Ravitsemus ja aineenvaihdunta on monimutkaista

***

Olen muutaman viikon verran lukenut kirjaa nimeltään "Nutrition and Metabolism". Se on vuonna 2009 painettu käsittämättömän laaja kirja, jonka tekemiseen on osallistunut kymmeniä eturivin tutkijoita.

Suosittelen lämpimästi kirjan hankintaa. Se pistää nöyräksi. Sillä niin paljon tiedämme jo ravitsemuksesta ja siihen liittyvästä aineenvaihdunnasta, mutta niin vähän osaamme soveltaa tietoa diabeteksen, lihavuuden ja sydän- sekä verisuonitautien hoitoon. Niin paljon on vastaustaan odottavia kysymyksiä. Pistän tähän kirjan pää-ajatuksia tänne blogiini (toistaiseksi paljon on luettavissa vain Lontoon murteella, mutta kunhan kerkiän, niin käännän ne suomen kielelle). Voitte kysyä kirjaan liittyviä asioita, niin voin sitten katsoa mitä mieltä tämän planeetan parhaat asiantuntijat ovat asiasta. Tämän parempaa tietoa ei ole tarjolla.

Yleisviesti on, että lihavuusepidemia uhkaa kääntää terveysmittarit taaksepäin. Asiantuntijat suhtautuvat yllättävän myönteisesti hiilihydraattitietoiseen ruokavalioon. Välimeren ruokavalio saa laajaa kannatusta. Liiallista sokerin saantia pidetään pääsyyllisenä moniin sairauksiin. Vähän rasvaa sisältävä ruokavalio saa jyrkän tuomion.

Nutrition and the Metabolic Syndrome: A Twenty-First-Century Epidemic of Obesity and Eating Disorders
Christos S. Mantzoros

Lisääntynyt energian saanti johtaa lihavuuteen. Tämä kehitys on yhä yleisempää niissä yhteiskunnissa, joita leimaa länsimainen käsitys ravitsemuksesta. Ylipaino johtaa metaboliseen oireyhtymään, lisääntyneeseen sairastuvuuteen ja kuolleisuuteen. Ylipainoiset menehtyvät diabetekseen, sydän- ja verisuonitauteihin ja syöpään, vain muutamia sairauksia mainitaksemme. Kyseessä on epidemian mittasuhteet saavuttanut epäkohta länsimaisessa yhteiskunnassa.

Positiivinen energiatase, joka ilmenee kohonneena painoindeksinä (BMI), ei ole mikään uusi ilmiö. Painoindeksi on noussut useiden vuosikymmenten aikana, mutta 1970-luvun puoleenväliin asti lisääntynyt BMI viestitti lähinnä terveydestä ja pitkästä iästä. Ihan viime vuosikymmeninä yhä jatkuva BMI:n kasvu on merkinnyt terveyden riskitekijöiden lisääntymistä terveysarvojen kustannuksella. Me olemme nyt niin lihavia, että meitä uhkaa sairastuminen moniin kroonisiin sairauksiin. Tämä ilmiö uhkaa hidastaa ja pahimmillaan jopa kääntää väärään suuntaan suotuisaa kehitystä ihmisen eliniänodotteessa.
Ravitsemus ja liikunta ovat lihavuuden ja siitä johtuvien sairauksien hoidon kulmakiviä. Ravitsemussuositukset ovat muuttuneet viime vuosina. Tämä johtuu siitä, että tehdään yhä enemmän tarkasti kontrolloituja tutkimuksia ja interventiotutkimuksia, joista muodostuu yhä selkeämpi käsitys terveellisestä ravinnosta. Näin pystymme yhä tehokkaammin käyttämään hyväksi ravitsemustietoa. Toivokaamme, että diagnostiset ja hoidolliset menetelmät tulevat yhä paremmiksi. Uusia lääkkeitä testataan koko ajan ja uusia kirurgisia toimenpiteitä kehitellään ja sovelletaan.

Genes and Gene–Environment Interactions in the Pathogenesis of Obesity and the Metabolic Syndrome
Despina Sanoudou, Elizabeth Vafiadaki, and Christos S. Mantzoros
• Viime vuosina liikalihavuus on lisääntynyt tosi nopeasti, synnyttäen erityisesti länsimaihin laajan kirjon kansanterveydellisiä ongelmia.
• Maailman terveysjärjestön (WHO) mukaan arviolta 1 miljardilla ihmisellä on ylipainoa (painoindeksi on suurempi kuin 25 kg/m2) ja 300 miljoonaa ihmistä kärsii merkittävästä lihavuudesta (painoindeksi on suuremoi kuin 30 kg/m2).
• Lisääntyneen lihavuuden vanavedessä metabolinen oireyhtymä ja kakkostyypin diabetes ovat myöskin saavuttaneet epidemian mittasuhteet.
• Perintötekijöissämme ei ole tapahtunut merkittäviä muutoksia 50 viime vuoden aikana. Sen sijaan ravitsemuksessa ja elämäntavoissamme on muutoksia tapahtunut. Tämä asetelma on paljastanut meille kaikessa karuudessaan kuinka perinnöllinen alttius voi vaikuttaa siihen miten me reagoimme ympäristössämme tapahtuneisiin muutoksiin kuten esimerkiksi ravitsemuksessa ja liikunnassa.

Environmental Inputs, Intake of Nutrients, and Endogenous Molecules Contributing to the Regulation of Energy Homeostasis
Theodore Kelesidis, Iosif Kelesidis, and Christos S. Mantzoros
• Viimeisten 20 vuoden aikana tapahtunut voimakas lihavuuden ja siitä johtuvien sairauksien lisääntyminen erityisesti kehittyneissä maissa, on johtanut tiiviseen tiedeyhteisön tutkimusyhteistyöhön. Luonnollisesti meille on syntynyt selkeämpi kuva siitä mitkä fysiologiset ja molekyylitason mekanismit määrittelevät painonkehityksemme suunnan.
• On vast'ikään selvinnyt, että elopainoamme säätelevät erilaiset hormonit ja neuropeptidit ovat kiinteästi kytköksissä elimistömme homeostaasiin.
• Uutta tietoa on saatu myös energiatasapainon säätelystä, lähtien klassisista alkuperäistutkimuksista koskien aineenvaihduntatuotteiden aistimista. Siitä tieto on edennyt kudosten ja aivojen välistä vuorovaikutusta selvittävään suuntaan, päätyen lopulta aivan äskettäin löydettyjen reittien pariin missä säädellään energiatasapainoamme.
• Ymmärtäessämme paremmin näiden ilmiöiden taustalla olevia molekyylitason tapahtumia, voimme tarjota uusia lääkeratkaisuja lihavuuden, syömishäiriöiden ja vastaavien sairauksien hoitoon.

Central Integration of Environmental and Endogenous Signals Important in the Regulation of Food Intake and Energy Expenditure
Iosif Kelesidis, Theodore Kelesidis, and Christos S. Mantzoros
• Koko maailmaa ravistava lihavuusepidemia on pakottanut etsimään tutkimusten avulla lisää tietoa ruokahalun säätelystä.
• Lihavuus voidaan määritellä klassisen geeni-ympäristötekijä -asetelman tasolla ilmiöksi, jossa ihmisen geenit herkistyvät niille ympäristötekijöille, jotka säätelevät energiansaantiamme ja -kulutusta. Lihavuusepidemia voidaan myös nähdä puhtaasti energiatasapainon ongelmana.
• Ravinnonotto ja energiankulutus on riippuvaista siitä minkälaisia signaaleja hermostomme, hormonimme ja aineenvaihduntamme välittää koko elimistöllemme.
• Energiatasapainon monimutkainen säätely hoituu pääosin ruoansulatusjärjestelmän ja muiden kudosten erittämien hormonien kautta. Tärkeässä roolissa on myös kylläisyyskeskus hypotalamuksessa ja aivorungossa.
• Meidän ymmärryksemme on tosi puutteellisella tasolla tässä hormonivälitteisessä energiansäätelyssä. Tarvitaan paljon tutkimusta selvyyden saamiseksi.
• Parempi tieto energiatasapainon säätelyyn liittyvistä tekijöistä avaa paremmat mahdollisuudet kääntää epäedullinen kehitys lihavuusepidemiassa toiseen suuntaan.

Insulin Resistance in States of Energy Excess: Underlying Pathophysiological Concepts
Susann Blüher and Christos S. Mantzoros
• Lihavuusepidemia ja siihen liittyvät metaboliset häiriöt sekä sydän- ja verisuonisairaudet ovat yhä yleisimpiä ja tärkeämpiä hoitaa.
• Siitä huolimatta, että tietomme on valtavasti lisääntynyt viime vuosikymmeninä, on edelleen hämäryyden peitossa miten nämä sairaudet oikeastaan puhkeavat.
• Metabolisen oireyhtymän puhkeaminen on yhteydessä huonosti toimivaan rasvakudokseen. Tämä häiriö saa alkunsa joko häiriintyneestä rasvan varastoinnista tai liian suuresta kroonisesta energian saannista.
• Tästä seuraa paljon ikävää: rasvasolut suurentuvat ja kun tähän yhdistyy voimakas rasvan varastoituminen lihaksissa ja maksassa, menevät sekaisin myös rasvahapot, hormonit, adipokiinit, tulehdusta ylläpitävät sytokiinit ja muut molekyylit. Tästä on näkyvänä seurauksena insuliiniresistenssi ja jatkuva matalatehoinen tulehdus elimistössä.
• Nykytietämyksemme mukaan tällainen jatkuva tulehdustila pahentaa entisestään insuliiniresistenssiä ja verisuonitauteja.
• Insuliinin menettäessä tehoaan perifeerisissä kudoksissa ja tiettyjen immunologisten häiriöiden vaikuttaessa riittävän pitkään, metabolisen oireyhtymän koko tautikirjo puhkeaa kaikessa laajudessaan.

Targeting Childhood Obesity Through Lifestyle Modification
Eirini Bathrellou and Mary Yannakoulia
• Lasten lihavuuteen pyritään vaikuttamaan erilaisin interventio-ohjelmin. Tähtäimenä on saavuttaa ravitsemuksen ja liikunnan saralla merkittävää edistystä ja myös vaikuttaa lasten ja vanhempien käyttäytymiseen.
• Ruokainterventioilla pyritään energiavajeeseen ja parempaan ravitsemukselliseen tasoon. Keinovalikoimiin voivat kuulua ruokailun uudelleenjärjestelyjä, kaloripitoisista ruuista valistaminen ja vaikkapa matalaglykeemisten ruokien tarjonta.
• Liikunnalliset aktiviteetit pyritään järjestämään niin, että tarjolla on ohjattua ja ei-ohjattua liikuntaa ja aktiivista siirtymistä pois liikkumattomasta elämäntavasta. Erilaisilla käyttäytymismalleilla yritetään löytää paras mahdollinen hoito.
• Lasten vanhemmat pyritään saamaan mukaan hoito-ohjelman toteutukseen, mutta kaikki vaihtoehdot punnitaan tietenkin yhteistyötä tehden.
• Tällä hetkellä ei ole tarjolla mitään ylivoimaista hoito-ohjelmaa millä lapset voisivat laihtua.
• Tarvitaan kiireisesti lisää tutkittua tietoa eri hoito-ohjelmien tehosta lasten elämäntapamuutoksissa.

Diet and Physical Activity in the Prevention of Obesity
Frank B. Hu
• Lukuisin epidemiologisin ja kliinisin kokein on selvitetty mitkä ravintotekijät ovat yhteydessä lihavuuden yleistymiseen.
• Laajan tutkimustiedon perusteella voidaan sanoa, että mitään ihmeratkaisua ei ole löytynyt laihtumisen. Ennemminkin ollaan aika ymmällään mitkä yksittäiset ravintotekijät vaikuttavat ja mitenkä paljon siihen miten paljon ylipainoa kertyy.
• Jonkinlaista näyttöä on siitä, että joillakin ravintotekijöillä on myönteisiä vaikutuksia painonhallintaan: täysjyväviljat, hedelmät ja vihannekset. Näitä pitäisi siis nauttia enemmän. Sen sijaan vältettävien ruoka-aineiden listalle ovat päätyneet mm. sokeroidut virvoitusjuomat, joihin yhdistetään suurempi riski saada tyypin 2 diabetes ja ylipaino.
• Lisää tietoa on saatu siitä, että pitkälle jalostettuja hiilihydraatteja ja korkeaa glykeemistä kuormaa pitää välttää jos ei halua lihoa. Lopullista vahvistusta tälle asialle kaivataan vielä.
• Epidemiologiset tutkimukset ovat vahvasti tuoneet esille lihavuuden ja tyypin 2 diabeteksen riskitekijänä mm. lisääntyneen TV:n katselun. Sen sijaan reipas kävely pitää painon kurissa ja diabeteksen loitolla.
• Elämme lihottavassa ympäristössä koko ajan, jonka ominaispiirteisiin kuuluu energiatiheän ruoan jatkuva esilläpito, pitkälle jalostetut ja kätevät ruoka-annokset ja liikkumattomuuteen perustuva elämäntapa. On tärkeää puuttua juuri näihin ympäristötekijöihin. Muussa tapauksessa hyvinkin toteutettu painonhallintaohjelma jää ilman tehoa.

