset ovat niin hyvin koulutettuja. Tämä koulutusjärjestelmämme ei kuitenkaan ilmeisesti heijastu hyviin käytöstappoihin. Etenkin nimimerkin suojassa ihmiset heittävät lokaa toisten päälle niin paljon kuin sielu vain sietää. Tässä yhteydessä haluan mainita, että vaikka en ole Sami Uusitalon kanssa lainkaan samaa mieltä useimmista asioista, annan hänelle tunnustuksen reippaudesta esiintyä omalla nimellä.
Kun joku sanoo A-tuubissa Pekka Puskaa kansanmurhaajaksi, tämä kertoo minusta enemmän kirjoittajasta itsestään kuin Pekasta.
Kysymys, johon en osaa vastata, on tämä: Miksi VHH-ihmiset esiintyvät chateissään niin uhoavasti, aggressiivisesti ja jopa uhkaavasti? Miksi toisen vähemmistöryhmän edustajat eli vegaanit eivät käyttäydy lainkaan huonosti?
Ystävällisin terveisin,
Mikael Fogelholm
Muita kirjoituksia rasvakeskustelusta: