Lepo pitää terveenä

Oletko jatkuvasti väsynyt? Et tahdo päivisin saada mitään aikaiseksi? Syytä tähän olet ehkä etsinyt vitamiininpuutoksesta, vääränlaisesta ruokavaliosta, liian vähäisestä liikunnan määrästä, sairastelusta tai ikääntymisestä. Oletko ajatellut levätä? Levon merkitys terveydellemme on korostetusti esillä tässä katsauksessa. Lue se ja oivalla levon merkitys!

Jos sinua kiinnostaa alla oleva kirjoitus, sinua todennäköisesti kiinnostaa myös uusin kirjani, huhtikuussa 2014 ilmestynyt seikkaperäinen terveyskirja "Lepää - liiku - syö - terveydeksi". Kirjaa saa suoraan minulta luennoilla ja sähköpostosoitteeseen lähetetyllä tilauksella. Kirjan hinta on 25 euroa + postikulut.

Ensin väsytys, sitten lepo

Urheilijat tietävät, että lihakset kasvavat levossa, saatuaan ensin ottaa vastaan treeniä. Väsytä sinäkin itsesi sopivasti mitoitetulla toimeliaisuudella päiväsaikaan ja nauti sitten rentouttavasta ja rakentavasta yöunesta.

Säännöllisessä, terveystietoisessa elämänrytmissä vuorottelevat sopivasti uni, ravinto, liikunta, lepo ja elämän haasteet. Opettele kuuntelemaan kehoasi niin, että varmasti palaudut elämän ja liikunnan asettamista rasitteista. On ihanaa kohdata uusi päivä täysin levänneenä ja esimerkiksi lenkkeily täysin palautuneena ja voimaa uhkuvana on elämän hienoimpia kokemuksia. Kovien harjoitusten jälkeen saa tuntea väsymystä ja pientä kipuakin lihaksissa, mutta elämään pitää mahtua runsaasti päiviä, jolloin nautimme terveydestämme täysin siemauksin.

Mikään ei saa syrjäyttää laadukasta yöunta ja rentoja, levollisia sekä rauhoittavia hetkiä päivällä. Laadukas yöuni on perusterveyden edellytys. Hyvin nukutun yön jälkeen meillä on virkeä olo ja mieliala on korkealla. Unen laatu on yleensä parasta puolen yön tienoilla, mutta laadukkaan unen ajoittuminen on yksilöllistä.

Vaikka osa ihmisistä tulee toimeen niukalla 6-7 tunnin yöunella, monella riittävä määrä unta voi olla 8-9 tuntia. Unen määrä riippuu elämäntilanteesta. Kasvuiässä unen merkitys korostuu. Pienten lasten vanhemmat saattavat pärjätä jotenkuten hyvinkin vähäisellä ja katkonaisella yöunella.

Päiväunilla voi yrittää osittain korvata yhtäjaksoisen yöunen vajetta, mutta harvalla työikäisellä on siihen arjessa mahdollisuus. Vapaalla ollessaan voi pyrkiä löytämään iltapäivällä 10-20 min hetken jolloin ottaa rentouttavat nokkaunet.

Sisäinen, biologinen kellomme tahdittaa vuorokausirytmin sellaiseksi, että useimmat meistä heräämme virkeinä aamulla. Vireystaso voi perinnöllisistä ja muista syistä johtuen tehdä meistä aamuihmisiä (30%), illanvirkkuja (10%) ja välimuotoisia (60% suomalaisista). Rytmin muuttaminen on todettu vaikeaksi.

Huippu-urheilijoita voi aivan erityisesti kehottaa löhöilyn pariin! Tulkoon teistä maailmanluokan tähtiä ainakin yhdessä lajissa: löhöilyssä. Siten tehostuu palautuminen harjoituksista. Yhdistämällä löhöilytapahtumaan rentoutumisen ja vaikkapa mielikuvaharjoitteet, voi huomattavalla tavalla vaikuttaa urheilumenestykseen.

Lepääminen on muutakin kuin unta. Levolla tarkoitetaan myös arjen rutiineista irroittautumista ja vapaa-ajan viettoa. Ota tavaksi tavata ystäviäsi, lue hyviä kirjoja ja koe monipuolisen harrastustoiminnan mieltä virkistävä ominaisuus. Pahimmillaan levon laiminlyönti näkyy ylirasitustilana ja sairasteluna.

Unihäiriöt ja terveys

Unen fysiologiasta ja unen merkityksestä ihmiselle on saatu viime aikoina täsmätietoa. Entinen tieto aivojen nukkumisesta ei pitäne paikkaansa kuin osittain. Aivosähkökäyrä muistuttaa ns. REM-unen aikana valveillaolokäyrää. REM-unen aikana aivot toimivat hyvinkin aktiivisesti käsitellen ja järjestellen valveillaolon aikana kerättyä tietomäärää. Hyödytön tieto siivotaan pois ja tarpeellinen tieto tallennetaan pitkäaikaiseen muistiin.

Ei-REM-unen aikana aivot ja kehomme lepäävät, palautuvat ja uusiutuvat. Ei-REM- ja REM-univaiheet toistuvat syklisesti muutamaan kertaan yössä. Unihäiriöiden osuessa juuri tähän palauttavaan ei-REM-unijaksoon (herätään keskellä yötä tai aamuyöstä, eikä saada uudestaan unta), sillä on merkitystä terveydelle ja jaksamiselle, valistaa mm. neurologian erikoislääkäri Salla Lamusuo. Ei-REM-uni palauttaa eniten kehoasi ja REM-uni mieltäsi.

Tutkimuksissa on osoitettu, että yksi uneton yö vastaa noin promillen humalatilaa. Sama tila saadaan aikaiseksi viikkoja kestävällä puolittuneella unenmäärällä. Huonosti nukuttu yö huonontaa motivaatiota, heikentää tarkkaavuuden ylläpitämistä, oman toiminnan ohjaaminen häiriintyy ja arviointikyky uusissa ja monimutkaisissa tilanteissa tulee vaikeammaksi.

Tunnetusti unihäiriöt aiheuttavat ärtyneisyyttä, alakuloisuutta ja pitkään jatkuessaan lisäävät ahdistuneisuutta ja aiheuttavat mielialan laskua. Univaje aiheuttaa autonomisen hermoston sympaattisen aktiivisuuden kasvun, usein se nostaa verenpainetta ja on siten riskitekijä sydän- ja verisuonisairauksissa. Unihäiriöihin on yhdistetty riski saada tyypin 2 diabetes.

Viime aikoina on kiinnitetty huomiota univajeen aiheuttaman näläntunteen lisääntymiseen ja mahdollisesti tästä syystä kasvaneeseen ruokahaluun sekä lihomiseen. Painonhallinta entisestään vaikeutuu väsyneen motivoituessa heikosti liikkumaan ja terveellisten elämäntapojen ylläpito ei onnistu. Repsahdetaan herkästi pikaruokaan, alkoholiin ja tupakkaan.

Aineenvaihduntamme on sidottu vuorokausirytmiin. Ruoansulatus on hitaampaa yöllä kuin päiväsaikaan. Yövuoroa tekevät hyötyvät pääruoan syömisestä ennen puoltayötä ja 3-4 tunnin välein toteutetusta laadukkaasta välipalavoittoisesta syömisestä.

Lepo on tärkeää

Viisautta on oppia kuuntelemaan kehoaan niin, että palautuu elämän ja liikunnan asettamista rasitteista. On ihanaa syöksyä päivän haasteisiin täysin levänneenä. Onni on mennä kuntosalille, pulahtaa uima-altaseen  tai pistää tossua toisen eteen lenkkipolulla täysin palautuneena ja voimaa uhkuen!

Lihas kasvaa eniten levossa! Harjoittelun jälkeen syömään sekä sohvalle makaamaan ja elimistö alkaa proteiinisynteesin avulla parantamaan mitä harjoittelulla on rikottu. Kun tätä tekee viikosta ja kuukaudesta toiseen niin lihakset kasvavat ja paksunevat aikaa myöten.

Kaikki osaavat harjoitella jotenkuten, mutta vain harvat lepäävät oikein! Harjoituksista palautuminen jää monelle vajaaksi ja lihasten kehittyminen ei ole optimaalista. Urheilijan kehittymisen perusedellytys on, että lepo, harjoittelu ja ravinto ovat tasapainossa keskenään.

Rentouttavan ruokalevon aikana ravintoaineet imeytyvät tehokkaammin, energiaa säästyy myös illan pääharjoitusta varten ja henkistäkin energiaa jää varastoon.

Levolla on tärkeä osa urheilijan elämässä. Hyvä 8-9 tunnin yöuni auttaa palautumaan ja lataa akkuja tuleviin koitoksiin. Töissäkin jaksaa paremmin hyvin levänneenä ja treenistä palautuneena. Kunnon lepo parantaa oppimista ja uusien asioiden omaksumista sekä töissä että harjoittelussa. Lepo auttaa jaksamaan ja keskittymään sekä parantaa mielialaa.

Urheilijan uupuminen

Uupuneen urheilijan kuullessa valmentajansa käskevän vetämään väsyneillä jaloillaan vielä yhden kierroksen, voisi ulkopuolinen pitää tilannetta pahanakin kidutuksena. Ennen kuin teette valmentajasta ilmoituksen viranomaisille, pyytäisin teitä kuitenkin ensin arvioimaan tilannetta rauhassa. Huipulle pyrkivän urheilijan on välillä käytävä uupumuksen äärirajoilla. Itse asiassa hänen on löydettävä perille uupumuksen salattuun maailmaan. Silloin kun urheilija on tosi uupunut, häneltä löytyy itse asiassa vielä paljon voimavaroja. Näiden voimavarojen löytyminen on osa urheilijan kehitystä ja kysyy tietynlaista urheilijan lahjakkuutta.

Tiedemiehillä, jotka eivät välttämättä itse ole koskaan käyneet kolkuttelemassa uupumuksen ovia, on vallalla erityinen suosikkiaiheensa: keskushermostollinen uupuminen. Tämä tarkoittaa kaikessa yksinkertaisuudessaan sitä, että maitohappojen polttaessa lihaksissa on vielä paljon tehtävissä suorituksen jatkamiseksi. Urheilija jaksaa vetää vielä yhden kierroksen kunhan aivojen välittäjäaineet ovat tasapainossa! Hullua puuhaa? Ehkä, mutta teorialla on vankka kannattajajoukkonsa.

Serotoniini on kytketty urheilijan uupumukseen siitä syystä, että sillä on niin keskeinen rooli unensaannissa, horrostilassa, mielenterveydessä ja motivaation ylläpidossa. Se on se mielihyvähormoni joka pitää meidät rauhallisina ja tyytyväisinä. Useissa tutkimuksissa on pyritty vaikuttamaan tähän serotoniinin eritykseen. On syöty milloin mitäkin ravintoaineita ja nautittu kaikenlaisia pillereitä serotoniinin pitämiseksi sopivalla tasolla.

Vielä ei kuitenkaan ole tietoa tarpeeksi serotoniinista uupumuksen yhteydessä. Näyttäisi kuitenkin siltä, että serotoniinia ei saa olla liikaa, silloin käy äkkiä niin, että urheilija jättää homman kesken ja menettää motivaationsa tehdä sitä tuskallista taivallustaan. Tulee liian miellyttävä olo!

Serotoniinin lisäksi tarvitaan muidenkin hermoston välittäjäaineiden läsnäoloa uupumuksen yhteydessä. Serotoniinin ja dopamiinin välillä on ihan selvästi määrätynlaista kuhinaa uupuneen urheilijan aivoissa. Nykyään on vallalla sellainen käsitys, että serotoniinin ja dopamiinin välinen suhteellinen osuus on tärkeä mitta-arvo. Mitä enemmän on serotoniinia suhteessa dopamiiniin, sitä enemmän urheilija kokee väsymystä ja haluttomuutta jatkaa suoritusta. Mitä enemmän nämä aineet ovat tasapainossa, sitä pitempään urheilija jaksaa raataa.

Vakuuttavaa todistusaineistoa dopamiinin tärkeydestä tiedemiehet ovat vast'ikään saaneet amfetamiinin käyttäjiltä. Jep, urheilu on terveellistä huumetta, eikä ole yllättävää, että amfetamiini ja jotkut keskeiset katekolamiinit (”stressihormonit”) vaikuttavat liikuntasuoritukseen.

Amfetamiini pidentää elimistön erittämän noradrenaliinin vaikutusaikaa. Noradrenaliini puolestaan ylläpitää aivokuoren reaktiokykyä ja siten myös valvetilaa. Amfetamiini kohottaa mielialaa, vähentää ruokahalua, aiheuttaa tarmokkuuden ja vireyden tunnetta sekä estää väsymyksen ja ikävystyneisyyden aiheuttamaa suorituskyvyn alenemista.

Dopamiini ja noradrenaliini pitävät siis uupuvan urheilijan liikkeessä. Kiehtovalla tavalla tähän yhteyteen kytketään myös lämpövaikutus. Uupuneen urheilijan pääkopan sisällä suorastaan kiehuu ja kun hermosto lähettää tarpeeksi kauan lämpösignaaleja lämmönjakelukeskukseen (hypotalamuksessa), silloin sitkeinkin urheilija lopulta joutuu heittämään leikin kesken.

Tästä huomaamme siis miten ihmeellistä urheilu on. Täydelliseen uupumukseen on monella meistä pitkä matka kuljettavana. Ainoastaan kaikkein lahjakkaimmat urheilijat pääsevät nauttimaan uupumuksen täydellisyydestä.

Liika on liikaa urheilijallekin

Jokainen urheilija on yksilö ja jokaisella on omat rajansa kuinka paljon rasitusta ja harjoittelua kestää. Tämä raja muuttuu eri ikävaiheissa ja harjoittelua sopivasti annostelemalla sitä pystytään siirtämään yhä kovempaa rasitusta kestäväksi. Iän myötä tämä taso jonkin verran laskee. Ikääntyvä keho kaipaa enemmän palautusmisaikaa, erityisesti kun mennään yli 40:n ikävuoden.

Jos tämä optimaalinen taso ylitetään liiallisen harjoittelun kautta, antamatta keholle aikaa palautumiseen, niin siirrytään helposti ylirasitustilaan, puhutaan ylikunnosta. Huippukunto ja ylikunto ovat aina lähellä toisiaan. Ne erottaa toisistaan vain pieni raja. Jokainen ihminen voi treenaamisen avulla saavuttaa sen hetkisen oman huippukuntonsa. Jos tässä huippukunnon vaiheessa vielä yritetään voimakkaasti nostaa kuntoa, niin helposti kellistytään rajan toiselle puolelle.

Huippukunto saavutetaan aina ennen kuin siirrytään ylirasituksen puolelle. Ylikunnossa kehon sietokyvyn raja on ylitetty. Tällöin suorituskyky laskee, palautumisaika pitenee ja terveysriskit kasvavat. Ylirasitustilassa elimistömme puolustusjärjestelmä heikkenee ja silloin on suuri riski sairastua esim. tulehdustauteihin.

Muistamalla harjoituksen lisäksi levätä ja ruokailla riittävästi voidaan välttää heikentyneestä palautumisesta johtuva ”ylikunto”. Varsinkin todella kovassa harjoittelussa (ylikuntosyndroomassa) on todettu, että glutamiinia ei muodostu tarpeeksi lihaksessa. Jos kovaa voimaharjoittelua jatketaan liian pitkään ja liian usein, saattaa testosteroni laskea ja jäädä alhaiseksi pitkäksikin aikaa. Tällöin voidaan ajautua ylikuntoon, johon liittyy ”pysyvästi” alentuneen testosteronitason lisäksi voiman ja/tai lihasmassan laskua.

Harjoittelun suunnitteluvaiheessa on huomioitava testosteronin vaihtelut harjoituksen johdosta – näin vältetään ylikunto. Mahdollisesti joittenkin urheilijoiden ylikunto-oireissa esiintyvä testosteronitason lasku on osittain selitettävissä liian vähäisellä rasvan käytöllä. Mitään viisasten kiveä ei tosin ole löytynyt testosteroni-kortisoli määrityksistä joistakin harvoista myönteisistä koetuloksista huolimatta. Melatoniini-hormoni on myös esitelty yhtenä mahdollisena hormonina, jolla olisi tekemistä ylikuntosyndrooman kanssa.

On osoittautunut vaikeaksi löytää jokin helposti mitattava ominaisuus joka viestittäisi ylikuntoon joutumisen vaarasta. Eräs tutkija väittää tuoreessa tutkimuksessa reaktioaikojen hidastumisen ennustavan parhaiten ylikuntotilan. Monet tutkijat pitävät sykevaihtelua (HRV, heart rate variability) todennäköisesti hyvänä mittarina kehon rasitustilan arvioinnissa ja mahdollisen ylikunnon havaitsemiseksi urheilijoilla.

Sykevaihtelun arvioinnilla voidaan saada selville autonomisen hermoston tila varsin helposti. Yösykevaihtelua voi mahdollisesti seurata, sillä yö on vuorokauden tärkein palautumisvaihe. Etenkin alkuyö vaikuttaa olevan merkityksellinen palautumisen kannalta.

Muita ennusmerkkejä ylikunnosta ovat: harjoittelu ei kiinnosta, voimat ovat vähissä, lihakset hapottuvat helposti, unensaanti vaikeutuu, voimakas hikoilu levossa tai hikoilun puuttuminen kokonaan, palautuminen treenistä kestää kauan, ruokahalu on valtava tai tosi heikko, voimakas jano tai janottomuus, psyyke käy ylikierroksilla tai on masentuneisuutta ja flegmaattisuutta, on pientä kuumetta koko ajan, tulee esiin outoja syömistottumuksia, yöllä näkyy painajaisia, pelokas ja säikky olemus.

Mistä tietää onko urheilija ylirasitustilassa? Jokaisen elimistöllä on yksilöllinen tapa reagoida tähän ylirasitustilaan. Sen vuoksi jokaisen kovaa harjoittelevan urheilijan kannattaa oppia tarkkailemaan itseään (”kuuntelemaan kehon signaaleja”).

Varsinkin ylirasituksen alkuvaiheessa alkaa ns. sympaattinen hermosto toimimaan ylikierroksilla, joka johtaa siihen, että ei nukuta, ruokahalu on valtava ja nesteen kulutus on kova. Toinen vaihe on päinvastainen, jolloin ns. parasympaattinen hermosto aktivoituu. Tällöin henkilö on voimaton, unelias ja ruokahaluton. Käytännössä usein edetään ensimmäisen vaiheen kautta toiseen vaiheeseen, mutta toinen vaihe voi tulla suoraankin.

Terveysongelmat eivät juurikan tule ilmi sympaattisessa vaiheessa, vaan ne alkavat parasympaattisen vaiheen aikana. Silloin bakteerit ja virukset pääsevät iskemään kehoon, koska sen puolustusjärjestelmä on heikentynyt.

Puolustusjärjestelmä taistelee näitä vieraita eliöitä vastaan kuumeen avulla. Usein on niin, että puolustusjärjestelmä on heikentynyt pitkäaikaisen ylirasituksen seurauksena niin paljon, että se ei kykene nostamaan kunnon kuumetta. Tällöin terveysongelmat pitkittyvät ja ne voivat kestää kuukausia. Voimakas kuumeen nousu tällaisissa tilanteissa on aina hyvä merkki, koska se kertoo puolustusjärjestelmän tehokkuudesta. Mitä korkeammaksi kuume nousee, sitä nopeammin puolustusjärjestelmä saa voiton vieraista eliöistä.

Tämän vuoksi kannattaa muistaa, että kuume on ystävä eikä vihollinen. Sairastamisvaiheessa ei kuumetta tulisi alentaa lääkkeiden avulla, paitsi silloin kun ollaan äärimmäisissä tilanteissa. Kahden, kolmen päivän kuumeilu 38-39:ssa asteessa ei ole vaarallista. Päinvastoin, kuumeella on elimistöä puhdistava ja solukkoa uudistava vaikutus. Sen jälkeen elimistön puolustuskyky on entistä korkeammalla tasolla.

Ylirasitustila voi tulla joko pitkään jatkuneesta kovasta harjoittelusta tai sitten yhden tai muutaman erittäin kovan harjoituksen jälkeen. Elimistö on pitkään liikkunut sietokyvyn ylärajoilla ja loppujen lopuksi tämä sietokyvyn raja ylittyy. Palautuminen pitkällä aikavälillä tulleesta ylirasitustilasta on hidasta ja vaatii kärsivällisyyttä.

Ylirasitustila voi siis tulla myös yhden tai muutaman erittäin kovan harjoituksen jälkeen. Lihas- ja maksaglykogeeni on loppunut, vesi- ja suolatasot elimistössä ovat sekaisin ja proteiinia on saatettu kuluttaa energiantuotantoon. Tällainen tila voi tulla muutaman päivän aikana useiden tuntien suoritusten jälkeen, jolloin ei ole kunnolla täydennetty kehon energia- ja nestevarastoja.

Näin käy usein esim. leiriharjoittelussa. Tässä tapauksessa kehon puolustusjärjestelmä on heikentynyt ja silloin on suuri riski saada jokin tauti elimistöön. Palautuminen tällaisesta tilanteesta on kuitenkin nopeaa. Se on kuntotasosta riippuen useimmiten ohi 2-4 päivän lepojaksolla ja energiavarastojen täydentämisellä.

Urheilijan on muistettava, että harjoittelun sietokykyyn vaikuttaa fyysisen rasituksen lisäksi myös henkinen ja tunne-elämän rasitus. Voimakkaat henkiset ponnistelut esim. opiskelussa tai töissä lisäävät urheilijan kokonaisrasitusta. Sama vaikutus on myös tunne-elämän pettymyksillä esim. ihmissuhdeongelmilla. Tällaisten paineiden aikana olisi fyysistä rasitusta osattava keventää, muuten elimistön tasapaino järkkyy ja siirrytään helposti ylirasituksen puolelle.

Usein urheilija ihmettelee ylirasituksen syntymistä, vaikka itse harjoittelussa ei ole tapahtunut muutoksia. Ylirasituksen synty juontaa silloin juurensa muuhun urheilijaa kohtaavaan rasitukseen. Henkisesti rasittavana aikana ei tulisi yrittää suorittaa vaativaa harjoitusohjelmaa, vaan päinvastoin harjoittelua tulisi keventää.

Ylikunnosta palautumisessa on muistettava levätä ja ruokailla monipuolisesti. Palautuminen ylikuormitustilasta vie joskus kuukausia tai jopa vuosia. Joillekin urheilijoille harjoitteluun palaaminen on ollut ylivoimaista.

Ravinnon osuus on merkittävä palautumisessa. Ravintoaineilla on kyky kiihdyttää energia-aineenvaihduntaa sympaattisen hermojärjestelmän kautta. Tärkeää on syödä paljon laadukasta, tuoretta ruokaa. Erityisessä asemassa ovat vitamiinit, kivennäis- ja hivenaineet.

Tilanteissa, joissa ylirasitus on jatkunut jo pitkään ja se on heikentänyt voimatasoja, ovat myös proteiinit tärkeitä. Usein ylirasituksen aikana myös veriarvot laskevat. Alkuvaiheessa ravinnon laatua tulee keventää ja syödä erityisen paljon vihanneksia ja hedelmiä. Hiilihydraatit tulisi saada kasvisvoittoisesta ravinnosta.

Ylikunnosta palautumisessa rasvaisia ruokia kannattaa välttää, koska ne hidastavat aineenvaihduntaa. Kasvisvoittoisen ravinnon rinnalle otetaan mukaan vähärasvainen liha ja kala sekä myös kasvispohjaiset valkuaiset, herneet, pavut, soija, pähkinät. Jos täysiarvoisen kasvisruoan syöminen tympäisee, silloin voi olla hyvä turvautua luonnontuotteista valmistettuihin lisäravinteisiin hyvän vitamiini- ja hivenainetason takaamiseksi.

Glykogeenivaje ja epätasapainot aminohapoissa, kehon katabolian ja anabolian välillä sekä neuroendokriinitoiminnassa liittyvät usein ylikuntoon.

Työntekijän uupuminen

Työnteossa tapahtuva uupuminen on erilaista kuin urheilussa koettu uupuminen. Yksinkertaisesti sanottuna, se on uupumusta, joka sairastuttaa henkisesti ja fyysisesti kun urheilussa tapahtuva uupuminen on lähinnä fyysistä.

Työelämän asettamat vaatimukset, vuorotyö, työttömyyden pelko jne. ovat vilkkaan tutkimuksen kohteena sen suhteen miten ne vaikuttavat terveyteemme. Ihmisen valvoessa yövuorossa aivoihin kertyy unipainetta, joka ei pääse purkautumaan normaaliunen aikana. Uni ajoittuu sisäisen kellomme kannalta väärään vuorokauden aikaan, eli elimistö ei ole valmis virvoittavaan uneen. Tästä johtuva kasaantuva univaje on tutkimusten mukaan pitkittyneenä haitallista kehon monille toiminnoille. Sopeutuminen vuorotyöhön on yksilöllistä ja osittain perinnöllistä. Toiset soveltuvat vuorotyöhön paremmin kuin toiset.

Uupuminen työssä johtuu monesta eri seikasta, jotka pitäisi selvittää työkyvyn saamiseksi kohdilleen. Kasvavat vaatimukset työelämässä, moderni yhteiskuntamme missä jokainen voidaan tavoittaa mihin aikaan vuorokaudesta tahansa ja kiristyvä taloustilanne ajaa yhä useampia
loppuunpalamisen partaalle.

Jos ajoissa puututaan työntekijän ylirasitukseen, voidaan nopeasti saada tilanne kuntoon. Riittävä lepo ja laadukas ravinto riittävät usein. Kroonistuessaan ylirasitustila muuttuu vaikeammin hallittavaksi. Se saattaa vaatia viikkoja ja kuukausia kestävää toipumista koska ongelmat sijaitsevat autonomisen hermoston osa-alueella. Ruoansulatus ja vatsan toiminta on sekaisin, syketasoissa on voimakasta vaihtelua, hormonien eritys häiriintyy ja mielialan vaihtelut korostuvat. Unen laatu heikkenee, suorituskyky arkisissa tehtävissä laskee ja tässä on todellakin painettava jarrua!

Vakava työntekijän uupumus on nopeasti kasvava ongelma nyky-Suomessa ja vaatii kuukausien toipumisaikaa. Realistisesti ottaen toipuminen vie monesti vuosia ja tervehtyminen ei ole mitenkään varmaa vaikka hoito olisi hyvätasoista. Harvalla tällaiseen toipumisjaksoon on edes mahdollisuutta ja varaa. Vaarana on, että työntekijä läpikäy vakavan hermostollisen säätelyjärjestelmän romahduksen, tulee vakavia unihäiriöitä, masennusta, kehittyy tulehdussairauksia ja jopa syöpää immuunipuolustuksen romahtaessa.

Monesti työntekijä ei itse huomaa uupumustilaansa tai hän ei uskalla/halua tunnustaa sitä itselleen ja työyhteisölleen. Saamme tottua siihen tulevaisuudessa, että tällaisten ylisuorittajien syöksykierre katkaistaan pakolla ja alkaa työntekijän hidas tie takaisin tervehdyttävään työelämään. Huonoista työtavoista poisopitaan, tuetaan pyrkimystä uuteen rauhallisempaan elintapaan tarvittaessa lääkkein ja psykologisin keinoin.

Kovaa stressitilaa on verrattu taistelu- ja pakoreaktioon, joka jää päälle pitkiksi ajoiksi. Kaasu jumittuu pohjaan ja jarru ei toimi. Stressin vaikutuksesta noussut sympaattisen hermoston vireystaso tulisi päästää otteensa ja antaa tilaa parasympaattiselle hermostolle. Kehon tulisi palata rentouden tilaan, jossa sydämen syke, verenpainen ja hengitystiheys laskevat.

Mutta tässä on mutkia matkassa. Altistumme stressireaktioille jatkuvasti. Yhä uudelleen käynnistyy sympaattisen hermoston stressireaktio ennenkuin edellinen stressi ehti alta pois. Aamukiireet, lapset päivähoitoon, ensimmäiset työpuhelut ruuhkabussissa, vaativa työkaveri, liian monta kuppia kahvia, joka puolella pulppuavat hälyäänet, nälkä, lukematta jääneet sähköpostit, itkevä lapsi, unohtuneet ruokaostokset, nalkuttava aviopuoliso, nurkassa yksikseen pauhaava televisio jne. ovat yhdessä sellaisia stressiärsykkeitä, että pääsy levolliseen tilaan estyy. Arjen extremelajin urheilusta on vaikea päästä eroon.

Väsyminen on kiehtova tutkimusaihe

Väsyminen on elimistömme taikka yksittäisen elimen tila, jossa toimintakyky alenee rasituksen seurauksena. Lihasten väsymistä aiheuttavat lihasten työstä johtuva energiavaje, hapenpuute ja maitohapon sekä ammoniakin kertyminen lihaksiin. Kaikkia lihasväsymyksen tekijöitä ei tarkkaan tiedetä.

Esimerkiksi kovassa voimaharjoituksessa väsymykseen asti, lihaksen kreatiinifosfaattivarastot tyhjenevät lähes täysin ja glykogeenipitoisuus vähenee noin 40 prosenttia. Glukoosin anaerobisessa hajoamisessa muodostuu maitohappoa, kuona-aineiden kasautumista esiintyy, tulehduksen välittäjäaineiden lisääntyminen muodostuu ongelmaksi jne. Nämä heikentävät hermo-lihas impulssin kulkua, heikentävät lihassupistusta ja lihaksen aineenvaihduntaa.

Voimakas väsyminen vie herkästi urheilijan lihaskatabolian suuntaan. Lihasperäisiä tulehduksen merkkiaineiden määrässä nähdään kasvua ja hapetusstressi nousee rasituksen myötä.  Kovassa väsymisessä keskushermosto lopulta väsyy eikä enää pysty ”käskyttämään” lihaksia liikkumaan.

Tutkimuksissa on havaittu, että väsymisen ehkäisyssä saattaa olla hyötyä riittävästä glutamiinin saannista, joka mahdollisesti lieventää keskushermoston väsymistä. Se on varmaa, että väsyminen (uupuminen) on monimutkainen tapahtumaketju, jolla on vaikutuksia sekä lihas- että hermostotasolla. Neurotransmitteri serotoniinille on tässä annettu keskeinen asema ja puhutaankin erityisestä sentraalisesta väsymisestä.

Serotoniini lisääntyy hermostossa uupumisen edetessä. Myös katekolamiinien lisääntyminen havaitaan kovassa väsymisessä. Väsymisessä tapahtuu pH-muutoksia, mutta mitään kriittistä pH-arvoa ei voida yhdistää uupumiseen.

Serotoniinin roolia väsymisessä on vilkkaasti tutkittu ja varmaa on, että suolen limakalvossa ja keskushermostossa valmistuva hormoni koskee sekä lihaksia että hermostoa. Serotoniinia muodostuu ruoan mukana saatavasta tryptofaani aminohaposta. On viitteitä siitä, että hiilihydraattipitoinen ravinto ja runsas haaraketjuisten aminohappojen (BCAA) nauttiminen estää serotoniinin lisääntymisen.

Veren BCAA-pitoisuuden pieneneminen voi johtaa serotoniinin lisääntyneeseen tuotantoon aivoissa. Serotoniinipitoisuuden kasvaminen puolestaan voi olla osasyy fyysisen ja psyykkisen uupumuksen ilmenemiselle pitkäkestoisissa suorituksissa. Teoriassa BCAA-valmisteen nauttiminen voi siis parantaa kestävyyssuoritusta ylläpitämällä veren BCAA-tasoa ja estämällä serotoniinin muodostusta aivoissa. BCAA:n nauttiminen vähentää aminohappo tryptofaanin pääsyä aivoihin, jolloin väsymystä aiheuttavan serotoniinin synteesi vähenee. BCAA:n ja psyykkisten tekijöiden välille onkin löytynyt yhteyksiä tutkimuksissa.

Väsymykseen auttaa lepo

Väsyttääkö? Ottaisiko energiajuomaa? Mainoksien mukaanhan nämä juomat piristävät! Energiajuomien virkistävä vaikutus on kiistanalainen asia. Tutkimusten mukaan väsymys on kaikesta markkinahumusta huolimatta parempi nukkua ja levätä pois. Lyhyen piristävän vaiheen jälkeen energiajuomat lisäävät väsymystä.

Urheilijan väsyminen voi myös johtua esim. liian vähäisestä yöunesta, huonosta ruokailusta, piilevästä sairaudesta tai psyykkisistä tekijöistä. Monet urheilijat etsivät väsymykseen apua luontaistuotekaupan ja apteekin hyllyltä, ehkä jopa reseptilääkepurkista. Mutta liiallisesta rasituksesta ja väsymyksestä johtuvaa kehnoa oloa ei valitettavasti voi korjata mikään lisäravinne tai lääke, ainoastaan kunnon lepo auttaa. Kun univaje on korjattu on aika ryhtyä tarkistelemaan ruokavaliota tarkemmin ja silloin on todettu hyvälaatuisten proteiinilähteiden ja värikkäiden vihannesten olevan keskeisessä asemassa.

Kymmenen vapaaehtoista tervettä aikuista uhrautuivat tieteelle rajoittaen yöunensa viiteen tuntiin koetta edeltävänä yönä. Tunti kevyen lounaan jälkeen he nauttivat energiajuoman, jossa oli 42 grammaa sokeria ja 30 milligrammaa kofeiinia. Vertailuryhmäläiset joivat samalta maistuvan sokerittoman juoman. Seuraavaksi molemmille ryhmille annettiin 90 minuuttia kestävä yksitoikkoinen tehtävä, jotta heidän väsymystasonsa saataisiin selville.

Ensimmäisen 30 minuutin aikana koehenkilöiden reaktioajoissa ei ollut eroa, mutta 50 minuutin kuluttua energiajuomaa nauttineet alkoivat nuokahdella ja he tunsivat itsensä merkittävästi aiempaa unisemmiksi. Tämä johtunee siitä, että verensokerin heilahtaessa tapahtuu vireystason lasku. Runsaasti sokeria ja pieniä määriä kofeiinia sisältävät juomat hidastivat tutkimukseen osallistuneiden reaktioita ja lisäsivät tarkkaavaisuuden häiriöitä.

On tutkimuksia joiden mukaan kofeiinipitoiset juomat lisäävät keskittymiskykyä. Mutta yksi asia on pomminvarma: ”Sokeripommi ei ole kovin tehokas keino kamppaillessa unta vastaan. Joten vältä sokeripitoisia, vähän kofeiinia sisältäviä juomia”. Näin kertoo meille Loughboroughin yliopiston unitutkimuskeskuksen professori Jim Horne ja jatkaa: ”Paljon suositeltavampi keino rimpuilla väsymystä vastaan on nauttia kofeiinipitoista juomaa ja ottaa sen jälkeen pienet torkut.” Monelle riittää lievempiin väsymystiloihin, että vain yksinkertaisesti hyväksyy olevansa tosi väsynyt ja ottaa kunnon päivätorkut, syö hyvin ja huolehtii kunnon yöunesta.

Tilapäistä väsymystä voi yrittää lieventää näin:

1. Ota selvää miksi sinua väsyttää koko ajan? Mitenkään normaalia ei ole jos hyvin nukutun yön jälkeen yhä vain väsyttää. Syy voi olla kilpirauhasessa, joka ei valmista tarpeeksi tyroksiini -nimistä ihmiselle välttämätöntä hormonia. Tämä hormoni lisää kierroksia elimistöön. Mahdollinen puutostila selviää yksinkertaisella verikokeella. Anna lääkärin tarkistella raja-arvosi ja noudata lääkärin hoito-ohjeita. Laadultaan huono yöuni (uniapnea, kuorsaus, liian lämmin, melulle altis tai valoisa makuuhuone) voi johtaa väsymyskierteeseen kuten aiemmin huomasimme.
2. Lääkärit eivät hoksaa! Lääkärin ammatti on hyvin vaativa. Sairauksien kirjo on valtava ja syynä väsymykseen voi olla niin moni asia. Anna tarpeeksi hyviä vihjeitä väsymyksestäsi niin, että lääkäri voi päästä selvyyteen väsymyksesi aiheuttajasta. Varovasti vihjaise lääkärille voisiko syy olla esimerkiksi huonosti toimivassa kilpirauhasessa. Älä kuitenkaan ahdista lääkäriä liiaksi. Tutkimusten mukaan kaikki lääkärit eivät pidä sellaisesta potilaasta, joka tulee vastaanotolle suurena asiantuntijana. Ole lääkärillesi sopivan viekas.
3. Lääkkeet ja piristeet eivät heti auta. Lääkäri saattaa kirjoittaa sinulle reseptilääkkeen väsymystäsi vastaan. Lääkkeet eivät välttämättä heti tehoa ja hoitotasapainoa saa etsiä välillä tosi pitkään. Vähitellen kannattaa piristävistä lääkkeistä ja rohdoista pyrkiä eroon ja totutella taas normaaliin uni-valverytmiin.
4. Liike on lääke. Väsymys karisee liikkumalla runsaasti luonnossa. Kannattaa välillä vaihtaa maisemia, kuntoklubia tai aloittaa jokin ihan uusi urheilulaji.
5. Syö värejä. Luonto on kekseliäs. Se tuottaa meille värikkäitä kasviksia, vihanneksia ja hedelmiä. Syö näitä riittävästi (puoli kiloa päivässä) ja väsymys karisee.
6. Ota vitamiinikuuri ja muista proteiinit. Ihminen saa monipuolisesta ravinnosta todennäköisesti kaikki tarvitsemansa vitamiinit ja hivenaineet. Sairasteleva tai muuten kovasti väsynyt ihminen voi kuitenkin kärsiä niin mittavasta väsymyksestä ja alakulosta, että ruokailu on huolimatonta ja epäterveellistä. Silloin voi olla paikallaan ottaa kuuriluonteisesti jokin laadukas monivitamiinivalmiste, jotta into nauttia hyvää ja terveellistä ruokaa taas palaa. Tutkimusten mukaan proteiinilähteiden tarkistaminen on paikallaan.

Melatoniinista puhutaan paljon

Unensaannin häiriöissä on viime vuosina erityisesti keskusteltu melatoniinin roolista. Aivoissa sijaitseva käpyrauhanen tuottaa melatoniinihormonia illalla ja yöllä kun on riittävän pimeää eikä silmiin tule valoa. Päivällä nukkuessa melatoniinia ei synny merkittäviä määriä. Jatkuvasti yövuoroa tekevillä kehon uni-valverytmi voi muuttua täysin ja tällöin melatoniinia voi erittyä jonkin verran päivälläkin nukkuessa.

Melatoniinin tuotannossa on huomattavia yksilöllisiä eroja. Tuotanto on suurimmillaan lapsuuden aikana ja vähenee ikääntyessä. Yli 65-vuotiailla melatoniinierityksen yöllinen voimakas eritys on vähentynyt selvästi. Mielihyvähormoni serotoniini auttaa melatoniinia muodostumaan.

Melatoniini valmistaa elimistöä uneen. Se laskee ruumiinlämpöä, jolloin vireystaso heikkenee ja ihmisen on helpompi nukahtaa.

Melatoniini auttaa pitämään yöllä normaalisti tapahtuvan unesta havahtumisen kohtuullisena. Se rytmittää unisyklejä siten, että kevyet, syvät sekä unennäkövaiheet tulevat tietyssä järjestyksessä. Melatoniini tahdittaa useiden muiden hormonien eritystä elimistössä.

Melatoniinia erittyy äidinmaitoon ja sitä on yömaidossa. Sitä on pieniä määriä myös banaanissa, juureksissa, kurkussa ja tomaatissa. Melatoniinia on joko luontaisista lähteistä eristettynä tai syntettisesti valmistettuna ravintolisissä ja erilaisissa lääkevalmisteissa.

Melatoniinia käytetään tieteellisen näytön perusteella tahdittamaan uni-valverytmiä ja lyhentämään nukahtamisaikaa. Se näyttää olevan tehokas etenkin autististen, kehitysvammaistan ja sokeiden henkilöiden unihäiriöiden hoidossa. Melatoniini näyttäisi olevan tehokas myös jet lagin eli aikaerorasituksen hoidossa matkustavilla ja vuorotyötä tekevillä.

Melatoniini voi hieman lyhentää nukahtamiseen kuluvaa aikaa. Melatoniinia käytetään iäkkäiden ihmisten unihäiriöiden hoitoon etenkin rauhoittavien valmisteiden käytön sijaan, koska melatoniinin eritys vähenee iän myötä.

Melatoniinilla ei ole saantisuositusta eikä päivittäisen saannin ylärajaa. Melatoniinin kerta-annos suun kautta nautittuna on yksilöllinen. Se on tehokas joillakin henkilöillä/joissakin tiloissa jo pienilläkin annoksilla (0,5 mg). Tavallinen kerta-annos on 1-5 mg ja joissakin tiloissa käytetään suurempia annoksia 10 mg:aan asti.

Melatoniini on todennäköisesti turvallista useimmille aikuisille lyhytaikaisesti suun kautta otettuna tai ihovoiteena. Melatoniini voi aiheuttaa haittavaikutuksia, kuten päänsärkyä, lyhytaikaista masennusta, päiväväsymystä, huimausta, vatsakramppeja ja ärtyneisyyttä.

Bardet-Biedl oireyhtymä ja ravitsemus

**

Lapin urheiluopiston ravintovalmentajakoulutuksessa äskettäin valmistunut ravintovalmentaja Milla Leinonen teki opinnäytteensä harvinaista sairautta potevan tytön ravitsemusneuvonnasta. Opinnäytteen ”Tie energisempään arkeen” lyhennelmä saattaa teitä kiinnostaa monella eri tasolla.

• Huomaatte miten haastaviin tilanteisiin ravintovalmentaja voi joutua. 
• Opitte paremmin arvostamaan ravintovalmentajan arkista aherrusta. 

Pyydän lukemaan tarkkaan koko kirjoituksen. Löydätte esimerkiksi Millan rehellisen arvion työnsä merkityksestä. Opinnäyte valittiin vuoden parhaimmaksi.

Johdanto

Milla Leinonen kertoi halunneensa syventyä aiheeseen, jolla hän konkreettisesti voisi auttaa jotakuta lähiympäristöönsä kuuluvaa ihmistä. Puheeksi tuli ystävän pikkusisko, sanotaan hänta vaikka Anniksi, jolla lievän kehityshäiriön lisäksi oli paino-ongelma.

Milla otti yhteyttä Annin äitiin ja kyseli hieman tarkemmin Annin voinnista ja ruokavalioneuvonnasta. Hän sai tietää Annin sairastavan harvinaista Bardet-Biedl oireyhtymää. Ilmeni, ettei ongelmia ollut pyritty aktiivisesti ratkomaan ruokavalion keinoin. Äidin mielestä ehdotus ravitsemuspuolen neuvonnasta vaikutti mielenkiintoiselta ja niin alkoi Annin tie energisempään elämään.

Annin tapaaminen

Anni oli vielä 8-vuotias kun Milla ensimmäisen kerran tapasi hänet näissä merkeissä ja tällöin hän painoi 59 kg ja oli 136 cm pitkä. Painoindeksi oli näin ollen 31,9. Annilla oli painoa sen verran, että sillä oli jo vakavia terveydellisiä vaikutuksia.

Anni kärsi siis harvinaisesta Bardet-Biedl syndroomasta. Ylipainoisuus oli oireyhtymässä tavallista ja sitä tulisi hallita dieetin keinoin. Perhe oli tavannut ravitsemusterapeutin 3 kertaa ennen tätä Millan tapaamista ja kokemukset olivat olleet huonoja. Mitään kouriintuntuvaa ei näistä käynneistä vanhemmille ollut jäänyt. Äidin ainoat muistikuvat saaduista ravintoneuvoista olivat, että ruoan pitäisi olla vähähiilihydraattista ja päivittäisen energiansaannin n. 1000 kilokaloria. Tarkemman tutkiskelun jälkeen äiti muisti, että ravitsemusterapeutti oli listannut paljon ns. kiellettyjä ruoka-aineita, muttei juurikaan kertonut esimerkkejä siitä, mitä Anni saisi syödä. Yksi äidin päähän jäänyt esimerkki oli, että kokonainen banaani päivässä oli liikaa.

Ennen ensimmäistä tapaamista Milla oli pyytänyt perhettä pitämään ruokapäiväkirjaa, jotta Annin sen hetkisestä ruokavaliosta saisi jonkinlaisen käsityksen. Annin ruoka koostui pääsääntöisesti ihan tavallisesta kotiruoasta ja koulussa tarjottavista ruoista.

Perheessä harrastettiin kalastusta ja metsästystä. Kesäisin pääruoka oli usein kalaa ja talvisin liha oli pääsääntöisesti hirveä tai muuta riistaa. Eineksiä ei kotona juurikaan tarjoiltu. Makeat välipalat ja jälkiruoat olivat läsnä lähes joka aterialla. Myös mehua juotiin paljon.

Milla keskusteli ravitsemustilanteesta ja perheen kanssa sovittiin, että Annin makeat pikkupurtavat vaihdettaisiin marjoihin tai satunnaisiin hedelmiin. Leivonnaiset ja makeiset kuuluisivat kohtuullisina annoksina karkkipäivään. Anni ei ollut halukas juomaan pelkkää vettä. Ehdotettiin, että veden sekaan voisi laittaa vaikka tilkan sitruunamehua, jotta se olisi maukkaampaa. Ruokajuomaksi suositeltiin ihan tavallista puhdasta vettä.

Milla antoi tehtäväksi opetella juomaan vettä ensi alkuun ainakin litran verran päivässä. Ennen jokaista ruokailua voisi juoda lasillisen. Oireyhtymälle tyypillistä oli olla tuntematta kylläisyyttä ja tästä johtuen syötiin yli oman tarpeen. Täyttämällä vatsa ensin vedellä olisi helpompi pitää annoskoot kohtuullisina. Vettä olisi myös hyvä juoda lasillinen herätessä, vauhdittamaan munuaisten toimintaa.

Milla kiinnitti huomiota runsaaseen leivän syöntiin. ”Se on helppoa ja nopeaa. Sitä paitsi Anni tykkää leivästä”, sanoi äiti. Leivän syönti ei ollut kohtuuttoman runsasta, mutta suhteessa muihin ruoka-aineisiin sitä oli ehkä turhan paljon. Vaikka Anni oli aktiivisesti keskustelussa mukana ja innokas kokeilemaan uusia asioita, tuntui leivän poisjättäminen olevan aivan mahdoton ajatus. Näillä perustein sovittiin, että leipä voi kuulua aamupalaan, mutta päälle pitäisi löytyä vähän lihaa ja kasviksia. Ajatus sai tytön irvistelemään. Anni ei juurikaan syönyt tässä vaiheessa vihanneksia ja kasviksia, hedelmiäkin heikosti. Kurkku tuntui olevan ainoa varteenotettava vaihtoehto.

Ainoa proteiinipitoinen ravinto oli pääruokien liha ja kala. Selityskin löytyi maitoallergiasta ja kananmuna-allergiasta. Soijamaitoa oli käytetty tavallisen lehmänmaidon sijasta, mutta vähemmissä määrin. Anni ei eritoten pitänyt soijan mausta. Kauramaitoa Anni ei voinut sietää, eli soija oli kuitenkin se parempi vaihtoehto. Milla ehdotti, että soijamaitoon voisi tehdä marjapirtelöitä tai välipalaksi voisi silloin tällöin syödä maustamatonta soijajogurttia ja marjoja. Marjat olivat perheelle hyvä ja halpa vaihtoehto, sillä perheessä myös marjastettiin aktiivisesti syksyisin ja pakkasesta löytyi aina itse poimittuja marjoja.

Koska perinteiset maitotuotteet eivät tulleet kysymykseen, Milla opetti äitiä käyttämään Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen ylläpitämää Finelin taulukkoa ja yhdessä he etsivät sieltä vaihtoehtoja turvaamaan mm. Annin kalsiumin saantia. Finelin avulla äiti voisi tarvittaessa tulevaisuudessa tarkistaa myös muita ravintosisältöjä. Seesaminsiemenet nousivat esille ja neuvoksi tuli laittaa niitä jogurttien, salaatin tai pirtelöiden sekaan. Lisäksi Milla suositteli käyttämään tarvittaessa kalsiumtabletteja.

Rasvaa oli Annin ruokavaliossa vältelty sen energiapitoisuuden vuoksi. Kalaa perheessä syötiin jonkin verran, mutta pääsääntöisesti kuitenkin vain kesäisin. Milla ehdotti, että Anni nauttisi päivittäin omega-3- ja D-vitamiinilisää.

Annilla oli rasitteena ollut myös astma. On useampia tutkimuksia, joiden mukaan E-EPA ja D-vitamiini voivat ehkäistä ja lievittää astman oireita. Tältä pohjalta Milla uskoi ettei niiden ainakaan pitäisi aiheuttaa haittaa Annille. Lisäksi äidin kanssa neuvoteltiin pähkinöiden ja siemenien käytöstä välipaloilla turvaamaan hyvälaatuisten rasvojen saantia. Beceliä oli käytetty leivän päällä, koska se ei aiheuttanut allergisia reaktioita.

Ruoanlaitossa oli käytetty oliiviöljyä, koska maitoallergian vuoksi voi ei tullut kysymykseen. Milla kehotti äitiä kokeilemaan kookosöljyä, joka kestää paremmin kuumentamista. Myös oliiviöljyn laatuun voisi kiinnittää huomiota. Aiemmin käytettyjen halpaöljyjen tilalle voisi ostaa kylmäpuristettua versiota ja sitä voisi käyttää esimerkiksi salaattikastikkeen sijasta.

Milla oli vasta käynyt ravintoasiantuntija Jaakko Halmetojan luennolla ja pää oli pullollaan mitä suureellisempia asioita erilaisten luonnontuotteiden ylivoimasta. Milla ei voinut olla mainostamatta joitakin tuotteita kuten pakurikääpää ja maca-jauhetta. Hän otti myös puheeksi suolan laadun, eli normaali pöytäsuola olisi hyvä vaihtaa esimerkiksi merisuolaan.

BBS – Bardet-Biedl-oireyhtymä

Ennen tapaamista Milla oli lukenut jonkin verran Annin sairaudesta, mutta tarkemmin hän tutustui kyseiseen oireyhtymään vasta ensimmäisen tapaamisen jälkeen. Tapaus osoittautui haasteellisemmaksi kuin hän alun perin osasi uskoakaan.

”Bardet-Biedl-oireyhtymä (BBS) on eräitä arabiväestöjä lukuun ottamatta erittäin harvinainen oireyhtymä, jonka esiintyvyydeksi on arvioitu 1:150 000. Oireyhtymän pääoireet ovat silmänpohjan rappeuma, kehityksen hitaus ja oppimisvaikeudet, ylipainoisuus, ylimääräiset pikkuvarpaat ja/tai pikkusormet sekä sukurauhasten toimintaan vaikuttavien hormonien vaje. Oireet ilmenevät ylimääräisiä sormia tai varpaita lukuun ottamatta vähitellen lapsen iän karttuessa ja diagnoosin on usein päästy vasta kouluikää lähestyttäessä.”

http://www.vaestoliitto.fi/perinnollisyys/tietolehtiset/bardet-biedl-oireyhtyma/

Annin sairaus todettiin jo alle vuoden ikäisenä, vaikkei suvussa olekaan aiempia tapauksia. Annilla oli syntyessään kampurajalat, jotka operoitiin ennen kahta ikävuotta. Näiden leikkausten ja tutkimusten yhteydessä myös varmistui BBS-diagnoosi. Kampurajalkojen ja oireyhtymään liittyvän kömpelyyden johdosta Anni oppi kävelemään vasta ollessaan n. 2,5-vuotias. Pakollisia fysioterapia-tapaamisia lukuun ottamatta Anni ei juurikaan liikkunut. Tilanne tietysti paheni koko ajan iän ja painon lisääntymisen myötä.

Jo noin 3-vuotiaana Anni huomasi olevansa erilainen. Hän ei pystynyt samoihin leikkeihin kuin muut eikä voinut käyttää samanlaisia vaatteita kuin muut. Annilla oli erikoiskengät liikavarpaiden vuoksi eikä prinsessamekot mahtuneet tämän pikku-prinsessan päälle. Liikavarpaat oli leikattu, mutta yksi jalkojen lisäleikkaus vähensi osaltaan Annin liikkumista.

Jonkin verran Annilla oli ongelmia puheen tuottamisessa. Anni alkoi vetäytyä hieman syrjään. Anni koki kiusaamista koulussa, mutta puolusti kyllä itseään fyysisesti toisinaan. Tämä tilanne rajoitti harrastustoimintaa.

Lähestulkoon ainoa liikuntamuoto, josta Anni oli pitänyt, oli uiminen. Annin kotikylässä oli mahdollisuus tähän harrastukseen paikallisen hotellin kylpylässä. Noin vuosi sitten kuitenkin oli tapahtunut jotain, minkä vuoksi Anni ei enää halunnut kyseiseen kylpylään mennä. Todennäköisesti Anni oli jossain vaiheessa joutunut kiusaamisen kohteeksi, mutta varmuutta äidillä ei asiasta ole. Nyt lähin mahdollisuus oli n. 60 km päässä, joten uintikerrat olivat harventuneet.

Annilla oli retinopatia eli silmän verkkokalvon rappeuma, joka oli varsin yleinen vaiva BBS-potilailla. Tämän johdosta Annin hämäränäkö oli lähes olematon, ja hän koki ulkona olemisen hämärän tullen varsin pelottavaksi. Annilla oli lieviä kehityshäiriöitä, mutta hän oli normaaliälyinen ja ymmärsi varsin hyvin omat rajoitteensa ja erilaisuutensa. Sen johdosta syrjään vetäytyminen ja ”lohtusyöminen” olivat todellisia riskejä.

Annin sairaus on varsin harvinainen, joten tietoa ei ole paljon saatavilla. Annia hoitavat lääkäritkään eivät osanneet sairaudesta vanhemmille paljon kertoa. Suomeksi tutkimustuloksia sairaudesta ja etenkin ruokavalioista oli saatavilla heikosti.

Bardet-Biedl-oireyhtymässä hypotalamuksen (väliaivojen pohjaosa) molemminpuoliset vauriot aiheuttavat erikoisen voimakkaan ruokahalun (http://www.kvhtietopankki.fi/kirjat/lihavuus.htm). Kuten myös Prader-Willin-oireyhtymässä, jonka ruokavaliosuosituksia on usein käytetty myös Bardet-Biedl-oireyhtymän hoidossa. Prader-Willin oireyhtymässä ylipainoa hoidetaan vähärasvaisella ja vähäkalorisella dieetillä, koska PW-lasten energian tarve oli vain 60% normaalilapsen tarpeesta. (http://www.kvhtietopankki.fi/syndroma/pws.htm). Tämä varmasti selitti, miksi Annille oli suositeltu 1000 kcal dieettiä ravitsemusterapeutin toimesta.

Milla löysi vuonna 2003 julkaistun tutkimuksen International Journal of Obesityn sivuilta, jossa oli käsitelty Energia aineenvaihduntaa Bardet-Biedl oireyhtymässä. Tutkimuksessa vertailtiin 20 ylipainoista Bardet-Biedl-oireyhtymää sairastavaa ja 20 sairaudesta johtumatonta ylipainoista henkilöä. Tutkimuksen mukaan energiankulutuksessa ei ollut suurtakaan eroa. BBS-tapauksissa energiankulutus oli joissakin tapauksissa heikompaa, mutta sen uskottiin olevan yhteydessä henkilöiden inaktiivisuuteen.

(http://www.nature.com/ijo/journal/v27/n11/full/0802420a.html)

Bardet-Biedl-oireyhtymään on usein myös yhdistetty munuaisten vajaatoiminta. Tämä laittoi Millan pohtimaan ravitsemusterapeutin suosittelemaa vähähiilihydraattista ruokavaliota. Annilla oli kystia munuaisissa, mutta ainakin toistaiseksi munuaiset toimivat moitteettomasti. Yhtään tutkimusta Milla ei löytänyt, joka olisi tukenut vähähiilihydraattista ruokavaliota. Useimmiten tutkimuksissa koehenkilöt olivat jo aikuisia ja heillä oli jonkinasteisia ongelmia munuaistoiminnassa.

Pitkä hiljaisuus

Annilta leikattiin kielijänne, jonka oli määrä helpottaa puhumista. Leikkauksen jälkeen Anni joutui sosekeittokuurille, mikä kaikesta ankeudestaan huolimatta edisti vihannesten syöntiä. Alun perin Milla oli sopinut, että tapaamiset ovat kahden viikon välein. Äidin oli määrä myös punnita Anni aina ennen tapaamisia. Tapaamiset kuitenkin estyivät ja tietoja välitettiin jonkin verran internetin välityksellä.

Milla ei luovuttanut vaan tutkiskeli Annin sairautta ja muita vaivoja. Hän lähetteli tutkimuksia ja sairauden hoitoa käsitteleviä artikkeleita äidille luettavaksi. Milla kyseli Annin kuulumisia, antoi ruokavinkkejä ja reseptisivustoja tutkittavaksi sekä kertoi erilaisten ruoka-aineiden vaikutuksesta kehoon. Milla oli varsin aktiivinen. Ehkä liiankin?

Toisinaan vinkit oli otettu vastaan ja niitä oli vaihtelevalla menestyksellä kokeiltukin. Ainakin äidin puheiden mukaan. Milla neuvoilla äidin paino oli pudonnut, mutta tyttären ei. Annin paino ei kuitenkaan ollut myöskään noussut äidin sanojen mukaan. Tapaamista ei saatu aikaiseksi.

Annin vuotuisen kontrollin lähestyessä Milla pyysi äitiä pyytämään lääkäriltä lisätietoja Annin terveydentilasta. Äiti oli keskustellut lääkärin kanssa. Juttua oli ollut myös Millan osuudesta Annin ruokavalioneuvonnassa. Lääkäri oli ollut varsin innostunut asiasta ja halusi keskustella Annin tilanteesta. Lääkäri jäi kuitenkin vuorotteluvapaalle, joten tilanne ei näiltä osin edennyt.

Millan kiireiden ja ulkomailla vierailun takia yhteydet Annin äitiin jäivät vähiin. Äiti vakuutteli asioiden menevän ihan hyvin, mutta tapaamiselle ei tahtonut löytyä aikaa millään. Ajatuksissa kävi aivan uudenlaisia kysymyksiä. Miten motivoida asiakasta? Mitä tehdä, jos asiakas ei halua itse auttaa itseään? Miten saada vanhemmat ymmärtämään tilanteen vakavuus?

Uusi alku ja tunnepuolen selvittelyä

Lopulta Milla ei enää jaksanut tapaamista odottaa vaan vaatimalla vaati, että tapaaminen järjestyisi. Annin äiti oli myöntyväinen ja totesi, että pitää todennäköisesti aloittaa uudestaan ihan alusta. Ei hirveän kannustavaa! Mutta tämä lisäsi Millan taistelutahtoa. Milla aloittaisi siis uudestaan ruokapäiväkirjasta ja tapaaminen saatiin aikaiseksi.

Annin äiti vaikutti jollakin tasolla jo sisäistäneen asian vakavuuden, mutta totesi isän olevan enemmänkin ongelma. Tässä kohtaa selvisi, että Annin vanhemmat olivat eronneet hiljattain. Isä tietysti halusi hieman hemmotella prinsessaansa tämän ollessa isän luona. Asiaan varmasti vaikutti myös se, että Anni oli ollut syntymästään saakka sairas. Annin elämä oli rankkaa ja oli mukava pienillä ”palkinnoilla” helpottaa hänen jokapäiväisiä ponnistuksiaan. Anni oli myös isän ainoa lapsi. Äidillä oli aikaisemmista liitoistaan 2 vanhempaa lasta.

Annin äiti oli aiemmin kertonut, että hoitava lääkäri oli aluksi aivan kauhea ja oli itkettänyt häntä tapaamisilla. Annin äiti oli valitellut asiasta hoitavalle kirurgille, jonka jälkeen tilanne oli muuttunut. Milla uskoi, että lääkäri oli halunnut varhaisessa vaiheessa herätellä vanhempia. Mitä aiemmin ruokavalio ja liikunta olisi ollut osa jokapäiväistä Annin elämää, sitä helpompaa painon ja liitännäissairauksien kontrollointi olisi ollut. Mutta Anni oli vanhemmilleen todellinen erikoistapaus ja äiti koki lääkärin asenteen epätoivottavana hyökkäyksenä. Jatkossa lääkäri kohteli potilastaan silkkihansikkain, ja ikävät asiat jätettiin taka-alalle.

”Ilmeisesti minä olisin nyt siis se henkilö, jonka pitäisi ottaa ne vaikeat asiat puheeksi”, Milla ajatteli. Milla jutteli siksi erään lääkäriystävän kanssa ja kysyi neuvoa miten edetä tässä tapauksessa. Varmistui, että Millan tehtävänä oli esitellä perheelle Annia uhkaavat tulevaisuudenkuvat. Lihavuuden liitännäissairaudet oli otettava puheeksi. Suurimmaksi lähitulevaisuuden riskiksi nousi 2. tyypin diabetes. Annilla oli myös jatkossa oletettavissa ongelmia munuaisten kanssa, joten diabeteksen puhkeaminen olisi varsin huono uutinen.

Tapaamisessa Anni ei itse ollut paikalla, mutta äiti oli mitannut tyttären painon edellisenä päivänä. Pituutta oli tullut 2 cm lisää, mutta painokin oli noussut jonkin verran. Pituus oli nyt siis 138 cm ja paino 63,5 kg. Painoindeksi oli tällöin 33,3. Äiti uskoi, että painoa oli onnistuttu kontrolloimaan, mutta tulokset puhuivat omaa kieltään. ”Olimme siis lähtöpisteessä tai oli otettu jopa pari askelta taaksepäin”, Milla tuumasi.

Milla otti rohkeasti puheeksi aikaisemman hoitohistorian ja kyseli onko perheelle kerrottu Annin lihavuuden vaaroista. Puhuttiin 2. tyypin diabeteksen synnystä ja siihen liittyvistä vaaroista. Tähdennettiin myös, että Annin oli hyvin vaikea saada tarvittaessa elinsiirtoja sairautensa vuoksi. Keskustelun yhteydessä selvisi myös, että Annin isällä oli todettu diabetes ja hän oli aloittanut kuntoremontin.

Milla toivoi, että jatkossa saisi myös isän mukaan tapaamisiin, jotta voitaisiin keskustella aiheesta isän kanssa. Tämä voisi toimia hyvänä motivaattorina tyttärelle ja auttaa isää myös ymmärtämään miksi Annin oli tärkeä noudattaa ruokavaliota.

Positiivisiakin uutisia tapaamisella tuli esille. Anni joutui kitalakileikkauksen jälkeen syömään jonkin aikaa vain keittoruokaa. Tämän keittokuurin jälkeen Anni oli syönyt pienempiä annoksia, koska tuli nopeammin kylläiseksi. Tämä oli suunnattoman suuri uutinen, sillä oireyhtymää sairastavilla oli normaalia voimakkaampi ruokahalu eivätkä he tulleet helposti kylläisiksi. Tämä tieto tosin pisti myös Millan harkitsemaan sitä tosiseikkaa, että Annin oli ehkä annettu syödä ja herkutella normaalia enemmän ja vedottu vain sairauteen. Keittokuurin positiivinen sivuvaikutus oli myös se, että Anni oppi sietämään kasviksia. Pähkinöitäkin oli kokeiltu välipaloiksi, mutta niistä seurasi allergista ihottumaa ja kutinaa.

Anni oli myös alkanut liikkua enemmän. Isän elämäntaparemontti johti runsaampaan liikuntaan ja hän otti Annin mukaan kuntosalille. Annilla oli myös liikuntarajoitteisille tarkoitettu kolmipyörä isän luona, jota hän siellä ollessaan kävi polkemassa säännöllisesti. Milla oli äidille aiemmin puhunut trampoliinin hyvistä puolista ja huomasi sellaisen ilmestyneen etupihalle. Oli kuuleman mukaan myös aktiivisessa käytössä.

Milla oli valmistunut kahvakuulaohjaajaksi. Äiti osoitti kiinnostusta lajiin, ja mietti sopisiko se heille yhteiseksi harrastukseksi. Milla lupasi miettiä seuraavalle tapaamiselle yksikertaisia liikkeitä ja miettiä sopivan kuulan kokoa.

Sen verran Milla huomautti ruokapäiväkirjasta, että siellä oli yhä edelleen päivittäin makeita välipaloja. Milla toivoi, että karkkipäivästä pidettäisiin kiinni.

Toinen tapaaminen

Tällä kertaa Milla ei muuta kuin vilkaissut ruokapäiväkirjaa sen verran, että valitsi sieltä 3 hieman erilaista päivää. Päiväkirja palautettiin äidille ja tyttärelle ja pyydettiin heitä arvioimaan ruoka-aineet plussilla ja miinuksilla sen mukaan, miten hyviksi tai huonoiksi he nämä ainekset arvioivat. Tämä oli ravintovalmentajakoulutuksessa opittu tapa ja se osoittautui varsin tehokkaaksi ja valaisevaksi. Ja yhä edelleenkin ne makeat naposteltavat kummittelivat merkinnöissä. Jokohan tämä tehtävä tuottaisi tulosta?

Anni vaikutti energisemmältä. Hän oli innostuneesti mukana keskustelussa ja kuunteli tarkasti Millan ehdotuksia. Annin äiti oli puhunut tyttärensä kanssa ruokavalion ja liikunnan tärkeydestä ja heidän tavoitteensa oli, että Anni pääsisi vielä vaatekauppaan ja saisi valita sieltä ihan minkä vaatteen haluaisi. Anni oli aina ollut kiinnostunut vaatteista, mutta kokonsa puolesta ei ollut voinut haluamiaan vaatteita käyttää.

Liikuntaa oli lisätty niin, että päivittäin liikuttiin vähintään 30 minuuttia, joka oli huima harppaus aiempaan. Paino olikin tipahtanut 1,5 kg. Paino oli siis nyt 62 kg. Uutena asiana oli mitata vyötärönympärys, joka nyt oli 108 cm. ”Liikunnan lisääntyessä lihasmassa kasvaa, joten kilojen uijottaminen ei aina kerro koko totuutta”, Milla oli selittänyt.

Rohkeutta kokeilla uusia asioitakin oli löytynyt. Annille oli ostettu oma kahvakuula ja sovitiin parin päivän sisällä uudestaan tapaaminen kahvakuulailun merkeissä.

Kesälomien viivästyttämä seuraava tapaaminen

Kesälomien ja matkustelun vuoksi Millalla oli ollut varsin hankalaa pitää tapaamisia sovitun 2 viikon väliajoin. Keskusteluja käytiin kuitenkin aktiivisesti internetin välityksellä. Painonnousu ei ollut pelkästään pysähtynyt, vaan laski tasaiseen tahtiin. Äiti raportoi välillä kilon painonlaskusta ja vyötärökin oli kaventunut 2 cm lisää. Kasvikset ja marjatkin olivat kuulemma ruvennut maistumaan. Annin oli ollut ahkerasti mukana kasvimaata hoitamassa muun perheen kanssa. Annin perusaktiivisuus oli siis ilmeisimmin lisääntynyt.

Sitten Anni lähti lomamatkalle isänsä kanssa. Äiti oli huolissaan. Lomamatkan jälkeen Annin paino oli vähän noussut. Paino oli nyt 61,3 kg ja vyötärö 107 cm. Milla vakuutteli äidille, ettei se ollut suurikaan huolenaihe. Isä oli kuitenkin saanut kuulla kunniansa! Isä oli ehkä antanut lapsen herkutella lomalla liiankin kanssa, mutta liikunnallisesta puolesta oli pidetty huolta. Isä oli käynyt Annin kanssa urheilukentällä ja rohkaissut tyttöä juoksemaan radan ympäri. Anni yllätti isänsä juoksemalla radan kolmesti ympäri! Tästä rohkaistuneena Anni juoksi nyt lähes joka päivä äitinsä kanssa postilaatikolle ja takaisin kerran päivässä. Postilaatikolle oli matkaa noin 300 m. Anni oli myös polkenut pyörällä jonkin verran ollessaan isän luona. Isän luona oli asfalttitiet, joten polkeminen oli helpompaa kuin kotona hiekkateiden ympäröimällä alueella. Anni oli kuitenkin innostunut pyöräilystä ja olisi halukas kokeilemaan myös hiekalla. Toistaiseksi esteenä kuitenkin oli näiden erikoispyörien hinta.

Milla kertaili hieman Annin taivalta tähän asti ja mietittiin yhdessä, mitä muutoksia oli tapahtunut ja mihin vielä pitäisi kiinnittää huomiota. Milla painotti yhä edelleen olemassa olevaa ongelmaa eli liiallista herkkujen syöntiä. Lomalla tietysti tuli herkuteltua hieman enemmän, eikä Milla nähnyt siinä ongelmaa. Asiaan olisi syytä kiinnittää huomiota nyt kun oli palattu arkeen. Samoin ateriarytmitys oli päässyt unohtumaan matkan varrella lomailun huumassa, mikä tietysti johti ylimääräisten herkkupalojen naposteluun.

Viimeisin tapaaminen

Opinnäytettä ajatellen Milla oli sopinut viimeisimmän käynnin, jossa oli toivomus, että koko perhe tai ainakin Anni sekä vanhemmat, olisivat paikalla. Milla toivoi, että olisi vihdoin saanut tavata myös isän näissä merkeissä. Isän kokemukset oman sairautensa hoidossa olisivat voineet auttaa heitä löytämään yhteinen linja Annin ruokavaliossa ja isäkin ymmärtäisi asian tärkeyden.

Milla oli antanut tehtäväksi tarkastella ateriarytmitystä ja pitää huoli siitä, että ruokailut olisivat 2-4 tunnin välein. Tämähän tietenkin siksi, ettei tulisi liian pitkiä välejä ja sitä myöten syötyä kerralla liikaa. Toisaalta taas ruoansulatuselimistölle piti antaa tarpeeksi aikaa selviytyä edellisestä ateriasta. Näin ollen verensokeri pysyisi tasaisempana eikä tulisi liian suuria piikkejä, jotka pistäisivät insuliinin tuotannon koetukselle. Sen lisäksi Milla pyysi äitiä käymään internet keskustelut läpi ja miettiä mitä olimme tällä välillä oppineet ja oliko matkalla herännyt uusia kysymyksiä.

Isällä oli kuitenkin töitä sillä viikolla kun oli alun perin määrä tavata, joten tapaaminen lykkääntyi. Päivät taas vierähtivät erinäisten kiireiden vuoksi ja viimeinkin tapaamisen järjestyessä Milla huomasi harmikseen, ettei paikalla ollut kuin äiti. Milla koitti vaivoin peittää pettymystään. Annilla oli ollut huono päivä. Hän oli isänsä luona, eikä halunnut osallistua tapaamiseen.

Äiti oli kuitenkin punninnut Annin ja mitannut vyötärön. Paino oli pysynyt muuttumattomana, 61,3 kg. Vyötärö oli nyt 105,5cm. Äiti oli hieman huolestunut, kun paino ei ollut laskenut. Milla muistutti kuitenkin häntä siitä, että vyötärö oli kaventunut jopa 1,5 cm, mikä kertoi todellisesta edistymisestä enemmän kuin paino. Anni liikkui nyt enemmän ja oli todennäköisesti saanut hieman lihaksia lisää. Joka tapauksessa, tavoite oli saada painonousu hallintaan. Jok'ikinen pudotettu gramma ja vyötäröltä vähentynyt sentti oli positiivinen uutinen.

Milla kertasi äidin kanssa kuluneita kuukausia ja he miettivät tapahtuneita muutoksia. Äiti koki, että ensimmäistä kertaa hän oli saanut ymmärrettäviä neuvoja ruokavaliosta ja oppinut käyttämään uusia kanavia tiedon hankintaan. Kaiken kaikkiaan hän koki yhteistyön varsin positiivisena.

Anni sen sijaan, kuten tämäkin tapaaminen osoitti, ailahteli laidasta laitaan. Toisinaan Anni oli varsin innostunut ja halusi kokeilla uusia asioita. Toisinaan hän taas oli varsin kyllästynyt ja turhautunut sekä totesi elämän olevan yhtä tyhmää laihduttamista. Yleisesti ottaen Anni oli äidin mielestä kuitenkin muuttunut huomattavasti aurinkoisemmaksi ja mielialan ailahteluita oli vähemmän kuin aiemmin. Anni myös jaksoi nyt tehdä asioita yhdessä perheen ja suvun kanssa, kun taas aiemmin koulun jälkeen oli iskeytynyt sohvan nurkkaan ja pysynyt siinä koko illan nukkumaanmenoon asti.

Anni oli ollut isän luona paljon nyt, sillä koulu sijaitsi lähellä isän kotia. Hän oli siellä ollessaan polkenut kouluun ja takaisin päivittäin. Kouluun oli matkaa noin kilometrin verran. Anni oli opetellut myös pitämään vesipulloa mukanaan, joten veden juominen oli lisääntynyt.

Eniten äiti päivitteli sitä, että nykyisin Anni saattoi jopa lähteä yksin pihalle leikkimään. Näin ei ollut tapahtunut ikinä ennen. Pihalla hän saattoi heilutella kahvakuulaa ihan itsekseenkin. Tytön itsevarmuus oli lisääntynyt.

Tulevaisuus

Tämä oli siis Millan opinnäytetyötä ajatellen viimeinen tapaaminen Annin tapausksessa. Yhteistyö ei kuitenkaan loppuisi tähän, vaan Milla oli luvannut auttaa perhettä ja seurata edistymistä niin kauan kuin he kokivat Millaa tarvitsevansa.

Osa tavoitteista toteutui työn edistyessä. Ensimmäinen tavoite oli saada Annin painonnousu pysähtymään. Pienillä muutoksilla ruokavaliossa ja liikunnan lisäämisellä tämä onnistui varsin kivuttomasti.

Kun liikunta lisättiin ohjelmaan, harpattiin suoraan toiseen vaiheeseen, eli painonlaskuun. Edistyminen tietysti loi aina hyvänolon tunnetta ja lisäsi motivaatiota. Se myös lisäsi itsevarmuutta ja auttoi yrittämään uusia asioita.

Seuraava tavoite, joka toki voi viedä aikaa, on saada vaatekoko pienenemään sen verran, että Anni pääsee valitsemaan itselleen mieluisan vaatekappaleen. Hyvää vauhtia ollaan matkalla siihen suuntaan. Kuoppia varmasti tieltä löytyy, mutta kun ei anna niiden murtaa itseään, kaikki on mahdollista. Kun tämä vaihe saavutettaisiin, perheellä olisi todennäköisesti jo tarvittavat tiedot ja taidot tavoitella Annin tervettä elämää ja saada vyötärö kapenemaan alle 80 senttiin, jolloin ei olisi enää lihavuuteen liittyvää sairastumisvaaraa.

Loppuyhteenveto ja Millan oma rehellinen työn arviointi

Alku oli varsin takkuinen, eikä varmastikaan vähiten Millan yli-innostuneisuuden vuoksi. Aloittelevan ravintovalmentajan pettämättömällä innolla hän otti elämäntehtäväkseen parantaa Annin. Milla oli vasta aloittanut ravintovalmentajan opinnot ja uskoi oikeanlaisen ravinnon olevan vastaus kaikkiin ongelmiin. ”En tosin vieläkään väitä, etteikö se olisi varsin merkityksellinen tekijä”, sanoi Milla. Mutta hän saattoi huomaamattaan unohtaa avuntarpeen kohteen ja nostaa itsensä suurena parantajana itse tehtävän edelle.

Milla myöntää myös, ettei hän myöskään osannut vielä katsoa kokonaisuutta ja saattoi aluksi jopa tukahduttaa äidin yhteistyöhalun liiallisella informaatiolla ja ruoan ”hifistelyllä”. Ehkä ongelmien moninaisuus sai Millan unohtamaan kokonaisuuden. On todettava, että Milla valitsi varsin haasteellisen tehtävän itselleen ensimmäiseksi työkseen ravintovalmentajana. Hänen opinnäytteensä ohjaajana sain aitiopaikalta seurata Millan edistymistä ja voin sanoa, että olen Millasta tosi ylpeä!

Milla kertoo tapaamisten välisestä tauosta olleen molemmille osapuolille hyötyä. Millalla oli aikaa oppia lisää ja ymmärtää, että työ oli asiakaslähtöistä, ei suinkaan toisinpäin. On opittava huomioimaan perheen voimavarat. Toisin sanoen, ihmisten arjessa on muitakin haasteita kuin oikein syöminen. Nämä haasteet pitää huomioida ja sovittaa yhteen uusien asioiden kanssa. Liian suuret muutokset voivat työlään arjen ohessa viedä liikaa energiaa ja syödä motivaatiota.

Motivaatio ja motivoiminen olikin Millan mielestä yksi suurimpia haasteita tässä ravintovalmentajan työssä. Ei riittänyt, että ravintovalmentajalla oli halu auttaa ja ohjata asiakastaan kohti parempaa elämää. Oli osattava lukea merkkejä siitä, mitä vastapuolella tapahtui ja osata kannustaa oikealla hetkellä sekä kyettävä löysäämään silloin kun asiat sujui omalla painollaan. Oli myös hyvä, jos osasi pitää omat tunteet erillään tapauksesta. Toista ei voinut pakottaa muuttamaan tapojaan, jos tahtoa asiakkaasta itsestään ei löytynyt.

Millalla oli viimeisen tapaamisen jälkeen hieman tyhjä olo. Tuntui, ettei käteen jäänyt juuri mitään. Kun hän sitten kuitenkin luki muistiinpanojaan läpi ja kirjoitti paperille projektinsa annin, hän huomasi ettei siihen ollut mitään syytä. Ensimmäinen tavoite oli saavutettu. Ja toista, jo jossain määrin optimististakin tavoitetta, harpottiin hyvää vauhtia matkalla eteenpäin.

Tässä kohtaa Milla tajusi, että olisi syytä myös antaa positiivista palautetta perheelle. Se vain melkein pääsi lipsahtamaan taas sinne omien suureellisten toiveiden varjoon. ”Joka tapauksessa, eihän tässä täytetty minun toiveitani ja odotuksiani, vaan koitettiin löytää pysyviä ratkaisuja Annin painonhallintaan”, Milla pohti.

Annin tiellä on vielä haasteita. Herkkujen syönti oli yhtenä vaikeimmista. Milla oli tältä matkalta myös oppinut sen, että vanhoja tapoja oli vaikea murtaa. Saattoi olla, että 20 toistoa riitti, että jostakin tulee tapa, mutta se pitää tapahtua ilman poikkeuksia, tai se vanha tapa tarttuu takaisin. ”Tavat ja tottumukset ovat toisinaan oikea kirosana”, Milla filosofoi. Annin voisi olla helppoa vielä oppia uusia tapoja, mutta vaikeampaa se on kitkeä ihmisistä hänen ympärillään, jotka ovat tottuneet tekemään asiat tietyllä tavalla paljon kauemmin aikaa.

Anni pääsi jo ainakin osittain tavastaan vältellä kaikkea fyysistä toimintaa. Ehkäpä Annilla ja perheellä on siis toivoa löytää kultainen keskitie myös ruokavalion suhteen.

Vaikka Milla mietti kuluneen puolen vuoden aikana luovuttamista useampaan otteeseen, hän oli varsin tyytyväinen, että päätti viedä tämän loppuun. Haasteellista se kyllä oli, ja on edelleen. Samalla se oli kuitenkin varsin palkitseva ja kasvattava kokemus. Paljon on vielä opittavaa ja koko ajan löytyy uutta. Milla on tajunnut, että tällä alalla pitää pysyä ajan hermolla ja muistaa päivittää tietojaan. Opinnäyte kuitenkin antoi Millalle mahdollisuuden oppia asioita myös kulissien takana, sen tärkeän psyykkisen puolen.

Veteraaniurheilijan blogi 2005->

**
Päivitys 30.6.2012: Elokuussa 2010 tekemäni yhteenveto on tänään päivitetty ajankohtaisilla tiedoilla.


Syntymähetki heinäkuussa 2005
Kun heinäkuu kääntyi loppuaan kohti vuonna 2005, syntyi Veteraaniurheilija -blogin ensimmäinen kirjoitus. Itsetuntoni näyttäessä edelleen vihreää valoa, uskallan katsoa hieman taaksepäin ja kohdata tulevaisuuden haasteet lukijoitteni kanssa.

Tätä terveysblogia lukee noin 90 000 henkilöä kuukaudessa (60 000 vuonna 2010). Se on valtava määrä ihmisiä. Osa lukijoista ja varsinkin kommentoijista ovat tulleet hyvinkin tutuiksi vuosien varrella. Haluankin kiittää lukijoita ja kommentoijia tavattoman antoisista hetkistä. Tällä hetkellä vilkkaimman kommentoinnin kohteena on ystäväni tarjoama näkökulma masennuksen hoitoon.

Kautta aikojen (2005-2012) on eniten luettu näitä kirjoituksiani:

Dukanin dieetti - lähde mukaan kokeiluun!

Panin itseni likoon testaamalla vähähiilihydraattista ruokavaliota. Valitsin kokeiltavaksi ihmedieetin maineessa olevan Dukanin dieetin (vähän hiilihydraattia, paljon proteiinia, maltillisesti rasvaa). Vaikka minä olen normaalipainoinen, minäkin onnistuin pudottamaan tällä Dukanin dieetillä noin 10% painostani, mitä pidän aivan erinomaisena tuloksena. Dieetin ympärille syntyi spontaani laihdutusryhmä, jossa parhaimmillaan oli kuutisenkymmentä laihduttajaa. Monien laihdutusdieettien tapaan, tämä Dukanin dieetti laihduttaa jos sitä noudattaa.

Mikael Fogelholmin rasvainen kirjoitus

Professori Mikael Fogelholm seuraa aktiivisesti ravitsemuskeskustelua myös sosiaalisen median puolella, olihan hän myös itse kokeillut bloggaamista lyhyen ajan. Hän halusi Veteraaniurheilija -blogissa tuoda esille oman näkökulmansa ravintorasvoista. Professori Kari Salminen piti Fogelholmin kirjoitusta rohkeana.

D-vitamiini on avaintekijä immuunijärjestelmän toiminnassa

Ideoin lääkäri Matti Tolosen kanssa kirjoituksen missä voitaisiin paremmin ymmärtää miten D-vitamiini vaikuttaa terveyteemme. Tämä kirjoitus on esimerkkinä siitä, että Tolosen kanssa pystyy silloin tällöin tekemään yhteistyötä. Ryhdyin keräämään tietoa lukijoiltani miten D-vitamiinin saanti ravintolisänä vaikuttaa D-vitamiinimääriin veressä. Taulukosta, joka ei ole ihan ajan tasalla, voi nähdä, että useimmat suomalaiset saavuttavat riittävän D-vitamiinistatuksen nauttimalla 1-1,5 µg/kg/vrk D-vitamiinia.

Ovatko karppaajat oikeassa?

Viime vuosina on kirjoitettu tosi paljon vähähiilihydraattisesta ruokavaliosta, eli karppaamisesta. Omassa kirjoituksessani otin kantaa tähän ilmiöön. Pidän karppaamista (oikein toteutettuna!) terveellisenä elämäntapana.

Vilkasta kommentointia 

Kommentointi on ollut hyvin vilkasta koko terveysblogini olemassaolon ajan. Yleensä en sensuroi kommentteja, mutta joskus näinkin on pitänyt toimia. Viimeisin suurempi siivousoperaatio oli pakko ottaa käyttöön kun nimimerkin taakse piiloutuva "Mie" häiriköi terveysblogissani mennessään jatkuvasti henkilökohtaisuuksiin. Aiempia häirikköjä ovat olleet erityisesti lääkäri Matti Tolonen ja outoja määräyksiä lähettelevä Heikkilän pariskunta (Antti ja Maarit Heikkilä). Valtava anonyymien kommenttien vyöry tuo välillä kovin haastavia tilanteita. Mistä minä tiedän jatkaako Mie, Tolonen tai Heikkilät terveysblogini häiriköintiä anonyymeinä?

Jos haluatte seurata vilkasta kommentointia, teidän kannattaa vierailla näissä kirjoituksissani (suluissa kommenttien lukumäärä 30.6.2012 mennessä):

D-vitamiinin saantisuosituksia kohotetaan sitten joskus (434)

Dukanin dieetti - lähde mukaan kokeiluun! (407)
Masennuksen hoito elinehtoisin menetelmin (264)Tyydyttyneet rasvat eivät ole yhteydessä sydänsairauksiin (262)

D-vitamiini on avaintekijä immuunijärjestelmän toiminnassa (249)
Dukanin dieetti jatkuu (224)

Mikael Fogelholmin rasvainen kirjoitus (222)

Sami Uusitalo Kaleva -lehdessä (180)
Uutta tietoa masennuksen biologiasta (169)
Kirjoittajavieras: Timo Strandberg (164)
Aloe vera - pelkkää vettäkö? (146)

Kirjoittajavieras: Matti Tolonen (144)

Kilpailu - lautasmalli vastaan Samin VHH (139)

D-vitamiinin myrkyllisyys (131)

Kirjoittajavieras: Pekka Puska (128)
Rypsilihaa Suomen kansalle - onko järkeä? (124)
Valtimotaudin ehkäisy - kolme eri näkemystä (121)
Berberiini ja tyypin 2 diabetes (120)

Sami iski numerot pöytään (118)
Miten edetä käsityksessä voin terveellisyydestä? (111)
Parantavat rasvat (109)
Voittaako voilla sittenkin? (105)

Inspiraation lähteenä

Terveysblogini syntyi sattumalta kun oli oikea mies paikalla mainostamassa tätä uutta sosiaalisen median työkalua. Maalainen -blogin kirjoittajalle olen hyvin kiitollinen inspiraation lähteestä. On ollut suuri etuoikeus kyntää aivan uusia vakoja tiedonvälityksen peltoon. Ehkä olen jotain ihan uuttakin tietoa saanut olla luomassa. Terveysblogini kipuaminen Suomen suosituimpien blogien listalle oli yllätys.

Uusi terveysblogi Iltalehdessä
On mielenkiintoista seurata syökö uusi terveysblogini Iltalehdessä Veteraaniurheilija -blogin suosiota. Kutsu kirjoittaa Iltalehden blogia oli mieluisaa, sillä olin jo pitkään kypsytellyt ajatusta kokonaisvaltaisemmasta terveystiedottamisesta rauhanomaisessa hengessä. Tulen edelleen jatkamaan tämän Veteraaniurheilija -blogin ylläpitoa, mutta Iltalehden -blogin puolelle siirtyy suurta yleisöä kiinnostavia näkökulmia ajankohtaiseen terveyskeskusteluun. Iltalehden toimitus on ilmoittanut, että Iltalehden blogiani luetaan erittäin vilkkaasti. Nöyräksi pistää!

Käsittelyssä herkkiäkin aiheita
Jo alusta saakka olin ajatellut tuoda keskusteluun herkkiäkin aiheita. Jonkinlaiseksi läpimurtoaiheeksi muodostui yllättäen vähähiilihydraattisen ruokavalion avoin ja kriittinen tarkastelu. Yllättäen huomasin, että ravitsemus herättää suuria tunteita. Sain jopa vihamiehiä, mikä tällaiselle peruskiltille suomalaiselle miehelle oli melkoinen shokki. Toki sain paljon enemmän ystäviä kuin vihamiehiä.

Vieläkään en käsitä miksi suomalaiset ravitsemusalan asiantuntijat eivät voi myöntää vähähiilihydraattisen ruokavalion edut erityisesti painonhallinnassa. Jatkan valistustyötäni tällä rintamalla. Ennen laihdutusleikkausta kannattaa jokaisen ylipainoisen kokeilla hiilihydraattien vähentämistä. Ottakaa yhteyttä esimerkiksi terveysbloginne isäntään, niin kerron mistä saatte lisäohjeita.

Liikunnan merkitys terveydelle
Toinen suuria intohimoja herättänyt keskusteluaihe oli alusta asti liikunnan merkitys terveydelle. Koska minä olen koko elämäni ajan liikkunut ja kokenut sen tuoneen minulle paljon terveyttä ja elinvoimaa, minun oli vaikea ymmärtää miksi joku ei halua liikkua. Jatkan suomalaisten kannustamista liikkumisen saralla. Vaikka liikunta yksistään ei ratkaise esim. lihavuusongelmaamme, on liikunta erittäin tärkeässä roolissa kun lähdemme etsimään tehokkaita keinoja suomalaisten terveyteen.

Jos ihan rehellisiä ollaan (ja se onkin minun tavaramerkkini tämä rehellisyys), niin tällä hetkellä suurinta ahdistusta aiheuttaa minun ja teidän suhtautumisenne ravintolisäbisnekseen. Terveellistä ruokaa meidän pitää syödä ja ravintolisäpillereitä vain mikäli tarpeellista. Lukijoille ilmoitettakoon, että dosentti Matti Tolosen esiintyminen tässä terveysblogissa ei suinkaan tarkoita, että olisin myynyt sieluni ravintolisäbisnekselle.

Ei erivapauksia kenellekään!
Vihoviimeisen kerran sanon rakkaille lukijoilleni, jotka jaksavat minua ahdistaa kirjein ja kommentein: Matti Toloselle ei ole suotu minkäänlaisia erivapauksia tässä terveysblogissa. Tolonen on elävä tietosanakirja, joka tarjoaa erittäin paljon tärkeää tietoa meille suomalaisille. On vahinko, ettei hän ole pystynyt käyttäytymään kovinkaan fiksusti terveysblogissani.

Tulevaisuudessa pyrin ratsastamaan nöyrästi suosioni aallonharjalla. Käsittelen edelleen herkkiä aiheita terveysblogissani. Korkeimmatkaan auktoriteetit eivät saa olla rauhassa. Diplomatian kaikkia keinojani käyttäen varmistan, että terveysblogissani voi avoin keskustelu jatkua. Yritän kumartaa peppu alhaalla kaikkiin mahdollisiin suuntiin loukkaamatta ketään. Uhraudun tämän suhteen mielelläni. Minulla on erittäin pieni ego. Se auttaa.

Osoittakaamme kaikki yhdessä, että suomalaiset osaavat keskustella terveysasioista sivistyneesti. Toivokaamme, että tässä terveysblogissa yhdessä välitetty terveyssanoma voisi näkyä järkevinä päätöksinä asiantuntijatasolla.

Blogini sekavuuteen on kiinnitetty kiitettävästi huomiota. Tulevaisuudessa blogini ei voi kuin selkiintyä.

Rakkain terveisin,

christer sundqvist

Muita kirjoituksia näistä aiheista:
Parasta tässä terveysblogissaOnnistuneet uudistuksetPirteitä ravitsemusaiheisia blogeja

D-vitamiini

**
Tulen perehdyttämään lukijani vitamiinien ja hivenaineiden ihmeelliseen maailmaan. Lue koko sarja! Sarjassa on nämä kirjoitukset:

A-vitamiini
B-vitamiini
C-vitamiini

Terveysblogini sisältö pysyy maksuttomana. Voit tukea työtäni tilaamalla minulta laajempia maksullisia katsauksia eri terveysaiheista, pyytämällä minua vierailemaan terveysillassasi luennoitsijana tai hankkimalla kirjoittamiani kirjoja. Omia ja muiden terveysluentoja löydät kätevästi tästä kalenterista. 

D-vitamiini kiinnostaa

Harvinaisen kova kiinnostus D-vitamiinia kohtaan näkyy mm. terveyslehtien artikkelitarjonnassa. On lähes mahdotonta löytää terveysasioita käsittelevää lehteä, jossa ei olisi kirjoitusta tästä vitamiinista. Kansainvälisessä lääketieteellisessä tietokannassa, PubMed, jota ylläpitää National Library of Medicine (NLM) USA:ssa, löytää haulla "vitamin d" yli 54 000 tätä vitamiinia käsittelevää tieteellistä artikkelia.

D-vitamiinisuositukset uudistuivat vuonna 2011
D-vitamiinin saantisuosituksia lapsille, nuorille ja raskaana oleville sekä imettäville äideille päivitettiin vuoden 2011 alussa. Uudet, yksinkertaisemmat suositukset pyrkivät turvaamaan D-vitamiinin riittävän saannin mainituissa ryhmissä. D-vitamiinivalmisteena suositellaan ensisijaisesti ihmisen elimistölle luontaista D3-vitamiinimuotoa. Lastenlääkäreiden keskuudessa on erityistä huolta kannettu leikki- ja kouluikäisistä lapsista ja nuorista, joiden D-vitamiinin saanti ilman erillistä D-vitamiinilisää on todettu riittämättömäksi. Uutta suositusta pidetään tärkeänä edistysaskeleena.

Alle 2-vuotiaille suositellaan D-vitamiinivalmistetta kahden viikon iästä lähtien 10 µg vuorokaudessa ympäri vuoden riippumatta siitä, saako lapsi äidinmaitoa, äidinmaidonkorviketta, lasten erityisvalmistetta ja/tai vitaminoitua lastenvelliä/puuroa tai muuta D-vitaminoitua maitoa.

2-18-vuotiaille suositellaan D-vitamiinivalmistetta 7,5 µg vuorokaudessa ympäri vuoden. Vitamiinivalmisteen käyttö vitaminoitujen maitovalmisteiden ja rasvojen ohella on turvallista, eikä liikasaannin riskiä tavanomaisessa ruokavaliossa ole.

Raskaana oleville ja imettäville suositellaan D-vitamiinivalmistetta 10 µg vuorokaudessa ympäri vuoden.

Arvo Ylppö oli oikeassa!
Vuonna 1992 104-vuotiaana edesmennyt arkkiatri Arvo Ylppö antoi jo 1920-luvulla suosituksen 100 µg D-vitamiinia vuorokaudessa, mutta 1960-luvun alussa suosituksia alettiin rajusti pienentää. Suomessa ja muualla aikuisten suositus pudotettiin peräti 5 µg/vrk, ja sen ylittämisellä peloteltiin, että myrkytys tulee. Suomalainen lastenlääkäri dosentti Outi Mäkitie vaati Duodecim -lehden kesäkuun pääkirjoituksessa lasten suosituksen nostamista takaisin 100 mikrogrammaan.

Seerumin D-vitamiinin uusi viitearvo
Yhdysvaltain endokrinologien yhdistys on julkaissut uuden veren D-vitamiinin (S-D-25) viitearvon, 75–150 nmol/l, mikä vastaa monien johtavien D-vitamiinitutkijoiden käsitystä. Suomessa Terveyden ja hyvinvoinnin laitos ja monet laboratoriot ilmoittavat vielä liian alhaisen viitearvon (40 tai 50 nmol/l).

Myös Kanadassa on viitearvoja nostettu lukemiin 100–150 nmol/l ja Amerikan vanhustyön ja reumanhoidon yhdistys ovat antaneet uudet viitearvonsa, jotka ovat suuremmat kuin perinteiset lukemat.

Suomessakin paine suositusten nostamiseen kasvaa kaiken aikaa sitä mukaa kun uusia tieteellisiä tutkimuksia julkaistaan. Suomen viranomaiset ovat selvästi jälkijunassa, ja aiheuttavat siten turhaa sairastuvuutta ja valtavia terveydenhuollon kustannuksia.

Iäkkäiden naisten eloonjäämisoppi: Ota D-vitamiinia!
Eräässä koosteanalyysissa näytettiin, että D3-vitamiinin nauttiminen ruoan lisänä vähentää iäkkäiden naisten ennenaikaista kuolemaa, etenkin laitoksissa. Todennäköisesti miehet hyötyvät tästä naisten lailla, mutta sitä ei tutkittu.

Raskaana olevat irkkuäidit eivät saa tarpeeksi D-vitamiinia
Irlantilaiset lääkärit olivat European Journal of Clinical Nutrition -lehdessä sitä mieltä, että maannaisten D-vitamiinin saanti on 80 % alle suosituksen. Harvempi kuin joka neljäs raskaana oleva nainen syö ylipäätään rasvaista kalaa, joka on paras D-vitamiinin lähde ravinnossa. Ruoka ei yksinkertaisesti anna riittävästi D-vitamiinia, vaan sitä tulee ottaa vitamiinipurkista ympäri vuoden. D-vitamiinin riittävä saanti vähentää raskaus- ja synnytyskomplikaatioita.

Iäkkäille suositeltu liian alhaisia D-vitamiinimääriä
Suositukset D-vitamiinin saannille ovat olleet liian alhaiset, jotta D-vitamiinista olisi hyötyä iäkkäiden ihmisten kaatumisten ehkäisyssä, selviää British Medical Journalissa julkaistusta tutkimusanalyysista. Kansainvälisen tutkijaryhmän toteuttaman meta-analyysin mukaan vanhusten kaatumisriski vähenee viidenneksellä, kun päivittäinen D-vitamiinin saantitaso on välillä 17,5 - 25 mikrogrammaa. Alle 17,5 mikrogramman jäävästä D-vitamiinin saannista ei analyysin mukaan ole hyötyä kaatumisten ehkäisyssä. Tilannetta korjaa edes vähän Suomessa annettu erillinen yli 60-vuotiaille tarkoitettu D-vitamiinisuositus: Yli 60-vuotiaiden saantisuositus on nostettu 20 µg vuorokaudessa ympäri vuoden. 

Itävaltalaisen professori Stefan Pilzin tutkimuksissa on todettu, että vanhusten palvelutaloissa riski kuolla nousee sen mukaan mitä alhaisemmaksi veren D-vitamiinimäärä laskee. Vain 7 prosentilla vanhuksista oli riittävän hyvä D-vitamiinistatus.

Ikääntyvien huono tasapaino ja kaatuilu
D-vitamiinia liian vähän saavat seitsemänkymppiset saattavat kaatua muita herkemmin ja siten myös altistua luunmurtumille. Tähän viittaa tutkimus, jossa D-vitamiinipitoisuudet mitattiin 411 terveeltä seitsemänkymppiseltä mieheltä ja naiselta.

Kun pitoisuuksia verrattiin kävelytestien tuloksiin, heikoimmin menestyivät ne, joiden veressä oli vähiten D-vitamiinia. D-vitamiinin puutoksesta kärsivien askelet olivat hyvin eripituisia, mikä kuvaa epävarmaa kävelyä ja mahdollisesti ennakoi kaatumisia. Tutkimus julkaistiin Neurology-lehdessä.

Ihmiset kärsivät kroonisesta D-vitamiinin puutteesta
Suuri osa ihmisistä kärsii kroonisesta D-vitamiinin puutteesta, joka ilmenee erilaisina vaivoina ja sairauksina, jotka taas diagnosoidaan erilaisilla nimillä, vaikka kyse olisikin ollut D-vitamiinin puutteesta. Välillä tuntuu, että virallisten ravitsemussuositusten kohdalla toimitaan kuin tehoviljelijä toimii eläintensä kanssa. Kun ongelmia ja oireita alkaa esiintyä, miettii viljelijä kuumeisesti keinoa, jolla hän saisi lisättyä tarpeellista ravinnetta hiukan sinne tänne, jotta eläinten puutosoireet peittyisivät. Tämä tapahtuu yhteiskunnassamme esimerkiksi maitoon lisättävän D-vitamiinin kautta. Suurin osa suomalaisista voi huoletta syödä D-vitamiinia ainakin 25 mikrogrammaa päivässä - ympäri vuoden.

D-vitamiinin puute yleistä
Uutiskynnyksen ylitti hätkähdyttävä uutinen niinkin aurinkoisesta maasta kuin Unkari. Siellä todettiin väestöllä vakava veren D-vitamiinin (S-D-25) puute. Semmelweis-yliopiston klinikka mittasi D-vitamiinin pitoisuuden yli 5800 potilaalla vuoden aikana. Vakavana puutostilana pidettiin alle 37,5 nmol/l ja kohtalaisena puutteena 37,5–75 nmol/l.

Tutkimus osoitti, että veren D-vitamiinipitoisuus oli keskimärin 64 nmol/l (± 27,5). Vakavaa puutetta poti 12% ja kohtalaista 72% unkarilaista. Naiset kärsivät eniten puutetta ja heille annettiinkin D-vitamiinia ruoan lisänä ja heille suoritettiin myöhemmin uusintamittaus. Vitamiinipitoisuudet veressä eivät kohentuneet, ilmeisesti liian alhaisten vitamiiniannosten takia. 

Äskettäin kehotettiin ihmisiä terveysviranomaisten toimesta Uudessa Seelannissa turvautumaan D-vitamiinilisiin, mieluummin kuin viettämään liian pitkiä aikoja auringossa! Terveysviranomaiset myöntävät, että aurinko on tämän vitamiinin saannin suhteen aivan keskeisessä asemassa ja ravinnosta ei voi saada riittävää määrää D-vitamiinia.

Suomessa on laboratorioissa syytä ryhtiliikkeeseen
Suomalaisten laboratorioiden usein ilmoittama D-vitamiinin tavoitepitoisuus veren seerumissa (40–80 nmol/l) on kansainvälisen mittapuun mukaan liian alhainen ja osoitus riittämättömästä D-vitamiinin saannista. Vastaava maapallon aurinkoisten alueiden asukkaiden viitearvo on tyypillisesti 60–160 nmol/l.

Kustannustehokas tapa hoitaa terveyttä
Terveysviranomaistemme edelleen varoessa liian myönteistä asennetta yksittäiseen ravintotekijään, saamme lukea hyvin usein miten tärkeää kansanterveyden kannalta olisi taata riittävä D-vitamiinin taso. Tohtori William B. Grantin tutkimuksen mukaan European Journal of Clinical Nutrition -lehdessä veren D-vitamiinin pitoisuuden nosto on kustannustehokkain tapa vähentää ennenaikaista kuolemaa. D-vitamiinin pitoisuuden nosto 54:stä 110 nanomooliin litrassa (nmol/l) lisäisi elinaikaa kahdella vuodella. Suomalaiset viranomaiset pitävät 50 nmol/l riittävänä kaikille.

Kustannustehokkuus tulee esille siinä seikassa, että D-vitamiini on erittäin edullista terveyden hoitoa. Sillä ole juurikaan sivuvaikutuksia auringonvalosta saatuna ja suun kautta nautittuna. Vitamiinihoitoihin nuivasti suhtautuvat vaativat, että ennen kuin D-vitamiinilisää voidaan suositella, tarvitaan kliinisiä kaksoissokkotutkimuksia, jotka osoittavat sen tehon. Tohtori Grant on eri mieltä, sillä hänen mielestään uusiin tutkimuksiin vetoaminen on vain tarpeetonta viivyttelyä. Hänen mielestään D-vitamiini on luonnollinen aine ihanteelliselle terveydelle. Grantin mukaan puolet kuolemantapauksista liittyy D-vitamiinin puutteeseen: sydän- ja verisuonitaudit, syövät, hengitystieinfektiot, tuberkuloosi ja diabetes.

D-vitamiini estää C-hepatiitin
Äskettäin julkaistu israelilainen tutkimus alan lehdessä (Hepatology) osoitti, että D-vitamiini estää C-hepatiittivirusta lisääntymästä. Hoitamattomana C-hepatiitti muuttuu herkästi krooniseksi maksasairaudeksi (maksakirroosi ja maksasyöpä). C-hepatiitti tarttuu pääosin verikontaktin kautta (esim. likaiset huumeneulat, ulkomailla tehdyt verensiirrot).

D-vitamiini auttaa ehkäisemään valtimotauteja
Stroke -lehdessä julkaistiin laaja iäkkäiden amerikkalaisten terveysaineisto, jossa havaittiin D-vitamiinin puutteen lisänneen valtimonkovettumatautia. D-vitamiini nauttineilla saatiin näyttöä valtimotautien ehkäisystä. Veren D-vitamiinipitoisuus korreloi käänteisesti kaulavaltimon ja sen plakkien paksuuteen.

D-vitamiinilisä auttaa paksu- ja peräsuolen syöpässä
Paksu- ja peräsuolipotilaille (n=92) kokeiltiin D-vitamiinilisää 20 µg päivässä. Tulokset julkaistiin syövän ehkäisyyn erikoistuneessa Cancer Prevention Research -lehdessä. Hoito johti merkittävään tulehduksen merkkiaineiden laskuun. D-vitamiini on mahdollisesti tehokas syöpään liittyvän tulehduksen hillitsijä, päättelivät tutkijat.

Tunnetut säveltäjät kuolivat ehkä alhaisiin D-vitamiinitasoihin!
Itävaltalainen professori Stefan Pilz julkaisi amerikkalaisen tohtori William B. Grantin kanssa artikkelin, jonka mukaan D-vitamiinin puute todennäköisesti myötävaikutti Wolfgang Amadeus Mozartin ja Gustav Mahlerin ennenaikaisiin kuolemiin. Välitön kuolemansyy oli molemmilla pitkittynyt virusinfektio. D-vitamiinin kyky vahvistaa immuunijärjestelmää ja suojan tarjoaminen virus- ja bakteeritulehduksia vastaan jäi vajaaksi näille sisätiloissa viihtyville musiikkineroille.

Wolfgang Amadeus Mozart kuoli 5.12.1791 vain 35-vuotiaana sairastettuaan ennen kuolemaansa monia hengitystieinfektioita. Useimmat hänen infektioistaan sattuivat loka-toukokuun välisille ajoille, jolloin Itävallassa ei saada riittävästi D-vitamiinia auringosta. Mozart ei ehkä myöskään syönyt kovinkaan terveellistä ruokaa eikä taatusti nauttinut D-vitamiinia pillereinä!

Gustav Mahler varttui Tsekissä. Hän sairastui kurkkukipuun New Yorkissa johtaessaan sinfoniaorkesteria joulukuussa 1910. Infektion seurauksena hän sai sydänlihaksen tulehduksen ja kuoli 18.5.1911 vain 41-vuotiaana.

Vitamiini D-lemma
Maailman johtava tiedelehti Nature julkaisi laajan katsauksen D-vitamiinin tarpeesta. Katsaus keskittyi suurelta osin D-vitamiinin luustovaikutuksiin, mutta myös muita D-vitamiinin terveysvaikutuksia (MS-tauti, syöpä, sydän- ja verisuonitaudit) käsiteltiin jonkin verran.

Asiantuntijat olivat hyvin erimielisiä siitä, paljonko D-vitamiinia tulisi saada päivittäin ja mikä olisi ihanteellinen D-vitamiinin pitoisuus veressä. Kaikki olivat samaa mieltä siitä, ettei viimeistä sanaa ollut vielä sanottu D-vitamiinista.

D-vitamiini tehostaa osteoporoosilääkkeiden vaikutusta
Suuri veren D-vitamiinin pitoisuus tehostaa osteoporoosilääkkeiden (bifosfonaattien) tehoa, ilmenee uudesta amerikkalaisesta tutkimuksesta. Tutkimuksessa puolletaan huomattavasti viranomaissuosituista suurempaa D-vitamiinin käyttöä vaihdevuodet ohittaneilla naisilla, joille on määrätty osteoporoosilääkettä.

Tohtori Bockman, joka johti tutkimusta, kehotti lääkäreitä jatkossa optimoimaan potilaittensa veren D-vitamiinin pitoisuuden, jotta bifosfonaattihoidosta saadaan maksimaalinen hyöty.

D-vitamiini ehkäisee diabetesta
Suuri D-vitamiinin pitoisuus veressä liittyi pienempään tyypin 2 diabeteksen riskiin verrattuna pieneen pitoisuuteen, ilmeni amerikkalaisesta tutkimuksesta. Tutkimukseen osallistui 2 039 esidiabeetikkoa ja muuta ihmistä, joiden verensokeri oli koholla. D-vitamiini oli erityisen tehokasta juuri tässä ryhmässä. Se edellytti kuitenkin, että D-vitamiinin pitoisuus nousi vähintään 82,5 nanomoliin litrassa.

Tutkijat eivät vielä osaa selittää varmuudella, kuinka D-vitamiini ehkäisee diabetesta, sanoi tutkimusta johtanut Anastassios Pittas. D-vitamiini voi auttaa haimaa tuottamaan enemmän insuliinia, hän pohti.

D-vitamiinin puute lisää tyypin 1 diabeetikkojen kuolleisuutta
Vakava D-vitamiinin puute voi ennustaa tyypin 1 diabeetikkojen ennenaikaista kuolemaa, ilmenee uudesta tanskalaisesta tutkimuksesta. Se julkaistiin huhtikuussa Diabetes Care -lehdessä. Tutkimuksessa seurattiin keskimäärin 26 vuotta yli kahtasataa diagnosoitua tyypin 1 diabeetikkoa, joilta oli mitattu veren D-vitamiinin pitoisuus ennen munuaisvaurioiden ilmaantumista. Osalla potilaista oli erittäin pieniä veren D-vitamiinilukemia. Vakavaan D-vitamiinin puutokseen liittyi 2,7-kertainen kuolleisuus (kakki kuolinsyyt mukaan luettuina).

D-vitamiini vaikuttaa sperman laatuun
Tanskalaisten miesten sperman laatu on kovasti heikentynyt. Tutkimuksessa kerrottiin, että veren riittävä D-vitamiinin pitoisuus liittyi sperman parempaan laatuun. Tutkituista miehistä 44% poti D-vitamiinin puutetta.

D-vitamiini ja MS-tauti
D-vitamiinin liian niukka saanti liittyy vahvasti MS-tautiin, osoitti amerikkalaisten geenitutkijoiden artikkeli Nature Communications –lehdessä. Raportti puolsi riittävän D-vitamiinin saantia MS-taudin ehkäisyssä ja hoidossa.

D-vitamiini ja eturauhassyöpä
Suuret amerikkalaiset seurantatutkimukset Health Professionals Follow-up Study (n=51 529) ja Physicians' Health Study (n=22 071) viittaavat siihen, että ennen eturauhassyövän diagnoosia vallinnut veren suuri D-vitamiinin pitoisuus vähentää aggressiivisen eturauhassyövän riskiä ja parantaa potilaan ennustetta.

D-vitamiini parantaa syöpäpotilaan ennustetta
Syöpälääkärit esittivät näyttöä siitä, että D-vitamiini lisää syöpäpotilaiden elinpäiviä. Raportti tuki aikaisempia tutkimuksia, joiden mukaan D-vitamiini ehkäisee monia syöpätauteja (mm. rinta- ja suolistosyövät) ja voi parantaa niiden ennustetta. Ihosyöpää sairastaville potilaille D-vitamiinivalmiste oli yhtä tehokas kuin tuhansia euroja maksava interferonihoito.

Autismilla ja D-vitamiinilla on yhteys
Ruotsissa on tutkittu, onko D-vitamiinin puutteella ja autismilla yhteyttä toisiinsa. Asia tuli esin, kun havaittiin, että autismia esintyy paljon enemmän Ruotsissa asuvilla somalilapsilla kuin kantaväestön lapsilla. D-vitamiinin puutteella epäillään olevan yhteyttä autismiin.

Parkinsonin taudista lisätietoa
Parkinsonin tautia sairastavien potilaiden veren D-vitamiinin pitoisuus oli eräässä amerikkalaistutkimuksessa usein tavallista pienempi, mutta vain sairauden alkuvaiheissa. Myöhemmin pitoisuus saattoi suurentua eikä se välttämättä eronnut verrokkien pitoisuuksista. Neurologit uskoivat, että D-vitamiinin puute saattoi olla yksi monista taudin syytekijöistä.

Verenpainetautiin D-vitamiinia
D-vitamiinin puute jäykisti valtimoita, mikä puolestaan kohotti verenpainetta ja lisäsi sydäntaudin ja aivohalvauksen riskiä, myös muutoin terveillä ihmisillä, osoitti amerikkalaistutkimus. Veren D-vitamiinin pitoisuuden suurentuessa valtimoiden joustavuus lisääntyi ja verenpaine aleni. D-vitamiinin puute aiheutti samanlaisia valtimomuutoksia kuin diabetes ja verenpainetauti.

Verkkokalvon rappeuma
D-vitamiini suojasi silmän verkkokalvon rappeutumiselta yli 50 vuotiaiden naisten tutkimuksessa. Runsaasti D-vitamiinia ruoasta ja ravintolisistä saaneilla naisilla oli 60 prosenttia muita pienempi riski sairastua näköä heikentävään silmänpohjan ikärappeumaan. Selityksenä D-vitamiinin suojavaikutukselle on tulehdusta ehkäisevät ominaisuudet.

Lasten allergiat
Yli 3100 lapsen amerikkalaistutkimus osoitti, että matala veren D-vitamiinin pitoisuus liittyi lapsen riskiin sairastua allergioihin. Lapsilla alhainen veren D-vitamiini korreloi yliherkkyysreaktioihin 17 eri allergeeniin, mukaan luettuina ympäristön allergeeneja (koira, pujon sukuinen tuoksukki, tammi, torakka) sekä ruoka-aineita (esim. pähkinät). Lapset, joiden veren D-vitamiini oli alle 37,5 nmol/l olivat 2,4 kertaa useammin allergisia pähkinöille kuin lapset, joiden veren D-vitamiini oli yli 75 nmol/l.

Crohnin tauti
D-vitamiini imeytyy tavallista huonommin Crohnin tautia sairastavailla, minkä vuoksi heidän veren D-vitamiinilukemansa voivat olla normaalia pienempiä, kertoo Bostonin yliopiston tutkimus. Havainto vahvistaa sitä käsitystä, että Crohnin taudissa tarvitaan runsaasti D-vitamiinia.

D-vitamiini on tulevaisuuden lääke
D-vitamiinia pidetään tulevaisuuden lääkkeenä lähes kaikkiin pitkäaikaissairauksiin, kirjoittivat italialaiset tutkijat katsauksessaan maaliskuussa. Ainakin Italiassa useimmista lääkäreistä tulee siis vähitellen vitamiinilääkäreitä ja ennen niin vähätelty ja halveksittu vitamiinihoito tulee yleisesti hyväksytyksi lääketieteessä ja terveydenhuollossa.


Lähteet:
http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/
http://www.vitamindcouncil.org/
http://www.d-vitamiini.fi/tietoa_d-vitamiinista/
http://www.thl.fi/fi_FI/web/fi/
http://www.jaakkohalmetoja.com/fi/
http://sundqvist.blogspot.com/
http://www.tritolonen.fi/