Diet and Exercise in the Prevention and Management of the Metabolic Syndrome
Mary Yannakoulia, Evaggelia Fappa, Janice Jin Hwang, and Christos S. Mantzoros
• Metaboliseen oireyhtymään kuuluu todellinen aineenvaihdunnallisten sairauksien rypäs. Tästä seuraa suurempi riski saada sydän- ja verisuonitauti.
• Oireyhtymää on monin eri tavoin määritelty. Vaikka tarkkaa tietoa ei ole oireyhtymän syntymekanismeista, nämä sairaustilat ovat ajankohtaisia: lisääntynyt vyötärölihavuus, liian korkeat veren rasva-arvot, insuliiniresistenssi ja hyperinsulinemia.
• Metabolinen oireyhtymä on tullut yhä yleisemmäksi. On tarpeen kehittää sen ehkäisy- ja hoitomekanismeja. Normaalipainon ylläpitäminen, kuormittava liikunta, kohtuullinen hiilihydraattien kulutus, kohtuullinen yksittäis- ja monityydyttymättömien rasvahappojen kulutus ovat tärkeitä keinoja hoitaa oireyhtymää.
• Yllämainitut keinot kuuluvat nykyiseen hoitokäytäntöön. Ruokavalio- ja liikuntamuutoksilla hoidetaan sairauden ennaltaehkäisy. Tätä asiaa on vielä liian vähän tutkittu.
• Painonhallinta on osana tärkeää metabolisen oireyhtymän ehkäisyvalikoimaa, yhdistettynä kuorimittavaan liikuntaan ja terveelliseen ravintoon.
• Elämäntapamuutoksiin tähtäävillä interventioilla on saavutettu lyhytaikaista hyötyä, mutta pitkäaikaisvaikutukset on jäänyt saavuttamatta.
• Kun asiakas on osallistunut tapaamisiin, jossa elämäntapamuutoksia on käsitelty, tulokset ovat olleet parempia.

Diet and Physical Activity in Cancer Prevention
Alicja Wolk
• Syöpä on merkittävän suuri sairaus maailmanlaajuisesti tarkastellen, varsinkin hyvinvointiyhteiskunnassa.
• Syövän esiintyvyys on seitsemän kertaa yleisempää korkean riskin maissa verrattuna matalan riskin maihin.
• Erot näkyvät näissä riskitekijöissä: epäterveellinen ravinto, liikkumattomuus, lihominen, alkoholinkulutus ja tupakointi.

• Terveellisen ruokavalion, optimaalisen liikunnan ja painonhallinnan avulla saavutetaan suurimmat terveyshyödyt ja monet syövät voidaan ehkäistä.

Food Guide Pyramids and the 2005 MyPyramid
Jessica Fargnoli and Christos S. Mantzoros
• In 1992, the USDA introduced the Food Guide Pyramid as a simple tool to aid the public in selecting and preparing the best foods for overall health and for prevention of chronic disease.
• The scientific community has been divided over the effectiveness and accuracy of the information relayed by the food pyramid.
• In response to evolving scientific concepts and evidence, the USDA released an updated Food Guide Pyramid, called MyPyramid, in 2005.
• The recommendations in the revised Food Pyramid and Dietary Guidelines are based on currently available scientific evidence, but some still doubt whether the new Pyramid includes enough valuable information to truly guide the public to a healthier lifestyle.

Nutrition Recommendations for the General Population: Where Is the Science?
Walter C. Willett and Meir J. Stampfer
• During the 1990s dietary guidelines for the US and many other countries promoted a diet low in fat and high in “complex” carbohydrates.
• However, there was little evidence then that such a diet would promote health and reduce risk of chronic disease, and subsequent data have not supported benefits for cardiovascular disease, cancer, or weight control.
• Instead, the combination of controlled feeding studies of intermediate risk factors and prospective epidemiologic studies has indicated that the type of dietary fat and dietary carbohydrate have major impacts on risks of these diseases.
• Specifically, higher intake of trans fatty acids has adverse effects on blood lipids and inflammatory factors, and has also been associated with greater risks of coronary heart disease and type 2 diabetes.
• In contrast, both types of studies have indicated beneficial effects of unsaturated fats, especially polyunsaturated fats. The replacement of saturated fat with carbohydrates has little effect on the ratio of serum total to HDL cholesterol, and is minimally associated with risk of heart disease.
• Similarly, higher intake of refined starches and sugar, represented by dietary glycemic load, has adverse effects on blood lipids and inflammatory factors and is related to higher risks of coronary heart disease and type 2 diabetes.
• Conversely, higher consumption of whole grains is related to lower risks of these diseases.
• Regrettably, this evidence has yet to be translated clearly into dietary guidance for many populations.

Nutrition Recommendations and Interventions for Subjects with Cardiovascular Disease
Meropi Kontogianni, Mary Yannakoulia, Lauren Kuhn, Sunali Shah, Kristina Day, and Christos S. Mantzoros
• Diet influences cardiovascular health through a number of mechanisms.
• Nutrition recommendations are of major importance both in primary and secondary prevention of cardiovascular disease (CVD).
• A great body of research has examined the role of specific nutrients, including fat, carbohydrates, fiber, and alcohol, in reducing CVD risk.
• More recently the focus has shifted to the effect of food groups, such as fruits and vegetables, whole grains, and nuts and dairy products, and favorable dietary patterns that combine a variety of nutrients. In this perspective, a “prudent” dietary pattern, characterized by high intakes of fruits, vegetables, legumes, fish, poultry and wholegrain cereals, has been associated with significantly lower risks for CVD factors.
• Mediterranean dietary patterns, as well as the DASH (Dietary Approaches to Stop Hypertension) pattern, have been proven to exert significant cardioprotective effects in secondary prevention of CVD.
• Achieving and maintaining a healthy body weight change (as an initial goal to reduce body weight by ~ 10% from baseline), an active lifestyle (a minimum of 30 min of physical activity for most days of the week), and a balanced diet constitute the goals of the intensive counseling recommended for individuals with CVD.
• Effective interventions should combine nutrition education with behavior-oriented counseling to help patients acquire the skills, motivation, and support needed to alter their lifestyle patterns.

Medical Nutrition Therapy in the Treatment of Type 1 and Type 2 Diabetes
Olga Kordonouri, Caroline Apovian, Lauren Kuhn, Thomas Danne, and Christos S. Mantzoros
• Medical nutrition therapy (MNT), i.e., a goal-oriented approach in developing and in implementing a nutritional plan for the treatment of individuals with diabetes plays a central role in the care of their patients.
• More specifically, a well-designed nutritional plan is an essential component of the therapeutic regimen for all diabetics and should be designed in such a way that it should achieve the best long-term control of diabetes and its complications.
• There is growing evidence that MNT benefits patients with all forms of diabetes and, according to many, it is the single most important intervention for the prevention and probably treatment for type 2 diabetics, making it an essential part of diabetes self-management education.
• All members of the team involved in a diabetic patient’s care should be involved in setting nutrition-related goals, but it is highly recommended that a registered dietitian who is trained in MNT for diabetics assumes the coordinating role in MNT education and management.
• Achieving nutrition-related goals requires the efforts of a multidisciplinary team. Ultimately, the most important member of that team is the patient as she/he should be the primary decision maker during the process of implementing a lifestyle change.
• MNT plays an important role in three major areas of diabetes prevention and treatment: primary prevention, i.e., intervention(s) to prevent obesity and ensuing diabetes; secondary prevention, after diagnosis, to improve glycemic control and prevent diabetes related complications; and tertiary prevention to help prevent morbidity and mortality related to managing the complications of diabetes.

Mediterranean Diet in Disease Prevention: Current Perspectives
Jessica Fargnoli, Yoon Kim, and Christos S. Mantzoros
• Populations living around the Mediterranean Sea experience increased longevity and reduced risk of cardiovascular diseases and cancers in relation to populations living in other regions of the world.
• Much of this health benefit has been attributed to the traditional dietary patterns of the inhabitants of the Mediterranean basin.
• The traditional Mediterranean dietary pattern is often characterized by high consumption of plant foods such as vegetables, fruits, legumes, and whole grains; use of olive oil as the primary source of fat; moderate intake of fish, poultry, dairy, and alcohol; and low consumption of red meat.
• Results from ecological, case–control, and cohort studies have suggested that consumption of a diet similar to a traditional Mediterranean dietary pattern may reduce the risk of chronic diseases such as the metabolic syndrome, type 2 diabetes, cardiovascular disease, and many cancers.
• Present scientific knowledge suggests that this dietary pattern may have more health benefits than other currently used diets for the prevention of several chronic diseases.

Lifestyle and Pharmacology Approaches for the Treatment of Hypertension and Hyperlipidemia
Peter Oettgen
• Hypertension and hyperlipidemia are two of the most common risk factors for cardiovascular disease, and are often present in individuals with the metabolic syndrome and/or diabetes mellitus.
• Lifestyle modifications including regular exercise and alterations in diet can help to minimize or eliminate the need for medication.
• Emerging evidence suggests that important structural changes in the blood vessels, or vascular remodeling, can often predate the onset of overt hypertension.
• In this chapter, the epidemiology, pathogenesis, and approaches toward treating these cardiovascular risk factors are reviewed.

Diagnosis, Evaluation, and Medical Management of Obesity and Diabetes
Jean L. Chan and Christos S. Mantzoros
• Obesity, diabetes, and the metabolic syndrome have become world-wide health problems of epidemic proportions with important health consequences.
• These closely related conditions have become the “plague” of the modern era, and measures on a global public health scale will be needed to stem the tide.
• This chapter focuses first on diagnostic criteria and then on lifestyle modification and medical management of the individual patient with these disorders.

Surgical Management of Obesity and Postoperative Care
George L. Blackburn, Torsten Olbers, Benjamin E. Schneider, Vivian M. Sanchez, Aoife Brennan, Christos S. Mantzoros, and Daniel B. Jones
• An estimated 8–10 million people suffer from extreme obesity, defined as a body mass index (BMI) of greater than 40 kg/m2.
• Bariatric surgery has advanced significantly over the years and can reverse or greatly ameliorate numerous life-threatening comorbidities associated with obesity.
• There are two main types of bariatric surgery: restrictive surgeries, such as gastric banding, and malabsorptive surgeries, which include Roux-en-Y gastric bypass (RYGB), biliopancreatic diversion (BPD), and sleeve gastrectomy.
• Because of the increasing number of surgeries performed worldwide each year, a working knowledge of the preoperative evaluation, surgeries performed, and the resulting changes in nutritional requirements, gut function, and physiology is recommended for all healthcare professionals.
• Through selection of appropriate surgical candidates and limiting surgery to regional centers with high-volume bariatric surgery, perioperative mortality can be minimized.
• Structured postoperative follow-up can improve effectiveness and long-term safety for patients.

Long-Term Impact of Weight Loss on Obesity and Obesity-Associated Comorbidities
Janice Jin Hwang, George Blackburn, and Christos S. Mantzoros
• Obesity, a growing epidemic in the developing world, is associated with numerous comorbidities.
• This chapter reviews the current literature on the effects of weight loss on obesity and its comorbidities and focuses on the long-term efficacy of treatment modalities including behavioral modifications, pharmacotherapy, and bariatric surgery.
• Behavioral modifications including diet and exercise are first-line recommendations from the US Preventative Services Task Force and are associated with improvement in numerous comorbidities including body weight, lipid profile, blood pressure, and glycemic control; however, long-term compliance and sustainability has been an important issue.
• Currently, there are only two medications approved by the FDA for weight loss. While shortterm data are promising, there is limited long-term data on weight loss and other comorbidities of obesity.
• For certain subgroups of obese patients, bariatric surgery yields dramatic and sustained effects on weight loss as well glycemic control and other comorbidities, and recent data suggests an improvement in long-term mortality associated with bariatric surgery; however, given the invasiveness and potential complications of bariatric surgery, more studies will be needed to clarify its future role in obesity treatment.

Lähde: Nutrition and Metabolism (ed. Christos S. Mantzoros), Springer, 2009

Syö rasvaa ja pidä verisuonet kunnossa

*

Minulla on nettisivuillani käynnissä kysely "tukkiiko rasvainen ruoka verisuonet?" Suomen Sydänliitto on vahvasti sitä mieltä, että näin on näreet, eli rasvainen ruoka on aterogeenista (tukkii ja jäykistää valtimoita). Kyselytulosteni mukaan Suomen kansa on asiasta eri mieltä. Rasvainen ruoka ei tuki verisuonia.

Kansa saa tukea käsitykselleen aivan tuoreesta kansainvälisestä tutkimuksesta, jossa kiinnostus kohdistui uuteen itsenäiseen sydän- ja verisuonitautien riskitekijään RLP-C. Tämä RLP-C (Remnant-Like Particle Cholesterol) voitaisiin ehkä suomentaa sanoilla jäännöspartikkelin tapainen kolesteroli. Jäännöspartikkelit syntyvät erittäin matalatiheyksisen VLDL:n ja kylomikronien aineenvaihdunnan seurauksena. Partikkelit sisältävät sekä rasvaa että proteiinia. Verinäytteestä partikkelit löytyvät erityisen ultrasentrifuugikäsittelyn jälkeen keskitiiviinä rasva- ja proteiinijäänteinä (IDL, Intermediate Density Lipoproteins). VLDL kuljettaa veressä triglyseridejä ja kylomikronit kuljettavat ravinnosta vereen imeytyneitä rasvoja. Rasvojen aineenvaihdunta on tavattoman monimutkaista. Tässä yhteydessä ei ole mielekästä perehtyä kaikkiin yksityiskohtiin. Sanottakoon kuitenkin vielä, että RLP-C on korkea sellaisilla henkilöillä, joilla on metabolinen oireyhtymä, insuliiniresistenssi, diabetes ja sepelvaltimotauti.

Tutkimuksessa selvitettiin mitä tapahtuu kun 613 lihavaa henkilöä sai kymmenen viikon ajan syödä joko vähärasvaista (20-25%) tai runsasrasvaista (40-45%) ruokaa. Runsasrasvaista ruokavaliota noudattaneilla oli merkittävästi vähemmän jäännöspartikkeleita (RLP-C) veressä ruokailun jälkeen ja he olivat laihtuneet enemmän kuin ravintorasvoja vältelleet koehenkilöt. Tämä ei varmaan tullut tutkijoille yllätyksenä, mutta pitivät löydöstä hyvin mielenkiintoisena. Mahdollisesti vähärasvaisuuteen pyrkivä valistustyö on vähitellen tulossa tiensä päähän. Seurataan tilannetta.

Tutkimus julkaistaan Journal of Nutrition -lehdessä joulukuussa 2008. Tutkimusprojekti on koonnut tutkijoita monesta eri maasta: Hollannista, Tanskasta, Espanjasta, Ranskasta, Tsekistä ja Ruotsista.

Lähde:  van Hees AM, Saris WH, Dallinga-Thie GM, Hul GB, Martinez JA, Oppert JM, Stich V, Astrup A, Arner P, Sørensen TI, Blaak EE. Fasting and Postprandial Remnant-Like Particle Cholesterol Concentrations in Obese Participants Are Associated with Plasma Triglycerides, Insulin Resistance, and Body Fat Distribution. J Nutr 138 (12): 2399-2405, 2008

Kansanterveyden haasteet hienosti esillä

***

Kansanterveyden haasteet, eli Salve-tutkimusohjelma, on käynnistynyt. Salve-tutkimusohjelman avajaisseminaari pidettiin 30.-31.3.2009 Helsingissä Katajanokan Kasinolla. Ruokaa ja ravitsemusta käsitellään jatkossa monelta eri kantilta neljän vuoden ajan. Ensimmäisiä tuloksia odotetaan jo vuonna 2010.

Mitä tutkitaan?
Tässä hankekokonaisuudessa halutaan tietää missä määrin merkittävillä kansansairauksilla, tuki- ja liikuntaelinsairauksilla sekä sydän- ja verisuonisairauksilla on samoja riskitekijöitä ja yhteistä alkuperää. Ylipainon, tupakoinnin ja stressin tiedetään olevan yhteydessä kumpaankin sairausryhmään.

Tutkimuksessa hyödynnetään aineenvaihdunnallisiin tekijöihin liittyvää tutkimustietoa ja tautimekanismeihin vaikuttavia geneettisiä tekijöitä. Tutkimusta johtaa Työterveyslaitoksen tutkimusprofessori Eira Viikari-Juntura. Mukana ovat Terveyden ja hyvinvoinnin laitos, Puolustusvoimat sekä yliopistoja Suomesta ja Alankomaista.

Ymmärrettävää terveystietoa riskiryhmille
Potilaan erityispiirteiden mukaan räätälöidyn elintapaohjauksen mahdollisuuksia hahmotetaan tutkimalla, miten ympäristötekijät kuten ruokavalio ennustavat ihmisen riskiä sairastua kansansairauksiin. Tutkimuksessa tällaisia sairauksia ovat metabolinen oireyhtymä, lihavuus, tyypin 2 diabetes sekä sydän- ja verisuonisairauksiin liittyvät aineenvaihduntahäiriöt. Tavoitteena on avata sairauksia aiheuttavia perintötekijöiden ja aineenvaihdunnan mekanismeja molekyylitasolla.

Tutkimuksessa yhdistyvät biolääketiede, genetiikka, ravitsemustiede, informaatiotutkimus, epidemiologia ja laskennallinen lääketiede. Siinä käytetään laajaa aineistoa, jossa henkilöitä on seurattu koko elämänkaaren ajan sikiöstä aikuiseksi. Konsortiota johtaa professori Markku Savolainen Oulun yliopistosta.

Lähde: Ruokatiedon uutiset terveystoimittajille, 31.3.2009

Kunniallinen perääntymistie

**
Olen miettinyt yhtä asiaa enemmän kuin mitään muuta:

Miten voisimme mahdollistaa, että maamme johtavat terveysviranomaiset siirtyisivät kannattamaan vähähiilihydraattista ruokavaliota?

Onko yhtenä mahdollisuutena se, että saatamme häpeään terveysviranomaistemme terveyden alalla saavutetut meriitit? Lähtisimmekö etsimään roppakaupalla kummallisia lausuntoja kevyttuotteiden ihannoinnista, rotanmyrkyistä, joilla myös voi laihtua, aika lailla ylimitoitetusta Pohjois-Karjala -projektin ylistyksestä tai järkyttävän itsepintaisesti toteutetusta rasvakammosta?

Tämä on tietenkin yksi mahdollisuus. Mutta miltä kuulostaisi omalla kohdallasi, jos mahdollinen elämäntyösi tieteen ja terveyden saralla poljettaisiin lokaan? Paljastettaisiin kaikki se roina mitä suustasi on elämäsi aikana lähtenyt, mitä ihmeellisyyksiä kynäsi tai näppäimistösi on elämäsi aikana tuottanut? Kukaan meistä ei ole täydellinen.

Ehkä parempi tie olisi tämä:

Annetaan terveysviranomaisillemme kunniallinen perääntymistie.

Viimeaikaiset tutkimusnäytöt vähähiilihydraattisen ruokavalion eduista ovat mykistäviä. Esimerkiksi arvostetun Harvardin yliopiston tutkijat pitävät sokeria ja muita nopeita hiilihydraatteja vaarallisempina kuin rasvoja. Ainoastaan sellainen ravitsemusneuvonta, joka kohdistuu hiilihydraatteihin voi pelastaa meidät "elintasosairauksien" (diabetes, SVT, lihavuus, metabolinen oireyhtymä) loputtomalta vyöryltä. Eräässä Itä-Suomen yliopistossa jaksetaan sinnikkäästi puolustaa vanhakantaisia käsityksiä, joista sankoin joukoin luovutaan eri puolilla maailmaa.

Eikö olisi parempi, että antaisimme terveysviranomaisillemme mahdollisuuden kunnialliseen perääntymiseen tässä käsityksessä vähähiilihydraattisesta ruokavaliosta? Tätä minun ylläpitämää, Suomen suosituinta terveysblogia (nöyrä kiitos!), luetaan ja kommentoidaan vilkkaasti. Eiköhän me anneta tässä tavallisten suomalaisten suosimassa terveysblogissa mahdollisuus terveysviranomaisillemme lausua rehellinen käsityksensä vähähiilihydraattisen ruokavalion eduista/haitoista?

Lähetän avoimen kirjeen maamme johtaville terveysviranomaisille. Annan heille mahdollisuuden luopua kertaheitolla historiallisesta painolastista. Heiltä ei vaadita mitään meriselityksiä konsensuksesta, kompromisseista vuosien varrella, tietoja mahdollisista sponsoreiden suosimisista jne. Kysyn heiltä vain käsitystä vähähiilihydraattisen ruokavalion eduista/haitoista ja onko mitään estettä sille, että tätä ruokavaliota voitaisiin suositella noudatettavaksi lihavuusepidemiamme torjumisessa.

Odotamme malttamattomina vastausta terveysviranomaisiltamme. Etsimme kunniallista perääntymistietä terveysviranomaisillemme heidän käsityksessään vähähiilihydraattisesta ruokavaliosta. Pöhköä on vastustaa esimerkiksi tällaista terveysnäyttöä:

Asiakaspalautteita (käytössä vähähiilihydraattinen ruokavalio)

Hyvä meno on päällä ja tämäkin ilosanoma leviää suvun keskuudessa kuin kulovalkea. Kaksi poikaani on jo aloittanut ja tuttavapiiri on kyselyasteella. Poikani appi on muuten laihduttanut tällä menetelmällä kolmessa kuukaudessa 15 kg. Mikään dieetti ei ole aikaisemmin purrut. Mikä parasta veren sokeriarvot ovat tulleet alas 7-8:sta 5,1:een.


Olen nyt ollut VHH:lla kaksi vuotta. Kaikkea on elämän aikana tullut kokeiltua, mutta tämä ylittää jo käsityskykyni. Syön paljon rasvaa ja proteiinia ja hiilihydraatit olen pitänyt tosi vähissä. Tuloksena on 20 kilon laihtuminen, kolesteroliarvojen parantuminen (lääkärini oikein kehui minua hyvistä tuloksista) ja diabeteslääkityksen olen lopettanut. Olen saanut intoa liikkua ja hoitaa terveyttäni. Olen kuin uusi ihminen!


Olen ollut jonkinlaisella VHH-dietillä viitisen kuukautta. Saldona -10 kg painon pudotus ilman liikuntaa ja nälkää. Vaimolla on sama tulos, jossa liikunnankin apua kohtuullisesti. Painomme putoaminen on nyt lähes pysähtynyt. Ruokamme on ollut parasta mitä olemme koskaan syöneet. Voi, voi ja voi - nam nam kasvisten kera. Rasvat ja proteiinit vievät nälän erittäin hyvin, jopa liiankin hyvin. Tarkoitus kun ei ole ollut varsinaisesti laihduttaa. Suosittelen kaikkia rasvakammoisiakin kokeilemaan.

Yhteenveto vähähiilihydraattisen ruokavalion terveyshyödyistä

**
Kesäkuussa vuonna 2011 julkaistiin juuri sopivasti ennen uusimman kirjani käsikirjoituksen valmistumista selkeä ja kattava yhteenveto vähähiilihydraattisen ruokavalion terveyshyödyistä.

Lähde: Adele H. Hite, Valerie Goldstein Berkowitz ja Keith Berkowitz. Low-Carbohydrate Diet Review : Shifting the Paradigm. Nutr Clin Pract 26: 300-308, 2011

Artikkeli oli kirjoitettu kliinistä työtä tekeville lääkäreille Yhdysvalloissa. Artikkelia laatiessaan kirjoittajat ilmoittivat ettei heillä ollut taloudellisia sidonnaisuuksia mihinkään suuntaan. Voidaan sanoa, että tässä on mahdollisimman neutraali näkemys siitä mitä kliinistä työtä tekevän lääkärin pitäisi ymmärtää sellaisesta ruokavaliosta, jossa vähennetään hiilihydraatteja ja rasvan osuus korostuu. Heitä nyt pois kaikki tuntemasi ennakkoluulot rasvaista ja vähän hiilihydraattia sisältävää ruokavaliota kohtaan!

Kirjoitus raivaa toden teolla tilaa uudelle ajattelulle terveydenhoidossa! Yhteenvedossa selvitetään mitä hyötyä vähähiilihydraattisesta ruokavaliosta on potilalle. Kirjoituksesta selviää mitä mahdollisia vaaroja tällaisesta ruokavaliosta on ja saamme tietää miten hyvin tällainen VHH -ruokavalio toimii verrattaessa vähärasvaiseen, suositeltuun normiruokavalioon.

Kirjoittajat perehdyttävät lukijan aluksi VHH:n alkutapahtumiin. Jo vuonna 1825 Jean Brillat-Savarin julkaisi lihavuuden hoito-ohjeensa (The Physiology of Taste ; Maun fysiologia), jossa hän rajasi pois potilaalta kaikki ne ruoka-aineet, jotka sisälsivät tärkkelystä ja jauhoja. Ylipainoiset potilaat laihtuivat ja tervehtyivät.

Näitä Brillat-Savarinin onnistuneita kokeiluja on sittemmin jatkettu eri tahoilla. Meidän päiviimme asti on säilynyt tapa VHH:ssa rajoittaa päivittäinen hiilihydraattien saanti 30-130 grammaan (alunperin ollut mahdollisesti noin 200-300 g päivässä) ja rasvansaantia lisätään. Tyypillisesti toteutetun vähärasvaisen ruokavalion mukaan lähdetään sen sijaan rajoittamaan rasvansaantia 10-15% (vähärasvainen ruokavalio). Molemmat keinot toimivat mikäli niitä jaksaa noudattaa.

Äskettäin on saavutettu lyhyt- ja pitkäaikaisissa tutkimuksissa näyttöä sen puolesta, että VHH toimii yhtä hyvin ja jopa paremmin kuin vähärasvainen, painonhallintaan, glukoosi- ja insuliinivasteeseen, sydän- ja verenkiertosairauksiin sekä epäterveellisestä aineenvaihdunnasta johtuviin terveysongelmiin (metabolinen oireyhtymä). Tässä on yksi keino lisää lihavuusepidemian ja kroonisten sairauksien hoitoon Yhdysvalloissa (ja muissakin maissa).

Jos kyseessä on hiilihydraattien aineenvaihdunnasta johtuva häiriö, on oikeastaan aika itsestäänselvää, että hiilihydraattia rajoittaneiden potilaiden joukosta löytyy niin paljon menestystarinoita. Artikkelin kirjoittajien mukaan VHH:n pitäisi olla ensisijaisten toimenpiteiden joukossa kun diabetesta ja metabolista oireyhtymää aletaan hoitaa. Amerikan diabetesliitto suosittelee jo nyt VHH:ta painonhallintaan korkeintaan vuoden ajaksi. Tieteelliseen tutkimusaineistoon nojaten tässä ajassa saavutetaan hyvä painonhallinta ja sydänterveyttä mittaavissa merkkiaineissa näkyy parannusta erityisesti veren triglyserideissä ja HDL-kolesterolissa. Lisäksi verensokeri pysyy paremmin hallinnassa.

Mitä tapahtuu toisen vuoden ensimmäisenä päivänä? Mitä pitäisi sanoa potilaalle, joka kokonaisen vuoden on noudattanut menestyksellä VHH:ta? Pitääkö hänen tämän jälkeen siirtyä noudattamaan uudestaan vähärasvaista ruokavaliota? Visainen kysymys! Amerikkalaisille (ja suomalaisille aivan erityisesti!) on laajoissa terveyskampanjoissa tehty selväksi, että rasvoissa on paljon vaaroja ja niitä pitää varoen syödä. Yhden vuoden voi kokeilla, mutta mitä jos haluaa kokeilla pitempään?

Kirjoittajat pitävät VHH:n jatkamista perusteltuna, sillä tilastojen mukaan amerikkalaiset ovat viimeisinä 30 vuotena lihonneet nimenomaan lisääntyneen hiilihydraatin saannin takia. Tämän seikan pitäisi riittää arvioimaan hiilihydraattirajoitusta erityisesti terveysnäkökulmasta.

Tutkija LaRosa ilmoitti jo vuonna 1980 lukuisten myöhempien tutkimusten vahvistamana, että jo hiilihydraattien rajoitus, lisäämättä rasvan ja proteiinin osuutta, voi toimia joillakin ihmisillä. Tosin yksilölliset vaihtelut ovat suuria ja monesti tarvitaan enemmän rasvaa energiaksi varsinkin jos hiilihydraattia rajoitetaan tuntuvasti.

Vähähiilihydraattisen ruokavalion vaikutus painonhallintaan

Vähähiilihydraattisen ruokavalion painonhallintaan ja kroonisiin sairaustiloihin kuuluvat biokemialliset ja fysiologiset vaikutukset tunnetaan hyvin. Kyse on ennen kaikkea haiman reaktiosta kun yleensä runsaaseen hiilihydraattialtistukseen vaikutetaan enemmän tai vähemmän rajoittavasti. Insuliinia vapautuu haimasta suoraan verrannollisesti siihen miten paljon glukoosia (verensokeria) on verivirrassa. Tiedetään myös, että insuliinilla on huomattavan suuri vaikutus rasvahappojen aineenvaihduntaan ja rasvan varastoitumiseen elimistössä. Insuliini lisää rasvahappojen synteesiä kiihdyttämällä erityisen aseetyli-koentsyymi A karboksylaasi -entsyymin muodostusta ja lisää lipoproteiini lipaasi -entsyymin kiihdyttämää triglyseridien synteesiä maksassa. Myös kolesterolia muodostuu lisää erään toisen entsyymin toimeliaisuuden kautta: hydroksimetyyliglutaryyli-koentsyymi A reduktaasi (kovin vaikea nimi tällekin entsyymille on annettu!). Rasvahappojen varastointi on suurempaa kuin niiden vapautuminen rasvakudoksessa olevista rasvasoluista, sillä insuliini estää erityisen hormoniherkän lipaasi -entsyymin lisääntymisen kautta sen, että rasvahappoja kulkeutuisi ulos rasvasoluista.

Kun hiilihydraatteja rajoitetaan, luodaan sellaiset aineenvaihdunnalliset olosuhteet elimistöön, että voidaan nähdä merkittäviä vaikutuksia painonhallinnassa, kuten esimerkiksi parantunut nälänhallinta ja vähäisempi rasvojen varastointi yllä kuvattujen biokemiallisten mekanismien muuttuessa. Tutkimuksissa on ilmennyt, että nämä painonhallintaan keskeisesti vaikuttavat toimenpiteet tehostuvat VHH:lla yhtä paljon ja jopa enemmän kuin muilla laihdutusruokavalioilla.

Tätä VHH:n merkitystä painonhallinnassa on aika paljon tutkittu. Vuonna 2009 Hession työryhmineen julkaisi koostetutkimuksensa (meta-analyysi) siitä miten VHH vaikuttaa painonhallintaan sekä sydän- ja verisuoniperäisiin sairauksiin. Tällaisia pitkäkestoisia (yli puoli vuotta kestäneitä) tutkimuksia oli vuosina 2002-2007 tehty 13 kpl. Tutkimuksissa oli kaiken kaikkiaan 1 222 osallistujaa. Kilot olivat puolessa vuodessa tippuneet tehokkaammin VHH-ryhmässä (keskimäärin -4,02 kg) verrattaessa vähärasvaisia virallisia ruokavaliosuosituksia noudattaneisiin. Vuoden kuluttua ero oli supistunut vähän yli kiloon VHH:n eduksi (-1,05 kg). Kuitenkin täytyy mainita, että laihdutuksen kesken jättäneitä löytyi paljon vähemmän VHH-ryhmästä. Terveydelle edullisia muutoksia (HDL-kolesteroli nousi, veren triglyseridit vähenivät ja verenpaine laski) saatiin VHH:ta noudattaneilla, mutta ei vähärasvaisia ruokavaliosuosituksia noudattaneilla. Toisessa tutkimuksessa vuonna 2007 Gardner työryhmineen arpoi umpimähkäisesti 311 ylipainoista ei-menopaussi-iässä olevaa naista noudattamaan vuoden ajan neljää hyvin suosittua laihdutusruokavaliota (Atkins, Zone, Virallinen ja Ornish). Paras laihdutustulos saatiin taas VHH-ryhmässä (Atkins). Vuoden aikana kiloja karisi keskimäärin 4,7 kg. Muilla dieeteillä saatiin vaatimattomampia tuloksia (1,6-2,6 kg). Parhaimmat terveysvaikutukset saavutettiin VHH-ryhmässä (HDL-kolesteroli nousi, veren triglyseridit ja verenpaine laskivat). Shai työrymineen antoi vuonna 2008 ilmestyneessä tutkimuksessa 322 umpimähkään valittua lievästi ylipainoista kokeilla kahden vuoden ajan jompaa kumpaa kolmesta eri ruokavaliosta. Oli tarjolla taas VHH:ta ja sen lisäksi paljon kehuttua Välimeren dieettiä ja virallistakin vähärasvaista ruokavaliota kokeiltiin myös. Taas voittajiksi kruunattiin VHH:ta noudattaneet (-4,7 kg), mutta Välimeren dieetillä päästiin lähelle (-4,4 kg) ja virallinen ruokavalio hävisi selvästi ((-2,9 kg). Kokonaiskolesterolin ja HDL-kolesterolin suhdeluku parani (väheni) kaikissa ryhmissä, mutta VHH-ryhmässä kaikkein eniten.

Tyypillistä kaikille yllä mainituille painonhallintakokeille oli se, että VHH selvisi parhaiten niissä kaikissa, mutta mitä tärkeintä VHH voitiin toteuttaa ilman energiarajoitusta! Näin myös dieetissä pysyminen oli yleisempää VHH-ryhmissä kuin kalorirajoitukseen perustuvissa laihdutusruokavalio-ryhmissä. Vaikka VHH:ssa voitiin siis sallia rajoittamaton energiansaanti, sillä kuitenkin laihtui paremmin kuin muilla tutkituilla ruokavalioilla. Ihmisen aineenvaihdunnan monimutkaisuus tulee näissä tutkimuksissa ilmi. Ei ole siis kyse pelkästä energianrajoituksesta kun yritämme laihtua. Selkeimmin tämä tuli ilmi laihdutuskokeissa, joissa energiansaanti (kilokalorit) pidettiin vakiona . Tällaisissa koeasetelmissa VHH oli ylivoimaisesti paras. Tämä voisi viitata siihen, että paljon rasvaa sisältävällä mutta hiilihydraatteja rajoittavalla VHH:lla saavutettiin joitakin sellaisia aineenvaihdunnallisia etuja, joita ei muilla ruokavalioilla saatu aikaiseksi. Kyseessä voi olla lisääntynyt energiahävikki lisääntyneen lämmönmuodostuksen myötä (termogeneesi)) ja/tai omaehtoisen liikuntainnon viriäminen. Ei sovi myöskään vähätellä tutkijoiden yhteistä havaintoa, että VHH:lla saavutettiin usein välitön energiarajoitus siitä syystä, että laihduttajat kokivat olonsa kylläisemmäksi kuin muilla laihdutusruokavalioilla. Yleisesti tiedossa on nimittäin, että proteiini ja rasva yhdistetään parempaan nälänhallintaan. Runsailla hiilihydraateilla ei voida saavuttaa yhtä hyvää kylläisyyttä ja nälänhallintaa.

Ajankohtaisia rasvatutkimuksia

Potilaan saadessa terveystiedon valtavirtaa edustavalta ”sydänystävälliset” ohjeet vähentää rasvansaantiaan, se tapahtuu poikkeuksetta vaihtamalla rasva hiilihydraattiin. Seurauksena on lisääntynyt veren triglyseridipitoisuus ja samanaikainen HDL-kolesterolin lasku. Potilaan rajoittaessa hiilihydraattien saantia hänelle käy niin, että veren triglyseridipitoisuus lähtee laskuun, HDL-kolesteroli nousee ja muut veren rasvaprofiilia tervehdyttävät tekijät parantuvat. Tämä koskee tutkimuksia, joissa ei saavutettu edes painonpudotusta.

Esimerkiksi vuonna 2009 Jeff Volekin työryhmä vertaili kahden energiarajoitteisen ruokavalion vaikutusta veren vakaviin rasvahäiriöihin (aterogeeninen dyslipidemia). Käytetyt ruokavaliot olivat VHH (12% hiilihydraattia) ja runsashiilihydraattinen (56%), virallinen ruokavalio. Jo kolmen kuukauden kuluttua VHH:lla olleet potilaat olivat saanet paremmat veren rasva-arvot: triglyseridit olivat laskeneet 51%, HDL-kolesteroli oli noussut 13% ja kokonaiskolesterolin ja HDL-kolesterolin suhde oli parantunut 14% prosenttia. Muiltakin osin VHH:lla olleet saivat paremman sydänterveyden esimerkiksi siten, että pienipartikkelinen LDL (erityisen altis tarttumaan verisuoniin) vähentyi. Lisäksi kolminkertaistunut tyydytetyn rasvan saanti VHH-ryhmässä ei näkynyt kielteisellä tavalla verinäytteessä, eli tyydyttynyttä rasvaa oli vähemmän verenkierrossa ja kolesteroliarvot paranivat kauttaaltaan. On siis erittäin vähän aihetta kuunnella varoituksia siitä, että ”rasva tukkisi suonet”. Myös Yancyn työryhmä sai vuonna 2004 ihan samanlaiset tulokset satunnaistetussa 120 lihavaa potilasta käsittäneessä tutkimuksessa. Siinä tutkimuksessa VHH-ryhmä sai syödä niin paljon ruokaa kuin teki mieli, mutta laihdutustuloksen saavuttamiseksi runsashiilihydraattisen ryhmän piti rajoittaa energiansaantiaan. Veriarvot olivat parempia VHH-ryhmässä kuin runsashiilihydraattisessa ryhmässä ja 76% VHH-ryhmästä jatkoi puoli vuotta kestäneen tutkimuksen loppuun asti. Sen sijaan vain 57% runsashiilihydraattisesta ryhmästä jaksoi pinnistellä loppuun asti.

Vuonna 2004 Sharmanin työryhmä julkaisi oman mielenkiintoisen veren rasvatutkimuksensa. Siinä vertailtiin kahta energiarajoitteista dieettiä (VHH ja vähärasvainen) 15 ylipainoseen mieheen. Kuusi viikkoa heidän piti olla ensin toisella dieetillä ja sitten heidän piti vaihtaa siihen toiseen vaihtoehtoon. Dieetin vaihto suuntaan tai toiseen ei vaikuttanut kokonaiskolesteroliin ja HDL-kolesteroli pysyi samana. VHH-dieetti kuitenkin alensi huomattavast (-44%) veren triglyseridejä, mutta vähärasvainen ei muuttanut tätä arvoa laisinkaan. Vähärasvainen dieetti alensi hieman (-18%) LDL-kolesterolia, mutta vain VHH-dieetti johti aterogeenisten pienten LDL-partikkelien vähentymiseen. Sen sijaan isokokoisten LDL-partikkelien määrällä oli taipumusta nousta VHH-dieetillä. Isokokoisia LDL-partikkeleita ei pidetä yhtä vaarallisina verisuonille ja sydämelle kuin pienempikokoisia LDL-partikkeleita. Viime vuosina rasvatutkijoiden näkökannoissa on vakiintumassa käsitys nimenomaan pienikokoisten (ns. B-mallin ilmimuoto LDL:stä) partikkeleiden sydänterveyttä nakertavasta vaikutuksesta.

Vaikutukset verensokeriin ja insuliiniin

Biokemian perusteissa ja kliinisessä hoitotyössä on näytetty toteen käsitys siitä, että runsashiilihydraattinen ruokavalio kohottaa verensokeria ja VHH-ruokavalio laskee verensokeria. Myös insuliinin suhteen näillä ruokavalioilla saavutetaan erilaisia tuloksia. Runsashiilihydraattinen normiruokavalio nostaa ja vuoroin laskee insuliinia kun taas VHH pitää insuliinin tuotannon tasaisena. Tämä on looginen lähtökohta kohonnutta verensokeria ja insuliinia käsittelevälle keskustelulle diabeetikolla. Käytännön tasolla nähdään verensokerissa parannusta jo silloin kun potilaan paino alenee, mutta on toistaiseksi tuntematonta millä mekanismilla runsashiilihydraattinen ruokavalio tämän verensokerin laskun saa aikaiseksi. Todennäköisesti verensokerin lasku normaaliksi vaatii aina hiilihydraattien rajoituksen jossakin muodossa. Pelkkä painonpudotus ei riitä. Diabeetikolle VHH tarjoaa parantuneet verensokeriarvot ilman painonpudotusta.

Erityisesti tyypin 2 diabeetikoille on VHH:ta testattu runsaanlaisesti. Vuonna 2008 Westmanin työryhmä havaitsi suuria muutoksia parempaan suuntaan pitkäaikaisen sokerin veriarvoissa (HbA1c), paino putosi ja HDL-kolesteroli koheni kun lihavat tyypin 2 diabeetikot saivat olla VHH:lla. Diabeteslääkkeistä pystyi luopumaan 95,2% VHH-ryhmässä. Myös Yancyn työryhmä näki selkeitä parannuksia pitkässä sokerissa VHH:n jälkeen. Gannon ja Nuttall suosittelivat potilailleen vuorotellen yhtä paljon energiaa sisältävää, mutta joko vähän (VHH) tai paljon hiilihydraattia sisältävää ruokavaliota. Taas sekä lyhyt- että pitkäsokeri paranivat huomattavan paljon VHH-ryhmässä. Myös insuliinitasot laskivat VHH-ryhmässä.

Aina ei koeasetelmissa käy onnekkaasti. Se saatiin kokea ns. ACCORD -koesarjassa. Se oli pakko keskeyttää, sillä potilaita kuoli epäilyttävän paljon koesarjan aikana! Siinä verensokeria laskettiin hyvin voimakkailla lääkkeillä. Yhä useampi lääkäri on nykyään valmis toteuttamaan verensokerin laskun ilman vahvaa lääkitystä ja ohjaavat potilaitaan VHH:n tielle, jolla siis myös saavutetaan haluttu verensokerin tervehdyttävä pudotus, mutta ilman vaaraa kuolemasta.

Verenpaineen hoito VHH:lla

Lihavuus nostaa verenpainetta. Tämä johtuu siitä, että veri ei pääse virtamaan yhtä esteettömästi verisuonissa kun se joutuu kulkemaan ylimääräisten rasvakerrosten läpi. Korkeana pysyttelevä insuliini ja sitä usein seuraava insuliiniresistenssi entisestään kiihdyttää verenpaineen nousua monimutkaisen mekanismin avulla, johon kuuluu natriumin paikallinen lisääntyminen, verisuonissa olevien lihasten lisääntynyt kasvu, sympaattisen hermojärjestelmän aktivointi ja vähentynyt typpioksidin tuotto verisuonessa. Usein jo muutaman kilon painonpudotus näkyy verenpaineen kohentumisena, mutta kiehtovia uusia tutkimuksia on tullut julki missä VHH vaikuttaa suoraan verisuoneen eikä tarvita varsinaista painonpudotustakaan (vaikka se onkin ylipainoiselle suotavaa).

Yancyn tutkimusryhmä havaitsi VHH-ryhmässä huomattavaa verenpaineen laskua vaikka mitään eroa ei painonpudotuksessa ollut erääsen toisella menetelmällä laihduttavaan ryhmään. Frischin työryhmässä havaittiin sama asia. Vähärasvainen ruokavalio ei juurikaan parantanut verenpainetta, mutta VHH-ryhmässä tapahtui heikosta painonpudotustuloksesta huolimatta huomattavaa verenpaineen laskua. Koe kesti yhden vuoden. Tutkijoilla oli vahva epäilys, että VHH vaikutti nimenomaan verenpainetta parantavalla tavalla ilman, että painonpudotus olisi ollut tarpeen.

Muita terveyttä kohentavia vaikutuksia VHH:n avulla

Kun hiilihydraatteja rajoitetaan luodaan sellaiset aineenvaihdunnalliset olosuhteet elimistöön, että voidaan nähdä useita terveysvaikutuksia. On tullut havaintoja hyvin monesta sairaudesta, joka pysyy oireettomana VHH:n aloittamisen jälkeen. Muutamia esimerkkejä: munasarjojen monirakkulaoireyhtymä (PCOS), raskausajan diabetes, monet syövät, närästys, skitsofrenia, ei-alkoholiperäinen rasvamaksa, epilepsia ja silmänpohjan rappeumatauti.

Voiko VHH:ta suositella koko loppuelämäksi?

On näyttöä sen puolesta, että VHH on terapeuttista hoitoa, jonka hoitovaikutus jatkuu paljon senkin jälkeen kun hoito on johtanut potilaan tervehtymiseen. Tästä VHH:sta on mahdollista kehittää koko elämän kestävä elämäntapa. Jo nyt on käytettävissä tutkittua tietoa useita vuosia kestäneestä VHH:n kokeilusta painonhallintaan, diabetekseen sekä sydän- ja verisuonisairauksien hoitoon. Tulee aina olemaan erilaisia hoitokäytäntöjä tarjolla suurelle yleisölle, mutta VHH on näiden hoito-ohjeiden joukossa ihan varteenotettava vaihtoehto. Ilmeisesti VHH ylläpitää terveyttä paremmin kuin mihin virallisella runsashiilihydraattisella ja vähärasvaisella ravitsemussuosituksella päädytään.

Yksi ruokavalio ei sovi kaikille

Perinnöllisistä syistä ja erilaisesta aineenvaihdunnasta johtuen voidaan olettaa, että jotkut ihmiset valikoituvat ennakkoon epäedullisille terveysvaikutuksille noudattaessaan uskollisesti vähärasvaista ja runsashiilihydraattista ruokavaliota. Saattaa olla, että VHH voi tuoda näille avun, taikka sitten ei. On mahdotonta sanoa etukäteen. Niin houkuttelevalta kuin se kuulostaakin, että virallinen vähärasvainen ruokavalio saattaa laskea LDL-kolesterolia, se voi johtaa toisaalta aterogeenisemmän pienipartikkelisen LDL-kolesterolin lisääntymiseen. Tämä vaara näyttäisi tutkimusten valossa perityvältä oiminaisuudelta. On siis kaikin tavoin oltava varovaisempi rasvojen rajoituksessa. Siinä saatetaan tehdä enemmän vahinkoa kuin hyötyä kun siirrytään rasvaisemmasta ruoasta käyttämään runsaammin hiilihydratteja. Erityisesti ne henkilöt joilla on taipumusta ruokavalion synnyttämään veren rasvahäiriöön (dyslipidemia), joilla on korkeat veren insuliinitasot paastotilassa ja joilla on vaikeuksia hallita painoaa, hyötyvät todennäköisesti VHH:sta. Tällä tavalla on mahdollista saada paino hallintaan, veren triglyseridi arvot alemmiksi, HDL-kolesteroliin kohennusta, häiriintynyt glukoosin aineenvaihdunta kuriin, verenpaine voi normalisoitua ja lisäksi hyvin suuri määrä aineenvaihdunnallisia sairauksia voidaan pitää aisoissa. Insuliiniresistenssiä pidetään yhteisenä nimittäjänä monissa sairaustiloissa. Tähän voidaan vaikuttaa VHH:lla ja se on näin ollen looginen hoitomuoto tässä tilanteessa.

Ruokahalu ja kylläisyys

On ruokia joilla voidaan kiihdyttää ruokahalua ja sitten on ruokia, joilla saavutetaan parempi kylläisyys. Näiden ruokaan kohdistuviin tekijöihin on paneuduttava silloin kun halutaan onnistua painonpudotustavoitteessa. Tutkittaessa VHH-ruokavalion valinneita havaitaan, että ruokailija saavuttaa herkemmin kylläisyyden ja saattaa rajoittaa energiansaantia siitä syystä. Hän ei enää jaksa ruokailla niin suuria annoksia kuin ennen ja joskus selitykseksi tarjottu kyllästyminen esim. liharuokiin, ei ilmeisesti pidä paikkaansa. Ennemminkin on kyse siitä, että tietty (hiilihydraattipitoinen) ruoka kiihdyttää ruokahalua ja nähdään tiiviinä osana henkilön ruokamaisemaa.

On hyvin tunnettua, että proteiini pitää näläntunteen poissa pitkään. Harvemmin hiilihydraattien rajoitus kuitenkaan merkitsee automaattisesti suurempaa proteiininsaantia. Hiilihydraattien rajoittamisessa voi olla jotain vielä toistaiseksi tuntemattomia vatsan ja suoliston signaaleja, jotka ohjaavat nälänhallintaa. Käytännössä tämä näkyy niin, että kananmunien varaan rakennettu aamiainen (22% hiilihydraatteja) pitää nälän kauemmin loitolla kuin leipien varaan rakennettu aamiainen (72% hiilihydraatteja). Kananmunia aamiaiseksi syöneet vähensivät vuorokautista energiansaantiaan ja heillä ei niin nopeasti tullut uudellen nälkä kuin leipää aamiaisella syöneet. Kuusi viikkoa kestäneessä interventiotutkimuksessa ylipainoiset naiset vähensivät omaehtoisesti energiansaantiaan kun olivat VHH:lla vaikka heitä kehotettiin syömään kuten ennenkin. He eivät myöskään raportoineet kokeneensa näläntunnetta vähentyneestä energiansaannista huolimatta. Energiansaannin tarkkailu on paljon helpompaa silloin kun ei jatkuvasti ole nälkä! Näin voidaan saavuttaa pitkällä tähtäimellä hyviä tuloksia painonhallinnassa ja terveydessä.

Mikä estää potilaita kokeilemasta VHH:ta?

Adele Hiten yhteenveto VHH:sta kliinistä työtä tekeville lääkäreille, päättyy pohdintaan VHH:n käytön esteistä. Lääkärin pitäisi tutkia kaikki mahdollisuudet auttaa potilastaan ja ylipainon hoidossa on syytä ottaa käyttöön kaikki menetelmät. Lääkärille tekisi hyvää heittää akateemiset oppaat ja tutkimukset hetkeksi syrjään ja nojata maalaisjärkeen, perusfysiologiaan ja (mitä tärkeintä!) ottaa huomioon potilas kokonaisuutena! Potilas on saattanut tehdä ihan oikeita havaintoja noudattaessaan VHH:ta. Havaintoja tehdessään lääkärin pitää muistaa, että potilas saattaa olla paremmin vihkiytynyt sairautensa ja ruokavalionsa eri muotoihin ja esimerkiksi oppinut luottamaan verensokerimittariinsa aivan erityisellä tavalla VHH -kokeilunsa myötä. Hän näkee mittarista mitkä ruoat heilauttavat mittarin lukemia ylöspäin (hiilihydraatit) ja mitä ruokia nauttimalla hän saa verensokerin pysymään tasaisempana (rasvat).

On vaikka kuinka paljon esimerkkejä siitä, että jokin yksinkertainen asia on kestänyt kulkea epätavallisen kauan kansanviisaudesta lääketieteen pariin. Semmelweis sai pitkään puhua käsienpesun tärkeydestä synnytysosastoilla. Vaikka amerikkalaiset (ja suomalaiset) ovat muuttaneet ruokatottumuksiaan ”terveellisempään” suuntaan vähentäen rasvan saantiaan ja lisäten hiilihydraattien saantiaan, yhä paheneva lihavuusepidemia ja diabetestapausten jatkuva lisääntyminen puhuu sen puolesta, että jokin asia ei nyt mene oikein. On aika ottaa kaikki keinot käyttöön ja ihmedieeteiksi kutsutuille VHH-ratkaisuille on annettava niille kuuluva arvo.

Kliiniset myytit

On kerta kaikkiaan lopetettava huoli VHH:n kielteisistä vaikutuksista munuaisten toimintaan. Tämä huoli on perusteeton, sillä VHH ei todellakaan ole olomuodoltaan korkeaproteiininen ruokavalio vaan hiilihydraattien jättämä aukko paikataan ensisijaisesti hyvälaatuisilla ravintorasvoilla. VHH:n käyttäjillä on mitattu hyvin vaihtelevia ruokavalion proteiinitasoja (10-35%). Vain kaikkein jääräpäisimmät voivat pitää tällaista ruokavaliota runsasproteiinisena ja mitä silläkään olisi väliä, sillä ei ole näyttöä, että runsaastikaan proteiinia sisältävä ruokavalio rasittaisi terveitä munuaisia. Sitä vastoin VHH:n avulla saavutettu alhaisempi verenpaine saattaa kylläkin helpottaa munuaisten työtä.

Myyttinä voidaan myös pitää sitä seikkaa, että VHH:lla ei saa riittävästi kuituja. Amerikkalaiset (ja suomalaiset) saavat pääosan ravintokuiduistaan perunasta ja jauhoista. Nämä ovat tärkkelyspitoisia ruoka-aineita, joissa on hyvin vähän ravintoaineita. Tutkimuksen tekijät saivat aktiivisilta VHH:ta noudattavilta ryhmittymiltä suoraa tietoa VHH-ruokavalion vaikutuksista ruoan laatuun. Osoittautui, että VHH paransi oleellisesti ruoan ravintopitoisuutta ja ravintokuitujen osuus saatiin täyteen helposti maanpäällisiä vihreitä kasviksia runsaasti nauttien (tyypillinen piirre VHH-ruokavaliossa). On tietenkin paljon terveellisempää syödä perunoiden ja jauhojen tilalla runsaasti vihanneksia!

Pitkään elänyt myytti on myös tyydytetyn rasvan väitetty epäterveellinen rooli VHH-ruokavaliossa. Ruokavaliota pitää katsoa kokonaisuutena ja runsaiden hiilihydraattiannosten vaihtuessa vaikkapa tyydytettyyn rasvaan, saadaan usein nähdä terveysvaikutuksia. Hiilihydraattien roolin vähentyessä, elimistö siirtyy käyttämään omia rasvavarastojaan niiden lisääntyneen varastoinnin sijaan. Äskettäin ilmestyneissä meta-analyyseissä ja epidemiologisissa (väestötason) tutkimuksissa on havaittu, että hiilihydraattien vaihto tyydytettyyn rasvaan on pikemminkin tervehdyttävä kuin epäterveelliseen suuntaan vievä muutos ravitsemuksessa. Lisäksi on ollut mahdotonta osoittaa yhtäkään luotettavaa tutkimustulosta, joka kytkisi tyydytetyn rasvan sydäntapahtumiin negatiivisessa merkityksessä. Lisää tähän soppaan sitten se ilmeinen terveyshyöty mikä saadaan hiilihydraattien vähennyksessä pitkäaikaiselle sokerille (HbA1c). Korkea verensokeri jos mikään altistaa pahasti sydänsairauksiin.

Vaikka on ilmeisesti hyvin monta potilasryhmää, jotka hyötyvät VHH-ruokavaliosta, on ihan lopuksi varoitettava joistakin sairauksista, joiden yhteyteen ei voida luotettavasti suositella VHH-ruokavaliota: tyypin 1 diabetes, kilpirauhassairaudet, perinnölliset aineenvaihduntasairaudet, lapsuudessa koettu ketoasidoosi, kortikosteroidihormonien häiriöt, kasvuhormonin häiriöt, hyvin iäkkäät henkilöt (eivät kaikki!), alkoholistit ja paljon aspiriinia käyttävät. Nämä sairaustilat voivat olla esteenä VHH:lle, mutta edelleenkin VHH voi olla parempi vaihtoehto kuin virallinen voimassa oleva ravitsemussuositus jos sairaustiloihin liittyy insuliinin toimintahäiriö, korkea veren triglyseridi ja verensokeri. Silloin ainoa terveyttä edistävä vaihtoehto on hiilihydraattieja rajoittava ruokavalio.

Johtopäätös

Havaitut muutokset elimistön aineenvaihdunnassa noudatettaessa VHH-ruokavaliota, ovat osaltaan muuttamassa nykyistä tieteellistä ajatuksenkulkua (paradigmaa). Kun vaihdamme ravinnon makroravintoaineiden suhteet, vaihtuu myös elimistömme aineenvaihdunta. Tämä VHH-ruokavalio näyttäisi vievän ruokavaliota loppujen lopuksi terveellisempään suuntaan monin tavoin. Enemmän ravintokuituja, ravinnerikkaampaa ruokaa, ei niin suuria heilahteluja verensokerissa ja insuliinissa, parempi sydänterveys ja helpommin toteutuva painonhallinta. Siinä syitä miksi VHH voi olla järkevä ratkaisu pyrittäessä saavuttamaan ja ylläpitämään terveys.

Kovaa kritiikkiä ravitsemussuosituksista Ruotsissa

*
Julkaistu 9.9.2008, editointi meni seuraavan päivän puolelle. Tästä asiasta keskustellaan juuri nyt erittäin vilkkaasti.

Ruotsissa on jo jonkin aikaa kritisoitu Pohjoismaisia ravitsemussuosituksia. Tänään (9.9.2008) suosittu ja arvostettu lääkärilehti "Läkartidningen" julkaisee kaksi erityisen kriittistä kirjoitusta. Koska lukijoitteni joukossa saattaa olla ruotsinkieltä heikosti ymmärtäviä, käännän nyt toisen niistä suomenkielelle. Kirjoitus on laadittu erittäin taitavasti ja vain minun avuton käännökseni voi ne pilata. Jotta kirjoituksieni kautta välittyisi jokin lisähyöty, olen jatkanut uskollisesti omaksumallani yksinkertaisella linjallani ja käyttänyt tässäkin jutussa erittäin helppoa kieltä sekä välttänyt tarkoituksella kovin tieteellistä lähestymistapaa. Säilytin kuitenkin kirjoitusten sarkastisen leiman. Tämä on yksi merkillisimpiä lukemiani juttuja lääkärilehdessä. Lukekaa kirjoitus myös alkuperäiskielellä!

Miksi ravitsemuksen "asiantuntijat" torjuvat tutkimustiedon?

Ralf Sundberg (lääketieteen tohtori, dosentti, yksityislääkäri)
Karl-E Arfors (professori, entinen Pharmacian tutkimuspäällikkö)
Annika Dahlqvist (lääkäri)
Christer Enkvist (ylilääkäri)
Björn Hammarskjöld (biokemisti, entinen lastentautiopin ylilääkäri)
Johan Hedbrant (filosofian tohtori, tutkijainsinööri)
Åsa Larsson (piirilääkäri)
Tore Persson (lääkäri)
Göran Petersson (professori, kemiallinen ympäristötiede)
Jørgen Vesti-Nielsen (ylilääkäri)

Joillakin ruotsalaisilla ravitsemuksen ammattilaisilla on yhteyksiä elintarviketeollisuutta edistäviin ruotsalaisiin ja kansainvälisiin järjestöihin. Tämä luo todennäköisesti liioittelun leiman heidän lausuntojensa ylle - ainakin tämä eturistiriita pitää selvittää. Ravitsemustutkimukset ovat viimeisten 6-7 vuoden aikana osoittaneet, että hiilihydraattipitoinen, rasvaköyhä ruoka voimakkaasti lisää riskiä lihoa, saada metabolinen oireyhtymä ja diabetes on myös lisääntynyt [1]. Tällainen ruoka johtaa usein insuliinitasojen kohoamiseen ja insuliinin tehottomuuteen. Tästä seuraa sitten sydän- ja verisuonitauteja [1, 2], munuaisten vajaatoimintaa [3] ja Alzheimerin tautia [4]. Nämä sairaudet ovat räjähdyksenomaisesti lisääntyneet koko maailmassa.

Sairauksien ehkäisyssä ja hoidossa on lisääntyneen fyysisen aktiivisuuden lisäksi syytä rajoittaa ruoan tärkkelys- ja sokerimääriä. Oman insuliinintuotannon tehottomuuden perusteella voidaan tehdä valinta hyvin erilaisten hiilihydraatteja rajoittavien ruokavalioiden kesken [5]. Hiilihydraattitietoinen ruokavalio johtaa nopeasti parantuneeseen tehokkuuteen oman insuliinin suhteen. Tästä on seurauksena myös omaehtoisen kalorirajoituksen toteutuminen, joka alentaa painoa ja parantaa sekä vakiinnuttaa vuorokautisen verensokerin niillä joilla on tyypin 2 diabetes [6]. Lääkehoito voidaan usein lopettaa kokonaan tai ainakin vähentää [5]. Verisuonten kalkkeutumista aiheuttavat virheelliset veren rasva-arvot paranevat tai muuttuvat kokonaan terveelliseen suuntaan. Tämä muutos parempaan suuntaan nähdään myös normaalipainoisilla ja niillä pullukoilla, jotka onnistuvat pitämään painonsa vakaana [7].

Tällaisen ruokavalion noudattaminen suuremmassa mittakaavassa johtaa vähentyneisiin voittoihin sokeri- ja tärkkelystuotteita valmistavissa yrityksissä. Myös pikaruokaketjut, laihdutus- ja lääketeollisuus menettää rahaa. Siksi nämä teollisuusyritykset ja niiden edustajat Ruotsin ravitsemussäätiössä (Swedish Nutrition Foundation) ja ILSIssä (International Life Sciences Institute) vastustavat monin eri tavoin ruokavaliosuositusten muuttamista meidän mielestämme terveellisempään suuntaan.

ILSI on asettanut asiantuntijaryhmän pohtimaan sokeritautia ja metabolista oireyhtymää. Tällä ryhmällä on tehtävänä tunnistaa riskitekijät ja ehdottaa sopivia toimenpiteitä millä tavalla Euroopan unioni, WHO, potilasyhdistykset ja terveydenhoito voisi ottaa huomioon nämä tulokset ravitsemuksessa ja elämäntavoissa [8].

Asiantuntijaryhmä ilmoittaa saaneensa aikaiseksi kaksi julkaisua. Ensimmäinen niistä on yhteenvetoartikkeli tyypin 2 diabeteksesta. Sen on kirjoittanut parivaljakko Parillo ja Riccardi ILSI:lle mm. Coca-Colan, Kelloggin och Südzuckerin sponsoroimina [9]. Tässä artikkelissa sanotaan, että sokeri ei ole mikään riskitekijä diabeteksessa ja viitataan toiseen ILSI:n rahoittamaan tutkimukseen [10].

Toinen julkaisu, jonka tämä ILSI-ryhmä on saanut aikaiseksi, on lentolehtisen tapainen kantaa ottava kirjoitus, joka perustuu tuohon ensimmäiseen julkaisuun. Kannanotossa pyritään rauhoittamaan viranomaisia ja vallanpitäjiä, että mitään vaaraa kasvavasta tyypin 2 diabeteksesta ei ole [11]. Tieteellisestä annista vastaa samainen Riccardi ja ihmiskunnan pelastavan ravinnon ohjeet ilmoitetaan löytyvän niistä ohjeista, joita suosittelee EASD (European Association for the Study of Diabetes) vuonna 2004 [12].

Nämä EASD:n ravitsemussuositukset on laatinut Jim Mann. Jo 1970-luvulla sokeriteollisuus sponsoroi hänen diabetestutkimuksiaan [13]. Hän on nyt (ja oli EASD:n ohjeiden astuessa voimaan vuonna 2004) asiantuntijana New Zealand Sugar Company:ssä, eli uusseelantilaisessa sokeriyhtiössä [14]. Mannin (ei Tarmo Mannin!) kanssa näitä ohjeita väsäsi yllätys, yllätys ILSI-sponsoroitu Riccardi. Piiri pieni pyörii...

EASD:n ravitsemussuosituksista puuttuu esteellisyysilmoitus. Tämä johtunee siitä syystä, että Riccardi on toimittajana niissä ravitsemussuosituksissa, jotka sitten päätettiin julkaista [15]. ...lapset siinä hyörii... Läkartidningen:issä on jo aiemmin kerrottu näiden EASD:n ravitsemussuosituksista ja miten ne eivät suinkaan perustuneet diabetestutkimuksiin, vaan siinä hankittiin tietoa valikoidusti ja virheellisesti tutkimuksista terveillä ihmisillä [16].

Pohjoismaisista ravitsemussuosituksista (NNR) tehtiin jakeluversio professori Brittmarie Sandströmin johdolla. Hänen työstään kertovassa jutussa kirjoittaja Åke Bruce Livsmedelsverket:istä (vastaa ehkä meidän Kansanterveyslaitostamme), korosti Sandströmin roolia ILSI:ssä ja piti sitä kunniakkaana asiana (!) [17].

Tämä osoittaa entistä selvemmin miten ravitsemussuosituksista vastuulliset henkilöt eivät voi pitää näppejään erossa teollisuuden mieliharrastuksista, ja osoittaa myös miten ravitsemussuositukset ovat saaneet syntynsä. Näiden lobbaajien todellisena päämääränä ei ole parantaa kansanterveyttä vaan teollisuuden voittojen maksimointi. Tästä ristiriidasta täytyy saada lisävalaistusta. Siksi ruotsalainen ravitsemuskeskustelu on niin kiihkeää.

On huomiotaherättävää mitä suuremmassa määrin, että Claude Marcus, Göran Hallmans, Gunnar Johansson, Elisabet Rothenberg ja Stephan Rössner omine sidonnaisuuksineen näihin teollisuuslaitoksiin – tämä ilmenee heidän esteellisyysilmoituksestaan Ruotsin ravitsemussäätiön (SNF) kotisivuilla – vaativat Socialstyrelsen:iä (vastaa meidän Lääkelaitostamme) kumoamaan päätöstään sallia Annika Dahlqvistin hoitaa diabeetikkoja hiilihydraatteja rajoittavalla ruokavaliolla [18].

Näiden kirjoittajien vastineessa varoitetaan rasvasta tavalla, joka menee mauttomuuden puolelle. Yksityiskohtainen lista tulisi liian pitkäksi ja tyydymme sen sijaan neljään esimerkkiin.

Kirjoittajat ilmaisevat erään Cochranetutkimuksen todistavan sen puolesta, että täysjyvätuotteilla voidaan ehkäistä diabetesta, mitä loppupäätelmä ei vahvista. He kirjoittavat, että ruoan kautta saatu tyydyttynyt rasva lisää insuliiniresistenssiä ja he viittaavat yhteenvetoartikkeliin, joka osoittaa päinvastaista. Women's Health Initiative:n osaraportista lainataan eräs kohta, jossa väitetään alhaisen rasvakuorman estävän rintasyöpää, vaikka sellaista yhteyttä ei ole. Esimerkkinä siitä kuinka hedelmät, vihannekset ja täysjyvä vähentää LDL-kolesterolia viitataan tutkimukseen missä Listeria-bakteeria esiintyy kotitekoisessa makkaramassassa [19]! (Tässä kohdassa sain sellaisen naurukohtauksen, että olin tukehtua pähkinöihini!)

He pistävät lähdeluetteloon viisi tutkimusta äärimmäisen rankasta ketogeenisestä ruokavaliosta. Kun Socialstyrelsen utelee tästä, he vastaavat, että tällaista ruokavaliota ei ole "lainkaan testattu tieteellisissä tutkimuksissa" [20]. Ovatko he jo näin nopeasti unohtaneet, että sentään löysivät viisi sellaista tutkimusta muutamia viikkoja aiemmin? Etsimällä hakusanoilla "ketogenic diet" saadaan tästä ääriruokavaliosta PubMed -tietokannassa 710 osumaa. Lisää tutkimuksia löytyy muilla hakusanoilla.

Marcus' ja hänen kolleegojensa lausunto Läkartidningen:issä, jota me lainaamme yllä, ei ole ainoastaan ristiriitainen heidän lausuntojensa kanssa. Lausunto on todistetusti epäasiallinen, vailla tieteellistä perustaa ja on ristiriidassa Ruotsin Lääkäriliiton eettisten perusteiden kanssa sen suhteen miten lääkäreiden pitäisi antaa julkisia lausuntoja. Ajatellen ryhmän antamaa kuvaa itsestään johtavana ravitsemusneuvojana, voidaan tuskin pitää asiaa merkkinä anteeksiantamattomasta leväperäisyydestä ja osaamattomuudesta.

Lukijan pääteltäväksi jää mikä on todellisena motiivina Marcus'in ja kolleegojen kielteiselle kannalle näissä hiilihydraattitietoisissa tutkimuksissa. Amerikkalaisen kirjailijan Upton Sinclairin lennokkaat sanat voivat mahdollisesti johdatella lukijaa oikeille poluille: "It is difficult to get a man to understand something when his salary depends on his not understanding it." (Ihmisen on vaikea ymmärtää jotakin, jos hänen työpalkkansa riippuu siitä jättääkö hän asian ymmärtämättä)

Mahdollisia sidonnaisuuksia tai esteellisyyksiä: Ei minkäänlaisia.

Lähdeluettelo

1. Hu FB. Diet and cardiovascular disease prevention the need for a paradigm shift. J Am Coll Cardiol. 2007;50(1):22-4.

2. Beulens JW, de Bruijne LM, Stolk RP, Peeters PH, Bots ML, Grobbee DE, van der Schouw YT. High dietary glycemic load and glycemic index increase risk of cardiovascular disease among middle-aged women: a population-based follow-up study. J Am Coll Cardiol. 2007;50(1):14-21.

3. Sarafidis PA, Ruilope LM. Insulin resistance, hyperinsulinemia, and renal injury: Mechanisms and implications. Am J Nephrol 2006;26(3):232-44.

4. Xu W, Qiu C, Winblad B, Fratiglioni L. The effect of borderline diabetes on the risk of dementia and Alzheimer's disease. Diabetes. 2007;56(1):211-6.

5. Accurso A, Bernstein RK, Dahlqvist A, Draznin B, Feinman RD, Fine EJ, Gleed A, Jacobs DB, Larson G, Lustig RH, Manninen AH, McFarlane SI, Morrison K, Nielsen JV, Ravnskov U, Roth KS, Silvestre R, Sowers JR, Sundberg R, Volek JS, Westman EC, Wood RJ, Wortman J, Vernon MC. Dietary carbohydrate restriction in type 2 diabetes mellitus and metabolic syndrome: time for a critical appraisal. Nutr Metab (Lond). 2008;5:9.

6. Boden G, Sargrad K, Homko C, Mozzoli M, Stein TP. Effect of a low-carbohydrate diet on appetite, blood glucose levels, and insulin resistance in obese patients with type 2 diabetes. Ann Intern Med. 2005;142(6):403-11.

7. Feinman RD, Volek JS: Low carbohydrate diets improve atherogenic dyslipidemia even in the absence of weight loss. Nutr Metab (Lond). 2006, 3:24.

8. ILSI Europe. Metabolic Syndrome and Diabetes Task Force.
http://europe.ilsi.org/activities/taskforces/diet/metabolicsyndrome.htm. 2008-08-19.

9. Parillo M, Riccardi G. Diet Composition and the Risk of Type-2 Diabetes: Epidemiological and Clinical Evidence. British Journal of Nutrition 2004;90(1):7-19.

10. Yang EJ, Kerver JM, Park UK, Kayitsinga J, Allison DB, Song WO. Carbohydrate intake and biomarkers of glycemic control among US adults: the third National Health and Nutrition Examination Survey (NHANES III). Am J Clin Nutr 2003;77:1426-1433.

11. Chaplin S. Type-2 Diabetes - Prevention and Management. ILSI Europe Concise Monograph Series 2005:1-35.
http://europe.ilsi.org/NR/rdonlyres/E8C246A2-A663-4131-9BED-8AD3B6420004/0/Diabetes.pdf . 2008-08-19

12. Mann JI, De Leeuw I, Hermansen K, Karamanos B, Karlstrom B, Katsilambros N, et al; Diabetes and Nutrition Study Group (DNSG) of the European Association. Evidence-based nutritional approach to the treatment and prevention of diabetes mellitus. Nutr Metab Cardiovasc Dis 2004;14:373-94.

13. Simpson RW, Mann JI, Eaton J, Moore RA, Carter R, Hockaday TD. Improved glucose control in maturity-onset diabetes treated with high-carbohydrate-modified fat diet. Br Med J. 1979 Jun 30;1(6180):1753-6.

14. Sugar Research Advisory Service. SRAS Advisers. Jim Mann.
http://www.sras.org.nz/Experts.aspx. 2008-08-19.

15. Elsevier Media. Information and Rates. Nutrition, Metabolism & Cardiovascular Disease.
http://www.elsmediakits.com/journalDetail.php?jrn_id=00000414&ref. 2008-08-19.

16. Sundberg R, Hedbrant J. Vilseledande om fett – kritisk granskning av kostråd från expertgrupper. Läkartidningen 2008;105(20):1480-2.

17. Astrup A, Isaksson B, Lönnerdal B, Bruce Å, Samuelson G, Asp NG. In memory of Brittmarie Sandström, 1945–2002. Scandinavian Journal of Nutrition 2003;47(1):4-5.

18. Marcus C, Halllmans G, Johansson G, Rothenberg E, Rössner S. Kost med högt intag av fett kan ifrågasättas. Läkartidningen 2008;105(24-25):1864-6.

19. Schultze KK, Linton RH, Cousin MA, Luchansky JB, Tamplin ML. Effect of preinoculation growth media and fat levels on thermal inactivation of a serotype 4b strain of Listeria monocytogenes in frankfurter slurries. Food Microbiol. 2007;24(4):352-61.

20. Marcus C, Halllmans G, Johansson G, Rothenberg E, Rössner S. Replik: Extrem kost är inte förenlig med vetenskap och beprövad erfarenhet. Läkartidningen 2008;105(28-29):2030.

Terveellinen ravitsemus tarkasteltuna sd-LDL-kolesterolin kautta

**

Minkälainen on terveellinen ruokavalio tai ravitsemus?

Asiaa voidaan tarkastella monesta eri näkökulmasta. Tässä tarkastelemme sitä sydän- ja verisuonitautien ja aivan erityisesti sd-LDL-kolesterolin kannalta. sd-LDL (small-density LDL) tarkoittaa pieniä tiheitä LDL-kolesterolin hiukkasia. Moni saattaa yllättyä havaitessaan tästä kirjoituksesta, että nykyiset ravitsemussuositukset ovat omiaan lisäämään ja hapettamaan sekä sokeristamaan tiettyjä haitallisia veren rasvoja, sd-LDL-kolesterolia ja triglyseridejä. Ne myötävaikuttavat sydän- ja verisuonitautien syntyyn ja pahenemiseen.

Monen suomalaisenkin veressä sd-LDL:n määrä on suurentunut, mutta valitettavasti lääkärit eivät niitä tutkituta verikokeiden yhteydessä. Tosiasiassa, monella ihmisellä jopa 70–90 prosenttia LDL-kolesterolista voi olla sd-LDL:n muodossa. Eniten sitä on diabeetikoilla sekä henkilöillä, joiden triglyseridit ja apolipoproteiinit ovat koholla ja joilla on metabolinen oireyhtymä. Siksi nämä ihmiset ovat erityisen alttiita sairastumaan sydän- ja verisuonitauteihin.

Sydän- ja verisuonitautien alkusyynähän voivat olla mikrobi-infektiot, mutta hapettunut ja sokeristunut sd-LDL ja triglyseridit myötävaikuttavat taudin kulkuun.

Pienet tiheät sd-LDL-hiukkaset:

• pysyvät verenkierrossa kauemmin kuin suuret LDL-hiukkaset
• takertuvat herkästi valtimon seinämää paksuntavan paakun komponentiksi
• kulkeutuvat ateroomapaakun sisään
• pujahtavat tulehdusvalkosoluihin, jotka puolestaan muuttuvat vaahtosoluiksi, jotka synnyttävät ja täyttävät valtimopaakkua
• hapettuvat (oksidoituvat) herkästi
• sokeristuvat herkästi (8 kertaa herkemmin kuin suuret LDL-hiukkaset).

Kolesterolin (lipoproteiinien) hapettuminen ja sokeristuminen kuvattiin 1980-luvulla. Nyt tiedetään, että runsas "nopeiden", suuren glykemiakuorman hiilihydraattien syönti suurentaa veren sokeripitoisuutta ja lisää sd-LDL:n muodostusta, eritoten diabeetikoilla, mutta myös muilla ihmisillä. Suurentunut veren sokeripitoisuus puolestaan hapettaa ja sokeristaa sd-LDL:ää, jolloin siitä tulee toffeenkaltaista mönjää, jota takertuu verisuonten seinämiin. Silloin paakun muodostus kiihtyy ja paakusta tulee instabiili eli herkästi repeävä. Paakun repeäminen on syynä noin 70 prosentissa sydän- ja aivoinfarkteista. Lisäksi sd-LDL:n hapettuminen ja sokeristuminen tuottavat myrkyllisiä vapaita radikaaleja, jotka aiheuttavat hapetusstressiä. Se lisää monien kroonisten sairauksien riskiä ja jouduttaa vanhenemismuutoksia.

