*
Kardiologian professori Lars Wallentin (Uppsala, Ruotsi) on sitä mieltä, että vakavasta sydämen vajaatoiminnasta kärsivien pitäisi luopua suositusta kolesterolilääkkeestä nimeltään Crestor. Professori on tutustunut tuoreeseen italialaistutkimukseen. Siinä tutkimuksessa testattiin 4500 ihmistä, joilla oli vakava sydämen vajaatoiminta. Puolet sai Crestoria 10 mg päivässä, puolet lumelääkettä (plasebo). Lähes neljän vuoden hoidon jälkeen plaseboa saaneiden potilaiden ryhmässä oli kuollut ihan yhtä paljon kuin Crestoria saaneiden ryhmässä.
Lumelääkkeen antaminen ei kuitenkaan voi olla eettisesti perusteltavaa ja tehottoman, mahdollisesti vakavia sivuoireita aiheuttavan Crestorin määrääminen potilaalle on ahdistavaa sekä potilaalle että hoitoon eläytyvälle lääkärille. Mitä sitten tilalle?
Professori Wallentin on sitä mieltä, että sydämen vakavassa vajaatoiminnassa voidaan sen sijaan mieluusti suositella omega-3-rasvahappoja. Näitä myydään reseptivapaasti apteekeissa ja luontaistuotteitta myyvissä liikkeissä. Miksi professori puhuu tällä tavalla?
Hän on tutustunut italialaistutkimuksen toiseen osaan. Lähes 7000 vakavasta sydämen vajaatoiminnasta kärsivää potilasta sai joko 1000 mg omega-3-rasvahappoja kapselin muodossa joka päivä tai lumelääkettä. Hoitoa jatkettiin lähes neljä vuotta. Omega-3-kapseleita nauttineilla sykki sydän kauemmin ja kuolleisuus väheni. Professori Wallentinin mukaan omega-3-rasvahapot vaikuttavat keskeisesti juuri sydänlihakseen.
Ylettömään hypetykseen ei kuitenkaan ole aihetta. Kaikki potilaat eivät saaneet apua rasvahapoista. Jokaista sataa potilasta kohti kuoli 27 potilasta ja lumelääkettä saaneita kuoli 29. Tämä tarkoittaa, että tässä asetelmassa ainoastaan kahden potilaan ilona oli välttyä sydänkuolemalta neljän vuoden aikana, verrattaessa lumelääkettä saaneisiin. Mikään ei kuitenkaan estä potilasta hankkimasta jo nyt omega-3-rasvahappoja ikään kuin etukäteen. Pienikin hyöty on eduksi potilaille, sanoo professori Wallentin.
Tutkimuksen tulokset julkaistaan lähiaikoina Lancet -lääkärilehdessä.
Lähde: Dagens Nyheter, 31.8.2008
sunnuntaina, elokuuta 31, 2008
perjantaina, elokuuta 29, 2008
Rasva tappaa nyt vaihteeksi veteraaniurheilijan blogissa
**
Minua on tasapuolisuuden nimissä pyydetty kertomaan myös "ykkösleirin" tutkimusnäytöistä, eikä vain laulaa "kakkosleirin" sävelmää. Tämä on mielestäni kohtuullinen pyyntö ja se on itse asiassa helppo toteuttaa. Olenhan minä suurimman osan tiedemiesurastani viettänyt "ykkösleirissä". Jos haluat pohtia yhdessä minun kanssani sitä mahdollisuutta, että rasvankäytöstä varoittavat ovat todellakin oikeassa, silloin luet varmaan mielelläsi tämän kirjoituksen. Jos olet ns. fanaattinen "karppaaja", silloin sinun ehkä olisi parempi jättää tämä kirjoitus lukematta.
Äskettäin ilmestyi taas vakuuttava tutkimus, joka osoittaa, että tyydyttyneillä rasvahapoilla (eläinrasvoilla, voilla, läskillä) on suora yhteys sydänkuolleisuuteen. Tutkijat ovat uhranneet aikaansa tehdäkseen vakavasti otettavaa tutkimustyötä, ovat koonneet tutkimuslöydöksensä ensin käsikirjoitukseksi ja sitten on vielä riittänyt rohkeutta tarjota tuo käsikirjoitus julkaistavaksi arvostetussa tiedelehdessä. Monien tuntien työn tulos on nähtävissä koko tiedeyhteisölle kliinisen ravitsemustieteen tärkeässä julkaisussa American Journal of Clinical Nutrition. Tutkijat ovat taatusti ylpeitä työstään.
Ruotsalaiseen tutkimusryhmään kuuluvat:
Sellaiset ihmiset, jotka syövät paljon eläinperäisiä rasvoja, ovat vaarassa kuolla sydänkohtaukseen. Uutta tässä tutkimuksessa on se, että eläinperäisen rasvan syönti on tutkittu epäsuorasti käyttäen ns. desaturaatio indeksiä. Et taatusti ole tästä kuullut. Minä olen kuullut tästä, mutta en tiedä pystynkö tämän asian sinulle selittämään. Joka tapauksessa, ennen kuin lähden asiaa selittämään, kerrottakoon mitä havaintoja tutkimusryhmä teki. Ensinnäkin tässä seurattiin 50-vuotiaiden miesten terveyttä eripituisia aikoja, joitakin jopa 33 vuoden ajan. Tarkoituksena oli löytää yhteys desaturaatio indeksin ja kuolleisuuden välillä. Ruokapäiväkirjat ovat epäluotettavia analyysityökaluja mm. aliraportoinnin takia. On paljon luotettavampaa käyttää jotakin biokemiallista merkkiä ravitsemustilanteesta. Juuri tällainen on tämä desaturaatioindeksi, merkki siitä minkälaista rasvaa on syönyt ja millaiseksi se sitten muuttuu elimistössämme. Voin heti kertoa, että tutkimuksessa löytyi desaturaatioindeksin ja kuolleisuuden suhteen yhteys. Muuten tutkimusta tuskin olisi ylipäätänsä julkaistu. Kuolleisuutta lisäsi tyydyttyneiden rasvahappojen nauttiminen. Jos halusi välttää ennenaikaisen kuoleman, oli hyvä nauttia monityydyttymätöntä alfa-linoleenihappoa, jota löytyy kasvirasvoista.
Entä sitten tämä desaturaatio indeksi. Mitä se on? Jep, nyt meni vaikeaksi, mutta yritetään! Tyydyttyneet rasvahapot käyttäytyvät kovin eri tavalla ihmiselimistössä. Eläinperäinen rasva jota me syömme muuttuu elimistössäämme eri muotoon, sitä mukaa kuin rasvaa tarvitaan eri tilanteissa elimistömme eri tarpeissa. Se mistä ravitsemustutkijat ovat erityisen kiinnostuneita on se, miten tyydyttyneet rasvahapot vaikuttavat kolesteroliin, eli miten tyydyttynyt rasva muuttuu vähemmän tyydyttyneeksi (eli desaturoituu), päätyäkseen sitten lopulta vaikkapa kolesteroliksi. Esimerkiksi steariinihappo on kolesterolivaikutuksiltaan neutraali. Se muuttuu elimistössämme herkästi terveelliseksi öljyhapoksi. Sen sijaan palmitiinihapon muuntaminen "terveellisempään" suuntaan tuon desaturaation avulla on huomattavasti vähäisempää. Taitavasti käyttäen näistä rasvahapoista saatuja suhdelukuja tutkijat pystyivät kertomaan mitä rasvahappoja olisi syytä välttää jos haluaa hoitaa sydänterveyttään. Desaturaatioindeksien mukaan he päätyivät suosittelemaan kasvirasvoja eläinperäisten rasvojen sijaan. Tutkimuksessa käytetty desaturaatioindeksi luokitteli vaarallisiksi rasvoiksi myristiinihapon, palmitiinihapon, palmitoleiinin, oleiinihapon, gamma-linoleenihapon ja dihomo-gamma-linoleenihapon. Sen sijaan kuolleisuutta vähensi alfa-linoleenihappo (kasvirasvoissa), dokosaheksaeenihappo sekä eikosapentaeenihappo (kaloissa).