Sokeristunut kolesteroli on siitä ongelmallista, ettei fysiologinen LDL-reseptori kykene puhdistamaan sitä kuten tavallista LDL:ää. Nämä havainnot selittävät sitä, ettei naisen sydän siedä suuren glykemiankuorman ruokavaliota, kuten EPICOR-tutkimus vastikään osoitti. Sen tähden sd-LDL-kolesterolin tuotantoa ja hapettumista ja sokeristumista tulee ehkäistä.

Virallisissa ravitsemusohjeissa – joita antavat Terveyden ja hyvinvoinnin laitos, Sydänliitto ja Diabetesliitto ym. – kehotetaan välttämään rasvaa ja syömään runsaasti hiilihydraatteja. Tämän neuvon noudattaminen on omiaan lisäämään sd-LDL:n ja triglyseridien määrää ja hapettumista ja sokeristumista. Ihminen vain ei sitä tiedä, koska sitä ei tutkita terveydenhuollossa.

Miten meidän sitten tulisi syödä, jota välttäisimme verensokerin ja sd-LDL:n lisääntymistä veressä?

Avainsana on vähähiilihydraattinen eli VHH-ruokavalio. Aterianjälkeisen verensokerin pitoisuus paljastaa yksinkertaisesti onko ruoka ollut terveellistä vai ei (tässä artikkelissa tarkoitetussa mielessä). Verensokeri tulisi mitata mieluiten 45–60 minuuttia aterian jälkeen, eikä vasta 2 tunnin kuluttua, kuten yleensä neuvotaan.

Lopuksi hyvät uutiset: berberiini ja etyyliesteröity eikosapentaeenihappo (E-EPA) parantavat insuliiniherkkyyttä, mikä pitää kurissa verensokeria. Japanilaisen tutkimuksen mukaan E-EPA ehkäisee samalla sd-LDL:n ja triglyseridien muodostusta maksassa. Näin ollen E-EPA ja berberiini ehkäisevät niitä terveyshaittoja, joita suuri glykemiakuorma aiheuttaa. Ensisijaista on tietenkin ruokatapojen korjaaminen, mutta sitä voi tukea nauttimalla berberiiniä ja E-EPAa ruoan lisänä.

Lähteet:

Amerikkalaisen kardiologin William Davisin The Heart Scan Blog sekä alla olevat artikkelit.
Younis N, Charlton-Menys V, Sharma R, et al. Glycation of LDL in non-diabetic people: Small dense LDL is preferentially glycated both in vivo and in vitro. Atherosclerosis. 2009;202(1):162-8.
Satoh N, Shimatsu AS, Kotani, K et al. Purified Eicosapentaenoic Acid Reduces Small Dense LDL, Remnant Lipoprotein Particles, and C-reactive Protein in Metabolic Syndrome. Diabetes Care 2007;30: 144-146

Lue lisää ravintolisistä:

RAVINTOLISIEN ABC (YHTEISTYÖSSÄ DOSENTTI MATTI TOLOSEN KANSSA)

• Syöpätautien täydentävä ravitsemushoito
• Ubikinoni vaimentaa tulehdussytokiineja
• Apeliini - uusi mielenkiintoinen hormoni
• D-vitamiini valloittaa maailmaa
• Lasten diabetes ja D-vitamiini
• Probioottien terveysväitteet kiistan aiheena EU:ssa
• Berberiini ja tyypin 2 diabetes
• Terveellisiä ravintolisiä nyt myös avaruudessa
• Maitohappobakteerit ehkäisevät raskausdiabetesta
• EPA:n etyyliesteri ehkäisee ja hoitaa rasvamaksaa
• Nuoret naiset - lukekaa tämä!
• Johtuvatko valtimotaudit infektioista?
• Ravintolisät voivat tehostaa lääkehoitoa
• D-vitamiini on avaintekijä immuunijärjestelmän toiminnassa
• D-vitamiini lisää testosteronia
• Ravintolisät putsaavat kalkkiutuneita sepelvaltimoita
• Kirjoittajavieras: Matti Tolonen
• 
  

Ravinnon ja terveyden ABC ja muuta mainostusta

*
Tätä ei sitten kannata lukea jos on allerginen mainoksille.

------- älä ylitä tätä viivaa jos pelkäät mainosviestejä --------

Minua on pyydetty ideoimaan ja kirjoittamaan lyhyitä juttuja Harvestservice -nimiseen palveluun. Harva se viikko sinne haaviin tarttuu jotain uutta luettavaa ravinnosta ja terveydestä.

Linkki: http://www.harvestservice.com/ravinnonterveydenABC.html

Kirjoitan myös usein Hiilaritietoiset -foorumissa, jossa minulla on oma pienen pieni nurkkaus. Tämän lisäksi julkaisen joka kuukausi "Christerin ravintouutiset", joka sisältää ajankohtaista ja välillä räväkkää tietoa ravitsemuksesta. Sähköpostiinsa sen on halunnut jo 1700 tiedonhaluista ihmistä eri puolilla maailmaa. Tuleeko sinulle ilmaiset ravintouutiset? Tilauslomake.

Lisäksi toimitan säännöllisesti luettavaa muutamaan erikoislehteen.

Valtavan ilmaistiedon jakelun lisäksi varsinaisena haasteena on kirjoittaa valmiiksi eräs kauan työn alla ollut ravintokirja (Työnimi: Ravitsemuksen ilot ja surut). Minua on myös pyydetty kirjoittamaan eräälle potilasyhdistykselle uutta ravintokirjaa (Työnimi: Ravintoa aivoille) ja kääntää "Kilpirauhaspotilaan ravinto" (josta on muuten ilmestynyt peräti 8 painosta!) ruotsin kielelle. Kirjoitan näitä opuksia hitaasti ja hartaasti. Hinta tulee muodostumaan hyvin edulliseksi. Sitten on minullakin joitakin salaisia projekteja, joista en hiisku sanaakaan. Kirjani "Tutkimustietoa urheilijan ravinnosta" maksaa vain 12 euroa (painettuna) ja 10 euroa nettiversiona. Tämä kirja on monien mielestä tällä hetkellä paras suomenkielinen ravinto-opas urheilijoille. Oletko hankkinut? Tilauslomake.

Hommaa riittää, mutta tämä on ihan hauskaa. Varsinkin tämä blogini (Veteraaniurheilija) on rakas temmellyspaikka. Jotkut ovat kertoneet kirjoitteluni tässä blogissa vaikuttaneen myönteisesti suomalaiseen ravitsemuskeskusteluun. Tiedä häntä, kuulostaa kyllä liian toiveikkaalta. Miten ihmeessä järjen valo olisi kantautunut sinne KTL:n pimeään bunkkeriin asti? Kaikkein pimeimpinä epätoivon hetkinä viihdytän itseäni rakkaan harrastukseni parissa, englanninkieliset aforismit ja sanonnat.

Luentoja on ollut runsaasti ja niitä on myös jatkossa tulossa lisää. Joko olen käynyt teidän paikkakunnallanne? Olen edullinen. Kirjojani ei ole pakko hankkia, eikä luennoille minua pyytää, mutta kauhean hyvälle tuulelle tietysti tulen jos ravinto- ja terveysviestinnälleni on kysyntää. Tilauslomake. Eräskin YLE:n toimittaja innostuu niin kauniisti minusta kirjoittamaan.

Suosittelen näitä luentoaiheita:

• Ravitsemuksen ilot ja surut (viihdyttävä ja monipuolinen luento. Tilaajina kansalaisopistot, yritykset, yhdistykset. Kesto puolitoista tuntia)
• Ravitsemuksen ja liikunnan ilot ja surut -kurssi (viihdyttävä ja monipuolinen kurssi. Tilaajina ovat olleet hetken mielijohteesta ennakkoluulottomat kansanopistot ja yhdistykset. Kesto 4-5 päivää, katso mallikurssi alhaalla!)
• Urheilijan ravinto (taatusti erilainen lähestymistapa urheilijan ravintoon, urheiluseurojen käyttöön räätälöity paketti. Ei mitään kapulakieltä, mutta perustuu viimeisimpään tutkimustietoon. Kesto 1 tunti)
• Ravintokaraoke (ikioma luentokonseptini, ainutlaatuinen elämys, jokainen tilaisuus on erilainen, sellainen armottoman hauska ja viihdyttävä Sundqvist-show. Luentoaiheet voit tilata etukäteen tai varata sitten paikan päällä. Tähän mennessä 69 ravintokaraokekeikkaa. Joko sinä olet käynyt sellaisessa? Kesto 2-5 tuntia.)
• Kilpirauhaspotilaan ravinto ja liikunta (Tavattoman suosittu erikoisluento, huumorilla kevennetään vakavaa asiatietoa. Kesto 2 tuntia. Toistaiseksi kilpirauhaspotilaat ovat pysyneet hereillä. Tosin se on vaatinut kaiken viihdytyspotentiaalini virittämistä äärimmilleen. Näissä tilaisuuksissa on nähnyt päivänvalon sellaiset legendaariset keksinnöt kuin: toimiva laihdutuspilleri, raivohyppely, ruokakaupassa käynti, käsillä seisominen ja olohuonejumppa. Olen äärettömän kiitollinen tästä haasteellisesta porukasta!)
  
• Diabetespotilaan ravinto (valitettavasti Diabetesliitto ei ollut kypsä tällaiselle monipuoliselle lähestymistavalle diabetespotilaan terveydessä (hiilihydraatteja rajoittava ravinto ja liikunta) ja lupaavasti alkanut kierros tyssäsi kokonaan. Ennakkoluulottomat Diabetesyhdistykset voivat edelleen tätä luentoa tilata. Diabetesliiton ravitsemusterapeutit tuomitsevat tämän luennon ja mainittuani asiasta sivulauseessa eräällä toisella luennolla, asian johdosta toimitettiin luennon järjestäjälle kahdeksan ravitsemusterapeutin, yhden ylilääkärin ja sairaanhoitajan allekirjoittama valitus. Ota selvää mistä Suomessa ei saa puhua! Kesto 1 tunti)
• Muita luentoja. Olen pitkälti vastuussa uudistetun ravintovalmentajakoulutuksen toteutuksesta Lapin urheiluopistossa. Uusi koulutusjakso alkanee syksyllä 2008. Ilmoittautumiset sitten aikanaan Lapin urheiluopistoon. Ilmeisesti ravintokouluttajat ovat loppuneet Suomesta, sillä olen myös kiertänyt muutamassa Personal Trainer -koulutusjaksossa ravintoasiantuntijana ja vastannut ravitsemusosiosta Valmentajien erikoisammattitutkinnossa. Hienoja tilaisuuksia! Kiertelen yrityksissä TYKY-projekteissa ym. missä tarvitaan innostavaa otetta liikuntaan ja ravitsemukseen. Olenko teidän yrityksessänne kontannut lattialla etsiskellen niitä terveellisiä ruokaostoksia tai esittänyt raivohyppelyn? Tilauslomake.

LUE TÄMÄ VIELÄ (sitten lopetan, vihdoin ja viimein):
Ravitsemuksen ja liikunnan ilot ja surut -kurssi

Tässä ideointianne varten 4 päivän tehokurssi ravinnosta ja liikunnasta juuri teidän paikkakunnallanne vuonna 2008:

Tiistaina (5 tuntia)
Ravitsemuksen ilot ja surut
Sisältö lyhyesti: Huumoripitoinen sukellus uusien ravitsemustutkimusten pariin, mitä kannattaa syödä, metabolinen oireyhtymä, kilpirauhassairaudet, diabetes.

Keskiviikkona (5 tuntia)
Kuntoilijan liikunta ja ravinto
Sisältö lyhyesti: kuntoilijan ryhti, lihasvoima, koordinaatio, lihasten väsyminen, järkeviä ruokavalintoja, ravitsemuksen muistilistoja, palautuminen, tunnista ylikunto

Torstaina (5 tuntia)
Syömishäiriöt ja painonhallinta
Sisältö lyhyesti: Mitä on anoreksia - bulimia - ortoreksia - BED, laihuuden ihannointi, syömishäiriöstä toipuminen, laihdutuksen lyhyt oppimäärä

Perjantaina (5 tuntia)
Toimivatko dieetit käytännössä?
Sisältö lyhyesti: Käydään läpi suuri joukko laihdutus- ja elämäntapadieettejä, Valtion Ravitsemusneuvottelukunnan suositukset, Glykeeminen indeksi, Zone, Atkins, Montignac, Heikkilä, Välimeren dieetti jne. Miten reagoida varsin vilkkaaseen netti- ja sanomalehtikeskusteluun näistä dieeteistä?

Yhteensä 20 tuntia

Kustannukset voidaan pitää alhaisina. Jokin pieni luentopalkkio voisi tulla kyseeseen, majoitus järjestäjän puolesta ja vaikkapa aamiainen ja päivällinen. Muut ruokailut voisin yrittää itse hoitaa. Matkakulut pitäisi korvata täysimääräisinä. Osanottajilta voi periä esimerkiksi 20-50 euron kurssimaksu, jolloin hintaan sisältyy opetusmateriaali + kirjani "Tutkimustietoa urheilijan ravinnosta". Toimi heti! Vain muutamia vapaita viikkoja jäljellä.