Tutkimusnäyttönsä perusteella on luonnollista, että tutkijat päätyvät suosittelemaan kasvirasvoja ja kalaa. Sen lisäksi tutkimus on linjassa muiden "ykkösleiriin" kuuluvien tutkijoiden kanssa. Heidän mielestään ihminen hoitaa parhaiten sydänterveyttään nauttimalla monityydyttymättömiä kasviperäisiä rasvoja ja välttämällä eläinperäisiä tyydyttyneitä rasvoja. Erinomaisena esimerkkinä mainitaan suomalainen tutkimus Laaksonen ja muut (Prediction of cardiovascular mortality in middle-aged men by dietary and serum linoleic and polyunsaturated fatty acids) Archives of Internal Medicine -lehdessä vuodelta 2005. Huomionarvoista on miten "kakkosleirin" tutkimuksia ei löydy laisinkaan kirjallisuusluettelosta. Ikään kuin ei sellaisia tutkimuksia olisi olemassakaan, jossa näkyisi eläinrasvojen hyödyllisyys. Se on minusta vähän kummallista.
Rohkeasti ehdotan seuraavaa: Jos haluat hoitaa sydänterveyttäsi valitse silloin järjestelmällisesti joko "ykkösleiri" tai "kakkosleiri". Sellainen sekasotku, jossa syödään paljon eläinperäisiä rasvoja ja hiilihydraatteja samanaikaisesti (aika tyypillinen roskaruoka, pikaruoka, on tällaista) on vaarallista sydämelle. Sydänterveyttä voi hoitaa myös siten, että rajoittaa hiilihydraattien määrää ja nauttii sen sijaan runsaasti eläinperäisiä rasvoja. Tai sitten tekee niin kuin Warensjö ja muut tässä käsiteltävässä paperissa ehdottavat: syökää runsaasti hiilihydraatteja, mutta rajoittakaa eläinperäisten rasvojen saantia ruoasta. Ottakaa sen sijaan rasvanne mieluummin kasvikunnasta ja kaloista. Eläinrasvojen tarmokasta demonisointia pidän järjettömänä. Me koostumme kaikki suuresta määrästä eläinrasvaa, joillakin varastorasvaa on enemmän joillakin vähemmän. Vaarallista eläinrasva ei ole muuta kuin liian suuressa hiilihydraattikuormassa.
Pyydän anteeksi etukäteen, jos sotken asioita!
Minua on tasapuolisuuden nimissä pyydetty kertomaan myös "ykkösleirin" tutkimusnäytöistä, eikä vain laulaa "kakkosleirin" sävelmää. Tämä on mielestäni kohtuullinen pyyntö ja se on itse asiassa helppo toteuttaa. Olenhan minä suurimman osan tiedemiesurastani viettänyt "ykkösleirissä". Jos haluat pohtia yhdessä minun kanssani sitä mahdollisuutta, että rasvankäytöstä varoittavat ovat todellakin oikeassa, silloin luet varmaan mielelläsi tämän kirjoituksen. Jos olet ns. fanaattinen "karppaaja", silloin sinun ehkä olisi parempi jättää tämä kirjoitus lukematta.
Äskettäin ilmestyi taas vakuuttava tutkimus, joka osoittaa, että tyydyttyneillä rasvahapoilla (eläinrasvoilla, voilla, läskillä) on suora yhteys sydänkuolleisuuteen. Tutkijat ovat uhranneet aikaansa tehdäkseen vakavasti otettavaa tutkimustyötä, ovat koonneet tutkimuslöydöksensä ensin käsikirjoitukseksi ja sitten on vielä riittänyt rohkeutta tarjota tuo käsikirjoitus julkaistavaksi arvostetussa tiedelehdessä. Monien tuntien työn tulos on nähtävissä koko tiedeyhteisölle kliinisen ravitsemustieteen tärkeässä julkaisussa American Journal of Clinical Nutrition. Tutkijat ovat taatusti ylpeitä työstään.
Ruotsalaiseen tutkimusryhmään kuuluvat:
- vast'ikään tohtoriksi ravintorasvoista väitellyt Eva Warensjö
- lahjakas gerontologian asiantuntija Johan Sundström, joka on osoittanut tutkimuksissaan mm. Uppsalan iäkkäiden miesten vasemman sydänkammion suurentuneen jos heillä oli metabolinen oireyhtymä (johtui Sundströmin mukaan siitä syystä, että söivät liian rasvaista ruokaa)
- monessa liemessä keitetty ja arvostettu ravitsemusasiantuntija Bengt Vessby
- kliinisen ravitsemustieteen ja aineenvaihdunnan professori Tommy Cederholm, joka on puhunut monta vuotta eläinrasvojen vaaroista. Hän väittää kivenkovaan, että eläinperäiset rasvat kohottavat LDL-kolesterolia, aiheuttavat verisuonten kalkkeutumista ja lisäävät verisolujen paakkuuntumista. Hän ei ole mielissään jos jotkut suosivat voita ja eläinrasvoja
- Ulf Risérus on diabetestutkimuksistaan tunnettu tiedemies. Hän mm. pitää transrasvoista varoittavia populistisia juttuja paljon vähäisempinä merkitykseltään kuin niitä, joissa ihmisiä varoitetaan eläinperäisten rasvojen vaaroista
Sellaiset ihmiset, jotka syövät paljon eläinperäisiä rasvoja, ovat vaarassa kuolla sydänkohtaukseen. Uutta tässä tutkimuksessa on se, että eläinperäisen rasvan syönti on tutkittu epäsuorasti käyttäen ns. desaturaatio indeksiä. Et taatusti ole tästä kuullut. Minä olen kuullut tästä, mutta en tiedä pystynkö tämän asian sinulle selittämään. Joka tapauksessa, ennen kuin lähden asiaa selittämään, kerrottakoon mitä havaintoja tutkimusryhmä teki. Ensinnäkin tässä seurattiin 50-vuotiaiden miesten terveyttä eripituisia aikoja, joitakin jopa 33 vuoden ajan. Tarkoituksena oli löytää yhteys desaturaatio indeksin ja kuolleisuuden välillä. Ruokapäiväkirjat ovat epäluotettavia analyysityökaluja mm. aliraportoinnin takia. On paljon luotettavampaa käyttää jotakin biokemiallista merkkiä ravitsemustilanteesta. Juuri tällainen on tämä desaturaatioindeksi, merkki siitä minkälaista rasvaa on syönyt ja millaiseksi se sitten muuttuu elimistössämme. Voin heti kertoa, että tutkimuksessa löytyi desaturaatioindeksin ja kuolleisuuden suhteen yhteys. Muuten tutkimusta tuskin olisi ylipäätänsä julkaistu. Kuolleisuutta lisäsi tyydyttyneiden rasvahappojen nauttiminen. Jos halusi välttää ennenaikaisen kuoleman, oli hyvä nauttia monityydyttymätöntä alfa-linoleenihappoa, jota löytyy kasvirasvoista.
Entä sitten tämä desaturaatio indeksi. Mitä se on? Jep, nyt meni vaikeaksi, mutta yritetään! Tyydyttyneet rasvahapot käyttäytyvät kovin eri tavalla ihmiselimistössä. Eläinperäinen rasva jota me syömme muuttuu elimistössäämme eri muotoon, sitä mukaa kuin rasvaa tarvitaan eri tilanteissa elimistömme eri tarpeissa. Se mistä ravitsemustutkijat ovat erityisen kiinnostuneita on se, miten tyydyttyneet rasvahapot vaikuttavat kolesteroliin, eli miten tyydyttynyt rasva muuttuu vähemmän tyydyttyneeksi (eli desaturoituu), päätyäkseen sitten lopulta vaikkapa kolesteroliksi. Esimerkiksi steariinihappo on kolesterolivaikutuksiltaan neutraali. Se muuttuu elimistössämme herkästi terveelliseksi öljyhapoksi. Sen sijaan palmitiinihapon muuntaminen "terveellisempään" suuntaan tuon desaturaation avulla on huomattavasti vähäisempää. Taitavasti käyttäen näistä rasvahapoista saatuja suhdelukuja tutkijat pystyivät kertomaan mitä rasvahappoja olisi syytä välttää jos haluaa hoitaa sydänterveyttään. Desaturaatioindeksien mukaan he päätyivät suosittelemaan kasvirasvoja eläinperäisten rasvojen sijaan. Tutkimuksessa käytetty desaturaatioindeksi luokitteli vaarallisiksi rasvoiksi myristiinihapon, palmitiinihapon, palmitoleiinin, oleiinihapon, gamma-linoleenihapon ja dihomo-gamma-linoleenihapon. Sen sijaan kuolleisuutta vähensi alfa-linoleenihappo (kasvirasvoissa), dokosaheksaeenihappo sekä eikosapentaeenihappo (kaloissa).
Tutkimusnäyttönsä perusteella on luonnollista, että tutkijat päätyvät suosittelemaan kasvirasvoja ja kalaa. Sen lisäksi tutkimus on linjassa muiden "ykkösleiriin" kuuluvien tutkijoiden kanssa. Heidän mielestään ihminen hoitaa parhaiten sydänterveyttään nauttimalla monityydyttymättömiä kasviperäisiä rasvoja ja välttämällä eläinperäisiä tyydyttyneitä rasvoja. Erinomaisena esimerkkinä mainitaan suomalainen tutkimus Laaksonen ja muut (Prediction of cardiovascular mortality in middle-aged men by dietary and serum linoleic and polyunsaturated fatty acids) Archives of Internal Medicine -lehdessä vuodelta 2005. Huomionarvoista on miten "kakkosleirin" tutkimuksia ei löydy laisinkaan kirjallisuusluettelosta. Ikään kuin ei sellaisia tutkimuksia olisi olemassakaan, jossa näkyisi eläinrasvojen hyödyllisyys. Se on minusta vähän kummallista.
Rohkeasti ehdotan seuraavaa: Jos haluat hoitaa sydänterveyttäsi valitse silloin järjestelmällisesti joko "ykkösleiri" tai "kakkosleiri". Sellainen sekasotku, jossa syödään paljon eläinperäisiä rasvoja ja hiilihydraatteja samanaikaisesti (aika tyypillinen roskaruoka, pikaruoka, on tällaista) on vaarallista sydämelle. Sydänterveyttä voi hoitaa myös siten, että rajoittaa hiilihydraattien määrää ja nauttii sen sijaan runsaasti eläinperäisiä rasvoja. Tai sitten tekee niin kuin Warensjö ja muut tässä käsiteltävässä paperissa ehdottavat: syökää runsaasti hiilihydraatteja, mutta rajoittakaa eläinperäisten rasvojen saantia ruoasta. Ottakaa sen sijaan rasvanne mieluummin kasvikunnasta ja kaloista. Eläinrasvojen tarmokasta demonisointia pidän järjettömänä. Me koostumme kaikki suuresta määrästä eläinrasvaa, joillakin varastorasvaa on enemmän joillakin vähemmän. Vaarallista eläinrasva ei ole muuta kuin liian suuressa hiilihydraattikuormassa.
Pyydän anteeksi etukäteen, jos sotken asioita!
torstaina, elokuuta 28, 2008
Tutkija haaveilee uusista betasoluista
*
Tyypin 1 diabeteksessa insuliinia tuottavat haiman betasolut tuhoutuvat. Harvardin yliopistossa on meneillään erittäin mielenkiintoinen koesarja missä yritetään saada haiman muita soluja tuottamaan insuliinia. Tämä on nyt onnistunut hiirellä. Haiman ns. eksokriinisiin soluihin (valtaosa haiman soluista ovat tällaisia) on istutettu kolme eri geeniä. Näiden geenien avulla tavallinen haimasolu muuttuu insuliinia tuottavaksi betasoluksi ja toimii hiiressä niin kauan kuin hiiri on elossa.
Joka aamu tohtori Douglas Melton ajattelee näitä uusia betasoluja hiirissä. Olisiko tästä tekniikasta apua hänen kahdelle lapselleen, joilla on tyypin 1 diabetes? On eduksi tutkimukselle jos eturivin tutkijalla on näin henkilökohtainen kiintymys aiheeseensa. Toivotamme tohtori Meltonille ja koko hänen ryhmälleen jopa unettomia öitä tämän tekniikan saamiseksi käyttöön myös ihmisessä! Eikö tämä olisi vuosikymmeniin paras mahdollinen uutinen diabeetikolle?
Lähde: Reuters, 27.8.2008
Tyypin 1 diabeteksessa insuliinia tuottavat haiman betasolut tuhoutuvat. Harvardin yliopistossa on meneillään erittäin mielenkiintoinen koesarja missä yritetään saada haiman muita soluja tuottamaan insuliinia. Tämä on nyt onnistunut hiirellä. Haiman ns. eksokriinisiin soluihin (valtaosa haiman soluista ovat tällaisia) on istutettu kolme eri geeniä. Näiden geenien avulla tavallinen haimasolu muuttuu insuliinia tuottavaksi betasoluksi ja toimii hiiressä niin kauan kuin hiiri on elossa.
Joka aamu tohtori Douglas Melton ajattelee näitä uusia betasoluja hiirissä. Olisiko tästä tekniikasta apua hänen kahdelle lapselleen, joilla on tyypin 1 diabetes? On eduksi tutkimukselle jos eturivin tutkijalla on näin henkilökohtainen kiintymys aiheeseensa. Toivotamme tohtori Meltonille ja koko hänen ryhmälleen jopa unettomia öitä tämän tekniikan saamiseksi käyttöön myös ihmisessä! Eikö tämä olisi vuosikymmeniin paras mahdollinen uutinen diabeetikolle?
Lähde: Reuters, 27.8.2008
keskiviikkona, elokuuta 27, 2008
Vanhukset syövät liikaa lääkkeitä
**
Vanhuksille määrätään usein aivan liian paljon lääkkeitä. Erään tutun terveyskeskuslääkärin kanssa juttelin tästä polyfarmasiasta (monilääkitys) ja hän heitti lonkalta, että olisikohan vanhuksilla säännönmukaisesti 50-150% liikaa pilleripurkkeja yöpöydällään. Tilanteeseen on kuulemma hänen mukaansa tosi vaikea puuttua. Vanhus on osa hoitokoneistoa, johon kuuluu pilleri joka vaivaan. Olisi niin kohtuuttoman vaikeaa lähteä karsimaan pilleriviidakkoa (olisiko?). Vanhuksen elimistöön kertyneet lääkeaineet voivat olla aineenvaihdunnassa mukana useita viikkoja poistuakseen sitten vähitellen täysin. Lääkäri voi saada virkavirhesyytteen jos hän jättää jonkin pillerin pois ja voidaan yhdistää huonontunut olo juuri tuohon pillerin poisjättämiseen. On kuulemma erittäin harvinaista, että omaiset vaativat lääkäriä tarkistamaan esimerkiksi vanhempiensa lääkeluettelot. Muistan minä itsekin oman äitini valtavan pillerimäärän ja sen miten outoja katseita minuun luotiin kun pyysin arvioimaan onko tuossa pillerikuormassa jo vähän liikaakin.
Jotta tämä ei olisi pelkästään mutu-jutustelua, kaivan muistiinpanoistani esille erään kuuntelemani luennon polyfarmasiasta (Peltomäki). Luennoitsijan mukaan Suomessa monilääkitykseksi katsotaan sellaista tilannetta, jossa on yli 5 lääkkeen käyttö. Myös hyödyttömien lääkkeiden oletetaan kuuluvan tähän joukkoon. Luennoitsija myöntää, että polyfarmasia on merkki huonosta hoidon suunnittelusta ja toteutuksesta. Psyyken lääkkeitä käytetään Suomessa huomattavan paljon enemmän kuin muissa Pohjoismaissa. Luennoitsijan mukaan osa tästä polyfarmasian ongelmasta menee osaamattomien lääkäreiden piikkiin. Suuri ongelma on myös täsmälääkityksen yleistyminen. Joka vaivaan räätälöidään oma pillerinsä. Lääkkeisiin liittyy usein aivan epärealistisia odotusarvoja. Normaalit vanhenemisen vaivat eivät välttämättä vaadi lääkitystä. Meidän pitäisi oppia hyväksymään, että vanheneminen tuo mukanaan kaikenlaisia vaivoja, joiden lääkitys voi vain lisätä tuskaa. Olisi tärkeää turvata hyvä vanheneminen.
Polyfarmasia elättää Lääketeollisuutta. Voitte vain arvata mitä mieltä siellä ollaan lääkkeiden vähentämispyrkimyksistä?
Ystäväni Antti Heikkilä kirjoittaa tänään tästä aiheesta antaen vallitsevasta tilanteesta aika karmean kuvan: Vanhustenhoitoa Suomessa 2008
Kommentteja saa tulla.
Vanhuksille määrätään usein aivan liian paljon lääkkeitä. Erään tutun terveyskeskuslääkärin kanssa juttelin tästä polyfarmasiasta (monilääkitys) ja hän heitti lonkalta, että olisikohan vanhuksilla säännönmukaisesti 50-150% liikaa pilleripurkkeja yöpöydällään. Tilanteeseen on kuulemma hänen mukaansa tosi vaikea puuttua. Vanhus on osa hoitokoneistoa, johon kuuluu pilleri joka vaivaan. Olisi niin kohtuuttoman vaikeaa lähteä karsimaan pilleriviidakkoa (olisiko?). Vanhuksen elimistöön kertyneet lääkeaineet voivat olla aineenvaihdunnassa mukana useita viikkoja poistuakseen sitten vähitellen täysin. Lääkäri voi saada virkavirhesyytteen jos hän jättää jonkin pillerin pois ja voidaan yhdistää huonontunut olo juuri tuohon pillerin poisjättämiseen. On kuulemma erittäin harvinaista, että omaiset vaativat lääkäriä tarkistamaan esimerkiksi vanhempiensa lääkeluettelot. Muistan minä itsekin oman äitini valtavan pillerimäärän ja sen miten outoja katseita minuun luotiin kun pyysin arvioimaan onko tuossa pillerikuormassa jo vähän liikaakin.
Jotta tämä ei olisi pelkästään mutu-jutustelua, kaivan muistiinpanoistani esille erään kuuntelemani luennon polyfarmasiasta (Peltomäki). Luennoitsijan mukaan Suomessa monilääkitykseksi katsotaan sellaista tilannetta, jossa on yli 5 lääkkeen käyttö. Myös hyödyttömien lääkkeiden oletetaan kuuluvan tähän joukkoon. Luennoitsija myöntää, että polyfarmasia on merkki huonosta hoidon suunnittelusta ja toteutuksesta. Psyyken lääkkeitä käytetään Suomessa huomattavan paljon enemmän kuin muissa Pohjoismaissa. Luennoitsijan mukaan osa tästä polyfarmasian ongelmasta menee osaamattomien lääkäreiden piikkiin. Suuri ongelma on myös täsmälääkityksen yleistyminen. Joka vaivaan räätälöidään oma pillerinsä. Lääkkeisiin liittyy usein aivan epärealistisia odotusarvoja. Normaalit vanhenemisen vaivat eivät välttämättä vaadi lääkitystä. Meidän pitäisi oppia hyväksymään, että vanheneminen tuo mukanaan kaikenlaisia vaivoja, joiden lääkitys voi vain lisätä tuskaa. Olisi tärkeää turvata hyvä vanheneminen.
Polyfarmasia elättää Lääketeollisuutta. Voitte vain arvata mitä mieltä siellä ollaan lääkkeiden vähentämispyrkimyksistä?
Ystäväni Antti Heikkilä kirjoittaa tänään tästä aiheesta antaen vallitsevasta tilanteesta aika karmean kuvan: Vanhustenhoitoa Suomessa 2008
Kommentteja saa tulla.
Suola herättää tunteita
*
Suolaa pidetään yleisesti haitallisena verenpaineelle ja terveydelle. Suomessa neuvotaan suolan suhteen seuraavasti:
Suolassa eli natriumkloridissa haitallista on natrium, joka kohottaa verenpainetta ja vaikuttaa haitallisesti koko sydän- ja verenkiertoelimistön toimintaan. Runsas suolan käyttö on erityisen vaarallista diabeetikoille, iäkkäille ja liikapainoisille, joiden verenpaine on koholla. Lisäksi runsassuolainen ruokavalio edistää luuston haurastumista ja pahentaa astmaa.
Suositusten mukainen suolan päivittäinen enimmäismäärä on 5 grammaa, mikä vastaa vajaata teelusikallista. Käytämme sitä noin kaksi kertaa enemmän, suomalainen mies noin 10 ja nainen 8 grammaa päivässä. Lapsille jo yli 3 gramman päiväannos on liikaa. (Lähde: Duodeciminin Terveyskirjasto)
Ruotsalainen lastenlääkäri Björn Hammarsköld on asiasta aivan eri mieltä. Hän pitää niin alhaista suolansaantia kuin 5 g päivässä vaarallisena. Hän suosittelee kolminkertaisia annoksia ja perustelee asian ristiriitaisilla tutkimusnäytöillä suolan terveysvaikutuksista ja kansallisilla laboratoriotutkimuksilla.
Landstinget Dalarnas kemlab (kemian laboratorio) näyttää hänen mielestään miten paljon meidän pitäisi syödä suolaa päivässä. Virtsan kautta poistuu natriumia (suola koostuu natriumista ja kloorista) vuorokaudessa 150-300 mmol. Tämä ei tavalliselle ihmiselle sano paljon mitään, mutta voin biokemistinä vakuuttaa, että tuo on todella paljon. Se vastaa nimittäin sitä, että elimistöstä poistuu vähintään 9 g suolaa vuorokaudessa virtsan kautta. Hikoilu aiheuttaa kemian laboratorion mukaan noin 5 g suolahävikin vuorokaudessa. Ulosteen kautta poistuu noin 1 g suolaa päivittäin. Näin ollen lääkäri Hammarsköld päätyy siihen, että ihminen menettää vuorokauden aikana vähimmillään noin 15 g suolaa ja enimmillään 24 g suolaa. Hän pitää mahdottomana sellaista ajatusta, että ihminen pysyisi terveenä 5 g suolaa päivässä.
Lääkäri Hammarsköld kertoo vielä sitten kaiken lisäksi, että hän on löytänyt vain yhden tutkimustuloksen, jossa suola nostaa verenpainetta, ja se on kongressiesitelmä vuodelta 1978 (Abstracts of the 18th annual conference of cardiovascular epidemiology 1978, Cardiovascular Disease Newsletter No 28.). Istutko tukevasti? Lääkäri Hammarsköldin mukaan on useita tuhansia tutkimuksia, jotka puoltavat sitä seikkaa, ettei alhainen suolataso tuo ihmiselle mitään terveysetua. Päinvastoin, alhainen suolamäärä lisäisi sydänsairauksia!
Jatketaan vielä Björn Hammarsköldin seurassa. Vuonna 1992 julkaistiin amerikkalaisen terveystutkimuksen, National Health and Nutrition Examination Survey (NHANES I), väliraportti. Lääkärilehti Lancetissä (erittäin arvostettu lehti) väitettiin tästä tutkimuksesta tohtori Helen Whalleyn toimesta, että NHANES I osoitti sydänkohtausten nousseen 20 prosentilla niillä koehenkilöillä, jotka söivät vähän suolaa sisältävää ruokaa. Tämä tutkimus on jatkunut ja tohtori Hillel W Cohen osoitti NHANES II-tutkimuksen johdosta toukokuussa 2006 ja tänä vuonna (2008) NHANES III-osaraportissa, että alle 5 g päivittäinen suolansaanti lisäsi 50 prosentilla (!) sydänsairauksien määrää.
Mihin tässä enää voi uskoa? Syömmekö itsemme sairaiksi suolattomalla ruoallamme? Pitäisikö syödä vähän taikka paljon suolaa?
Minä en tiedä. Tiedätkö sinä? Ainakin tähän mennessä olen ollut siinä uskossa, että suola on haitallista terveydelle.
Nimimerkki Westie pyytää lukemaan kirjoituksen "The (Political) Science of Salt".
Lähde: Dagens Medicin, 27.8.2008
Suolaa pidetään yleisesti haitallisena verenpaineelle ja terveydelle. Suomessa neuvotaan suolan suhteen seuraavasti:
Suolassa eli natriumkloridissa haitallista on natrium, joka kohottaa verenpainetta ja vaikuttaa haitallisesti koko sydän- ja verenkiertoelimistön toimintaan. Runsas suolan käyttö on erityisen vaarallista diabeetikoille, iäkkäille ja liikapainoisille, joiden verenpaine on koholla. Lisäksi runsassuolainen ruokavalio edistää luuston haurastumista ja pahentaa astmaa.
Suositusten mukainen suolan päivittäinen enimmäismäärä on 5 grammaa, mikä vastaa vajaata teelusikallista. Käytämme sitä noin kaksi kertaa enemmän, suomalainen mies noin 10 ja nainen 8 grammaa päivässä. Lapsille jo yli 3 gramman päiväannos on liikaa. (Lähde: Duodeciminin Terveyskirjasto)
Ruotsalainen lastenlääkäri Björn Hammarsköld on asiasta aivan eri mieltä. Hän pitää niin alhaista suolansaantia kuin 5 g päivässä vaarallisena. Hän suosittelee kolminkertaisia annoksia ja perustelee asian ristiriitaisilla tutkimusnäytöillä suolan terveysvaikutuksista ja kansallisilla laboratoriotutkimuksilla.
Landstinget Dalarnas kemlab (kemian laboratorio) näyttää hänen mielestään miten paljon meidän pitäisi syödä suolaa päivässä. Virtsan kautta poistuu natriumia (suola koostuu natriumista ja kloorista) vuorokaudessa 150-300 mmol. Tämä ei tavalliselle ihmiselle sano paljon mitään, mutta voin biokemistinä vakuuttaa, että tuo on todella paljon. Se vastaa nimittäin sitä, että elimistöstä poistuu vähintään 9 g suolaa vuorokaudessa virtsan kautta. Hikoilu aiheuttaa kemian laboratorion mukaan noin 5 g suolahävikin vuorokaudessa. Ulosteen kautta poistuu noin 1 g suolaa päivittäin. Näin ollen lääkäri Hammarsköld päätyy siihen, että ihminen menettää vuorokauden aikana vähimmillään noin 15 g suolaa ja enimmillään 24 g suolaa. Hän pitää mahdottomana sellaista ajatusta, että ihminen pysyisi terveenä 5 g suolaa päivässä.
Lääkäri Hammarsköld kertoo vielä sitten kaiken lisäksi, että hän on löytänyt vain yhden tutkimustuloksen, jossa suola nostaa verenpainetta, ja se on kongressiesitelmä vuodelta 1978 (Abstracts of the 18th annual conference of cardiovascular epidemiology 1978, Cardiovascular Disease Newsletter No 28.). Istutko tukevasti? Lääkäri Hammarsköldin mukaan on useita tuhansia tutkimuksia, jotka puoltavat sitä seikkaa, ettei alhainen suolataso tuo ihmiselle mitään terveysetua. Päinvastoin, alhainen suolamäärä lisäisi sydänsairauksia!
Jatketaan vielä Björn Hammarsköldin seurassa. Vuonna 1992 julkaistiin amerikkalaisen terveystutkimuksen, National Health and Nutrition Examination Survey (NHANES I), väliraportti. Lääkärilehti Lancetissä (erittäin arvostettu lehti) väitettiin tästä tutkimuksesta tohtori Helen Whalleyn toimesta, että NHANES I osoitti sydänkohtausten nousseen 20 prosentilla niillä koehenkilöillä, jotka söivät vähän suolaa sisältävää ruokaa. Tämä tutkimus on jatkunut ja tohtori Hillel W Cohen osoitti NHANES II-tutkimuksen johdosta toukokuussa 2006 ja tänä vuonna (2008) NHANES III-osaraportissa, että alle 5 g päivittäinen suolansaanti lisäsi 50 prosentilla (!) sydänsairauksien määrää.
Mihin tässä enää voi uskoa? Syömmekö itsemme sairaiksi suolattomalla ruoallamme? Pitäisikö syödä vähän taikka paljon suolaa?
Minä en tiedä. Tiedätkö sinä? Ainakin tähän mennessä olen ollut siinä uskossa, että suola on haitallista terveydelle.
Nimimerkki Westie pyytää lukemaan kirjoituksen "The (Political) Science of Salt".
Lähde: Dagens Medicin, 27.8.2008
Red Bull antaa enkelinsiivet
*
Blogiani ahkerasti lukevat huomauttavat, että tämä Red Bull -juttu voi olla uutisankka. Kiitos, Matti Narkia ja Anssi Manninen! Pidetään siis mielessä, että tämä saattaa olla epävarma tieto!
Red Bull antaa siivet, sanotaan mainoksessa. Red Bull energiajuoman siivet voivat kuitenkin olla sitä ikuista mallia. Energiajuoman nauttiminen voi nimittäin johtaa sydänvaurioihin, australialaistutkimus paljastaa. Vuonna 2006 tämän itävaltalais-thaimaalaisen juoman myynti oli yli 50 miljoonaa tölkkiä 130 maassa. Todennäköisesti sinäkin olet juomaa maistanut. Jätä juomatta tästä lähtien!
Tohtori Scott Willoughby kuninkaallisesta sydäntutkimusyksiköstä Adelaiden sairaalasta, Australiasta, pitää tutkimusnäyttöjä juoman vaaroista todella vakavina. Hän ei missään nimessä suosittele Red Bullia (tai muuta vastaavaa energiajuomaa) iäkkäille ihmisille, joilla on sydänvaivoja tai sydäntuntemuksia. Varsinaisessa tutkimuksessa 30 nuorta yliopisto-opiskelijaa joi yhden tölkin sokeritonta energiajuomaa. Jo se nosti veritulpan riskiä. Niillä opiskelijoilla, jotka joivat yhden tölkin Red Bullia, nähtiin samanlainen sydänprofiili kuin sydäntautia sairastavilla.
Red Bull on kielletty monessa maassa koska sen pelätään aiheuttavan terveysongelmia. Energiajuoma on myös aiemmin yhdistetty moniin sydänperäisiin kuolemiin. Sen epäillään nostavan verenpainetta ja aiheuttavan pulssin nousemista liian korkeaksi. Tutkijat arvelevat, että Red Bullin sisältämä kofeiinin ja tauriinin yhdistelmä on syynä sen aiheuttamiin sydänongelmiin. Tutkimuksen tulokset järkyttivät siihen osallistuneita, sillä jotkut opiskelijat joivat energiajuomaa jopa kahdeksan tölkkiä päivässä jaksaakseen kuunnella professoreiden jaarituksia. Moni heistä ei aio enää ikinä juoda Red Bullia.
Tässä pieni kokoelma tieteellisiä tutkimuksia Red Bull energiajuoman vaaroista:
Terlizzi R, Rocchi C, Serra M, Solieri L, Cortelli P. Reversible postural tachycardia syndrome due to inadvertent overuse of Red Bull((R)). Clin Auton Res. 2008 Aug;18(4):221-3. Epub 2008 Aug 5.
Clauson KA, Shields KM, McQueen CE, Persad N. Safety issues associated with commercially available energy drinks. J Am Pharm Assoc (2003). 2008 May-Jun;48(3):e55-63; quiz e64-7.
Miller KE. Wired: energy drinks, jock identity, masculine norms, and risk taking. J Am Coll Health. 2008 Mar-Apr;56(5):481-9.
Kitchens M, Owens BM. Effect of carbonated beverages, coffee, sports and high energy drinks, and bottled water on the in vitro erosion characteristics of dental enamel. J Clin Pediatr Dent. 2007 Spring;31(3):153-9.
Lähde: Terveeksi ravinnolla -blogi, 27.8.2008
Blogiani ahkerasti lukevat huomauttavat, että tämä Red Bull -juttu voi olla uutisankka. Kiitos, Matti Narkia ja Anssi Manninen! Pidetään siis mielessä, että tämä saattaa olla epävarma tieto!
Red Bull antaa siivet, sanotaan mainoksessa. Red Bull energiajuoman siivet voivat kuitenkin olla sitä ikuista mallia. Energiajuoman nauttiminen voi nimittäin johtaa sydänvaurioihin, australialaistutkimus paljastaa. Vuonna 2006 tämän itävaltalais-thaimaalaisen juoman myynti oli yli 50 miljoonaa tölkkiä 130 maassa. Todennäköisesti sinäkin olet juomaa maistanut. Jätä juomatta tästä lähtien!
Tohtori Scott Willoughby kuninkaallisesta sydäntutkimusyksiköstä Adelaiden sairaalasta, Australiasta, pitää tutkimusnäyttöjä juoman vaaroista todella vakavina. Hän ei missään nimessä suosittele Red Bullia (tai muuta vastaavaa energiajuomaa) iäkkäille ihmisille, joilla on sydänvaivoja tai sydäntuntemuksia. Varsinaisessa tutkimuksessa 30 nuorta yliopisto-opiskelijaa joi yhden tölkin sokeritonta energiajuomaa. Jo se nosti veritulpan riskiä. Niillä opiskelijoilla, jotka joivat yhden tölkin Red Bullia, nähtiin samanlainen sydänprofiili kuin sydäntautia sairastavilla.
Red Bull on kielletty monessa maassa koska sen pelätään aiheuttavan terveysongelmia. Energiajuoma on myös aiemmin yhdistetty moniin sydänperäisiin kuolemiin. Sen epäillään nostavan verenpainetta ja aiheuttavan pulssin nousemista liian korkeaksi. Tutkijat arvelevat, että Red Bullin sisältämä kofeiinin ja tauriinin yhdistelmä on syynä sen aiheuttamiin sydänongelmiin. Tutkimuksen tulokset järkyttivät siihen osallistuneita, sillä jotkut opiskelijat joivat energiajuomaa jopa kahdeksan tölkkiä päivässä jaksaakseen kuunnella professoreiden jaarituksia. Moni heistä ei aio enää ikinä juoda Red Bullia.
Tässä pieni kokoelma tieteellisiä tutkimuksia Red Bull energiajuoman vaaroista:
Terlizzi R, Rocchi C, Serra M, Solieri L, Cortelli P. Reversible postural tachycardia syndrome due to inadvertent overuse of Red Bull((R)). Clin Auton Res. 2008 Aug;18(4):221-3. Epub 2008 Aug 5.
Clauson KA, Shields KM, McQueen CE, Persad N. Safety issues associated with commercially available energy drinks. J Am Pharm Assoc (2003). 2008 May-Jun;48(3):e55-63; quiz e64-7.
Miller KE. Wired: energy drinks, jock identity, masculine norms, and risk taking. J Am Coll Health. 2008 Mar-Apr;56(5):481-9.
Kitchens M, Owens BM. Effect of carbonated beverages, coffee, sports and high energy drinks, and bottled water on the in vitro erosion characteristics of dental enamel. J Clin Pediatr Dent. 2007 Spring;31(3):153-9.
Lähde: Terveeksi ravinnolla -blogi, 27.8.2008
tiistaina, elokuuta 26, 2008
ALS vei alas olympiajuoksijan kunnon
***
Aamuhetkeäni varjostaa surullinen uutinen. Iltalehden toimittaja Markku Haapio on jututtanut Suomen kaikkien aikojen parhaisiin maratoonareihin kuuluvaa Jukka Toivolaa. Juoksija-Jukka ehti uransa aikana kirjata ylös peräti 217 339 juostua kilometriä. Viimeiset juoksuaskelet hän otti viime kesänä.
Alkoi liikkuminen vaikeutua ja ajattelin, että on kunto huono. Lisäsin liikkumista ja vielä syksyllä sauvakävelin ja pyöräilin. Aloin kyllä aavistaa, että jotain on vialla, kun lantio alkoi nitkua ja eikä tahtonut ruokatunnilla ruokalaan päästä kävelemään. Diagnoosi tuli 5. marraskuuta, Toivola kertoo.
Tauti on ALS, Amyotrofinen lateraaliskleroosi, joka rappeuttaa lihasten toimintaa ohjailevia liikehermosoluja.
Voimia Jukka Toivolalle ja kiitos toimittaja Haapiolle hienon jutun kirjoittamisesta!
Lähde: Iltalehti, 26.8.2008
Aamuhetkeäni varjostaa surullinen uutinen. Iltalehden toimittaja Markku Haapio on jututtanut Suomen kaikkien aikojen parhaisiin maratoonareihin kuuluvaa Jukka Toivolaa. Juoksija-Jukka ehti uransa aikana kirjata ylös peräti 217 339 juostua kilometriä. Viimeiset juoksuaskelet hän otti viime kesänä.
Alkoi liikkuminen vaikeutua ja ajattelin, että on kunto huono. Lisäsin liikkumista ja vielä syksyllä sauvakävelin ja pyöräilin. Aloin kyllä aavistaa, että jotain on vialla, kun lantio alkoi nitkua ja eikä tahtonut ruokatunnilla ruokalaan päästä kävelemään. Diagnoosi tuli 5. marraskuuta, Toivola kertoo.
Tauti on ALS, Amyotrofinen lateraaliskleroosi, joka rappeuttaa lihasten toimintaa ohjailevia liikehermosoluja.
Voimia Jukka Toivolalle ja kiitos toimittaja Haapiolle hienon jutun kirjoittamisesta!
Lähde: Iltalehti, 26.8.2008
maanantaina, elokuuta 25, 2008
Suhteellisuudentajua hyvät ihmiset!
*
Olen viime viikkoina saanut erityisen paljon sähköpostia tämän vaatimattoman blogini lukijoilta. Kirjeitä on mukava saada. Kiitos! Palaute lämmittää. Myös katkeran kiukkuisia kirjeitä olen saanut. Sellaisten kirjeitten lämpövaikutus menee helposti harakoille, joissa kovasti minua moititaan ja varsinkin jos moite on täysin asiatonta. Vastaan jokaiseen kirjeeseenne oman aikatauluni puitteissa.
Vastaan seuraavassa niille kiukun varassa kirjeitä lähettäneille ihan yhteisesti: Rauhoittukaa! Relax! Relatkaa vähän!
Kun mietitte sitä omaa huonoa oloa tai niitä kiukun aiheitanne, tarjoan teille nyt vain yhden itämaisen viisauden:
Itkin sen takia kun minulla ei ollut kenkiä, kunnes tapasin miehen jolla ei ollut jalkoja. Vanha persialainen sanonta
Suhteellisuudentajua hommaan mukaan, rakkaat suomalaiset! En minä Pohjois-Karjala-projektin kritiikkini myötä ole romuttamassa suomalaista terveydenhoitojärjestelmää. En minä ole ryöstämässä ravitsemusterapeuteilta ja lääkäreiltä asiakkaita itselleni. En minä sentään niin suuruudenhullu ole! En minä käske teitä läskiruokien kanssa ilakoimaan ja syöpöttelemään. Ennemminkin kutsun teidät mukaan terveystalkoisiin, joissa korostuu myös eläinrasvojen terveysarvot kohtuullisin määrin käytettynä. Ilmoittelen näistä terveys- ja ravintoluennoistani tässä blogissani vain sen takia, että luennot ovat hyviä, asiallisen terveystiedon kohtaamispaikkoja ja puheammattilaisen vierailuja paikkakunnallanne. Aina oppii jotakin toisen puheesta, ehkä minunkin puheestani jotain oppii. Minä rakennan taloudellisen perustani mm. luentojeni varaan. En minä yksin ole luennoillani äänessä. "Uutta" on ilmeinen kykyni houkutella yleisö mukaan esitykseen jakamaan niitä omia parhaita terveysvinkkejä. Tulkaa luennoilleni! Kuunnelkaa! Vaikuttakaa! Lukekaa näitä juttujani avoimin mielin. Kertokaa parhaita terveysvinkkejänne. Lähettäkää menestystarinoitanne (niitä on koossa nyt vähän yli 30 kpl)! Käsittelen niitä luottamuksellisesti.
Pahoittelen lääkäri Antti Heikkilän riehumista omassa blogissaan. ÄLÄ KERRO SUNDQVISTILLE MENESTYSTARINAASI on harvinaisen loukkaava kirjoitus. Olen pyytänyt Antti-ystävääni poistamaan blogistaan tuon kirjoituksen. Sen hän varmaan pian tekeekin. Hän on jotenkin käsittänyt toimintani väärin. Suotakoon se hänelle anteeksi. Kerään menestystarinoita, jotta itse saisin paremman kuvan siitä millä tavalla hiilihydraatteja rajoittava ruokavalio voi olla eri ihmisille avuksi.
Olen viime viikkoina saanut erityisen paljon sähköpostia tämän vaatimattoman blogini lukijoilta. Kirjeitä on mukava saada. Kiitos! Palaute lämmittää. Myös katkeran kiukkuisia kirjeitä olen saanut. Sellaisten kirjeitten lämpövaikutus menee helposti harakoille, joissa kovasti minua moititaan ja varsinkin jos moite on täysin asiatonta. Vastaan jokaiseen kirjeeseenne oman aikatauluni puitteissa.
Vastaan seuraavassa niille kiukun varassa kirjeitä lähettäneille ihan yhteisesti: Rauhoittukaa! Relax! Relatkaa vähän!
Kun mietitte sitä omaa huonoa oloa tai niitä kiukun aiheitanne, tarjoan teille nyt vain yhden itämaisen viisauden:
Itkin sen takia kun minulla ei ollut kenkiä, kunnes tapasin miehen jolla ei ollut jalkoja. Vanha persialainen sanonta
Suhteellisuudentajua hommaan mukaan, rakkaat suomalaiset! En minä Pohjois-Karjala-projektin kritiikkini myötä ole romuttamassa suomalaista terveydenhoitojärjestelmää. En minä ole ryöstämässä ravitsemusterapeuteilta ja lääkäreiltä asiakkaita itselleni. En minä sentään niin suuruudenhullu ole! En minä käske teitä läskiruokien kanssa ilakoimaan ja syöpöttelemään. Ennemminkin kutsun teidät mukaan terveystalkoisiin, joissa korostuu myös eläinrasvojen terveysarvot kohtuullisin määrin käytettynä. Ilmoittelen näistä terveys- ja ravintoluennoistani tässä blogissani vain sen takia, että luennot ovat hyviä, asiallisen terveystiedon kohtaamispaikkoja ja puheammattilaisen vierailuja paikkakunnallanne. Aina oppii jotakin toisen puheesta, ehkä minunkin puheestani jotain oppii. Minä rakennan taloudellisen perustani mm. luentojeni varaan. En minä yksin ole luennoillani äänessä. "Uutta" on ilmeinen kykyni houkutella yleisö mukaan esitykseen jakamaan niitä omia parhaita terveysvinkkejä. Tulkaa luennoilleni! Kuunnelkaa! Vaikuttakaa! Lukekaa näitä juttujani avoimin mielin. Kertokaa parhaita terveysvinkkejänne. Lähettäkää menestystarinoitanne (niitä on koossa nyt vähän yli 30 kpl)! Käsittelen niitä luottamuksellisesti.
Pahoittelen lääkäri Antti Heikkilän riehumista omassa blogissaan. ÄLÄ KERRO SUNDQVISTILLE MENESTYSTARINAASI on harvinaisen loukkaava kirjoitus. Olen pyytänyt Antti-ystävääni poistamaan blogistaan tuon kirjoituksen. Sen hän varmaan pian tekeekin. Hän on jotenkin käsittänyt toimintani väärin. Suotakoon se hänelle anteeksi. Kerään menestystarinoita, jotta itse saisin paremman kuvan siitä millä tavalla hiilihydraatteja rajoittava ruokavalio voi olla eri ihmisille avuksi.
Välipalat lihottavat
*
Totesin taas menneellä viikolla eräälle asiakkaalleni: "Välipalat ovat sinun murheenkryynisi. Jos söisit kunnolla ruokaa lautaselta aamiaisella, lounaalla ja päivällisellä, et tarvitsisi niin monta välipalaa. Nyt välipalojesi kalorimäärä vastaa puoltatoista ateriaa. On viisaampaa syödä ravitsevaa ruokaa, joka pitää nälän poissa riittävän kauan (2-4 tuntia), kuin välipaloilla tyydyttää nälkäsi."
Olen kovin iloinen kun Helsingin Sanomissa on tänään (25.8.2008) Kansanterveyslaitoksen erikoistutkija Marja-Leena Ovaskaisen kirjoitus: Ihminen ei tarvitse välipaloja. Lukekaa kirjoitus huolella, siinä on paljon hyvää asiaa. Poimin tähän joitakin hyviä oivalluksia, joita me kaikki voisimme miettiä kun seuraavan kerran käymme hakemassa evästä kaupasta. Siellähän niitä välipaloja riittää hyllykilometrikaupalla!
Jatkuva syöminen on täysin turha, opittu tapa. Ihminen ei tarvitse ruokaa joka toinen tai kolmas tunti, eli välipalat voi jättää aivan hyvin pois. Näin laukoo Kansanterveyslaitoksen erikoistutkija Marja-Leena Ovaskainen. "Kunnolla pääaterialla syönyt ihminen ei tunne verensokerin laskua kahdessa tai kolmessa tunnissa." (Christerin kommentti: Varsinkin ne ihmiset, jotka syövät rohkeasti rasvaa ja proteiinia, ilmoittavat nälänhallintansa parantuneen. Osaksi tämä on selitettävissä verensokerin vaihteluina, mutta on siinä mukana myös hormonit.) Ovaskaisen mukaan kolme pääateriaa riittää: aamiainen, lounas ja päivällinen. "Naistenlehdissä tai ravitsemusterapeuttien ohjeissa ruokarytmiin kuuluvat lähes aina aamiainen, välipala, lounas, välipala, päivällinen ja iltapala. (Christerin kommentti: Kestävyystyyppistä urheilua harrastavat saattavat hyötyä tuollaisesta ruokarytmistä. Sohvaperuna saa tuosta äkkiä liian paljon energiaa.)
Ovaskaisen mielestä välipalojen hylkäämistä puolustaa sekin, että useimmiten välipalat ovat makeampia ja rasvaisempia kuin pääateriat. Ainoat Ovaskaisen hyväksymät välipalat ovat kasviksia ja hedelmiä. (Christerin kommentti: Tässä erikoistutkija Ovaskainen liioittelee. Välipalatarjonta on toki mahdollista rakentaa muidenkin ruoka-aineiden varaan. Itse asiassa joillakin lauhduttajilla makea hedelmä voi sekoittaa nälänhallinnan ja hedelmän lisäksi menee sitten samalla istumalla suklaapatukka ja kourallinen pähkinöitä jne.).
Harvaan syömisen teoriaa tukee erikoistutkijan mukaan Ranskan esimerkki. Ranskalaistutkimuksessa kävi ilmi, että ranskalaiset istuvat syömään hyvin kolme kertaa päivässä eikä aikuisten välipaloja tunneta. Samaa mieltä on Ranskassa lukuisia vuosia asunut nimettömänä pysyttelevä suomalaisnainen: "Palatessani Suomeen järkytyin, kun näin, kuinka paljon aikuiset syövät välipaloja ja istuvat pullakahveilla." (Christerin kommentti: Tämä on aivan totta! Napostelu- ja pullakahvikulttuurimme on tuhoisa kansanterveydelle.) "Ranskassa syöminen on kurinalaisempaa eikä napostelukulttuuria tunneta. Lapsille saatetaan koulupäivän jälkeen tarjota välipala ennen myöhään syötävää illallista, mutta jo teini-iässä tämäkin välipala jätetään pois", nainen kertoo. "Lisämotivaatiota ruokakertojen harventamiseen voisivat antaa lepotauot ruuansulatuselimistölle. Helposti voisi kuvitella, että nykyihmisen ruuansulatuselimistö on kovalla rasituksella 6–12 ateriointikerrasta", Ovaskainen sanoo. "Myös hampaat hyötyvät harvemmasta syömisestä."
Jos on syönyt parin kolmen tunnin välein, kolmeen pääateriaan siirtyminen vaatii totuttelua: näläntunne voi yllättää. Parissa viikossa elimistö kuitenkin tottuu siihen ruokailurytmiin, jonka sille opetamme. (Christerin kommentti: Ateriarytmin lisäksi on tärkeää varmistaa aterian energiamäärä. Jos syömme liian energiaköyhää ruokaa, olemme pian taas nälkäisiä. Miksi tehdä yksinkertainen asia monimutkaiseksi?) "Jos kolme pääateriaa päivässä johtaa valtavan suuriin aterioihin ja ahmimiseen, kannattaa ehkä harkita, onko omalla kohdalla suurempi riski syödä usein ja vähän vai kolme suurta ateriaa. Uskon, että useimmilla kolme ateriaa toimii", Ovaskainen sanoo. (Christerin kommentti: Olen täsmälleen samaa mieltä Ovaskaisen kanssa!).
Ovaskaisen mielestä syömistä tulisi välttää iltakuuden jälkeen. Lisäksi etenkin epäsäännölliset työvuorot altistavat epäsäännöllisyydelle myös ruokailussa. Tästä seuraa paino-ongelmia. "Yövuorossa tulisi syödä kevyt pääateria kello yksi yöllä ja vielä vaikka hedelmä kolmen aikaan. Lisäisin kyllä päivätyöläisillekin tuohon kolmen aterian rytmiin iltapalan, jotta jaksetaan pitkä yö", toteaa vanhempi tutkija Jaana Laitinen Työterveyslaitoksesta. (Christerin kommentti: Yövuoro on suuri haaste ihmiselle myös ravitsemuksellisesti. Olen ylpeä niistä suomalaisista jotka palvelevat meitä yövuoroillaan. Onko uhraus liian suuri heidän terveydelleen?)
Lähde: Helsingin Sanomat, 25.8.2008
Totesin taas menneellä viikolla eräälle asiakkaalleni: "Välipalat ovat sinun murheenkryynisi. Jos söisit kunnolla ruokaa lautaselta aamiaisella, lounaalla ja päivällisellä, et tarvitsisi niin monta välipalaa. Nyt välipalojesi kalorimäärä vastaa puoltatoista ateriaa. On viisaampaa syödä ravitsevaa ruokaa, joka pitää nälän poissa riittävän kauan (2-4 tuntia), kuin välipaloilla tyydyttää nälkäsi."
Olen kovin iloinen kun Helsingin Sanomissa on tänään (25.8.2008) Kansanterveyslaitoksen erikoistutkija Marja-Leena Ovaskaisen kirjoitus: Ihminen ei tarvitse välipaloja. Lukekaa kirjoitus huolella, siinä on paljon hyvää asiaa. Poimin tähän joitakin hyviä oivalluksia, joita me kaikki voisimme miettiä kun seuraavan kerran käymme hakemassa evästä kaupasta. Siellähän niitä välipaloja riittää hyllykilometrikaupalla!
Jatkuva syöminen on täysin turha, opittu tapa. Ihminen ei tarvitse ruokaa joka toinen tai kolmas tunti, eli välipalat voi jättää aivan hyvin pois. Näin laukoo Kansanterveyslaitoksen erikoistutkija Marja-Leena Ovaskainen. "Kunnolla pääaterialla syönyt ihminen ei tunne verensokerin laskua kahdessa tai kolmessa tunnissa." (Christerin kommentti: Varsinkin ne ihmiset, jotka syövät rohkeasti rasvaa ja proteiinia, ilmoittavat nälänhallintansa parantuneen. Osaksi tämä on selitettävissä verensokerin vaihteluina, mutta on siinä mukana myös hormonit.) Ovaskaisen mukaan kolme pääateriaa riittää: aamiainen, lounas ja päivällinen. "Naistenlehdissä tai ravitsemusterapeuttien ohjeissa ruokarytmiin kuuluvat lähes aina aamiainen, välipala, lounas, välipala, päivällinen ja iltapala. (Christerin kommentti: Kestävyystyyppistä urheilua harrastavat saattavat hyötyä tuollaisesta ruokarytmistä. Sohvaperuna saa tuosta äkkiä liian paljon energiaa.)
Ovaskaisen mielestä välipalojen hylkäämistä puolustaa sekin, että useimmiten välipalat ovat makeampia ja rasvaisempia kuin pääateriat. Ainoat Ovaskaisen hyväksymät välipalat ovat kasviksia ja hedelmiä. (Christerin kommentti: Tässä erikoistutkija Ovaskainen liioittelee. Välipalatarjonta on toki mahdollista rakentaa muidenkin ruoka-aineiden varaan. Itse asiassa joillakin lauhduttajilla makea hedelmä voi sekoittaa nälänhallinnan ja hedelmän lisäksi menee sitten samalla istumalla suklaapatukka ja kourallinen pähkinöitä jne.).
Harvaan syömisen teoriaa tukee erikoistutkijan mukaan Ranskan esimerkki. Ranskalaistutkimuksessa kävi ilmi, että ranskalaiset istuvat syömään hyvin kolme kertaa päivässä eikä aikuisten välipaloja tunneta. Samaa mieltä on Ranskassa lukuisia vuosia asunut nimettömänä pysyttelevä suomalaisnainen: "Palatessani Suomeen järkytyin, kun näin, kuinka paljon aikuiset syövät välipaloja ja istuvat pullakahveilla." (Christerin kommentti: Tämä on aivan totta! Napostelu- ja pullakahvikulttuurimme on tuhoisa kansanterveydelle.) "Ranskassa syöminen on kurinalaisempaa eikä napostelukulttuuria tunneta. Lapsille saatetaan koulupäivän jälkeen tarjota välipala ennen myöhään syötävää illallista, mutta jo teini-iässä tämäkin välipala jätetään pois", nainen kertoo. "Lisämotivaatiota ruokakertojen harventamiseen voisivat antaa lepotauot ruuansulatuselimistölle. Helposti voisi kuvitella, että nykyihmisen ruuansulatuselimistö on kovalla rasituksella 6–12 ateriointikerrasta", Ovaskainen sanoo. "Myös hampaat hyötyvät harvemmasta syömisestä."
Jos on syönyt parin kolmen tunnin välein, kolmeen pääateriaan siirtyminen vaatii totuttelua: näläntunne voi yllättää. Parissa viikossa elimistö kuitenkin tottuu siihen ruokailurytmiin, jonka sille opetamme. (Christerin kommentti: Ateriarytmin lisäksi on tärkeää varmistaa aterian energiamäärä. Jos syömme liian energiaköyhää ruokaa, olemme pian taas nälkäisiä. Miksi tehdä yksinkertainen asia monimutkaiseksi?) "Jos kolme pääateriaa päivässä johtaa valtavan suuriin aterioihin ja ahmimiseen, kannattaa ehkä harkita, onko omalla kohdalla suurempi riski syödä usein ja vähän vai kolme suurta ateriaa. Uskon, että useimmilla kolme ateriaa toimii", Ovaskainen sanoo. (Christerin kommentti: Olen täsmälleen samaa mieltä Ovaskaisen kanssa!).
Ovaskaisen mielestä syömistä tulisi välttää iltakuuden jälkeen. Lisäksi etenkin epäsäännölliset työvuorot altistavat epäsäännöllisyydelle myös ruokailussa. Tästä seuraa paino-ongelmia. "Yövuorossa tulisi syödä kevyt pääateria kello yksi yöllä ja vielä vaikka hedelmä kolmen aikaan. Lisäisin kyllä päivätyöläisillekin tuohon kolmen aterian rytmiin iltapalan, jotta jaksetaan pitkä yö", toteaa vanhempi tutkija Jaana Laitinen Työterveyslaitoksesta. (Christerin kommentti: Yövuoro on suuri haaste ihmiselle myös ravitsemuksellisesti. Olen ylpeä niistä suomalaisista jotka palvelevat meitä yövuoroillaan. Onko uhraus liian suuri heidän terveydelleen?)
Lähde: Helsingin Sanomat, 25.8.2008
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)